MUSTAlista MINÄprofiili
Mrs method eli totuus tuotteesta Onko hän lintu vai kala? Kupla vai guru? Bisnesnero vai antelias läsnäolon taikuri? Marja Putkisto, 47, lentää kauniisti ja ui sulavasti. Hänen kotonaan Lontoossa alkaa ymmärtää, miten pitkä matka perille on pitänytkään taittaa. Ja miksi ihmiset sitoutuvat hänen elinikäisiksi koekaniineikseen. Merja Määttänen kuvat Oscar Paul
64 SARA.
Method Putkisto on julkilausuttu vastalause vanhalle uskottavuuskaavalle. Marja Putkiston maailmassa saa olla Tosi Nainen, ja tosi pätevä.
ASU Paljettitunika 49,90 e, Hennes & Mauritz, avokkaat 380 e, Miu Miu, Nina´s Korut 39,90 e ja kello 89 e, OXXO MEIKKI JA KAMPAUS The Body Shop Minna Kaketti Kosteuttava meikkivoide 3, peitevoide 02 ja irtopuuteri 03. Poskipuna Cheek Colour 03 Heather Pink. Luomilla Shimmer Cubes, sävyt Imperial Purple ja Smudgers 06 ja 07. Musta silmänrajauskynä 01. Musta tuuheuttava mascara. Kulmat Kulma- & Rajauspaletilla 01. Huultenrajauskynä 11 Nude. Huulikiilto 04 Blush Pink. Hiukset pestiin ja hoidettiin Hunaja-sampoolla ja -hoitoaineella. Muotoiluun Guarana Berry -muotoiluvaahto ja Mehiläisvaha-muotoiluvaha ja Viinirypäle-kiiltoseerumi. TIEDUSTELUT Hennes & Mauritz (09) 343 4950 Miu Miu/Nina´s (09) 622 1002 OXXO/Tremondo (09) 685 3884
SARA. 65
Richmond Hill laskee Thames-joen suuntaan. Näky on niin kaunis, että ihmiset ovat tuoneet mäen päälle kuolleille rakkailleen omistettuja penkkejä. Jos he haluavat vielä joskus tulla katselemaan.
66 SARA.
O
On aamukahdeksan ja kaikki englantilaisesti kohdallaan: matalat tiilitalot kiinni toisissaan, sateen jäljet kadulla, länteen kapeneva Thames-joki. Idyllinen, Richmondin reunalle asettuva East Sheen on onnekkaiden ihmisten paikka. Marja Putkisto on herännyt kirjoittamaan jo kuudelta, kun aviomies Francis Mitchell ja tytär Henrietta, 5, vielä nukkuivat. Nyt hän odottelee kotitalollaan asiakkaita aamun ulkoilutunnille. Soman talon sisältä paljastuu pieni universumi: yläkerrassa on perheen koti ja alakerrassa studiotilat. Modernia, skandinaavista vaaleutta perienglantilaisen kuoren alla.Takapihalle on vielä rakennettu kaksi suomalaisen oloista puista pihamökkiä yrityksen toimistotiloiksi. – Ennen kävin keskustassa pitämässä tunteja, mutta kun Henrietta tuli, halusin järjestää asiat näin. Englanninkielisillä nettisivuillaan Marja Putkisto kutsuu itseään metodinsa kansainväliseksi suurlähettilääksi. Ja mitäs sitä sanoja säästelemään, kun teotkin kasvavat kasvamistaan. Method Putkisto ja sen ”oheistuotteet” MP Pilates, MP Kasvokoulu ja MP Huippuliikkuja leviävät kahdella kielellä, kahdessa yhtiössä, kahdessa maassa. Diplomin saaneita ohjaajia on reilut 200. Helsingin studiolla on komeat tilat Mannerheimintiellä, ja franchising-periaatteella toimivat MP-ohjaajat tekevät työtään lähes kaikissa Suomen kaupungissa. Englannissa Putkisto toimii eri tahtiin.Yksityisemmin, pienemmin ja ylellisemmin. Ei hän olisi itsekään tätä kaikkea osannut kuvitella, kun alkoi parikymmentä vuotta sitten tosissaan ihmetellä omaa ”vammaansa”. Moni asia on etsinyt uuden paikan: lähes joka luu hänen kropassaan – ja tietenkin hän itse. Ainoa guru, joka elää
