5 minute read
23 Remontointikokemuksia ja rakennustarvikeliikkeitä Virossa
Vasemmassa kuvassa design vuosimallia 1993. Lue jutun verkkoversiosta lisää, miten asuntoa päivitettiin. 2019 tuunatussa versiossa vain huonekalut ja seinän kaaret ovat entiset.
Rempasta remppaan Kokenut remontoija on ehtinyt 30 vuodessa kokea rakentamisen saralla Virossa paljon.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV, ARJA KORHONEN
Nykyään suomalaiset rahtaavat rakennustavaraa Virosta, vaikka 1990-luvun pulavuosina nauloja joutui tuomaan Suomesta. Maa on todella muuttunut niiden 30 vuoden aikana, joina olen rakentanut ja remontoinut Virossa.
Ensimmäinen urakka oli saunamökki pohjoisrannikon kalastajakylässä. Elettiin rupla-ajan viimeistä vuotta, ja ostin mökin osina tallinnalaiselta miliisiltä viidellä tuhannella markalla. Isän ja kahden pojan tiimi kasasi laudoista kyhätyistä elementeistä talontapaisen.
Kiersin kaikki Tallinnan ja Rakveren vähät rautakaupat haalimassa mitä milloinkin. Naulat ja ruuvit oli lopulta pakko tuoda Helsingistä. Nyt kun rikos on jo vanhentunut, uskallan myöntää, että saunani oli pitkään laiton ja naapurin tontille rakennettu. Vuonna 1993 laki muuttui ja ulkomaalaisetkin saivat ostaa kiinteistöjä Virossa. Vanhempien tuella hankin 60 neliön kaksion stalininaikaiseksi kutsutusta talosta Tallinnan keskustasta. Puoli vuotta myöhemmin risteyksen toiselle puolelle alettiin rakentaa Stockmannin tavarataloa.
Yhdeksän kerrosta tapettia Äitini hämmästeli tapettikerrosten määrää liottaessaan ja kiskoessaan niitä irti. Kun isä purki kylpyhuoneen ja vessan välistä seinää, vastapäisessä seinässä ollut vesiputki hajosi. Kylppärissä ei ollut lattiakaivoa eikä asunnossa sulkuventtiiliä. Lopulta joku katkaisi veden kellarista.
Uusi kapitalismin aika oli kuitenkin jo parissa vuodessa parantanut tuotevalikoimia rutkasti. Kaupasta löytyi vesiohenteisia maaleja, joita voi sävyttää. Ja sahalta sai kapeaa lattialautaa, jonka isä naulasi linoleumin alta paljastuneen laudoituksen päälle. Suunnittelin kylppäriin kaaren ja seinille andalusialaisen ilmeen diagonaalilla laatoituksella. Harmi vain, että lattian kallistukset olivat laatoittajalle tuntematon käsite. Kaaria syntyi myös olohuoneeseen purettujen seinien tilalle. Seinät jätin tarkoituksella tasoittamatta ja maalasin ne keltaisenkirjaviksi. Niin epätasaisuuksia tuskin huomasi. Hinkkasin ikkunoista ja ovista maalit ja käsittelin puun pellavaöljyllä.
Euroremontista luomumaaleihin Muutamaa vuotta myöhemmin etsin sijoitusasuntoa lähisukulaiselle. Lopulta Kassisabasta löytyi viehättävä kulmahuoneisto 1930- luvun talosta. Niin viehättävä, että se oli pakko saada itselle. Mitä siitä, että talon katto vuosi kuin seula. Lähisukulainen osti sen vanhan. Asunnossa ei ollut edes kylpyhuonetta, mutta vessan vieressä oli sopivasti varastotilaa. Makkarin tapetteja irrotellessa seinästä irtosi myös niiden alla ollut rappaus. Äiti ja isä tulivat jälleen hätiin ja purkivat ensi töikseen uunin, joka heidän arvionsa mukaan oli hengenvaarallinen. Uuden vuosituhannen kynnyksellä rautakauppojen tasossa oli tapahtunut huima hyppy. Kyprokilla peitettiin seiniä myös vanhankaupungin keskiaikaisissa asunnoissa. Syntyi käsite euroremont. Kipsilevy tuntui itsestäkin kätevältä tavalta ratkaista rapiseva rappaus – ja seinän taakse sai piiloon myös uuden kaasulämmitysjärjestelmän vesiputket. Nyt tekisin toisin.
