Ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrä ja riittävyys

Ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrä ja riittävyys Marja-Helena Salmio Matti Mäkelä

Marja-Helena Salmio Matti Mäkelä

Ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrä ja riittävyys

1

© Opetushallitus ja tekijät Taitto: Satu Hatakka, Turun ammatti-instituutti Painopaikka: Juvenes Print – Tampereen Yliopistopaino Oy 2009 ISBN 978-952-99956-7-7 (nid.)

ISBN 978-952-99956-8-4 (pdf)

2

Saatesanat Tämä raportti sisältää tietoa ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrästä ja riittävyydestä. Opetushallitus teetti tämän suomen- ja ruotsinkielisen ammatillisen peruskoulutuksen tilannetta kartoittavan selvityksen opetusministeriön toimeksiannosta.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan: lähiopetuksen ja -ohjauksen määrää lisätään ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tällä selvityksellä tuotettiin tietoa tuon hallitusohjelman linjauksen toteuttamiseen liittyvän päätöksenteon taustaksi.

Lähiopetuksen ja -ohjauksen määrää ja riittävyyttä on kartoitettu aikaisempien selvitysten ja tilastoaineiston pohjalta sekä koulutuksen järjestäjille ja opettajille osoitettujen kyselyjen ja koulutuksen järjestäjien, opettajien, opiskelijoiden ja työelämän edustajien haastattelujen perusteella. Työ on ollut haasteellista sekä opetuksen ja ohjauksen käsitteellisen monimuotoisuuden että seurantajärjestelmien rajallisuuden vuoksi.

Ammatillisen koulutuksen houkuttelevuus on lisääntynyt ilahduttavasti viime vuosina monien eri toimenpiteiden seurauksena. Kuitenkin edelleen varsin moni ei saa suoritetuksi aloittamaansa tutkintoa. Siihen on lukuisia syitä, mutta opetuksen ja ohjauksen määrällä ja laadulla on luonnollisesti keskeinen vaikutus opintojen etenemiseen ja ammattitaitovaatimusten saavuttamiseen. Toisaalta ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelee opiskelijoita, joilla olisi edellytyksiä edetä keskimääräistä nopeammin, mikäli he saisivat oikeaan aikaan ja oikein mitoitettuna ohjausta.

Raportti sisältää analyysin aiemmista selvityksistä sekä tiedot opetuksen ja ohjauksen määrästä tilastoaineiston sekä koulutuksen järjestäjien, opettajien ja opiskelijoiden ilmoittamina. Lisäksi raportissa on esitetty koulutuksen järjestäjien, opettajien, opiskelijoiden sekä työelämän edustajien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä. Lopuksi tulosten perusteella on esitetty johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset.

Selvityksen toteutti Turun ammatti-instituutti yhteistyössä Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen ja opetushallituksen kanssa. Turun ammatti-instituutista selvityksen toteutuksesta vastasivat rehtori/tutkija Marja-Helena Salmio ja projektipäällikkö Matti Mäkelä, yhteyshenkilönä ja ohjausryhmän jäsenenä toimi kehitysjohtaja Pia Lagercrantz. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksesta asiantuntijana selvitystyössä toimi erikoistutkija Sakari Ahola. Selvitykseen sisältyvien haastattelujen tekemiseen osallistuivat Marja-Helena Salmio, Matti Mäkelä, opinto-ohjaajat Anu Parantainen ja Ulrika Gullqvist sekä tutkimusassistentti Teppo Koponen Turun ammatti-instituutista.

Opetushallituksen ohjausryhmän jäseniä olivat yksikön päällikkö, opetusneuvos SirkkaLiisa Kärki puheenjohtajana sekä erityisasiantuntija Lea Juhola, opetusneuvos Merja Lahdenkauppi, erityisasiantuntija Eeva-Kaisa Linna, yksikön päällikkö, opetusneuvos Mari Räkköläinen opetusneuvos Helena Taxell ja opetusneuvos Pirjo Väyrynen jäseninä.

Opetushallitus kiittää kaikki tähän työhön osallistuneita ja toivoo, että selvitys osaltaan auttaa löytämään myönteisiä ratkaisuja ja kehittämistoimenpiteitä riittävän ja laadukkaan opetuksen ja ohjauksen turvaamiseksi ammatillisessa peruskoulutuksessa.

Sirkka-Liisa Kärki Yksikön päällikkö, opetusneuvos Opetushallitus 3

4

Tiivistelmä Ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrä ja riittävyys

Tämän selvityksen taustalla on pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelman linjaus, jonka mukaan ”lähiopetuksen ja -ohjauksen määrää lisätään ammatillisessa peruskoulutuksessa”. Opetusministeriön toimeksiannosta Opetushallitus teetti suomen- ja ruotsinkielisen ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrää ja riittävyyttä kartoittavan selvityksen.

Selvityksen tavoitteena oli kerätä tietoa opetuksen ja ohjauksen määrästä eri koulutuksenjärjestäjillä ja koulutusaloilla, selvittää koulutuksenjärjestäjien, opettajien, työelämän edustajien ja opiskelijoiden näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä eri koulutusaloilla ja tutkinnoissa, selvittää syitä mahdollisiin resursointieroihin ja riittämättömyyteen sekä ehdottaa tarvittaessa toimenpiteitä.

Selvitys rajattiin koskemaan opetussuunnitelmaperusteisia ammatillisia perustutkintoja.

Opetuksen ja ohjauksen määrää selvitettiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän ammatillista peruskoulutusta koskevista tilastoista; kyselyin koulutuksen järjestäjille, opettajille ja eri alojen työelämän edustajille; sekä haastatteluin, joihin osallistui koulutuksen järjestäjien, opettajien ja opiskelijoiden edustajia.

Selvitys osoitti, että opetuksen ja ohjauksen määrä vaihteli koulutuksen järjestäjien, koulutusalojen ja tutkintojenkin välillä. Opetuksen ja ohjauksen määrän vaihtelu ja saatavuuden epätasaisuus saattaa merkitä sitä, ettei opiskelijan oikeus saada tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta aina toteudu. Tämä koskee varsinkin opiskelijoita, joilla on erityisiä tarpeita. Opetuksen ja ohjauksen määrän määrittelyn perusteet ovat pääosin laskennallisia eikä päätöksenteko perustu niinkään tarveharkintaan.

Koulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön lisääntyminen, oppilaitosten laajentuneet tehtävät, monipuolistuneet yhteydet erilaisiin sidosryhmiin ja erilaisten opiskelijoiden määrän lisääntyminen ovat muuttaneet opettajien toimenkuvia. Muuttunut toimintaympäristö, sisäinen ja ulkoinen, aiheuttaa paineita käytettävissä olevien voimavarojen kohdentamiseen uudella tavalla.

Opetukseen ja ohjaukseen suunnattujen resurssien määristä ei ole luotettavaa ja yksiselitteistä tietoa.

Puutteita on opetuksen ja ohjauksen tilastoinnissa, resurssien käytön suunnittelussa ja seurannassa sekä koulutuksen järjestäjien että valtakunnan tasolla.

Selvitystyön perusteella päädyttiin seuraaviin toimenpide-ehdotuksiin: _ Koulutuksen järjestäjän vastuuta, roolia ja suunnitelmallisuutta opetuksen ja ohjauksen sekä rahoituksen kohdentamisessa tulee korostaa. Tarvittaessa tulee harkita kansallisen tason seurannan lisäämistä. _ Voimavarojen ohjaamisen yhtenäistämiseksi tulee laatia yhteiset kriteerit Opetushallituksen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyönä. Voimavaroja tulee kohdentaa erityisesti työssäoppimisen ohjaukseen, ammattiosaamisen näyttöjen ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen. _ Kansallista opetuksen ja ohjauksen seurantajärjestelmää sekä siihen liittyviä mittaristoja ja tilastointia tulee kehittää. Jatkossa tulee voida nykyistä paremmin seurata opetuksen ja ohjauksen määrää oikeiden johtopäätösten tekemiseksi. _ Uusien oppimisympäristöjen, opetusmenetelmien ja joustavien koulutusväylien sekä yhteistyöverkostojen hyödyntämistä tulee edelleen edistää esimerkiksi erilaisilla kehittämishankkeilla. _ Ammatillisen opettajankoulutuksen sisältöjä ja opetus- ja ohjausmenetelmiä tulee kehittää yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa. _ Opettajien täydennyskoulutuksen ja työelämäjaksojen riittävä rahoitus tulee varmistaa. _ Ammatillisten opettajien kelpoisuusehtojen ajantasaisuus ja tarkoituksenmukaisuus tulee tarkistaa ottaen huomioon niin koulutusjärjestelmää koskevat haasteet kuin työelämän tarpeetkin. _ Ammatillisen koulutuksen koko kentän hallitseminen tulee huomioida osana peruskoulun opinto-ohjaajien koulutusta nykyistä paremmin.

5

Sammandrag Undervisningens och handledningens mängd och tillräcklighet inom den grundläggande yrkesutbildningen

Bakom denna utredning ligger en riktlinje inom regeringsprogrammet för statsminister Matti Vanhanens andra regering enligt vilken mängden närundervisning och handledning ska utökas inom den grundläggande yrkesutbildningen. På uppdrag av undervisningsministeriet har Utbildningsstyrelsen låtit utföra en utredning i syfte att kartlägga undervisningens och handledningens mängd och tillräcklighet inom den finska och svenska grundläggande yrkesutbildningen.

Målet med utredningen var att samla information om mängden undervisning och handledning hos olika utbildningsanordnare och inom olika utbildningsområden, klarlägga utbildningsanordnarnas, lärarnas, arbetslivsrepresentanternas och de studerandes synpunkter på undervisningens och handledningens tillräcklighet inom olika utbildningsområden och examina, utreda orsakerna bakom eventuella resursskillnader och otillräcklighet samt vid behov föreslå åtgärder. Utredningen avgränsades till att gälla de yrkesinriktade grundexamina som grundar sig på en läroplan.

Mängden undervisning och handledning utreddes utifrån statistik om den grundläggande yrkesutbildningen inom finansieringssystemet för undervisnings- och kulturverksamhet; med hjälp av enkäter för utbildningsanordnare, lärare och arbetslivsrepresentanter inom olika branscher samt intervjuer med utbildningsanordnare, lärare och representanter för de studerande.

Utredningen gav vid handen att mängden undervisning och handledning varierar beroende på arrangör, utbildningsområde och till och med examen. Den varierande mängden och ojämna tillgången kan innebära att rätten till nödvändig undervisning och handledning för de studerande inte alltid uppfylls. Detta gäller framför allt studerande med särskilda behov. Mängden undervisning och handledning fastställs i huvudsak på kalkylmässiga grunder och besluten baserar sig inte egentligen på någon behovsprövning.

Lärarnas arbetsbeskrivning har förändrats till följd av det ökade samarbetet mellan utbildningen och arbetslivet, läroanstalternas utvidgade uppgiftsfält, de allt mångsidigare kontakterna till olika intressegrupper och det växande antalet olika studerande. Den förändrade miljön, både internt och externt, gör det nödvändigt att allokera de tillgängliga resurserna på ett nytt sätt.

Det finns inga pålitliga och entydiga uppgifter om vilken mängd resurser som anvisats för undervisning och handledning. Brister finns i statistikföringen samt planeringen och uppföljningen av resursanvändningen både på utbildningsanordnarnas nivå och nationellt sett.

På basis av utredningsarbetet fastställdes följande åtgärdsförslag: _ Utbildningsanordnarnas ansvar, roll och planmässiga verksamhet ska betonas i allokeringen av undervisning, handledning och finansiering. Vid behov ska intensifierad uppföljning på riksomfattande nivå begrundas. _ Gemensamma kriterier ska utarbetas i samarbete mellan Utbildningsstyrelsen och utbildningsanordnarna för att förenhetliga anvisandet av resurser. Resurser ska anvisas framför allt till handledning för lärande i arbetet och yrkesprov samt personlig handledning av studerande. _ Det nationella programmet för uppföljning av undervisningen och handledningen ska utvecklas, liksom även mätarna och statistikföringen i anslutning till detta. Framöver ska det finnas bättre möjligheter än tidigare att följa upp mängden undervisning och handledning för att rätta slutsatser ska kunna dras. _ Nya inlärningsmiljöer, undervisningsmetoder och flexibla utbildningsled samt samarbetsnätverk ska utnyttjas i allt högre grad t.ex. med hjälp av olika utvecklingsprojekt. _ Innehållen samt undervisnings- och handledningsmetoderna inom den yrkespedagogiska lärarutbildningen ska utvecklas i samarbete med yrkesläroanstalterna. _ Tillräcklig finansiering ska säkerställas för lärarnas fortbildning och arbetslivsperioder. _ Behörighetsvillkoren för yrkespedagogiska lärare ska ses över i fråga om aktualitet och ändamålsenlighet med beaktande av såväl utmaningarna inom utbildningssystemet som arbetslivets behov. _ Styrningen av hela yrkesutbildningsfältet ska beaktas i högre grad än tidigare som en del av utbildningen av studiehandledare för grundskolan.

6

Summary The quantity and sufficiency of instruction and guidance in vocational upper secondary education and training

This report is based on the guideline in the Government Programme of Prime Minister Matti Vanhanen’s second Cabinet according to which “classroom instruction and guidance will be increased in initial vocational education and training”. By order of the Ministry of Education, the Finnish National Board of Education commissioned a report on the quantity and sufficiency of instruction and guidance in vocational upper secondary education and training provided in Finnish and Swedish language.

The aim of the report was to collect information on the quantity of instruction and guidance provided in different fields of vocational education and training, to examine the opinions of the providers of education, teachers, representatives of working life and students on the sufficiency of instruction and guidance in different fields of education and for different qualifications, to explore the reasons for possible resourcing differences and insufficiency, and to suggest measures where necessary. The report focused on vocational curriculum-based upper secondary qualifications.

The quantity of instruction and guidance was assessed by using statistics on vocational upper secondary education and training provided by the system for the financing of the provision of education and culture; by sending questionnaires to providers of education, teachers and representatives of working life in different fields; and by interviewing providers of education, teachers and students.

The report showed that the quantity of instruction and guidance varied between different providers of education, fields of education and even qualifications. The variation in the quantity and availability of instruction and guidance may indicate that the right of the students to receive the instruction and guidance they need is not always fulfilled, especially in the case of students with special needs.

The quantity of instruction and guidance is mainly determined on the basis of calculations, and the decision-making is not so much based on the assessment of needs.

The increased co-operation between education and working life, the expanding tasks of educational institutions, the extensive connections with different interest groups, and the increased number of students with different needs have changed the nature of the teachers’ work. Changed in the working environment, both internal and external, put pressure on refocusing the available resources.

The information on the quantity of resources focused on instruction and guidance is unreliable and ambiguous. There are deficiencies in the compilation of statistics on instruction and guidance, as well as in the planning and monitoring of the use of resources by the providers of education and at the national level.

On the basis of the report, the following measures were suggested: _ The responsibility, role and systematic approach of the provider of education in focusing instruction and guidance as well as funding must be emphasized. It may be necessary to increase monitoring at the national level. _ To uniform the targeting of resources, the Finnish National Board of Education and providers of education must co-operate to establish common criteria. Resources must be particularly targeted at the guidance of on-the-job learning, demonstration of professional skills and personal student counselling. _ The national monitoring system for instruction and guidance and the related indicators and statistics must be improved. In the future, the monitoring of the quantity of instruction and guidance must be facilitated to enable the drawing of correct conclusions. _ The utilisation of new learning environments, instruction methods and flexible channels of education as well as co-operation networks must be enhanced, for example, by means of various development projects. _ The contents of vocational teacher training as well as instruction and guidance methods must be developed in co-operation with vocational institutions. _ Sufficient financing of teachers’ continuing education and work life periods must be ensured. _ The qualification requirements for vocational teachers must be up-to-date and appropriate, with regard to the challenges in the educational system and the needs of the working life. _ Management of the entire field of vocational education and training must be taken into closer consideration in the education of guidance counsellors.

7

Sisältö I SELVITYKSEN TAUSTA JA TOTEUTUS_____________________________ 10 1 Johdanto____________________________________________________________ 10

1.1 Selvityksen lähtökohtia______________________________________________11 1.2 Selvitystehtävän kuvaus______________________________________________13 2 Aikaisemmat selvitykset ja keskeiset käsitteet_______________________ 15

2.1 Aikaisemmat selvitykset_ ____________________________________________15 2.2 Keskeiset käsitteet_ ________________________________________________17 3 Selvityksen toteuttaminen_ __________________________________________ 22

3.1 Tilastoaineiston käyttö_ _____________________________________________22 3.2 Kyselyt__________________________________________________________23 3.3 Haastattelut_ _____________________________________________________28 3.4 Tulosten yleistettävyys ja luotettavuus___________________________________29 II TULOKSET_____________________________________________________ 31 4 Opetuksen ja ohjauksen määrä______________________________________ 31

4.1 Opetuksen ja ohjauksen määrä tilastoaineiston perusteella___________________31 4.2 Opetuksen ja ohjauksen määrä koulutuksen järjestäjien vastauksissa____________36 4.3 Opetuksen ja ohjauksen määrä opettajien vastauksissa______________________40 4.4 Opetuksen ja ohjauksen määrä opiskelijoiden kokemana_ ___________________41 4.5 Opetuksen ja ohjauksen resursseista päättäminen__________________________42 4.6 Resurssien käytön seuranta___________________________________________42 4.7 Opetuksen ja ohjauksen määrän vaihtelu_ _______________________________44 5 Opetuksen ja ohjauksen riittävyys___________________________________ 46

5.1 Koulutuksen järjestäjien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä_______46 5.1.1 Opetuksen riittävyys___________________________________________46 5.1.2 Ohjauksen riittävyys_ __________________________________________48 5.1.3 Resurssien riittävyys erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukitoimiin___51 5.1.4 Henkilöstön riittävyys__________________________________________52 5.1.5 Opetusryhmien koko_ _________________________________________54 5.1.6 Resurssien riittävyys nivelvaiheyhteistyöhön_ ________________________56

8

5.2 Opettajien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä_________________58 5.2.1 Opetuksen ja ohjauksen riittävyys_________________________________58 5.2.2 Opetussuunnitelmien oppimistavoitteiden saavuttaminen_______________62 5.2.3 Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetuksen ja ohjauksen riittävyys____________________________________________________63 5.2.4 Kasvatustehtävän huomioon ottaminen opetuksen ja ohjauksen resursoinnissa________________________________________________64 5.2.5 Muun ohjaus- ja tukihenkilöstön riittävyys__________________________65 5.2.6 Erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen______________________67 5.3 Oppilaitosten johdon ja henkilöstön näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä teemahaastattelujen perusteella_ ____________________________70 5.3.1 Oppilaitosten johdon näkemyksiä_________________________________70 5.3.2 Opetus-, ohjaus- ja tukihenkilöstön näkemyksiä_ _____________________72 5.4 Opiskelijoiden näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä______________74 5.4.1 Opiskelijajärjestöt_____________________________________________76 5.5 Työelämän näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä_________________77 III YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET___________________________ 78 6 Selvityksen keskeisimmät tulokset ja niiden pohdinta________________ 78

6.1 Opetuksen ja ohjauksen määrä________________________________________78 6.2 Opetuksen ja ohjauksen riittävyys______________________________________79 6.3 Syitä eroihin, vaihteluun ja riittämättömyyden kokemiseen___________________80 6.4 Tulosten pohdintaa_________________________________________________81 7 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset___________________________ 88

7.1 Johtopäätökset____________________________________________________88 Lähteet________________________________________________________________ 91 Luettelo kuvioista______________________________________________________ 95 Luettelo taulukoista____________________________________________________ 96 Liitteet_________________________________________________________________ 97

9

I SELVITYKSEN TAUSTA JA TOTEUTUS 1 Johdanto Tämän selvityksen taustalla on pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelma, jossa toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittämistä linjataan seuraavasti: ”Ammatillisen koulutuksen arvostusta, houkuttelevuutta ja työelämälähtöisyyttä parannetaan. Aloituspaikkojen määrää lisätään ja niitä suunnataan alueellisen työvoimatarpeen mukaan ja kasvukeskuksiin. Erityisoppilaitosten toimintaa vahvistetaan. Nostetaan tuloksellisuusrahoituksen osuutta ammatillisessa perus- ja aikuiskoulutuksessa. Jatketaan ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamista vahvoiksi kokonaisuuksiksi. Samalla turvataan pitkälle erikoistuneiden yksiköiden toiminta. Lähiopetuksen ja -ohjauksen määrää lisätään ammatillisessa peruskoulutuksessa.”1 Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 2007 20122 linjaa ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämistä. Linjaukset edellyttävät opetuksen ja ohjauksen tarkastelua koulutuspalveluja tuottavissa organisaatioissa. Vastaavatko toimintatavat asiakkaiden, opiskelijoiden ja työelämän tarpeita? Ja toisaalta, onko koulutuksen järjestäjillä ja oppilaitoksilla mahdollisuudet ja edellytykset tuottaa asiakkaiden tarpeita vastaavaa koulutusta?

Opetusministeriön ja Opetushallituksen välisessä tulossopimuksessa vuosille 2007 - 20093 konkretisoituvat ammatillisen peruskoulutuksen lyhyen aikavälin kehittämissuunnat. Tulossopimuksen mukaan Opetushallitus selvittää ammatillisten perustutkintojen muutostarpeet, ottaa selvityksissään huomioon yksilöllisen oppimisen ja erityisopetuksen näkökulman, kehittää ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjausmenetelmiä yksilöllisten ohjelmien ja oppimispolkujen mahdollistamiseksi sekä osallistuu opiskelijoiden terveyttä ja työkykyä kehittävien toimenpiteiden kehittämiseen ja toimeenpanoon.

Opetushallitus teetti tämän suomen- ja ruotsinkielisen ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrää ja riittävyyttä kartoittavan selvityksen opetusministeriön toimeksiannosta. Selvityksen tarkoituksena oli kerätä tietoa siitä, mikä on opetuksen ja ohjauksen määrä suhteessa opiskelijamääriin eri koulutuksenjärjestäjillä ja koulutusaloilla.

Lisäksi selvitettiin eri osapuolten (koulutuksen järjestäjät, opettajat, työelämän edustajat ja opiskelijat) näkemykset opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä eri koulutusaloilla/tutkinnoissa. Samalla selvitettiin syitä mahdollisiin eroihin resursoinnissa sekä syyt riittämättömyyteen ja toimenpiteet asian korjaamiseksi.4 Selvitys rajattiin koskemaan ainoastaan ammatillisia perustutkintoja, joita toteutetaan opetussuunnitelmaperusteisena ammatillisena peruskoulutuksena. Selvitystyön toteutti Turun ammatti-instituutti yhteistyössä Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen ja Opetushallituksen kanssa.

10

1 2 3 4

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma, s. 29.

Koulutus ja tutkimus 2007-2012, Kehittämissuunnitelma.

Opetusministeriön ja Opetushallituksen välinen tulossopimus vuosille 2007 - 2009.

Opetushallituksen tiedote 50/2007.

1.1 Selvityksen lähtökohtia

Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012 Opetusministeriön laatima Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2007 2012 asettaa ammatilliselle peruskoulutukselle tiettyjä tavoitteita. Määrällisesti toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneita tulisi vuoteen 2015 mennessä olla 45 % kaikista toisen asteen tutkinnon suorittaneista. Nuorisoikäluokkien pienenemisen seurauksena nuorista saadaan vähemmän työvoimaa kuin ikääntyvien eläkkeelle siirtyminen edellyttäisi.

Nuorten koulutusvalintojen kohdistuminen yhteiskunnan työvoimatarvetta vastaavasti on tämän vuoksi entistä tärkeämpää. Samalla koulutusvalintojen tulee tukea nuorten henkilökohtaista kasvua ja omatahtista kehitystä.5 Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2007 - 2012 keskeisellä sijalla ovat toiminnan laadun parantaminen ja tehokkuuden lisääminen. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää oppilaitosverkon ja koulutuksen järjestäjäverkon kehittämistä. Suunnitelman mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon palvelukykyä vahvistetaan viemällä eteenpäin ammattiopistostrategiaa. Tarkoitus on, että vahvat alueelliset ammattiopistot kattavat kaikki ammatillisen koulutuksen palvelut, kehittämistoiminnan ja opetusyksiköt.

Koulutuksen järjestäjänä ammattiopisto muodostaa organisaationsa alueensa ja alojensa vaatimusten mukaan ja päättää oppilaitosverkostaan ja muusta palveluverkostaan. Eurooppalaisella yhteistyöllä halutaan nostaa ammatillisen koulutuksen laatua ja lisätä sen vetovoimaa.

Samanaikaisesti ammatillisen koulutuksen rahoitusta kehitetään siten, että se ottaa huomioon entistä paremmin toiminnan laadun ja laajuuden, kannustaa tulokselliseen toimintaan ja tukee koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä. Tarkoituksena on lisätä tuloksellisuusrahoituksen osuutta ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksessa.6 Osana tuloksellisuutta kehittämissuunnitelma asettaa tavoitteita koulutuksen tehokkuudelle ja läpäisylle. Tehokkuuden lisääminen ja läpäisyn varmistaminen edellyttävät opintojen ohjauksen kehittämistä. Riittävällä ohjauksella varmistetaan oikeat koulutusvalinnat, vältetään epätarkoituksenmukainen päällekkäinen koulutus ja turvataan opintojen joustava eteneminen.7 Tavoitteiden toteutumiseksi opetuksen ja ohjauksen riittävyys, voimavarojen oikea kohdentaminen sekä koulutuspalvelujen tarkoituksenmukainen ja joustava tarjonta ovat oleellisia asioita.

Tämän selvityksen aiheeseen, opetuksen ja ohjauksen määrään ja riittävyyteen, on viitattu useissa aiemmissa selvityksissä. Opettajien huoli opetussuunnitelmien tavoitteiden saavuttamisesta säädetyssä opintoajassa on ollut ilmeinen jo pitkään. Opiskelijat, joilla on vähäiset arkielämän taidot ja heikot perustiedot peruskoulun jälkeen, ovat lisänneet opetuksen ja ohjauksen tarvetta. Kasvanut erityisopiskelijoiden määrä muissa kuin ammatillisissa erityisoppilaitoksissa kertoo osaltaan oppimisvaikeuksien lisääntymisestä. Myös opiskelijat

5 6 7

Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012, Kehittämissuunnitelma.

Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012, Kehittämissuunnitelma.

Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012, Kehittämissuunnitelma.

11

ovat ilmaisseet opetuksen ja ohjauksen olevan tarpeisiin nähden vähäistä ja tukipalveluiden riittämättömiä. 8 Elinkeinoelämän keskusliiton tekemissä selvityksissä työelämän viesti on ollut monitahoisempi. Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta näyttää valmistuvan riittävillä ammatillisilla perustaidoilla varustettuja nuoria, vaikka valmistuvien lukumäärä joillakin aloilla on työelämän edustajien mielestä riittämätön. Vaikka joillakin aloilla työnantajat edellyttäisivät enemmän erityisosaamista tai työkokemusta, viime kädessä työmarkkinoilla työvoiman riittävyyden määrittelyyn vaikuttavat eniten työvoiman kysyntä ja tarjonta.9 Opetuksen ja ohjauksen riittämättömyydestä kertovat osaltaan tilastot opintojen keskeyttämisistä ja tutkintojen valmistumisajoista. Lukuvuonna 2005 - 2006 nuorille suunnatun ammatillisen koulutuksen keskeytti keskimäärin 10,5 % jatkamatta missään muussakaan koulutuksessa10. Kehittämissuunnitelma ”Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012” perustuu tilastoihin, joiden mukaan ammatillisen koulutuksen läpäisy kolmessa vuodessa on 56,6 %, neljässä vuodessa 65,4 % ja viidessä vuodessa 68,7 %. Kehittämissuunnitelma asettaakin tavoitteeksi koulutuksen läpäisyn parantamisen ja keskeyttämisen vähentämisen koulutusjärjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi.11 Vuosina 2002 - 2008 opettaja-, opiskelija- ja erityisopiskelijoiden määrissä tapahtui muutoksia. Opettajien määrä ammatillisessa koulutuksessa kasvoi noin 18 % vuodesta 2002 vuoteen 2008 (Vuosina 2002 ja 2008 lukuihin sisältyivät myös päätoimisesti ammatillista lisäkoulutusta antavat opettajat.).12 Samalla tarkastelujaksolla opiskelijoiden määrä lisääntyi runsaalla 15 %. Sekä määrällinen että prosentuaalinen kasvu oli suurinta tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla.13 Opettajien ja opiskelijoiden määrä on siis kasvanut suurin piirtein samassa suhteessa. Asia näyttäytyy kuitenkin hieman toisessa valossa kun sitä tarkastellaan erityisopiskelijoiden määrän kasvun näkökulmasta. Vuosina 2002 - 2008 toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa tapahtui merkittävä muutos erityistä tukea tarvitsevien, erityisopiskelijoiden määrässä (ks. liite 10). Vuonna 2002 ammatillisessa peruskoulutuksessa erityisopiskelijoita oli runsaat 8600. Heistä noin 84 % (7223) opiskeli yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa

8

9 10 11 12

13

12

Esim. Jaro, A. (1999). Opettajien työkuvan muuttuminen ammatillisten oppilaitosten rakenne- ja tutkintouudistusten yhteydessä tapahtuneessa opetussuunnitelmauudistuksessa.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007). Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Toiminnantarkastuskertomus 146/2007.

Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa. Opetusministeriön raportti 11:2002. Opetusministeriön työryhmien muistioita.

Väyrynen P. (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmien uudistuminen. Opetushallitus.

Kumpulainen T. (toim.) (2008). Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008. Opetushallitus 2008.

Elinkeinoelämän keskusliitto (2007). Palkataan koulutettu osaaja.

Tilastokeskus 2008. http://www.tilastokeskus.fi/til/kkesk/2006/kkesk_2006_2008-03-11_tie_001 Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012. Opetusministeriö.

Väyrynen P. (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2005. s. 42. Opetushallitus.

Lahdenkauppi, M. (2009). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2008. Opetushallitus.

Kumpulainen, T. ja Saari, S. (toim.) Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2006. Opetushallitus.

Kumpulainen, T. (toim.) Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008. Opetushallitus.

(liitetaulukon ”muu oppilaitos”). Vuonna 2007 erityisopiskelijoiden määrä oli 13 736 ja heistä yli 87 % opiskeli yleisissä ammattioppilaitoksissa. Ajanjaksona 2002 - 2007 yleisten ammatillisten oppilaitosten erityisopiskelijoiden määrä kasvoi kahdella kolmanneksella (66,3 %), kun ammatillisten erityisoppilaitosten opiskelijoiden määrä kasvoi runsaalla viidenneksellä (22 %).14 Yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa erityisopetus tapahtui joko erityisryhmissä tai integroiduissa ryhmissä. Suuntana on ollut integroidun opetuksen lisääntyminen. Vuonna 2004 noin 31 % erityisopetuksesta annettiin erityisopetusryhmissä, mutta vuonna 2006 enää 27 %. Muu erityisopetus yleisissä ammattioppilaitoksissa tapahtui integroiduissa opetusryhmissä. Vuonna 2006 erityisopiskelijoita oli suhteessa opiskelijamäärään eniten matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla (15,5 %), tekniikan ja liikenteen alalla (12,1 %) sekä luonnonvara- ja ympäristöalalla (10,2 %). Osuus oli pienin sosiaali-, terveys- ja liikuntaalalla (3,6 %).15 1.2 Selvitystehtävän kuvaus

Tämän selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietoa ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrästä ja riittävyydestä opetusministeriölle ja Opetushallitukselle päätöksenteon tueksi. Selvitys on rajattu ammatillisiin perustutkintoihin opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa.

Opetushallituksen tehtäväksiannon mukaan selvityksessä tulee: _ Koota tietoa, mikä on opetuksen ja ohjauksen määrä suhteessa opiskelijamääriin eri

koulutuksen järjestäjillä ja eri koulutusaloilla

_ selvittää eri osapuolten näkemykset opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä eri koulutus-

aloilla/tutkinnoissa

_ selvittää syyt mahdollisiin eroihin resursoinnissa, syyt riittämättömyyteen, esittää toi-

menpiteet asian korjaamiseksi.16

14 15 16

Wera – web- raportointipalvelu: Erityisopetus, toisen asteen ammatillisen koulutuksen erityisopetuksen opiskelijamäärä (aikasarja). Päivitetty 12/2008.

Kumpulainen, T. ja Saari, S. (toim.). Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2006. Opetushallitus.

Kumpulainen, T. (toim.) Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008. Opetushallitus.

Opetushallituksen päätös 431/422/2007.

13

Kuvio 1. Selvitystyön kuvaus 1. Mikä on opetuksen ja ohjauksen määrä ammatillisen toisen asteen koulutuksessa opetusuunnitelmaperusteisissa perustutkinnoissa?

2. Onko opetuksen ja ohjauksen määrä riittävä?

Määrä

Onko järjestäjä-/alakohtaisia eroja?

Jos eroja on, mitkä ovat syitä?

Riittävyys

Koulutuksen järjestäjät

Opettajat

Opiskelijat

Työelämän edustajat

Tilastot

Kysely Haastattelut Tilastot

Kysely Haastattelut

Haastattelut, opiskelijat ja opiskelijajärjestöt

Kysely

_ Kustannusso-

vellukset 2007 _ opiskelijamäärätilastot 2001 - 2008 _ tulosindeksi 2008

Aineiston analyysimenetelmät: 1. Sisällön erittely: teemahaastatteluaineisto, vapaakenttäkysymykset 2. Tilastollinen analyysi: SPSS-analyysiohjelma17

17

SPSS = Statistical Package for Social Sciences

17

14

Leppälä, R. (2004). Ohjeita tilastollisen tutkimuksen toteuttamiseksi SPSS for Windows-ohjelmiston avulla.

2 Aikaisemmat selvitykset ja keskeiset käsitteet Aikaisempien selvitysten tulosten tarkastelu ulottuu 1990-luvun loppuvuosista 2000luvulle. Rajauksen perusteena ovat 1990-luvun alkuvuosista alkaneet ja käynnissä olleet suuret ammatillisen koulutusjärjestelmän rakennemuutokset sekä organisaatio- ja opetussuunnitelmauudistukset.

2.1 Aikaisemmat selvitykset

OAJ selvitti vuonna 1999 luottamusmiestensä näkemyksiä opettajien työnkuvan muuttumisesta samalla kun ammatillisten oppilaitosten rakenteita, tutkintoja ja opetussuunnitelmia uudistettiin. Tulokset kuvasivat lähinnä kontaktiopetuksen määrää. Riittävyydestä ei saatu selkeää kuvaa. Kontaktiopetuksen tuntimäärä vaihteli 27 tunnista 32 tuntiin opintoviikkoa kohden. Vaihtelua esiintyi koulutusalojen välillä kontaktiopetuksen, itseopiskelun ja työpaikoilla tapahtuvan harjoittelun (= nykyinen työssäoppiminen) määrissä. Selvityksessä opettajan työn muutos jäi epäselväksi. Tulosten tulkintaa haittasivat opetusta koskevien käsitteiden epäselvyys ja tilastointijärjestelmien kehittymättömyys. Jatkoselvitykset opettajan työnkuvan muutoksesta sekä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä katsottiin tarpeellisiksi.18 Opetusministeriö selvitti vuonna 2002 opetusjärjestelyjen monipuolistumista ammatillisessa koulutuksessa. Opetusjärjestelyillä tarkoitettiin lähi-, etä- ja monimuoto-opetusta.

Selvityksessä raportoitiin koulutuksen järjestäjien ja opiskelijoiden näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä. Tulokset osoittivat lähiopetustuntien määrän kääntyneen kasvuun vuoden 1997 jälkeen. Riittävyyden arviointia vaikeuttivat opetuksen ja ohjauksen määrän suuri hajonta sekä suuret erot koulutuksen järjestäjien, koulutusalojen ja -yksiköiden välillä. Hajontaa aiheutti muun muassa lisääntynyt tarve opetuksen eriyttämiseen.

Noin viidennes koulutuksen järjestäjistä piti opetuksen ja ohjauksen määrää riittämättömänä. Syynä riittämättömyyteen oli koulutuksen järjestäjien taloudellinen tilanne.

Selvitys päätyi korostamaan koulutuksen järjestäjän velvollisuutta ja vastuuta riittävän opetuksen ja ohjauksen järjestämisestä. Tulosten perusteella ei kuitenkaan ehdotettu esimerkiksi yhtenäisen opetuksen vähimmäistuntimäärän säätämistä kaikille koulutusaloille ja opiskelijoille, kuten Ruotsissa oli tehty. Perusteluna olivat opiskelijoiden erilaiset opetus-, tuki- ja oppimistarpeet, jotka tulivat esiin opiskelijoiden vastauksissa. Selvityksen tekijät pohtivat opettajien eri työaikajärjestelmien vaikutusta riittävän opetuksen ja ohjauksen järjestämiseen. Eri työaikajärjestelmillä (opetusvelvollisuuteen ja ylitunteihin perustuva työaika tai kokonaistyöaika) ei nähty olevan vaikutusta. Selvityksen mukaan molemmat järjestelmät mahdollistivat riittävän opetuksen ja ohjauksen. Opettajien yhteistyön ja työjärjestelyjen helpottamiseksi sekä hallinnon tehostamiseksi selvityksessä suositeltiin kuitenkin opettajien palkkausjärjestelmän yhtenäistämistä.19 Edellä mainitun opetusministeriön työryhmän toimenpidesuositusten pohjalta Opetushallitus käynnisti ns. Opemon 2 (opetusjärjestelyjen ja opetusmenetelmien monipuo18 19

Jaro, A. (1999). Opettajien työkuvan muuttuminen ammatillisten oppilaitosten rakenne- ja tutkintouudistusten yhteydessä tapahtuneessa opetussuunnitelmauudistuksessa. Tiedustelu ammatillisten oppilaitosten toisen asteen koulutuksen resursseista lukuvuonna 1998 - 1999.

Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa (2002). Opetusministeriön työryhmien muistioita 11:2002.

15

listuminen) -hankkeen. Vuosina 2003 - 2005 hankkeessa kehitettiin opetusjärjestelyjä ja -menetelmiä. Hankearvioinnissa tuli esiin tarve ottaa huomioon 1) erilaiset opettamisja oppimistavat, 2) opetus- ja ohjausmenetelmien yksilöllistämisen ja monipuolistamisen haasteet, 3) yksilöllisten etenemismahdollisuuksien puuttuminen, 4) erilaiset tukitoimet ja niiden ennakoinnin tarve sekä 5) opiskelijoiden lisääntyneet tarpeet henkilökohtaisiin keskusteluihin. Resurssien näkökulmasta kysymys oli toisaalta resurssien puutteesta mutta toisaalta keinoista ratkaista uudella tavalla kokonaisresurssien jako niiden suuntaamiseksi entistä enemmän ohjaukseen. Erityisenä kehittämisalueena nousi esiin oppimisympäristöjen merkitys. Kun oppimisympäristöjä kehitettiin opetussuunnitelmien tavoitteiden mukaisiksi, tarvittiin resursointia tilamuutoksiin ja välinehankintoihin. Verkko-opetuksen vakiinnuttaminen muokkasi puolestaan opettajien lähiopetustunteja, jolloin opettajien palkkauksen perusteet muodostivat oman haasteensa verkko-opetuksen laajentamiselle.

Opemon-hankkeista saatujen kokemusten mukaan opiskelijoiden oppimis- ja opiskeluongelmat vähenivät, kun resursseja kohdennettiin opiskelijoiden perehdyttämiseen, ryhmäyttämiseen, yhteistyöhön huoltajien kanssa sekä opintojen eriyttämiseen ja työvaltaistamiseen. Selvityksen mukaan toiminnan kokonaissuunnittelua haittasi ajallisten resurssien niukkuus.20 Opetushallitus julkaisi vuonna 2004 raportin ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien uudistamisesta. Yhtenä tuloksena oli koulutuksen järjestäjien yksimielinen näkemys opiskelijoiden tarpeesta henkilökohtaisiin opiskelumahdollisuuksiin. Perusteluina olivat opiskelijoiden runsaat erityisen tuen tarpeet ja tavoite lyhentää opiskeluaikoja. Henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat mahdollistaisivat joustavat opintopolut. Raportin mukaan koulutuksen järjestäjien ilmoituksiin perustuen lähiopetuksen tuntimäärät olivat 24 - 35 tuntia viikossa. Muutamat koulutuksen järjestäjät porrastivat lähiopetusta vuosiluokkien mukaisesti.21 Koulutuksen arviointineuvosto arvioi vuonna 2005 työpaikalla tapahtuvaa oppimista ammatillisessa peruskoulutuksessa. Arvioinnin tuloksena havaittiin eri järjestäjillä, oppilaitoksilla, koulutusaloilla ja -muodoilla erilaisia toimintakäytänteitä ja periaatteita työssäoppimisen järjestelyissä. Työssäoppiminen vaikutti ala- ja oppilaitoskeskeiseltä. Järjestäjäkohtaiset erot näkyivät opettajien työnkuvissa ja osallistumisessa työssäoppimiseen. Syinä eroihin olivat taloudelliset voimavarat. Ne säätelivät opettajien mahdollisuuksia käydä työpaikoilla ja osallistua opiskelijoiden ja työpaikkaohjaajien ohjaukseen.22 Vuonna 2005 annettiin laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta.

Opiskelija-arviointia koskeviin lain kohtiin lisättiin määräykset ammattiosaamisen näytöistä ja niiden käyttöönotosta.23 Lain mukaan 1.8.2006 ja sen jälkeen opintonsa aloittaneet opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen perusopetuksen opiskelijat suorittavat

20 21

22 23

16

Väyrynen, P. (2005) (toim.) Opemoneen. Hyviä käytäntöjä ja malleja opetusjärjestelyjen ja -menetelmien kehittämishankkeesta ammatillisessa koulutuksessa. Opetushallitus.

