Norpas 2014 lehti

Festivaalilehti & ohjelma

22.–24.8.2014

Dalsbruk, Taalintehdas

Festivaalin artisteja

Ismo Alanko, Pekka Turunen, Jussi Jaakonaho Martin Alvarado (arg), Mikko Helenius, Pentti Hildén Wimme Saari, Tapani Rinne, Tuomas Norvio RAUTALA Paula Vesala, Samuli Kosminen, Pekko Käppi, Teho Majamäki, Linda Fredriksson Niño de Elche, Raúl Cantizano (es) Radiopuhelimet El Telonero, Pere Rafart Klovni Laura Rämä, Yrjänä Sauros, Heidi von Wright Löytölapset

festivalnorpas.org / facebook.com/festivalnorpas

Festival

Festivaalin hengellisen johtajan perinteinen lehdenluvunaloitussaarna Terve, te Paavolan pakanat!

Norpas Festivaalin järjestäjä Norpas ry Taiteellinen johtaja Matias Kauppi Toiminnanjohtaja Ritva Kovalainen Design Tuomo Tammenpää Kuvitukset Jouko Ollikainen Taiteellinen neuvoantaja Teho Majamäki -Norpas-lehti Sakari Laurila sakari.laurila@lumination.fi Käännökset Sam Cygnel -Festivaalin yhteystiedot info@festivalnorpas.fi 040 547 8464 Festivaali-info propeller.gallery Auki joka päivä klo 10-18

Taas oli kokonainen vuosi otollista aikaa miettiä, mitä sitä edellisvuonna oikein tuli tehtyä. Oli paljon aikaa oppia vanhoista virheistä, suunnitella uusia. Vaan eihän siitä tietenkään taaskaan tullut mitään. Nyt siis vaan täytyy tehdä töräyttää uusi festivaali.

Niin se on Norpas ennenkin tehty.

Viime vuoden festivaali oli taiteellinen menestys. No, niin ainakin taiteilijat ovat sanoneet. Yks Nieminen esimerkiksi – vai oliko se Litmanen – sanoi, että Norpas oli kesän paras festivaali. Eräs Sauros puolestaan väitti Norpasta koko maailman parhaaksi festivaaliksi. Vaan tämä taitaa olla hyperbola, kikka, johon taiteilijat tämän tästä sortuvat. Se annettakoon heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät.

Mutta nyt alkaa se joidenkin harvojen mielestä paras festivaali olla käsillä. Suuri aika vaatii suuria tekoja.

Ei nykymaailmassa voi enää tehdä festareita kaikkien makuun. Pitäisi profiloitua, tarjota jotain erikoisjuttua jollekin erikoisryhmälle, karsinoida kansaa. Eihän se muuten tämä yhteiskunta toimi, täällä ei kaikki voi kuulemma elää ihmisiksi yhdessä.

Jos minulla olisi jotain käytännön päätösvaltaa, Norpas muutettaisiin tänä vuonna temaattiseksi festivaaliksi, ja se teema olisi synti! Hurskaat älkööt vaivautuko, ja menkööt heittämään niitä kiviään vaikka johonkin lampeen.

Niin, rakkaat kulttuurinystävät, synti, tabu... Se, mitä harva uskaltaa julkisesti tehdä, mutta josta jokainen meistä kuitenkin sisimmässään haa-

22.-24.8.2014

veilee. Varmaan harmittelee sitten joskus, jos ei tullut tehtyä. Hameväelle Norpas tarjoaisi jotain pikkutuhmaa romantiikkaa, kaksilahkeisille sitten vähän härskimpää settinkiä.

Mauttomia vitsejä kerrottaisiin jokaiselle. Lapsilta olisi lähtökohtaisesti kaikki kielletty ja festivaalialueella nollatoleranssi kaikelle!

Vaan eihän minun tietenkään anneta päättää... Ei tule Norpaksesta tänäkään vuonna oikeaa festivaalia.

Norpas on vailla suuntaa, se on taaskin vain monitaiteellinen tapahtuma kesän päätteeksi, jonne innostuneet ihmiset ja lukuisat taitavat taiteilijat nyt sitten sattuvat vapaasta tahdostaan kerääntymään samaan paikkaan, ehkä juhlimaan, ehkä näkemään tai oppimaan jotain uutta, ehkä vain pyörimään yhdessä pitkin kylää ihan muuten vaan.

Mutta vaikkei meillä hengellisillä johtajilla mitään käytännön sananvaltaa nykymaailmassa olekaan, olemme silti viekkaudella ja vääryydellä onnistuneet ujuttamaan melko määrän syntistäkin menoa festivaalin ohjelmaan. Mukana on muun muassa flamencolaulaja Niño de Elche, joka on urallaan rikkonut likipitäen kaikkia taiteen sääntöjä.

Oululainen Radiopuhelimet ei ole juuri muuta kuin rokkia ja syntiä tehnytkään ja Ramsöön konemiehet häiritsevät puhdasta taidenautintoa moottoriensa pärinällä aivan varmasti. Tämän lisäksi festivaalin perinteinen säestetty mykkäelokuva kertoo noituudesta. J. Kareliuksen lyhytelokuvasikermässä on mukana mm. kalevalainen manaus uhrilehtojen polttajien päänmenoksi.

Eli kyllä tästä jotain vielä kehkeytyy. Synnintunto kun on meistä jokaisesta itsestämme kiinni. Parempi se on ainakin jakaa.

Tervetuloa kiirastulisille festivaaleille!

Hengellinen/taiteellinen johtaja

Tiedotus ja lipunmyynti Kristiina Tiainen 050 4867986 Vapaaehtoiset ja muu koordinointi Ville Laitinen 040 7700065 -Festivaalia tehdään vapaaehtoisvoimin.

2

En predikan inför tidningsläsningsstunden av festivalens andliga ledare: Morjens, alla Paavolahedningar! Åter har man haft ett år på sig att begrunda det man ställde till med i fjol. Det har funnits tid att lära av gamla misstag och planera nya, men därav blev intet. Och nu drar det ihop sig till ny festival. Men ingen faara i Gällivaara, såhär har Norpas blivit till även under föregående år.

Fjolårets festival var en konstnärlig succé, åtminstone enligt konstnärerna. En Nieminen till exempel – eller var det Litmanen – sade att Norpas var den bästa festivalen den sommaren. En viss Sauros påstod för sin del att Norpas är den bästa festivalen i världen. Men detta må tillskrivas hyperbolismerna som hör konstnärsvokabulären till. Det måste vi förlåta dem för, ty de veta icke vad de göra.

Faktum kvarstår, att den enligt fåtalet topprankade festivalen står för dörren. Och stora tider kräver stora gärningar. En av utmaningarna vad gärningar gäller är att det nuförtiden bara inte går att göra festivaler som tilltalar alla. Nej – man borde profilera sig, bjuda på något speciellt för en speciell grupp, särprägla. Annars skulle det här samhället inte fungera, det går ju bara inte för sig att helt enkelt trivas tillsammans. Om jag hade någon talan, skulle årets Norpas därför nischas till en tematisk festival med synd som tema! Och bemöden er icke, ni som är fromma, era stenar skulle ni få kasta i Masugnsträsket eller fast i Bruksviken.

Ja, kära kulturvänner, synd, tabu…

Det handlar om sådana saker som få

vågar göra offentligt, men som alla i sitt innersta ändå drömmer om att göra. Sådant som man garanterat ångrar efteråt, om det blev ogjort.

Innehållsmässigt kunde Norpas erbjuda något lagom styggt för damerna, medan herrarnas program kunde vara mera pang på rödbetan.

Smaklösa vitsar för alla. Barnförbjudet, förstås, och nolltolerans mot allt på festivalområdet! Det, ni!

Men jag får inte vara med och bestämma… Så det blir nog ingen riktig festival i år heller. Åter en gång är det onischat värre på Norpas och åter en gång blir det ett mångkonstnärligt evenemang i slutet av sommaren – ett avspänt ställe där besökare och konstnärer möts, kanske för att festa, kanske för att se eller lära sig något nytt, eller kanske bara för att tillsammans hänga omkring på byn ett tag.

Men även om vi andliga ledare inte har så mycket att säga till om i dagens värld, har vi ändå med hjälp av list och ränker lyckats ympa in en rejäl näve synd i festivalprogrammet.

Här finner vi flamencosångaren Niño de Elche, som brutit mot så gott som alla konstens regler. Rock och synd är mer än bekanta begrepp för Uleåborgsbandet Radiopuhelimet, och Rämsöös maskinmästare gör säkert sitt yttersta för att med sina maskiners dunk störa musikkonnässörernas känsliga öron. Utöver detta ska en ackompanjerad stumfilm om häxeri visas, och J. Karelius kortfilmspotpurri har bland annat ett inslag ur Kalevala där man förbannar dem som bränt offerlundarna.

Med andra ord: nog blir det något av det här ännu, och syndkänslan: den beror på oss själva. Och har man syndkänslor är det bättre att dela dem med andra.

Välkommen till festivalen i skärselden.

Den andliga/konstnärliga ledaren.

Festival

BRUK - seuraavat kolmesataa vuotta Taalintehtaan valssaamon lopetettua toimintansa kesällä 2012, päättyi paikallinen, kolmesataavuotinen tehdaskulttuurikausi. Välillisesti alueelta katosi yli sata työpaikkaa ja sukupolvien ajan paikallisidentiteettiä ylläpitänyt toimija oli käsittämättömästi hetkessä poissa.

Yhden asian loppuminen tekee kuitenkin tilaa toisen alkamiselle.

Ryhmä kemiönsaarelaisia moniosaajia alkoi luonnostella uuden alun mahdollisuutta syksyllä 2013, kun ostajaehdokas tehtaan kiinteistöille löytyi verkostojen kautta. Paikallinen sarjayrittäjä Niko Punin sai yhteistyökumppaninsa, hollantilaisen Bitfury-yhtiön kiinnostumaan tehtaasta mahdollisena paikkana palvelinkeskukselleen. Ajatus tyhjien tilojen hyödyntämisestä ja irtisanottujen työntekijöiden auttamisesta oli kytenyt jo aiemmin muun muassa Osuuskunta Vinden panimovisioiden muodossa, mutta huomattavasti konkreettisempi palvelinkeskushanke vauhditti suunnittelutyön todellisesti käyntiin.

BRUK-projekti on aluekehityshanke Taalintehtaan toimijoiden, sen yhteisön ja kesäasukkaiden aktivoimiseksi. Tuleva palvelinkeskus sellaisenaan työllistäisi rakennusvaiheessa kymmeniä – ja käynnissäkin useita – työntekijöitä. BRUK-projektin yhtenä tehtävänä on hyödyntää pal-

velinkeskukselle tarpeettomia tiloja ja ennen kaikkea sen tuottamaa, talteen otettavaa lämpöenergiaa, joka mahdollistaa monien eri alojen liiketoimintaa.

Tuumasta toimeen

Alkukevään 2014 aikana kymmenien ideoiden joukosta jatkokehittelyyn valikoitui kuusi hanketta. Näistä nopeimmin käynnistyi galleriaprojekti, propeller.gallery. Kemiönsaaren kunnan omistamaan Taalintehtaan sataman vanhaan tallirakennukseen haettiin paikallista yrittäjää. Tila oli lähes muuttovalmis ja BRUK-projekti kaipasi kipeästi tukikohtaa ennen kuin tehtaan tiloja päästäisiin hyödyntämään. Työryhmästä kuraattori Lisa Roberts sekä kaksi tuottajaa, Sara Ilveskorpi ja Paula PuikkoLaakso, ryhtyivät ripeästi töihin: kuukauden puristuksen jälkeen lounaissuomalaista taidetta edustava galleria-kauppa avasi ovensa kesäkuun ensimmäinen päivä.

Galleriaprojektin rinnalla aktivoitui myös uinumaan jäänyt panimohanke Daniel Blackburnin ja Tuomo Tammenpään voimin. Miehet etenevät nöyrällä, mutta määrätietoisella suunnitelmalla opetella oluen panemisen jaloa taitoa alueella toimivan Rosalan panimon esimerkin innoittamana. Koska ensimmäinen koepytty BRUK-olutta oli täysin hiilihapotonta, se sai nimekseen BRUK FLAT. Harjoitukset jatkuvat. Muita piirustuspöydällä olevia hankkeita ovat fablab FABRE, paikallisvaluutta

22.-24.8.2014

Bruksdaler sekä Taalintehtaan vierasvenesataman ja sen palvelutarjonnan kehittäminen.

Muutosprosessi palvelinkeskuksen osalta on hidas ja monia esteitä voi ilmaantua vielä tielle. BRUKprojekti ryömii kuitenkin jo vauhdilla eteenpäin toivottaen kaikki paikalliset ja ulkopaikkakuntalaiset mukaan rakentamaan Taalintehtaan historian seuraavaa kolmeasataa vuotta. Kädet loppuvat kesken – ilmoita omasi mukaan!

Vähemmän puhetta, enemmän brukausta, osallistu: www.facebook.com/brukproject Terveisin, BRUK ryhmä

BRUK - de följande 300 åren En 300 - årig era av fabrikskultur gick i graven när valsverket i Dalsbruk lades ner sommaren 2012. Indirekt över hundra arbetsplatser gick förlorade, samtidigt som en aktör som i generationer upprätthållit den lokala identiteten plötsligt och ofattbart var borta.

Men: efter vinter kommer vår. En versatil grupp kimitoöbor började skissa på möjligheterna till en ny start under hösten 2013 när det stod klart att man via sina nätverk hittat en köparkandidat för fabriksutrymmena. Köparen är det holländska företaget Bitfury, som på den lokala

3

flerbranschföretagaren Niko Punins inrådan blev intresserad av att placera sin servercentral i Dalsbruk.

Tanken på att utnyttja de tomma utrymmena och hjälpa de uppsagda arbetstagarna hade redan tidigare grott i bland annat andelslaget Vinde – då bland annat i form av bryggerivisioner -, men servercentralen som var avsevärt konkretare som projekt satte fart på planeringen.

Regionalutvecklingsprojektet BRUK har som sitt syfte att aktivera företagen samt de heltids- och deltidsboende i Dalsbruk. En av projektets uppgifter går ut på att finna användning för de utrymmen som servercentralen inte behöver, och framförallt att dra nytta av spillvärmen som den alstrar. Tillgången på värmeenergi innebär en uppsjö möjligheter för företag inom många olika branscher.

Servercentralens byggskede skulle skapa tiotals arbetsplatser, men även själva driften kräver flera anställda.

Upp till handling

Sex projekt sållades fram ur tiotals idéer under vårvintern. Av dessa var det galleriprojektet propeller.gallery som fortast kom igång. Lämpliga utrymmen för verksamheten fanns att hyra i Stallscafé, som ägs av Kimitoöns kommun. Byggnaden var så gott som inflyttningsklar, samtidigt som BRUK – projektet var i behov av en egen bas innan fabriksutrymmena kunde tas i bruk. Galleriets kurator Lisa Roberts och dess två

producenter Sara Ilveskorpi och Paula Puikko-Laakso kavlade upp ärmarna och kunde efter en månads intensivt arbete öppna dörrarna den 1 juni. propeller.gallery och dess gallerishop är specialiserad på konst från sydvästra Finland.

Daniel Blackburn och Tuomo Tammenpää har arbetat vidare på sitt bryggeriprojekt under våren. De två avancerar ödmjukt, men målmedvetet i sin inlärningsprocess och säger sig inspireras av det lilla bryggeriet i Rosala som brygger Rousal –öl. Den första satsen BRUK – öl visade sig helt och hållet sakna kolsyra, vilket föranledde produktnamnet BRUK FLAT. Ölbryggarna meddelar att de fortsätter träna.

Andra projekt som är i planeringsskedet är fablaben FABRE, lokalvalutan Bruksdaler samt utvecklandet av Dalsbruks gästhamn och dess serviceutbud.

Servercentralens förändringsprocess är långsam, och flera hinder kan ännu komma i dess väg. BRUK – projektet är däremot i full gång, och härifrån hälsas alla intresserade välkomna att bygga upp den gamla industriortens följande 300 år. Fler händer behövs – anmäl dig och delta!

Upp till handling, alltså! Delta på www.facebook.com/brukproject Hälsningar, BRUK – gruppen.

Festival

22.-24.8.2014

2.

1.

PE 22.8. klo 19.15 Bio Pony Ismo Alanko Pekka Turunen Jussi Jaakonaho 3.

4.

Kun suomi putos puusta Vanhat tutut, Ismo Alanko ja Pekka Turunen ovat rakentaneet yhteisteosta Norpakseen. Vielä ei ole projektista paljon muuta tiedossa kuin, että se on nimetty Ismon ensimmäisen soololevyn Kun Suomi putos puusta mukaan.

Pekan mukaan projektin pääaiheita ovat,”Mies, poika, nainen, suuryhtiöt. Ihmisenä oleminen. Ihminen.”

Ismon laulu Reippaina käymme rekkain alle - Hassisen Koneen ajoilta - on etenevässä määrin ajankohtainen, sekä Pekan mukaan projektissa tärkeässä roolissa.

Rekat ovat tulleet tänne meille jeesuksiksi kaikille teille Ja vapahtajat uhkuvat tuhoa varmaa, kun alla kuolemaa huutaa asfaltti harmaa.

Ihmiset on aina uskoneet Herraa, ei minua, ei itseään, ei järkeä, eikä Perraa Ja kun mainosmiehet panee suuhun sanat, niin häntä uskoo kristityt ja pakanat Jumalainen sana kiirii kaikkialle: repikää riemu ja rauta ylös, ulos ja rekkain alle Reippaina käymme rekkain alle, kun se tuntuu niin ihanalle Hyvästit jätämme maailmalle, reippaina käymme rekkain alle Toinen projektissa tärkeässä osassa oleva laulu on Sielun Veljien tunnetuksi tekemä Ihminen.

