Kolumni: Ilman yhteyksiä moni tarina jää kertomatta

Ilman yhteyksiä moni tarina jää kertomatta

KUN KORONASTA tuli koko maailman puheenaihe maaliskuussa 2020, tein töitä ulkomaantoimittajana. Seurasin uutisia Syyrian Idlibin hauraasta tulitauosta. Miljoonan pakolaisen maakunnassa pelättiin tartuntoja.

Sain WhatsAppilla yhteyden syyrialaiseen perheenäitiin, joka kertoi minulle sodasta ja lastensa kuulumisista. Yhteyksien avulla 2 800 kilometrin välimatka Helsingin ja Idlibin välillä tuntui kaventuvan hetkessä.

Haastattelun jälkeen olin tyytyväinen. Konfliktiuutisia hallitsevat usein maskuliiniset aiheet kuten tulitauot ja hyökkäykset, ja tapahtumista kertovat useammin miehet kuin naiset tai vähemmistöt.

Kerrankin sain haastattelun tavalliselta perheenäidiltä! Monta tarinaa jää kertomatta nimenomaan siksi, etteivät naiset tavalla tai toisella pääse ääneen.

SUKUPUOLTEN välillä on digikuilu, joka ruokkii epätasa-arvoa. Kansainvälisen televiestintäliiton mukaan 41 prosenttia kehittyvien maiden naisista pääsee verkkoon. Miehillä vastaava luku on 53 prosenttia. Vertailun vuoksi: Suomessa ainakin 92 prosenttia väestöstä käyttää tänä päivänä nettiä.

Mobiiliverkkooon pääseviä naisia on maailmassa 234 miljoonaa vähemmän kuin verkkoon pääseviä miehiä, kertoo matkapuhelinoperaattoreita edustavan GSMA:n raportti. Nainen myös omistaa älypuhelimen miestä epätodennäköisemmin.

Unicefin kirjallisuuskatsauksen mukaan myös alaikäisillä tytöillä on poikia huonommat mahdollisuudet päästä yhteyksien äärelle.

Se tarkoittaa esimerkiksi, etteivät tytöt pääse käsiksi tietoon samalla lailla kuin pojat ja etteivät tytöt osallistu somessa käytävään keskusteluun samoin kuin pojat. Kuilu näkyy erityisen selkeästi Aasian maissa kuten Nepalissa ja Bangladeshissa.

Tätä palloa tallaavista noin puolet on naisia. Miltä maailma kuulostaisi, jos väestön toinenkin puolikas pääsisi täysivaltaisesti ääneen?

KOULUTUS PARANTAA digitaalista lukutaitoa – siis sitä, että osaa navigoida digiviidakossa, ymmärtää sen sisältöjä ja myös arvioi niitä kriittisesti. Korona-aika vauhditti digikehitystä Kirkon Ulkomaanavun hankkeissa. Esimerkiksi Jordaniassa kyberturvallisuuskoulutuksen 1219 osallistujasta puolet oli naisia.

Digitaidot ovat entistä tärkeämpiä myös toimeentulon kannalta. YK on arvioinut, että 90 prosenttia työpaikoista pitää sisällään jonkinlaisen digitaalisen elementin.

Jos tytöt ja naiset eivät pääse yhdenvertaisina opettelemaan laitteiden ja yhteyksien käyttöä, heillä on tulevaisuudessa vähemmän työhön liittyviä mahdollisuuksia.

MAALISKUUSSA 2020 yhteydet ja viestittelysovellus auttoivat minua saamaan esiin syyrialaisen naisen äänen. Uutisjuttuni ei muuttanut isossa kuvassa sitä, kuka esimerkiksi Syyrian konfliktista puhuu. Ilmestymispäivänään se kuitenkin toi tervetullutta näkökulmaa jo tuolloin lähes vuosikymmenen mittaiseen konfliktiin.