Pihlainen, A., Väyrynen, P. (2004). Opetussuunnitelman laadinnan tilanne ja opetussuunnitelmaprosessit. Teoksessa Väyrynen, P. (toim.). Ammatillisen peruskoulutuksen tutkinto- ja opetussuunnitelmauudistuksen toteutuminen. Selvitys vuosien 1999-2001 tutkinto- ja opetussuunnitelmauudistuksesta. Opetushallitus.

Räisänen A. (2006). (toim.) Työpaikalla tapahtuva oppiminen ammatillisessa peruskoulutuksessa.

Tiivistelmä. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 21.

Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 601/2005.

opintojensa aikana ammattiosaamisen näytöt. Ammattiosaamisen näyttöjen käyttöönoton valmistelua ja erilaisia toteuttamistapoja arvioitiin seurantatutkimuksin. Haapakorpi24 selvitti näyttöjen asemaa oppimisen ohjaajana ja ammatillisen kasvun edistäjänä. Esiin nousi haasteita, joihin vastaaminen edellytti henkilökuntaa ja aikaa opiskelijoiden ohjaamiseen työssäoppimispaikoissa. Myös Hakalan25 tutkimus osoitti opiskelijoiden ohjauksen tarpeen lisääntyneen ammattiosaamisen näyttöjen käyttöönoton myötä. Opettajilta odotettiin lisää yhteistyötä työssäoppimispaikkojen kanssa. Molempien selvitysten tulokset edellyttivät ajallisten voimavarojen lisäämistä tai niiden uudelleenkohdentamista.

Equal-yhteisöaloiteohjelmaan26 liittyneen ”Työelämään integroituminen” -teematyön tuloksissa tuli esiin perusopetuksen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen nivelvaiheyhteistyön merkitys ja tärkeys nuorten realististen tulevaisuudensuunnitelmien varmistamiseksi sekä koulutuksen keskeyttämisen ja virhevalintojen välttämiseksi. Samalla tuli myös esiin tarve selkiyttää eri toimintatahojen vastuita ja resurssien jakoa. Työelämään integroituminen -hankkeen toimenpidesuositus oli lähiopetuksen opinto- ja uraohjauksen lisääminen sekä perusopetuksessa että ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen ohjauspaikkoja huolehtimaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ohjauksesta, koska oppilaitokset eivät voi vastata kaikesta ohjauksesta. Hankkeen toimenpiteinä ehdotettiin myös työelämään siirtymisen nivelvaiheohjausta (ammatillisesta koulutuksesta työelämään) pakolliseksi osaksi oppilaitosten tukipalveluja. Toiminnan toteutumisen edellytys on hankkeen toteuttajien mukaan, että valtiovalta takaa sille riittävät resurssit.27 2.2 Keskeiset käsitteet

Tämän selvityksen kannalta keskeisiä määriteltäviä käsitteitä ovat seuraavat: lähiopetus, opinto-ohjaus, työssäoppimisen ohjaus, henkilökohtainen ohjaus, riittävyys. Ammatillisessa koulutuksessa opetus ja ohjaus ovat kaikkea sitä työtä, jota opettaja tai työssäoppimisen ohjaaja tekevät yhteistyössä opiskelijan kanssa, jotta opiskelija saavuttaisi ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmien perusteissa kuvatun ammattitaidon sekä kasvaisi yhteisönsä aktiiviseksi jäseneksi. Opetus ja ohjaus sisältävät myös kokonaisvaltaisen kasvatuksen, joka määritellään ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmien perusteissa.

Päättäessään ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteista Opetushallitus antoi koulutuksen järjestäjiä velvoittavan määräyksen. Perusteessa todetaan, että ”koulutuksen järjestäjä varaa koulutukseen tarvittavat voimavarat. Koulutuksen järjestäjä huolehtii opetussuunnitelmassa siitä, että opiskelija voi saavuttaa tutkinnolle asetetut tavoitteet, saa riittävästi opetusta ja tarvitsemaansa ohjausta koulutuksen järjestämistavasta riippumatta oppilaitoksen kaikkina työpäivinä, myös työssäoppimisen

24 25 26 27

Haapakorpi, A. (2008) Näytöt oppimisen ohjaajana ja ammatillisen kasvun edistäjänä. Opetushallitus.

Hakala, R. (2006) Ammattiosaamisen näyttöjen vaikutus opetusjärjestelyihin ja opetusmenetelmiin – vain hyviä ajatuksia vai todellista toiminnan muutosta?

Ohjelman tavoitteena oli kansainvälisen yhteistyön avulla kehittää uusia keinoja, joilla torjutaan syrjäytymistä, syrjintää sekä epätasa-arvoa työmarkkinoilla.

Päättäjän ohjekirja, kun on … PÄÄTÖKSEN AIKA! (2007). Equal - yhteisöaloiteohjelman raportti Työelämään integroituminen. Euroopan sosiaalirahasto. Työministeriö.

17

ja ammattiosaamisen näyttöjen aikana.” Opiskelijalla on siis oikeus tarvitsemaansa opetukseen ja ohjaukseen kaikkina oppilaitoksen työpäivinä. Opiskelijan näkökulmasta ns. opetuksettomia päiviä ei ole.28 Näkökulmia opetukseen ja ohjaukseen liittyvään käsitteistöön

Opetuksen ja ohjauksen keskiössä ovat opiskelija ja hänen oppimisensa. Koska jo tämän selvityksen kysymyksenasettelu ohjaa pohtimaan mahdollisuutta, että opetusta ja ohjausta ei ehkä ole riittävästi, on tarpeen tuoda esiin näkökulmia, jotka vaikuttavat tilannetta arvioitaessa.

Lainsäädännön näkökulma Päättäessään ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteista Opetushallituksella oli taustanaan ammatillisesta koulutuksesta annettu laki.

Laissa todetaan opiskelijan oikeus riittävään opetukseen ja ohjaukseen. Asetus ammatillisesta koulutuksesta puolestaan säätää opinto-ohjauksesta seuraavaa: ”Opinto-ohjauksena opiskelijoille annetaan henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opintojen ohjausta. Opintoohjauksesta määrätään opetussuunnitelmassa.”29 Lainsäädäntö ei kuitenkaan tarkemmin määrittele sisältämiään käsitteitä. Siksi niitä on syytä avata tarkemmin muiden tarkastelukulmien avulla.

Oppimiskäsitykseen perustuva näkökulma Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat perustuvat konstruktivistiseen näkemykseen oppimisesta. Se on tuonut opetuksen rinnalle ohjaus-käsitteen uudessa merkityksessä. Opettajan ja opiskelijan välisessä vuorovaikutuksessa korostetaan ohjauksellisia piirteitä. Opettajan tehtävä on opiskelijan oppimisen ja kasvun ohjaaminen ja tukeminen.

Ohjaus pyrkii lisäämään opiskelijan aktiivisuutta ja itseluottamusta sekä omaa vastuunottoa. Toisaalta se auttaa opiskelijaa rakentamaan sekä selkeyttämään tietojaan ja taitojaan.

Opiskelijan ja opettajan välinen vuorovaikutus oppimistilanteissa joko tukee tai ehkäisee oppimista. Ohjauksen keskeinen kysymys onkin sen havaitseminen, milloin ja millä tavoin ohjausta voisi antaa siten, että opiskeltavalle sisällölle löytyy tarttumapintaa opiskelijan todellisuudessa. Oppimisen tärkeä edellytys on, etteivät opiskelun tavoitteet, sisällöt tai työskentelytavat ole ulkopuolelta määräyksiksi koettuja vaan omiksi tunnistettuja opiskelun ja oppimisen prosesseja.30 Opetus ja ohjaus ovat siis pitkälti samaa tarkoittavia käsitteitä tai ainakin niiden rajapinta on epätarkka.

Opetustuntien tilastoinnin näkökulma Opetushallitus kokoaa vuosittain tietoja ammatillisen koulutuksen kustannuksista, opiskelijakohtaisista opetustunneista (opetustuntia/opiskelija-tunnusluku) ja muista suoritteista.

28 29 30

18

Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. www.oph.fi.

Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/21.8.1998, § 29.

Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/6.11.1998,§ 4.

Ojanen, S. (1990). Ohjausprosessi opettajankoulutuksessa. Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Täydennyskoulutusjulkaisuja. 5/1990.

Välijärvi, J. (2004). Opinto-ohjaus tasa-arvoisen osaamisen mahdollistajana. Teoksessa Kasurinen, H. (toim). Ohjausta opintoihin ja elämään. Opetushallitus.

Ohjeissaan opetustuntien ilmoittamiseksi Opetushallitus määrittelee opetustunnin seuraavasti: ”Ilmoitetaan … opetustuntien lukumäärään sisältyvä opettajien ja opinto-ohjaajien johdolla oppilaitoksessa tai muussa oppimisympäristössä läsnä ollen tapahtuvan opetuksen ja ohjauksen tuntimäärä.”31 Ohje selkeyttää opetuksen ja ohjauksen tulkintaa. Opetustunti edellyttää opettajan (tai opinto-ohjaajan) läsnäoloa ja aktiivista oppimistilanteen ohjaamista. Oppimisympäristöä ei rajoiteta. Se voi olla yhtä hyvin oppilaitos, työssäoppimispaikka tai muu oppimisympäristö. Määrittely ei myöskään ota kantaa paikalla olevien opiskelijoiden määrään. Tällöin myös opiskelijan henkilökohtainen ohjaus kuuluu ns. opetustunteihin.

Koulutuksen arjen näkökulma Käytännössä koulun arjessa opetustunnit ovat niin sanottuja lähiopetustunteja ja työssäoppimisen ohjaustunteja. Termi lähiopetus pelkän opetuksen sijaan on syntynyt tarkentamaan opetuksen luonnetta. Opetusmenetelmien monipuolistumisen myötä on yleistynyt termi monimuoto-opetus. Se sisältää ns. lähiopetuksen ja etäopetuksen. Lähiopetuksella viitataan opiskelijan ja opettajan samanaikaiseen läsnäoloon samassa tilassa erotukseksi opetuksesta, jota toteutetaan esimerkiksi tietoverkkoja hyväksi käyttäen. Verkko-opetuksessa opettaja ja opiskelija eivät aina ole välittömässä kontaktissa vaan vuorovaikutus tapahtuu esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Vaikka lähi- ja etäopetuksen määrittelyn problematiikka on huomattavasti laajempi, siihen ei tässä selvityksessä pureuduta syvemmälle. Oleellista on, että termi lähiopetus on jäänyt opetuksen arkeen tarkoittamaan samaa kuin opetustunti tai opetusvelvollisuustunti.

Työehtosopimuksen näkökulma Opetushenkilöstön työaikaa ja työtä kuvaava käsitteistö on kuvattu opetusalan työehtosopimuksissa (esimerkiksi OVTES ja Yksityisen opetusalan työehtosopimus). Työehtosopimusten käsitteistö on edellisistä poikkeava. Niissä opettajan työaikaa eli opettajan opetuksen ja ohjauksen määrää kuvataan käsitteillä vuosiviikkotunti, vuosiviikkoylitunti, opetusvelvollisuus, opetusvelvollisuuden huojennus, oppitunti, opetustunti, ylitunti, jne.

Opettajalle suunnitellut ja osoitetut työtunnit kattavat kaikki opetus- ja ohjausmuodot (esimerkiksi lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammattiosaamisen näytöt ja opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus) sekä muut tehtävät, jotka koulutuksen järjestäjä on hyväksynyt opetusvelvollisuustunteina tehtäviksi. Periaate on sama sekä opetusvelvollisuustyöaikaa että kokonaistyöaikaa (sosiaali- ja terveysala ja luonnonvara-ala) noudattavilla opettajilla. Opettajien työehtosopimusten mukaan vuotuiset opetusvelvollisuustunnit vaihtelevat koulutusalasta riippuen. Myös yhteisten opintojen opettajien ja ammatillisten opintojen opettajien opetusvelvollisuustunnit ovat erilaiset (ks. esimerkiksi OVTES 2007 - 2009).32 Eri käsitejärjestelmiä tulkitaan ja sovitetaan yhteen pedagogisia periaatteita, opiskelijoiden tarpeita ja opettajan työn reunaehtoja ja sisältöä määriteltäessä. Erilaiset tulkintamallit joko edistävät tai estävät opettajan työn laadullista muuttumista. Eri näkökulmista huolimatta toiminnan kehittymisen ja sujuvuuden kannalta on perusteltua pyrkiä toisiaan tukeviin

31 32

Täyttöohje. Kustannukset, tulot ja suoritteet 2007. Opetushallitus/Rahoitus- ja kustannustietopalvelut. oph.fi/ammatillinen koulutus/lomakkeet + ohjeet.

OVTES 2007-2009, (2007) Kunnallinen työmarkkinalaitos, 112-147. Edita Prima Oy. Yksityisen opetusalan työehtosopimus 1.11.2007 - 28.9.2010.

19

käsitejärjestelmien tulkintoihin. Keskeiseksi nousee ajatus, joka oli jo Jaron vuonna 1999 yn selvityksen päätelmä: käsitteiden sisältö vaatii selkeytystä.33 Ammatillisen koulutuksen yksikköhinnan ja rahoituksen määräytymisperusteesta Laissa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (635/98) ja asetuksessa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (806/98) on säädetty koulutuksen järjestäjille myönnettävästä valtionosuudesta. Rahoitusta maksetaan opetusministeriön myöntämän järjestämisluvan saaneille koulutuksen järjestäjille: kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle tai valtion liikelaitokselle. Rahoituslaissa säädetään myös kunnan laskennallisesta rahoitusosuudesta opetus- ja kulttuuritoimen käyttökustannuksiin.

Valtioneuvosto vahvistaa ammatillisen koulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan varainhoitovuotta edeltävän vuoden syyskuussa. Rahoitus käyttökustannuksiin määräytyy rahoituslain 5 §:n mukaan laskennallisin perustein.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjän yksikköhinta määräytyy ammatillisen koulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan ja koulutusalakohtaisen yksikköhinnan perusteella.34 Koulutuksen järjestäjälle maksettava rahoitus määräytyy opiskelijaa kohden yksikköhinnan ja opiskelijamäärän tulosta. Monialaisilla koulutuksen järjestäjillä yksikköhinnaksi määrätään eri koulutusaloilla opiskelevien opiskelijoiden määrien ja valtakunnallisten kokonaiskustannusten laskettujen yksikköhintojen perusteella laskettu opiskelijamäärillä painotettu keskiarvo.35 Yksikköhintoja porrastetaan erityisopetuksen, opiskelijoille annettavan majoitusedun ja koulutuksen tuloksellisuuden perusteella. Lisäksi osaan koulutusaloja sisältyy koulutuksia ja koulutusohjelmia, joiden yksikköhinta on korkeampi kuin muussa saman koulutusalan koulutuksessa. Edellä olevan lisäksi opetusministeriö voi korottaa yksikköhintaa koulutuksen järjestäjälle määrätyn erityisen koulutustehtävän perusteella tai muusta erityisestä syystä.

Koulutuksen järjestäjä päättää itse miten se ohjaa myönnettyä rahoitusta toimintaansa, muun muassa opetukseen ja ohjaukseen.

Selvityksessä käytetyt käsitteet

Selvityksessä haluttiin päästä mahdollisimman lähelle sitä todellisuutta, jossa opettajat, koulutuksen järjestäjät ja opiskelijat päivittäin työskentelevät. Sen vuoksi päätettiin käyttää sitä terminologiaa, jolla koulutuksen arjessa tuntiresursseihin liittyvät asiat ilmaistaan.

Lähiopetus = opetustunti tarkoittaa opettajien ja opinto-ohjaajien johdolla oppilaitoksessa tai muussa oppimisympäristössä läsnä ollen tapahtuvaa opetusta ja ohjausta. Opettajien näkökulmasta se tarkoittaa OVTESin määrittelemiä opettajan työaikaan laskettavia työtunteja (ks. kohta työehtosopimuksen näkökulma s. 19).

33

20

34 35

Jaro, A. (1999). Opettajien työkuvan muuttuminen ammatillisten oppilaitosten rakenne- ja tutkintouudistusten yhteydessä tapahtuneessa opetussuunnitelmauudistuksessa.

Asetus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 806/1998, 8§.

Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 635/1998.

Työssäoppimisen ohjaus on erityistermi opettajan työpaikoilla tekemälle opetustyölle.

Työssäoppimisen ohjaus opettajan työnä sisältää työn opettamista, pedagogista ja kasvatuksellista ohjausta ja opiskelijan oppimisen arviointia.

Opinto-ohjauksella tarkoitetaan ohjausta, jossa opiskelija saa tietoa koulutuksesta, suoritettavista tutkinnoista, opintojen muodostumisesta ja sisällöistä sekä tukea valintojen tekemiseen. Opinto-ohjaukseen kuuluu myös niiden opiskelijoiden tukeminen, joilla on eri syistä johtuvia opiskeluvaikeuksia. Opinto-ohjaukseen osallistuu koko henkilökunta, vaikka päävastuu sen suunnittelusta on opinto-ohjaajalla.36 Henkilökohtainen ohjaus on oppimiseen, ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen sekä elämän hallintaan ja suunnitteluun liittyvää ohjausta. Ohjaus on tukena oppimaan oppimisessa, sosiaalisessa kasvussa, tavoitteellisessa etenemisessä ja oman oppimistyöskentelyn arvioinnissa.37 Opinto-ohjauksen ja henkilökohtaisen ohjauksen rajapinta on häilyvä.

Tässä selvityksessä henkilökohtainen ohjaus painottuu oppimisen ja kasvun tukemiseen.

Se on oleellinen osa opettajien ja ryhmäohjaajien työtä, ja se tulee ottaa huomioon sekä työnjaossa että resursoinnissa.

Opintoviikko on 40 tuntia opiskelijan työtä edellyttävä38 opintojen laajuutta kuvaava termi.

Opetustuntia/opiskelija on opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusraporteissa käytetty opetuksen suorite/tunnusluku. Se perustuu koulutuksen järjestäjien ilmoittamaan opetustuntien lukumäärään, johon sisältyvät ”opettajien ja opinto-ohjaajien lähiopetuksen, etäopetuksen ja monimuoto-opetuksen tunnit sekä työssäoppimisen ohjauksen ja opintoohjauksen tunnit ammatillisessa peruskoulutuksessa (opetussuunnitelmaperusteisessa ja näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa)”. Opetustunnit opiskelijaa kohden saadaan jakamalla ilmoitettujen opetustuntien yhteenlaskettu määrä koulutuksen järjestäjän (tai koulutusalan) opiskelijoiden määrällä. Opiskelijamäärä on ammatillisen peruskoulutuksen kyseisen vuoden tilastointipäivien painotettu (7/5) keskiarvo. Saatu luku opetustunnit/ opiskelija ei kerro opiskelijan saamasta opetuksen määrästä vaan opettajien opetusvelvollisuustunteina tekemän työn määrästä. Suoritteet raportoidaan vuosittain opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raporteissa.39 Opetuksen ja ohjauksen riittävyys Opetussuunnitelmien perusteissa tuodaan esiin opiskelijan oikeus saada riittävästi opetusta ja tarvitsemaansa ohjausta koulutuksen järjestämistavasta riippumatta oppilaitoksen jokaisena työpäivänä. Opetuksen ja ohjauksen riittävyyden määrittely on kuitenkin kompleksinen asia. Ongelmalliseksi asian tekee erityisesti se, että eri toimijoiden näkökulmasta sama määrä opetusta ja ohjausta saattaa näyttäytyä sekä riittävänä että riittämättömänä.

Viime kädessä ongelmanasettelu kiteytyy seuraaviin kysymyksiin: mikä on riittävää? kenen

36 37 38 39

Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. www.oph.fi. Ks. esim. Opetussuunnitelman perusteet. Sosiaali- ja terveysala, s. 143.

Herlevi-Turunen, M., Siipainen M (2008). Ohjaus opinpolun tukena. http://tettinetti.tampere.fi.

Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. www.oph.fi.

Täyttöohje. Kustannukset, tulot ja suoritteet 2007. Opetushallitus/Rahoitus- ja kustannustietopalvelut. oph.fi/ammatillinen koulutus/lomakkeet + ohjeet.

21

näkökulmasta asiaa pitää/voi tarkastella? kenen/keiden tulisi määrittää riittävyys ja riittämättömyys ja millä perusteella?

Riittävä-sanan synonyymeja ovat muun muassa kunnollinen, kelvollinen, hyvä, sopiva, tarkoituksenmukainen, käyttökelpoinen ja kohtuullinen. Riittämätön sen vastakohtana taas tarkoittaa muun muassa samaa kuin vaillinainen, puutteellinen, keskeneräinen, vajaa ja epätäydellinen.

Kun opetuksen ja ohjauksen riittävyyttä selvitetään ammatillisen koulutuksen näkökulmasta, oleellisia määrittäjiä ovat työelämä, opiskelijat, opettajat ja koulutuksen järjestäjät.

Toisaalta kysymys on subjektiivisesta kokemisesta ja toisaalta (mahdollisesti) objektiivisin mittarein osoitettavasta riittävyydestä.

Tässä selvityksessä opetuksen ja ohjauksen riittävyydellä tarkoitetaan sopivaa ja tarkoituksenmukaista opettajan/ohjaajan ja opiskelijan välistä vuorovaikutuksen määrää, jolla opiskelija saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteena olevan ammattiosaamisen vähintään tyydyttävällä tasolla. Se on taso, jonka saavuttaminen on edellytys tutkintotodistuksen saamiselle. Vuorovaikutuksen määrää ilmaistaan opetus- ja ohjaustunteina.

3 Selvityksen toteuttaminen Selvityksen toimeksiannon mukaisesti tietoa koottiin aiemmista selvityksistä, työryhmämuistioista, raporteista ja tilastoista. Lisäksi tietoa hankittiin nettikyselyin ja haastatteluin.

Tarkempi kuvaus tiedon hankinnasta on liitteessä 2.

Opetushallituksen ohjausryhmän jäseniä olivat yksikön päällikkö, opetusneuvos SirkkaLiisa Kärki, opetusneuvos Helena Taxell, opetusneuvos Merja Lahdenkauppi, erityisasiantuntija Lea Juhola, yksikön päällikkö, opetusneuvos Mari Räkköläinen, erityisasiantuntija Eeva-Kaisa Linna ja opetusneuvos Pirjo Väyrynen.

Ohjausryhmän työskentelyyn osallistuivat lisäksi rehtori/tutkija Marja-Helena Salmio, kehitysjohtaja Pia Lagercrantz, projektipäällikkö Matti Mäkelä ja tutkimusassistentti Teppo Koponen. Selvityksen sisällöstä neuvoteltiin ohjausryhmän kanssa useaan kertaan työn edetessä. Selvitys toteutettiin yhteistyössä Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen kanssa, josta asiantuntijana selvitystyössä toimi erikoistutkija Sakari Ahola. Selvitykseen sisältyvien haastattelujen tekemiseen osallistuivat Marja-Helena Salmio, Matti Mäkelä, opinto-ohjaajat Anu Parantainen ja Ulrika Gullqvist sekä Teppo Koponen Turun ammatti-instituutista.

3.1 Tilastoaineiston käyttö

Opetuksen ja ohjauksen määrää kuvataan Opetushallituksen rahoituspalvelujen tuottaman opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raporteista poimituin tunnusluvuin. Tunnusluvut perustuvat Opetushallituksen koulutuksen järjestäjiltä keräämiin tietoihin. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raporteissa opetukseen ja työssäoppimiseen käytettyjä tuntiresursseja kuvataan tunnusluvulla opetustuntia/opiskelija (ks. määrittely s. 21). Selvityksessä käytetyt tunnusluvut koottiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjär-

22

jestelmän raporteista vuosilta 2001 - 200840. Tunnuslukuja verrattiin järjestäjätyypeittäin (kunta, kuntayhtymä, yksityinen ja valtio) ja kokoluokittain (ks. s. 24). Opiskelijamäärien tarkastelussa käytettiin myös raportointipalvelu Weran tilastoja, jotka perustuvat Tilastokeskuksen ja Opetushallituksen kokoamiin tietoihin.

3.2 Kyselyt

Koulutuksen järjestäjille ja opettajille toteutettiin kysely41, joista saatuja tietoja täydennettiin eri koulutuksen järjestäjien ylläpitämissä oppilaitoksissa tehdyillä haastatteluilla. Koulutuksen järjestäjien kysely lähettiin 143 koulutuksen järjestäjälle, jotka 20.1.2008 järjestivät opetussuunnitelmaperusteista ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta42.

Kysely toteutettiin 29.4. - 30.6.2008.

Ammatillisen koulutuksen opettajille kohdistettu kysely lähetettiin koulutuksen järjestäjien välityksellä. Koulutuksen järjestäjistä poimittiin joka neljäs oletuksella, että siten tavoitetaan riittävän edustava joukko, noin 12 000 ammatillisen koulutuksen opettajasta.

Systemaattista otantaa ei voitu toteuttaa, koska opettajarekisterejä ei ollut käytettävissä.

Kysely toteutettiin 5.5. - 28.8.2008.

Työelämälle osoitettu kysely lähetettiin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsenliittojen nimeämille yrityksille ja Kuntaliiton nimeämille julkisen sektorin organisaatioille. Yritykset ja organisaatiot ilmoittivat yhdyshenkilönsä, joille kysely lähetettiin vastattavaksi. Kyselylomake lähetettiin 42 yrityksen/organisaation yhdyshenkilölle. Kysely tehtiin 4.9. - 19.9.2008.

Kaikki kyselyt toteutettiin nettikyselynä Webropol-ohjelmaa käyttäen. Analyysissä kyselylomakkeiden strukturoitujen kysymysten vastaukset vietiin Webropol-ohjelmasta SPSStilasto-ohjelmaan. Tarkempi selvitys tiedonhankinnan toteutuksesta on luettavissa tämän selvityksen liitteessä 2. Käytetyt kyselylomakkeet ovat liitteinä 4 - 6.

Kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät Kyselyn kohteena olleista 143:sta koulutuksen järjestäjästä kyselyyn vastasi 93 (65 %).

Koulutuksen järjestäjät luokiteltiin koon ja järjestäjätyypin mukaan (taulukot 1, 2 ja

40

41 42

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä: Kustannussovellus 2001. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 24.9.2002. www.oph.fi.

Kustannussovellus 2002. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 29.9.2003 Kustannussovellus 2003. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi.

Raportti: K02F6AOS. 15.9.2004 Kustannussovellus 2004. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 28.9.2005 Kustannussovellus 2005. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 6.10.2006.

Kustannussovellus 2006. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 25.9.2007.

Kustannussovellus 2007. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 10.9.2008.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Tulosrahoitus 2008. Ammatillinen peruskoulutus.

Lopullinen raportointi. 8.10.2007. Raportti T02YHT6MS08. www.oph.fi/raportit.

Kyselylomakkeet liitteinä 4 ja 5.

Rekisterilistaus: ammatillisen koulutuksen perustiedot 20.1.2008. Opetushallitus.

23

liite 3). Taulukosta 1 ilmenevät vastaajien sijoittuminen kokoluokkiin, kokoluokista jatkossa käytettävät nimitykset ja ruotsinkielisten vastaajien lukumäärä kussakin luokassa.

Koulutuksen järjestäjien kokoa ja järjestäjätyyppiä käytettiin muuttujina koulutuksen järjestäjien vastausten ristiintaulukoinneissa, vaikka niitä ei voitukaan yhtä aikaa vakioida.

Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien kokoluokat vastaus%

joista ruotsinkielisiä, n

Koulutuksen järjestäjän koko

Nimi

N

n

alle 200 opiskelijaa

Pieni koulutuksen järjestäjä Pienehkö koulutuksen järjestäjä Keskisuuri koulutuksen järjestäjä Suuri koulutuksen järjestäjä

59

30

51

1

26

18

69

0

22

19

86

2

36

26

72

0

143

93

65

3

201 - 500 opiskelijaa 501 - 1000 opiskelijaa yli 1000 opiskelijaa YHTEENSÄ

Erikokoiset koulutuksen järjestäjät olivat kohtalaisen hyvin edustettuina aineistossa. Suurten ja keskisuurten koulutuksen järjestäjien kokoluokissa vastausprosentti oli korkea. Sillä on vastauksia arvioitaessa merkitystä, sillä yhdenkin suuren koulutuksen järjestäjän päätökset vaikuttavat suureen määrään opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Taulukosta 2 ilmenee kyselyyn vastanneiden jakautuminen eri järjestäjäluokkiin ja ruotsinkielisten koulutuksen järjestäjien osuus niissä.

Taulukko 2.

Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien jakautuminen eri järjestäjäluokkiin Koulutuksen järjestäjän tyyppi Valtio (edustavat yksiköt)43

n

vastaus%

joista ruotsinkielisiä, n

5

5

100

0

Yksityinen

68

41

60

3

Kuntayhtymä

53

33

62

0

Kunta

18

14

78

0

143

93

65

3

YHTEENSÄ

24

N

43

Valtio on yksi koulutuksen järjestäjä, jota tässä selvityksessä edusti sen viisi eri toimipistettä.

Vastanneista koulutuksen järjestäjistä yksialaisia oli kolmannes (32) ja monialaisia kaksi kolmannesta (61). Yksialaisista yksi ja monialaisista kaksi oli ruotsinkielisiä. Taulukossa 3 esitetään kaikkien koulutuksen järjestäjien koulutusalat ja koulutusalojen esiintyminen kyselyyn vastanneiden järjestäjien koulutustarjonnassa.

Järjestäjätyypeittäin tarkastellen pienin kato oli kuntien ja kuntayhtymäjärjestäjien kohdalla. Kyselyn saaneista (N = 18) kuntajärjestäjistä vastaamatta jätti viidennes (22 %) ja kuntayhtymäjärjestäjistä (N= 53) runsas kolmannes (38 %). Suurin kato oli yksityisten järjestäjien (N = 68) kohdalla, joista vastaamatta jätti 40 %. Tämän vahvistaa koulutuksen järjestäjien kokoluokittainen tarkasteltu. Pienistä (N = 59) jätti vastaamatta vajaa puolet, pienehköistä vajaa kolmannes (31 %), keskisuurista runsas kymmenes (14 %) ja suurista vajaa kolmannes (28 %).

Kunta ja kuntayhtymien keskisuurten ja suurten koulutuksen järjestäjien edustus aineistossa näyttää riittävän kattavalta.

Taulukko 3. Koulutuksen järjestäjien koulutusalat kaikilla koulutuksen järjestäjillä ja

koulutusalojen esiintyminen kyselyyn vastanneiden järjestäjien koulutustarjonnassa Kaikki koulutuksen järjestäjät44

vastanneet

Koulutusalat

N

%

Humanistinen ja kasvatusala

32

6

13

4

Kulttuuriala

70

13

42

12

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

69

13

46

13

Luonnontieteiden ala

67

12

44

13

Tekniikan ja liikenteen ala

94

17

52

15

Luonnonvara- ja ympäristöala

49

9

31

9

Sosiaali- terveys- ja liikunta-ala

77

14

54

16

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

90

16

60

18

547

100

342

100

YHTEENSÄ

n

%

Kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät järjestivät eri koulutusalojen koulutusta miltei samassa suhteessa kuin koulutusaloja on tarjolla valtakunnallisesti kaikilla koulutuksen järjestäjillä. Suurimmat poikkeamat aineistossa alaspäin ovat humanistisen ja kasvatusalan sekä tekniikan alan koulutuksen järjestäjien kohdalla (2 prosenttiyksikköä). Sen sijaan sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala ovat saman verran yliedustettuina.

44

Opetus ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raportit. Kustannussovellus 2007. Ammatillinen perusopetus. Lopullinen raportointi 10.9.2008. Raportti K02LK4AZ.

25

Suurin osa vastanneista koulutuksen järjestäjistä sijoittui Etelä- ja Länsi-Suomen alueelle, mitä osaltaan selittää väestön, työpaikkojen ja koulutusorganisaatioiden muuta maata suurempi keskittyminen (taulukko 4).

Taulukko 4. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien sijainti (n = 93) Lääni

n

%

Etelä-Suomen lääni

35

38

Länsi-Suomen lääni

37

40

Itä-Suomen lääni

11

12

Oulun lääni

7

8

Lapin lääni

3

3

93

100

YHTEENSÄ

Kyselyyn vastanneet opettajat Ammatillisen koulutuksen opettajista ei ole saatavissa systemaattista osoiterekisteriä. Tästä syystä opettajille suunnattu sähköinen kyselylomake lähetettiin koulutuksen järjestäjien kautta. Kyselyyn vastasi ammatillisen perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen opettajista 647. Se on vuonna 2008 laaditun ”Opettajat Suomessa 2008”-julkaisun tietojen perusteella 5,8 % ammatillisen peruskoulutuksen opettajista. Vastaajia pyydettiin sijoittamaan itsensä yhteen luokkaan päätehtävänsä mukaisesti (yhteisten opintojen opettaja, ammatillisten opintojen opettaja, opinto-ohjaaja, erityisopettaja, muu). Osa-aikaisesti opinto-ohjaajan tehtävissä olleet sijoitettiin aineiston käsittelyssä opettamiensa opintojen osoittamaan luokkaan (yhteiset opinnot/ammatilliset opinnot).

Vastaajista 73,1 % (473) oli ammatillisten opintojen opettajia, 19,5 % (126) yhteisten opintojen opettajia, 1,5 % (10) erityisopettajia, 2,8 % (18) opinto-ohjaajia, joiden työhön ei kuulunut muita tehtäviä tehtävät. 2,2 % (14) toimi muissa tehtävissä ja 0,9 % (6) ei ilmoittanut päätehtäväänsä. Ne, jotka ilmoittivat toimivansa muissa tehtävissä, olivat useimmiten erilaisissa toiminnan ohjaus- tai tukitehtävissä ainakin osana työtään (esim. koulutuspäällikkö, osastonjohtaja, työssäoppimisen koordinaattori, yksikönjohtaja jne.). Vastanneista opettajista 22 eli runsas 3 % oli ruotsinkielisiä.

Opettajat Suomessa 2008 -raportin tietojen perusteella ammatillisen koulutuksen opettajaryhmät Suomessa jakautuivat siten, että yhteisten opintojen opettajia oli koko ammatillisen koulutuksen opettajistosta 20 % ja ammatillisten opintojen opettajia 80 %.45 Nettikyselyyn vastaajissa ammatillisten opintojen opettajat näyttivät olevan aliedustettuina. Tilannetta selittää se, että opinto-ohjaajat ja erityisopettajat sekä osa ryhmästä ”muut” olivat taustaltaan ammatillisten opintojen opettajia.

Vastaajia (n = 633) pyydettiin määrittelemään myös koulutusala, jolla he opettivat kokonaan tai yli puolet opetustyöstään. Tekniikan ja liikenteen alan opettajat olivat suurin ryhmä. Heitä vastaajista oli 42 %. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat sosiaali-, terveys-

45

26

Lahdenkauppi, M. (2009). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2008. Opetushallitus.

9

10

ja liikunta-alan (17 %) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opettajat (15 %). Vähiten vastaajia oli humanistiselta ja kasvatusalalta (2 %) sekä luonnontieteiden alalta (3 %). 14 (2 %) vastaajista ei ilmoittanut koulutusalaansa.

Kyselyyn vastanneiden (n = 454) ja Opettajat Suomessa 2008 -julkaisusta poimittujen, eri alojen ammatillisten opintojen opettajien lukumäärätietojen vertailu löytyy kuviosta 2.

Suurin poikkeama oli tekniikan ja liikenteen alan ammatillisten opettajien kohdalla. Heitä aineistossa oli enemmän kuin koulutusalan ammatillisten opettajien osuus vuoden 2008 tilastossa. Aliedustetuimmat olivat luonnonvara-alan ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan opettajat. Muiden alojen kohdalla poikkeamat suuntaan tai toiseen olivat pieniä. Poikkeamista huolimatta kyselyyn vastanneiden ammatillisten opettajien jakautuminen koulutusaloille vastaa suhteellisen hyvin koko ammatillisen koulutuksen ammatillisten opettajien vastaavaa jakaumaa.

Humanistinen ja kasvatusala

1 1 9

Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden ja hallinnon ala

5

9

3 2

Luonnontieteiden ala Koulutusalat

10

Tekniikan ja liikenteen ala 4

8

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

17 18

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

10

15 13 0

9

5

10

15 20 25 30 35 40 % vastanneista, amm. opintojen opettajista

45

50

Kyselyyn vastanneet amm.opett.

Opettajat Suomessa 2008 amm.opett.

47

37

47

37

Luonnonvara- ja ympäristöala

Kyselyyn vastanneet Opettajat Suomessa amm.opett.

Kuvio 2. Ammatillisten opintojen opettajat koulutusaloittain keväällä 2008 ja koulutus17 18 15 13

alojen opettajien esiintyminen aineistossa

Opettajien kyselyn vastausten käsittelyssä taustamuuttujina käytettiin pääasiassa koulutusalaa. Miltei kaksi kolmannesta (63 %) vastanneista opettajista työskenteli Etelä- ja

15 20 25 30 35 40 % vastanneista, amm. opintojen opettajista

27 45

50

Länsi-Suomen alueella. Pienin määrä (11 %) vastauksia saatiin Lapin ja Oulun läänien ammatillisten oppilaitosten opettajilta (Taulukko 5). Tämä selittyy osaltaan koulutuksen järjestäjien sijoittumisella.

Taulukko 5. Kyselyyn vastanneiden opettajien oppilaitoksen sijaintilääni (n = 647) Lääni

Opettajat lkm

%

Etelä-Suomen lääni

102

16

Länsi Suomen lääni

302

47

Itä-Suomen lääni

91

14

Oulun lääni

74

11

Lapin lääni

75

11

3

1

647

100

Ei vastannut tähän kysymykseen YHTEENSÄ

Opettajien osalta kadon tarkastelu jää puutteelliseksi johtuen siitä, että opettajakysely lähetettiin koulutuksen järjestäjien kautta.

Kyselyyn vastanneet työelämän edustajat Työelämän näkemyksiä selvitettiin kyselyllä, joka lähetettiin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsenliittojen nimeämille yksityisen sektorin yrityksille. Julkisen sektorin työelämän edustajia lähestyttiin puolestaan Kuntaliiton kautta. Kysely lähetettiin 42:n yrityksen/organisaation yhdyshenkilöille, joista 16 (38 %) vastasi määräajan loppuun mennessä Selvityksen aikataulusta johtuen vastausaikaa ei voitu tuolloin enää pidentää. Vastausten vähäisestä lukumäärästä johtuen tulokset antavat lähinnä suuntaviivoja työelämän näkemyksistä.

Vastanneet organisaatiot/yritykset olivat henkilöstömäärältään pieniä ja isoja: kaksi alle 20:n, kolme yli 100:n, viisi yli 250:n, yksi yli 500:n ja viisi yli 1000:n työntekijän organisaatiota. Yritykset/organisaatiot nimesivät toimialansa seuraavasti: apteekkiala, energia-ala, sosiaali- ja terveysala, kemiantekniikka, öljynjalostus, logistiikka, meriteollisuus l. laivanrakennus, paperikemikaalit, ravintola-ala, sähkökone- ja metalliteollisuus, majoitus- ja ravitsemisala, vähittäiskauppa ja viestintä.

Vuotuiset työssäoppijoiden määrät näissä yrityksissä ja organisaatioissa vaihtelivat yhdestä opiskelijasta kolmeen sataan opiskelijaan. Hajonta oli ymmärrettävää ottaen huomioon yritysten/organisaatioiden suuret kokoerot.

Suurin osa eli vajaa kaksi kolmannesta (63 %) vastaajista oli Etelä-Suomen, vajaa viidennes Länsi-Suomen, runsas kymmenesosa Itä-Suomen ja loput Oulun läänistä. Vastaukset saatiin siis painotetusti Etelä-Suomen läänistä eli alueelta, jonne sijoittuu paljon sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjiä että yrityksiä ja organisaatioita.

3.3 Haastattelut

Kyselyin koottua tietoa syvennettiin haastattelemalla eri koulutuksen järjestäjien oppilaitoksissa koulutuksen järjestäjien, henkilöstön ja opiskelijoiden edustajia. Haastattelutilai28

suus järjestettiin neljässätoista eri oppilaitoksessa. Haastateltavat koulutuksen järjestäjät valittiin koon, omistuspohjan ja sijainnin perusteella tulosten edustavuuden takaamiseksi.

Tilaisuudet toteutettiin 7.5. - 7.10.2008. Haastatteluihin osallistui 67 johdon edustajaa, 90 opetus- ja muun henkilöstön edustajaa ja 74 opiskelijoiden edustajaa. Opiskelijoilta tätä selvitystä varten hankittiin tietoa haastatteluissa, jotka tapahtuivat oppilaitoksissa (ks. luettelo liitteessä 2) ja haastattelemalla kahden opiskelijajärjestön edustajia. Haastattelupaikat, haastattelujen teemat ja toteutus on kuvattu lähemmin liitteessä 2.

Opiskelijajärjestöjen haastattelut toteutettiin 9. - 10.9.2008. Haastatteluun osallistui yhteensä 10 järjestöjen edustajaa. Haastattelujen tulokset on kuvattu raportin luvussa 5.3.

Kaikki haastattelut äänitettiin haastateltavien luvalla.

3.4 Tulosten yleistettävyys ja luotettavuus

Koulutuksen järjestäjien kyselyyn vastasi 65 % (n = 143) koulutuksen järjestäjistä. Suurista koulutuksen järjestäjistä vastasi miltei kolme neljäsosaa (72 %), keskisuurista yli neljä viidennestä (86 %), pienehköistä koulutuksen järjestäjistä kaksi kolmannesta (69 %) ja pienistä runsas puolet (51%). Koulutuksen järjestäjien osalta aineistoa voidaan pitää riittävän edustavana.

