Globalisti 2/2016 - teemana liikakalastus by Kirkon Ulkomaanapu / Finn Church Aid

CHANGEMAKER-LEHTI · 2/2016

LIIKAKALASTUS

TYHJENTÄÄ MAAILMAN MERET TOIMINTAA TURVAPAIKANHAKIJOIDEN HYVÄKSI HEBRON: LÄNSIRANNAN VAIKEA KAUPUNKI

TÄSSÄ NUMEROSSA

GLOBALISTI 2/2016 3 6

Pääkirjoitus Henkilöhaastattelu: Kielen ja kulttuurin puolella 8 Ajankohtaista 10 Teemaryhmät 12 Liikakalastus tyhjentää meret 18 Kalatalouden suuri murros 20 Merten monet uhat 24 Kalasta turvaa maailman ruokapöytiin 27 Puheenvuoro: Maailman kalakannat vaarassa 28 Kohti kestävää kalan kulutusta 30 Liikakalastus uhkaa itämeren kalakantoja 32 Ikkuna maailmaan: Muurin takaa: Hebron 36 Maailmanmuuttaja: Antaminen tekee onnelliseksi 38 Nuoret yhteen video kerrallaan 39 Changementor: Oikeudenmukaisuus on yhdenvertaisuutta 40 Arvostelut 42 Toimintavikki: Vegaanin pappilan hätävara

44 47

På Svenska: Världsförändrare: Människan blir lyckligare av att ge än av att få Överfisket tömmer haven Fisk ger trygghet på världens matbord

24 Kalan merkitys maailman lautasilla

Changemaker on Kirkon Ulkomaanavun nuorisoverkosto, joka muuttaa maailmaa. Kouluttaudumme ja kampanjoimme kehitysmaihin liittyvistä kysymyksistä. Vaikuttamistoimintamme pääteemoja ovat rauha, talous ja ympäristö. Toimintamme on nuorten itse suunnittelemaa ja toteuttamaa. Painettu kierrätyspaperille, joka valmistetaan 100% uusiokuidusta. Ympäristömerkitty painolaitos 441 032

PÄÄKIRJOITUS

KAIKKI KAMPELAT JA KOLME KUHAA “Kalat on mun kavereita”, lauloi Ultra Bra Hauki-kappaleessaan. Kala on kuitenkin usein viimeinen eläin, joka tiputetaan pois ruokavaliosta matkalla kohti kasvissyöntiä tai veganismia, sillä ilmeettömänä möllöttävä kala ei herätä monessakaan meistä kovin suuria tunteita. Nisäkkäät ja linnut ilmaisevat kokemaansa kärsimystä ilmein, elein ja äänin. Kala vain on. Erilaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että myös kaloilla on kyky tuntea kipua. Ilmeettömien silmien takana on älykäs eläin, joka voi tuntea pelkoa ja tunnistaa toisia kaloja.

Merinisäkkäiden pitämistä ahtaissa altaissa on vastustettu jo vuosia. Kohteina ovat olleet niin kansainvälinen miekkavalaisiin keskittynyt Sea World, kuin kotimainen Särkänniemen delfinaario. Vangitseminen on tuomittu muun muassa siksi, että altaat ovat kaukana luonnollisen elinympäristön mittasuhteista. Ahtauden lisäksi eläinten hyvinvointia nakertavat altaiden toimintaan kuuluva melu ja ihmiskontaktin aiheuttama stressi. Kalojen tilannetta arvostellaan vähemmän, vaikka Kuopion torin alla tankissa ympyrää uiva lohi ei ongel-

missaan juuri eroa delfinaariossa ympyrää uineesta Eevertistä. Lohipilkki ei täytä liikakalastuksen tunnusmerkistöä, mutta kertoo jotain luontosuhteestamme. Lohi noukitaan altaasta ilman tarvetta mennä luontoon, delfiinejä nähdään useammin sirkuksessa kuin vastuullisella valassafarilla ja tonnikala on meille tutumpi kaupan hyllyltä kuin Avarasta luonnosta. Changemakerin Kadonneet eväät -kampanjan videoilla käytetyssä Muuan miehen Tonnikala-kappaleessa kerrotaan tonnikalan olevan kalo-

LEHDEN TOIMITUS Eteläranta 8, 00130 Helsinki, toimisto@changemaker.fi, www.changemaker.fi Päätoimittaja: Sini Savolainen Toimitussihteeri: Sonja Hyötylä

Taittaja-graafikko: Mikael Björkman Painopaikka: Erweko

Toimituskunta: Saara Jurvelin, Sanna Orava, Sini Tyvi, Hanna Ylikangas sekä Heta Asikainen, Maria Ikonen, Jaro Karkinen, Mirva Karkinen, Ronja Karkinen, Mari Keski-Nisula, Marika Latva-Kyyny, Hanna Matikainen, Noora Mattila, Anni Mikkola, Touko Niinimäki, Riikka Rautiainen, Antti Saarelainen, Laura Tiitu Avustajat: Mia Haglund, Jean Lindén, Tytti Matsinen, Elina Mäkilä, Matti Ovaska, Kukka Ranta

ISSN-L 2323-5128 ISSN 2323-5128 (painettu) ISSN 2323-5136 (verkkojulkaisu) Kannen kuva: Kukka Ranta Kalastus on tärkeä elinkeino Senegalissa.

KUVA: Sini Tyvi

PÄÄTOIMITTAJA: Sini Savolainen

jen kala. Mutta kuinka pitkään kalojen kala on aina mukana, jos meno maailman merillä jatkuu samanlaisena kuin nyt? Pitelet käsissäsi kampanjaan liittyvää teemanumeroa. Liikakalastusta ja elämää maailman merissä ja niiden rannoilla käsitellään monista eri näkökulmista. Aika pysäyttää liikakalastus on nyt. Ota siis Globalisti messiin ja lähde liikkeelle kalaisamman tulevaisuuden puolesta.

SARJAKUVA

4 TEKIJÃ&#x201E;: Marika Latva-Kyyny

GALLUP

GALLUP Changemaker on vaikuttamisverkosto, jonka tavoitteena on oikeudenmukaisempi maailma. Vuosittain vaihtuvien kampanjoiden aiheena on aina jokin epäoikeudenmukaisuutta kehitysmaissa aiheuttava yhteiskunnallinen rakenne, johon voidaan vaikuttaa Suomessa tehtävillä päätöksillä. Tänä vuonna Changemaker kampanjoi, jotta Suomi ja EU toimisivat liikakalastuksen lopettamiseksi. Aiemmin kampanjateemoina ovat olleet muun muassa aseviennin lopettaminen konfliktimaihin, väkivaltaisen radikalisaation ehkäiseminen, maakaappausten estäminen, veroparatiisien lakkauttaminen ja veroraportoinnin läpinäkyvyys sekä EU:n vientitukien poistaminen. Kampanjoihin liittyy aina myös luovia toimintoja ja katutempauksia, joissa on koettu monia ilon ja onnistumisen hetkiä.

MIKÄ ON INNOSTAVIN KAMPANJAKOKEMUKSESI?

KUVA: Marika Latva-Kyyny

KUVA: Laura Piiroinen

KUVA: Sini Tyvi

Jaro Karkinen, Jyväskylä

Riikka Rautiainen, Jyväskylä

Johanna Rissanen, Oulu

“Muistan aina, kun pukeuduimme tomaateiksi EU:n vientitukiin liittyneessä kampanjassa ja tanssimme ja lauloimme Kolmen sepän aukiolla Helsingissä. Se oli todella hauska tempaus ja sai ihmisten huomion! Vein vetoomusta myös lukioon, jossa opiskelin silloin, ja kaikki kaverini allekirjoittivat sen.”

”Kuvasimme tämän vuoden Kadonneet eväät -kampanjan tonnikalavideoita toukokuussa Maailma kylässä -festareilla. Kuvauspuuha oli todella hauskaa, ja saimme monta superhyvää videota purkkiin. Työryhmässä vallitsi koko ajan hyvä fiilis ja tekemisen meininki, vaikka videourakka jatkui aamusta iltaan. Oli mahtavaa päästä tekemään töitä huikeassa porukassa tärkeän asian puolesta.”

”Innostavin kampanjakokemukseni oli vuonna 2013, kun olin mukana Kaapparit kuriin! -kampanjassa. Se oli ensimmäinen kerta, kun olin jossakin kampanjassa mukana melkein alusta loppuun. Suunnitteluvaiheessa Skype-luurit päässä Oulussa istuessani ymmärsin, että hei, me tehään tätä oikiasti ite! Innostava hetki oli, kun kirjoittamani kampanjatiedote meni mediassa läpi.”

TEKIJÄLLE KASVOT “Olen aina rakastanut kirjoittamista ja tahdon olla mukana levittämässä tietoisuutta globaaleista huolenaiheista. Globalistin tekemiseen osallistuminen antaa mahdollisuuden tehdä molempia.”

KUVA: Sonja Hyötylä

Saara Jurvelin opiskelee ympäristöalaa ja haaveilee työllistyvänsä tulevaisuudessa järjestökentälle.

HENKILÖHAASTATTELU

KIELEN JA KULTTUURIN

PUOLELLA TEKSTI: Sini Savolainen

Alkuperäiskansojen oikeuksien ajaminen pitää saamelaisen Neeta Jääskön liikkeessä. Kevät on ollut kiireistä aikaa inarilaiselle Neeta Jääskölle. Vuoden alussa hän aloitti jäsenenä Saamelaiskäräjillä, missä hän myös puheenjohtaa käräjien alaisuudessa toimivaa kielineuvostoa. Lisäksi Jääskö vietti toukokuun alussa kaksi viikkoa New Yorkissa osallistuen alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten oikeuksia edistävän FIMI/IIWF-foorumin koulutusohjelmaan, joka toteutettiin yhteistyössä Columbian yliopiston kanssa. Ohjelmaan osallistui eri alkuperäiskansoihin kuuluvia naisia eri puolilta maailmaa. “Opin valtavasti kansainvälisistä ihmisoikeusinstrumenteista sekä YK:n toiminnasta”, Jääskö kertoo kokemuksistaan. “Matka siihen, että nykyään YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOCin alaisuudessa toimii oma alkuperäiskansa-asioiden neuvoa-antava elin, UNPFII, on ollut pitkä. Alkuperäiskansat tekevät senkin puitteissa valtavasti työtä verrattain vähäisin voimavaroin.”

Pehmeällä lainsäädännöllä alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta Alkuperäiskansoille maailmanpolitiikkaan vaikuttaminen ei ole itsestäänselvyys. Kotimaissaan monenlaista sortoa kohtaavilla ryhmillä on valtava paine edistää omaa asiaansa. Vaikuttamisen väylät ovat usein todella kapeita, joten käytössä olevista resursseista on otettava irti kaikki mahdollinen hyöty. Columbian yliopiston alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien koulutusohjeman johtajan, Elsa Stamatopouloun mukaan alku-

peräiskansojen edustajat ovatkin oikeuksiaan puolustaessaan vaikuttavampia kuin suurin osa ammattidiplomaateista. Suomi ei ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestö ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia suojaavaa ja linjaavaa ILO 169 –yleissopimusta. Saamelaisten oikeuksissa on Saamelaiskäräjien ja muiden ryhmien sekä yksittäisten aktivistien työstä huolimatta esimerkiksi Norjaan verrattuna paljon toivomisen varaa. ILO:n yleissopimus olisi juridisesti sitova, eli velvoittaisi Suomen valtiota huolehtimaan saamelaisten kielellisistä ja kulttuurillisista oikeuksista. Sopimus on Suomessa melko tuntematon. “YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista on niin sanottu soft law -dokumentti, jonka sitovuus on enemmän moraalinen.” Jääskö tiivistää.

Puku pitää saamelaisen sukupolvien ketjussa Jääskölle saamen kielen ja kulttuurin puolustaminen on tärkeä asia. “Kielineuvoston puheenjohtajana olen Saamelaiskäräjillä eturivissä puolustamassa ja edistämässä saamelaisten kielellisiä oikeuksia.” Jääskön mukaan oma kieli on todella konkreettinen kosketuspinta kansan yhteiseen kulttuuriperintöön ja arvoihin. Myös saamelaiskulttuuriin kuuluvien perinteisten käsityötaitojen osaaminen on ollut Jääskölle merkityksellistä ja hän ompeleekin omat pukunsa ja pyrkii tekemään itse myös mahdollisimman monet asusteensa. Jääskön mukaan turhia nauhoja tai saumoja puvuissa ei ole. “Puku on erittäin tärkeä ja näkyvä osa saamelaisidentiteettiä, koska se sitoo kantajansa sekä kotiseutuun että sukuun. Mallit peritään vanhemmilta ja isovanhemmilta. Ajattelen, että puku on kielen jälkeen oleellisimpia osia sukupolvien välisestä jatkumosta, kuten muutkin käsityöt.”

HENKILÖHAASTATTELU

- Neeta Jääskö

KUVA: Sámi Giellagáldu

“Puku on erittäin tärkeä ja näkyvä osa saamelaisidentiteettiä, koska se sitoo kantajansa sekä kotiseutuun että sukuun.”

VERKOSTON KUULUMISIA JA TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA

KUVA: Sini Tyvi Erilainen tapa kerätä vetoomusta sai hyvää palautetta Maailma kylässä -festivaalilla, missä Changemakerin vapaaehtoiset Hanna Ylikangas ja Aija-Riina Ojala esittelivät kampanjaa.