Kun vein pyykkiä kuivumaan talon ullakolle ja tyhjentelin samalla vesiastioita sateen jälkeen, ihailin korkeaa tilaa ja mietin miten upean kämpän sinne saisi. Tilaisuuteni tuli reilun kymmenen vuoden päästä, jolloin taloon oli lopulta pakko tehdä katto- ja julkisivuremontti. Korteriühistu sai rahaa myymällä ullakkotilat minulle ja naapurilleni.
Buumin aikana Viro oli täyttynyt sisustusliikkeistä ja luksustuotteista. Rautakaupoissa ei ollut pulaa enää mistään. Ainoa, mikä puuttui, oli Ikea. Ja tietysti se hyvä, halpa ja raitis työmies, josta unelmoimme remppasiskojen kanssa. Markkinoille oli tullut runsaasti ekologisia vaihtoehtoja tavanomaisille materiaaleille. Olin saanut käsiini palokipsilaatikon, ja tuntui hyvältä perinteistää sitä pensselöimällä lautalaipioon pellavaöljymaalia, seiniin savimaalia ja lattialautoihin öljyvahaa.
Palasin vielä kerran lähtöruutuun, kun lupasin organisoida lähisukulaiselle myydyn kämpän remontin. Miltä siellä näytti neljännesvuosisadan jälkeen, siitä enemmän verkossa. n
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVA ANDREI CHERTKOV
Rautakaupat tappelevat nyt tosissaan asiakkaista. Alennuskamppailun aloitti K-Rauta viime vuonna, ja nyt sekä K-Rauta että Espak alentavat normaalihintaisia tuotteitaan viikonloppuisin ja keskiviikkoisin jopa 20–30 prosenttia. Perässä peesaavat Bauhof, Ehituse ABC, Decora ja Bauhaus. Jo isojen rautakauppojen valikoimista löytyy riittävästi tavaraa pintaremonttiin. Tapetit, maalit ja laatat voi hyvinkin hankkia yhdestä ja samasta putiikista, jos ei hae hillittömiä erikoisuuksia. Kuvastot laajentavat kiireettömän asiakkaan valinnanvaraa vieläkin. Erikoisliikkeiden valikoimat ovat usein sellaiset, että heikkopäistä huimaa. Tallinnan Pärnu maantee on muodostunut erilaisten sisustuskauppojen keskittymäksi. Tuotteita myydään myös verkossa. Viron sisustusmuodissa kulkevat rinnan pohjoismainen hailakkuus ja toisaalta rajut värit. Maaleissa seinään saa vaihtelua struktuureilla tai metallinkiillolla. Sekä laatoissa että tapeteissa uusinta hottia ovat muiden materiaalien kuten vanhan puun, tiilen, marmorin tai rappauksen imitaatiot. Kylppäreissä suositaan edelleen isoja ja jopa jättisuuria laattoja. Trendikästä retroa edustavat kuusikulma ja marmori. Vaihtoehtoisena materiaalina voi kokeilla mikrosementtiä, johon kannattaa tilata samalla myös työ. Perinnerakentajalle Viro on onnela. ! MUISTA ALENNUSMYYNNIT! Useat rautakaupat laskevat hintoja keskiviikkoisin ja viikonloppuisin jopa 20–30 %.
Savimaalia seinään Safran tarjoaa luonnonmukaisia vaihtoehtoja seinäpintoihin.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVA ANDREI CHERTKOV
Kaikenkirjavat ekomaalien ja luomulaastien värinäytteet saavat Safranin myymälän näyttämään taidegallerialta.