Kivi on kova. Minä en. Olen ihminen.

Mutta mikä se on, ihminen?

Kysymys siis kuuluu, mitä se on, olla ihminen maailmassa jossa olemme rakentaneet rekat voidaksemme reippaina käydä niiden alle? Säkenöivä voima-laulun alkusanat antavat kysymykseen vihjeen. Eläin elää, ihminen ihmettelee.

Luonto pitää itsestään huolen.

Me ihmettelemme. Kaikilla muilla on elimellinen merkitys. Mehiläiset pölyttävät, sienet välittävät ravinteita ja tietoa, hyttynenkin tuntuu olevan luonnon kannalta tärkeämmässä roolissa kuin me, ihmettelijät, jotka toimitamme lähinnä kasvien aurinkovarjon roolia. Onko tämä ulkopuolisuus tärkeä osa ihmisenä olemisemme luonnetta? Tästäkö johtuu halu hallita? Ja kun emme voi hallita, syntyy vimma tuhota?

4

Kiitos muun muassa Ismon, Pekan ja muiden ihmisen osan ihmettelyyn vannoutuneiden tekijöiden, meillä on ollut mahdollisuus ironiaan itseämme kohtaan, joka on tuonut meidät tänne asti. Ilman sitä ja yhteisiä illallisia olisimme luultavasti hiukkasina taivaalla jo pitkän matkaa. Mitä seuraavaksi? Syveneekö huumori? Mihin kasaan astumme seuraavaksi? Mihin jemmaamme huomisen jyvät, kun juhannuksena sataa lunta?

Norpakseen kaksikko on luonut tutkimusmatkan Ismon laulujen ja Pekan kuvien uudenmuotoisen yhdistymisen kautta. Pekan sanoin: “Musiikki, valokuva, muisto, välähdyksiä todellisuudesta, tietty kappale liittyy johonkin koettuun hetkeen omassa elämässä, se palauttaa osan siitä ainakin vähäksi aikaa. Muisto-

kuva. Kuva voi olla kertomus tai alku kertomukselle, samoin laulu. Laulu voi olla hämärä, vain fiiliksiä, samoin kuva. Laulu voi olla niin helvetin totta, uskontunnustus, suunta elämälle, samoin kuva voi päätyä ajankuvaksi, todistuskappaleeksi, johon uskotaan.”

Esitys tulee varmasti antamaan ihmettelyn aihetta ihmisenä olemisen yhtälöön. Ja elintärkeän mahdollisuuden ihmetellä sitä yhdessä.

Emme ole rikkinäisine laskuvarjoinemme yksin. Emme ainakaan tähän ohimenevään hetkeen, perjantai iltana Bio Ponyn elokuvasalissa, meistä piittaamattoman taivaan alla. vaikken mä aina jaksa uskoa ja rakastaa niin on täällä vielä helvetisti kaunista katseltavaa

Festival

22.-24.8.2014

5.

6.

Pekka Turusen kuvia Suomesta 1. Kale 2. Siirtolapuutarha 3. Joensuu 4. Kaksipäinen vasikka 5. Sisarukset, Tohmajärvi, 1990 6. Veikko, Ilomantsi 1986 7. Pyllistys hallitukselle

7.

När Finland kom av sig De med varandra sedan tidigare bekanta Ismo Alanko och Pekka Turunen har gjort ett gemensamt verk till Norpas. Tills vidare känner man inte till mycket mer om projektet än att det fått sitt namn efter Ismo Alankos första soloalbum Kun Suomi putos puusta (När Finland kom av sig).

Enligt Pekka handlar projektet huvudsakligen om ”Mannen, pojken, kvinnan, storbolagen. Om att vara människa. Människan.”

Ismos sång Reippaina käymme rekkain alle (Käcka rusar vi under bilen) - från tiderna med Hassisen Kone – blir allt mer aktuell, och kommer enligt Pekka att ha en central roll i projektet.

Fritt översatt från den finska ursprungstexten: Monstermaskiner, arton hjul eller mer, Jesusar med släp och vinnarmanér.

Dessa frälsare andas undergång, asfalten sjunger vår svanesång.

hårt. Men inte jag. Jag är en människa.

Men vad är det, en människa?)

Övermakten är den som styr takten för dem som bugar sig inför prakten.

Reklamens apostlar gör lyckoland, dit hedningar och kristna går hand i hand.

Vad innebär det att vara en människa i en värld dit vi byggt långtradare som vi sedan käckt rusar under? De första orden i sången Säkenöivä voima (Strålande kraft) ger en antydan till ett svar på den frågan. Eläin elää, ihminen ihmettelee (Djuret finns till, människan förundras).

Naturen klarar sig själv. Vi förundras. Alla andra i naturen har en organisk funktion. Bien pollinerar, svamparna förmedlar näring och information, även myggorna förefaller ha en viktigare roll än vi som bara förundras – vår funktion inskränker sig närmast till rörligt solskydd för växtriket. Är utanförskapet en viktig del av vår mänskliga läggning? Är det härifrån som viljan att styra och härska har sitt ursprung? Och när vi inte kan härska, måste vi förgöra?

Budet spred sig de tusen milen: riv upp järnet ur jordens ro och kör ut den med bilen.

Käcka rusar vi under bilen, härligt känns det att ligga på filen.

Farväl till världen är den nya given, käcka rusar vi under bilen.

En annan sång som är viktig för projektet är Ihminen (Människa) av Sielun Veljet.

Kivi on kova. Minä En. Olen ihminen.

Mutta mikä se on, ihminen? (Sten är

5

Det är tack vare Ismo, Pekka och andra betraktare av mänskligheten som vi bjuds på möjligheten till den självironi som fört oss såhär långt.

Utan denna förundran och denna vår gemenskap hade vi redan för länge sedan varit fritt svävande stoft i atmosfären. Vad händer härnäst? Vad händer åt humorn? Var är glidminan vi snart trampar i? Var kan vi så för framtiden, när det snöar på midsommaren?

Norpasduon gör en nyskapande upptäcktsresa genom landskap, där Ismos sånger och Pekkas bilder möts.

Enligt Pekka: ”Musik, ett fotografi, ett minne eller glimtar av verkligheten förenas med en viss stund man upplevt. Minnesbilder blossar upp för en flyktig sekund. Bilden kan i likhet med sången vara en berättelse, eller början på en sådan. Sången kan vara dunkel – ett hopkok av stämningar – alldeles såsom bilden. En sång kan vara så

jävla sann, ett credo, en riktning i livet. Även bilden avbildar tiden – som ett trovärdigt vittnesmål.”

Föreställningen kommer säkerligen att ge anledning till förundran kring den mänskliga tillvaron. Och ge en livsviktig möjlighet för oss att tillsammans förundras över den. Vi är inte ensamma med våra söndriga fallskärmar. Inte på fredagen i Bio Pony – under en av oss oberörd himmel. vaikken mä aina jaksa uskoa ja rakastaa niin on täällä vielä helvetisti kaunista katseltavaa (även om min tro och kärlek stundvis är svag är världen omkring mig vacker idag)

Festival

22.-24.8.2014

PE 22.8.

Iltakonsertti alkaen klo 20 Verstas Wimme Saari Tapani Rinne Tuomas Norvio

Saamelainen kulttuuri saapui nykyisen Suomen valtion alueelle pohjoisen kautta jo viime jääkauden jääkuoren vetäydyttyä etelään.

Nyky-Suomen kantaväestö saapui huomattavasti myöhemmin. Nämä alueet ovat olleet siis monen kulttuurin kohtauspaikka. Saamelainen kulttuuri on saanut kokea kovia mm. valtion hallinnollisten toimien myötä, joissa maat otettin vapaasta yhteiskäytöstä valtion ja sitä kautta ykstyisten omistajien haltuun.

Saamelaiskulttuuri sai kokea samanlaisen kohtalon kuin kävi luonnosta itsensä ruokkivalle omavaraiselinkeinolle, jonka kruunu muunsi maataloudeksi, jotta se saataisiin verotuksen piiriin. Tässä valtion apuna oli kirkko, jonka tehokas käännytystyö muutti monia osia saamelaiskulttuurista syntiseksi.

Tämänvuoden Norpasiin on tulossa Wimme Saari, joka on pitkään tutkinut ja pitänyt yllä saamelaisen kulttuurin elinvoimaisuutta. Hänen kanssaan tulevat soittamaan hänen pitkäaikaiset yhteityökumppaninsa Tapani Rinne ja Tuomas Norvio, jotka ovat tunnettuja mm. Rinneradio -yhtyeestä.

Joiku

Elinvoimainen ja vahva musiikin muoto, joiku, muutettiin kirkon toimesta aikoinaan myös synniksi.

Synti oli erittäin voimakas pehmeän vallan väline. Saamelaisten keskuudessa alettiin laulaa virsiä.

Kirkon silmien ulkopuolella joikuperinne kuitenkin eli. Siitä on elävinä esimerkkeinä tämän päivän joikaajat, joihin Wimme eräänä tunneituimpana kuuluu. Hän on monesti tutkinut ja haastanut luovassa työssään omaa perinnettään ja länsimaalaisia vaikutuksia siihen.

Wimmen mukaan joikut eivät synny sävellyksestä ja sanoituksesta.

Joiku pulpahtaa esiin. Tunne ja olotila löytää muodon joikussa. “Alkaa

tulemaan joikua ilmaan. Vähän kuin tulivuorenpurkaus. Niitä syntyy missä vain. Tunnetila, mielentila ratkaisee.”

Wimme tiivistää. Täten ne muistuttavat luonnon syntyprosesseja.

Joikut eivät kuitenkaan ole vain erämaan syvyydessä syntyviä, vaan niitä syntyy nykyään modernin teollisen yhteiskunnan, perinteen ja luonnon risteyskohdissa. Wimmen mukaan hyviä hetkiä joikujen syntymiseen ovat mm. autolla ajaessa kun maisemat vaihtuvat ulkona.

Myös Tapani Rinteen musiikki tuntuu monesti kasvavan paljolti samasta tarpeesta suoran tunteen ja mielentilan välittämiseen. Se ei tunnu musiikillisten ideoiden kehittämiseltä ja yhdistelyltä, vaan suoraan abstraktimpaan tunteeseen johdattavalta matkalta. Näin kokemus on puhtaampi älypohjaisen arvotuksen ikeestä.

Mahdollisuus kokea arkaaisempia yhteyksiä välillämme saattaa mahdollistua nimenomaan abstraktimman ilmaisun kautta. Se ei kuitenkaan ole helppoa saavuttaa. Monelle abstrakti jää etäiseksi. Kuulija jää monesti avuttomana kokemuksen ulkopuolelle ja musiikista tulee kokijalle ulkokuorista. Tässä kohtaa vastuu on tietenkin kummallakin, niin muusikolla kuin kuulijallakin.

Mahdollisuudet ovat kuitenkin erinomaiset, kun seurassamme ovat kokeneet mestarit Saari ja Rinne, sekä paikkana Norpaksen Verstas, johon on tavoite luoda mahdollisimman hyvät puitteet kohtaamisen onnistumiselle.

Wimmen ja Tapanin esityksessä kuullaan kappaleita kymmenen vuoden ajalta. Niihin sisältyy vanhoja perinteisiä joikuja, kuten myös uudempia. Wimmen sanoin: “Keikalla menee paljon improvisaatioksi. Perusteema on sovittu. Muuten jätetään tilaa uusille ideoille ja muutokselle.

Siitä se syntyy. Senhetkisen tilanteen mukaan.”

6

Den samiska kulturen landsteg via norr på det nuvarande finska territoriet redan när den förra istidens isar dragit söderut. Förfädren till dem som befolkar dagens Finland kom långt senare. Dessa trakter har alltså varit en mötesplats för många kulturer.

Den samiska kulturen har fått genomleva mycket hårda tider på grund av bland annat statliga administrativa åtgärder, som tagit gemensamma landområden av befolkningen för att flytta över dem i statlig ägo. De statliga markerna har sedan övergått i privata händer.

Den samiska kulturen fick gå samma öde till mötes som de forna självhushållningsnäringarna, som kronan omvandlade till jordbruk i syfte att få dem beskattningsbara. I detta fall stöddes staten av kyrkan, vars omvändelseläror betecknade många av samernas seder som syndiga. Årets Norpas får besök av Wimme Saari, som länge har forskat i den samiska kulturen och arbetat för dess fortlevnad. Han kommer att spela tillsammans med sina mångåriga samarbetskumpaner Tapani Rinne och Tuomas Norvio – kända bland annat från orkestern Rinneradio.

Jojk

Jojken, som är en vital och stark musikform, ansågs som syndig av kyrkan.

Att beteckna något som synd var ett synnerligen kraftfullt medel för mjuk maktutövning. Samerna började sjunga psalmer, men jojktraditionen fortsatte leva utanför kyrkans översyn. Dagens jojkare däribland Wimme Saari, som hör till de kändaste - är ett levande exempel på att detta. I sitt kreativa arbete har han många gånger utmanat sina egna traditioner, och bland annat forskat i hur västerländska influenser påverkat dem.

Enligt Wimme föds jojken varken

från komposition eller lyrik. Den bryter fram. Känslan och sinnestillståndet finner sin form i jojken. ”Jojken ligger i luften. Som en dallring före ett vulkanutbrott. Den blir till var som helst. Känslo- och sinnestillståndet är det som avgör.” sammanfattar Wimme. På så sätt påminner jojken om naturens skapelseprocesser.

Jojken kommer inte endast från ödemarkernas vidder, utan den kan även bli till i mötet mellan det moderna industrisamhället, traditionerna och naturen. Enligt Wimme är stunden för jojken ofta den rätta när han exempelvis kör bil och landskapen växlar. Även Tapani Rinnes musik förefaller ofta bottna i samma behov av att direkt förmedla känslan och sinnestillståndet. Den känns inte som utveckling och kombinationer av olika musikaliska idéer, utan som en resa direkt till abstraktare känslor.

På så sätt segrar erfarenheten över intellektuella värden.

Det abstrakta uttryckssättet kan uttryckligen öppna för möjligheten att uppleva mer forntida band mellan oss, men att komma dithän är dock inte lätt. Det abstrakta förblir avlägset för många. Åhöraren kan hjälplös hamna utanför upplevelsen så att musiken känns påklistrad. I det här skedet ligger ansvaret förstås på både åhöraren och musikern.

Utsikterna för ett lyckat möte är dock de ypperligaste, när det är de erfarna mästarna Saari och Rinne som är vårt sällskap, och Norpas Verkstad som är vår skådeplats.

Wimmes och Tapanis uppträdande har material från de gångna tio åren med såväl gamla, traditionella jojkar som nyare. Enligt Wimme: ”Det blir mycket improvisationer under spelningarna. Grundtemat är spikat.

I övrigt lämnar vi rum för nya idéer och ändringar. Så blir det till. Allt efter situationen.”

Festival

22.-24.8.2014

PE 22.8.

Iltakonsertti alkaen klo 20 Verstas RAUTALA Samuli Kosminen Teho Majamäki Paula Vesala Pekka Käppi Linda Frediksson

Koneet kuvastavat teollista kehitystä. Kehitystä yleensä. Koneet ovat osaltaan vaikuttaneet siihen minkä kuvan ihminen on luonut itsestään.

Sen äärimmäinen muoto on nykyteknologiset digitaalikoneet, jotka ovat kadottaneet yhteyden maahan ja käsiin. Koneen käyttäjällä ei ole enään ymmärrystä miten kone toimii. Mikä on sen sisus ja luonne. Ne ilmenevät sieluttomina. Ne eivät tunnu enään olevan kiinostuneita meistä.

Koneet eivät aina ole olleet luonteeltaan samoja. Aikoinaan maamoottorit tulivat korvaamaan tuulta ja hevosia maaseudulle. Ne eivät syrjäyttäneet ihmistä, vaan elivät käyttäjiensä ja huoltajiensa kanssa yhteistyössä. Maamottoreiden ja niiden konemestareiden kanssa yhteistyössä syntyi myös Rautala.

Kokoonpano

Lähtökohtana projektiin oli yhden Rautalan puuhamiehen Samuli Kosmisen mukaan moottorimusiikin festivaali Ramsöössä, jota ollaan järkätty muutamanan vuoden verran Kowan Teknolokian Päivien jatkumona.

Rautala on tämän vuoden festivaaleille Ramsööseen tehty erikoisesitys, joka tulee sen lisäksi vain Norpasiin.

Rautala yhdistää monia erilaisia musiikkityylejä. Kokoonpanoon kuuluvat PMMP:n laulaja Paula Vesala, jouhikonsoittaja ja runonlausuja Pekko Käppi, saksofonisti Linda Fredriksson, sekä rytmiryhmänä Teho Majamäki ja Samuli Kosminen.

Samulin mukaan kyseiset muusikot tulivat mukaan koska he tekevät toisiaan inspiroivaa musiikkia ja luovat täten monimuotoisen yhdistelmän, jolla on myös vahva yhteisymmärrys.

Kokonaisuus syntyy eri osien yhteen törmäyttämisestä. Kaikki on tuonut projektiin mukaan omia ideoitaan, kappaleitaan ja niiden osia. Sen jälkeen musiikkia tehdään yhdessä

säveltäen ja sovitettaen. Demokratia ei aina ole luovassa työssä kivutonta, mutta Samuelin mukaan Rautalassa kaikki kunnioittavat toistensa työtä ja ovat enemmän kuin kiinostuneita kuulemaan mitä toisilla on sanottavaa.

Mutta palataan kuitenkin ensin Rautalan alkulähteille. Sieltä löytyy kone.

Empaattinen kone

Vanha, mutta kiiltävä ja hyvin pidetty metallinen konevanhus seisoo hiljaa tallin nurkassa. Se hinataan hiljalleen ulos auringonvaloon. Konemestari tarkistaa koneen ja polkaisee sen käyntiin. Kuuluu värisyttävä jyrähdys.