Koska ammatillisen koulutuksen opettajista ei ollut käytettävissä yhteystietoja, opettajakysely lähetettiin koulutuksen järjestäjien kautta. Kyselylomakkeet lähetettiin joka neljännelle koulutuksen järjestäjälle pyynnöllä lähettää ne eteenpäin omalle opettajakunnalleen.

Vastanneiden joukko on siis lähinnä näyte ammatillisen koulutuksen opettajista.

Ammatillisen peruskoulutuksen opettajien lukumääräksi arvioitiin noin 12 000 opettajaa46. Kyselyn toivottiin tavoittavan noin 3000 ammatillisen koulutuksen opettajaa. Kyselyyn vastasi 647 opettajaa eli noin viidennes näytteen arvioidusta kokonaismäärästä. Vastanneiden joukko oli kohtalainen, kun vastanneiden määrää tarkastellaan otantasuhteen perusteella47, vaikka kysymyksessä ei ollutkaan varsinainen otanta. Työelämän edustajien määrä, 16, jäi puolestaan niin pieneksi, että tulokset antavat lähinnä viitteitä tämän osapuolen näkemyksistä.

Katoa syntyi kyselyaineistossa kahdella tavalla: osa jätti kokonaan vastaamatta (uusintapyynnöistä huolimatta) ja osa jätti vastaamatta osaan kysymyksistä. Koulutuksen järjestäjien vastaamatta jättämisen syynä saattoi olla kysyttyjen tietojen puuttuminen tai niiden hankkimisen työläys. Osaltaan asiaa selittää myös se, että kyselylomakkeet, varsinkin koulutuksen järjestäjille osoitetut, olivat laajoja. Myös kyselyn ajankohta, huhti-toukokuu, oli hankala. Se on kiireistä aikaa sekä koulutuksen järjestäjille että opettajille. Riittävän vastausmäärän saamiseksi koulutuksen järjestäjien vastausaikaa jatkettiin kesäkuun loppuun ja opettajien elokuun loppuun. Selvityksen aikataulu ei mahdollistanut enempää lisäaikaa.

Vastaamatta jätetyt kysymykset koskivat mm. tarkkoja tuntiresurssitietoja. Sen vuoksi vastaajien määrät eri kysymyksissä vaihtelivat. Syy oli ehkä se, että tarkat opetusta ja ohjausta

46 47

Väyrynen P. (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2005. Opetushallitus.

Holopainen, M. , Pulkkinen P. (1995). Tilastolliset menetelmät. Weilin+Göös. WSOY:n graafiset laitokset. Porvoo.

29

koskevat päätökset tehdään oppilaitoksissa ja opetuspisteissä. Näin ollen koulutuksen järjestäjillä ei välttämättä ollut niistä systemaattista tietoa.

Ruotsinkielisistä koulutuksen järjestäjistä vain kolme vastasi kyselyyn. Useat selvityksen kannalta keskeiset opetuksen ja ohjauksen määrää tai riittävyyttä koskevat vastaukset puuttuivat. Sen vuoksi erillisiä ruotsinkielisiä koulutuksen järjestäjiä koskevia johtopäätöksiä ei voitu tehdä. Opettajakyselyyn vastasi 22 ruotsinkielistä opettajaa, joiden vastaukset olivat samansuuntaisia kuin suomenkielisten opettajien. Vastausten vähäisyyden vuoksi näistäkään ei tehty erillistä analyysiä.

Kyselyyn sisältyneitä teema-alueita syvennettiin haastatteluin. Haastattelujen tulokset lisäsivät tulosten yleistettävyyttä ja luotettavuutta. Haastatellut koulutuksen järjestäjät edustivat pieniä ja suuria, yksi- ja monialaisia, järjestäjätyypiltään kunta-, kuntayhtymä ja yksityisiä järjestäjiä sekä suomen- että ruotsinkielisiä eri puolilla Suomea sijaitsevia järjestäjiä.

Haastatteluihin osallistui neljäntoista koulutuksen järjestäjän 67 edustajaa, 90 opetus- ja ohjaushenkilöstön edustajaa ja 84 opiskelijoiden edustajaa. Viimemainittuun lukuun sisältyy 10 opiskelijajärjestöjen edustajaa.

Kyselylomakkeilla saatavan tiedon luotettavuutta varmistettiin esitestauksella. Testaus koski lomakkeiden aihealueitten kattavuutta ja kysymysten ymmärrettävyyttä. Koulutuksen järjestäjän lomakkeen testasi kuusi koulutuksen järjestäjän edustajaa ja opettajalomakkeen 27 opettajaa. Palautteen perusteella lomakkeisiin tehtiin pieniä muutoksia. Haastattelujen teemat poimittiin kyselyjen aihealueista. Työelämän kyselylomakkeen laadintaan osallistui työelämän asiantuntija. Lomaketta ei testattu.

Ennen aineiston analyysiä joitakin vastauksia jouduttiin poistamaan virheiden vuoksi, esimerkiksi kun opiskelijakohtaista tietoa kysyttäessä vastaaja oli antanut vuositason tiedon.

Näin poistettujen vastausten määrä oli kuitenkin pieni. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSSohjelmalla (Statistical Package for Social Sciences).

30

II TULOKSET 4 Opetuksen ja ohjauksen määrä Resurssit määriteltiin selvityksessä aika- eli tuntiresursseina, henkilöresursseina sekä tilaja välineresursseina. Opetukseen ja ohjaukseen käytettyjen opetustuntiresurssien määrää tarkastellaan tässä luvussa seuraavien tietojen perusteella: 1) opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusraporteissa esiintyvät tunnusluvut opetustuntia/opiskelija 2) koulutuksen järjestäjien vastaukset kyselyyn: a) opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja b) eri opetus- ja ohjausmuodoille (lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammattiosaamisen näyttöprosessi ja opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus), 3) opettajien vastaukset tuntiresursseista eri opetus- ja ohjausmuodoissa ja 4) haastatteluissa saatu tieto opetuksen ja ohjauksen määrästä opiskelijoiden kokemana. Lopuksi raportoidaan koulutuksen järjestäjien vastaukset määräraha- ja tuntiresurssipäätösten tekijöistä, osoitettujen tuntiresurssien käytön seurannasta sekä opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihtelusta ja vaihtelun syistä.

4.1 Opetuksen ja ohjauksen määrä tilastoaineiston perusteella

Tässä alaluvussa tuntiresurssitietoja kuvataan käyttäen opetustoimen kustannussovelluksia48 ensin siten, että mukana ovat kaikki tilastoissa mukana olevat koulutuksen järjestäjät ja koulutusalat sekä toiseksi siten, että mukana ovat ainoastaan kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät.

Kustannusraporteissa 2001 - 2007 ilmenevä opetustuntien määrä/opiskelija-tunnusluku49 poimittiin koulutusaloittain ja järjestäjätyypeittäin kahteen taulukkoon, jotka ovat liitteinä 7 ja 8. Taulukoihin laskettiin tuntimääristä myös keskiarvot ja hajonnat.

48

49

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2001. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 24.9.2002. www.oph.fi/raportit.

Kustannussovellus 2002. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 29.9.2003 Kustannussovellus 2003. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.15.9.2004 Kustannussovellus 2004. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 28.9.2005 Kustannussovellus 2005. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.6.10.2006.

Kustannussovellus 2006. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 25.9.2007.

Kustannussovellus 2007. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.10.9.2008.

Täyttöohje. Kustannukset, tulot ja suoritteet 2007. Opetushallitus/Rahoitus- ja kustannustietopalvelut. oph.fi/ammatillinen koulutus/lomakkeet + ohjeet: Opetustuntia/ opiskelija on tunnusluku, joka sisältää ”opettajien ja ja opinto-ohjaajien lähiopetuksen-, etäopetuksen- ja monimuoto-opetuksen tunnit sekä työssäoppimisen ohjauksen ja opinto-ohjauksen tunnit ammatillisessa peruskoulutuksessa (opetussuunnitelma-perusteisessa ja näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa)”.

Koulutuksen järjestäjien vuosittain ilmoittamat tuntimäärät jaetaan kunkin vuoden opiskelijamäärän painotetulla (7/5) keskiarvolla”.

31

Eri vuosien taulukot eivät ole suoraan vertailtavissa, koska vuodesta 2005 alkaen koulutusalajakoa muutettiin. Vuosina 2001 - 2004 (liite 7) koulutusalat olivat luonnonvara-ala, tekniikan ja liikenteen ala, kaupan ja hallinnon ala, matkailu-, ravitsemis- ja talousala, sosiaali- ja terveysala, kulttuuriala sekä vapaa-aika ja liikunta-ala.50 Valtioneuvoston asetuksella 881/2003 ammatillisen koulutuksen koulutusalat muutettiin vastaamaan uutta koulutus- ja opintoalaluokitusta. Asetus tuli voimaan 1.1.2005. Sen mukaan ammatillista koulutusta järjestetään humanistisella ja kasvatusalalla (uusi), kulttuurialalla, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla (entinen kaupan ja hallinnon ala), luonnontieteiden alalla (uusi), tekniikan ja liikenteen alalla, luonnonvara- ja ympäristöalalla (entinen luonnonvara-ala), sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla (entinen sosiaali- ja terveysala) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla (liite 8).51 Vertailuongelmasta huolimatta taulukkoon 6 koottiin opetustuntia/opiskelija-tunnusluku koulutusaloittain ottaen huomioon koulutusalojen muutokset vuoden 2005 alusta. Kokonaistilanteen kehitystä taulukossa kuvaavat eri koulutusalojen tunnuslukujen perusteella lasketut vuotuiset keskiarvot ja tilastoissa ilmoitetut koko ammatillisen peruskoulutuksen opetustuntia/opiskelija-tunnusluvun muutokset.

Keskiarvo laski vuodesta 2001 vuoteen 2003 ja koulutusalojen välillä oli suuriakin eroja.

Vuonna 2004 tapahtui useilla koulutusaloilla selvä opetustuntia/opiskelija-tunnusluvun nousu, mikä näkyi myös vuositason keskiarvon nousuna. Mitään yksittäistä syytä muutokselle ei yrityksistä huolimatta ole pystytty löytämään.

Vuosina 2005 ja 2006 opetustuntia/opiskelija-tunnusluku lähti laskuun, joskin koulutusalojen välillä oli edelleen huomattavia eroja. Vuonna 2007 tapahtui lievää nousua. Ammatillisen peruskoulutuksen kokonaistuntimäärän perusteella samoista tilastoista poimittu opetustuntia/opiskelija-tunnusluku osoittaa samaa suuntaa kuin keskiarvokin (taulukko 6).

Liitetaulukoista 7 ja 8 ilmenevät opetustuntia/opiskelija-tunnusluvun vaihtelut erityyppisten koulutuksen järjestäjien ja koulutusalojen välillä. Taulukot havainnollistetaan kuvioissa 3 ja 4. Ajanjaksolla 2001 - 2004 opetustuntia/opiskelija-tunnuslukujen vaihtelut koulutusalojen sisällä eri järjestäjätyyppien välillä olivat suurempia kuin ajanjaksolla 2005 - 2007.

Jälkimmäisellä ajanjaksolla koulutusalojen sisäinen vaihtelu tasaantui järjestäjätyypistä riippumatta. Sen sijaan koulutusalojen välinen vaihtelu säilyi.

Valtiojärjestäjä jätettiin kuvioissa huomiotta, koska valtion rooli erityisammattiopetuksen järjestäjänä poikkesi oleellisesti yleisestä ammattiopetuksen järjestämisestä ja toisaalta valtion erityisoppilaitosten opiskelijamäärä muodostaa alle 1 % ammatillisen opetuksen koko opiskelijamäärästä (liite 1a ja 1b).

32

50 51

Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998, 1§.

Valtioneuvoston asetus 881/2003.

Taulukko 6. Opetustunnit/opiskelija vuosina 2001 - 2007 koulutusaloittain Vuosi Koulutusalat Luonnonvara-ala

2001

2002

2003

2004

2006

2007

t/opisk t/opisk t/opisk t/opisk t/opisk t/opisk t/opisk

118

100

104

103

Luonnonvara- ja ympäristöala Tekniikan ja liikenteen ala

89

87

89

121

Hallinnon ja kaupan ala Yhteiskuntatietieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala

65

52

54

55

Sosiaali- ja terveysala

73

69

74

100

Vapaa-aika ja liikunta-ala

59

83

66

65

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Kulttuuriala

2005

101

99

100

100

Humanistinen ja kasvatusala

116

116

117

87

85

86

53

54

54

56

56

57

72

72

74

102

93

97

66

63

63

Matkailu- ravitsemis- ja talousala

86

98

91

113

90

88

89

Kaikki ammatillisen peruskoulutuksen opetustunnit/kaikki ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat (painotettu keskiarvo)

84

83

82

101

82

81

82

Opetustunnit/opiskelija Keskiarvo vuosittain

84,4

84,0

82,6

80,3

78,4

79,6

93,9

Vuosina 2001 - 2004 (ks. kuvio 3) suurimmat tuntimäärät (opetustuntia/opiskelija) olivat yksityisillä koulutuksen järjestäjillä seuraavilla aloilla: luonnonvara-ala (120 - 137 opetustuntia/opiskelija), tekniikan ja liikenteen ala (114 - 139 opetustuntia/opiskelija) ja kulttuuriala (135 - 145 opetustuntia/opiskelija). Pienimmät tuntimäärät olivat hallinnon ja kaupan alalla järjestäjätyypistä riippumatta (47 - 57 opetustuntia/opiskelija). Vuonna 2001 hallinnon ja kaupan alalla yksityinen järjestäjä poikkesi merkittävästi muista järjestäjistä.

Tällöin yksityisten järjestäjien opetustuntia/opiskelija-tunnusluku oli muiden koulutuksen järjestäjien tunnuslukuun verrattuna miltei kaksinkertainen: yksityiset järjestäjät 103 opetustuntia/opiskelija ja muut 47 - 57 opetustuntia/opiskelija. Kyseessä saattoi olla todellinen poikkeama, mutta tilastointivirhekään ei ole poissuljettu.

Ajanjaksolla 2005 - 2007 opetustuntia/opiskelija-tunnusluku tasaantui koulutuksen järjestäjätyyppien välillä, kun kyse oli tietyn koulutusalan koulutuksesta (kuvio 4). Tasaantuminen näkyi selvästi esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. Koulutusalojen väliset erot sen sijaan säilyivät edelleen (vrt. esimerkiksi luonnonvara-ala ja yhteiskuntatieteen, liiketalouden ja hallinnon ala).

Korkeimmat opetustuntia/opiskelija-tuntimäärät olivat tälläkin tarkastelujaksolla yksityisillä koulutuksen järjestäjillä kulttuurialalla (131 - 143 opetustuntia/opiskelija) ja tekniikan ja liikenteen alalla (129 - 135 opetustuntia/opiskelija). Pienimmät opetustuntia/opiskelijatunnusluvut olivat luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden ja hallinnon alalla järjestäjätyypistä riippumatta (49 - 62 opetustuntia/opiskelija).

33

Vapaa-aika ja liikunta 0 Kunta 0 0 0

64

Kuntayhtymä

55 55 64

Yksityinen

72 65 88

60

Kulttuuri 99

Kunta

104 105 107

88 86 86 88

Kuntayhtymä

145 141 135 137

Koulutusalat ja järjestäjätyypit

Yksityinen Sosiaali- ja terveys 70 74 70 74

Kunta Kuntayhtymä

120

73 72 78 73 73

70

Yksityinen

61

Matk., ravits. ja talous 2004

85 82 85 84

Kunta

2003 91

Kuntayhtymä

124

102

82

2001

100

96 96

Yksityinen

2002

102

Hallinto ja kauppa 56 56 55 53 53 54 52 53

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

47

51

57 103

Tekniikka ja liikenne 88 87 82 88

Kunta

133

86 85 87

Kuntayhtymä

130

Yksityinen

139

122

114

Luonnonvara-ala 105 106

Kunta Kuntayhtymä

90

94

112 108

97

Yksityinen

118 120

0

20

40

60

80

100

120

126

130

137

140

160

Opetustunteja/opiskelija, lkm

Opetustuntia/opiskelija, lkm 2004

2003

2002

2001

Kuvio 3. Opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja järjestäjätyypeittäin 2001 - 2004

34

Humanistinen ja kasvatusala 0 0 0

Kunta Kuntayhtymä

59

Yksityinen

66 63 67 63 64

Kulttuuriala Kunta

97

88

Kuntayhtymä

75

104

102

89

Yksityinen

131

143 138

Koulutusalat järjestäjätyypeittäin

Yht.k.tiet. ja hall. ala 49

56 51 54 53 54 53 52 53

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Luonnontieteiden ala

56 59 55 55 54 56 54 55 62

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

v 2005 v 2006 v 2007

Tekniikan ja liikenteen ala 82 83 84 84 82 83

Kunta Kuntayhtymä

135 131 129

Yksityinen Luonnonvara ja ympäristöala 110

121 116 114 113 116 122 121 115

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 70

74 77 73 72 73 71 70 69

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

77 78 81

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

89 86 88 92

0

20

40

60

80

99 97

100

120

140

160

Opiskelijakohtaisten opetustuntien määrä

Opetustuntia/opiskelija, lkm

2005

2006

2007

Kuvio 4. Opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja koulutuksen järjestäjätyypeittäin

2005 - 2007

35

Taulukkoon 7 on koottu vuoden 2007 kustannussovellustilastoista kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut järjestäjätyypeittäin ja koulutuksen järjestäjien koon mukaan. Taulukosta ilmenevät tunnusluvuissa esiintyneet minimija maksimiarvot, keskiarvot sekä hajonnat.

Suurilla ja keskisuurilla koulutuksen järjestäjillä opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut olivat pienimmät. Suurilla järjestäjillä myös tunnusluvun hajonta oli pienin. Pienillä ja pienehköillä koulutuksen järjestäjillä tunnusluvun keskiarvot ja niiden hajonnat olivat selvästi suuremmat kuin suurilla ja keskisuurilla koulutuksen järjestäjillä, jotka usein olivat kuntayhtymäjärjestäjiä.

Järjestäjätyyppitarkastelussa ilmeni, että kuntajärjestäjillä ja yksityisillä järjestäjillä oli suuremmat tunnusluvun keskiarvot ja suurempi vaihtelu kuin kuntayhtymäjärjestäjillä. Taustana ovat todennäköisesti suuret tunnuslukujen vaihtelut pienillä ja pienehköillä yksityisillä järjestäjillä sekä kuntajärjestäjillä. Opiskelijakohtaisten opetustuntien sekä määrä että hajonta olivat suurimmat valtiojärjestäjällä, mitä osaksi selittää kyseisen järjestäjän rooli ammatillinen erityisopetuksen järjestäjänä.

Taulukko 7. Tilastoihin perustuvat kyselyyn vastanneiden eri järjestäjätyyppien ja eriko-

koisten koulutuksen järjestäjien opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut vuonna 200752 Koko

n

Minimi

Maksimi

Keskiarvo

Hajonta

yli 1000

26

36,0

79,3

61,1

9,5

501 - 1000

19

28,6

123,9

61,1

21,0

201 - 500

18

32,6

199,2

73,6

36,8

alle 200

30

27,4

302,1

90,0

70,7

Koulutuksen järjestäjätyyppi

n

Minimi

Maksimi

Keskiarvo

Hajonta

valtio

5

66,0

302,1

189,7

92,0

yksityinen

41

27,4

173

65,7

36,0

kuntayhtymä

33

45,4

87,7

64,4

10,3

kunta

14

27,5

234,3

71,9

49,2

4.2 Opetuksen ja ohjauksen määrä koulutuksen järjestäjien vastauksissa

Koulutuksen järjestäjille osoitetussa kyselyssä kysyttiin koulutusaloittain ja opetuksen eri toimintamuodoille osoitettuja tuntiresursseja vuonna 2007. Koulutuksen järjestäjien ilmoittamat alakohtaiset tunnit on kuvattu taulukossa 8, jossa niitä on vertailtu kustannussovellustilastoissa esiintyviin vuoden 2007 tunnuslukuihin. Ilmoitetut tuntimäärät on jaettu koulutuksen järjestäjän kustannussovellukseen 2007 ilmoittamalla opiskelijamäärillä. Taulukossa ovat mukana sekä yksi- että monialaiset koulutuksen järjestäjät. Kaikista

52

36

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2007. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi 10.9.2008. Raportti K02F6OAS.

luvuista on poistettu erityisammattioppilaitosten ilmoitukset niiden pienen osuuden ja poikkeavan tehtäväkuvan vuoksi.

Kun kyselyn perusteella saatuja lukuja verrataan kustannussovellustilastoissa esiintyviin vuoden 2007 tunnuslukuihin53 (koulutusalan opetustuntia/opiskelija), ovat kyselyn vastauksissa ilmoitetut tuntimäärät pääasiassa pienempiä, vaikkakin samansuuntaisia. Selityksenä voivat olla erilaiset tilastointitavat tai tilastoinnin epätarkkuus. Tilastoinneissa eivät erotu riittävällä tarkkuudella ne opetusvelvollisuustunnit, jotka on ohjattu opetukseen ja ohjaukseen ja ne, jotka on osoitettu muuhun työhön (esimerkiksi vastuuopettajana toimiminen, osa opettajien kouluttautumisesta, opetussuunnitelmatyö). Kaiken kaikkiaan voidaan kuitenkin todeta, että aineistosta lasketut koulutusalakohtaiset opetustuntia/ opiskelija-tunnusluvut vastaavat riittävällä tarkkuudella kustannussovellustilastoissa olevia tunnuslukuja. Samat virhelähteet sisältyvät todennäköisesti sekä kyselyn vastauksiin että tilastojen tietoihin.

Taulukko 8. Vertailu: koulutuksen järjestäjän ilmoittamat koulutusalakohtaiset opetus-

tuntia/opiskelija-tunnusluvut vuonna 2007

n

Humanistinen ja kasvatusala

Koulutuksen Kustannus- järjestäjien vas- raportista tauksista laske- lasketut54, tut, opetus- kysymykseen tuntia/opiske- 20 vastanneet lija koulutuksen

järjestäjät

Kustannusraportissa olevat kaikki koulutuksen järjestäjät opetustuntia/opiskelija55

9

57

63

63

Kulttuuriala

25

76

103

97

Yhteiskuntatietieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

30

52

57

54

Luonnontieteiden ala

31

48

55

57

Tekniikan ja liikenteen ala

31

76

84

86

Luonnonvara- ja ympäristöala

16

81

104

117

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

33

55

71

74

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

32

74

84

89

53 54 55

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2007.Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS 10.9.2008.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2007.Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS 10.9.2008. Kysymykseen vastanneet koulutuksen järjestäjät.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2007, Ammatillinen peruskoulutus, Lopullinen raportointi 10.9.2008. Raportti K02F6OAS. Kaikki tilastoissa esiintyvät koulutuksen järjestäjät.

37

Aineistosta lasketut eri järjestäjätyyppien opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut koulutusaloittain ilmenevät kuviosta 5. Suurimmat luvut, sosiaali- ja terveysalaa, luonnontieteiden ja kulttuurialaa lukuun ottamatta, ilmoittivat yksityiset koulutuksen järjestäjät. Yksityisen järjestäjän tunnusluvut olivat 47 - 105 opetustuntia/opiskelija. Suurin tuntimäärä oli kulttuurialalla ja pienin luonnontieteiden alalla.

Kuvion tarkastelussa tulee ottaa huomioon, että niiden koulutuksen järjestäjien määrä, jotka ilmoittivat tuntimääriä, oli joillakin aloilla pieni. Kun pieni ilmoitusten määrä vielä jakautui eri järjestäjätyypeille, koulutusalaa toteuttavien oppilaitosten/toimipisteiden lukumäärä järjestäjätyyppiä kohden saattoi jäädä erittäin pieneksi. Esimerkiksi humanistisella ja kasvatusalalla vain yhdeksän koulutuksen järjestäjää kolmestatoista ilmoitti tuntiresurssit, jotka ne olivat kohdistaneet alan koulutukseen vuonna 2007. Näistä kolme oli kuntayhtymäjärjestäjiä ja kuusi yksityisiä järjestäjiä. Humanistisen ja kasvatusalan koulutuksen järjestäjiä oli vuonna 2007 kaikkiaan 3256. Johtopäätöksissä tulee siis olla varovainen.

Koulutuksen järjestäjien opetukseen ja ohjaukseen osoittamat opetustuntimäärät Koska tilastojen tunnusluku opetustunnit/opiskelija ei kerro opiskelijan saamasta opetuksesta, koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin myös opetustuntien ohjaamisesta opetuksen ja ohjauksen keskeisille toimintamuodoille: lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammattiosaamisen näyttöprosessi ja opiskelijan henkilökohtainen ohjaus (muu kuin opetussuunnitelmaan sisältyvä opintojen ohjaus) (taulukko 9). Opetus- ja ohjaustuntien määriä kysyttiin opintoviikkoa tai opiskelijaa kohden tiettynä ajanjaksona (ks. esimerkiksi kyselylomake koulutuksen järjestäjille, kysymys 22). Myös opettajilta kysyttiin opetus- ja ohjaustuntien määrää samalla tavalla, eli kuinka paljon kyseisen opettajan opettamiin opintoihin osoitettiin tuntiresursseja opintoviikkoa tai opiskelijaa kohden (ks. opettajille osoitettu kyselylomake, kysymys 4).

Nollatuntimääriä esiintyi niin koulutuksen järjestäjien57 kuin opettajienkin vastauksissa.

Taulukko 9 ja liitteen 9 taulukosta nollat poistettiin, koska haluttiin saada esiin opetukseen ja ohjaukseen osoitettujen tuntiresurssien määrä ja mahdollinen vaihtelu silloin kun tunteja osoitettiin. Vastauksista poistettiin myös selvästi epätodet tai poikkeuksellisiin järjestelyihin liittyvät luvut.

Koulutuksen järjestäjien vastaukset käsiteltiin kahdessa osassa: taulukossa 9 ovat niiden koulutuksen järjestäjien tulokset, jotka vastasivat ohjaavansa tuntiresursseja kaikille koulutusaloille samansuuruisina. Liitteessä 9 on vastaavat tiedot niistä koulutuksen järjestäjistä, jotka vastasivat tuntiresursoinnin vaihtelevan koulutusaloittain.

Lähiopetustuntien määrä vaihteli 24:stä 35 tuntiin opintoviikkoa kohden. Suurin vaihtelu oli ammattiosaamisen näyttöihin osoitetuissa opetustuntimäärissä. Erot saattavat heijastella näkemyseroja näyttöprosessista osana arviointia ja työssäoppimisen ohjausta. Tulokset olivat samankaltaisia myös niillä koulutuksen järjestäjillä, jotka ilmoittivat tuntiresursoinnin vaihtelevan koulutusaloittain (ks. liite 9). Haastattelut tukivat tulosta.

56 57

38

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2008.Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS 10.9.2008.

Koulutuksen järjestäjien vastauksissa esiintyneiden nollien määrät: lähiopetus ei nollia, työssäoppimisen ohjaus ei nollia, amm.osaamisen näytöt 7 nollaa ja opiskelijan henkilökohtainen ohjaus 1 nolla.

Humanistinen ja kasvatusala (n = 9) Kunta Kuntayhtymä

Yksityinen

56

61

Kulttuuriala (n = 25) Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

90 68

105

Yht.k.tiet.,liiketal. ja hall. ala (n = 30)

Koulutusalat ja järjestäjätyypit

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

47 50 78

Luonnontieteiden ala (n = 16) Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

50 47

Tekniikan ja liikenteen ala (n = 31) Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

66 78

95

Luonnonvara- ja ympäristöala (n = 16) Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

80 86

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala (n = 30) Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

53 56 50

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala (n = 32) Kunta Kuntayhtymä Yksityinen

70

74 78

0

20

40

60

80

100

120

Opetustunnit/opiskelija, lkm

Kuvio 5. Koulutuksen järjestäjien ilmoitusten perusteella lasketut tunnusluvut opetustun-

tia/opiskelija koulutusaloittain ja koulutuksen järjestäjätyypeittäin vuonna 2007

39

Taulukko 9. Koulutuksen järjestäjien ilmoitus opetustuntimääristä eri opetus- ja ohjausmuodoille kun resurssit olivat samat kaikille koulutusaloille vuonna 2007

Maksimi (t)

Keskiarvo (t)

Hajonta

24

35

29,2

2,6

49

0,25

13

1,9

2,2

Ammattiosaamisen näyttö, t/näyttö (tuntimäärä, joka ei sisälly to-ohjaukseen)

28

0,25

42

5,5

10,1

Henkilökohtainen opintojen ohjaus tuntia/opiskelija/lv (esim. tutorointi, hops, jne)

41

0,5

30

5,4

7,5

Toimintamuodot

n

Lähiopetus t/ov

49

Työssäoppimisen ohjaus t/opiskelija/ ov

Minimi (t)

4.3 Opetuksen ja ohjauksen määrä opettajien vastauksissa

Myös opettajilta kysyttiin opetustuntimääriä, jotka heille oli osoitettu omien opintojaksojensa opetukseen ja ohjaukseen. Opettajia pyydettiin vastauksissaan erittelemään lähiopetuksen, työssäoppimisen ohjauksen, ammattiosaamisen näyttöjen ja opiskelijoiden henkilökohtaisen ohjauksen resurssit.

Taulukkoon 10 on koottu opettajien ilmoittamat tuntimäärät. Myös opettajien vastauksista on poistettu nollat58, koska on haluttu saada esiin opetukseen ja ohjaukseen osoitettujen tuntiresurssien määrä ja mahdollinen vaihtelu silloin kun tunteja osoitettiin. Vaikka kysymyksellä ohjattiin vastaajaa kysymällä hänen toteuttamansa opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja, nolla-vastaukset saattoivat johtua useistakin syistä. Ensinnäkin, kyseisen opettajan opetusalueelle ei ollut osoitettu tunteja. Toiseksi, opettajalla ei ollut kyseisen muotoista opetusta ja ohjausta; esimerkiksi yhteisten opintojen opettajalla työssäoppimisen ohjausta.

Vastauksista poistettiin myös selvästi epätodet tai ainakin hyvin poikkeuksellisiin ratkaisuihin liittyvät luvut (esimerkiksi 1000 t/ov). Opettajien vastausten perusteella lähiopetustuntien määrä opintoviikkoa kohden oli keskimäärin 26,9 tuntia ilmoitettujen tuntimäärän vaihdellessa yhdestä tunnista 40 tuntiin/opintoviikko. Vaihtelu oli melko suurta. Suurinta se oli opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen osoitetussa tuntimäärissä.

Vastauksissaan opettajat toivat runsaasti esiin esimerkkejä erilaisista opetustuntimäärien muodostamisen tavoista. Suurin osa kuitenkin kytkeytyi kyselylomakkeen kysymyksessä esitettyihin laskentaperusteisiin: opintoviikkoon, yksittäiseen opiskelijaan, opiskelijoiden määrään ja/tai opetus- ja ohjausmuotoihin. Muutamat opettajat vastasivat, etteivät tienneet miten opetustuntien määrä muodostui tai kuka päätti heidän tuntiresursseistaan.

58

40

Opettajien vastauksissa esiintyneiden nollien määrät: lähiopetus 10 nollaa, työssäoppimisen ohjaus 145, amm.osaamisen näytöt 439 ja opiskelijan henkilökohtainen ohjaus 314.

Taulukko 10. Opettajien vastaukset tuntiresursoinnista opetuksen ja ohjauksen eri toi-

mintamuodoille vuonna 2007 Toimintamuodot

n

Minimi (t)

Maksimi (t)

Keskiarvo (t) 26,9

Hajonta

Lähiopetus t/ov

633

1

40

5,51

Työssäoppimisen ohjaus t/opiskelija/ ov

490

0,03

30

2,25

3,84

Ammattiosaamisen näyttö, t/näyttö (tuntimäärä, joka ei sisälly to-ohjaukseen)

194

0,16

30

2,47

3,56

Henkilökohtainen opintojen ohjaus tuntia/opiskelija/lv (esim. tutorointi, hops, jne)

319

0,05

76

4,21

9,13

Näin opettajat vastasivat ”Ei ole tiedossa selkeästi. Palkkaerittelystä näkyy vain yhteismäärä: työssäoppiminen la lv (5,15), opetus yksikköhinta (4,47) oppisop (1,53), koulutusohj vastaava (2,0). Opetustunneissa kollegojen sijaisena toimimista.” ”Työssäoppimisen ohjaukseen ja näyttöihin ”könttäsumma”/opiskelija.” ”TO ohjaus 1h/opiskelija + 5h/ryhmä.” ”Osassa lähiopetusta on vain 24t/ov.” ”Työssäoppiminen 1 h/opiskelija + 5h/ov/ryhmä näyttö 28h/ryhmä.” ”amm. os näytöt sisältyy työssäoppimiseen.” ”En ole varma tilanteesta.” ”Lähiopetustunteja 28h/vk.” ”Henkilökohtainen opintojen ohjaus = ryhmänohjaajan tehtävä 38t/lv ryhmän koosta riippumatta.” ”tukiopetus erillisellä anomuksella tarpeen mukaan.” ”resursseja annetaan kork 5h/opisk, vaikka opisk olisi 7ov kentällä.”

4.4 Opetuksen ja ohjauksen määrä opiskelijoiden kokemana

Osa haastatelluista opiskelijoista oli sitä mieltä, että ammatillisessa koulutuksessa on opetustunteja riittävästi, osa opiskelijoista taas arveli, että opetusta ja ohjausta pitäisi olla enemmän. Erot opetuksen ja ohjauksen määrissä vaihtelivat koulutusalojen välillä, mikä näkyi opiskelijoiden vastausten hajontana. Opiskelijat pitivät lähiopetustuntien määrää riittämättömänä erityisesti ammatillisten opintojen opetuksessa ja ohjauksessa, joihin toivottiin enemmän opettajan henkilökohtaista ohjausta. Osalle oppitunneista kaivattiin toista opettajaa samanaikaisopetuksen toteutumiseksi tai ohjaajaa, jonka käyttö opettajan ohella mahdollistaisi lisäohjauksen tunneilla.

Saatu ohjaus oli opiskelijoiden mukaan pääasiassa riittävää ja opiskelijoita kannustettiin suorittamaan opinnot loppuun. Ohjauksen ja tuen saamisessa nousi kuitenkin yllättävän selvästi esiin opiskelijan oman aktiivisuuden tärkeys: ohjausta oli opiskelijoiden mielestä riittävästi tarjolla kun sitä osasi itse pyytää ja hakea.

41

4.5 Opetuksen ja ohjauksen resursseista päättäminen

Koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin kuka tai ketkä päättivät ammatillisen peruskoulutuksen määrärahoista sekä opetukseen ja ohjaukseen käytettävistä resursseista. Opettajilta puolestaan kysyttiin kuka päätti opettajan opintojaksoihin/-kokonaisuuksiin osoitetuista tuntiresursseista.

Kaikilla koulutuksen järjestäjillä omistajatahojen asettamat luottamushenkilöelimet päättivät määrärahoista. Tämänkaltaisia elimiä olivat kuntayhtymissä valtuustot ja hallitukset, kaupungeissa ja kunnissa kaupungin-/kunnanvaltuustot, -hallitukset ja yksityisillä järjestäjillä esimerkiksi säätiöiden tai yhtiöiden hallitukset. Kaikkien taustalla olivat opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslainsäädännön määrittämät valtionosuudet, jotka koulutuksen järjestäjä saa valtion talousarviosta.59 Kunnissa ja kuntayhtymissä ammatillisen koulutuksen määrärahoista päättäminen oli monipolvisempi prosessi kuin yksityisillä tai valtiojärjestäjällä. Vaikutti myös siltä, että yksityisillä ja valtiojärjestäjällä määrärahoista päättävä taho oli lähempänä koulutusta toteuttavaa tasoa. Määrärahapäätösten tasot eri koulutuksen järjestäjillä on kuvattu liitteessä 11a.

Kun koulutuksen järjestäjä päätti opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseista, päätöksenteossa olivat mukana sekä luottamushenkilöt että johtavat viranhaltijat ja esimiehet. Kahdella kuntajärjestäjällä kahdestatoista johtokunta päätti määrärahojen lisäksi myös opetukseen ja ohjaukseen käytettävistä tuntiresursseista. Sen jälkeen päätös siirtyi johtaville viranhaltijoille. Kymmenessä tapauksessa kuntayhtymän valtuusto, hallitus tai johtokunta määritteli määrärahojen lisäksi myös tuntiresurssit, minkä jälkeen päätöksenteko siirtyi oppilaitosten johdolle. Johtokunta päätti kahdeksan yksityisen koulutuksen järjestäjän tuntiresursseista, jonka jälkeen päätöksenteko siirtyi oppilaitosten johdolle. Oppilaitosten sisällä johtoryhmät ja/tai yksittäiset esimiehet (rehtorit, koulutusvastaavat, osastonjohtajat) päättivät tuntiresurssien käytöstä. Tarkempi selvitys opetuksen ja ohjauksen tuntiresurssien päättämisen tasoista on liitteessä 11b. Opettajille osoitettavista opetuksen resursseista päättivät esimiehet. Kaikilla opettajilla ei ollut tarkkaa tietoa päättäjistä.

4.6 Resurssien käytön seuranta

Koulutuksen järjestäjistä (n = 85) runsas kolme neljäsosaa (76 %) vastasi seuraavansa säännöllisesti tuntiresurssien käyttöä. Vajaa viidennes (18 %) seurasi satunnaisesti ja vajaa kymmenesosa (6 %) ei lainkaan. Opetus- ja ohjaustuntien seurannassa menettelyt olivat moninaiset. Osa koulutuksen järjestäjistä toimi kerran vuodessa tehtävän opetuksen toteutussuunnitelman varassa. Kun koulutuksen järjestäjä edellytti seurantaa, raportointi tapahtui erilaisilla tuntiseurantalomakkeilla ja päiväkirjojen muodossa. Tuntiseurantaa tehtiin myös talousarvion toteutumisen ja tuntilaskutustietojen perusteella. Vastuu seurannasta oli esimiehillä (esimerkiksi koulutusalapäällikkö, linjanjohtaja, rehtori) tai taloushallinnon henkilöstöllä (esimerkiksi kirjanpitäjä tai palkanlaskija). Vastaajat kertoivat tuntien toteutumisen seurantaa tapahtuvan myös henkilökohtaisin keskusteluin sekä tiimi- ja johtoryhmän palavereissa. Seurantafrekvenssi vaihteli huomattavasti. Osalla koulutuksen järjestäjistä raportointi, jonka usein opettajat itse tekivät vastuuhenkilöille, tapahtui kerran kuukaudessa, toisilla neljännesvuosittain, lukukausittain tai lukuvuosittain.

59

42

Järjestäjäkohtainen yksikköhinta, jonka määräytymisen perusteena ovat keskimääräinen yksikköhinta ja koulutusalakohtainen yksikköhinta (RahA 806/1998, 8§).

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat ”Vuositasolla talousarvion teossa (tuntimääräarvio) ja tulosseurannassa toteutuneiden opetustuntien osalta.

Seurataan toteutuneita/peruuntuvia/perustettavia opintoja ja työssäoppimisen resursoinnin seuranta toteutuneisiin opiskelijoiden työssäoppimisjaksoihin.” ”vuosiviikkotuntilaskelmat, lukujärjestys, päiväkirja, opettajan sähköinen tunti-ilmoitus, talousseuranta.” ”Taloushallintojärjestelmän avulla.” ”Vuosisuunnitelma, päiväkirja.” ”Resurssit kirjataan suunnitteluvaiheessa OK-resurssiohjelmaan. Käyttöä seurataan päiväkirjoista.” ”Työajan seurantalomakkeella.” ”Tulevalle lukuvuodelle laaditaan työsuunnitelma jokaiselle opettajalle. Toteutuneet tunnit merkitään työajan seurantalomakkeelle, joka palautetaan kuukausittain johdolle.” ”Opetushenkilöstön tunti-ilmoitusten perusteella.” ”Opettajien tuntilaskelmat 2x lukuvuodessa.” ”Henkilökohtaisten päiväkirjojen avulla, kokouksissa kootaan, neuvotteluissa mahdollisesta lisätarpeesta, oppimistuloksia seuraamalla.” ”Kehityskeskusteluissa.”

Ne, jotka eivät seuranneet tuntiresurssien käyttöä lainkaan, olivat joko pieniä tai suuria koulutuksen järjestäjiä. Tuntiresurssien käyttöä seuraamattomia oli kaikissa järjestäjätyypeissä, mutta suhteellisesti suurin osuus oli valtiojärjestäjällä (kuvio 6). yli 1000

71

21

501 - 1000

94

Koulutuksen järjestäjät

201 - 500

21

alle 200

22

69

19

0

12 Säännöllisesti Satunnaisesti Ei lainkaan

valtio

67

33

0%

16

75

0 kunta 12

0

78

6 0 kuntayhtymä

19

6 0

78

8 yksityinen

22

8

22

77 10 %

20 %

30 %

40 %

6

3

15 50 %

60 %

70 %

80 %

8 90 %

100 %

Säännöllisesti Satunnaisesti Ei lainkaan 0

33

Kuvio 6. Tuntiresurssien käytön seuranta erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilaisilla

koulutuksen järjestäjillä (%)

16

6

22

15

43 3

8

Kun tuntiresurssien käytön seurannan perusteella havaittiin tarvetta kohdentaa resursseja uudelleen, näin toimittiin. Päätöksen uudelleen kohdentamisesta teki joko koulutuksen järjestäjä (edustaja), esimies (esimerkiksi rehtori) tai johtoryhmä. Uudelleen kohdentamisen lähtökohtana olivat useimmiten opettajan oma pyyntö, tuntiseurannassa esiin tullut ongelma, opetuksen uudelleenjärjestämisen tarve (esimerkiksi pienryhmäopetuksen tarve) tai erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden lisäopetus/ohjaus. ”Pelivara” näytti säilyvän siten, ettei koko talousarvioiden mahdollistamaa tuntiresursointia otettu käyttöön opetuksen ja ohjauksen suunnitteluvaiheessa, vaan jo etukäteen varauduttiin todennäköisiin lisäystarpeisiin. Vain kahden koulutuksen järjestäjän vastauksista saattoi saada käsityksen, että tuntiresurssien kohdentamispäätökset tehdään suunnitteluvaiheessa lukuvuodeksi kerrallaan.

