Ville Hytönen: Yksin virolaisessa metsässä

from Uusi The Baltic Guide esittelee Viron tennistähdet ja suurlähettiläs Vesa Vasaran

Raatihuoneen torin keskiaikainen krouvi

Ville Hytösen kolumni

Ville Hytönen on Harkun Suurupissa asuva suomalainen toimittaja-kirjailija.

Olen jälleen kerran yksin metsässä. Se kaikki lievä pelko ja äärimmäinen tarkkaavaisuus puiden oksistoihin ja pensaskorkeudelle, joka vielä minulla oli muuttaessani metsän ääreen, on jo kadonnut.

Rantakorven polkujen paksut juuret tuntuvat jalkojen alla ja vettä puskeva suo tuoksuu vallatessaan keväällä enemmän sammalta ja välillä koko polunkin. Tunnen pikemminkin yhteyttä puuston kanssa. Yritän piirtää ilmaan lehtien havinaa. Nuuhkin ilmasta eläimen tuoksua.

Kun virolainen ajattelee kotimaan-

sa luontoa, hänelle nousee todennäköisesti ensimmäisten asioiden joukossa mieleen Fred Jüssi. Kun kuulen hänen nimensä, ajattelen heti Matsalun luonnonpuistoa, pitkiä saappaita, vanhaa miestä kujertamassa erilaisia linnunääniä pitkin soiden pitkospuita.

Jüssi on vielä paljon enemmän

kuin Pirkka-Pekka Petelius radion Luontoillassa. Hän on useamman sukupolven ekologinen omatunto ja luonnonsuojelun ikoni.

Fred Jüssin elämäntarina ei ole tavallisin. Vuonna 1935 Ranskalle kuuluvalla karibialaisella Aruban saarella syntynyt virolaispoika palasi vanhempiensa kanssa pian miehitettävään kotimaahansa jo lapsena. Hän kouluttautui biologiksi ja työskenteli opettajana ja valtion palveluksessa virkamiehenä.

Julkisen uransa Jüssi aloitti nauhoitettuaan eläinten ääniä. Hän sai useammankin ohjelman Viron radioon ja muodostui nopeasti virolaisen luonnon ihmisääneksi. Jüssiltä kysytäänkin usein ensimmäisenä mielipidettä avohakkuista tai sellutehtaiden perustamisista.

“Tuuli voi olla hyvä seuralainen. Se voi kertoa vaarasta mutta myös rauhoittaa”, Fred Jüssi kertoo Jaan Tootsenin ohjaamassa luonto- ja henkilödokumentissa Fred Jüssi. Olemise ilu (2020). Vaimonsa kuoleman jälkeen hän on viettänyt elämäänsä melko yksin metsässä samoillen, jopa joulut. ”Jollen saisi olla yksin, olisin jonkun luona kylässä vain leikkimässä joulunviettoa.”

Yksin virolaisessa metsässä

Kuva: Andrei Chertkov

Pian Jüssi kukkuu käen lailla ja odottaa tovin. Käki vastaa ja rauha laskeutuu hänen silmiinsä. Näen Karibialla syntyneessä metsän rakastajassa jotain korostunutta virolaisuutta; sen virolaisuuden kauneimman ja herkimmän puolen, jota usein hänen ikäisensä piilottelevat.

Jatkan yhä syvemmälle metsään. Kostea korpi muuttuu kuivaksi maaksi, joka nousee laaksosta hitaasti ylöspäin. Ajattelen jostain syystä Viljandia, jossa minulla oli asunto Kantrekülan vanhassa puutalolähiössä. Vaikka olen Viron pohjoisrannikolla, sekapuumetsä ja muurahaiskekojen peittämä kangas muistuttavat Keski-Viron metsiä.

Uppoan syvemmälle siihen kulttuurimaisemaan, viljandilaisen seitsenlapsisen Kalju ja Helju Voitkan perheen kahteen pieneen kapinalliseen Üloon ja Aivariin. He olivat jo pienestä pitäen kurittomia näpistelijöitä, mutta tullessaan aikuisikään, pojista tuli anarkistisia ja ihailtuja symboleja, neuvostovastarinnan merkkejä.

Ülo ja Aivar toteuttivat armeijakutsun tultua perinteistä virolaista vastarintaa. Heitä ei nähtäisi neuvostoharmaissa, vaan he uppoaisivat korpeen metsäveljien tapaan. Veljekset pakenivat puuston katveeseen ja piileskelivät miliisiä niin tehokkaasti hyvin piilotetuissa metsäbunkkereissaan, ettei heitä saatu kiinni vuosikausiin. He varastivat ja metsästivät ruokansa, vetivät jossain vaiheessa bunkkeriinsa jopa sähköt.

