Juhla Lurppa 2 2015

a l uh

LURPPA

J

Lounais-Suomen Spanielikerho ry j채senjulkaisu 2/2015

(c)Susanna Silen

n e s i a m i a l t e s i n ka a Sp ouhu 채채! t kes

(c)Anu Ikonen

Koira matkustaa Juhlavuoden tapahtumia Tyyppiopissa...

(c)Janina Alankoja

Kuvagalleria

Aurinkoista kesää!

Luca iltalenkillä Kuva: Sari Nyman

4. Filostelijan matkamuistot 6. Lena Dankerin luennolla 9. Mejätuloksia 10. Pitkä matka Australiaan 12. Kevätmätsärissä 13. Kooikkeri matkaa Amerikkaan

Spanielikerhon kesän tapahtumat ovat alkaneet vauhdilla: ensimmäiset vedestä nau vat spanielimme ovat hei äneet talviturkin taippareissa , uudet mejäharrastajat ovat saaneet koulutusta ja päässeet tositoimiinkin. Juhlavuoden kunniaksi on tulossa juhlamejäkoe elokuussa.

Agilityharrastajat ovat päässeet sisä loista ulkokentälle kisoja järjestämään. Perinteinen kevätmätsäri on pide y.

Vuodenmi ainen juhlanäy elyyn valmistautuminen on saatu päätökseen ja iso kiitos kaikille teille jotka oli e matkassa mukana.

Kaikki tapahtumat löytyvät kerhomme ko sivuilta tai facebookista johon pyrimme lai amaan he päivite yä etoa.

Sääprofeetan mukaan tästä kesästä tulee oikein koiraihmisen ihannekesä, ei liian kuumaa eikä paljoakaan sateita.

Toivo avas ennustus osuu oikeaan jo a tapahtumiin osallistujat ja järjestäjät voivat olla tyytyväisiä. Tässä Lurpassa on myös kutsu teille Spanielikerhon jäsenet vie ämään kerhon 50-vuo sjuhlaa Kupi aan paviljonkiin 5.9.

Ole e sydämellises tervetulleita vie ämään mukavan rentoa iltaa hyvän seuran ja ohjelman merkeissä.

Nyt aamulenkille koirien kanssa metsään toivo aen samalla teille kaikille aurinkoista harrastuskesää , juhlassa nähdään!

21. Antte-koira isolla K:lla 24. Tapahtumakalenteri 26. 50 v. Juhla 28. Agility valtasi Vanton 30. Vuoden koirat

Merja & fieldit

LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU PAINOSMÄÄRÄ NOIN 300 KPL ILMESTYY 4 KERTAA VUODESSA Painopaikka: Painosalama ISSN 1235-5577 AINEISTO Sari Nyman lurpantoimitus@gmail.com TAITTO Teija Korpela Nro / Ilm. / AINEISTON DL 3/2015 / syyskuu / 15.8 4/2015 / joulukuu / 15.11 2/2015 LURPPA

ILMOITUSHINNAT 2015 1 sivu mustavalkoinen 65 € 1 sivu neliväri 120 € ½ sivua mustavalko 35 € ¼ sivua mustavalko 20 € Takakansi (neliväri) 150 € ALV 0% VUOSISOPIMUSHINNAT Ilmoitus kahteen lehteen -15% Tukijat 50%

JÄSENETUHINNAT 1 sivu mustavalko 25 € 1 sivu neliväri 55 € ½ sivua mustavalko 15 € ¼ sivua mustavalko 8 € JÄSENILLE ILMAISET (mustavalko) In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset.

Huom! Pentue- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia.

Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.

3

Teksti ja kuvat: Ari Suramo

Filostelija Kevätretkellä mummolassa

Ihmeellinen paikka tämä Tamppere

Se se on varma kevään merkki, kun talven selkä tai aa, nääs. Näin viisaas haastelevat nuo mainiot pirkanmiehet kaukana pohjoisessa, uljaas kuohuvan koskensa partahilla. Jotkut kutsuvat heitä manselaisiksi, tai perä tamperelaisiksi.

Tai mustamakkaroiksi. Eikä siinä mitään, mustajöö onkin mitä mainiointa herkkua, sen etää kyllä noilla karskeilla eräseuduilla nuoruutensa tuhrannut isäntäkin. Joka keskiviikko puoliltapäivin tämä nääs rynnistää rooper nkadun kookauppaan, ostaa puoli kiloa tuota mönjää lihaskin väiskiltä, leukapielet kuolasta väpä äen, mussu aa sen suihinsa työtoverei ensa suureksi ällistykseksi, ja jakaa auliis illalla kotona nau nnon meillekin -- kaasumaisessa muodossa, pikantein aromein sävyte ynä. Siinä se meinaa Hunninkin nenu vallan nyrpistyä.

Ihan kuin tuossa ei olisi tarpeeksi, rämistelee isäntä skodanräppänällään harva se kerta tuonne korpikansan jun poliin. Ja ihmekös tuo, siellä nääs vaiku aa yhä sitkeäs hänen ihana mammansa, uhkea Pohjolan louhi, joka luo sivistyksen valoa noille kurjille syrjäseuduille – sitä valoa ei si en pojalle ole rii änytkään – ja lisäksi jokunen isännän vanha rappiokamu, niitä luusereita, jotka eivät ole onnistunut puskemaan etään valon ja sivistyksen perään tänne lounaisen Suomen lehteville rintamaille.

Näin kevään kunniaksi si en mekin, aina yhtä valpas bodigaardini Hunni ja allekirjoi anut, pää mme rohkaista mielet ja syöksyä jänskälle retkelle mummolan kunnaille. Ja kyllä siellä rii kin ihme elemistä! Oli hulskeita harjunryntäitä, joilla kirmata, kimaltelevia järvenselkiä, joissa molskia, kivisiä toreja, joilta sai mustaakin mustempaa mustaa, hassus lässy äviä omituisia pystejä… Parasta kaikessa oli kuitenkin itse mummola, jossa pulskeansalskea hyvinvoin oli taa u: milloin isäntä lahjoi meitä yri äessään livahtaa mierosen teille kaupungille, milloin mummo tupu pikku namupalojaan, milloin meitä aiheestakin ihailemaan rynninyt naapurin tan a jakeli tuliaisherkkujaan.

Kiva paikka siis.

Käydä. Mu a on se sil vaan aina niin ihkua palata tänne, Meidän sivistyneiden, kauniiden ja rohkeiden pariin.

Ihkua kesää kaikille!

J Mummo tietää miten kietoa pienet spanielit sormensa ympärille.

4

LURPPA 2/2015

Tuulissuolle on ava u ainutlaatuinen koirien vastavirta-allas uimiseen, kunnonkohotukseen ja kuntoutukseen. Uiminen on koiralle parasta liikuntaa!

Lis채ksi: -koirahierontaa yli 10:n vuoden kokemuksella -pesuallas koiran pesemiseen -trimmipiste omatoimiseen trimmaamiseen -luento lat Tiedustelut: Vetree koira, Anne 040 5703 761 Kulkuripellon e 2, 21420 Lieto

LURPPA 2/2015

5

LENA DANKERIN LUENTO KOIRAN RAKENNE, T YYPPIOPPI JA LIIKUNTA Teksi: Nora Torkkeli ja Riina Korhonen kuvat: Merja Saastamoinen

Aurinkoisena kevätpäivänä kolmisenkymmentä innokasta koiraharrastajaa kerääntyi Varsinais-Suomen kennelpiirin majalle opiskelemaan koiran rakenne a. Suurin osa oli mukana spanielinsa kanssa, mu a mukaan mahtui muutama muunkin rodun edustaja. Kaikki mukana olleet koirat olivat kuitenkin tyypiltään ravaajia.

Kurssin ve Lena Danker, pitkän linjan koiraharrastaja, kasva aja, ulkomuototuomari ja näy eillease aja itsekin. Aiheenamme oli koiran rakenne, tyyppioppi ja liikunta. 10 minuu ssa kävi selväksi, e ä päivästä olisi tulossa eri äin mielenkiintoinen ja antoisa. Lena oli perusteellinen ja havainnollis kertomaansa hyvillä esimerkeillä. Hän herä keskustelua ja peräsi perusteluja eri väi ämille.

Paneuduimme aluksi koirien tyyppioppiin, josta seuraavassa lyhyt ivistelmä: Tyyppi = Käy ötarkoitukseen soveltuva rakenteellistoiminnallinen tyyppi eli koira on rakenne u toimivaksi alkuperäiseen työtehtäväänsä.

Eri tyypit ovat ravaaja-, laukka-, voima- ja näiden sekatyypit. Eri tyypit ovat omalla tavalla rakentuneet. Niillä on rodunomaisia yksityiskoha, kuten pään muoto, hännän asento ja karvan laatu ja pituus, joiden tulee myös olla koiran käy ötarkoitukseen sopivia.

Tyyppioppi on kasvatustyön ja koiraharrastuksen perusta. Koiran tyyppi on oikea tai väärä.

Tyypin jalostaminen on useiden vuosien työn tulos, kun taas rotupiirteisiin voi vaiku aa jopa jo yhden tai kahden sukupolven aikana. Jalostustyössä on olennaisempaa huomioida koiran tyyppi kuin pelkät rotupiirteet. Rotupiirteet ero avat rodut toisistaan.