Syiksi tuntiresurssien uudelleen kohdentamiseen koulutuksen järjestäjät (n = 93) ilmoittivat: opiskelijamäärän muutos (73 %), opetus- ja ohjausjärjestelyjen muutos (61 %), ennalta arvaamattomat lisäopetustarpeet (76 %), ennalta arvaamaton muun tuen tarve, uusi koulutusohjelma ja muut syyt. Kymmenesosa vastaajista ilmoitti muita syitä, joiksi he mainitsivat taloudelliset syyt. Mikäli uudelleenkohdennuksia ei tehty, syyt liittyivät koulutuksen järjestäjän kokoon, talouteen tai uudelleenkohdennuksen tarpeettomuuteen.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat ”Pienessä oppilaitoksessa toiminta on joustavaa tilanteen ja tarpeen mukaan.” ”Seurataan vain talousarvion toteutumista, ts. nettomenoissa pysymistä.” ”Taloudelliset syyt.” ”Ei ole tarvetta.” ”Ennen lukuvuoden alkua tehdyt resurssipäätökset ovat olleet riittävät. Kokemuksen perustuen osataan arvioida.”

4.7 Opetuksen ja ohjauksen määrän vaihtelu

Tilastoista saatava opetustuntia/opiskelija-tunnusluku vaihteli koulutusalojen ja järjestäjätyyppien välillä. Vaihtelu tasaantui vuosina 2005 - 2007 koulutuksen järjestäjätyyppien välillä kun tarkastelun kohteena oli yksittäinen koulutusala. Koulutusalojen välinen vaihtelu sen sijaan säilyi (ks. liitteet 7 ja 8, kuvio 3 ja kuvio 4).

Koulutuksen järjestäjien vastausten perusteella tunnusluvuissa esiintyneet vaihtelut näkyivät myös opetukseen ja ohjaukseen ohjattujen tuntiresurssien vaihteluna. Aineistossa koulutusalojen välinen tuntiresursoinnin vaihtelu tuli esiin (kysymykset 23 - 30 koulutuksen järjestäjien lomakkeessa) monialaisilla järjestäjillä, joita aineistossa oli 61. Näistä 56 vastasi vaihtelua koskevaan kysymykseen. Monialaisista koulutuksen järjestäjistä yli puolet (55 %) kertoi tuntiresursoinnin vaihtelevan koulutusalojen välillä. Muilla (45 %) tuntiresursointi oli sama kaikilla koulutusaloilla. Vaihtelua esiintyi myös koulutusalojen sisällä eri tutkinnoissa.

44

Koulutuksen järjestäjän koko ja järjestäjätyyppi vaikuttivat vaihteluun (kuvio 7). Yli neljä viidesosaa (83 %) suurista koulutuksen järjestäjistä vastasi tuntiresursoinnin vaihtelevan koulutusalojen välillä. Keskisuurista koulutuksen järjestäjistä vaihtelua esiintyi vajaalla kahdella kolmasosalla (60 %), pienehköistä viidesosalla (20 %) ja pienillä ei lainkaan. Mitä isompi koulutuksen järjestäjä oli, sitä todennäköisemmin opetus- ja ohjaustuntien määrä vaihteli koulutusalojen välillä.

%

Kuntayhtymissä resursointi vaihteli koulutusalojen välillä yli kolmella neljäsosalla (77 %), kuntajärjestäjistä lähes kahdella kolmasosalla (63 %), mutta yksityisistä koulutuksen järjestäjistä vain yhdellä viidesosalla (21 %). Valtiojärjestäjällä vaihtelua koulutusalojen välillä ei esiintynyt. yli 1000

83

501-1000

60

201-500

40

20

80

Koulutuksen järjestäjät

alle 200 0

100 vaihtelevat eivät vaihtele

valtio 0 yksityinen 17

40

17

100 21

79

kuntayhtymä

77

kunta

23

63 0%

10 %

20 %

30 %

37 40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

vaihtelevat eivät vaihtele

Kuvio 7. Opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihtelu koulutusalojen välillä monialaisilla koulutuksen järjestäjillä koon ja järjestäjätyypin mukaan (%) 23

37 70 %

80 %

Koulutuksen järjestäjät perustelivat opetustuntien määrän vaihtelua ensisijaisesti opiskelijoiden haasteellisuudella, opintojen tavoitteiden vaativuudella ja koulutusalakohtaisilla yksikköhinnoilla sekä joidenkin koulutusalojen työssäoppimisen erityistarpeilla.

90 %

100 %

Koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin myös opetukseen ja ohjaukseen osoitettujen tuntimäärien vaihtelua koulutusalojen sisällä eri tutkinnoissa (kuvio 8). Tarkastelussa olivat mukana sekä yksi- että monialaiset koulutuksen järjestäjät (n = 80). Vajaalla neljänneksellä järjestäjistä tuntiresursointi vaihteli koulutusalojen sisällä eri tutkinnoissa. Useimmin vaihtelua oli suurilla koulutuksen järjestäjillä ja kuntayhtymillä. Harvinaisinta vaihtelu oli pienillä ja yksityisillä järjestäjillä sekä valtiojärjestäjällä. Tärkeimpinä syinä vaihteluun pidettiin opintojen haasteellisuutta ja luonnetta (esim. kaksoistutkinnon suorittaminen).

45

yli 1000

46

501-1000

25

Koulutuksen järjestäjät

201-500

54

alle 200

75

13

87

4

96

kyllä ei valtio 0 yksityinen

5

54

100 12

88

kuntayhtymä kunta 0%

40

60

17 10 %

83 20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

kyllä ei

Kuvio 8. Opetustuntien määrän vaihtelu koulutusalojen sisällä koulutuksen järjestäjän

koon ja järjestäjätyypin mukaan (%)

60

5 Opetuksen ja ohjauksen riittävyys 70 %

80 %

Tähän alalukuun on koottu tulokset, jotka kuvaavat eri osapuolten näkemyksiä opetuksen 100 % ja ohjauksen riittävyydestä. Ensin esitellään koulutuksen järjestäjän, sen jälkeen opettajien, työelämän ja opiskelijoiden näkemyksiä. Tuloksiin on liitetty myös vastaajien perusteluja näkemyksilleen.

90 %

5.1 Koulutuksen järjestäjien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä

Koulutuksen järjestäjän näkemys resurssien riittävyydestä oppilaitosten perustoimintaan, opetukseen ja ohjaukseen, on oleellinen. Koulutuksen järjestäjä ohjaa, valvoo ja arvioi toimintaa sekä tekee osaltaan päätökset resursseista. Yhden suuren koulutuksen järjestäjän toiminta vaikuttaa välittömästi tuhansien opiskelijoiden opiskeluun ja satojen henkilökuntaan kuuluvien työskentelyedellytyksiin.

5.1.1 Opetuksen riittävyys Koulutuksen järjestäjistä vajaa viidennes eli 19 % (n = 86) ei mielestään pystynyt järjestämään riittävästi opetusta kaikille opiskelijoilleen. Eroja oli kooltaan ja järjestäjätyypiltään erilaisten järjestäjien välillä (kuvio 9). Suuret koulutuksen järjestäjät ja kuntajärjestäjät pitivät tilannettaan heikompana kuin muut. Suurista runsas kolmannes, kuntajärjestäjistä vajaa kolmannes ja kuntayhtymäjärjestäjistä vajaa neljännes ei pystynyt oman näkemyksensä 46

mukaan järjestämään riittävästi opetusta kaikille opiskelijoilleen. Keskisuuret koulutuksen järjestäjät pitivät tilannettaan hieman parempana. Niistä vajaa viidennes (19 %) vastasi, ettei pystynyt järjestämään opetusta riittävästi. Pienet ja pienehköt pitivät mahdollisuuksiaan parhaina. Pienistä vain vajaa kymmenesosa ilmoitti voivansa järjestää opetusta kohtalaisesti, loput riittävästi; pienehköistä koulutuksen järjestäjistä runsas kymmenesosa (11 %) vain vähän ja loput riittävästi. Parhaana opetuksen järjestämismahdollisuuksiaan piti valtiojärjestäjä. Sen opetusresurssit olivat 100 % riittävät. Tämä selittyy osittain valtiojärjestäjän erityistehtävästä ammatillisen erityisopetuksen järjestäjänä, jonka rahoitusperusteet ovat toisenlaiset kuin muiden järjestäjien. Syyksi riittämättömyyteen koulutuksen järjestäjät ilmoittivat taloudellisen tilanteen.

yli 1000

4

501-1000

32

6

Koulutuksen järjestäjät

201-500

13 11

alle 200 0

64 81

0

89

7

93 vähän kohtalaisesti riittävästi

valtio 00

100

yksityinen kuntayhtymä

5

8

3

kunta

87 20

7 0%

77 21

10 %

20 %

72 30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

vähän kohtalaisesti riittävästi

Kuvio 9. Koulutuksen järjestäjien näkemys mahdollisuuksistaan järjestää opetusta kaikil-

le opiskelijoille (%)

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka mielestään pystyivät järjestämään riittävästi opetusta, perustelivat näkemystään muun muassa oppimistuloksilla, opiskelijoiden riittävän ammattiosaamisen saavuttamisella, työllistymisellä, tuntiresurssien valtakunnallisen keskiarvon toteutumisella, muodollisesti kelpoisilla, osaavilla opettajilla, joilla on tuoretta työelämäkokemusta opettamaltaan alalta sekä korkealla tulosindeksillä. Kaksi koulutuksen järjestäjää toi esiin myös selkeän priorisoinnin: koska resursseja on niukasti, on ensisijaisesti panostettu opetukseen ja karsittu muita toimintoja.

47

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat ”…opettajien muodollinen kelpoisuus ja varsinkin tosiasiallinen osaaminen ovat kiitettävällä tasollaammatilliset opettajat ovat kiitettävästi käyttäneet mahdollisuutta päivittää työelämätaitojaan 2 kk työelämäjaksoilla…” ”Tarkka suunnittelu, opetusjärjestelyt, seuranta, arviointi, osaava henkilökunta ja hyvät yhteistyöverkostot.” ”Tulosmittareiden indeksit positiiviset.” ”Oppimistulokset ovat olleet hyviä (korreloi varmasti jossain määrin järjestyn opetuksen ja ohjauksen kanssa).” ”Työelämä on pääosin tyytyväinen saavutettuun ammattitaitoon.”

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka eivät pystyneet järjestämään riittävästi opetusta, toivat esiin ammattiosaamisen näytöt uutena opetustunteja edellyttävänä toimintana ja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän lisääntymisen. Ammattiosaamisen näyttöihin ei voitu ohjata riittävästi opetustunteja eivätkä taloudelliset voimavarat riittäneet opiskelijoiden tarpeellisiin tukitoimiin. Erityistä tuen tarvetta aiheuttivat oppimisvaikeudet ja henkilökohtaiset ongelmat. Useat koulutuksen järjestäjät vastasivat voimavarojen riittävän osalle opiskelijoista, mutta yhä enemmän on niitä, jotka tarvitsevat enemmän opetusta ja ohjausta sekä oppilaitoksessa että työssäoppimisjaksoilla.

Syyt riittämättömyyteen olivat usein perimmältään taloudellisia. Vastaajat toivat toistuvasti esiin koulutuksen järjestäjän riittämättömät määrärahat. Tärkeimmät syyt taloudelliseen riittämättömyyteen olivat vastaajien mielestä seuraavat: järjestäjäkohtaiset yksikköhinnat eivät vastaa koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia, oppilaitos ei saa käyttöönsä koko yksikköhintaa ja opiskelijoista entistä suurempi osa on sellaisia, joiden opinnoissa eteneminen edellyttää lisäopetusta ja -ohjausta. Suurin osa koulutuksen järjestäjistä pitikin eri tukimuotoihin käytettävissä olevia määrärahoja korkeintaan kohtalaisina.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat ”Periaatteessa riittävät mutta opiskelijoiden poissaolojen ja tavoittamattomuuden vuoksi kaikkia ei saada opetuksen/ohjauksen piiriin.” ”Tasoerot opiskelijoiden välillä suuret.” ”Opiskelija-aines on muuttunut viime vuosina yhä haasteellisemmaksi. Ammatilliset oppilaitokset saavat opiskelijoiksi huippulahjakkaita sekä vahvasti oppimisvaikeuksisia ja heikosti motivoituneita. Yksilöllisiä tarpeita olisi erittäin paljon.” ”Yksikköhintojen alhaisuus ei anna mahdollisuutta vastata riittävästi.” ”Tutkintokohtainen yksikköhinta vaihtelee. Osalla opiskelijoista on erityistarpeita, joihin vastaaminen edellyttää lisäresurssia.”

5.1.2 Ohjauksen riittävyys Koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin näkemystä mahdollisuuksista järjestää kaikille opiskelijoille riittävästi yksilö- tai ryhmäohjausta. Järjestäjien mukaan ohjausta olivat mm. työssäoppimisen ohjaus, opinto- ja uraohjaus, työvalmennus ja ohjaus opiskelijoiden henkilökohtaisissa asioissa. Ohjausta toteuttivat monet henkilöstöryhmät, kuten opettajat, opinto-ohjaajat, psykologit, koulukäyntiavustajat ja sosiaalityöntekijät.

48

Sekä yksilö- että ryhmäohjauksen järjestämismahdollisuudet nähtiin heikompina kuin opetuksen järjestämisen. Riittävästi yksilöohjausta pystyi vastanneista koulutuksen järjestäjistä (n = 86) tarjoamaan 44 %, kohtalaisesti 37 % ja vähän 19 %. Tarkastelu järjestäjän koon ja järjestäjätyypin perusteella toi esiin eroja. Suurista koulutuksen järjestäjistä ja kuntajärjestäjistä noin 20 % pystyi järjestämään riittävästi yksilöohjausta, keskisuurista ja pienehköistä järjestäjistä runsas kaksi viidennestä (43 - 44 %). Sen sijaan pienistä koulutuksen järjestäjistä 67 % piti yksilöohjauksen määrää riittävänä (ks. kuvio 10 ja kuvio 11).

yli 1000

40

501-1000

13

201-500

Koulutuksen järjestäjät

20

44

11

alle 200

43

45

7

44

26

67 Vähän Kohtalaisesti Riittävästi

valtio 00

20 yksityinen

43

kuntayhtymä

44

kunta

100 5

35

60

29

42 36

0%

67

40

10 %

20 %

29 43

30 %

40 %

50 %

60 %

21 70 %

80 %

90 %

100 %

Vähän Kohtalaisesti Riittävästi

Kuvio 10. Koulutuksen järjestäjien resurssit yksilöohjaukseen (%) 60

70 %

80 %

Ryhmäohjauksen järjestämismahdollisuudet koulutuksen järjestäjät näkivät hieman parempina kuin yksilöohjauksen. Riittävästi ryhmäohjausta pystyi vastanneista tarjoamaan 29 65 % (n = 86). Kuitenkin suurista koulutuksen järjestäjistä vajaa puolet (48 %) ja kuntajärjestäjistä runsas kolmannes (36 %) piti resurssejaan riittävinä ryhmäohjukseen ja kes21 kisuurista ja kuntayhtymäjärjestäjistä noin kaksi kolmannesta. Parhaana tilannettaan piti valtiojärjestäjä (kuvio 11).

90 % 100 %

49

yli 1000

8

501-1000

44

6

25

Koulutuksen järjestäjät

201-500 0

48

72 15

74 vähän kohtalaisesti riittävästi

valtio 00

100 3

21

76

10

kunta

29

61

14 0%

74

10 %

50 20 %

30 %

40 %

36 50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

vähän kohtalaisesti riittävästi

Kuvio 11. Koulutuksen järjestäjien resurssit ryhmäohjaukseen (%)

76

%

11

kuntayhtymä

72

69

28

alle 200

yksityinen

69

48

61 36 70 %

80 %

Kun koulutuksen järjestäjä piti ohjauksen määrää riittävänä, perusteluna olivat ohjaus- ja tukihenkilöstön määrän kasvu, tulosindeksin pisteluku ja saatu palaute. Perusteluista ei selvinnyt tarkemmin keneltä palautetta oli saatu. Kyselyn vapaakenttiin kirjatut lisäselvitykset osoittivat, että riittävällä ohjauksella tarkoitettiin useimmiten ryhmäohjauksen riittävyyttä. yksilöohjaukseen voimavarat eivät liienneet. Erityisesti opiskelijahuol90 % 100Riittävään % lollisen ohjaustoiminnan uudelleenorganisointi ja lisähenkilöstön palkkaaminen ohjaus- ja tukipalveluihin oli tuottanut positiivista tulosta palvelujen riittävyyden paranemisena.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat ”Ohjaushenkilöstöä on riittävästi.” ”Tulosmittareiden indeksit positiiviset. Opiskelija ja työelämäpalautteet tukevat …näkemystä.” ”Ryhmät ovat pienet.” ”Ohjauspalvelut on keskitetty. Opinto-ohjaajat ovat päätoimisia ja heitä on riittävästi. ”Opiskelijahuoltoryhmät toimivat tehokkaasti ja säännöllisesti.” ”Tukipalveluhenkilöstöä on riittävästi.” ”Opinto-ohjausta on resursoitu sekä päätoimisille opinto-ohjaajille että opettajille. Opintoavustajat ovat opiskelijoiden käytettävissä koko lukuvuoden. Ryhmäohjaustunnit on resursoitu erikseen opettajille.”

50

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka eivät pitäneet ohjauksen määrää riittävänä, kertoivat esteistä, joiden vuoksi ohjausta ei voitu riittävästi järjestää. Kaksi suurinta syytä olivat talouden niukkuus ja opiskelijoiden muuttuminen entistä haasteellisimmiksi. Monet toivat esiin yksilöohjauksen tarpeen sekä osana opetusta että muuna ohjauksena, mutta taloudellisista syistä siihen ei voitu panostaa. Erityistä tukea sekä opinnoissa että muussa elämässä tarvitsevia opiskelijoita oli näiden koulutuksen järjestäjien mielestä entistä enemmän.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat ”Oppimisvaikeuksista kärsivät ja henkilökohtaisten ongelmien kanssa painiskelevat tarvitsevat enemmän yksilöllistä ohjausta ja tähän nykyiset resurssit eivät riitä.” ”Henkilökohtaista ohjausta ja opintojen seurantaa liian vähän. Ryhmäkohtaiseen ohjaukseen resursoitu opintojen alkuvaiheessa (tuutorointi) sekä työssäoppimisen yhteydessä.” ”Ryhmäohjauksen resurssit lähes riittävät, mutta haasteellisten oppijoiden kohdalla on suuri lisätarve.” ”Koska ammattiopistolla ei ole erityisammattiopetuksen statusta ei resursseja laajempaan erityisohjaukseen; ei ohjausta ole mahdollista järjestää kokonaisuutena riittävästi. Niille opiskelijoille, joilla perusopetuksen jälkeen on riittävät valmiudet opiskeluun toisella asteella, olemassa oleva tuki on riittävä.

Kuitenkin 10 % kaikista opiskelijoista tarvitsisi erityisinterventioita ja esimerkiksi pienryhmäopetuksen (8-10 opiskelijaa/ope + avustaja) tulisi olla mahdollista. Näin pystyisimme parantamaan läpäisyä sekä vähentämään eroamisia.”

5.1.3 Resurssien riittävyys erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukitoimiin Kuntajärjestäjät sekä suuret ja keskisuuret koulutuksen järjestäjät pitivät tukitoimiin osoitettuja määrärahoja useammin riittämättöminä kuin pienemmät ja kuntayhtymä- sekä yksityiset järjestäjät (kuvio 12). Tilannetta selittänee se, että mitä suurempi koulutuksen järjestäjä sitä enemmän erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita todennäköisesti oli. Heikoimpana tilannettaan pitivät suuret koulutuksen järjestäjät ja kuntajärjestäjät.

51

yli 1000

28

501-1000

12

201-500

36

53 17

alle 200

Koulutuksen järjestäjät

36

35

33

11

50

37

52 vähän kohtalaisesti riittävästi

valtio 00

36

yksityinen

35

kuntayhtymä

50

16

38

19

kunta

46

34

47

21 0%

52

100

10 %

50 20 %

30 %

40 %

29 50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

vähän kohtalaisesti riittävästi

Kuvio 12. Koulutuksen järjestäjien näkemys käytettävissä olevista määrärahoista erityistä

tukea tarvitsevien opiskelijoiden tuen järjestämiseksi (%)

46 47 29 %

70 %

80 %

52

5.1.4 Henkilöstön riittävyys Noin kolme neljäsosaa (74 %) koulutuksen järjestäjistä (n = 87) piti henkilöstönsä määrää riittävänä, viidennes (20 %) kohtalaisena ja noin 6 % vähäisenä.

90 %

100 % Koulutuksen järjestäjien koon ja järjestäjätyyppien vertailu toi esiin eroja (kuvio 13). Miltei viidennes (16 %) suurista ja lähes kolmannes (28 %) kuntajärjestäjistä piti henkilöstön määrää vähäisenä. Suurista koulutuksen järjestäjistä runsas puolet (52 %) ja kuntajärjestäjistä runsas kaksi viidennestä (43 %) piti henkilöstönsä määrää riittävänä. Tyytyväisimpiä olivat pienet, pienehköt ja yksityiset koulutuksen järjestäjät.

yli 1000

16

501-1000

6

201-500 0

Koulutuksen järjestäjät

alle 200

52

32

52

18

76

11 4

89 15

81 vähän kohtalaisesti riittävästi

valtio 00

100

yksityinen 0

kuntayhtymä

11

89

6

28

kunta 0%

66

28 10 %

29 20 %

30 %

40 %

43 50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

vähän kohtalaisesti riittävästi

Kuvio 13. Koulutuksen järjestäjien näkemys henkilöstönsä riittävyydestä koon ja järjes-

täjätyypin perusteella (%)

6 43 70 %

80 %

Ne, joiden mielestä henkilöstömäärä oli riittävä, perustelivat näkemystään useista näkökulmista. Ensinnäkin henkilöstön rakenne ja osaamistaso olivat oikeassa suhteessa palvelujen tarpeeseen. Toiseksi, rahoitus oli riittävää. Kolmanneksi vastaajat painottivat henkilöstön oikean asenteen merkitystä: jokainen henkilöstöön kuuluva sitoutuu oppilaitoksen kas90 % 100 % vatustehtävään perustyöstään riippumatta. Tyytyväisimpiä olivat ne, jotka olivat äskettäin satsanneet opiskelijoiden huolto- ja tukipalvelujen järjestämiseen. Tosin useimmat näistäkin koulutuksen järjestäjistä totesivat suunnan olevan oikean mutta vaativan vielä lisäpanostuksia.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat ”Ainakin tällä hetkellä riittävästi. Olemme lisänneet kuraattoripalveluja hiljattain, eivätkä opiskelijat osaa vielä täysin palveluja hyödyntää. Voi olla, että tarve jatkossa kasvaa” Ohjaus ja tukihenkilöstön tarve kasvussa” ”Terveydenhoitajan ja asuntolanvalvojan resurssia voisi olla enemmän” ”Olemme palkanneet tarpeen mukaan ja resurssien puitteissa. Toki henkilöstöä voisi olla enemmänkin.”

53

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka katsoivat resurssit vähäisiksi tai täysin riittämättömiksi, perustelivat näkemystään opiskelijoiden lisääntyneillä oppimisvaikeuksilla, tukipalvelujen tarpeella ja opiskelijoiden terveyteen ja elämäntilanteeseen liittyvillä ongelmilla.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat ”Opetushenkilöstöä on riittävästi (myös opinto-ohjaajia ja erityisopettajia), mutta ongelmana on tukihenkilöstön vähäisyys (terveydenhoitaja, kuraattori, yms) . ”Monialainen oppilaitos ja heterogeeninen opiskelija-aines vaatii paljon ohjausta. Opiskelijoiden ongelmat lisääntyneet” ”Yksikköhintarahoituksesta johtuen ei ole riittäviä määrärahoja henkilöstön palkkaamiseen”.

Näkemys opetus-, ohjaus- ja tukihenkilöstön riittävyydestä liittyi käsitykseen riittävän opetuksen tarjoamismahdollisuuksista. Yli 90 % koulutuksen järjestäjistä, jotka pitivät henkilöstönsä määrää riittävänä, pystyi mielestään tarjoamaan myös riittävästi opetusta. Näistä koulutuksen järjestäjistä alle 8 % ilmoitti, etteivät henkilöstön riittävästä määrästä huolimatta voi tarjota riittävästi opetusta opiskelijoilleen.

Mahdollisuuksiin tarjota riittävästi yksilö- tai ryhmäohjausta koulutuksen järjestäjät vastasivat samansuuntaisesti. Yli puolet koulutuksen järjestäjistä, joilla oli mielestään riittävästi henkilökuntaa, pystyi järjestämään riittävästi yksilöohjausta. Ryhmäohjausta pystyi riittävästi tarjoamaan yli kolme neljästä. Niistä, jotka näkivät henkilöstöresurssinsa vähäisinä, yksilöohjausta riittävästi pystyi järjestämään kolmannes ja ryhmäohjausta puolet.

5.1.5 Opetusryhmien koko Koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin yleisintä käytössä olevaa opetusryhmän kokoa sekä ammatillisissa että yhteisissä opinnoissa. Opetusryhmällä tarkoitettiin yhden opettajan ohjauksessa samanaikaisesti opiskelevien opiskelijoiden joukkoa.

Tavallisin ryhmäkoko sekä ammatillisissa opinnoissa (kuvio 14) että yhteisissä opinnoissa (kuvio 15) oli 16 - 25 opiskelijaa. Ryhmäkoolla oli taipumus kasvaa järjestäjän koon kasvaessa. Suurilla ja kuntayhtymäjärjestäjillä alle 16 opiskelijan ryhmät sekä ammatillisissa että yhteisissä opinnoissa olivat harvinaisempia kuin muilla.

Ammatillisissakin opinnoissa suurilla koulutuksen järjestäjillä esiintyi yli 25 opiskelijan ryhmiä. Alle 16 opiskelijan ryhmät sen sijaan olivat harvinaisia. Myös yksityisillä järjestäjillä esiintyi yli 25 opiskelijan ryhmiä, mutta toisaalta miltei puolet yksityisistä koulutuksen järjestäjistä järjesti opetusta alle 16 opiskelijan ryhmissä. Syynä lienee se, että suurin osa yksityisistä koulutuksen järjestäjistä oli pieniä. Kunta- ja kuntayhtymäjärjestäjistä noin neljännes järjesti opetusta alle 16 opiskelijan ryhmissä ja yli kolme neljännestä 16 - 25 opiskelijan ryhmissä.

Koulutusalakohtaisessa tarkastelussa ammatillisissa opinnoissa yli 25 opiskelijan ryhmiä esiintyi vain yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla sekä luonnontieteiden alalla. Muilla koulutusaloilla ammatilliset opinnot opiskeltiin useammin 16 - 25 opiskelijan ryhmissä, joskin kaikilla aloilla oli myös alle 16 opiskelijan ryhmiä. Yleisimpiä alle 16 opiskelijan ryhmät olivat kulttuurin (42 %), tekniikan ja liikenteen (35 %) sekä luonnonvara- ja ympäristöaloilla (32 %).

54

yli 1000

8

88

501 - 1000

37

63

Koulutuksen järjestäjät

201 - 500 alle 200

0

46

0 alle 16 opiskelijaa 16-25 opiskelijaa yli 25 opiskelijaa

valtio

100

00

45

53

25

kunta 0 0%

46

44

54

kuntayhtymä 0 44

0

56

yksityinen 4

63

4

75

29 10 %

2 0

71 20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

0 70 %

80 %

90 %

100 %

0 alle 16 opiskelijaa 16-25 opiskelijaa yli 25 opiskelijaa 00

Kuvio 14. Ammatillisten opintojen ryhmäkoot erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilai-

53

2 silla koulutuksen järjestäjillä (%) 0

70 %

80 %

Myös yhteisten opintojen opiskelussa yleisin ryhmäkoko oli 16 - 25 opiskelijaa (kuvio 15).

Suurilla koulutuksen järjestäjillä ja kuntajärjestäjillä alle 16 opiskelijan ryhmiä yhteisissä 0 opinnoissa oli hieman harvemmin kuin ammatillisissa opinnoissa. Samalla yli 25 opiskelijan 100 ryhmiä oli hieman useammin. Mitä pienempi koulutuksen järjestäjä sitä useammin 90 % % opetusryhmän koko oli alle 16 opiskelijaa. Yksityisillä ja kuntayhtymäjärjestäjillä oli myös yli 25 opiskelijan opetusryhmiä.

Yhteisten opintojen ryhmäkoot poikkesivat eri koulutusaloilla toisistaan. Humanistisella ja kasvatusalalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla yli 25 opiskelijan opiskeluryhmiä ei ollut lainkaan. Kaikilla muilla aloilla niitä oli, joskaan ei kovin yleisesti. Alle 16 opiskelijan ryhmät olivat tavallisimpia kulttuurin, tekniikan ja liikenteen sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousaloilla.

55

%

yli 1000

501-1000

12

80

16

84

Koulutuksen järjestäjät

201-500

0

38

alle 200

0

62 52

48

0

alle 16 opiskelijaa 16-25 opiskelijaa yli 25 opiskelijaa valtio

100

yksityinen 8 kuntayhtymä 0

0% 48

0

34

63

16

kunta 0

62

8

3

81 31

10 %

3

69 20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

0 70 %

80 %

90 %

100 %

0 alle 16 opiskelijaa 16-25 opiskelijaa yli 25 opiskelijaa 0

Kuvio 15. Yhteisten opintojen yleisin ryhmäkoko erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään eri-

laisilla koulutuksen järjestäjillä (%)

63

3

3

69 70 %

80 %

5.1.6 Resurssien riittävyys nivelvaiheyhteistyöhön Koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin opetus- ja ohjausresurssien riittävyyttä nivelvaiheyhteis0 työhön yläkoulujen ja työelämän kanssa. Yläkouluyhteistyöllä tarkoitettiin työskentelyä yläkoulujen opiskelijoiden kanssa ennen oppilaiden siirtymistä toisen asteen ammatillisiin 90 % 100 % opintoihin. Työelämäyhteistyö nivelvaiheessa tarkoitti yhteistyötä työnantajien ja eri työmarkkinaosapuolten kanssa helpottamaan ammattiin valmistuvien sijoittumista työmarkkinoille toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Vajaa viidennes suurimmista, runsas kymmenesosa keskisuurista ja noin kolmannes pienistä ja pienehköistä koulutuksen järjestäjistä piti resurssejaan yläkouluyhteistyöhön vähäisinä (kuvio 16). Yksityisistä järjestäjistä noin kaksi viidesosaa piti resurssejaan vähäisinä.

Kunta- ja kuntayhtymäjärjestäjät sen sijaan pitivät resurssejaan yläkouluyhteistyöhön huomattavasti useammin riittävänä.

56

yli 1000

16

501-1000

12

alle 200

19

valtio 00

50

100 39 9

25

36

41 14

0%

50

28

Vähäiset Kohtalaiset Riittävät

kunta

28

44

31

kuntayhtymä

53

53

28

yksityinen

48

48

35

201-500 Koulutuksen järjestäjät

36

10 %

50 43

20 %

30 %

43 40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Vähäiset Kohtalaiset Riittävät

36 50 43 70 %

80 %

Kuvio 16. Koulutuksen järjestäjien opetus- ja ohjausresurssit yläkouluyhteistyöhön (%)

Vielä useammin koulutuksen järjestäjät pitivät resurssejaan vähäisinä työelämäyhteistyöhön (kuvio 17). Erityisen vähäisinä resursseja pitivät suuret ja pienehköt koulutuksen järjestäjät sekä kuntajärjestäjät.

90 %

100 %

57

yli 1000

36

501-1000

6

Koulutuksen järjestäjät

2

22

22

28

30

48 Vähäiset Kohtalaiset Riittävät

valtio

25

yksityinen

0 30

22

28

50 0%

48

43 50

kunta

28

75

27

kuntayhtymä

47

47

50

alle 200

20

47

201-500

20

44

10 %

20 %

29 30 %

40 %

50 %

60 %

21 70 %

80 %

90 %

100 %

Vähäiset Kohtalaiset Riittävät 75

%

Kuvio 17. Koulutuksen järjestäjien opetus- ja ohjausresurssit työelämäyhteistyöhön (%) 43 28

29 70 %

80 %

5.2 Opettajien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä

Opettajille osoitetussa kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan opetuksen ja ohjauksen 21 riittävyyttä oman opetusalueensa ja opettajuutensa näkökulmasta. Riittävyyttä pyydettiin arvioimaan suhteessa opetussuunnitelmien tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen.

90 %

100 %

5.2.1 Opetuksen ja ohjauksen riittävyys Yli kolmannes kyselyyn vastanneista opettajista (n = 568 - 641) piti kaikissa kysytyissä toimintamuodoissa (lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelu, ohjaus ja arviointi ja opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus) osoitettuja resursseja vähäisinä (kuvio 18). Alle puolet (41 %) vastaajista piti lähiopetustuntien määrää riittävänä ja alle kolmannes (31 %) työssäoppimisen ohjaustuntimäärää. Vastanneiden opettajien mielestä vähiten tuntiresursseja oli osoitettu opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteutukseen. Vain runsas kymmenesosa (13 %) piti henkilökohtaiseen ohjaukseen ja ammattiosaamisen näyttöihin osoitettuja tuntiresursseja riittävinä.

58

Lähiopetustunteja n = 641

Toimintamuodot

Työssäoppimisen ohjaustunteja/opiskelija n = 575

2

50 %

37

22

42

27

72

41 Henkilökohtaiseen ohjaukseen/opiskelija n = 608

0%

31 Vähän Kohtalaisesti Riittävästi

Tunnit ammattiosaamisen näyttöihin/näyttö n= 568

27

41

15

69

10 %

20 %

30 %

18

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

13

13

90 %

100 %

31 Vähän Kohtalaisesti Riittävästi 15

Kuvio 18.

13

Opettajien näkemys tuntiresurssien riittävyydestä opetukseen ja ohjaukseen (%)

60 %

70 %

Eri koulutusalojen opettajien näkemys lähiopetustuntien tuntien riittävyydestä vaihteli 18 13 jossain määrin (taulukko 11). Luonnonvara- ja ympäristöalan opettajista vajaa puolet piti lähiopetustuntien määrää riittävänä ja runsas kolmannes vähäisenä. Useimmin riittämättömyyttä toivat esiin matkailu-, ravitsemis- ja talousalan (47 %) sekä kulttuurialan opettajat % 90 % 100 % (4280 %).

Useammin kuin muut lähiopetustuntien määrää riittävänä pitivät sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan (47 %), kulttuurialan (47 %) ja luonnonvara- ja ympäristöalan (46 %) opettajat.

Näkemykset vaikuttivat osittain polarisoituneilta.

59

Taulukko 11. Lähiopetustuntien riittävyys eri koulutusaloilla Koulutusala

n

Riittävästi %

Kohtalaisesti %

Vähän %

Humanistinen ja kasvatusala

14

36

36

28

Kulttuuriala

53

47

11

42

Yhteiskuntatietieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

52

33

29

38

Luonnontieteiden ala

17

41

29

29

263

43

23

34

Luonnonvara- ja ympäristöala

28

46

25

29

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

110

47

14

39

90

30

23

47

Tekniikan ja liikenteen ala

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Myös näkemyksissä työssäoppimisen ohjaustuntien riittävyydestä oli alankohtaisia eroja (taulukko 12). Luonnonvara- ja ympäristöalan opettajista lähes puolet piti työssäoppimiseen osoitettuja tuntiresursseja riittävinä. Muilla aloilla riittävästi tunteja työssäoppimisen ohjaamiseen oli opettajien näkemyksen mukaan vielä harvemmin.

Taulukko 12. Työssäoppimisen ohjaustuntien riittävyys eri koulutusaloilla Koulutusala

n

Riittävästi %

Kohtalaisesti %

Vähän %

Humanistinen ja kasvatusala

13

39

38

23

Kulttuuriala

48

23

33

44

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

46

35

15

50

Luonnontieteiden ala

17

24

23

53

236

29

32

39

Luonnonvara- ja ympäristöala

22

46

18

36

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

100

30

23

47

79

35

22

43

Tekniikan ja liikenteen ala

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Ammattiosaamisen näyttöihin osoitettuja tuntiresursseja suurin osa opettajista koulutusalasta riippumatta piti vähäisinä (taulukko 13). Heikoimpana tilanteen näkivät luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan opettajat, joista useampi kuin neljä viidennestä piti tuntiresursseja vähäisinä ja harvempi kuin joka kymmenes riittävänä. Jonkinlaisen poikkeuksen yleistrendistä muodostivat humanistisen ja kasvatusalan 60

opettajat, joista noin kolmannes piti tuntiresursseja riittävinä. Heistäkin tosin lähes kaksi kolmannesta piti resursseja vähäisinä. Monet opettajat totesivat, ettei näyttöprosessiin ole osoitettu erikseen tuntiresursseja vaan ne sisältyvät työssäoppimisen tuntiresursseihin.

Taulukko 13. Ammattiosaamisen näyttöjen tuntiresurssien riittävyys eri koulutusaloilla Koulutusala

n

Riittävästi %

Kohtalaisesti %

Vähän %

Humanistinen ja kasvatusala

13

31

8

61

Kulttuuriala

44

4

23

73

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

45

7

11

82

Luonnontieteiden ala

17

6

12

82

233

15

16

69

Luonnonvara- ja ympäristöala

23

22

13

65

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

100

14

17

69

79

10

10

80

Tekniikan ja liikenteen ala

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Suurin osa vastaajista, 63 - 94 % koulutusalasta riippuen, oli sitä mieltä, että opiskelijoiden henkilökohtaiseen opintojen ohjaamiseen tuntiresursseja oli osoitettu vähän (taulukko 14). Suurinta tuntiresurssien puutetta ilmaisivat luonnontieteiden alan opettajat, joista 94 % piti varattuja tuntiresursseja vähäisinä, riittävinä niitä ei pitänyt heistä kukaan.

Taulukko 14. Tuntiresurssien riittävyys opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen eri

koulutusaloilla Koulutusala

n

Riittävästi %

Kohtalaisesti %

Vähän %

Humanistinen ja kasvatusala

14

14

14

72

Kulttuuriala

48

12

21

67

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

49

12

16

72

Luonnontieteiden ala

17

0

6

94

251

15

19

66

Luonnonvara- ja ympäristöala

24

8

29

63

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

105

13

19

68

86

15

15

70

Tekniikan ja liikenteen ala

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

61

5.2.2 Opetussuunnitelmien oppimistavoitteiden saavuttaminen Vastaajilta kysyttiin näkemystä siitä, kuinka suuri osa opiskelijoista ei saavuta ammatillisille opinnoille asetettuja tavoitteita tavoitetasolla tyydyttävä. Tähän vaihtoehtoon vastasi 450 opettajaa. Opettajien näkemykset vaihtelivat. Kaksi viidestä (40 %) arvioi, että tavoitteita saavuttamattomia opiskelijoita on korkeintaan viisi prosenttia. Reilu kolmannes (36 %) arvioi heitä olevan 6 - 10 prosenttia, ja loput (24 %) arvioivat, että tavoitteista jääviä olisi yli 10 % oppilaista. Määrä vaikuttaa huolestuttavan suurelta.

Vastanneiden opettajien (n = 647) mielestä syyt tavoitteiden saavuttamattomuuteen olivat moninaiset. Vastaajilla oli valittavana useita vaihtoehtoja. Vastaajista 82 % piti syynä opiskelumotivaation puutetta. Opettajakyselyn vastauksissa korostunut opiskelijoiden motivaation puute ei tullut lainkaan esiin haastatteluissa. Syynä saattoi olla se, että haastatellut opettajat ja ohjaajat näkivät motivaation puutteen enemmän seurauksena kuin syynä. Kyselyyn vastanneista 58 % oli sitä mieltä, ettei opetuksen ja ohjauksen määrä vastaa opiskelijoiden tarpeita ja 48 % mielestä syynä olivat opetussuunnitelmien liian vaativat tavoitteet.

Vähiten mainintoja saivat liian vähäinen työssäoppimisen määrä (2,6 %) ja oppilaitoksen välineistön epätarkoituksenmukaisuus (5,6 %). Muina syinä opettajat mainitsivat opetusjärjestelyt, opiskelijoiden välinpitämättömän/negatiivisen asenteen opiskeluun, puutteet opiskelijoiden opiskelutaidoissa, oman puutteellisen opetustaitonsa, liian suuret opiskelijaryhmät, opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat ja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän kasvun.

