Hippuja VaSkoolista. Tuloksia ja hyviä käytäntöjä. by Teppo Koponen

VaSkooli - koulutustakuumallin kehittäminen Turun ja Salon seutukuntiin. Loppujulkaisu

Hippuja VaSkoolista

Tuloksia ja hyviä käytäntöjä

Hippuja VaSkoolista Tuloksia ja hyviä käytäntöjä Toimittaja Matti Mäkelä VaSkooli - koulutustakuumallin kehittäminen Turun ja Salon seutukuntiin. Loppujulkaisu

SISÄLLYSLUETTELO ALUKSI Johdanto.....................................................................................................6 VaSkoolin koulutustakuumalli................................................................7 Tutkittua tietoa koulutustakuusta...................................................... 14 Hippuja VaSkoolista – Projektin tuloksia ja hyviä käytäntöjä VaSkooli-projektin loppujulkaisu

NIVELVAIHEESSA JA ENNEN

Matti Mäkelä

Nivelvaiheyhteistyö turvaa opiskelijan siirtymisen perusopetuksesta toiselle asteelle............................... 23

Taitto:

Toimintaluokan pedagogiset järjestelyt............................................ 28

Toimittaja:

Markku Pennanen Kuvatoimittaja:

Liedon tsemppikuuri............................................................................. 32

Kirsti Bergman

Naantali ja Raisio: yhteistyön 3-tasomalli......................................... 35

Painopaikka:

Kaarinan malli......................................................................................... 40

Ekenäs Tryckeri Ab Julkaisija: VaSkooli-projekti

OHJAUS MALLILLAAN

Rahoittaja:

Ohjaamo.................................................................................................. 47

Euroopan sosiaalirahasto Opetusministeriö

Kehittämiskeskus................................................................................... 50

Projektin toteuttajaorganisaatiot ISBN-numero: 978-952-99956-1-5 VaSkooli-projektin toteuttajaorganisaatiot: Turun ammatti-instituutti (hallinnoiva organisaatio)

Ohjaajien verkosto................................................................................ 52 Ryhmämuotoinen tuki opiskelijoille Turun ammatti-instituutissa................................................................ 56 Perhekeskeinen työ oppijan tukena.................................................. 61

Turun kaupungin opetuspalvelukeskus Turun kaupungin nuorisoasiainkeskus Turun yliopisto / Koulutussosiologian tutkimuskeskus Kaarinan kaupunki

TÄÄLTÄ TULLAAN ELÄMÄ Rästipaja Majakka näyttää suunnan kohti valmistumista............... 69

Liedon kunta Naantalin kaupunki

Koulutuksesta työelämään -nivelvaiheen haasteet......................... 71

Raision kaupunki Salon seudun koulutuskuntayhtymä VaSkooli-projekti on osa koko EU:n alueella toteutettavaa EQUAL-ohjelmaa.

Suomi 2020 – koulutusta, takuulla..................................................... 74

Johdanto Koulutustakuun eteen tehdään tällä hetkellä työtä laajalla rintamalla. Tavoitteen mukaan vuonna 2008 perusopetuksen päättävistä nuorista 96 % jatkaa seuraavana syksynä toisen asteen eri oppilaitoksissa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. Viime vuosien myönteisestä kehityksestä huolimatta edelleen tarvitaan työtä erilaisten joustavampien koulutusmallien sekä uusien ohjaus- ja tukikäytäntöjen kehittämiseksi ja käyttöön ottamiseksi. Lisäksi on välttämätöntä varmistaa, että esimerkiksi toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa on riittävästi koulutuspaikkoja, ja että ne on lisäksi oikein kohdennettu. Tähän työhön VaSkooli-projekti on osallistunut kehittämällä Turun ja Salon seutukuntiin koulutustakuumallia, jota voidaan hyödyntää myös muualla Suomessa. Yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa on luotu esimerkiksi uusia toiminta- ja yhteistyömalleja, joiden avulla voidaan edistää nuorten siirtymistä jatko-opintoihin ja työelämään sekä ehkäistä opintojen keskeyttämisiä. Hankkeen tuloksellisuudesta kertoo se, että useimmat kehitetyistä toimintamalleista ja hyvistä käytännöistä on otettu tai ollaan ottamassa osaksi normaalia toimintaa emo-organisaatioissa. Kädessäsi olevan VaSkooli-projektin loppujulkaisun tavoitteena on esitellä hankkeen tuloksia sekä niiden pohjalta syntynyttä koulutustakuumallia. Projektin kestäessä sen toteuttajatahot muokkasivat omia toimintatapojaan ja loivat puitteet kehittämistyölle etsimällä vastauksia näennäisen yksinkertaisiin kysymyksiin: Miten voidaan varmistaa nuorten siirtyminen toiselle asteelle perusopetuksen jälkeen? Miten ehkäistään koulutusten keskeyttämisiä? Mitkä mallit toimivat ja miksi? Kaikkein keskeisin kysymys oli kuitenkin se vaikein: Miksi Suomi tarvitsee koulutustakuuta? Ilmeisin vastaus lienee se, että erityisesti väestön ikääntyessä on entistä tärkeämpää varmistaa, että maassamme riittää koulutettuja osaajia myös tulevaisuudessa. Ehkä parhaiten asian kiteytti murrerunoilija Heli Laaksonen, joka vastasi aihetta koskeneeseen kyselyyn seuraavasti: ”Ihmise onni tule siit, et hänel o oma paikka täsä maailmas, oma merkitys ja tarkotus. Ammatin kaut ihmine rakentta oman pesäkolos ja vahvista miältäs, taito ja tiato antta rohkeut ja riamu. Kaikil tavoil tarttis autta nuari saama maailmasyrjäst kii jo iha alust saak.” VaSkooli-projektin toiminnan mahdollistaneessa kehittämiskumppanuudessa ovat olleet mukana seuraavat tahot: Turun ammatti-instituutti (hallinnoiva organisaatio), Turun kaupungin opetuspalvelukeskus, Turun kaupungin nuorisoasiainkeskus, Turun yliopisto / Koulutussosiologian tutkimuskeskus, Kaarinan kaupunki, Liedon kunta, Naantalin kaupunki, Raision kaupunki ja Salon seudun koulutuskuntayhtymä. VaSkooli-projekti on osa koko EU:n alueella toteutettavaa EQUAL-ohjelmaa, jonka tavoitteena on yhteistyön avulla kehittää uusia keinoja, joilla torjutaan syrjäytymistä, syrjintää sekä epätasa-arvoa työmarkkinoilla. Pyrkimyksenä on tukea erityisesti heikoimmassa työmarkkinaasemassa olevien ja vaikeasti työllistettävien työelämäkynnyksen ylittämistä.

jatus nuorten koulutustakuusta nousi laajemmin esiin vuonna 2003 edellisen hallituksen työllisyysohjelman myötä. Tuolloin opetusministerinä toimineen Tuula Haataisen mukaan tavoitteena oli, että yksikään nuori ei jää koulutuksen ulkopuolelle. ”Suomella on oltava asemastaan kansainvälisessä työnjaossa visio, joka perustuu kansalliseen vahvuuteemme, korkeaan koulutustasoon sekä kykyyn tuottaa uusia ideoita ja innovaatioita”, Haatainen painotti hallituksen työllisyysohjelman seminaarissa Helsingissä kyseisen vuoden joulukuussa.

Tarkemmin koulutustakuun tavoitteeksi määrittyi, että vuonna 2008 vähintään 96 % perusopetuksen päättävistä nuorista jatkaa samana vuonna toisen asteen eri oppilaitoksissa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. Myös Matti Vanhasen keväällä 2007 työnsä aloittaneen toisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu selkeä vaatimus koulutustakuun toteuttamisesta: ”Jokaiselle perusopetuksen päättävälle nuorelle turvataan koulutuspaikka sekä riittävät opintojen ohjaus- ja tukitoimet.”

Miksi koulutustakuuta tarvitaan?

Matti Mäkelä Kirjoittaja on VaSkooli-projektin projektipäällikkö

Koulutustakuun tarpeellisuudesta tuntuu vallitsevan laaja konsensus. Mutta miksi sitten jokaisen nuoren saaminen jatkoopintoihin on niin tärkeää? Asiaa voidaan tarkastella periaatteessa kahdesta näkökulmasta: yhteiskunnan ja yksilön. Yhteiskunnan kannalta syrjäytyminen on äärimmäisen kallista. Euron tarkkuudella on mahdotonta koskaan laskea, kuinka paljon yksi syrjäytynyt nuori tuo kustannuksia yhteiskunnalle, mutta jonkinlaisen kuvan asiasta antaa Valtiontalouden tarkastusviraston tuore raportti Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Raportti toteaa, että ”jos nuori ajautuu sosiaalisesti huono-osaiselle elämän uralle ja syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta, niin tästä aiheutuu yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin kyseinen henkilö täyttää 60 vuotta”. Kaikkiaan nuorten syrjäytymisestä aiheutuvat kustannukset ovat raportin mukaan miljardiluokkaa. Onkin selvää, että niin valtion kuin kuntienkin tasolla sijoitus syrjäytymisen ehkäisyyn mahdollisimman varhaisessa

Takuulla koulutukseen – VaSkooli-projektin koulutustakuumalli

Turussa 12.10.2007 Projektipäällikkö Matti Mäkelä

vaiheessa on erittäin tehokasta säästämistä. Seuraavat luvut osoittavat hyvin, minkä kokoluokan menoeristä on kysymys: -

vuosittain noin 3000 nuorta jää peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa opintonsa keskeyttää ammatillisessa peruskoulutuksessa noin 30 ja lukiokoulutuksessa noin 11 prosenttia nuorista ilman työtä tai koulutuspaikkaa on maassamme eräiden arvioiden mukaan jopa yli 90 000 nuorta

Lisäksi on hyvä muistaa, että yhteiskunnan ikärakenteen muuttumisen myötä nuorten ammatillisen koulutuksen tehtävä osaavan työvoiman saatavuuden turvaajana tulee yhä tärkeämmäksi. Työministeriön Työvoima 2025 -raportin mukaan ensi vuosikymmenellä uuden koulutetun työvoiman kokonaistarve on vuosittain vähintään 65 000 henkeä. Kun tähän tietoon lisätään se tosiasia, että vastaavasti ensi vuosikymmenellä 16-21vuotiaiden nuorten keskimääräinen ikäluokka on ainoastaan 64 000 henkeä, on helppo huomata, että vaikka elinkeinoelämän tarpeisiin voidaan vastata muillakin toimilla (esimerkiksi työperäinen maahanmuutto, aikuiskoulutuksen tehostaminen), niin suomalainen yhteiskunta tarvitsee tulevaisuudessa jokaista osaajaa. Koulutustakuun voi nähdä myös osana suomalaista – tai laajemmin ajatellen pohjoismaista – yhteiskuntamallia, jossa tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoamisen kaikille ja heikommassa asemassa olevista huolehtimisen nähdään olevan arvoja sinänsä. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimus-

keskuksen erikoistutkija Sakari Ahola huomauttikin VaSkooli-projektin tiedotuslehdessä koulutustakuun olevan tärkeä ideologinen väline: ”Se viestittää, kuten esimerkiksi vastaava amerikkalainen ohjelma No Child Left Behind, että ketään ei jätetä. Se tavallaan pakottaa toiminnan tasolla pitämään huolen siitä, että ensinnäkin koulutuspaikkoja on riittävästi, ja toiseksi, että on joku ’peräpään valvoja’, joka huolehtii siitä, että se vihon viimeinenkin Matti tai Maija oman koulutuspaikkansa löytää.” Samoilla linjoilla oli myös samassa lehdessä koulutustakuun tärkeyttä korostanut Salon seudun koulutuskuntayhtymän johtaja Pasi Kankare: ”Yksilön kannalta koulutustakuu antaa kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet toteuttaa unelmiaan työurasta. Koulutustakuu on yksi demokraattisen yhteiskunnan yksilön perusoikeuksista.” Yksilön kannalta koulutustakuun toteutuminen tai toteutumattomuus voikin merkitä eroa hyvän elämän ja tragedian välillä. VaSkooli-projektin avausseminaarissa puhunut maaherra Rauno Saari muistutti tuolloin, että syrjäytymisen hintaa tulee mitata myös muilla kuin pelkästään taloudellisilla mittareilla: ”Rahalla ei kuitenkaan todellista menetystä mitata. Kyse on elämästä ja se on ainutkertaista.”

Hankkeen aikana saatujen kokemusten perusteella voidaan todeta, että koulutustakuuta toteutettaessa tulisi kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin: - tiedottaminen ja tiedonsiirto perus- ja toisen asteen välillä - eri hallintokuntien ja kouluasteiden sekä alueellisen yhteistyön ja työnjaon kehittäminen - matalan kynnyksen ohjauspaikkojen tarve ja jälkiohjauksen kehittäminen - uusien ohjaus-, tuki- ja muiden toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto niin perusopetuksessa kuin toisella asteella - koulutuspaikkojen riittävyyden ja oikean suuntaamisen varmistaminen - uusien toimintamallien ja yhteistyön kehittäminen siirryttäessä koulusta työelämään

Tiedottaminen ja tiedonsiirto perus- ja toisen asteen välillä Ammatillisen koulutuksen läpäisytilastot kertovat, että noin 60 000 toisen asteen ammatillisen perustutkinnon aloittaneesta valmistui kolmen vuoden tavoiteajassa vain 61 prosenttia. Viiden vuoden tarkastelujaksolla läpäisyprosentti oli 70. Opintonsa keskeyttäneiden osuus ammatillisessa peruskoulutuksessa oli noin 30 ja lukiokoulutuksessa noin 11 prosenttia. Virheellisistä valinnoista johtuvien keskeyttämisten vähentämiseksi on VaSkooli-projektissa lisätty peruskoulun jälkeisestä koulutustarjonnasta ja toisen asteen opiskelusta tiedottamista peruskoulun päättäville nuorille. Esimerkiksi Turun ammattiinstituutin urasuunnittelijat jakoivat lukuvuonna 2006-2007 tietoa toisen asteen opinnoista lähes 4000 peruskoulun päättöluokkalaiselle Turussa ja lähikunnissa. Lisäksi peruskoulun päättöluokkalaisille tarjottiin mahdollisuus koulukokeiluihin, joihin osallistui samaisena lukuvuonna yli 600 oppilasta. Keskeyttämisten vähentämiseksi on lisäksi ensiarvoisen tärkeää, että opiskelijan opintojen ja mahdollisten tukitoimien järjestämiseksi vaadittavaa tietoa voidaan siirtää perus- ja toisen asteen välisessä nivelvaiheessa. Salon seudulla nivelvaiheen tie-

Koulutustakuumallin kehittäminen Turussa ja Salossa VaSkooli-projektin päämääränä oli kehittää Turun ja Salon seutukuntiin koulutustakuumalli, jota jatkossa olisi mahdol-

Koulutustakuun toteutuminen Turun ja Salon seutukunnissa oulutustakuun toteutumisen osalta kehitys on Turun ja Salon seutukunnissa ollut viime vuosina pääosin myönteistä. Ennen VaSkooli-projektin aloittamista (2004) peruskoulun päättäneestä ikäluokasta jäi koulutuksen ulkopuolelle yhteensä 6,1 %, mutta viimeisten saatavilla olevien tilastojen (2006) mukaan enää 4,9 %. Erityisen myönteistä kehitys oli Salon seudulla, missä sekä vuosina 2005 että 2006 koulutuksen ulkopuolelle jäi enää 3 % em. ikäluokasta (5,4 % vuonna 2004). Turun seudulla suotuisa kehitys katkesi ainakin hetkellisesti vuonna 2006, jolloin koulutuksen ulkopuolelle jäi 5,3 % peruskoulun päättäneistä, mikä oli lähes prosenttiyksikön verran enemmän kuin vuotta aiemmin. Tapahtunutta selittää lähinnä kaksi tekijää. Ensinnäkin Turussa

lisuus hyödyntää myös muualla Suomessa. Kehitetty malli perustuu moniammatillisiin ohjaus- ja tukitoimiin, joustavaan työelämäyhteistyöhön, oikeanlaisten koulutuspaikkojen riittävyyden varmistamiseen, vanhempien kasvatusvastuun tukemiseen sekä oppilaiden elämänhallinnan ja työelämäkokemusten lisäämiseen.

Koulutuksen ulkopuolelle suoraan peruskoulun jälkeen jääneiden nuorten osuus Turun ja Salon seutukunnissa yhteensä vuosina 2004–2006. 9. ja 10. lk oppilaat ei-päässeet, peruneet tai keskeyttäneet lisä- tai muussa opetuksessa koulutuksen ulkopuolella yht.

2004 4065 437 189 248 6,1 %

2005 4042 402 233 169 4,2 %

2006 4086 421 220 201 4,9 %

Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus Turun seutukunnassa vuosina 2004–2006 lopetettiin juuri kyseisenä vuonna yksi lukio, ja toiseksi vuoden 2006 ikäluokka oli reilun prosentin suurempi kuin vuotta aiemmin. Aloituspaikkojen tuntuvat lisäyksen toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa varmistivat kuitenkin sen, että Turunkin seutukunnassa koulutukseen sijoittuneiden määrä kasvoi myös vuonna 2006. On vaikeaa – ellei jopa mahdotonta – osoittaa, mikä on ollut VaSkooli-projektin osuus kehityksessä, mutta on todennäköistä, että lisääntynyt yhteistyö ja erilaiset uudet ohjaus- ja tukitoiminnot ovat osaltaan edistäneet nuorten sijoittumista koulutukseen. Lisäksi VaSkooli-projektin ja sen toteuttajaorganisaatioiden pyrkimys koulutuspaikkojen lisäämiseen Turun ja Salon seutukunnissa on ollut tekemässä myönteisen kehityksen mahdolliseksi.

9. ja 10. lk oppilaat ei-päässeet, peruneet tai keskeyttäneet lisä- tai muussa opetuksessa koulutuksen ulkopuolella yht.

2004 3377 394 183 6,2 %

2005 3312 370 223 4,4, %

2006 3348 386 207 5,3 %

Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus Salon seutukunnassa vuosina 2004–2006. 9. ja 10. lk oppilaat ei-päässeet, peruneet tai keskeyttäneet lisä- tai muussa opetuksessa koulutuksen ulkopuolella yht.

2004 688 43 6 5,4 %

2005 730 32 10 3%

2006 738 35 13 3%

Lähteet: TietoEnator, yhteishakutilastot, lisäopetusta tarjoavat oppilaitokset.

donsiirtopalaverit oppilashuollon henkilöstölle pidetään Salon seudun ammattiopistossa huhti-toukokuussa. Peruskoulun oppilashuoltohenkilöstö varmistaa tiedonsiirtoluvan oppilaan huoltajalta joko tiedonsiirtolomakkeella tai peruskoulun HOJKS:n laadinnan yhteydessä. Vastaava toimintamalli on käytössä myös Turun ammatti-instituutissa.

Eri hallintokuntien ja kouluasteiden sekä alueellisen yhteistyön ja työnjaon kehittäminen Sektorihallinto ja ongelmat yhteistyön toteuttamisessa niin kunnallisella, alueellisella kuin valtiollisellakin tasolla aiheuttavat edelleen paljon päällekkäisiä toimintoja ja resurssien hukkaamista. Näin siitä huolimatta, että työnjaon ja yhteistyön osalta on esimerkiksi Turun ja Salon seutukunnissa otettu viime vuosina monia myönteisiä askeleita. Sektorihallinnon vuoksi ääritilanteissa samalla nuorella voi olla useita auttajia, jotka eivät välttämättä tiedä toisistaan eivätkä näin ollen pysty koordinoimaan toimintaansa. VaSkooli-projektin aikana tähän ongelmaan on puututtu muun muassa laatimalla turkulaisten nuorten ohjauksesta prosessikuvaus koulutuksen ulkopuolelle jääneiden ja/tai opintonsa keskeyttäneiden nuorten ohjauksen tehostamiseksi. Tavoitteena on, että niin eri toimijoilla kuin nuorilla ja heidän vanhemmillaan on selkeä tieto palveluiden sisällöistä ja kohderyhmistä. Näin nuori välttyy turhaan kiertämästä palvelusta toiseen. Lisäksi hanke on kehittänyt eri kuntien toimijoiden välistä yhteistyötä. Hyvä esimerkki tästä on Turun ja Salon seutukuntien uraohjaajien verkosto, joka tapaa säännöllisesti vaihtaen tietoa sekä keskustellen uusista kehittämistarpeista ja toimivista malleista. Lisäksi eri kunnissa on kehitetty paikallisten toimijoiden yhteistyötä sekä verkostoiduttu aiempaa laajemmin oman kunnan lisäksi myös koko seutukunnan alueella.

Esimerkkinä mainittakoon Kaarinaan perustettu paikallinen yhteistyöverkosto, jonka tehtävänä on toimia linkkinä omaan organisaatioon sekä kehittää paikallisten toimijoiden välistä yhteistyötä. Verkostossa ovat edustettuina hankkeen lisäksi sivistys-, sosiaali- ja nuorisopalvelut, työvoimatoimisto sekä Kaarinan Nuoret Pajamestarit ry. Raisiossa ja Naantalissa on puolestaan kehitetty 3-tasoisen yhteistyön malli, jossa huomioidaan, että eri tasoilla (organisaatio, kunta, seutukunta) yhteistyössä tarvitaan eri toimijoita ja eri toimintatapoja.

Matalan kynnyksen ohjauspaikkojen tarve ja jälkiohjauksen kehittäminen Turun yliopiston koulutussosiologian laitoksen VaSkooli-projektille tekemän tutkimuksen mukaan hankkeen toimenpitei-

siin osallistumisessa ja nuorten auttamisessa keskeisiksi nousivat vapaaehtoisuus ja sitoutuminen. ”Positiivisten tulosten taustalla olikin aina nuoren oma halu muutoksen”, summaa tutkija Suvi Kivelä. Parhaiten vapaaehtoisuuden ja nuoren oman motivaation vaateeseen ovat usein pystyneet vastaamaan erilaiset matalan kynnyksen ohjauspisteet, jotka ovat myös yksi Opetushallituksen määrittelemistä ohjauksen painopistealueista tulevaisuudessa. VaSkooli-projektissa tällaista ohjauspistettä edustaa parhaiten Turun nuorisotoimen yhteydessä toimiva Ohjaamo, joka tukee ja auttaa ilman koulutuspaikkaa jääneitä nuoria Turun seutukunnassa. Ohjaamon toiminnassa keskeisintä on jälkihakupaikoille ohjaaminen, yhteishaussa auttaminen, työharjoittelujaksojen järjestäminen sekä tukitoiminta opiskelujen jo alettua.

Uusien ohjaus-, tuki- ja muiden toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto perusopetuksessa ja toisella asteella Koska oppilaitosten resurssit eivät tulevaisuudessakaan todennäköisesti kasva samaa vauhtia tukitarpeiden lisääntymisen kanssa, vaaditaan uudenlaisia malleja ohjaus- ja tukitoimien järjestämiseen. Hyvä esimerkki ovat Turun ammatti-instituutissa kehitetyt ryhmämuotoiseen ohjaukseen ja vertaistukeen perustuvat Mielialataidot-kurssi ja Äitiryhmä. Ensin mainittu on opiskelijoille tarkoitettu Depressiokoulu-työkirjaan pohjautuva psykoedukatiivinen kurssi, jossa opiskellaan pienryhmässä masennuksen ehkäisy- ja itsehoitotaitoja. Kurssilla nuoret oppivat sosiaalisia taitoja ja vaikeidenkin asioiden jakamista. Äitiryhmä on puolestaan opiskelijaäideille tarkoitettu

VaSkooliin tarttunutta: mitä projektista jäi jäljelle? Projektin tulokset ja siinä kehitetyt erilaiset tuotteet ovat osa hankkeen koulutustakuumallia ja siihen liittyviä ohjaus-, koulutus- ja tukimalleja. Projektissa kehitettyjä tuotteita ja pysyviksi jääneitä käytäntöjä ovat muiden muassa: -

jälkiohjauksen uudet käytännöt (Ohjaamo, kotikunnan tuki keskeyttämistilanteessa jne.) sekä perus- ja toisen asteen välisen nivelvaiheen yhteistyömallit oppilaitosten, kuntien ja seutukuntien tasolla vertaistukiryhmät (mielialataidot-kurssi, äitiryhmä, jännittäjienryhmä, elämänhallinnankurssi) ja uudet koulutusmallit (esimerkiksi toimintaluokka) muut uudet ohjaus- ja tukikäytännöt (esim. rästipaja Majakka ja Tsemppikuuri) koulusta työelämään -nivelvaiheen uudet mallit (esim. erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ohjaus työelämään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa) erilaiset lomakkeet (esim. tiedonsiirto perus- ja toisen asteen välillä, siirtoHOJKS) erilaiset koulutusmateriaalit ja -tuotteet sekä menettelytapaohjeet ja suunnitelmat

tukitoimet eivät auta, mikäli ei ole olemassa koulutuspaikkoja, joihin nuoria voidaan ohjata. Vaikka viime vuosien kehitys on ollut myönteistä (Turun ja Salon seutukuntiin on saatu yli 300 uutta koulutuspaikkaa, joista viimeiset otetaan käyttöön vuonna 2008), voidaan valtiovallalta edelleen perätä suurempaa rohkeutta koulutus- ja aluepoliittisessa päätöksenteossa. ”Ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt rohkeutta siirtää paikkoja harvaan asutuilta alueilta ruuhka-Suomeen, missä 16-vuotiaiden ikäluokka kasvaa nykyisestä aina vuoteen 2015 saakka”, muistutti esimerkiksi Turun ammatti-instituutin johtava rehtori Seija Mattila VaSkooli-projektin tiedotuslehdessä vajaa vuosi sitten. Edellä esitetyn valossa onkin rohkaisevaa huomata, että Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu aloituspaikkojen määrän lisääminen ja niiden suuntaaminen alueellisen työvoimatarpeen mukaan ja kasvukeskuksiin.

Uusien toimintamallien ja yhteistyön kehittäminen siirryttäessä koulusta työelämään Vaikka esimerkiksi VaSkooli-projektin painopiste on peruskoulun ja toisen asteen välisessä nivelvaiheessa sekä toisen asteen opintojen keskeyttämisen vähentämisessä, hankkeen aikana on pyritty kehittämään uusia malleja myös siirryttäessä koulusta työelämään. Salon seudun ammattiopistosta valmistuvien, erityistuen tarpeessa olevien opiskelijoiden ohjaus työelämään toteutetaan yhteistyössä alueen viranomaisten kanssa. Nuorelle tarjotaan lisätukea, jolla varmistetaan työelämään sijoittuminen joko vapaille työmarkkinoille tai tuettuun työhön. Turun ammatti-instituutissa vastaavaan ohjaustoimintaan osallistuu opiskelijahuoltohenkilöstön (opinto-ohjaaja, terveydenhoitaja, urasuunnittelija) lisäksi työvoimatoimistosta yhteistyöhön nimetty henkilö.

Tarkemmin projektin saavuttamista tuloksista ja kehitetyistä tuotteista tämän julkaisun myöhemmissä luvuissa.

ryhmä, jonka tavoitteena on tukea nuorten äitien vanhemmuutta, jakaa kokemuksia ja tukea opiskelijoiden paluuta opintojen pariin äitiysloman jälkeen. Riittävien ohjaus- ja tukitoimien järjestäminen tukee oppilaitoksia myös omien tulostavoitteiden saavuttamisessa. Salon seudun ammattiopistossa huomattiin, että keskeyttämisten lisäksi ongelmana ovat myös valmistumisen viivästyminen tai kokonaan valmistumatta jääminen. Ratkaisuksi kehitettiin Rästipaja Majakka, joka toimii opiskelijan tukena ja antaa ohjausta keskeneräisten kurssien suorittamisessa. Rästipajalla järjestetään myös rästitenttipäiviä. Koko ikäluokan kouluttamisen ideaali tuo uusia haasteita myös perusopetukseen, johon tulisi suunnata lisäresursseja luokkakokojen pienentämiseksi, yksilöllisen ja tehostetun ohjauksen lisäämiseksi sekä joustavampien koulutusväylien kehittämiseksi. Perusopetuksen uusista toimintamuodoista erinomaisia esimerkkejä ovat Liedossa kehitetty Tsemppikuuri sekä Turussa toimiva Toimintaluokka, joiden kohderyhmänä ovat perusopetuksen päättövaiheessa olevat syrjäytymisvaarassa olevat oppilaat. Tsemppikuuri perustuu yksilölliseen ohjaukseen, kun taas toimintaluokan työtapana on toiminta- ja työpainotteinen omaa elämänhallintaa ja oppilaan jatkokoulutusmahdollisuuksia vahvistava opetus ja oppiminen.

Koulutuspaikkojen riittävyyden ja oikean suuntaamisen varmistaminen Varsinais-Suomi on väestöltään ja työpaikoiltaan kasvava maakunta ja myös nuorten (16-21-vuotiaat) ikäluokka kasvaa vielä

Varsinais-Suomessa ammatillisen koulutuksen määrällinen mitoitus on selvästi alimitoitettu ikäluokkien ja työvoiman tarpeeseen nähden

ainakin vuoteen 2011 asti. Tämä merkitsee tarvetta edelleen lisätä erityisesti toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkamääriä. Varsinais-Suomen liitto on opetusministeriölle antamassaan lausunnossa todennut 9.8.2007, että maakunnassa ”ammatillisen koulutuksen määrällinen mitoitus on selvästi alimitoitettu ikäluokkien ja työvoiman tarpeeseen nähden”. Liitto vaatiikin esityksessään ammatillisen perustutkintokoulutuksen nykytarjontaan noin 600 aloituspaikan lisäystä. Suurimmat lisäystarpeet ovat esityksen mukaan tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-aloilla. Myös VaSkooli-projekti on omissa julkaisuissaan ja levittämistoiminnassaan jatkuvasti korostanut koulutuspaikkojen riittävyyden merkitystä. Tosiasiahan on, että mitkään ohjaus- ja

VARHAINEN PUUTTUMINEN KOULUPUDOKKAISIIN, OHJAUS ESIM. TYÖHALLINNON TOIMENPITEISIIN JA TAKAISIN KOULUTUKSEEN

JÄLKIOHJAUS

NIVELVAIHEYHTEISTYÖ



NIVELVAIHEYHTEISTYÖ



 



ohjaus ja tuki joustavat koulutusväylät yritysyhteistyö nivelvaiheyhteistyö perusopetuksen, työhallinnon sekä työelämän kanssa tiedotus ja markkinointi perusopetukseen tiedotus huoltajille toiminnan kehittäminen ja moniammatillisen osaamisen hyödyntäminen hallintokuntien välinen yhteistyö yhteistyö 3. sektorin kanssa pajayhteistyö 



ammattistartti maahanmuuttajien valmistava koulutus valmentava ja kuntouttava koulutus muut 



ohjaus ja tuki innovatiiviset koulutusratkaisut koulukokeilut tet-jaksot tiedonsiirto 2. asteelle (lupa tiedonsiirtoon, siirtoHOJKS) muu nivelvaiheyhteistyö vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö toiminnan kehittäminen ja moniammatillisen osaamisen hyödyntäminen hallintokuntien välinen yhteistyö

NIVELVAIHEEN KOULUTUKSET PERUSASTE

Yksilön kannalta koulutustakuu antaa kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet toteuttaa unelmiaan työurasta. Koulutustakuu on yksi demokraattisen yhteiskunnan yksilön perusoikeuksista.

VaSkooli-projektin koulutustakuumalli

TOINEN ASTE

Mallissa keskeistä on eri toimijoiden joustava yhteistyö ja riittävistä ohjaus- ja tukitoimista huolehtiminen nuoren koulutusuran kaikissa vaiheissa. Huomattavaa on se, että hankkeen toimijat näkevät koulutustakuun toteuttamisen laajempana prosessina kuin pelkkään perusopetuksen ja toisen asteen väliseen niveleen liittyvänä siirtymävaiheena. Koulutustakuun onnistuminen vaatii riittäviä ja joustavia ohjaus- ja tukitoimia sekä mahdollisuutta joustaviin koulutusratkaisuihin jo perusopetuksessa. Lisäksi koulutustakuun ei voida katsoa toteutuneen, mikäli toisella asteella ei pystytä tehostamaan koulutusten läpäisyä ja tukemaan tarvittaessa nuoria myös viimeisessä nivelvaiheessa siirryttäessä koulutuksesta työelämään.



VaSkooli-projektin kehittämä koulutustakuumalli voidaan esittää viereisellä sivulla olevan prosessimallin avulla.

JATKOKOULUTUS

TYÖELÄMÄ

Koulutustakuumalli

Millaisille käsityksille yhtäältä koulutusjärjestelmän tarjoamista mahdollisuuksista ja toisaalta omista mahdollisuuksista ja taipumuksista nuoren koulutusvalinnat ja -päätökset perustuvat?

Nuoren ongelmat ja niiden kohtaaminen

Tutkittua tietoa

koulutustakuusta Suvi Kivelä Kirjoittaja toimii tutkijana Koulutussosiologian tutkimuskeskuksessa, RUSE:ssa, sekä vastaa VaSkooli-projektin tutkimushankkeen toteuttamisesta.

VaSkoolin tutkimusosahankkeen tarkoituksena on ollut tuottaa uutta tietoa syrjäytymisen mekanismeista, nuorten elämänkulun ja koulutusurien kytkennöistä sekä niiden kautta koulutustakuun toteutumisen edellytyksistä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat sellaiset nuoret, jotka olivat vaarassa tipahtaa koulutuksen ulkopuolelle peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa. He olivat joko epäonnistuneet yhteishaussa ja jääneet ilman koulutuspaikkaa, eivät olleet ottaneet koulutuspaikkaa vastaan, keskeyttäneet opintonsa tai olivat muuten ongelmallisessa tilanteessa oman koulutusuransa taikka tulevaisuutensa suhteen. Tavoitteena on ollut selvittää, miten heidän koulutuspolkunsa on sujunut peruskoulussa ja siitä eteenpäin, minkälaisille käsityksille koulutusjärjestelmästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista nuoret ovat perustaneet koulutusvalintansa, minkälaisia ohjaustarpeita nuorilla on sekä miten projektin toimenpiteet ovat vastanneet tarpeisiin. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat olleet myös muut projektin toimijat ja erityisesti nuorille apua ja palveluja tarjonneet ohjaajat ja projektityöntekijät. Tavoitteena on ollut selvittää, miten nuorten käsitykset ja määrittelyt omasta tilanteestaan sekä hankkeen asiantuntijoiden käsitykset ja määrittely sekä niiden pohjalta rakentuvat toimenpiteet vastaavat toisiaan. Tutkimuksen kysymyksenasettelut on esitetty kuviossa 1.

Miten tietoa eri koulutusvaihtoehdoista hankitaan ja käytetään?

Miten hankkeessa mukana olevat neuvojat ja ohjaajat kokevat ja tulkitsevat ohjaustilanteita ja niiden ongelmia sekä vaikuttavuutta?

Miten nuoren ja hänen perheensä koulutuspreferenssit jäsentyvät?

VaSkoolin toimenpiteet

Miten koulutustakuu toteutuu?

Millaista ohjausta, neuvontaa ja tukea nuoret (ja heidän perheensä) omasta mielestään tarvitsevat?

Kuvio 1. VaSkoolin tutkimushankkeen kysymyksenasettelut.