Metsäisessä Richmond Parkissa on raikasta. Marja Putkistolle ei riitä, että ihmiset oppivat oikeat asennot studion lattialla – keho on otettava käyttöön. Siksi tutkimme liikettä kolmiulotteisesti, kapuamme mäkeä alhaalta ylös hitain, hallituin liikkein ja tunnemme, mitä lonkkanivelessä tapahtuu. Etsimme sopua painovoiman kanssa. – Metodi ei ole itseisarvo, vaan instrumentti elämää varten. Taika on prosessissa, ei liikkeissä, hän sanoo. Saman taian tuntevat hänen oppilaansa. Urheiluhieroja ja pilatesohjaaja Lynn Rae aloitti MP-tunnit neljä vuotta sitten, kun luuli jo tietävänsä kaiken ihmisen kehosta. – Tämä muutti kaiken, ja syntymäjäykkyyteni antoi vihdoin periksi. Lucy Noble juoksee polulla kevein askelin. Hän on käynyt Marjan tunneilla 12 vuotta, alusta asti.Tullessaan hän vasta toipui vaikeasta leikkauksesta, kulki kumarassa ja luuli, ettei koskaan enää juokse. Nyt hän perustaa Englannin toista virallista MP Studiota. – Tämä on elämäntapa. Käyn viikoittain ulkotunnilla, kahdella ryhmätunnilla ja yhdellä yksityistunnilla. Niin kuin ruoka ravitsee paremmin hyvässä seurassa, myös liikunnan teho kasvaa hyväksyvässä ilmapiirissä. Annie Paul kertoo, että Marjan luo tullaan usein traumatisoituneena, jostain toipumaan. Hän itse totisesti tuli. Seitsemän vuotta sitten hän putosi veneonnettomuudessa niskalleen
Lynn Rae, Lucy Noble, Marja Putkisto ja Richmondin Parkin painovoima.
niin pahasti, että ensimmäinen diagnoosi oli katkennut niska. Tuomio lieveni, mutta vaikka hän nousi viikkojen kuluttua jaloilleen, neurologi ennusti tulevaisuutta pyörätuolissa. – Ennen onnettomuutta mieheni oli kuollut äkillisesti ja olin jäänyt eläkkeelle työstäni BBC:n dokumenttiohjaajana. Onnettomuuden jälkeen tunsin menettäneeni kaiken, mitä olin ollut. Kaksi vuotta neurologit kielsivät koskemasta niskaan, mutta Marja Putkisto pyysikin lupaa koskea ja työstää, yhdessä. – Pää alkoi löytää paikkaansa. Pari vuotta sitten ryhdyin itse ohjaamaan tunteja. Nyt olen 68-vuotias ja löytänyt juuri uuden, hienon ammatin, Annie hymyilee. Victoria Bonham-Carter (kyllä, kuuluisan näyttelijäHelenan veljen vaimo) on puolessa vuodessa kasvanut senttikaupalla pituutta, mutta se ei ole hänelle tärkeintä. – Luulin vahvistuvani fyysisesti, mutta vahvistuinkin henkisesti. How you stand is how you feel. Yksi kerrallaan lontoolaisrouvat sanovat saman: Marjan lahja on nähdä ihmisessä potentiaali, jota tämä ei itsekään näe. Siksi ihmiset tulevat ja sitoutuvat ”ikuisiksi koekaniineiksi”. – Onhan muitakin kehonhallinnan guruja – Joseph Pilates tai Frederick Alexander – mutta Marja on ainoa, joka elää. On suuri etuoikeus saada elää mukana, kun metodi kehittyy ja muuttuu, Annie Paul kiteyttää. 2000-luvun opetuslapset suhtautuvat guruunsa lempeän rennosti. Puistossakin joka hetkeä maustaa pieni kokeilumieli. Usein tulee osumia, mutta välillä menee niin pieleen, että kaikki saavat makeat naurut. – Epäonnistumista minä en pelkää, Marja sanoo. Ja nauraa herkästi helmeilevää nauruaan. Aamupäivällä työ jatkuu studiolla. Tunnit ovat esteettisiä, hyväntuulisia elämyksiä. Musiikki on rauhoittavaa ja huone niin tuoksuvan puhdas, ettei siellä tohtisi hikoilla kovin juros- SARA. 67