Luennolle ilmoi autuneet koirat edus vat kaikki ravaajatyyppiä ja niihin luennolla keskity inkin. Ravaajat ovat kestäviä koiria, jotka ajavat tai paimentavat. Luennolla sivusimme myös koiran hampaistoa ja purentaa. Kävimme läpi eri purennat ja hammaspuutokset. Spanielikerhon alaisilla roduilla hammaspuutoksia esiintyy verraten vähän.

Ravaajatyypillä rintakehän pituus antaa keuhkoille lavuuden. Ravaaja on suorakaiteen muotoinen, korkeu aan pidempi ja se on voimakkaas kulmautunut edestä ja takaa. Sen käy ötarkoitus edelly ää kestävää fysiikkaa. Hyviä esimerkkejä ravaajatyypistä ovat suomen ajokoira, saksanpaimenkoira ja collie.

6

LURPPA 2/2015

Luiden anatomiasta tode in y mekkääs koiralla olevan lähes iden nen luusto ihmisen kanssa. Koiralta puu uu vain solisluu. Tarkemmin keskityimme kuuteen ravaajan rakenteen kannalta olennaisimpaan luuhun. Ne ovat etuosassa lapaluu, olkavarsi ja kyynärvarsi sekä takaosassa lan o, reisiluu ja sääriluu. Etuosan luiden tulee olla yhtä pitkät suhteessa toisiinsa, sama pätee myös takaosan luihin. Luissa ilmenevä epäsuhta vaiku aa olennaises koiran rakenteeseen ja liikuntaan. Luiden samanpituisuus keskenään on tärkeä merkki koiran anatomisesta terveydestä.

Ravaajan tulee olla voimakkaas kulmautunut.

Luiden kulmaus toisiinsa nähden on noin 90100° ja hyvä lihaskunto tukee kulmautumista.

Luiden kulmausasteen ansiosta luihin kiinni ynyt lihas kehi yy suuremmaksi. Heikompi lihaskunto saa aa loiventaa kulmauksia. Avoimes kulmautuneella koiralla lihakset ovat pienemmät ja li eämmät kuin voimakkaas kulmautuneella. Lihakset tuovat tarvi avaa kestävyy ä koiran liikkumiseen eli koira jaksaa työskennellä pitkiäkin aikoja kerrallaan. Voimakkaat kulmaukset vaiku avat myös askelpituuteen. Voimakkaan kulmauksen ansiosta ravaajalla on pitkä askel. Pienellä varjotea eriesityksellä Lena havainnollis miten radikaalis etujalan liike muu uu, kun kulmausta muutetaan tai mitä tapahtuu luiden pituuksien muu uessa. Jos esimerkiksi koiran olkavarsi on liian lyhyt, aiheu aa se koiran jalan tömähtämisen maahan askeleen pää eeksi ja tämä aiheu aa riskin koi-

LURPPA 2/2015

ran terveydelle.

Tasapainoises kulmautunut koira on yhtä kulmautunut edestä ja takaa ja sillä on yhtä pitkät etu- ja taka-askeleet. Etu- ja takaosien välillä oleva epäsuhta näkyy liikkeessä mm. vinona kulkemisena. Voidaankin todeta, e ä sama viistous lavassa ja lan ossa luo tasapainoisen rakenteen ja liikkeen. Ravaajan lan on tulee olla viisto, ei jyrkkä. Jos lan o on jyrkkä, eivät takajalat pääse ojentumaan liikkeessä rii äväs taakse, vaan jäävät ns. rungon alle.

Koiran liikkumiseen ja fyysiseen olemukseen vaiku avat myös monet muut tekijät kuten laihuus/ylipaino, liikunnan määrä, pirteys ja halukkuus/halu omuus, väsymys, luonne, sääolosuhteet, ulkopuoliset tekijät, alusta jolla liikutaan.

Näy elyissä vaiku avat lisäksi toiset koirat ja kehäto umus.

Luennon loppupuolella kävimme läpi joitain yleisimpiä rakenteellisia poikkeamia: - Koiran ollessa edestä kapea, se voi olla avoimes kulmautunut etuosastaan ja liian köyhä lihasmassa pitää etujalat erillään toisistaan - Kau aaltaan kapea koira voi olla avoin etu- ja takakulmauksiltaan.

- Takapotkua alkaa ilmetä liikkeessä, jos sääriluu on liian pitkä. Ravaajalla ei kuulu olla takapotkua, vaan se ojentaa takajalkaansa liikkeessä.

- Pitkä lanneosa köyristää usein selkälinjan liikkeessä.

- Rapukäynnissä koira liikkuu vino ain. Koira on tällöin yleensä avoimes kulmautunut edestä ja voimakkaas kulmautunut takaa.

- Koira peitsaa usein, mikäli sillä on voimakkaat kulmaukset ja lyhyt runko.

Päivän pää eeksi siirryimme ulos koiriemme kanssa ja jakauduimme pienryhmiksi. Saimme tehtävän tutustua ryhmämme jokaiseen koiraan: mi ailla luita, tunnustella lan on ja lapojen asentoja, tutustua koirien liikkeeseen ja rakenteeseen ihan fyysises käsin kopeloimalla.

Koiran luiden pituuden voi yksinkertaises mitata vaikka narunpätkällä, mu a käy mme näissä

7

mi auksissa omia käsiämme. O mme siis luennolla opetetut asiat saman en käytännössä harjoi elun alle.

Lena kierteli ryhmissä ja neuvoi ja opas meitä auliis ja vastaili lopu omaan kysymysten tulvaan. Tästä oli hieno lähteä ko in sula elemaan opi ua ja kopeloimaan omat ja tu avien koirat.

Sekä jäädä odo amaan syksyllä luvassa olevaa luennon toista osaa!

Kiitos kerholle ja Lenalle huikeasta opintopäivästä. Jatkoa odotellessa! J

Päivän osallistujista löytyi mm. waleseja, cockereita, fieldejä, leonberginkoiria, beaucheron, flätti, espanjan vesikoira, chihu...

Spanielien taipumuskokeet 14.5.2015 hyväksytysti suorittivat: walesinspringerspanielinarttu Benton Autumn Breeze, om. Anu Junttila englanninspringerspanieliuros Blacktan Sirius I Won The Wand, om. Anne Ahtiainen englanninspringerspanieliuros Blacktan Sirius Jewel Of Mom, om. Vesa Kärhä ja Mia Forsman englanninspringerspanieliuros Blacktan Sirius Knut Keep The Quill, om. Mira Penttilä irlanninvesispanielinarttu Forest Clown's Elf Of The Rose, om. Susanna Sonny irlanninvesispanieliuros Forest Clown's Golden Treasure, om. Susanna Sonny irlanninvesispanielinarttu Forest Clown's Last Pearl, om. Susanna Sonny fieldspanielinarttu Icemint Little Miracle, om. Marjaana Kurri espanjanvesikoiranarttu Padimas Whos That Girl, om. Sari Paloposki Syksyn taipumuskokeet järjestetään Pöytyällä sunnuntaina 20.9.2015 Ylituomarina toimii Simo Syrilä ja toisena tuomarina Jarkko Wiklund.

Kokeeseen otetaan enintään 16 koiraa, L-SSK:n jäsenillä on etusija.

Ilmoittautumiset 11.9. mennessä os. Kaisa Mäkinen, Hakalankatu 6 B 8, 24100 Salo, puh. 044 - 440 1800, rompula79(a) gmail.com. Ei tekstiviestitiedusteluja, kuitti maksetusta osallistumismaksusta liitettävä ilmoittautumisen mukaan.

Ilmoitathan sähköpostiosoitteen lisäksi myös jonkin muun yhteystiedon.

Maksu 30 € tilille FI03 5711 2720 0090 70 OKOYFIHH. Syksyllä järjestetään ennen koetta myös taipumuskoeharjoitukset, seuraa ilmoittelua kerhon nettisivuilla!

8

LURPPA 2/2015

MEJÄ, Mar la, 4.5.2015 tulokset AVO-luokka irlanninvesispanieli Catanka I Have a Dream, AVO 0, om./ohj. Saana Leh nen cockerspanieli Speck Line Gigatus, AVO 2, 37 p. om./ohj. Anu Ikonen englanninspringerspanieli Korpikuusenkyynel Finsbury London, AVO 1, 40 p. om./ohj. Aulis Sorvali kooikerhondje Elison´s Elina Lemon, AVO 1, 43 p. om. Marianne ja Pen Mamia, ohj. Pen Mamia VOI-luokka kooikerhondje Roosnell Astran a, VOI 3, 24 p. om./ohj. Teija Korpela cockerspanieli Raccoon´s Hot Kiss, VOI 1, 42 p. om./ohj. Mia Karlsson

Kössi - Juhlat makusi mukaan Kössi on Oripäässä sijaitseva perheyritys, joka jo vuosien kokemuksella valmistaa sinulle herkulliset leivonnaiset ja maittavat ateriat.

Tuotteet valmistetaan perinteisten reseptien mukaan ilman lisäaineita ja laktoosittomina. Osa raaka-aineista tulee suoraan omalta tilalta ja luonnollisesti vesi on puhdasta pohjavettä.

Voit tilata Kössin pitopalvelun myös juhlapaikkaasi!