Äiti kertoi konfliktin etenemiseen liittyvistä havainnoistaan siinä missä uutistoimistojen haastattelemat kenraalitkin, mutta lähestymistapa oli inhimillinen. Hän ei puhunut kasvottomista sodan uhreista vaan omista lapsista, pikkutytöistä ja -pojista.

Juttu olisi jäänyt tekemättä, jollei meillä molemmilla olisi ollut älypuhelinta ja verkkoyhteyttä sekä taitoja niiden käyttämiseen. Työ digitasa-arvon parissa jatkukoon, sillä etäyhteydet ovat tulleet jäädäkseen.

teksti: Ulriikka Myöhänen • kuva: Antti Yrjönen

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-lehden toimituspäällikkö ja Lähi-idän viestinnän asiantuntija.

10+1 ASIAA MAAILMASTA VUONNA 2030

Millaista elämä on 10 vuoden päästä? Suunnat ovat jo nähtävissä, ja myös Kirkon Ulkomaanapu valmistautuu muuttuvan maailman haasteisiin.

IHMISIÄ ON AINA kiehtonut tulevaisuuden ennustaminen. Millainen on tulevaisuuden kaupunki? Onko meillä pian lentäviä autoja?

Usein pitkän aikavälin muutoksia liioitellaan, eikä ihmiskunta yhden sukupolven aikana siirry lomailemaan avaruudessa. Toisaalta esimerkiksi digitalisaatio eteni suurin harppauksin vain yhden koronavuoden aikana. Luultavasti emme koskaan täysin saavuta unelmoimaamme tulevaisuutta, mutta ennakoinnin avulla voimme ehkäistä ei-toivottuja kehityskulkuja. Tähän artikkeliin olemme koonneet tulevaisuuden trendejä seuraavien asiantuntijoiden avulla 10 signaalia siitä, mihin maailma on menossa.

1. MAAILMAN VÄESTÖ KASVAA ERI TAHDISSA YK:n mukaan vuonna 2030 maailmassa on 8,7 miljardia ihmistä. Vuoteen 2030 mennessä Saharan eteläpuolisen Afrikan väestö kasvaa kolmanneksella - ja vuoteen 2050 mennessä jopa kaksinkertaistuu. Nuorten osuus kasvaa.

Euroopassa väestömäärä pysyy ennallaan, ja ikääntyneiden osuus kasvaa. Väestö ikääntyy myös Pohjois-Amerikassa, mutta työikäisen väestön odotetaan riittävän paremmin kuin Euroopassa. Pohjois-Amerikan väestön ennustetaan kasvavan vielä 2050-luvullakin. – Johtava asiantuntija Mikko Dufva, Sitra

2. ILMASTONMUUTOS NOSTAA PAKOLAISMÄÄRIÄ Parhaillaan vain noin 30 prosenttia maailman pakolaisista asuu leireissä, ja valtaosa etsii turvaa ja toimeentuloa kaupungeista. Suurin osa (86 %) maailman pakolaisista elää köyhissä ja keskitulon maissa.

Pakolaisuuden taustalla ovat useimmiten aseelliset konfliktit, mutta tulevaisuudessa myös yhä enemmän ilmastonmuutos, joka kasvattaa nälänhädän riskiä ja moninkertaistaa konfliktiriskejä.

Pakkomuuton kehitystä on vaikea ennustaa. Eräiden arvioiden mukaan elinympäristöjen heikentyminen yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa voi johtaa 50-700 miljoonan ihmisen massapakolaisuuteen vuoteen 2050 mennessä. – Lähetystöneuvos Veli-Pekka Kaivola, ulkoministeriön humanitaarisen avun ja politiikan yksikkö

ELINYMPÄRISTÖJEN HEIKENTYMINEN YHDESSÄ ILMASTONMUUTOKSEN KANSSA VOI JOHTAA 50700 MILJOONAN IHMISEN MASSAPAKOLAISUUTEEN VUOTEEN 2050 MENNESSÄ.