Nyt ei olla tekemisissä pihisevien mikroprosessoreiden kanssa.

Maamoottori lähtee käyntiin ja sen jykevä putputus antaa omaehtoisen rytmin. Kun Samuli ja muutama muu muusikko aikoinaan kokivat näiden koneiden heräilyn Kowan Teknolokian Päivillä Ramsöössä, syntyi idea tehdä musiikkia niiden kanssa. ” Koneiden käynti on todella musikaalista. Putputuksen musikaalisuus yllätti. Konemainen jyskytys oli itselle luonteva, koska olen ollut kiinostunut minimaalisesta elektroonisesta musiikista, mutta koneen rytmi olikin polveileva, orgaaninen ja polyrytminen.

Ja sitä ei pysty hallitsemaan. Niillä on oma tahto. Ne voi yskiä, kiihtyä, sammua.”, Samuli kertoo kohtaamisista koneiden kanssa.

Koneita huoltavat ja käyttävät mestarit ovat vaalineet niitä vuosikymmenet. Jotkut koneista ovat jopa viime vuosisadan alusta. Asiansa tuntevat konemestarit ovat tärkeä osa myös musiikin syntymistä. ”Konemestarit ohjailevat koneita biisien rakenteiden mukaan. Lisää kierroksia ja saundi muuttuu. Me näytetään mestareille merkkejä, että laitetaan esim. pykälä lisää. Ei

me osattaisi tai uskallettaisi niitä käyttää.”

Rautalassa koneet luovat musiikin pohjan ja muusikot jatkavat siitä minkä koneet aloittavat. Samuli ja Teho työstävät rytmillisesti monimuotoista maailmaa koneiden kanssa, kun taas Pekko ja Linda tuovat melodisen puolen kokonaisuuteen.

Esitys sisältää myös laulua. Paula ja Pekko tekevät laulujen sanoitukset.

Kummallakin on oma tyylinsä tarinankertojana ja omanlaisensa kiinostuksenkohteet aiheiden suhteen.

Yleisesti aihepiiri on ollut vapaa, ja niihin on haettu aiheita maaseudusta, koneista, maataloudesta, mutta myös ihmismielen syövereistä, sekä ihmisen ja koneen suhteesta.

Norpasissa nämä aiheet yhdistyvät Rautala esitykseksi Verstaalla.

Paikalle saapuu artistien lisäksi kaksi maamoottoria Ramsööstä konemestareineen.

Maskinerna är ett uttryck för den industriella utvecklingen. Utveckling i allmänhet. Maskinerna har för sin del påverkat människobilden. De digitala maskinerna är de extremaste i sitt slag, eftersom de förlorat kontakten till jorden och händerna.

Maskinens användare har inte längre en uppfattning om hur den fungerar.

Vad som rör sig i dess innanmäte och vilken dess natur är. De tar sig uttryck som själlösa. De verkar inte länger vara intresserade av oss.

Maskinernas lynne har inte alltid varit det samma. I tiderna ersatte jordbruksmotorerna vinden och hästarna på landsbygden. De ersatte inte människan, utan levde i en symbios med sina användare och maskinmästare. Ur den här världen föddes Rautala.

7

Sammansättningen

Enligt Rautalas medarbetare Samuli Kosminen var det maskinmusiksfestivalen i Rämsöö som var startskottet för projektet. Festivalen har under några år varit förlängaren till Kowan Teknologiain päivät. Rautala har i år gjort ett specialnummer för Rämsöö, som därtill endast kommer att uppföras under Norpas.

Rautala förenar många olika musikstilar. Sammansättningen består av PMMP:s sångare Paula Vesala, Pekko Käppi (stråkverk, diktuppläsning), Linda Fredriksson (saxofon) samt av rytmgruppen Teho Majamäki och Samuli Kosminen. Enligt Samuli inspireras gruppmedlemmarna av varandras musik, samförståndet och helheten de bildar.

En helhet bildas av dess delar när de stöter samman. Alla i gruppen har bidragit med sina egna idéer, stycken och element till projektet. Därefter har man tillsammans komponerat och arrangerat musiken. Demokrati är inte alltid smärtfritt i kreativt arbete, men enligt Samuel respekterar alla varandras arbete i Rautala och är alltid intresserade av varandras synpunkter.

Men låt oss återgå till Rautalas begynnelse. Där finns maskinen.

Den empatiska maskinen

En gammal, men skinande blank och välhållen maskin som står i garagevrån flyttas varsamt ut i solskenet.

Maskinmästaren gör några kontroller innan han sparkar igång. Gjutjärnet skälver till med ett dån - Detta har inget med sterila mikroprosessorer att göra. Jordbruksmotorns bastanta krevader bildar en rytm. Det var här, under senaste Kowan Teknolokian päivät, som Samuli och några andra musiker fick idén att göra musik tillsammans med maskinerna.

”Maskinerna går verkligen musikaliskt, vilket var överraskande. Det maskinella dunket föll mig i smaken, säkert för att jag intresserar mig för minimalistisk, elektronisk musik. Maskinens rytm var svängande, organisk och polyrytmisk. Och den gick inte att styra. De har en egen vilja. De kan hosta, varva upp och slockna.” säger Samuli om mötet med maskinerna.

Mästarna som sköter och använder maskinerna har värnat om dem i årtionden. Några av maskinerna är från början av förra seklet. De sakkunniga maskinmästarna är en viktig del av musikens uppkomst. ”Maskinmästarna styr maskinerna efter låtarnas struktur. Högre varv ger annat sound. Vi signalerar till mästarna när något ska ändras. Inte skulle vi våga eller kunna sköta dem själva.”

I Rautala är det maskinerna som utgör grunden för musiken, som musikerna sedan bygger vidare på. Samuli och Teho bearbetar den rytmiskt mångfasetterade världen med maskinerna, medan Pekko och Linda bidrar med det melodiska till helheten.

Uppförandet innefattar även sång. Paula och Pekko står för lyriken.

Bägge har sin egen stil som berättare, och sina egna ämnen de går in på.

Tematiken – som i allmänhet varit fri – behandlar landsbygden, maskiner, jordbruk, men även det mänskliga sinnet och förhållandet mellan människa och maskin.

Rautala uppträder i Verkstan med två jordbruksmotorer från Rämsöö och deras maskinmästare.

Festival

22.-24.8.2014

PE 22.8.

Iltakonsertti alkaen klo 20 Verstas Martín Alvarado Mikko Helenius Pentti Hildén

Peter Forret Flickr

Tango - ulkopuolisen kaipuu

Tango – längtan efter det onåbara

Onko tango kielletyn vietin kokemista tanssin ja laulun keinoin? Syntiä, joka on löytänyt hyväksytyn muodon? Ilman kiellettyä ei olisi tangoa?

Ilman kaipausta mahdottomaan?

Onko tangon historia Buenos Airesissa alkanut nimenomaan merimiesten ja siirtotyöläisten kaipauksesta kiellettyyn? Nainen ei tätä kaipuuta koe, koska tietää omaavansa kielletyn, kun taas mies on siitä ikuisesti ulkopuolinen?

Tango kuvaa kaipuuta. Miehet ovat kautta aikain ryhtyneet laulamaan. Nainen tietää. Kumpikin ilmaisevat tunteitaan, mutta kaikki tietävät, että tilanne on jo vuosimiljoonia sitten päätetty. Vastatakseen tähän tuntemattomaan, josta mies ei jatkuvista yrityksistä huolimatta koskaan pääse herraksi, hän kirjoittaa, laulaa, ulisee kuulle. Loppumattomia määriä runoja, lauluja, puheita, viisauksia, romaaneja, julistuksia, kirjanpitoa, tangoja.

Kaipuusta syntyvä kertoo ulkopuolisuuden tunteesta. Laulaja kuulee sanat, vaikka niitä ei sanota ääneen: ” Et tule koskaan saamaan minua.”

Är tangon förbjudna drifter som tar sig uttryck genom dans och sång?

Synd i en godkänd form? Inga förbud - ingen tango? Ingen tango utan längtan efter det onåbara?

Bottnar tangons historia i Buenos Aires i sjömännens och gästarbetarnas längtan efter det förbjudna?

Kvinnan upplever inte denna längtan, eftersom hon vet sig bära på det förbjudna, medan mannens relation till detta är evigt utanförskap.

Tango är längtan, lyder det rätt säkra slutsatsen. Mannen har genom tiderna tagit till sången. Kvinnan vet. Båda ger uttryck för sina känslor, men i förvissningen att spelet redan avgjordes för miljoner år sedan. För att möta detta onåbara, som mannen aldrig kan bli herre över, skriver och sjunger han. Och ylar mot månen.

Resultatet är en oändlig ström av dikter, sånger, tal, aforismer, romaner, deklarationer, bokföring och tangon.

Det ur längtan födda bär med sig en känsla av utanförskap. Sångaren förnimmer de outtalade orden: ”Aldrig kommer du att få mig.”

Martin Alvaradon mukaan perinteinen tango ei suomalaisilta soittajilta taivu, mutta ei hänen mukaan tarvitsekaan, koska sillon syntyy hänen mukaansa jotain uutta. Hän ylistää suomalaisten tangonsoittajien teknistä taituruutta ja ammattimaisuutta. Heidän yhdessä tekemä ja esittämä musiikki perustuu paljolti uuteen tangoon, Astora Piazzolaan.

Martin on toiminut Suomessa jo yli kymmenen vuotta. Hänen työssään Mikko Heleniuksen kanssa yhdistyy argentinalainen ja suomalainen tangoperinne. Esityksessä ”Asi es mi tango” kuulemme Martinin omia lauluja. Esitykseen liitty myös paljon improvisaatiota ja leikkiä tyylissuntien rajoilla.

8

Enligt Martin Alvarado lämpar sig inte den traditionella tangon för finska musiker, men det behöver den å andra sidan heller inte göra, för ur denna konflikt föds något nytt. Han lovordar de finska tangomusikernas tekniska färdigheter och professionalitet. Musiken de tillsammans komponerar och uppför bygger till stor del på den nya tangon, och således på Astora Piazzola.

Martin har verkat i Finland i tio års tid. Hans arbete tillsammans med Mikko Helenius förenar argentinsk och finsk tangotradition. Under uppförandet ”Asi es mi tango” får vi höra Martins egna sånger. Mycket improvisation ingår, liksom lekar som töjer på stilriktningarnas gränser.

Festival

la 23.8.

Elokuvia alkaen klo 11 Bio Pony Runoitse teitse Klo 11.00 Ohjaaja J. Kareliuksen lyhytelokuvia

Eespäin! … Siksi Taalintehtaasta tuli niin punainen Klo 12.30 Bio Pony

Panun kirous Juhani Ahon `Panu`romaaniin pohjautuva karjalaisen tietäjän ja kansanjohtajan kalevalainen manaus uhrilehtoja sekä ihmisiä polttavia kristinuskon valloittajajoukkoja sekä kiesusta vastaan.

Esitys: J. K. Ihalainen, J. Karelius Musiikki: J. Karelius Ensiesitys: 2014 Panus förbannelse bygger på Juhani Ahos roman ”Panu”. Filmen handlar om en karelsk allvetare och folkledare som på kalevalavis förbannar korstågen som bränt människor och offerlundar.

Uppförande: J.K. Ihalainen, J. Karelius Musik: J. Karelius Uruppförande 2014.

22.-24.8.2014

Riitti J. K. Ihalaisen runoon pohjautuva lyhytelokuva Esitys: J. K. Ihalainen Musiikki: J. Karelius Ensiesitys 2014.

Riten är en kortfilm som bygger poesi av J.K. Ihalainen.

Uppförande: J.K. Ihalainen Musik: J. Karelius Uruppförande 2014

1918 J. KARELIUKSEN 2008-2009 kiertäneen (Helsinki-Tampere) taidenäyttelyn ”Utopia elää” teoksiin, sekä vuoden 1918 dokumenttifilmeihin ja -valokuviin perustuva lyhytelokuva.

Ensiesitys 2014.

1918 är en kortfilm som bygger på J. Karelius ambulerande (HelsingforsTammerfors) utställning ”Utopia elää” (Utopin lever) under åren 2008-2009. Filmen tar även fasta på dokumentärfilmer och fotografier från år 1918. Uruppförande 2014.

Back in the USSR Kunnianosoitus NITA H:lle.

Esitää Teippi Tuomanen.

Musiikki: J. Karelius, Teippi Tuomanen, Jäbä El Bruto, Lakka J. Ensiesitys :2014

Kone Machine Koneet syrjäyttävät ihmisen? J. K. Ihalaisen esittämä runo, Sandor Vàly:n musiikki.

Esitetty mm. Berliinin ja Tampereen lyhytfilmifestivaaleilla kilpailusarjassa.

Ensiesitys 2010.

Kone Machine Tar maskinerna över?

En dikt framförd av J.K Ihalainen.

Musik: Sandor Vàly. Tidigare uppförd i tävlingsserien på kortfilmsfestivaler i bland annat Berlin och Tammerfors.

Uruppförande 2010.

Back in the USSR En eloge till NITA H. Uppförande: Teippi Tuomanen Musik: J. Karelius, Teippi Tuomanen, Jäbä El Bruto och Lakka J. Uruppförande 2014.

1999, 57 min. ruotsi/suomi Liput ovelta 5€ Ohjaaja: Eero Wallén Ennen elokuvaa esiintyvä Säärelä esittää muun muassa työväenlauluja punkverisoina pysäyttäen miettimään maailman menoa ja sitä, mikä on tämänpäivän köyhien todellisuutta. Eero Wallénin dokumentissa kuullaan taalintehtaalaisten ajatuksia politiikasta 90-luvulla.

Eniga vi marscherar Eero Walléns dokumentär granskar dalsbruksbornas tankar om politik under 1990 – talet. Säärelä framför punkversioner av arbetarsånger före filmen. Repertoaren behandlar världens gång och nutida fattigdom.

Kuva Bio Ponyn esityksestä 2013

Kinokonsertti Noita Klo 17.30

1922, K16, 109 min, ruotsi/englanti liput ovelta 5€ Taalitehtaan yrittäjien tukema esitys Tanskalaisohjaaja Benjamin Christensenin ruotsalainen kauhuelokuva noituudesta kautta aikojen pohjautuu ohjaajan tutkimuksiin noitavainoista.

Säestys: Janne Storm (kitara, live looping, löydetyt soittimet) Tero Holopainen (viulu, kitara) Kinokonsert Häxan Den danske regissören Benjamin Christensens svenska skräckstumfilm handlar om häxeri genom tiderna.

Filmen bygger på regissörens egen forskning kring häxprocesserna.

Ackompanjemang: Janne Storm (gitarr, live looping, hittade instrument) Tero Holopainen (fiol, gitarr) Häxan 1922

9

Festival

LA 23.8.

Torilla Tapahtuu klo 11-14 Tori Laura Rämä Yrjänä Sauros Aurinkolinnut

22.-24.8.2014

Klovneria

Klovnerismi ”Terve. Pitkästä aikaan.” Hiljaisuus.

No, nyt nopeasti jotain. No, sanotaan että ihan kivasti menee. ”Ihan kivasti menee.” Eihän se edes kysynyt. Saakeli. ”Niin, ilmoja pidellyt.”. Ei helvetti, kauhee klisee. Varmaan pitää mua ihan pellenä. No, vittuillaan takas. ”Puhalla kettupilliin, runkkari”. Noni, siitä sai.

Mitä tapahtuu kun kaksi ihmistä kohtaa? Yleensä tilanne on ennakkoluulojen ja jännitteiden kyllästämä.

Näyttelijä Laura Rämä on pohtinut asiaa pysähtymisen ja ihmettelyn kautta. Voiko toisistamme etääntyminen tehdä kohtaamisen helpommaksi? Esimerkiksi teatterinukke kädessä vapauttaa ilmaisemaan itseään erilailla. Nukke on osittain riisuttu sosiaalisten kaavojen ja pelkojen paineista. Onko tämä välineellistämisen positiivinen puoli, varsinkin sosiaalisten pelkojen lävistämässä kulttuurissa? Onko klovnilla sama voima?

Seuraavassa Lauran pohdintoja asiasta, sekä muutama syventävä kysymys: Filosofi Luce Irigray kirjoittaa: Ihmisen on kyettävä pysähtymään voidakseen levätä ja luodakseen tilaa itsensä ja toisen väliin, kyetäkseen katsomaan kohti, mietiskelemään ja ihmettelemään.

Klovnin mielenlaatu on lähtökohtaisesti ihmettelevä, vaikka hahmot olisivat hyvinkin erilaisia. Klovneria onkin minulle keino hidastaa ja pysähtyä Irigarayn mainitsemalla tavalla. Hidastaa itseäni, ruumistani ja mieltäni. Hidastaa, jotta ehtisin huomata, ajatella, hengittää ja ihmetellä, niin esiintyessä kuin muulloinkin.

Ihmettely pitää sisällään suunnan ulospäin, kohti toista. Ihmettely on keino irrottautua tarkkailevaan asemaan, jolloin tilanteen jännitykset ja arvolataukset purkautuvat tai ainakin asettuvat paremmin näkyville. Klovnina asetun tarkkailevaan asemaan myös itseäni kohtaan.

Toinen olenkin minä itse.

Esimerkiksi silloin kun asetan klovnin nenän paikoilleen, tämän toiminnan ajan esitän itselleni kysymyksiä: mitä sillä hetkellä

ajattelen, pidänkö silmäni kiinni vai auki, miten hengitän, vai hengitänkö ollenkaan, mitä kuulen, miksi puren hampaita yhteen, voisinko rentouttaa leuat, millaisessa asennossa niskani on, entä selkä, miltä tämä kaikki tuntuu, jännitänkö, miksi, soimaanko itseäni jostain jne. Lista voi olla loputon ja mielivaltainen tai hallittu tai täsmällinen. Tärkeintä on kysymisen rituaali. Ajatusten ja ruumiin toiminnan ihmettely. Tärkeää on myös havaita mitä tapahtuu sillä sekunnilla kun nenä on paikoillaan ja silmät aukeavat. Viimeistään silloin suunta vaihtuu sisätilan tarkkailusta kohti ulkotilaa. Sama asenne jatkuu kaikkea sitä kohtaan jonka näen ja aistin. Ja palautuu takaisin itseeni, pyörien tätä kehää syklinä.