Suunitellaan juhlasi yhdessä Pito-Kössi Ay - Salamäentie 47, 32500 ORIPÄÄ – puh. 0500 639 471 www.kossintila.fi

Mejä-koe Mar lassa 4.5.2015 – Pito-Kössi Ay:lle kiitos maukkaasta iltapalasta Martin Tarha Oy lahjoitti Mejä-kokeeseemme tuomarien muistamiset

www.martintarha.fi

Martin Tarha Oy, Tarhurinkuja 10, 32500 Oripää LURPPA 2/2015

9

Nikke ja Vinski muuttivat Australiaan Teksti ja kuvat Kati Laine

Kati Laineen ja Rauno Kujalan koirat muuttivat Katin työn vuoksi Australiaan. Muutto vaatikin sitten monenlaiset järjestelyt, sillä maahantulossa on tarkat sääntönsä, eikä vähiten varmaan maan erityisen eläimistön vuoksi. Kati kokosi listaa toimenpiteistä, joita joutuivat tekemään.

Valmistelut on aloitettava hyvissä ajoin, noin puoli vuottaa ennen haluttua maahantuontia.

Bringing cats and dogs (and other pets) to Australia www.daff.gov.au/biosecurity/cat-dogs Yllämainitulla netti-sivustolla on melko hyvät ohjeet siitä mitä pitää tehdä ja milloin.

Sivustoilla on laskin johon valitaan haluttu maahantuontipäivä ja laskin kertoo milloin prosessi on aloitettava. Laskin näyttää myös ”step by step” aikataulun mitä milloinkin pitää tehdä ja mikä on suositeltava ajankohta kullekin toimenpiteelle, samoin taulukko kertoo milloin toimenpiteen voi tehdä aikaisintaan sekä viimeistään. Ÿ Vastuu oikeasta aikataulusta ja oikeista dokumenteista on kuitenkin täysin henkilöllä joka on koiran maahantuoja. Samoin koiran maahantuojalla on vastuu seurata Australian viranomaisten sivustoja siltä varalta että säännökset muuttuvat. Ÿ Kaikki toimenpiteet pitää tehdä Government Ÿ

10

Approved Veterianrian eli kunnan eläinlääkäriin. Osaan dokumenteista pitää hakea myös leima Official Government Veterinarian eli läänin eläinlääkäriltä. Eli mikään yksityinen eläinlääkäri ei kelpaa. Ÿ Ensimmäinen toimenpide on tarkistaa että rabies-rokotus ei ole liian vanha. Meillä toisen koiran rokotus oli jo yli 2 v vanha ja se jouduttiin nyt uusimaan. Normaalin aikataulun mukaan uusinta olisi ollut edessä vasta hiukan yli puolen vuoden kuluttua. Ÿ Rokotuksen jälkeen pitää odottaa vähintään kolmisen viikkoa jonka jälkeen otetaan verinäyte. Verinäytteellä tarkistetaan että rabies vasta-aineita on noussut tarpeeksi.

Tämä on se hetki mistä lähdetään laskemaan 180 pv eli puoli vuotta. Puoli vuotta vastaaine analyysista on ensimmäinen mahdollinen hetki jolloin koiran voi tuoda Australiaan. Jos vasta-aineita ei nouse tarpeeksi, ei koiraa voi tuoda Australiaan.

LURPPA 2/2015

Kun verinäyteanalyysi valmistuu kaupungin eläinlääkäri täyttää sen perusteella lomakkeen joka pitää käydä leimauttamassa läänin eläinlääkärillä. Ÿ Tämän jälkeen haetaan maahantuonti lupaa ”Australian Government Department of Agriculture”:sta. Alussa mainitulta sivustolta pääsee linkin avulla sivustolle mistä lomakkeen löytää, samoin hinta ja osoite mihin toimitetaan. Sähköpostilla toimitettu hakemus on edullisin. Maahantuontilupaa varten pitää selvittää mm. koiran mikrosirun tyyppi.

Se olikin yllättävän vaikea tehtävä! Läänin eläinlääkäriltä ja Eviralta loppujen lopuksi sain apua: netissä on sivusto (www.serviceicar.com/tables/Tabella3.php) mistä voi mikrosirun kolmen ensimmäisen numeron perusteella etsiä mikrosirutyypin. Ÿ Kun maahantuontilupa on saatu, pitää varata koiralle karanteenipaikka. Tätäkin varten löytyy alussa mainituilta sivustoilta linkki ohjeeseen sekä anomuslomake ja hinnat. Ÿ Noin kaksi kuukautta ennen aiottua maahantuontia alkaa varsinainen eläinlääkärikäyntien suma! Netissä löytyvä aikataulu auttaa tässä. Koiran yleinen kunto tarkastetaan, kunnan eläinlääkärin tulee antaa loislääkitykset (sekä ulkoisille että sisäisille loisille), samoin otetaan verinäytteitä (Leptospirosis, Leishmaniasis). Loislääkityskertoja on useita. Ulkoisia loisia vastaan kannattaa käyttää Frontlinea, koska se tuntuu olevan ainoita jotka Australian viranomaiset hyväksyvät. Vääränmerkkinen loislääkitys voi tarkoittaa sitä että karanteeniaika pitenee.

Me selvisimme minimi 10 vuorokauden karanteenilla, mutta tiedän tapauksen missä juurikin ”vääränmerkkinen” ulkoloislääkitys aiheutti sen että karanteenia pidennettiin 30 vuorokaudeksi. Ÿ

LURPPA 2/2015

Koirien rahdin meillä hoiti siihen erikoistunut firma Suomessa. He huolehtivat lentojen järjestelyistä. Jos käyttää tällaista yritystä kannattaa yritykseen olla hyvissä ajoin yhteyksissä. Itse lentoja ei voi kovin paljoa etukäteen varata, vasta pari viikkoa ennen haluttua ajankohtaa voi lennot varata. Sitäkin varten pitää saada vielä vahvistus karanteenista että suunniteltu lentoaikataulu sopii karanteenille. Ÿ Australia on hyvin tarkka minkälaisessa lentoboxissa koirat maahan tulevat. Boxi ei saa olla raakapuuta. Meillä rahdin järjestävä firma hyväksyi vain Varikennelin lentoboxit, jotka ostimmekin firmalta suoraan jo hyvissä ajoin, jotta koirat saivat niihin etukäteen tutustua. Ÿ Vielä ihan viime tipassa selvisi että EU on muuttanut säännöksiä siten, että koirien jotka matkustavat EU:n sisällä (meidän koirilla oli välilasku Amsterdamissa) pitää terveystarkastaa enintään 36 tunnin sisällä lähdöstä.

Ÿ

Ja mitä tämä kaikki maksoi? Todella paljon!!

Suurimmat yksittäiset kuluerät olivat tietenkin: rahti, joka oli lentoboxeineen 2024,00 EUR per koira, karanteenimaksu, joka oli AUD 1753,00 (eli karkeasti noin 1250,00 EUR) per koira, maahantuontilupa oli n. 400 EUR per koira.

Näiden lisäksi tietenkin kaikki eläinlääkärikulut sekä verinäytteiden laboratorioanalyysien maksut.

Kun karanteenista selvittiin, oli perhe jälleen onnellisesti yhdessä! Koirat olivat reissun jäljiltä hieman laihtuneita ja likaisia. Muutaman päivän levon ja uuteen paikkaan tutustumisen jälkeen, he olivat jälleen omat spanielimaisen iloiset itsensä!

11

MATCH SHOW Kerhon kevät Match show järjestettiin aurinkoisessa säässä 19.5.2015 Turussa vanhan Motonetin parkkipaikalla.

Tuomareiksi olimme saaneet Helena Sipposen (kennel Classicway), Juha Soinin (kennel Wolfsong) ja Torsti Theqvistin (kennel Pähkinämäen).

Nautittiin yhdessä mukavasta tunnelmasta, ihanista koirista ja buffetin antimista, josta vastasivat Merja ja luottotalkoolaisemme Arja.

Match Show:n tulokset TUOMARI HELENA SIPPONEN JUNIOR HANDLER 1. ENGLANNINSPRINGERSPANIELI NUUTTI OM.NEA KORELIN 2.SILEÄKARVAINEN KETTITERRIERI COCO ANN-SOPHIE HOTANEN 3.TANSKALAIS-RUOTSALAINEN PIHAKOIRA ONNI EMMA KETO-TOKOI

PIENET KOIRAT SIN1. PORTUGALIN PODENGO HUGE OM.MAIJA HELKKULA SIN2. MITTELSPITZ HANI OM. ANU VÄINÖLÄ SIN3. TANSKALAIS-RUOTSALAINEN PIHAKOIRA VILKKU OM. LIISA YLINEN SIN4. MITTELSPITZ MILLA OM. ANU VÄINÖLÄ

PUN1. KESKIKOKOINEN VILLAKOIRA BRUNI OM. JULIA LAULUMAA PUN2. AM.COCKERSPANIELI RAIPE OM.MAARIT TUOMI PUN3. SILEÄKARVAINEN KETTUTERRIERI COCO OM. ANN-SOPHIE HOTANEN PUN4. SAKSANPYSTYKORVA KAMU OM. LOTTA JANSEN

TUOMARI TORSTI THEQVIST X-ROTUISET SIN1. KANELI OM.NOORA VIRKALAHTI SIN2. SAKKE OM MONIKA LINDSTRÖM SIN3. WIIMA OM. NIINA LAITILA SIN4. SANTTU OM. MONIKA LINDSTRÖM

