KOLUMNI: Tarjoaako koronasta selviäminen eväitä myös ilmastoahdistukseen?

TARJOAAKO KORONASTA SELVIÄMINEN EVÄITÄ MYÖS ILMASTOAHDISTUKSEEN?

TEKSTI IIDA SILFVERHUTH

Vuosi 2020 tullaan muistamaan erityisesti COVID-19-viruksen aiheuttamasta maailmanlaajuisesta kriisistä. Suomessa tiedotettiin päivästä toiseen uusista tartuntaluvuista ja hallituksen tiukoista rajoitustoimenpiteistä. Minä katselin ministeririviä, mutta mietin ilmastonmuutosta ja vallitsevaa ympäristökriisiä. Ovatko vakavat ministerit pysyvä osa tulevaisuuden mediakuvastoa, kun ilmastokriisi ohittaa koronakriisin?

Ilmastoahdistus ja ilmastonmuutoksen tuoma epävarmuus tulevaisuudesta on ollut kiinteä osa elämääni jo usean vuoden ajan. Ilmastonmuutoksen vaikutukset omassa elämässäni liittyvät lähinnä kulutukseen ja elintapojen muuttamiseen.

Changemakerinä katseeni kääntyy pois omasta tilanteestani Suomessa: oikeustajuni ei suostu seuraamaan, kuinka planeetan tuhoutuminen vaikuttaa ihmisten elämänlaatuun alueilla, joiden asukkaat kamppailevat jo nyt selvitäkseen. Myös luonnon monimuotoisuuden väheneminen pelottaa, sillä seuraamukset voivat olla mitä tahansa uusista kulkutaudeista ruokaturvan romahtamiseen.

Koronakriisiä ja ilmastoahdistusta yhdistää epävarmuus tulevasta. Pandemian ennustaminen kiteytyy siihen, kuinka moni sairastunut kuolee ja onko tauti kivulias. Ilmastonmuutoksen suhteen ennustaminen on vaikeampaa, sillä muuttujia on enemmän. Tuntemattoman pelosta kumpuaa ahdistus, koska emme tiedä, toteutuvatko uhat. Ahdistuksen käsitteleminen vaatii tunnetyötä, koska ahdistus tuo mukanaan muita negatiivisia tunteita.

Koronakriisin edellyttämä eristäytyminen on ollut osaltaan erityisen raskasta, mutta kannustus yhteydenpitoon ja etäyhteydelläkin tapahtuvaan keskusteluun on ollut keskeistä tunteiden käsittelyssä. Samaan kannustan myös ilmastoahdistuksen suhteen. Omista negatiivisistakin tunteista puhuminen tai niiden kirjoittaminen tuo monesti helpotusta ja huolen jakaminen helpottaa. Myös toimintaan ryhtyminen on tutkitusti vähentänyt ahdistusta. Monet ilmastonmuutosta vastaan taistelevat järjestöt ovat kehittäneet etätoimintaa, ja päättäjiin yhteyden ottaminen onnistuu sähköisesti. Kuluttajan tekemät ilmastoystävälliset valinnat tukevat tunnetta, että omalla toiminnalla on merkitystä.

Ilmastonmuutos tulee muuttamaan tuntemaamme maailmaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muutos on yksinomaan katastrofaalinen. Meidän on muututtava, mutta muutoksen voi suhtautua myös odottavasti. Ihminen on luova ja nopeasti mukautuva. Toimimalla voimme luoda puitteet myös ilmastonmuutoksesta selviytymiselle. Edesmenneen presidentti Mauno Koiviston lohdullisin sanoin: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. Ü “Omista negatiivisistakin tunteista puhuminen tai niiden kirjoittaminen tuo monesti helpotusta ahdistukseen ja huolen jakaminen helpottaa. Myös toimintaan ryhtyminen on tutkitusti vähentänyt ahdistusta.”