3. TYÖIKÄISTEN MÄÄRÄ KASVAA AFRIKASSA JA ETELÄAASIASSA Nykyisen noin kolmen miljardin työntekijän määrä tulee vuoteen 2050 mennessä olemaan ILO:n arvioiden mukaan noin 4,5 miljardia.

Kasvu on erityisen voimakasta Afrikassa ja Etelä-Aasiassa, joissa yhteiskunnat eivät kykene tarjoamaan kaikille toimeentulon takaavaa työtä. Erityisesti nuoret hakeutuvat siirtolaisina muille työmarkkinoille. Mahdolliset ilmastonmuutoksen luomat paineet tuotanto- ja elinolosuhteisiin luultavasti kiihdyttävät muuttohalukkuutta.

Jo nyt Afrikan ja Etelä-Aasian työvoiman iso ongelma on heikko peruskoulutuksen taso. Jopa perinteisiin hyväpalkkaisiin teollisuustöihin tuodaan osaavaa työvoimaa esimerkiksi Euroopasta. – Toiminnanjohtaja Janne Ronkainen, SASK

4. TALOUSAJATTELU MURROSVAIHEESSA Koronakriisi on korostanut tarvetta siirtyä korjaavaan ja uusintavaan talousajatteluun. Siinä talous nähdään keinona sekä korjata tehtyjä vahinkoja että samalla vahvistaa ympäristön tilaa ja hyvinvoinnin oikeudenmukaista jakautumista. Kriisissä paljastunut globaalin talouden haavoittuvuus on lisännyt tarvetta vahvistaa kansantalouksien kestävyyttä ja taloudellisen toiminnan monipuolisuutta. 2020-luvun aikana taloutta tulisi uudistaa ympäristön ja ihmisen kannalta kestäväksi. Ilmastokriisiä ei voida ratkaista ilman globaalin eriarvoisuuden vähentämistä. – Johtava asiantuntija Mikko Dufva, Sitra

5. USKONNOILLA ON MAAILMANLAAJUISESTI YHÄ SUUREMPI MERKITYS Yli 80 prosenttia maailman väestöstä kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön, ja yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen mukaan uskontokuntiin kuuluvien osuus nousee tulevien vuosikymmenien aikana. Kristinusko säilyttää asemansa suurimpana uskontokuntana, mutta islamin osuus kasvaa merkittävästi. Kristinuskon painopiste on jo 2020-luvulla selvästi eteläisellä pallonpuoliskolla, ja suuntaus vahvistuu tulevaisuudessa.

Uskontojen merkitys korostuu kehitysyhteistyössä. Vaikuttamalla uskonnollisiin johtajiin voidaan vaikuttaa kokonaisiin yhteisöihin esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. – Kirkollisten ja ekumeenisten suhteiden päällikkö Antti Laine, Kirkon Ulkomaanapu 6. SUKUPUOLTEN VÄLINEN DIGIKUILU PIENENEE Kymmenen vuotta tasa-arvotyössä on lyhyt aika suurille asennemuutoksille, mutta pitkä aika teknologian kehittämiselle tai uusien opiskelijasukupolvien kasvamiselle. Voisiko kymmenen vuoden kuluttua yli kolmasosa sovelluskehittäjistä olla naisia tai muita sukupuolia kuin miehiä?

Kymmenessä vuodessa yhä useampi tyttö ja nainen myös kehittyvissä maissa pääsee internetiin ja oppii käyttämään digityökaluja. Se monipuolistaa alustojen käyttäjiä sekä antaa tytöille ja naisille pääsyn vuorovaikutuksen, tiedon ja taloudellisten mahdollisuuksien äärelle. – Erityisasiantuntija Milla Halme, Plan International Suomi

VOISIKO KYMMENEN VUODEN KULUTTUA YLI KOLMASOSA SOVELLUSKEHITTÄJISTÄ OLLA NAISIA TAI MUITA SUKUPUOLIA KUIN MIEHIÄ?