ISOT KOIRAT SIN1. SUOMEN LAPINKOIRA KODA OM. MARIA LEINO SIN2. SUOMEN AJOKOIRA RYSÄ OM. TIINA HUPPUNEN SIN3. LABRADORINNOUTAJA OLIVER OM. TIIA HIETANEN SIN4. IRLANNINVESISPANIELI JAMI OM. HENNA KILJUNEN

PUN1. HUGO OM. TIINA HYTÖNEN PUN2. TIGRA OM. ANASTASIA SIMOLA PUN3. ANIS OM. NOORA VIRKALAHTI

PUN1. ENGLANNINSPRINGERSPANIELI ONNI OM. AINO UUSITALO PUN2. IRLANNINVESISPANIELI FRIIDU OM. KATJA SILLANPÄÄ PUN3. SAKSANSEISOJA RICO OM. JARKKO LEHTONEN PUN4. IRLANNINSETTERI RETU OM. VIRPI HUOVINEN

TUOMARI JUHA SOINI PENNUT PARIKILPAILU SIN1. TIIBETINTERRIERI VINNA OM. MIRELLA JOKINEN 1. MITTELSPITZIT MILLA JA HANI OM. ANU VÄINÖLÄ SIN2. APPENZELLINPAIMENKOIRA LUNA OM. JANNA LAINE 2. NORWICHINTERRIERIT URHO JA COCO OM.JONNA LAIHI SIN3. SUOMENAJOKOIRA VIMMA OM. EMMI NEMINEN 3. KANIINIMÄYRÄKOIRAT NUUNUU JA EETLA SIN4. TANSKANDOGGI LUNA OM. KRISTA AALTO OM. PIRJO AARINEN 4. TIIBETINSPANIELIT JESSE JA SANTTU OM.ALEXANDRA JOHANSSON PUN1. ENGLANNINSPRINGERSPANIELI UUNO OM. AINO UUSITALO PUN2. KLEINPITZ EETU OM. JASMIN NIEMINEN PUN3. BEAGLE SONIC OM. AINO KRONQVIST PUN4. LABRADORINNOUTAJA BRADA OM. TIINA OTANEN BIS1. KESKIKOKOINEN VILLAKOIRA BRUNI OM. JULIA LAULUMAA BIS2. ENGLANNINSPRINGERSPANIELI UUNO OM. AINO UUSITALO BIS3. ENGLANNINSPRINGERSPANIELI ONNI OM. AINO UUSIOTALO BIS4. X-ROTU HUGO OM. TIINA HYTÖNEN BIS5. SUOMEN LAPINKOIRA KODA OM. MARIA LEINO BIS6. TIIBETINTERRIERI VINNA OM. MIRELLA JOKINEN BIS7. X-ROTU KANELI OM. NOORA VIRKALAHTI BIS8. PORTUGALIN PODENGO HUGE OM. MARIA HELKKULA

ISO KIITOS VIELÄ KAIKILLE MATCH SHOW:N SPONSOREILLEMME

-HAU HAU CHAMPION -LÄHITAPIOLA - PETENKOIRATARVIKE - ZOOJATAR

FINEMOON CUP AM.COCKERSPANIELI RAIPE OM. MAARIT TUOMI 12

LURPPA 2/2015

Nuoren Kooikkeripojan matka Amerikan ihmemaahan OSA 1 Teksti ja kuvat: Mari Parsama Jo useamman vuoden perheemme on haaveillut pidemmästä ajasta ulkomailla. Kun sitten isännän töiden ansiosta mahdollisuus tällaiseen kokemukseen tarjoutui päätimme tarttua tilaisuuteen. Pitkän harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että puoleksi vuodeksi pystymme irrottamaan lapset koulusta ja minut työelämästäni ilman, että siitä seuraa suurempia ongelmia. Puoli vuotta on nuoren Kooikerhondje uroksen elämässä kuitenkin niin pitkä aika, että tiesin heti haluavani 2-vuotiaan Lennin ehdottomasti mukaan. Tästä alkoi yhteinen seikkailumme kohti Yhdysvaltoja ja Amerikan ihmemaata.

Syksyllä 2014, noin puoli vuotta ennen H-hetkeä , alkoi ahkera suunnittelu ja valmistautuminen matkaan.

Kä sittä mä tö n mä ä rä asioita on hoidettavana ja jä rjestettä vä nä ennen kuin nelihenkinen perhe koirineen voi ottaa ja lä hteä puoleksi vuodeksi maailmalle, minun vuorotteluvapaani, lasten koulutus, terveydenhoidolliset asiat, talomme kotimaassa jne. jne. Ja viimeisenä muttei suinkaan vä hä isimpä nä karvaisen kaverin valmistaminen suureen koitokseen.

Terveellinen ruoka on hyvinvoinnin perusta Olen niitä ihmisiä jotka aina suunnittelevat kaiken etukä teen ja haluavat pelata varman pä ä lle, niin myö s tä llä kin kertaa. Lennin kohdalla valmistautuminen ulkomaille lä htö ö n alkoi ruuan vaihdolla. Itse diagnosoidun viljayliherkkyyden vuoksi halusin varmistaa, että perillä USA:ssa lö ytä isimme varmasti ruokaa joka sopii koirallemme. Nä in vä lttyisimme mahdollisilta allergian aiheuttamilta ongelmilta; vatsavaivoilta, ripuleilta tai mikä pahinta ihottumilta ja korvatulehduksilta.

Internetin ihmeellinen maailma oli apuna, kun googletin paikallisia elä intarvikemyymä LURPPA 2/2015

lö itä ja niiden grain-free ruokamerkkejä , ja vertailin niitä Suomesta saataviin. Yhden virheoston ja siitä aiheutuneen ihottuman jä lkeen lö ysimme onneksi parikin sopivaa viljatonta ruokamerkkiä . Pä ä tyen lopulta merkkiin Taste of the Wild.

Sopivien lentojen metsästys Meillä matkamme lennot varasi isä ntä ja se olikin melkoinen urakka, kun mukana lentä ä myö s koira. Lennin turvallisuudesta emme halunneet tinkiä , joten sopivien lentojen lö ytyminen vaati lukuisia valvottuja iltoja tietokoneen ä ä rellä sekä soittoja ja meilejä eri lentoyhtiö ihin. Hankaluuden lentoihimme toi lentoajankohtamme. Amerikkaan pä in lensimme helmikuussa, kun Suomen pä ä ssä oli pakkasta ja takaisin olisi tarkoitus lentä ä heinä kuun lopussa, kun USA:ssa on hellettä .

Eri lentoyhtiö illä on omat pakkas- ja hellerajansa elä inten kuljetukseen ruumassa. Tarkoittaen, että tietyt yhtiö t eivä t lennä tä elä imiä kesä kuukausina kuumilta alueilta lain-

13

kaan.

Olisimme halunneet suosia kotimaista ja lentä ä suoralla lennolla Suomesta Yhdysvaltoihin, mutta tä mä ei valitettavasti onnistunut.

Kotimaisen lentoyhtiö mme asiakaspalvelu ei kyennyt vakuuttamaan meitä millä ä n tasolla koiran turvallisuudesta matkan aikana.

Lopulta pä ä dyimme Hollantilaiseen kilpailijaan ja heidä n lentoonsa HelsinkiAmsterdam-Atlanta. KLM:n nettisivuilla oli ehdottomasti parhaat ohjeet koiran kuljetukseen lentokoneessa, tapahtuu se sitten ruumassa tai matkustamossa. Heidä n asiakaspalvelunsa vastasi puheluihin nopeasti ja meileihin aina saman vuorokauden kuluessa.

KLM:n Atlantin yli lentä vissä koneissaan on lä mpö sä ä deltä vä t ruumat ja Amsterdamin kentä llä heillä on koirahotelli, johon koira on mahdollista saada kaikilla yli 1h kestä villä vaihdoilla.

Lennille ”lentoyksiö” Lentoyhtiö n sivuilta lö ytyneiden tarkkojen ohjeiden perusteella hankittiin kotimaisesta nettikaupasta lentoboxi. Kuljetuslaatikon oli tä ytettä vä kaikki Atlantin ylilennon kriteerit.

Laatikon tulee olla tietyn kokoinen suhteessa koiraan. Kansi ja pohja pitä ä olla kiinnitetty toisiinsa muttereilla ei klipseillä . Laatikon portin pitä ä olla nelipistelukittava ja siinä kiinni kaksi juoma/ruoka-astiaa. Asian mukaiset Live Animals- ja nuolitarrat pitä ä lö ytyä laatikon kyljistä . Nä itä tarroja sai vielä lisä ä lä htö selvityksestä kin.

Reilun kuukauden ajan Lenni totutteli omaan ”lentoyksiö ö nsä ”. Ensin turvallisesti olohuoneen lattialla ja myö hemmin automatkoilla.

Kertaakaan en pakottanut tai työ ntä nyt koiraa boxiin vaan harjoitus tapahtui alusta asti omaehtoisesti. Makupala boxiin ja koira sai omaan tahtiinsa hakea sen. Tai leikin tiimellyksessä heittelin lelua vä lillä boxiin jne.

