Juhla LURPPA 1 2015 by Teija Korpela

a l uh

LURPPA

Lounais-Suomen Spanielikerho ry

j채senjulkaisu 1/2015

Pelastuskoiratoimintaa Doboilua

Tuomariopissa Juhlavuoden tapahtumia ym.

Kuvagalleria

Olette juhlan arvoisia!

Attenborough Autumn Light "Maisa" Kuva: Jannika Backman

Sisältö: 2. Puheenjohtaja Merja Saastamoisen tervehdys 3. Tapahtumakalenteri 4. Tärkeä pelastuskoiratoiminta 6. Filostelijan retket 8. Doboilun pauloissa 9. Osallistu tottelevaisuuskokeeseen! 10. Koiran hyvän ravinnon opit 11. Kerhon 50 v. juhlanäyttely 13. Jäljellä ollaan! 17. Kylässä Koiramäellä 20. Tie ulkomuototuomariksi 23. Lähde Mejä-harrastuksiin 24. Koirankoulutuksen perusasioiden äärellä 25. Karvakuonon vierailukohteet 27. Vuosikokouskutsu Toimintasuunnitelma vuodelle 2015 30. Toimihenkilöt 31. Taipumustoimikunnan tiedotus

Suomen Kennelliiton teemavuoden aihe on ”Hyvää elämää koiran kanssa—vastuullista koirankasvatusta”. Kennellii o järjestää aiheesta monenlaista koulutusta vuoden aikana ympäri Suomea! Mie n mitä tarkoi aa ”hyvää elämää koiran kanssa” täällä meidän omassa spanielikerhossa. No sitä, e ä toimikunnat ovat suunnitelleet sinulle ja koirallesi paljon erilaista toimintaa täksi kerhon juhlavuodeksi, joka tuo sitä hyvää elämää teille molemmille. Ota koppi ja tule mukaan! Pidä tämä ”touhukas” Lurppa näkösällä jo a voit poimia sieltä sopivat tapahtumat itsellesi ja koirallesi. Juhlavuoden kunniaksi olemme järjestämässä huh kuussa toimintapäivää Tuorlaan, jossa koirakoulu Koirakas pitää mielenkiintoisen luennon stressin vaikutuksesta koiraan, sen jälkeen ulos virikkeistämisradalle! Varmas sinua myös kiinnostaa miten viime vuosi on kerholla mennyt? Tule kerhon vuosikokoukseen Lausteelle jossa palkitaan myös vuoden koirat. Juhlanäy elyyn tulethan toki myös, sillä juhlavuoden kunniaksi olemme panostaneet erityises tuomareihin ja palkintoihin. Vain osallistumalla voit vaiku aa!

ht.

o h.j

rja e M

Kansikuva: Bullbenz Kooi Primo Ushi "Primo" Kuvaaja: Kaisa Suominen

LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU PAINOSMÄÄRÄ NOIN 300 KPL ILMESTYY 4 KERTAA VUODESSA Painopaikka: Painosalama ISSN 1235-5577 AINEISTO Sari Nyman lurpantoimitus@gmail.com TAITTO Teija Korpela Nro / Ilm. / AINEISTON DL 2/2015 / kesäkuu / 15.5 3/2015 / syyskuu / 15.8 4/2015 / joulukuu / 15.11

ILMOITUSHINNAT 2015 1 sivu mustavalkoinen 65 € 1 sivu neliväri 120 € ½ sivua mustavalko 35 € ¼ sivua mustavalko 20 € Takakansi (neliväri) 150 € ALV 0% VUOSISOPIMUSHINNAT Ilmoitus kahteen lehteen -15% Tukijat 50%

JÄSENETUHINNAT 1 sivu mustavalko 25 € 1 sivu neliväri 55 € ½ sivua mustavalko 15 € ¼ sivua mustavalko 8 € JÄSENILLE ILMAISET (mustavalko) In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset. Huom! Pentue- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia. Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.

TAPAHTUMAKALENTERI -Maaliskuu17.3. ti kello 19.00, vuosikokous Varsinais-Suomen Kennelpiirin majalla, Hiihtomajanpolku 20, Turku

29.3. su Mejä-kurssin teorialuennot -Huhtikuu12.4. su Mejä-kurssin käytännön maastoharjoitukset 18.4. la Kerhon toimintapäivä kello 11.00 alkaen, Tuorla, Piikkö. Koirakas-koulun luento stressin vaikutuksesta koiraan ja virikkeistämisrata. -Toukokuu4.5. ma Mejä iltakoe, Marttila AVO, VOI, max. 6 koiraa, etusijalla järjestävän yhdistyksen jäsenet. 7.5. to Taipumuskoeharjoitukset

14.5. to Spanielien taipumuskokeet -Kesäkuu7.6. su 50 v. Juhlanäyttely, Mynämäen Urheilukeskus. FCI 1 & 9, FCI 5& 7/8

11.6. to Tottelevaisuuskoe Turussa, luokat ALO AVO VOI EVL 15.6. ma Mejä iltakoe, Tarvasjoki AVO, VOI, max. 6 koiraa, etusijalla järjestävän yhdistyksen jäsenet

-Tulossa30.8. L-ssk ry:n juhlamejäkoe Marttila-Tarvasjoki 5.9. la Spanielikerhon 50-vuotisjuhla, Kupittaan paviljonki

LURPPA 1/2015

Peko, häly, maasto ja rauniot eli mitä tapahtui pelastuskoirien tutustumiskurssilla? Teks : Katja Nortunen Kuva: Janne Lindberg

Viime vuoden lopulla otin yhteyttä VarsinaisSuomen pelastuskoirayhdistykseen kysyäkseni, miten toimintaan pääsisi mukaan. Minulle kerrottiin, että tammikuussa alkaa tutustumiskurssi, jonka aikana kokisin kevyen pintaraapaisun pelastuskoira- eli pekotoimintaan ja jonka jälkeen voisin pyrkiä jatkokurssille. Päätin ilmoittautua mukaan ja tänään tätä kirjoittaessani olen käynyt kaikki tutustumiskurssin osiot.

Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry eli VSPK on yhdistys, jonka tehtävä on kouluttaa koiria ja niiden ohjaajia toimimaan viranomaisten apuna kadonneiden henkilöiden etsinnässä. Etsintää voidaan joutua suorittamaan hyvinkin vaihtelevissa olosuhteissa, joten myös treeniympäristöt ovat monipuolisia: rauniorata, maastoja, rakennuksia, taajamaa ja metsää. VSPK kouluttaa koiria etsimään pääsääntöisesti ilmavainulla olosuhteistamme johtuen, sillä taajamissa ihmisten jälkiä on liikaa jäljestettäväksi maavainulla. Paitsi että yhdistys kouluttaa koiraa luottamaan nenäänsä, koulutetaan myös hihnan toista päätä. Ohjaajan on osattava lukea koiraansa, kyettävä suunnistamaan ja antamaan ensiapua. Yhteistyötä tehdäänkin mm. vapaaehtoisen pelastuspalvelun eli VAPEPAn ja Suomen Punaisen Ristin eli SPR:n kanssa. Tutustumiskurssi

aloitettiin teorialla VSPK:n tiloissa. Pohdimme ominaisuuksia, joita vaaditaan pelastuskoiraohjaajalta ja koiralta sekä mahdollisia rajoitteita. Koska työ on vapaaehtoista, tulee ohjaajan olla mukana auttamisenhalusta ja oltava valmis liittymään häly- eli hälytysryhmään, joka lähtee liikkeelle vuorokauden ja vuodenajasta riippumatta, säässä kuin säässä, mikäli viranomaisilta tulee avunpyyntö etsintöihin. Hälyryhmään kuuluu sekä koirallisia että koirattomia jäseniä. Koiran rodulla tai iällä ei ole väliä, mutta kannattaa huomioida, että koiran koulutus hälytysvalmiuteen voi viedä useamman vuoden. Kovin vanhana aloitettu pelastuskoiraura lyhentää ns. työvuosia, kun taas nuorena aloittanut 4

koira ehtii toimia hälyryhmässä mahdollisesti hyvinkin pitkään. Koiran on oltava terve, rohkea, hyvähermoinen ja ennen kaikkea ihmisystävällinen.

Teoriakerralla näimme videolta mm. kolme erilaista ilmaisutapaa, joilla koira kertoo löytäneensä kadonneen henkilön. Pienryhmätreeneissä jokaisen koira saa vuorollaan treenata kadonneiden etsintää muiden toimiessa maalimiehinä eli etsittävinä henkilöinä ja koska jokainen koira ja jokainen ohjaaja on erilainen, suunnitellaan harjoitus aina koirakkokohtaisesti, kuten myös ilmaisutavat. Yksi ilmaisee haukkuen, toinen vie ohjaajalleen rullan ja kolmas palaa esimerkiksi koskemaan ohjaajaa kuonollaan. Rullailmaisua ja ns. kertovaa ilmaisua käyttävät koirat johdattavat ohjaajan löydetyn henkilön luo, kun taas haukkuilmaisua käyttävä koira pysyy kohteen luona haukkuen niin pitkään, että ohjaaja ehtii paikalle. Ennen ilmaisutavan opettamista treenataan haku varmaksi, mihin kuluu helposti puolikin vuotta. Onneen ei ole oikotietä, vaan varman hälykoiran kouluttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja satoja toistoja ja onnistuneita etsintäharjoituksia. ”Pilkkopimeässä teollisuusrakennuksessa ahtaassa kolossa piilossa makoillessa sitä pohti...” Teoriakerran jälkeen suuntasimme seuraamaan oikeita treenejä, joista ensin oli vuorossa raunioryhmä. Sääolosuhteista johtuen rauniorata oli liian riskialtis, joten pienryhmä harjoitteli rakennusetsintää isossa teollisuusrakennuksessa. Pääsimme näkemään ja kuulemaan, miten ohjaajat suunnittelivat yhdessä kouluttajan kanssa omalle koiralleen sopivan treenin sekä osallistumaan myös maalimiehen roolissa. Pilkkopimeässä teollisuusrakennuksessa ahtaassa kolossa piilossa makoillessa sitä pohti, että jopas sitä on taas harLURPPA 1/2015

rastuksen keksinyt, mutta kun pimeästä käytävästä alkoi näkyä valonpilkettä ja kuulua koiran valjaissa roikkuvan kulkusen kilinää,ei yhtäkkiä harmittanut lainkaan. Häntä heiluen koira tutki ympäristöään lähestyen koko ajan piiloani ja lopulta löydöstään varma pelastaja ilmoitti ohjaajalleen tehtävän olevan suoritettu. Palkkaus ja sanallinen vuolas kehu ja niin hännänheiluttaja jatkoi hajun perässä seuraavaa pelastettavaansa etsimään. Kömmin piilostani jonon jatkoksi, kun otsalamput pomppien seurasimme vähän matkan päästä koirakon toimintaa.