Peruskoulun jälkeisen koulutusvalinnan tekeminen ei kaikilta suju ongelmitta, vaan osa nuorista jää koulutuksen ulkopuolelle. Pieni osa jättää kokonaan hakematta yhteishaussa. Osa epäonnistuu koulutuspaikan saannissa hakemisesta huolimatta, ei ota opiskelupaikkaa vastaan tai keskeyttää opintonsa heti alkuvaiheessa. Vain pieni osa kuitenkin jää koulutuksen ulkopuolelle omasta tahdostaan. Nuoret ovat pääosin hyvin koulutusmyönteisiä, ja koulutukseen halutaan yleensä mah-

dollisimman nopeasti. Osalla kouluallergia on kuitenkin päässyt jo niin pahaksi, että tarvitaan toisenlaisia, työvaltaisia toimenpiteitä. Ilman koulutuspaikkaa jääminen ei välttämättä merkitse nuoren syrjäytymistä, mutta se on selkeä riskitekijä. Riski kasvaa mitä kauemmin nuori joutuu viettämään aikaa koulutuksen ulkopuolella toimettomana ja ilman suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Toisaalta nuori voi myös käyttää väliajan hyödykseen

muun muassa hankkimalla arvokasta työkokemusta työharjoittelussa tai korottamalla peruskoulunumeroitaan kymppiluokalla tai vaikkapa iltalukion peruskoululinjalla. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan ole näin aktiivisia (tai onnekkaita). Passivoitumisen myötä koulutukseen tai töihin hakeutumisen kynnys kasvaa ja syrjäytymiskierre uhkaa syvetä. Syrjäytymiseen liittyvää problematiikkaa ja aikaisempia tutkimuksia on käsitelty laajemmin tutkimushankkeen ensimmäisessä osaraportissa (Kivelä & Ahola 2006.) tavoittamatta jäivät luultavasti juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja passiivisimmat nuoret, joita ei ohjauksen keinoin tavoitettu.

Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimushankkeessa tietoa kerättiin kyselyn ja haastattelujen avulla. Nuorille suunnattuun kyselyyn vastasi vuosien 2005– 2007 aikana yhteensä 237 yhteishaussa ilman koulutuspaikkaa jäänyttä tai muuten koulutuksesta syrjäytymisvaarassa ollutta nuorta. Lisäksi yhteensä 18 nuorta osallistui syventävään haastatteluun. Kyselyn ja haastattelujen teemat liittyivät nuorten tilanteeseen, koulutusvalintoihin ja jatkosuunnitelmiin sekä ohjauksen ja koulutuksen merkityksiin. Nuorten lisäksi haastateltiin myös VaSkooli-projektin ohjaushenkilöstöä ja projektityöntekijöitä. Ohjaajia haastateltiin yhteensä 12. Tarkoituksena oli selvittää ohjaajien näkemyksiä nuorten ongelmista sekä tehokkaista ohjaamisen ja auttamisen keinoista. Ohjaajahaastatteluissa pohdittiin hankkeen toimenpiteiden vaikuttavuutta ja riittävyyttä sekä mahdollisia kehitysajatuksia. Haastatteluiden kautta peilattiin syrjäytymisdiskurssia suhteessa nuorten omiin käsityksiin ja puhetapaan. Kouluongelmaiset ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ovat haastava kohderyhmä tutkimuksen kannalta. Aineiston keräämisessä erityiseksi haasteeksi nousi koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten tavoittaminen, koska tutkimuksen käyttöön ei ollut esimerkiksi saatavilla valmiita täydellisiä listoja Turun ja Salon seutukunnissa koulutuksen ulkopuolelle jääneistä nuorista. Myös tietosuojaan ja salassapitoon liittyvät kysymykset rajoittivat tiedonhankintaa. Laajempi kysely lähetettiin kaikille Turun ammatti-instituuttiin keväällä 2005 ja 2006 hakeneille, mutta ilman koulutuspaikkaa jääneille nuorille. Kyselyn postitse saaneista vain murto-osa vastasi, ja kyselylomakkeiden kohdalla ohjaajan tai tutkijan henkilökohtainen kontakti nuoreen johtikin parempiin tuloksiin. Koska kohderyhmään kuuluvat nuoret olivat melko passiivisia osallistumaan kyselyyn tai haastatteluihin, heitä pyrittiin tavoittamaan pääasiassa VaSkoolin osahankkeiden kautta. Lisäksi apuna käytettiin muita nuorten kanssa toimivia tahoja kuten työpajoja sekä työvoimatoimiston toimipisteitä. Nuorten tavoittamisongelmat tulivat esiin myös haastatteluaineistoa kerätessä. Nuori ei esimerkiksi ilmestynyt sovittuun haastatteluun tai ei enää vastannut puhelimeen. Suurin osa ensimmäisen kierroksen haastatteluista suoritettiin kasvotusten (12) ja loput (6 + seurantahaastattelut) puhelimitse. Nuorten haastattelut kestivät 15 minuutista reiluun tuntiin ja niissä nuoret kertoivat yleensä mielellään tilanteestaan, haaveistaan ja ammatinvalinnastaan sekä niihin liittyvistä ongelmista.

Nuorille suunnatun kyselyn ja haastattelujen tuloksia käsitellään tarkemmin tutkimushankkeen ensimmäisessä osaraportissa Koulutusyhteiskunnan syrjäpoluilla (Kivelä & Ahola 2006) ja ohjaajahaastatteluiden tuloksia toisessa osaraportissa Ennaltaehkäisyä vai syttyneiden roihujen sammuttamista? (Kivelä & Ahola 2007).

Nuorisokyselyn tuloksia Tytöt olivat huomattavasti poikia aktiivisempia vastaamaan kyselyyn. Vastanneista 237 nuoresta 63,7 % (115) oli tyttöjä ja 36,3 % poikia (86). Suurin osa vastaajista oli vastaamishetkellä 16–18 -vuotiaita samana vuonna peruskoulun päättäneitä, toisen asteen koulutuksen keskeyttäneitä tai ilman koulutuspaikkaa jääneitä nuoria. Vastaajista 83 % oli hakenut koulutuspaikkaa yhteishaussa samana vuonna. Kyselyn mukaan yhteishaussa hakematta jättämisen yleisimmät syyt olivat seuraavat: nuori ei tiennyt minne hakea, hän myöhästyi hausta, todistus oli liian huono tai tiedot koulutuspaikoista liian vähäisiä. Osa oli myös jättänyt hakematta yhteishaussa kiinnostuksen puutteen takia. Maahanmuuttajataustaisista nuorista osa ei ollut läpäissyt vaadittua kielikoetta. Yhteishaussa ilman paikkaa jääminen ei kuitenkaan merkinnyt nuorille pysyvää olotilaa, vaan useimpien tilanne muuttui hyvin nopeasti. Aktiivisimmat nuoret tarttuivat toimeen ja alkoivat etsiä vapaita koulutuspaikkoja heti yhteishaun tulosten julkistamisen jälkeen. Nuorten aktiivisuus palkittiin, sillä vastatessaan kyselyyn enää 40 nuorta oli ilman koulutuspaikkaa. Suurin osa nuorista oli saanut jälkihaussa koulutuspaikan joko toisen asteen koulutuksesta, lisäopetuksesta tai valmistavasta koulutuksesta. Lisäksi osa nuorista oli sijoittunut työharjoitteluun. (Taulukko 1.) Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden alhainen määrä kertoo osittain ohjauksen toimivuudesta, mutta myös siitä, että yhteishaussa ilman paikkaa jääneistä nuorista

Kyselyn mukaan yleisin yhteishaussa ilman paikkaa jäämisen syy olivat heikot arvosanat. Edes lisäluokan käyminen ei kaikilla nuorilla riittänyt parantamaan tilannetta, vaan kyselyyn osallistuneista 15 kymppiluokan käyneestä nuorestakin vain kaksi oli saanut toisen asteen perustutkintoon johtavan opiskelupaikan. On siis syytä miettiä, miten peruskoulussa heikosti pärjänneiden nuorten mahdollisuuksia koulutuspaikan saamiseen voidaan parantaa, kun perinteiset tukitoimet eivät enää riitä. Suurin osa nuorista piti koulutusta hyvin merkittävänä oman tulevaisuutensa ja työnsaannin kannalta. Koulutuksen ensisijaisuus korostui myös nuorten jatkosuunnitelmissa, sillä kyselyyn vastanneista lähes kolme neljästä suunnitteli hakeutuvansa opiskelemaan mahdollisimman nopeasti. Myös työelämä houkutti nuoria; reilu kaksi viidennestä suunnitteli hakeutumista työelämään. Työelämä oli vaihtoehto erityisesti silloin, kun koulutuspaikkaa ei löytynyt.

Nuoren tilanne

lisäopetuksessa

23,8

toisen asteen koulutuksessa (lukio tai ammatillinen koulutus)

22,6

ilman koulutuspaikkaa

työssä, työharjoittelussa tai oppisopimuksessa

valmistavassa koulutuksessa

13,6

kurssilla

Yhteensä

235

100

Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden nuorten tilanne kyselyhetkellä.

Nuorten haastattelut Haastatteluihin valikoitui hyvin erilaisissa tilanteissa olevia nuoria, osa oli päättänyt peruskoulun edellisenä keväänä ja jäänyt ilman paikkaa yhteishaussa, kun taas toiset olivat olleet jo pidempään koulutuksen ulkopuolella. Osa oli jättänyt hakematta yhteishaussa ja osa keskeyttänyt aloittamansa koulutuksen heti alkuvaiheessa tai opiskeltuaan jo pidempään. Yhteistä kaikille oli, että he olivat syystä tai toisesta vaarassa syrjäytyä

Alkutilanne haastateltaessa

koulutuksesta. Näidenkin nuorten tilanteet vaihtuivat nopeasti, jo haastatteluja tehtäessä. Ilman opiskelupaikkaa jäämisen tai keskeyttämisen jälkeen suuri osa nuorista oli hakeutunut työharjoitteluun tai aloittanut uuden koulutuksen. Taulukossa 2 käydään lyhyesti läpi haastateltujen nuorten tilanteet. Haastatelluista nuorista 11 oli päättänyt peruskoulun edeltävänä keväänä. Suurimmalla osalla heistä yhteishaussa hakeminen oli epäonnistunut: kuusi ei ollut saanut paikkaa ja

Haastattelunumero ja tilanne H1, keskeyttänyt H2 (työvoimatoimiston kurssilla) työtön, keskeyttänyt ammattikoulun H3 keskeyttänyt valmistavan koulutuksen (maahanmuuttaja)

Ilman koulutuspaikkaa olevia, joilla ei myöskään työtä

H7 menossa KOHOon hankkimaan työharjoittelupaikkaa H9 keskeyttänyt valmistavan koulutuksen (maahanmuuttaja) H11 ei ottanut paikkaa vastaan, ollut 2,5 kk työharjoittelussa työpajoilla, nyt on kotona H18 heikko suomenkielentaito (maahanmuuttaja), menee kielikurssille H10 työharjoittelussa suurtalouskeittiössä, määräaikainen keskeyttäminen (seurantahaastattelussa palannut kouluun, uusi aloitus) H12 lopettanut juuri harjoittelun päiväkodissa, nyt vapaaehtoistyössä, keskeyttänyt ammattikoulun

Työharjoittelussa/töissä

H13 työharjoittelussa kahviossa, keskeyttänyt kauppaopiston, hakee hotelli- ja ravintola-alalle ja kampaajaksi (maahanmuuttaja) H16 töissä, ei saanut paikkaa yhteishaussa, päästötodistuksen keskiarvo alle 6 H17 ollut työharjoittelussa ja töissä 8 kk, keskeyttänyt opinnot, hakee oppisopimukseen H4 talouskoulussa (maahanmuuttaja) H5 keskeyttänyt kerran aiemmin lähihoitajaopinnot, nyt uusi alku uudessa koulussa, sai paikan jälkihaussa, koska yhteishaussa ei ehtinyt/muistanut edes hakea

Opiskelemassa

H6 sai paikan jälkihaussa ammattikoulusta (myöhemmin ilmeisesti keskeyttänyt) H8 talouskoulussa H14 peruskoulussa 9. luokalla VaSkooli-projektissa mukana

VaSkooli-projektiin liittyvä ohjaus sai nuorilta erityistä kiitosta. Ilman sitä he eivät olisi tienneet, miten toimia jäätyään koulutuksen ulkopuolelle.

Ohjaajahaastattelut Ohjaajahaastatteluiden tarkoituksena oli selvittää ohjaajien näkemyksiä nuorten ongelmista sekä tehokkaan ohjauksen ja auttamisen keinoista. Haastatteluissa nousi esiin ennen kaikkea huoli nuorten ongelmien jatkuvasta lisääntymisestä ja syvenemisestä sekä kroonisesta resurssien puutteesta. Toisaalta yhteistyöllä, koulutuksella ja yksinkertaisesti tekemällä asioita uudella tavalla on saatu paljon hyviä tuloksia aikaan. Haastatteluissa korostui se tosiasia, että yleensä ongelmat ovat havaittavissa jo huomattavasti ennen peruskoulun viimeistä luokkaa. Niihin olisi ollut mahdollista ja pitänytkin puuttua jo aiemmin. Tavanomaisiltakin Olismä varmaan jottain näyttävien kouluongelmien taustalla on usein havaittavissa muita nuoren tai koko perheen ongeltarvinnu […] emmä osannu mia. Lapset voivat reagoida voimakkaasti muun silloin mittää hakee, mistää muassa vanhempien avioeroon tai päihdeongelmiin. Oirehdinta voi näkyä koulussa esimerkiksi mittää, vähän vaikeet. kaksi ei ollut ottanut opiskelupaikkaa vetäytymisenä, häiriköintinä tai selvittämättöminä poissaoloina. Kouluongelmien taustalla voi vastaan. Loput kolme nuorta olivat jo olla myös nuoren oma masennus, päihdeonehtineet keskeyttää aloittamansa kougelmat tai ongelmat ihmissuhteissa. lutuksen. Ilman paikkaa jääneistä yksi oli saanut opiskelupaiOhjaajat pitivätkin varhaista puuttumista kan kymppiluokalta ja oli siellä parantamassa numeroitaan. erittäin tärkeänä. Ongelmiin puututaan vaLisäksi kaksi oli päässyt puoli vuotta kestävään talouskouluun. Haastatelluista nuorista kuusi oli päättänyt peruskoulun aiemlitettavan usein vasta silloin, kun ne ovat jo min, vanhin jo viisi vuotta sitten. Nämä nuoret olivat yleensä päässeet syvenemään. Viimeisen peruskoujo keskeyttäneet jonkin koulutuksen, olleet työharjoittelussa luvuoden alkaessa on monessa tapauksessa jo liian myöhäistä saada nuoren asiat kuntoon ja esimerkiksi tai viettäneet aikaa tekemättä mitään. Yhteensä puolet kaikista keskiarvo nousemaan riittävän korkealle mieluisan opiskelu18 haastatellusta nuoresta oli jossain vaiheessa keskeyttänyt paikan saamiseksi. Myös ammatinvalinnan tekeminen voi olla aloittamansa koulutuksen. hankalaa, ellei jopa mahdotonta, jos oma elämänhallinta on Valtaosa nuorista oli käytännöllisesti suuntautuneita ja he kadoksissa. Ohjaajien mukaan tulisikin löytää välineitä auttaa olivat viihtyneet peruskoulussa muita huonommin. Näiden ja puuttua nuoren tilanteeseen jo varhaisessa vaiheessa ennen nuorten lempiaineet koulussa olivat useimmiten olleet liikunta kuin nuori tipahtaa koulutuksen ulkopuolelle. ja erilaiset kädentaitoihin liittyvät aineet. Heikko keskittymisIlman koulutuspaikkaa jäänyt nuori on ”kahden oven välissä”, kyky teki koulunkäynnistä nuorille piinaavaa; heistä ei ollut sillä hän ei peruskoulun päätettyään kuulu enää peruskoulun istumaan hiljaa paikoillaan ja seuraamaan opetusta. Näiden ohjauksen piiriin, eikä hän ilman koulutuspaikkaa kuulu vielä nuorten toiveet liittyivätkin yleensä ammatilliseen koulutukminkään toisen asteen oppilaitoksenkaan ohjaukseen. 16-vuoseen. Osalle nuorista ammatillinen koulutuskin on kuitenkin tias nuori ei myöskään nuoresta iästään johtuen kuulu vielä liian pitkä. Lyhyempiä ammattiin valmistavia koulutuksia tartyövoimatoimiston kohderyhmään. Ilman koulutuspaikkaa vittaisiin, jotta myös heikommin koulussa viihtyvillä nuorilla jäänyt nuori ei saisi jäädä yksin ongelmiensa kanssa, sillä hän olisi mahdollisuus saada työmarkkinoilla tarvittava pätevyys. saattaa tarvita muita enemmän ohjausta ja tukea koulutusvaMonet ilman paikkaa jääneistä ja koulutuksen keskeyttälinnan tekemisessä ja koulutuspaikan hankinnassa. Ohjausta neistä nuorista olisivat kaivanneet enemmän ohjausta ja tukea vaille jäävä nuori ei välttämättä ole tietoinen omista mahdolliperuskoulussa. Lisäohjausta olisi kaivattu ammatinvalinnassa suuksistaan hakea opiskelupaikkaa jälkihaussa tai hankkia arvosekä silloin, kun nuorella oli ongelmia. Nuoret eivät kuitenkaan kasta työkokemusta työharjoittelun kautta. Turussa tilannetta osanneet yksilöidä millainen tuki olisi ollut tarpeen. Eräs jo on paikannut nuorisotoimen alaisuudessa toimiva Ohjaamo, peruskoulussa heikosti viihtynyt ja ammatillisen koulutuksen josta ilman koulutuspaikkaa jääneet nuoret voivat saada ohkeskeyttänyt haastateltu kuvasi asiaa seuraavasti: jausta ja mahdollisuuden muutaman kuukauden mittaiseen ”Olismä varmaan jottain tarvinnu […] emmä osannu silloin työharjoitteluun. mittää hakee, mistää mittää, vähän vaikeet.”

H15 10. luokalla VaSkooli-projektissa mukana

Taulukko 2. Nuorten lähtötilanteet haastattelussa.

VaSkoolin kautta saatu lisäohjaus on koettu erittäin positiivisena sekä peruskoulun että toisen asteen toiminnassa. Koulun arkeen projektin ylimääräinen ohjausresurssi on tuonut mahdollisuuden antaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille enemmän säännöllistä henkilökohtaista tukea, jota on voitu käyttää muun muassa nuoren oman oppimistyylin ja vahvuuksien etsimiseen, nuoren motivoimiseen ja nuorten tulevaisuuden suunnitteluun. Ohjaajien mukaan nuorten tuen tarve vaihtelee huomattavasti. Toisille riittää yksi tapaaminen, kun taas toiset kaipaavat säännöllistä tukea. Ohjaussuhde voi jatkua hyvinkin pitkään ja se voi sisältää erilaisia vaiheita. Osa nuorista saattaa myös siirtyä ohjaussuhteesta toiseen tilanteen kehittymisen mukaan. Toisinaan tärkeintä voi olla keskusteleminen kodin ulkopuolisen aikuisen kanssa. Ulkopuolinen aikuinen voi auttaa nuorta näkemään asiat uudesta perspektiivistä, eikä riitaa tule samalla tavoin kuin kotona. Ylitsepääsemättömiltä tuntuvat ongelmat voivat ratketa jo, kun ne puetaan sanoiksi ja ratkaisu voi olla hyvinkin yksinkertainen. Toisinaan ohjaajat toimivatkin välittäjinä ja neuvottelijoina opettajien ja nuoren välillä. Projektissa saatujen hyvien tulosten taustalla on yleensä nuoren oma motivaatio ja sitoutuminen yhdessä asetettuihin tavoitteisiin. Pysyviä tuloksia onkin mahdotonta saada ilman nuoren omaa halua muutokseen. Nuorten kanssa keskusteltiin siitä, mitkä heidän omat tavoitteensa ja tulevaisuuden suunnitelmansa ovat ja miten niihin olisi mahdollista päästä. Kolmen vuoden päässä siintävä tutkintotodistus tuntuu usein liian kaukaiselta tavoitteelta, niinpä matkan varrelle tulisi asettaa lyhyemmän aikavälin konkreettisia tavoitteita. Myös tavoitteiden seuranta yhdessä ohjaajan kanssa auttaa nuorta motivoitumaan. Jokainen koulussa saatu onnistumisen kokemus on nuoren koulussa jaksamisen kannalta tärkeä. Ilman positiivisia kokemuksia koulusta tulee pakkopullaa, johon nuori kyllästyy ja jossa hän ei viihdy. Käytännönläheiset aineet ovat erittäin tärkeitä kouluviihtyvyyden lisääjiä monille oppilaille. Onnistumisten tukeminen on ohjaajien mukaan avain nuoren tilanteen muuttamiseen. Jo ohjaajan kiinnostus nuoren asioita kohtaan voi antaa nuorelle motivaatiota sekä positiivisempaa kuvaa itsestä. Ohjaaja voi muun muassa auttaa nuorta näkemään vahvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan, jolloin nuoren itsetunto kasvaa. Positiivisia onnistumisen kokemuksia voidaan hankkia myös vapaa-ajan harrastusten, työharjoittelun ja koulukokeilujen kautta. VaSkooli-projektin edetessä eri toimijoiden yhteiseksi teemaksi nousi selvästi nuorten tarve positiivisiin kokemuksiin, henkilökohtaiseen tukeen ja ohjaukseen. Koulussa suuret luokkakoot merkitsevät usein sitä, että yksittäisen oppilaan opettajalta saama huomio jää pieneksi ja hiljaisempi oppilas voi jäädä muiden varjoon. Suurin osa nuorista selviytyy ja pärjää peruskoulussa ja toisella asteella siitä huolimatta, mutta toisilla henkilökohtaisen tuen tarve voi olla suurempi. Nuorten ohjaustarve voi olla hetkellistä liittyen johonkin yksittäiseen

ongelmaan, mutta ongelmat saattavat kasautua ja syventyä ajan mittaan. Varhainen puuttuminen olisikin tärkeää, jotta tämä saataisiin estettyä.

Lopuksi Sekä nuoret että ohjaushenkilöstö ovat kokeneet VaSkooli-projektin nuorille tarjoaman tuen ja ohjauksen erittäin hyödyllisenä. Hankkeen toimenpiteitä voidaan pitää onnistuneina, sillä niiden avulla moni nuori on saanut peruskoulunsa suoritettua kunnialla loppuun ja päässyt toisen asteen koulutukseen, työharjoitteluun tai töihin. Monien aiempien nuorten syrjäytymistä käsittelevien tutkimusten tavoin tämänkin projektin kuluessa on havaittu, miten koulu itse osaltaan tuottaa syrjäytymistä (ks. Ahola & Kivelä 2007). Koulun suorittamiseen ja oppilaiden väliseen vertailuun perustuvaa toimintatapaa tulisikin saada muutettua niin, että koulu pystyisi tarjoamaan jokaiselle oppilaalle myös onnistumisen kokemuksia itsetunnon kehittämisen materiaaliksi. Nykyistä suurempi joustavuus, käytännön aineiden lisääminen sekä työvaltaiset toimintatavat antaisivat tähän mahdollisuuksia. VaSkoolin ohjaajat ovat olleet huolissaan siitä, mitä tapahtuu projektin loputtua. Uudet hyväksi havaitut toiminnot ja käytännöt tulisi saada vakinaistettua osaksi koulun arkea. Tämä vaatii sekä halua että kykyä tehdä asioita toisin, mutta myös lisää resursseja. Nuorten ongelmien lisääntyessä esimerkiksi yksilöllisen tuen ja ohjauksen tarve kasvaa jatkuvasti. Opinto-ohjaajien mahdollisuudet nuorten yksilöohjaukseen ovat yleensä melko vähäisiä, sillä yhden opinto-ohjaajan vastuulla saattaa olla jopa 300 nuorta. Ohjaajat korostivatkin, että koulun oppilashuoltohenkilöstö tarvitsee tuekseen koko koulun henkilökuntaa. Vastuu ohjauksesta tulisi olla kaikilla, ja jokaisen opettajan tulisi kiinnittää huomiota oppilaissa tapahtuviin muutoksiin ja tarttua niihin ajoissa. Ohjaus ja kasvatus ovatkin osa jokaisen opettajan työtä ja opettajat ovat erittäin tärkeitä yhteistyökumppaneita ja tiedonlähteitä ohjaajille. Opettajat ovat yleensä ohjaajia lähempänä nuorta koulutyön arjessa ja tiiviin kontaktin vuoksi heillä on paremmat mahdollisuudet havaita oppilaiden pärjäämisessä ja käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia. Tarpeen vaatiessa opettaja voi ohjata nuoren eteenpäin opinto-ohjaajalle tai muulle oppilashuoltohenkilöstön edustajalle. Projektissa saavutettujen tulosten ja hyvien käytäntöjen levittäminen ja valtavirtaistaminen ovat erittäin tärkeitä tiedon lisäämiseksi ja varhaisen puuttumisen edellytysten parantamiseksi. Valtiontalouden tarkastusviraston julkaisemassa tarkastuskertomuksessa nuorten syrjäytymisen ehkäisystä (VTV 2007) kiinnitettiin huomiota syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvien toimien kirjavuuteen ja hajanaisuuteen sekä eri ministeriöiden ja hallintokuntien alaisuudessa vuosien varrella rakentuneen toiminnan hallinnollisiin ja muihin kitkakohtiin. Raportissa tuodaan jälleen kerran esiin se, että nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn käytettävät panokset maksavat itsensä tulevaisuudessa takaisin, jos edes osa syrjäytymisvaarassa olevista nuorista

saadaan pelastettua. Tarkastusviraston mukaan syrjäytymisen hoidosta koituvat kustannukset tulevat yhteiskunnalle huomattavasti ennaltaehkäiseviä toimia kalliimmiksi, (VTV 2007, 113.) Tutkimuksen osaraportit (Kivelä & Ahola 2006 ja 2007a) on saatavissa RUSE:n verkkosivuilta (http://www.soc.utu.fi/RUSE). Loppuraportti (Kivelä & Ahola 2007b) ilmestyy omana julkaisunaan. Lähteet: Kalijärvi, Teemu & Hanhinen, Sari & Martikka, Nina (2007) Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnantarkastuskertomus 146/2007. Kivelä, Suvi & Ahola, Sakari (2006) Koulutusyhteiskunnan syrjäpoluilla. Vaskoolin tutkimushankkeen 1. osaraportti. Koulutussosiologian tutkimuskeskus, RUSE, Turun yliopisto. Kivelä, Suvi & Ahola, Sakari (2007) Ennaltaehkäisyä vai syttyneiden roihujen sammuttamista? Opinto-ohjaajien ja projektityöntekijöiden näkemyksiä nuorten syrjäytymisen ehkäisystä. VaSkoolin tutkimushankkeen 2. osaraportti. Koulutussosiologian tutkimuskeskus, RUSE, Turun yliopisto.

Jorma Kauppila, Mervi Leino ja Anu Parantainen Kirjoittajista Kauppila on Samppalinnan koulun rehtori ja VaSkoolin Eväitä aikuisuuteen -osahankkeen koordinaattori. Leino ja Parantainen työskentelevät VaSkooli-projektissa projektikoordinaattoreina.

Nivelvaiheyhteistyö turvaa opiskelijan siirtymisen perusopetuksesta toiselle asteelle

Y Nivelvaiheyhteistyö turvaa opiskelijan siirtymisen perusopetuksesta toiselle asteelle Toimintaluokan pedagogiset järjestelyt Tsemppikuurilla Liedossa

hteiskunnan ja työmarkkinoiden muutosten myötä ammatinvalinta on vaikeutunut ja monimutkaistunut. Perusopetuksen päättävät nuoret joutuvat tekemään valintoja yleissivistävien lukio-opintojen ja ammatillisen koulutuksen eri alojen ja tutkintojen välillä. Nivelvaiheyhteistyön tarkoituksena on turvata opiskelijan onnistunut siirtyminen perusopetuksesta toisen asteen opiskeluun. Perusopetuksessa yhtenä oppilaanohjauksen tehtävänä on perusopetuksen päättövaiheen aikana ohjata ja tukea oppilasta jatko-opiskeluvalinnoissa sekä ohjata heitä käyttämään opetus- ja työhallinnon sekä muita yhteiskunnan tarjoamia ohjaus-, neuvonta- ja tietopalveluita. Ammatinvalintaan liittyvissä asioissa moni perusopetuksen päättävä nuori on vielä kypsymätön tai kokee muutoin uranvalinnan vaikeaksi. Yläkouluikäisistä oppilaista yli puolet tarvitsee koulunkäynnissään yksilöllistä tukea perusopetuksen päättövaiheessa ennen siirtymistä toisen asteen koulutukseen. Tuen tarpeen määrä ja laatu vaihtelevat. Kasautuneita tuentarpeita on noin viidenneksellä perusopetuksen päättävistä oppilaista. Valintatilanteeseen liittyy monenlaisia kysymyksiä, kuten riittävätkö omat tiedot ja taidot koulutukseen pääsyyn ja siitä selviytymiseen tai kiinnostaako ala riittävästi koulutuksen jälkeistä työelämää ja ammattia ajatellen. Monet eivät vielä lainkaan tiedä, mille alalle haluaisivat suuntautua, jolloin opiskelupaikka saattaa tulla valituksi täysin sattumanvaraisesti

tai toisarvoisin perustein. Hyvin usein näin epävarmasti valittu koulutus päättyy keskeyttämiseen. Vuonna 2004 ammatilliset opinnot valinneista 10 % teki valintansa yhteishaun viime hetkillä. (Perusopetuksen ja toisen asteen kehittämistyöryhmän muistio; Tarja Koskinen 2006, Toisen asteen yhteys, 17) Siihen, miten siirtyminen perusopetuksesta toiselle asteelle onnistuu, vaikuttavat muutkin kuin suoranaisesti oppilaitokseen tai ammatinvalintaan liittyvät tekijät. Erilaiset elämäntilanteeseen liittyvät vaikeudet, perheen antama tuki tai sen puute sekä nuoren psykososiaalinen hyvinvointi ja tasapainoisuus ovat merkittäviä seikkoja siirryttäessä uuteen vaiheeseen elämässä. Osa nuorista on monien asioiden yhteisvaikutuksena vaarassa pudota koulutusjärjestelmästä perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa. Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa syrjäytymistä koulutuksen ja ammatin puuttuessa myös työelämästä. Työelämästä syrjäytyminen johtaa usein kokonaisvaltaiseen sosiaaliseen syrjäytymiseen. Yksilöllisten tragedioiden ohella seuraukset näkyvät yhteiskunnallisten, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousuna. Opetusministeriön eri asiakirjoissaan asettamia lähivuosien keskeisimpiä haasteita koulutusjärjestelmän toimivuudelle ovatkin koulutusasteiden välisten nivelvaiheiden tehostaminen sekä koulutuksen keskeyttämisen vähentäminen ja läpäisyn parantaminen. (Perusopetuksen ja toisen asteen kehittämistyöryhmän muistio)

Naantali ja Raisio:Yhteistyön 3-tasomalli

Kevät 2000

Lukiokoulutus Ensisijaiset hakijat 38 600

Kaikki valitut 35 600

Ammatillinen koulutus Ensisijaiset Kaikki hakijat valitut 54 350 41 200

Toisen asteen koulutus yhteensä Ensisijaiset Kaikki hakijat valitut 92 950 76 800

Kevät 2001

37 450

34550

51 650

39 850

89 100

74 400

Kevät 2002

36 400

33 900

49 300

38 950

85 700

72 850

Kevät 2003

35 750

33 400

47 700

38 300

83 450

71 700

Kevät 2004

35 950

33 800

49 500

39 100

85 450

72 900

Kevät 2005

35 400

33 450

50 350

39 500

85 750

72 950

Kaarinan malli: ohjausta ja yhteistyötä

NIVELVAIHEESSA JA ENNEN 24

Taulukko 1. Toisen asteen kevään 2000–2005 yhteishaussa ammatilliseen ja lukiokoulutukseen ensisijaiset hakeneet ja koulutukseen valitut. (Opetusministeriön työryhmän muistioita ja selvityksiä 2005:33)

Erityistä tukea tarvitsevat nuoret nivelvaiheessa

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2003 perusopetuksen päättäneistä nuorista 94,5 % sijoittui välittömästi samana vuonna lukio- tai ammatilliseen koulutukseen taikka perusopetuksen lisäopetukseen. Opetusministeriön asettamana tavoitteena on, että vuonna 2008 97 % ja vuonna 2009 97,5 % perusopetuk-

sen päättävistä nuorista aloittaisi samana vuonna toisen asteen koulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. Tavoitteesta käytetään nimeä koulutustakuu, jonka mukaan kaikille perusopetuksen päättäville nuorille olisi oltava tarjolla toisen asteen opiskelupaikka.

Nivelvaiheen lukuja Turusta ja Salosta

urussa urasuunnittelijat ovat kiertäneet joka vuosi kymmenissä peruskoulun päättöluokissa jakamassa tietoa toisen asteen opinnoista. Lähes 4500 nuorta on kuullut ammatillisen koulutuksen tarjoamista mahdollisuuksista lukuvuoden 2006-07 aikana. Koulukokeiluihin Turun ammatti-instituutissa osallistui lähes 1200 peruskoululaista. Turun ammatti-instituutin opiskelijoista 314 sai yksilöohjausta, yhteensä yli 2000 tuntia, ammatinvalintaan ja elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä. Salossa peruskoulun oppilaille suunnatuissa tiedotustilaisuuksissa oli 344 osallistujaa. Salon seudulla vaille opiskelupaikkaa jäi vuoden 2007 yhteishaussa 36 nuorta. Heistä toiselle asteelle sijoittui 21, ohjaavaan ja valmistavaan koulutukseen 6 ja muuhun koulutukseen 4 (Turun kristillisen opiston 10-luokka, yläaste/9. luokka). Viisi nuorta ei sijoittunut peruskoulun jälkeisiin opintoihin: yksi muutti paikkakunnalta ja neljää eivät ainakaan tällä hetkellä kiinnostaneet jatko-opinnot. Vastaavia lukuja ei Turusta ollut saatavilla tämän julkaisun painoon mennessä.

Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaihe on kriittinen vaihe niiden nuorten kohdalla, jotka erilaisista syistä ovat syrjäytymisvaarassa ensin koulutuksesta ja myöhemmin työelämästä. Mitä pidemmäksi siirtymäaika muodostuu, sitä ongelmallisempaa on opintojen uudelleen aloittaminen ja loppuunsaattaminen. Riskiryhmään kuuluvat nuoret, jotka jättävät kokonaan hakeutumatta toisen asteen koulutukseen, nuoret jotka hakevat, mutta jäävät ilman koulutuspaikkaa, peruuttavat saamansa opiskelupaikan, eivät aloita lainkaan opintojaan tai keskeyttävät opintonsa heti koulutuksen alkuvaiheessa. Lisäksi pienen mutta haasteellisen ryhmän muodostavat kokonaan ilman perusopetuksen päättötodistusta jäävät nuoret. Osa koulutuksen aloittajista on selkeästi aloittamiinsa opintoihin suuntautuneita, joilla on elämä muutenkin hallinnassa. Osa nuorista on vielä kypsymättömiä ammatinvalinnassaan. Osa ei ole päässyt opiskelemaan alalle, jolle olisi halunnut ja jotkut ovat saattaneet tehdä valintansa hatarien tai väärien mielikuvien perusteella. Opinto-ohjauksen ja muiden opiskeluun liittyvien tukipalvelujen järjestämisen haasteena onkin oikean ja riittävän ohjauksen ja tuen tarjoaminen kunkin henkilökohtaisia tarpeita vastaavasti. Tämä siitä huolimatta, että perusopetuksen vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa todetaan yksiselitteisesti, että oppilaalle tulee järjestää henkilökohtaista ohjausta, jolloin oppilaalla on mahdollisuus keskustella opintoihinsa, koulutus- ja ammatinvalintoihinsa sekä elämäntilanteeseensa liittyvistä kysymyksistä. Tällä hetkellä jatko-opintoihin suuntaavaa oppilaanohjausta annetaan yleisesti peruskoulun päättöluokalla. Yli puolelle ikäluokan oppilaista aika on liian lyhyt. Nuorten koko yläkouluvaiheen oppilaanohjauksessa tulisi painottua nykyistä enemmän suuntautuminen jatko-opintoihin. Erityiskouluissa käyvien erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden oppilaanohjaus on jo nyt hyvin tiivistä ja yksilöllistä. Osana opinto-ohjausta yläkoulujen kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaat tutustuvat työelämään TET-jaksoilla, mutta Turussa ja Salossa erityisen onnistuneena on pidetty ammatillisissa oppilaitoksissa toteutettuja koulukokeiluja. Erityistä tukea tarvitseville nuorille tutustumisjaksot ammatillisessa oppilaitoksessa antavat realistisemman kuvan toisen asteen opinnoista ja koulutusaloista. Perusopetuksessa erityisopiskelijoiden määrä on kasvanut koko maassa. Osa kasvusta johtuu tarkemmasta diagnosoinnista, mutta osa-aikaisen erityisopetuksen kasvussa näkyy myös oppilaiden erityisen tuen tarpeen kasvu. Näillä nuorilla koulunkäyntiä ja opiskelua ovat saattaneet hankaloittaa erilaiset oppimis- tai henkilökohtaiset vaikeudet, käytöshäiriöt ja motivaatio-ongelmat. Koulutustakuun toteutuessa ammatilliseen koulutukseen tulee entistä enemmän erityisen tuen tarpeessa olevia opiskelijoita, sillä tuen tarve harvoin katoaa siirryttäessä kouluasteelta toiselle.

Mikä on nivelvaihe?

yvin usein käsitettä nivelvaihe käytetään, kun puhutaan kahden eri kouluasteen tai koulun ja työelämän välisestä siirtymävaiheesta. Näin ymmärrettynä nivelvaihe on hyvin lyhyt ajanjakso – usein kesäaika, edellisen koulun päättymisen ja uuden alkamisen välillä. Tänä päivänä nivelvaihe ymmärretään kuitenkin pidempänä vaiheena kuin pelkkänä siirtymisenä kouluasteelta toiselle. Perusopetuksen vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa puhutaan oppilaan turvallisesta siirtymisestä opintopolun nivelvaiheissa. Siirtymistä tulee tukea oppilaanohjaajien ja toisen asteen oppilaitosten ohjauksesta vastaavien opintoohjaajien sekä opettajien välisellä yhteistyöllä, joka ylittää oppilaitosten ja kouluasteiden väliset rajat. Opetusministeriön kehittämistyöryhmän mukaan nivelvaihe on siirtymävaihe, jossa nuori alkaa asteittain selkiyttää omaa suuntautumistaan ja pyrkimyksiään ja päätyy vähitellen jonkinasteiseen varmuuteen elämänsä suunnasta. Koulun/oppilaitoksen tehtävä on tukea nuorta tässä henkilökohtaisessa kehitysprosessissa. Tehokas ja koko kouluajan kestävä opintojen ohjaus on opetuksen ohella tärkeä tukimuoto perusopetuksessa. Oppilaanohjauksen tarkoituksena on perusopetuksessa edistää koulutyön tuloksellisuutta, lisätä hyvinvointia koulussa sekä ehkäistä syrjäytymistä. Oppilaanohjauksen avulla edistetään koulutuksellista, etnistä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Nivelvaiheeseen kuuluvina kysymyksinä on pidettävä myös eräitä toisen asteen koulutukseen kuuluvia asioita, kuten keskeyttämistä tai koulutusväylän tai -alan vaihtoa, joissa nuori joutuu arvioimaan uudelleen aikaisempia ratkaisujaan. Vuonna 2003 opetushallinnon alaisen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista lähes 11,5 % keskeytti kokonaan ammatilliset opintonsa. Osa siirtyi kuitenkin opiskelemaan muille koulutussektoreille. Opiskelijoita, jotka siirtyivät kokonaan pois koulutusjärjestelmästä, oli noin 10 %. (Perusopetuksen ja toisen asteen kehittämistyöryhmän muistio 2005, 58). Koska osa perusopetuksen päättäneistä nuorista hakeutuu suoraan työmarkkinoille, heillä nivelvaihe kestää vielä pidempään, sillä toisen asteen jatko-opintoja saatetaan tällöin harkita vasta muutaman vuoden työkokemuksen tai työttömyysvaiheen jälkeen.

Nivelvaiheohjausta ja -tukea Turussa ja Salossa VaSkooli-projektin myötä Turussa ja Salossa perusasteen ja toisen asteen nivelvaiheeseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Tavoitteena on riittävän ja oikeanlaisen ohjauksen keinoin vähentää toisen asteen opintojen keskeytymistä. Turun ammattiinstituutin urasuunnittelijat ja Salon seudun ammattiopiston opinto-ohjaajat tekevät kiinteää yhteistyötä perusopetuksen oppilaanohjaajien kanssa. Ammatillisen koulutuksen urasuunnittelijat ja opinto-ohjaajat jakavat, opiskelijat apunaan, tietoa koulutusaloista ja opinnoista peruskoulun päättöluokkalaisille. Peruskoululaisilla on mahdollista tulla koulukokeiluihin toiselle asteelle 1-5 päiväksi, yhdelle tai useammalle alalle. Erityistä tukea tarvitseville oppilaille ja heidän huoltajilleen tarjotaan henkilökohtaista ohjausta yhteistyössä perusopetuksen oppilaanohjaajien kanssa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tutustumiskäyntejä ammatillisissa oppilaitoksissa, tietoiskuja toisen asteen koulutusmahdollisuuksista sekä yhteisiä tapaamisia perus- ja toisen asteen oppilas- ja opiskelijahuollon kanssa. Perusopetuksessa oppilaan ammatinvalintaan liittyviä kysymyksiä käsitellään usein yhdessä hänen vanhempiensa kanssa. Tavoitteena

O P I N T O N S A K E S K E Y T T Ä N Y

on tukea vanhempia nuoren ammatinvalintaan liittyvissä kysymyksissä myös toisen asteen koulutuksen aikana.

Opiskelun kannalta välttämätön tieto siirtyy luottamuksella Perusopetuksessa on erityistä tukea tarvitsevia oppilaita tuettu ja ohjattu monin tavoin. Tämän tiedon siirtäminen toiselle asteelle on tärkeää, jotta opinnot uudessa oppilaitoksessa alkaisivat mahdollisimman onnistuneesti. Tavoitteena tiedonsiirrolla on, että toisella asteella opettajat ja opiskelijahuollon työntekijät voivat hyödyntää perusopetuksen aikana kertynyttä, opiskelun järjestämisen kannalta välttämätöntä tietoa ja kokemusta eikä opiskelijan tarvitsema yksilöllinen tuki katkea. Salossa nivelvaiheen tiedonsiirto toteutetaan keväällä lähettävän ja vastaanottavan tahon oppilas-/opiskelijahuollon henkilöstön tiedonsiirtopalavereissa. Tiedot tarkennetaan syksyllä. Työvälineenä käytetään tiedonsiirtolomaketta ja koteihin lähetettävää taustatietolomaketta. Perusopetuksen oppilashuoltohenkilöstö täyttää tiedonsiirtolomakkeen etukäteen ja pyytää tiedonsiirtoluvan vanhemmilta. Tiedonsiirtolomake

OHJAAMO

U R A S U U N N I T T E L I J A

on käytössä kaikissa Salon seudun toisen asteen oppilaitoksissa. Palaverissa lomakkeen tiedot käydään läpi ja tarkennetaan. Taustatietolomake lähetetään kotiin valintakirjeen yhteydessä. Taustatietolomakkeella nuori ja hänen huoltajansa välittävät tietoa suoraan uuden oppilaitoksen opiskelijahuollolle. Tiedot välitetään edelleen opiskelijaa opettaville opettajille. Turussa peruskoulun päättöluokilla olevilta oppilailta ja heidän huoltajiltaan pyydetään lupa tiedonsiirtoon. Uuden lukuvuoden alussa urasuunnittelijat kartoittavat tukea tarvitsevat opiskelijat. Perusopetuksessa erityisopetukseen otetuille tai siirretyille oppilaille on peruskoulun luokanvalvoja/erityisopettaja tehnyt siirto-HOJKS:n, johon on kirjattu oppilaan opiskelun kannalta oleelliset tiedot. Tiedot välitetään edelleen opinto-ohjaajalle ja opiskelijaa opettaville opettajille.

Jokaiselle tarjotaan opiskelupaikkaa KOHO

TYÖVOIMATOIMISTO

Turkulaisten nuorten ohjauksen prosessikuvaus

Yhteisvalintatulosten julkaisun jälkeen Turussa ammatti-instituutin urasuunnittelijat ja Salossa ammattiopiston palveluohjaaja käyvät läpi ilman koulutuspaikkaa jääneet nuoret yhdessä perusopetuksen opinto-ohjaajien kanssa. Ura- tai palveluohjaaja ottaa yhteyden nuoreen henkilökohtaisesti ja tarjoaa apua opiskelupaikan löytämiseksi. Mahdollisimman varhaisella puuttumisella ja yhteydenotoilla pyritään ohjaamaan ilman koulutuspaikkaa jääneet nuoret vapaana oleviin opiskelupaikkoihin jo kesän aikana. Tämä jälkiohjaus jatkuu vielä koko elokuun, sillä oppilaitoksissa tapahtuu jatkuvaa muutosta opiskelupaikkojen täytön suhteen lukuvuoden alkuvaiheessa. Turussa jälkiohjaukseen osallistuu urasuunnittelijoiden lisäksi Turun nuorisotoimen nuorten ohjauspiste Ohjaamo. Salossa palveluohjaaja on pitänyt ammattiopiston ulkopuolista ”vastaanottoa” Salon kaupungin nuorten työpajalla tavoittaakseen vaille opiskelupaikkaa jääneitä nuoria. Tavoitteena on kehittää seutukunnallista ohjausjärjestelmää

niin, että päällekkäisyyksiä karsitaan ja luodaan poikkihallinnollinen ohjauksen palvelujärjestelmä. Jälkiohjauksessa opiskeluihinsa tulleet opiskelijat tarvitsevat usein erityishuomiota ja -tukea päästäkseen ”sisälle” uuteen oppilaitokseen. Turussa nuorisotoimen työntekijä on toiminut nuoren saattajana ja tukena opintojen alkuvaiheessa. Salossa vastaavaa työtä tekee ammattiopiston palveluohjaaja. Nivelvaiheyhteistyö ja -tuki vaativat onnistuakseen henkilöja aikaresurssia, koska tuen tarpeessa olevien opiskelijoiden ohjaus edellyttää pitkäjänteistä työtä, tiivistä henkilökohtaista ohjausta sekä joustavia ohjaus- ja koulutusratkaisuja.

Hallintokuntien yhteistyö Sektorihallinto ja ongelmat yhteistyön toteuttamisessa niin kunnallisella, alueellisella kuin valtiollisellakin tasolla aiheuttavat paljon päällekkäisiä toimintoja ja resurssien hukkaamista. Turun ja Salon seutukunnissa on otettu VaSkooli-projektin kautta monia myönteisiä askeleita yhteistyön ja palveluiden kehittämisessä. Turussa on laadittu turkulaisten nuorten ohjauksesta prosessikuvaus koulutuksen ulkopuolelle jääneiden ja/tai opintonsa keskeyttäneiden nuorten ohjauksen tehostamiseksi. Tavoitteena on, että eri toimijoilla sekä nuorilla ja heidän vanhemmillaan on selkeä tieto palveluiden sisällöstä ja kohderyhmästä. Näin nuori välttyy turhaan kiertämästä palveluista toiseen ja hallintokuntien välinen työnjako selkeytyy.

He puolestaan kertovat toiminnasta joko kaikille koulunsa oppilaille tai harkitsemilleen mahdollisesti koulutukseen soveltuville oppilaille. Asiasta kiinnostuneita oppilaita ja heidän huoltajiaan haastatellaan ennen lopullista oppilasvalintaa ja heille lähetetään haastattelukysymykset etukäteen tutustumista varten. Haastatteluissa on läsnä oppilaan ja hänen vanhempiensa lisäksi vähintään toinen ToLu -opettajista sekä Samppalinnan koulun oppilaanohjaaja. Oppilailla on myös mahdollisuus tutustua toimintaan joko osa- tai kokopäiväisillä tutustumiskäynneillä.

Toimet koulutuksen aikana

Toimintaluokan

pedagogiset järjestelyt Tommi Räsänen ja Tuomas Hyvönen Kirjoittajat toimivat toimintaluokan opettajina.

yö- ja toimintapainoitteinen luokka eli Toimintaluokka (ToLu) aloitti toimintansa syyslukukaudella 2005 osana VaSkooli-projektia. Toiminta aloitettiin kahdeksan yhdeksäsluokkalaisen pojan voimin, myöhemmin joukkoa täydensi yksi kymppiluokkalainen poika. Syksyllä 2006 aloitti opintonsa uusi Toimintaluokkalaisten joukko, luokan vahvuus 11 uutta oppilasta. Tälläkin kertaa kaikki aloittaneet olivat poikia. Tässä katsauksessa pyritään selventämään Toimintaluokan työskentelyn järjestelyjä sekä arvioimaan kriittisesti nykyisiä ja tulevia toimintatapoja.

Toimet ennen koulutuksen alkua Toimintaluokan palvelut on tarkoitettu ensisijaisesti yhdeksäsluokkalaisille, mutta tarvittaessa myös kymppiluokkalaisille turkulaisille oppilaille, joilla on vaara syrjäytyä koulutuksesta joko perusopetusvaiheessa tai nivelvaiheessa siirryttäessä toiselle asteelle. Joustavasta perusopetuksesta tiedotetaan Turun perusopetuksen kouluille, rehtoreille, laaja-alaisille erityisopettajille, oppilaanohjaajille, koulukuraattoreille ja -psykologeille.

Opetuksessa noudatetaan normaalia perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja oppilaat voivat suorittaa joko kokonaan tai osin yksilöllistettyä, mukautettua oppimäärää tai kokonaan yleistä oppimäärää. Kun oppilas siirtyy Toimintaluokkaan, aiempi mahdollinen HOJKS tarkastetaan ja päivitetään yhteistyössä vanhempien kanssa. Kaikille mukautettua tai osin mukautettua oppimäärää noudattaville oppilaille tehdään HOJKS ja yleistä oppimäärää noudattaville tehdään oppimissuunnitelma, jossa sovitaan opetuksen tavoitteet ja painopistealueet. Kun oppilas aloittaa koulunkäyntinsä toimintaluokassa, hänen matemaattiset ja suomen kielen taitonsa pyritään mittaamaan MaKeKo- ja luki/Allu -testeillä todenmukaisen tason selvittämiseksi, sillä monet oppilaista ovat syystä tai toisesta olleet alisuorittajia entisessä luokassaan. Nämä testit ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia ja luokkatilanteissa todetaan kyky suoriutua opiskelusta ryhmässä. Lisäksi muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvien suomen kielen taito on testattu KiKetestillä syksystä 2006 alkaen. Luokassa on lähes jatkuvasti kaksi opettajaa, joten oppilaat saavat runsaasti myös henkilökohtaista ohjausta sitä tarvitessaan. Oppitunneilla oppilas saa itse valita oppiaineen, jota opiskelee. Näin pyritään lisäämään oppilaan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työskentelyynsä sekä ohjaamaan oppilaita omatoimisuuteen. Opettajat valvovat kuitenkin tuntien aikana, että valtaosa ajasta kuluu koulu- tai sitä tukevaan työhön. Päivittäin pyritään muun ohjelman sen salliessa pitämään myös ns. huipputunteja, eli perinteisiä opettajajohtoisia oppitunteja joko ongelmallisista tai tärkeiksi katsotuista, koko luokkaa koskevista aiheista. Lisäksi kokemus on osoittanut, että keskeisissä oppiaineissa, kuten matematiikassa ja äidinkielessä, on hyvä pitää lähes päivittäin yhteinen lyhyt oppituokio, tai tehdä esimerkiksi päivän pakollinen matematiikan kirjan aukeama. Oppilaan etenemistä opinnoissaan seurataan luokan seinällä olevilla diagrammeilla, joihin oppilas saa itse merkitä suorituksensa, kun opettaja on ne hyväksynyt. Kaikissa ai-

neissa, kuten äidinkielessä, matematiikassa tai teknisessä työssä lisämerkintöjä voi saada oppikirjojen ulkopuolelta, esimerkiksi lukemalla kirjan, huoltamalla jonkin laitteen tai tekemällä jonkin matemaattisen käytännön sovelluksen. Taulukon lukemista voi helpottaa eri kuukausien omilla väreillä, jolloin voi visuaalisesti vertailla ja havainnollistaa kuukausien eroja. Tämä taulukko toimii myös yhtenä arvioinnin välineenä. Poissaoloja seurataan normaalien päivittäisten rutiinien kautta ja poissaoloista ilmoitetaan mahdollisimman pian oppilaan huoltajille. Jos oppilaalle kertyy runsaammin poissaoloja, hän voi korvata niitä toisen opettajan kanssa esimerkiksi muun luokan ollessa toiminnallisemmissa tehtävissä tai liikkumassa. Jälki-istuntoja tai vastaavia rangaistuksia ToLussa ei ole jaettu, vaan mahdolliset rikkomukset ja konfliktit on selvitetty ja purettu välittömästi, tarpeen vaatiessa yhteistyössä vanhempien kanssa. Lisäksi mahdolliset laiminlyönnit, luvattomat poissaolot tai muut rikkomukset ovat voineet aiheuttaa esimerkiksi etujen siirtämistä tai epäämistä. Kun muu luokka on ollut esimerkiksi liikkumassa, on ”lintsari” suorittanut kirjallisia tehtäviä kotiluokassa toisen opettajan ohjauksessa. Yksi keskeinen toimintamuoto on työpaikkaopiskelu. Oppilaat työskentelevät joka viikko yhden päivän oikeilla työpaikoilla, joko tiistaina tai torstaina, jolloin koulussa olevat oppilaat saavat mahdollisuuden toimia vain puolen luokan kokoonpanolla, mikä puolestaan mahdollistaa monenlaisia vapaampia oppimistilanteita. Oppilaat työskentelevät samassa työpaikassa mieluiten 2-4 kuukautta, jolloin he voivat tosiaan oppia työtehtäviä ja tutustua työpaikkoihinsa. Lukuvuoden aikana on siis tarkoitus tutustua muutamaan työpaikkaan perusteellisemmin, mutta myös lyhyemmät tutustumiset käyvät päinsä. Työpaikat voidaan valita monella perusteella, mutta tyypillisimmin ne liittyvät jatkokoulutus- tai tulevaisuuden

ammatillisiin toiveisiin. Lisäksi monet työpaikat ovat olleet aiemmin tuttuja, esimerkiksi sukulaisten omistamia yrityksiä. Ellei oppilas löydä itse soveltuvaa työhöntutustumispaikkaa, opettajat ja oppilaanohjaaja auttavat sen hankkimisessa. Opettajat ja oppilaanohjaaja pyrkivät olemaan säännöllisesti yhteydessä työpaikkoihin ja olemaan tarvittaessa niiden apuna ja tukena oppilaan ohjaamisessa. Liikunta on toinen keskeisistä toimintamuodoista, sillä monipuolisella liikunnalla saavutetaan selkeitä fyysisiä, psyykkisiä ja ryhmädynaamisia etuja. Luokan jokseenkin päivittäisiin rutiineihin kuuluukin ulkoilua tai liikuntaa jossain muodossa. Syksyn ja talven aikana oppilaassa pyritään herättämään motivaatio toisen asteen koulutukseen, eli löytämään häntä aidosti kiinnostava jatkokoulutuspaikka, jotta kevään yhteishaussa jokaiselle oppilaalle löytyisi vähintään yksi realistinen koulutusvaihtoehto. Jo luokan fyysinen sijainti pyrkii tukemaan tätä motivaatiota: valtaosa opiskelusta yhdeksännen luokan aikana tapahtuu Turun ammatti-instituutin tiloissa ja näin kynnyksen jatkaa toisen asteen koulutuksessa oletetaan madaltuvan jo sen vuoksi, että paikat ja toimitilat ovat tulleet tutuiksi. Oppilaat saavat lukuvuoden kuluessa mahdollisuuden tutustua lähes kaikkiin heitä kiinnostaviin tai muuten soveltuviin koulutusmahdollisuuksiin, tietysti kuitenkin oppilaitosten tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa. Yhteyshenkilönä ja koordinaattorina tässä koulukokeilutoiminnassa on toiminut lähinnä oppilaanohjaaja, samoin kuin lopullisessa yhteishaussa ja siirtoHOJKSien toimittamisessa oppilaitoksiin.

Toimet koulutuksen jälkeen Toimintaluokka ei takaa päättötodistusta eikä päättötodistus takaa opiskelupaikkaa, mutta niihin tähdätään. Päättötodis-

tuksen saatuaan oppilasta ei jätetä oman onnensa nojaan, vaan opettajat, opinto-ohjaaja, kuraattori ja rehtori auttavat edelleen jatkokoulutuskysymyksissä ja lisäksi nuoren tukena ovat tarvittaessa yhteistyökumppanien edustajat (esimerkiksi Turun ammatti-instituutin urasuunnittelijat, Ohjaamo jne.).

Toiminnan arviointi ja kehittäminen Toiminnan tuloksellisuuden arviointi tilastollisesti on periaatteessa yksinkertaista: kuinka moni oppilaista sai päättötodistuksen, kuinka moni siirtyi toiseen asteen koulutukseen? On kuitenkin vaikea erottaa toimintaluokan vaikutus ja osuus, sillä osa oppilaista olisi voinut saavuttaa nämä päämäärät entisessä luokassaankin. Valtaosa toimintaluokan oppilaista sanoo hyötyneensä opetuksesta ja viihtyneensä luokassa. Ainoastaan yksi oppilas ei saanut päättötodistustaan keväällä 2006, vaan lopetti peruskoulun tultuaan täysi-ikäiseksi. Keväällä 2007 kaikki oppilaat saivat päättötodistuksen, ja syyslukukauden 2007 alkaessa vain yksi oppilaista oli ilman jatkokoulutuspaikkaa. Näkemyksemme mukaan toiminnalla on joitakin välttämättömiä edellytyksiä, joista keskeisimpiä on kahden opettajan tai tasaveroisen työntekijän malli. Lisäksi oma kotiluokka sekä riittävät tarvike-, materiaali- ja laiteresurssit ovat ratkaisevan tärkeitä. Näiden reunaehtojen toteutuminen luo riippumattomuutta ja itsenäisyyttä, joka mahdollistaa toiminnalle tyypilliset joustavat ja nopeat järjestelyt sekä toimintatavat. On oikeutettua kysyä, nousevatko arvosanat ToLussa tai muussa vastaavassa vapaamuotoisemmassa opiskelumallissa. Vastaus on selkeä: riippuu oppilaasta. Arvosanojen nousua ei voi taata, sillä tähtäin on ollut ennen kaikkea päättötodistuksen ja jatkokoulutuspaikan saavuttamisessa, eikä niinkään yksittäisten oppiaineiden preppaamisessa. Mahdollisuus arvo-

sanojen korottamiseen on ollut hyvä, mutta riippunut täysin oppilaan panostuksesta opiskeluun. Kahden opettajan turvin on oppilaalle voitu tarjota runsaasti henkilökohtaista ohjausta ja tukea opinnoissa. Lisäksi koulutusjärjestelmämme mahdollistaa myös keskittymisen keskeisen oppimäärän suorittamiseen esimerkiksi huomattavan hankaliksi koetuissa oppiaineissa, mikäli oppilas perheineen näin toivoo. Toimintaluokka on viettänyt noin puolet työajastaan kotiluokassa, lähinnä eri oppiaineita opiskellen. Oppilaat vaikuttavat työskentelyn luonteeseen ja käytettäviin työtapoihin, mutta pyrkimyksenä on jatkuvasti ollut kehittää toimivia käytäntöjä eli hyväksi todettuja rutiineja, jotka tuovat säännönmukaisuutta opiskeluun ja vapauttavat voimavaroja muuhun työhön, kun kaikkea ei tarvitse erikseen aina suunnitella. Tällaisia rutiineja voivat olla esimerkiksi arviointiin liittyvät palautekeskustelut päivän päätteeksi. Pedagogisessa jaksotuksessa aiotaan tulevaisuudessa panostaa opiskelutaitoihin erityisesti lukuvuoden alkuvaiheessa, jolloin oppilaille annetaan tehopaketti koulunkäynnistä ja opiskelusta; eli yksinkertaisesti siitä, miten Toimintaluokkaa ja koulua käydään. Tähän liittyvät myös eri oppiaineiden keskeiset vaatimukset (opetussuunnitelmat selkokielellä arviointiperusteineen), jotka on syytä laittaa selvästi näkyviin ja käydä läpi yhdessä oppilaiden kanssa. Näin oppilaalle syntyy selkeä käsitys siitä, mitä häneltä odotetaan. Luokan fyysinen sijainti ammatti-instituutin tiloissa on ollut oivallinen ratkaisu, sillä toisen asteen koulutuksessa olevat vanhemmat oppilaat antavat hyvää esimerkkiä opiskelusta ja yleensäkin käyttäytymisestä koulussa. Ihannetilanteessa luokkahuone voisi olla isompi, jolloin luokan sisällä eriyttäminen erilaisiin toimiin olisi huomattavasti helpompaa. Lisäksi toimintaluokalla voisi olla jatkuvasti käytettävissään oleva tekninen paja, jossa voisi tarvittaessa päivittäin käydä tekemässä erilaisia tehtäviä ja jonne voisi jättää omia korjattavia tai huollettavia laitteita sekä soveltaa oppitunneilla opittuja asioita käytännössä. Ensimmäisenä toimintavuotena kaikki yhdeksäsluokkalaiset oppilaat suorittivat yksilöllistä mukautettua oppimäärää, joten heillä oli jo entuudestaan kokemusta pienessä ryhmässä opiskelusta. Toisena toimintavuotena suurin osa oppilaista suoritti yleistä oppimäärää ja erityisesti he tuntuivat hyötyvän pienestä ryhmästä ja sen mahdollistamasta opettajien huomiosta. Toista toimintavuotta varten haastateltiin ToLu-opiskelusta kiinnostuneita oppilaita huoltajineen, jotta luokalle löydettäisiin sopivimmat hakijat. Jatkossa on syytä erityisesti pohtia, mihin painopiste asetetaan oppilasvalinnoissa. Valitaanko todella syrjäytyvät, mahdollisesti toimintaan täysin sitoutumattomat oppilaat vai kenties eniten vaihtoehtoisesta opetuksesta hyötyvät oppilaat, jotka saattaisivat saada päättötodistuksen entisestä koulustaankin, mutta olisivat motivoituneita ja valmiita sitoutumaan opiskeluun Toimintaluokassa? Nämä valinnat vaikuttavat luonnollisesti ratkaisevasti luokan toimintaan ja tuloksellisuuteen. Toimintaluokka siirtyi syksyllä 2007 osaksi Turun Opetuspalvelukeskuksen vakituisia toimintoja. On mielenkiin-

toista nähdä, miten se vaikuttaa luokan toimintapolitiikkaan ja tehtävän ohjeistuksiin. Tuolloin toimintamme on varmasti valmiimpaa kuin nyt, mutta ei silti valmista.

Yhteistyökumppanit Toimintaluokan hyvien tulosten taustalla on ollut myös toimiva yhteistyö eri toimijoiden kesken. Turun ammatti-instituutti on tarjonnut apuaan ja yhteistyötään useissa toimipisteissään. Aninkaisten toimipiste on tarjonnut kotiluokan, päivittäisen ruokailun, liikuntatilat ja ATK-luokan (2h/viikko). Viikoittaiset kotitaloustunnit on pidetty Tommilankadun toimipisteen kodinomaisessa opetuskeittiössä, missä on ollut myös mahdollisuus liikuntavarusteiden pyykkäämiseen. Lisäksi Juhannuskukkulan toimipisteessä toimintaluokka on käynyt tekemässä metallitöitä ja Peltolassa puutöitä. Turun kaupungin nuorisotoimen Ohjaamo on pitänyt säännöllisesti oppilaille arjen hallintaan tähtääviä kerhonomaisia iltapäiviä sekä seikkailullisen ulkoilupäivän Heinänokassa. Myös Turun kaupungin nuorisotoimen Fendari-työpaja tarjosi kaikille oppilaille mahdollisuuden yksilölliseen kolmipäiväiseen puupajatyökokeiluun. Turun kaupungin sosiaalitoimen työntekijöitä on toiminut oppilaan tukihenkilöinä auttaen esimerkiksi koulutyön järjestelyissä. Syksyllä 2006 aloittaneen joustavan perusopetuksen 8. luokan (JoPo) opettaja ja nuorisotoimen työntekijä ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä muun muassa teknisen työn, liikunnan ja kotitalouden opetuksessa sekä toimintojen suunnittelussa ja kehittämisessä. Lisäksi lukuisat yritykset Turun alueella ovat tarjonneet työssäoppimispaikkoja, ohjausta ja mahdollisuuden monenlaisiin työtehtäviin ja erilaiseen oppimiseen.

Tuire Luhtala Kirjoittaja on Liedon osahankkeen projektityöntekijä ja yrittäjyyden opettaja, KTM.

Tsemppikuurilla Liedossa

ilanne lienee tuttu muissakin kouluissa: oppilaanohjaajilla on useita satoja oppilaita ohjattavanaan. Kaikki oppilaat käyvät opinnonohjauksen tunneilla ja saavat sen lisäksi henkilökohtaista ohjausta resurssien mukaan. Mutta tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän joillekin nuorille. He tarvitsisivat tiiviimpää ohjausta saadakseen peruskoulunsa suoritettua. Liedon VaSkooli-osahankkeen tavoitteena on ollut luoda yksilöllistetyn ohjauksen malli, jolla pyritään parantamaan näiden nuorten opiskelumotivaatiota ja elämänhallintataitoja sekä tukemaan jatkoopintoihin siirtymistä. Tukea tarvitsevien nuorten keskinäiset elämäntilanteet poikkeavat toisistaan paljonkin. Erilaisia lähtötilanteita ovat esimerkiksi heikko opiskelumotivaatio, luvattomat poissaolot, alisuoriutuminen opinnoissa, kielteinen suhtautuminen koko koulutukseen ja oppimiseen, puutteelliset opiskeluvalmiudet, häiritsevä ja epäsosiaalinen käyttäytyminen, heikko itsetuntemus ja itseluottamus sekä näköalattomat tai epärealistiset suunnitelmat jatko-opintojen suhteen. Yhteistä kaikille on tuen, seurannan ja ylipäänsä aikuisen tarve. Yksilöllistetyn ohjauksen tsemppikuuri antaa tukea tarvittaessa ja kuurin pituus voi vaihdella tilanteen mukaan. Oleellista on löytää ne oppilaat, jotka tarvitsevat tiiviimpää ohjausta ja jotka voisivat hyötyä tällaisesta tsemppauksesta. Ja lisäksi löytää nuorelle sopiva tsemppari koulun henkilökunnasta. Projektin aikana käytössämme oli osa-aikainen projektityöntekijä tähän työhön, mikä on tietenkin ihanteellinen ratkaisu. Jatkossa tsempparin/tukihenkilön työtä tekevät oppilaanohjaajat, erityisopettajat, kuraattori, koulunkäyntiavustaja, luokanvalvoja tai aineenopettaja tilanteen mukaan.

Tsemppikuuri etenee seuraavasti: -

opettajilta / oppilashuollolta ehdotukset oppilaista oppilaan alkuhaastattelu (nuoren oma päätös) yhteydenotto huoltajiin tavoitekeskustelu, jossa huoltajat mukana säännölliset ohjauskeskustelut nuoren kanssa esim. viikoittain ohjaukselliset toimenpiteet ns. työkalupakista palautekeskustelut nuoren, huoltajien ja opettajien kanssa

Oppilaan motivoituminen muutoksen tekemiseen on tärkeää. Alkuhaastattelu on oiva paikka hakea pohjaa muutostarpeelle. Mitä enemmän päätös osallistua on nuoren oma, sitä parempia tuloksia saavutetaan. Kun nuori ilmoittaa halukkuutensa tsemppikuuriin, tsemppari aloittaa yhteistyön nuoren huoltajien kanssa kutsumalla heidät kouluun tavoitekeskusteluun. Tapaamisessa saadaan selville huoltajien käsitys nuoren vahvuuksista ja osaamisesta, jolloin on mahdollista saada kokonaisvaltaisempi kuva nuoresta. Tapaaminen kasvokkain usein myös helpottaa yhteydenpitoa kodin kanssa jatkossa. Kaikkein oleellisinta tilaisuudessa on kuitenkin se, että nuori itse määrittää ja kirjaa omat tavoitteensa ylös, jolloin niihin on helppo myöhemmin palata. Toimintatavoista tavoitteiden saavuttamiseksi sovitaan yhdessä. Esimerkiksi voidaan sopia, että tsemppari tiedottaa kokeista ja tehtävistä töistä kotiin, jolloin niihin valmistautumista voidaan valvoa myös kotona. Poissaoloseurannassa toimivat suhteet kotiin ovat myös tarpeen. Tavoitteena on, että säännölliset ohjauskeskustelut olisivat nuorelle mieluisia, odotettuja hetkiä, jolloin voi avoimesti puhua omista asioistaan sekä saada apua ja neuvoja itseä askarruttaviin kysymyksiin. Keskusteluissa nuoret voivat itse vaikuttaa ohjaustunnin sisältöön. Ns. työkalupakista oppilaat voivat valita opiskelutaitoihin, elämänhallintaan tai jatko-opintoihin liittyviä toimenpiteitä. Esimerkiksi opiskelutaitoihin liittyen haetaan nuorelle sopivaa opiskelutapaa: kokeillaan ääneen lukemista, piirtämistä, tekstin jäsentelyä, harjoitellaan kokeisiin lukemista ja tehdään tehtäviä. Tarvittaessa tehdään erityisopetusjärjestelyjä. Lisäksi eri oppitunneilla tehdään opiskeluseurantaa. Lomakkeen avulla saadaan konkreettista palautetta ja näyttöä siitä, onko nuoren opiskelussa tapahtunut muutosta. Palautteen suhteen ollaan siis vahvemmalla pohjalla kuin jos kysymykseen, miten tunneilla menee, saataisiin vastauksena vain se tavallinen ”ihan hyvin”. Lisäksi lomakkeen tarkoituksena on osoittaa nuorelle, että askeleet parempaan suuntaan ovat itse asiassa hyvin pieniä ja hänen hallinnassaan. Elämänhallintaan liittyen voidaan puhua itsetuntemuksesta, rooleista tai vaikka ajankäytöstä eri toimintoihin. Välillä keskusteluun voi tulla jopa ”personal trainer” -luonnetta, kun mietitään nukkumisia, syömisiä ja liikkumisia. Peruskoulun päättövaiheessa nuori on suurten päätösten edessä. Tuolloin jatko-opinnot askarruttavat ja ammatinvalinnan kysymykset painavat monia. Valinnan vahvistamista voidaan edesauttaa vierailemalla oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Joskus on tarpeen, että siellä on mukana tukihenkilö, joka kyselee kaikenlaista, mitä nuori ei itse uskalla kysyä, ja kannustaa kokeilemaan ja osallistumaan eri tilanteissa. Joskus taas on hyvä passittaa nuori matkaan omin päin. Palautetta on tietenkin tärkeää kerätä koko ajan. Ja sitä tulee myös antaa nuorelle riittävästi. Hyvin menneestä testistä pitää muistaa kehua, jotta se vahvistaisi positiivista suuntausta. Samoin lipsumisiin suunnitelmasta täytyy reagoida nopeasti,

ettei rästejä jää roikkumaan eikä epätoivo näin saa tilaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että myös myönteisistä asioista kannattaa soittaa kotiin. Projekti mahdollisti meille ensimmäisen toimintavuoden jälkeen myös projektissa olleiden yhdeksäsluokkalaisten nivelvaiheen tiiviimmän seurannan. Toisin sanoen tsemppari piti yhteyttä toiselle asteelle siirtyneisiin nuoriin vielä syksyn ajan.