Nopeasti laatikosta tuli mieluisa paikka ja se oli aika siirtä ä vanhaan kolisevaan Volvooni kuljetuslaatikoksi. Autolla kä ytiin viikoittain rally-toko ja agility-treeneissä sekä metsä lenkeillä . Boxi kolisi ja rä misi takaluukussa, 14

mutta koira oppi, että sillä kuljetaan aina vain mukaviin paikkoihin. Rokotusreissullekaan en laittanut koiraa autossa lentolaatikkoon, jottei jä isi yhtä ä n negatiivista mielikuvaa boxista . Matkaa edeltä vä nä iltana Lenni kä pertyi omaan yksiö ö nsä iltaunille vaikka vieressä oli hä nen lempisohvansa, joten saatoin rauhallisin mielin todeta lentoboxiin sopeuttamisen onnistuneen.

Rokotukset ja paperit kuntoon Hyvissä ajoin otin yhteyttä muutamaan elä inlä ä kä riin ja tiedustelin tietä vä tkö he mitä Yhdysvaltoihin vietä vä ltä koiralta vaaditaan rokotusten ja lä ä kitysten osalta. Joka paikasta sain saman vastauksen; ” sä ä dö kset vaihtuvat niin tiuhaan ja eri osavaltioilla on kullakin omat sä ä dö ksensä , että on mahdotonta pysyä ajan tasalla”. Jä lleen uppouduin internetin syö vereihin yö kausiksi tutkimaan asiaa. Apua ja henkistä tukea sain onneksi myö s muutamilta kooikerhondje-rotukavereilta, joilla oli omakohtaista kokemusta koiran viennistä Yhdysvaltoihin.

Eniten itseä ni mietityttivä t rajamuodollisuudet. En halunnut, että koiramme joutuu pitkä n lennon jä lkeen tullissa odottelemaan yhtä ä n sen enempä ä kuin on pakollista. Halusin kaikkien papereiden olevan mahdollisimman yksiselitteisiä , ettei niiden selvittelyyn rajalla menisi sitten enä ä aikaa. Koska netistä lö ytä mä ni tieto oli niin sekavaa tartuin lopulta hä rkä ä sarvista ja kirjoitin suoraan Yhdysvaltojen rajaviranomaisille (United States Department of Agriculture USDA ja Center for Disease Control and Prevention CDC), jotka ovat vastuussa elä inten tuonnista maan rajojen yli. Iloiseksi yllä tyksekseni sain vuorokaudessa vastauksen meiliini CDC:ltä .

Koska Kooikerhodje ei ole paimenkoira- eikä taistelukoirarotu vaadittiin vain muutama muodollisuus. Koiralla tulee olla voimassa oleva Rabies-rokotus ja erillinen englanninkielinen todistus siitä . Tä mä n lisä ksi pitä ä olla englanninkielinen terveystodistus josta ilmenee, että koira on terveystarkastettu pari pä ivä ä ennen lentoa ja todettu terveeksi ja LURPPA 2/2015

lentokuntoiseksi.

Nuorelle perusterveelle koiralle, joka on saanut pennusta asti kaikki asianmukaiset rokotteet ja hoidot, papereiden saanti onnistui helposti. Otimme Lennille varmuudenvuoksi rabies tehosteen ja siitä lä ä kä ri allekirjoitti erillisen todistuksen. Lisä ksi otatin Lennille myö s kennelyskä rokotteen.

Monissa netistä lö ytä mistä ni tarinoissa ja ohjeissa puhuttiin, että paperit allekirjoittavan lä ä kä rin tulee olla kunnanelä inlä ä kä ri. Saattaa olla, että nä in on mikä li haluaa viedä koiran maahan pysyvä sti, mutta CDC:stä saamieni ohjeiden perusteella lemmikkikoiralle joka matkustaa perheen mukana riittä ä lisenssoidun elä inlä ä kä rin kä sin allekirjoittamat todistukset. Pä ä tin pelata jä lleen varmanpä ä lle ja etsin netistä CDC:n omat englanninkieliset kaavakepohjat Rabies-rokotustodistuksesta (Rabies Vaccination Certi icate form 51) ja terveystarkastustodistuksesta (Certi icate of Veterinary Inspection). Esitä ytin ne ja otin muistitikulla mukaan elä inlä ä kä riin, jossa lä ä kä ri sitten tä ydensi, printtasi ja allekirjoitti paperit.

Koiralle oma ”lääkekaappi” mukaan

keiden reseptit tai kopion reseptistä mikä li lä ä ke ei ollut kä sikauppalä ä ke.

Viimehetken valmisteluja Muutamia pä iviä ennen lä htö ä jä nnitystä oli ilmassa. Kotia siivottiin kodin lainaajia varten ja tavaroita pakkailtiin. Koiran elä mä n yritin pitä ä mahdollisimman normaalina lä htö ö n asti, lenkkeineen ja harrastuksineen. Laukkuja pakatessa Lenni oli levoton siihen asti kunnes hä nen tavaransa pakattiin samaan matkalaukkuun minun tavaroideni kanssa. Pieni kuono kä vi varmistamassa, että viltti, lelu, hihnat, harja ja kaikki muu tarpeellinen olivat pakattuna.

Pä ivä ä ennen lä htö ä oli vielä viimeinen reissu elä inlä ä kä rille terveystarkastukseen ja terveystodistuksen hakuun. Vaikka koira oli tarkastettu kuukautta ennen rokotusten yhteydessä niin tä ssä kohtaa emä nnä n pulssi hakkasin ja pä ä ssä surisi, ”mitä jos koira ei olekaan nyt kunnossa?!?” Lä ä kä ri tutki Lennin kauttaaltaan. Kuunteli keuhkot ja sydä men todella huolellisesti. Jopa niin perusteellisesti, että pelkä sin jo hetken jotain vikaa lö ytyneen, ja taisin sillä hetkellä unohtaa jopa hengittä ä . Lopulta lä ä kä ri totesi ”tä mä kaveri on terve ja kaikin puolin valmis matkaan”.

Niinpä saimme allekirjoitetut todistukset kä teen ja viimeiset lä ä kkeet sekä reseptit mukaan ja eikun hymyssä suin apteekin kautta kotiin. Pä ivä llä vielä soitto KLM.lle ja viimeinen varmistus, että koiramme ruumapaikkavaraus on varmasti kunnossa.

Vaikka Lenni on perusterve nuori koira, niin monenlaista troppia pakattiin laukkuihin mukaan ja osa lä hetettiin jopa postipaketissa edeltä . Koska suomalainen lemmikkivakuutuksemme ei kata ulkomaisia lä ä kä rikä yntejä eikä lä ä kkeitä , ja koska koiran oireidenmukainen hoito on monelta osa-alueelta itselleni tuttua hommaa, pä ä tin pakata oman koiranhoitolä ä kekaapin mukaan. Mukaan otettiin Lähtöpäivänä Helsinki-Vantaalla korvatipat, silmä tipat, kipulä ä ke, tulehduslä ä ke, vatsan toimintaa tasapainottavalä ä ke, feromonipanta ja –suihke, valeriana-tabletit ja kattava sydä nmato- ja loishä ä tö paketti.

Lä ä kä rimme Suomessa oli tehnyt lisensiaattityö nsä lä mpimiin maihin matkustavien koirien loishä ä dö stä , joten siltä osin olimme osaavissa kä sissä .

Yhdysvaltojen tullia varten listasin kaikki lä ä kkeet ja kirjoitin listaan niiden kä yttö tarkoitukset englanniksi. Otin mukaan myö s lä ä k-

jatkuu s.18

LURPPA 2/2015

15

Lotta Rantanen osallistui Turun kansainvälisessä koiranäyttelyssä Junior Handler-kilpailuun koiransa walesinspringerspanieli Rambon (Benton Go Ducks Go) kanssa.

He sijoittuivat menestyksekkäästi Piirimestaruuskilpailussa 2. sijalle ja SM-osakilpailussa 4. sijalle.

Vuonna 2013 he voittivat vastaavan Turun SM-osakilpailun.

Lotta on harrastanut JH-kisoja noin 6 vuotta.

Onnittelemme!

L-ssk järjesti keväällä iloisen meiningin näyttelytreenejä.

Kokeneilta handlereilta sai oppia koiran juoksuttamiseen, seisottamiseen ja edustavaan esittämiseen. Porukassa on hyvä harjoitella ja saada näyttelyvarmuutta!

Kerhon Juhlanäyttely järjestettiin Mynämäellä 7.6.2015.

Kiitämme runsasta osallistujamäärää sekä ahkeraa talkoolaisjoukkoa!

Lisää näyttelystä seuraavassa numerossa.

LURPPA 2/2015

Springerspanielit ry:n vuoden päänäyttelyssä (Karkku 6.6.2015) Junior Handler hoitui täkäläisin voimin kun Nea Korelin ja Koltti (Blacktan Sirius Grenade`s Son Colt) olivat ykkösiä ja Ada Nyman ja Sofi (Benton Autumn Breeze) kakkosia.

Tuomarina toimi David Shields (Iso Britannia).

17

Aamulla viimeinen pitkä lenkki Raision kotimetsissä ja sitten koko perhe matkalaukkuineen tila-autolla Helsinki-Vantaan kentä lle.

Lä htö selvitykseen neuvoivat tulemaan koiran kanssa kolme tuntia ennen koneen lä htö ä .