7. VERKKOHÄIRINNÄN TORJUNTAAN UUSIA KEINOJA Digitaalisilla alustoilla ja somejäteillä on suuri paine torjua verkkohäirintää. Se ei ole helppoa, sillä keinot häiritä muuttuvat. Tulevina vuosina tekoäly oppii tunnistamaan häirintää eri kielillä, jolloin keskustelujen moderointi on tehokkaampaa. Vaikuttaisi myös siltä, että somessa halutaan palata rajoittamattomista alustoista takaisin yksityisempiin ryhmiin.

Valtiot kehittävät lainsäädäntöään, jotta vihapuheeseen ja sukupuolittuneeseen häirintään pystytään tarttumaan myös viranomaisvoimin. Suomessa sukupuoli rikoksen motiivina on tulossa rangaistuksen koventamisperusteeksi. – Erityisasiantuntija Milla Halme, Plan International Suomi

8. KANSAINVÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ VAI NATIONALISMIA? Pandemia on tehnyt tuskallisen näkyväksi maailman verkottuneisuuden. Samaan aikaan kriisi on ajanut useat maat käpertymään itseensä, vaikka globaali yhteistyö ei ole koskaan ollut tärkeämpää.

Luottamuksen ja solidaarisuuden puute on koetellut jo muutenkin jännitteistä tilannetta. Ilmastokriisiä, luontokatoa tai pandemiaa ei ratkaista ilman globaalia yhteistyötä. Vuoden 2030 tilanne riippuu siitä, miten vahvistamme kansainvälistä yhteistyötä tässä ja nyt. –Johtava asiantuntija Mikko Dufva, Sitra

9. SEURAAVAT VUODET MÄÄRITTÄVÄT ILMASTON TULEVAISUUDEN Kuluva vuosikymmen on erittäin tärkeä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ilmastotekojen ja hiilineutraaliuden on oltava uusi normaali vuoteen 2030 mennessä.

Eri toimijat asettavat ilmastotavoitteita ja tekevät suunnitelmia niiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi EU tähtää 55 prosentin hiilipäästöjen vähentämiseen vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Meillä kaikilla on tärkeä rooli vielä vahvempien sitoumuksien vaatimisessa sekä siinä, että yksilöinä teemme oman osuutemme. –Ilmastotyön asiantuntija, Aly Cabrera, Kirkon Ulkomaanapu

10. OPPIMINEN MULLISTUU VUOTEEN 2030 MENNESSÄ Korona-pandemia on vienyt eteenpäin etäopetusta. Vuonna 2030 tiedonsiirron teknologia on lähes jokaisen saavutettavissa ja sekä tiedonsiirron että laitteiden kustannukset ovat pienemmät.

+1 Mitä KUA tekee, jotta oikeudenmukainen ja sopeutumiskykyinen maailma toteutuisi?

LAADUKAS KOULUTUS korostuu KUA:n työssä myös tulevaisuudessa. Koulutus mahdollistaa kestävän talouskasvun ja demokratiakehityksen. Ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja linkittäminen työelämään tuo toimeentulomahdollisuuksia kasvavalle väestölle.

Digimahdollisuuksien hyödyntäminen koulutuksessa, työelämässä ja yritystoiminnassa edellyttää laadukasta peruskoulutusta. Digiympäristöissä tapahtuva vaikuttaminen nousee yhä merkittävämmäksi uhaksi yhteiskunnan vakaudelle. Tämä näkökulma tulee korostumaan KUA:n rauhantyössä.

Perinteisen kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun rahoittajien rinnalle on noussut Kiinan, Venäjän, Turkin ja Gulf-maiden ajattelumalli, jossa kansalaisyhteiskunnan rooli ja ihmisoikeudet sivuutetaan. Ainoastaan riittävän vahvat kansalaisyhteiskunnat kykenevät tarjoamaan aidon vastavoiman ylikansallisille talous- ja poliittisille pyrkimyksille. – Varatoiminnanjohtaja Tomi Järvinen, Kirkon Ulkomaanapu

Kehittyvissä maissa haasteet tulevat näkyviin oppimisen fyysisessä ympäristössä. Oppimisen kannalta tärkeä fyysinen kokoontuminen voi olla vaikeaa pitkien matkojen, konfliktien ja luonnonmullistusten takia.