Kerrankin jotakin hyvää EU-rahalla Tyytyväisen isän kommentti nuoren tsemppikuurin jälkeen

Soitti nuorille, oli yhteydessä kouluihin, kävi mahdollisuuksien mukaan tutustumassa heidän kouluissaan tunneilla tai hopskeskusteluissa sekä oli yhteydessä kotiin huoltajiin. Tällaista yhteyttä olisi hyvä pitää yllä, sillä nuoret mielellään turvaavat vanhoihin luottohenkilöihin ongelmia kohdatessaan. Meillä hyödyksi koetaan se, että tukihenkilö/tsemppari löytyy koulun henkilökunnasta, jolloin hän on tuttu oppilaille, tuntee koulun arkea sekä on tavoitettavissa säännöllisesti ja spontaanistikin. Lisäksi tukihenkilön tulisi olla henkilökemialtaan sopiva, ohjauksellisista asioista perillä oleva henkilö. Hänen tulisi osata opettaa opiskelutaitoja sekä omata näkemystä

työelämässä vaadittavista taidoista ja tietää eri koulutusvaihtoehdoista. Mutta ennen kaikkea hänen tulisi uskoa nuoreen ja saada tämäkin uskomaan itseensä. Innostaa ja kannustaa. Opettaa huomaamaan, että itse voi vaikuttaa asioihin ja edetä voi myös pienin askelin. Ei kannata kaataa eteen koko tekemättömien asioiden kasaa kerralla. Tulevaisuuden suunnitelmien antama motivaatio on asia, jota ei kannata vähätellä. Kun nuori saadaan kuvittelemaan itsensä tulevaisuudessa, tulee elämään uutta potkua. Jatkoopintoihin tutustuminen esimerkiksi koulukokeilujen kautta on suositeltavaa. Lisäksi kannattaa panostaa tet-paikkojen valintaan sekä muutenkin lisätä nuoren työelämätuntemusta vierailemalla esimerkiksi paikkakunnan yrityksissä. Koulussamme järjestetään keväisin yhdessä kunnan pajan kanssa kesätyöinfo

kunnan kesätyöpaikoista. Lisäksi paikallisen yrittäjäjärjestön kanssa on yhteinen kesätyöprojekti, jossa yrittäjien on mahdollista välittää kesätyöpaikkojen tiedot koulujen ilmoitustauluille. EU-rahoituskausi alkaa olla ohi – ja hyvään tarkoitukseen rahat siis menivätkin. Nyt täytyy toivoa, että tämänkaltaiselle tukihenkilötoiminnalle riittää resursseja myös tulevaisuudessa. Uskon, että jokainen panostettu euro tulee korkoineen takaisin. Jos nuorelta jää peruskoulun päättötodistus saamatta, on se myöhemmin todella vaikeasti saavutettavissa. Lisäksi jokaista nuorta on kannustettava jatkamaan opintojaan peruskoulun jälkeen, koska meillä ei ole varaa hukata yhtäkään.

Tsemppikuurin opiskeluseurantalomake (vinkki lomakkeen käyttöön: Kerro etukäteen, mitä seurataan ja arvioidaan. Älä kerro kuka ja koska.) OPISKELUSEURANTA

VIIKKO _____ ____.____. - ____. ____.200__

OPPIAINE :

__________________________________________________

OPPILAAN NIMI:

__________________________________________________

PÄIVÄMÄÄRÄT LÄSNÄ / POISSA (L/P) MYÖHÄSTYMISET OPISKELUTARVIKKEET Oma kynä Oma kumi Oppikirjat Vihot ja monisteet KOTITEHTÄVÄT Tehty Tehty osaksi Tekemättä TUNTIAKTIIVISUUS Viittaaminen Tehtävien tekeminen Opetuksen seuraaminen KÄYTTÄYTYMINEN Keskityin opiskeluun Puuhasin omiani Opettaja joutui huomauttamaan OPETTAJAN ALLEKIRJOITUS: ____________________________________________ HUOLTAJAN ALLEKIRJOITUS: ____________________________________________

Naantali ja Raisio:

Yhteistyön 3-tasomalli

aantalin Maijamäen koulu ja Raision Vaisaaren koulu ovat olleet mukana VaSkooli-projektissa yhteisellä Nuori selviytyjä -osahankkeella. Vaikka hanke on yhteinen, ovat hankkeen aikaiset painotukset ja toimintamallit olleet erilaisia ja koulujen omista tarpeista lähteviä. Yhteisenä tavoitteena on ollut sekä Maijamäessä että Vaisaaressa päättöluokkalaisten ja Vaisaaressa myös lisäluokkalaisten ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tukeminen ennen toiselle asteelle hakeutumista. Lisäksi ollaan kehitetty syrjäytymisvaarassa olevien nuorten nivelvaiheen tukitoimia yhteistyössä vastaanottavien toisen asteen ammatillisten koulujen kanssa. Osahankkeen kohderyhmään ovat kuuluneet ne päättö- ja lisäluokkien oppilaat, jotka ovat eri syistä tarvinneet lisätukea ja joilla on ollut riski syrjäytyä toisen asteen koulutuksesta. Lisäksi kohderyhminä ovat olleet yhteishaussa hakematta jättäneet, ilman koulutuspaikkaa jääneet ja toisen asteen ammatilliset opintonsa keskeyttäneet nuoret. Yhteistyötä on tehty opettajien ja huoltajien kanssa. Maijamäessä erityisopettajat ovat olleet tiiviisti mukana osahankkeessa. Julkisen sektorin yhteistyökumppaneina ovat olleet sosiaali- ja nuorisopalvelut sekä työvoimahallinto. Toiminnassa ovat molemmista kouluista olleet mukana oppilaanohjauksen lehtorit, jotka ovat tehneet yhdessä projektisuunnitelman ja osallistuneet sen toteuttamiseen omassa työssään yhdessä projektityöntekijöiden kanssa. Osahanke on toiminut kolmella tasolla - koulun, kunnan ja seutukunnan - mikä on antanut nimen mallille.

Ritva Jalava ja Leena Varjo Kirjoittajista Jalava toimii oppilaanohjauksen lehtorina Naantalin Maijamäen koulussa ja Varjo Raision Vaisaaren koulussa.

Koulun taso: Naantali, Maijamäen koulu Oppilashuolto valitsee opettajien ehdotuksesta jo keväällä VaSkooli-ryhmään tulevat oppilaat. Lukuvuonna 2006-2007 kaikki projektin oppilaat olivat päättöluokalta. Edellisenä vuonna mukana oli myös vuotta aikaisemmin peruskoulunsa päättäneitä nuoria, jotka eivät olleet ottaneet saamaansa koulutuspaikkaa vastaan tai olivat keskeyttäneet opintonsa. Molempina projektivuosina kaikki koulun päättöluokkalaiset osallistuivat yhteishakuun ja viimeistään jälkihaun kautta kaikki saivat koulutuspaikan. Valintaperusteina VaSkooli-ryhmään ovat olleet koulunkäyntiin liittyvät ongelmat, oppimisvaikeudet, elämäntilanne, elämänhallinnan ongelmat, sosiaalisen tuen

tarve tai joku muu opettajakunnan tärkeänä pitämä syy. Osa oppilaista on ollut ohjauksellisesti haasteellisia ja tämän vuoksi oppilaanohjauksen lehtori on tehnyt yhteistyötä etenkin erityisopettajien ja luokanvalvojien kanssa. Olemme järjestäneet yhteispalavereja, joissa on ollut mukana oppilaan lisäksi huoltaja/huoltajat. Tässä palaverissa erityisopettaja on käynyt lävitse hojks-paperit ja mahdolliset lisämukautustarpeet. Samalla on pohdittu nuoren realistisia koulutusvaihtoehtoja, koulukokeilutarpeita toisella asteella ja muita kouluun ja elämänhallintaan liittyviä asioita. Useimmat näistä oppilaista ovat saaneet myös enemmän henkilökohtaista ohjausta oppilaanohjaajalta sekä omalta erityisopettajaltaan. Huoltajapalaverit olemme kokeneet erittäin merkittäviksi, koska kaikki osapuolet – huoltaja, nuori, erityisopettaja ja oppilaanohjauksen lehtori – voivat tuoda keskusteluun omat näkemyksensä. Huoltaja tuntee lapsensa, nuorella on omat haaveensa, erityisopettajalla on hyvä tuntemus osaamiseen ja oppilaanohjaaja tietää koulutusvaihtoehdot. Kevään 2007 aikana on alettu aikaistaa nivelvaihetta kahdeksannelle luokalle, koska uskomme, että pidempi työskentelyaika antaa paremmat tulokset. Uusi VaSkooli-ryhmä on jo kokoontunut kevään aikana, jolloin vetäjät ovat tehneet heidän kanssaan ryhmäyttämisharjoituksia ja Turun ammattiinstituutin urasuunnittelijoiden vierailu on käynnistänyt toisen asteen valintaprosessin.

Lisäluokkalaisten ja päättöluokkalaisten tehostetut tukitoimet Raisiossa Raisiossa kymppiluokan oppilaat ovat olleet itseoikeutettuja osallistumaan VaSkooli-projektin tukitoimiin. Osa oppilaista jäi suoraan kymppiluokalle, koska he eivät halunneet osallistua lainkaan valtakunnalliseen yhteishakuun päättöluokalla. Kun yhteishaun tulokset julkaistiin, ilman opiskelupaikkaa jääneet

oppilaat saattoivat ilmoittautua lisäluokalle. Vielä elokuussa, kun toisen asteen oppilaitokset olivat aloittaneet toimintansa, lisäluokalle ilmoittautui oppilaita. Toisaalta myös muutama oppilas pääsi jälkihaun aikana toivomalleen jatkokoulutuspaikalle. Pari oppilasta oli viettänyt välivuoden ja he tulivat parantamaan mahdollisuuksiaan jatko-opintoihin kymppiluokalle. Kaiken kaikkiaan 12 oppilasta suoritti lisäluokan loppuun asti. Molempina vuosina oppilaiden lukumäärä oli sama. Lisäluokan tehostetut tukitoimet toteutettiin tiiviissä yhteistyössä Raision työvoimatoimiston kanssa, lähinnä nuorten työvoimaneuvojan ja AVOpsykologin kanssa. Yhteistyökumppanin valinta perustui paitsi yhteneväisiin ohjauskäytäntöihin perusopetuksen kanssa, myös jatkuvuuteen ohjauspalveluiden saannin suhteen. Työvoimatoimiston monipuoliset palvelut ovat kaikkien ulottuvilla ja aina saatavilla. Varsinkin nuorten tukitoimet ovat tarpeellisia, mikäli opinnot keskeytyvät toisella asteella, uranvaihto on ajankohtainen tai muille tukitoimille on tarvetta. Tukitoimet koostuivat oppilaanohjaajan alkuhaastattelusta heti lukuvuoden alettua. Nuorten työvoimaneuvoja piti koululla infon TET-paikan valinnasta uranvalintaa tukevana toimenpiteenä. Lisäksi hän avusti oppilaita TET-paikan hankinnassa yhdessä oppilaanohjaajan kanssa. Tavoitteena oli, että lisäluokan oppilaat tutustuisivat mahdollisimman moneen ammattialaan TET-paikkaa vaihtaen lukuvuoden aikana. Näin he saivat tuntumaa erilaisista työtehtävistä, jolloin työkokemus joko vahvisti tai vähensi kiinnostusta eri aloihin. Oppilailla oli erilaisia alaan liittyviä seuranta- ja pohdintatehtäviä. Itsearviointi ja TET-paikan vastuuhenkilön arviointikeskustelut lisäsivät oppilaan itsetuntemusta omista vahvuuksistaan ja niistä osa-alueista, joita tulisi kehittää. Projektityöntekijä kävi TET-paikoilla tapaamassa sekä TET-harjoittelijaa että työnantajaa tai työnantajan nimeämää yhdyshenkilöä. Ohjauskeskustelu käytiin erikseen ja yhdessä kaikkien osapuolten kanssa. Työnantajan kanssa keskusteltiin TETin sujumisesta ja jakson loputtua käytiin arviointikeskustelut, joihin osallistuivat TET-harjoittelijan lisäksi yrityksen yhdyshenkilö ja projektityöntekijä. Osa opiskelijoista osallistui AVOpsykologin haastatteluun. Alkuinfossa ei kukaan ollut aluksi ko. tukitoimista kiinnostunut, mutta osallistuminen eteni ”lumipalloefektin tavoin” eli kun yksi halusi osallistua, niin vähitellen koko ryhmä oli innolla mukana. Alkuhaastattelun jälkeen oli mahdollisuus osallistua kyky-, taitoja persoonallisuustesteihin. Tämän jälkeen oli yksilökohtainen palautekeskustelu oppilaan kanssa ja joskus mukaan oli kutsuttu myös huoltaja. Kaikki projektissa mukana olleet lisäluokan oppilaat osallistuivat valtakunnalliseen yhteishakuun. Yhteishakutulosten julkistamisen jälkeen oppilaanohjaajat ottivat yhteyttä kaikkiin niihin oppilaisiin, jotka eivät olleet saaneet jatko-opiskelupaikkaa. Vielä toisen asteen oppilaitosten aloitettua toimintansa jälkiohjaus jatkui tehostettuna niiden oppilaiden kanssa, jotka olivat toisen asteen koulutuspaikkojen ulkopuolella.

Vaisaaren päättöluokkalaisten tukeminen pienryhmissä Päättöluokan oppilaat olivat mukana tukitoimissa joko oppilashuollon, oppilaanohjauksen lehtorin, luokanvalvojan, oppilaan itsensä tai vanhempien aloitteesta. Oppilaiden vanhempien kanssa pidettiin aloitus- ja myöhemmin seurantapalaverit. Aluksi koti ja koulu sopivat yhteisistä tavoitteista lähtökohtanaan oppilaan urasuunnitelmat ja jatko-opiskelutoiveet. Tällöin peilattiin oppilaan sen hetkistä koulumenestystä ja ammatillisia toivomuksia suhteessa toisen asteen oppilaitosten pääsyvaatimuksiin. Myös oppilaan elämänhallintaan liittyviä uhkia kartoitettiin ja niistä keskusteltiin rakentavassa mielessä. Projektityöntekijä tapasi oppilaat viikoittain joko yksin tai kahden, kolmen hengen ryhmissä. Positiivinen vertaistuki tuli lisätueksi pienryhmätoiminnassa. Seurantapalaverissa käsiteltiin toiminnan ”ruusut ja risut”. Oppilaan positiivinen toiminnan muutos näkyi esimerkiksi elämänhallintaan liittyvissä asioissa: oppitunneille ajoissa tuleminen, kotitehtävien suorittaminen, koulumenestys yleensä-

VaSkooli-projektin mukanaan tuomat hyödyt Raision ja Naantalin näkökulmasta:

moniammatillinen yhteistyö koulun, kunnan ja seutukunnan tasolla seutukunnallinen yhteistyö on mahdollistunut, monipuolistunut ja laajentunut nivelvaiheyhteistyö siirryttäessä perusasteelta toiselle asteella on monipuolistunut Maijamäen koululla ja prosessi on aloitettu Vaisaaren koulussa oman oppilaanohjaustyön kehittäminen on mahdollistunut ja saanut uusia ulottuvuuksia kollegiaalinen yhteistyö on tuonut uusia ajatuksia ja ideoita pienistä yksityiskohdista on edetty laajempiin kokonaisuuksiin (esimerkiksi pienryhmätuesta koko luokan aineenopettajan kasvatukselliseen ja opetukselliseen tukeen, läksyparkkitoimintaan) oman työn ohella tehty projektityö on lähtenyt käytännön kehittämistarpeista tehokkaat koulutustilaisuudet

kin sekä asenne koulunkäyntiä kohtaan. Pienikin positiivinen kannustus sai oppilaan toiminnassa aikaan muutoksen positiiviseen suuntaan. Pienryhmät tuottivat molempina projektivuosina kaksi uutta pienryhmää. Aineenopettaja järjesti luokalle tukitoimintaa, josta koko luokka hyötyi. Kotiin lähetettiin tiedote, jossa kerrottiin tukitoimimahdollisuudesta ko. oppiaineen opiskelutekniikassa. Osallistuminen oli vapaaehtoista ja se toteutettiin oppituntien jälkeen. Oppilaat saivat henkilökohtaista ohjausta omassa oppiaineessaan ja lisäksi mahdollisuuden keskustella yleensäkin opiskelustaan aineenopettajan kanssa. Toimintamalli olisi hyvä ulottaa muihinkin oppiaineisiin. Jokainen opettajahan on oman oppiaineensa opiskelun ohjaaja. Läksyparkkiin joutui osallistumaan, mikäli läksyt ja tehtävät olivat tekemättä. Opettaja lähetti tiedotteen kotiin, jossa kerrottiin tukitoimista, jotka ajoittuivat oppituntien jälkeen kerran viikossa. Projektityöntekijä kävi keskustelun oppilaan kanssa syistä, miksi tehtävät oli jääneet suorittamatta?

Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- ja nuorisopalvelujen sekä työvoimatoimiston kanssa Maijamäen koululla on jo pitkät perinteet yhteistyöstä sosiaali- ja nuorisopalvelujen kanssa. Projektin aikana nivelvaiheyhteistyö on moniammatillistunut. Esimerkiksi yhteistoiminta työvoimatoimiston kanssa on aloitettu uudelleen toimiston muutettua Naantalista Raisioon. Nuorten työvoimaneuvoja ja tietopalvelusta vastaava ovat käyneet kertomassa päättöluokkalaisille palvelutarjonnastaan, kesätöistä, työsopimuksista ja työtodistuksista sekä työelämän vaatimuksista ja nuoren oikeuksista ja velvollisuuksista. Vaisaaren päättöluokkien oppilaat puolestaan vierailevat Raision työvoimatoimistossa, yleensä lukuvuoden syksyllä, jotta palvelut tulevat tutuksi ja oppilaat voivat hyödyntää niitä pitkin lukuvuotta koulutusuraa pohtiessaan. Sosiaalipalvelujen nuoriso- ja avohuollonohjaaja käy kerran kuukaudessa oppilashuollon kokouksissa ja tiedottaa keväisin kesätyöpaikoista Maijamäen oppilaille. Tapaamme myös tarvittaessa oppilasasioissa pitkin kouluvuotta ja yhteisvalintatulosten jälkeen yhteisvalintapalaverissa, jossa on mukana koulun, sosiaali- ja nuorisopalvelujen sekä työvoimatoimiston edustus. Vaisaaren koulussa oppilashuoltokokoukset ovat kerran viikossa, jolloin sekä nuorisopalvelun että sosiaalipalvelun edustajat ovat mukana. Nuorisotoimen työntekijä osallistuu sekä ”Lady-” että ”Herra-kerhon” toimintaan tukien syrjäytymisvaarassa olevia oppilaita. Päättöluokkalaiset ovat yleensä nuorisotyöntekijän ”avustajina” kerhotoiminnassa.

Jälkiohjaus Naantalissa ja Raisiossa Raisiossa yksi tukitoimien painopistealueista on toisen asteen oppilaitokseen siirtyvän nuoren tukeminen. Nivelpalaveri

järjestetään heti opintojen alkuvaiheessa. Valtakunnallisen yhteishaun tulosten julkistamisen jälkeen oppilaanohjaajat ovat yhteydessä ilman opiskelupaikkaa jääneisiin oppilaisiin. Vaisaaren koululla on VaSkooli-projektin aikana muodostunut Tukirinki, jonka tavoitteena on tukea nuorta vielä peruskoulun jälkeenkin. Tukirinkikokoukseen kutsutaan koulun oppilashuoltotyöryhmä sekä yhteistyökumppanit nuoriso- ja sosiaalipalveluista sekä työvoimatoimistosta. Näistä henkilöistä muodostuu moniammatillinen tukiryhmä, joka tukee nuoria nivelvaiheessa perusasteelta toiselle asteelle ja tarvittaessa sen jälkeenkin. Naantalissa kesäkuun jälkiohjauspäivinä oppilaanohjauksen lehtorit ovat yhteydessä koulutuspaikkaa vaille jääneisiin oppilaisiin ja auttavat nuoria löytämään opiskelupaikan toiselta asteelta. Ongelmana on, että Varsinais-Suomessa on edelleen liian vähän opiskelupaikkoja perusasteen päättäville oppilaille. Jälkiohjauspäivien jälkeen oppilaita kehotetaan olemaan aktiivisia ja ottamaan yhteyttä toisen asteen kouluihin vielä koulujen alettua tai käymään Turun Ohjaamossa, mikäli jälkiohjauspäivinä vapaita paikkoja ei löytynyt. Kesällä 2007 peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa olevien nuorten tukipalvelut monipuolistuvat, kun Raision työvoimatoimiston alueen nuoret saivat oman Varustamon, jonka tehtävänä on opastaa koulutuksen ulkopuolelle jääneitä ja opiskelunsa keskeyttäneitä nuoria elämänhallintataitoihin kuten vastuuseen, säännöllisyyteen ja moniin muihin aikuisuudessa tarvittaviin taitoihin.

Kerhotoiminta Maijamäessä Osahankkeen päätyttyä VaSkooli-ryhmä saa oman kerhonsa EE-toimintaan liitettynä ja VaSkooli-nimisenä. VaSkoolikerhossa, johon oppilaat on valittu jo kahdeksannen luokan keväällä opettajien ehdotuksesta, vetäjinä toimivat koulun opettaja ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, nivelvaihetyöntekijä. Kerhon tavoitteena on elämänhallintataitojen, itsetunnon ja koulumyönteisyyden lisääminen. Samalla opitaan sosiaalisia taitoja ja saadaan uusia kavereita. Toinen tärkeä tavoite on tutustua nuorisopalvelujen nivelvaihetyöntekijään, joka voi toimia nuoren tuttuna tukihenkilönä vielä peruskoulun jälkeenkin. Nuoren on helpompi aloittaa keskustelu tutun aikuisen kanssa ja kerhossa toiminut niveltyöntekijä tuntee nuoren ja osaa keskusteluissaan kartoittaa nopeasti mahdollisen tuen tarpeen. Nuorisotoimen nivelvaihetyöntekijä toimii kerhojen lisäksi yhteistyössä peruskoulun ja toisen asteen henkilökunnan kanssa ja on osa moniammatillista verkostoa. Hän toimii myös nuoren tukihenkilönä, sillanrakentajana, perusasteelta toiselle asteelle siirryttäessä. Syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tuttu tukihenkilö on tärkeä, sillä ilman tätä moni nuori on todella yksin ja neuvoton, kun pitäisi käydä työvoimatoimistossa, mennä työkokeiluun tai hakea itselleen työtä. Jotkut päättöluokan nuoret saattavat tarvita nivelvaihetyöntekijän ”saattoapua” osallistuessaan toiminnallisiin koulukokei-

luihin. Häntä tarvitaan myös järjestettäessä yhdelle oppilaalle tai pienelle ryhmälle koulu- ja työpaikkavierailuja oppilaitten yksilöllisten toiveitten mukaisesti valintavarmuutta lisäämään. Tähän tärkeään tehtävään ei koulun opettajilla ja oppilaanohjaajilla ole riittävää aikaresurssia oppi- ja ohjaustuntien takia. Suurin osa nuorista toki selviää vierailuista yksin tai pienessä ryhmässä, mutta joukossa on niitäkin, joille aikuisen mukanaolo on tärkeää. Joskus syynä on koulun etäisyys. Nivelvaihetyöntekijän tarve tuli selkeästi esille projektin aikana, kun nuori jätti mieluummin osallistumatta kokeiluun kuin meni sinne yksin ilman aikuista. Edellisenä päivänä nuori oli vielä innostunut hakiessaan linja-autolippuja ja ohjeistusta oppilaanohjaajaltaan, mutta kokeilupäivänä nuori olikin omassa koulussa ja kertoi ”unohtaneensa” asian. Kokeilut ja tutustumiset lisäävät nuoren valinnanvarmuutta. Ensimmäisenä kokeiluvuonna osahankkeella oli nivelvaihetyöntekijänä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja, jonka aikataulut joustivat niin, että vierailut ja kokeiluun saattamiset onnistuivat. Toisena vuonna tehtävää hoiti opettaja, jonka lukujärjestys esti vastaanottavien koulujen toiveitten mukaisen aikataulutuksen. Opettajavetoisena toimintamallia onkin lähes mahdotonta toteuttaa.

Myös nivelvaiheen toisella puolella ammatillisen koulutuksen aloittanut nuori kaipaa tutun aikuisen, nivelvaihetyöntekijän, tukea. Uuden elämäntilanteen pohtiminen koulupäivän jälkeen tutun aikuisen seurassa on nuorelle tärkeätä niin kauan kunnes koulu alkaa tuntua turvalliselta ja nuori integroituu uuteen kouluunsa ja saa uusia ystäviä. Joillekin pienryhmän oppilaille ensimmäiset päivät toisella asteella ovat niin pelottavia, ettei kouluun uskalleta mennä ilman saattajaa. Uusi ja iso koulu, jossa on paljon itselle vieraita oppilaita, saattaa saada oppilaan kääntymään portilta takaisin kotiin. Tällaisessa tapauksessa kerhossa tutuksi tulleen nivelvaihetyöntekijän tuki olisi saattanut estää pakoreaktion.

Seutukunnan taso: moniammatillinen yhteistyö Naantalissa ja Raisiossa Seutukunnan taso muodostuu lähinnä projektiin osallistuneista vastaanottavien koulujen edustajista. Maijamäen ja Vaisaaren koululla on pitkät perinteet yhteistyöstä Raision ammattiopiston kanssa. Projektin kuluessa toiminta on moni ammatillistunut hakien kuitenkin edelleen muotoaan. Kaikki perusasteen oppilaat osallistuvat toisen asteen kouluvierailuun ja koulut käyvät esittelemässä omaa toimintaansa oppitunneillamme. Esittelijöinä ovat oppilaat ja usein mukana on myös opinto-ohjaaja. Yksittäiset oppilaat ovat voineet käydä yhdestä kolmeen päivään kestävissä toiminnallisissa koulukokeiluissa. Teemme myös yhteistyötä Turun ammattiopistosäätiön ja AURA-instituutin kanssa. Myös näissä kouluissa oppilaat ovat voineet käydä tutustumassa koulutustarjontaan ja osallistua koulukokeiluun. Maijamäen ja Raision ammattiopiston opinto-ohjaajat tapaavat keväisin ja tekevät suunnitelman syksyn tapaamis-, tutustumis- ja kokeiluaikatauluista. Raision ammattiopiston kanssa olemme moniammatillistaneet syksyn nivelpalaveria. Aluksi moniammatillinen ryhmä kokoontuu yhdessä ja sen jälkeen eri ammattiryhmät voivat halutessaan keskustella oman alansa kysymyksistä keskenään. Ryhmän kokoonpano vaihtelee vuosittain. Mukana ovat olleet opintoja oppilaanohjaajat, terveydenhoitajat, kuraattorit, ammattiopiston psykologi ja peruskoulun erityisopettajat. Naantalissa palaveriin osallistuu myös nivelvaihetyöntekijä nuorisopalveluista ja nuoriso- ja avohuollonohjaaja sosiaalipalveluista joko yhdessä ryhmän kanssa tai muulloin sovittuna aikana. Tapaamisten merkitys tulee esille etenkin pudokasvaiheessa. Tuttuus kasvoista kasvoihin helpottaa asiointia. Projektin aikana olemme aloittaneet yhteistyön myös Turun ammatti-instituutin kanssa. Tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat uraohjaajat, joiden kanssa vaihdamme oleelliset tiedot syksyn siirtopalaverissa. Olemme aikaistaneet nivelvaiheen kouluyhteistyötä jo kahdeksannen luokan kevääseen, jolloin urasuunnittelijat ja tutoroppilaat käyvät kertomassa omien koulutalojensa tarjonnasta. Toivomme, että valintaprosessin käynnistäminen entistä

aikaisemmin helpottaa nuorten koulutusvalinnan tekoa. Viime vuosina järjestetyt toiminnalliset koulukokeilut ovat olleet suosittuja, joskin osa kokeilua haluavista nuorista tarvitsee tuekseen aikuisen. Ennen syksyn siirtopalavereita ammatilliset koulut lähettävät listan heille päässeistä ja koulupaikan vastaanottaneista nuorista peruskoulun oppilaanohjauksen lehtoreille, jotka täydentävät listaa lisäämällä perusasteen yhteyshenkilön tiedot erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalle. Toiveena on, että ennen kuin vastaanottavat ”hojksaavat” oppilaitaan he olisivat yhteydessä peruskoulun yhteyshenkilöön. Oppilasyhteistyön ja siirtopalaverien lisäksi Maijamäen erityisopettaja on osallistunut siirto-hojksin kehittämiseen Turun ammatti-instituutin opettajien kanssa. Vaisaaren päättö- ja lisäluokan oppilaat osallistuvat oppilaiden omien toiveiden mukaisesti toiminnallisiin koulukokeiluihin sekä Raision Ammattiopistossa että Turun ammatti-instituutissa. Ennen varsinaista tutustumista koulutusalaan keskustellaan oppilaan kanssa koulutusalaan liittyvistä asioista kuten työn hyvistä ja huonoista puolista, työn vaatimuksista, palkkauksesta, työllistymisestä jne. Projektityöntekijän ollessa mukana tutustumiskäynneillä oppilaan kynnys tutustua uusiin asioihin on matalampi. Alaan liittyvistä seikoista voi heti keskustella aikuisen johdolla ja vielä muistella tutustumiskäyntiä koulussa jälkeenpäin. Näillä toimenpiteillä pyrittiin lisäämään oppilaan itsetuntemusta ja valinnanvarmuutta, jotta oppilaalle parhaiten soveltuvat alat löytyisivät, hän aloittaisi opintonsa toisen asteen koulutuksessa ja valmistuisi ammattiin opintojaan keskeyttämättä.

Katja Vossi Kirjoittaja on toiminut uraohjaajana VaSkooli-projektin My Careet – Minun urani -osahankkeessa.

Kaarinan malli: ohjausta ja yhteistyötä Kaarinassa VaSkooli-projektin kohderyhmäksi valikoituivat peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa jääneet, toisen asteen koulutuksen keskeyttäneet tai keskeyttämisvaarassa olevat sekä tukea ja ohjausta elämän- ja opiskelunhallintaan tarvitsevat 15-18-vuotiaat nuoret. Tavoitteena oli yksilöllisen uraohjauksen ja nopean puuttumisen keinoin ehkäistä nuorten sosiaalista syrjäytymistä ja tukea heidän siirtymistään toisen

asteen oppilaitoksiin, jatko-opintoihin ja avoimille työmarkkinoille sekä ehkäistä opintojen keskeyttämisiä. Yhteistyössä Turun seudun toisen asteen oppilaitosten kanssa kehitettiin toimintamalli, jolla pystytään nopeasti reagoimaan oppilaitoksesta eroamis- tai erottamistilanteissa. Lisäksi tavoitteena oli varmistaa jokaiselle kaarinalaiselle perusopetuksen oppilaalle peruskoulun jälkeinen jatko-opiskelupaikka.

Yksilölliset tilanteet, yksilöllinen ohjaus Kaarinassa projektin asiakkaina on vuosina 2005-2007 ollut kaikkiaan 83 nuorta. Asiakassuhde on aina alkanut nuoren tilanteen kartoittamisesta, jonka pohjalta uraohjaaja on arvioinut nuoren palvelujen tarpeen yksilöllisesti ja tarpeenmukaisesti. Yhteistyön ja tavoitteiden toteuttamiseksi lähtökohtana on ollut se, että nuorella on jonkinlainen motivaatio opiskeluun. Tämän motivaation ympärille on vähitellen rakennettu tukipilareita, joiden tarkoituksena on ollut tukea tavoitteiden saavuttamista. Parhaimman hyödyn osahankkeen toiminta on antanut niille nuorille, joilla itsellään on ollut halu toimia ja intoa mennä eteenpäin. Haastavinta on ollut motivoida nuoria, joille jo sana “koulu” aiheuttaa lähes allergisen reaktion. Näiden nuorten kohdalla tavoitteeksi onkin voitu ottaa hyvin pieni askel, kuten saada hakemaan yhteishaussa tai motivoida nuori johonkin lyhyeen koulutukseen. Joidenkin kohdalla on hyväksyttävä se tosiasia, että tehty työ nuoren hyväksi on hetkittäistä tekohengityksen antamista eikä kovinkaan suuria tavoitteita voi asettaa. Näiden nuorten kohdalla on huomattu, että koulunkäynnissä on ilmennyt ongelmia yleensä jo varhaisessa vaiheessa, usein jo ala-asteella.

Neljä asiakastyyppiä

Yhteistyö erityisopetuksen kanssa Valkeavuoren erityisopettaja Taru Mäki-Valtarin kokemuksia yhteistyöstä uraohjaajan kanssa: “Opettamani erityisluokan (esy 7-9) oppilaiden yksi yhteinen piirre on omien asioiden hoitamisen jättäminen huolettomasti retuperälle tai ainakin viime tippaan. Oppilaat elävät vain nykyhetkeä ilman huolta huomisesta. 9. luokalla huolen herättely tulee opettajan keskeiseksi työtehtäväksi erityisesti ammatinvalinnan ohjauksessa, työharjoitteluviikkojen järjestämisessä, yhteishakupapereiden täyttämisessä ja pääsykokeisiin preppaamisessa. Näissä asioissa uraohjaaja Katjan apu on ollut korvaamaton, erityisesti kun viime vuonna luokassani opiskeli seitsemän erityistä tukea tarvitsevaa ja keskenäänkin hyvin erilaista nuorta. Huolimatta pienestä ryhmäkoosta (enintään 10 oppilasta) ilman avustajaa yhdysluokassa toimivan opettajan resurssit antaa kullekin oppilaalle yksilöllisistä tukea ja ohjausta ovat rajalliset. Tässä kohdin Katjan työpanos on ollut korvaamattoman arvokas.” ”Katja on helpottanut työtäni kartoittamalla ja etsimällä hyvissä ajoin oppilaiden kanssa mieluisia ja mahdollisen tulevan koulutuksen kannalta järkeviä ja urasuunnitelmia tukevia harjoittelupaikkoja. Lisäksi hän on järjestänyt tu-

tustumiskäyntejä kiinnostaviin oppilaitoksiin. Opettajan huoli erittäin suuressa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kohtalosta on keventynyt Katjan työn myötä suuresti.” ”Toivon myös oppilaiden osaavan arvostaa Katjan yksilöllistä työskentelyä heidän kanssaan, koska harva oppilas saa tilaisuuden esimerkiksi harjoitella ammatillisten oppilaitosten pääsykokeiden yhtenä osana olevaa haastattelutilannetta tai saa tuekseen työharjoittelupaikan hakuun tai tutustumiskäynnille ammatilliseen oppilaitokseen aikuisen ihmisen. Olen myös erittäin kiitollinen ja iloinen siitä, että jo peruskoulunsa päättäneet ja jostain syystä ammatilliset opintonsa keskeyttäneet entiset oppilaani ovat olleet Katjan ”otteessa” oman otteeni jo irrottua heistä.” ”Voisin sanoa uraohjaajan olevan yläkoulun erityisluokanopettajan näkökulmasta yksi läheisimmistä työkavereista, joka tuntee oppilaiden ongelmat ja vahvuudet sekä myös erityisluokanopettajan työn haasteellisuuden.”