Rakennusetsinnän jälkeen oli vuorossa maastohakuun tutustumista. Treenit alkoivat iltakuudelta nopeasti pimenevän metsän laidassa, joten otsalampuille oli jälleen käyttöä. Tälläkin kertaa jokainen pienryhmäläinen kertoi omalla vuorollaan, mitä ja miten haluaa sillä kertaa koiransa kanssa treenata. Kouluttaja antoi suunnitelmaan omat kommenttinsa, kysyi tarkennuksia ja antoi neuvoja. Osalle koirista maalimiehet levittäytyivät laajemmalle alueelle, osalle, esimerkiksi ensimmäistä kertaa pimeässä metsässä treenaavalle koiralle maalimiehet jäivät polun varteen helposti löydettäväksi. Mukana oli niin haukkuvia, rullailmaisua käyttäviä kuin kertoviakin koiria. Jälleen kaikki maalimiehet tulivat pelastetuiksi ja koirat saivat ansaitsemansa palkan! Treeneissä palkkaus on suuressa roolissa, jotta koirat haluavat löytää piilossa olevat maalimiehet. Kukin koira palkataan ohjaajan ohjeiden mukaan, yksi herkuilla, toinen lelulla ja kolmas kehuilla. Tärkeintä on, että koira kokee palkan työn arvoiseksi. Käytännön treeneissä molemmat ryhmät harjoittelivat pääosin pimeässä, mutta uuden koiran kanssa edetään pienin askelin. Pimeyteen siirrytään vasta, kun koira tietää jo, mikä sen tehtävä on.

ten ja pari puskaa kiertäen Kara hilpaisi maalimiehen luo kysymään, että mitäs siellä kuusen juurella kykit?! Yllätys oli mieluinen, kun kykkijä tarjosi herkkuja ja kehuja! Pieni kierros vähän matkan päässä ja uudelleen samalle maalimiehelle, jotta näkisimme miten koira reagoi. Kara varmisteli taas jälkeä, mutta ampaisi sitten maalimiehen eteen herkkujen toivossa - ja niitähän löytyi. Seuraava maalimies oli muutaman kymmenen metrin päässä ja siirryimme jälleen tuulen alapuolella. Muutama nuuhkaisu maanpintaan jälkien toivossa, aaltomainen kuononkohotus ja suoraan maalimiehen eteen häntä vispaten. Nam, lisää nameja! Vielä kolmannen kerran siirtyminen tuulen alapuolelle ja tällä kertaa Kara jätti jäljen etsimisen vähemmälle, nappasi tuulesta hajun ja kiisi kuola valuen viimeisen maalimiehen luo palkkaansa hakemaan. Ahneus on eduksi! Kun kaikki kolme oli löydetty, käytiin vielä muiden luona hakemassa loppupalkka - muiden tarjoamia (minulta saamiaan) herkkuja Karalle. Täähän on ihan superia, oli selkeästi Karan mielipide!

Seuraavaksi

meillä on edessä soveltuvuustesti parin viikon kuluttua. Mikäli läpäisemme testin, pääsemme mukaan kurssille, joka sisältää teoriaa, käytännönharjoituksia, ensiapukurssin, VAPEPAn etsintäkurssin, suunnistusharjoituksia… Tekemistä riittää! Tavoitteena on, että jonain päivänä Karallekin saa pukea pelastuskoirien työliivin ja voimme antaa oman panoksemme jonkun kadonneen etsintään. To be continued…

Kurssin viimeinen osio oli maastohakuun tutustuminen oman koiran kanssa. Kara, 3-vuotias cockerinarttu, on tähän saakka tottunut jäljestämään riistaverijälkeä, joten ohjaajaa eli allekirjoittanutta hieman jännitti, miten nopeasti koira hoksaa käyttää ilmavainua ihmisen etsimiseen. Alkuun Kara painoikin nenänsä maahan ja etsi kiivaasti jäljestettävää. Kouluttajan avustuksella hakeuduimme tuulen alapuolelle ja yhtäkkiä kuono teki aaltomaisen nousun Karan saadessa maalimiehen hajun. Pari kertaa maata nuuhkaisLURPPA 1/2015

Maastotreeneihin tutustumassa

Filostelija

Teksti ja kuvat: Ari Suramo

Parantuma oman roman kon muistelmat, osa II Matkailu avartaa. Kun kaukokärpänen puree ja reissumieli vihloo rintaa, ei siihen auta mikään rohto, ei yksikään voide, ei tuhdeinkaan salva, eivät ärjyimmätkään pillerit. Se on vaan mentävä. Tai ainakin meina ava. Mihin se useimmiten jääkin. Ei ole komiaa olemustani viety ison veden taakse näy elypalkintoja kahmimaan, ei etelämeren rantojen bikiniﬁfejä nuuhkimaan – ei todellakaan – ei pohjoisen jylhiin aarniometsiin samoamaan. Aina vaan mummolaan tylsistymään, mökille vel oilemaan tai Ison Kirkon itserii oisten cityspanieleiden diivailua sietämään. Noo… totuuden nimissä, joskus isäntä sentään äityy hellämieliseksi, suorastaan roman seksi hupsuksi, pakkaa minut ja Hunnin, tuon henkivar jani ja esiliinani Jumalan armosta, skodanräppänäänsä ja keksii meille jotain jänskää. Kuten joulun alla, kun teh in ensivisii salaperäiseen koirametsään. Ja se se vasta olikin velmu paikka: hehtaarikaupalla oikeata röllimehtää, rupisia kallionjyrkänteitä ja viileitä puroja – ja mikä parasta: siellä saa ihan laillises huiskia villinvapaana, ympäri vuoden, ilman minkään sor n rajoituksia, hihnoja ja ﬂeksejä. 6

Dana +

Näinkö unta? Melkein, sillä tämänkin ihanuuden nuo ahneet kaksikäpäläiset aikovat viedä meiltä ja pysty ää lalle ökytöllejä yhteiskunnan hyväosaisille, kuten isäntäni kaunokielises asian ilmaisee. Kaiken lisäksi keräävät siellä päin koiraveroakin. Sitä saa näköjään mitä laa. Tuli si en loppiainen ja reissu Tarvasjoen Kaisankulmalle, Liedon pitäjään, Suomen Turkkusen takahikiälle. Isäntä taisi kokea omantunnontuskia uudenvuoden kärvistelystäni ja pää , e ä nyt tehdään jotain kivaa. Ja kivaa siellä to ses olikin! Suorastaan kaunista… e enkö sanoisi roman sta… oi Dana… Eihän sille vaan mitään mahda, ei kerta kaikkiaan mitään: kun ty ö on kaunis, ty ö on kaunis. Vaikka olisi cockeri – mu a millainen cockeri: siro kuin fieldi, sorja kuin fieldi, komea kuin fieldi, punanenu kuin pusu elemaan luotu … fieldin kanssa… Siellä si en leiki in, laule in ja sauno in. Paikan isäntä olikin lämmi änyt oikein puusaunan ja kunnolla olikin: sen lauteilla kyllä kelpasi umpirakastuneen fieldiherran haaveilla. Ihan tulin iloiseksi omankin isännän puolesta, kun sillä on noin ihkuja kavereita – se on reilu meininki turkkuses, sanos turkkulainen, nääs! Eipä si en muuta kuin pirtsakkaa tulevaa kevä ä. Saas nährä mitä sekin tuo tullessaan.

LURPPA 1/2015

TERVETULOA KOIRALAAN ! Tarjoamme yksillöllistä ja turvallista hoitoa koirallesi maaseudun rauhassa Käy tutustumassa kotisivuihimme osoitteessa www.koirala.ﬁ Vuotavantie 368 32500 Oripää 044 – 717 7179 Kalle / Katri info@koirala.ﬁ Löydät meidät myös Facebookista!

SPANNIELIKERHON TOIMINTAPÄIVÄ 18.4.2015 TUORLA, AMMATTIOPISTO LIVIA, TUORLANTIE 1. ALKAEN KLO 11.00 OHJELMA: KOIRAKAS-KOULUN LUENTO, STRESSIN VAIKUTUS KOIRAAN(n.2tuntia) VIRIKKEISTÄMISRATA ULKONA KOIRAN KANSSA OSALLISTUMISMAKSU 10€/PERHE SITOVAT ILMOITTAUTUMISET 5.4 mennessä KATJA ALHOLLE sähköposti katja.erkki(at)gmail.com tai puh. 040 721 5466

Kuva: Kaisa Suominen

LAITA KALENTERIIN..... LAITA KALENTERIIN.....LAITA KALENTERIIN......LA

SPANIELIKERHON 50-VUOTISJUHLA OT TIED MAT SA M E TARK RAAVAS SEU ASSA LURP

LURPPA 1/2015

LA. 5.9.2015 KUPITTAAN PAVILJONKI

Koukussa doboon Teksti ja kuvat: Mari Sirkiä

Dobo on liikuntamuoto, jossa kehitetään sekä ohjaajan että koiran lihaskuntoa, kehonhallintaa, liikkuvuutta ja tasapainoa. Dobo-harjoituksissa käytetään apuna tasapainotyynyjä sekä dobo-palloja, jotka ovat ovaalin muotoisia jumppapalloja. Harjoituksia on kolmenlaisia, koiran tekemiä, ohjaajan tekemiä sekä yhdessä tehtäviä liikkeitä. Harjoituksia voidaan muokata pienillä muutoksilla helpoista haastaviksi ja siksi doboilu sopii kaiken ikäisille ja kaiken kuntoisille koirakoille. Me aloitimme doboilun Roopen kanssa pari kuukautta sitten. Kesän aikana perjantaiillat kuluivat agilitytreeneissä mutta kun agilitytreenit siirtyivät syksyllä halliin ja treenivuorot sunnuntai iltapäiviin niin perjantaisin oli orpo olo kun ei päässyt harrastamaan. SattuRoope dobopallolla malta näin Kymmenen uutisten loppukevennyksessä jutun doboilusta ja ajattelin, että tuota täytyy ehdottomasti kokeilla. Pikaisen nettisurffailun päätteeksi löytyi koirakoulu, jossa järjestetään dobo-kursseja ja ilmoittauduin siltä istumalta ensimmäiselle alkavalle kurssille. Ensimmäisellä kurssikerralla opeteltiin erilaisia liikkeitä, joilla lämmitellään koiran ja ohjaajan lihaksia ennen varsinaisen doboilun aloittamista. Lisäksi totutettiin koiria dobopalloihin ja kun koirat olivat tulleet sinuiksi pallojen kanssa, niin tehtiin jo ensimmäisiä helppoja harjoituksia pallojen päällä. Tunnin päätteeksi tehtiin vielä erilaisia venytysharjoituksia, jotta töitä tehneet lihakset palautuivat rasituksesta. Ensimmäinen treenikerta vierähti nopeasti ja 8

Into puolipalloilla

tunnin päätteeksi alkoi innokas odotus, jotta viikko vierähtäisi nopeasti ja koittaisi seuraava treenikerta. Itse en ole koskaan tykännyt jumppaamisesta mutta nyt doboilun myötä jumppaaminen on saanut ihan uuden merkityksen. Punnerrukset, vatsalihasrutistukset, lankutus ja monet muut liikkeet sujuvat kuin huomaamatta kun koira on mukana harjoituksissa joko tekemällä itsekin jotain tai sitten lepäilemällä vieressä ja katsellen kun emäntä puuskuttaa. Roopekin tykästyi doboiluun heti ensimmäisestä kerrasta. Se tekee innokkaasti eri harjoitukset eikä aina meinaa malttaa levätä sillä aikaa kun on ohjaajan vuoro tehdä omat liikkeensä. Parasta doboilussa taitaa olla Roopenkin mielestä yhdessä tekeminen ja makupalat, joita hupenee treenikerran aikana hyvä määrä. Treenien jälkeen on hyvä olo ja monesti treenin tuntee lihaksissaan myös seuraavana päivänä. Ilmeisesti treeni vaikuttaa samalla tavoin myös koiriin sillä yleensä hyvinkin energinen spanieli väsähtää melko nopeasti treeneistä kotiin tultuamme ja on seuraavana päivänäkin aika rauhallinen. Doboilu on ihan superhauskaa ja hyödyllistä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Yksi huono puoli doboilussa on, siihen jää koukkuun!