Vasta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen miehet pidätettiin vanhempiensa talolta. Kärsittyään rangaistuksensa Aivar Voitka oli menossa naimisiin, mutta pakeni häitä metsään. Ympyrä sulkeutui. Metsä veti puoleensa niin kuin aina.

Kun Aivar pakeni avioliittoaan metsään, Fred Jüssi päätti viettää kaiken vapaa-aikansa metsässä vaimonsa kuoleman jälkeen. Kuten jälkimmäinen heistä on todennut, meille on annettu jo kaikki. Hän tarkoittaa luontoa.

“Tiedostaminen on olennaista”, Jüssi sanoo dokumentissa. “Kaikki mitä tarvitsemme, on jo ympärillämme. Meille on annettu suuntaviiva, jota seurata. Se suunta on jokaisen oma.”

Suunta on olennainen, ei päämäärä. Virolainen halu palata metsään. n

Sipulitie – yksi alue, Oleme võrgutatud! kaksi kansakuntaa, kolme kulttuuria

Suuren Peipsijärven rannalla

olevalla Sipulitiellä tekeminen jatkuu myös syksyllä ja talvella. Tietysti kesäaikana vaihtoehtoja on enemmän, mutta kylmä sää luo Sipulitielle aivan uudenlaiset jännittävät olosuhteet.

Mielenkiintoisimmat aktiviteetit ja tapahtumat liittyvät Peipsijärven jäähän. Tammi-, helmi- ja maaliskuussa voi osallistua karakati-safariin järven jäällä (karakatit ovat Peipsin alueella rakennettuja omaperäisiä jääautoja), kokeilla kalanpyyntiä pilkillä avannosta tai lähteä potkukelkkaretkelle.

Helmikuussa alueella järjestetään suosittuja yleisötapahtumia, kuten Kolkja Kelk -kelkkatapahtuma ja Talveprääznik-juhla Kolkjan kylässä ja Kallaste Karakatitsa eli suuri karakatiparaati. Maaliskuussa Sipulitiellä järjestetään saunafEST-saunatapahtuma.

Suurin osa Sipulitien tapahtumista sopii koko perheelle. Hyvän ruuan lisäksi kulttuurilla on iso rooli. Karakatit ovat itse rakennettuja ajoneuvoja Peipsijärven jään päällä ajamiseen.

Talviajan aktiviteetteja Sipulitiellä:

• Turgin käsityötalon maton- tai huivinkudontakursseilla vieraat ovat kolme päivää täysin uudenlaisessa ympäristössä ja viettävät todellisen loman.

Osallistujien on mahdollista tilata ennakkoon laktoosittomia, gluteenittomia ja vegaanisia lounaita ja illallisia. • Mesi tare -talo järjestää karakatisafareita ja pilkkiretkiä

Peipsijärvelle. • Peipsin vierailijakeskus (Peipsimaa Külastuskeskus) Kolkjassa ottaa vastaan varauksia, tarjoaa vierailleen piirakoita ja keittoa sekä esittelee ainutlaatuista taloaan. Keskuksessa voi osallistua myös käsityöpajoihin. • Alatskiven linnan keramiikkapaja on lämmin tila, jossa voi valmistaa vaikkapa kokonaisen astiaston. • Voronjan kesägalleria on saanut uudet ikkunat ja katon, ja ennakkotilauksesta paikka isännöi vieraitaan nyt myös talvella. Alueella on hienot

mahdollisuudet tehdä kävelyretkiä koko perheen kanssa. • Alatskiven upealla retkeilyreitillä voi tehdä omatoimisesti patikkaretkiä. • Lasten kanssa liikkuessa tulee ehdottomasti tehdä etukäteisvaraus joko Nugiksen harrastustilalle tai Kruusan tilalle. Näissä paikoissa pääsee tutustumaan paikallisiin kotieläimiin! • Alatskivi Mõisamaitsed jatkaa upeiden käsityöviinien tuotantoa ja odottaa vieraita maistelemaan viinejä. Tärkeimmät tapahtumat Sipulitiellä:

3.12.2022 Alatskiven linnan joulumarkkinat 25.2.2023 Kallaste Karakatitsa 5.3.2023 Kolkja Kelk ja Sipulitien Talveprääznik-juhla 11.3.2023 Sipulitien SaunafEST 29.4.2023 Sipulitien Kala-buff etpäivä

Lisätietoja www.sibulatee.ee.

Italialainen

ravintola ja pizzeria

Italialaisten kokkien valmistama aito italialainen ruoka

- Pizzat valmistetaan perinteisessä puulla lämmitettävässä Forno a Legna -pizzauunissa - Suussasulavat pastaherkut - Tarton keskustassa - WIFI (langaton internetyhteys) - Viihtyisä kesäterassi