Ihmetellessä pyrin tarkkailemaan itseäni ja itseni ulkopuolella olevia asioita hyvin kevyesti, arvottamatta. Päättämättä mitään. Ihmettelyä kuvaa myös ajatus ei-ymmärtämisen tilasta, joka suuntaa pois loputtomasta tarpeesta ymmärtää, selittää ja kontrolloida omia ajatuksia ja kokemuksia. Havaitseminen riittää.

Ihmetellessä raja itseni ja ulkopuolisen maailman välillä muuttuu joskus väljemmäksi, joskus myös hyvällä tavalla rajautuu tarkemmaksi.

Tälläinen asenne on hyvin armelias, kokonaisvaltainen kehon ja mielen tila, joka aktivoituu minussa ihmettelyn klovnerian kautta. Joskus pelkkä ajatuskin riittää. Olen alkanut kutsua sitä klovnitilaksi.

Klovnitilasta on muodostunut minulle lähtökohta kaikelle olemiselle.

Mainitsit, että: ”Ihmettely on keino irrottautua tarkkailevaan asemaan, jolloin tilanteen jännitykset ja arvolataukset purkautuvat tai ainakin pyrkivät esille.” Miten tämä tapahtuu?

Toistuvana kysymisenä mielen tasolla. Kysely aiheuttaa sen, että otan hiukan enemmän aikaa sille mitä teenkään, jolloin huomaan paremmin esimerkiksi sen, että jännitän, jolloin voin toimia tilanteessa toisin. Mutta klovneria pitää sisällään myös teknisiä harjoitteita, joihin ihmettely sisältyy jo lähtökohtaisesti.

Orientaatio saa fyysisen muodon.

Ihmettely voi tapahtua myös pelkän klovnihahmon habituksen ja kuvaan asettumisen välillä, jolloin ihmettely tapahtuu katsojassa. Mitä mielikuvia syntyy, jos klovnihahmo makaa väsyneenä Eduskuntatalon portailla nenä paisuneena jättimäiseksi palloksi?

10

Mitä kohtaaminen klovnina ihmisen kanssa tarkoittaa suhteessa pelkojen tai arvolatausten, sosiaalisten maskien ym. purkamiseen?

Kun olen kirjaimellisesti naamioinut itseni ja lähestyn ihmisiä klovnina, en jännitä tai pelkää. En huolehdi siitä onnistunko, en suunnittele valmiiksi tulevaa keskustelua vaan uskallan seurata tilannetta ja toista oliota edessäni. Olen huomannut, että tälläinen lähestyminen parhaimmillaan tarttuu. Olen viettänyt pitkän tovin klovnina sotaveteraanin kanssa puistonpenkillä, vaihdoimme muistoja, pyyhimme kyyneleitä. Veteraani katsoi klovnia kuin vanhaa tuttua.

Olen miettinyt, pitääkö meidän piiloutua toisiltamme, jotta pääsemme lähemmäs toisiamme.

Miten klovni vaikuttaa väleillämme vallitseviin (varsinkin näkymättömiin) status ja valtasuhteisiin?

Klovni voi olla statuksia ja valtasuhteita purkava hahmo, niin kuin se historiallisesti on ollutkin esimerkiksi hovien narrina, torien rääväsuuna.

Näen klovnin myös tunteiden ja jännitteiden välittäjänä karjalaisten itkuvirsilaulajien tapaan. On esimerkiksi sairaalaklovneja ja sota- ja kriisialueilla toimivia klovneja. Myös näyttämöllä klovni voi mielestäni käsitellä myös vaikeita ja rankkojakin aiheita.

Minua kiinnostaa käsitellä klovnerian keinoin suomalaisen yhteiskunnan tapoja ja sääntöjä. Mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Tutkia rajoja.

--Laura Rämä on kahden klovnihahmonsa kanssa koko festivaaliviikonlopun Norpasin festivaalikylässä törmäilemässä ihmisiin.

”Hej. Det var länge sen sist.” Tystnad.

Tunghäfta. Får väl svara att det knallar. ”Det knallar”. Men han frågade ju inte ens hur läget är! Jävlar. ”Det är mulet idag.” Fy fan vilken kliché, han måste tro att jag är helt blåst, men jag ger tillbaka med samma mått. ”Blås i rövpipan, runkbulle!” Där fick han så han teg.

Vad sker när två människor möts?

Situationer av det här slaget är ofta laddade med fördomar och underliggande spänningar. Skådespelaren Laura Rämä har reflekterat över fenomenet genom att stanna upp och förundras. Kan vi lättare mötas genom att fjärma oss från varandra?

Redan en dockteatersdocka hjälper oss att uttrycka oss annorlunda.

Dockan i handen står utanför sociala normer och rädslor. Är detta den positiva sidan av objektifiering, speciellt i en kultur som genomsyras av sociala rädslor? Besitter clownen samma kraft som dockan?

Här följer några av Lauras betraktelser åtföljda av några fördjupande frågor: Filosofen Luce Irigray skriver: Människan måste förmå sig att stanna för att kunna vila och för att skapa avstånd mellan sig och andra, för att kunna möta blickar, för att meditera och för att förundras.

Förundran präglar clownens sinnelag, fastän karaktärerna varierar.

Clowneriet är ett medel för mig att sakta in och stanna upp på Irigrays vis. Att bromsa upp mig, min kropp och mitt sinne. Att sakta in så jag hinner observera, tänka, andas och förundras, såväl när jag uppträder som till vardags.

Förundran inbegriper en riktning utåt, mot motparten. Förundran är ett sätt att ta avstånd för att observera, för att lösa upp situationens spänningar och värdeladdningar, eller åtminstone för att exponera dem.

Som en clown kan jag förundras över mig själv också, så att det är jag som är motparten.

Stunden när jag tar på mig clownnäsan är sådan att jag ställer mig frågor; vad jag tänker på just då, om mina ögon är öppna eller slutna, hur jag andas eller om jag överhuvudtaget andas, om jag hör något

Festival

22.-24.8.2014

Pitääkö meidän piiloutua toisiltamme, jotta pääsemme lähemmäs toisiamme? och vad jag i så fall hör, om jag biter ihop mina tänder, om jag kunde få käkarna att slappna av, i vilken ställning jag håller nacken och ryggen, hur allt detta känns, om jag är spänd och varför jag är det, om jag anklagar mig själv för något, med mera.

Mina frågor kan vara hur många och godtyckliga som helst, eller också kan de vara strukturerade och exakta.

Frågeritualen är det viktiga. En förundran över tankarnas och kroppens funktioner. En annan stund som är viktig är den när näsan kommit på plats och ögonen öppnas. Det är senast då som riktningen ändras från inre observationer mot yttre. Samma förhållningssätt går igen i allt jag ser och förnimmer. Jag återgår tillbaka till mig själv, vänder mig därefter utåt. Det är en cykel jag upprepar i ett evigt kretslopp.

I min förundran strävar jag till väldigt lätta betraktelser av mig själv och min omgivning, utan att utvärde-

ra. Utan att slå fast något. Förundran präglas även av ett icke-förstående tillstånd, som tar avstånd från det eviga behovet av att förstå, förklara och kontrollera tankarna och upplevelserna. Att observera är nog.

Gränsen mellan mitt jag och min omvärld vidgas när jag förundras, ibland även skärps denna avgränsning på ett positivt sätt. Ett sådant allomfattande fysiskt och psykiskt tillstånd kan vara nog så barmhärtigt, som hos mig aktiveras av clowneriet.

Ibland räcker det med blotta tanken.

Jag har börjat kalla detta tillstånd för clownläget.

Clownläget har blivit mitt avstamp till allt varande.

Du nämnde att: ”Förundran är ett sätt att lösgöra sig till ett observerande tillstånd, där situationens spänningar och värdeladdningar löses upp, eller åtminstone exponeras.” Hur sker detta?

Måste vi gömma oss för varandra för att komma närmare varandra?

Som en upprepad fråga på mental nivå. Frågorna leder till att jag tar en liten aning mer tid på mig oavsett vad det är jag gör, vilket lättare får mig att se vad det är jag spänner mig för, varefter jag lättare kan handla på ett annat sätt i den situation jag befinner mig i. Men clowneriet innefattar även tekniska övningar, av vilka förundran är en primär del.

Orienteringen får fysisk form.

Förundran kan också ske mellan clownens habitus och apteringen i bilden, där förundran förflyttas till åskådaren. Hurudana är bilderna som målas upp av clownen som utmattad ligger på riksdagshuset trappor med en näsa som svällt upp till omåttliga proportioner?

11

Vad innebär mötet mellan clown och människa avseende blottläggandet av rädslor, värdeladdningar och sociala masker?

När jag bokstavligen har maskerat mig själv och närmar mig människor i clownens förklädnad är jag varken spänd eller rädd. Jag bekymrar mig inte för om jag ska lyckas, jag planerar inte den kommande dialogen, utan vågar låta situationen föra mig och min motpart. Jag har noterat att den här sortens förhållningssätt i bästa fall kan smitta av sig. Jag har som clown tillbringat en lång stund tillsammans med en krigsveteran på en parkbänk. Vi utbytte minnen, och vi torkade våra tårar. Veteranen såg på clownen med samma ögon som man ser på någon man känner. Jag har frågat mig om vi måste gömma oss för varandra för att komma närmare varandra.

Hur påverkar clownen våra inbördes status- och maktförhållanden?

(I synnerhet de osynliga.)

Clownen kan vara den som desarmerar status- och maktförhållanden, så som fallet även varit med exempelvis hovnarrarna. Jag upplever också clownen som tolken som förmedlar känslor likt de karelska gråterskorna.

Clowner kan vara sjukhusclowner, eller sådana som arbetar i krigs- och krisområden. Jag anser att clownen även på scenen kan behandla svåra och tunga ämnen.

Jag är intresserad av att med hjälp av clowneriet bearbeta det finska samhällets regler och seder. Vad är tillåtet och vad är inte? Jag undersöker gränserna.

--Laura Rämä och hennes två clownkaraktärer öppnar sociala lås under hela Norpas festivalveckoslut för att bana väg för en ny konfrontationsnivå.

Festival

22.-24.8.2014

LA 23.8.

Musiikkia ja temppuja klo 14-17 Propeller galleria El Telonero & Pere Rafart ( es) Sticky Handles Ilkka Hautala & Repe Ahlfors

Sticky Handles Historian sivuilla voi törmätä moniin suurin kiharoihin: Hadrianus. Garfunkel. Napoleon Dynamite. Frodo.

Tätä suurta ja kunniakasta perinettä ovat monet jahdanneet, usein suorin tuloksin. Uusin tulokas tälle näyttämölle on rytmimusiikkiduo Sticky Handles, jonka kiharuutta kumpikin jäsen pääkarvoituksellaan päättäväisesti edistää.

Tahmaisten Kahvojen musikaalinen puoli tarjoaa kiharaa myös korville, kiitos kaksiäänisen ja kaksikielisen tuotannon. Kuulija saa nauttia amerikkalaista folkkia henkivistä harmonioista ja pääsee kyynel silmässään muistelemaan 70-luvun kihara- ja partabuumia.

Sticky Handles Många av historiens vingslag härrör från lockar: Hadrianus. Garfunkel.

Napoleon Dynamite. Frodo. Denna stora och ärofulla tradition har åtråtts av många – dessvärre ofta med rakt resultat. I den rytmiska musikduon Sticky Handles fall råder det ingen tvekan om vartåt det bär hän när de båda bandmedlemmarna fyller scenen med sina lockar.

De kladdiga handtagens musik bjuder på lockar för öronen med sin tvåstämmiga och tvåspråkiga produktion. Det finns en anstrykning av Amerikansk folk i harmonierna som bär med sig en fläkt från 70 – talet – en tid vars hår- och skäggboom en del i publiken kanske minns med tårögd saknad.

Trolleritricket, där bollarna i en bägare uppenbarar sig och försvinner, är känd i den skrivna historien sedan 3 000 år. Tricket är förvisso ingen David av Michelangelo, men: har du någonsin sett det på riktigt?

Det sägs att trolleritrick med kort är illusionisternas poesi. De är sammanknippade med flertalet metaforer och mycken symbolik; har du någonsin sett korttrick på nära håll, rätt framför näsan på dig?

På handflatan fyra slantar som alla kan se, den andra handen bredvid; båda händerna sluter sig. De kommer inte nära varandra i något skede – ändå, när de snart öppnar sig, ligger det tre slantar i den ena handen och en i den andra. Har du någonsin undrat vad det var som

skedde under en så kort sträcka?

Många antar, att om man först river sönder en tidning och sedan fogar samman den igen, behövs det oundvikligen två tidningar. Vi har inte kommit ända hit för att ifrågasätta detta, men kanske du själv kan komma hit för att se det ske och låta dina egna sinnen gäcka dig.

Måhända kan du glömma din misstro för ett tag? Kanhända att du till och med finner det roande.

--Pere Rafart och El Telonero har kommit ända från Katalonien till Dalsbruk - enkom för att trakassera festivalpubliken med sina trolleritricks.

LA 23.8.

Silmänkääntötemppuja klo 16.30 Takkirautavalimo El Telonero Pere Rafart (es)

Hieronymus Bosch The Conjurer, 1475-1480

Taikatemppu, jossa pallot ilmestyvät ja katoavat pikareissa, tunnetaan kirjoitetussa historiassa jo yli 3000 vuoden ajalta. Eihän temppu Michelangelon David ole, mutta: oletko koskaan nähnyt sellaista elävässä elämässä?

Sanotaan, että korteilla tehdyt taikatemput ovat taikatemppujen runoutta. Niihin on sisällytetty useita metaforia ja paljon symboliikka: oletko koskaan nähnyt korttitaikuutta läheltä, suoraan nenäsi alla?

Kämmenellä neljä kolikkoa, jotka ovat selvästi nähtävissä, toinen tyhjä käsi vieressä, ne sulkeutuvat.

Missään vaiheessa ne eivät ole lähellä toisiaan. Kuitenkin kun ne avautuvat hetkeä myöhemmin, toisessa kädessä

on kolme kolikkoa ja toisessa yksi: Oletko joskus jäänyt ihmettelemään mitä tapahtui näin lyhyellä matkalla?

Monet olettavat, että jos repii sanomalehden ja laittaa sen uudestaan kasaan, siihen tarvitaan kaksi sanomalehteä. Emme ole tulleet tänne saakka tätä asiaa kyseenalaistamaan, mutta ehkä voit tulla näkemään tämän ja antaa omien aistiesi tehdä temput.

Voit ehkä heittää epäuskosi hetkeksi syrjään. Voi olla, että jopa pidät siitä.

--Pere Rafart ja El Telonero tulevat Kataloniasta Taalintehtaalle asti vain tehdäkseen silmänkääntötemppuja festivaaliyleisön kiusaksi.

12

Festival

22.-24.8.2014

LA 23.8.

Iltakonsertti Alkaen klo 19 Verstas

Duo Teho Majamäki & Linda Fredriksson

Radiopuhelimet

Muun muassa Ismo Alangon ja Johanna Kurkelan yhtyeissä vaikuttanut perkussionisti ja multi-instrumentalisti Teho Majamäki ja Mopo triossa, Ricky-Tick Big Bandissa sekä The Northern Governors -kokoonpanossa vaikuttava saksofonisti Linda Fredriksson ovat perustaneet uuden duon. Muusikot tapasivat jo vuonna 2010 tansanialaisen Andrew Ashimban levyn äänityksissä. Yhteistyön sujuvuudesta intoutuneena kaksikko ryhtyi työstämään erilaisia musiikillisia kokeiluita ja sävelsivät muun muassa uuden musiikin 30-luvun venäläiseen Entusiasm-elokuvaan. Elokuvan livesäestyksestä tuli menestys – ja taas pohja yhteistyön jatkolle. ”Idea yhteistyöhön kumpusi vahvasta intuitiosta, että työskentely yhdessä olisi mielenkiintoista. Molemmat olivat tahoillaan ihailleet toistensa duuneja, musiikkia, muusikkoutta ja lavaenergiaa.”, Linda Fredriksson kertoo.

Duon runsaasti ääripäitä sisältävän musiikin tyylilaji vaihtelee onnellisista jazz-biiseistä säröiseen noiseen ja erilaisiin äänimaisemiin.

Instrumenttien laajaan kirjoon lukeutuvat kaksikon itsensä rakentamien sointinten ohella muun muassa Lindan saksofonit, huilu, perkussiot, basso sekä erilaiset leikkisoittimet.

Majamäen kalustoon lukeutuvat lisäksi esimerkiksi vibrafoni, rummut, matkaurku, rakennustyömaaputki ja kalimba. ”Tämä on duo, joka ei lokeroi itseään mihinkään genreen ja jossa kaikki kokeilut ja friikkailut ovat mahdollisia. Kumpikin osapuoli voi vapaasti kokeilla ja toteuttaa musiikillisia ideoitaan.”, Teho Majamäki luonnehtii.

Linda Fredriksson ja Teho Majamäki säveltävät uusia kappaleita ja seikkailevat levytettävän materiaalin parissa kevät-kesän 2014. Ensimmäinen albumi äänitetään heinäkuussa Taalintehtaalla, Kemiönsaarella.

Duon ensilevytys julkaistaan keväällä 2015 ja Norpasissa kuullaan materiaalia tulevalta levyltä.