Tulevaisuudessa opettajat voivat kulkea oppilaiden kyliin matalaenergisillä sähköpotkulaudoilla. Koulurakennuksia voidaan kenties tulostaa nopeasti nanomateriaaleista. – Koordinaattori Pasi Aaltonen Kirkon Ulkomaanapu

teksti: Noora Pohjanheimo • kuvitukset: Carla Ladau

”ISOSISKO ONNISTUI KOHENTAMAAN MIELTÄNI”

Isoveli, isosisko -toiminta Itä-Jerusalemissa yhdistää syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja vapaaehtoisina mentoreina toimivat nuoret aikuiset.

1.

METELI HUONEESSA on melkoinen. Lapset ovat kokoontuneet pöytien ääreen askartelemaan kellotaulujen äärelle. Innokkaasti ja iloisesti hälisevää joukkoa paimentaa nuorten aikuisten ryhmä.

Itä-Jerusalemissa kesällä 2021 kuvattu videomateriaali välittää kuulumisia Kirkon Ulkomaanavun ja paikallisen kumppanin Palestinian Counseling Centerin yhteisestä Isoveli, isosisko -projektista.

Hankkeessa syrjäytymisvaarassa olevat lapset saavat itselleen henkilökohtaisen ”isosiskon” tai ”isoveljen”, jonka kanssa he viettävät säännöllisesti aikaa. Tarkoituksena on tarjota lapsille psykologista ja sosiaalista tukea ja sisällyttää päiviin järkevää tekemistä. Samalla isot sisarukset saavat mahdollisuuden kehittää ammattitaitoaan kasvatuksen parissa.

Tässä jutussa kolme projektiin osallistunutta ”siskosta” kertoo, miten mentorointisuhde muutti heitä.

Pikkusisko Ghina Jewels, 11, Silwan

”PERHEENI ON KIVA, minulla on kaksi veljeä ja siskoa. Vapaa-ajallani piirrän, katson televisiota, leikin serkkujeni kanssa ja opetan veljeäni. Joskus siivoan taloa äitini kanssa. Toivon, että minusta tulee isona uimaopettaja, koska rakastan lapsia.

Isosiskoni nimi on Hadeel, ja hän opiskelee valmistuakseen sairaanhoitajaksi. Hän kertoo minulle tarinoita siitä, mitä hän tekee. Hän vie minut silloin tällöin yliopistolle ja on myös ostanut minulle lahjaksi vaatteita Eid-pyhää varten. Joskus hän käy kotonani, joskus minä menen hänen luokseen ja joskus tapaamme toimintakeskuksen tiloissa.

Koronavirus on vaikuttanut meihin. Emme voi nähdä toisiamme ja puhumme vain puhelimessa. Haluaisin nähdä häntä enemmän, sillä kasvokkain tapaaminen on paljon hyödyllisempää kuin puhelimessa puhuminen.

Hadeel on käskenyt minua olemaan hermoilematta – ja itse asiassa, en ole enää yhtä hermostunut kuin ennen. Olen kertonut hänelle pitäväni matematiikasta ja paljastanut, että minusta tulee isona uimaopettaja. Parasta elämässäni on se, että tapasin Hadeelin. Minulla on aina ikävä häntä.”

3.

Isosisko Mona Zallum, 21, Beit Hanina

”OPISKELEN KASVATUSTIETEITÄ al-Qudsin yliopistossa. Olen juuri lopettelemassa kandin tutkintoani ja haluaisin jatkaa opintoja samalla alalla.

Lähdin mukaan Isoveli, isosisko -toimintaan, jotta voisin tehdä töitä vapaaehtoisena ja kehittää kasvatus- ja elämäntaitojani. Olen lasten kanssa ja tarkkailen heidän oppimisvaikeuksiaan. ”Pikkusiskoni” Yasmin on neljännellä luokalla, ja autan häntä koulutyössä.