KALOJA JA KESÄTAPAHTUMIA Changemakerin kesään kuului monenlaisia tapahtumia, joissa verkosto esitteli tämänvuotista Kadonneet eväät -kampanjaansa. Kampanjavetoomusta kerätään painamalla iloisen värisiä kaloja siniselle lakanakankaalle ja lisäämällä kunkin maalaajan nimi alle. Tavoitteena on koota lakanoista jättikokoinen tuhansien vapaana uivien kalojen merta esittävä taideteos, joka nostetaan esille näkyvälle paikalle ennen kuin kampanjavetoomus loppuvuodesta luovutetaan maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle. Erilainen tapa kerätä vetoomusta on innostanut ihmisiä. Kampanjan ensimmäisessä tapahtumassa Oulussa Changema-

kerin teltalla oli väkeä jonoksi asti, kun ohikulkijat halusivat osallistua taideteokseen. Tempauksen aikana kaloja kertyi lakanoille yli sata. Myös kesän isoissa tapahtumissa, kuten Maailma kylässä -festivaalilla Helsingissä kampanja keräsi paljon osallistujia. Osa ihmetteli ensin perinteisten vetoomuslistojen puuttumista, mutta erilainen tapa kerätä vetoomusta oli kuitenkin monen mielestä hauska, ja maalaamaan huudeltiin myös Changemaker-teltan ohi kävelleitä kavereita. Festivaalilta kertyi lopulta huima määrä allekirjoituksia, 562 kappaletta! Kadonneet eväät -kampanja jatkuu vielä syksyn ajan, jolloin yksittäiset vapaaehtoiset ja paikallisryhmät voivat järjestää omia kampanjatempauksia tai osallistua oman alueensa tapahtumiin, joissa kerätä vetoomusta. Kannattaa ilmoittautua mukaan myös kampanjaryhmän valmistelemiin tempauksiin – mitä useampi osallistuu, sitä enemmän saamme nimiä vetoomukseen!

VERKOSTON KUULUMISIA JA TULEVIA TAPAHTUMIA

HAE VERKOSTON VASTUUTEHTÄVIIN!

KUVA: Sini Tyvi Vuoden 2016 tiimiläiset Jaana Rissanen, Laura Tiitu, Patrick Ahlstrand, Sini Savolainen, Jaro Karkinen, Ronja Karkinen, Anne Heikkinen ja Noora Mattila. Kuvasta puuttuu Aino Tiitta.

KUVA: Sini Tyvi

Haluaisitko saada lisää kokemusta järjestötoiminnasta ja päästä vaikuttamaan Changemakerin tulevaan toimintaan? Siinä tapauksessa kannattaa hakea mukaan tiimiiin! Tiimi on Changemakerin toimintaa ohjaava, kehittävä ja tukeva toimikunta, joka valitaan aina vuodeksi kerrallaan. Tiimissä on monenlaisia vastuualueita, kuten kampanja-, jäsen-, tapahtuma- ja tiedotusvastaava. Lisäksi tiimiin kuuluu Changemakerin puheenjohtaja, joka edustaa verkostoa esimerkiksi mediassa, sekä varapuheenjohtaja. Vai oletko sittenkin kiinnostunut lehtityöstä? Voisit olla sopiva Globalisti-lehden seuraavaksi päätoimittajaksi tai toimitussihteeriksi! Päätoimittaja kehittää lehden sisältöä sekä ohjaa ja innostaa vapaaehtoisista koostuvaa toimituskuntaa. Toimitussihteeri toimii päätoimittajan apuna lehden juttujen ja kuvien toimittamisessa sekä pitää myös yhteyttä toimituskuntaan. Kaikkiin näihin tehtäviin voi hakea kuka tahansa Changemakerin jäsen, myös vasta hiljattain verkostoon liittyneet! Lähde siis rohkeasti mukaan ja hae sinua kiinnostavaa pestiä! Tiimin jäsenet sekä päätoimittaja ja toimitussihteeri valitaan syksyn jäsenkokouksessa lokakuun lopussa. Lue lisää: www. changemaker.fi.

Reeta Mänkäri, Marika Latva-Kyyny, Laura Tiitu sekä Norjan Changemakerista vieraaksi saapunut Synnøve Jakobsen kuvittivat ilmastokatastrofista kertovan kuvitteellisen elokuvan julistetta kevään Changemaker-viikonlopussa.

KANSAINVÄLISYYTTÄ JA KOULUTUKSIA Verkostomme syksyn suurin tapahtuma on Changemaker-viikonloppu, jota vietetään 7.-9.10. Mäntsälässä. Viikonloppuleirin ohjelmaan kuuluu innostavia koulutuksia, hauskoja työpajoja sekä rentoa yhdessäoloa. Viikoonloppu on erinomainen paikka tutustua muihin vapaaehtoisiin sekä oppia kiinnostavista ja monipuolisista teemoista! Tapahtuma on tällä kertaa myös erittäin kansainvälinen, sillä leirille saadaan vieraita muiden maiden Changemaker-verkostoista. Maailmanmuuttajat muun muassa Islannista, Norjasta ja Kambodzhasta saapuvat Suomeen juuri ennen Changemaker-viikonloppua pidettävään kansainväliseen kokoukseen. Kokouksessa eri maiden edustajat pohtivat muun muassa yhteistyön kehittämistä Changemaker-verkostojen kesken. Suomen Changemakerin kaksi edustajaa kansainväliseen kokoukseen valitaan syksyllä. Syyskuussa alkaa myös ilmoittautuminen Changemaker-viikonloppuun, joten pysy kuulolla!

LIITY JÄSENEKSI! Changemakerin jäseneksi voivat liittyä kaikki 13–35-vuotiaat maailman muuttamisesta kiinnostuneet. Jäsenyys on ilmaista ja tarjoaa paljon erilaisia etuja. Esimerkiksi kaikki verkostomme koulutukset ja tapahtumat ovat jäsenille ilmaisia ja lisäksi Changemaker korvaa myös tapahtumiin osallistuvien matkakulut. Liity jäseneksi nettisivuillamme www.changemaker.fi ja valitse itsellesi sopivin tapa tulla mukaan!

VAIKUTTAMISTOIMINTA

TEEMARYHMÄT

KUVA: Konsta Naumi

Vaikka panelistit olivat yhtä mieltä merten huolestuttavasta tilasta, olivat he kaikki myös toiveikkaita tulevaisuuden suhteen.

TYHJENEVÄTKÖ MERET KALASTA? Changemakerin ympäristöryhmä järjesti 12.5 Tyhjenevätkö meret kalasta? -paneelin, joka oli osa Kadonneet eväät -kampanjaa. Paneelissa liikakalastuksesta keskustelivat kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen, kansanedustaja Emma Kari, Laura Meller Greenpeacesta ja Kirkon Ulkomaanavun asiantuntija Ulla Sarasalmi. Emma Kari nosti esille kalastussopimusten yhteyden paperittomiin siirtolaisiin. Esimerkiksi Maltalla monet paperittomat

siirtolaiset ovat paljastuneet entisiksi senegalilaisiksi kalastajiksi. ”Ryöstökalastus vie ihmisiltä mahdollisuuden toimeentuloon”, totesi Kari. Myös muut panelistit jakoivat näkemyksen. Sarasalmi mainitsi huomanneensa vierailullaan Sierra Leonessa, että liikakalastuksella on yhteys myös kalaa käsittelevien naisten elinkeinoon. Toisena keskeisenä aiheena paneelissa nostettiin esille liikakalastuksen ekologiset vaikutukset. ”Nykyiset troolarit ovat valtavia laitoksia”, Lehtonen sanoi. Pohjatroolarit tuhoavat kasvillisuutta ja keräävät ei-toivottua sivusaalista. Meller puolestaan nosti esille kalastuskiintiöt, jotka ovat aivan liian suuria suojellakseen kalalajeja.

VAIKUTTAMISTOIMINTA

UUTENA KAMPANJATEEMANA PAKOLAISPOLITIIKKA Vuoden 2017 kampanjateema valittiin jäsenkokouksessa huhtikuussa. Valinnasta käytiin laaja keskustelu, jonka päätteeksi kampanja-aiheeksi valittiin rauharyhmän ehdotuksen pohjalta pakolaispolitiikka. Myös pakolaisuuden juurisyitä ja globaalin etelän ja pohjoisen linkkiä siirtolaisuuteen toivottiin käsiteltävän kampanjassa. Pakolaisuus ja turvapaikanhakijat ovat nousseet viime vuosina nopeasti esille mediassa. Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa turvapaikanhakijoiden määrät kasvoivat vuonna 2015 nopeasti ensisijaisesti pitkittyneiden konfliktien aiheuttaman pakolaisten määrän kasvun vuoksi. Edelleen yli 86 prosenttia maailman pakolaisista on kehitysmaissa, mutta kun kotiin palaamisen mahdollisuus ei näytä todennäköiseltä, on osa ihmisistä alkanut siirtyä vähitellen Etelä-Eurooppaan ja myös Pohjois-Euroopan maihin. Uutta kampanjaa aletaan valmistella tämän vuoden puolella, joten kaikilla on nyt upea mahdollisuus päästä mukaan kampanjan suunnitteluun ja toteutukseen!

MAAILMANKAUPAN SÄÄNNÖT Maailmantaloutta ja -kauppaa hallitsevat tällä hetkellä kahdenkeskiset ja suuret alueelliset kauppasopimukset, vaikka maailman kauppajärjestö WTO on useaan otteeseen pyrkinyt neuvottelemaan maailmanlaajuisesta kauppasopimuksesta. Yksi maailman suurimmista vapaakauppasopimuksista, TPP-sopimus allekirjoitettiin tämän vuoden alussa. Sopimus kattaa noin 40% maailmantaloudesta ja sen allekirjoittajiin kuuluu joukko Tyynenmeren maita, muun muassa Yhdysvallat, Japani, Vietnam ja Chile. Tällä hetkellä kuuluisin ja kiistellyin kauppasopimus lienee EU:n ja Yhdysvaltojen suunniteltu jättimäinen TTIP-sopimus, jonka neuvotteluihin myös TPP:n allekirjoittamisella on vaikutuksia. Tyynenmeren sopimuksen on arvioitu aiheuttavan paineita EU:lle erityisesti TTIP-sopimuksen neuvotteluissa, sillä sen myötä Yhdysvallat saa yhä vahvemman neuvotteluaseman. Alueellisten vapaakauppasopimusten idea kiteytyykin pitkälti kysymykseen siitä, kuka ehtii määritellä kaupankäynnin säännöt. Lisää maailmankaupan pelisäännöistä voit oppia talousryhmämme toiminnassa.

KIINNOSTUITKO TEEMOISTAMME? Tule mukaan vaikuttamistoimintaan! Ennakkotietoa teemoista ei tarvita, innostus ja halu muuttaa maailma riittävät. Liity teemaryhmien sähköpostilistoille nettisivuillamme tai Facebook-ryhmiin: Changemakerin ympäristöryhmä, Changemakerin rauharyhmä ja Changemakerin talousryhmä.

WWW.CHANGEMAKER.FI

IIKAKALASTU

Senegalissa pyydystetty kala vied채채n jalostettavaksi Espanjaan ja myyd채채n kuluttajille Euroopan unionin markkinoilla.

KALAKANNAT

HUPENEVAT YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan tällä hetkellä yli 70 prosenttia maailman kalapopulaatioista on ylikalastettuja, vaikka vielä 1900-luvun alussa oli yleinen ajatus, että meret ovat ehtymättömiä. Liikakalastus on uhka merien monimuotoisuudelle, mutta myös niille 200 miljoonalle ihmiselle, joiden elinkeino ja ruokaturva ovat riippuvaisia kalastuksesta. Liikakalastus ei ole maailman ekologisista tai yhteiskunnallisista ongelmista näkyvin ja verrattuna esimerkiksi metsien hakkaamiseen ja aavikoitumiseen se on hyvin tuntematon uhka. Kalan kysyntä kasvaakin yhä kiihtyvällä tahdilla, vaikka on arvioitu, että liikakalastuksen jatkuessa nykyisellä tahdilla voivat meret tyhjentyä kaloista jo seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana. KUVA: Kukka Ranta

TEEMA: LIIKAKALASTUS

14 Ulkomaisen liikakalastuksen seurauksesta kalakannat ovat romahtaneet Senegalissa ja työttömyys on kasvanut rajusti. Yhä pienemmän kalansaaliit uhkaavat paikallista ruokaturvaa.

LIIKAKALASTUS

TYHJENTÄÄ MERET TEKSTI: Jaro Karkinen

KUVAT: Kukka Ranta

Liikakalastus tarkoittaa kalakannan niin rajua pyytämistä, että populaatio kärsii huomattavasti eikä pysty palautumaan ennalleen. Kalaproteiinin kysynnän kasvu yhdistettynä nykyaikaisten kalastuslaivastojen ennennäkemättömään tehokkuuteen on johtanut useiden kalakantojen romahtamiseen sekä perinteisten kalavesien tyhjenemiseen. Niiden ehtyessä suurtankkerit ovat lähteneet etsimään auvoisampia kalavesiä globaalista etelästä. Vielä 1800-luvun lopussa merten rikkaudet vaikuttivat loppumattomilta. “Emme voi vaikuttaa kalojen määrään millään, mitä teemme”, uskalsi julistaa kuninkaallisen tiedeseuran jäsen, biologi Thomas Henry Huxley 1883. Kuinka hämmästynyt hän varmasti olisikin, jos pääsisi matkustamaan aikakoneella tähän päivään!

Ensimmäiset uhrit, jotka ylittivät kunnolla uutiskynnyksen, olivat pohjoisen Atlantin turskat 1990-luvun alussa. Kanadalaiset kalastajat olivat suhtautuneet niihin vuosisatoja itsestäänselvyytenä, ehtymättömänä runsaudensarvena, joka toi työtä ja vaurautta rannikolle. Yhtäkkiä turskia oli jäljellä enää prosentti siitä, mitä vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Kalateollisuus

TEEMA: LIIKAKALASTUS

ajautui kriisiin, yritykset menivät konkurssiin. Kanadan hallituksella oli paljon selitettävää, kuinka tällainen ekokatastrofi oli päässyt tapahtumaan kenenkään estämättä. Voisi luulla, että virheestä opittiin. Mutta vuosi 2016 näyttää kalojen näkökulmasta synkältä. Viime vuonna julkaistu WWF:n raportti maailman merien tilasta latoo pöydälle karuja lukuja: neljässä vuosikymmenessä monien kalalajien populaatiot ovat pudonneet lähes puolella, kaikkein kalastetuimpien vielä huomattavasti enemmän. Sinievätonnikalaa, japanilaisen keittiön herkkua, on jäljellä vain muutama prosentti entisestä määrästään. Ja kun yksi kalalaji romahtaa sukupuuton partaalle, kalastus siirtyy seuraavaan.