LURPPA 1/2015

Tottelevaisuuskoe 11.6.2015 Paikka: Turku Luokat: ALO AVO VOI EVL Järjestäjä: Lounais-Suomen Spanielikerho ry Ylituomari Stén Ilkka Ilmoittautuminen 4.-28.5.2015

Roope puolipalloilla

Ilmoittautumisten vastaanottaja Åsa Liljeqvist, Uudenmaankatu 16 A 21, 20500 Turku, p. 02 231 5123, asa.liljeqvist@gmail.com. Osanottomaksu 25,00€, tilille FI03 5711 2720 0090 70. Raj. osanotto. Etusija järjestävän yhdistyksen jäsenillä, Koiramäärää koskeva rajoitus: Max 20 koiraa, Into doboilee

iltakisa.

Huhuu jäsenet!

Facebook-ryhmämme toimii hyvänä tiedotuskanavana mutta haluaisimme myös muistaa sinua tarpeen tullen henkilökohtaisilla viesteillä, joten ole ystävällinen ja laita/ päivitä sähköpostiosoitteesi jäsensihteerillemme Riitalle, kiitoksia! lssk.jasensihteeri@gmail.com

Roope dobopallolla

LURPPA 1/2015

Teksti ja kuva: Merja Saastamoinen

Bon Appetit!

Vuosikymmeniä sitten kun saimme perheeseen ensimmäisen ﬁeldspanielin ruokintaohjeena oli ”pentu-Serti” ja ”Pluto”. Tuosta ajasta on ruokintaohjeet muuttuneet aika lailla ja tarjontaa on hurjasti ja jokaiselle löytyy varmasti mieleinen keino syöttää lemmikkiään. J.A.U. Yrjölä kehitti nk. Yrjölänpuuron josta tuli minunkin koirieni suosikki. Yrjölänpuuroa sekä nappuloita syötin aika monta vuotta kunnes sain Ulla Kivimäen tekemän kirjan LUONNONMUKAINEN RUOKINTA ja koukkuun jäin kaikkeen luonnonmukaiseen mikä koski koiran ruokintaa ja hoitoa. Muutamia kursseja innostuin käymään ja vuosi sitten toteutin haaveeni ja kävin vuoden kestävän koulutuksen ”eläinten luontaishoitaja” jossa pureuduttiin hyvinkin tarkasti koiran luonnonmukaiseen ruokintaan.

Koiran ruoansulatuselimistö on erilainen kuin Rasvahappojen ihmisellä. Lihansyöjille tyypillisesti suolisto on kasvissyöjiin verrattuna lyhyt. Koiran makuaisti on huono mutta sitä kompensoi erittäin hyvin kehittynyt hajuaisti. Lihansyöjänä koira pystyy käyttämään tehokkaasti hyväkseen rasvaa ja proteiineja.

Moni koiranomistaja siirtyy luonnonmukaiseen ruokintaan kun koiralla esiintyy syömättömyyttä, runsaasti kaasunmuodostusta, vatsan kurinaa, ulosteiden syöntiä, korvaongelmia, huonokuntoinen turkki, ihottumia. Voidaan sanoa, että kun syötät koiraasi luonnonmukaisesti ehkäiset monia vaivoja . Koira tarvitsee energiaa polttoaineekseen touhutakseen koko päivän. Energiansa se saa hyvistä proteiineista, rasvasta ja hiilihydraateista. Se miten paljon energiaa tarvitsee riippuu koiran aktiivisuudesta , iästä ja jos koiralla on todettu jokin sairaus. MEP eli metabolinen painoindeksi on käsite jota käytetään arvioitaessa koiran energiatarvetta.

Hyvänlaatuisia proteiineja löytyy lihasta, kananmunasta ja kalasta. Omille koirilleni annan paljon riistaa. Iäkkäälle koiralle vaalea liha on hyväksi. Viikossa kalapäiviä voi pitää kaksi. Kanamunia voi antaa useampana päivänä. Puhutaan luuttomasta lihasta ja luulihasta. Koirani syövät kaksi ateriaa päivässä ja toisella aterialla annan luullista lihaa. 10

puute voi aiheuttaa kutiavia iho-ongelmia, kasvuhäiriöitä, lisääntymisongelmia, heikentää immuunipuolustusjärjestelmää. Hyviä rasvoja ovat kylmäpuristetut kasvisöljyt , kalaöljy jos koira saa harvoin kalaa. Itse käytän hiilihydraattien lähteenä hyvin imeytyvää qvinoa-tattari-tai hirssipuuroa, kasvissosetta sekä höyrytettyjä juureksia.

Lemmikille

tarkoitettuja raakalihatuotteita on jo hyvin saatavilla ja koska tällainen ruokinta on lisännyt suosiotaan on saatavilla jo valmiita aterioita mikä tekee ruokinnasta helppoa. Kun asiaan jaksaa perehtyä niin voi laskea koiran tarvitseman ruokamäärän, proteiinien osuuden, hiilihydraattien osuuden ja kalsiumin määrän.

Jos syötät lemmikkiäsi monipuolisesti niin erillisiä vitamiinikuureja ei tarvita. Aina voit tarkistaa syöttämäsi ruoan koostumuksen Finelistä, joka on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä.( http://www.ﬁneli.ﬁ/).

Merci beaucoup Merja

LURPPA 1/2015

Lounais-Suomen Spanielikerhon 50 v. Juhlanäyttely FCI 1 & 9 7.6.2015 Mynämäen urheilukeskus

TUOMARIT FCI 1 Margaret Mar n, Irlan australian töpöhäntäinen karjakoira, australiankarjakoira, australiankelpie, beaucenpaimenkoira, lancashirenkarjakoira, owczrarek podhalanski, polski owczarek nizinny, schipperke, serra de airesinpaimenkoira, shetlanninlammaskoira Jesper Andersson, Ruotsi australianpaimenkoira, belgianpaimenkoira ; groenendael, belgianpaimenkoira; lakenois, belgianpaimenkoira; malinois, belgianpaimenkoira; tervueren, bergamasco, pyrenei enpaimenkoirat, saksanpaimenkoirat Jackie Stubbs, Irlan bordercollie, brienpaimenkoira, partacollie, valkoinen paimenkoira, vanhaenglanninlammaskoira, welsh corgi cardigan, welsh corgi pembroke Lena Danker hollanninpaimenkoira karkeakarvainen, hollanninpaimenkoira lyhytkarvainen, hollanninpaimenkoira pitkäkarvainen, kroa anpaimenkoira, pitkäkarvainen collie, schapendoes Gunilla Skallman, Ruotsi pumi Marianne Holm muut

FCI 9 Jesper Andersson, Ruotsi cavalier kingcharlesinspanieli Gunilla Skallman, Ruotsi chihuahua; lyhytkarvainen, chihuahua; pitkäkarvainen, coton de tulear, lhasa apso, ibe nspanieli, ibe nterrieri, venäjänbolonka Elena Adamovskaya, Venäjävillakoirat, maltankoira, venäjäntoyt Rune Fagerström kiinanpalatsikoira pekingeesi, kromfohrländer, ranskanbulldoggi Lena Danker löwchen, prahanro akoira Margaret Mar n, Irlan mopsi Åsa Andersson muut

RYHMÄKILPAILUT Ryhmä 1 Margaret Mar n, Irlan Ryhmä 9 Åsa Andersson, Ruotsi Paras veteraani Jackie Stubbs, Irlan Paras kasva ajaryhmä Elena Adamovskaya, Venäjä BIS Gunilla Skallman, Ruotsi

ILMOITTAUTUMISET JA MAKSUT 35 €/koira, 32 €/saman omistajan 2. jne koira, 28 €/ pennut, yli 10v. veteraanit ilmaiseksi. Ilmoi autumiset 11.5.2015 mennessä osoi eella Mynämäen RN 2015, PL 50, 02771 Espoo maksukui n kera. Ne -ilmoi autuminen: www.showlink.ﬁ Maksut lille L-S Spanielikerho/ näy ely 2015 IBAN FI92 5710 0420 2032 83 BIC OKOYFIHH.

TIEDUSTELUT Ilmoi autumisia koskevat edustelut Showlink, info@showlink.ﬁ, ark. 11-17, p. 09-88730320. Muut edustelut Katja Alho p. 040 7215466, katja.erkki@gmail.com. Kehätoimitsijat ja myyn paikat Åsa Liljeqvist (även på svenska ) p. 02 231 5123 tai asa.liljeqvist@gmail.com.

LURPPA 1/2015

Lounais-Suomen spanielikerhon 50v. Juhlanäyttely FCI 5 &7/8 7.6.2015 Mynämäen urheilukeskus

TUOMARIT

FCI 5 Esa Ruotsalainen akita, amerikanakita, buhund, dansk spids, eurasier, islanninlammaskoira, itäsiperianlaika, jämtlanninpystykorva, lapinporokoira, ruotsinlapinkoira, samojedinkoira, suomenlapinkoira, thaimaanpystykorva Jackie Stubbs, Irlan alaskanmalamu , siperianhusky Margaret Mar n, Irlan american eskimo dog Rune Fagerström basenji, chow chow , faaraokoira, harmaa norjanhirvikoira, ibizanpodencot, japaninpystykorva, kaanaankoira, karjalankarhukoira, länsisiperianlaika, musta norjanhirvikoira, pohjanpystykorva, portugalinpodengot, shiba, shikoku, suomenpystykorva Jesper Andersson, Ruotsi cieneco dell´Etna, perunkarvatonkoirat Elena Adamovskaya, Venäjä saksanpystykorva; grosspitzit, keeshond, kleinspitzit, mi elspitzit, pomeranian Marianne Holm muut

FCI 7 /8 Rune Fagerström auvergnenseisoja, bourbonnaisinseisoja, braque de l`ariege, braque saint-germain, bretoni, deutsch s chelhaar, hollanninpeltopyykoira, perdiquero de burgos, pienimunsterinseisoja, ranskanseisoja; gascognelaistyyppi, ranskanseisoja; pyreneläistyyppi, kiharakarvainen noutaja, kooikerhondje Sjoerd Jobse, Ruotsi bracco italiano, englanninse eri, gordoninse eri, karkeakarvainen unkarinviszla, lyhytkarvainen unkarinviszla, poin eri, punainen irlanninse eri, punavalkoinen irlanninse eri, spinone, weimarinseisoja, kultainen noutaja, englanninspringerspanieli Elena Adamovskaya, Venäjä amerikancockerspanieli Lena Danker amerikanvesispanieli, barbet, espanjanvesikooira, irlanninvesispanieli, lago o romagnolo, sileäkarvainen noutaja, we erhoun, viiriäiskoira Axel Komorowski, Saksa chesapeakenlahdennoutaja, clumberspanieli, cockerspanieli, ﬁeldspanieli, labradorinnoutaja, novasco an noutaja, sussexinspanieli, walesinspringerspanieli Margaret Mar n, Irlan portugalinvesikoira Esa Ruotsalainen muut

RYHMÄKILPAILUT Ryhmä 5 Esa Ruotsalainen Ryhmä 7/ 8 Rune Fagerström Paras veteraani Marianne Holm Paras kasva ajaryhmä Axel Komorowski, Saksa BIS Rune Fagerström

ILMOITTAUTUMISET JA MAKSUT: 35 €/koira, 32 €/saman omistajan 2. jne koira, 28 €/ pennut, yli 10v. veteraanit ilmaiseksi. Ilmoi autumiset 11.5.2015 mennessä osoi eella Mynämäen RN 2015, PL 50, 02771 Espoo maksukui n kera. Ne -ilmoi autuminen: www.showlink.ﬁ Maksut lille L-S Spanielikerho / näy ely 2015 IBAN FI92 5710 0420 2032 83 BIC OKOYFIHH.