Hankkeen osallistujat voidaan jakaa karkeasti lähinnä neljään asiakastyyppiin. Lisätukea ammatinvalintaan tarvitsevat ovat pääsääntöisesti olleet 9. tai 10. luokkalaisia nuoria, joille ammatinvalinta on tuottanut vaikeuksia. Jälkiohjattavat ovat taas nuoria, joiden yhteishaku ei ole tuottanut toivottua tulosta eli opiskelupaikkaa. Kolmantena tulevat ne nuoret, jotka keskeyttävät opiskelun toisella asteella, mutta ovat kuitenkin motivoituneita tulevaisuutensa suhteen ja haluavat löytää itselleen

Jälkiohjaus 17-vuotiaan Aino Kujanpään kohdalla jo tehdyt suunnitelmat särkyivät, kun hän jäi kevään 2006 yhteishaussa ilman peruskoulun jälkeistä jatko-opiskelupaikkaa. “Tulin projektiin niin, että koulussa oli 9. luokalla info, jossa sain lapun, että voi ottaa yhteyttä uraohjaajaan, jos jää ilman opiskelupaikkaa. Olin hakenut yhteishaussa hotelli- ja ravintola-alan koulutukseen, mikä oli kuitenkin niin suosittu, etten sinne sitten päässyt. Sitten soitin Katjalle ja me tavattiin. Katsottiin yhdessä vaihtoehtoja, mihin voisin päästä opiskelemaan. Halusin edelleen tuolle alalle, se oli selvää. Vaihtoehtoja ei sitten kauhean paljon ollut. Katja kysyi multa myös, että voisinko ajatella opiskelevani kauempana eli viikot asuisin opiskelupaikkakunnalla asuntolassa? Mietin sitä ja tuntui, että olisin sellaiseen valmis. Vapaita opiskelupaikkoja oli koulussa, mikä sijaitsi tunnin ajomatkan päässä Kaarinasta. No, sitten tehtiin yhdessä omaehtoinen hakemus sinne hotelli- ja ravintola-alan koulutukseen. Meni muutama päivä ja koulusta soitettiin. Mulle pidettiin haastattelu ja se oli sillä sitten selvä. Loppujen lopuksi mä siis pääsin sille alalle, mille halusin.” ”Opiskelu kauempana on mielenkiintoista, olen oppinut tuntemaan ihmisiä ympäri Suomea. Pitää oppia sopeutumaan myös kokonaan uuteen ympäristöön ja muihin ihmisiin, kun asutaan asuntolassa. Jos haluaa itsenäistyä, niin tuollainen asuntola-asuminen on edullista ja hyvää harjoittelua yksin asumista varten.” ”Jos en olisi tullut tähän projektiin, niin ei mulla olisi varmaan mitään paikkaa missään koulussa. Olisinkohan sitten jäänyt kotiin vaan?” ”Tulevaisuus? Mä käyn koulun loppuun ja musta tulee tarjoilija. Ja sitten mä en ole ihan varma... voisin jatkaa baarimikkokouluun ja sitten töihin. Periaatteessa olisi hienoa päästä johonkin hienoon hotelliin tai ravintolaan töihin tai sitten baarimikoksi. Ehkä joskus vielä jatkan opiskelua hovimestariksi.”

sopivan opiskelupaikan. Keskeyttäneiden toinen ryhmä ovat puolestaan ne nuoret, joilta ei motivaatiota opiskeluun löydy. Heidän kohdallaan asiakkuus päättyy tavallisesti jo alkumetreillä tai vaihtoehtoisesti nuori siirtyy jonkin muun palvelun piiriin. Tosin tässä joukossa on ollut myös “jojoilijoita”, jotka toisinaan ovat motivoituneita, toisinaan eivät, ja ovat näin ollen voineet olla pitkäänkin mukana hankkeessa. Neljännen ja hankalimman ryhmän muodostavat nuoret, jotka ovat vaarassa keskeyttää opiskelunsa toisella asteella. Osahankkeen tarkoituksena on ollut tukea nuoria opiskeluun. Tähän mennessä saatujen kokemusten mukaan sama vaikeus on toistunut kaikissa tapauksissa. Nuorelle on jo ehtinyt kertyä

paljon “rästejä” ja siitä syystä on jääty kotiin ja poissaoloja on kasaantunut. Suunnanmuutos tarvittaisiin nopeasti ja tällöin uraohjaajankaan motivointikeinot eivät tahdo auttaa. Kehittämisnäkökulmasta olisikin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että tietoa saataisiin liikkumaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jolloin mahdollisuudet vaikuttaa paranevat.

Lisätukea ammatinvalintaan Ammatinvalintaan lisätukea tarvitsevien ohjaus ja koulukokeilut on otettu avuksi niille nuorille, joiden ajatukset valinnoista ovat olleet epäselvät tai jopa epärealistiset.

Kokemuksia Kaarinasta III Onnistunut työkokeilu Syystä tai toisesta opiskelu voi joskus keskeytyä. Näin kävi 16-vuotiaalle Matti Nohkolalle, joka keskeytti opiskelun toisen asteen koulutuksessa syksyllä 2006. Matin urapolkua lähdettiin viemään eteenpäin työkokeilun kautta. ”Se ala, missä opiskelin ei vaan ollut mielenkiintoinen ja sen takia tuli oltua koulusta pois. Opinto-ohjaaja kertoi, että Kaarinassa uraohjaaja yrittää auttaa niitä, jotka keskeyttävät opiskelun. Opinto-ohjaaja soitti uraohjaajalle ja sopi meidän ensimmäisen tapaamisajan. Mä tapasin Katjan ja me keskusteltiin, että mitä vaihtoehtoja mulla olis. Kotiin en halunnut jäädä. Katjan kanssa menin työvoimatoimistoon, jossa sovittiin sellaisesta työkokeilusta, johon mulla oli mahdollisuus. Sen jälkeen mietittiin yhdessä sellaisia työpaikkoja, mitkä mua kiinnosti ammatillisesti. Ensimmäiseen logistiikka-alan yritykseen, josta käytiin kysymässä työkokeilupaikkaa, mä sitten pääsinkin.” ”Tammikuun alussa aloitin kuukauden työkokeilun, jota jatkettiin kaikkiaan neljä kuukautta. Se oli iso yritys ja aluksi pääsin siellä vähän rauhallisempaan paikkaan opettelemaan alan töitä. Sen jälkeen siirryin pääpaikkaan, missä tapahtui koko ajan ja paljon eri asioita. Opin tekemään muun muassa rahtikirjoja, pakkaamaan ja purkamaan kontteja sekä ajamaan trukilla. Työ varastoalalla on raskasta ja kiireistä, mutta työpaikalla oli tosi hyvä ilmapiiri. Paljon paremmin jaksoi tehdä töitä, kun on mukavat työkaverit ja niillä oli aikaa opettaa asioita. Muutenkin sain hyvää palautetta töistä. Katja soitteli ja kävi usein töissä kyselemässä kuulumisia sekä multa että työnantajalta, ja auttoi niissä

työkkärin lapuissakin.” ”Projektiin osallistumisesta on ollut mulle pelkästään hyötyä. Sain työkokeilupaikan, jossa opin varastoalasta paljon ja opin vielä työntekoa ja sitä, että millaista työelämässä sitten yleensä on. Sitten sain sieltä vielä kesätöitä ja Katja auttoi yhteishaussa ja sain opiskelupaikan.” ”Opiskelu alkaa nyt syksyllä alalla, joka kiinnostaa mua. Töitä olen ajatellut tehdä silloin tällöin esimerkiksi loma-aikoina. Opiskelussa jo valmiiksi mietityttää, että miten jaksaa istua paikallaan niissä teoria-aineissa. Kielissä ja matematiikassa voi tulla vaikeuksia. Kyllähän se tärkeää lopulta on, että saa sen todistuspaperin. Saa töitä sit ainakin joskus.”

Lisätuen toimintamalli on karkeasti ottaen toiminut seuraavasti: 1. Oppilaanohjaaja havaitsee oppilaan tarvitsevan valinnan vahvistamiseksi runsaasti tukea, enemmän mitä hänen omat resurssinsa antavat myöden. 2. Oppilaanohjaaja ottaa yhteyttä uraohjaajaan. 3. Uraohjaaja tapaa oppilasta koululla ohjauskeskustelujen merkeissä. Yhdessä nuoren kanssa mietitään eri vaihtoehtoja, etsitään tietoa ja pohditaan, mihin aloihin nuoren olisi hyvä tutustua. 4. Uraohjaaja organisoi koulukokeilun eli 1-2 päivän tutustumisen oppilasta kiinnostavaan alaan. 5. Uraohjaaja vie nuoren koulukokeiluun ja on hänen mukanaan tutustumisessa tarpeen mukaan. Koulukokeiluista kerätystä palautteesta voidaan yhteenvetona todeta, että nuoret saivat alasta lisätietoa ja vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin sekä vahvistusta ammatinvalintaan. Joidenkin kohdalla varmistui puolestaan se, ettei ala lopulta kiinnostanutkaan. Tätäkin voidaan pitää hyvänä tuloksena jo sen vuoksi, että näin vältyttiin turhaan hakemasta yhteishaussa koulutukseen, josta nuori ei ollut kiinnostunut. Ensimmäisen toimintavuoden onnistumiskokemuksiin kuului myös 10-luokille suunnattu kokeiluviikko. Uraohjaaja ja luokan ohjaava opettaja suunnittelivat yhdessä jokaiselle oppilaalle (yhteensä 18) yksilöllisen viikon, johon sisältyi niin oppilaitoksiin tutustumisia kuin koulukokeilujakin.

Jälkiohjattavat nuoret Kaarinassa jälkiohjaus on pitänyt sisällään pääosin niiden kaarinalaisten nuorten ohjauksen, jotka ovat päättäneet peruskoulun kuluvana vuonna. Vuosittain Kaarinassa peruskoulun päättää runsas 250 nuorta, joista noin 30 jää yhteishaun jälkeen ilman peruskoulun jälkeistä jatko-opiskelupaikkaa. Loppukeväästä uraohjaaja on kiertänyt kaikissa 9. luokissa kertomassa työstään ja siitä avusta, mitä on tarjolla ilman opiskelupaikkaa jääville nuorille. Kesäkuun puolivälissä ilmestyvät yhteishaun tulokset, jolloin uraohjaaja on tavannut Kaarinan peruskoulujen oppilaanohjaajat ja saanut heiltä tietoonsa oppilaiden tilanteet. Näiden tietojen pohjalta uraohjaajan on ollut helppo olla yhteydessä opiskelupaikatta jääneisiin nuoriin ja kuulostella heidän suunnitelmiaan jatkosta. Jokaisen nuoren tilanne on yksilöllinen ja jälkiohjauksessa onkin otettava useita seikkoja huomioon, jotta se oikeanlainen ja eritoten nuorta kiinnostava ja motivoiva opiskelupaikka löytyisi. Nuoren kanssa on sovittu yhteisistä pelisäännöistä eli mitä asioita pitää tehdä, jotta opiskelupaikan voi saada. Uraohjaajan tehtävänä on ollut huolehtia, että nuori saa asiat hoidettua ajallaan, kuten esimerkiksi soitettua oppilaitokseen ja kysyttyä peruutuspaikkoja. Apua ja ohjausta on saanut niin tiedonhakuun opiskelupaikoista kuin hakemuksen tekemiseen-

kin, mikä monelle nuorelle on tuottanut alkuun vaikeuksia. Yhteishaun tulosten pohjalta uraohjaaja on lukukauden alussa yhteydessä eri oppilaitoksiin ja tarkistaa, että paikan saaneet kaarinalaiset ovat aloittaneet opiskelun. Jos näin ei ole, uraohjaaja ottaa yhteyttä kyseiseen nuoreen. Kesällä jälkiohjattujen kohdalla uraohjaaja on tehnyt tarpeenmukaisesti seurantaa siitä, miten opiskelu on lähtenyt nuorella sujumaan. Seurantaa on pidetty yhteydenpidolla suoraan nuoreen sekä hänen kanssaan työskenteleviin (esimerkiksi luokanvalvoja ja opinto-ohjaaja). Jälkiohjaus on sisällöltään ollut hyvin samantyyppistä kuin mitä Turun Ohjaamossa on tehty. Jälkiohjauksessa sekä nivelvaiheen tiedonsiirrossa ensiarvoisen tärkeää on ollut opinto-ohjaajien taustatieto oppilaista. Kesän jälkiohjaus on hyvin nopeatempoista, joten kokonaiskuvan saaminen nuoresta ja hänen tilanteestaan mahdollisimman nopeasti ja varhain on merkittävää. Taustatieto on helpottanut suuresti sitä kartoitusvaiheen työtä, jota uraohjaaja tavallisesti tekee uuden asiakkuuden alkuvaiheessa. Näin on päästy tilanteen tasalle nopeammin. Nuoren on tärkeää tiedostaa, että yhteishaussa saatu opiskelupaikka ei ole itsestäänselvyys tänä päivänä. Uraohjaajan näkökulmasta paras tulos on, että nuori saa mieleisensä opiskelupaikan ja suorittaa tutkinnon loppuun asti. Hankkeen aikana on ollut mukava havaita, että nuoret kertovat mielellään opiskelukuulumisiaan. Tärkeää on ollut myös se, että ohjaaja on pystynyt luomaan nuoriin sellaisen suhteen, että heidän on ollut helppo ottaa yhteyttä myös siinä tapauksessa, että koulussa ei kaikki sujukaan hyvin. Jälkiohjauksessa on hankkeen aikana ollut 36 nuorta, joista kaikki, kolmea lukuun ottamatta, ovat saaneet opiskelupaikan. Näistä nuorista edelleen koulutuksessa on 28.

Työkokeilu tai -harjoittelu mahdollisuutena keskeyttäneelle nuorelle Peruskoulun päättänyt ja ilman opiskelupaikkaa oleva tai toisen asteen opiskelunsa keskeyttänyt nuori ei useinkaan ikänsä puolesta kuulu minkään viranomaistahon vastuulle. Tämänikäinen nuori ei välttämättä tiedä, osaa selvittää tai käyttää työvoimahallinnon tarjoamia palveluita hyödykseen vaan jää oman onnensa nojaan, jolloin syrjäytymisen riski kasvaa. Osahankkeen tarkoituksena on ollut puuttua mahdollisimman varhain näiden nuorten tilanteisiin ja saada heidät nopeasti aktivoitua työvoimahallinnon tarjoamiin palveluihin. Nuoren keskeyttäessä opiskelun toisella asteella saa uraohjaaja asiasta tiedon oppilaitoksesta tai muulta viranomaiselta. Ilman jatkoopiskelupaikkaa olevat ohjautuvat useimmiten jälkiohjaukseen ja, jos mieleistä opiskelupaikkaa ei löydy, tarvittaessa tätä kautta työvoimahallinnon palveluihin. Nuoren aktivointi työharjoitteluun tai -kokeiluun etenee yleensä seuraavasti:

1. Uraohjaaja ottaa yhteyden nuoreen, kartoittaa lyhyesti tilanteen ja ehdottaa tapaamista. 2. Nuori ja uraohjaaja keskustelevat tilanteesta lisää ja kartoittavat nuoren kiinnostuksen kohteet ja ajatukset opiskelusta jatkossa. 3. Sovitaan työvoimatoimistokäynnistä ja sen pohjalta lähdetään viemään asiaa eteenpäin joko työkokeiluna tai harjoitteluna. Keskusteluissa esiin tulleiden tietojen pohjalta mietitään yhdessä, millainen työ tukisi parhaiten nuoren seuraavaa ammatinvalintaa ja yhteishakua. 4. Uraohjaaja etsii yhdessä nuoren kanssa yrityksen, jossa tämä voi aloittaa työharjoittelun tai -kokeilun. Hankkeen aikana kokemukset yrityksistä ovat olleet erittäin hyviä ja työharjoittelu- ja -kokeilupaikkoja on löytynyt kaikille halukkaille. Ehkä osasyynä on ollut se, ettei nuori ole tuonut muassaan kustannuksia. Enemmän tukea työntekoon ja elämänhallintaan tarvitsevien kohdalla on haettu vauhtia työpajan kautta, jossa ohjausta on saanut myös arjen- ja elämänhallintaan. Työkokeilu tai -harjoittelu on nuorelle hyvä mahdollisuus opetella työskentelyä itseä kiinnostavalla alalla, joka tuo elämään säännöllisyyttä ja tukee myöhemmin tehtäviä valintoja muun muassa koulutukseen hakeutumisessa. Työkokeilu tai -harjoittelu ei kuitenkaan voi olla nuorelle tulevaisuuden valinta. Tärkeää on, että nuoren kanssa keskustellaan säännöllisesti kouluttautumisen tärkeydestä. Tavoitteena onkin, että nuori hakee seuraavassa yhteishaussa koulutukseen tai yhdessä mietitään vaihtoehtoisia tapoja suorittaa tutkinto. Uraohjaaja on ohjannut työkokeiluihin ja -harjoitteluihin ja tukenut niissä seitsemää nuorta, joista yhden kohdalla harjoittelu jouduttiin keskeyttämään.

Paikallista kehittämistä ja verkostoitumista Jo ennen hankkeen käytännön toiminnan alkua luotiin Kaarinaan paikallinen verkosto osahankkeen toiminnan tueksi ja yhteistyötahojen sitouttamiseksi. Tukiryhmäksi kutsuttuun verkostoon kuuluu runsas kymmenen henkilöä, jotka edustavat monipuolisesti sivistys-, sosiaali- ja nuorisotoimia sekä työpajatoimintaa ja työvoimatoimistoa. Verkostossa ovat olleet juuri ne toimijat, joiden kanssa uraohjaaja on toiminut yhteistyössä, kuten ammatinvalintapsykologi sekä perus- ja toisen asteen oppilaan- ja opinto-ohjaajat. Tukiryhmän aikaansaannoksena on ollut muun muassa Paikallisfoorumin toteuttaminen teemalla “Missä mennään nuorten kanssa Kaarinassa”. Tapahtuman ansiosta eri toimijat pystyivät saamaan ja jakamaan tietoa ja “työkaluja” sekä tutustumaan toisiinsa.

Kokemuksia Kaarinasta IV Hankkeen merkitys VaSkooli-projektin Kaarinan osahankkeen projektikoordinaattorin ja Kotimäen koulun rehtorin Esko Poikelan ajatuksia hankkeen merkityksestä: ”Monen nuoren uravalinta on enemmän tai vähemmän ajautumista yhdestä epämieluisasta vaihtoehdosta toiseen vielä vähemmän kiinnostavaan. Heikko opiskelumotivaatio kouluaikana ja epävarmuus omista kyvyistä aiheuttaa usein alisuoriutumisen kierteen, jota on vaikea omin avuin katkaista. Koulujen oppilaanohjaajien antama arvokas tuki ja ohjaus ei aina riitä; yhdellä ohjaajalla saattaa olla satoja nuoria kohderyhmänään. Kahdenkeskiselle keskustelulle ja nuoren elämäntilanteeseen paneutumiselle jää valitettavan vähän aikaa.” ”Yhteiskunnan koulutus- ja työllistämispalvelut oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen rakennetaan usein asiakkaan oman aktiivisuuden varaan. Nuoren oman aktiivisuuden lamaantuessa on palvelujen käyttäminenkin korkean kynnyksen takana.” ”Minun Urani -osahankkeessa keskeistä on alusta alkaen ollut nuoren elämäntilanteen kartoittaminen ja kiinteä luottamuksen varaan rakentuva yksilöllinen ohjaus. Asiakkaiden passiivisuutta on paikattu uraohjaajan omalla aktiivisuudella. Kotiin soittamalla ja tapaamisaikoja sopimalla on saatu merkittäviä tuloksia aikaan. Omien toiveiden ja realististen uramahdollisuuksien kartoittaminen on usein tuottanut miellyttäviä yllätyksiä. Työpaikoilla käynnit, työkokeilut, hakemusten laatiminen ja monet muut nuorelle hankalat asiat on saatu järjestymään uraohjaajan oikein ajoitetulla ja mitoitetulla tuella.” ”Hanke on ylittänyt sille asetetut tavoitteet ja tulokset ovat puhuneet puolestaan osoittaen hankkeen tarpeellisuuden. Kaarinan Nuoret Pajamestarit ry. on saanut Raha-automaattiyhdistykseltä rahoituksen kolmevuotiselle hankkeelle, joka sisällöllään ja toimintatavoillaan jatkaa kaarinalaisen koulutustakuumallin kehittelyä. Hankkeen ainoa työntekijä, uraohjaaja jatkaa edelleen toimintamallin kehittelyä uuden työnantajansa palveluksessa.”

Ohjaamo – matalan kynnyksen ohjauspiste Kehittämiskeskus vastaa tarpeisiin Ohjaajien verkosto Ryhmämuotoinen tuki opiskelijoille Turun ammatti-instituutissa Perhekeskeinen työ oppijan tukena

Tara Puhakka Kirjoittaja on Ohjaamon työntekijä. Vuoden 2004 keväällä toimintansa aloittaneen Ohjaamon toiminnan ovat mahdollistaneet AURAA-hanke (Valtakunnallinen Nuorten osallisuushanke) sekä TATU-hanke (VaSkooli-projektin osahanke).

Ohjaamo

– matalan kynnyksen ohjauspiste

T OHJAUS MALLILLAAN 48

urun yliopiston koulutussosiologian laitoksen VaSkooli-projektille tekemän tutkimuksen mukaan hankkeen toimenpiteisiin osallistumisessa ja nuorten auttamisessa keskeisiksi nousivat vapaaehtoisuus ja sitoutuminen. ”Positiivisten tulosten taustalla olikin aina nuoren oma halu muutoksen”, summasi tutkija Suvi Kivelä. Parhaiten vapaaehtoisuuden ja nuoren oman motivaation vaateeseen ovat usein pystyneet vastaamaan erilaiset matalan kynnyksen ohjauspisteet, jotka ovat myös yksi Opetushallituksen määrittelemistä ohjauksen painopistealueista tulevaisuudessa. VaSkooli-projektissa tällaista ohjauspistettä edustaa parhaiten Turun nuorisotoimen yhteydessä toimiva Ohjaamo, joka tukee ja auttaa ilman koulutuspaikkaa jääneitä 15-20vuotiaita nuoria Turun seutukunnassa. Toimintaan kuuluu jälkihakupaikoille ohjaaminen, yhteishaussa auttaminen, työharjoittelujaksojen järjestäminen sekä tukitoiminta opiskelujen jo alettua. Ohjaamo ehkäisee väliinputoamista peruskoulun jälkeen tehokkaalla jälkihakutoiminnalla kesän ja alkusyksyn aikana. Ohjaamoon tuleminen on nuorelle vapaaehtoista ja sinne voi tulla yksin tai yhdessä esimerkiksi vanhempien tai kaverin kanssa. Yhteishaun Ohjaamossa tekevät sellaiset nuoret, jotka eivät enää kuulu perusopetuksen tai lisäopetuksen piiriin. Esimerk-

kinä tällaisesta ryhmästä mainittakoon opintonsa jostain syystä keskeyttäneet nuoret. Jälkihakuun voivat osallistua kaikki nuoret, joilla ei ole opiskelupaikkaa. Jälkihaussa Ohjaamo tekee yhteistyötä eri oppilaitosten, pääasiassa ammatillisten, kanssa. Perusopetuksen opinto-ohjaajat ohjaavat ilman opiskelupaikkaa jääneitä yhdeksäsluokkalaisia nuoria Ohjaamoon tekemään jälkihakua. Ohjaamon työntekijät kiertävät keväisin kertomassa Ohjaamon kesän jälkihausta yhdeksäsluokkalaisille heidän kouluillaan, peruskoululinjojen opiskelijoille esimerkiksi Turun Kristillisellä opistolla ja lisäopetusluokille (Ammattistartti ja kymppiluokat). Opintonsa keskeyttäneet nuoret ohjautuvat itsenäisesti tai eri tahojen ohjaamina Ohjaamoon. Alle 17-vuotiailla on mahdollisuus päästä tarvittaessa Turun kaupungille 1-3 kuukautta kestäviin työsuhteisiin. Tätä kautta nuori saa kokemusta eri aloista ja hänen päivärytminsä säilyy. Nuoren täyttäessä 17 vuotta Ohjaamon työntekijä menee yhdessä nuoren kanssaan ilmoittautumaan työvoimatoimistoon. Ohjaamon työntekijä tukee tarvittaessa Ohjaamossa jälkihaun tehneitä nuoria vielä opintojen alkamisen jälkeenkin. Ohjauksen ja tuen tarve on yksilöllistä. Ohjaus on nuoren kanssa keskustelemista tapaamisten, puhelujen tai tekstiviestien merkeissä ja tarvittaessa oppilaitoksen opettajien, opinto-ohjaajien kanssa yhteydenpitoa. On tärkeää, että nuori pääsee alkuun opinnoissaan, eikä ensimmäisen vastoinkäymisen koh-

dalla anna periksi. Ohjaamon toiminta painottuu yksilöohjaukseen, vaikka ryhmätoimintaa toteutettiinkin esimerkiksi keväällä 2007 toimintaluokan oppilaiden kanssa. Ohjaamo tekee yhteistyötä monien eri tahojen kanssa, joista mainittakoon Turun ammatti-instituutin urasuunnittelijat, opinto-ohjaajat ja opettajat, kaupungin opetuspalvelukeskus sekä yläkoulujen oppilaanohjaajat, nuorten työpaja Fendari, Turun työvoimatoimisto (erityisesti nuorten tiimi), Koho (jatko-ohjauspaikka nuorelle), kaupungin iltalukio (esimerkiksi maahanmuuttajien kielikurssit) sekä luonnollisesti nuoren perhe.

Ohjaamon uusien asiakkaiden määrä on vakiintunut noin 95 nuoreen/vuosi. Asiakkaista naisia ja miehiä oli vuonna 2006 lähes yhtä paljon. Suurimman ikäryhmän muodostavat 16-17-vuotiaat. Maahanmuuttajanuoria asiakkaista on noin kolmasosa. Jälkihaun tehneiden määrä on pysynyt vuodesta 2005 lähes samana, mutta opiskelupaikan saaneiden määrä on kasvanut selvästi. Toisin sanoen: yhä useampi jälkihaun tehnyt nuori saa opiskelupaikan.

2004

2005

2006

- naiset

- miehet

- maahanmuuttajat

- 16-17

- muut ikäryhmät

60 (38 sai opiskelupaikan)

54 (48 sai opiskelupaikan)

Uudet asiakkaat

Ikäryhmä

Jälkihaun tehneet Taulukko: Ohjaamon asiakkaat

45 (24 sai opiskelupaikan)

Nuorten näkemyksiä Ohjaamosta Hanna on 16-vuotias turkulaisnuori, joka päätti peruskoulun keväällä 2007, eikä saanut opiskelupaikkaa yhteishaussa. Hän tuli Ohjaamoon keskustelemaan vapaista opiskelupaikoista ja hakemaan tietoa eri aloista. Hän oli hieman epävarma omien toiveidensa suhteen. Yhteishaussa hän haki pääsääntöisesti eri lukioihin Turussa ja Turun lähikunnissa. Keskiarvo ei kuitenkaan riittänyt sisäänpääsyyn ja mielikin oli hieman lukion suhteen muuttunut. Tiedon Ohjaamosta hän sai peruskoulusta, mutta tuttavakin muistutteli, että tällainen paikka on olemassa. ”Hätä oli suuri, kun en saanut opiskelupaikkaa. Tulin heti yhteishaun tulosten saavuttua Ohjaamoon keskustelemaan tilanteestani.” Hannan kanssa käytiin ensin kesäkuussa vapaat opiskelupaikat läpi ja sovittiin uusi aika elokuulle, koska vasta silloin tiedetään peruutuspaikat paremmin. Hanna oli kesän aikana tutustunut eri koulutusaloja koskevaan oppaaseen ja lisäksi hakenut lisätietoja internetistä. Hannan kanssa tehtiin vapaamuotoisia hakemuksia oppilaitoksiin, muun muassa

painoviestinnän perustutkintoon. Kävimme läpi myös mahdollisuuden hakea lisäopetukseen, mutta hän koki, ettei se sovellu hänelle. ”En halua kympille korottamaan numeroita, koska en ole enää kiinnostunut lukiosta.” Hanna haki myös talouskouluun, koska siellä oppii uusia ja tärkeitä asioita ja saa myös lisäpisteitä seuraavaan yhteishakuun. ”Otan talouskoulupaikan vastaan ja soittelen aktiivisesti vielä painoviestinnästä vapautuvia peruutuspaikkoja. Toisaalta minulla on aikaa miettiä, mitä haluan opiskella ja tutustua eri linjoihin talouskoulussa.” Hania on 18-vuotias turkulainen nuori, joka on asunut Suomessa jo 15 vuotta. Hän on käynyt peruskoulun Suomessa ja saanut päättötodistuksen sieltä keväällä 2004. Hän on kokeillut niin lisäluokkaa kuin talouskouluakin peruskoulun jälkeen, mutta ne ovat jääneet kesken. Maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen hän kävi kokonaan. Erilaisissa työharjoitteluissa vierähti vuosi, joka toi lisäkokemusta työelämästä. ”Olen kokeillut kaikenlaista, mutta ne on jäänyt kokeiluksi suurin osa. Työharjoittelut oli antoisia, mutta nyt koen olevani valmis opiskelemaan. Löysin Ohjaamon netin kautta.” Hanian kanssa käytiin keskustelua, mihin hän oli hakenut yhteishaussa ja mikä ala kiinnostaisi. Hän ei päässyt yhteishaussa haluamiinsa koulutuksiin. Ohjaamossa selvitettiin ensin, oliko hän läpäissyt kielikokeen ja kuinka monentena hän oli varasijalla hakemiinsa vaihtoehtoihin. Kun oli selvinnyt, että kielikoe oli sujunut ongelmitta, Ohjaamon työntekijät ottivat yhteyttä eri oppilaitoksiin ja selvittivät tilannetta vapaiden opiskelupaikkojen suhteen. ”En olisi saanut paikkaa, ellei Ohjaamosta olisi soitettu oppilaitokseen ja puhuttu minun puolestani. Jouduin kyllä itse vielä soittamaan oppilaitoksen kansliaan ja nyt aloitan opiskelun vaatetusalalla Turussa.” Anne on melkein 17-vuotias turkulaisnuori, joka pääsi peruskoulusta keväällä 2006 ja oli lisäopetuksessa lukuvuoden 2006-2007. Hän sai korotettua numeroita kymppiluokalla ja paransi näin mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan haluamalleen linjalle. Anne olisi päässyt opiskelemaan verhoilijaksi (1. toive yhteishaussa), mutta ala ei enää kiinnostanut. ”Muistin, että Ohjaamosta kerrottiin ysiluokalla ja näin tulin kyselemään mitä muita vaihtoehtoja minulla olisi.” Annen kanssa tehtiin hakemuksia eri koulutusaloille. Hän soitti itse ahkerasti hakemustensa perään ja selvitti vapautuvia paikkoja oppilaitoksista. ”Ohjaamoon on hyvä tulla, jos tarvitsee tietoa eri linjoista. Täällä voi myös keskustella omista mahdollisuuksistaan.”

nen tuki. Tämä luo kunnille haasteen tarkastella opetustointa poikkihallinnollisesti ja moniammatillisesti.

Jorma Kauppila Kirjoittaja on Turun Samppalinnan koulun rehtori ja VaSkooli-projektin Eväitä aikuisuuteen -osahankkeen koordinaattori.

Kehittämiskeskuksen palveluilla kysyntää

Kehittämiskeskus vastaa tarpeisiin

petusministeriön kehittämissuunnitelmassa 2003 - 2008 nostetaan valtion erityiskoulujen kehittäminen voimakkaasti esiin ja siinä todetaan, että valtion erityiskouluja tullaan kehittämään erityisopetuksen osaamis- ja resurssikeskuksina. Suomen kymmenen suurimman kunnan edustajat totesivat kirjelmässään, että uudistettaessa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusta osana kansallista perusopetuksen koulutusjärjestelmää tulisi arvioida, mikä on valtion erityiskoulujen tuottamien palveluiden rooli osana koulutuksen järjestämisen kokonaisrakenteita. Opetusministeriön alaisen sairaalakoulutyöryhmän raportissa vuonna 2004 todetaan puolestaan, että sairaalakoulut tulee ottaa mukaan muodostettaessa resurssikeskusverkostoja. Suurimmat kunnat ovat esittäneet kysymyksen, mitä resurssikeskusverkostolla tarkoitetaan, ja miten suurimmat kunnat ja niiden nimeämät koulut otetaan mukaan verkoston toimintaan. Valtakunnalliset ja alueelliset resurssikeskukset voisivat huolehtia muun muassa seuraavista tehtävistä: täydennyskoulutus, palveluiden kehittäminen, opetus, hoito ja kuntoutus, konsultointi, tutkimus- ja tukijaksot, koulumatkat, koulunkäyntiavustus, apuvälineet ja oppimateriaalit. Kuntien ja valtion ylläpitämien erityiskoulujen kesken tulisi määritellä yhteistyö- ja tehtäväjako.