Radiopuhelimet on instituutio. Se on aina samanlainen, mutta sillä on aina jotain freesiä tarjolla. 80-luvun lopusta asti toiminut yhtye on miehistönvaihdoksista huolimatta tahkonut itselleen oman paikan Suomen musiikkikentältä ja toiminut samalla inspiraationa lukuisille nuoremmille yrittäjille.

Yhtye on myös siinä mielessä merkittävä, että se on ensimmäisiä kotimaisia TSI-kulttuurista kumpuavia yhtyeitä, jotka ovat tehneet selvää pesäeroa punkskenen dogmeihin. Se on valinnut nimensäkin siten, ettei sen perusteella voisi vetää johtopäätöksiä sen musiikista tai yhtyeestä itsestään. Tärkeämpää kuin julistukset tai poliittiset asenteet, on itse musiikki ja sillä saralla on Radiopuhelimet aina täyttänyt lupauksensa. Yhtye on aina onnistunut myös hämmentämään kuulijoitaan uusiutumisellaan, vaikka se on aina pitänyt perusolemuksensa läsnä. Kertoohan yhtye itsekin tunnusmerkkinsä olevan aggressiivisuuden lisäksi vahva rytmipohja ja omaperäiset sanoitukset.

Kuunnelkaa itse vaikka sellaisia klassikkoalbumeita kuten kulmikkasti nykivä Jäämeri, psykedelinen rytmivyöry Hiljaista tai tylysti rokkaava muutaman vuoden takainen Radiopuhelimet rakastaa sinua. Viimeisin Radiopuhelimien levytys on akustisilla soittimilla esitetty Ei Kenenkään Maa, joka keräsi fanien keskuudesta lähes pelkkää suitsutusta.

Radiopuhelimet on ensiluokkainen livebändi, jonka räjähtävä lavasoitto ei takuulla jätä ketään kylmäksi.

Percussionisten och multiinstrumentalisten Teho Majamäki och saxofonisten Linda Fredriksson har bildat en ny duo. Teho har en historia i Ismo Alankos och Johanna Kurkelas orkestrar, och Linda i trion Mopo, Ricky-Tick Big Band och The Northern Governors.

De två musikerna träffades för fyra år sedan när tanzaniern Andrew Ashibas album spelades in. Samarbetet löpte så pass bra att duon började utföra olika slags musikaliska experiment samtidigt som man komponerade ny, levande musik till den ryska trettiotalsfilmen Entusiasm.

Liveackompanjemanget blev en succé som bäddade för fortsatt samarbete. ”Samarbetsidén byggde på en stark intuitiv känsla att det skulle bli intressant att jobba ihop. Vi hade båda på varsitt håll beundrat varandras verk, musik, musikerskap och scenenergi.” berättar Linda.

Duons musik - ofta rik på ytterligheter – varierar till sin stil mellan gladjazz, noise och olika ljudlandskap.

Linda spelar saxofon, flöjt, slagverk, bas och olika lekinstrument, medan Teho dessutom spelar vibrafon, slagverk, reseorgel, byggrör och kalimba. Även självbyggda instrument används. ”Den här är en duo som inte kategoriserar sig själv till någon genre, och där alla experiment och påhitt är möjliga. Bägge parter får fritt pröva på och förverkliga sina musikaliska idéer.” beskriver Teho det som.

Linda och Teho komponerar nya stycken och spelar in nytt material under våren och sommaren 2014. Det första albumet, som släpps nästa vår, spelades in i Dalsbruk på Kimitoön i juli. Duon berättar att de kommer att framföra material från albumet under Norpas.

13

Joel Kupiainen

Radiopuhelimet är en institution - en sådan som är sig lik, men som ändå alltid har något fräscht att komma med. Sedan starten i slutet av 80 – talet har bandet förtjänat sin plats på den finska musikscenen trots några manskapsbyten, och har fungerat som inspiration för ett otal yngre aspiranter.

Det som gör Radiopuhelimet speciellt är att det tillhör de första banden som fick sin början från TSI-kulturen (”Tee Se Itse” = Gör det själv) och som tydligt velat avskilja sig från punkens dogmer. Även namnet Radiopuhelimet (Radiotelefonerna) är sådant att det inte går att dra några slutsatser angående musikstilen eller själva bandet från det. Här prioriteras själva musiken framom deklarationer eller politiska attityder - ett löfte man infriat sedan starten. Vad fräschören gäller har man förvisso lyckats röra om i åhörarskaran, men utan att ge avkall på det egna, grundläggande synsättet. Bandet själv profilerar sig som aggressivt, med en kraftig rytmisk grund och med särpräglad lyrik.

Det är bara att själv lyssna på klassiska album såsom den kantigt ryckiga ”Jäämeri” (Ishavet), den psykedeliska rytmlavinen ”Hiljaista” (Stilla) eller den bryskt rockande ”Radiopuhelimet rakastaa sinua” (Radiopuhelimet älskar dig), som spelades in för några år sedan. Den senaste inspelningen är den akustiska ”Ei Kenenkän Maa” (Ingenmansland), som togs väl emot bland fansen.

Radiopuhelimet är ett förstklassigt liveband, vars explosiva uttryck garanterat inte lämnar någon oberörd.

Joel Kupiainen

Festival

22.-24.8.2014

Pe La 22.8. 23.8.

Matka musiikin ja valokuvien keralla syvälle Suomeen tekemään kysymyksiä, joihin ehkä ei koskaan löydy vastauksia: Kuinka se Suomi putos puusta? Kuka teki huorin? Ja ihminen, mikä se on?

Kun Suomi putos puusta 19.15 Bio Pony Liput 20€/23€

Ismo Alanko Pekka Turunen Jussi Jaakonaho __

Laulaja ja kitaristi Martín Alvarado aloittaa illan argetiinalaisen tangon tulkinnoilla , Mikko Helniuksen bandeonin ja Pentti Hildénin kitaran säestämänä. Etelän kuumuudesta imeydytään gospelhenkevään pohjoiseen bluesiin saamelaisen Wimme Saaren joiun ja Tapani Rinteen bassoklarinetin kumeuden yhtyessä.

Illan viimeistelee Rautala, jossa soivat myös moottorit. Samuli Kosmisen ja Teho Majamäen johdolla toteutetun teoksen solisteina toimivat PMMP:n laulajana tunnettu Paula Vesala, jouhikkomestari ja runonlaulaja Pekko Käppi sekä jazzsaksofonisti Linda Fredriksson.

Perjantain iltakonsertti 20.00 Verstas Liput 25€/27€

Martin Alvarado (arg) Mikko Helenius Pentti Hildén Wimme Saari & Tapani Rinne feat Tuomas Norvio RAUTALA – Paula Vesala Samuli Kosminen Pekko Käppi Teho Majamäki Linda Fredriksson

Elokuvia 11.00 Bio Pony Runoitse teitse: J. Kareliuksen ohjaamia lyhytelokuvia. Panun kirous, Riitti, 1918, Back in the USSR, Kone Machine 12.30 Bio Pony Eespäin! … Siksi Taalintehtaasta tuli niin punainen 1999, 57 min, ruotsi/suomi Ennen elokuvaa esiintyy Marko Säärelä. Liput 5€.

Torilla tapahtuu 11 –14.00 Tori

Klovni Laura Rämä Yrjänä Sauros Heidi von Wright __

Kun Suomi putos puusta 14.00 Bio Pony Liput 20€/23€

Ismo Alanko Pekka Turunen Jussi Jaakonaho __

Musiikkia ja taikatemppuja 14–17.00 Propeller gallaria

El Telonero Pere Rafart Sticky Handles Ilkka Hautala & Repe Ahlfors __

Runotyöpaja 14.00 Propeller Gallerian terassi Ilkka Hautala ja Vili Korkkula

14

Silmänkääntötemppuja 16.30 Takkirautavalimo Liput 5€

El Telonero Pere Rafart __

Kinokonsertti Noita 17.30 Bio Pony 1922, K16, 109 min, ruotsi/englanti Säestys Janne Storm ja Tero Holopainen. Liput 7€. __

Lauantain iltakonsertti 19.00 Verstas konsertti alkaa n. 19.30 Liput 25€/27€

Löytölapset Teho Majamäki & Linda Fredriksson Niño de Elche & Raúl Cantizano (es) Radiopuhelimet Klovinin nenä on täynnä itkua ja naurua. Isonenä saattaa tarvita apuasi. Lavalta kajahtaa muun muassa aiemmilla festivaaleilla tutuksi tullut saurofoni ja muita yllättäviä säveliä sekä runonlausuntaa.

Seinämaalausta torin laidalla tekee Johanna Turunen.

Tanskalaisohjaaja Benjamin Christensenin ruotsalainen kauhuelokuva noituudesta kautta aikojen pohjautuu ohjaajan tutkimuksiin noitavainoista.

Löytölasten laulaja-harpunsoittaja Salla Hakkolan säveltämät ja sanoittamat impressiot vievät kuulijan sangen omaperäiseen maailmaan. Teho Majamäki ja Linda Fredriksson pitävät ensimmäisen yhteisen levynsä debyytikonsertin.

Flamencolaulaja, El Niño de Elche, Sevillasta, puolestaan ravistelee Flamencon kenttää yhdistämällä uskaliaasti uutta ja vanhaa. Kliimaksiin vie lopuksi oululainen täyttä rockia soittava kulttibändi Radiopuhelimet.

Oheisohjelma 9–16.00 Propeller gallaria Tähtipajan Silittämö Hoitoja ja sielun silittelyä __ Valoinstallaatio Magi Viljasen valoinstallaatio herättää illan pimentyessä henkiin Taalitehtaan historiaa Potretteja Bio Ponyn takana Oriol Hernandolla (Es) on jättimäinen pahvilaatikkokamera ja laboratorio, jossa Norpas vieraat ikuistuvat paperinegatiiveille.

Klovinihahmo Kuula Laura Rämän klovnihahmo Kuula vatkaa lanteitaan lauantaiiltana Taalintehtaan kujilla sekä festivaaliklubilla. Tule ja vatkaa mukana.

Miss Katastrofi Muovipussihelmat liehuvat kun katastrofi kulkee!

Festival

Su 24.8.

Työpaja

Pois piirtämisen pelosta! työpaja 9.30–12.30 Propeller galleria Liput 7€ __

Taiteilijaelokuvien ensi-iltoja

11.30 Bio Pony Marianne (Iina Terho) Finska på svenska (Ville Tanttu) Liput 5€ __ Masung-lammen luonnonnäyttämö täyttyy nuorten taiteilijoiden monologeista, sooloista ja musiikista.

Matkaan johdattaa metsämiimikko Anna Böhm.

Anniina Piiparinen pui irti päästämisen probleemaa.

Eevi Tolvanen on liikkeineen läsnä. Diego Garrido Sanz ja Ville Kabrelin herättävät henkiin Pablo Nerudan tekstejä, musiikkia, ääntä ja valoa.

Orkesteri Emilia Tuovila ja Väijytys tähtää niittipyssyllä sydämeen. Folksävytteisissä naulitsevien lyyrikoiden ympärille kietoutuvissa kappaleissa kuuluvat lattarirytmit ja punk-asenne. Norpas festivaaleilla akustiseen kokoonpanoon kuuluvat Emilia Tuovila (laulu ja kitara), Anni Swahn (viulu) ja Topi Patjas (cajon).

Ritual de mis piernas luontopolku 13–14.30 Masuuni __

Keittokonsertti 15.00 Lalla Vinde Keittoa ja yllätysesiintyjiä Liput 7€

22.-24.8.2014

Konserttiliput ---Kun Suomi putos puusta Perjantai 22.8.2014, Bio Pony klo 19.15 : Liput 20 €(ennakko) / 23 € (ovelta)

Verstaan perjantain iltakonsertti Perjantai 22.8.2014, Verstas klo 20 : Liput 25€ (ennakko) / 27€ (ovelta) Verstaan lauantain iltakonsertti Lauantai 23.8.2014, Verstas klo 19 : Liput 25€ (ennakko) / 27€ (ovelta) Verstas-lippu Sisältää perjantain ja lauantain Verstaan iltakonsertit: 45 € HUOM! ---Ryhmävaraukset osoitteeseen: ktiainen(a)gmail.com Ennakkolippujen myynti Piletissä loppuu tapahtumaa edeltävänä päivänä klo 23:00. Mahdolliset jäljelle jääneet liput myydään festivaalin infopisteeltä tai tapahtuman ovelta.

Ostamalla lippusi ajoissa varmistat pääsysi haluamiisi esityksiin!

Huom, erityisesti Bio Ponyssa vain rajattu määrä paikkoja!

Taalintehtaalla lippuja voi ostaa festivaalin infopisteestä (Stallscafe, Tallinmäentie 1) festivaalin aikana perjantaina 18-20 ja lauantaina 11-20 sekä Verstaalta puoli tuntia ennen iltakonserttien alkua.

LIPPUJEN MYYNTI: ---Luckan Kimito Engelsbyntie 8 (Villa Lande) 25700 Kemiö 8raita Yliopistonkatu 11b 20100 Turku, Puh. 02-469 5004 (Maksu toistaiseksi vain käteisellä.)

Luckan i Åbo Aurakatu 1 B 20100 Turku Puh. 02-233 1986 (Maksu toistaiseksi vain käteisellä.)

LippuRex Mannerheimintie 22-24 00100 Helsinki Luckan i huvudstadsregionen r.f.

Simonkatu 8 00100 Helsinki

15

Majoitus ---Leirintäalue Taalintehtaalla on uusi pieni leirintäalue urheilukentän laidalla.

Labbnäsin Lomakoti Dragsfjärd, puh. 02-424 637 Noin 5 min ajomatka Talintehtaalta. www.labbnas.fi Hostel Panget, Kulla, Dragsfjärd, puh. 02- 424 553 Noin 5 min ajomatka Talintehtaalta. www.panget.fi Ceracon, Sapelitie 8, Taalintehdas, puh. 040 7711 648 www.ceracon.fi/ceracon/ Muut majoitusmahdollisuudet: www.visitkimitoon.fi/fi/yovy Kotimajoitus Tiedustele villaitinen@gmail.com Kristiina 050 486 79 86 Ville 040 77 000 65 Voit tulla festivaaleille myös omalla veneellä. Taalintehtaalta löytyy viihtyisä vierassatama.

Ravintolat ---Verstaan iltatilaisuuksissa: Saaren oma osuuskunta Lalla Vinde myy pientä purtavaa ja virvokkeita. Myynnissä myös olutta ja siideriä.

Ravintola Strandhotellet Aivan tapahtumapaikkojen lähellä. www.strandhotellet.fi Ravintola Portside Aivan Bio Ponyn vieressä. www.portside.fi Rosala Handelsbod www.rosalahandelsbod.fi Kaffemoster Kahvila Taalintehtaan torin laidalla.

Grill RS-Grill Grilli/kioski B-oikeuksilla kivenheiton päässä festivaalialueelta Muuta Kemiönsaarelta www.visitkimitoon.fi/fi/syo

Voit tukea festivaalia myös liittymällä Norpas ryn jäseneksi.

Jäsenmaksu on 5 € Tili: FI14 5550 0720 0322 52.

Kirjoita tiedoiteosaan nimesi, osoitteesi ja e-meilisi. Tiedossa jäsenetuja..

Festival

LA 23.8.

Iltakonsertti alkaen klo 19 Verstas Niño de Elche Raúl Cantizano (es)

22.-24.8.2014

Paco, tämä on ensimmäinen kerta kun esiinnytte Suomessa. Kertoisitko alkuun lyhyesti, keitä te oikein olette ja mitä te teette Raúlin kanssa?

Me olemme laulaja ja kitaristi, jotka näkevät flamencon aika paljon laajemmin kuin se yleensä käsitetään, yritämmme olla jäämättä kiinni rakenteisiin, tyyleihin, joita pidetään perinteisinä. Teemme musiikkia ja kokeilemme, vailla varsinaisia muodollisia päämääriä, teemme aina sen mukaan, mitä tahdomme sanoa.

Sanomasta päästyäni, olen nähnyt sinun laulavan ja soittavan kitaraa, ja olen nähnyt, että tunnet flamencoperinteen perinpohjaisesti. Mitä oman kulttuurisi perintö sinulle merkitsee?

Siinä ovat tietenkin vahvasti läsnä muistot, vaikutelmat. Jos perinne rajoittaa ja velvoittaa, se ei kiinnosta minua millään tavalla. Mutta jos perinnettä käyttää niin, että se luo yhteyksiä, luo erilaisia ilmaisumuotoja, siitä tulee koko taiteellisen toiminnan perusta.

Esiinnytte Norpaksessa, jota on kutsuttu ”vapaan populäärikulttuurin festivaaliksi”. Tämähän on aika hankala ja jokseenkin epäselvä määritelmä. Mutta tiedän, että sinä olet toiminut populäärikulttuurin ja vapaan kulttuurin parissa.

Mitä tämä termi ”vapaa kulttuuri” oikein merkitsee?

Nykyään tätä termiä käytetään lähinnä taistelussa tekijänoikeusjärjestöjen ylilyöntejä vastaan. Minusta sanan ’kulttuuri’ pitäisi jo itsessään pitää sisällään sanan ’vapaus’, ilman että sitä pitäisi mitenkään painottaa, koska kulttuurin yksityistäminen käy sitä itseään vastaan. Tämä on epäilemättä aikamme taiteen poliittisimpia kysymyksiä.

Esityksesi ovat melkein aina erilaisia, ja ne ammentavat erilaisista taiteilijoista, kuten Miguel Hernandezista, T.S. Eliotista, maalari Francis Baconista, nykyrunoilija Antonio Orihuelasta... Onko näillä jotain tekemistä keskenään?