TIEDUSTELUT: Ilmoi autumisia koskevat edustelut Showlink, info@showlink.ﬁ, ark. 11-17, p. 09-88730320. Muut edustelut Katja Alho p. 040 7215466, katja.erkki@gmail.com. Kehätoimitsijat ja myyn paikat Åsa Liljeqvist (även på svenska ) p. 02 231 5123 tai asa.liljeqvist@gmail.com.

LURPPA 1/2015

JÄLJESTYSTARINOITA KÄYTÄNNÖNJÄLJELTÄ Kuvat ja teksti: Kaisa Railomäki

Jäljestys on laji, joka vie mennessään. Kun saa mahdollisuuden osallistua koiran kanssa tositoimiin eli käytännön jäljestystehtäviin, antaa se ”harrastukselle” viimeisen sinetin. Meille jäljestämistehtävät ovat enemmän kuin harrastus. Srva-tiimissä mukana oleminen merkitsee velvollisuutta lähteä tarkistamaan jokainen ilmoitettu kolaritilanne. Sama velvollisuudentunne on läsnä myös haavakoiksi jääneiden sorkkaeläinten jäljestämistilanteissa itselläni. Yhdessä Rokan kanssa meille on kertynyt monenlaisia keikkoja niin poliisille ilmoitetuista virka-aputehtävistä sekä metsästystilanteissa haavakoiksi jääneiden sorkkaeläinten jäljestämistehtävistä. Koen ettei turhaa keikkaa ole, koska tilanteen näkee vasta paikan päällä ja koiran kanssa työskennellessä. Koiran nenä on tärkein työkalu näissä tehtävissä. Luottamussuhde koiran tekemään työhön on kaiken avain. Olemme olleet usein tilanteissa, joissa ihmisen on mahdotonta nähdä verta. Koira on silloin ainoa, joka veren haistaa ja löytää. Lumella veri näkyy hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun verta on sotkemassa ja kuljettamassa useampaan eri suuntaan monta eläintä, tehtävän ratkaisee parhaiten koiran nenä. Pyynnöstä kerron teille nyt kahdesta erilaisesta jäljestystapahtumasta haavakon ja kolaripeuran jäljestyksestä. Sunnuntai-iltana saamme puhelun illalla kuudelta. Peurapukkia on ammuttu, ja se on jäänyt haavakoksi hyvästä osumasta huolimatta (jälkeenpäin se tarkentuu keuhko-osumaksi). Metsästäjä on jo etsinyt peuraa itse, mutta kadottanut jäljen. Tässä vaiheessa toivon, että jälkeä ei ole sotkettu kovin pahasti, jotta koira pääsee jälkeen heti kiinni eikä tehtävä hankaloidu heti alussa. Toiveeni on kuultu ja kun tapaamme ruokintapaikalta n. 300M päässä, koira on jo ottanut verijäljen vahvasti nenäänsä. Lähdemme etenemään metsästäjän kulkemia reittejä, josta yht äkki koira erkaantuu ja menee kuin juna raitellaan pitkin veri-

LURPPA 1/2015

jälkeä peuran kulkemaan reittiä pitkin. ”Täällä en ole käynytkään” sanoo metsästäjä. Maastossa olleet muut, tuohon kellonaikaan hyvin tuoreet, sorkanjäljet ovat hämänneet metsästäjää. Nyt meillä on kuitenkin oikea jälki ja lähdemme seuraamaan sitä. Eläin on seurannut peurapolkuja, joita peurat kulkiessaan metsässä käyttävät. Tulemme metsästä soratielle ja jälki jatkuu edessä olevan pellon poikki seuraavaan metsään. Pellolla käy kova tuuli ja lumi on tuiskunnut jälken päälle, mutta koira seuraa jälkeä yhtä varmasti kuin alussakin. Päädymme tiheään paikkaan, josta kuulen peuran karkkoavan. Näköhavaintoa meillä ei ole. Jatkamme hiljaa ja hitaasti eteenpäin. Saavutamme peuran 3 kertaa, mutta ampumamahdollisuudet ovat huonot ja mietimme, kunpa meillä olisi mukana haulikko ja täyteinen (täyteispanos sisältää yhden ainoan luodin vrt tavallinen haulikon panos, jossa useita hauleja. Vahijäljestyksessä usein käytetty panos, koska on turvallisempi vaihtoehto eikä ole luodin kimmoamisen vaaraa.). Useammassa kohdassa maastossa näkyy miten kolmet eri sorkan jäljet erkaantuvat eri teitä, mutta koira valitsee tuoreitten jälkien joukosta haavakon jäljen. Vaikka sorkan jäljet näyttävät jo laahaavilta ja olemme nähneet makuita matkan varrella, peura jatkaa sitkeästi

Rokka kaadolla. Haavakko peurapukki on löytynyt

samaan suuntaan mistä lähti. Annamme peuralle aikaa edetä ja väsyttää itseään, kun yritän putsata lumista koiraa. Jäljestykeli on koiran kannalta pahin mahdollinen, lunta on kohtuullisen paljon ja lämpömittari näyttää plussaa. Koiraan on tarttunut lunta niin paljon, että normaalin 12kilon sijaan se painaa lähemmäs 20kiloa. Koira on jatkanut miehen nyrkinkokoisin lumipaakuin sitkeästi, mutta tässä kohtaa ohjaaja viheltää pelin poikki ja pyytää apuvoimia koiran metsästä pois saamiseksi. Sovimme, että ellei peura löydy tänään (kellon ollessa melkein 21.00), jatkamme jäljestämistä seuraavana päivänä. Metsästäjä lupaa merkitä viimeisen havaintopaikan hyvin. Saan myöhään viestin, jossa meitä pyydetään jatkamaan jäljestämistä seuraavana päivänä. Kokoonnumme aamulla huolto-asemalla ja tällä kertaa meillä on mukana myös edellisenä iltana apuun tullut toinen metsästäjä. Pääsemme jatkamaan siitä, missä jäljet ovat illalla menneet miehillä sekaisin. Tässä kohtaa sanottakoon, ettei ole kenenkään taidottomuutta kadottaa jälkeä, varsinkaan kun mukana ei ole ollut koiraa. Kun kuvittelee itsensä pimeään metsään otsalamppu päässä seuraamassa maassa olevia jälkiä tai kuten ohjaaja seuraa koiraansa täysin keksittyneenä työhön, jossain vaiheessa havahtuu katsomaan maastoa eri tavalla ja miettii hetken mahdollisia maamerkkejä lukien tai tutkasta katsoen missä sitä oikein ollaan. Haavakkopeura on tehnyt melkoista rinkiä ja tottakai sillä on ollut sorkkakavereita mukana sotkemassa verijälkeä. Reitti ulos kuitenkin löytyy, kun koira hakee ”poissulkutekniikalla” oikeaa jälkeä. Etenemme vielä hyvän tovin ja tulemme tiheään kuusikkoon ojan varrelle.

”jossain Tyllin teollisuusalueen varrella” Seuraavana sunnuntaina saamme jälleen kutsun, tällä kertaa virkatehtäviin. Myöhään edellisenä iltana on tapahtunut peurakolari, mutta tieto saavuttaa tiimin vasta aamulla. Eläimellä on etumatkaa, mikä on tehtävämme kannalta vain eduksi. Pakkasta on vajaa -10 , tuuli on kova ja samoin liikenne tapahtumapaikalla. Paikalla on tällä kertaa neljä miestä sekä koiranohjaaja, turvaliivit päällä koiraa myöten. Se ei kuitenkaan saa autonkuljettajia alentamaan nopeutta 80km/h rajoituksen alueella. Ikävää meidän kannaltamme, mutta varsin yleistä. Tehtävään keskittyneen koiran kanssa on oltava hyvin varovainen, koska antaa sen mennä 6m liinassa pidemmälle ja koska liina on nopeasti kerittävä lyhyeksi. Usein kolarin ajanut on sen verran tilanteesta pöllämystynyt, että ei osaa kertoa nopeasti sattuneesta tilanteesta poliisille soittaessaan kovinkaan tarkasti. Tällä kertaa meillä on vain yksi tieto ”jossain Tyllin teollisuus-

Tämä on hyvä merkki! Haavoittunut eläin hakeutuu viimeisinä hetkinään makuulle tiheisiin paikkoihin ja haavakuumetta helpottaakseen ojien läheisyyteen tai ojaan. Löydämme isot makaukset kuusten alta. Jälki jatkuu takaisin ojan yli. Sitkeä pukki on vielä hypännyt ison ojan yli. Koira löytää jäljen ojan toiselta puolelta. Pukki on edellisenä iltanakin tehnyt vielä 20-30m loikkia, mikä on tehnyt jäljen seuraamisesta haasteellista. Eipä moni tuommoisia loikkia vastaavassa tilassa tekisi. Melko pian näemme kaksi makausta lähekkäin, peura on nyt kompuroinut turvalleen. N. 50metrin päästä peura löytyy verenhukkaan kuolleena. Vahi-jäljestyksen lähtöpaikalla, mistä löytyi ensimmäiset veritipat

LURPPA 1/2015

alueen varrella”. Emme tiedä mitään eläimestä, kummalta puolelta tietä se on tullut auton eteen, mihin auto on ollut matkalla (Turkuun vai Hämeenlinnaan) tmv. 10-tiellä käy kova viima ja jäljet ojan penkoilta ovat hävinneet. Haravoimme koira edellä vasenta puolta ensin, kun Tyllin aluetta on molemmin puolin tietä 2km suuntaansa.Huomiomme kiinnittyy penkalla olevaan koivunrankaan, joka on heitetty siihen merkiksi kolaripaikasta. Erinomaista kuljettajalta! Vaikka tietoa oli todella vähän, merkattu kohta auttaa meitä alkuun. Erilaisia merkkejä aurauskepistä- muovikassiin pitää vaan osata ”epäillä” ja tällä kertaa epäilymme osoittautuu oikeaksi. Laskeudumme koiran kanssa tieltä 30m ojaan ja jatkamme palan matkaa metsään. Sieltä löytyy ensimmäiset veritipat.