Kentä llä teimme ensin oman lä htö selvityksemme ja laukkumme laitettiin eteenpä in.

Tä mä n jä lkeen koiran paperit katsottiin kuntoon ja kuljetuslaatikkoon lisä ttiin muutama tarra. Saimme KLM:n kenttä henkilö kunnalta kehuja hyvin huolehdituista papereista ja lentoboxin merkinnö istä . Tä ssä kohtaa kä vi ilmi, että elä imen EU-passilla ei ole mitä ä n virkaa Yhdysvaltoihin pä in mentä essä . Rabies- ja terveystodistus tulee olla erillisinä todistuksina, joten pelkä t passimerkinnä t eivä t enä ä riitä .

Onneksi oli kaikki paperit useampana kopiona mukana.

Kun kaikki oli kunnossa saimme koiran vielä itsellemme ulkoiluttamista varten. Perhe meni nauttimaan pientä vä lipalaa ja me lä hdimme Lennin kanssa tutustumaan lentokentä n ”lenkkimaastoihin”. Keli oli tietenkin helmikuisen kurainen ja takaisin kentä lle palattuamme koira mahaa myö den kurassa. Ja se ainut mukaan pakattu tassupyyhe tietenkin matkalaukussa joka oli jo hihnalla matkalla koneeseen. Joten koiran kuivaus ja puunaus tapahtui pelkä llä wc-paperilla, ennen lentoboxiin laittoa.

18

Tunti ennen koneen lä htö ä Lenni vietiin lentokentä n tavarahisseille, jossa vartija tarkasti kuljetuslaatikon sisä llö n. Olin suihkinut boxiin ja sen sisä llä olevaan vilttiin feromonisuihketta ja vartijan luvalla kiinnitin vielä feromonipannan boxin luukun rautoihin.

Koiran kaulassa eikä laatikon sisä llä saanut lennon aikana olla mitä ä n. Vielä viimeiset rapsutukset ja halaukset, sitten vettä kuppeihin ja koira ”lentoyksiö ö nsä ”. Kyllä siinä emä nnä n ja lasten alahuulet vä pä ttivä t, kun vartija nosti laatikon kä rrylle ja vei tavarahissiin.

Omalla lä htö portillamme hivuttauduimme ikkunan viereen ja pä ivystimme lasten kanssa siinä josko nä kisimme, kun Lenni viedä ä n koneeseen. Ja juuri ennen viimeistä kuulutusta nä imme miten kenttä kä rrystä Lennin lentolaatikko nostettiin koneeseen. Yksi etappi oli nyt suoritettu. Koira oli ainakin ensimmä isellä lennolla kanssamme samassa koneessa.

Istuessamme omilla paikoillamme lentoemä ntä kin tuli vielä ilmoittamaan, että koiramme on turvallisesti mukana matkassa.

Vaihto Amsterdamissa viivästyi Saapuessamme vaihtokentä llemme huomasimme, että jatkolentomme myö hä styy kolmella tunnilla teknisen vian vuoksi. Alkuperä isen tunnin sijaan tulisimme siis viettä mä ä n neljä tuntia Amsterdamin kentä llä . Koiran tilasta huolestuneena marssimme vä littö mä sti KLM.n infopisteeseen tiedustelemaan miten koiran kanssa menetellä ä n tä llaisissa tilanteissa.

KLM.n henkilö kunta selvitteli tilannetta puhelimitse ja pitkä n, piinallisen odottelun jä lkeen saimme tietä ä , että koiramme on kuljetettu turvallisesti KLM.n koirahotelliin, jossa sille annetaan vettä ja ulkoilutetaan. Ruokaakin olisi tarjottu mikä li en olisi kieltä nyt sitä allergian vuoksi. Koska viivä styminen johtui lentoyhtiö stä emme joutuneet maksamaan koirahotellista. Muissa tapauksissa palvelu on maksullinen.

Neljä n tunnin odottelun jä lkeen matka saattoi jatkua. Jä lleen portilla tiedustelimme onko koiramme varmasti tuotu koirahotellilta koneeLURPPA 2/2015

seen. Henkilö kunta soitti muutaman puhelun ja lupasi ilmoittaa, kun koira on koneessa. Jä lleen istuessamme jo koneessa lentoemä ntä tuli ilmoittamaan kapteenin vahvistaneet koirani olevan mukana lennolla. Tä mä n jä lkeen saatoin vain toivoa parasta ja yrittä ä olla ajattelematta ruumatilassa matkustavaa karvaista kaveriani seuraavaan reiluun kahdeksaan tuntiin.

ta lentolaatikon. Kopasta hyppä si iloinen hä ntä ä nsä vispaava koira. Vedet nousi silmiin ja olin niin ylpeä pienestä matkustajasta. Siitä kun Helsinki-Vantaan tavarahisseillä laitoimme koiran boxiin oli kulunut 17 tuntia.

Väsyyhän sitä vähemmästäkin

Iloinen jälleennäkeminen Pitkä n uuvuttavan lennon jä lkeen Yhdysvaltain pä ä ssä Atlantin kentä llä odotti vielä maahantulotarkastus. Jonot olivat melkoiset ja aikaa kului. Malttamattomana odotin, että pä ä sisin nä kemä n Lennin. Vihdoin pä ä simme passintarkastuksesta lä pi ja ihmettelimme mistä koira tulisi noutaa. Saapuessamme matkalaukkuhihnan luo nä imme lentoboxin nö kö ttä mä ssä yksikseen keskellä aulaa. Lä hemmä ksi mennessä ni kopasta alkoi kuulua rytmikä stä kopinaa, kun koiran hä ntä hakkasi kopan seinä ä n.

Otimme boxin ja matkalaukut kä rryille ja suuntasimme tullin tarkastukseen. Tullin ovelle saapuessamme kuului iloinen huudahdus ”Finally Parsamas dog is here!”. Iloinen vanhempi herra vilkaisi koiran paperit ja kysyi oliko meillä ruokaa kasseissa. Kerroin että pieni erä koiranruokaa ja karkkeja. Laukut laitettiin valaisulaitteen lä pi ja katsomatta lainkaan koiran lentolaatikkoon toivottivat meille hyvä ä matkaa.

Voi sitä riemua, kun saimme tullin jä lkeen ava-

Kentä ltä taxilla hotellille. Hotellilla ruokaa koko pesueelle, pieni iltalenkki ja sitten nukkumaan. Lennille laitoin varmuuden vuoksi feromoni-pannan kaulaan, jotta osaisi paremmin rauhoittua hotellissa nukkumaan. Mutta kun koiralle laitettiin viltti nojatuoliin ja osoitettiin oma paikka kuului vain pitkä syvä huokaus ja pieni pä ä painui saman tien uneen.

Lenni nukkui hievahtamatta aamuun asti.

Eikä ihme, sillä matka kotoa Raisiosta hotelliin Atlantaan kesti yhteensä 24 tuntia, joten vä syyhä n sitä pieni elä in vä hemmä stä kin.

Omistajansa mukana Yhdysvaltoihin matkustavan koiran paperit: (Nä istä kopiot lentolaatikkoon kiinitettä vä ä n muovitaskuun) 1) Voimassa oleva Rabies rokotus ja erillinen englanninkielinen todistus siitä .

Suureen osaan osavaltioista riittä ä kolme vuotta voimassa oleva rokotus, mutta joihinkin vaaditaan vuoden vä lein annettu vahvistus.

LURPPA 2/2015

19

Rokotustodistuksesta pitä ä lö ytyä seuraavat tiedot: *Omistajan nimi ja osoite *Rotu, sukupuoli, ikä , vä ritys ja tunnistustiedot (siru tai tatuointitiedot) *Rokotuspä ivä mä ä rä ja rokotteen tuotetiedot *Rokotteen vanhenemispä ivä mä ä rä *Lä ä kä rin lisenssinumero, osoite ja allekirjoitus (pelkkä leima ei riitä ) 2) Terveystodistus *Terveystodistus tulee olla englanniksi. *Terveystodistuksessa tulee olla kaikki edellä mainitut koiran tunnistustiedot ja elä inlä ä kä rin tiedot *Terveystodistus on hyvä hakea vain muutama pä ivä ä ennen lä htö ä . *terveystodistuksessa tulee olla lausunto, että koira on yleisterve eikä sillä ole tarttuvia tauteja. Lisä ksi maininta, että koiran terveys kestä ä kuljetuksen lentoteitse. *Terveystodistus on pä ä asiassa lentoyhtiö itä varten, mutta myö s rajaviranomaiset saattavat tarkistaa siitä koiran kunnon.

t! ene

*Meillä terveystodistukseen oli merkitty kaikki koiralle annetut voimassa olevat rokotukset ja mahdolliset lä ä kitykset.

3) Kopio omistajan lentolipuista 4) Meillä oli vielä kopiot lemmikkipassin sivuista, koska niistä kin kä y ilmi koiran tiedot ja kaikki annetut rokotteet ja lä ä kitykset.

HUOM! Eurooppalainen lemmikkieläinpassi ei kuitenkaan sinä llä ä n riitä Yhdysvaltoihin mentäessä.

Lisä ksi Itsellä ni oli mukana kä simatkatavaroissa: alkuperä iset paperit, passi, omistajatodistus ja rekisteritodistus, hihna, panta sekä koiranruokaa.