Yhteinen nimittäjä on tullut esiin silloin, kun olen yrittänyt elää heidän töidensä kautta. Teemat, tekemisen tapa, tyyli, poliittinen tausta, luomisprosessin ymmärtäminen, kaikki tämä... Olen yrittänyt ymmärtää näiden kautta asioita, jotka menevät hyvän tai huonon maun tuolle puolen. Asioita jotka kaikki tunnemme, mutta jotka monesti ovat selittämättömiä.

Festivaalillamme ei ole selkeää tyylisuuntaa. Ohjelmaan mahtuu kaikenlaista. Tämä on hiukan ongelmallistakin. Jos kaikki käy, millään ei ole arvoa. Voisimme sanoa, että ohjelmaamme mahtuu kaikenlaista ’hyvää musiikkia’, mutta tämä olisi kyllä aika ylimielistä, eikä lainkaan avointa. Sinä kun nyt olet taiteilija, joka ketterästi liikkuu tyylilajista toiseen, mitä olet mieltä, onko musiikin lajityyppeihin jaottelussa mitään järkeä?

Minua ei sinänsä kiinnosta genrestä toiseen hyppiminen. En sävellä musiikkityyliä silmällä pitäen, erilaiset tyylilajit ovat minulle vain apuna siinä, mitä kulloinkin haluankin sanoa. Tämä maailma, jossa kaikkeen lyödään etiketit... sitä vastaan pitää taistella.

Olen nähnyt sinut esiintymässä kolme kertaa Barcelonassa. Joka kerralla esitys oli aivan jotain muuta, mitä odotin. Ensimmäisellä kerralla lauloit nykytanssijoiden seurassa, siinä oli breakdanceakin seassa, sinä lauloit ja samalla osallistuit tanssiin, olit laulava osa koreografiaa. Toisen kerran näin sinut Raúlin kanssa aika uskomattomassa esityksessä, joka yhdisti performanssia, hardcorea ja perinteistä flamencoa. Kolmas kerta oli jonkinlaista poliittista provokaatiota Macba -museon modernille, fiinille yleisölle. Kaikissa näissä oli kuitenkin flamenco kovasti läsnä.

Voiko flamencon puitteissa tehdä mitä vaan? Tuleeko sinulle tehdessä usein rajoja vastaan?

Se, ovatko tekemiseni flamencoa vai eivät, ei ole kiinnostanut minua pitkään aikaan. Kaikissa näissä esityksissä flamenco on tavalla tai toisella esillä, koska se kuuluu minuun, siihen, mitä olen elämässäni oppinut. Voi olla, että esityksissäni on viittauksia myös minimalismiin, metalliin tai psykedeeliseen rockiin.

Tärkeintä minulle on, että muiden tyylisuuntien avulla olen voinut muuttaa flamencon itselleni todella mielekkääksi ilmaisumuodoksi.

16

Populäärikulttuurin festivaalina haluaisimme ajatella, että ”populääri” ei ole vain sitä, että joku Shakira laulaa kesähittiä ja heiluttaa persettään, eikä myöskään ”korkeakulttuuri” tarkoita vain klassisia yläluokkaisia rientoja.

Mitä nykyajan populäärikulttuuri sinulle merkitsee? Voiko sen kautta päästä yhtä pitkälle ihmismielen syvyyksiin kuin joidenkin Bachin fuugien tai John Donnen laulujen kautta?

Jokaista sanaa tai käsitettä voi ymmärtää ja tulkita laajemmin kuin vain sen virallisessa merkityksessä. Minulle populääri on sitä, mikä kuuluu tietyn yhteiskunnallisen ryhmän yhteisiin mielikuviin ja mielikuvitukseen. Sillä ei ole merkitystä, ketkä tämän ryhmän muodostavat.

Populäärikulttuuri on jotain, mihin kaikilla pitää olla pääsy, oli se sitten hyvää tai huonoa taidetta.

Taiteellasi on vahva sosiaalinen omatunto. Olet ottanut osaa esimerkiksi Espanjassa niin surullisen usein tapahtuviin asunnoistahäätöihin, olet ollut häädöissä paikalla, protestoinut laulaen. Voimmeko tehdä taiteella jotain konkreettista? Onko tekemisillämme mitään merkitystä? Onko taiteellasi jotain tekemistä sen kanssa, miten ylipäänsä elät?

Se, että elämme itse paholaisen sisällä, johtaa yhteiskunnalliseen skitsofreniaan, jota ei ole helppo käsitellä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että yrittäessäni kehittyä taiteilijana on elämäni kehittynyt siinä sivussa mukana, taide ja elämä ovat aika lailla erottamattomia, jos on itselleen vähänkin uskollinen. Kaikki radikaali toiminta, jossa vaikeat kysymykset otetaan pöydälle ja konkretisoidaan on tervetullutta, mutta tämän ei pidä antaa hämätä meitä: ei pidä uskoa, että asiat hoituvat parhain päin vain näpertelemällä hyviä tekoja.

Viime vuoden vieraamme, laulaja Andrew Ashimba Tansaniasta selitti, että hänen laulunsa sanat kertovat vaikkapa siitä, kun syö pilaantunutta ruokaa, ja kuinka mahaan sattuu sen jälkeen. Sehän on täyttä arkipäivää sielläpäin, ihmisiä kuolee pilaantuneeseen ruokaan. Länsimaalaiselle laulajalle tuskin tulisi mieleen kirjoittaa tekstejä tuosta aiheesta. Mistä sinun laulusi kertovat?

Käytän usein tekstejä, joiden sanoma on aika yksiselitteinen. Kun sitten työstän niitä performanssin tai aktivismin kautta, yritän luoda niihin toisenlaista näkökulmaa. Siten se, mitä kerron, muuttuu muuksi, saa toisen merkityksen, riippuu vähän yleisönkin tulkinnasta. Tekstien sanoma ja niiden esittäminen ovat kaksi eri asiaa, jotka molemmat kiinnostavat minua.

Mitkä ovat tärkeimmät musiikilliset vaikutteesi?

Ensisijaisesti flamenco, se on minun maailmani, jonka rajat ymmärrän aika vapaasti. Minimalismi ja serialismi ovat aina kiinnostaneet minua, samoin futuristinen ja elektroninen musiikki. Metalli ja konemetalli ovat olleet minulle tärkeitä inspiraation lähteitä. Muita ”musiikillisia” vaikutteita voi sanoa olevan ne taiteelliset lähestymistavat, joita esimerkiksi performanssissa tai nykytaiteessa käytetään.

Tulet Euroopan toisesta reunasta tänne pohjoiseen. Suomella ja Espanjalla on molemmilla ollut joitain vaikeuksia samaistua keski-eurooppalaiseen identiteettiin, Euroopan unioniin, ja maiden historialliset juuret ovat pitkälti muualla. Onko Espanja, niin kuin siellä tavataan leikillään sanoa, osa Afrikkaa?

En minä usko tähän Euroopan unioniin, mutta en myöskään kannata nykyistä käsitettä ”Espanja”. Riippuu siitä, missä päin maata on, se voi olla enemmän tai vähemmän Afrikan kaltainen. Andalusia on lähellä Pohjois-Afrikkaa, ja osa sen historiaa.

Joka tapauksessa ymmärrän identiteetin niin, että se muuttuu sosiopoliittisten olosuhteiden mukaan. Ei se ole mikään ikiaikainen käsite.

Festival

Paco, ni uppträder för första gången i Finland. Kan du först berätta vilka ni är och vad det är ni gör tillsammans med Raúl?

Vi är en sångare och en gitarrist som båda betraktar flamencon ur ett bredare perspektiv än vad som i allmänhet är brukligt. Vi försöker undvika att fastna i strukturer och stilar som anses vara traditionella.

I vår musik prövar vi oss fram utan egentliga målsättningar, och formar oss efter vårt budskap.

Ni uppträder på Norpas, som kallats ”den fria populärkulturens festival”. Det här är ju något av en krånglig och diffus definition, men jag vet att du har varit verksam inom populärkultur och fri kultur.

Vad innebär termen ”fri kultur” egentligen?

Nuförtiden används den närmast i kampen mot upphovsrättsorganisationernas excesser. Enligt min uppfattning borde ordet ”kultur” osökt innefatta ordet ”frihet”, utan att kopplingen över huvud taget ska behöva markeras. En privatisering av kulturutbudet kommer att motverka sig själv. Detta är otvivelaktigt den mest politiska frågan inom konsten i vår tid.

Jag har tre gånger sett dig uppträda i Barcelona. Varje gång var uppförandet något annat än jag väntat mig.

Den första gången sjöng du bland moderna dansare – även breakdance ingick – och deltog i dansen, så att du blev en sjungande del av koreografin. Den andra gången såg jag dig tillsammans med Raúl i ett uppförande som förenade performance, hardcore och traditionell flamenco.

Den tredje gången handlade om någon form av politisk provokation inför en modern, högdragen publik utanför Macba – muséet. Flamencon var ständigt närvarande i alla tre

fallen. Går det att göra vad som helst inom flamencons ramar? Känns de ofta för snäva under din kreativa process?

Jag har inte på länge intresserat mig för om mina alster är flamenco eller inte. Flamencon är på ett eller annat sätt närvarande i de här uppförandena för att den är en del av mig och det jag lärt mig under mitt liv. Det kan hända att mina uppföranden även har antydningar av minimalism, hårdrock eller psykedelisk rock. Det viktigaste för mig är att jag med hjälp av olika stilar kunnat göra flamencon till en meningsfull uttrycksform för mig själv.

Som sagt har jag sett dig sjunga och spela gitarr, och fått bevittna dina djupgående kunskaper i flamencotraditionen. Vad betyder ditt kulturarv för dig?

Minnen och intryck är förstås starkt närvarande, men om traditionen binder och begränsar mig är jag inte intresserad av den på något vis. Å andra sidan kan traditionen utgöra en grund för den konstnärliga verksamheten om man använder den till att skapa nya sammanhang och uttryck.

Dina uppföranden varierar nästan alltid, och bygger på konstnärlig produktion av bland annat Miguel Hernandez, T.S. Eliot, målaren Francis Bacon, den samtida poeten Antonio Orihuela… Har dessa något samband sinsemellan?

Den gemensamma nämnaren har kommit upp i dagen när jag försökt leva genom deras verk. Tematiken, förverkligandet, stilen, den politiska bakgrunden, skapandeprocessens förståelse, allt det här… Genom de här elementen har jag försökt förstå saker som överskrider gränsen för god eller dålig smak. Det kan handla om självklara saker vi inte ifrågasätter, men som många gånger är oförklarliga.

22.-24.8.2014

Vår festival har ingen klar stil. Allt möjligt ryms med i programmet.

Det här kan även vara problematiskt. Om allt duger, har inget något mervärde. Därför kunde man säga att allsorts ”bra musik” ryms med, men det låter rätt arrogant och ingalunda öppet eller fritt. Du är en konstnär som rör sig fritt mellan stilarna; anser du att det är någon idé att kategorisera musiken?

Genrehopp är inget självändamål för mig. Jag har ingen förutbestämd stil i åtanke när jag komponerar, utan genrerna använder jag för att stöda det jag vill få sagt. Vår värld, där allt ska ha ett namn eller en etikett… vi måste motarbeta sådant.

Vi skulle vilja se, att ordet ”populär” i ordet populärkulturfestival inte nödvändigtvis betyder bara det att en Shakira sjunger sommarlåtar och viftar på aktern, eller att ordet ”högkultur” skulle motsvara den stereotypa sinnebilden av underhållning för överklassen. Vad betyder populärkultur för dig? Går det lika bra att nå en människas innersta med populärkultur som med Bachs fugor eller John Donnes sånger?

Varje ord eller begrepp går att uppfatta eller tolka på ett bredare plan än såsom ordboken föreskriver. Jag uppfattar ”populär” som de gemensamma föreställningar och sinnebilder som tillhör en viss samhällsgrupp.

Det spelar ingen roll vilka individer det är som bildar gruppen. Alla ska ha tillträde till populärkultur, oavsett om det handlar om bra eller dålig konst.

17

Din konst har ett starkt socialt samvete. Du har exempelvis deltagit i bostadsvräkningarna, som så sorgligt ofta förekommer i Spanien, genom att vara på plats och protestera sjungande. Kan vi åstadkomma något konkret med konst? Har våra handlingar någon betydelse? Har din konst något med din livsföring att göra?

Det att vi lever innanför självaste djävulen leder till samhällelig schizofreni, vilket inte är lätt att bearbeta.

För min egen del kan jag säga att min strävan efter konstnärlig utveckling stött min utveckling som person.

Strängt taget är konsten och livet oskiljbara. All radikal verksamhet, som lyfter fram och konkretiserar svåra frågor är välkommen, men det är en chimär att intala sig att allt blir bra endast genom oansenligt små, goda gärningar.

Tanzaniern och sångaren Andrew Ashimba, som uppträdde på festivalen i fjol, förklarade att hans sånglyrik bland annat kan handla om att äta skämd mat, och hur det efteråt gör ont i magen. Det är vardagligt där i trakten: människor dör för att de ätit skämd mat. En västerländsk sångare skulle knappast komma på att skriva en sång om ämnet. Vad handlar dina sånger om?

Jag använder mig ofta av texter med ett entydigt budskap. Sedan försöker jag finna nya infallsvinklar till dem, när jag lägger fram dem genom en performance eller genom aktivism. På så sätt kan det jag berättar förvandlas till något annat och få en ny betydelse – beroende på hur publiken tolkar det. Texternas budskap och framförandet av dem är två vitt skilda saker, som båda intresserar mig.

Vilka är dina viktigaste musikaliska influenser?

I första hand är det flamencon, den är min värld – en värld vars gränser jag upplever som ganska fria. Jag har alltid varit intresserad av minimalism och serialism, liksom av futuristisk och elektronisk musik. Hårdrock och techno metal har varit viktiga inspirationskällor för mig. Jag har också tagit ”musikaliska” intryck från sådana konstnärliga angreppssätt som används inom performance och nutidskonst.

Du har kommit hit till norr från ett annat hörn av Europa. Både Finland och Spanien har haft vissa svårigheter att identifiera sig med Mellaneuropa och EU, och båda har en historia som till stor del finns på annat håll. Är Spanien, som man skämtsamt brukar säga där, en del av Afrika?

Jag tror inte på denna Europeiska union, men är heller ingen anhängare av det nuvarande begreppet ”Spanien”. Allt hänger på var någonstans i landet man befinner sig, vissa delar är mer lik Afrika än andra. Andalusien ligger nära Nordafrika, och är en del av dess historia. I vilket fall som helst upplever jag identitetsfrågan så, att den förändras parallellt med de sociopolitiska omständigheterna. Det handlar inte om ett statiskt begrepp.

Festival

22.-24.8.2014

LA 23.8.

Iltakonsertti alkaen klo 19 Verstas Löytölapset

Artikkeli perustuu lainauksenomaisesti muistiinpanoihin, jotka syntyivät kahvilassa, keskustelussa, kesäkuisena aamuna Löytölapset-yhtyeen laulajan Salla Hakkolan kanssa. Keskustelussa käytiin läpi ”Homo Ludens” levyn lauluja ja puhuttiin niistä esiin nousevia aiheita. Kursivoidut osat tekstiä ovat suoria lainauksia keskustelussa esiintulleiden laulujen sanoituksista. Kaikki laulujen sanoitukset ovat Sallan käsialaa.

Artikeln bygger på anteckningar som gjordes i ett café under en diskussion med Löytölapset-gruppens sångare Salla Hakkola. Diskussionen handlade om Homo Ludens – albumets sånger och tematik. De kursiverade delarna av texten (översatta till svenska) är direkta citat ur sångtexter som avhandlades. Alla sångtexter är skrivna av Salla.

Löytömatkalla ihmiseen Korppi. Vanha, viisas. Sanansaattaja.

Muodonmuuttaja. Leikkivä musta.

Matkanjohtaja.

Puutalo, puutarha. Rantaan juoksevat lapset helähtävät mustina lintuina tuuleen. Muistojen häilyvyys – nostalgia.

Kokemuksen universaalisuus.

Lapsuus. Jotain yhteistä on olemassa.

Vaikutelma yhdistyy tunteisiin, syntyy uni. Unenomainen satu.

Yhteinen paikka.

Tunteet löytävät muodon vertauskuvien kautta.

Lintu joko muuttuu pelosta kiveksi.

Turvaan joka estää vapauden.

Tai kohtaa maailman. Seuraan ilonpitoa pystymättä osallistumaan.

Sade pyyhi pois ahdistus: muukalaisuus. Iloisuuden kautta, muodolla väkinäistä hymyä vastaan. Sade pesee.

Sade minut pelasta tuhoa ja pois jo karkoita turhat rupattelut, hymyt feikit, hassunhauskat seuraleikit pyyhi kasvoiltani jäinen ilme teeskenteleväinen.

JULMUUS Keijujen juhla muuttuu bakkanaaliksi.

Väkivalta ei näy ensisilmäyksellä.

Väkivallan taso on meissä kaikissa.

Yleensä se kielletään. Alkoholi on yleensä ainoa asia jolla sitä ilmennetään - kaivetaan esiin. Lopputulos on kirves polvessa tai päässä.

Japanissa populaari on äärimmäistä. Mitä vaan. Henkilökohtainen on sidottu, suljettu.

Olisiko niin, että viihteen ja todellisen kokemuksen ero on siinä, että viihde on ”välineellistetty” kokemus?

Ja viihteen tekeminen on välinneelllistetyn kokemuksen tuomista yhteiseksi.

Mitä on välineellistyminen? Se tuntuu tapahtuvan kun asia (sana, laulu, taide, ihminen) muuttuu itseisarvoisesti olemassa olevasta asiasta jonkin saavuttamisen välineeksi. Se typistää kauneuden myyntiartikkeliksi.

Se on sitä kun ei ymmärrä itse, ei tunnista omia tunteitaan, ei tunne olevansa itse keskeinen vastuullinen tekijä, vaan näkee tehtävän asian itsensä ulkopuolisena, välineenä.