”Paikalle on

”

saapunut 8 passimiestä” Mukaamme lähtee kaksi Srva-yhdyshenkilöä

(Srva-suurriista virka-apu), toinen kiväärin kanssa, toisella mäyräkoiramme Ultra Pointtutkapanta. Kaksi muuta miestä seuraavat menoamme puhelimen tutkaohjelmasta. Heti alku on koiralle haasteellinen. Vahingoittunut eläin on tehnyt laajan lenkin paikkaan, jossa on käyskennellyt useita peuroja. Koira löytää kuitenkin oikean jäljen, jotka lähdemme seuraamaan. Taas kerran päädymme ison ojan varrelle, tiheään kuusikkoon. Sieltä löytyy makaus. Jäljet kuitenkin jatkuvat vielä. Näemme, että kahden eläimen jäljet menevät välillä päällekkäin, välillä verijälki tekee kaarroksen, mutta kahdet sorkan jäljet jatkuvat samaan suuntaan. Pian tuleekin soitto tutkaa seuranneilta miehiltä. He ovat nähneet peuralehmän, jota seuraa loukkaantunut vasa. Ampumatilanne menee nopeasti ohi, koska on varmistuttava siitä, että kyseessä on loukkaantunut eläin. Tulemme paikalle pian ja arvioimme tilanteen uudelleen. Nyt tarvitsemme passimiehiä avuksi. Päätämme antaa eläimille etumatkaa ja käymme vaihtamassa märkiä vaatteita sekä haukkaamassa välipalaa. Palaamme samaan paikkaan takaisin. Paikalle on saapunut 8 passimiestä. Jäljestystä johtava yhdyshenkilö ja peuranmetsästystä johtava henkilö jakavat passipaikat miehille. Otan tutkapannan taskuuni ja lähdemme jatkamaan kaksin toisen LURPPA 1/2015

yhdyshenkilön ja koiran kanssa jäljestämistä. Maastossa on runsaasti muitakin peuroja. Näemme jonkun ajan päästä kolme, passimiehet ovat nähneet neljän ja viiden peuran laumat. Olemme päässeet hakkuuaukean ja kapean ojan läpi metsään, mistä kuuluu laukaus. Menemme paikalle, mutta loukkaantunut peura on jatkanut matkaansa makaukselta. Pelästyttyään sen suusta on purskahdellut verta, mistä erotamme, että eläin on tosiaankin mennyt samaan reittiä takaisin. Pääsemme kapeaan ojaan uudelleen. Tällä kertaa peura on yksin ja otamme tiukan käännöksen vasempaan. Päivä alkaa jo hämärtää ja toivomme peuran päätyvän jo passimiehen ulottuville. Kestää vielä tovin, kun kuulemme kaksi laukausta. Katsomme tarkan paikkamme tutkaohjelmasta ja huomaamme, että olemme kohtuullisen matkan päässä ampumapaikasta. Saamme tiedon, että vahingoittunut eläin on lopetettu. Koiralle tehdään nyt oikeutta ja sen annetaan löytää verijäljen päässä oleva eläin. Oikaisemme kauempaa metsästä ampumapaikan verijäljelle ja koira pääsee takaisin työhön seuraamaan verijälkeä eläimen luokse. Koiralle paras palkinto on löytynyt eläin ja reilut taputukset. Kättelen tiimin, ampujat ja loput passimiehet kiitoksena hyvästä yhteistyöstä. Tavoitteemme on täytetty ja eläin on päässyt pois tuskistaan. Kaisa Railomäki koiranohjaaja ja jäljestävä koira cockerspanieli Rokka

Vahi-jäljestyksen onnistunut päätös. Passimiehet oikealta Juha- Pekka Railomäki, Mika Karjalainen, Jarmo Larpi, Srva-yhdyshenkilö Pekka Tetri ja passimies Jari Kakko. Kaadon vieressä Rokka. Koiranohjaaja kameran takana.

Koiramäeltä kuuluu…

Helin tontilla on tilaa mukavasti hehtaarin verran, joten koirilla riittää lääniä missä peuhata.

Teksti ja kuvat: Ari Suramo

Siuntiossa läntisen Uudenmaan ikiaikaisessa kulttuurimaisemassa kohoaa kukkula, jota hallitsee kaksi ylvästä kartanoa: toista vartioi värikäs cockerilauma, toista vauhdikas spanieli-pointteripotpuri. On siinä naapureilla ihmettelemistä – tosin aivan vierestä sellaisia ei edes löydy, siitä pitävät huolen ympäröivät metsät ja peltoaukeat. Koiramäestä tuli Koiramäki vuonna 2008, kun eläinlääkäri Heli Härkälän cockerit valloittivat kukkulan. Heli on cockeripiireissä arvostettu pitkän linjan kasvattaja, joka hurahti rotuun jo vuonna 1979 ensimmäisen cockerinsa, blue roan narttu Tepsun (Rowanhill Onykx) myötä – Heli olisi alun perin halunnut villakoiraa, mutta pitkällisen kärttämisen jälkeen vanhemmat lopulta suostuivat ilahduttamaan tytärtään cockerilla – ja Helin puolesta se olikin sitten menoa… Samoihin aikoihin Helin mielessä alkoivat kyteä haaveet koirien kasvattamisesta ja eläinlääkärin ammatista elämänurana.

Vuonna 1987 Tepsu sai seuraa mustasta Taranartusta, joka pitikin sitten pikku hiljaa kasvaneen koiralauman kurissa yli 16 vuoden ajan.

Helin kasvatteja katsellessa tuntuu oudolta ajatukselta, että cockereita on joskus pidetty jopa luonnevikaisina koirina: niin iloisia, ystävällisiä ja avoimia ”kaikkien kavereita” Helin cockerit ovat.

Vuonna 1994 lauma täydentyi Tiffa-nartulla (Norvale Tiffany), josta tuli Helin Tripletkennelin kantaemo; Tiffan ensimmäinen pentue syntyi 1997. Tiffan elämänkaari päättyi joulukuussa 2009 lähes 16 vuoden iässä, samana päivänä kuin Helille myönnettiin kasvatustyöstä arvostettu Vuolasvirta-palkinto. Ajan myötä lauma sai uutta verta myös ulkomaanHelin pihanäkymät ovat vähintäänkin avartavat…

LURPPA 1/2015

tuonneista, eivätkä kaikki pennut aina lähteneet etsimään uutta kotia muualta – tätä nykyä Helin laumaan kuuluu enemmän tai vähemmän pysyvästi kymmenkunta aina yhtä iloista hännänheiluttajaa. Kasvatustyö on melko pienimuotoista; vuosittain maailmaan putkahtaa 1-2 pentuetta. Koirat asuvat Helin luona kuin tavalliset kotikoirat, nukkuvat ja röhnöttävät sohvilla ja sängyssä. Lenkit nämä luomu-cockerit saavat enimmäkseen vipeltää vapaina ja villeinä, lähiseudun pelloilla ja metsissä. Koirat pitävät työn ohella huolen siitä, ettei Helin juuri tarvitse miettiä, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi… myös näyttelykehät, samoin kuin MEJÄkokeet ja taipparit ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi – kaikkiaan 8 Triplet-cockeria on saavuttanut jälkivalion arvon ja lähes 50 suorittanut hyväksytysti taipumuskokeen (SPA1), lukuisista muotovalioista puhumattakaan.. Kun Helillä joskus on aikaa viettää rauhallista koti-iltaa, sujahtaa se mukavasti turkinhoidollisissa merkeissä…tai vaikkapa koiratreffeilla Triplet-cockerien tyytyväisten isäntien ja emäntien kanssa. Spanieleita ja Espanjan-tuonteja

… eikä Ghitankaan kartanomiljöössä ole valittamasta…

Luppakorvia ja vipinää löytyy myös heti aidan takaa: siellä asuu Ghita Lindholm, koiraihminen isolla ja lämpimällä K:lla, jonka laumaan kuuluu tätä nykyä kaksi ﬁeldspanielia (parhaimmillaan muutama vuosi sitten ﬁeldejä oli jopa viisi), Pilkku-cockeri – Helin kasvatti, kuinkas muuten – sekä neljä pirtsakkaa pointteria, kaikki Espanjasta tuotuja ns. rescue-koiria. Pottia täydentävät vielä Ghitan avomies Janne ja parivuotias nuori-isäntä Troy. Eikä siinä kaikki: Ghi-

tan isosisko Nilla asustelee lähistöllä kuusipäisen laumansa kanssa (neljä whippetiä, Celia-galgo, niin ikään Espanjan tuonti, sekä Moskovan kaduilta pelastettu monirotuinen, maailman kiltein talonvahti Luna). Kyseessä taitaa siis olla pahemmanlaatuinen tartunta, tai pikemminkin sukuvika…

Ghitan kartanon nuori isäntä vahtikoirineen…

Ghita on toiminut aktiivisesti mm. SuurHelsingin spanielikerhossa ja aikoinaan myös Fieldspanielit ry:ssä – ja järjestää edelleen silloin tällöin uusmaalaisille fieldisteille metsälenkkejä (joille ovat toki muutkin koirat tervetulleita). Ghita on myös LSSK:n jäsen, ja monet kerhon spanieli-ihmiset ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi. Näyttelyiden ohella Ghita on harrastanut aktiivisesti ja menestyksekkäästi MEJÄä fieldiensä kanssa; varsinkin Dalton- ja Saku-fieldit ovat niittäneet sillä saralla mainetta ja mammonaa. Ghitalle koirat ovat kaikki kaikessa, aito sydämenasia, mistä todistaa jo rescue-koirien tuonti Espanjasta. Ensimmäinen pointteri Pipsa menehtyi valitettavasti eläinlääkärin virheen seurauksena nautittuaan vain vajaan vuoden verran uudesta elämästään vapaana ja rakastettuna, mutta pian Ghitan spanielilaumaa täydensivät jo uudet pointterit, kaikki Espanjan kuolemantarhoista pelastettuja: Blanca, Sara, Moro ja Marielo. Rescue-koirien lisäksi Ghita on etsinyt aktiivisesti uusia koteja koirille, usein ongelmallisina pidetyille uroksille ja nartuille, joiden omistaja on halunnut niistä luopua. Onpa näistä koirista jokunen aikojen saatossa jäänyt Ghitankin hoteisiin. Hei me lenkkeillään Koiramäen kartanoiden seikkailut eivät rajoitu pelkkään hyvään naapuruuteen; Ghita ja Heli käyvät laumoineen usein yhteislenkillä lähiseudun metsissä. Mahtaa se olla näky, kun metsässä

LURPPA 1/2015

samoileva saa eteensä kaksi reipasta naista seuranaan kymmenkunta cockeria, muutama ﬁeldi ja neljä pointteria, kaikki vapaina nuuskuttelemassa pitkin tantereita, välillä pulahtaen pikkujärviin ja Suomenlahden aaltoihin…

Aina tilanne ei ole ollut näin auvoinen, sillä ennen kuin Ghitan pesue muutti Koiramäelle, samaista taloa asutti pariskunta, joka ei voinut sietää koiria ja kissoja… tähän pätee siis vanha lounaissuomalainen sananparsi, kliseinen ehkä mutta paljon puhuva: loppu hyvin kaikki hyvin!

Koiramäen ympärillä ja lähiseudulla on hulppeat lenkkimaastot; tässä vuorenvalloittajia Pickalassa, taustalla Suomenlahti.

LURPPA 1/2015

Minusta ulkomuototuomari? Teksti ja kuvat: Sanna Kavèn

Olin puolittain salaa haaveillut tuomariurasta kauan, avoimemmin ja tavoitteellisemmin muutaman vuoden ajan. Haaveet muuttuivat todeksi ja nyt olen pätevöity ulkomuototuomari ja ovet ovat avautuneet rajattomaan uuden oppimiseen. Näyttelyt eivät minua nuoruudessa kiinnostaneet, vaikka maltankoiramme kävikin parissa näyttelyssä ystäviemme avustuksella. Taisin jopa lapsena lausahtaa näyttelyssä: ”En tule enää koskaan näyttelyyn!”. Ensimmäistä englanninspringerspanielia ostaessani lupasin kasvattajalle Tarja Hovilalle, että ”voidaan me parissa käydä”. Teinpä siitäkin koirasta muotovalion sitten aikanaan. Niin ne ajatukset muuttuvat, kun aikaa kuluu.