“Ihmiset pelkäävät, etteivät osaa maalata savi- tai kalkkimaalilla. Yritämme murtaa näitä myyttejä”, sanoo konsultti Maie Jaomaa ja demonstroi levein vedoin, miten helppoa sutiminen on.
Nyökyttelen. Omasta kokemuksesta tiedän, että tavan muovimaalilla ja rullalla on vaikeampi saada hyvältä näyttävää pintaa.
Safranin asiakkaista 80 prosenttia on kaupunkilaisia. Monet etsivät luonnonmukaisia vaihtoehtoja parantaakseen sisäilmaa tai vähentääkseen pölyn leviämistä. Usein syynä ovat myös allergiat.
Terveellisyyden lisäksi asiakkaita kiinnostaa elävä pinta ja omintakeinen kädenjälki.
Moni luulee, että seinä pitäisi rakentaa luonnon materiaaleista nollasta lähtien. Vääränä Jaomaa pitää myös kuvitelmaa ekovaihtoehtojen vähyydestä, sillä savimaalia voi levittää ihan hyvin pohjamaalatun kipsilevyn päälle.
Myymälän ilme puhuu puolestaan: erilaisia maaleja, tasoitteita ja laasteja löytyy sadoissa värisävyissä. Ja jos sopivaa ei löydy, se sekoitetaan asiakkaan toiveen mukaisesti. Näytelevyä voi käydä testaamassa kotona.
Maie Jaomaa ja Jane Lappo neuvovat asiakkaita kaikissa luomuremontoinnin ongelmissa.
Muoti suosii nyt vahvoja värejä, ja niitä Safranin myyjät yrittävät ehdotella myös asiakkaille.
“Mutta virolainen on edelleen kiinni harmaassa. Tänä vuonna suosittua on ollut violettiin vivahtava, viime vuonna kylmä harmaa.” “Moni tulee Pinterestin kuva kourassa kysyy, miten voisi itse toteuttaa samanlaisen seinän.” Silloin Maie Jaomaa ja kollega Jane Lappo esittelevät vaihtoehtoja ja maalaavat näytelevyjä, kunnes toivottu vaikutelma löydetään.
Suomalaisia käy liikkeessä vielä vähän, ja Jaomaa uskoo sen johtuvan siitä, että Suomessa valikoimat ovat paljon köyhemmät eikä luonnonmaaleja tunneta. Safranin suosituimpia tuotteita ovat savimaali ja Kreitzeitin marmorikalkkilaasti, jota voi käyttää sekä kosteissa että kuivissa tiloissa. Nouseva tähti on huonekaluihin ja oviin sopiva mattapintainen Eico. Myös omaan tuotekehittelyyn panostetaan, ja
Jaomaa povaa uutta hittiä saarenmaalaisesta kalkkitahnasta tehdystä tasoitteesta.
“Sitä voi levittää lähes mihin pintaan tahansa, tulos on sileämpi kuin rappauksessa, mutta rakeisempi kuin maalissa.” n
Safran, Mardi 9, Tallinna.
Monipuolisia laattaliikkeitä ovat esimerkiksi Plaadipunkt, Hansas plaadimaailm ja Noto ja sen outlet Järve Keskuksen takana. Tapetilla seinästä saa vaikka viidakon, jossa räiskyvät kukat, palmut ja peikonlehdet. Muotia ovat lisäksi geometriset kuviot ja värikkyyden vastapainona hillityt luontoaiheet sekä luonnonmateriaalit kuten juutti, bambu ja sisal. Trenditapetteja löytyy Moonavoorin ja Musterin valikoimista. Scandinavia tapeedisalong myy muun muassa Boråstapeterin tuotteita.
Perinne- ja luonnonmateriaaleja metsästävälle ekorakentajalle Viro on onnela. Pellavaöljy-, kaseiini-, kalkki- ja savimaaleja ja laasteja myyvät Tallinnassa Safran, Majatohter ja Meistri. n