Kaksi ja puoli kilometriä verkkoa Kaloilla ei ole mitään mahdollisuuksia uudenaikaista troolaria vastaan: moderni kaikuluotain pystyy helposti paikantamaan parven kuin parven, tietokoneavustettu ohjaus tuomaan aluksen sen luokse - ja verkko, se saattaa olla jopa kaksi ja puoli kilometriä pitkä. Nykypäivän kalastusalus pystyy nostamaan päivässä saman verran saalista kuin vanhanmallinen laivue koko vuodessa. Jättiläisverkkoon tarttuu usein muutakin kuin on toivottu: toisia kalalajeja, kilpikonnia, haita, rauskuja, jopa korallia. Paikoitellen jopa 90 prosenttia verkkojen sisällöstä saattaa olla muuta kuin sitä, mitä on lähdetty hakemaan. Tämä sivusaalis useimmiten kipataan kuolleena laidan yli takaisin mereen. Modernia kalastusta on verrattu siihen, että marjoja poimittaisiin kaatamalla koko metsä siinä sivussa.

Laittomat kalastajat tekevät muhkean tilin Kalakantoja uhkaa myös laiton kalastus. On arvioitu, että laiton kalastus on maailman suurimpia rikollisbisneksiä ja että siinä pyörivät vuosittaiset summat mitataan useammissa kymmenissä miljardeissa dollareissa. IUU-kalastus (Illegal, Unreported and Unregulated) on lisäksi usein yhteyksissä muihin järjestäytyneen rikollisuuden muotoihin, esimerkiksi ihmiskauppaan: laittomien kalastusalusten miehistöt on usein koottu pakolaisista, joille ei makseta kunnollista palkkaa, joiden työskentelyolosuhteet ovat onnettomat ja joita pahoinpidellään toistuvasti. Laiton kalastus vie viimeisetkin rippeet sieltä, missä kaloja on yritetty edes jollain tavalla suojella. Ja kun IUU-pyyntialuksen verkot ovat tulleet käyttöikänsä loppuun, ne useimmiten hylätään mereen, missä ne jatkavat aavekalastustaan vielä vuosikausia.

“Monien kalalajien populaatiot ovat pudonneet lähes puolella, kaikkein kalastetuimpien vielä huomattavasti enemmän.”

TEEMA: LIIKAKALASTUS

Senegalissa kalastusveneet ovat täyttyneet työttömistä sukulaisista ja naapureista, jotka yrittävät pitävät perheensä hengissä.

TEEMA: LIIKAKALASTUS

Paikallisten pienkalastajien verkot eivät mahda mitään ulkomaalaisten kalastusalusten jättiverkoille, jotka voivat olla halkaisijaltaan useita kilometrejä. Usein pohjatroolit myös tuhoavat köyhien pienkalastajien verkot.

Köyhät rannikkoalueet kärsivät Voisi kuvitella, että merten ylihyödyntämisellä ruokkisi yhden jos toisenkin nälkäänäkevän. Mutta kuten rahan laki toteaa, kauppaa kannattaa käydä siellä, missä tuotteesta saa parhaan hinnan. Siispä vaikka kala olisi peräisin Länsi-Afrikan vesiltä, se kannattaa kuitenkin rahdata Kiinaan käsiteltäväksi, tuoda sitten Eurooppaan ja myydä lähikaupan pakastimesta esimerkiksi Suomessa. Rikas pohjoinen täyttää lautasensa maailmaa matkanneella kalalla. Myös Kiinan nouseva keskiluokka on viime vuosina löytänyt kala-aterioiden riemut ja noussut yhdeksi maailman tärkeimmäksi kalan markkina-alueeksi. Kehitysmaiden paikallisilta pienkalastajilta suuret troolarit vievät sen sijaan mahdollisuuden elinkeinonsa harjoittamiseen. Paikallisesti jatkojalostettu saalis voisi tuoda alueelle työtä ja toimeentuloa ellei katoaisi suurten pakastinlaivojen uumenissa horisontin taakse. Kalakantojen romahtaminen myös vaarantaa köyhien rannikkoalueiden ruokaturvan.

EU pelaa kaksilla säännöillä Eurooppa on yksi tärkeimmistä kalan markkinoista sekä suurimmista kalastajista. Sen kalastuspolitiikasta sovitaan kaikkien jäsenmaiden kesken: kymmenvuosittain päivitettävä yhteinen kalastuspolitiikka (YKP eli Common Fisheries

Policy, CFP) ohjaa niin EU-aluksia niin Unionin aluevesillä kuin niiden ulkopuolellakin. Unionin ulkopuolella kalastavat EU-alukset toimivat kahdenvälisten kalastussopimusten nojalla, joita EU on solminut esimerkiksi Länsi-Afrikan, Tyynen valtameren ja Intian valtameren valtioiden kanssa. Sopimusvaltiot saavat rahallisen korvauksen siitä, mitä EU-maiden laivastot kalastavat. Näihin sopimuksiin liittyi kuitenkin epäkohtia. Suurena taloudellisena mahtina EU on usein vahvemmassa neuvotteluasemassa kuin yksittäiset maat, joiden kanssa se vääntää kättä sopimuksen sanamuodoista. Ja koska kalat eivät kunnioita aluevesien rajoja, joutuvat valtiot esimerkiksi Länsi-Afrikassa peliteoreettiseen kilpailuun: jos yksi sallii kalastuksen, kannattaa muidenkin sallia, ettei niiden vesiä tyhjennetä naapurin puolelta käsin. Aiempien vuosikymmenien sopimuksissa oli villin lännen makua, mutta sittemmin EU on muuttanut toimintatapojaan kestävämpään suuntaan. Keskeinen ongelma on yhä, ettei kaikkiin sopimuksiin ole määritelty sitovia enimmäisrajoja pyydettäville saaliille. Unionin omilla aluevesillä nämä rajat sen sijaan ovat. EU pelaakin kalastuksessaan kaksilla korteilla ja säännöillä.

Kampanja liikakalastuksen lopettamiseksi Changemakerin Kadonneet eväät -kampanjan päävaatimuksena on juuri saada

nämä sitovat enimmäispyyntimäärät kaikkiin EU:n tekemiin kahdenvälisiin kalastussopimuksiin. EU:n jäsenenä Suomi voi aktiivisesti edistää reilumpaa ja kestävämpää kalastusta Unionissa. Samalla EU voi näyttää muullekin maailmalle mallia siitä, miten liikakalastuksen valtavaa ongelmaa torjutaan. Allekirjoittamalla Changemakerin vetoomuksen netissä osoitteessa www.kadonneetevaat.fi tai painamalla kampanjalakanaan oman kalasi voit olla vaatimassa loppua liikakalastukselle. Vetoomus luovutetaan loppuvuodesta kalastusasioista vastaavalle maatalousja ympäristöministerille Kimmo Tiilikaiselle. Se välitetään myös EU:n maltalaiselle kalastusasioiden komissaarille Karmenu Vellalle.

“Keskeinen ongelma on, ettei kaikkiin sopimuksiin ole määritelty sitovia enimmäisrajoja pyydettäville saaliille.” LÄHTEET: - Kari, Emma & Ranta, Kukka (2012), Kalavale. Into. - WWF (2015), Living Blue Planet. - FAO, Fisheries and Aquaculture Department, Statistics - FAO (2014), The Value of African Fisheries - Swarz, Sumaila, Watson & Pauly (2010) Sourcing seafood for the three major markets: The EU, Japan and the USA. Marine Policy 34, 1366-1373.

TEEMA: LIIKAKALASTUS

MILJ. TONNIA

SAALISMÄÄRÄN KEHITTYMINEN KASVATETTU LUONNOSTA

KALATALOUDEN

SUURI MURROS TEKSTI: Sonja Hyötylä

GRAFIIKKA: Ronja Karkinen

Kalankulutus on kaksinkertaistunut viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Kasvu on ollut nopeinta kehittyvissä maissa ja erityisesti Kiinassa. Tilastot osoittavat, että kasvavaan kulutukseen on vastattu erityisesti kalankasvatuksella.

TEEMA: LIIKAKALASTUS

KALANKULUTUS HLÖ / VUOSI > 60kg 30-60kg 20-30kg 10-20kg 5-10kg 2-5kg 0-2kg Kalastus ja kalankulutus ovat lisääntyneet viimeisten vuosikymmenien aikana ympäri maailman. Luonnonkalan kulutus on kuitenkin viimeiset pari vuosikymmentä pysynyt tasaisena, noin 90 miljoonan tonnin vuositasolla, ja kasvatetun kalan merkitys on kasvanut räjähdysmäisesti. Kasvatettua kalaa saalistetaan nykyisin jo lähes 70 miljoonaa tonnia vuodessa. Kiina on kalatalouden jättiläinen niin kulutuksen kuin tuotannonkin kannalta. Keskimäärin kiinalainen henkilö syö nykyisin yli 35 kiloa kalaa vuodessa, kun taas muun maailman keskiarvo jää 15 kiloon vuodessa. Kiina tuottaa maailmassa eniten sekä luonnonkalaa, että kasvatettua kalaa. Kalanviennissä Kiina on maailman ykkönen ja tuonnissakin kolmas.

KALANSAALIS, MILJ. TONNIA > 20 10-20 5-10 1-5 <1 Erot kalankulutuksessa ja -tuotannossa kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä ovat selkeät: kehittyneiden maiden kalankulutus on kasvanut tasaisesti ja kehittyvissä maissa puolestaan kasvu on ollut nopeampaa. Kalankulutus kuitenkin vaihtelee kehittyvissä maissa sesongin ja paikallisen saatavuuden mukaan, kun taas kehittyneissä maissa kulutus on tasaista. Tuotanto on viime vuosikymmeninä siirtynyt yhä enenevissä määrin halpoihin tuotantomaihin globaalissa etelässä. LÄHTEET: - FAO (2014) The State of World Fisheries and Aquaculture: Opportunities and challenges

TEEMA: LIIKAKALASTUS

MERTEN

MONET UHAT TEKSTI: Sanna Orava

KUVAT: Mirva Karkinen

Liikakalastus ei ole ainoa uhka maailman merille, sillä ne myrkyttyvät teollisuusjätteistä, täyttyvät muoviroskasta ja lämpenevät ilmastonmuutoksen takia. Mertemme hyvinvointi on monella tapaa uhattuna – kuinka suojelisimme meriä? Yli 70 prosenttia maapallosta on merten peitossa ja yli 97 prosenttia vesivaroistamme valtamerissä. Meret tuottavat puolet hengittämästämme hapesta sekä kuudesosan syömästämme eläinproteiinista. Ihmiskunta on siis riippuvainen merten hyvinvoinnista. Silti merten tuntemuksemme on pinnallista, ja vain murto-osa maailman meristä on suojeltu. Useat uhkat ilmastonmuutoksesta saasteisiin ja vieraslajien leviämisestä kestämättömään meriteollisuuteen voivat pysyvästi vahingoittaa merten ekosysteemejä. Monien uhkien tuntemus on yhä vajaata ja edellyttää lisää tutkimusta sekä kansainvälisen tason toimia, mutta useimpia voimme ehkäistä myös arkisilla valinnoilla.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset YK:n ilmastopaneeli arvioi, että nykymenolla maapallon lämpötila nousee keskimäärin 4,8 astetta kuluvan vuosisadan aikana. Näin merkittävä lämpeneminen muuttaisi epäilemättä dramaattisesti merten ekosysteemejä.

Jo nyt merenpinta on noussut ja meriveden keskilämpötila kohonnut. Lämpenemisellä nähdään olevan selvä yhteys koralliriuttojen tuhoutumiseen, ja nykyisten kasvihuonepäästöjen arvioidaan muutamassa vuosikymmenessä vaikuttavan dramaattisesti myös kalakantoihin. Napajäätiköistä sulava makea vesi voi puolestaan muuttaa merivirtojen dynamiikkaa arvaamattomalla tavalla. Kenties vakavin uhka on kasviplanktonin tuotannon hiipuminen. Kasviplankton on tärkeä ilmastonmuutoksen jarru, sillä se sitoo ilmakehään verrattuna jopa 50-kertaisen määrän hiilidioksidia ja tuottaa puolet koko maapallolle elintärkeästä hapesta. Veden lämmönnousun pelätään heikentävän kasviplanktonia ja vapauttavan suuret määrät hiilidioksidia ilmakehään – mikä kiihdyttäisi ilmastonmuutosta entisestään. Tehokkaimmin ilmastonmuutosta hillitään kasvihuonepäästöjä vähentämällä sekä suojelemalla hiilidioksidia sitovaa kasvustoa maalla ja merellä. Yksilötasolla hiilijalanjälkeään voi kutistaa merkittävästi vaikkapa asumisen energiatehokkuutta kohentamalla, välttämällä lentomatkailua ja suosimalla lähituotettua kasvisruokaa.