Näyttelyt ovat tuoneet useita unohtumattomia hetkiä ja niistä monissa ollut mukana Ruotsin tuontini C.I.B C.I.E POHJ & FI & SE & DK & EE & LT & LV & BALT MVA FI JVA JV-06 HeW-10 EEV-07 EEJV-07 MVV-14 VV-14 Linmoor Your Majesty. Kuva: Mikko Marttinen / Kuvauksellista

Jäin miettimään pitkään lehden toimituksen esittämää kysymystä: ”Mikä vetää tuomaroinnin pariin?”. En keksinyt siihen yksiselitteistä vastausta. Koirat ovat elämäntapani ja päivieni ilo. Olen omistanut koiria pitkään ja kasvattanut vuodesta 2003. Olen esittänyt erirotuisia koiria näyttelyissä ja toiminut kehäsihteerinä. Olen trimmannut koiria ja matkustellut useisiin maihin näyttelyihin. Olen ollut aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa ja verijäljestystäkin olen harrastanut. Nyt oli aika kääntää uusi lehti koiraharrastuksessa, ottaa vastaan uudet haasteet ja toteuttaa pitkään mielessä muhinut haave. Elämäntilanteeni oli sopiva toimeen tarttumiseksi ja ystävän tuki ja kannustus auttoivat ottamaan ensiaskeleet kohti tuomarin uraa. Tällä tiellä ollaan ja toivottavasti pitkään.

Ulkomuototuomarikurssille hakeutuminen ja soveltuvuustesti Kennelliiton ohjeistuksessa määritellään, että ulkomuototuomariksi hakeutuva: - on hyvämaineinen henkilö, jolla ei ole rangaistuksia eläinsuojelurikkomuksista eikä voimassaolevia kurinpidollisia rangaistuksia - on koirien arvostelemiseen soveltuva ja niin fyysisesti kuin henkisesti tuomaritehtävään kykenevä - omaa laajan kynologisen kokemuksen ja luontaisia taipumuksia tehtävään - on käyttäytymisensä ja arvostelukykynsä puolesta tähän tehtävään sopiva henkilö - on Kennelliiton jäsen ja osoittaa jatkuvaa harrastusta kynologiseen toimintaan - on ollut sen rotujärjestön jäsen yhtäjaksoisesti vähintään 10 vuotta, jonka alaisen rodun tuomariksi on hakeutumassa - on iältään 25-50 vuotta - on koiranomistaja ja mikäli mahdollista koirankasvattaja - on toiminut vähintään 10 vuoden ajan aktiivisesti harrastamansa rodun/rotujen hyväksi ja osoittanut hallitsevansa riittävät perustiedot - on pätevöity kehätoimitsija ja toiminut vähintään 5 kertaa pätevöitynä kehätoimitsijana - on suorittanut hyväksytysti kehätoimitsijakurssin, kasvattajan perus- ja jatkokurssi sekä Kennelliiton järjestämät alkeiskurssit (koiran rakenteellis-toiminnallinen tyyppi; rakenne ja liikunta sekä arvosteluperusteet ja tuomarietiikka) - näkee normaalisti (minimi AB-ajokortin vaatimus ja normaali värinäkö) - on saanut rotujärjestön puollon ulkomuototuomarikurssille Mikäli henkilö täyttää edelliset ehdot, hän voi hakeutua muutaman vuoden välein Kennelliiton järjestämään soveltuvuustestiin eli ns. koirasilmätestiin. Testiin samaan aikaan kanssani haki noin 80 ihmistä, joista noin 60 täyttivät em. ehdot LURPPA 1/2015

ja saivat kutsun testiin elokuussa 2013. Se oli kaksiosainen eri viikonloppuina. Ensimmäisessä osassa kuvattiin kuuden erirotuisen koiran mittasuhteita, muotoja, rakennetta ja liikuntaa kirjallisesti sekä nimettiin koirien edustama rotu. Toisessa osassa arvosteltiin kirjallisesti rotumääritelmää vasten kuusi ennalta kerrotun rodun (dalmatiankoira) edustajaa ja sijoitettiin ne paremmuusjärjestykseen. Vuonna 2013 olin 20 silmätestin hyväksytysti suorittaneen kokelaan joukossa.

peruskurssilta valmistuva kokelas on käytännössä tuomari ilman oikeutta arvostella yhtään rotua. Oma rotu on se, jonka rotujärjestöltä on saanut puollon peruskurssille ja jota on harrastanut vähintään sen 10 vuotta. Itselläni tuo oli kasvattamani rotu eli englanninspringerspanieli.

Silmätestiä seurasi haastattelukierros, joka tapahtui Kennelliiton tiloissa Espoossa. Haastattelussa selvitettiin kokelaiden motivoituminen ja sopivuus ja selvästi myös se, miten kokelas käyttäytyy paineen alaisena. Olin 15 haastattelukierroksen hyväksytysti suorittaneden joukossa, jotka pääsivät ulkomuototuomarien peruskurssille. Ulkomuototuomarien peruskurssi Peruskurssille osallistui 18 kokelasta, joista kolme olivat uusimassa kurssia. Se sisälsi intensiiviset viisi viikonloppua täynnä luentoja ja käytännön harjoituksia arvostelutehtävistä. Koulutuksia oli vetämässä useat ulkomuototuomarit ja muut asiantuntijat. Jokaiseen koulutuspäivään osallistuminen pakollista. Loppukoe järjestettiin tammikuussa 2014. Kokeessa oli kirjallinen ja käytännön osuus. Kirjallinen koe oli haastava ja se muodostui kurssilla käsitellyistä aihepiireistä. Käytännön kokeessa oli arvosteltavana koiria kolmesta ennalta kerrotusta ja koulutetusta rodusta (pitkäkarvainen mäyräkoira, suomenajokoira ja kerrynterrieri). Koiria oli yhteensä 13 ja ne arvosteltiin kirjallisesti rotumääritelmään peilaten ja sijoitettiin paremmuusjärjestykseen aivan kuten kehässäkin. Loppukokeen jälkeiset viikot tuloksia odotellessa olivat jännittäviä. Paineet olivat kovat, vaikka hylätyllä tuloksella pääsisi seuraavalle peruskurssille noin viiden vuoden kuluttua ilman uutta soveltuvuuskoetta ja haastattelua. Iloksemme kaikki kokelaat saivat hyväksytyn tuloksen ja olimme valmistuneet ulkomuototuomarien peruskurssilta. Tuomari ilman oikeuksia arvostella? Peruskurssin jälkeen jokaisen kokelaan oli aloitettava rotujen opiskelut ”omasta” rodustaan eli LURPPA 1/2015

Kasvatustyöni kantanarttu (ylhäällä vasemmalla) C.I.B FIN & EE MVA EE & LT & LV & BALT VMVA LTVV-10-12 Nobhill Pretty Piece Of Adamant sekä Wildomar's-kasvatteja kolmessa polvessa.

Oman rodun oikeuksien hankkimiseksi kokelaan pitää saada rotujärjestöltä rodun erikoiskoulutus sekä käydä harjoittelemassa tätä rotua vähintään neljästi näyttelykehässä. Tämän jälkeen voi osallistua rotujärjestön järjestämään arvostelukokeeseen, jossa kirjoitetaan koirista kirjalliset arvostelut (noin 6-10 koiraa) ja sijoitetaan ne paremmuusjärjestykseen. Suoritin englanninspringerspanielien arvostelukokeen hyväksytysti toukokuussa 2014 eli noin vuosi sen jälkeen, kun olin ilmoittautunut soveltuvuuskokeeseen. Muiden rotujen arvosteluoikeuksien hankinta Ellei tuomari harrasta erittäin suurilukuista rotua (esim. labradorinnoutajia), niin yhden rodun tuomareille ei tule paljon kutsuja näyttelyihin arvostelemaan. Uusien rotujen opiskelu tarkoittaa joka rodusta rotujärjestöjen erikoiskoulutukseen osallistumista. Vähälukuisista roduista (esim. clumberinspanieli ja sussexinspanieli), riittää erikoiskoulutus arvosteluoikeuksien saamiseen. Muista roduista pitää käydä näyttelyssä harjoittelemassa rotua ja sen jälkeen suorittaa arvostelukoe hyväksytysti. Tähän mennessä eli reilu vuosi peruskurssin suorittamisen jälkeen olen suorittanut neljän rodun arvostelukokeen sekä saanut usean FCI ryhmän 8 harvinaisten rotujen arvosteluoikeudet. Vuoden 2015 kalenteri on jo täytetty useilla eri koulutus-, 21

harjoittelu- ja koetilaisuuksilla ja ensimmäiset arvostelutyöt ovat luvassa toukokuussa.

Ensimmäisen springerini ensimmäinen serti eli tästä vasemmanpuoleisesta koirasta FI MVA Adamant's Stardust se into koiranäyttelyihin sitten lähti :)

Ensisijainen tavoitteeni on opiskella rauhassa FCI ryhmän 8 rotuja, mutta minua kiehtoo myös 7-ryhmän rodut ja varmasti jonain päivänä tulevaisuudessa anon niihin laajennusoikeutta. Uudella tuomarilla ei ole oikeutta hankkia oikeuksia muihin kuin oman rodun roturyhmään kuuluville roduille ilman erillistä myönnettyä laajennusoikeutta. Laajennusoikeutta ei saa ennen kuin on arvostellut vähintään viisi kertaa virallisessa näyttelyssä. Koulutuksesta ylipäätään En voi sanoa ulkomuototuomarikoulutusta helpoksi. Niin peruskurssi kuin kaikki jatkokoulutukset uusien rotujen parissa syövät aikaa, energiaa ja rahaakin (matkakuluista lähinnä, kun kukaan ei maksa opiskelusta kulukorvauksia). Kyse on myös pitkäaikaisesta opiskelusta. Jotta koiraharrastajalla on tähän mahdollisuuksia, on ympärillä oltava hyvät tukijoukot. Kurssin hakukriteereissäkin lukee, että kokelaan tulee olla motivoitunut, soveltuva ja niin fyysisesti kuin henkisesti kunnossa. Jo näin uran alkumetreillä olen todennut em. kriteerien olevan tarpeen. Kun ihminen on inspiroitunut ja omaa suuren intohimon asiaan, ei siinä edellä mainitut asiat paina eikä niitä edes ajattele rasitteena. Tilannetta voi verrata siihen, kun me koiraharrastajat olemme valmiita tekemään lähes mitä vain, jotta pääsemme rakkaiden harrastustemme pariin satojen kilometrien päähän kelillä kuin kelillä ja kellonaikaan mihin tahansa.

tuomarikoulutus on korkeatasoista ja olen itse peruskurssin antiin todella tyytyväinen. Suomalaista ulkomuototuomarikoulutusta arvostetaan korkealle ympäri maailman ja me suomalaiset koiraharrastajat voimme olla tästä ylpeitä. Rotujärjestöjen järjestämät erikoiskoulutukset vaihtelevat tasoltaan melko paljonkin toisistaan, mutta olen ollut niihin tyytyväinen. Kehäharjoittelut yhdessä arvostelevan tuomarin kanssa ovat olleet antoisia. Olen ollut todella iloinen huomatessani ”vanhojen” tuomarien lämpimän vastaanoton, kun me uudet heitä lähestymme opiskeluasioissa. Ulkomuototuomarina toimiminen En ole ollut vielä varsinaisissa arvostelutehtävissä. Aiempi rooli kehän sisällä näytteilleasettajana tai kehäsihteerinä tulee muuttumaan. Tulevaisuus on siis haasteita täynnä, mutta samalla todella antoisaa. Harrastajilla voi olla käsitys, että tuomarielämä olisi täynnä ”glamouria” ja ilmaisia lomamatkoja. En nyt puhu kokemuksen suurella rintaäänellä, mutta näyttelyt eivät ole aina siisteissä messuhalleissa. Hotelleissa ei asuta viiden tähden hotelleissa sviiteistä puhumattakaan. Työtehtävät kestävät usein aamusta iltaan ja eikä turistireissuja välttämättä tehdä kuin lentokentän tax free liikkeissä. Matkakulut korvataan ja päiväraha maksetaan, mutta muita rahallisia korvauksia ei tule. Ulkokehissä voi sataa räntää vaakasuorassa tai olla painostava paahde, mutta silti tuomari arvostelee hymyillen jopa 100 koiraa. Ulkomailla tuomari työskentelee mahdollisesti kehäsihteerin kanssa, joka hädin tuskin puhuu samaa kieltä eikä kielitaitoa ole välttämättä paljon koko näyttelytoimikunnassa. Syyt tuomariuralle lähtemiseen on löydyttävä ihmisestä syvempää sisältä. Tuomarilla on oltava intohimo tehtäväänsä ja suuri kiinnostus eri rotuihin ja arvostelutehtäviin. Tehtävässä vaaditaan myös joustavuutta, kykyä selviytyä haastavistakin tilanteista ja ennen kaikkea sosiaalisia taitoja. Sanna Kavén