ti. Mutta ei se ole tarkoituskaan. Venyttelemme lempeästi ja heittäydymme mielikuviin. Näemme itsessämme vertikaalisia ja horisontaalisia linjoja, siirrämme niitä hieman ja painopisteet asettuvat oikein.Tunnemme sisäisen ja ulkoisen ”korsetin”. Hengitämme. – Olen aina sanonut, että eivät suomalaiset masentuneita ole – he eivät vain osaa hengittää pallealla. Kun tunti päättyy, en kaipaa suihkua, mutta hahmotan oudon konkreettisesti, miten kannan tämän kaiken: kaksi jalkaa ja yhden lantion. Ja päänkin vielä – vinon, kuten myöhemmin opin. Kaikki oikeudet pidätetään
Marja Putkiston äiti oli laulava laulun opettaja ja isä kuvataiteileva metsätieteilijä, joka kävi tyttärensä kanssa joka sunnuntai taidenäyttelyissä. – Helsingissä oli silloin kolme museota, joten katsoimme aina samat taulut. Isä kertoi aina vähän lisää ja jossain vaiheessa huomasin, että silmäni kehittyi. Ainoa, mihin yhä luotan täysin, on absoluuttinen kompositiosilmäni. Hän kiittää nuoruutensa tanssitunteja siitä, että sai vuosikausia katsoa kaunista liikettä. Katsominen olikin ainoa asia, joka oli hänelle helppo. Marja kävi vuosikaudet Kari Karnakosken tunneilla, yritti ja yritti, mutta piruetit pysyivät ikuisena ihmeenä. Hän oli balettikoulun bambi, aina yhtä hölmistynyt omasta kömpelyydestään. Miksi juuri hänen piruettinsa päätyi aina salin väärään nurkkaan? Miksei hän oppinut niin kuin muut? – Oivallus tuli välähdyksenä, kun olin vähän yli 20-vuotias.Teimme lattialla hengitysharjoitusta, jossa olisi pitänyt hengittää kohti alaselkää, eikä minulla ollut minkään maailman kokemusta alaselästä. Vihdoin aavistin yhteyden varhaislapsuuteeni ja marssin äitini luo. ”Lonkkalapsi” oli viettänyt elämänsä ensikuukaudet telineessä, joka esti liikkumasta normaalisti.Terveeksi diagnosoitu tyttö jatkoi kasvuaan – kuten myöhemmin kävi ilmi – väärässä asennossa, keskuslinjansa ulkopuolella. Alkuperäinen oivallus jätti pysyvän uskon intuitioon ja alitajuntaan, ja tätä uskoa Putkisto haluaa metodillaan levittää. – Minä vain palautan ihmisille heidän omaa valtaansa: oikeutta tuntea oma kehonsa. Hän otti kaikki oikeudet itselleen. Jatkoi jääräpäisiä tutkimuksiaan, vaikka moni piti häntä kummajaisena. Maisteli pahanmakuista sanaa tuki- ja liikuntaelinvammainen, ja venytti itsensä ulos kireistä, lyhyistä lihaksista. Ja jos Marja Putkisto haluaa siirtää luunsa kauemmas toisistaan, luut kyllä siirtyvät. Se oli Method Putkiston alku. Jatko edellytti sen ymmärtämistä, että joitain heikkouksia ei voi muuttaa. Niiden kanssa oli opittava elämään. Vuonna 1989 stipendi vei Kansallisoopperan ja SibeliusAkatemian liikuntapedagogin Labanin tanssiyliopistoon Lontooseen, jossa erilaisilla kehonhallintatekniikoilla oli vahva jalansija. Marja löysi vihdoin ihmisiä, joiden kanssa ajatuksia saattoi jakaa, ja MP sai rinnalleen MPP:n, Method Putkisto Pilateksen. Marja opiskeli pilatesohjaajaksi, ja opiskelutoverit kiinnostuivat hänen omistakin ajatuksistaan niin, että ensimmäinen muutamalle läheiselle tarkoitettu MP-kokeilutunti paisui vahingossa kolmeksi tunniksi täydelle salille. Yhden eksentrikon kokoinen tila
Ääneen hiipii kipakka sävy, kun Marja muistelee ensimmäistä 68 SARA.