Kun tapaan pikkusiskoani, kysyn häneltä ensiksi hänen päivästään. Se auttaa murtamaan muurit väliltämme. Jos hänellä on vaikeuksia joissain oppiaineissa, autan häntä. Yasmin pitää

1. ”Parasta elämässäni on se, että tapasin Hadeelin,” sanoo Ghina Jewels.

2. Isoveli, isosisko -toiminta jouduttiin siirtämään koronaaikana etämalliin.

3. Ohjelma yhdistää kasvatustyöstä kiinnostuneet nuoret aikuiset ja syrjäytymisvaarassa olevat lapset.

4. Mona Zallum, opiskelee kasvatustieteitä ja ammentaa vapaaehtoisena käytännön kokemusta kasvatustyöstä.

5. Isosisko auttaa Jamila Abu Nabia, läksyissä ja erityisesti kieliopissa.

4.

”ENNEN OLIN AINA YLIOPISTOLLA OPPIMASSA, MITEN OPPIMISVAIKEUKSIA HAVAITAAN. KUN TULIN TÄNNE KESKUKSELLE, NÄIN SEN KÄYTÄNNÖSSÄ.”

piirtämisestä ja väreistä. Me harrastamme piirtämistä yhdessä ja tapaamme toisiamme usein kirjastossa. Koronan aikana emme voineet nähdä kasvokkain vaan tapasimme Zoomissa. Avasimme kameramme ja olimme ikään kuin kirjastossa.

Korona on vaikuttanut elämäämme positiivisesti ja negatiivisesti. Negatiivista on se, että istumme pitkiä aikoja kotona, mikä tekee meistä laiskoja. Myönteistä on se, että nyt oppiminen on mahdollista missä tahansa.

Elämäni on muuttunut. Ennen olin aina yliopistolla oppimassa, miten oppimisvaikeuksia havaitaan. Kun tulin tänne keskukselle, näin sen käytännössä. Kasvatusalalla minun pitääkin olla tekemisissä lasten kanssa. Viiden vuoden päästä olen ehkä saanut loppuun opintoni kasvatuksen parissa ja teen töitä opettajana.

5.

”PITÄÄ PYSYÄ RAUHALLISENA JA KESKUSTELLA MALTILLISESTI, JOTTEI TULISI VAHINGOSSA SANOTTUA PAHOJA SANOJA.”

On kivaa, kun minulla on pikkusisko ja saan viettää hänen kanssaan aikaa. Annan hänelle omista taidoistani, motivoin häntä tulevaisuutta varten ja myös itse opin häneltä. Sellainen tunne minulle on jäänyt.”

Pikkusisko Jamila Abu Nab, 11, Silwan

”KUN KASVAN AIKUISEKSI, haluan sydänkirurgiksi. Rakastan opiskelua ja tunnen oloni onnelliseksi, kun saan koulussa hyviä numeroita.

Isoveli, isosisko -ohjelma on minulle hyödyllinen. Isosiskoni nimi on Aya, ja hän on aina mukava minulle. Hän saattaa laittaa minulle tekstiviestin ja käy kotonani. Me käymme kävelyillä, juttelemme, piirrämme ja leikimme. Joskus menemme al-Aqsa-moskeijaan yhdessä. Aya opettaa arabian kieltä ja auttaa minua kieliopin kanssa. Hän saattaa tehdä vaikkapa pelin, joka käsittelee verbejä ja kielioppisääntöjä.

Pahimpana korona-aikana Ayan tapaaminen oli vaikeaa, ja sen vuoksi juttelimme vain puhelimitse. Silloin minun oli vähän vaikeaa ymmärtää häntä. Kun virus ei enää levinnyt niin vauhdikkaasti, aloimme taas tavata kasvokkain.