Suomen Kennelliiton järjestämä ulkomuoto-

LURPPA 1/2015

MEJÄ TAPAHTUMIA: MEJÄ-jälkientekokurssi keväällä 2015 Varsinais-Suomen kennelpiirin alueella vuosittain järjestettävä L-SSK ry.,SSN, TSMK, ja AN jäsenille ilmainen MEJÄ-jälkientekokurssi, jossa ensikertalaisille opetetaan MEJÄkokeen säännöt ja tapahtumat, annetaan vinkkejä koiran jäljestämiskoulutukseen sekä opastetaan jälkientekoon ja suunnistukseen teoriassa ja käytännössä. Tänä vuonna järjestämisvuorossa on Salon Seudun Noutajat ry ja kurssi järjestetään Salossa kaksipäiväisenä. 1. koulutuspäivä sunnuntaina 29.3.2015 - teorialuennot 2. koulutuspäivä sunnuntaina 12.4.2015 - käytännön maastoharjoitukset Tiedustelut Salon Seudun Noutajat/ Mikko Ahti puh. 050 484 3106 tai L-ssk Mejä/ Kaisa Railomäki p.040-5344387 (iltaisin) tai kaisa.railomaki@gmail.com Ilmoittautumiset Ke 18.3. mennessä sähköpostitse Kaisalle!

Mejä iltakoe ma 4.5.2015 Marttila AVO, VOI max. 6 koiraa, etusijalla järjestävän yhdistyksen jäsenet. Ylituomarina Virpi Solla, toisena tuomarina Mikko Ahti. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Kaisa Railomäki, Jäkälätie 10, 21450 Tarvasjoki Iltaisin klo 17 jälk. p 040-5344387 kaisa.railomaki@gmail.com. Maksu 50€ maksetaan tilille FI4357112720008932 KOEPAIKAN VARMISTUTTUA!

Mejä iltakoe ma 15.6.2015 Tarvasjoki AVO, VOI max. 6 koiraa, etusijalla järjestävän yhdistyksen jäsenet. Ylituomarina Marko Aaltonen, toisena tuomarina Mikko Ahti. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Kaisa Railomäki, Jäkälätie 10, 21450 Tarvasjoki Iltaisin klo 17 jälk. p 040-5344387 kaisa.railomaki@gmail.com. Maksu 50€ maksetaan tilille FI4357112720008932 KOEPAIKAN VARMISTUTTUA!

TULOSSA!! L-SSK ry:n Juhlamejäkoe 30.8.2015 Marttila-Tarvasjoki

LURPPA 1/2015

Perusasioiden äärellä

KONTAKTIA ETSIMÄSSÄ Teks ja kuvat: Sari Nyman

Eläimen koulu aminen perustuu palkkion taitavaan käy öön, oli se si en koiralle tokon evl-liikkeet tai ikerin roko aminen, jopa marsujakin voi koulu aa samoin perustein, toteaa Köyliön ja Säkylän 4H:n toiminnanjohtaja ja Ke erä-Team koulu aja Marja-Liisa Lainepää. Koiran koulutus alkaa yksinkertaises siitä, e ä koira o aa kontak a ohjaajaansa. Koulu ajan on puolestaan tehtävä ensin itselleen selväksi, mitä hän koulutuksessa tavoi elee. Esimerkkinä hihnakäytös - Ohjaajalla on jotain, mitä koira haluaa ja ohjaaja etää, mitä se haluaa koiralta, kitey ää Marja-Liisa. Halu u käytös pilkotaan pieniin paloihin ja edetään askel kerrallaan. Jos ei kontak a esimerkiksi synny kotona, sitä tuskin syntyy muuallakaan kun virikkeet lisääntyvät. Haaste a tuo myös se perusasia, e ä ihminen pyytää koiralta sille luontaises kuulumatonta käytöstä, kuten hihnassa kävely. Pennun kanssa leikitään ensin lähellä pysymisleikkejä, palkataan jo siitä ja kontak n o amisesta. Vaikeustasoa nostetaan pikku hiljaa, totutetaan hihnaan, josta muodostuu turvavyö eli tarvi aessa estää vahinkojen syntyminen ja laki etys vaa i koiran kytkemisen. Häiriötä lisätään pikku hiljaa: ensin sisällä, eteinen, ovi aukeaa, oma piha jne. Hihnakäytöksen ope elussa täytyy luovia myös koiran rii ävän liikunnan tarpeen tyydy ämiseksi. Parasta olisi saada purkaa energiaa vapaana juosten. Aina kun koira pääsee vetämään hihnassa, käytös vahvistuu. Väärän tavan oppiminen tapahtuu helpos , koko ajan on menossa kilpailu oikean ja väärän tavan välillä, kummassa vaakakupissa on enemmän massaa. Ei-halu u käytös vie oppia taaksepäin. Mu a vastaavas koiran koulutus tapahtuu vetoketjuperiaa eella, jos asiat tuntuvat liian vaikeilta, palataan helpompaan ja edetään siitä taas askel kerrallaan, summailee perusasioita Marja-Liisa.

1. Salla Teppo testaa he makupalan toimivuuden ja saa U lta kontak n häkin oven avaudu ua 2. Ulos tullaan vasta luvan saatua 3. Ja he maassa on voimassa 10 sekunnin sääntö, jos ei istuminen ja kontak a tule 10 sekunnissa, aloitetaan uudelleen autosta

Marja-Liisa, Ripsu, Susanna, Helmi, Salla ja U

harjoi elevat

Kun kontak a on harjoiteltu rii äväs itsekseen, voi häiriötä kasva aa pikku hiljaa. Toisen ihmisen ohi aminen huomio a, toisen ihmisen ja toisen koiran ohi aminen huomioi a. Harjoitukset on hyvä aloi aa hallitus rauhallisella paikalla, koiraystävät ovat tässä oiva apu. Ja sen jälkeen siirrytään vasta “julkisille paikoille”, jossa ärskykkeet lisääntyvät huoma avas .

LURPPA 1/2015

Namipalat mo voivat Ripsua ja luoksetuloja on helppo harjoitella, tärkeitä toistoja saadaan aikaan mukavas

ka, skik u t i o a rauh koir yvä na” ja h n a o a . muk tus stä j utut oske n ”aina tekemi ävät j k i s i o ä Kä jänn käsi käst sillä ä miele äröivät p ä löyt taa ym h o n u

U on harjoitellut käsikosketusta ahkeras ja saanut jo loistavas kestoa siihen. Tämä oiva taito rauhoi aa energistä spanieliakin kummas ja on hyvä huomion siirtämiseen muualle levottomassa lanteessa tai vaikka lääkärin vastaanotolla. U kestää makupalan lähelle tuomisen sitä saama a ja vieraan ihmisen käsi elyn helli ämä ä käsikosketusta.

Niin käsikosketuksen, kuin muunkin ope elun kanssa, pätee perussääntö: sitä saat, mitä vahvistat. Eli palkkaamisen ajoituksen kanssa on oltava tarkkana. Kaikki taidot vaa vat toistoja ja vielä kerran toistoja. Koiran koulu aminen ope aa myös koulu ajaa koulu amaan ja oppii myös huomaamaan koirien erilaiset persoonat. Ja koira oppii koko ajan ollessaan läsnä ihmisen kanssa, ei vaan erikseen koulutustuokioissa. Koirankoulutus on mielenkiintoinen aihe, ju ua siitä rii äisi vaikka kuinka ja aina voi kehi yä, toteaa Marja-Liisa.

Tammikuisen näyttelyn, TOP DOG SHOW:n, puheenjohtaja Åsa Gustafsson lähetti yhdistyksellemme myös kiitoksia osallistumisesta näyttelyyn: Koko viikonloppu sujui upeasti ja jokainen työpanos on ollut tarpeellinen. Siitä ISO KIITOS kaikille talkoolaisille.

Kuvassa kerhomme talkoolaisjoukkoa Kuva: Merja Saastamoinen

L-ssk kiittää siis myös aktiivista jäsenistöään, nähdään taas maaliskuun näyttelyssä! LURPPA 1/2015

Vinkkejä vierailuun karvakuonon kanssa Turussa ja lähiympäristössä - Täällä meidät on otettu mukavasti vastaan ja jossain on jopa tarjottu vesikuppia, vuh hau ja kiitos!

Kuva: Tiina Hurri Lisbeth hurmasi Kaerlan kumin henkilökunnan ja asiakkaat ja sai oikein hyvää palvelua

Kesäter a Radisso sseja: n Papa Jo Blu Marina e Katarina Ravinto la Vaakahu Koulun takapi h Wanha oneen paviljonk a R i Tårget ah laiva Torre Marina Rantake r Uusi Ap u teekki

aateliike v p o h s r Cybe st Time u J a l i i v h Ka lan kum r e a K e k i i Rengasl nuela Cafe Ma e tair Cafe Vol Alvar

Turun lähiseutuja: Kelloliike Iisakki (Loimaa) Kesäkahvila Sa mark (Parainen) Haukanpesä E 18 e, matkalla Turku-Helsinki Raision kukkatalo Raision Mc Donaldsin autokaistalla sai koira ihan oman purkin koirankeksejä 26

Kuva: Mikko Saariketo Sulo 3,5 kk Tårgetin terassilla LURPPA 1/2015

KOKOUSKUTSU Lounais-Suomen Spanielikerho-Sydvästra-Finlands Spanielklubb ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään istaina 17.3.2015 kello 19.00 Varsinais-Suomen Kennelpiirin loissa, Hiihtomajanpolku 20, Turku.

Kokouksessa käsitellään seuraavat asiat: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.

Kokouksen avaus Kokouksen järjestäytyminen Kokouksen laillisuuden toteaminen Työjärjestyksen hyväksyminen Vuoden 2014 toimintakertomuksen hyväksyminen Vuoden 2014 linpäätöksen hyväksyminen Toiminnantarkastajien lausunto Tili- ja vastuuvapauden myöntäminen livelvollisille Muut kokouksen keskusteltavaksi tuodut asiat Kokouksen pää äminen Hallitus

Kokouksessa jaetaan myös vuoden 2014 parhaiden koirien palkinnot. Kahvitarjoilu.

