Sisällys Alkusanat
6
Kylmävärjäys
49
Luonnonvärimateriaaleja
8
Reseptejä
49
Kotimaiset luonnonvärit
9
Ulkomaiset ja viljellyt väriaineet
18
Maa- ja mineraalivärit
22
Värjärin tarvikkeet
24
Työvälineet
25
Puretusaineet
26
Värjättävät materiaalit
29
33
Kasvien ja sienien varastointi ja kuivaus
36
Villan värjäys suomalaisilla kasveilla
39
Materiaalien esikäsittely ja langan valinta
39
Vyyhditys ja pesu
40
Esipuretus
41
Puretus värjäyksen yhteydessä
43
Väriliemen keitto ja värjäys
43
4
Värjäys ulkomaalaisilla väriaineilla
54
Kasvinvärjäysresepti krappijuurelle
55
Raitalankaa krapilla ja resedalla
56
Kokenillilla punaista ja violettia
57
Vanhoja reseptejä
60
63
Kylmävärjäys hennalla
64
Keittovärjäys hennalla
65
Sininen väri
67
Indigovärjäys
69
Morsinkovärjäys natriumditioniitilla
71
Morsinkovärjäys hiivakäyteohjeella
72
Kasvikuitujen värjäys
73
Esipesukeitto puuvillalle ja muille
Rautapadassa värjääminen tai rautavihtrillillä puretus
45
Värjäysliemen hävittäminen
45
Reseptejä
45
Kylmävärjäys
50
Hennavärjäys
Jokamiehenoikeudet ja luonnonmateriaalien keruu
Kontaktivärjäys
47
Raakavillan pesu
48
Kylmäpuretus
49
raakamateriaaleille
74
Esipuretus tanniinilla, soodalla ja alunalla
75
Väriliemen keitto
76
Puretus värjättäessä
76
Värjäys
76
Väriaineet
78
Rautapuretus
78
79
Maalausliemen valmistus
105
Liotus
79
Väriliemen sävytys ja paksuntaminen
106
Väriliemen keitto ja värjäys
80
Paperin puretus ja sävytys tanniinilla
108
Puun värjääminen luonnonväreillä
Maavärit kankaan kuvioinnissa
109
Sienivärjäys
82
Historiaa
82
Kankaankuviointi Japanissa
109
Sienien kerääminen
82
Soijamaitomaalaus
110
Sienivärjäysreseptejä
84
Väriliemen keitto
84
Puretus värjäyksen yhteydessä
84
Värjäys ja huuhtelu
84
Kääpäpaperi
86
Kääpien käyttö
87
Paperimassaksi sopivia kääpiä
88
Paperin tekoon sopivia kääpiä
89
Varastointi
90
Kääpäpaperin teko
90
Värjätty paperi ja kasvivärimassa
92
Keitetystä massasta kupiksi
95
Vanhoja oljenvärjäysreseptejä Oljenkorsien värjäys korttiaskarteluun
Akvarellimaalarin väripaletti Vaiheita luonnonvärien historiassa
113
Kokeileva värjäri
116
Sanasto
121
Lähteet
122
Ostopaikkoja ja yhteystietoja
124
92
Itse tehty paperi
Olkien luonnonvärjäysperinne
Maavärit kodin sisustuksessa
97 98 102
104 104
5
Alkusanat ”Kävi siitä toisen kerran, astui pellon pintaretse: neiti oli mataramaalla, keikkui keltakankahilla, paineli punapatoja, keitti keltakattiloita.” (Kalevalan yhdeksästoista runo, säkeet 450–455)
Kädentaidot ovat kuuluneet suomalaisen naisen elämään aina. Luonnonväreillä värjättiin langat, joista pitkän talven aikana kudottiin perheelle vaatteet ja kodintekstiilit. Tämän päivän kiireisessä yhteiskunnassa käsityön merkitys on noussut esille enemmänkin terapeuttisena itsensä ilmaisun muotona. Värjäysprosessi alkaa luonnosta, kasvien keräämisestä ja tunnistamisesta. Siihen liittyy tuoksua, kosketusta ja salaperäisyyttä. Monelle kaupunkilaiselle metsä on elämys. Väriliemen keitto vie aikaa ja vaatii keskittymistä. Se siirtää ajatukset pois työasioista. Värjäri näkee vain värejä hehkuvan liemensä. Itselleni käsityöt ja luonnonvärjäys ovat työtä. Tähän kirjaan olen koonnut muistiinpanoja, kokeiluja ja kurssiohjeitani. Sivuilta löytyy vastauksia niihin kysymyksiin, joita opiskelijat ja asiakkaani ovat minulle esittäneet. Värjäysprosessia on käsitelty mahdollisimman ympäristöystävällisin menetelmin kuitenkaan unohtamatta valon- ja värinkestoa. Varsinaisia värjäysreseptejä on tarkoituksella vähän, sillä haluan rohkaista ihmisiä kokeilemaan itse eri väriaineita. Toivon, että ohjeitteni avulla mahdollisimman moni uskaltaa lähteä kulkemaan luonnonvärien monipuolista polkua eteenpäin.