Aya on opettanut minulle, ettei kannata suuttua liian nopeasti. Pitää pysyä rauhallisena ja keskustella maltillisesti, jottei tulisi vahingossa sanottua pahoja sanoja. Hän on myös sanonut, että pitää olla kiltti muille ihmisille.

Olen rakastanut Ayaa ensikohtaamisestani lähtien. Tiesin heti, että hän on hyvä ihminen. Isoveli, isosisko -ohjelma on muuttanut minua paljon. En ole enää yhtä hermostunut ja levoton kuin aiemmin. Olen oppinut olemaan rauhallinen ja puhumaan ihmisille kohteliaasti. Toivon, että kaikki, joilla on ongelmia, löytävät ohjelman pariin. Parasta on ollut se, että isosiskoni onnistui kohentamaan mieltäni.”

teksti: Ulriikka Myöhänen • kuvat: Ahmad al-Bazz

Isoveli, isosisko -hanketta on tuettu Nenäpäivä-varoin! Nenäpäivää vietetään 12.11.2021. Seuraa suoraa lähetystä Yle TV1:ltä klo 19 alkaen ja ole mukana tekemässä maailmasta parempaa paikkaa jokaiselle lapselle. Lisätietoja: nenapaiva.fi.

LOIKKA ETURIVIIN

Meidän länsimaisten ihmisten on totuteltava siihen, että afrikkalaiset voivat olla meitä ketterämpiä digitaalisuudessa.

TUNSIN ITSENI TYPERÄKSI.

Olin käynyt supermarketissa Kenian pääkaupungissa Nairobissa ja ihmetellyt, kuinka tottuneesti paikalliset ihmiset vinguttivat pankkikorttejaan. Matkustanut YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n leirille Kalobeyein kylään ja kuullut, että Maailman ruokajärjestö WFP siirsi ruoka-apunsa pakolaisille mobiilimaksuina.

Kiberan slummissa Nairobissa olin nähnyt, kuinka asukkaat maksoivat ruokansa M-Pesan mobiilisovelluksella.

Tiesin kyllä, että Kenia on alemman keskitulon maa, jonka talous on kasvanut ripeästi. Silti keväällä 2017 oletin, että Kenian shillinkejä on vaihdettava, koska vain käteinen raha käy varmasti. Ajattelin, että kehitys etenee kehittyvissä maissa kuin lapsuuteni Suomessa: käteistä rahaa ja talletustili paikallisessa pankissa, sitten pankkikortti ja verkkopankki.

Kuinka väärässä olinkaan. Kenialaiset olivat tehneet digiloikan eli hypänneet perinteisten pankkipalvelujen yli mobiilirahatileihin. Neljä vuotta sitten mobiiliraha oli vasta tulossa Suomeen, ja vielä tänäkin päivänä vain joka viides suomalainen maksaa laskujaan matkapuhelimella.

DIGITALISAATIO on yksi megatrendeistä. Sillä tarkoitetaan tietotekniikan hyödyntämistä arjessa yhä enemmän, ja sitä minäkin teen jo täysillä. Työskentelen tietokoneella, maksan laskut mobiilipankissa, ostan vaatteita nettikaupasta ja jos haluan, tilaan ruokaa kotiin ravintolan tai kaupan verkkosivuilta.

Internetyhteys ja digitaaliset taidot jakavat maailman. Tiedän, että kuulun digitaaliseen eliittiin.

Suomen kaltaisissa teollistuneissa maissa verkkoyhteys on lähes kaikilla, jotka sitä osaavat tai haluavat käyttää. Lapset oppivat digitaalisia taitoja jo varhain, saavat jopa koulusta käyttöönsä tietokoneen maksutta.

Kehittyvissä maissa lähes joka toisella kotitaloudella on verkkoyhteys, vähiten kehittyneissä maissa vain joka viidennellä. Afrikka on köyhin maanosa, ja siellä kuluttajat maksavat verkkoyhteydestä tuloihin suhteutettuina eniten maailmassa. Vain alle viisi prosenttia kehittyvien maiden asukkaista ostaa tarvikkeita ja palveluja verkosta.