Saasteet ja roskaantuminen Vesien saastuminen on merkittävä uhka ympäristölle ja koko ravintoketjulle. Suurin osa maalla syntyneistä saasteista päätyy lopulta mereen joko tarkoituksella tai vesivirtojen ja ilmakehän kautta. Maatalouden, teollisuuden ja liikenteen kemikaalit ovat suurimpia saastuttajia, mutta myös kotitalouksilla on merkittävä osansa. Ihmiset tuottavat vuosittain yli 1500 kuutiokilometriä jätevettä, ja

kehitysmaissa valtaosa siitä lasketaan yhä käsittelemättömänä luontoon. Tuotamme vuosittain myös yli 90 miljardia kiloa muovia, josta arviolta kymmenesosa päätyy meriin. YK:n ympäristöohjelman arvion mukaan valtamerissämme kelluu jokaista neliökilometriä kohden noin 13 000 muovinpalaa. Tyynellemerelle lähinnä muovijätteestä muodostunut roskapyörre kasvaa koko ajan, ja on jo nyt vähintään Teksasin osavaltion kokoinen. Yksi uusimmista merellisistä uhista on pienet tai pieneksi jauhautu-

neet mikromuovihiukkaset, joita merieliöt eivät pysty hajottamaan ja jotka tukkivat niiden ruoansulatusjärjestelmän. On selvää, että ravintoketjun kautta mikromuovi päätyy myös ihmisten ruokapöytiin. Jokainen voi estää muovijätteen syntymistä välttämällä muovituotteita, muovisia kertakäyttöpakkauksia sekä muovirakeita sisältäviä kosmetiikkatuotteita. Pyykkiveden mukana luontoon päätyy runsaasti vaatekuitua ja kemikaaleja, joten myös vaatteiden pesutiheyttä on syytä harventaa.

Laivaliikenne ja vieraslajit Meriteollisuuden kasvu, merenalaiset öljy- ja kaasulöydöt sekä uusien merireittien avautuminen ovat viime vuosikymmeninä lisänneet merenkulkua kaikkialla maailmassa. Päästöt ja jätevedet kuormittavat vesistöjä, ja lisäksi laivaliikenne aiheuttaa rannikoiden eroosiota sekä sekoittaa meren pohjasedimenttejä. Jäätiköiden sulamisen myötä avautuneet merireitit houkuttavat liikennettä, vaikka äärimmäisten luonnonolojen ja

heikon infrastruktuurin myötä onnettomuusriski kasvaa. Vilkastunut merenkulku edistää vieraslajien leviämistä alusten mukana yli valtamerten ja mannerten. Maailmalla tunnetaan varoittavia esimerkkejä kokonaisia ekosysteemejä tuhonneista väärään paikkaan päätyneistä lajeista. Itämerestä on tavattu tähän mennessä noin 100 uutta lajia, joilla ei onneksi vielä ole ollut kohtalokasta vaikutusta sen luonnolle. Vieraslajien kannalta kansainväliset sopimukset ja ennaltaehkäisevä työ on avainasemassa, sillä jälkeenpäin

eliöitä on lähes mahdotonta poistaa. Kuluttaja voi hillitä merenkulkua pitkälti samoin kuin ilmastonmuutosta: suosimalla lähituotantoa ja välttämällä turhaa matkailua. Älä tuo eksoottisia kasveja tai eläimiä matkamuistoksi, äläkä missään nimessä tyhjennä esimerkiksi akvaariota mökkirantaan.

Liikakalastus ja kalatalous Arviolta 90 prosenttia maailman kalakannoista on äärimmilleen hyödynnetty tai

ylikalastettu. Liikakalastus on suuri uhka merten ekosysteemeille ja ruokatuotannolle. Kalankasvatusta on pidetty vastauksena liikakalastukselle, mutta kasvatuksessa on omat ongelmansa. Se voi järkyttää luonnonkalakantoja tuotantojätteiden, kemikaali- ja lääkepäästöjen, karanneiden kasvattikalojen sekä kasvattamoissa leviävien tautien myötä. Sitä paitsi yhden lohikilon tuottamiseen kuluu moninkertainen määrä muuta luonnonkalaa. Kalankasvatusta pyritään kehittämään kestä-

vämpään suuntaan erilaisten sertifiointiohjelmien kautta. Keskeistä on, tuotetaanko oman alueen kantaeläimiä vai vieraslajeja, aloitetaanko kasvatus täysikasvuisista kalois-

ta vai poikasista, käytetäänkö kalojen ravinteena kasvikunnan tuotteita vai kalapellettejä sekä tuotetaanko kalaa paikallisille vai kansainvälisille markkinoille.

TEEMA: LIIKAKALASTUS

KUVA: Jukka Gröndahl/Savon Sanomat

Zubeda Wmilia myy kalaa Bunian torilla Kongon demokraattisessa tasavallassa. Monissa kehittyvissä maissa kala kattaa yli puolet saadusta eläinproteiinista.

TEEMA: LIIKAKALASTUS

KALASTA TURVAA

MAAILMAN RUOKAPÖYTIIN TEKSTI: Mari Keski-Nisula

Ruoka on jokaisen ihmisoikeus. Kalastus elinkeinona ja kala proteiininlähteenä ovat merkittävässä asemassa maailmanlaajuisen ruokaturvan saavuttamisessa. Jokaisella ihmisellä on oikeus riittävään sekä tarpeeksi ravitsevaan ja turvalliseen ruokaan. Silti tänäkin iltana 795 miljoonaa ihmistä menee nukkumaan tyhjin vatsoin. Heistä suurin osa elää kehittyvissä maissa, etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa. Nälän poistaminen ja ruokaturvan saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä on yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista. Ruokaturvan tavoite on, että jokaisella olisi jatkuvasti saatavilla ravitsevaa, terveellistä ja kulttuurisesti hyväksyttävää ruokaa, mikä mahdollistaa terveen ja aktiivisen elämän. Aliravitsemuksesta kärsivien ihmisten määrä maailmassa on laskenut viimeisten 25 vuoden aikana 216 miljoonalla. Paljon on kuitenkin vielä tehtävissä, sillä ilmastonmuutos uhkaa etenkin kaikista köyhimpiä ja jo valmiiksi ruokapulasta kärsiviä ihmisiä. Myös liikakalastus heikentää huomattavasti ruokaturvaa kehittyvissä maissa, joiden yhteisöt ovat riippuvaisia liikakalastukselle altistuneista meri- ja sisävesialueista.

Mikä ruokaturva? Maailmassa on tarpeeksi ruokaa kaikille. Miksi silti niin moni kokee nälän tuomaa turvattomuutta? Syyt tähän ovat monitahoisia ja yhteenkietoutuneita. Esimerkiksi luonnononnettomuudet sekä sodat ja konfliktit alentavat ostovoimaa ja tuotantomääriä ja muuttavat ruoan hintaa nopeasti. Tulevaisuudessa konfliktit saavat alkunsa pitkälti hupenevista luonnonvaroista ja ilmastonmuutos vaikuttaa jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Ruokaturvattomuus johtuu usein myös yhteiskunnan rakenteellisista seikoista, kuten köyhyydestä, huonosta ruoantuotannosta ja naisten heikosta asemasta. Ruokaturvan katsotaan täyttyvän sen mukaan, miten ja missä määrin ruokaa on saatavilla, millaisia keinoja ruoan hankkimiseksi on käytettävissä, miten jatkuvaa tarjonta on sekä miten saatavilla olevaa ruokaa hyödynnetään. Ruokaturvan saavuttamiseksi katse on suunnattava luonnonvarojen ja maatalouden

kestävään käyttöön, eriarvoisuuden vähentämiseen, ruokailutottumuksiin ja ruokahävikkiin, markkinoihin, naisten aseman parantamiseen sekä rauhan saavuttamiseen.

Kalan merkitys maailman lautasilla Kalan merkitys maailman ruokaturvalle on suuri sen sisältämien eläinproteiinin ja mikroravintoaineiden vuoksi. Aliravitsemuksesta kärsivä ihminen ei saa tarpeeksi kaloreita, proteiinia tai mikroravintoaineita ruoastaan. Vaikka kalatalous kattaakin vain 10 prosenttia maailman kaloritarpeesta verrattuna maatalouden lähes 90 prosentin osuuteen, liki puolitoista miljardia ihmistä saa kalasta lähes viidenneksen päivittäisestä eläinproteiinistaan. Monissa Aasian ja Afrikan vähiten kehittyneissä maissa kalasta saatu proteiini kattaa jopa yli puolet saadusta eläinproteiinista. Monissa maissa kalan proteiinipitoisuutta tärkeämpiä ovat kui-

TEEMA: LIIKAKALASTUS

KUVA: Lauri Soini/Kirkon Ulkomaanapu

Naiset myyvät hedelmiä torilla Kambodzassa. Yksi ruokaturvan ehdoista on, että saatavilla oleva ruoka olisi kulttuurisesti hyväksyttävää.

tenkin sen sisältämät mikroravintoaineet, etenkin A-vitamiini, kalsium, rauta ja sinkki. Esimerkiksi Kambodžassa naiset saavat kalasta ja muista merenelävistä 51 prosenttia päivittäisestä kalsiumistaan. Sen sijaan Somaliassa kala ei ole ollut suosittu osa perinteistä ruokavaliota. Niin ikään vuosikymmeniä jatkuneet konfliktit ja piratismi ovat johtaneet siihen, että maan kalavedet ovat jääneet hyödyntämättä eikä kalatalous ole kehittynyt. Kuivuudesta kärsivällä Somalialla on Afrikan pisin, jopa 3300 kilometriä pitkä, rantaviiva. Somalialaiset syövät kalaa kuitenkin vain 2,4 kiloa vuodessa henkeä kohden, joten kalan kulutus on siellä maailman alhaisimpia. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö sekä Maailman ruokaohjelma kannustavatkin somalialaisia syömään enemmän kalaa nälän taltuttamiseksi. Järjestöt myös kouluttavat paikallisia kohti kestävää kalastusta. Kala on arvokas paitsi korkean eläinproteiininsa ja mikroravintoaineidensa ansiosta myös kehittyvien maiden talouden kannalta. Kalastus on tärkeä elinkeino maailman miljoonille köyhimmille ja se luo työpaikkoja yli sadalle miljoonalle kehittyvissä maissa asuvalle. Erityisesti pienkalastus on oleellista köyhyyden vähentämiseksi kehittyvissä maissa. Kalaviljelmiltä tuodaan kalaa kotiin, tuotetaan halpaa eläinproteiinia kaupunkilaisille sekä luodaan työpaikkoja niin tuotannossa kuin arvoketjussa.

Meret nälkäongelman ratkaisijoina Yksi 2000-luvun suurimmista haasteista on tuottaa tarpeeksi ruokaa kasvavalle väestölle, sillä vuoteen 2050 mennessä maailman väkiluvun arvioidaan ylittävän yhdeksän miljardin rajan. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan terveet meret ovat tämän haasteen ratkaisemisessa avainasemassa. Jotta kasvavan väestön ruokaturva toteutuisi ja merten terveys otettaisiin huomioon, tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä kaikkien sektoreiden, niin julkisen, yksityisen, yhteisöjen kuin kansalaisjärjestöjen, kesken. Global Ocean Commission kieltäisi kalastuksen avomerillä parantaakseen ruokaturvaa, lieventääkseen ilmastonmuutosta sekä suojellakseen luonnon monimuotoisuutta. Tämän arvellaan lisäävän globaalia saalismäärää ja elvyttävän niitä alueita, jotka ovat jo kärsineet liikakalastuksesta. Myös lainsäädäntö suojelee meriä ja ihmisten ruokaturvaa. Kehittyville maille tärkeitä ovat etenkin EU:n ja kolmansien maiden välillä solmitut kahdenväliset, kestävää kalastusta käsittelevät sopimukset. Suomi korostaa kalastuksen tärkeyttä kalastus- ja kehityspolitiikassa osana kehittyvien maiden ravinnonsaantia ja ruokaturvaa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että EU:n kalastusalukset eivät saisi milloinkaan heikentää kehittyvien maiden ruokaturvaa.

Merten ekologinen terveys ja taloudellisten vaatimusten tasapaino on mahdollista saavuttaa. Samalla kun merten hyvinvointi palautettaisiin ja liikakalastus laitettaisiin aisoihin, maailman haavoittuvimmat yhteisöt saisivat töitä ja ruokaa pöytiinsä. LÄHTEET: - Chamnan, C., S.H. Thilsted, B. Rottana, L. Sopha, R.V. Gerpacio & N. Roos (2009). The role of fisheries resources in rural Cambodia. Combating micronutrient deficiencies in women and children. Department of fisheries and post-harvest technologies and quality control. Phnom Penh. Kambodža. - FAO (2016). Nutrition and food security. - FAO (2015). World hunger falls to under 800 million, eradication is next goal. - FAO (2014). Global Oceans Action Summit for Food Security and Blue Growth opens in The Hague. - Global Ocean Commission (2016). The Future of Our Ocean. Next steps and priorities. Report 2016. - Karttunen Kaisa, Laura Kihlström & SannaLiisa Taivalmaa (2014). Nälkä ja yltäkylläisyys. Ruokaturva maailmassa. Tallinna: Gaudeamus. - Ulkoasiainministeriö (2013). Kehitysmaiden ruokaturva vahvistuu politiikkalohkojen yhteistyöllä. Ruokaturvapilotti osana kehityspoliittisen toimenpideohjelman toimeenpanoa. Loppuraportti. - UNEP (2012). Avoiding Future Famines. Strengthening the Ecological Foundation of Food Security through Sustainable Food Systems. A UNEP Synthesis Report. - WFP (2013). UN Food Agencies in Somalia Promote Eating Fish to Fight Hunger. - WHO (2016). Food Security.