Näin opettajat vastasivat ”Opiskelijoiden yleinen välinpitämättömyys: ei valmistauduta kokeisiin, ei edes tulla kokeisiin.” ”Opiskelijoiden lähtötaso heikko.” ”Tunnit eivät riitä opetukseen, vaan kaikesta syntyy ”läpikäyty” asia.” ”Opetustunteja enää niin vähän, että opiskelijoiden päivä voi olla 2 tuntia aamulla jotain ja 2 tuntia iltapäivällä.” ”Poissaolot.” ”Opiskelijan sosiaaliset ongelmat, päihteet, mielenterveysongelmat.” ”Opiskelijoiden terveydellinen tilanne heikko sekä työssäkäynti opiskelun ohessa.” ”Opettajan perustehtävään keskittyminen vähenee koko ajan, opintojenohjauksellinen ja kuraattorina toimiminen lisääntyy koko ajan, ei mahdollisuutta ohjata opiskelijaa eteenpäin suoraan tukihenkilöille akuuteissa tilanteissa.” ”Erityisen tuen puutteesta.” ”Erityisopetuksen resurssien kohdentaminen opetukseen on liian pieni.” ”Liikaa oppilaita, joilla on jo tulessaan uskomattomia ongelmia, sisään otetaan tosi huonoilla papereilla ja valmiuksilla.” ”Opetustyöhön sopimattomat opettajat.” ”Opettajan pedagogiset taidot/niiden puute.” ”Liian suuret heterogeeniset ryhmät.”

62

5.2.3 Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetuksen ja ohjauksen riittävyys Lähes 93 % (n = 625) opettajista vastasi, että heidän opetusryhmissään oli erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita. Vain 6 % totesi, ettei heidän ryhmissään näitä opiskelijoita ollut ja noin 1 % ei osannut sanoa. Niiltä opettajilta, joilla oli ryhmissään erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita (n = 588), kysyttiin, miten he pystyivät ottamaan huomioon nämä oppijat.

Neljännes (25 %) pystyi ottamaan heidät huomioon hyvin, vajaa kaksi viidennestä (38 %) kohtalaisesti ja loput huonosti.

Opettajat, jotka pystyivät mielestään ottamaan huonosti huomioon erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tarpeet, mainitsivat syiksi suuret opetusryhmäkoot, ryhmien heterogeenisuuden, liian pienet opetus- ja ohjaustuntimäärät ja opetuksen eriyttämisen vaikeudet kun ryhmässä on monta erityistä tukea tarvitsevaa opiskelijaa. Eräs vastaaja kommentoi tilannetta seuraavasti: ”Eihän kokenutkaan opettaja ole mikään taikuri.” Opettajat toivat esiin myös omaan osaamiseensa liittyviä puutteita työskennellessään haasteellisten opiskelijoiden kanssa.

Tukiopetusmuodosta riippuen 56 - 73 % vastanneista opettajista piti resursseja tukiopetukseen vähäisinä (Kuvio 19). Vajaa viidennes (12 - 18 %) piti tukiopetuksen resursointia riittävänä.

Samanaikaisopettajan avulla n = 610

73

Tukiopetusmuodot

Tilapäisenä pienryhmäopetuksena n = 619

15

56

Yksilöopetuksena 12 n = 625

18

26

60

0%

26

15

10 %

20 %

30 %

12

24

40 %

50 %

60 %

Vähäiset Kohtalaiset Riittävät

18

70 %

16

80 %

90 %

100 %

Vähäiset Kohtalaiset Riittävät

Kuvio 19. Lisäopetuksena annettavaan tukiopetukseen osoitetut tuntiresurssit (%)

63 24

16

5.2.4 Kasvatustehtävän huomioon ottaminen opetuksen ja ohjauksen resursoinnissa Suurin osa vastanneista opettajista koki, että opettajan työaikaa kuluu entistä enemmän opiskelijoiden kasvatukseen. Vastaajien mukaan tätä ei oteta huomioon määriteltäessä opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja. Opettajat kertoivat opiskelijoiden tarvitsevan entistä enemmän ohjausta elämän arkiasioista selviytymisessä, yhteisöissä toimimisessa (käyttäytymissäännöt), oppimisongelmissa, opiskelutekniikoissa, ja kuten eräs vastaaja kiteytti: ”Melkein kaikissa asioissa, kaikki ovat erityisopiskelijoita.”

Opettajaryhmä

Väittämällä ”Oppilaitokseni on ottanut huomioon lisääntyneen kasvatusvastuun määritellessään opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja” kartoitettiin opettajien näkemyksiä työn sisällön muuttumisen vaikutuksesta siihen osoitettuihin voimavaroihin. Kuvio 20 kertoo eri opettajaryhmien näkemyksistä. Kaikissa opettajaryhmissä vähintäänkin puolet oli väittämän kanssa eri mieltä.

Yhteisten opintojen opettaja (n = 123)

31

Ammatillisten opintojen opettaja (n = 433)

29

65

4

67

4

samaa mieltä eri mieltä en osaa sano

Erityisopettaja (n = 10)

65

50

50

0

4

Opinto-ohjaaja (n = 18)

67

0%

4

28

10 %

67

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

5

70 %

80 %

90 %

100 %

samaa mieltä eri mieltä en osaa sanoa 50

0

Kuvio 20. Eri opettajaryhmien vastaus väittämään: ”Oppilaitokseni on ottanut huomi-

oon lisääntyneen kasvatusvastuun määritellessään opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja” (%)

67

50 %

60 %

5

64 70 %

80 %

90 %

100 %

Toisena väittämänä kasvatustehtävästä esitettiin: ”Käytän työajastani entistä suuremman osan opiskelijoiden kasvatukseen” (kuvio 21). Kaikista opettajista enemmän kuin kolme viidestä oli väittämän kanssa samaa mieltä. Opinto-ohjaajien ja erityisopettajien näkemys oli ymmärrettävä heidän tehtävänsä luonteen vuoksi, mutta yhtä lailla sekä yhteisten että ammatillisten opintojen opettajat näkivät vastuunsa nuorten kasvattajina lisääntyneen.

Yhteisten opintojen opettaja (n = 122)

Ammatillisten opintojen opettaja

16

1

84

15

1

Opettajaryhmä

(n = 433) samaa mieltä eri mieltä en osaa sanoa

Erityisopettaja (n = 10)

16

15

100

00

100

00

1

Opinto-ohjaaja (n = 18)

1

0%

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

samaa mieltä eri mieltä en osaa sanoa

00

00

Kuvio 21. Eri opettajaryhmien vastaus väittämään: ”Käytän työajastani entistä suurem-

man osan opiskelijoiden kasvatukseen” (%)

00

0%

83

60 %

70 %

00 5.2.5 Muun ohjausja tukihenkilöstön riittävyys Opettajien vastausten perusteella heillä oli tukenaan opiskelijoiden opetuksessa ja ohjauksessa erilaista tuki- ja ohjaushenkilökuntaa (kuvio 22), mutta noin viidennekseltä saattoi puuttua terveydenhoitajan, kuraattorin tai opinto-ohjaajan tukipalvelut. ”Muita”80 % 90jopa % 100 % ryhmässä opettajat mainitsivat esimerkiksi nuorisotyöntekijän, papin, poliisin, lääkärin, diakonissan, asuntolahenkilöstön, vapaa-ajanohjaajan, ammatillisen ohjaajan, ammattimiehen, läksypajaohjaajan ja erityisopettajan.

65

Muita Ohjaaja/valmentaja/ valmentaja

Sosiaalityöntekijä Henkilöstöryhmä

Henkilöstöryhmä

Uraohjaaja (tai vastaava)

Psykologi

13

87

17

83

15

85 22 82 82 76

0%

85

24 84

10 %

Ei ollut käytettävissä

18

18

Opinto-ohjaaja

83

Käytettäviss

78

Kuraattori

87

20 %

30 %

40 %

16 50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Käytettävissä

78 82

Ei ollut käytettävissä

18

Kuvio 22. Muuta ohjaus- ja tukihenkilöstöä käytettävissä (%)

82

24 muun ohjaus- ja tukihenkilöstön riittävyyttä, neljännes opettajista (n = 628) Kysyttäessä piti määrää kohtalaisena ja noin viidennes vähäisenä. 54 % vastasi oppilaitoksessaan olevan käytettävissä riittävästi muuta ohjaus- ja tukihenkilökuntaa. Sen sijaan haastatteluissa 16 valtaosa haastatelluista piti ohjaus- ja tukihenkilöstön määrää riittämättömänä.

6 84

0%

85

Terveydenhoitaja Koulunkäyntiavustaja

85

15

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Opettajat tukeutuivat opiskelijoiden ongelmatilanteissa opinto-ohjaajien, kuraattoreiden ja terveydenhoitajien asiantuntemukseen selvästi useammin kuin muiden asiantuntijoiden (esimerkiksi psykologit ja erityisopettajat). Syynä saattaa olla palvelujen tarjonnan vähäisyys, niiden organisointi tai vakiintumattomuus. Esimerkiksi psykologin, koulukäyntiavustajan tai uraohjaajan palveluihin opiskelija ei kaikissa oppilaitoksissa tule opettajan lähettämänä vaan opinto-ohjaajan, kuraattorin tai terveydenhoitajan kautta. Lisäksi esimerkiksi koulunkäyntiavustajat, sosiaalityöntekijät ja valmentajat (tai vastaava) ovat ammattiryhmiä, joita on vasta viime vuosina ryhdytty entistä enemmän käyttämään ammatillisissa oppilaitoksissa. Aiemmin heitä oli vain erityisammattioppilaitoksissa.

Tuloksissa näkyi myös ryhmä opettajia, joiden toimipisteessä ei vastausten perusteella ollut käytettävissä muuta ohjaus- ja tukihenkilöstöä, mutta jotka kuitenkin ilmoittivat käyttäneensä palveluja (kuvio 23). Selityksiä voi olla monia. Ensinnäkin, kyse voi olla merkintävirheestä, mikä ei kuitenkaan selitä näin suurta vastaajajoukkoa. Toiseksi kyseessä voi

66

olla kysymyksen tulkintavirhe. ”Käytettävissä” on voitu tulkita siten, että tukihenkilöstö on oman oppilaitoksen palkkaamaa. Kuitenkin kunnat ja kuntayhtymät käyttävät entistä enemmän yhteistä henkilökuntaa yli sektorirajojen esimerkiksi terveyspalveluissa. Kolmanneksi, suuret koulutuksen järjestäjät voivat palkata erilaista tukihenkilöstöä useille toimipisteilleen yhteisinä, jolloin näin palkattua henkilöstöä ei välttämättä ole tulkittu ”käytettävissä olevaksi”.

Käyttänyt jos palvelu on

Käyttänyt jos palvelu on

Käyttänyt vaikka itsellä ei palvelua

Käyttänyt vaikka itsellä ei palvelua

90 80 70 60 %

50 40 30 20

Muita

Ohjaaja/valmentaja/työvalmentaja

Uraohjaaja (tai vastaava)

Sosiaalityöntekijä

Psykologi

Terveydenhoitaja

Koulunkäyntiavustaja

Kuraattori

0

Opinto-ohjaaja

10

Kuvio 23. Muun tuki- ja ohjaushenkilöstön käyttö (%)

5.2.6 Erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen Erilaisten oppimisympäristöjen käyttöönotto mahdollistaa opetuksen ja ohjauksen yksilöllistämisen. Lisäksi haastattelujen mukaan opiskelijat kaipasivat vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien käyttöä. Tästä syystä opettajilta kysyttiin käytettävissä olevista oppimisympäristöistä ja kuinka paljon niitä käytettiin. Oppimisympäristöihin liittyvät vastaukset käsiteltiin siten, että ensin selvitettiin kuinka monella vastaajista oli erilaisia oppimisympäristöjä käytettävissään (kuvio 24), minkä jälkeen verrattiin, kuinka suuri osa niistä, jotka olivat ilmoittaneet käytettävissään olevan tietyn ympäristön, myös käytti sitä (kuvio 25).

Yleisimpiä käytettävissä olevia oppimisympäristöjä olivat tietoverkot ja mobiilipalvelut, joita oli käytettävissä 87 %:lla (n = 647) vastanneista opettajista. Heistä 86 % ilmoitti käyttävänsä niitä. Oppilaitoksen ulkopuolisia työpaikkoja oli käytettävissä 81 %:lla ja niitä käytti 77 % opettajista. Sähköisiä oppimisalustoja oli myös käytettävissä 72 %:lla vastaajista, joista 57 % käytti niitä. Vähiten oli käytettävissä ja käytettiin oppilaitoksen ulkopuolisia pajoja (esim. nuorisopajat) ja oppimateriaalipankkeja. ”Muita”-ryhmässä oli muun muassa seuraavanlaisia mainintoja: omakotitalot, perinteiset luokat, työsali ja Moodle-oppimisalusta.

67

Käytettävissä 100 % 90 %

100 % 13

28

90 %

80 %

44

60 %

50 %

50 % 87 40 %

72

30 %

8288

72

10 %

56

0%

81

12 18

25 12

4

0%

Sähköinen oppimisalusta(t)

Tietoverkot ja mobiilipalvelut

96

56

25

18

96

81

20 %

10 %

75 88

87

30 %

20 %

75

82

19

44

70 %

60 %

40 %

28

Ei käytettävissä

19

13

80 %

70 %

Ei käytettävissä Käytettävissä

Oppimateriaalipankki

Työ- ja harjoitusluokat

Työpajat (oppilaitoksen ulkopuolella)

Eri alojen työssäoppimispaikat oppilaitoksen sisällä

4

Eri alojen Muita työssäoppimispaikat oppilaitoksen ulkopuolella

Kuvio 24. Käytettävissä olevia oppimisympäristöjä (%)

Ne opettajat, jotka ilmoittivat käytettävissään olevan edellä mainittuja oppimisympäristöjä, käyttivät niitä kuviosta 25 ilmenevällä tavalla. Mikään ympäristö ei ollut 100 %:sti käytössä. Tietoverkot ja mobiilipalvelut olivat eniten käytettyjä. Sähköisiä oppimisalustoja käytti runsas puolet opettajista, joilla niitä oli käytettävissään, mikä tuntui vähältä kun otetaan huomioon opiskelijoiden muun muassa haastatteluissa esiin tulleet näkemykset ja tarpeet.

Oppilaitosten ulkopuolisia pajoja (esimerkiksi nuorisopajat) oli käytettävissä vähän, ja silloinkin niiden käyttö oli suhteellisen vajaata. Myös työssäoppimispaikat oppilaitosten ulkopuolella näyttivät olevan ”vajaakäytössä”. Tosin vastaajissa oli todennäköisesti opettajia, joiden opetusalue ei edellyttänytkään työssäoppimispaikkojen käyttöä, esimerkiksi yhteisten opintojen opettajat. Lähes kolmella neljänneksellä vastaajista oli käytettävissään sähköisiä oppimisalustoja. Heistä runsas puolet käytti niitä.

68

Sähköinen oppimisalusta(t) (n = 466)

57

Tietoverkot ja mobiilipalvelut (n = 560)

86

Oppimateriaalipankki (n = 118)

74

Työ- ja harjoitusluokat (n = 361)

78

Työpajat (oppilaitoksen ulkopuolella) (n = 75)

57

Eri alojen työssäoppimispaikat oppilaitoksen sisällä (n = 162)

61

Eri alojen työssäoppimispaikat oppilaitoksen ulkopuolella (n = 523)

77 0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Kuvio 25. Erilaisten oppimisympäristöjen käyttö (%)

Opettajat vastasivat, että erilaiset oppimisympäristöt otettiin riittämättömästi huomioon opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseissa. Heidän mielestään sähköisten oppimisalustojen, oppimateriaalipankkien ja oppilaitosten ulkopuolisten pajojen käyttöön tuntiresursseja osoitetaan vähemmän kuin muiden ympäristöjen käyttöön. Opettajien näkemys tuntiresurssien riittävyyteen on kirjattu taulukkoon 15.

Taulukko 15. Oppimisympäristöjen tuntiresursointi n

Riittävästi %

Kohtalaisesti %

Vähän %

Sähköinen oppimisalusta(t)

447

29

29

42

Tietoverkot ja mobiilipalvelut

519

46

30

24

Oppimateriaalipankki

260

19

25

56

Työ- ja harjoitusluokat

401

37

34

29

Työpajat (oppilaitoksen ulkopuolella)

178

26

26

48

Eri alojen työssäoppimispaikat oppilaitoksen sisällä

327

36

32

32

Eri alojen työssäoppimispaikat oppilaitoksen ulkopuolella

499

57

27

16

Oppimisympäristöt

69

Vastaajien näkemys resurssien riittävyydestä perustui osittain oletuksiin, koska kaikki eivät olleet kyseisiä ympäristöjä käyttäneet. Toisaalta esimerkiksi työ- ja harjoitusluokkien käyttö liittyy opetukseen, jota resursoidaan lähiopetustunteina. Ottaessaan kantaa tähän kysymykseen vastaajat saattoivat ajatella käytettävissään olevia opetustunteja.

5.3 Oppilaitosten johdon ja henkilöstön näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä teemahaastattelujen perusteella

Tähän alalukuun on koottu oppilaitosjohdon ja henkilöstön haastattelujen tulokset teemoittain. Haastatteluteemat olivat opetuksen ja ohjauksen resurssit koulutusaloittain ja tutkinnoittain, läpäisy ja keskeyttäminen, työelämävalmiuksien saavuttaminen, erityistukea tarvitsevat nuoret, yhteistyö muiden toimijoiden kanssa, kehitetyt ja käyttöön otetut hyvät käytännöt ja toimintamallit, toimenpide-ehdotukset ja tulevaisuuden haasteet. Haastattelujen toteutus on lähemmin kuvattu liitteessä 2.

5.3.1 Oppilaitosten johdon näkemyksiä Opetuksen ja ohjauksen resurssit Haastatteluissa nousi useassa eri oppilaitoksessa esiin se, että nykyiset yksikköhinnat eivät vastaa todellisia kustannuksia, joita ovat lisänneet muun muassa materiaali- ja tilakustannukset sekä esimerkiksi tietotekniikkaan kohdennetut panostukset. Yleinen käsitys oli kuitenkin myös se, että raha ei ratkaise kaikkea vaan yhtä tärkeää on resurssien oikea kohdentaminen ja kyky tehdä tarvittaessa joustavia ratkaisuja niin resurssien kohdentamisessa kuin pedagogisissa ratkaisuissa. Ylipäänsä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä keskusteltaessa korostui näkemys, että kaikessa koulutustoiminnassa laatu on sittenkin määrää tärkeämpää. Yleisesti todettiin myös yksioikoisten ohjeiden antamisen olevan vaikeaa, sillä näkemykset esimerkiksi riittävästä lähiopetuksen määrästä tai ryhmäkokojen suuruudesta vaihtelevat suuresti opetettavan aineen mukaan.

Myös kehitystyöhön on haastateltujen mukaan voitava varata riittävästi ajallisia ja taloudellisia resursseja. Monessa oppilaitoksessa olikin noussut esiin huoli siitä, miten tulevaisuudessa opetusta ja ohjausta on mahdollista kehittää tilanteessa, jossa esimerkiksi mahdollisuus EU-rahoituksen saantiin on – Itä-Suomen suuraluetta lukuun ottamatta – selvästi vähäisempää kuin aiemmin. Yhtenä ratkaisumallina ehdotettiin erillistä kehittämisrahaa, jonka Opetushallitus suuntaisi koulutuksen järjestäjille kehittämistoimintaa varten. Tuki olisi korvamerkitty kehittämistoimintaan ja sen käyttö raportoitaisiin Opetushallitukselle ja käyttämättä jäänyt tuki palautettaisiin rahoittajaviranomaiselle.

Laajalti haastatteluissa nousi esiin myös tarve kiinnittää entistä enemmän huomiota opettajien osaamiseen ja jaksamiseen sekä opettajuuden muutokseen. Haastateltujen mukaan pätevien opettajien saaminen voi tulevaisuudessa muodostua haasteeksi, sillä nykyinen vaatimustaso on korkea. Eräät haastatellut esittivätkin, että opettajien kelpoisuusehtoja pitäisi arvioida uudelleen siten, että teoreettisen osaamisen sijasta korostettaisiin enemmän käden taitoja ja ammatillista osaamista. Tämä mahdollistaisi myös tiiviimmän yhteistyön työelämän kanssa esimerkiksi siten, että ammattitaitoisia työntekijöitä voitaisiin nykyistä helpommin palkata suoraan työelämästä opettajiksi. ”Ammattitaitoinen hitsaaja saa kyllä Suomessa hitsata ydinvoimalassa, mutta hän ei ole pätevä opettamaan hitsausta ammatillisessa oppilaitoksessa”, kärjisti asian eräs haastatelluista rehtoreista.

70

Sekä opettajien pedagogisen osaamisen että työelämäosaamisen vahvistamista pidettiinkin yleisesti äärimmäisen tärkeänä. Myös opettajakoulutuksessa tulisi entistä voimakkaammin huomioida opettajuuden muutos, jonka myötä opettajan rooli tiedonjakajana on vähentynyt kasvatuksellisen ja ohjaavan roolin vastaavasti vahvistuessa. Myös kulttuuristen muutosten ja sukupolvikuilun nähtiin aiheuttavan kohtaamisongelmia, jotka olisi huomioitava sekä opettajien perus- että täydennyskoulutuksessa. Kärjekkäimpien mielipiteiden mukaan opettajakoulutus on muuttunut kirjekurssiksi, joka ei tuota todellista pedagogista osaamista.

Läpäisy ja keskeyttäminen Keskeyttämisen syiksi haastatellut listasivat suhteellisen yksimielisesti työelämään siirtymisen, koulutusalan vaihtamisen, terveydelliset syyt, motivaation puutteen, perhesyyt, valmistumisesta aiheutuvat paineet, mielenterveysongelmat ja opetussuunnitelmien laajuuden/epäselvyyden. Läpäisyn tehostamiseksi ehdotettiin henkilökohtaisen ohjauksen ja erilaisten tukitoimien lisäämisen ohella esimerkiksi erilaisten tukiryhmien/tukipajojen järjestämistä opiskelijoille, joilla on runsaasti rästejä ja/tai, joilla opinnot uhkaavat venyä neljännelle tai viidennelle vuodelle. Tässäkin yhteydessä monet korostivat varhaisen puuttumisen tärkeyttä: rästeihin pitäisi puuttua heti, ei vasta kolmannen vuoden keväällä.

Myös keskeyttämisiä voitaisiin useimpien haastateltujen johdon edustajien mukaan vähentää tukitoimia kehittämällä. Tiedonsiirron, tiedotuksen ja muun perusasteen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen välisen yhteistyön lisäksi myös perusopintojen opintoohjausta tulisi kehittää ja sille tulisi suunnata lisäresursseja. Lisäksi muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä tulisi kehittää edelleen ja sopia tarkemmin eri toimijoiden vastuista esimerkiksi nivelvaiheissa tai keskeyttämistilanteissa.

Työelämävalmiuksien saavuttaminen Työelämävalmiuksien saavuttamisessa korostuvat opiskelijoiden työssäoppimisjaksot ja opettajien työelämäjaksot. Opiskelijoiden työssäoppimisjaksoja tulisi kehittää muun muassa työpaikkaohjaajien koulutuksia kehittämällä sekä vahvistamalla työpaikkaohjaajien pedagogisia taitoja.

Opettajien työelämäjaksoihin tulisi ohjata lisää resursseja. Useimpien haastateltujen mukaan työelämäjaksojen toteuttamiseen tulisi saada lisärahoitusta, sillä toimintaa ei voi riittävän laajasti toteuttaa nykyrahoituksen puitteissa sen kalleuden takia. Toisaalta joissakin oppilaitoksissa oli kehitetty tai kehitteillä erilaisia malleja, joiden avulla opettajien työelämäjaksoja olisi mahdollista toteuttaa nykyistä pienemmin taloudellisin resurssein (esimerkiksi opettajien työelämäjaksojen järjestäminen yhdessä opiskelijoiden työssäoppimisjaksojen kanssa, työelämäjaksojen toteuttaminen osana opetusta esimerkiksi projektiluonteisena toimintana). Esiin nousi myös opettajien velvollisuus pitää yllä omaa ammattitaitoaan, ja eräät haastatellut esittivätkin, että ammattiaineiden opettajille tulisi säätää erikseen velvollisuus osallistua työelämäjaksoille esimerkiksi vähintään kerran viidessä vuodessa.

Myös erilaisten laitteiden ja koneiden ajantasaisuus oppilaitoksissa oli useimpien haastateltujen mukaan tärkeää, sillä vanhentuneella kalustolla on vaikea oppia tämän päivän työelämän vaatimuksia. Toisaalta osa haastatelluista muistutti, että joillakin aloilla koneet uusiutuvat niin nopeasti ja ovat niin kalliita, että oppilaitosten tulisi pystyä yhä paremmin hyödyntämään yritysten konekantaa esimerkiksi työssäoppimisen ja muun yhteistyön kautta.

71

Erityistukea tarvitsevat nuoret Erityistukea tarvitsevien nuorten määrä ja tuen tarve on lisääntynyt monesta syystä. Vaatimus koko ikäluokan kouluttamisesta näkyy haastateltujen mukaan siinä, että oppilaitoksiin joudutaan ottamaan opiskelijoiksi nuoria, joilla ei ole riittäviä opiskeluvalmiuksia voidakseen valmistua. Tukea tarvitsevat pitäisi tunnistaa ja diagnosoida paremmin. Ratkaisuksi erityistä tukea tarvitsevien valmistumiseksi ehdotettiin muun muassa erilaisten työvaltaisten tutkinnon suorittamismallien nykyistä laajempaa hyödyntämistä. Monen mielestä osalle opiskelijoista kolmen vuoden tutkinto on yksinkertaisesti liian laaja. Tämän vuoksi monet pitivät tärkeänä, että osatutkintojen käyttöä laajennettaisiin ja kehitettäisiin jopa esimerkiksi kahden vuoden ”työammattitutkintoja”. Ammatilliseen koulutukseen valmentavia luokkia pidettiin niitäkin merkityksellisinä erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille.

Osa haastatelluista muistutti, että myös nopeaan etenemiseen pystyvien opiskelijoiden tarpeet tulisi ottaa huomioon entistä paremmin. Esimerkiksi näiden opiskelijoiden opiskelumotivaation ylläpitäminen voi olla haasteellista, jos opetettavat asiat ovat heille liian helppoja, eikä oppilaitoksella ole tarjota heidän opiskelutasoaan vastaavaa opetusta. Nopeaan etenemiseen pystyville opiskelijoille voitaisiin räätälöidä entistä enemmän yksilöllisiä väyliä suorittaa tutkinto joustavasti, mikä mahdollistaisi opintojen nopeamman suorittamisen tai esimerkiksi tehokkaamman valmentautumisen jatko-opintoihin.

Myös maahanmuuttajaopiskelijoiden määrän kasvaminen tuo lisähaasteita oppilaitoksille erityisesti suurissa kaupungeissa. Monet haastatelluista näkivät, että maahanmuuttajaopiskelijoiden määrä otettaisiin huomioon koulutuksen järjestäjien valtionosuuksia tai tuloksellisuusrahaa jaettaessa. Osa haastatelluista ehdotti maahanmuuttajaopiskelijoille mahdollisuutta 1+3-malliin, jossa ensimmäinen vuosi olisi suomen kielen opiskelua. Toisaalta osa vastaajista oli sitä mieltä, että kieliongelmista aiheutuvien opiskeluongelmien ei tulisi olla oppilaitosten ongelma. Ennen opiskeluun ottamista opiskelijalla tulisi olla riittävä kielitaito opinnoista suoriutumiseen. Haastatteluissa nousi esiin myös se, että lisäresurssia ei tarvita pelkästään maahanmuuttajaopiskelijoiden tukemiseen vaan myös opettajien lisäkoulutukseen vaikkapa monikulttuurisuustaitojen osalta.

5.3.2 Opetus-, ohjaus- ja tukihenkilöstön näkemyksiä Opetuksen ja ohjauksen resurssit Opetus- ja ohjaushenkilöstön haastatteluissa esiin nousseista haasteista suurimmat liittyivät ryhmäkokoihin, lähiopetustuntien riittämättömyyteen, ohjaus- ja tukitoimiin ohjattujen resurssien vähäisyyteen sekä myös suunnittelu- ja kehittämistyöhön osoitettujen resurssien niukkuuteen. Myös opetussuunnitelmien sisältöä ja laajuutta pidettiin ongelmana, tosin erityisesti tässä alakohtaiset erot olivat suuria.

Liian suuret ryhmäkoot niin opetuksessa kuin ohjauksessa nousivat esille useissa oppilaitoksissa. Tämä johtaa haastateltujen mukaan muun muassa siihen, että tehokkaalle ja oikeanlaiselle ohjaukselle ja opetukselle jää liian vähän aikaa. Opettajien työn tueksi kaivattiinkin monissa oppilaitoksissa lisää ohjaajia ja koulunkäyntiavustajia. Myös muut työt (esimerkiksi kokoukset ja eri tahojen kanssa tehtävä yhteistyö) vievät monen mielestä liikaa aikaa, joka on pois lähiopetuksesta ja -ohjauksesta.

Vaikka monet haastatelluista pitivätkin lähiopetustuntien määrää liian vähäisenä, suhteellisen yksimielisiä oltiin toisaalta siitä, että pelkkä lähiopetustuntien määrän lisääminen ei 72

yksistään riitä ratkaisemaan ongelmia. Moneen ongelmaan pystyttäisiin haastateltujen mukaan puuttumaan jo erilaisilla luovilla ja joustavilla ratkaisuilla (esimerkiksi työvaltaisten koulutusmallien lisääminen, ohjausresurssien lisääminen opiskelun kriittisissä vaiheissa jne.). Varsinkin suurissa oppilaitoksissa nousi tässä yhteydessä esiin myös turhautuneisuus siitä, että opettajien mielipiteitä ja näkemyksiä ei kuunnella riittävästi, vaan ratkaisut tehdään hallinnon tasolla, joka saattaa olla kaukana arkipäivän opetuksesta ja ohjauksesta.

Lähes kaikissa oppilaitoksissa ryhmänohjaajan tehtävät koettiin niin haastavina, että niihin olisi resursoitava nykyistä enemmän. Tämä tehostaisi erityisesti alkuvaiheen opintojen ohjausta ja osaltaan vähentäisi keskeyttämisiä sekä tukisi varhaisen puuttumisen periaatteen toteutumista.

Läpäisy ja keskeyttäminen Keskeyttämisen syyt ovat haastateltujen mukaan yksilöllisiä, jolloin myös toimintatapoja tulisi kehittää ottaen huomioon opiskelijoiden erityistarpeet. Haastateltujen mukaan keskeyttämisten ehkäisemiseksi olisi palkattava lisää ohjaus- ja tukihenkilöstöä sekä lisättävä henkilökohtaista opetusta. Monen keskeyttäneen kohdalla yksilöllinen opetussuunnitelma ehkäisisi haastateltujen mukaan opintojen keskeyttämisen. Oikeaan koulutusalavalintaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä oikeat alavalinnat vähentävät keskeyttämisiä.

Tämä tarkoittaa sitä, että nivelvaiheyhteistyöhön ja peruskoulussa toteutettavaan opintoohjaukseen olisi panostettava lisää. Myös pienryhmät ja työvaltaiset tutkinnonsuorittamistavat voisivat vastaajien mukaan vähentää keskeyttämismääriä.

Työelämävalmiuksien saavuttaminen Työelämävalmiuksien kehittämisessä haastateltujen huomio kiinnittyi erityisesti työssäoppimisjaksojen kehittämiseen, ohjausresurssin riittävyyteen sekä opettajien työelämäjaksojen lisäämiseen.

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden työssäoppimispaikkojen etsimiseen tulisi suunnata lisää resursseja, koska nykyään paikkoja on toisinaan vaikea löytää erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella. Myös erityisopiskelijoiden työssäoppimisjaksojen toteuttamiseen tarvittaisiin uusia hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja, joiden kehittäminen varsinkin alkuvaiheessa vaatisi sekin lisäresursseja. Myös maahanmuuttajien työssäoppimispaikkojen löytämiseen ja työssäoppimisjaksojen toteuttamiseen pitäisi suunnata enemmän resursseja.

Vastaajat toivoivat lisää resursseja myös opettajien työelämäjaksojen järjestämiseen niin, että opettajat voisivat osallistua niihin. Haastateltujen mukaan opettajat osallistuisivat aktiivisesti työelämäjaksoille, mutta jaksoja ei pystytä nykyrahoituksen puitteissa järjestämään riittävästi. Niin ikään korostettiin työelämäjaksojen säännönmukaisuutta, joka takaisi jokaiselle opettajalle mahdollisuuden osallistua työelämäjaksolle esimerkiksi vähintään kerran viidessä vuodessa. Sen sijaan suuri osa haastatelluista oli sitä mieltä, että erilaiset työssäoppimisjaksojen kulujen vähentämiseksi ehdotetut mallit – esimerkiksi opettajien työelämäjaksojen ja työssäoppimisen ohjauksen yhdistäminen – eivät takaisi opettajalle riittävää mahdollisuutta työelämäosaamisensa päivittämiseen ja kehittämiseen. Tässäkin asiassa alakohtaiset erot olivat kuitenkin suuria: esimerkiksi monet eri tekniikan alojen opettajat muistuttivat, että heillä opettaja on koko ajan niin paljon tekemisissä työelämän kanssa, että ainakaan pitkiä työelämäjaksoja ei välttämättä tarvita.

73

Haastatellut muistuttivat, että myös esimerkiksi työpaikkaohjaajat tulisi paremmin ottaa huomioon työssäoppimisjaksojen toteutuksessa. He kaipaisivat enemmän tukea ohjaustehtäväänsä, kuten yhdessä suunnittelua opettajan kanssa ja pedagogisen osaamisensa lisäämistä.

Erityistä tukea tarvitsevat nuoret Ohjaus- ja tukipalveluiden liian vähäiset resurssit perusopetuksessa näkyvät haastateltujen mukaan toisella asteella. Monen mielestä varhaisemmalla puuttumisella ja perusopetuksen lähiopetus- ja ohjausresurssien lisäämisellä pystyttäisiinkin jo ennakkoon ratkaisemaan monia ongelmia, jotka nyt seuraavat opiskelijaa toisen asteen ammatillisiin opintoihin.

Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että nivelvaiheen tiedonsiirrossa on edelleen runsaasti kehittämistä, vaikka erilaisia toimintamalleja on esimerkiksi erilaisten hankkeiden puitteissa kehitetty maassamme runsaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Keskeinen syy tiedonsiirron ongelmiin näyttäisi edelleen olevan se, että käsitykset siitä, mitä tietoa ja kenen toimesta saa siirtää, vaihtelevat suuresti paikkakunta- ja jopa yksilökohtaisesti. Lisäongelmia monessa oppilaitoksessa aiheuttaa lisäksi se, että ainoa tiedonsiirron pullonkaula ei sijoitu perusopetuksen ja toisen asteen ammatillisen opetuksen väliin, vaan myös ammatillisissa oppilaitoksissa tuntuu olevan yllättävän paljon ongelmia siirtää perusopetuksesta saatua tietoa eteenpäin niille tahoille, jotka sitä tarvitsisivat. Vaikuttaa siltä, että monet opettajat niin perusopetuksessa kuin ammatillisessa opetuksessa kaipaisivat selkeämpiä ohjeita ja säännöksiä siitä, mitä tietoa saa siirtää, ja ehkä jopa siitä, minkälaisen tiedon siirtäminen olisi suoranainen velvollisuus.

5.4 Opiskelijoiden näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä

Suuri osa haastatelluista opiskelijoista oli sitä mieltä, että ammatillisessa koulutuksessa lähiopetustunteja tulisi olla enemmän. Kuitenkin samaan aikaan osa opiskelijoista koki, että opetusta ja ohjausta on riittävästi. Lähiopetustuntien määrä koettiin riittämättömäksi erityisesti ammattiaineiden opetuksessa, jossa toivottiin enemmän opettajan henkilökohtaista ohjausta. Lisää tukea kaivattiin myös itsenäiseen opiskeluun. Osalle oppitunneista kaivattiin toista opettajaa samanaikaisopetuksen toteutumiseksi tai ohjaajaa, jonka käyttö opettajan ohella mahdollistaisi opiskelijoiden lisäohjauksen tunneilla. Haastateltujen opiskelijoiden mukaan erot lähiopetuksen määrissä vaihtelevat koulutusalojen välillä, mikä tuli esiin opiskelijoiden mielipiteiden jakautumisena.

Saatu ohjaus oli opiskelijoiden mukaan pääasiassa riittävää ja opiskelijoita on kannustettu suorittamaan opinnot loppuun. Tarvittaessa kaikissa oppilaitoksissa opiskelijoille on laadittu HOJKS, joka on mahdollistanut yksilöllisemmän etenemisen opinnoissa. Ohjauksen ja tuen saamisessa oli kuitenkin keskeistä opiskelijan oma aktiivisuus ja halu: ohjausta on tarjolla riittävästi, kun sitä osaa itse pyytää ja hakea.

74

Aivan omana ryhmänään nousivat esille haastatteluissa nopeasti opinnoissaan etenemään pystyvät opiskelijat ja heidän tuen tarpeensa. Nopeammin oppivat turhautuvat usein opetuksen hitauteen ja haasteettomuuteen jopa ”kaksoistutkintoa” suorittaessaan, jolloin heidän keskeyttämisensä on vaarassa kasvaa. ”Kun sain tehtävät muita ennen tehtyä, sain järjestellä paikkoja tai kerran sain lisätehtäväksi etsiä kaiken tiedon porkkanasta”, kuvaili eräs ravintola-alan opiskelija tarjottuja lisähaasteita. On merkille pantavaa, että haastatellut opiskelijat eivät vierittäneet useinkaan syytä tilanteesta opettajan harteille, vaan totesivat ti-

lanteen muuttamisen vaikeaksi nykyisen suuruisissa heterogeenisissa ryhmissä. Haastateltavat esittivät, että opetuksen joustavuutta kehitettäessä myös tämä kasvava, nopeammin opinnoissa etenemään pystyvä opiskelijajoukko otettaisiin entistä selkeämmin huomioon opetuksen järjestelyjä ja opetuksen toteuttamista suunniteltaessa.

Opetuksen työelämävastaavuus sai sekin osakseen kritiikkiä: nykyinen opetus ei kaikkien mielestä vastaa työelämän vaatimuksia. Työelämän vaatimustason saavuttamiseksi opiskelijat korostivat opettajien ajantasaisen ammattitaidon tärkeyttä, jonka ylläpitämisessä opettajien työelämäjaksot koettiin ensiarvoisen tärkeiksi.

Opiskelijat olivat yksimielisiä siitä, että työssäoppimisjaksot ovat työelämävalmiuksien kannalta olennaisia. Työssäoppimispaikassa on mahdollisuus oppia taitoja, joita ei oppilaitoksessa voida opettaa. Ongelmia työssäoppimisjaksoilla koettiin syntyvän, kun jaksoilla ei ole tarjolla riittävästi tukea ja ohjausta. Työssäoppimisjaksoja tulisi kehittää muun muassa tehostamalla työssäoppimisen valvontaa ja ohjausta sekä kehittämällä työpaikkaohjaajien ohjaustaitoja.

Opiskelijan työssäoppimisjaksot ovat keskittyneet toiselle ja kolmannelle vuodelle, mutta jaksoja olisi haastateltujen mukaan hyvä olla myös ensimmäisenä vuotena. Esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla ensimmäisen vuoden työssäoppimisjaksot olisivat tärkeitä, sillä työelämän vaatimukset tulevat parhaiten esille juuri harjoittelutilanteissa, joita koulutuksessa on heti ensimmäisestä vuodesta alkaen. Toisaalta kaikilla aloilla ei ole mahdollista järjestää työelämäjaksoja heti opintojen alkuvaiheessa, koska koneiden käyttö vaatii osaamista, jota opiskelijoilla ei ensimmäisenä vuotena ole. Tästä esimerkkinä esille nousi metsäkoneala, jossa koneiden käyttö vaatii opintojen aikana kehittyvää erityisosaamista.

Myös työssäoppimisjaksojen sisältöön tulisi opiskelijoiden mukaan kiinnittää huomiota.

Vaikka suurimman osan mielestä jaksojen sisältö olikin oman ammattitaidon ja osaamisen kehittymisen kannalta hyödyllistä, niin osan mielestä työssäoppimisjaksoilla saattoi joutua tekemään työtehtäviä, jotka eivät lisää ja kehitä opiskelijan ammattiosaamista. Opiskelijoilla saatetaan teettää esimerkiksi opintojen vaiheeseen nähden yksinkertaisia työtehtäviä, jolloin työssäoppimisjakson tavoitteet jäävät saavuttamatta. Syiksi ohjauksen riittämättömyyteen työssäoppimisjaksojen aikana mainittiin muun muassa jatkuva kiire työpaikoilla sekä se, että työpaikkaohjaajia ei ole ohjeistettu riittävän hyvin tehtäväänsä. Opiskelijoiden mukaan työpaikoilla kaivattiin enemmän tietoa ja ohjeistusta myös ammattiosaamisen näytöistä ja niiden järjestämisestä. Osalle haastatelluista oli välittynyt sellainen kuva, että opettajillakaan ei ole riittävästi tietoa näyttötilanteesta ja ohjeistamisesta.

Haastattelujen valossa opiskelijat, jotka tarvitsevat enemmän tukea, saavat sitä kyllä, jos vain osaavat hakea sitä itse. Ongelmana ovat ne opiskelijat, jotka eivät jostain syystä osaa tai pysty hakemaan tarvitsemaansa ohjausta ja tukea. Erityisesti suuret ryhmäkoot vaikuttavat tuen saamiseen, sillä isossa ryhmässä yhden opettajan opetuksessa ja ohjauksessa tukea ei välttämättä saa tarpeeksi. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten kohdalla kaivattiin enemmän pienryhmäopetusta, mahdollisuutta henkilökohtaisen avustajan käyttöön sekä joustavampia tapoja opiskella (esimerkiksi mahdollisuutta tentin suorittamiseen suullisesti). Myöskään maahanmuuttajataustaiset opiskelijat eivät saaneet haastateltujen mukaan riittävästi tukea ja ohjausta.