Maailma digitalisoituu silti, eritahtisesti. Se lisää eriarvoisuutta.

Digitaalisessa kehityksessä tekninen laite, kuten tietokone, on vain väline. Heikoin lenkki on ihminen, hänen valmiutensa käyttää teknologian mahdollisuuksia. Tästä on helppo päätyä siihen, että koulutuksen tulisi painottua yhä enemmän digitaaliseen oppimiseen ja ajatteluun, erityisesti tiedon luovaan ja kriittiseen käsittelyyn.

OTAN ESIMERKKEJÄ AFRIKASTA. Maanviljelijä tilaa matkapuhelimellaan siemeniä kaupasta, joka sijaitsee satojen kilometrien päässä. Jos tilaus menee perille, hän säästää aikaansa ja matkakulut.

Kylän naiset perustavat mikrolainalla käsitöiden verkkokaupan. Asiakkaita tulee lisää, mutta verkkokaupan sovellus takkuilee ja vaatii teknistä osaamista, jota heillä ei ole.

Jos teknologia toimii ja kyvyt riittävät, digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia.

Vielä hurjempaa on luvassa. Ihmishenkiä Afrikan maaseudulla pelastuu, kun kirurgi ohjaa operoivaa robottia etäleikkauksessa tuhansien kilometrien päästä. Opiskella voi ilman luku- ja kirjoitustaitoa, kun mobiilisovellus kääntää puheen tekstiksi ja tekstin puheeksi.

Esimerkit ovat Turun yliopiston tietotekniikan professorilta Erkki Sutiselta, joka johtaa Suomen ensimmäistä etäkampusta Namibian pääkaupungissa Windhoekissa.

Hän korostaa digitaalista itsenäisyyttä. Afrikkalaiset eivät saa jäädä pelkästään sovellusten käyttäjiksi, vaan heidän on noustava niiden tekijöiksi. Muuten osa Afrikan valtioista jää jälleen syrjään kehityksestä, toisen luokan kansoiksi digitalisaatiossa.

Digitaalinen maailma perustuu tietoon, ja uusi tietoon perustuva vauraus keskittyy niille, jotka keräävät, hallitsevat ja omistavat tietoaineistoja.

Sutinen kertoo kiinalaisista, jotka hallitsevat sähkölaitoksen käyttäjätietoja afrikkalaisessa kaupungissa. He tietävät, minkä alueen kotitaloudet käyttävät eniten sähköä, mihin aikaan ja kuinka paljon. Afrikkalaiset kuluttajat saavat vain tiedon omasta sähkönkulutuksestaan.

Mutta kuka tietää, mihin kaikkeen kiinalaiset käyttävät tietojaan, hän pohtii.

VUONNA 2019 jo yli miljardi ihmistä käytti mobiilirahapalveluja, kuten kenialaista M-Pesaa, joka ei vaadi internetyhteyttä. Eniten käyttäjiä oli Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

Rahankäyttö on muuttunut, ja perustavanlaatuisesti.

Mietin hämmennystäni Keniassa. Suhtaudunko afrikkalaisiin yhä holhoavasti, jos oletin, että he käyvät läpi samat kehitysvaiheet kuin me Suomessa? Vai tajusinko, että edustan kehittyvää maata, joka on vanheneva, yhteiskunnallistaloudellisesti taantuva, ylipainoinen, väsynyt ja laiska?

Ja että afrikkalaiset voivat olla meitä ketterämpiä?

Digiloikat jatkuvat, professori Erkki Sutinen sanoo. Vuoteen 2030 mennessä lähes puolet maailman nuorista on afrikkalaisia, joilla on digitaalisia taitoja ja kykyä käyttää teknologiaa uusilla tavoilla. Lahjakkuutta Afrikan nuorilla on, Sutinen sanoo, mutta he ovat ujoja ja kaipaavat rohkaisua.

Sen jälkeen maailma on heidän.

teksti Päivi Ängeslevä • kuvitus: Anja Reponen