Ulkoistaa vastuun. Näin kokemuksen luominen (taide) voi muuttua aseeksi - propagandaksi - joka ei pura ja käsittele väkivaltaa, vaan tuottaa ja piilottaa sitä, täten kasvattaen sen valtaa meissä ja yhteiskunnassa.

18

Eikö tämä ole mahdotonta jos valitsee kokonaisvaltaisen suhtautumisen elämään ja itseen? Niin ettei yksikään sana, ajatus, asia, ihminen, teos tai metsän puu ole ulkoinen osa kokonaisuutta – omaa ajattelua ja tekemistä. Tällöin taiteen mahdollinen potentiaali ilmenee.

Kun elämään suhtautuu erottamattomana kokonaisuutena, sisäistetty kokemus ihmisessä - joka on tuotu taiteen keinoin yhteiseksi ja syvästi ymmärretyksi - purkaa väkivaltaa ja pelkoja.

Pelkoa ja traumoja yksilöissä voi käyttää myös välineenä hyväkseen. Katso vaikka näitä kulmakioskin lehtien lööppejä. Peloissamme ollessamme väkivalta on lähellä. Kolkuttaa oveen.

Löytölapsi heilauttaa oven auki, kutsuu kauneudella ja johdattaa kädestä pitäen kohtaamaan tunteiden ja piilevien viettien hekumaa, vienoutta ja ihmeellistä kauneutta - kuten myös räävittömyyttä ja julmuutta.

Kuvaston - ennakkoasenteiden hajoaminen haastaa kohtaamaan itsensä. Yllättää itsensä selän takaa.

Löytää ehkä jotain. Älä lähemmäksi tuu tai sä saat tutustua minun todelliseen minään älä lähemmäksi tuu, tai sä joudut huomaamaan miten sattuu rakastaa painajaista ja unelmaa.

Keikka on kokonaisuus, ei sarja lauluja.

Kokonaisuuden idea yhdistettynä Löytölapsien haluun tutkia ja tuoda esiin tunteidemme ja ajattelumme piileviä värähdyksiä, synnyttää lupauksen keikasta yhteisenä kohtaamisena, matkana itseen ja kutsuna läsnäoloon. Tärkeintä ei ole levy, vaan yhteinen kokemus, jossa välittäminen ja kokemusten jakaminen tapahtuu. Kuten aikoinaan, jolloin laulu oli elävä osa yhteistä eloa ja ihmisten välisiä siteitä. Näin se oli oleellinen kanava yhdessä tutkia olemisemme mysteeriä. Kahtiajako kulttuuria esittäviin ja sitä vastaanottaviin tapahtui vasta myöhemmin.

Keikka voi olla tapa hajoittaa tätä erottelua ja tuoda yhteinen oleminen, tutkimusmatka ja kokemus takaisin kokonaisuudeksi.

Festival

På upptäcktsfärd i människan Korpen. Gammal, vis. En budbärare.

En formbytare. Lekfull i svart. En reseledare.

Ett trähus, trädgård. Barn som i sitt språng mot stranden går upp i vinden. - Likt svarta fåglar. Minnen är förgängliga. Nostalgi.

Det universella i upplevelsen. Barndom. Det finns ett gemensamt rum.

Intryck förenas med känslor, en dröm blir till. En drömlik saga. En plats för alla.

Känslor tar form genom metaforer.

Antingen förstenas fågeln av skräck.

Till en frihetsberövad trygghet. Eller också möter den livet.

Jag följer med festligheterna men förmår mig inte att delta. Regn, skölj bort mina våndor: mitt främlingskap.

Uppsluppet, i en form mot tvungna leenden. Regn renar.

Rädda mig förgör mig, regn, så du fördriver döprat, fejksmil, smålustiga sällskapslekar, skölj bort min tillgjorda min.

SKONINGSLÖSHET Älvornas bal övergår i backanal. Vid en första anblick syns inte våldet.

Våldet finns i oss alla. Oftast förnekas det. I allmänhet tar det sig uttryck genom alkoholen – när det frammanas. Resultatet är yxan i knät eller i huvudet.

Populärt är extremt i Japan. Vadsomhelst. Personligt är inbundet, tillslutet.

Kan det vara så att skillnaden mellan underhållning och verkliga upplevelser är den att underhållning är en ”objektifierad” upplevelse? Och innebär detta att den som skapar underhållning objektifierar upplevelserna till gemensamma upplevelser?

22.-24.8.2014

Vad är objektifiering? Ett objekt (ett ord, en sång, konst, en människa) objektifieras när det blir ett medel som används i syfte att uppnå ett mål. Objektifiering reducerar skönhet till en produkt.

Det går att utnyttja individens trauman och rädslor. För att inse detta räcker det med att kasta ett getöga på kvällstidningarnas löpsedlar. Våldet kommer närmare inpå oss när vi är rädda. Det knackar på vår dörr.

Det betyder att man själv inte förstår, inte uppfattar sina egna känslor, inte känner ansvar, utan upplever ett avstånd till handlingen. Outsorca ansvaret. Sålunda kan skapandet av upplevelser (konst) förvandlas till ett vapen – propaganda – som inte bearbetar och diskuterar våldet, utan producerar våld och döljer våld, så att dess makt växer.

Löytölapsi öppnar dörren, den lockar med skönhet, tar din hand och leder dig in i snårskogar av känslor och underliggande lustar – fägring – men även oanständigheter och grymheter.

Omintetgörs inte detta av att man väljer att se livet och sig själv som en helhet? Så att varje ord, tanke, sak, människa, arbete eller träd är en del av denna odelbara helhetssyn. Då uppdagas konstens möjligheter. I en värld där är allt är ett leder upplevelsen – den med konstens medel framförda – till djup och gemensam insikt som blottlägger våldet och rädslorna.

Viktigt, inte sant?

Glansbildernas – fördomarnas – sönderfall utmanar till ett möte med jaget.

Kom inte närmare, för då möter du mitt verkliga jag, kom inte närmare, för då förstår du hur det är - att älska marorna och drömmen.

Löytölapsets spelning är en helhet, inte en räcka enskilda sånger. Gruppen botaniserar ohämmat i känsloskalor och tankevärldar och bjuder in till en gemensam upplevelse – en upplevelse där gränsen mellan givande och mottagande part suddas ut.

Elegia Ovat muuttuneet pilvet kuutamon kannoilla hetkeksi vaienneet lokit meren rannoilla Ovat uupuneet tuulesta latvat puun, hennot kaislat joen suun ja simpukat piiloon painuneet helmiaarteensa mereen ovat kätkeneet Öisin katselen, miten liukuvat varjot pinnoilla seinien valkoisten yhä kuuntelen kaikuja menneiden laulujen Enää en odota koittoa aamun, kulkua tuntien niin hiljaisten ja sydämeni vuotaa verta niin, että lakanat peittyvät laineisiin punaisiin Kun ajattelen sinua.

19

Festival

Potretteja Bio Ponyn takana

Potrett bakom Bio Pony

Barcelonalainen Oriol Hernando ikuistaa jättimäisellä pahvilaatikkokamerallaan festivaalivieraita ja -taiteilijoita isoille paperinegatiiveille. Valokuvaaja esittelee laboratoriotaan ja ikivanhaa patinaa huokuvaa valokuvaustekniikkaansa Bio Ponyn takana koko festivaalin ajan.

Käy kuvauttamassa itsesi!

Oriol Hernando från Barcelona förevigar festivalbesökarna på stora pappersnegativ med sin väl tilltagna papplådskamera. Fotografen förevisar sitt laboratorium och sin gammeltidsinspirerade fotograferingsteknik bakom Bio Pony under hela festivalen. Ett tillfälle för alla linslusar!

22.-24.8.2014

20

Festival

22.-24.8.2014

21

Festival

SU 24.8.

Ritual de mis piernas klo 13–14.30 Masuuni

Ritual de mis piernas (jalkojeni rituaali) performanssissa Masung-lammen luonnonnäyttämö täyttyy nuorten taiteilijoiden monologeista, sooloista ja musiikista. Matkaan johdattaa metsämiimikko Anna Böhm.

Anniina Piiparinen pui irtipäästämisen probleemaa. Eevi Tolvanen on liikkeineen läsnä. Diego Garrido Sanz ja Ville Kabrelin herättävät henkiin Pablo Nerudan tekstejä, musiikkia, ääntä ja valoa. Väijytys tähtää niittipyssyllä sydämeen. Folksävytteisissä, naulitsevien lyriikoiden ympärille kietoutuvissa kappaleissa kuuluvat lattarirytmit sekä punk-asenne.

22.-24.8.2014

Ritual de mis piernas vie festivaaliväen sunnuntaina poikkitaiteelliselle matkalle Taalintehtaan kainaloon – veden äärelle, kostealle sammaleelle. Nyt on luvassa salaisuuksia, kertomuksia ajankulusta ja kallellaan olevasta elämästä.

Ota kengät pois ja astu osaksi metsää, maata ja yllättävää valoa.

Norpas-festivaaleilla akustiseen kokoonpanoon kuuluvat: Emilia Tuovila laulu ja kitara Anni Swahn viulu Topi Patjas cajon

Masugnsträskets naturstig förvandlas till en naturestrad under performancen Ritual de mis piernas (mina fötters ritual) med unga konstnärers monologer, solon och musik. Skogsmimikern Anna Böhm vägleder. Anna Piiparinen behandlar släppandets problematik. Eevi Toivanen närvarar med sina rörelser.

Diego Garrido Sanz och Ville Kabrelin blåser liv i Pablo Nerudas texter med musik, ljud och ljus. Väijytys träffar en rakt i hjärtat med sina folknyanserade stycken som dryper av latinorytmer, punkattityd och träffsäkra sångtexter.

Till Norpas-festivalens akustiska sammansättning hör: Emilia Tuovila sång, gitarr Anni Swahn violin Topi Patjas cajon

22

Ritual de mis piernas tar med sig festivalfolket på en tvärkonstnärlig resa genom Dalsbruks frodiga marker.

Hemligheter, berättelser om tidsfördriv och om liv på sniskan utlovas.

Ta av dig skorna och bli en del av skogen, jorden och ljuset.

Festival

Synti ja kokemus Synden och upplevelsen Oulia Adjoa-Sika Guinhouya Makkonen on teologian tutkija.

Häntä pyydettiin kirjoittamaan lehteen vapaa mietelmä synnistä.

Alkuperäinen juttu on vapaasti käännetty suomeksi.

Oulia Adjoa-Sika Guinhouya Makkonen forskar i teologi.

Skribenten blev ombedd att skriva om synd till Norpastidningen.

Tanssijan kaunis liike, hypnotisoiva ja kiihottava näky, mielen ja kehon virittyneisyys, pieni rakkauden lupaus.

Synti on moraalisen sopimuksen ja sosiaalisen normin omavaltainen rikkomus, hyökkäys auktoriteettiä ja jumalaa kohtaan. Synti on meissä, ei vain syntymästämme asti, vaan ihmiskunnan syntymästä asti. Jotkut uskovat, että voimme taistella syntiä vastaan elämällä puhdasta elämää.

Jotkut taas väittävät ettei syntiä ole olemassa, koska ei ole jumalaa, tai jumalia, joita vastaan synnin rikkomus tapahtuu, mutta on sääntöjä joita tulee seurata, jotta arvostetaan Pyhää ja säilytetään se. Viimeinen näkemys on selvästi läsnä myös nykyisessä ajattelumallissamme, vain piilossa mallistuneiden käyttäytymismalliemme kaavussa. Uskonnollisia auktoriteettejä ei enää tarvita, koska pidämme itse huolen hurskaudestamme.

Riisutaan synti. Otetaan edellisen kappaleen määritelmä synnistä ja poistetaan sana ”jumala”. Noin, ei enää uskontoa. Mutta silloin herää kysymys, voiko sitä edelleen kutsua synniksi uskonnon ulkopuolella?

Eikö se ole uskonnon käyttöön tuoma käsite, jota ei ole olemassa mallistuneessa maailmassa? Jos kutsumme sitä nimellä ”poikkeus” tai ”rikos”, muuttuuko suhteeni siihen? Muuttuko syyllisyyden, häpeän ja sosiaalisen paineen luonne? Onko häpeäni erilaista jos synnin tuomio tulee papin sijaan naapuriltani? Sen vaikutus ei katoa, syyllisyys, häpeä ja sosiaalinen paine ovat edellen läsnä.

Tällä maallistuneella yhteiskunnallamme ja sillä jota kutsumme ”uskonnolliseksi” on pitkälti samat perustukset. Niissä kummassakin on rituaaleja ja traditioita, määritelty sosiaalinen rakenne ja hierarkia, sekä erityiset käyttäytymismallit, joita sen jäsenet seuraavat pysyäkseen osana yhteisöä. Ne tavallaan peilaavat toisiaan, mutta ovat samalla erottamattomia. Esimerkiksi kummankin moraalikoodistoilla on samat psykologiset lähtökohdat, ja tästä syystä synnin aikaansaamat tunteet syyllisyydestä ja häpeästä eivät katoa, vaikka kokisimme maailman kummasta näkökulmasta tahansa.

Olen yhteiskunnan tuote. Kasvoin siinä ja se kertoo minulle jatkuvasti miten käyttäytyä. Joskus se sallii minun ottavan uhkaavasti normaa-

22.-24.8.2014

lista poikkeavan polun, mutta en voi koskaan olla varma onko tämä polku omani, vai onko se vain yhteiskunnan vaihtoehtoinen tapa olla päästämättä minusta irti. Itse asiassa yhteiskunnassa on varmasti monia poikkeavia polkuja, jotka jatkuvasti muuttuvat, sopeutuvat, ja odottavat innolla uusia tutkimusmatkailijoita. Älkää peljätkö lapset, ette tule eksymään.

Otetaan synnin määritelmästä pois vielä moraalinen sopimus, sosiaalinen normi ja auktoriteetti.

Jäljelle jää vain ”Synti on omavaltainen rikkomus, hyökkäys.” Tämä lause, vaikkakin kieliopillisesti oikein, on vapaa viitekehyksestä. Kun synti menettää maallisenkin viitekehyksensä, mitä se enään on?

Ehkä samalla tavalla kuin purimme synnin määrittävän lauseen, otimme sanat pois viitekehyksistään, poistaen niiden annetut merkitykset, voisimme purkaa ja ymmärtää laajoja toimintaamme määrittäviä käsitteitä. Yleensä isot yhteiskunnalliset käsitteet on esitetty meille hyvin monimutkaisina ja vaikeatajuisina.

Esteiden edessä emme yleensä edes yritä uppoutua niihin. Pelkäämme ehkä löytävämme jotain, mihin emme ole tottuneet. Jotain, mikä voisi luoda epämukavia ristiriitaisuuksia (itseni kanssa, ja sen kanssa mitä yhteiskunta minulta odottaa).

Mutta kuvittele, että voisimme yhdessä purkaa nämä käsitteet ja luoda niille oma merkityksemme.

Ottaa pois yksi merkitys tuolta ja viitekehys täältä, ja katsoa miltä se näyttää. Olen varma, että uusi maailma ilmenee. Se ei välttämättä ole maailma josta me pidämme, jonka kanssa olemme samaa mieltä, tai edes tunnu hyväksyttävältä, mutta se varmasti tarkoittaisi mahdollisuutta nähdä asiat toisesta näkökulmasta.

Kuvittele tanssijan liikkeet, aistillisuuden karkeus, viehätyksen voima, jonka ne saavat aikaiseksi, ja kuinka sitä on melkein mahdoton katsoa, koska se tuntuu olevan täysin ilman häpeäntuntoa. Kuvittele, että ajatus häpeästä, ja synti joka tulee sen mukana, on mahdollista purkaa.

Kun esteet on selvitetty, syyllisyydentunne, häpeä ymmärretty ja synti purettu, tämän kaiken takana voisi odottaa kokemus puhtaimmillaan kauneus ilman ennakkoluuloja.

23

Hon klär av sig. Dansösens graciösa rörelser är hypnotiserande och upphetsande; de skärper sinnena och spänner kroppen med sitt lilla kärlekslöfte.

Synd är ett egenmäktigt brott mot moraliska överenskommelser och sociala normer, ett mothugg mot auktoriteter och gud. Synden bor i oss, inte bara från vår egen födelse, utan från mänsklighetens födelse. Vissa tror, att vi kan motverka synden genom att leva ett rent liv. Några andra påstår att det inte kan finnas någon synd, eftersom det inte finns en gud eller gudar mot vilka synden sker, men att reglerna ska följas för att vi ska respektera det Heliga och sålunda bevara det. Det sistnämnda är tydligt närvarande även i vårt nuvarande sätt att tänka, visserligen dolt bakom våra sekulära handlingsmodeller.

Några religiösa auktoriteter behövs inte, eftersom vi själva bevakar vår egen fromhet.

Låt oss blottlägga synden. Vi går tillbaka till det föregående stycket, och tar bort ordet ”gud”. Sådär, nu är religionen borta. Nu vaknar frågan om synden fortfarande kan kallas synd med religionen exkluderad? Är inte detta ett begrepp som lanserats av religionen, och som upphör existera i den sekulära världen? Är mitt förhållande till begreppet ett annat om vi kallar det ”avsteg” eller ”förbrytelse”? Förändrar denna nya definition skuldkänslornas, skammens och det sociala tryckets karaktär? Är min skam av ett annat slag om det är min förvetna granne i stället för en präst som dömer ut min synd? Dess verkan försvinner inte, skuldkänslorna, skammen och det sociala trycket är fortfarande där.

Det här sekulariserade samhället och det vi kallar ”religiöst” står till stor del på samma grund. De har båda ritualer och traditioner, en klart utstakad social struktur och hierarki, samt speciella beteendemönster som dess medlemmar följer för att vara en del av samfundet. På ett sätt mäter de ständigt varandra, men är samtidigt oskiljbara. Exempelvis har bådas moralkodex samma psykologiska grundval, och på grund av det här förvinner inte skuldkänslorna och skammen som framkallas av synd, oberoende av ur vilket perspektiv vi upplever världen.