PUHEENVUORO

MAAILMAN Maailman meriä on pidetty ehtymättöminä kala-aittoina, mutta todellisuus on toinen. Vaarana on, että pyydämme meret tyhjiksi vielä omana elinaikanamme. Kalakantojen hupeneminen onkin noussut 2000-luvun aikana yhdeksi suurimmista maailmanlaajuisista ympäristöongelmista. WWF:n Living Blue Planet raportin (2015) mukaan maailman kalakannat ovat pienentyneet keskimäärin 50 prosenttia viimeisten 40 vuoden aikana. Tärkeimpien kaupallisten kalakantojen, kuten makrillien ja tonnikalojen, osalta tilanne on vieläkin hälyttävämpi: niiden kantojen arvioidaan pienentyneen yli 70 prosenttia. Suurin yksittäin syy kalakantojen hupenemiseen on liikakalastus. Lisäksi iso ongelma on ei-toivotun saaliin heittäminen kuolleena takaisin mereen. Vaikka tämän niin sanotun sivusaaliin määrää on viime vuosina onnistuttu pienentämään tuntuvasti, ovat luvut edelleen järkyttäviä: arviolta 7,3 miljoonaa tonnia, eli vajaat 10 prosenttia ruoaksi pyydetystä kalasta, päätyy takaisin mereen, usein kuolleena. Samalla monet pyyntimenetelmät, kuten pohjatroolaus, tuhoavat muuta meriluontoa ja kalojen tarvitsemia lisääntymis- ja elinalueita. Kalakantojen säilymiseen voidaan vaikuttaa paitsi jär-

kevällä kalastuksen säätelyllä myös hyödyntämällä monipuolisemmin eri kalalajeja. Arvioiden mukaan ylikalastettujen ja uhanalaisten kalakantojen elvyttäminen lisäisi niistä saatavia saaliita jopa 16 miljoona tonnia vuodessa. Määrä vastaa yli 800 miljoonan ihmisen kalankulutusta. Suomalaiset syövät entistä enemmän kalaa. Kulutuksen kasvu johtuu etenkin ulkomailta tuodun kasvatetun kalan suosion lisääntymisestä. Kalamarkkinoiden globalisoitumisen myötä Suomen markkinoille on tullut yhä enemmän uusia kala- ja äyriäistuotteita, joiden alkuperästä ja vastuullisuudesta kuluttajien ja jopa kalakaupan on usein vaikeaa saada tietoa. Samaan aikaan monien elinvoimaisten lajien, kuten silakan, elintarvikekäyttö on vähentynyt Suomessa merkittävästi. Suomalaisten kalankulutuksen ympäristövaikutuksia voitaisiin vähentää lisäämällä erityisesti silakan ja särkikalojen elintarvikekäyttöä sekä siirtymällä tuontikalan osalta ympäristömerkittyihin kalatuotteisiin. Omissa kalavalinnoissa kannattaakin suosia ensisijaisesti paikallisia elinvoimaisia lajeja ja tuontikalan osalta MSC- ja ASC- sertifioituja tuotteita.

KUVA: Aki-Pekka Sinikoski / WWF

KALAKANNAT VAARASSA

Matti Ovaska työskentelee WWF Suomen Meret ja arktinen luonto -tiimissä suojeluasiantuntijana.

“Suomalaisten kalankulutuksen ympäristövaikutuksia voitaisiin vähentää lisäämällä erityisesti silakan ja särkikalojen elintarvikekäyttöä sekä siirtymällä tuontikalan osalta ympäristömerkittyihin kalatuotteisiin.”

TEEMA: LIIKAKALASTUS

KUVA: Heta Asikainen

KOHTI KESTÄVÄÄ KALAN KULUTUSTA TEKSTI: Touko Niinimäki

TOIMITUS: Sonja Hyötylä

“Olet mitä syöt”-sananlasku on monelle tuttu. Asiaa laajemmin tarkasteltuna voisi myös todeta, että ympäristösi on mitä syöt. Kaikki mitä syömme kuluttaa elinympäristöämme tavalla tai toisella. Elämme jonkinasteista hedonismin aikakautta, jolloin yksilöiden mielihalut ja tavoitteet asettuvat yhä useammin yhteisen edun edelle. Tämä heijastuu osittain myös kotimaisiin kulutustottumuksiin, sillä lihansyönnin määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta toiseen. Ihmisten ruokailutottumukset muuttuvat suhteellisen verkkaisesti, mutta lihansyönnin normi saa hiljalleen vastapainoa esimerkiksi äskettäin markkinoille tulleesta nyhtökaurasta ja tulevaisuudessa kenties hyönteisten elintarvikekäytöstä. Kuten lihansyönti Suomessa, on kalankulutuskin kasvanut maailmanlaajuisesti, noin kolmanneksella viimeisen 20 vuoden aikana. Mutta

miten omia ruokailutottumuksiaan voi arvioida eettiseltä näkökannalta?

Apuväline eettisiin valintoihin WWF:n Kalaopas on käytännönläheinen työkalu oman kalankulutuksen vaikutusten seuraamiseen ja tietojen päivittämiseen. Oppaasta saa kattavan kuvan siitä, mitä kaloja on kestävää syödä. Kalaopas löytyy kätevästi osoitteesta wwf.fi/kalaopas. Kalaopas tarjoaa jokaiselle keinon kantaa kortensa kekoon vaivattomalla tavalla, kun opas

kulkee nykyajan digi-ihmisen mukana vaikkapa taskussa tai laukussa, sillä opas on mahdollista mukauttaa pikakuvakkeeksi älypuhelimiin. Kalaopas on taulukko, josta näkee eri kalakantojen maailmanlaajuisen nykytilanteen. Oppaan värikoodatut ympyrät kertovat siitä, kuinka kestävässä tilassa eri kannat ovat ja kuinka kestäviksi niiden pyydystystavat luokitellaan. Vihreällä merkityt kalakannat ovat elinvoimaisia, eikä niiden pyydystämisestä koidu merkittäviä ympäristöä kuormittavia haittoja. Sen sijaan punaisella merkityt kalat ovat usein uhanalaisia ja niiden pyynti voi aiheuttaa suuria ympäristöhaittoja.

TEEMA: LIIKAKALASTUS

Tekoja kaupan hyllyllä Ruokakaupoissa on hyvä seurata esimerkiksi MSC- ja ASC-merkittyjä kalatuotteita. MSC-tuotteet ovat kestävästi pyydettyä kalaa, ja ASC-merkityt pyrkivät kalankasvatuksesta koituvien haitallisten ympäristövaikutusten pienentämiseen. Kyseiset merkit löytyvät helposti kalatuotteiden pakkauksista.

Sertifiointiprosessiin sisältyy erittäin aktiivinen arviointi ja seuranta, jonka puitteissa tuottajan tulee esimerkiksi läpäistä vuosittaiset auditointivaatimukset toimitusketjun läpinäkyvyyteen ja kalakantojen jäljitettävyyteen liittyen.

SERTIFIKAATIT FRIENDS OF THE SEA (FOS) FOS-sertifikaatti on kansainvälinen luonnonkalan ja viljellyn kalan sertifikaatti. Luonnonkalan kohdalla tärkeimmät kriteerit sertifikaatin saannille ovat, että kalastus ei kohdistu ylikalastettuun lajiin ja ettei sivusaaliin osuus ole yli 8 % koko saaliista. Myös sivusaaliin kannan tulee olla kestävällä pohjalla. Viljellyn kalan sertifioinnissa arvioidaan kasvattamon ympäristövaikutuksia ja kalanrehun laatua. FOS-sertifikaatti sisältää myös suosituksen hiilijalanjäljen pienentämiseen.

MARINE STEWARDSHIP COUNCIL (MSC) MSC-sertifikaatti on kenties maailman tunnetuin ja luotettavin luonnonkalan sertifikaatti. Sertifikaatin kriteereihin kuuluu, ettei kalastettava laji saa olla ylikalastettu ja että ympäristön monimuotoisuus on säilytettävä. MSC-sertifikaatin seuranta on tiukkaa, sillä uusinta-arvioinnit tehdään vuosittain.

AQUACULTURE STEWARDSHIP COUNCIL (ASC) Sama taho, joka myöntää MSC-sertifikaatin luonnonkalalle, myöntää ASC-sertifikaattia viljellylle kalalle. Molempien sertifikaattien perustamisessa on ollut mukana muun muassa WWF.

DOLPHIN SAFE Dolphin Safe -sertifikaatti myönnetään tonnikalaa tuottaville yrityksille, jotka eivät jahtaa, ota kiinni tai edes tahattomasti vahingoita tai tapa delfiinejä tonnikalaa saalistaessaan. Sertifioinnin piiriin kuuluu noin 90% maailman tonnikalaa käsittelevistä yrityksestä.

KALAN LUOMUSERTIFIKAATIT Kasvatettu kala voi saada luomusertifikaatin, jos kasvatettu kala syö sille luonnollisesti sopivaa ja kestävästi kalastettua rehua. Myös kasvattamojen ympäristövaikutukset on minimoitava ja geenimuunnellut aineet sekä väriaineet ovat kiellettyjä. Monilla valtioilla on omat luomumerkkinsä, mutta Euroopassa helpointa on seurata EU-luomumerkkiä. Lähde: Pro Kala ry (2010) Kalatuotteiden ympäristömerkit ja -sertifikaatit.

TEEMA: LIIKAKALASTUS

LIIKAKALASTUS UHKAA ITÄMEREN KALAKANTOJA TEKSTI: Antti Saarelainen

TOIMITUS: Sanna Orava

Avain kalakantojen suojeluun on parempi kalastuksen sääntely. Siitä ovat vastuussa EU ja Itämeren rannikkovaltiot. Rehevöitymistä pidetään Itämeren suurimpana uhkana. Omat haasteensa haavoittuvalle sisämerelle tuovat lisäksi ilmastonmuutos, kasvava laivaliikenne sekä liikakalastus. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on ennustanut, että ilmastonmuutoksen seurauksena talvien sademäärät lisääntyisivät Itämerellä noin 25 prosenttia. Se heikentää meren suolapitoisuutta ja vaikuttaa väistämättä myös lajistoon. Makean veden lajit pärjäävät vähäsuolaisessa vedessä todennäköisesti entistä paremmin. Samalla menetetään osa Itämeren ainutkertaisesta eliöstöstä, jolle on ollut leimallista suolaisen ja makean veden lajien rinnakkaiselo. Osalle lajeista ilmastonmuutostakin akuutimpi uhka on liikakalastus. Vuonna 2011 Euroopan unionin kalakannoista kolme neljännestä oli ylikalastettuja ja arviolta kolmannesta uhkasi romahtaminen ylisuurten kalastuskiintiöiden vuoksi.

Itämeren kalakannat poliitikkojen armoilla Rannikkovaltioiden välillä Itämeri-kysymys on aiheuttanut erimielisyyttä ja syyttelyä. Pohjois-Itämeren lohikantojen romahtamisesta on Suomessakin syytetty niin puolalaisia kalastajia kuin myös Itämeren hylkeitä. Kalastuskiintiöistä päätetään osana Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa Brysselissä. Vain osittain tieteelliseen tietoon perustuvasta Euroopan komission esityksestä pääsevät sanomaan viimeisen sanan Itämeren rannikkovaltioiden, mukaan lukien Venäjän, ministerit Euroopan neuvostossa. WWF on useina vuosina kritisoinut neuvostoa tieteellisten tutkimustulosten sivuuttamisesta sekä kalastuskiintiöiden kasvattamisesta kestämättömälle tasolle yli Kansainvälisen merentutkimusneuvosto ICES:n suositusten. Kalakantojen kestävyyden sijaan ministerit huolehtivat kriitikoiden mukaan lähinnä edustamiensa maiden kiintiöistä ja ammattikalastajien edusta. Vuonna 2013 hyväksytyn EU:n yhteisen kalastuspolitiikan keskeinen tavoite on ylikalastuksen lopettaminen ja kalakantojen elvyttäminen kestävälle tasolle. Joidenkin lajien, kuten lohen, osalta astui Itämerellä vuonna 2015 voimaan

saaliin poisheittokielto. Sen myötä kalastajat eivät voi enää heittää osaa saaliista takaisin mereen, vaan kaikki merestä nostettu kala lasketaan kalastuskiintiöön. ICES laski aiemmin hukkaan heitettyjen kalojen määräksi noin 10 000 kappaletta vuosittain.

Lohikannat nousuun sääntelyllä Juuri lohen tilanne on aiheuttanut paljon keskustelua niin Suomessa kuin monissa muissakin Itämeren rannikkovaltioissa. Vaikka lohikannat ovat vahvistuneet viime vuosina, on niissä suuria alueellisia eroja. ICES:n mukaan suurta osaa Itämeren lohikannoista uhkaa geneettisen monimuotoisuuden hupeneminen. Itämeren pääaltaan osalta kalastuskiintiöitä on tilanteen korjaamiseksi laskettu, mutta tätä ei monissa ympäristöjärjestöissä pidetä riittävänä toimenpiteenä. Itämeren lohikannan parantamiseksi ICES esittää useiden ympäristöjärjestöjen tavoin, että kalastus keskitettäisiin mahdollisimman lähelle kutujokia ja siirryttäisiin kantakohtaiseen kalastuksen sääntelyyn. Näin ollen kalastus keskittyisi entistä enemmän vain kestävällä tasolla oleviin kalakantoihin. Vaikka arvokala lohen tilanne puhuttaa eniten, tutkijat ovat huolissaan myös monien muiden kalakantojen tilasta Itämerellä. Turskan kannat ovat kärsineet ylikalastuksesta, eikä ICES ole pystynyt tuottamaan täysin luotettavia tieteellisiä laskelmia kalakantojen tilasta. Tieteellisen tiedon puuttuessa järjestö kehottaakin varovaisuusperiaatteen mukaisesti vähentämään turskan kalastusta huomattavasti. LÄHTEET: - Bäck, Saara et. al (toim.) (2010).: Itämeren tulevaisuus. Gaudeamus. - European Commission (2016): Facts and figures on the Common Fisheries Policy. Basic statistical data. 2016 Edition. - FAO (Food and Agriculture organization of the United Nations) (2014): The state of World Fisheries and Aquaculture. - Rome: FAO. - Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos - RKTL (2015): ICESin suositus Itämeren lohenkalastuksesta vuodelle 2015. - WWF (2014): Lausunto vuoden 2015 kalastuskiintiöihin. Maailman luonnonperintö säätiö.

TEEMA: LIIKAKALASTUS

31 KUVA: Hanna Matikainen

IKKUNA MAAILMAAN

MUURIN TAKAA:

HEBRON TEKSTI & KUVAT: Mia Haglund

Koululainen odottaa p채채sy채 tarkastuspisteen l채pi.