Tuen saamiseen vaikuttaa omalta osaltaan myös opettajien motivaatio. Kaikilla opettajilla ei haastateltujen mielestä ollut riittävästi tietoa tai halua tehdä poikkeuksellisia järjestelyjä, jotka edesauttaisivat opiskelijoiden tuen saantia. Lisäksi osassa oppilaitoksia opettajien

75

suuri vaihtuvuus vaikutti opiskelijoiden mielestä tuen määrään ja laatuun. Tukea ja ohjausta kaivataankin enemmän opettajien ja ohjaajien taholta, sillä tällä hetkellä tuen saaminen on haastateltujen mukaan usein liikaa opiskelijan omalla vastuulla.

5.4.1 Opiskelijajärjestöt Opetuksen ja ohjauksen resurssit Tulevista resursseista päätettäessä tulisi opiskelijajärjestöjen edustajien mukaan ottaa huomioon uudet opintojen monimuotoistumisesta syntyvät haasteet. Opiskelijoiden tilanne pitäisi jatkossa pystyä huomioimaan kokonaisvaltaisemmin esimerkiksi joustavampien koulutus- ja opintoratkaisujen muodossa. Ryhmäkoosta keskusteltaessa haastatellut korostivat, että toimiva ryhmäkoko riippuu opetettavasta aineesta. Esimerkiksi ammatillisten opintojen tunneilla tulisi heidän mukaansa olla nykyistä pienemmät ryhmät, jotta opetus olisi tarpeeksi tehokasta.

Lisää resursseja tulisi ohjata muun muassa lähiopetukseen ja opettajien osaamisen kartuttamiseen. Lähiopetuksen määrän lisäämistä perusteltiin sillä, että opetettavia asioita ei nykyään ehditä opiskella kunnolla. Opettajien lisäkoulutusta kaivattiin erityisesti joustavien opetusmenetelmien käyttöön. Opettajille kaivattiin myös lisää ajallisia resursseja, koska nyt opettajilla ei ole riittävästi aikaa henkilökohtaiseen kontaktinottoon.

Opiskelijajärjestöjen edustajat pitivät opinto-ohjaukseen varattuja tunteja riittämättöminä.

Niiden edustajien mielestä yksittäisellä opinto-ohjaajalla on liian paljon opiskelijoita ohjattavanaan. Lisäksi edustajat ehdottivat, että peruskoulujen opinto-ohjaajien koulutukseen tulisi sisältyä ammatillisia opintoja.

Läpäisy ja keskeyttäminen Opiskelijajärjestöt löysivät paljon kehitettävää opiskelijoiden läpäisyn edistämiseksi ja keskeyttämisen ehkäisemiseksi. Kehittämistyö olisi aloitettava perusasteelta: peruskoulujen opinto-ohjausta tulisi kehittää väärien alavalintojen välttämiseksi. Myös toisen asteen koulutuksen joustavuuden lisäämistä pidettiin läpäisyä lisäävänä tekijänä. Opiskelijajärjestöt kiinnittivät huomiota poissaolojen tarkempaan seurantaan, koska seurannan puutteellisuus johtaa usein opintojen keskeyttämiseen. Edustajat ehdottivat läpäisyn lisäämiseksi tenttimällä suorittamista lukiomallin tapaan ja näyttöjen käyttöä opinnoissa. Lisäksi opiskelijajärjestöt kritisoivat tiedonsiirron ongelmia siirryttäessä toiselle asteelle ja oppilaitosten sisäistä yhteisöllisyyden puutetta.

Työelämävalmiuksien saavuttaminen ja erityistä tukea tarvitsevat nuoret Opiskelijoiden työelämävalmiuksista keskusteltaessa haastatellut nostivat esille työelämä- ja yhteiskuntatietouden tärkeyden osana opintokokonaisuuksia, laitteiden ja koneiden ajantasaisuusvaatimukset ja riittävien työssäoppimispaikkojen varmistamisen kaikille opiskelijoille. Kaikilla paikkakunnilla ei välttämättä ole opintoja vastaavia työssäoppimispaikkoja, mikä hankaloittaa riittävien valmiuksien saavuttamista. Työssäoppimispaikkojen ohjausta tulisikin opiskelijajärjestöjen mukaan kehittää. Esimerkkinä haastatellut mainitsivat kansallisen tietopankin luomisen työssäoppimispaikoista ja oppilaitosten välisen ohjausyhteistyön lisäämisen.

76

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden osalta opiskelijajärjestöt painottivat valmentavia koulutusmuotoja sekä ohjauksen ja joustavien ratkaisujen tarvetta. Tästä huolimatta ne vastustivat voimakkaasti esimerkiksi osatutkintojen suorittamista, koska katsoivat niiden vähentävän ammatillisen koulutuksen arvostusta ja lisäävän yleistä eriarvoisuutta. Lisäksi opiskelijajärjestöt korostivat, että ammatilliseen koulutukseen valmentavat luokat ja opinnot ovat merkityksellisiä erityistukea tarvitseville opiskelijoille sekä joustavien ja yksilöllisten ratkaisujen tarvetta näille opiskelijoille.

Haastatellut ehdottivat, että nopeasti etenevien opiskelijoiden kohdalla voitaisiin lisätä sekä itsenäisten että syventävien opintojen määrää, ja että heillä tulisi olla mahdollisuus suorittaa esimerkiksi oman alansa ammattikorkeakoulukursseja.

5.5 Työelämän näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä

Työelämän näkökulma opetuksen ja ohjauksen riittävyyteen jäi pienimuotoiseksi vastanneiden yritysten ja organisaatioiden vähäisestä määrästä johtuen. Kun työelämän edustajia pyydettiin arvioimaan opetuksen ja ohjauksen riittävyyttä, kriteerinä käytettiin erityisesti työssäoppimisjakson onnistumista.

Vastanneista työelämän edustajista 69 % (n = 16) oli sitä mieltä, ammatillisten opintojen opetusta oppilaitoksissa oli kohtalaisesti tai vähän. 13 % piti opetuksen määrää täysin riittämättömänä ja noin viidennes lähes riittävänä. Riittävänä opetuksen määrää ei pitänyt kukaan.

Kuitenkin työssäoppimisjaksoille tulevien opiskelijoiden ammatillisia tietoja ja taitoja sekä työelämän pelisääntöjen osaamista pidettiin hyvinä. Työelämän pelisääntöjen osaamista koskevasta väittämästä puolet vastaajista oli samaa mieltä ja toinen puoli jossain määrin eri mieltä.

Opiskelijoiden ammatillisia tietoja ja taitoja pidettiin riittävinä vielä yksimielisemmin.

Kaksi kolmasosaa oli väittämän kanssa samaa mieltä ja vain neljännes oli jossain määrin eri mieltä.

Neljä viidestä vastaajasta piti opettajien osallistumista työssäoppimisen ohjaukseen kohtalaisena, vähäisenä tai täysin riittämättömänä. Vastaajista yksi kymmenestä oli sitä mieltä, että opettajat osallistuivat paljon työssäoppimisen ohjaukseen. Opettajien tukea työpaikkaohjaajille pidettiin riittämättömänä.

77

III YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 6 Selvityksen keskeisimmät tulokset ja niiden pohdinta Lukuun 6 on kirjattu selvityksen keskeisimmät tulokset. Alaluvussa 6.1 esitellään keskeiset tulokset opetuksen ja ohjauksen määrästä ja alaluvussa 6.2 eri osapuolten näkemykset riittävyydestä. Alalukuun 6.3 on koottu eri osapuolten näkemyksiä syistä, jotka aiheuttavat eroja ja vaihtelua sekä mahdollista riittämättömyyden kokemusta. Alaluvussa 6.4 pohditaan tulosten merkitystä ja verrataan niitä aikaisempien selvitysten tuloksiin.

6.1 Opetuksen ja ohjauksen määrä

Tilastojen tunnusluku opetustuntia/opiskelija kuvaa opiskelijakohtaista tuntimäärää, joka saadaan jakamalla tilastoitu opetustuntien määrä opiskelijoiden määrällä60. Tilastojen perusteella koulutuksen järjestäjien ja koulutusalojen väliset tunnusluvut opetustuntia/opiskelija vaihtelivat. Vuonna 2001 ne vaihtelivat koulutusalasta ja järjestäjätyypistä riippuen 47 tunnista 145 tuntiin (kuvio 3). Vuonna 2007 vaihtelu oli 49 tunnista 143 tuntiin (kuvio 4). Merkittävää muutosta vaihtelussa ei vuosikymmenen aikana ollut tapahtunut, vaikka vaihteluväli näyttikin hieman kaventuneen. Vuotuisessa tarkastelussa tuntimäärän (opetustuntia/opiskelija-tunnusluku) keskiarvo osoittaa laskevaa suuntaa (taulukko 6).

Vuosina 2005 - 2007 vaihtelun tasaantuminen näkyi koulutuksen järjestäjien välisenä tasaantumisena kun oli kyse tietystä koulutusalasta. Koulutusalojen väliset erot sen sijaan eivät muuttuneet (kuviot 3 ja 4). Vaihtelu ulottui myös koulutusalojen sisälle tutkintokohtaisiin opetus- ja ohjaustuntimäärien vaihteluun. Kuntayhtymillä ja suurilla koulutuksen järjestäjillä tunnusluku oli pienin miltei kaikilla koulutusaloilla (liitteet 7 ja 8).

Tilastoissa näyttäytyvän opetustuntia/opiskelija-tunnusluvun perusteella ei voi suoraan päätellä toteutuneen opetuksen määrää. Tunnusluku on täysin laskennallinen suure (ks. määrittely s. 21 ja viite 60). Tästä syystä sekä koulutuksen järjestäjiltä että opettajilta kysyttiin eri opetus- ja ohjausmuodoille osoitettuja tuntien määriä: 1) opintoviikkokohtainen lähiopetus, 2) työssäoppimisen ohjaus (tuntia/opiskelija/opintoviikko), 3) ammattiosaamisen näyttöprosessin toteutus (tuntia/näyttöprosessi ja 4) opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaamiseen (tunti/opiskelija/lukuvuosi) (muu kuin opetussuunnitelmaan sisältyvä opintojen ohjaus). Henkilökohtaisella ohjauksella tarkoitettiin muuta kuin opetussuunnitelmiin sisältyvää opinto-ohjausta.

Kyselyn perusteella koulutuksen järjestäjät jakautuivat kahteen ryhmään: ne, jotka ilmoittivat resursoivansa kaikkia koulutusaloja samalla tavalla (taulukko 9), ja ne, jotka ilmoittivat 60

78

Opetustuntia/opiskelija on opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusraporteissa käytetty opetuksen suorite/tunnusluku. Se perustuu koulutuksen järjestäjien ilmoittamaan opetustuntien lukumäärään, johon sisältyvät ”opettajien ja opinto-ohjaajien lähiopetuksen-, etäopetuksen- ja monimuoto-opetuksen tunnit sekä työssäoppimisen ohjauksen ja opinto-ohjauksen tunnit ammatillisessa peruskoulutuksessa (opetussuunnitelmaperusteisessa ja näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa)”.

Opetustunnit opiskelijaa kohden saadaan jakamalla ilmoitettujen opetustuntien yhteenlaskettu määrä koulutuksen järjestäjän (tai koulutusalan) opiskelijoiden määrällä. Opiskelijamäärä on ammatillisen peruskoulutuksen kyseisen vuoden tilastointipäivien painotettu (7/5) keskiarvo.

resursoinnin olevan erilainen koulutusalasta riippuen (liite 9). Molemmissa ryhmissä opetustuntien määrä eri opetus- ja ohjausmuodoille vaihteli, ja vaihtelu oli melko suurta. Koulutuksen järjestäjillä, jotka osoittivat opetustunteja samalla tavalla kaikille koulutusaloille, lähiopetuksen tuntimäärät opintoviikkoa kohden olivat 24 - 35 tuntia/opintoviikko. Eri tavalla eri koulutusaloille resursoivien koulutuksen järjestäjien lähiopetustunnit opintoviikkoa kohden olivat 28 - 34 tuntia/opintoviikko. Työssäoppimisen ohjaustunnit olivat 0,25 - 13 tuntia/opiskelija/opintoviikko, ammattiosaamisen näyttöihin osoitetut tunnit 0,25 - 42 tuntia/näyttöpprosessi ja henkilökohtainen opintojen ohjaus 0,5 - 30 tuntia/ opiskelija/lukuvuosi. Vaihtelut olivat samantasoisia sekä samalla että eri tavalla opetus- ja ohjausmuotoja resursoivilla koulutuksen järjestäjillä.

Koulutuksen järjestäjien ilmoituksen perusteella oli järjestäjiä, jotka eivät osoittaneet opetustunteja lainkaan ammattiosaamisen näyttöprosessiin tai opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen. Nämä opetus- ja ohjaustunnit saattoivat tosin sisältyä jonkin toisen toimintamuodon tunteihin. Esimerkiksi ammattiosaamisen näyttöprosessin tunnit saattoivat sisältyä työssäoppimisen ohjaustunteihin.

Opettajien vastausten perusteella opetukseen ja ohjaukseen osoitettujen opetustuntien määrä opintoviikkoa kohden vaihteli. Opettajat raportoivat lähiopetusta 1 - 40 tuntia/ opintoviikko (taulukko 10). Muillekin opetus- ja ohjausmuodoille osoitetut tuntimäärät vaihtelivat. Opettajien vastausten perusteella ammattiosaamisen näyttöprosessi ja opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus olivat toimintamuotoja, joista useimmin puuttuivat erikseen osoitetut opetustuntiresurssit. Syy saattoi olla esimerkiksi jokin seuraavista: 1) opetus- ja ohjaustuntien huomioon ottaminen toisen toimintamuodon opetus- ja ohjaustunneissa, 2) opettajan tehtäväkuva: opettajalla ei tehtävässään ollut kysytyn toimintamuodon kaltaista opetusta ja ohjausta tai 3) kyseessä oli harkittu opetusjärjestely, johon ei opetus- ja ohjaustunteja ollut osoitettu.

6.2 Opetuksen ja ohjauksen riittävyys

Kaikista kysymykseen vastanneista koulutuksen järjestäjistä (n = 86) neljä viidennestä (81 %) voi mielestään järjestää opiskelijoilleen opetusta riittävästi. Vajaa viidennes (19 %) ei mielestään tähän yltänyt. Koulutuksen järjestäjien koko ja järjestäjätyyppi aiheuttivat vaihtelua järjestäjien välillä. Parhaina mahdollisuutensa näkivät pienet ja yksityiset järjestäjät sekä valtiojärjestäjä, heikompina suuremmat sekä kuntayhtymä- ja kuntajärjestäjät (kuvio 9).

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka mielestään pystyivät järjestämään opetusta riittävästi, perustelivat näkemystään riittävyydestä muun muassa oppimistuloksilla, korkealla tulosindeksillä ja tuntiresurssien valtakunnallisen keskiarvon toteutumisella.

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka pystyivät järjestämään opetusta kohtalaisesti tai vähän, pitivät syynä taloudellista tilannetta: järjestäjäkohtainen yksikköhinta ei vastaa koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia, oppilaitos ei saa käyttöönsä koko yksikköhintaa tai erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on kasvanut niin paljon, ettei riittävää opetusta pystytä järjestämään kaikille.

Vastanneista koulutuksen järjestäjistä 44 % (n = 86) pystyi mielestään tarjoamaan riittävästi yksilöohjausta ja 65 % ryhmäohjausta. Suurista koulutuksen järjestäjistä viidennes voi tarjota riittävästi yksilöohjausta (kuvio 10) ja vajaa puolet ryhmäohjausta (kuvio 11).

79

Koulutuksen järjestäjien näkemys opetuksen riittävyydestä poikkesi opettajien näkemyksistä sekä kyselyn että haastattelujen perusteella: koulutuksen järjestäjien edustajien näkemys tilanteesta oli valoisampi kuin opetus- ja ohjaushenkilöstön tai opiskelijoiden.

Opettajista(n = 568 - 641) 41 % piti riittävinä lähiopetukseen, 31 % työssäoppimisen ohjaamiseen, 13 % ammattiosaamisen näyttöprosessiin ja 13 % opiskelijan henkilökohtaisen ohjaamiseen osoitettuja tuntimääriä (ks. kuvio 18).

Eri koulutusalojen opettajien välillä oli havaittavissa eroja: joillakin aloilla riittämättömyyttä koettiin enemmän kuin toisilla. Suurimpia puutteita osoitetuissa opetus- ja ohjaustuntimäärissä koettiin yhteiskuntatieteen, liiketalouden ja hallinnon, luonnontieteiden ja matkailu-, ravitsemis- ja talousaloilla (ks. taulukot 11 -14 ).

Miltei kaikilla (93 %) vastanneilla (n = 610 - 625) opettajilla oli opetusryhmässään erityisopiskelijoita. Lisäopetuksena annettavaan tukiopetukseen osoitettuja opetus- ja ohjaustuntiresursseja opettajat pitivät pääasiassa vähäisinä (56 - 73 %) tukiopetusmuodosta riippuen. Vajaa viidennes (12 - 18 %) piti opetus- ja ohjaustuntiresursseja riittävinä (ks. kuvio 21). Haastattelut tukivat kyselyssä esiin nousseita näkemyksiä.

Myös opiskelijoiden haastattelussa ilmeni, että opetuksen ja ohjauksen määrä vaihteli koulutusaloittain. Jos opetuksen ja ohjauksen määrä oli opiskelijoiden mielestä riittämätön, lisää opetusta ja ohjausta kaivattiin ammatillisiin opintoihin, ja erityisesti työssäoppimisen ohjaukseen.

Opiskelijoiden mielestä opiskelijat, jotka aktiivisesti hakevat apua ja tukea, myös sitä saavat.

Sen sijaan ne, jotka ehkä eniten apua tarvitsisivat, eivät sitä aina osanneet tai pystyneet hakemaan. Sen vuoksi opiskelijat odottivat opettajilta aktiivisempaa otetta opiskelijoiden oppimis- ja muidenkin ongelmien tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa (ks. alaluku 5.4).

Työelämä edellytti aiempaa suurempaa opettajien opetus- ja ohjauspanosta työpaikoilla sekä opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaamisessa ja työpaikkaohjaajien opastuksessa.

Opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat pitivät opettajien työelämäjaksoja välttämättöminä opettajien ammattitaidon ylläpitämiseksi (ks. alaluvut 5.3.1, 5.4 ja 5.5).

6.3 Syitä eroihin, vaihteluun ja riittämättömyyden kokemiseen

Koulutuksen järjestäjän koko (opiskelijamäärän perusteella määriteltynä) ja järjestäjätyyppi (kunta, kuntayhtymä, yksityinen ja valtio) näytti vaikuttavan tilastojen opetustuntia/opiskelija-tunnuslukuun. Suurilla ja keskisuurilla kuntayhtymä- ja kuntajärjestäjillä opetustuntia/ opiskelija-tunnusluku oli miltei kaikilla koulutusaloilla pienempi kuin pienillä tai pienehköillä yksityisillä ja valtiojärjestäjällä (liitetaulukot 7 ja 8).

Myös koulutuksen järjestäjien vastausten perusteella koulutusalojen väliset opetustuntia/ opiskelija-tunnusluvut vaihtelivat. Vaihtelun taustalla näytti olevan järjestäjätyyppi (ks. kuvio 5). Koulutuksen järjestäjien ilmoittamat tärkeimmät syyt opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihteluun koulutusalojen välillä olivat 1) opiskelijoiden haasteellisuus (esimerkiksi paljon erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita), 2) koulutusalakohtaiset yksikköhinnat, 3) opintojen tavoitteiden vaativuus ja 4) alakohtaiset työssäoppimisen erityistarpeet.

80

Runsaalla viidenneksellä (22 %) koulutuksen järjestäjistä tuntiresursointivaihtelu ulottui tutkintoihin. Tärkeimmät vaihtelun syyt olivat opintojen luonne (esimerkiksi kaksois-, tai ”kolmoistutkinnon” suorittaminen), opintojen tavoitteiden vaativuus ja alakohtaiset työssäoppimisen erityistarpeet. Haastattelut vahvistivat vaihtelun.

Koulutuksen järjestäjien vastausten mukaan syyt riittämättömyyteen, kun sitä esiintyi, olivat pohjimmiltaan taloudellisia: 1) järjestäjäkohtaiset yksikköhinnat eivät vastaa koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia, 2) oppilaitos ei saa käyttöönsä koko yksikköhintaa ja 3) erityisopiskelijoiden määrä on kasvanut merkittävästi, mutta siihen osoitetut määrärahat eivät ole riittäviä.

Opettajien näkemyksen mukaan syitä riittämättömyyteen olivat liian pienet opetus- ja ohjaustuntimäärät ottaen huomioon 1) suuret opiskelijaryhmät, 2) taidoiltaan, tiedoiltaan ja motivaatioltaan hyvin erilaiset opiskelijat, 3) erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän kasvu yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa, 4) erityisopiskelijoiden lisääntynyt integrointi opetusryhmiin, mikä edellyttää opetuksen eriyttämistä, aikaa ja osaamista, 5) opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveyshäiriöt, jotka edellyttävät erityistoimenpiteitä opintojen järjestämisessä, 6) lisääntynyt yksilöllisen opetuksen ja ohjauksen tarve, 7) liian vaativat opetussuunnitelmien tavoitteet, joita kaikki eivät pysty saavuttamaan ilman lisäopetusta ja ohjausta ja 8) omien pedagogisten taitojen puutteet.

Ne opiskelijat, jotka pitivät opetuksen ja ohjauksen määrää riittämättömänä, toivat esiin koulutusalojen väliset erot, osa liian suuret opetusryhmät ja opettajien kiireen.

Työelämän edustajat eivät ottaneet kantaa riittämättömyyden syihin, mutta ilmaisivat tarvitsevansa opettajaa enemmän työpaikoille osallistumaan työssäoppimisen ohjaukseen, osallisiksi ammattiosaamisen näyttöprosesseihin ja ohjaamaan työpaikkaohjaajia erityisesti ammattiosaamisen näyttöihin liittyvissä arviointitehtävissä.

6.4 Tulosten pohdintaa

Opetuksen ja ohjauksen määrä Keskeinen tulos oli opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihtelu koulutuksen järjestäjien, koulutusalojen ja eri tutkintojenkin välillä tarkastelukulmasta riippumatta. Koulutuksen järjestäjien ja koulutusalojen väliset erot tulivat esiin sekä tilastoissa että koulutuksen järjestäjien vastauksissa tähän kyselyyn. Tilastoissa näyttäytyvien opetustuntia/opiskelijatunnuslukujen erojen taustalla saattavat olla todelliset erot, mutta myös tilastointiin liittyvät epätarkkuudet. Ensinnäkin, vuotuisiin tilastoihin saatetaan kirjata kaikki opettajien opetusvelvollisuustunnit erittelemättä pois erityistehtäviä. Sellaisia voivat olla esimerkiksi oppilaitoksen työjärjestyksiin, opiskelijahallintoon tai laadunvarmistukseen liittyvät tehtävät. Ne ovat tärkeitä tehtäviä oppilaitoksen toiminnan kannalta ja liittyvät opetukseen ja ohjaukseen, mutta eivät ole sitä. Toiseksi, eroja tilastotietoihin voivat aiheuttaa opettaja- ja järjestäjäkohtaisesti vaihtelevat tuntitietojen kokoamis-, kirjaamis- ja seurantamenetelmät.

Muun muassa seurannan kirjavuus tuli esiin kysyttäessä koulutuksen järjestäjiltä tuntiresurssien käytön seurannasta. Kolmanneksi, tilastointia vaikeuttavat opettajien erilaiset työaika- ja palkkausjärjestelmät.

Tehokkuusajattelun näkökulmasta opetustuntia/opiskelija on selkeä suoritetieto. Sen voi tulkita jopa lukuna, joka laskiessaan kertoo toiminnan tuottavuuden noususta. Tämänkaltainen panos/tuotos-analyysi on toki mahdollinen, mutta ei kovin hedelmällinen, koska ammatillisen koulutuksen ensisijainen tavoite on vaikuttavuus, ei niinkään tuottavuus61.

61

Virtanen, H. (2006). Tulosrahoitusmittariston arviointi. Taloustieto Oy. Helsinki 2006.

81

Näin ollen panoksilla aikaansaadut vaikutukset, esimerkiksi tulosindeksin läpäisy-, työllistymis- ja jatkokoulutusmittarit, ovat oleellisempia toiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi.

Koulutuksen järjestäjien vastauksissa tulivat esiin koulutusalojen väliset erot. Koulutuksen järjestäjien perustelut eroihin nostavat esiin kysymyksen: mikä pitää yllä koulutusalojen tuntiresursointieroja vuosikymmenestä toiseen ja mikä niitä perustelee? Yhtenä syynä näytti olevan koulutusalakohtainen yksikköhintarahoitus, jolla on oma historiansa. Aikaisemmin ammatillisen koulutuksen järjestelmä oli erilainen. Pääsääntöisesti jokaisella koulutusalalla oli omat oppilaitoksensa ja alakohtaiset väline- ja tilatarpeensa, joilla muun muassa yksikköhintarahoituksen erilaisuutta perusteltiin. Väline- ja tilatarpeet pitävätkin edelleen jossain määrin paikkansa. Selvityksen tuloksista (taulukot 6 ja 8 sekä kuviot 3 ja 4) voisi päätellä, että koulutusalat, joilla kyseisiä tarpeita oletettiin ja oletetaan edelleen olevan, voivat tarjota opiskelijoilleen enemmän opetusta ja ohjausta kuin muut koulutusalat. Tähän kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien perustelut erilaisille opetus- ja ohjaustuntimäärille olivat kuitenkin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden lisääntyminen, lisääntyneet oppimisvaikeudet, jne. Eivät välineet ja tilat. Haasteellisia opiskelijoita oli selvityksen perusteella kaikilla koulutusaloilla. (ks. alaluku 1.1 ja liite 10).

Myös aikaisemmat selvitykset osoittivat koulutusalojen välisiä eroja opetus- ja ohjaustuntien määrissä. Opetusministeriön selvityksessä vuonna 2002 koulutuksen järjestäjät ilmoittivat opetuksen ja ohjauksen vaihtelun syyksi opetuksen eriyttämisen ja yksilölliset ratkaisut.

Sekä koulutuksen järjestäjien että opettajien vastauksista voi päätellä, että eriyttämisen ja yksilöinnin tarve on ennallaan ja jopa lisääntynyt. Opemon 2:n hankkeissa vuosina 2003 - 2005 esiin nousseet haasteet ovat edelleen haasteita: vaikeus ottaa huomioon erilaiset opetus- ja oppimistavat, yksilöllisten etenemismahdollisuuksien puuttuminen ja yksilöllisen henkilökohtaisen ohjauksen ja opetuksen järjestämisen ongelmat. Ratkaisujen löytymisen sijaan haasteet näyttivät jopa kasvaneen. Koulutuksen järjestäjien näkökulmasta kyse oli pääasiassa voimavaroista ja niiden kohdentamisesta. Opettajat kokivat tuntiresurssien puutteen lisäksi puutteita valmiuksissaan vastata näihin haasteisiin. He tunnistivat aukkoja pedagogisessa osaamisessaan, mistä syystä muun muassa uudet oppimisympäristöt olivat vajaakäytössä tai opetuksen eriyttäminen hankalaa. Molemmat viimemainitut asiat liittyvät osaamiseen ja sen uudistamiseen.

Opiskelijan saaman opetuksen ja ohjauksen määrän selvittämiseksi opettajien ja koulutuksen järjestäjien ilmoittamat opetus- ja ohjaustuntimäärät (lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammattiosaamisen näyttö, opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus) vaikuttivat erilaisilta. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, ettei kokonaisresurssimäärän ero välttämättä ollut suuri. Kyse oli resurssien jakautumisesta kokonaisuuden sisällä. Näennäisen erilaisuuden syynä saattoi olla se, että koulutuksen järjestäjä päätti keskimääräisistä, käytettävistä olevista tuntiresursseista kun taas yksilöidystä, opettaja- ja toimintokohtaisista kohdentamisista päättivät esimiehet ja opettajat.

82

Kun verrattiin aikaisemmissa selvityksissä ja tässä selvityksessä saatuja lähiopetuksen tuntimääriä, taso tämän kyselyn tuloksissa oli hieman alhaisempi kuin vuosina 1996 - 1999 tehtyjen selvitysten tuloksissa. Vuonna 2001 koulutuksen järjestäjien ilmoitus oli samaa tasoa kuin tämän selvityksen tulos, vaikka opetustuntia/opiskelija-tunnusluku näyttää koko 2000-luvulla laskevaa suuntaa (ks. taulukko 6, kuviot 3 ja 4). Opettajien lähiopetustuntien määrä opintoviikkoa kohti oli tämän selvityksen tulosten perusteella laskenut vuodesta 1992 jälkeen suurimmillaan (keskiarvoista laskettuna) jopa 8 t/opintoviikko (ov) (taulukko 16).

Taulukko 16. Lähiopetustuntien vertailu eri selvityksiin perustuen 1992 - 2007 Lähiopetus ennen Lähiopetusta Lähiopetusta 1992/ov, Jaro62 1992 - 1996/ov63 200164

32 - 35 t/ov

Lähiopetusta 2007/ov

Lähiopetusta 2007/ov

Kysely ammatil- Koulutuksen jär- Opettajien listen oppilaitos- jestäjien ilmoitus ilmoitus ten luottamus- (tämä selvitys) miehille

Koulutuksen järjestäjien ilmoitus (tämä selvitys)

27 - 32 t

24 - 35 t/ov (ka. 29,2 t)

24 - 35 t

1 - 40 t/ov (ka. 26,4 t)

Taulukko 16 tukee näkemystä, että itsenäisen opiskelun osuus on kasvanut. Ongelma on, ainakin opiskelijoiden haastatteluiden perusteella, että itsenäiseen opiskeluun annetaan riittävästi ohjausta vain harvassa oppilaitoksessa. Pohjimmiltaan kyse saattaa olla samasta asiasta, jonka Jaro raportoi jo 1999: itsenäisen opiskelun ohjauksesta opettajille ei makseta korvausta, jolloin sitä ei myöskään tehdä. Itsenäinen opiskelu nähtiinkin Jaron mukaan tuolloin säästötoimenpiteenä, ei pedagogisena menetelmänä.65 Tilanne ei näytä muuttuneen. Asia on erittäin tärkeä opetuksen ja ohjauksen riittävyyden kannalta ja sen perinpohjainen selvittäminen on olennaista opetuksen ja ohjauksen kehittämisen kannalta.

Opiskelijan oikeus saada tarvitsemansa opetusta ja ohjausta siten, että hän voi saavuttaa tutkinnolle asetetut tavoitteet, jäi askarruttamaan. Opetus- ja ohjaustuntien vaihtelu koulutuksen järjestäjien ja koulutusalojen välillä saattoi olla harkittua ja perusteltua, yksilöllisten opintojen järjestämisestä aiheutuvaa. Kuitenkin yksilölliset tarpeet, esimerkiksi tilapäisen erityisen tuen tarve tai mahdollisuus nopeampaan etenemiseen, vaikuttivat sekä koulutuksen järjestäjien että opettajien vastausten perusteella suurilta haasteilta. Tämä saattaa osaltaan selittää ammatillisen koulutuksen alhaista läpäisyastetta, joka tilastojen mukaan oli kolmessa vuodessa 56,6 %66.

Jos halutaan seurata, paljonko opiskelijat saavat opetusta ja ohjausta, tulee kehittää sitä paremmin kuvaava mittari. Opetus ja ohjaus oppilaitoksissa ovat osa paljon kokonaisvaltaisempaa ammattisivistystä tavoittelevaa kasvatustehtävää. Opetuksen ja ohjauksen määrän riittävyyttä voidaan tarkastella sekä oppimistulosten että kasvatustehtävän näkökulmasta.

Sen vuoksi seurannan tulisikin entistä enemmän kohdistua suoritteiden mittaamisen sijasta tuloksiin ja koulutuksen vaikuttavuuteen sekä laajemmin kuin yhden ammattikunnan, opettajien, työpanokseen.

62 63 64 65 66

Jaro A (1999) Tiedustelu ammatillisten oppilaitosten toisen asteen koulutuksen resursseista lukuvuonna 1998 – 1999.

Jaro A (1999) Tiedustelu ammatillisten oppilaitosten toisen asteen koulutuksen resursseista lukuvuonna 1998 – 1999.

Pihlainen, A., Väyrynen, P. (2004). Opetussuunnitelman laadinnan tilanne ja opetussuunnitelmaprosessit. Opetushallitus.

Jaro A (1999) Tiedustelu ammatillisten oppilaitosten toisen asteen koulutuksen resursseista lukuvuonna 1998 – 1999.

Koulutus ja tutkimus 2007-2012. Opetusministeriö.

83

Opetuksen ja ohjauksen riittävyys Suurimpia ongelmia opetuksen ja ohjauksen riittävyydessä viestittivät suuret, monialaiset koulutuksen järjestäjät. Nämä koulutuksen järjestäjät olivat miltei poikkeuksetta kuntia ja kuntayhtymiä. Suuret koulutuksen järjestäjät ohjasivat resurssien käyttöä voimakkaammin kuin pienet. Ne ilmoittivat useammin kuin pienet, että opetukseen ja ohjaukseen osoitetut resurssit vaihtelivat koulutusaloittain ja jopa eri tutkinnoissa. Resursointierojen taustalla saattoi olla tavoite saada voimavarat riittämään kaikkein oleellisimpaan niiden opiskelijoiden hyväksi, jotka opetusta ja ohjausta eniten tarvitsivat.

Pienillä koulutuksen järjestäjillä opetuksen ja ohjauksen tuntiresurssien vaihtelu oli harvinaista tai sitä ei esiintynyt lainkaan. Syy saattoi olla se, että pienet koulutuksen järjestäjät olivat useammin yksialaisia ja yhden koulutusalan tutkinnoistakin vain osa saattoi kuulua yksialaisen koulutuksen järjestäjän tarjontaan. Lisäksi pienillä koulutuksen järjestäjillä näytti olevan suhteellisesti enemmän opetus- ja ohjaustuntiresursseja käytössään (ks. taulukko 7).

Tilastoissa pienet opiskelijakohtaiset opetus- ja ohjaustuntimäärät eivät kuitenkaan automaattisesti merkinneet riittämättömiä tuntiresursseja opetuksessa ja ohjauksessa. Haastatteluissa monet koulutuksen järjestäjät toivatkin esiin, ettei resurssien riittämättömyytenä kuvattu ongelma ole vain määrärahojen puutetta vaan myös koulutuksen rakenteisiin, henkilöstön työnjakoon, työn organisointiin, johtamiseen sekä muutosten läpi viemiseen liittyviä haasteita.

Kaiken kaikkiaan tuntiresurssijakoon vaikuttavien seikkojen moninaisuus ja perustelujen tulkinnallisuus ovat haasteellisia. Samalla koulutuksen järjestäjällä resursointiin saattoivat samanaikaisesti vaikuttaa koulutusala, sen sisällä tutkinto ja vielä opintojen vaihe. Kun perusteluina käytetään esimerkiksi opintojen tai opiskelijoiden haasteellisuutta, pitäisi olla auki kirjoitettuina, mitä sillä tarkoitetaan. Olisi ajankohtaista koko toisen asteen ammatillisen koulutuksen tasolla määritellä tarkemmin erityisopiskelijan tai erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan tunnusmerkit. Samalla voitaisiin tarkentaa kriteerit, joilla erityisen tuen tarve otetaan huomioon yksikköhintalaskennassa.

Koulutuksen järjestäjien ja muiden selvityksessä mukana olleiden ryhmien näkemykset opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä poikkesivat jossain määrin toisistaan. Koulutuksen järjestäjien näkemys oli positiivisempi kuin opettajien ja työelämän edustajien. Opiskelijoidenkin näkemys oli positiivisempi kuin opettajien, vaikkakaan ei yhtä positiivinen kuin koulutuksen järjestäjien. Opiskelijatkin kaipasivat lisää opetusta ja ohjausta erityisesti ammatillisiin opintoihin.

Koulutuksen järjestäjät näkivät suuria ongelmia mahdollisuuksissaan ottaa huomioon uusien toimintamuotojen aiheuttamat lisäresurssitarpeet. Tällaisia haasteita olivat erilaiset oppijat ja ammattiosaamisen näytöt. Eräs keino uusien toimintojen resurssipulaan olisi tuntiresurssien uudelleen kohdentaminen. Sen tarpeellisuuden toivat esiin jo Opemon 2 -hanke ja koulutuksen arviointineuvoston vuonna 2005 julkaisema selvitys työssäoppimisen periaatteista ja toimintakäytänteistä. Tämä selvitys vahvisti aikaisempien selvitysten tuloksia: toimintakäytänteet ja periaatteet ovat hyvin ala- ja järjestäjäkohtaisia vaikuttaen opettajien työnkuvaan, osallistumiseen ja toiminnan organisointiin. Samat lähtökohdat näyttivät säilyneen monissa muissakin toimintatavoissa vaikuttaen opetuksen ja ohjauksen järjestämistapoihin ja riittävyyden tulkintaan. Resurssien uudelleen kohdentaminen edellyttää onnistuakseen perinpohjaista muutosta asenteissa ja toiminnan rakenteissa sekä vahvaa johtajuutta.

84

Ammattiosaamisen näytöt Opetuksen ja ohjauksen tuntiresurssien jakokäytänteissä ammattiosaamisen näyttöjen asema oli vakiintumaton. Tuntiresurssien yleinen riittämättömyyden kokemus vaikeuttaa tuntien uudelleen kohdentamista. Opiskelijat tarvitsevat opetusta ja ohjausta selviytyäkseen ammattiosaamisen näytöistä. Opettajien näkökulmasta uudelleen kohdentaminen vaatii aivan uutta lähestymistapaa opetukseen ja ohjaukseen. Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta ammattiosaamisen näyttö on osa opetus- ja ohjaustoimintaa, jossa opettaja ja hänen esimiehensä tekevät operatiiviset ratkaisut. Tulosten perusteella ammattiosaamisen näytöt olivatkin selkeä opetuksen ja ohjauksen toiminta-alue, jonka toteuttamiseen arviointia koskevissa ohjeissa tarkoitetulla tavalla tarvitaan lisää ns. (lähi)opetustunteja. Toisin sanoen tunteja, joiden aikana opettaja työskentelee yhdessä opiskelijan/opiskelijoiden ja työpaikkaohjaajien kanssa näyttöprosessin toteuttamiseksi. Kysymys liittyy sekä opetusjärjestelyihin että opettajien virkaehtosopimuksen määrittämään opettajan työaikaan.

Oppimistavoitteiden saavuttaminen Niiden opiskelijoiden määrä, jotka eivät opettajan näkemyksen mukaan saavuta oppimistavoitteita, oli huolestuttava. Tosin osa opettajista oli sitä mieltä, ettei kukaan saavuta niin laajoja tavoitteita kuin opetussuunnitelmissa edellytetään ja osa taas arveli suurin piirtein kaikkien saavuttavan tavoitteet. Näin erilaisista mielipiteistä voisi päätellä, ettei opettajilla ole yhtenäisiä näkemyksiä opetussuunnitelmien osaamistasovaatimuksista. Yksilötasolla ongelma on oikeudenmukaisuuskysymys ja koulutusjärjestelmän tasolla koulutuksen läpäisyongelma, joka saattaa viivästyttää valmistumista ammattiin, pidentää tarpeettomasti koulutusaikoja ja joskus jopa keskeyttää opinnot.

Syiksi oppimistavoitteiden saavuttamattomuuteen opettajat arvelivat muun muassa opiskelijoiden muuttumisen (aiempaa enemmän erityistä tukea tarvitsevia ja heikot perustiedot omaavia opiskelijoita) ja opetussuunnitelmien tavoitetasojen vaativuuden, mutta myös omien pedagogisten taitojensa puutteet kohdata muuttunut asiakaskunta.

Opiskelijoiden opiskelumotivaation puutteellisuus tai katoaminen opintojen aikana on haastava ja tärkeä kysymys. Se tuli esiin sekä koulutuksen järjestäjien että opettajien taholta, mutta ei opiskelijoiden näkemyksissä. Tällä hetkellä suuri osa toisen asteen ammatillisen peruskoulutukseen tulevista opiskelijoista haluaa opiskelemaan valitsemaansa alaa.

Toisin sanoen motivaatio on kohdallaan. Pettymyksiä, jotka syövät motivaatiota, voi tulla muun muassa virhevalinnoista, opintojen sisällöistä, menestymistoiveiden hiipumisesta tai opiskeluympäristöön (toverisuhteet, paikkakunnanvaihto, jne.) liittyvistä asioista. Opemon 2 -hankkeen tulokset osoittivat, että resurssien osoittaminen opiskelijoiden henkilökohtaiseen ja ryhmäohjaukseen (muu kuin opetussuunnitelman opinto-ohjaus) ehkäisee todennäköisesti ongelmia, jotka pitkittyessään aiheuttavat opiskelumotivaation heikkenemistä. Tästä näkökulmasta lisätunteja pitäisi saada opiskelijoiden henkilökohtaiseen ja/tai pienryhmässä tapahtuvaan ohjaukseen varsinkin opintojen alkuvaiheessa.

Toinen kysymys ovat opiskelijat, joiden motivaatio jo opintojen alkaessa on heikko. Osan taustalla on riittämätön ohjaus opintojen nivelvaiheessa, ennen toiselle asteelle siirtymistä.