Jag är ett barn av samhället. Jag växte upp i det, och det berättar ständigt för mig hur jag ska bete mig i det.

Ibland tillåts jag ta vägar som hotfullt avviker från det normala, men jag kan aldrig vara säker på om vägen jag tagit verkligen är min, eller om den bara är ett annat sätt för samhället att hålla mig kvar? I själva verket finns det säkert många avvikande vägar att ta som ständigt förändras och anpassas, och som entusiastiskt väntar på att beträdas av nya upptäcktsresande. Så var inte rädda, barn, ni kommer inte att gå vilse.

Om jag återgår till samma mening som jag redan tog bort gud ifrån, och ytterligare tar bort moraliska överenskommelser, sociala normer och auktoriteter, lyder det som blir kvar på följande vis: ”Synd är ett egenmäktigt brott, ett mothugg.” Meningen är grammatikaliskt korrekt, men saknar referensramar. Vad är synd utan världsliga referensramar?

Tänk om vi kunde dechiffrera och förstå sådana omfattande faktorer som styr våra handlingar, såsom begreppet synd, genom att upplösa begreppens definitioner i sina beståndsdelar. – Genom att koppla loss orden från sina referensramar och ta bort deras givna betydelser.

I allmänhet presenteras stora samhälleliga koncept för oss på invecklat och svårfattligt vis. Inför sådana hinder är det lätt hänt att vi inte ens försöker fördjupa oss i dem.

Vi är rädda för att finna något vi inte är vana vid. Något som kunde skapa obekväma konflikter inom oss, och med sådant som samhället förväntar sig av oss.

Tänk om vi kunde ge begreppen innebörder som är våra egna. Att det vore möjligt att ta bort en betydelse här och en referensram där, för att se vad det blir. Om så vore fallet är jag säker på att en ny värld öppnade sig.

Kanske det inte skulle vara en värld vi gillar, som vi delar våra åsikter med, eller ens en värld som känns godtagbar, men den skulle säkert innebära en möjlighet att se saker ur ett annat perspektiv.

Tänk dig dansösens rörelser - det sinnligas brutalitet, attraktionen – nästan plågsamma att se på i sin avsaknad av skam. Tänk dig att skammen, och synden som följer med den, går att plocka ner i sina beståndsdelar. När hindren är avklarade - skuldkänslorna, skammen och synden upplösta – kunde den skira upplevelsen återstå - en skönhet utan fördomar.

Festival

SU 24.8.

Keittokonsertti klo 15 Lalla Vinde

SU 24.8.

Taitelijaelokuvien ensi-iltoja klo 11.30 Bio Pony Liput 5€

Ponnista Vinden kanssa toimintamalleja maalle

Haja-asutusalueella moni asia on toisin kuin kaupungissa. Neliöt ovat halvempia, mutta matkat pidempiä.

Omaa tilaa on paljon, mutta yhteisiä sosiaalisia tiloja vähän. Palveluita Kemiönsaarella on toistaiseksi vielä hyvin, mutta entä tulevaisuudessa?

Työpaikkojen suhteen käyrä laskee jo pahasti, eikä uusia synny ainakaan perinteisille teollisuusaloille. Sama tilanne on monella pienemmällä paikkakunnalla.

Noin kolme vuotta sitten kymmenen saarelle muuttanutta ihmistä pohti näitä asioita eri tahoilla. Energiaa, halua ja ideoita oli, mutta yksin moni asia tuntui liian suurelta tai haastavalta. Sopivien yhteensattumien ja tilaisuuteen tarttumisen ansiosta käynnistyi yhteiskunnallinen ja voittoa tavoittelematon osuuskunta Vinde, jonka tavoite on luoda, tuottaa, kehittää ja testata sosiaalisesti kestävän kehittämisen mukaisia avoimia malleja erilaisten haja-asutusalueilla olevien yhteisöjen käyttöön.

Konkreettisen alkusysäyksen toiminnalle antoi havainto siitä, että alueelta puuttuu viihtyisä julkinen tila jossa voisi viettää aikaa yhdessä muiden kanssa. Samaan aikaan kunta etsi uutta kahvilayrittäjää kylän keskusta olevaan maaseutukeskus Villa Landeen. Nykyisin osuuskunnan puheenjohtajana toimiva konseptisuunnittelija Tuomo Tammenpää ideoi kahvilalle perinteisestä poikkeavan toimintamallin ja ”fifty-fifty” -periaatteen. Toimintamallin kantava idea on kahvilan muuttaminen avoimeksi koko yhteisöä palvelevaksi paikaksi, mikä toteutuu vapaan ohjelmatarjonnan muodossa. ”Fiftyfifty” -malli ohjaa voitoista puolet takaisin kyläyhteisölle järjestämällä

22.-24.8.2014

uusia tapahtumia, kursseja tai

vaikka tarjoamalla pullakahvit koko kylälle. Toinen puoli ylijäämästä taas ohjataan itse Vinden toiminnan kehittämiseen ja uusiin kokeiluihin.

Kunta valitsi hakijoiden joukosta uudenlaista ajattelua edustavan idean kahvilayrittäjäksi ja idean ympärille saatiin koottua aktiivisten idealistien sekalainen joukko.

Tällä hetkellä jäseniä osuuskunnassa on 14. Taustaltaan jäsenet tulevat hyvin erilaisista ammateista; yksi on tulevaisuudentutkija, toinen luomupuutarhuri, kolmas valokuvaaja, neljäs psykologi jne. Ammatit ovat kuitenkin vain yksi kapea tapa määritellä osaamista, kaikilta jäseniltä on löytynyt lisäksi paljon yllättäviäkin taitoja ja tietoa, kun vain on ollut riittävästi rohkeutta ja halua jakaa osaamistaan.

Toistaiseksi Vinden suurimmat ponnistukset on tehty kahvilan ja sen toimintamallin kehittämisen eteen.

Lisäksi on kuitenkin ehditty myös auttaa Norpas festivaalia viestinnässä, järjestetty kahdesti lasten ja nuorten Upload -elokuvafestivaali, pidetty kursseja latinalaisesta tanssista idutukseen ja KaffeSvenska -kielikylpyihin sekä ehditty kertomaan kiinnostuneille ajatuksistamme maaseutuponnistimen toiminnasta ja edelleen kehittämisestä. Matka on kuitenkin kesken, ja suurimpana toiveena saada myös muita kokeilemaan ja osallistumaan avoimien mallien kehittämiseen. Yhdessä se on helpompaa, mutta myös hauskempaa.

Vinden koko tarina ja ajankohtaiset asiat löytyy osoitteesta lallavinde. fi ja luomuun / lähiruokaan keskittynneen kahvilan arjesta voi tykätä facebook.com/lallavinde Jere Rinne, Osuuskunta Vinde

Marianne

Finska på svenska

Ohjaus Iina Terho Dokumentti kemiöläisestä tanssijasta Marianne Petterssistä. Tekijä ja esiintyjä on läsnä näytöksessä.

Ohjaus Ville Tanttu Taiteilija-suunnittelija Jouko Ollikainen hullaantuminen ruotsin kieleen saa aikaan monelaisia ilmentymiä. Tekijä ja esiintyjä on läsnä näytöksessä.

En dokumentär om dansören Marianne Petters som bor på Kimitoön.

Filmmakaren och Petters närvarar.

Konstnären och designern Jouko Ollikainens förälskelse i det svenska språket tar sig uttryck på många sätt.

24

Tänk ut nya handlingsmodeller för landsbygden med Vinde.

Det är många saker som är annorlunda på landsbygden jämfört med staden. Kvadratmetrarna är billigare, men avstånden längre. Eget rum finns i överflöd, men gemensamma, sociala utrymmen är det däremot brist på. Tills vidare är Kimitoöns serviceutbud gott, men hur ser det ut i framtiden? Antalet arbetsplatser uppvisar sjunkande kurvor, och några nya arbetstillfällen är inte på kommande åtminstone till de traditionella industrierna. Läget är det samma på många andra mindre orter.

Det var frågor av det här slaget som tio personer på sina håll grunnade på för tre år sedan efter att de flyttat till ön. Energi, intresse och idéer rådde det ingen brist på, men många steg kändes för stora och för utmanande att ta på egen hand. Lösningen blev det ideella andelslaget Vinde, som startade sin verksamhet efter några lyckliga sammanträffanden och ännu fler tagna chanser.

Här arbetar man med att skapa, producera, utveckla och testa socialt hållbara öppna modeller som passar glesbygden.

Vindes verksamhet började från avsaknaden av ett gemensamt, offentligt utrymme där man kunde umgås, samtidigt som kommunen sökte en ny caféföretagare till landsbygdscentret Villa Lande. Det hela utmynnade i att kommunen valde Vindes idé med nytänk bland dem som ansökt om att ta över caféet, vilket ledde vidare till att man lyckades samla en skara aktiva idealister.

Andelslagets nuvarande ordförande, konceptplaneraren Tuomo Tammenpää tog fram en speciell handlingsmodell för caféet samtidigt som han myntade ”fifty-fifty”

SU 24.8.

Pois piirtämisen pelosta klo 9.30–12.30 Propeller galleria Liput 7€

– principen. Modellens grundtanke

går ut på att förvandla caféet till ett öppet forum som betjänar hela samfundet med fritt programutbud. ”Fifty-fifty” – modellen styr hälften av verksamhetens vinst tillbaka till bysamfundet genom tillställningar och kurser, eller exempelvis genom att bjuda på gratis kaffe med bulle åt hela byn. Den andra hälften av vinsten används till att utveckla Vindes verksamhet och till nya försök av olika slag.

För närvarande har andelslaget 14 medlemmar, vilkas yrkesbakgrund varierar från framtidsforskare, organisk trädgårdsmästare, fotograf till psykolog med mera. En persons yrke är dock endast ett snävt sätt att definiera hennes behörighet på, och alla medlemmar har i många fall överraskat varandra med sina mer dolda färdigheter och kunskaper så länge de vågat och velat ta steget ut för att dela med sig av dem.

De största ansträngningarna har tills vidare gjorts för caféet och dess handlingsmodell. Dessutom har man även hunnit bistå festivalen Norpas med kommunikationen, ordna filmfestivalen Upload för barn och unga, hålla kurser med allt från latinodans till groddodling och KaffeSvenska – språkbad. Utöver detta har man delat med sig av tankar runt landsbygdsavstampet, dess verksamhet och dess vidareutveckling. Det är en evig resa det handlar om, och medlemmarnas största önskan är att engagera nya intresserade för att tillsammans med dem pröva på och utveckla nytt. – För visst är det lättare att jobba i lag, och roligare är det också.

Bakgrunden och aktuellt om Vinde finner du på webbplatsen lallavinde.fi (mestadels på finska).

Caféet med eko- och närodlat kan du gilla på Facebook under facebook. com/lallavinde.

Jere Rinne, Vinde

Työpaja sinulle, joka olet aina halunnut piirtää, mutta et ole uskaltanut.

Max 10 henkeä. Ilmoittaudu infossa tai jouko@tahtikuviot.fi Työpajan järjestää Jouko Ollikainen & Merja Valkoinen-Hernandez ”Opettaessani kuvitustekniikoita mainosgraafikkojen koulussa, huomasin, että vain harva oppilaista piti piirtämisestä. Kokemus alakouluajalta oli antanut tunteen ”en osaa piirtää”.

Päätin unohtaa sanan piirtää ja aloimme rekisteröimme ympäristöä musteella ja rasvaliidulla pienille paperi arkeille. Tulokset olivat hämmästyttäviä. Nyt mukaan otetaan EFTtekniikka. Kurssin alussa täpätään tunnetila ”en osaa” pois. Sen jälkeen lähdetään etsimään ja löytämään”.

J.O.

Festival

22.-24.8.2014

Festaribussi Helsingistä Taalintehtaalle ja takaisin BioBussilla!

AJO-OHJE FESTIVAALEILLE

---Helsingistä: Tie nro 51 Tammisaareen ja käänny sieltä kohti Perniötä.

Perniön ABC-aseman kohdalla käänny Kemiöntielle, joka vie suoraan Taalintehtaalle. Ajoaika on noin 2 tuntia.

Salosta: Käänny Perniössä ABCaseman kohdalla oikealle ja seurataan Kemiöntietä. Ajoaika n. 50 min.

Turusta: Aja moottoritietä (E18) Helsinkiin päin ja käänny sitten Kemiön kyltin kohdalla tielle nro 181 ja jatka matkaa Kemiöön. Tullessasi T-risteykseen, käänny oikealle Dragsfjärdintielle, joka vie suoraan Taalintehtaalle. Ajoaika n. 1 tunti.

Taalintehtaalle on myö suora linjaautoyhteys Helsingistä, Salosta ja Turusta.

BioBussi on Suomen ensimmäinen pitkän matkan linja-auto joka käyttää uusiutuvaa polttoainetta. Jäteperäisen biokaasun avulla dieselin kulutusta on saatu vähennettyä 30%, kasvihuonekaasu- ja hiukkaspäästöt ovat vähentyneet samassa suhteessa.

Tavoittena on dieselin kulutuksen vähentäminen alle 50 prosenttiin mutta tämä vaatii vielä pieniä muutostöitä. BioBussia tullaan käyttämään paitsi ympäristöystävälliseen matkailuun, myös vähäpäästöisen ajoneuvotekniikan esittelyyn.

BioBussista löytyy mukavuuksia, pari pöytäryhmää, DVD- ja musiikkilaitteet, mikroaaltouuni eväitten lämmittämiseen, verkkovirta läppäreitten ja puhelinten lataamiseen, WC, kallistuvat penkit.

LA 23.8.

Silittämö, reconnection ja tapping Alkaen klo 9 Propeller gallerian yläkerta

Lähtö 22.8. klo 16:00 Helsingistä Kiasman edestä Paluu 24.8. klo 17:00 Bio Ponyn edestä Hinnat meno-paluu 15e, yhteen suuntaan 10e Tiedustelut ja varaukset villaitinen@gmail.com Start 22.8 kl 16.00 från Helsingfors, utanför Kiasma Hemfärd 24.8 kl 17.00, utanför Bio Pony Priser tur-retur: 15 euro.

Enkel biljett: 10 euro.

Bokningar och förfrågningar villaitinen@gmail.com

Silittämössä tarjotaan Jouko Ollikaisen reconnectionhoitoa. Eija Ahvo ja Venla Saartamo-Barqueron maljahieronta taas perustuu yli 5000 vuotta vanhaan Veda-menetelmään, ja rentouttaa lähestulkoon varmasti. Merja Valkonen-Hernandez puolestaan vapauttaa tapping-tekniikallaan stressistä ja aamulla usein vaanivista paniikkikohtauksista kuin akupunktio konsanaan, ilman neuloja.

25

BioBussen är den första långdistansbussen i Finland som använder förnybart bränsle. Biogasen (som utvinns ur avfall) minskar dieselförbrukningen med 30 procent, och på utsläppen i form av växthusgaser och partikelutsläpp i motsvarande grad.

Målsättningen är att minska dieselförbrukningen till mindre än 50 procent, men detta kräver en del fortsatta ombyggnadsarbeten. BioBussen används till miljövänliga resor, men även till att förevisa utsläppsfattig fordonsteknik.

BioBussen har två bordgrupper, DVD- och ljudanläggning, mikrovågsugn, nätström för laddning av laptopar och telefoner, toalett, justerbara bänkar och andra bekvämligheter.

Festival

22.-24.8.2014

strandhotellet RESTAURANG

RAVINTOLA

Välkommen till Dalsbruk, njuta av god mat, berömda pizzor i avslappnad atmosfär

0400 481028

Tervetuloa Taalintehtaalle, nauttimaan hyvästä ruoasta, kuuluisista pizzoista ja rennosta ilmapiiristä Öppethålningtiderna i juni – augusti Aukioloajat kesä - elokuu: Må - Fre: 10:00 - 24:00 Ma - Pe: 10:00 - 24:00 Lö: 12:00 - 24:00 La: 12:00 - 24:00 Sö: 13:00 - 22:00 Su: 13:00 - 22:00

TAKE AWAY

www.strandhotellet.fi

Kaffemoster

TAKE AWAY

Kahvia, teetä, virvokkeita, leivoksia ja päivän juorut Kaffe, te, läsk, bakelser och dagens skvallren

Torin laidalla – Invid torget Avoinna Norpaksen aikaan Öppen i Norpas tiden

26

Festival

22.-24.8.2014

propeller.gallery NYKYTAITEEN GALLERIA-KAUPPA : GALLERI-BUTIK FÖR NUTIDSKONST

Lounaissuomalaisen lahjakkuuden puolesta!

Stöder kreativa löften i sydvästra Finland!

AVOINNA 1.6.–15.9. 2014 ÖPPET : MA-SU KLO 10–18 KL. MÅ-SÖ

Tallimäentie 6, Taalintehdas • Stallbacksvägen 6, Dalsbruk www.propeller.gallery VERKKOKAUPPA AVATAAN 1.9. | KATSO MYÖS SYKSYN OHJELMA

bruk facebook.com/brukproject

27

Festivaalilehti & ohjelma

22.–24.8.2014

Dalsbruk, Taalintehdas

Festivaalin artisteja

Ismo Alanko, Pekka Turunen, Jussi Jaakonaho Martin Alvarado (arg), Mikko Helenius, Pentti Hildén Wimme Saari, Tapani Rinne, Tuomas Norvio RAUTALA Paula Vesala, Samuli Kosminen, Pekko Käppi, Teho Majamäki, Linda Fredriksson Niño de Elche, Raúl Cantizano (es) Radiopuhelimet El Telonero, Pere Rafart Klovni Laura Rämä, Yrjänä Sauros, Heidi von Wright Löytölapset