IKKUNA MAAILMAAN

Hebronin basaarissa työskentelevä Saad loihtii hiekkaan kauniita kuvioita.

Piikkilanka ympäröi palestiinalaisen Cordoban koulun Hebronin H2-alueella

Sotilasvoimien läsnäolo ja ihmisoikeusrikkomukset varjostavat palestiinalaisten elämää Länsirannalla. Arkeen kuuluu kuitenkin myös kissavideoita, kahvilassa istumista ystävän kanssa ja omasta yrityksestä haaveilua. Asun Hebronissa, Länsirannan suurimmassa kaupungissa. Jaan kolean asunnon viiden ihmisoikeustarkkailijan kesken. Aikaisin aamulla kolumbialainen tiimiläinen keittää kahvit ja minä nappaan mukaan kameran, muistiinpanovälineet, puhelimen ja passin. Kadulla erotun muista ihmisistä, koska käytän metsästysliiviä muistuttavaa suojaa ja en peitä hiuksia huivilla. Sekä palestiinalaiset naiset, että naimisissa olevat israelilaiset siirtokuntalaisnaiset käyttävät huivia, vaikka sitovatkin sen eri tavalla. Julkisessa tilassa jotkut tuijottavat minua, mutta toiset toivottavat tervetulleeksi: ”Ahlan wa sahlan!” Syön banaanin kävellessäni kohti tarkastusasemaa. Tarkkailen tunnin ajan, että palestiinalaiset lapset ja opettajat läpäisevät israelilaisten sotilaiden aseman ja aloittavat koulupäivän. Vietän Palestii-

nassa kolme kuukautta. Päivänä, jolloin saavuin Hebroniin, oli koulun edustan asemalla ammuttu palestiinalaisteini. Hän oli yrittänyt haavoittaa sotilasta.

Vapaaehtoisena ihmisoikeuksien puolesta Hebronissa ei ole paljon ulkomaalaisia. Täällä asuu noin 280 000 palestiinalaista, 500 israelilaista siirtokuntalaista ja 1 500 sotilasta. Täällä ei ole kristillistä yhteisöä, kuten Betlehemissä ja Jerusalemissa. Lonely Planet -matkaoppaan mukaan Hebron on Länsirannan vaikea kaupunki. Hebron jaettiin kahtia vuonna 1997. H1-aluetta hallinnoi palestiinalaishallinto ja H2-aluetta Israelin sotilasvoimat.

Erikoiseen ratkaisuun päädyttiin siksi, koska israelilaisia siirtokuntia on perustettu keskelle Hebronia. Kansainvälisen oikeuden mukaan siirtokunnat ovat laittomia, mutta Israelin lainsäädäntö sallii niiden perustamisen ja myöntää tukea niiden asukkaille. Sotilaiden tehtävä on hallinnoida H2-aluetta, ja vanhaa kaupunkia ympäröivätkin sotilaiden ylläpitämät tarkastusasemat.

”Suomalaisena minun on vaikeaa ottaa vastaan tuntemattomien vilpittömiä vieraanvaraisuuden eleitä.”

IKKUNA MAAILMAAN

Israelilaiset sotilaat tekevĂ¤t ruumintarkastuksia moskeijaan meneville palestiinalaisille

IKKUNA MAAILMAAN

EAPPI-tiimi viettää aikaa palestiinalaisten lasten kanssa päivittäin

Kirkkojen maailmanneuvosto lähetti minut Palestiinaan ihmisoikeustarkkailijaksi, koska siirtokuntalaisten ja sotilaiden läsnäolo on tuonut etenkin vanhan kaupungin H2-alueelle väkivaltaa ja rajoituksia liikkumiseen. Ohjelmamme tekee yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden, kuten Unicefin ja Pelastakaa Lapset, kanssa. Tehtäväni on raportoida eteenpäin, jos oikeus koulutukseen, elantoon tai uskonnon harjoittamiseen estetään.

Ystävyyden uudet kuviot Aamutarkkailun jälkeen kävelen vihannestorille ja ostan noin eurolla falafelin aikaiseksi lounaaksi. Jatkan basaariin ja moikkaan myyjiä. He loukkaantuisivat verisesti, jos en pysähdy vaihtamaan kuulumisia. Palestiinalaisessa kulttuurissa vieraanvaraisuus on tärkeää. Minulle tarjotaan teetä ja kahvia, kun törmään tuttuihin. Parasta kahvia tekee ystäväni Saad. Hän on ottanut hoitaakseen isänsä yrityksen basaarissa. Isänsä tavoin Saad on hiekkataiteilija, joka loihtii hiekasta kuvioita erikokoisiin lasipulloihin. Saad on opiskellut sisustusarkkitehdiksi ja haaveilee oman yrityksen perustamisesta. Nyt hän opiskelee ranskaa hiekkaku-

vioiden tekemisen ohessa. Koulupäivän jälkeen käyn tarkkailemassa tarkastusasemaa. Sitten pistäydyn kahvilassa ystäväni Hayan kanssa. Haya on ikäiseni nuori palestiinalaisnainen, joka on opiskellut englantilaista kirjallisuutta. Hän työskentelee arabian ja englannin kielen opettajana. Juomme jääkahvia ja katselemme kissakuvia Instagramissa. Laulamme, kun kahvilassa soi Draken Hotline Bling. Meillä on paljon yhteistä, mutta olosuhteemme ovat silti erilaiset. Haya asuu perheensä kanssa, vaikka haluaa oman kodin. “Se tapahtuu vasta sitten, kun menen naimisiin”, Haya kertoo turhautuneena. Haya ei voi tulla mukaani, kun matkustan vapaapäivänä Jerusalemiin. Palestiinalainen tarvitsee sinne erityisen liikkumisluvan, vaikka Itä-Jerusalem on osa Länsirantaa. Hayan on mentävä Jordanian kautta, jos hän matkustaa ulkomaille. Palestiinalaiset eivät saa lentää Israelissa sijaitsevan lentokentän kautta.

Minua ei huoleta kävellä kaupungin H1-alueella, jossa asuu vain palestiinalaisia. Kerran tuntematon mies kiitti siitä, että autan heitä vapaaehtoisesti. Hän antoi minulle suklaapatukan ja toivotti kaikkea hyvää. Suomalaisena minun on vaikeaa ottaa vastaan tuntemattomien vilpittömiä vieraanvaraisuuden eleitä. Asunnolla käymme tarkkailijatiimini kanssa läpi päivän tapahtumat ja kirjoitamme päivittäiset raportit. Sitten syömme, nauramme ja yritämme hetken ajatella muuta kuin arkea oven ulkopuolella. Menemme nukkumaan aikaisin, koska herätyskello soi uudelleen aamukuudelta.

Ilopilkkuja hämärässä Päivän hämärtyessä kävelen takaisin asunnolle. Tunnen oloni uhatuksi vain siirtokuntalaisten ja sotilaiden lähettyvillä. Hebronissa asuvat israelilaiset siirtokuntalaiset eivät pidä ulkomaalaisista vapaaehtoisista ja saattavat sylkeä, töniä tai yrittää vahingoittaa kameroita.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän avustajana työskentelevä Mia Haglund toimi kolme kuukautta vapaaehtoisena EAPPI-ihmisoikeustarkkailijana Länsirannalla.

MAAILMANMUUTTAJA

KUVA: Minna Jaakkola

“Kannattaa etsiä omalta tuntuva tapa, muistaa kuunnella itseään ja pitää kiinni rajoistaan...” - Mirka Seppälä

MAAILMANMUUTTAJA

ANTAMINEN TEKEE

ONNELLISEKSI TEKSTI: Noora Mattila

Mirka Seppälä on paitsi changemaker, myös aktiivisesti mukana turvapaikanhakijoiden kotimajoitusverkostossa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa turvapaikanhakijat nähdään helposti vain tilastoina ja turvallisuusuhkina. Verkoston keskeisenä lähtökohtana on nähdä jokaisen ihmisen arvo ja heidän tarinansa. Kerro itsestäsi. Kuka olet, Mirka? Olen taidekasvatuksen ja teologian opiskelija Joensuusta. Kirjoitan työkseni kolumneja ja blogeja. Uskon solidaarisuuteen perustavana arvona.

Millä tavoin olet osallistunut Changemakerin toimintaan? Järjestimme juuri Joensuussa liikakalastuksen vastaiseen kampanjaan liittyvän infoillan. Lisäksi olen ollut mukana eri kesätapahtumissa ja seurakuntien nuorten tapahtumissa kertomassa verkoston olemassaolosta.

Olet mukana Refugees Welcome Finland -kotimajoitusverkostossa turvapaikanhakijoille. Kerro siitä. Lähdin mukaan verkostoon viime syksynä. Luettuani monien muiden tavoin uutisia Välimereen hukkuvista pakolaisista tuli tarve tehdä jotain konkreettista. Yhdistän kotia tarjoavia ja suomalaiseen kotiin asumaan haluavia turvapaikanhakijoita, ja tuen osapuolia majoituksen aikana. Verkosto on myös kanava, jonka kautta viranomaisten ja yleisön tietoon tulee turvapaikanhakijoiden epäinhimillinen kohtelu joissakin vastaanottokeskuksissa sekä oikeusturvan vaarantuminen, kun päätöksiä tehdään valtavassa paineessa. Verkostona pidämme esillä yksittäisiä ihmiskohtaloita ja jokaisen ihmisen arvoa, kun media ja viranomaiset vyöryttävät

esiin numeroita, turvallisuusuhkia ja kustannusarvioita. Yhteiskuntarauhan kannalta on tärkeää, että suomalaiset tutustuvat muualta tulleisiin ja että maahanmuuttajat voivat tuntea kuuluvansa tänne. Kotimajoitus on paras väline tämän toteutumiseen.

Mitä turvapaikanhakijoiden kanssa toimiminen on tuonut elämääsi? Olen tavannut paljon hienoja ihmisiä eri maista, kotimaassakin on avautunut uusia verkostoja ja näkökulmia. Esiin noussut aktivismin määrä on voimaannuttavaa. Samalla olen ymmärtänyt, miten epäreilusti maassamme voidaan kohdella muualta tulleita. Viranomaisyhteiskunta ei yksin riitä, tarvitaan myös aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Turvapaikanhakijoiden elämäntarinat panevat myös mittasuhteita kohdalleen. Suomalaistenkin hyvinvoinnin tähden pakolaiskiintiötämme ja kehitysapurahoja pitäisi suurentaa. Kaikki tutkimukset puoltavat sitä, että antaessaan ihminen on onnellisempi kuin saadessaan.

Miten rohkaisisit muita toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta? Kannattaa etsiä omalta tuntuva tapa, muistaa kuunnella itseään ja pitää kiinni rajoistaan: koko maailmaa ei voi kantaa harteillaan. Itseäni on auttanut uutisten lukemisen vähentäminen ja vapautuneen ajan käyttäminen vapaaehtoistöihin. Kannustan tekemään asioita yhdessä. Ihmisistä saa voimaa.

UUTTA TOIMINTAA

KUVA: Rebekka Katko

Ensimmäisessä yhteisessä videotyöskentelyssä Irakista saapunut Bariq ja Changemaker-vapaaehtoinen Patrick ehtivät opetella myös hieman toistensa äidinkieltä.

NUORET YHTEEN

VIDEO KERRALLAAN TEKSTI: Elina Mäkilä

Turvapaikanhakijoina Suomeen saapuneiden nuorten tukemiseen tähtäävässä mobiilivideohankkeessa kohdataan, tehdään yhdessä ja ja opitaan toisilta. Changemakerin käynnistämän hankkeen ensimmäiset pilottivideopajat ovat takana ja kokemukset ovat olleet erittäin innostavia. Videopajojen keskiössä on ollut yhdessä tekeminen. Pajoissa on harjoiteltu videoiden tekemistä, keskusteltu kulttuurieroista, tehty esittelyvideoita sekä kerrottu omia tarinoita. Turvapaikanhakijoina Suomeen saapuneiden nuorten tilanne on ollut haastava erityisesti heidän eristäytyneisyytensä takia. Nuorten toiveena on ollut saada mahdollisuus tutustua suomalaisiin nuoriin, tulla kuulluksi omana itsenään ja löytää verkostoja, jotka mahdollistaisivat suomalaiseen yhteiskuntaan osallistumisen. Inhimillinen kontakti toiseen ihmiseen ja yhdessä luominen antavat paljon iloa ja toivoa vaikean tilanteen keskellä. On tärkeää saada jakaa omia kokemuksia ja kokea osallisuutta. Hankkeessa Changemaker-vapaaehtoisilla on tärkeä rooli Suomeen saapuneiden nuorten tutustuttamisessa paikallisten

nuorten elämään yhteisen videotyöskentelyn avulla. Kun yhteistä kieltä ei välttämättä ole, video on väline, jolla voi kommunikoida myös sanattomasti. Parhaimmillaan videoiden tekeminen yhdessä murtaa ennakkoluuloja ja luo solidaarisuutta ihmisten välille. Se voi olla alku uudelle ystävyyssuhteelle tai mielenkiintoiselle yhteistyöprojektille. Changemaker-vapaaehtoisilla on mahdollisuus osallistua hankkeeseen ideoimalla mielekkäitä tapoja ja paikkoja videoiden toteuttamiselle sekä tekemällä videoita yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa. Syksyn aikana vapaaehtoisille järjestetään myös fasilitaattorikoulutuksia, joiden tarkoituksena on antaa välineitä videotyöskentelyyn. Koulutuksen saaneet vapaaehtoiset voivat olla mukana myös videopajojen ohjaamisessa. Lisätietoja hankkeesta ja tulevista työpajoista löydät Changemakerin nettisivuilta. Nähdään videokuvaamisen merkeissä!