Anna-Karoliina Tetri
6
7
Oikealla lupiinilla värjätty keltainen lanka ja raudalla vihreäksi sävytetty lupiinivärjätty lanka. Keskellä olevat keltaiset ja vihreät sävyt ovat koivun lehdillä värjättyjä. Värisävyihin on saatu vaihtelua harmaalla ja valkaistulla langalla. Vasemmalla olevat ruskeat sävyt ovat värjätty koivun kuoriosalla.
Puun kuorilla värjäämällä saadaan hyvin yhteensopivia ruskeita sävyjä.
Tuolin selkänojalla vasemmalla punaisia, mataranjuurella värjättyjä lankoja. Oikealla olevat oranssit sävyt on saatu tiikerinkaunosilmän kukalla.
46
Kylmävärjäys
Kylmävärjäys sopii erityisen hyvin huovutusvillan värjäykseen, koska vil-
Kylmävärjäyksellä voit värjätä huovu-
la reagoi herkästi nopeisiin lämpötilan muutoksiin ja saattaa kiireesti
tusvillaa, hahtuvalankaa ja kuituja
tehtävässä keittovärjäyksessä huopua möykkyiseksi. Kylmävärjäyksessä
kehräykseen.
ajalla on eniten merkitystä, lisäksi vaikutusajan pidentyessä käytettävistä väriaineista saattaa tulla ilmi uusia ulottuvuuksia. Matala lämpötila irrottaa useita väriaineita sisältävistä kasveista vain osan väreistä ja kiinnittää ne kuituun. Kylmävärjäyksellä voidaan samal-
47
66
Sininen väri Luonnonindigo on yksi vanhimmista tunnetuista väriaineista. Indigoa on käytetty sinisen värjäämiseen lähes jokaisessa vanhassa kulttuurissa. Indigoa käytettiin lisäksi muiden väriaineiden kanssa yhdessä mustan, vihreän ja violetin värjäykseen. Tunnetuin ja käytetyin indigokasvi on mm. Intiassa viljelty Indigofera tinctoria. Japanilaiset ovat käyttäneet sinisen värjäykseen Polygonum tinctoria -nimistä indigokasvia. Euroopan alueella värimorsinko (Isatis tinctoria) on ollut tärkein sinisen värin lähde. Indigoa on historiassa käytetty tekstiilien värjäämiseen siniseksi, erilaisiin rituaalikäyttöihin sekä lääkekasvina. Etelä-Amerikassa kasvaa useita indigoa sisältäviä kasveja. Mayat valmistivat ns. mayasinistä sekoittamalla indigoa saveen tai kalkkiin. Mayasinistä käytettiin mm. seinämaalauksiin ja keramiikan koristeluun. Indigolla värjättiin myös kankaita. Japanissa indigonsinisiä vaatteita on käytetty luultavasti enemmän kuin mitään muuta väriä. Varhaisimmat tiedot japanilaisesta indigovärjäyksestä löytyvät Nara-temppelistä Hryjista noin vuodelta 620. In-
Erilaiset estokuviointitekniikat sopivat
digoa valmistetaan Japanissa perinteisesti edelleen Shikokun saarella
käytettäväksi indigon kanssa, koska vä-
ja Sapporon sekä Hakodaten alueella. Japanissa indigolla on värjätty
riaine kiinnittyy vain kuidun pintaan.
silkkiä kimonoihin. Värjäysperinteeseen kuuluvat vahvasti erilaiset es-
Tiukkojen solmujen alla olevat kangas-
tokuvioinnit, kuten solmukuviointi, vahabatiikki ja leimasinkuviointi
alueet eivät värjäänny vaan jäävät alku-
puristimien avulla.
peräisen kankaan väriseksi.
Euroopassa indigonsininen on ollut tärkeä kauppatavara. Indigo saatiin värimorsingosta, jonka sininen on Indigofera-kasvien antamaa sinistä vaaleampi. Vanhin tunnetuin värimorsinkoresepti on noin vuodelta 200. Keskiajalla muodostui värimorsingon kaksi tärkeää kauppakeskusta, Ranskan Toulouse ja Saksan Erfurt. Värimorsingon kauppa oli rahakasta liiketoimintaa; esimerkiksi vuonna 1392 morsinkorahoilla perustettiin Erfurtiin yliopisto. Eurooppalaista viljelyä tuettiin erilaisilla ulkomaalaisen indigon tuontirajoituksilla. Valtiot tukivat morsingon käyttöä ostamalla sinisiä asuja.
67
rantamiseksi. Sävytä seos maaväripigmentillä. Hierrä maavärit tasaisesti seoksen joukkoon. Seosta voit ohentaa tarvittaessa tislatulla vedellä. Säilytä tarvittaessa jääkaapissa.
Munaöljytemperaa voit käyttää maalaamattomalle puulle sisä- ja ulkotiloissa. Kuultavamman lopputuloksen saat, kun pyyhit imeytymättömän maalin pois muutaman minuutin kuluttua. Useampia kerroksia maalattaessa työtä täytyy kuivattaa 2 vuorokautta ennen seuraavaa kerrosta. Maalin kuivuminen kestää useita viikkoja. Kuivumisen jälkeen maali kestää pesua. Ohje riittää noin 1,5–2 m2:lle.
114
115