Seutukunnallinen haaste Kuntien haasteena on tarkastella ja ennakoida erityisesti hallinto- ja kuntarajat ylittävää opetusta ja sen tukitoimia. Sa-

malla kuntien tulee myös uudistaa palvelujen tuottamis- ja toteuttamistapoja. Keskeinen kysymys on, miten palvelut tulevaisuudessa sijoitetaan seudullisesti ja paikallisesti, kuka palvelut tuottaa ja miten ne kohdistetaan täsmällisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisopetus on toiminta-alue, joka on aiemminkin edellyttänyt myös seudullisia ratkaisuja, kun on pyritty varmistamaan oppilaitten koulupolkua. Suomalaisen koulutusjärjestelmän saamista hyvistä arviointituloksista huolimatta koko ikäluokan kouluttamiseen ja työllistymiseen liittyy kuitenkin seikkoja, joihin tulee suhtautua vakavasti. Voidaan kysyä, miten estää syrjäytymistä ja koulutuksellista epätasa-arvoa, jonka uhka kohdistuu noin 20 %:iin ikäluokasta. Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan opiskeluvaikeuksia on 39 % otosalueen 8-9-luokkien oppilasta. Osa heistä on erityisoppilaita, osa taas edustaa niin sanottua harmaata aluetta eli niitä, jotka eivät saa riittävästi tukea, vaikka pärjäävät heikosti ja usein alisuoriutuvat. Erityistä tukea tarvitsevien opetuksessa ja tukitoimissa on kunnilla erilaisia ratkaisuja ja mahdollisuudet tukitoimiin poikkeavat toisistaan paljon. Tämä koskee muun muassa tukiopetusta, erityisopetuksen muotoja ja eri oppiaineiden opiskeluun kohdistuvia yksittäisiä tukitoimia. On myös paljon esimerkkejä hyvistä käytännöistä, jotka tulisi saada nykyistä laajempaan käyttöön. Uusia toimintamalleja edellyttävät eri koulutustasojen ja koulujen yhteistoiminta, yleis- ja erityisopetuksen yhteistyö sekä opetuksen ja tukitoimien muun muassa opetukseen liittyvä eriyttävä ja yksilöllistävä psyykkinen, sosiaalinen ja materiaali-

Seutukunnallisia ja paikallisia tarpeita varten VaSkooli-projektin Eväitä aikuisuuteen -osahankkeen yhtenä toimintana aloitettiin Samppalinnan koulussa yksilöllistetyn, mukautetun opetuksen kehittämiskeskuksen tukipalvelu. Ajatus on elänyt jo viime vuosikymmenen puolivälistä, sillä Turun opetuslautakunta teki jo vuonna 1996 ensimmäisen päätöksen kehittämiskeskustoiminnasta. Keväällä 2007 opetuslautakunnan suomenkielinen jaosto määritteli keskitetyn palvelun koulujen yhdeksi tehtäväksi kehittämiskeskustoiminnan. VaSkooli-projekti on mahdollistanut kehittämiskeskuksen toiminnan todellisen aloittamisen resurssoimalla toimintaa hankeajaksi. Saatujen kokemusten perusteella toimintaa voidaan jatkaa pysyvänä palveluna, mikäli tarvittavasta resurssoinnista huolehditaan. Kehittämiskeskuksen tavoitteena on perusopetuksen koordinointiverkoston luominen turkulaisiin kouluihin yksilöllistetyn, mukautetun perusopetuksen kohderyhmän oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia. Kehittämiskeskuksen palveluita ovat muun muassa tukipalvelut, koulutus, materiaalien esittely ja käyttöopastus, opetussuunnitelmallinen työ, oppilashuolto, neuvonta ja ohjaus. Palvelut ovat myös varhaiskasvatuksen ja toisen asteen oppilaitosten käytössä. Suunnitelmissa on toiminnan laajentaminen seutukunnalliseksi muutaman vuoden kuluttua seutukunnallisen ALPO-hankkeen kokemusten perusteella. Turun kaupungin opetustoimi on perustanut lukuvuoden 2005-2006 alusta lukien Erityisosaamisfoorumin – Forum for specialpedagogiskt kunnande, jonka toimintaan kehittämiskeskus niveltyy hyvin. Kehittämiskeskuksen palvelukysyntä on ollut ilahduttavan vilkasta. Lukuvuonna 2005-2006 palvelukontakteja oli yli 80 ja lukuvuonna 2006-2007 yli 70. Tämän lisäksi palvelusta on tiedotettu vuosittain noin sadalle eri henkilölle. Kehittämiskeskuksen opettajat apulaisrehtori Sirkka Pihkanen ja erityisopettaja Markku Koski ovat pyrkineet täyttämään yhteydenottajien toiveet käytössä olevan resurssin puitteissa. Kaikki ovat saaneet palvelua, vaikka aika ei ole välttämättä riittänyt niin perusteelliseen tukeen kuin oli ajateltu. Hankkeen aikana toimintaan ohjattiin lisäresurssia. Kehittämiskeskuksen työntekijät ovat hankkeen kestäessä pitäneet koulujen ja opettajien toivomusten mukaisesti erilaisia pienimuotoisia koulutustilaisuuksia, esitelleet materiaaleja, osallistuneet koulujen oppilashuoltoryhmien kokouksiin ja

konsultoineet opettajia. Lisäksi he ovat kertoneet toiminnasta Erityisosaamisfoorumin järjestämässä pedagogisessa iltapäivässä ja muissa tiedotustilaisuuksissa. Toimintaa on esitelty niin kansainvälisille kuin kotimaisillekin vieraille. Heidän asiantuntemustaan ja tukeaan on käytetty myös oppiaineiden yksilöllistämisprosesseissa ja henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevien suunnitelmien (HOJKS) teossa.

Asiakaspalaute kertoo tarpeellisuudesta Kehittämiskeskuksen tukiopettajat tekivät helmikuussa 2006 asiakaskyselyn kaikille kehittämiskeskuksen palvelujen käyttäjille. Ajatuksena oli toiminnan tehostaminen ja palvelun kehittäminen niin, että kehittämiskeskus voisi vastata kasvaviin tarpeisiin oppimäärän tai oppimäärien yksilöllistämisen osalta yhä paremmin. Vastaukset kyselyyn olivat melko yhdenmukaisia. Tukipalvelu koettiin hyödyllisenä ja tarpeellisena. Vastaajien kokemusten mukaan kehittämiskeskuksen palvelusta oli saatu apua. Vastaajat toivoivat lisää tukea ja neuvontaa oppimäärien yksilöllistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi useassa vastauksessa tuotiin esille toivomus lisätiedon saamisesta yksilöllistettyyn opetukseen sopivasta oppimateriaalista ja pedagogisista opetusjärjestelyistä. Tukipalvelua on tarjottu perusopetuksen koulujen lisäksi varhaiskasvatukseen ja toiselle asteelle ammatilliseen koulutukseen. Yhteydenottoja ammatillisen koulutuksen puolelta onkin tullut jo muutamia. Jatkossa tukipalvelu on tarkoitus laajentaa kattamaan koko Turun seutukunta.

Verkoston päätarkoitus on keskustella nuorten ohjaukseen liittyvistä asioista. Keskusteluaiheet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Salla Kause Kirjoittaja toimii uraohjaajana VaSkooli-projektin Hippu-osahankkeessa.

Ohjaajien verkosto

aSkooli-projektin erilaisten virallisten työryhmien lisäksi hankkeen kestäessä käynnistyi ohjaajien epävirallinen verkosto, joka osoittautui erittäin toimivaksi ja elinvoimaiseksi. Verkostoon kuuluvat osahankkeissa työskentelevät ohjaajat ja muut opiskelijantukipalvelutyötä tekevät työntekijät, jotka toimivat kuuden kunnan alueella Varsinais-Suomessa. Verkoston tavoitteena on tukea ja kehittää ohjaustyötä sekä auttaa verkoston jäseniä jaksamaan työssään tarjoamalla mahdollisuuden vertaistyönohjaukseen. Kaikki verkoston jäsenet tekevät ohjaus- ja tukipalvelutyötä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseksi, joten yhteinen foorumi on koettu tarpeelliseksi.

1. Keskustelun aihe on päätetty etukäteen. Esimerkki: Miten järjestää koulupudokkaiden ohjaus tai ohjauskäytännöt opiskelupaikan saamiseksi yhteishaun jälkeen? 2. Keskustelu yksittäisistä opiskelija-asioista. Esimerkki: Ohjaaja etsi ratkaisua 16-vuotiaan koulukeskeyttäjän motivoimiseksi jatkamaan koulunkäyntiä. Muut kertoivat, miten he tarjoavat mahdollisuutta laajennettuun työssäoppimisjaksoon. Käytäntö otettiin käyttöön muissakin osahankkeissa hyvin tuloksin. 3. Epävirallinen työnohjaus verkoston jäsenten kesken. Esimerkki: Verkoston jäsen oli työskennellyt sosiaalisista, henkisistä ja oppimisvaikeuksista kärsivän opiskelijan kanssa. Tapaus oli poikkeuksellisen emotionaalinen myös ohjaushenkilölle, joten mahdollisuus keskustella samankaltaisista kokemuksista muiden ohjaajien kanssa oli tärkeä. Työryhmätapaamisten ulkopuolella yhteydenpito verkoston jäsenten välillä tapahtuu pääsääntöisesti sähköpostitse. Lisäksi ohjaajat kävivät paljon kahdenkeskisiä keskusteluja arkipäiväisten ohjaustilanteiden ratkaisemiseksi. Ohjaajaverkoston tapaamiset saavuttivat vapaaehtoisuudestaan huolimatta – tai ehkä juuri siksi – hyvän läsnäoloprosentin. Ryhmän koko on pysynyt suhteellisen pienenä, jolloin käytännön tapaamisjärjestelyt pysyivät kohtuullisina. Myös luottamuksellisten keskustelujen käyminen oli pienen ryhmäkoon vuoksi helppoa. Varsinaisen toiminnan tuotteistaminen ei suoranaisesti onnistu, mutta verkostojen, verkostotyön, työnohjauksen sekä vertaistuen merkityksestä ja hyödyistä on eri yhteyksissä kirjoitettu monia teoksia ja tehty tutkimuksia. Vertaistuen keskeisin funktio on siinä kokemuksessa, että ei ole yksin ongelmiensa kanssa. Se on vapaaehtoista ja vastavuoroista kokemusten vaihtoa sekä tukemista samojen ongelmien kanssa painiskelevien kesken. Ohjaaja itse on aktiivinen toimija ja vertaistuki perustuu kokemuksellisuuteen. Yksittäiseltä työntekijältä ohjaajaverkostoon kuuluminen edellyttää työaikaresurssia ja paikan tapaamisille. Yhteistyön ja tavoitteen saavuttamisen kannalta on tärkeää keskustella menetelmistä, toimintatavoista, tuloksista ja toiminnan arvostuksesta myös johdon kanssa. VaSkooli-projektin toteuttajaorganisaatioiden johto suhtautui erittäin positiivisesti ohjaajaverkoston toimintaan ja tämä tuki ryhmän yhteenkuuluvuutta ja edisti ohjaajien työhyvinvointia. Ohjaajatapaamisten tärkeimpänä tavoitteena on tukea toisia ohjaajia päivittäisessä työssä ja siten erilaisten ohjaustyökalujen ja toimintamallien jakaminen on yksi verkoston keskeisimpiä tehtäviä. Itse asiassa myös verkosto itsessään on eräänlainen ohjaajien työkalu. Verkostokeskusteluissa löydettiin tapoja työhyvinvoinnin,

Ensimmäinen kohtaaminen Ohjaajaverkoston ensimmäistä tapaamista on muisteltu joskus myöhemmin seuraavasti: ”Glögin ja piparin tuoksussa, kynttilän valossa ryhtyvät VaSkooli-projektissa työskentelevät ohjaajat tutustumaan toisiinsa. Syksyn uurastus omissa osahankkeissa on jättänyt jälkeensä tilkkutäkkimäisen, vähän sekavan olon siitä, mitä kaikkea tämä projekti oikein pitää sisällään. Omaa työtä ja koko yhteistä projektia voi jäsentää näin, kokoamalla samanlaista työtä tekevät yhteen. Ei mitään kokousta ja muistiota, vaan rupattelua – ja okei sen kirjaamista. Ensin esittäytyminen. Se tapahtuu leikin muodossa hakemalla omaan persoonaan liittyviä ominaisuuksia. Yksi on aamutorkku, toinen iltatorkku. Muutama äidillinen ja empaattinen, joku luova ja ideoiva, moni kannustava ja rohkaiseva. Sitten on tarkkaa ja vastuuntuntoista, herkkää ja rakastunutta, huumorintajuista ja hauskaa ja vielä pitkäpinnaisia herkkusuitakin. Siis varsin inhimillisiä nuo ohjaajat. VaSkooli-projektissa he edustavat montaa eri osahanketta. Kohderyhmä tuntuu kaikkia yhdistävältä tekijältä. Ja toimintakin tuntuu kaikilla tähtäävän siihen, että kaikki nuoret kävisivät kunnolla koulua, saisivat sopivan opiskelupaikan itselleen ja saisivat vielä tutkintonsa valmiiksi. ” Ensimmäisessä kokouksessa sovittiin muun muassa seuraavista asioista: -

tapaamisissa käytävät asiakkaita koskevat keskustelut ovat luottamuksellisia eikä asiakkaista käytetä nimiä verkoston koollekutsujana toimii joku ohjaajista tapaamiset pidetään joka toinen kuukausi tai tarvittaessa useammin verkostotapaamisissa ei ole esityslistan tyyppistä etenemisjärjestystä, vaan asioita käsitellään vapaamuotoisesti puheenjohtajaa ei ole, vaan kaikki pitävät itse huolen siitä, että saavat halutessaan puheenvuoron tapaamisista ei laadita muistioita tai pöytäkirjoja ellei sitä erityisestä syystä nähdä tarpeelliseksi.

työtapojen, ajankäytön, ammatillisen itsetunnon sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustapojen kehittämiseen. Näillä puolestaan on viimekädessä vaikutusta työn tuloksellisuuteen ja laatuun.

Mitä projektin jälkeen? Projektin jälkeinen elämä häämöttää vääjäämättä entistä lähempänä. Juuri, kun olemme kotiutuneet verkostomme täysivaltaisiksi jäseniksi, joudumme toteamaan, ettemme tiedä onko verkostolla tulevaisuutta. Monet ohjaajista siirtyvät toisiin tehtäviin projektin päättyessä ja mahdollisesti uudella ohjaajalla ei ole mahdollisuuksia tai kiinnostusta osallistua verkoston toimintaan. Ulkopuolinen paine voi muuttaa verkoston viralliseksi, jolloin verkoston toimintatapa muuttuu ja alkuperäisiä tavoitteita ei pystytä täyttämään.

Verkostotapaamisissa on vaihdettu eri osahankkeiden kuulumiset, levitetty tietoa tapahtumista ja mietitty uusia työtapoja sekä tuettu toinen toisiamme. Tapaamiset ovat olleet sekä väylä levittää ja tiedottaa arkipäiväisiä työasioita että keskustelufoorumi isommille asioille. Muutos lähtee ruohonjuuritasolta ja juuri tämän kaltaisista verkostoista, joissa työn kuvaa voidaan miettiä ja vertailla monen ammattilaisen voimin. Toivottavasti verkosto pystyy jatkamaan toimintaansa myös projektikauden jälkeen, koska kaikki ovat todenneet toiminnan tarpeelliseksi oman työnsä kannalta.

ansiosta löysin oman kyvykkyyteni ja huomasin olevani aikalailla samalla aaltopituudella niin ammatillisesti kuin henkisesti ohjaajaverkoston jäsenten kanssa. Ohjaajaverkosto on ollut minulle myös ammatillisen kasvun väylä. Nykyisin verkoston vakinaistuneena jäsenenä tiedän olevani yhtälailla ammattitaitoinen jäsen, vaikka koulutukseni on täysin muulta alalta. Usein olen kuullut sen tuovan oman erilaisen ja luovan näkemystavan ohjaustilanteisiin. Toisaalta myös moniammatillinen verkosto pystyy löytämään vertaisohjaukseen uusia kanavia vanhojen totuttujen sijaan. Omaan työhöni projektin parhain anti on ehdottomasti ollut ohjaajaverkoston tapaamisissa ” Tutkija Suvi Kivelän näkemys ohjaajatapaamisten hyödyistä: ”VaSkooli-projektin tutkimusosahankkeen edustajana olen katsonut ohjaajatapaamisia hieman ulkopuolisen näkökulmasta. Toisaalta olen ollut mukana myös muutamissa nuorten ohjaustilanteissa Ohjaamossa ja haastatellut lähes pariakymmen-

Ohjaajien ajatuksia verkostosta ja tulevaisuuden kuvia

Oma henkinen kantti oli kovilla, kun kuvittelin olevani täy-

”Minusta on ihana saada olla mukana taas, tuo varmuutta omaan tekemiseenkin, kun kuulee muilta, mitkä asiat ovat toimineet.”

keen tuomat hyvät ja ”vähemmän” hyvät käytännöt on pystytty puimaan tapaamisissa. Työskentelytapana tämä on edullinen eikä vaadi byrokratiaa.”

”Rikkaus verkostossa on varmasti ollut se, että ihmisten taustat ovat erilaiset niin koulutuksen, työhistorian kuin iänkin osalta. Verkoston itseohjautuvuus, vapaaehtoisuus ja ohjaajien oma toiminnan organisoiminen luovat positiivisen synergian sille, että toiminta on alun alkaen koettu mielekkäänä ja tarpeellisena ja siihen on sitouduttu. Jokaisen tehdessä työtä nuorten parissa yksilöllisesti ja yksilöllisissä tilanteissa, on aivan selvää, että kimuranttejakin tilanteita tulee eteen. Kun sitten ohjaajaverkostossa ottaa esille jonkin casen, niin ympärilleen katsoessa voi huomata nyökkäilyä ja myötäilyä. Näin käy selväksi, ettei ole ainut joka painii samantyyppisten ongelmien kanssa. Jälkeenpäin ajatellen on paljon asioita jäänyt sanomatta. On asioita, joita ei voi ottaa esille, koska ne vaatisivat pitkällisempää prosessointia. On tärkeää saada päästää höyryjä ulos sellaisten ihmisten parissa, jotka voivat samaistua tilanteeseen. Vertaistuki on tärkeää oman jaksamisen kannalta ja sen merkitys vain kasvaa, jos ohjaajalla ei ole lähityöyhteisöä vaan hän työskentelee pääosin yksin. ”

”Tulin uutena työntekijänä keskelle jo käynnissä ja täydessä vauhdissa olevaa hanketta. Oli hienoa päästä saman tien tutustumaan ohjaustyössä oleviin työntekijöihin ja tätä kautta sisälle eri osahankkeisiin. Ohjaajatapaamisissa on keskusteltu ns. kansankielellä arjen tapahtumista, asiakastilanteista ja työn tuomista haasteista. On erittäin lohduttavaa huomata, että joku muukin pähkäilee samojen asioiden kanssa ja lottovoittona joku toinen on tähän jo ratkaisun keksinyt. Työnohjauksellinen ote korostuu. Ja nauru kuulemma pidentää ikää, eli kuinka vanhaksi sitä mahdankaan elää…”

”Kun verkosto lähtee liikkeelle omista tarpeista, se motivoi parhaiten sitoutumaan verkostotyöhön ja näin verkostotyön hyöty on sitä, mitä sen hyvin toimivana tulisikin olla. Hank-

tä koulutuksen ulkopuolella olevaa, ilman paikkaa jäänyttä, keskeyttänyttä tai muuten koulutukseen liittyvien ongelmien kanssa painivaa nuorta. Ohjaajatapaamiset ovat antaneet tutkimukselle paljon taustatietoa kohderyhmän nuorista sekä siitä, minkälaisia tilanteita ohjaajat kokevat päivittäisessä työssään nuorten kanssa ja minkälaiset tilanteet tuntuvat raskailta. Tapaamisten ja projektin aikana tekemieni ohjaajahaastatteluiden kautta olenkin päässyt näkemään hyvin läheltä sitä, miten ohjaajat toimivat työssään ja miten tärkeää työnohjaus ja kontaktit muihin ohjaajiin ovat.” ”Aluksi ohjaajatapaamisten suurin merkitys oli siinä, että yksin työskentelevillä ohjaajilla oli mahdollisuus tutustua toisiin samantyyppisten ongelmien kanssa painiviin, kehittää yhteistä verkostoa ja luoda me-henkeä. Tapaamisissa ohjaajilla on myös ollut mahdollisuus tutustua toistensa toimintatapoihin sekä hyviin käytäntöihin ja pohtia niiden soveltamista myös omilla työpaikoillaan. Tutustuminen toisiin ohjaajiin loi mahdollisuuden siihen, että vähitellen voitiin ottaa esiin sekä työssä koettuja positiivisia onnistumisen kokemuksia ja niihin vaikuttaneita tekijöitä että hankalia tilanteita, joihin voitiin yhdessä pohtia ratkaisuja. Luottamuksellinen verkosto mahdollistaa myös sen, että ohjaajat voivat hankalissa tilanteissa soittaa toisilleen ja keskustella, mikä olisi paras tapa hoitaa jokin tietty asia. Pelkkä keskusteleminen yhdessä toisen ohjaajan kanssa ja tilanteen pukeminen sanoiksi voi auttaa selventämään omia ajatuksia. Silloin tällöin tapahtuva muiden ohjaajien tapaaminen keskustelun ja kahvittelun merkeissä auttaa ohjaajia jaksamaan työssä ja on erityisen tärkeää varsinkin yksin työskenteleville.”

sin kyvytön hoitamaan tehtävääni.Verkoston tuki, luottamus ja uuden ohjaajan tilanteen huomioiminen oli tärkeää.

”Aloitin työt pelonsekaisin tuntein. Työpaikka oli tuttu entuudestaan jo useamman vuoden ajalta, mutta työtehtävä täysin uusi, niin minulle kuin koko koulutuskuntayhtymällekin. Tilanne tuntui epätodelliselta. Alusta asti asiakaskunta oli monenkirjavaa ja moniongelmaista. Koin itseni uraohjaajan työssä kyvyttömäksi kasvattajana ja ohjaajana, vaikka olin tehnyt lähes samaa työtä opettajanakin, mutta ohjaaminen keskittyi enemmän ammatilliseen kehittymiseen kuin henkiseen. Oma henkinen kantti oli kovilla, kun kuvittelin olevani täysin kyvytön hoitamaan tehtävääni. Verkoston tuki, luottamus ja uuden ohjaajan tilanteen huomioiminen oli tärkeää. Verkoston

Mielialataitoja, jännittämisen hallintakeinoja, tukea nuorille äideille sekä ohjausta itsenäiselle elämänpolulle

Satu Hyppönen, Miia Lappalainen, Kati Länsiö ja Anne Syvälahti Kirjoittajista Hyppönen työskentelee Turun ammatti-instituutissa opiskelijasihteerinä, Länsiö sosiaaliohjaajana ja Lappalainen ja Syvälahti psykologeina.

Ryhmämuotoinen tuki opiskelijoille Turun ammatti-instituutissa

aSkooli-projektin myötä Turun ammatti-instituutissa on aloitettu useita erilaisia ryhmiä opiskelijoiden tukemiseksi. Kaikki ryhmät ovat syntyneet konkreettisesta tarpeesta. Ryhmien tarjoama vertaistuki on osoittautunut hyvin tärkeäksi nuorille. Ryhmissä nuoret saavat helpottavan kokemuksen siitä, etteivät olekaan yksin ongelmiensa kanssa. Kaikkien ryhmien tavoitteena on edistää nuorten opiskelukykyä, valmistumista ammattiin ja tulevaa työkykyä. Auttamalla vaikeuksissa olevia nuoria opintojen aikana ennaltaehkäistään myöhempiä terveys- ja sosiaalisia ongelmia.

Mielialataidot-kurssi Mielialataidot-kurssi on masennuksen ehkäisy- ja itsehoitotaitoja opettava kurssi. Kurssi on opetuksellinen, skills training

-kurssi, ei siis terapiaa tai hoitoa. Kurssilla opetellaan tutkimaan ja säätelemään omaa mielialaa. Taitojen harjoittelu tapahtuu 6-8 opiskelijan ryhmässä viikoittain kymmenen viikon ajan. Yksi tapaamiskerta kestää kaksi tuntia. Lisäksi opiskelijat tekevät tehtäviä itsenäisesti kotona Depressiokoulu-työkirjan avulla. Kurssin suorittamisesta opiskelija saa kaksi opintoviikkoa vapaasti valittaviin opintoihin. Mielialataidot-kurssin ensimmäisellä kerralla ryhmäläiset tutustuvat toisiinsa ja ohjaajiin. Psykoedukaatio käsittelee masennuksen oireita ja masennuksen yleisyyttä nuorilla. Lisäksi keskustellaan ryhmän luottamuksellisuudesta ja muista ryhmän säännöistä. Koko kurssin kolme keskeisintä teemaa ovat toiminta, ajatukset ja sosiaaliset suhteet. Nuoret oppivat ymmärtämään tekemisen yhteyden mielialaan. Mitä enemmän nuorella on mielekästä tekemistä elämässään, sitä vähemmän hänellä on masennuksen tunteita. Kurssilla pohditaan ja lista-

työnohjaus ensimmäisen oman ryhmän ohjaamisen tukena. taan mukavia tekemisiä sekä suunnitellaan miten kukin saisi Ammatti-instituutissa ryhmät aloitettiin keväällä 2006 niniitä lisättyä. mellä mielialataidot-kurssi. Kursseja on ohjattu työpareittain Seuraavana teemana on ajatusten kanssa työskentely. Nuoret (esimerkiksi psykologi-terveydenhoitaja). oppivat, miten omat ajatukset nostavat tai laskevat mielialaa. Kolmen lukukauden aikana on ammatti-instituutissa ohLisäksi pyritään tunnistamaan omassa ajattelussa mahdollijattu kahdeksan kurssia, joiden opiskelijamäärä on vaihdellut sesti ilmeneviä ajatusvääristymiä, joita voivat olla liioittelu, neljästä kahdeksaan. Yksi kursseista järjestettiin yhteistyössä yleistäminen, pessimismi ja myönteisten asioiden huomiotta Turun nuorten psykiatrisen poliklinikan kanssa ja siihen osaljättäminen. Negatiivisten ajatusten tunnistamisen jälkeen pohlistui myös yläasteikäisiä nuoria. Kursseja on kokeiltu eripituiditaan keinoja niiden muuttamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi sina (8-12 tapaamiskertaa) ja parhaaksi on koettu 10 kerran kannustava sisäinen puhe ja itsensä palkitseminen. Yhdellä oppituus. Tämä kuitenkin olettaen, ettei ryhmässä ole vakavasti pitunnilla keskitytään ongelmanratkaisuun. Ideana on muuttaa masentuneita, joille pidempi kurssi on tarpeen. Kevään 2007 ongelmat tavoitteiksi sekä tutkia erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja jälkeen kurssin suorittaneita opiskelijoita oli 44, joista 10 tavoitteiden saavuttamiseksi. poikia. Kursseille opiskelijat valittiin haastattelun perusteella, Kolmas tärkeä teema on sosiaalisen tuen yhteys mielialaan. useimmiten koulun tukitiimin tai Masentunut nuori voi helposti jouterveydenhoitajan kautta. Opisketua noidankehään, jossa ei jaksa ollijoilla oli lieviä tai keskivaikeita la tekemisissä toisten kanssa, mikä Nuorten ajatuksia masennuksen oireita; joillain oli puolestaan pahentaa alakuloa. Momielialataidot-kurssista: ollut vakava masennus lähimennella nuorella sosiaalinen tukiverneisyydessä. Osa opiskelijoista oli kosto on hyvin niukka. Ryhmässä joutunut keskeyttämään opiskelun pyritään löytämään keinoja sosimasennuksen takia ja suoritti kurs”Mul oli ainaki kivaa joka kerta, vaikka aalisten yhteyksien lisäämiseksi. sin tauon aikana. Vain 6 opiskelijaa välillä oli semmonen olo, että ei jaksaisi Lisäksi harjoitellaan vuorovaikujätti kurssin kesken. Keskeyttämisen millään tulla ni joka kerta tulin kuitenki, tustaitoja. syynä oli esimerkiksi äkillinen kriisi, olin onnellinen siitä että tulin.” Kurssin viimeisillä kerroilla vakava masennus ja sen myötä ky”En olisi uskonut, että ryhmästä on näin käydään läpi kunkin ryhmäläisen kenemättömyys sitoutua ryhmään paljon hyötyä! Rohkeus kasvoi, samoin ymtulevaisuuden tavoitteita. Lisäksi tai opintojen järjestämiseen liittyvät märrys itseä ja omia reaktioita kohtaan.” kerrataan kurssilla opittuja tietosyyt. ”Mukavaa kun pysty samaistumaan muija ja taitoja. Positiivista palautetta Opiskelijoiden kokemuksia jaetaan koko kurssin ajan, mutta den ihmisten tunteisiin.” kurssista seurattiin kyselylomakkeen erityisesti tähän käytetään aikaa vii”Ihan hyvä keksintö, kaikki joukolla muavulla. Viimeisellä kerralla täytettämeisellä kerralla. Ryhmäläiset seukaan setvimään pahaa oloa ja keksimään vässä kyselyssä pyydettiin osallisturaavat ja kirjaavat koko kymmenen yhdessä miten siitä pääsee eroon.” jia arvioimaan, kuinka hyödyllisiksi viikon ajan päivittäisen mielialansa. ”Tosi kivaa ja avointa keskustelua. Toihe kokivat kurssin kokonaisuudesKukin ryhmäkerta alkaa edeltävän vottavasti tää toiminta jatkuu muille ihmisaan ja oppitunteihin sidotut teeviikon mielialan läpikäynnillä. Täsille.” mat yksitellen. Asteikolla 1-5 (ei män, ehkä tärkeimmän kotitehtälainkaan hyötyä – erittäin paljon vän, avulla nuoret oppivat linkithyötyä) nuoret kokivat kurssin tämään teorian arkipäivään. He kokonaisuudessaan paljon hyötyä huomaavat miten oma toiminta, tuottavaksi. Eri teemojen kohdalla ei merkittäviä eroja ollut, omat ajatukset ja sosiaaliset suhteet näkyvät päivittäisissä mievaan keskiarvot vaihtelivat välillä melko paljon hyötyä – paljon lialoissa. Lisäksi mielialapäiväkirja auttaa huomaamaan oman hyötyä. Lomakkeessa kysyttiin myös erikseen arviota asteikolla elämän hyvät hetket, jotka niin helposti unohtuvat. 1-5 (huono – kiitettävä) kurssin yleisistä asioista, joita olivat esimerkiksi ohjaajien asiantuntijuus, työkirja ja viihtyminen Kokemuksia mielialataidot-kurssista ryhmässä. Myös nämä arviot olivat hyviä. Eniten kyselyssä kolmen lukukauden ajalta ilahdutti nuorten palaute viihtymisestä ryhmässä (4,5). Vaikka ryhmä pelottikin osaa nuorista etukäteen, oli sen tuoma vertaisTurun ammatti-instituutissa depressiokoulu-menetelmän tuki monelle nuorelle jopa koko kurssin tärkeintä antia. ohjaajiksi on kouluttautunut jo kahdeksan työntekijää (2 Kurssilaisten vointia mitattiin Beckin mielialakyselyllä enpsykologia, 1 sosiaaliohjaaja, 3 terveydenhoitajaa ja 2 urasimmäisellä ja viimeisellä oppitunnilla. Useimmilla nuorilla suunnittelijaa). Kaikki kävivät depressiokoulukouluttaja, masennusoireet vähenivät kurssin aikana. Mielialataidot-kurspsykoterapeutti Tarja Koffertin koulutuksen. Koulutuksessa sin vaikuttavuuden tarkempi arviointi alkaa syksyllä 2007, osallistuttiin ensin depressiokouluun omakohtaisesti ryhmän jolloin aiheesta käynnistyy tutkimusprojekti Turun yliopiston jäsenenä. Lisäksi koulutukseen kuului kaksi teoriapäivää ja psykologian laitoksen toimesta.

Äitiryhmä Turun ammatti-instituutissa kokeiltiin keväällä 2007 ensimmäistä kertaa vertaistukeen perustuvaa ryhmää opiskelijaäideille. Kohderyhmäksi valittiin raskaana olevat nuoret opiskelijat, jotka odottivat esikoistaan ja olivat vauvan synnyttyä jäämässä tauolle opinnoista. Tämä kohderyhmä valikoitui senhetkisen tarpeen mukaan, mutta jatkossa on tarkoitus aloittaa äitiryhmät tilanteessa, jossa opiskelijoille on jo syntynyt vauva ryhmän alkaessa. Pilottiryhmässämme vauvauutisia siis kuultiin pitkin kevättä, mikä sekin loi ryhmään oman tunnelmansa – nuoret äidit tukivat toisiaan synnytykseen valmistautumisessa tai alkutaipaleella uuden perheenjäsenen kanssa. Huonona puolena olivat poissaolot istunnoista ryhmän ajoittuessa keskelle suurta muutosta nuorten elämässä. Ryhmä kokoontui 8 kertaa ja siihen osallistui 5 opiskelijaa. Heistä kaksi oli keskeyttänyt opintonsa jo aiemmin, mutta suunnitelmissa oli palata takaisin ammatti-instituuttiin. Nuoret olivat iältään 18-20-vuotiaita. Tässä iässä äidiksi tuleva opiskelija saattaa olla hyvinkin yksin tilanteessa, jossa muut ikätoverit opiskelevat päivisin ja viettävät vapaa-aikaa harrastusten parissa – puhumattakaan juhlimisesta, mikä on tuolloin vilkkaimmillaan nuoren opiskelijan elämässä. Ryhmän idea perustuikin siihen, miten sopeutua uuteen rooliin nuorena äitinä ja millaista olisi mielekäs arki vauvan kanssa. Ryhmässä käsiteltyjä teemoja olivat raskaus, synnytys, suhde vauvaan, parisuhde, perheen roolit, mielekäs arki, sosiaalinen verkosto, käytännön asiat (palvelut, kierrätys, talousasiat jne.), mieliala ja tulevaisuuden suunnitelmat. Tarkoituksena ryhmässä oli oppia jakamaan niin äidiksi tulemisen ihanuuksia kuin myös sen karikoita.

Jännittäjien ryhmä Uutena ryhmämuotoisena tukimuotona alkoi syyskuussa 2007 jännittäjien ryhmä Turun ammatti-instituutin opiskelijoille. Tarve tällaiselle ryhmälle tuli esille opiskelijoiden käynneillä terveydenhoitajan ja psykologin vastaanotolla. Ryhmään valittiin haastattelun kautta kuusi opiskelijaa, joilla oli vaikeuksia jännittämisen takia. Jännittäminen voi ilmetä sosiaalisissa tilanteissa tai esiintyessä. Joillekin jännittäminen voi olla niin ahdistavaa, että se rajoittaa opiskelukykyä ja selviytymistä työssäoppimisessa. Ryhmässä tarkoitus syventää itsetuntemusta kotitehtävien, harjoitusten ja strukturoitujen keskusteluiden kautta. Lisäksi ryhmässä rentouduttiin hengitys- ja pariharjoitusten avulla ja pohdittiin yhdessä keinoja jännityksen lieventämiseksi. Ryhmässä saadun vertaistuen avulla opiskelija voi alkaa suhtautua jännittämiseensä armollisemmin, osana normaalia inhimillistä kokemusta. Toisille lyhyt ryhmäinterventio riittää kääntämään kehityksen myönteiseen suuntaan. Auttamalla nuoria löytämään jännittämiseen hallintakeinoja, voidaan ennaltaehkäistä myöhempiä vakavia terveysongelmia. Jännittäjien ryhmä kokoontui kahdeksan kertaa ja yksi

tapaamiskerta oli 1,5 tunnin pituinen. Opiskelija saa ryhmän suorittamisesta yhden opintoviikon vapaasti valittaviin opintoihin.