CHANGEMENTOR

OIKEUDENMUKAISUUS ON YHDENVERTAISUUTTA Globaalia oikeudenmukaisuutta ajavalle verkostolle tekee ajoittain hyvää katsoa myös lähelle. On hyvä tarkastella omia toimintatapoja ja sitä, mitä olemassa olevat rakenteet mahdollistavat tai toisaalta estävät. Tuntevatko kaikki ihmiset olevansa tervetulleita verkoston toimintaan? Onko erilaisilla ihmisillä todellinen mahdollisuus toimia verkoston vapaaehtoisina kaikissa sen toiminnoissa? Changemaker on julistettu syrjinnästä vapaaksi alueeksi ja verkostossa on virinnyt mielenkiinto yhdenvertaisuussuunnitelman tekemiseen, vaikka uusi yhdenvertaisuuslaki ei Changemaker-verkostoa velvoitakaan. Mitä yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ja esteettömyys sitten vapaaehtoisverkostossa voi olla? Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näkyvät arjessa parhaiten ollessaan näkymättömiä. Epätasa-arvo ja eriarvoisuus näyttäytyvät harvoin vain pelkkänä sukupuoleen, ihonväriin tai muuhun yksittäiseen ominaisuuteen liittyvänä epäasiallisena kohteluna, vaan lähes aina moniperustaisena syrjintänä. Ihminen ja hänen identiteettinsä ovat intersektionaalisia. Intersektionaalisuudella tarkoitetaan sitä, että olemme useiden kerrostumien ja kulttuuristen tulkintojen summia

ja asemaamme yhteiskunnassa ja arjessa vaikuttavat lukuisat eri tekijät: sukupuoli, koulutustaso, ihonväri, etnisyys, perhetausta, varallisuus... Huivia käyttävän tummaihoisen suomalaisnaisen asema on toisenlainen kuin sinisilmäisen keskieurooppalaismiehen. Kun syrjimättömyyttä, esteettömyyttä ja tasa-arvoa tahdotaan edistää, tulee kiinnittää huomiota paitsi kommunikaatioon liittyviin ja fyysisiin esteisiin, myös ennen kaikkea asenteisiin. Se, miten suhtaudumme toisiimme, millaisia sanoja ja ilmaisuja käytämme ja miten aktiivisesti olemme valmiita astumaan ulos mukavuusalueiltamme ja tulemaan toista vastaan itsellemme uusissa ja haastavissakin tilanteissa, on ratkaisevaa. Esteitä tulee tunnistaa ja purkaa aktiivisesti, myös Changemakerissa. Järjestää tilaisuuksia esteettömissä tiloissa ja leirikeskuksissa, tuottaa materiaalia saavutettavassa ja ymmärrettävässä muodossa ja kutsua avoimesti mukaan eri taustoista tulevia erilaisia ihmisiä. Tästä kaikesta pitää myös puhua ääneen ja tiedottaa, sillä monilta osin Changemaker on edelläkävijä myös yhdenvertaisuudessa. Globaali oikeudenmukaisuus on myös yhdenvertaisuutta kotimaassa ja verkoston arkipäiväisessä toiminnassa.

KUVA: Hanna Asikainen

Tytti Matsinen on tekniikan ja teologian opiskelija, joka on toiminut aikaisemmin Globalistin päätoimittajana ja toimitussihteerinä.

“Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näkyvät arjessa parhaiten ollessaan näkymättömiä. Esteitä tulee tunnistaa ja purkaa aktiivisesti.”

ARVOSTELUT

ELOKUVAT, KIRJAT & NETTI

LIVING ON A DOLLAR 1,1 miljardia ihmistä elää alle 2 dollarilla päivässä. Tunteita herättävä dokumentti sukeltaa arkeen köyhyysrajan alapuolella. Neljä amerikkalaista miestä lähtevät kokeilemaan millaista on elää dollarilla päivässä. Dokumentti herätti ajattelemaan, onko länsimaalaisessa kulutusyhteiskunnassa mitään järkeä, kun samaan aikaan joka seitsemäs ihminen maapallolla elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysrajan alapuolella eläminen tarkoittaa radikaalia tinkimistä mm. ravinnosta, terveydestä ja koulutuksesta. Vanhemmat joutuvat käytännössä valitsemaan lastensa ruokkimisen ja koulutuksen väliltä. Miehet viettävät paljon aikaa kyläläisten keskuudessa tutustumalla heidän arkeensa. Dokumentissa kuullaan sydäntä riipaisevia tarinoita niin läheisten sairastumisista kuin tulvastakin, mutta myös siitä, mitä lähimmäisenrakkaus voi kauneimmillaan tarkoittaa.

BEASTS OF NO NATION Viidakkoa, lapsisotilaita, väkivaltaa ja järjettömiä diktaattoreja. Monille nämä käsitteet tuovat mieleen Afrikan viime vuosikymmenien konfliktit. Fukunagan elokuva voisikin hyvin olla dokumentti, sillä niin elävästi hän tuo esille sisällissotien raadollisuutta henkilötarinoiden kautta. Fukunaga tuo hienosti esiin jokaisen henkilön oman elämän, luoteen ja lapsisotilaiden iän: sotien ja väkivallan väliin mahtuu myös ystävyyssuhteita ja leikkiä. Elokuvan fiktiivisyys on katsojalle helpottavaa: onneksi tämä ei ole dokumentti! Tarinalla on kuitenkin selvät juuret todellisuudessa, sillä elokuva perustuu Sierra Leonen sisällissodan pohjalta kirjoitettuun romaaniin. Koskettavinta on, että päähenkilö Agun käsikirjoitettu elämä vastaa yhä tänäkin päivänä lasten ja perheiden elämää esimerkiksi Kongossa.

VALMISTUMISVUOSI: 2013 KESTO: 56min OHJAUS: Zach Ingrasci, Sean Leonard, Chris Temple PÄÄOSISSA: Zach Ingrasci, Sean Leonard, Chris Temple, Ryan Christoffersen

VALMISTUMISVUOSI: 2015 KESTO: 137min OHJAUS: Cary Joji Fukunaga KÄSIKIRJOITUS: Cary Joji Fukunaga PÄÄOSISSA: Idris Elba, Abraham Attah, Kurt Egyiawan

ÜÜÜÜÜ

SAARA JURVELIN

SONJA HYÖTYLÄ

MISSION BLUE Mission Blue -elokuva on tarina mertentutkija Sylvia Earlen elämästä. Se kertoo, kuinka hän pitkän uransa aikana on nähnyt merten tilan huomattavan heikkenemisen, ja haluaa tältä pohjalta parantaa merien tilaa perustamallaan järjestöllä. Elokuvassa on kaunista kuvaa mertenalaisesta elämästä ja myös rujommat kuvat tehokalastuksesta ja kuolleesta koralliriutasta sykähdyttivät. Lisäksi Earlen aito tunne merta kohtaan on vaikuttavaa. Tämä on inspiroivaa: kun maailman muuttaminen lähtee positiivisesta tekemisen tahdosta, työtä jaksaa tehdä elämäntehtävänäänkin. Vaikka Earle onkin sympaattinen ja kunnioitusta herättävä, olisin kuitenkin toivonut elokuvaan laajemmalti tietoa liikakalastuksesta ja vähemmän Earlen henkilökohtaista elämää. Elokuva toi esiin kalastuksen tehokkuuden, mutta ei ollut erityisen informatiivinen: uutta tietoa aiheeseen yhtään perehtyneelle elokuva ei tarjoa. VALMISTUMISVUOSI: 2014 KESTO: 95min OHJAUS: Robert Nixon, Fisher Stevens ÜÜÜÜÜ RONJA KARKINEN

ARVOSTELUT

VEGAANIN KEITTIÖSSÄ Kirjassa on hyvin monipuolisesti erilaisia reseptejä dipeistä ja levitteistä lämpimiin pääruokiin. Kirjan tunnelmalliset kuvat saavat varmasti paatuneimmallekin lihansyöjälle veden kielelle. Ensimmäisiltä sivuilta löytyy myös selkeät ohjeet mm. versojen ja yrttien kasvattamiseen. Raaka-aineet resepteihin löytyvät tavallisesta ruokakaupasta ja ohjeet ruokien valmistukseen ovat hyvin selkeät. Kirjan resepteistä muun muassa punajuuri-linssilasagne vei kielen mennessään ja paahdettu tomaatti-kikhernekeitto valmistui noin vartissa. Ruuista ylivoimaisesti suurin osa on vähintäänkin yhtä helppo toteuttaa, kuin eläinperäisiä tuotteita sisältävät arkiruuat. Tämä kirja sopii kaikille eettisestä ja ekologisesta ruokavaliosta kiinnostuneille loistavien vinkkien, helppojen reseptien ja kaikkiruokaisillekin tuttujen raaka-aineiden ansiosta. KIRJAILIJA: Elina Innanen ÜÜÜÜÜ SAARA JURVELIN

RECOMMEND A REFUGEE -TYÖNVÄLITYSPALVELU www.recommendarefugee.com

Suomi otti helmikuussa ensimmäisenä maana käyttöön turvapaikanhakijoille suunnatun Recommend a Refugee -työnhakupalvelun. Suomen Punaisen Ristin, Hufvudstadsbladetin ja mainostoimisto SEKin koordinoima mobiilipalvelu välittää turvapaikanhakijoita näiden osaamista ja kielitaitoa vastaaviin harjoittelu-, urakka- tai muihin työtehtäviin. Tarkoitus on tarjota turvapaikanhakijoille mielekästä tekemistä hakuprosessin ajaksi. Samalla he saavat mahdollisuuden näyttää osaamistaan ja kartuttaa työkokemusta, mikä voi helpottaa työllistymistä uudessa kotimaassa kun turvapaikkapäätös on saatu. Idea on lähtöisin Alankomaista, ja konseptia on tarkoitus laajentaa myös muualle Eurooppaan. ÜÜÜÜÜ SANNA ORAVA

BUY ME ONCE www.buymeonce.com

Buy me once -sivustolle on kerätty hyvälaatuisia aikaa ja käyttöä kestäviä tuotteita. Sivusto ei itse myy tuotteita, vaan ohjaa asiakkaat esittelemänsä tuotteen omille sivuille. Tuotteita on laajassa skaalassa, nallekarhuista ruuvimeisseleihin. Sivustoa on helppo käyttää ja tuotteet näyttävät ajattomasti tyylikkäiltä. Sivuston idea on kestävän kehityksen kannalta loistava. Nykyään monet tuotteet ovat usein kertakäyttötavaraa, ja vain myyntihinnalla sekä uusimmilla trendeillä tuntuu olevan suurin merkitys. Idean haasteena onkin ymmärrettävästi tuotteiden kalleus. Laadukkaat tuotteet yleensä kuitenkin maksavat itsensä takaisin ajan kuluessa. Tämän tyylisten nettisivujen suosio kasvanee tulevaisuudessa, kun pikkuhiljaa alamme ymmärtää kertakäyttökulttuurimme vaikutukset. Ehdottomasti vierailun arvoinen sivusto. ÜÜÜÜÜ SAARA JURVELIN

TOIMINTAVINKKI

HÄTÄVARA

VEGAANINEN

PAPPILAN

KUVA: Riikka Rautiainen

Jyväskylän paikallisryhmän kokoustarvikkeisiin oli pikkujouluista jäänyt paljon pipareita, joita yritettiin kuluttaa kevään kokousten aikana. Pipariurakka alkoi kuitenkin jo käydä työstä, joten oli aika laittaa laittaa leivontataidot testiin ja herkutella vegaanisella pappilan hätävaralla! Ja hyvinhän se onnistui! TEKSTI: Riikka Rautiainen

Vegaaninen pappilan hätävara neljälle Noin 100 g 1 pkt 0,5-1 dl 1 tl 5 dl

vegaanisia keksejä (esimerkiksi pipareita) Jalotofu Pehmeää sokeria vaniljasokeria pakastemarjoja ja/tai hedelmiä pilkottuna

1. Murustele keksit. 2. Vatkaa tehosekoittimella Jalotofu juoksevaksi. Lisää joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. 3. Sulata pakastemarjoja ja/tai pilko hedelmät pieniksi. 4. Lusikoi annosmaljaan kerroksittain keksimurua, tofuseosta, marjoja ja hedelmiä. 5. Nauti! Tuunausvinkki: Hätävaraan saa särmää lisäämällä Jalotofun joukkoon tilkan kahvia.

TIESITKÖ? Ekologisuus on yksi Changemakerin toimintaperiaatteista, minkä vuoksi verkoston tapahtumissa on jo pitkään syöty kasvisruokaa. Kevään jäsenkokouksessa päätettiin kuitenkin ottaa vielä askel eteenpäin: jatkossa Changemakerin tapahtumissa tarjotaan vegaanista ruokaa.

VÄRLDSFÖRÄNDRARE

MÄNNISKAN BLIR

LYCKLIGARE AV ATT GE ÄN AV ATT FÅ TEXT: Noora Mattila

ÖVERSÄTTNING: Jean Lindén

Mirka Seppälä är en changemaker och även aktiv i ett nätverk FOTO: Minna Jaakkola för heminkvartering av asylsökande. I samhällsdebatten blir de asylsökande ofta bara siffor i statistik och hot mot säkerheten. Nätverkets utgångspunkt är att se varje människas värde och berättelse. Berätta om dig själv, Mirka. Vem är du? Jag är från Joensuu och studerar konstpedagogik och teologi. Jag jobbar som kolumnist och bloggare. Jag tror på solidaritet som ett grundläggande värde.

Hur har du deltagit i Changemakers verksamhet? Jag har berättat om Changemaker vid en informationskväll i Joensuu om kampanjen mot överfisket, och vid sommarevenemang och församlingars ungdomsträffar.