Lentolaatikon pä ä llä oli tarrat joissa tieto lä htö maasta ja kohdemaan osoite sekä oma kä nnykkä numeroni suuntanumeroineen isolla kirjoitettuna. Meillä oli myö s koiran kuva ja kutsumanimi laatikossa.

n

uu ja m

ja stä uhlan ä s ke aan j raa e. n m a t u m a a t e a auti aas tav issä. S -sivull n t e Ny yllä t erk yös fb ille ! s m k sy innan me m kaik ä m toim ittelua a kesä a ilmo outtav t Ren s

jä Hei

Sooda Kuva Anu Ikonen

20

LURPPA 2/2015

Antte oli viisas koira Teksti ja kuvat: Ritva Anna-Liisa Haapanen, toimittanut: Ari Suramo

Tämä tarina kertoo fieldspanielista nimeltä Antarktis, tuttavallisemmin Antte. Antten isä ja äiti Mittina ja Emilia olivat tulleet Suomeen Englannista, ja Antte syntyi 14.4.1978 yhtenä kuudesta pennusta. Maksanruskea, vilkas ja eloisa Antte herätti heti runsaasti huomiota, sillä fieldit olivat tuohon aikaan Suomessa harvinaisia. Antten tassut eivät olleet kehittyneet normaalisti, ja siksi se oli jäänyyt pentueen viimeiseksi. Katsottiin, että Antte ei sopisi näyttelykoiraksi. Myöhemmin tassut muotoutuivat ihan normaaleiksi. Trimmaajan luona käydessämme saimmekin usein kuulla, että ”miksi tätä ei viedä näyttelyyn?” Kerroin, että otimme Antten kotikoiraksi, eikä sitä rasiteta näyttelyillä.

Antte tähystelee Korkeasaareen, jossa vuohet kiipeilivät kallioilla.

Vapauden riemua Antte oli tunteellinen, viisas ja itsepäinen koira.

Röyhkeäkin, jos saa sanoa. Se osasi pitää puolensa, eikä sitä voinut koskaan päästää vapaaksi.

Vapaus oli Anttelle rajatonta riemua, sitä että mentiin sinne minne haluttiin. Mitkään kiellot ja käskyt eivät tehonneet. Sen huomasi koirapuistoissa, Tervasaaressa ja Rajasaaressa, joissa oli myös koirien uimaranta.

Kerran Anttelle tuli houkutus hypätä Tervasaaressa aidan yli. Toiselle puolella oli heitetty pullan palasia linnuille ja kiusaus popsia pullat omaan suuhun oli liian suuri. Kotikulmilla Katajanokallakin Antte pääsi kerran karkuun.

LURPPA 2/2015

Hälytin heti ystävät apuun. Koiraa etsittiin väen voimalla ja kuinkas satuinkin huomaamaan, että sitä oltiin torilla laittamassa poliisiautoon. Pelastin Antten viime hetkellä joutumasta ”putkaan.”

Anttelle ei voinut olla vihainen. Se näytti tietoisesti ymmärtävänsä mistä oli kysymys ja osoitti tunteensa runsailla hellyydenosoituksilla. Antten tunteellisuus oli koskettavaa.

Uusia perunoita ja saippuaa Antte toimi herkän vaistonsa avulla lujatahtoisesti. Se keksi keinon millä sai minut pois puhelimesta puraisemalla johdon poikki. Eikä yksi kerta riittänyt, vaan sama toistui kolmasti. Kerran kun olin paistanut sämpylöitä ja jättänyt ne pöydälle jäähtymään liinan alle, puhelin soi ja menin vastaamaan. Antte huomasi heti tilaisuuden tulleen ja popsi suuhunsa minkä ennätti kuumia sämpylöitä. Katseli sitten viattoman näköisenä silmiin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tupakansavusta Antte ei tykännyt. Kun Sisareni Pirkko tuli kylään ja sytytti tupakan, nosti Antte hirveän metelin, eikä sitä saanut hiljaiseksi millään.

Antero-pojallani oli syntymäpäivä. Irja-täti toi hänelle suklaalevyn. Juttelimme keittiössä, ja suklaa oli Anteron pöydällä avattuna. Siinäkin Antte oli nopea, popsi levyn salamana suuhunsa, ja Antero parkaisi valituksen...Irjatäti totesi tyynesti: ” Olisit pitänyt Antte ja 15-vuotias Antero vuonna 1983. parempaa huolta siitä.”

Kesällä, kun uudet perunat olivat tulleet kauppoihin tuumi Antte, että noitahan täytyy maistaa.

Kaksi päivää sen jälkeen Antte oli ihmeen rauhallinen. Ihmettelimme koiran käytöksen muutosta. Ruoka ei maistunut. Hiljaisena Antte liik21

kui, ei juonut edes vettä. Ei auttanut lopulta kuin mennä Pieneläinklinikalle. Siellä otettiin röntgenkuvat ja nähtiin, että vatsassa on jotain outoa, siispä leikToinen koira oli purrut Anttea, mistä seurasi lääkärireissu ja kauluri. Kristiinan, 12 vee, hyvässä hoidossa Antte parani nopeasti. kaukseen. Vatsassa oli kokonaisia peurnoita ‒ ja nehän eivät sula koiralla.

Onneksi Antte toipui. Toivoimme, että Antte olisi tästä jotain oppinut, mutta ei, utelias kokeilunhalu jatkui...

Antte sai toipilaana erityispalvelua ja hemmottelua.

Muistaneeko itse mitä tuli syötyä?

Kerran huomasimme, että Antten suu tuoksui tutulta. Menin kylpyhuoneeseen ja huomasin, että uusi imperial-saippua oli kadonnut.

Antte oli mieltynyt sen tuoksuun ja syönyt saippuan. Tämäkin piti tehdä vielä toisen kerran.

Kävelimme usein Katajanokan rantoja. Satamassa oli monasti vierailevia aluksia. Kerran eräästä venäläisestä laivasta Antelle heitettiin kokonainen pitkä fileeliha, oikea herkkujen herkku. Antte muistutti siitä pitkään vetämällä menoksi samaan paikkaan.

Mitoiltaan Antte oli sopivan kokoinen, ei siis lihava, vaikka ruoka maistui. Pilaantuneen tietysti tarkka nenä heti huomasi. Kerran koiranmakkara ei kelvannut Anttelle. Tarkasteltuani tuotetta huomasin siinä pieniä matoja. Palautin sen lähikauppiaalle, joka närkästyi ja sanoi, ettei voi olla meiltä. Onneksi kuitti oli tallessa.

Kuin vallaton lapsi Antten tehtäviin kuului koululaisten aamuherätys, ei tarvinnut kuin sanoa: Mene herättämään Antero ja Kristiina, ja Antte syöksyi salamana lastenhuoneeseen, pomppi sängyn päällä iloisesti. Herätys oli tosi tehokas. Myös suosionosoitukset kotiin tulevalle Anterolle olivat innokkaita, kerran niin rajut, että pojalta irtosi hammas…

Postin putoaminen luukusta kiinnosti Anttea.

Kerran se huomasi verovirastosta tulleen veroilmoituksen. Antte käsitteli sitä niin, ettei saanut selvää oliko maksettavaa vai palautettavaa.

Tämän jälkeen laitoimme postiluukun alle kopan, johon posti putosi, eikä Anttea tämän jälkeen posti häirinnyt.

Minulla oli työhuone Töölössä Vänrikki Stoolin kadulla. Kävimme siellä Antten kanssa, piirsin Anttea ja ulkoilimme Töölön maisemissa. Tapasimme lenkillä usein eläinlääkäri Mikael Ilveksen ja hänen koiransa. Meillä riitti tarinaa koirista ja hän ihaili Anttea, tätä rotuahan ei monikaan ollut tavannut. Töölöntorin varrella oli myös lihakauppa, josta sai hyviä luita ilmaiseksi. Tätä perinteistä herkkukauppaa ei enää ole. Muistot vain ystävällisistä myyjistä.

Roskapussin kanssa piti olla tarkkana, mitä sinne laittoi. Kerran yllätin Antten, kun se hampailla aukaisi roskiksen ja yritti hotkaista siellä olleet kananluut. Antte oli kuin vallaton lapsi, sitä oli helppo hoitaa, kun tunsi sen hyvät ja huonommat tavat.

Antte ymmärsi hyvin toiset lajitoverinsa.

Saksanpaimenkoira oli kunnioitusta herättävä rotu, jonka se ohitti ylväästi pää pystyssä. Turhaa riitaa se ei lähtenyt kenenkään kanssa haastamaan. Puolensa Antte kyllä osasi pitää, jos

Antte vanhoilla päivillään 1993. Kaipuu Katajanokalle oli suuri.

22

LURPPA 2/2015

veystarkastuksen Pieneläinklinikalla. Ikää Anttella oli jo lähes 16 vuotta, kunnioitettava saavutus koiranelämässä. Lääkärin suositus oli saattaa Antte pois kivuista ja vaivoista. Päätös Kohtalokas vuorivilla oli raskas, näinkö täytyy jättää hyvä ystävä.