Monet suuret koulutuksen järjestäjät ovat käynnistäneet nivelvaiheyhteistyön, mutta resurssien, vastuiden ja työnjaon suhteen on vielä kehitettävää. Monet suuret koulutuksen järjestäjät, ja jotkut pienetkin, ovat nähneet yhteistyössä perusopetuksen kanssa selvän mahdollisuuden opiskelijarekrytointiin siten, että mahdollisimman moni nuori sijoittuu heti ”oikeaan” opiskelupaikkaan. Työskentely on siten myös kustannustehokasta.

85

Kasvatustehtävä Opettajien näkemys lisääntyneestä vastuusta kasvattaa ja opastaa opiskelijoita aiempaa kokonaisvaltaisemmin vaikutti tuntiresurssien riittämättöminä pitämiseen. Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelman perusteet painottavat kokonaisvaltaista kasvatusvastuuta, johon eivät kaikki opettajat kyselyn ja haastattelun perusteella katsoneet voivansa sitoutua.

Välijärvi toi esiin samantyyppisen haasteen siirryttäessä luokattomaan lukioon: kokemukset osoittivat ”kuinka vaikeaa monen opettajan on ottaa vastuulleen opiskelijaryhmän ohjauksesta lankeavia tehtäviä, jotka muokkaavat opettajan toimenkuvaa oman aineen opetusta laaja-alaisemmaksi. Opettajien valmiudet toimenkuvansa uudistamiseen tässä suunnassa vaihtelevat suuresti”.67 Tästä lienee osittain kyse myös ammatillisella toisella asteella.

Sitoutumista haittasi kokemus vastikkeettomasta työstä, koska kasvatustyöhön ei ollut osoitettu riittävästi palkan perusteena olevia opetusvelvollisuustunteja, joihin nykyinen palkkausjärjestelmä perustuu. Opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaamiseen osoitetut opetus- ja ohjaustunnit ovat vähäiset tai niitä ei ole lainkaan, jolloin moni koki tekevänsä työtä ilman palkkaa.

Erilaiset oppijat Tuloksissa nousi esiin kolme erilaista opiskelijaryhmää, joiden opetukseen ja ohjaukseen tarvittavat resurssit olivat erityisen huolen aiheena: 1) lain ammatillisesta opetuksesta tarkoittamat erityisopiskelijat, 2) nopeaan etenemiseen kykenevät ja 3) maahanmuuttajataustaiset opiskelijat, joista osalla kielitaidon heikkous edellytti lisätukea ammatillisten opintojen onnistumiseksi. Yhteistä näille ryhmille oli yksilöllisten oppimispolkujen tarve. Sekä koulutuksen järjestäjät että opettajat pitivät yksilöllisten opetusprosessien toteuttamista tuntiresurssinäkökulmasta vaikeana haasteena.

Erityisopiskelijoiden lisääntynyt opetuksen ja ohjauksen tarve vaikutti koulutuksen järjestäjien näkemyksiin riittävyydestä. Kysymyksen ajankohtaisuutta osoittaa erityisopiskelijoiden määrän kasvu 2000-luvun alusta lähtien. Ajanjaksolla 2002 - 2007 eritysopiskelijoiden määrä on kasvanut yli 66 % ammatillisissa oppilaitoksissa (ei sisällä ammatillisia erityisoppilaitoksia). Vuonna 2002 heitä oli noin 7200 ja vuonna 2007 runsaat 12 000 (ks. liite 10).

Kaikista koulutuksen järjestäjistä runsas puolet (56 %) piti riittämättöminä määrärahoja, jotka osoitettiin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen. Heikoimpana tilanteensa näkivät suuret ja kuntajärjestäjät (kuvio 12).

Oman erityisryhmänsä erityisten oppijoiden joukossa muodostivat nopeaan etenemiseen kykenevät opiskelijat, joiden tarpeita ei riittävästi voitu ottaa huomioon. Turhautuessaan myös nämä opiskelijat saattavat keskeyttää opintonsa mikäli yksilöllinen eteneminen ei ole mahdollista (ks. alaluku 5.3.1).

Haastattelujen perusteella oppilaitosjohdon mielestä (ks. s. 73) tukitoimia kehittämällä voitaisiin vähentää opintojen keskeyttämisiä molemmissa mainituissa opiskelijaryhmissä.

Keskeyttämisiä arveltiin ehkäistävän myös tehostamalla opinto-ohjausta ja tiedonsiirtoa perusopetuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen välillä.

Opiskelijoiden mielestä myös opetusryhmien kokoa ja kokoonpanoa pitäisi harkita perusteellisesti. Suuret ryhmät, joihin on integroitu useita erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita,

86

67

Välijärvi, J. (2004). Opinto-ohjaus tasa-arvoisen osaamisen mahdollistajana.s. 21 - 39.

vaikeuttavat kaikkien oppimista. Opiskelijat toivoivat myös lisähenkilökuntaa, ohjaajia ja muita tukihenkilöitä opetukseen. Sekä hitaasti että nopeasti edistyvien joustava eteneminen edellytti opiskelijoiden mielestä lisäresursointia.

Opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt Opetuksen joustavuuden kehittäminen opetusjärjestelyjen uudelleenarvioinnilla on suuri haaste ammatilliselle peruskoulutukselle. Opetusministeriön selvitykseen vuodelta 2002 opetusjärjestelyjen monipuolistumisesta ammatillisessa koulutuksessa pitäisi tehdä seurantatutkimus kehityksen suunnan tarkistamiseksi.

Opiskelijat toivoivat uusien verkko-opetusratkaisujen entistä laajempaa käyttöönottoa opetuksessa ja ohjauksessa. Uusien ratkaisujen avulla, joita esimerkiksi tekniikoiden kehitys tänä päivänä tarjoaa, voitaisiin tukea yksilöllistä oppimista ja oppimispolkuja. Ongelma on, että niiden käyttö edellyttää kaikkien osapuolten osaamista ja työtapojen muutoksia. Muun muassa Opemon-hanke osoitti, että verkko-opetuksen käyttöönotto muokkasi opettajan lähiopetustunteja. Välineiden, esimerkiksi sähköisten oppimisalustojen tai tietoverkkojen ja mobiilipalvelujen, puuttuminen ei vaikuttanut esteeltä (ks. kuviot 24 ja 25).

Esteenä näytti olevan opettajien näkemys siitä, että oppimisympäristöjä ei oteta huomioon tuntiresursoinnissa riittävästi (taulukko 15). Uusien välineiden käyttö opetuksessa ei sinänsä liene enemmän aikaa vievää kuin minkä tahansa perinteisemmänkään välineen käyttö, vaan ongelma saattaa olla työvälineiden käytön osaaminen, osaamisen hankkiminen ja soveltaminen omaan opetukseen ja ohjaukseen. Muutos esimerkiksi verkko-opetuksen ja sähköisten oppimisalustojen käyttööntulon yhteydessä on ollut suurempi kuin siirtyminen taululta piirtoheittimelle. Osaamisen hankkiminen edellyttää aikaa. Mikäli käytön opiskelu tapahtuu kokonaan työaikana, tarvitaan lisää ns. opetusvelvollisuustunteja (nykyjärjestelmä), ellei haluta leikata opiskelijoiden kanssa työskentelyyn tarkoitettua aikaa tämänhetkisestä tasosta. Tuloksista voisi päätellä, että ne, joilla osaaminen on, käyttävät muun muassa sähköisiä oppimisalustoja, eikä se ole aikaresurssiongelma. Ne, joilla osaamista ei ole, eivät välineitä käytä ja toteavat tuntiresurssien vähäisyyden.

Ammatillisen koulutuksen koulutusjärjestelmän kehittämisen vaihe Kyselyssä kysyttiin myös koulutuksen järjestäjien ammatillisen koulutuksen määrärahoja ja tuntiresursseja koskevasta päätöksenteosta. Tulosten tulkinta osoittautui vaikeaksi, koska päätöksenteon rakenteet olivat hyvin erilaiset. Varsinkin suurten kunta- ja kuntayhtymäjärjestäjien päätöksentekojärjestelmät osoittautuivat vaikeasti avautuviksi.

Ammattiopistostrategian mukainen vahvojen ammattiopistojen synnyttämisen tärkeänä perusteena on ollut synergiaetujen saavuttaminen ja mahdollisuus suuremman konsernin puitteissa järjestää opetusta, ohjausta ja tukitoimia taloudellisemmin ja paremmin. Selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että oppilaitoskoon kasvaessa mahdollisuus opetuksen ja ohjauksen riittävään järjestämiseen heikkenee.68 Toisaalta ammatillisen koulutuksen järjestäjien rakenteelliset uudistukset ja koulutusalojen yhteistyö ovat vasta kehittymässä. Vaikka koulutuksen järjestäjien koko on yhdistämisten kautta kasvanut, organisaation rakenteen ja toimintakulttuurin muutos vie aikaa. Tämä kehittämistyö kaipaa lisätukea ja kannustusta.

68

Samaa näkemystä tukevat myös erilaiset tuloksellisuusmittarit, joissa pienet ja yksialaiset oppilaitokset menestyvät pääsääntöisesti suuria ja monialaisia paremmin.

87

7 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset 7.1 Johtopäätökset

1 Selvitys osoitti, että opetuksen ja ohjauksen määrä vaihteli koulutuksen järjestäjien, koulutusalojen ja tutkintojenkin välillä. Opetuksen ja ohjauksen kohdentamisessa on epätasaisuutta, mutta selvitys ei osoita yksiselitteisesti opetuksen ja ohjauksen yleistä määrän riittämättömyyttä. Sama johtopäätös saatiin vuonna 2002 Opetusministeriön opetusjärjestelyjen monipuolistumista koskevassa työryhmämuistiossa, jonka mukaan ongelmat opetuksen ja ohjauksen määrässä liittyivät nimenomaan opetuksen ja ohjauksen määrän kasvavaan hajontaan.69 Tilanteessa ei ole ainakaan tämän selvityksen perusteella tapahtunut muutosta.

2 Koulutuksen järjestäjien, opettajien, opiskelijoiden ja työelämän edustajien käsitykset opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä poikkesivat toisistaan. Koulutuksen järjestäjien käsitys oli positiivisempi kuin muiden ryhmien. Opettajien käsitys oli kriittisin. Työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen arviointiin ja ohjaukseen sekä henkilökohtaiseen ohjaukseen suunnatut opetus- ja ohjausresurssit koettiin puutteellisimmiksi.

3 Resursointiin liittyvät ongelmat eivät ole vain määrällisiä vaan myös voimavarojen kohdentamiseen liittyviä. Voimavarojen (sekä rahoituksen että tuntiresurssien) kohdentamisen periaatteet ja kriteerit vaihtelevat koulutuksen järjestäjien välillä.

4 Opetuksen ja ohjauksen määrän vaihtelu ja saatavuuden epätasaisuus voi merkitä sitä, ettei opiskelijan oikeus saada tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta aina toteudu tasaarvoisesti.

5 Opiskelijat, joilla on erilaisia tarpeita (erityisopiskelijat, nopeat etenijät, muuten haasteelliset oppijat), eivät välttämättä saa riittävästi tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta tai tukea. Opiskelijoiden tarvitseman tuen ja ohjauksen määrän eriytymisestä on keskusteltu pitkään70 ja tämä selvitys osoittaa edelleen, että tähän haasteeseen ei ole pystytty vastaamaan vaan tarve toimintamallien ja –tapojen sekä kokonaisvaltaisen ohjauksen kehittämiseksi on entisestään kasvanut.

6 Koulutuksen järjestäjien mahdollisuudet järjestää opetusta ja ohjausta, tutkinnon tavoitteet suhteessa opetukseen ja ohjaukseen varattuihin opetustunteihin, opettajien taidot ja opiskelijoiden oppimisvalmiudet eivät kaikin osin kohtaa. Edellä mainittujen tekijöiden koettiin usein olevan opetuksen ja ohjauksen riittämättömyyden syinä.

7 Selvitys osoitti, että uusien oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien hyödyntäminen ja käyttöönotto on vähäistä. Opettajat itse kokivat osaamisensa niiden suhteen puutteelliseksi.

8 Koulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön lisääntyminen, oppilaitosten laajentuneet tehtävät, monipuolistuneet yhteydet erilaisiin sidosryhmiin ja erilaisten opiskelijoiden

69 70

88

Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa. Opetusministeriön työryhmien muistioita 11:2002, 43.

Ks. esim. Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa. Opetusministeriön työryhmien muistioita 11:2002, 43.

määrän lisääntyminen ovat muuttaneet opettajien toimenkuvia, mutta niitä ei ole vielä riittävästi otettu huomioon opettajien työsuunnittelussa ja resurssien kohdentamisessa.

9 Puutteet yhteistyössä ja sen suunnittelussa eri toimijoiden kanssa (esimerkiksi puutteet perusopetuksen päättövaiheen ohjauksessa tai työpaikkaohjaajien koulutuksessa) näkyvät myös toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa aiheuttaen lisäohjauksen ja -tuen tarpeita.

10 Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa -työryhmä esitti vuonna 2002 muistiossaan, että ”opetusjärjestelyjen tarpeellista seurantaa varten luodaan yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa kriteeristö, jolla opetusjärjestelyjen muutosta voidaan seurata esimerkiksi nykyisin valtionosuustilastoinnin yhteydessä tapahtuvaa lähiopetustuntien kirjaamista kehittämällä”.71 Toimenpide-ehdotuksen voidaan todeta olevan edelleen ajankohtainen, sillä opetukseen ja ohjaukseen suunnattujen resurssien määristä ei edelleenkään ole saatavilla luotettavaa ja yksiselitteistä tietoa.

Puutteita on opetuksen ja ohjauksen tilastoinnissa, resurssien käytön suunnittelussa ja seurannassa niin koulutuksen järjestäjien kuin valtakunnankin tasolla. Puutteet johtuvat osaltaan suunnittelu- ja seurantajärjestelmien erilaisuudesta sekä käytetyn käsitteistön epäselvyydestä. Koulutuksen järjestäjien seurantajärjestelmät ja ohjelmistot poikkeavat toisistaan. Koottu tieto ei kaikin osin vastaa kansallisissa arvioinneissa kysyttyjä tietoja.

11 Opetuksen ja ohjauksen sekä määrää että kohdentamista koskeva päätöksenteko vaihtelee koulutuksen järjestäjittäin. Opetuksen ja ohjauksen määrän määrittelyn perusteet ovat pääosin laskennallisia eikä päätöksenteko perustu niinkään tarveharkintaan, vaan eri alojen yksikköhinnat ohjaavat opetuksen ja ohjauksen määrällistä suuntaamista.

12 Selvitys ei aivan yksiselitteisesti tue Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa esitettyä tavoitetta, jonka mukaan lähiopetuksen määrää pitäisi lisätä ammatillisessa peruskoulutuksessa. Sen sijaan kokonaisvaltaisen ohjauksen määrää tulisi lisätä ja kohdentaa tarkemmin sitä tarvitseville. Opetuksen ja ohjauksen riittävyyteen liittyvät haasteet eivät siis ole pelkästään määrällisiä vaan myös voimavarojen kohdentamiseen liittyviä. Kohdentamishaasteet ovat paljolti seurausta toimintaympäristön sekä opettajien ja ohjaajien roolin muutoksista. Opettajien ja ohjaajien merkitys ei suinkaan vähene, vain rooli muuttuu ja siksi uusien vaatimusten ja haasteiden tueksi tulisi kehittää uusia käytäntöjä.

7.2 Toimenpide-ehdotukset

1 Koulutuksen järjestäjän vastuuta, roolia ja suunnitelmallisuutta opetuksen ja ohjauksen sekä rahoituksen kohdentamisessa tulee korostaa. Tarvittaessa tulee harkita kansallisen tason seurannan lisäämistä.

2 Voimavarojen ohjaamisen yhtenäistämiseksi tulee laatia yhteiset kriteerit koulutuksen järjestäjien käyttöön. Kriteerit tulee laatia Opetushallituksen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyönä.

71

Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa. Opetusministeriön työryhmien muistioita 11:2002, 48.

89

3 Kansallista opetuksen ja ohjauksen seurantajärjestelmää sekä siihen liittyviä mittaristoja ja tilastointia tulee kehittää siten, että jatkossa voidaan nykyistä paremmin seurata opetuksen ja ohjauksen määrää ja riittävyyttä sekä tehdä tästä ammatillisen koulutuksen resursointia ja kehittämistä koskevia ja ohjaavia johtopäätöksiä.

4 Voimavaroja tulee kohdentaa työssäoppimisen ohjaukseen, ammattiosaamisen näyttöjen ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen siten, että jokaiselle opiskelijalle voidaan taata hänen tarpeitaan vastaava opetuksen ja ohjauksen määrä.

5 Erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten osalta riittävän opetuksen ja ohjauksen määrä perusopetuksessa tulee varmistaa, koska aiemman kouluvaiheen riittävät tukitoimet vähentävät ylimääräisten ohjaus- ja tukiresurssien tarvetta toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Samasta syystä ammattistartti-kokeilu tulee vakinaistaa ja erilaisten nivelvaihekoulutusten ja tukitoimien kehittämiseen tulee edelleen panostaa.

6 Uusien oppimisympäristöjen, opetusmenetelmien ja joustavien koulutusväylien sekä yhteistyöverkostojen hyödyntämistä tulee edelleen edistää esimerkiksi erilaisilla kehittämishankkeilla. Uusien oppimisympäristöjen käyttöönottoon ja hyödyntämiseen tulisi koulutuksen järjestäjien investoida entistä enemmän ja siihen tulisi myös suunnata lisäresursseja.

7 Ammatillisen koulutuksen kehittämiseen tulee varata riittävästi resursseja, vaikka esimerkiksi ESR:n ja muiden EU-ohjelmien kautta Suomeen ohjautuvat määrärahat vähenevätkin tulevaisuudessa todennäköisesti tuntuvasti.

8 Ammattiosaamisen näyttöjen arvioinnin yhtenäistäminen edellyttää kaikilla koulutusaloilla panostamista opettajien ja erityisesti työpaikkaohjaajien koulutukseen siten, että tutkintojen tavoitteet, kriteeripohjainen arviointi ja osaamistasovaatimukset sisäistetään.

9 Opettajien täydennyskoulutuksen riittävä rahoitus tulee varmistaa joko osana järjestäjäkohtaista yksikköhintarahoitusta tai ohjeistamalla koulutuksen järjestäjiä kohdentamaan rahoitusta henkilöstön täydennyskoulutukseen (erityisesti ohjausmenetelmien ja -välineiden käyttöön). Myös opettajien työelämäjaksojen toteutuminen tulee varmistaa.

10 Ammatillisen opettajankoulutuksen sisältöjä ja opetus- ja ohjausmenetelmiä tulee kehittää yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa.

11 Ammatillisen koulutuksen koko kentän hallitseminen tulee huomioida osana peruskoulun opinto-ohjaajien koulutusta nykyistä paremmin.

12 Ammatillisten opettajien kelpoisuusehtojen ajantasaisuus ja tarkoituksenmukaisuus tulee tarkistaa huomioiden niin koulutusjärjestelmää koskevat haasteet kuin työelämän tarpeetkin.

13 Ammatillisten opettajien palkkausjärjestelmää tulee tarvittavilta osin muuttaa ottaen huomioon opettajan työhön liittyvässä toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset.

90

Lähteet Painetut lähteet Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/6.11.1998. Teoksessa Wikberg, S (toim.) (2008).

Opetustoimen lainsäädäntö 2008. Talentum Media Oy. Helsinki.

Elinkenoelämän keskusliitto (2008). Palkataan koulutettu osaaja. EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelu 2007.

Haapakorpi, A.(2008). Näytöt oppimisen ohjaajana ja ammatillisen kasvun edistäjänä. Opetushallitus. Edita Prima Oy. Hakala, R. (2006). Ammattiosaamisen näyttöjen vaikutus opetusjärjestelyihin ja opetusmenetelmiin – vain hyviä ajatuksia vai todellista toiminnan muutosta? Opetushallitus. Dark Oy.Vantaa.

Hippuja VaSkoolista. Tuloksia ja hyviä käytäntöjä. VaSkooli-projektin loppujulkaisu. (2007) (toim. Mäkelä, M.). Ekenäs Tryckeri Ab. Holopainen, M., Pulkkinen, P. (1995). Tilastolliset menetelmät. Weilin+Göös. WSOY:n graafiset laitokset. Porvoo.

Jaro, A. (1999). Opettajien työkuvan muuttuminen ammatillisten oppilaitosten rakenne- ja tutkintouudistusten yhteydessä tapahtuneessa opetussuunnitelmauudistuksessa.

Kivelä, S., Ahola, S. (2007). Elämää nivelvaiheessa. Nuorten syrjäytyminen ja sen ehkäisy, VaSkooli-projektin loppuraportti. Turun yliopisto, Koulutussosiologian tutkimuskeskus, RUSE. Tammisaaren kirjapaino.

Kivirauma, J., Wallenius, L. (2004). Turkulainen erityisopettaja. Teoksessa Kivirauma, J., Rinne, R., Klemelä, K. Erityisopetus laajenevana koulutienä. Turkulainen erityisopetus oppilaiden, vanhempien ja opettajien kokemana. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:203. Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos. Painosalama Oy. Turku.

Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012. Kehittämissuunnitelma (2007). Opetusministeriön julkaisuja 2008:9. Yliopistopaino.Helsinki Kumpulainen, T. ja Saari, S. (toim.). Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2006. Opetushallitus.

Kumpulainen, T (toim.) (2008). Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008. Opetushallitus.

Lahdenkauppi, M. (2009). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2008. Teoksessa Kumpulainen, T (toim.). Opettajat Suomessa 2008. Opetushallitus. Esa Print Oy. Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/21.8.1998. Teoksessa Wikberg, S (toim.) (2008).

Opetustoimen lainsäädäntö 2008. Talentum Media Oy. Helsinki.

Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta. 601/2005. Teoksessa Wikberg, S (toim.) (2008). Opetustoimen lainsäädäntö 2008. Talentum Media Oy. Helsinki.

91

Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 635/1998. Teoksessa Wikberg, S (toim.)

(2008). Opetustoimen lainsäädäntö 2008. Talentum Media Oy. Helsinki.

Lankinen, T. (2007). Ammatillisen koulutuksen haasteet. Luentomoniste 20.3.2007. Opetusministeriö.

Laurila, H. (2004). Näyttöjen kustannusvaikutusselvitys. Opetushallitus. Dark Oy.Vantaa.

Laurila, P. (2007). Ammattiosaamisen näytöt osa opiskelijan arviointia. Luentomateriaali.

Opetushallitus.

Leppälä, R. (2004). Ohjeita tilastollisen tutkimuksen toteuttamiseksi SPSS for Windowsohjelmiston avulla. Opetusmoniste B 53, 3.uudistettu painos. Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos. Tampereen yliopisto.

Nuorten ohjauspalveluiden tehostaminen (2007). Opinto-ohjauksen ja työhallinnon ohjauspalveluiden yhteistyöryhmä. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:39. Opetusministeriö.

Ojanen, S. (1990). Ohjausprosessi opettajankoulutuksessa. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Täydennyskoulutusjulkaisuja 5/1990. Salpausselän kirjapaino Oy. Opetushallituksen päätös 431/422/2007.

Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa (2002). Opetusministeriön työryhmien muistioita 11:2002. Opetusministeriö. Helsinki.

OVTES 2007-2009. Kunnallinen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus (2007).

Kunnallinen työmarkkinalaitos. Edita Prima Oy. Helsinki.

Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muisto (2005). Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33. Opetusministeriö.

Yliopistopaino. Helsinki.

Pihlainen, A., Väyrynen, P. (2004). Opetussuunnitelman laadinnan tilanne ja opetussuunnitelmaprosessit. Teoksessa Väyrynen, P. (toim.) Ammatillisen peruskoulutuksen tutkintoja opetussuunnitelmauudistuksen toteutuminen. Selvitys vuosien 1999 – 2001 tutkinto- ja opetussuunnitelmauudistuksesta, s.44-84. Opetushallitus. Hakapaino Oy. Helsinki.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma 19.4.2007. Edita Prima Oy. Helsinki. päättäjän ohjekirja, kun on … PÄÄTÖKSEN AIKA! (2007). Equal - yhteisöaloiteohjelman raportti Työelämään integroituminen. Euroopan sosiaalirahasto. Työministeriö. Turun ammatti-instituutti.

Rajamäki, A. (2005). Työssäoppimisen tilannekatsaus 2005. Kysely koulutuksen järjestäjille. Opetushallitus.

Rauste -von Wright, M-L & von Wright, Johan. (1994). Oppiminen ja koulutus. WSOY. Juva.

Räisänen, A. (2006) (toim.). Työpaikalla tapahtuva oppiminen ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tiivistelmä. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 21. Kopijyvä Oy. Jyväskylä.

92

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007). Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Toiminnantarkastuskertomus 146/2007. Edita Prima Oy. Virtanen, H. (2006). Tulosrahoitusmittariston arviointi. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (sarja B 222). Taloustieto Oy. Välijärvi, J. (2004). Opinto-ohjaus tasa-arvoisen osaamisen mahdollistajana. Teoksessa Kasurinen, H. (toim.) Ohjausta opintoihin ja elämään, s.21-39. Opetushallitus. Helsinki.

Väyrynen P. (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman uudistuminen.

Seurantaraportti vuoden 2004 tilanteesta ja muutos vuodesta 2002. Opetushallitus. Edita Prima Oy. Helsinki.

Väyrynen, P (toim.) . (2005). Opemoneen. Hyviä käytäntöjä ja malleja opetusjärjestelyjen ja – menetelmien kehittämishankkeesta ammatillisessa koulutuksessa. Opetushallitus.

Edita Prima Oy. Helsinki.

Väyrynen P (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2005.

Teoksessa Kumpulainen T., Saari S. (toim.) Opettajat Suomessa 2005. Opetushallitus.

Tammer-paino Oy. Tampere.

Painamattomat lähteet: Asetus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 806/1998, 8 §. www.finlex.fi Herlevi-Turunen, M., Siipainen, M. (2008). Ohjaus opinpolun tukena. http://tettinetti. tampere.fi Kyselylomakkeen laatiminen. (2008). http://www.fsd.uta.fi/menetelmäopetus Opetushallituksen tiedote 50/2007. http://www.oph.fi/SubPage.asp?path=1,436,24368, 72305,72308 Opetusministeriön ja Opetushallituksen välinen tulossopimus vuosille 2007 – 2009, s.910. http://www.oph.fi/info/netra/tuso2007-2009.pdf Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. Opetushallitus. www.oph.fi Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä Kustannussovellus 2001. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 24.9.2002. http://vos.uta. fi/rap/ Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä Kustannussovellus 2002. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 29.9.2003. http://vos.uta. fi/rap/ Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä Kustannussovellus 2003. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.15.9.2004. http://vos.uta.fi/ rap/ Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä Kustannussovellus 2004. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 28.9.2005. http://vos.uta. fi/rap/ 93

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2005. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.6.10.2006. http://vos.uta.fi/ rap/ Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2006. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 25.9.2007. http://vos.uta. fi/rap/ Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä Kustannussovellus 2007. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.10.9.2008. http://vos.uta.fi/ rap/ Opetus ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raportit. Kustannussovellus 2007. Ammatillinen perusopetus. Lopullinen raportointi 10.9.2008 Raportti K02LK4AZ. www.oph. fi/raportit Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Perustietosovellus syksy 2008. Ammatillinen peruskoulutus 10.11.2008. Raportti P02ELK6A. http://vos.uta.fi/rap/ Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Tulosrahoitus 2008. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. 8.10.2007. Raportti T02YHT6MS08. www.oph.fi/ raportit.

Rekisterilistaus: ammatillisen koulutuksen perustiedot 20.1.2008. Opetushallitus.

Sairasta sakkia? – Ammattiin opiskelevien hyvinvointi 2005 (2005). Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto − SAKKI ry. http://www.sakkinet.fi/easydata/customers/ sakki/files/tutkimukset/Hyvinvointitutkimus.pdf Taanila, A. (2008). SPSS-opas. PDF-tiedosto. www.haaga-helia.fi/~taaak/k Tilastokeskus 2008. http://www.tilastokeskus.fi/til/kkesk/2006/kkesk_2006_2008-0311_tie_001 Tulosmittarit ja tulosindeksit vuosina 2002 – 2008. http://www.oph.fi/info/rahoitus/tulosr.

Täyttöohje. Kustannukset, tulot ja suoritteet 2007. Opetushallitus/Rahoitus- ja kustannustietopalvelut. oph.fi/ammatillinen koulutus/lomakkeet + ohjeet. www.oph.fi Valtioneuvoston asetus 881/2003. www.finlex.fi WERA Web -raportointipalvelu. Erityisopetus, toisen asteen ammatillisen koulutuksen erityisopetuksen opiskelijamäärä (aikasarja). Päivitetty 12/2008. Opetushallitus. https:// www.data.oph.fi/wera/wera Yksityisen opetusalan työehtosopimus 1.11.2007 – 28.9.2010. http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/tyoehto/yleissitovat/2008/3765

94

Luettelo kuvioista Kuvio 1. Selvitystyön kuvaus________________________________________________ 14 Kuvio 2. Ammatillisten opintojen opettajat koulutusaloittain keväällä 2008 ja koulutusalojen opettajien esiintyminen aineistossa_________________________________ 27 Kuvio 3. Opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja järjestäjätyypeittäin 2001 - 2004_____ 34 Kuvio 4. Opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja koulutuksen järjestäjätyypeittäin 2005-2007________________________________________________ 35 Kuvio 5. Koulutuksen järjestäjien ilmoitusten perusteella lasketut tunnusluvut opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja koulutuksen järjestäjätyypeittäin vuonna 2007___ 39 Kuvio 6. Tuntiresurssien käytön seuranta erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilaisilla koulutuksen järjestäjillä_ _____________________________________________ 43 Kuvio 7. Opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihtelu koulutusalojen välillä monialaisilla koulutuksen järjestäjillä koon ja järjestäjätyypin mukaan___________________ 45 Kuvio 8. Opetustuntien määrän vaihtelu koulutusalojen sisällä koulutuksen järjestäjän koon ja järjestäjätyypin mukaan_ ______________________________________________ 46 Kuvio 9. Koulutuksen järjestäjien näkemys mahdollisuuksistaan järjestää opetusta kaikille opiskelijoille________________________________________________________ 47 Kuvio 10. Koulutuksen järjestäjien resurssit yksilöohjaukseen_ _____________________ 49 Kuvio 11. Koulutuksen järjestäjien resurssit ryhmäohjaukseen______________________ 50 Kuvio 12. Koulutuksen järjestäjien näkemys käytettävissä olevista määrärahoista erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tuen järjestämiseksi_________________________ 52 Kuvio 13. Koulutuksen järjestäjien näkemys henkilöstönsä riittävyydestä koon ja järjestäjätyypin perusteella__________________________________________________ 53 Kuvio 14. Ammatillisten opintojen ryhmäkoot erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilaisilla koulutuksen järjestäjillä_ _____________________________________________ 55 Kuvio 15. Yhteisten opintojen yleisin ryhmäkoko erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilaisilla koulutuksen järjestäjillä_____________________________________________ 56 Kuvio 16. Koulutuksen järjestäjien opetus- ja ohjausresurssit yläkouluyhteistyöhön______ 57 Kuvio 17. Koulutuksen järjestäjien opetus- ja ohjausresurssit työelämäyhteistyöhön______ 58 Kuvio 18. Opettajien näkemys tuntiresurssien riittävyydestä opetukseen ja ohjaukseen____ 59 Kuvio 19. Lisäopetuksena annettavaan tukiopetukseen osoitetut tuntiresurssit__________ 63 Kuvio 20. Eri opettajaryhmien vastaus väittämään: ”Oppilaitokseni on ottanut huomioon lisääntyneen kasvatusvastuun määritellessään opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja”______ 64 Kuvio 21. Eri opettajaryhmien vastaus väittämään: ”Käytän työajastani entistä suuremman osan opiskelijoiden kasvatukseen”____________________________________ 65 Kuvio 22. Muuta ohjaus- ja tukihenkilöstöä käytettävissä _________________________ 66 Kuvio 23. Muun tuki- ja ohjaushenkilöstön käyttö_______________________________ 67 Kuvio 24. Käytettävissä olevia oppimisympäristöjä ______________________________ 68 Kuvio 25. Erilaisten oppimisympäristöjen käyttö ________________________________ 69

95

Luettelo taulukoista Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien kokoluokat_______________24 Taulukko 2. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien jakautuminen eri järjestäjäluokkiin_________________________________________________________24 Taulukko 3. Koulutuksen järjestäjien koulutusalat kaikilla koulutuksen järjestäjillä ja koulutusalojen esiintyminen kyselyyn vastanneiden järjestäjien koulutustarjonnassa___25 Taulukko 4. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien sijainti (n = 93)____________26 Taulukko 5. Kyselyyn vastanneiden opettajien oppilaitoksen sijaintilääni (n = 647)_______28 Taulukko 6. Opetustunnit/opiskelija vuosina 2001 - 2007 koulutusaloittain_ ___________33 Taulukko 7. Tilastoihin perustuvat kyselyyn vastanneiden eri järjestäjätyyppien ja erikokoisten koulutuksen järjestäjien opetustuntia/opiskelija tunnusluvut vuonna 2007______36 Taulukko 8. Vertailu: koulutuksen järjestäjän ilmoittamat koulutusalakohtaiset opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut vuonna 2007_______________________________37 Taulukko 9. Koulutuksen järjestäjien ilmoitus opetustuntimääristä eri opetus- ja ohjausmuodoille kun resurssit olivat samat kaikille koulutusaloille vuonna 2007____________40 Taulukko 10. Opettajien vastaukset tuntiresursoinnista opetuksen ja ohjauksen eri toimintamuodoille vuonna 2007_ ____________________________________________41 Taulukko 11. Lähiopetustuntien riittävyys eri koulutusaloilla________________________60 Taulukko 12. Työssäoppimisen ohjaustuntien riittävyys eri koulutusaloilla_ ____________60 Taulukko 13. Ammattiosaamisen näyttöjen tuntiresurssien riittävyys eri koulutusaloilla_ __61 Taulukko 14. Tuntiresurssien riittävyys opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen eri koulutusaloilla_ ____________________________________________________________61 Taulukko 15. Oppimisympäristöjen tuntiresursointi______________________________69 Taulukko 16. Lähiopetustuntien vertailu eri selvityksiin perustuen 1992 - 2007__________83

96

Liitteet Liite 1a. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät 2001 - 2007 Liite 1b. Vuoden 2008 opiskelijamäärien jakautuminen koulutuksen järjestäjille ja kou-

lutusaloille

Liite 2. Selvitys tiedonhankinnan toteutuksesta Liite 3. Kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät koon ja järjestäjätyypin perusteella.

Liite 4. Kyselylomake koulutuksen järjestäjille Liite 5. Kyselylomake opettajille Liite 6. Kyselylomake työelämän edustajille Liite 7. Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2001 - 2004 Liite 8. Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2005 - 2007 Liite 9. Koulutuksen järjestäjien ilmoitus tuntiresursoinnista opetuksen ja ohjauksen eri toimintamuodoille kun resurssit ovat koulutusaloille erilaiset Liite 10. Erityisopiskelijat eri koulutusaloilla opetussuunnitelmaperusteisessa oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa, alle 24-vuotiaat vuosina 2002 - 2007 erityisoppilaitoksissa ja muissa oppilaitoksissa Liite 11a. Erityyppisten koulutuksen järjestäjien ammatilliseen peruskoulutukseen osoi-

tettavista määrärahoista päättävät tahot

Liite 11b. Erityyppisten koulutuksen järjestäjien ammatilliseen peruskoulutukseen osoi-

tettavista opetus- ja ohjaustunneista päättävät tahot

Liite 12. Keskeiset tulokset taulukon muodossa

97

Liite 1a Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät 2001 - 2007

Opetussuunnitelmaperusteinen ammatillinen peruskoulutus, opiskelijamäärien kehitys koulutusaloittain 2001 - 2007 Koulutusala

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

Humanistinen ja kasvatusala

1 447

1 745

2 021

2 186

2 279

2 309

2 322

Kulttuuriala

8 134

8 923

9 480

10 096

10 164

10 075

10 085

15 379

13 835

13 569

13 422

13 036

13 086

12 828

4 404

5 816

6 207

6 228

6 221

6 006

5 779

45 781

47 474

47 091

47 980

49 094

50 651

52 187

6 186

6 304

6 491

6 972

7 068

6 869

6 511

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

16 788

16 993

16 554

16 960

17 220

17 591

17 950

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

16 020

16 483

16 493

16 306

16 478

16 418

15 812

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala

YHTEENSÄ

114 139 117 573 117 906 120 150 121 560 123 005 123 474

Lähde: Tilastotietojen raportointipalvelu Wera. www.oph.fi/opiskelija/ammatillinen koulutus/ ammatillisen opiskelijamäärä (aikasarja)

98

Liite 1b Vuoden 2008 opiskelijamäärien jakautuminen koulutuksen järjestäjille ja koulutusaloille

Vuoden 2008 opiskelijamäärien jakautuminen eri järjestäjätyypeille

Koulutusala

n

KuntaKunta % yhtymä %

Yksityinen %

Valtio %

Humanistinen ja kasvatusala

2110

0

19,2

80,8

0

Kulttuuriala

9812

14,1

72,8

11,8

1,3

13168

16,1

61,4

22,1

0,4

5177

15,6

68,1

15,6

0,7

53726

21,9

73,6

3,7

0,8

Luonnonvara- ja ympäristöala

6516

11

76,1

12,1

0,8

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

17977

25,7

65

9,1

0,2

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

15315

17,5

69,7

11,8

1

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala

Lähde: Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Perussovellus syksy 2008. Raportti P02ELK6A, ops-perusteinen koulutus

99

Liite 2 Selvitys tiedonhankinnan toteutuksesta

1 Kyselyt Sekä koulutuksen järjestäjille että opettajille suunnattu kyselylomake esitestattiin. Järjestäjille laaditun lomakkeen testasi kuusi koulutuksen järjestäjää edustavaa virkahenkilöä Kaarinan ja Turun kaupungista, Loimaan koulutuskuntayhtymästä, Salon seudun koulutuskuntayhtymästä, Raision seudun koulutuskuntayhtymästä ja Espoon seudun koulutuskuntayhtymästä. Opettajalomakkeen testasi 27 opettajaa seuraavista oppilaitoksista: Salon seudun ammattiopisto, Loimaan ammatti- ja aikuisopisto, Raision seudun koulutuskuntayhtymän kolme yksikköä, Kaarinan sosiaali- ja terveysalan oppilaitos ja Turun ammattiinstituutti. Lisäksi OAJ:n edustaja antoi lausuntonsa lomakkeen sisällöstä. Testauksessa saadut kommentit ja kehittämisehdotukset otettiin huomioon lopullisia kyselylomakkeita laadittaessa.

Koulutuksen järjestäjien kysely lähettiin kaikille niille koulutuksen järjestäjille, jotka Opetushallituksen 20.1.2008 ilmoituksen mukaan järjestivät opetussuunnitelmaperusteista ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta. Tällaisia koulutuksen järjestäjiä oli kaikkiaan 143. Lomake lähetettiin 29.4.2008 ja vastaukset pyydettiin 16.5.2008 mennessä. Vastausaikaa jouduttiin kuitenkin pidentämään siten, että viimeiset vastaukset saatiin kesäkuun 2008 lopulla. Kyselyyn vastaaminen tapahtui internetissä. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 93 koulutuksen järjestäjää, joista kolme oli ruotsinkielisiä ja 90 suomenkielisiä tai kaksikielisiä.

Ammatillisen koulutuksen opettajista ei löytynyt sellaista yhteystiedostoa, jonka avulla kyselylomake olisi voitu lähettää suoraan opettajille. Niinpä päädyttiin toimittamaan lomakkeet koulutuksen järjestäjien kautta. Koulutuksen järjestäjät jaettiin opiskelijamäärän perusteella kolmeen luokkaan ja jokaisesta luokasta poimittiin joka neljäs järjestäjä. Lisäksi alueellisen kattavuuden varmistamiseksi Pohjois-Suomen alueelta poimittiin useampi koulutuksen järjestäjä, joiden opettajakunnat haluttiin tavoittaa. Kyselylomakkeet lähetettiin koulutuksen järjestäjille jatkolähetyspyynnöllä siten, että kyseisen järjestäjän koko opettajakunta saisi lomakkeen täytettäväkseen. Edellä kuvatulla tavalla toteutettu opettajien tavoittaminen antoi perusteen arvioida kyselyn vastaanottajien määräksi noin 3000 ammatillisen peruskoulutuksen opettajaa. Menettelyllä oletettiin saatavan sekä määrältään että ominaisuuksiltaan riittävä joukko vastaajia, joiden vastausten perusteella saadaan kattava kuva opettajien näkemyksistä. Opettajille kysely lähetettiin 5.5.2008 ja vastaukset pyydettiin 15.5.2008 mennessä. Vastausaikaa kuitenkin pidennettiin 28.8.2008 saakka. Kyselyyn vastasi yhteensä 647 ammatillisen peruskoulutuksen opettajaa, joista 22 oli ruotsinkielisistä oppilaitoksista.

Jos kyselyyn vastanneiden opettajien määrää verrataan Opettajat Suomessa 2005 -raportin tietoihin, vastaajajoukko edustaa noin 6 % ammatillisen peruskoulutuksen opettajista1.