Du är med i Refugees Welcome Finlands nätverk för heminkvartering av asylsökande. Berätta om det. Jag gick med i nätverket i höstas. Då jag som många andra läst nyheterna om flyktingar som drunknade i Medelhavet kände jag ett behov att göra något konkret. Jag förenar personer som öppnar sina hem med asylsökande som önskar bo i ett finländskt hem. Jag stöder också

parterna medan boendet pågår. Via nätverket får myndigheterna och den breda allmänheten dessutom information om omänskligt bemötande av asylsökande vid en del mottagningscentraler, och om hur rättssäkerheten äventyras när beslut fattas under enorm press. Nätverket lyfter fram individuella människoöden och varje människas värde då medierna och myndigheterna drar fram siffror, säkerhetshot och kostnadskalkyler. För samhällsfreden är det viktigt att finländarna bekantar sig med de som kommer utifrån och att invandrarna kan känna att de är en del av det här landet. Heminkvartering är det bästa sättet att förverkliga det här.

Vad har ditt engagemang för asylsökande gett dig? Jag har träffat många fina människor från olika länder. Jag har också fått nya nätverk i och perspektiv på hemlandet. Mängden aktivism som visat sig ger kraft. Samtidigt har jag insett hur orättvist vårt land kan vara mot dem som kommer hit. Det räcker inte bara med myndigheter; vi behöver också ett aktivt medborgarsamhälle. De asylsökandes livshistorier ger också saker sina rätta proportioner. Även med tanke på finländarnas välfärd borde vi höja vår

flyktingkvot och utvecklingsbiståndet. Alla undersökningar visar att människan blir lyckligare av att ge än av att få.

Hur vill du uppmuntra andra att agera för en rättvisare värld? Det gäller att hitta sätt som passar en själv, att komma ihåg att lyssna på sig själv och inse sina begränsningar. Man kan inte bära hela världen på sina axlar. Mig har det hjälpt att läsa färre nyheter och istället använda tiden till frivilligarbete. Jag tycker man ska göra saker tillsammans. Av människor får man kraft.

TEMA: ÖVERFISKET

Fisken som fångats i Senegal förs till Spanien för förädling och säljs till konsumenter i Europeiska unionen.

TEMA: ÖVERFISKET

ÖVERFISKET

TÖMMER HAVEN TEXT: Jaro Karkinen

FOTO: Kukka Ranta

ÖVERSÄTTNING: Jean Lindén

Överfiske innebär att man utarmar fiskbeståndet så kraftigt att populationen lider och inte kan återhämta sig. Efterfrågan på fiskprotein i kombination med de moderna fiskeflottornas väldiga effektivitet har lett till att flera fiskbestånd kollapsat och traditionella fiskevatten tömts. I takt med att fisken tagit slut har de stora fartygen börjat leta efter gynnsammare fiskevatten i den globala södern. I slutet av 1800-talet verkade havets rikedomar fortfarande vara outtömliga. Thomas Henry Huxley, biolog och ledamot av Kungliga Vetenskapsakademien, förkunnade 1883 att inget vi gör kan påverka mängden fisk. Han skulle nog vara mycket förbluffad om han kunde göra en resa till vår tid. De första offren som på allvar nådde över nyhetströskeln var Nordatlantens torskar i början av 1990-talet. I århundraden hade de kanadensiska fiskarna sett dem som en självklarhet, som ett aldrig sinande ymnighetshorn som skapade jobb och rikedom längs kusten. På några år minskade beståndet plötsligt till någon

procent av vad det varit. Fiskeindustrin hamnade i kris och företag gick omkull. Kanadas regering fick fullt upp med att förklara hur en sådan ekologisk katastrof kunde inträffa utan att någon försökte förhindra den. Man skulle tro att man lärde sig av misstagen. Men år 2016 ser läget dystert ut ur fiskens perspektiv. I fjol publicerade WWF en rapport med kalla fakta om havens tillstånd: på 40 år har flera fiskarters bestånd minskat med hälften – och de mest fiskade har minskat betydligt mer än så. Av sydlig tonfisk, som är en delikatess i det japanska köket, finns bara några procent

kvar. Och när en art fiskats till utrotningens rand flyttar fisket till nästa.

Två och en halv kilometer nät Fisken har ingen chans mot moderna trålare. Ekolodet kan lätt lokalisera stimmen och datorer hjälper till att föra fartyget till dem. Och nätet kan vara två och en halv kilometer långt! Ett modernt fiskefartygs

dagsfångst kan vara lika stor som årsfångsten för en gammaldags flotta. I jättenäten fastnar också oönskade arter: andra fiskar, sköldpaddor, hajar, rockor och till och med koraller. Ibland kan 90 procent av nätens innehåll vara annat än det man avsett att fånga. Den här bifångsten slängs oftast död tillbaks i havet. Modernt fiske har jämförts med att man skulle plocka bär genom att fälla hela skogen.

“Många fiskarters bestånd har minskat med hälften – de mest fiskade har minskat betydligt mer än så.”

TEMA: ÖVERFISKET

De lokala fiskarnas nät har inget att sätta emot de utländska fiskefartygens jättenät som kan vara flera kilometer långa. Dessutom förstör bottentrålarna ofta näten för fattiga småfiskare.

Illegala fiskare förtjänar storkovan Bestånden hotas också av illegalt fiske. Man bedömer att illegalt fiske är en av världens största kriminella branscher och omsätter tiotals miljarder dollar varje år. IUU-fisket (Illegal, Unreported and Unregulated) är dessutom ofta kopplat till annan organiserad brottslighet som människohandel. Besättningen på de illegala fiskefartygen utgörs ofta av flyktingar som inte får ordentlig lön, som arbetar i odrägliga förhållanden och till och med misshandlas. Det illegala fisket slukar de sista resterna på platser där man försökt att ens på något sätt skydda bestånden. När IUU-fartygens nät är utnötta kastas de ofta i havet där de fortsätter sitt spökfiske i åratal.

De fattiga kustområdena lider Man kunde tro att överfisket skulle ge mat på bordet åt en och annan hungrande. Men enligt penningens lag lönar det sig att göra affärer där man får bäst betalt för sin produkt. Så även om fisken skulle komma från vattnen utanför Västafrika lönar det sig att frakta den till Kina för förädling och sedan vidare till Europa för att sälja den i närbutikens frysdisk till exempel i Finland. Det rika norr fyller tallriken med fisk som rest runt jorden. Även Kinas växande medelklass har upptäckt fiskrätternas fröjd och har blivit en av världens viktigaste marknader för fisk. De stora trålarna berövar samtidigt utvecklingsländernas lokala småfiskare möjligheten att idka fiske. Lokal föräd-

ling av fångsten kunde generera jobb och inkomster i regionen om inte fisken försvann bakom horisonten i stora frysfartyg. Utarmningen av fiskbestånden hotar också de fattiga kustområdenas livsmedelsförsörjning.

EU spelar med två uppsättningar regler Europa är en av de viktigaste marknaderna för fisk och samtidigt en storfiskare. EU:s fiskeripolitik bestäms gemensamt av medlemsländerna. Den gemensamma fiskeripolitiken (GFP eller Common Fisheries Policy, CFP) uppdateras vart tionde år. GFP styr EU-fartygens agerande både på unionens vatten och på annat håll. EU-fartyg som fiskar utanför unionen gör det i enlighet med bilaterala fiskeavtal. Sådana har EU slutit med bland annat Västafrika och länderna vid Stilla havet och Indiska oceanen. Länderna får ekonomisk kompensation enligt hur mycket fisk EU-ländernas fartyg fångar. Men avtalen är problematiska. Som ekonomisk stormakt har EU ofta en starkare förhandlingsposition när man förhandlar fram avtalstexter med enskilda länder. Och då fisken inte följer territorialvattnens gränser ställs länderna i till exempel Västafrika inför en spelteoretisk situation: om ett land tillåter fiske lönar det sig också för de andra att göra det, så att inte vattnen töms på fisk på grannens sida. Tidigare årtiondens avtal hade smak av Vilda västern, men EU har sedan dess förändrat sitt agerande i mer hållbar riktning. Det centrala problemet är fortfarande att alla avtal inte innehåller bindande gränser för hur mycket man får fiska. I

unionens egna vatten finns sådana kvoter. I fisket spelar EU alltså med två uppsättningar kort och regler.

Kampanj för att stoppa överfisket Huvudmålet för Changemakers kampanj Kadonneet eväät (Försvunnen fisk) är att skriva in bindande fångstkvoter i alla bilaterala fiskeavtal som Europeiska unionen sluter. Som EU-medlem kan Finland aktivt främja ett mer rättvist och hållbart fiske i unionen. Samtidigt kan EU vara en föregångare som visar övriga världen hur man kan stoppa det oerhört problematiska överfisket. Genom att underteckna Changemakers vädjan på adressen www.kadonneetevaat.fi eller trycka din egen fisk på kampanjlakanet kan du vara med och kräva ett slut på överfisket. Vädjan överräcks i slutet av året till jordbruks- och miljöminister Kimmo Tiilikainen som ansvarar för fiskerifrågor. Den skickas också till EU:s miljö- och fiskekommissionär Karmenu Vella från Malta.

”Ett centralt problem är att bindande fångstkvoter inte skrivits in i alla avtal.” KÄLLOR: - Kari, Emma & Ranta, Kukka (2012), Kalavale. Into. - WWF (2015), Living Blue Planet. - FAO, Fisheries and Aquaculture Department, Statistics - FAO (2014), The Value of African Fisheries - Swarz, Sumaila, Watson & Pauly (2010) Sourcing seafood for the three major markets: The EU, Japan and the USA. Marine Policy 34, 1366-1373.

TEMA: ÖVERFISKET

FISK GER TRYGGHET PÅ VÄRLDENS MATBORD

Rätten till mat är en mänsklig rättighet och fisken är viktig för att förverkliga den. TEXT: Mari Keski-Nisula

ÖVERSÄTTNING: Jean Lindén

FOTO: Lauri Soini / Kyrkans Utlandshjälp

En kvinna säljer fisk på marknaden i Kampodja, där kvinnor får mer än hälften av sitt daglida kalciumintag från fisk och skaldjur.

I världen finns mat så det räcker för alla, och varje människa har rätt till tillräcklig och närande mat. Trots det går 795 miljoner människor även denna kväll och lägger sig hungriga – de flesta av dem i utvecklingsländerna. En av 2000-talets största utmaningar är att producera tillräckligt med mat för den växande befolkningen. Jordens befolkning beräknas överskrida 9 miljarder före år 2050. Orsakerna till matbristen är komplexa och sammanflätade i varandra. Till exempel sänker naturkatastrofer, krig och konflikter både köpkraften och produktionen. De påverkar också matpriserna snabbt. I framtiden lär många konflikter ha sin upprinnelse i sinande naturresurser, och klimatförändringen drabbar människor som redan tidigare är utsatta. Osäker livsmedelsförsörjning har samtidigt ofta strukturella orsaker såsom fattigdom,

undermålig matproduktion och kvinnornas svaga position. Även överfisket försvårar märkbart livsmedelsförsörjningen i utvecklingsländer vars lokalsamhällen är beroende av de havs- och sjöområden som utarmas.

Fiskens betydelse på världens tallrikar Eftersom fisk innehåller mycket animaliskt protein och mikronäringsämnen är dess betydelse stor för världens livsmedelsförsörjning. Även om fisket bara täcker 10 procent av världens kaloribehov, jämfört med jordbruket som står för nästan 90 procent, så får ungefär en och en halv miljard människor nästan en femtedel av sitt dagliga intag av animaliskt protein via fisk. I många länder är

dessutom fiskens mikronäringsämnen – i synnerhet A-vitamin, kalcium, järn och zink - ännu viktigare än proteinet. Till exempel får kvinnorna i Kambodja 51 procent av sitt dagliga kalciumintag från fisk och skaldjur. Fisken är viktig också för utvecklingsländernas ekonomi. Fisket är en viktig näring för miljontals av världens fattigaste och skapar jobb för över 100 miljoner människor i utvecklingsländerna. Speciellt det småskaliga fisket är viktigt för att minska fattigdomen. Från fiskodlingarna tar man med sig fisk hem, de ger billigt animaliskt protein för städernas invånare och skapar arbetsplatser i både produktionen och värdekedjan. Enligt FN:s livsmedels- och jordbruksorganisation har fisken en nyckelroll för att trygga livsmedelsförsörjningen globalt.

LOPPU LIIKAKALASTUKSELLE! Liikakalastus on vakava ongelma, joka uhkaa tyhjentää maailman meret. Kestämätön kalastus vaarantaa ruokaturvan ja rannikkoseutujen toimeentulon erityisesti kehitysmaissa. EU on yksi maailman suurimmista kalastajista, joka solmii kahdenvälisiä kalastussopimuksia mm. LänsiAfrikan, Tyynen valtameren ja Intian valtameren valtioiden kanssa. EU:n omilla aluevesillä enimmäissaaliin rajoitukset jo suojelevat kalakantoja liikakalastukselta. Changemakerin Kadonneet eväät -kampanja vaatii, että Suomen on puututtava ongelmaan vaatimalla Euroopan unionia kirjaamaan sitovat enimmäispyyntimäärät myös kahdenvälisiin kalastussopimuksiinsa.

ALLEKIRJOITA KAMPANJAVETOOMUS: WWW.KADONNEETEVAAT.FI

TULE CHANGEMAKER-VIIKONLOPPUUN 7.-9.10.

Tämä koulutusviikonloppu on ehdottomasti syksyn hauskin tapahtuma! Viikonloppuleirillä opit kehitysmaihin liittyvistä kysymyksistä ja innostut maailman muuttamisesta ja kampanjoinnista. Luvassa on myös erilaisia työpajoja sekä kiinnostavia kouluttajia. Koulutusviikonloput ovat erinomainen tapa tutustua paremmin Changemakeriin sekä muihin vapaaehtoisiimme. Osallistuminen niihin on paitsi innostavaa, myös ilmaista! Syksyn Changemaker-viikonloppu järjestetään 7.-9.10. Mäntsälässä. Ilmoittautuminen alkaa syyskuussa. Lue lisää www.changemaker.fi ja ilmoittaudu mukaan!