Ruoholahteen muutto oli shokki Anttelle. Kaikki Anttella ilmeisesti oli kipuja, vaikka emme sitä voineet tietää. Ruoka ei maistunut enää lainoli keskeneräistä, pihat olivat kaaosta. Sisällä kaan. Viimeinen ja ainoa ratkaisu oli nukuttaa Antte kulki perässäni koko ajan. Antero ja KrisAntte ikiuneen. tiina olivat lentäneet pois kotoa. Antte kaipasi Toivoimme vielä, että Anttelle tehtäisiin Katajanokan rantoja, tuttuja siellä. Onneksi löyruumiinavaus ja saisimme tietää, mikä Antten simme Kaivopuiston ja sen mahtavat maisemat.

Raikas meri-ilma ja avara taivasnäkymä antoivat todellinen terveydentila oli ollut. Anttella oli normaali sydän ja muutkin arvot olivat ikään unohtumattomia elämyksiä. Antte nautti uusista nähden hyvät. Vatsa oli kuitenkin tulehtunut, koiratuttavista ja ystävällisistä ihmisistä. sieltä löytyi vuorivillaa, jota oli ollut pihalla Tämä vaihe Antten elämässä kesti vain rakennustarvikkeina. Antte varmaan huomasi, yhden kuukauden. Pirteä vanha herra näytti tietävän, mikä sitä odotti. Kävimme autolla muis- ettei sitä olisi kannattanut maistella, mutta liian myöhään, kun seuraukset olivat näin kohtaloktelemassa tuttuja maisemia Katajanokalla. Antte kaat. istui vieressäni etupenkillä, tarkkaili valppaana Antten muistoa ja ystävyyttä ei voi koskaan näkymiä, haikeus ehkä tuntui painavan mieltä. unohtaa.

Kuuntelimme Senaatintorilla konserttia ja nau------------timme aurinkoisesta ilmasta.

Kun Antte vain lepäili olohuoneen matolla, eikä kiirehtinyt enää ulos, päätimme tehdä terjoku haastoi riitaa. Antte oli peloton, rohkea ja ystävällinen kaikille lajitovereilleen.

Antte ja juhannusruusut.

LURPPA 2/2015

23

TAPAHTUMAKALENTERI 19.8.

Juhlaepikset on Vanton tilalla klo 18.00 alkaen.

Luokat: Startti hyppyrata, mölli ja avoin agiradat.

Hyvät palkinnot mm. juhlamuki

30.8.

L-SSK:n JUHLAMEJÄKOE Marttilan ja Tarvasjoen maastoissa, AVO, VOI, max 18 koiraa. Etusija L-SSK:n jäsenillä.

Mejä-kokeiden aikataulut voit katsoa osoitteesta: kennelliitto.fi ja sieltä tapahtumakalenteri.

5.9.

Kerhon 50 v. juhla

20.9.

Spanielien taipumuskokeet Pöytyällä.

Ylituomarina toimii Simo Syrilä ja toisena tuomarina Jarkko Wiklund.

Kokeeseen otetaan enintään 16 koiraa, L-SSK:n jäsenillä on etusija.

Ilmoittautumiset 11.9. mennessä: Kaisa Mäkinen,rompula79@gmail.com

Koiramaailman uutisia…

Koirat vetreiksi Vetreessä koirassa Anne Ristiniemi panostaa koirien hyvinvointiin ja on avannut Liedon Tuulissuolle vastavirta-altaan.

Se sopii erinomaisesti koiran lihashuoltoon, kuntoutukseen, painonhallintaan ja toki ihan hyväksi perusliikunnaksi. Vetree koira myös hieroo koirat ja tiloista löytyvät koiran pesu- ja trimmauspisteet ja luentotilat. Monipuolisen koirapäivän järjestämiseen siis oiva paikka!

Nautitaan kesästä -

Riemukasta kesää-

kuva Marjo Jaakkola

kuva Riitta Paganus

Onnittelemme valioitunutta

FI MVA, LT JMVA, LTJV-14 Little Life Really Royal Dynasty Om. Maarit ja Pekka Tuomi Kuva: Outi Heikkinen

LURPPA 2/2015

25

26

LURPPA 2/2015

Kupittaan Paviljonkiin 5.9.2015

LURPPA 2/2015

27

Epävirallisten agilitykisojen tulokset 13.5. Vanton tilalta Starttiluokka 1) Jaana Paija, Oiva jackrussellinterrieri 2) Kaisa Saarinen, Kiri keskikokoinen villakoira 3) Tiina Valtonen, Milli rhodesiankoira

Mölliluokka Mini 1) Kaisa Saarinen, Kiri keskikokoinen villakoira 2) Jaana Paija, Oiva jackrussellinterrieri 3) Teija Korpela, Lillan kooikerhondje Medi 1) Saida Niittymäki, Pitu cockerspanieli 2) Katja Nortunen, Kara cockerspanieli Maxi

Avoinluokka

1) Annu Lintervo, Gini belgianpaimenkoira 2) Åsa Liljeqvist, Teddy isovillakoira

Mini 1) Jaana Paija, Oiva jackrussellinterrieri 2) Anniina Luostarinen, Roxy valkoinen länsiylämaanterrieri 3) Riitta Paganus, Freya kooikerhondje Medi 1) Kaisa Saarinen, Sämpylä keskikokoinen villakoira 2) Saida Niittymäki, Pitu cockerspanieli Maxi 1) Tiina Valtonen, Rölli walesinspringerspanieli 2) Annu Lintervo, Gini belgianpaimenkoira 28

LURPPA 2/2015

Lounais-Suomen Spanielikerho ry.

Hallitus 2015

Toimikunnat

Puheenjohtaja

Jäljestyskoetoimikunta pj Kaisa Railomäki 040 534 4387 Agilitytoimikunta

Merja Saastamoinen Olavintie 4, 23100 Mynämäki 040 722 6290 merja.saastamoinen (at) dnainternet.net Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki gsm 0400 600 637

kirsi.niittymaki (at) pp.inet.fi Jäsenet Maija Jaakola 040 702 9711 Terttu Hellberg 02-438 6712 Riitta Paganus Anu Ikonen anu.ikonen@pp1.inet.fi Katja Alho 040 721 5466 Pekka Tainio 0400 164 977 Kaisa Railomäki 040 534 4387 Sihteeri Åsa Liljeqvist 02-231 5123 asa.liljeqvist@gmail.com Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19 23140 Hietamäki roosnell.kennel@gmail.com puh. 040-5125031 Kirjanpitäjä Terttu Hellberg Lumparlankatu 4 C 66 21200 Raisio 02 4386 712 terttu.hellberg@dnainternet.net

Oili Stenroos oilistenroos (at) gmail.com Taipumuskoetoimikunta pj Maija Jaakola 040 702 9711 Näyttely- ja kasvatustoimikunta pj Katja Alho 040 721 5466 Lurppa-toimikunta Sari Nyman p. 040 5555 534 lurpantoimitus@gmail.com

Kerhon yleistili: Tilinumero FI0357112720009070 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho-ry Viesti: Kirjoita mistä maksat, esim. Lurppa 4/2013 ½ sivua.

Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta.

HUOM! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi.

MEJÄn tilinumero on FI4357112720008932

Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki P. 040-5125031 lssk.jasensihteeri@gmail.com Kalustonhoitaja Pekka Tainio 0400 164 977 Asuntovaunun hoitaja Kari Mattila 041 445 5599 kari.mattila51@pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Riitta Paganus 040 512 5031 roosnell.kennel@gmail.com Allianssin / kenneltoiminnan yhteyshenkilö Leena Laine 050 337 3489

Jäsenmaksut 2015 Vuosijäsen 30€ (Lurppa- ja Spanieli-lehdet) Kannatusjäsen 19€ (Lurppa) Perhejäsen 6€ (ei lehteä)

www.l-ssk.

LURPPA 1/2015

29

VUODEN KOIRAT 2014 Vuoden paras pentuluokan näyttelykoira Clumberinspanieli Spice Twice Whomper "Brando" Om: Susanna Halme

Vuoden nuori näyttelykoira Cockerspanieli narttu “ Daisy” Rassel’s Ying Yang Om: Kirsi & Hannele Helenius

Vuoden paras agilitykoira Vuoden paras monitoimikoira Irlanninvesispanieli Catanka I Have a Dream "Mette" Om: Saana Lehtinen

Vuoden paras avoimen luokan jäljestävä koira Vuoden paras jäljestävä koira Fieldspanieli Icemint Little Heartbreaker "Pimu” Om: Johanna ja Mika Hoppela Vuoden paras näyttelykoira Walesinspringerspanieli CIE & POHJ MVA HeJW-13 JV-13 PMJV-13 MW-14 HeV-14 V-14 SeV-14 SeV-15 Trystyn Gives Benton Goose Bumps ”Chesney” Om: Marjo Jaakkola ja Sandra Holmes Vuoden paras aloitteleva monitoimikoira Vuoden paras tottelevaisuuskoira Vuoden paras alokasluokan tottelevaisuuskoira Cockerspanieli Two Pine´s Torna A Sorrento "Remu" Om: Heidi Pollari Vuoden paras aloitteleva agilitykoira Cockerspanieli Jenlin Rock the Ballet "Rokka" Om: Kaisa Railomäki 30

LURPPA 2/2015

Brando

Mette

(c)Jukka P채tynen

Mette Daisy

(c)J. Lehtinen

Chesney

Pimu

(c)Sari Nyman

Remu Rokka

(c)Sirpa Saari

LURPPA 2/2015

31