1

100

Opettajat Suomessa 2005 - raportin mukaan kevätlukukaudella 2005 ammatillisen peruskoulutuksen opettajia oli yhteensä 11 981. Kun tästä luvusta vähennetään opettajat, jotka opettivat vammaisten opiskelijoiden valmentavassa opetuksessa (valmistava I ja II), maahanmuuttajien valmistavassa opetuksessa sekä opettajat, joiden kohdalla tieto opetettavasta aineesta puuttui, opettajia oli yhteensä ammatillisessa perustutkintoon johtavassa koulutuksessa 10 884. Heistä ammatillisten opintojen opettajia oli 8994 (83 %) ja yhteisten opintojen opettajia 1890 (17 %).

Työelämälle osoitettu kysely lähetettiin Elinkeinoelämän keskusliiton ja Kuntaliiton välityksellä työelämää edustaville organisaatioille. Vastanneet organisaatiot olivat henkilöstömäärällä kuvattuina isoja ja pieniä: kaksi alle 20, kolme yli sadan, viisi yli 250, yksi yli 500 ja viisi yli 1000 työntekijän organisaatiota. Kysely tehtiin 4. - 19.9.2008. Vastaus saatiin 16 yritykseltä tai organisaatiolta, jotka edustivat toimialoja, joille toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa koulutetaan työntekijöitä: apteekkiala, energia-ala, sosiaali- ja terveysala, kemiantekniikka, öljynjalostus, logistiikka, meriteollisuus (laivanrakennus), majoitus- ja ravitsemisala, vähittäiskauppa ja viestintä. Sijainniltaan yritykset/organisaatiot kattoivat hyvin koko maan. Kaksi kolmannesta sijaitsi Etelä-Suomen läänissä, vajaa viidennes Länsi-Suomen läänissä, runsas kymmenesosa Itä-Suomen läänissä ja loput Oulun läänissä. Yritysten/organisaatioiden vuotuiset työssäoppijoiden määrät vaihtelivat yhdestä opiskelijasta kolmeen sataan opiskelijaan.

2 Haastattelut eri koulutuksen järjestäjien ylläpitämissä oppilaitoksissa Kyselyjen ja muun tutkimustyön avulla kerätyn tiedon tueksi toteutettiin haastattelutilaisuudet 14 eri koulutuksen järjestäjän ylläpitämien oppilaitosten johdolle (67 haastatteluihin osallistunutta), opetus- ja ohjaushenkilöstön edustajille (90 haastatteluihin osallistunutta) sekä opiskelijoille (74 haastatteluihin osallistunutta). Lisäksi erikseen toteutettiin vielä kahden opiskelijajärjestön – Sakki ry (6 haastatteluun osallistunutta) ja OSKU ry – edustajien haastattelut (4 haastatteluun osallistunutta).

Haastateltavat koulutuksen järjestäjät valittiin mukaan haastatteluihin koon (suuria, keskisuuria ja pieniä), omistuspohjan (kunnallinen, kuntayhtymä, yksityinen ja valtio) ja sijainnin (edustus eri puolelta Suomea) perusteella. Valittuihin koulutuksen järjestäjiin otettiin ensimmäistä kertaa yhteyttä kirjeitse huhtikuussa 2008 ja pyydettiin nimeämään yhteyshenkilö haastattelujen käytännön järjestelyjen sopimiseksi.

Haastatteluajat ja osallistujat sovittiin koulutuksen järjestäjien edustajien kanssa ja ne toteutettiin kevään ja alkusyksyn 2008 kuluessa. Yksittäinen haastattelu kesti yhden päivän ja se toteutettiin siten, että kullekin ryhmälle – johto, opetus- ja tukihenkilöstö, opiskelijat – oli varattu erillinen 1,5 - 2 tunnin mittainen haastatteluaika. Kaikki haastattelut äänitettiin haastateltavien luvalla.

Haastattelut toteutettiin seuraavan aikataulun mukaisesti: Koulutuskeskus Salpaus, (Päijät-Hämeen koulutuskonserni), Lahti 7.5.2008 Lapin ammattiopisto (Rovaniemen koulutuskuntayhtymä), Rovaniemi 13.5.2008 Omnian ammattiopisto (Espoon seudun koulutuskuntayhtymä), Espoo 14.5.2008 Salon seudun ammattiopisto (Salon seudun koulutuskuntayhtymä), Salo 15.5.2008 Jyväskylän ammattiopisto (Jyväskylän koulutuskuntayhtymä), Jyväskylä19.5.2008 Etelä-Savon ammattiopisto (Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymä), 20.5.2008 Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus (Invalidiliitto ry), Järvenpää 21.5.2008 Tampereen ammattiopisto (Tampereen kaupunki), Tampere 22.5.2008 Vaasan ammattiopisto - Vaasa yrkesinstitut (Vaasan kaupunki) Vaasa 27.8.2008 Nurmeksen ammattiopisto (Pohjois-karjalan koulutuskuntayhtymä) Nurmes 3.9.2008 Oulun seudun ammattiopisto (Oulun seudun koulutuskuntayhtymä), Oulu 8.9.2008 Yrkesinstitut prakticum (Svenska framtidskolan i Helsingforsregionen Ab), Helsinki 10.9.2008 101

Suomen Liikemiesten Kauppaopisto - Atk-Instituutti (Suomen liikemiesten kauppaopiston säätiö), Helsinki 11.9.2008 Turun ammatti-instituutti – Åbo yrkesinstitut (Turun kaupunki), Turku 25.8. - 7.10.2008) Kaikkiaan haastatteluihin osallistui 67 oppilaitosten johdon edustajaa, 90 opetus- ja ohjaushenkilöstön edustajaa sekä 74 opiskelijaa.

Opiskelijajärjestöjen haastattelutilaisuudet toteutettiin seuraavasti: Sakki ry, Helsinki 9.9.2008 OSKU ry, Helsinki 10.9.2008 Sakki ry:n haastattelutilaisuuteen osallistui hallituksen puheenjohtajan ja edunvalvontasihteerin lisäksi neljä hallituksen jäsentä. OSKU ry:tä edustivat haastattelussa puolestaan järjestön puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kaksi hallituksen jäsentä.

Haastattelujen keskeiset teemat Haastatteluiden teemarunko toimitettiin haastateltaville etukäteen. Haastattelujen keskeiset teemat olivat seuraavat: _ opetuksen ja ohjauksen resurssit koulutusaloittain ja tutkinnoittain _ läpäisy ja keskeyttäminen _ työelämävalmiuksien saavuttaminen _ erityistukea tarvitsevat nuoret _ yhteistyö muiden toimijoiden kanssa _ kehitetyt ja käyttöön otetut hyvät käytännöt ja toimintamallit _ toimenpide-ehdotukset ja tulevaisuuden haasteet

102

Liite 3 Kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät koon ja järjestäjätyypin perusteella

Opiskelijamäärä

Koulutuksen järjestäjät

LKM

%

Alle 200

Kunta

4

13

Kuntayhtymä

0

0

22

74

4

13

30

100

Kunta

3

17

Kuntayhtymä

3

17

11

61

1

5

18

100

1

5

11

58

Yksityinen

7

37

Valtio

0

0

19

100

4

20

15

75

Yksityinen

1

5

Valtio

0

0

20

100

Kunta

2

33

Kuntayhtymä

4

67

Yksityinen

0

0

Valtio

0

0

6

100

Yksityinen Valtio YHTEENSÄ 201 - 500

Yksityinen Valtio YHTEENSÄ 501 - 1000

Kunta Kuntayhtymä

YHTEENSÄ 1001 - 3000

Kunta Kuntayhtymä

YHTEENSÄ yli 3000

YHTEENSÄ

103

Liite 4 Kyselylomake koulutuksen j채rjest채jille

104

(1/7)

Liite 4

(2/7)

105

Liite 4

106

(3/7)

Liite 4

(4/7)

107

Liite 4

108

(5/7)

Liite 4

(6/7)

109

Liite 4

110

(7/7)

Liite 5

(1/4)

Kyselylomake opettajille

111

Liite 5

112

(2/4)

Liite 5

(3/4)

113

Liite 5

114

(4/4)

Liite 6

(1/4)

Kyselylomake työelämän edustajille

115

Liite 6

116

(2/4)

Liite 6

(3/4)

117

Liite 6

118

(4/4)

(1/4)

Liite 7 Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2001 - 2004 *) = kaikki koulutusalan tunnit/ kaikki koulutusalan opiskelijat **) = Ko. järjestäjätyypin kaikki alan tunnit/ ko. järjestäjätyypin kaikki alan opiskelijat

Vuosi 2001

1 Luonnonvara-ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 12 31 9 3

2 Tekniikka ja liikenne

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 29 49 23 4

3 Hallinto ja kauppa

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 21 33 19 2

4 Matkailu-, ravitsemisja talousala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio 5 Sosiaali ja terveys

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio 6 Kulttuuri

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio 7 Vapaa-aika ja liikunta

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

Minimi 73 39 74 145

Minimi 30 23 1 25

Minimi 38 37 23 145

n 25 59 23 6

Minimi 15,1 8 43 134

n 21 43 13 4

Minimi 15 42 26 139

n 19 43 19 5

Minimi 67 60 10 153

n 0 6 32 0

Minimi

34 33

Hajonta 20,5 30,4 32,8 34,5

89 *) Maksimi Keskiarvo 479 101,6 165 86,4 525 93,2 262 105,6

Hajonta 81,6 24,9 125,5 55,2

65 *) Maksimi Keskiarvo 104 57,1 101 56,9 99 56,2 198 171,5

Hajonta 15,1 14,8 23,9 37,5

86 Maksimi 155 159 258 286

118 *) Maksimi Keskiarvo 146 109,8 161 96,5 178 119,8 214 178,7

*) Keskiarvo 88,2 90,9 128 204,3

73 *) Maksimi Keskiarvo 93 70,8 279 88,9 227 88,2 208 176,3 101 *) Maksimi Keskiarvo 185 112 126 91,2 290 136,4 241 194,8 59 *) Maksimi Keskiarvo

95 61,2 121 65,1

**) Tunnit/ alan opisk 108 118 120 180

Tunnit/ alan opisk 88 87 114 182

Tunnit/ alan opisk 53 53 103 186

Tunnit/

Hajonta 25,2 24,9 60,6 59,7

alan opisk 84 82 102 198

Tunnit/ alan opisk 74 72 73 186

Tunnit/ alan opisk 107 88 137 206

Tunnit/ alan opisk

55 60

Hajonta 17,4 39,8 50,8 29,7 Hajonta 40 15,5 62 40,1 Hajonta

22,3 19,6

119

(2/4)

Liite 7 Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2001 - 2004 *) = kaikki koulutusalan tunnit/ kaikki koulutusalan opiskelijat **) = Ko. järjestäjätyypin kaikki alan tunnit/ ko. järjestäjätyypin kaikki alan opiskelijat

Vuosi 2002

120

1 Luonnonvara-ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 12 32 9 3

Minimi 84 35 71 135

100 *) Maksimi Keskiarvo 163 116,3 145 90,1 189 124,6 231 183,3

Hajonta 24,8 26,3 42,7 48

**) Tunnit/ alan opisk 112 90 126 182

2 Tekniikka ja liikenne

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 26 59 24 2

Minimi 27 11 20 112

87 *) Maksimi Keskiarvo 213 98 124 85,3 305 125,7 195 153,5

Hajonta 33,7 19,1 73,3 58,7

Tunnit/ alan opisk 82 85 122 172

3 Hallinto ja kauppa

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 20 34 19 2

Minimi 43 38 15 120

52 *) Maksimi Keskiarvo 106 60,2 103 56,9 117 58,1 141 130,5

Hajonta 16,1 15,3 31,2 14,8

Tunnit/ alan opisk 55 52 47 172

4 Matkailu-, ravitsemisja talousala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

Tunnit/

n 25 59 24 6

Minimi 65 60 28 115

Maksimi 140 138 229 294

Keskiarvo 90,4 90,2 111,3 203,8

Hajonta 16,4 20 53,7 64,5

alan opisk 85 102 96 196

5 Sosiaali ja terveys

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 20 41 13 4

Minimi 45 47 17 160

69 *) Maksimi Keskiarvo 102 67,7 152 79,3 120 69,6 275 195

Hajonta 15 23,5 30,6 53,8

Tunnit/ alan opisk 70 70 61 185

6 Kulttuuri

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 19 32 21 5

Minimi 69 50 58 140

99 *) Maksimi Keskiarvo 212 112,4 165 89,3 249 127,3 269 193,8

Hajonta 40 23,5 45 54,6

Tunnit/ alan opisk 105 86 135 199

7 Vapaa-aika ja liikunta

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 0 5 32 0

Minimi

48 35

83 *) Maksimi Keskiarvo

96 74 163 69,7

Hajonta

17,2 29,1

Tunnit/ alan opisk 0 55 88 0

98

*)

(3/4)

Liite 7 Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2001 - 2004 *) = kaikki koulutusalan tunnit/ kaikki koulutusalan opiskelijat **) = Ko. järjestäjätyypin kaikki alan tunnit/ ko. järjestäjätyypin kaikki alan opiskelijat

Vuosi 2003 1 Luonnonvara-ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 8 31 9 3

Minimi 74 34 71 144

104 Maksimi 149 183 244 246

*) Keskiarvo 113,7 98,5 130,4 200,3

Hajonta 26,5 30,1 55 51,8

**) Tunnit/ alan opisk 106 97 130 196

2 Tekniikka ja liikenne

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 25 56 22 4

Minimi 67 0 34 141

89 Maksimi 307 176 539 330

*) Keskiarvo 100 88 148,2 204,3

Hajonta 47 20,9 109,5 85,3

Tunnit/ alan opisk 87 86 139 173

3 Hallinto ja kauppa

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 19 35 20 2

Minimi 36 13 31 120

54 Maksimi 109 112 343 141

*) Keskiarvo 62,4 56,3 75,4 130,5

Hajonta 18,9 18 70,2 14,8

Tunnit/ alan opisk 56 54 51 136

91

*)

Tunnit/

n 22 57 22 6

Minimi 62 64 25 144

Maksimi 171 898 175 299

Keskiarvo 93,1 111,1 100,9 192,8

Hajonta 26,3 111,9 38,7 59,1

alan opisk 82 91 96 180

5 Sosiaali ja terveys

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 19 40 11 4

Minimi 49 49 41 108

74 Maksimi 110 182 123 183

*) Keskiarvo 71,4 79,6 82,4 142

Hajonta 16,6 26,1 27,5 33,4

Tunnit/ alan opisk 74 73 73 133

6 Kulttuuri

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 20 32 22 5

Minimi 30 33 29 141

100 Maksimi 246 134 420 247

*) Keskiarvo 109,9 84,3 146,7 200,8

Hajonta 50,1 21,5 80 49,4

Tunnit/ alan opisk 104 86 141 213

7 Vapaa-aika ja liikunta

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 0 5 32 0

Minimi

48 35

66 Maksimi

96 163

*) Keskiarvo

74 69,7

Hajonta

17,2 29,1

Tunnit/ alan opisk

72 64

4 Matkailu-, ravitsemisja talousala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

121

(4/4)

Liite 7 Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2001 - 2004 *) = kaikki koulutusalan tunnit/ kaikki koulutusalan opiskelijat **) = Ko. järjestäjätyypin kaikki alan tunnit/ ko. järjestäjätyypin kaikki alan opiskelijat

Vuosi 2004 1 Luonnonvara-ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio 2 Tekniikka ja liikenne

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio 3 Hallinto ja kauppa Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 23 45 22 4 n 18 34 19 2

4 Matkailu-, ravitsemisja talousala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 19 4 21 6

5 Sosiaali ja terveys

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 17 39 11 4

6 Kulttuuri Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

7 Vapaa-aika ja liikunta

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

Lähteet: 122

n 8 30 9 3

Minimi 75 30 68 135 Minimi 72 64 33 132 Minimi 44 38 27 111

n 17 36 20 5 n 0 6 32 0

Maksimi 278 157 271 278

103 Keskiarvo 209,7 92,9 139,1 209,7

**) *) Tunnit/ Hajonta alan opisk 70,9 105 29,7 94 63 137 70,9 205

Maksimi 353 781 566 182

121 Keskiarvo 108,5 113,8 148,2 159,3

*) Tunnit/ Hajonta alan opisk 59,6 88 130,6 133 123,8 130 20,8 163

Maksimi 118 92 183 128

55 Keskiarvo 61,6 55,9 74,4 119,5

*) Tunnit/ Hajonta alan opisk 19,4 56 12,5 53 45,9 57 12 115

113

Maksimi 158 826 178 261

Keskiarvo 89,5 117,5 105,4 189

Hajonta 23,8 122,7 40,4 53,2

Maksimi 105 153 125 399

100 Keskiarvo 71,8 74,9 82,2 212,3

*) Tunnit/ Hajonta alan opisk 15,7 70 20,2 120 24,3 78 125,5 218

Maksimi 531 150 267 211

100 Keskiarvo 137,2 85,3 144,2 211,8

*) Tunnit/ Hajonta alan opisk 114,2 99 24 88 51,2 145 78,5 217

Maksimi

114 137

65 Keksiarvo

73 67

*) Tunnit/ Hajonta alan opisk

23,1 64 25,5 65

Minimi 62 60 36 135

Minimi 51 49 41 132 Minimi 61 20 58 140 Minimi

50 36

*)

Tunnit/ alan opisk 85 124 100 183

Kustannussovellus 2001. Ammatillinen peruskoulutus, Lopullinen raportointi. Raportti K02F6AOS. 24.9.2002 Kustannussovellus 2002. Ammatillinen peruskoulutus, Lopullinen raportointi. Raportti K02F6AOS. 29.9.2003 Kustannussovellus 2003, Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti K02F6AOS. 15.9.2004 Kustannussovellus 2004, Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti K02F6AOS. 28.9.2005

(1/3)

Liite 8 Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2005 - 2007 *) = kaikki koulutusalan tunnit/ kaikki koulutusalan opiskelijat **) = Ko. järjestäjätyypin kaikki alan tunnit/ ko. järjestäjätyypin kaikki alan opiskelijat

Vuosi 2005 Humanistinen ja kasvatusala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 0 17 25 0

Kulttuuriala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 14 34 20 5

Yhteiskuntatiet. ja hallinnon ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 15

Luonnontieteiden ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 14 36 15 2

Tekniikan ja liikenteen ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 19 55 22 4

Luonnonvara ja ympäristöala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 6 31 10 3

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 15 39 19 4

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 15 54 21 6

Min 0 41 42 0 Min 65 45 9 153 Min 35 28 10 122 Min 36 33 20 157

Min 50 65 36 153 Min 67 28 38 153 Min 49 47 42 153 Min 48 54 46 153

Maks 0 135 117 0

66

102 Maks 720 171 224 311 Maks 163 104 163 164 Maks 113 97 106 158

Maks 376 144 620 206

53

56

87

116 Maks 190 181 221 310 Maks 113 123 117 256 Maks 137 142 172 310

72

Ka 0 71,8 72,7 0 Ka 118,5 91,5 137,0 233,0 Ka 65,1 55,5 61,8 143,0 Ka 64,4 55,3 60,9 157,5

Ka 103,6 88,7 124,6 177,0 Ka 121,2 97,4 125,2 223,7 Ka 72,0 77,6 70,1 196,0 Ka 81,8 94,0 104,4 191,2

*)

*)

*)

*)

*)

*)

*)

90

Hajonta 0 30,1 32,8 0 Hajonta 170,4 28,4 49,2 73,9 Hajonta 32,9 14 37,6 29,6 Hajonta 24,1 14,3 27 0,7

Hajonta 71,06 17,6 116,2 26,1 Hajonta 42 31,1 57,7 79,6 Hajonta 14,8 21,2 23 54,9

**) t/ opisk./ järj.tyyppi

66 67

t/ opisk./ järj.tyyppi 104 102 143 251

t/ opisk./ järj.tyyppi 49 54 53 153

t/ opisk./ järj.tyyppi 56 55 54 157

**) t/ opisk./ järj.tyyppi 82 84 135 173

t/ opisk./ järj.tyyppi 110 114 122 226

t/ opisk./ järj.tyyppi 70 73 71 184

*) t/ opisk./ Hajonta järj.tyyppi 21,1 77 20,6 89 38,2 99 60,6 184

123

(2/3)

Liite 8 Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2005 - 2007 *) = kaikki koulutusalan tunnit/ kaikki koulutusalan opiskelijat **) = Ko. järjestäjätyypin kaikki alan tunnit/ ko. järjestäjätyypin kaikki alan opiskelijat

Vuosi 2006 Humanistinen ja kasvatusala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 0 7 25 0

Kulttuuriala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 11 35 20 5

Yhteiskuntatiet. ja hallinnon ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 13 37 17 2

Luonnontieteiden ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 13 38 16 2

Tekniikan ja liikenteen ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 16 56 21 4

Luonnonvara ja ympäristöala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 6 31 10 3

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 14 40 19 4

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

124

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

n 13 55 21 6

Min 0 43 34 0 Min 58 45 20 66 Min 43 33 19 142 Min 41 18 18 145 Min 52 48 11 44 Min 74 24 79 66 Min 50 48 44 66 Min 63 53 42 66

Maks 0 132 113 0 Maks 237 240 230 314 Maks 157 151 160 191 Maks 152 133 126 161 Maks 162 119 180 239

63

93

54

56

85

116 Maks 198 148 189 320 Maks 84 117 105 254 Maks 120 143 188 337

72

88

Ka 0 72,9 62,2 0 Ka 108,4 88,6 133,3 218,4 Ka 74,1 55,8 58,8 166,4 Ka 67,5 58,4 63,1 153 Ka 91,5 85 115,1 162 Ka 125,5 93,1 126,6 234 Ka 70,6 76 71,1 178,3 Ka 81,6 91,8 102 186,7

*)

*)

*)

*)

*)

*)

*)

*)

Hajonta 0 36,6 19,6 0 Hajonta 58,6 32,5 54,5 104,2 Hajonta 33,5 20,9 36,0 34,6 Hajonta 32,3 21,7 38,3 11,3 Hajonta 27,8 13,7 46,3 86,3 Hajonta 50,0 29,4 55,2 145,5 Hajonta 10,9 17,0 19,6 79,8 Hajonta 18,0 20,1 41,3 89,3

**) t/opisk./ järj.tyyppi 0 63 63

t/ opisk./ järj.tyyppi 97 75 138,3 243

t/ opisk./ järj.tyyppi 56 53 52 179

t/ opisk./ järj.tyyppi 59 54 55 149 **) t/ opisk./ järj.tyyppi 83 82 131 155,5

t/ opisk./ järj.tyyppi 121 113 121 213

t/ opisk./ järj.tyyppi 74 72 70 177,9

t/ opisk./ järj.tyyppi 78 86 97 188

(3/3)

Liite 8 Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2005 - 2007 *) = kaikki koulutusalan tunnit/ kaikki koulutusalan opiskelijat **) = Ko. järjestäjätyypin kaikki alan tunnit/ ko. järjestäjätyypin kaikki alan opiskelijat

Vuosi 2007

Humanistinen ja kasvatusala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 0 7 25 0

Kulttuuriala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 11 34 20 5

Yhteiskuntatiet. ja hallinnon ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 11 38 18 2

Luonnontieteiden ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 11 39 15 2

Tekniikan ja liikenteen ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 15 53 22 4

Luonnonvara ja ympäristöala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 5 31 10 3

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

N 14 41 18 4

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

Lähteet:

N 11 52 21 6

Min 0 40 35 0 Min 50 48 30 66 Min 41 34 20 120 Min 35 16 13 145

Min 58 65 46 66 Min 88 26 48 66 Min 52 43 43 66 Min 62 62 35 66

Maks 0 208 117 0 Maks 232 154 227 301 Maks 125 121 160 209 Maks 168 131 145 197

Maks 403 121 590 264

63

97

54

57

86

117 Maks 149 194 196 306 Maks 94 119 111 289 Maks 129 150 193 305

Ka 0,0 81,0 65,3 0,0 Ka 102,0 89,0 131,0 207,0 Ka 62,0 56,0 69,0 165,0 Ka 62,0 58,0 80,0 171,0

Ka

84,0 141,0 172,0 Ka 109,0 97,0 120,0 221,0 Ka 72,0 76,0 68,0 176,0 Ka 83,0 93,0 99,0 182,0

*)

*)

*)

*)

*)

*)

Hajonta 0 58,8 22,4 0 Hajonta 53,6 24,1 49,8 103,1 Hajonta 23,0 17,0 45,0 63,0 Hajonta 36,7 21,5 42,9 36,8

Hajonta 86,7 11,3 109,4 87,8 Hajonta 24,7 36,0 45,2 134,2

**) t/ opisk./ järj.tyyppi 0 58,7 63,9 0

t/ opisk./ järj.tyyppi 88 89 131 239

t/ opisk./ järj.tyyppi 51 54 53 190

t/ opisk./ järj.tyyppi 55 56 62 153

**) t/ opisk./ järj.tyyppi 84 83 129 179

t/ opisk./ järj.tyyppi 116 116 115 206

74

*) t/ opisk./ Hajonta järj.tyyppi 12,3 77 18,7 73 21,4 69 93,3 155

89

*) t/ opisk./ Hajonta järj.tyyppi 19,1 81 20,7 88 40,4 92 80,0 179

Kustannussovellus 2005. Ammatillinen koulutus.Lopullinen raportti. Raportti K02OF6AOS. 6.10.2006.

Kustannussovellus 2006. Ammatillinen koulutus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS. 25.9.2007 Kustannussovellus 2007. Ammatillinen koulutus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS.10.9.2008.

125

126

Lähiopetus (t/ov) n=9 1 31 19,3 13,9

Lähiopetus (t/ov) n = 12 25 34 29,7 2,3

To-ohjaus Amm.os.näytöt Henkilökohtainen (t/opisk./ov) (t/näyttö) ohjaus (t/opisk./lv) n = 14 n=9 n = 11 0,45 0,15 0,04 2,4 6 38 1,3 1,5 6,6 6,6 1,8 11

To-ohjaus Amm.os.näytöt Henkilökohtainen (t/opisk./ov) (t/näyttö) ohjaus (t/opisk./lv) n = 15 n=6 n=6 0,45 0,25 0,04 2,4 4 12 1,4 2,6 4,2 0,5 4,2 4,1

Lähiopetus (t/ov) n = 22 24 32 27,2 2,2

To-ohjaus Amm.os.näytöt Henkilökohtainen (t/opisk./ov) (t/näyttö) ohjaus (t/opisk./lv) n = 22 n = 14 n = 17 0,4 0,15 0,04 2,5 6 38 1 1,7 5,4 0,5 1,7 8,9

Minimi Maksimi Ka. Hajonta

Lähiopetus (t/ov) n = 21 24 32 27,3 2,2

To-ohjaus Amm.os.näytöt Henkilökohtainen (t/opisk./ov) t/näyttö) ohjaus (t/opisk./lv) n = 21 n = 17 n = 15 0,4 0,15 0,04 2 6 38 0,93 1,5 5,9 0,46 5,6 9,4

Luonnontieteellinen ala

Minimi Maksimi Ka. Hajonta

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

Minimi Maksimi Ka. Hajonta

Kulttuuriala

Minimi Maksimi Ka. Hajonta

Humanistinen ja kasvatusala Lähiopetus (t/ov) n = 22 28 34 30,2 1,5

To-ohjaus Amm.os.näytöt Henkilökohtainen (t/opisk./ov) t/näyttö) ohjaus (t/opisk./lv) n = 22 n = 11 n = 15 0,9 0,25 0,04 2,4 7 38 1,3 1,9 5,3 0,4 5,3 9,6

Lähiopetus (t/ov) n = 11 28 32 30,4 1,4

To-ohjaus Amm.os.näytöt Henkilökohtainen (t/opisk./ov) (t/näyttö) ohjaus (t/opisk./lv) n = 11 n=7 n=9 1 0,25 0,04 1,5 4 5 1,2 1,9 2,2 0,24 1,3 1,7

Lähiopetus (t/ov) n = 18 20,4 32 28,2 2,6

To-ohjaus Amm.os.näytöt Henkilökohtainen (t/opisk./ov) (t/näyttö) ohjaus (t/opisk./lv) n = 18 n=9 n = 15 1 0,25 0,04 3 3 12 1,4 1,7 3,8 0,5 1 3

Minimi Maksimi Ka. Hajonta

Lähiopetus (t/ov) n = 23 28 32 29,9 1,2

To-ohjaus Amm.os.näytöt Henkilökohtainen (t/opisk./ov) (t/näyttö) ohjaus (t/opisk./lv) n = 22 n = 11 n = 17 0,9 0,25 0,04 2 3 12 1,2 1,2 3,1 0,3 0,9 3

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Minimi Maksimi Ka. Hajonta

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Minimi Maksimi Ka. Hajonta

Luonnonvara ja ympäristöala

Minimi Maksimi Ka. Hajonta

Tekniikan ja liikenteen ala

Liite 9

Koulutuksen järjestäjien ilmoitus tuntiresursoinnista opetuksen ja ohjauksen eri toimintamuodoille, kun resurssit ovat koulutusaloille erilaiset

2004

2005

218

59

605

113

28

272

Yhteiskuntatieteiden ja hallinnon ala

Luonnontieteiden ala

Tekniikan ja liikenteen ala

Luonnonvara- ja ympäristöala

Sosiaali-, terveysja liikunta-ala

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

1603

316

296

4350

81

302

263

12

301

22

125

624

65

205

102

2

1820

392

376

4611

158

403

314

18

298

26

136

637

61

224

141

2

2096

481

463

5125

218

486

389

39

306

22

148

654

67

243

140

0

2282

651

547

5697

323

586

499

85

0

298

27

156

707

82

265

161

Lähde: Wera – web -raportointipalvelu: Erityisopetus, toisen asteen ammatillisen koulutuksen erityisopetuksen opiskelijamäärä (aikasarja). Päivitetty 12/2008

113

3

Kulttuuriala

Humanistinen ja kasvatusala

Koulutusala

2003

2006

2007

2443

788

615

5985

349

648

525

133

316

15

150

748

84

249

158

0

2466

838

672

6238

376

674

619

133

EriMuu EriMuu EriMuu EriMuu EriMuu EriMuu tyisoppi- oppi- tyisoppi- oppi- tyisoppi- oppi- tyisoppi- oppi- tyisoppi- oppi- tyisoppi- oppilaitos laitos laitos laitos laitos laitos laitos laitos laitos laitos laitos laitos

2002

16

-46

33

24

42

14

40

-100

54

165

333

43

364

123

135

1008

% Kasvu% Kasvu muissa erityisoppi- oppilaitoklaitoksissa sissa

Kasvu

Liite 10

Erityisopiskelijat eri koulutusaloilla opetussuunnitelmaperusteisessa oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa, alle 24-vuotiaat vuosina 2002 - 2007 erityisoppilaitoksissa ja muissa oppilaitoksissa

127

Liite 11a Erityyppisten koulutuksen järjestäjien ammatilliseen peruskoulutukseen osoitettavista määrärahoista päättävät tahot

Kunta Päättäjä

Yksityinen

Valtio

lkm

%

lkm

%

lkm

%

lkm

%

Kuntayhtymän valtuusto

-

-

15

29

-

-

-

-

Kuntayhtymän hallitus

-

-

15

29

-

-

-

-

Kunnan/kaupungin valtuusto

9

36

-

-

-

-

-

-

Kunnan/kaupungin hallitus

1

4

-

-

-

-

-

-

Vastuulautakunta

7

28

1

2

-

-

-

-

Säätiön/yhtiön hallitus

-

-

-

-

-

-

-

-

Johtokunta

1

4

-

-

8

21

-

-

Kuntayhtymän johtaja

-

-

5

10

-

-

-

-

Johtava rehtori/vastuuviraston johtaja

1

4

2

4

1

3

-

-

Oppilaitoksen johtoryhmä

-

-

5

10

7

18

-

-

Rehtori

5

20

5

10

15

39

2

67

Koulutusvastaava (tai vastaava)

-

-

3

6

3

8

-

-

Muu

1

4

-

-

4

11

1

33

25

100

51

100

38

100

3

100

MAININTOJA YHTEENSÄ

128

Kuntayhtymä

Liite 11b Erityyppisten koulutuksen järjestäjien ammatilliseen peruskoulutukseen osoitettavista opetus- ja ohjaustunneista päättävät tahot

Kunta Päättäjä

Kuntayhtymä

Yksityinen

Valtio

lkm

%

lkm

%

lkm

%

lkm

%

Kuntayhtymän valtuusto

-

-

3

6

-

-

-

-

Kuntayhtymän hallitus

-

-

6

12

-

-

-

-

Kunnan/kaupungin valtuusto

-

-

-

-

-

-

-

-

Kunnan/kaupungin hallitus

-

-

-

-

-

-

-

-

Vastuulautakunta

-

-

-

-

-

-

-

-

Säätiön/yhtiön hallitus

-

-

-

-

4

7

-

-

Johtokunta

2

12

1

2

4

7

-

-

Kuntayhtymän johtaja

-

2

4

-

-

-

Johtava rehtori

1

6

1

2

1

2

-

-

Oppilaitoksen johtoryhmä

3

19

7

14

10

19

-

-

Rehtori

7

44

18

36

19

35

2

100

Koulutusvastaava (tai vastaava)

3

19

10

20

11

21

-

-

Muu

-

-

2

4

5

9

-

-

16

100

50

100

54

100

2

100

MAININTOJA YHTEENSÄ

129

130 Koulutuksen järjestäjien vastausten perusteella Opettajien vastausten perusteella

Opiskelijoiden vastausten perusteella

Työelämän edustajien vastausten perusteella

1. Tilastojen perusteella: 1. Kyselyssä saadut koulutuk- 1. Opetukseen ja ohjaukseen 1. Opiskelijoiden haastatte- 1. Opettajien tuntimäärä luissa ilmeni: työssäoppimisen ohjaosoitetut tuntimäärät: opetustunnit/opiskelisen järjestäjien vastaukset _ Opetuksen ja ohjauk_ Lähiopetus: 1 - 40 t/ov ukseen pieni ja- tunnusluku vaihteli vahvistavat koulutusalojen Opetuksen ja _ Työssäoppimisen ohjaus sen määrä vaihteli koukoulutuksen järjestäjien ja välisen opetustuntia/ ohjauksen määrä (alaluku 5.5) lutusaloittain. t/opisk./ov: 0,03 - 30 t koulutusalojen välillä opiskelija tunnusluvun jos määrä oli opis Amm. osaamisen näyttö_ _ _ vuonna 2001 vaihtelu oli vaihtelun _ vastausten perusteella kelijoiden mielestä prosessi, t/näyttö: 0,16 47 - 145 opetustuntia/ riittämätön, se oli - 30 t opiskelija ja vaihtelu oli 47 - 105 _ Henkilökoht. opintojen _ vuonna 2007 se oli sitä ammatillisissa opetustuntia/opiskelija opinnoissa ohjaus, t/opiskelija/lv: 49 - 143 opetustuntia/ koulutusalasta ja jär0,05 - 76 t opiskelija koulutusalasta jestäjätyypistä riippuen _ Ohjauksen määrä on (taulukko 10) riippuen (kuvio 5) _ vuosien 2001 - 2004 riittävä jos sitä itse 2. Opettajien näkemys ope2. Opetustuntia/opiskelijaaktiivisesti hakee. kehitys kuviossa 3 ja tussuunnitelmien tavoitteitunnusluku oli pienempi liitteessä 7 den saavuttamisesta: 40 % suurilla ja keskisuurilla (alaluku 5.4) _ vuosien 2005 - 2007 mielestä 5 % opiskelijoista koulutuksen järjestäjillä kehitys kuviossa 4 ja ei saavuta tavoitteita, 36 % kuin pienehköillä ja pienilliitteessä 8 mielestä 6 - 10 % ja 24 % lä (taulukko 7) mielestä yli 10 % opiskeli3.

Opetukseen ja ohjaukseen 2. Kuntayhtymä- ja suurilla joista ei saavuta tavoitteita kohdistetut tuntimäärät: koulutuksen järjestäjillä _ Lähiopetus: 24 - 35 t/ov eli määrä on huolestuttava opetustuntia/opiskelija_ Työssäoppimisen ohjaus (kuvio 18) tunnusluku oli pienin milt/opisk./ov: 0,25 - 13 t 3. Opettajien näkemykset tei kaikilla koulutusaloilla _ Amm. osaamisen näyttö- opetussuunnitelmien (ks. liitteet 7 ja 8) tavoitetasoista olivat eriprosessi, t /näyttö: laiset, jolloin opetuksen 0,25 - 42 t _ Henkilökoht. opintojen ja ohjauksen riittävyyden mittaamiseksi mittari ei ohjaus, t/opiskelija/lv: toiminut tältä osin 0,5 - 20 t (taulukko 9)

Kysymys 1

Selvitettävät kysymykset

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusraportit 2001 - 2007

Liite 12 (1/3)

Keskeiset tulokset taulukon muodossa

Näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä

Kysymys 3

Syyt opetustuntien vaihteluun

Kysymys 2

Selvitettävät kysymykset

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusraportit 2001 - 2007 Opettajien vastausten perusteella

(alaluku 5.4)

2. Koulutuksen järjestäjätyyppi

1. Koulutusala

Opiskelijoiden vastausten perusteella

Työelämän edustajien vastausten perusteella

1. Opetuksen määrä on 1. Työelämän edustajien 1. Viidennes koulutuksen 1. Lähiopetustunnit/ov: mielestä opettajilla järjestäjistä ei mielestään 41 % opettajista piti tuntiosalle riittävä, osalle ei on riittämättömästi pysty järjestämään riittämäärää riittävänä (kuvio 18) - riippuu opiskelijasta/ mahdollisuuksia osalvästi opetusta opiskeluryhmästä ja kou_ suuret kunta- ja kun2. Työssäoppimisen ohjauslistua opiskelijoiden lutusalasta tunnit: 31 % piti tuntimäätyössäoppimisen tayhtymäjärjestäjät kuu_ jos riittämättömyyttä, rää riittävänä (kuvio 18) ohjaamiseen ja työsluivat useammin tähän lisää opetusta ja ohjasäoppimisen ohjaajien joukkoon kuin muut 3. Ammattiosaamisen näytöt, usta kaivattiin ammatiltukemiseen (alaluku 5.1.1) tunnit: 13 % piti tuntimäälisiin opintoihin (kuvio 9) rää riittävänä (kuvio 18) 2. Runsas kymmenes2. Opettajilla ei riittävästi osa piti ammatillisten 2. Riittävästi yksilöohjausta 4. Opiskelijoiden henkilökohaikaa työssäoppimisen opintojen opetuksen pystyi tarjoamaan viidentainen ohjaaminen, tunnit: ohjaukseen määrää täysin riittänes suurista koulutuksen 13 % piti tuntimäärää riittämättömänä (alaluku 5.4) järjestäjistä ja ryhmäohjavänä (kuvio 18) (alaluku 5.5) usta vajaa puolet 5. Eri koulutusalojen välillä (kuviot 10 ja 11) oli eroja resurssien riittävyydessä eri opetus- ja ohjausmuodoille (taulukot 11 - 14)

(alaluku 4.7)

3. Opintojen tavoitteiden vaativuus

2. Opiskelijoiden haasteellisuus (esim. erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat)

1. Koulutusalakohtaiset yksikköhinnat

Koulutuksen järjestäjien vastausten perusteella

Liite 12 (2/3)

131

132

Syyt eroihin ja riittämättömyyteen

Kysymys 4

Koulutuksen järjestäjien vastausten perusteella

5. Opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat

4. Kasvanut määrä erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita

3. Integroidut opiskelijaryhmät

2. Taidoiltaan, tiedoiltaan ja motivaatioltaan hyvin eritasoiset opiskelijat

2. Opettajien kiire

1. Pienet tuntimäärät, suuret opetusryhmät 3. Opettajakohtaiset erot opiskelijoiden ongelmien tunnistamisessa ja niihin tarttumisessa

1. Koulutusala

Opiskelijoiden vastausten perusteella

Syitä riittämättömyyteen:

Opettajien vastausten perusteella

6. Lisääntynyt yksilöllisen 2. Taloudelliset syyt: _ Järjestäjäkohtaiset ykopetuksen ja ohjauksen tarve sikköhinnat eivät vastaa koulutuksesta aiheutuvia 7. Liian vaativat opetussuunkustannuksia nitelman tavoitteet _ Oppilaitos ei saa käyttöönsä koko yksikköhin- 8. Omien pedagogisten taitotaa jen puutteet _ Kasvanut määrä erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita

1. Koulutuksen järjestäjien 1. Koulutuksen järjestäjien koko ja järjestäjätyyppi koko ja järjestäjätyyppi aiheuttivat eroja kouluaiheuttivat eroja koulutuktuksen järjestäjien välillä: sen järjestäjien välillä: _ suurempien suhteelliset Suurista järjestäjistä kaksi kolmannesta piti opetukresurssit (opetustuntia/ sensa määrää riittävänä ja opiskelija-tunnusluvut) pienistä niin teki 93 % olivat pienemmät kuin _ järjestäjätyypeistä valpienten ja pienehköjen koulutuksen järjestäjien tiojärjestäjistä kaikki ja yksityisistä järjestäjistä 87 % pystyi mielestään järjestämään opetusta riittävästi, kuntayhtymäjärjestäjistä siihen ylsi 77 % ja kuntajärjestäjistä 72 %

Selvitettävät kysymykset

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusraportit 2001 - 2007

Työelämän edustajien vastausten perusteella

Liite 12 (3/3)

Opetushallitus

Hakaniemenranta 6, PL 380 00530 Helsinki puhelin: 040 348 7555 (vaihde) opetushallitus@oph.fi www.oph.fi

Turun ammatti-instituutti

Kellonsoittajankatu 9-11, PL 955 20101 Turku puhelin: (02) 2633 3000 (vaihde) ammatti-instituutti@turkuai.fi www.turkuai.fi

ISBN 978-952-99956-7-7 (nid.)

ISBN 978-952-99956-8-4 (pdf)