Ohjausta ja vertaistukea itsenäistymiseen Syksyllä 2007 alkoi Turun ammatti-instituutissa myös itsenäistyville nuorille suunnattu kurssi. Monet nuorista tarvitsevat ohjausta ja tukea aikuisuuteen kasvamisen prosessissa. Tuen tarpeen määrä vaihtelee suuresti. Toisille riittää neuvojen ja vinkkien antaminen, kun taas toiset kaipaavat tiiviimpää ja pidempää ohjausta. Runsaassa opiskelijamassassa tuen tarvitsijoita on paljon, joten yksilötyöskentelyyn ei kaikkien kanssa ole mahdollisuutta. Ryhmämuotoisena tuen ja ohjauksen voi

tarjota usealle samaan aikaan. Samalla on mahdollisuus hyödyntää arvokasta vertaistukea. Tavoitteena oli aktivoida ja tukea nuorta tunnistamaan, kohtaamaan ja ratkaisemaan ongelmia erilaisten tehtävien ja harjoitteiden avulla. Lisäksi ryhmä antoi eväitä itsenäiseen elämään sekä valmiuksia toimia aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä. Ryhmään osallistuminen on osa vapaasti valittavia opintoja ja siitä saa yhden opintoviikon. Ryhmä kokoontu syyslukukauden aikana kymmenen kertaa kaksi tuntia kerrallaan.

Kokemuksia äitiryhmästä 19-vuotias Satu opiskelee lähihoitajaksi Turun ammatti-instituutissa. Opiskelua ehti kertyä yksi lukuvuosi ennen äitiyslomaa ja Jaakob-pojan syntymää alkuvuodesta 2007. Jaakob on Sadun ensimmäinen lapsi ja Satu asuu avoliitossa lapsen isän kanssa. Koululla Satu tapasi sosiaaliohjaajan ja kuuli uudesta äitiryhmästä. Siinä Satua kiinnosti ajatus muiden samassa tilanteessa olevien nuorten tapaamisesta, jolloin olisi muutakin puhuttavaa kuin viikonloppumenot. Satu odotti myös, että ryhmässä voisi puhua vaikeistakin asioista, kuten masennuksesta, josta hän oli kärsinyt ennen raskaaksi tuloaan. Tieto vauvan odotuksesta tuli Sadulle yllätyksenä ja totuttelu uuteen suuntaan elämässä vei aikaa. Vastaavassa tilanteessa oleville nuorille Satu kertoo, ettei kannata pelästyä: ”Ei elämä mene sekaisin, vaan äidiksi tulo muuttaa elämää ja monia asioita hyvällä tavalla. Opintojen keskeytyminen huoletti ensin, mutta opintoihinkin voi palata äitiysloman jälkeen.” Raskausaika kohotti Sadun mielialaa ja monet hyvät hetket vauvan kanssa ovat tuoneet iloa elämään. Äidiksi tulo ei kuitenkaan ole ollut pelkästään helppoa. Raskausaikana koulunkäynti oli raskasta, väsymys iski ja Sadun oli vaikea keskittyä opintoihin. Luokkakaverien tuki ja huolenpito oli tuolloin tärkeää. Vaikka Satu jaksoikin käydä koulua äitiysloman alkuun saakka, jäi joitakin kursseja suorittamatta ja odottamaan opintoihin palaamista. Vaikeimmaksi opiskelijaäitiydessä Satu kokee taloudellisen pärjäämisen, rahaa ei ole tuhlattavaksi. Arki vauvan kanssa vaati myös totuttelua. Kaikki piti opetella

vaipanvaihdosta vauvan viestien tulkitsemiseen. Aluksi oli epävarma olo ja ”mitä jos en osaa tai jaksa” -ajattelu valtasi usein mielen. Vanhoja kavereita ei myöskään nähnyt enää niin usein vaikkakin kaverit olivat kiinnostuneita Sadun ja vauvan voinnista. Apua Satu on oppinut pyytämään. Aluksi hän oli siinä arka ja ajatteli, että vauvan kanssa pitää olla koko ajan, kun muita hoitajia ei ole. Hoitajia kuitenkin on riittänyt, sillä moni ystävä ja omat vanhemmat ovat tarjoutuneet apuun, kun Satu on tarvinnut omaa aikaa. Satu on tyytyväinen siihen, että välit omiin vanhempiin ovat lähentyneet vauvan myötä. Sadulle äitiryhmässä puhuminen oli tärkeää. Synnytyskokemusten kuunteleminen rauhoitti Sadun mieltä ja vähensi omaa pelkoa synnytystä kohtaan. Satu olisi kaivannut tiheämminkin tapaamisia ryhmän kanssa, kun nyt tapaamiset olivat 2-3 viikon välein. Erityisesti Satu muistaa ryhmässä käytetyt valokuvakortit, joiden avulla pohdiskeltiin omia tuntemuksia ja elämäntilannetta. Satu kertoo, että hän on huono miettimään asioita itsekseen, ryhmässä hänet saatiin miettimään ”mitä nyt ja miten tästä eteenpäin” - kysymyksillä. Ryhmässä keskustelu oli helppoa eikä jännittänyt, koska ryhmä oli pieni ja siinä oli ohjaajat, joilla oli aiheet ja kysymykset valmiina. Iloinen asia äitiryhmässä Sadulle oli, että sieltä löytyi uusi ystävä, jonka kanssa tapaamisia on jatkettu myös ryhmän jälkeen. Tällä hetkellä yksi Sadun opiskelijakaveri on raskaana Sadun toimiessa hänelle vertaistukena. Miia Lappalainen

Anne Syvälahti ja Miia Lappalainen Kirjoittajat osallistuivat VaSkooli-projektin kansainvälisen yhteistyön JIVE-projektin asiantuntijavaihtoon Hollannissa huhtikuussa 2007.

Jorma Kauppila ja Katja Vanhatalo Kirjoittajista Kauppila on Turun Samppalinnan koulun rehtori ja Eväitä aikuisuuteen -osahankkeen koordinaattori, Vanhatalo Turun opetuspalvelukeskuksen pedagoginen suunnittelija ja hankeyhteyshenkilö.

Perhekeskeinen työ oppijan tukena VaSkooli -projektin asiantuntijavaihto Amsterdamiin Miten mielialaa huolletaan Hollannissa?

aSkooli-projektin Eväitä aikuisuuteen -osahankkeen yhtenä tavoitteena oli huoltajien kasvatusosaamisen nousun tukeminen. Tämä tavoite on noussut esille hyvin usein pohdittaessa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ohjaamista kehityksen eri vaiheissa. Myös monet selvitykset ja kokemukset tukevat näkemystä huoltajien kanssa tehtävän työn positiivisista tuloksista koko perheen kannalta. Perhekeskeisen toimintatavan tarve on tunnustettu jo yli 50 vuoden ajan. Tutkijaryhmät muun muassa Yhdysvalloissa havaitsivat psyykkisten ongelmien ja perheen vuorovaikutusmalli-

Vierailimme suomalaisen asiantuntijaryhmän mukana Amsterdamissa 18.-21.4.2007. Vierailumme mahdollisti ja organisoi kliinisen psykologian laitoksen professori Pim Cuijpers Vrijen Yliopistosta Amsterdamista. Cuijpers johtaa useita tutkimusprojekteja liittyen depression ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Tutkimuksissa on todettu, että nuorena sairastettu lievä depressio kasvattaa riskiä sairastua vakavaan depressioon myöhemmällä iällä. Cuijpers painottaakin varhaisen ennaltaehkäisyn merkitystä. Hollannin tutkimusprojekteissa on otettu käyttöön useita ennaltaehkäisyyn painottuvia interventioita, näiden joukossa myös depressiokoulu (CWD, Coping with Depression). Depressiokoulu on tutkimuksissa todettu toimivaksi menetelmäksi. Yksi mielenkiintoisimmista tutustumiskohteista oli perehtyminen depressiokoulun nuorille suunnattuun internet-versioon. Trimbos-instituutissa työskentelevä Rob Gerrits esitteli kurssin toimintaperiaatteita ja kurssista saatuja lupaavia tutkimustuloksia. Online-kurssi on suunnattu 16-24-vuotiaille nuorille, joilla on masennuksen oireita. Kurssilla on kahdeksan viikoittaista 1,5 tunnin mittaista suljettua keskustelupalstaa (chatbox). Yhteen keskusteluryhmään voi kuulua maksimissaan 6 nuorta. Ohjaajia kussakin sessiossa on mieluiten kaksi. Nuoret tekevät depressiokouluun liittyviä kotitehtäviä ennen kutakin

sessiota ja lähettävät ne sähköpostitse ohjaajille. Online-kurssista on saatu hyviä tuloksia. Kurssin vaikuttavuus on ollut vähintään yhtä hyvä kuin face-to-face -kurssin. Nuoret ovat arvostaneet kurssin mahdollistamaa anonymiteettiä. Monet osallistujat ovat kertoneet, että eivät olisi uskaltaneet mennä perinteiselle ryhmäkurssille. He mielsivät ongelmistaan kertomisen chattailupalstalla luontevammaksi ja helpommaksi. Saimme vierailultamme monipuolisesti tietoa Hollannin käytännöistä depression ehkäisyssä ja myös tutkimuksellista pohjaa tulevalle tutkimusprojektille Turun ammatti-instituutissa. Lisäksi matkallamme muodostui kotimainen verkosto matkakumppaneista, joiden kanssa odotamme yhteistyön jatkuvan.

en välisen yhteyden. Havainnoissa ymmärrettiin, että perheessä kaikki vaikuttaa kaikkeen. (Väisänen 1992, 97) Koro (1992) toteaa artikkelissaan, että perheinstituution muutosten vaikutuksesta lasten kehitykseen ei vielä ole paljon tutkimustietoa. Hänen mukaansa tiedetään kuitenkin, että perheen kasvattaja-asemaa tukemalla voidaan sosiaalisten vaikeuksien syntymistä merkittävästi ennaltaehkäistä tai saada jo syntyneet vaikeudet hallintaan. Määttä (1999) ihmettelee edelleen, miten on tultu tilanteeseen, jossa korostetaan yhteistyötä perheen kanssa, mutta samalla heidät jätetään valmiiden suositusten vastaanottajiksi lastensa opetuksen ja kuntoutuksen suunnittelussa.

Huoltajien kasvatusosaamisen nousu

Elämänhallinta Koulutusmyönteisyys Oikea opintoala Työelämäkokemuksia Toimintaluokat Työelämäjaksot Kehittämiskeskus Koordinointiverkosto Kasvukipuryhmät

Kuvio. Perhekeskeinen työ osana Eväitä Aikuisuuteen -osahanketta.

Vuorovaikutuksellinen yhteistyö Vaikka varsinaista perhekeskeisen työn määritelmää ei käytetäkään perusopetuslainsäädännössä tai sen pohjalta annetuissa normeissa ja ohjeissa, on niissä kuitenkin selvä kannanotto kotien ja koulujen välisen yhteistyön välttämättömyydestä. Vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että ensisijainen vastuu lapsen ja nuoren kasvatuksesta on huoltajilla. Koulun tehtävänä on tukea kotien kasvatustehtävää ja vastata oppilaan kasvatuksesta ja opetuksesta kouluyhteisön jäsenenä. Opetussuunnitelman perusteissa korostetaan yhteisvastuullisuutta ja sen vaikutusta lasten ja nuorten hyvinvoinnin, oppimisen edellytysten ja turvallisuuden edistäjänä. Myös opettaja hyötyy vuorovaikutuksesta kotien kanssa niin oppilaantuntemuksessa kuin opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessakin. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuvattu huoltajien ja koulun välinen vuorovaikutus näyttäytyy hieman erilaisena, kun tarkastellaan lähemmin perheiden ja ammattiihmisten yhteistyötä. Määttä (1999) erottaa perheiden ja ammatti-ihmisten yhteistyön historiassa kaksi pääsuuntausta. Hänen mukaansa ensimmäisessä vaiheessa vanhempien todettiin aiheuttavan lapsen poikkeavuutta tai vammaisuutta tai ainakin pahentavan sitä. Tämän jälkeen osa erityisalojen asiantuntijoista vaati objektiiviseen tieteellisyyteen vedoten itselleen yhä enemmän perinteisiä vanhempien velvollisuuksia (Määttä 1999, 23). Näin lapsen kehityksen poikkeamat Määtän (1999) mukaan medikalisoitiin vammaisuudeksi tai oppimisen ja käyttäytymisen ongelmiksi. Tämä näkyi hänen mukaansa myös opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja mielenterveystyöntekijöiden työssä. Määtän (1999) mielestä medikalisoituminen johti asiantuntijoiden yliotteeseen vanhemmista ja näiden joutumiseen alisteiseen asemaan ammatti-ihmisten asiantuntijatietoon nähden. Huoltajien alisteinen asema on hänen mukaansa edelleen taustalla viranomaisten ja huoltajien välisessä yhteistyössä, vaikka vanhempien osallistuminen lastensa opetukseen ja kuntoutukseen on tavoitelauseiden lisäksi nähtävissä yhä enemmän myös käytännössä.

Lisääntyvän yhteistyön vaatimus Käytännön yhteistyön lisäämisen välttämättömyys todetaan myös vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Niissä määritellään koulun ja opettajan tehtäväksi toimia aloitteellisesti yhteistyön ja vuoropuhelun aloittamiseksi ja ylläpitämiseksi huoltajien kanssa. Lähtökohdan tulee perusteiden mukaan olla eri osapuolia kunnioittava, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen. Opetussuunnitelman perusteissa edellytetään, että huoltajille on annettava tietoa opetussuunnitelmasta, opetuksen järjestämisestä, oppilashuollosta ja kodin ja koulun yhteistyömahdollisuudesta. Määtän (1999) mukaan kasvatuksen ja kuntoutuksen professioiden haltijat omine käsityksineen määrittävät edelleen yhteistyön pelivaran ja vanhempien osal-

listumismahdollisuudet. Tätä Määttä (1999) kutsuu palvelukulttuuriksi. Vuoden 1998 perusopetuslakia on täsmennetty oppilashuollon osalta vuonna 2003. Perusopetuslaissa oppilashuolto määritellään oppilaan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi sekä niiden edellytyksiä lisääväksi toiminnaksi. Oppilashuoltoon perusopetuslaissa luetaan kuuluvaksi oppilashuollon palvelut, joihin luetaan kouluterveydenhuolto ja kasvatuksen tukeminen. Vuoden 1998 perusopetuslaissa määritellään huoltajan tehtäväksi huolehtia siitä, että oppivelvollinen suorittaa oppivelvollisuutensa. Koulun oppilashuollon tehtäväksi kuuluu puolestaan opetussuunnitelman perusteiden mukaan lapsen ja nuoren oppimisen perusedellytyksistä sekä fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Yksittäisen oppilaan tukitoimien suunnittelun tulee opetussuunnitelman perusteiden mukaan tapahtua yhteistyössä huoltajien kanssa niin, että lasta ja huoltajaa on kuultava. Peltonen ja Laitinen (2006) korostavat artikkelissaan, että nykylainsäädäntö velvoittaa ottamaan huomioon lapsen ja nuoren terveen kasvu- ja kehitysprosessin tukemisen kaikessa opetuksen järjestämisessä. He kiinnittävät huomiota varhaiseen tunnistamiseen ja tukemiseen. Kaikkien kouluyhteisön aikuisjäsenten velvollisuutena on Peltosen ja Laitisen (2006) mielestä osallistua keskusteluun hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseksi kouluyhteisössä. Erilaisia kodin ja koulun vuoropuhelua tukevia yhteistyömuotoja tulee kehittää koko perusopetuksen ajan ja erityisesti siirryttäessä kouluasteelta toiselle tai muissa siirtymävaiheissa. Eväitä aikuisuuteen -osahankkeessa panostettiin alusta alkaen opettajien, huoltajien ja oppilaiden välisen keskinäisen luottamuksen rakentamiseen. Työ aloitettiin toimintaluokkaan hakeneiden ja heidän huoltajiensa perusteellisella haastattelulla. Hankkeessa lähdettiin ideoimaan yhteistyömuotojen kehittämistä vanhemmuuden tukemiseksi ohjauksen keinoin. Vanhemmille tarjottiin esimerkiksi yhteisenä keskustelufoorumina kasvukipuryhmiä, joiden tarkoituksena oli tukea huoltajia tilanteissa, joissa tuen tarve on lisääntynyt. Pian kuitenkin todettiin, että ryhmämuotoinen keskustelu kunkin nuoren ja samalla perheen hyvinkin henkilökohtaisista asioista huoltajien yhteisessä ryhmässä ei ole paras mahdollinen lähestymistapa. Tähän vaikutti esimerkiksi se, että huoltajat eivät tunteneet toisiaan riittävästi eikä ryhmässä ollut mahdollista saavuttaa syvällistä luottamusta. Lisäksi perheiden kokonaistilanteet olivat hyvin erilaisia ja yksilöllisiä. Näistä ja monista muista syistä johtuen kasvukipuryhmäpalvelusta siirryttiin huoltajien yksilöohjaukseen. Tässä työssä lähdettiin huoltajien ja kasvatusalan ammattilaisten kumppanuusajatuksesta. Perhelähtöistä työtä kuvataan huoltajien aseman kautta kumppanuudeksi ja valtaistumiseksi. Kumppanuus perustuu ammatti-ihmisten ja huoltajien molemminpuoliseen kunnioitukseen. Heillä on yhteisiä tavoitteita lapsen suhteen ja molemmilla on oleellista tietoa lapsesta. Yhteistyö on vastavuo-

roista ja toisiaan täydentävää, vaikka vastuu ja sitoutuminen on ammatti-ihmisillä rajallisempaa. Valtaistuminen tarkoittaa huoltajien aktiivisuutta ja sitä, että he ovat ammatti-ihmisten rinnalla oman asiantuntemuksensa kanssa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla valtaistuminen tarkoittaa ammatti-ihmisten luottamusta huoltajien tietoihin, taitoihin ja muuttumisen mahdollisuuksiin. (Määttä 1999, 99-101.) Perhetyö onnistuu, jos perhe on motivoitunut työskentelyyn, toteaa Salmela (2002). Motivointia on tehtävä ennen perhetyötä ja myös sen aikana. Vaikka perhetyö on luonteeltaan vapaaehtoista, tunnustetaan sen ideaalinen luonne. Perhehän voi kieltäytyä, mutta seurauksena voi olla uhka esimerkiksi lapsen huostaanotosta. Perhetyön onnistuminen on kuitenkin kiinni siitä, miten motivoinnissa onnistutaan. (Salmela 2002, 12-13.) Perhelähtöisyys tarkoittaa Määtän (1999) mukaan käytännössä sitä, että huoltajat osallistuvat lapsen arviointiin ja palvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen itse määrittelemällään tavalla. Salmelan (2002) kuvaama perhetyö on perhelähtöistä, vaikka se sisältääkin huoltajiin kohdistuvaa pientä vapaaehtoista pakkoa. Myös Määttä (1999) korostaa sitä, että molemminpuolinen kunnioitus ei tarkoita ammatti-ihmisten astumista taustalle toteamaan ”vanhemmat ovat ainoita oikeita asiantuntijoita”. Perhetyön toimintamuodot voivat olla esimerkiksi vanhempien tukemista vanhemmuudessa ja lapsen kasvatuksessa, perheen ohjaamista arkiaskareissa ja muissa arkitoimissa sekä mallin avulla opettamista. Lisäksi lasten viriketoiminnan, harrastusten ja läksyjenteon tukeminen sekä lapsen kuuleminen ja lapsen äänen esiin tuominen kuuluvat perhetyöhön. Myös perheen läheisverkkojen aktivoiminen ja tarvittaessa tulkkina toimiminen perheen asioidessa eri viranomaisten kanssa ovat osa perhetyötä. (Salmela 2002, 20.) Useita perheitä onnistuttiin tukemaan tavalla, joka heijastui myös lasten ja nuorten koulunkäyntiin, vaikka koulujen opettamista ei voitu tukea. Perhetyö ei kyennyt vastaamaan välttämättä nopeasti oppilashuollon kautta tulleisiin pyyntöihin, koska työskentely lasten ja nuorten ja heidän perheidensä kanssa vaatii pitkäjänteisyyttä. Tämän vuoksi uusille perheille ei välttämättä löytynyt aikoja. Perhetyö näyttää olevan vain yksi lenkki ja mahdollisuus muiden joukossa. (Salmela 2002, 29-52). Hankkeen aikana tuettiin perusopetuksen yleisten tavoitteiden lisäksi muun muassa vanhempien vanhemmuutta, nuorten virikkeellistä ja terveellistä vapaa-ajan viet-

toa, nuorten omien asioiden selvittelyä viranomaisten kanssa ja nuorten asumiskysymyksiä. Toimintaluokan opettajat ja koulun oppilashuoltohenkilökunta tekivät tiivistä yhteistyötä. Huoltajien kanssa asioivat ensisijassa opettajat ja koulun oppilaanohjaaja, koska kyseessä olivat perusopetuksen päättöluokan oppilaat. Yhteydenottoja oli puolin ja toisin lähes päivittäin, sillä esimerkiksi ilmoittamattomiin poissaoloihin reagoitiin yleensä jo ensimmäisen tunnin aikana. Yleisimmin yhteydenpidot hoidettiin puhelimitse. Myös sähköpostia lähetettiin ja tietenkin henkilökohtaisia tapaamisia järjestettiin. Jokaiselle oppilaalle tehtiin joko henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma tai oppimissuunnitelma.

Yhteenvetona voidaan todeta, että yksilöllinen kasvukiputuki palvelee hyvin perhettä ja sitä kautta oppilasta ja hänen koulutuksessa selviämistään. Lähteet: Koro, J. (1992). Perheen roolista lapsen ja nuoren sosiaalisen kehityksen tukijana. Luukkonen, J. & Saloranta, S (toim.) Kohtaamispaikka – perhe. (80). Oulu: Painotupa Ky. Määttä, P. (1999). Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. (17). Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Peltonen, H. & Laitinen, K. (2006). Oppilashuolto. Peltonen, H. (toim.) 2006. Opiskelun tuki esi- ja perusopetuksessa. Virikkeitä ja toimintamalleja yleisen ja erityisen tuen järjestämiseksi. (65-66). Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy. Salmela, T. (2002). Koulukumppanuus Kontulassa KOKU. Loppuraportti. (12- ). Helsinki: Helsingin kaupunki: opetusvirasto, sosiaalivirasto. Väisänen, E. (1992). Elävä ja muuttuva perhe. Luukkonen, J. & Saloranta, S (toim.) Kohtaamispaikka – perhe. (97). Oulu: Painotupa Ky.

Onko perhekeskeiselle työskentelylle vaihtoehtoja? Määttä (1999) pohtii huoltajien kutsumista mukaan ammattiihmisten arvioidessa lapsen tarpeita kehittymisen ja oppimisen näkökulmasta. Hän myös vastaa kysymykseen toteamalla, että lapsen arki luo kasvun ja kehityksen perustan ja huoltajien jaksamisen ja sitä kautta lapsen hyvinvoinnin takaa parhaiten arkirutiinien sujuminen huoltajien haluamalla tavalla. Tuota ajatusta on helppo jatkaa. Vuorovaikutuksellinen yhteistyö takaa myös koulun ammattilaisille parhaan tuloksen. Tämä tapahtuu lapsen toimien parempana ymmärtämisenä, kun perheen arki on tiedossa. Opettajien ja huoltajien on myös erittäin helppo lapsen hyvinvointia edistävien esimerkkien mukaan toimia yhdensuuntaisesti lasten kanssa. Yhteisesti sovittujen pelisääntöjen vaatiminen niin kotona kuin koulussakin luo lapselle ja nuorelle turvallisuutta ja aikuisten välittämisen tunnetta. Huoltajien ja koulun asiantuntijoiden kumppanuudelle on selvästi nykytilannetta suurempi tarve. Tällä hetkellä koulun asiantuntijoiden ja huoltajien kumppanuus oppilaan arjessa ei ole vielä toteutunut siten kuin suunnitelmissa on kirjoitettuna. Rehellisesti on kuitenkin todettava, että kumppanuus ei ole enää tarua. Toisaalta voidaan myöntää, että se ei vielä ole täyttä tottakaan. On ilo huomata koulun asiantuntijoiden pyrkivän entistä enemmän kohti kumppanuutta huoltajien kanssa. Myös kumppanuuden sisältöön on kouluissa kiinnitetty huomiota.

Koulun henkilökunta pitää itseään kasvatuksen ja pedagogiikan asiantuntijoina. Todennäköisesti osittain vahvistuneen ammatti-identiteetin myötä opettajat itse ovat avoimempia tasavertaiseen yhteistyöhön huoltajien kanssa. Ilman lapsen ympärillä toimivien aikuisten kumppanuutta on erittäin vaikea selviytyä kunnolla lapsen kasvun ja kehityksen hyvästä ja laadukkaasta ohjaamisesta. Huoltajilta saadun palautteen ja henkilökunnan kanssa käytyjen kehityskeskustelujen perusteella koulun valitsema aktiivinen yhteistyö on kannatettavaa ja hyödyllistä. Huoltajien kynnys asioida koulun henkilökunnan kanssa on täten erittäin alhainen. He uskaltavat lähestyä henkilökuntaa hyvinkin vaikeiden kysymysten kanssa. Huoltajat myös luottavat henkilökunnan aitouteen ja rehellisyyteen yhteistyötä tehtäessä. Haastavatkin kysymykset voidaan näin ratkaista yhteistyössä ja huoltajat antavat tukensa ja saavat tukea koulun henkilökunnalta kantaessaan päävastuun lapsensa kasvatuksesta. Perusopetuksessa yhteisvastuullisen kasvatuksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten oppimisen edellytyksiä, turvallisuutta ja hyvinvointia koulussa. Perusopetuksen päättövaiheessa huoltajille tulee antaa tietoa ja tarvittaessa mahdollisuus keskustella oppilaan jatkokoulutukseen liittyvistä kysymyksistä ja mahdollisista ongelmista oppilaanohjaajan ja oppilashuollon eri asiantuntijoiden kanssa. On hyvä muistaa, että huoltajat tarvitsevat tukea vanhemmuudessaan ja peruskoulussa oppilaat ovat vielä lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat aikuisia.

Hanna-Leena Seppinen Kirjoittaja on Liedon Keskuskoulun apulaisrehtori ja perheterapeutti

Perhe ja koulu tukevat oppilasta parhaiten yhdessä Uusi perusopetuslaki velvoittaa koulun yhteistyöhön kotien kanssa. Se jättää kuitenkin lähes täysin rajoittamatta tuon työn muodot ja määrän. Ehkä velvoittavin ohje onkin itse perusopetuksen tehtävänmäärittelyssä: Koulun tehtävä on kasvattaa ja opettaa. Vieläpä tässä järjestyksessä. Jos kasvatusvastuu on kodin ja koulun yhteinen, yhteistyö lienee välttämättömyys. Vaikeutuvat oppilas- ja perhetilanteet sekä moraalinen ja laillinenkin velvoite syrjäytymisen ehkäisyyn ovat tuoneet tarpeen kodin ja koulun yhteistyöstä myös toisen asteen oppilaitoksiin. Oppilas kantaa mukanaan perheensä taustaa, geenejä, tapoja ja asenteita. Toisaalta hän vie repussaan kotiin koulupäivän vuorovaikutusta, koulun asenteita ja oppia ihmisenä olemisesta. Suurin osa kummankin suuntaisesta liikenteestä on kaikille osapuolille tiedostamatonta. Vuorovaikutusta perheen ja koulun välillä ei siis kuitenkaan voi välttää. Näin ollen se on otettava haltuun, tiedostettava, kesytettävä yhteistyöksi. Yhteistyö kotien kanssa on ilmeisesti pääosin yhtä vanha käytäntö kuin peruskoulu eli lähes nelikymppinen. Toiminnan määrä on vuosien varrella vain kasvanut, joten lienee aika määrän sijasta panostaa laatuun. Eri alojen ammattilaisten (perusterveydenhoito, sosiaalityö, mielenterveysala jne.) yhteistyötä perheiden kanssa on tutkittu. Tutkimukset painottuvat sellaisiin perheisiin, joiden lapset ovat tarvinneet erityistä tukea. Todennäköisesti tulokset silti pätevät muissakin perheissä. Ja tuloksiin yhteistyössä on päästy silloin, kun perheen ja työntekijän vuorovaikutus toimii. Mitkä sitten ovat keinoja tulokselliseen, toimivaan vuorovaikutukseen?

Koulu tai muu ammattilaistaho on oikealla tiellä, kun sen toiminta on asiakaslähtöistä. Pidetään sellaista yhteyttä kotiin, joka kelpaa ja jota tarvitaan. Tarjotaan mahdollisesti henkilökohtaisia keskusteluja massatilaisuuksien sijaan. Joskus vertaisryhmien keskustelut (luokan vanhempien, jonkun ryhmän oppilaiden vanhempien) ovat paremmin hyödyksi kuin keskustelut opettajan kanssa jne. Puhutaan perheelle ajankohtaisista ja kiinnostavista asioista unohtamatta silti koulun kannalta tärkeitä asioita. Yleensä ihmisten kanssa töitä tehdessä kannattaa muistaa voimavarakeskeisyys. Heikkouksiin, puutteisiin ja ongelmiin on turha jäädä pyörimään. Lähdetään liikkeelle niistä asioista, jotka jo toimivat, jotka ovat hyvin. Painotetaan oppilaan vahvuuksia, niistä ponnistetaan voimalla kehittämiskohteisiin. Vanha hyvä nakkisämpyläkeino toimii: Tarjoillaan huonoimpien koulu-uutisten alle ja päälle hyvät ”sämpylät”. Perheen omaa toimijuutta on kunnioitettava. Mitä enemmän perhe itse keksii, toimii ja oivaltaa, sitä pysyvämpää toivottua muutosta tapahtuu. Opettajan suusta putoilevat mahtavatkaan kasvatushelmet eivät tätä päihitä. Ja vanhemmalla on oikeus tuntea itsensä oman lapsensa parhaaksi asiantuntijaksi, sillä sitä hän on. Jatkuvan arvioinnin pitäisi kuulua arkityöhön perheiden kanssa. Niin oppilaiden kuin vanhempienkin motivaatio vahvistuu silmissä positiivisesta, todesta palautteesta. Ongelmiin pystytään puuttumaan paremmin, kun ne havaitaan arvioimalla ajoissa. Ja arvioidessakin muistetaan nakkisämpylätaktiikka! Toisaalta työntekijän on hyvä ottaa oman toimintansa miettiminen, arviointi, tavaksi. Palautetta voi myös pyytää perheiltä. Hyvin keskeinen onnistumistekijä perhetyössä on ollut sosiaalinen konstruktionismi. Se tarkoittaa sitä, että perhe

ja työntekijä jakavat saman todellisuuden, he käyvät yhteistä keskustelua, samassa tilassa, kaikki toisiaan kuullen. Väärät tulkinnat ja käsitykset vähenevät, kun tiedot eivät kulje välikäsien kautta vaan tarkennukset ja epäselvyydet selvitetään välittömästi. Mitä kaikkea tämä voi tarkoittaa koulun arjessa? Eräs kriteeri yhteistyön vaikuttavuudesta ja hyödystä on se, lisääkö vai vähentääkö se osapuolten voimia. Esimerkiksi ennen kuin kutsuu vanhemmat koululle vanhempainiltaan tai keskusteluun on syytä miettiä kutsun motiivit. Miksi haluaa tavata vanhemmat? Tiedottaminen on hyvä syy, mutta joskus sen voi hoitaa kirjeellä tai puhelimitse. Tutustuminen on jo parempi aihe, muttei sekään aina riittävä. Ajankäytön edut ja haitat on punnittava sekä koulun että kodin näkökulmasta. Hyvä ja varhainen yhteistyö kuitenkin ennaltaehkäisee isoja ongelmia ja säästää näin myös resursseja. Luottamus ja ymmärrys lapsen ympärillä olevien aikuisten välillä lisää tutkitusti lapsen turvallisuudentunnetta ja hyvinvointia. Kun puhevälit ja luottamus on saavutettu, vanhemmat yleensä uskaltavat puhua vaikeistakin asioista ja ottavat vastaan myös koulun hankalilta vaikuttavat terveiset. Perheen ja koulun tapaamisen tärkein tavoite toteutuu sittenkin useimmiten jo siinä, että puhevälit, tuttavuus, luodaan. Arjelle tärkeää on se, että opettaja ja perhe kokevat olevansa samalla puolella, samalla tasolla toimimassa lapsen parhaaksi. Vastakkainasetteluja on pyrittävä välttämään. Koulun peda-

goginen ja usein sosiologinenkin ammattilaisuus vanhempien kiistattoman asiantuntijuuden kanssa tuottavat yhdessä hyvää tulosta kaikkien osapuolten tosissaan välittäessä oppilaasta ja hänen selviytymisestään. Jokainen äiti ja isä rakastaa lastaan. Kaikki vanhemmat eivät silti pärjää vanhempina, ainakaan ilman tukea ja opastusta. Oma lapsuudentausta ei ehkä ole antanut eväitä tulevaan perhe-elämään, toimeentulon turvaaminen vie kaikki voimavarat tai elämänkohtalot ovat vaurioittaneet kykyä hoivata ja kasvattaa omaa lasta. Kun koulu on vuorovaikutuksessa perheen kanssa, vaarallisimmat ongelmat yleensä paljastuvat tuota pikaa. Koulu osaa näin ohjata perhettä avun piiriin. Opettajan on näissä tilanteissa hyvä muistaa, ettei kenenkään tarvitse osata eikä jaksaa kaikkea. Opettaja ei ole poliisi, sosiaalityöntekijä, lääkäri eikä terapeutti. Vuorovaikutuksessa perheiden kanssa korostuu se mikä muussakin koulutyössä: toimimme persoonavaikutusammatissa, jossa tärkein työvälineemme on oma persoona. Sitä on turha yrittääkään päästä pakoon. On pärjättävä itsensä ja ominaisuuksiensa kanssa, toki itseään arvioiden ja ihmisenä kasvaen. Oma väsyminen on otettava todesta, täydellisyyteen pyrkiminen on unohdettava. Riittävän hyvä ammattilaisuus on erinomainen tavoite. Professori Kari Uusikylä on sanonut opettajan moraalin peruspilareiksi rohkeutta ja välittämistä. Siinä lienee riittävää evästä myös perheen ja koulun väliseen vuorovaikutukseen.

Rästipaja Majakka näyttää suunnan kohti valmistumista Haasteena siirtyminen koulusta työelämään Suomi 2020 – koulutusta, takuulla

Mervi Leino Kirjoittaja toimii VaSkooli-projektin Hippu-osahankkeen koordinaattorina.

Rästipaja Majakka näyttää suunnan kohti valmistumista

TÄÄLTÄ TULLAAN ELÄMÄ 70

alon seudun ammattiopiston opiskelijahuollon henkilöstön huoli opiskelijoiden valmistumisesta määräajassa herätti aikanaan ajatuksen rästitoiminnasta, jonka avulla opiskelija voisi saada tukea rästien suorittamiseen. Asiaa oli mietitty jo YKAKO- projektin aikana vuonna 2002, mutta silloin aika ei ollut vielä kypsä toiminnan aloittamiseen. Syksyllä 2005 tehtiin selvitys, kuinka paljon ja mitä kursseja opiskelijoilla oli rästissä. Lukumäärien todettiin olevan niin suuria, että asialle oli pakko tehdä jotakin. Rästipajan suunnittelu aloitettiin kaivamalla esiin neljä vuotta vanhat materiaalit ja suunnitelmat. Samaan aikaan ammattiopistossa tehtiin remonttia ja huomattiin, että Venemestarinkadun yksikköön olisi mahdollista sijoittaa keskeiselle paikalle rästien suorittamiseen sopiva tila. Opiskelijapalvelutiimin ja kolmen projektin (mukana olivat VaSkoolin lisäksi Tartu työhön -projekti ja Erilaiset oppijat, yhteinen koulu kaikille -hanke) yhteistyönä suunniteltiin rästipajan toimintamalli ja tila kalustettiin ”talosta” tehdyillä löydöillä sekä kahdella uudella tietokoneella. Rästipajalle haettiin nimeä nimikilpailulla, näin syntyi Majakka. Majakka aloitti toimintansa helmikuussa 2006. Toiminnan alussa keskityttiin kolmannen vuoden opiskelijoihin, joiden valmistuminen haluttiin varmistaa. Opiskelijoita ”kutsuttiin” Majakkaan suorittamaan rästejä. Majakan tärkein tehtävä oli aktivoida valmistuvia opiskelijoita suorittamaan yhteisten aineiden rästejä. Tähän oli kaksi syytä. Ensinnäkin yhteisten aineiden rästejä on hankala suorittaa viimeisenä opiskeluvuotena. Toiseksi osastoja rohkaistiin ammatillisten aineiden rästien suorittamiseen itsenäisesti. Opettajat olivat omalta osaltaan aktiivisesti mukana kehittämässä Majakkaa tuottaen rästipajan tarpeisiin muuan muassa kokeita ja opiskelumateriaaleja.