TERVETULOA! LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHOSYDVÄSTRA-FINLANDS SPANIELKLUBB ry. TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 2015 Vuosi 2015 on yhdistyksen 50. toimintavuosi. Juhlavuoden aikana pyritään edelleen toteu amaan sääntöjen mukaisia tarkoitusperiä toimimalla spanielirotuisten koirien, niiden kasva ajien ja omistajien parhaaksi. Varsinaisessa toiminnassa noudatetaan en siä linjoja, toimintamuotoja mahdollisuuksien mukaan lisäten ja kehi äen. KOKOUKSET, ULKOILU- JA KERHOILLAT Yhdistyksen säännöissä määrätyt viralliset kokoukset pidetään sääntöjen edelly äminä ajankoh na, vuosikokous maaliskuussa ja vaalikokous marras- joulukuussa. Kokousten lisäksi järjestetään ulkoilupäivä kevään aikana sekä mahdollisuuksien mukaan pa kkaretkiä, kerhoiltoja ja pentu tapaamisia. Hallitus järjestää Piian Pys kilpailun keväällä. Kerhon 50 vuo sjuhla vietetään 5.9.2015. NÄYTTELYT, KOKEET JA MUU VARSINAINEN TOIMINTA Osallistutaan 24-25.1.2015 kansainväliseen koiranäy elyyn järjestämiseen Top Dog Show allianssin jäsenenä. 7.6.2015 järjestetään oma näy ely FCI:n ryhmille 1&9, ja 5&7/8 Mynämäellä. Osallistutaan Varsinais-Suomen Kennelpiirin järjestämään kansainväliseen koiranäy elyyn 28-29.3.2015.

LURPPA 1/2015

KASVATUS- JA NÄYTTELYTOIMIKUNTA Toiminta -

järjestämme näy elykoulutusta, mikäli osallistujia on rii äväs .

järjestämme match show keväällä, mahdollises toinen syksyllä

järjestämme mahdollises koira-aiheisia luentoja ja kursseja

Tiedotus Näy elytoimikunta edo aa tapahtumista jäsenille kerhon ko sivuilla, Facebookissa ja Lurppa-lehdessä. JÄLJESTÄMISKOETOIMIKUNTA Osallistutaan huh kuussa perinteiselle neljän kerhon Mejä-kurssille opastamaan jälkienteossa. Järjestetään yhteistyössä Agilitytoimikunnan kanssa 1-2 epäviralliset agilitykisat Vanton lalla keväällä ja syksyllä 2015. Iltakoe 4.5.2015, AVO, VOI max. 6 koiraa. Iltakoe Tarvasjoella 15.6.2015, AVO,VOI max. 6 koiraa. Ylituomarina Marko Aaltonen ja toisena Mikko Ah . 50v. juhlakoe 30.8.2015 Mar la-Tarvasjoki, AVO, VOI max. 24 koiraa. Tuomarein toimivat Pia Kairenius, Veijo Suoranta, Marko Aaltonen. Lohkon 2 lohkovastaavalle (Ulla Ketola, Cockerspanielit ry) on ehdotetaan, e ä lohkon 2 edustaja SSL:n mestaruuskokeeseen vuonna 2015 valitaan pistenäy öjen mukaises , kuten vuonna 2014. TAIPUMUSKOETOIMIKUNTA -

Järjestetään taipumuskoeharjoitukset Järjestetään kahdet spanielien taipumuskokeet Pyritään neuvomaan taipumuskokeisiin lii yvissä kysymyksissä

TOTTELEVAISUUSKOETOIMIKUNTA -

Järjestetään mahdollisuuksien mukaan to elevaisuuskoulutusta ulkona sekä mahdollises sisäkoulutusta talvella. Järjestetään A en Aarre-kilpailu syksyllä. Osallisutaan joukkueella TOKO-ystävyyso eluihin L-SSK – TKY ja L-SSK – TKY – AN sekä mahdollises TOKO-arvokisoihin. Pyritään järjestämään virallinen to elevaisuuskoe Pyritään järjestämään epävirallinen TOKO-koe Pyritään järjestämään arkito elevaisuuskoulutusohjaajakurssi

AGILITYTOIMIKUNTA Kevätkaudella järjestetään agilityn koulutus- ja täsmäkoulutuspäiviä 3-4 kpl kysynnän mukaan. Koulu ajaksi Juha Kujalan ohella kysymme myös muita, koska vierailevia koulu ajia on pyyde y. Järjestämme yhdessä mejätoimikunnan kanssa "Juhlaepikset", eli epäviralliset agilitykisat, missä on huomioitu kerhon juhlavuosi Mikäli kysyntää ilmenee, järjestämme alkeiskurssin. Pyrimme huomioimaan erityises nuoret, vasta aloi elevat harrastajat. Tukikohtana on edelleen Vanton la Raisiossa. Loppukesällä - alkusyksyllä järjestämme toiset kisat yhdessä mejätoimikunnan kanssa. Koulutuspäiviä järjestetään 3-4 kevätkauden tapaan. Mahdollisuuksien mukaan käytämme koulu ajina myös harrastuksessaan pidemmälle eh neitä kerhon omia harrastajia. Koulutuspäivien yhteyteen on mahdollista järjestää oheistapahtumina esim. pentupaineja, tokoilua yms. Jos löytyy innokkaita osallistujia ja vetäjiä, järjestetään em. oheistoimintaa.

LURPPA 1/2015

LURPPA- JA TIEDOTUSTOIMIKUNTA Lounais-Suomen Spanielikerhon jäsenleh Lurppa ilmestyy vuonna 2015 neljä kertaa: helmi-, touko- kesä-, syys- ja joulukuussa. Toimikunta toimi aa ajankohtaista aineistoa myös Spanieli-lehteen. Painatuskuluja pyritään ka amaan mainostuotoilla. Kerhon ne sivuja päivi ävät toimikun en vetäjät. Olemme mukana facebookryhmässä. MUU KOULUTUS Hallitus avustaa ja kannustaa jäsenistöä peruskoulutukseen lii yvissä asioissa, sekä ylläpitää toimihenkilöiden pätevyy ä ja toimintaedellytyksiä suomalla heille laisuuden osallistua alansa koulutukseen kokeiden ja tapahtumien vaa malla tasolla. Taloudelliset avustukset koulutuksia koskien on ano ava erikseen hallitukselta. YHTEYDET ROTUJÄRJESTÖÖN, KENNELPIIRIIN JA MUIHIN YHDISTYKSIIN Pidetään yllä. YHDISTYKSEN TALOUS Hallitus pyrkii hoitamaan yhdistyksen talou a laadi ua talousarviota nouda aen. Pitkäl taloudellinen vastuu lankeaa kuitenkin toimialakohtaisille toimikunnille. Jäsenmaksut hallitus esi ää seuraavas : vuosijäsen 30,00 € Lurppa- ja Spanielileh , kannatusjäsen 19,00 € Lurppa-leh , perhejäsen 6,00 €. Hallitus

Spanielipatikka Marttilassa 1.3 klo 10 -13. Tervetuloa koko perheen ja koirien kera ulkoilemaan spanielimaisessa seurassa. Paikalla pientä ohjelmaa, lenkkeilyä ja tarjoilua. Mahdollisuus paistaa omia makkaroita! Tavataan Heikolan kyläseuran Huhtaanmajalla, ajo-ohje Marttilan keskustasta Heikolantietä T-risteykseen asti, käänny vasemmalle ja heti oikealle Karhunpääntielle, jatka kunnes tie laskee ja näet mutkassa oikealla merkit. Käänny oikealle mäen päälle ja tulet majan pihalle. Terveisin L- ssk hallitus

Mejätoimikunta: Pj. Kaisa Railomäki Juha- Pekka Railomäki Anu Ikonen Mia Karlsson Marika Raittinen Teija Korpela Katja Nortunen

Agilitytoimikunta: Pj Oili Stenroos Riitta Paganus Kaisa Railomäki Katja Nortunen Teija Korpela Jari Juhannusvuori

Näyttely- ja kasvatustoimikunta: Pj. Katja Alho Merja Saastamoinen Jannika Backman Sanni Ala-Uotila Mari Salminen

Taipumuskoetoimikunta Pj. Maija Jaakola Antero Niittymäki Johanna Söderholm Kaisa Mäkinen Krista Suonpää

Tottelevaisuustoimikunnan asiat hoitaa Åsa Liljeqvist LURPPA 1/2015

Lounais-Suomen Spanielikerho ry. Hallitus 2015

Toimikunnat

Puheenjohtaja

Jäljestyskoetoimikunta pj Kaisa Railomäki 040 534 4387 Agilitytoimikunta

Merja Saastamoinen Olavintie 4, 23100 Mynämäki 040 722 6290 merja.saastamoinen (at) dnainternet.net Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki gsm 0400 600 637

kirsi.niittymaki (at) pp.inet.fi Jäsenet Maija Jaakola 040 702 9711 Terttu Hellberg 02-438 6712 Riitta Paganus Anu Ikonen anu.ikonen@pp1.inet.fi Katja Alho 040 721 5466 Pekka Tainio 0400 164 977 Kaisa Railomäki 040 534 4387 Sihteeri Åsa Liljeqvist 02-231 5123 asa.liljeqvist@gmail.com Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19 23140 Hietamäki roosnell.kennel@gmail.com puh. 040-5125031 Kirjanpitäjä Terttu Hellberg Lumparlankatu 4 C 66 21200 Raisio 02 4386 712 terttu.hellberg@dnainternet.net

www.l-ssk.

Oili Stenroos oilistenroos (at) gmail.com Taipumuskoetoimikunta pj Maija Jaakola 040 702 9711 Näyttely- ja kasvatustoimikunta pj Katja Alho 040 721 5466 Lurppa-toimikunta Sari Nyman p. 040 5555 534 lurpantoimitus@gmail.com

Kerhon yleistili: Tilinumero FI0357112720009070 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho-ry Viesti: Kirjoita mistä maksat, esim. Lurppa 4/2013 ½ sivua. Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta. HUOM! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi. MEJÄn tilinumero on FI4357112720008932

Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki P. 040-5125031 lssk.jasensihteeri@gmail.com Kalustonhoitaja Pekka Tainio 0400 164 977 Asuntovaunun hoitaja Kari Mattila 041 445 5599 kari.mattila51@pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Riitta Paganus 040 512 5031 roosnell.kennel@gmail.com Allianssin / kenneltoiminnan yhteyshenkilö Leena Laine 050 337 3489

Jäsenmaksut 2015 Vuosijäsen 30€ (Lurppa- ja Spanieli-lehdet) Kannatusjäsen 19€ (Lurppa) Perhejäsen 6€ (ei lehteä)

Taipumuskoetoimikunta tiedottaa!

Juhlavuoden kunniaksi järjestämme tänä vuonna harjoitukset myös keväällä ja helatorstain kokeessa on kaksi tuomaria!

Tule rohkeasti mukaan viettämään hauskaa päivää metsässä! Taipumuskoeharjoitukset torstaina 7.5.2015 illalla Ilmoittautumiset: jaakola.maija@gmail.com

Spanielien taipumuskokeet Helatorstaina 14.5.2015

Ylituomarina Harry Vilkman ja toisena tuomarina Riitta Vilkman Ilmoittautumiset 8.5.2015 mennessä osoitteella jaakola.maija@gmail.com

tai Maija Jaakola, Kiikunlinnantie 106, 21510 Hevonpää (puh. 040-7029711). Osallistumismaksu 30€ maksetaan kerhon tilille FI03 5711 2720 0090 70. Kuitti maksetusta osallistumismaksusta liitetään ilmoittautumisen mukaan. Kokeeseen otetaan enintään 16 koiraa. Kuva: Kaisa Mäkinen. P.S. Taippareissa ei sentään tarvitse metsästää hirveä :)