Syksyllä 2006 jatkettiin projektien ja opinto-ohjaajien resursseilla, kunnes toisen jakson aikana saatiin ammattiopiston palkkaamana Majakan ohjaajaksi koulunkäyntiavustaja. Kun vastuu toiminnasta siirtyi yhden ihmisen harteille, muuttui toiminta systemaattisemmaksi ja selkeämmäksi sekä opiskelijoiden että opettajien kannalta. Samalla aloitettiin rästitoimintamallin kehittäminen Kuruntien ja Karjalankadun yksiköissä Hippu-osahankkeen resurssein. Näissä yksiköissä ei ole fyysistä rästipajaa vaan tuki toteutetaan lisääntyneillä ohjausresursseilla.

Miten Majakka toimii? Tiivistettynä Majakkatoiminnan tavoitteet ovat seuraavat: - auttaa opiskelijaa suorittamaan keskeneräiset kurssit - tukea opettajan työtä opiskelijoiden keskeneräisten kurssien suorittamiseksi - helpottaa yksilöllisten opetussuunnitelmien toteuttamista - varmistaa, että mahdollisimman moni opiskelija suorittaa tutkinnon kolmessa tai neljässä vuodessa - kehittää vaihtoehtoisia kurssien suorittamistapoja - parantaa opintojen läpäisyä ja vaikuttaa ammattiopiston tuloksellisuuteen

Rästipaja Majakka - opiskelijan ohjaustarve

Salla Kause, Mervi Leino ja Anu Parantainen Kirjoittajista Kause toimii Salossa VaSkooli-projektin Hippu-osahankkeen uraohjaajana ja Leino samaisen osahankkeen koordinaattorina. Parantainen työskentelee VaSkoolin TaiVas-osahankkeen koordinaattorina.

Rästipaja Majakan toimintamalli

yksittäinen rästi esim. sairauden takia

KUKA?

MITÄ?

SEURAUS

opettaja

ohjaa Majakkaan

opintosuoritus omalla ajalla

sopii opettajan kanssa rästin suorittamisesta Majakassa

opintosuoritus omalla ajalla

ottaa opiskelijaan yhteyttä ja rästien suorittamisesta sovitaan

tapaamiset seuranta erityisopetus tukiopetus opettajan konsultointi

OPISKELIJAN OHJAUSTARVE

opiskelija pyytää apua

opiskelijalle kerääntynyt runsaasti rästejä - edellyttää rästien järjestelmällistä seurantaa

opo uraohjaaja palveluohjaaja erityisopettaja ryhmänohjaaja

suorittamista seurataan ja ohjataan opiskelija ei käy koulussa - edellyttää rästien järjestelmällistä seurantaa

opo kuraattori uraohjaaja palveluohjaaja erityisopettaja ryhmänohjaaja

ottavat yhteyttä, selvitetään elämäntilanne, tulevaisuuden suunnitelmat, motivoidaan opiskkelija suorittamaan opintoja, tehdään suunnitelma rästien suorittamiseksi

tapaamiset seuranta erityisopetus tukiopetus opettajan konsultointi

suorittamista seurataan ja ohjataan

Majakka on avoin oppimisympäristö, missä opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa rästisuorituksiaan ja saada ohjausta ja tukea ohjaajalta. Majakka on avoinna jokaisena koulupäivän klo 9 - 15. Majakan ohjaajana toimii koulunkäyntiavustaja. Opiskelijan voi lähettää rästipajaan myös rauhoittumaan ja tekemään tehtäviä, mikäli työskentely luokassa syystä tai toisesta ei suju. Ohjaaja huolehtii siitä, että opettajan antamat tehtävät tulevat tehdyksi ja että opiskelija toimittaa tehtävät opettajalle. Majakan ohjaaja kokoaa aineistoa (kokeet ja preppausmateriaalit) rästipajan aineistoarkistoon. Majakkaan on hankittu ammattiopistossa käytettäviä oppikirjoja ohjauksen helpottamiseksi. Tavoitteena on koota materiaalipankkia rästipajaan, jolloin rästitehtävistä sopiminen on helpompaa, eikä opettajan tarvitse laatia jokaiselle opiskelijalle uusia tehtäviä.

Majakan tulevaisuus on turvattu Majakan toimintamalli on juurtunut Salon seudun ammattiopiston toimintatavaksi. Paikka on tullut tutuksi opiskelijoille ja myös opettajat ovat tottuneet käyttämään Majakan palveluja. Toiminnan tarpeellisuudesta kertoo, että lukuvuonna 2006-2007 Majakassa oli yhteensä 745 asiakaskäyntiä. Tulevaisuuden haasteena on kehittää Majakan toimintaa edelleen. Toiminnan tunnetuksi tekeminen kaikille opiskelijoille ja opettajille vaatii sekin vielä työtä. Tärkeää on myös herättää keskustelua, miten voimme välttää rästien kertymistä opintojen alusta asti. Tähän työhön Majakka tarjoaa hyvät puitteet.

Haasteena siirtyminen koulusta työelämään

kärakenteen kehityksen myötä yhä tärkeämmäksi tehtäväksi nuorten ammatillisessa koulutuksessa tulee osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen. Nykyisen koulutuspolitiikan tavoitteena on, että nuoret siirtyisivät peruskoulun jälkeen työelämään mahdollisimman laajasti ammatillisen perustutkinnon suorittaneina, työelämässä tarvittavat valmiudet omaavina ja keskimäärin nykyistä lyhyemmässä ajassa. Tulevaisuudessa ammatillisiin perustutkintoihin kohdistuu yhä enemmän haasteita sen suhteen, miten niillä voidaan vastata työelämän eri toimialojen kasvaviin ja muuttuviin osaamistarpeisiin. Elinkeino- ja muun työelämän kilpailukyvyn ja tuottavuuden lisääminen edellyttää, että tutkinnon suorittajat siirtyvät mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavina työelämään. Nuorten tulisi myös tulla työmarkkinoille keskimäärin jopa vuotta nykyistä aikaisemmin. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että siirtymät koulutukseen ja koulutuksesta työelämään tapahtuvat sujuvasti ja kattavasti. Lisäksi on entistä tärkeämpää huolehtia tutkintojen loppuun suorittamisesta. Koulutuksen järjestäjän kannalta loppuun suoritettujen tutkintojen määrä sekä valmistuneiden opiskelijoiden työelämään sijoittuminen ovat tärkeitä tekijöitä. Ammatillisen koulutuksen tuloksellisuuden kannalta keskeisimpinä tekijöinä on pidetty sitä, kuinka hyvin valmistuneet työllistyvät tutkinnon suorittamisen jälkeen, mikä on jatko-opintoihin siirtymisen aste, saadaanko koulutus suoritettua määräajassa, keskeytetäänkö opinnot sekä kuinka pätevää opetushenkilöstö on ja kuinka paljon henkilöstön kehittämiseen panostetaan. Koulutuksen vaikuttavuutta puolestaan mitataan työelämään sijoittumisella ja jatko-opintoihin siirtymisellä. Koulutuksen ja työelämän kohtaamisen vahvistaminen edellyttää koulutuksen järjestäjiltä toimivaa vuoropuhelua ja tiedonhankintaa elinkeinoelämän tarpeista sekä kykyä ja mahdollisuutta ohjata toimintaansa näiden pohjalta. Siirtyminen koulusta työelämään kuuluu osana siirtymiseen nuoruudesta aikuisuuteen, jossa työ- ja perheroolit, taloudellinen vastuu ja kansalaisvelvollisuudet muuttuvat. Nivelvaihe

koulutuksesta työelämään on tärkeä askel nuoren elämässä. Ammatillisen perustutkinnon avulla nuori lähtee ottamaan askeleita avoimille työmarkkinoille. Osalla nuoria työssäoppimisjaksot ovat olleet ainoita kokemuksia työelämästä ennen valmistumista. Erityistuen tarpeessa olevien nuorten henkilökohtaisen ohjauksen tarve on huomattavan suuri, koska heillä saattaa olla vaikeuksia sijoittua avoimille työmarkkinoille.

Miksi koulusta työelämään nivelvaihe on jäänyt vähälle huomiolle? Koulutuksesta työelämään nivelvaiheesta on alettu laajemmin keskustella vasta viime vuosina. Oppilaitoksissa on ajateltu, että koulun tehtävä on hoidettu, kun nuori saa perustutkinnon suoritettua. Nykyinen tulosrahoitukseen perustuva järjestelmä on kuitenkin vaikuttanut siihen, että koulutuksen järjestäjää kiinnostaa koulutuksesta työelämään siirtyminen aikaisempaa enemmän. Ongelmana on, että nivelvaiheeseen liittyviä tehtäviä ei ole määritelty minkään viranomaisen vastuulle. Ammatillisen perustutkinnon suorittanut nuori on jo täysi-ikäinen ja hänen ajatellaan selviytyvän omin avuin koulusta työelämään. Todellisuudessa osa nuorista tarvitsee runsaasti moniammatillista ohjausta ja tukea sekä jälkiseurantaa siirtyäkseen työelämään. Työvoimaviranomaisia kiinnostaa yhteistyö oppilaitosten kanssa, koska osa valmistuneista nuorista siirtyy heidän asiakkaikseen. Yhteiskuntatakuun tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että nuorelle etsitään työtä tai keinoja tuettuun työllistymiseen. Tavoitteen saavuttaminen on helpompaa, kun yhteistyö oppilaitoksen ja työvoimahallinnon välillä aloitetaan jo opintojen aikana.

Työelämäkurssit ja Urasoppi lisäävät työelämätuntemusta Salon seudun ammattiopistossa on opiskelijoille tarjottu mahdollisuutta suorittaa työnhaun ja urasuunnittelun kurssi va-

esimerkiksi työpaikkatilanteen tarkistamisen sekä erilaisten ammatinvalinnan ohjelmien käyttämisen. Urasopessa on järjestetty myös työvoimatoimiston päivystystä kesätyön ja vakinaisen työn hakuun liittyen. Urasopen ilmoitustaululle toimitetaan lisäksi tietoa ajankohtaisista koulutus- ja työmarkkina-asioista. Turun ammatti-instituutissa uraohjaajat kiertävät valmistuvia luokkia päättövuoden kevään aikana. Valmistuville opiskelijoille annetaan tietoa työvoimahallinnon palveluista, työlainsäädännöstä ja työelämän säännöistä. Tarvittaessa ohjaus on yksilöllistä, jolloin opiskelijan erityistarpeet ja -toiveet voidaan huomioida tarkemmin. Vaikka opiskelijat ovat olleet työssäoppimisjaksoilla ja mahdollisesti kesätöissä, kokonaan työelämään siirtyminen ja sen vaatimat toimet saattavat tuntua vaikeilta yksin ratkaista.

Uraohjaaja luotsaa valmistuvaa nuorta koulusta työelämään

paasti valittavina opintoina. Kurssille ovat voineet osallistua toisen tai kolmannen vuoden opiskelijat. Kurssin sisältö on räätälöity opiskelijan omien tarpeiden mukaan joko yrittäjyyteen, työpaikan etsimiseen tai jatko-opintoihin hakeutumiseen suunnaten. Sisältö on painottunut opiskelijan omien työelämätaitojen ja -tietojen kartuttamiseen ja itsensä tiedostamiseen osana laajempaa kokonaisuutta. Opiskelijan portfolion/työnäytekansion kokoaminen työnhakua ja itsensä esittelyä varten on ollut kurssin tärkeimpiä tehtäviä ja sen kokoamisen eri vaiheiden myötä on läpikäyty työelämään liittyviä asioita. Tunnit ovat muodostuneet yhteisestä ja henkilökohtaisesta osiosta. Yhteisesti on käyty läpi muun muassa työnhakuun liittyvää materiaalia (esim. asiakirjat, haastattelut jne.) ja vastaavasti henkilökohtaisessa osuudessa on keskitytty kunkin opiskelijan omiin kehittämistarpeisiin. Lisäksi tunneilla on käyty ryhmäkeskusteluja sekä tehty erilaisia yksilökohtaisia harjoituksia, joissa on valmistauduttu esimerkiksi psykologisiin testeihin. Työelämäkurssista on laadittu myös yhden päivän mittaisena toteutettava suppeampi versio. Jokaiseen Salon seudun ammattiopiston yksikköön on perustettu Urasoppi, jossa opiskelija voi perehtyä jatkokoulutustarjontaan sekä työnhakuun liittyviin asioihin. Tavoitteena on ollut tuoda työelämän asiat osaksi opiskelijoiden arkipäivää. Tämän vuoksi Urasopit on sijoitettu aulatilaan tai kirjastoon eli paikkoihin, joissa opiskelijat viettävät välituntejaan. Urasoppeen on tilattu eri koulutuksen järjestäjien esitteitä sekä hakuoppaita ja -ohjeita sekä yhteishakuun liittyvää materiaalia. Urasopessa on internet-yhteys, joka mahdollistaa

Sekä Salossa että Turussa opiskelijoiden siirtymistä työelämään tuetaan monin tavoin, koska opiskelijat tarvitsevat ohjausta tehdessään opintojen jälkeisiä valintoja. Tavallisesti nuori hakeutuu itse keskustelemaan uraohjaajan kanssa saadakseen ohjausta ja tukea päätöksiinsä. Vaikka nuoret ovat tietoisia vaihtoehdoistaan ja mahdollisuuksistaan, he kaipaavat aikuisen näkemystä tilanteesta. Nuoret eivät välttämättä osaa katsoa koulutustaan ja sen luomia mahdollisuuksia laaja-alaisesti vaan näkevät vain muutamia vaihtoehtoja. Usko omaan itseen ja valintojen oikeellisuuteen voi olla vähäistä. Uraohjaajan tehtävänä on auttaa nuorta näkemään koulutuksen tuomat vaihtoehdot sekä vahvistaa nuoren uskoa omien taitojensa ja ammattinsa hallitsemiseen.

Erityistuen tarpeessa olevien opiskelijoiden ohjaus työelämään Kuten opiskeluaikanaan niin myös siirtyessään koulusta työelämään, erityistä tukea tarvitsevat nuoret kaipaavat enemmän ohjausta. Valmistuvien, erityistuen tarpeessa olevien opiskelijoiden ohjaus työelämään toteutetaan yhteistyössä alueen viranomaisten kanssa. Nuorelle tarjotaan lisätukea, jolla varmistetaan työelämään sijoittuminen joko vapaille markkinoille tai tuettuun työhön. Erityistuki kohdistuu pieneen, mutta vaikeimmin työllistettävään nuorten ryhmään. Turun ammatti-instituutissa uraohjaaja kartoittaa erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevien nuorten määrän valmistuvien opiskelijoiden joukosta jo päättöluokan keväällä. Tavoitteena on, että näiden nuorten yksilölliset tarpeet voidaan huomioida mahdollisimman varhain ja näin välttää koulutuksen jälkeinen syrjäytyminen työmarkkinoilta. Uraohjaaja on yhteydessä Turun työvoimatoimistoon, josta ko. nuorille nimetään oma vastuuhenkilö jatko-ohjauksen tueksi. Työvoimaneuvoja tapaa valmistuvat opiskelijat kevään aikana oppilaitoksessa. Tapaamisissa työvoimaneuvoja kertoo työvoimahallinnon erilaisista tuki- ja ohjauspalveluista, joi-

ta ammattiin valmistuneille nuorille on tarjolla. Uraohjaaja saattaa opiskelijat ennen opintojen päättymistä työvoimatoimistoon, jossa heidät kirjataan asiakkaiksi. Jokaiselle nuorelle nimetään oma työvoimaneuvoja, jotta asioiminen jatkossa olisi mahdollisimman yksinkertaista ja nuoren tarpeet huomioivaa. Aikaisella asiakkuudella pyritään rakentamaan nuorille keskeytymätön polku oppilaitoksesta työelämään. Asiakkuus työvoimatoimistossa antaa mahdollisuuden päästä erilaisten tukityöllistämispalveluiden piiriin, jos työpaikkaa avoimilta markkinoilta ei heti löydy. Uraohjaaja seuraa opiskelijoiden työelämään siirtymistä vähintään puolen vuoden ajan valmistumisen jälkeen. Salon seudun ammattiopiston opiskelijahuoltohenkilöstö kartoittaa yhdessä opetushenkilöstön kanssa erityistuen tarpeessa olevien, valmistuvien opiskelijoiden määrän sekä työelämään siirtymisessä tarvittavan tuen. Uraohjaaja keskustelee opiskelijan kanssa työelämään siirtymisestä ja selvittää opiskelijan näkemyksen tuen tarpeesta. Opiskelijalta kysytään lupa asian käsittelyyn Salon seudun kuntoutuksen asiakaspalvelun yhteistyöryhmässä. YTY-ryhmään kuuluvat edustajat Kansaneläkelaitokselta, työvoimatoimistosta, mielenterveyskeskuksesta, terveyskeskuksesta, sosiaalitoimesta, A-klinikalta, Salon aluesairaalasta sekä Salon seudun ammattiopistosta. Kuraattori tai terveydenhoitaja kutsuu koolle opiskelijan, mahdollisesti huoltajan, oppilaitoksen edustajat sekä YTY-ryhmän edustajat. YTY-ryhmää edustavat yleensä työvoimatoimi, KELA ja sosiaalitoimi. Palaverissa sovitaan jatkotoimenpiteistä työllistymisen turvaamiseksi. Jatkotoimina uraohjaaja käy opiskelijan kanssa työvoimatoimistossa, auttaa työn hakemisessa ja työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisessa. Samalla sovitaan kuka työvoimatoimistossa/KELA.ssa hoitaa nuoren asiaa. Lisäksi suunnitellaan vaihtoehtoiset työllistymisen keinot – työharjoittelu, työvalmennus, työkeskus – mikäli sijoittuminen avoimille työmarkkinoille on epävarmaa. Uraohjaaja käy tutustumassa opiskelijan kanssa tulevan ”vastuullisen” viranomaisen toimipisteessä. Opiskelija kirjataan työvoimatoimistossa työnhakijaksi kevään aikana jo ennen opiskelujen päättymistä. Uraohjaaja on yhteydessä nuoreen kesän ja syksyn aikana ja tarjoaa lisäohjausta tarpeen mukaan. Asiakkuuden siirto työvoimatoimistoon nuorten työvoimaneuvojille varmistetaan kesällä.

Onnistuneen nivelvaiheen edellytykset Kehitetyt käytännöt edellyttävät oppilaitokselta riittävää määrää ohjaus- ja tukihenkilöstöä, joka kartoittaa erityistuen tarpeessa olevat valmistuvat nuoret ja tukee nuorta henkilökohtaisesti koulutuksesta työelämään. Oppilaitoksen johdon tulee nähdä nivelvaiheen yhteistyö tarpeelliseksi ja osoittaa riittävät henkilöstöresurssit moniammatillisen yhteistyön tekemiseen. Lisäksi onnistumisen edellytyksenä on eri hallintokuntien välinen yhteistyö, jossa kaikki osapuolet näkevät yhteistyön tärkeyden. Asiakaskeskeinen ajattelu vaatii siirtymistä pois sektoraalisesta vastuumallista. Yhteistyöhön osallistuvien viranomaisten tulee sopia keskinäisestä työnjaosta ja vastuukysymyksistä. Alueelliseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön osallistuvien pitää tuntea palvelujärjestelmä voidakseen hyödyntää sitä nuoren ohjauksessa. Palvelujärjestelmän monimuotoisuus ja vaikeaselkoisuus vaatii viranomaisia toimimaan tulkkeina nuorten ja vanhempien kanssa työskennellessään. Palvelujen tunnetuksi tekeminen edellyttää toimijatahoilta tiedottamista. Tiedottaminen pitää suunnata myös ”suurelle yleisölle”, jotta nuoret ja heidän vanhempansa saavat mahdollisuuden osallistua työelämään siirtymisen suunnitteluun. Koulutuksesta työelämään -nivelvaiheen työskentelyä pitää tukea ja ohjata lainsäädännön keinoin, jotta vältetään nuorten palvelujen eriarvoisuus eri alueiden kesken. Lisäksi toimialueella pitää olla riittävä määrä tuetun työllistämisen resursseja, joilla voidaan ohjata ja tukea vaikeammin työllistyviä nuoria heidän siirtyessään työelämään.

Roope Lipasti Kirjoittaja on lietolainen toimittaja-kirjailija.

Suomi 2020 – koulutusta, takuulla Millennium-vauvat aloittivat koulutiensä tänä syksynä. Mikäli koulutustakuu-järjestelmä toimii jatkossakin, vuonna 2020 kutakuinkin jokainen heistä on saanut ammatin tai käynyt lukion loppuun. Jotkut ovat suoriutuneet molemmista. Millaiseen Suomeen he valmistuvat?

On vuosi 2020. Vuonna 2007 koulutiensä aloittaneet 57 000 lasta ovat ainakin osin käyneet koulunsa loppuun. On alkanut vuosikymmen, jolloin tämän hetken suunnitelmien mukaan sekä yhdysvaltalaisten että venäläisten on tarkoitus käydä taas kuussa, bon voyage! Nokialla menee hyvin - Kiina on vihdoin saanut miljardinnen kännykänkäyttäjänsä. Sen sijaan autonkäyttäjiä ahdistaa, sillä öljytynnyri maksaa nykyennusteiden mukaan 180 dollaria eli yli tuplat nykyisestä. 2020-luku on myös vuosikymmen, jolloin tuhoaja-robotit ovat vallassa, mikäli Terminator-elokuvaan on uskominen: ehkei ole, mutta erilaiset imurointi-, ruohonleikkuu- yms. robotit ovat yleistyneet ja ihmiset ovat niistä vähintään henkisesti riippuvaisia. Paljon on tapahtunut myös tietotekniikassa. Mooren laki on jatkanut voittokulkuaan (eli suurin piirtein niin, että tietokoneiden tehot kaksinkertaistuvat joka 18. kuukausi), joten 2020-luvulla kotikoneiden prosessorit ovat 4 THz kokoisia ja niiden kapasiteetti on, hmm… käsittämätön. Nature-lehden teemanumerossa, jossa pohdittiin 2020-luvun tietotekniikan vaikutusta maailmaan, arveltiin, että juuri tietokoneiden tehon nouseminen on se merkittävin juttu: prosessorien tehon tuhatkertaistuminen nykyisestä mahdollistaa monenlaisia sovelluksia ihmisen biologian ymmärtämisestä erilaisten ilmastoon, epidemioiden leviämiseen tai vaikka lääketestaamiseen liittyvien tarkkojen ja nopeiden ennustusten tekemiseen.

Ja tietenkin siihen, että 2020-luvulla autot ajavat älyteillä ihan itsekseen, mikä nykyisen kaikkea muuta kuin älykkään ajokulttuurin aikakauden näkökulmasta onkin enemmän kuin toivottavaa. 2020-luvulla pystyttäneen myös rakentamaan kvanttitietokone, jonka toimintaperiaate eroaa nykyisistä siten, ettei se perustu vain ykkösiin ja nolliin vaan siinä on myös vaihtoehto sekä-että. Käytännössä se tarkoittaa laskentatehon nopeutumista huimasti, joskin kvanttitietokoneet soveltuvat vain tiettyjen hyvin spesifien ongelmien ratkaisuun. Ilmatieteen laitoksen ennusteiden mukaan keskilämpötila Suomessa on vuonna 2020 noussut 95 prosentin todennäköisyydellä noin asteen, mikä tarkoittaa, että etelässä tarvitaan suksia nykyistäkin harvemmin. Ai niin: vuosikymmenen loppuun mennessä diabeteksesta on tullut maailmanvaiva ja siitä kärsii liki 370 miljoonaa ihmistä. Aidsiin kuolee vuosittain yli 180 miljoonaa ihmistä.

Työvoimapulaa? Mutta muuten, millainen arki-Suomi on? Harmaantunut, varmasti. Vuonna 2020 alkaa vuosikymmen, jolloin väkiluku kääntyy pikku hiljaa laskuun tai ei ainakaan kasva. Väestöstä 23 prosenttia on yli 65-vuotiaita, mikä ei voi olla vaikuttamatta yhteiskuntaan laajemminkin. Pomppulinnoja on vähemmän ja mikäli mainokset edelleen suunnataan kaksikymppisille, mainosmiehet eivät ole oppineet mitään. Koulutuspäällikkö Leena Jokinen Turun Kauppakorkeakoulun Tulevaisuudentutkimuskeskuksesta ei kaikesta huolimatta usko kattavaan työvoimapulaan: ”Olen ollut työelämässä sen verran pitkään, että muistan kun edellisen kerran povattiin työvoimapulaa. Ei sitä koskaan tullut. Toki on fakta, että väestö ikääntyy, mutta uskon, että työperäinen maahanmuutto ja toisaalta työvoiman tarpeen väheneminen ratkaisevat ainakin jossain määrin tätä ongelmaa. Vaikeuksia voi kyllä tulla siitä, että esimerkiksi muut Pohjoismaat kilpailevat samoista maahanmuuttajista, eikä Suomi ehkä ole se houkuttelevin vaihtoehto.” Sen verran vähän porukkaa 2020-luvulla kuitenkin on, että jokaisesta on pidettävä huoli: ”Yhtään ryhmää ei saa päästää syrjäytymään, siihen ei ole varaa. Hyvä koulutus ja sen myötä aktiiviset kansalaiset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus nousee keskeiseksi kysymykseksi.” Tätä näkökulmaa silmällä pitäen voinee arvioida myös, että vuonna 2020 pidetään vuosituhannen alussa lanseerattua koulutustakuuta yhdenlaisena aikansa edelläkävijänä. Koulutustakuun perusajatuksenahan on, että peruskoulun päättävät saadaan kutakuinkin kaikki jatkamaan toiselle asteella ja myös pysymään siellä. Koulutustakuu on uudenlainen, joustava lähestymistapa peruskouluun. Se pyrkii huolehtimaan siitä, että myös ne pysyvät mukana, jotka eivät syystä tai toisesta pärjää tavallisessa opintoputkessa: ketään ei siis saa jättää koulutuksen ulkopuolelle.

Ja juuri sen kaltaista joustavuutta tarvitaan koulutusjärjestelmältä yhä enemmän 2020-luvulla.

Jatkuvaa koulutusta? Leena Jokinen arvelee, että eräs suuri asia, joka määrittää 2020luvun nuorten (ja vanhempienkin) elämää on työelämän vaatimus jatkuvaan opiskeluun ja taitojen päivittämiseen. ”Muutosvauhti tulee olemaan edelleen nopeaa. Ei ole sellaisia pysyviä osaamisalueita, että kun kerran on kouluttautunut putkimieheksi, niin sitten on loppuikänsä putkimies. Ydintaitoja on pysyä kyvykkäänä ja halukkaana kehittää itseä ja oppia uutta.” Toinen tärkeä ominaisuus Jokisen mielestä on kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, erilaisuuden kohtaaminen. ”Se on sellaista kulttuurista osaamista. Maailmasta tulee sosiaalisesti yhä monimutkaisempi. Pitäisi olla wise and nice, kuten sanotaan.” Jokisen kollega Ira Ahokas Tulevaisuudentutkimuskeskuksesta on samoilla linjoilla. Hän arvelee, että on väärin ylipäänsä puhua ajasta, jolloin ”nykyiset ekaluokkalaiset valmistuvat”, sillä he eivät perinteisessä mielessä valmistu varsinaisesti koskaan. ”Kun kysyimme vastikään sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta, millaisia kykyjä he arvelivat tarvitsevansa muutaman vuosikymmenen päästä, vastaukset eivät suinkaan olleet lääkelaskentaa tai muita konkreettisia taitoja, vaan ryhmätyötaitoja, sosiaalisia taitoja, stressinsietokykyä ja toisten huomioonottamista. Ne ovat asioita, jotka auttavat siirtymään työstä toiseen. Täsmäkoulutus kuhunkin tehtävään tapahtuu sitten aina itse työssä.”

Opetushologrammeja Jatkuva kouluttautuminen tarkoittaa tietenkin myös sitä, että yhden tutkinnon ihmisistä tulee harvinaisuuksia: ”Mahdollisesti tutkinnot ovat myös vähän erilaisia kuin nykyään. Kenties mennään jonkinlaiseen osaamispassi-ajatteluun, eli ihmiset voivat suorittaa kursseja, jotka sitten pätevöittävät heidät tekemään erilaisia asioita. Opiskelun ei siis välttämättä tarvitse tarkoittaa sitä, että kaiken koulutuksen pitäisi olla korkeakoulutasoista, pikemmin ehkä niin, että opiskellaan laaja-alaisesti mutta ei niin syvällisesti monta asiaa”, Ahokas miettii. Jatkuva kouluttautuminen vaatii tietysti myös melkoisesti motivaatioita, mikä taas vaatii koululta paljon. On innostettava oppilaat oppimaan. Ja oppimaan lisää. Aina vain. ”Työelämän muutosvauhti on yhä kovempaa, joten tärkeää on oppimaan oppiminen. Innon säilyttäminen. Koulun pitää pystyä huolehtimaan oppilaiden itsetunnosta ja siitä, että he löytävät omat opintopolkunsa”, Ahokas sanoo. Hän näkee suurena haasteena koulutusjärjestelmälle myös sen, miten kyetään säilyttämään koulutus alueellisesti tasaarvoisena.

”Yleinen mielipide lienee se, että alueellisen tasa-arvon halutaan jatkuvan. Tästä seuraa kuitenkin väestön ikääntyessä ongelmia. Opettajia tai rahaa ei riitä joka paikkaan. Ehkä teknologia voi tulla jonkin verran apuun – jo nyt on kokeiltu hologrammien avulla tehtävää opetusta: sehän on melkein kuin ihminen olisi itse paikalla.” Ylipäänsä Ahokas uskoo, että opetusteknologiat paranevat ja vaikkapa lukihäiriöisille löydetään helpommin opetusapua. Samaten esimerkiksi erilaisten pelien avulla voisi olla mahdollista saada tietyn ikäisiä poikia innostumaan opiskelusta – pojat kun tapaavat nykyään olla se haastavampi sukupuoli opiskelun näkökulmasta. ”Koulujen ja työelämän väliset verkostot niinikään varmasti lähentyvät – ollaan tekemisissä toisten kanssa ja kerrotaan mitä kaivataan. Vuoropuhelu on nykyistä suurempaa. Ylipäänsä rakenteet joustavat. Ja miksi? Koska muutos on niin nopeaa. Työpaikkoja tulee ja menee. Jotenkin on pysyttävä mukana.” Tästä on itse asiassa jo nähty esimerkkejäkin. Vuonna 2008 Raisioon avattavaan Ikeaan haettiin työntekijöitä suurella lehtiilmoituksella, jonka vitsi oli siinä, että hakija oli paikallinen aikuiskoulutuskeskus, joka järjestää valituille ensin vuoden mittaisen koulutuksen, jonka jälkeen nämä pääsevät suoraan töihin uuteen huonekaluliikkeeseen.

Viihteellistymistä? Elinkeinoelämän Keskusliiton Palvelut 2020 – osaaminen kansainvälisessä palveluyhteiskunnassa -raportissa arvioidaan, että tärkeitä asioita kansainvälistyvässä maailmassa, siis asioita joita pitäisi myös koulutuksessa huomioida, ovat muun muassa kielitaito, monikulttuurisuuden ymmärtäminen sekä suvaitsevaisuuskasvatus. Hauki on kala -tyyppinen peruskoulu saa toisin sanoen luvan väistyä yhä kauemmas.

Niin ikään väestön ikääntyminen tarkoittaa raportin mukaan monenlaisten vanhuksille suunnattujen palvelujen kysynnän kasvua. Ja koska kaikki – myös palvelut – siirtyy enemmän tai vähemmän verkkoon, vaaditaan luonnollisesti alati parempaa digitaalista lukutaitoa: kykyä etsiä ja erottaa olennainen. Ylipäänsä virtuaalimaailma nousee 2020-luvulla yhä tärkeämmäksi. Kun kaikki on verkossa, yksityisyyden suojaamisen tarve, tietoturvallisuus, tulee olemaan oleellista. Leena Jokinen Tulevaisuudentutkimuskeskuksesta uskoo, että television asema heikkenee ja tilalle nousevat erilaiset omat henkilökohtaiset verkostot netissä. Perinteinen yhteiskunnallinen ”asema” ei ole niin tärkeää kuin ne ryhmät, joissa virtuaalisesti liikkuu. ”Ja juuri siksi tasa-arvo on koulutukselle suuri haaste. On pystyttävä tarjoamaan kaikille tietotekniikan hallitsemisen perusteet ja toisaalta kyettävä kasvattamaan lapsista sosiaalisesti taitavia ihmisiä. Toki tähän kehitykseen liittyy myös uhkakuvia, kuten viihteellistyminen, passivoituminen ja henkinen puutuminen. En kuitenkaan itse haluaisi uskoa sellaiseen tulevaisuuteen”, Jokinen sanoo. Mutta vaikka tietotekniikka ja tietoverkot nousevat yhä määräävimmiksi ja erityisesti vanhuksille suunnatuista palveluista on 2020-luvulla kysyntää, muutamat asiat tuskin muuttuvat. Edelleen käydään vessassa ja peseydytään, joten kaikki haluavat ystäväksi putkimiehen. Jatkossakin halutaan kodista silloin tällöin toisennäköinen, joten kirvesmiehet ovat kultaa kalliimpia. Muuraria ei sovi edelleenkään loukata - sen verran harvinaista on tiiliammattilaisen saaminen hommiin. Sähköön perustuvassa yhteiskunnassa sähkömies on Todella Tärkeä Ihminen myös vuonna 2020.

TAKUULLA KOULUTUKSEEN www.vaskooli.ﬁ 7. ASKEL

Koulutustakuumallin käyttöönotto, mallintaminen ja levittäminen

ustaku ulut o K

Jatkuva seuranta ja korjaavat toimenpiteet

6. ASKEL 5. ASKEL

Uusien ohjaus- ja tukipalvelukäytäntöjen kehittäminen

4. ASKEL Koulutuspaikkojen riittävyys ja oikea suuntaaminen

3. ASKEL

2. ASKEL Toimintojen suunnittelu ja yhteistyöverkoston perustaminen ja vakiinnuttaminen

Koulutustakuu on kaikkien asia

Uusien tiedotuksen ja tiedonsaannin menetelmien käyttöönotto

1. ASKEL

ASKELEET KOHTI KOULUTUSTAKUUMALLIA