paluutaan Lontoosta Suomeen. Ketään ei kiinnostanut hänen ehdotuksensa ojennusliikkeistä ja hengityksen syventämisestä. – 80-luvun jäljiltä oltiin fit ja fat. Kansa koukisteli sataa vatsalihaspunnerrusta ja hyppeli itselleen paksuja pohkeita. Olen aina sanonut, että on luonnollista, että ihminen ei luota johonkin, jota ei vielä ole. Mutta suurin ongelmani Suomessa oli se, että olin blondi, nuori, nainen ja nätti. Hän palasi Lontooseen. – Useimmat muuttavat avioliiton tai tietyn työpaikan perässä. Minä tulin yksin rakentamaan jotain, mitä ei vielä ollut. Englanti on luokkayhteiskunta ja verkostojen yhteiskunta, mutta englantilaiset rakastavat eksentrikoita. Tämä maa on yksilöille armollinen. Opin myös käyttämään hyväkseni sitä, että minua ei voinut laittaa mihinkään lokeroon. Olin vapaa. Toki Suomikin muutti mielensä, kuten tiedetään. Menestyminen Lontoossa antoi uutta ilmaa siipien alle, mutta Marjan mielestä se ei ole ainoa selitys. – Minua alettiin kuunnella vakavasti, kun viereeni astuivat isot pojat Jarmo Ahonen ja Jari-Pekka Keurulainen. Ja kaikki ajattelivat, että he ovat arkkitehteja ja minä somistaja. Itse ”body guardeille”, olympia- ja maajoukkueissa ansioituneille fysioterapeuteille, Marjalla on vain vilpittömiä kiitoksen sanoja. Jari-Pekka Keurulainen on antanut ison panoksen Method Putkiston kehitystyöhön ja Jarmo Ahonen, MP Instituutin nykyinen kehitysjohtaja, on kehittänyt Marjan kanssa varsinkin MP Pilatesta. – Täydennämme toisiamme. Heillä on biomekaniikan ja anatomian tuntemusta, johon minä sekoitan jotain elämyksellisempää. Jo varhain Marja päätti raivata tietä samalla vaivalla muillekin kuin itselleen. – Kun aloitin, Suomessa ei juuri ollut kehonhallinnan erikoisosaajia. Minä onnistuin luomaan uuden ammattikunnan, joka maksaa asuntolainansa omalla työllään. Kaikki, mikä kiiltää
Nyt Marja Putkisto elää kahdessa maassa, kahdella eri tavalla. Hänellä on jopa kaksi eri vaatetyyliä: mattaa Suomeen ja loistoa Lontooseen. – Minussa on vahva harakkahormoni – näytän parhaalta kaikessa, mikä kiiltää, hän nauraa. Luokkayhteiskuntien aste-erot näkyvät myös studioilla. Suomessa MP ei ole halvin mahdollinen harrastus (kertalippu noin 28 euroa), mutta sitä harrastavat käytännössä monenlaiset ihmiset. Lontoossa on pakko valita paikkansa. – Tietenkin raha valikoi asiakkaita, sillä minun on pakko olla yksilöllinen. Ryhmätuntien hinta on samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta iso osa työstä on one-to-one-tunteja (noin 115–170 euroa), ja niille tähdetkin kuulemma jonottavat. Tämän tavallisen torstain useimmat asiakkaat ovat keskiikäisiä rouvia, joiden miehet tekevät pitkää päivää London Cityssä. Heidän tärkein työnsä on huolehtia lapsista, kodista ja country housesta. Method Putkistosta puuttuu joihinkin kehonhallintamenetelmiin liittyvä hartaus ja ankaruus. Lounaalla ladyt juovat lasillisen viiniä ja teen seuraksi otamme muhkeat palat hedelmäkakkua. (Paitsi jäätelön valinnut Marja, joka on poistanut vehnän ruokavaliostaan.) He ovat 40–70-vuotiaita, periaatteessa, mutta käytännössä heissä säteilee ajaton tyttöys – kuin joku olisi vihdoin vapauttanut heidät leikkimään muiden lasten kanssa. He sanovatkin, että jokin Marjassa vapauttaa heitä. Kesäinen
work shop Pohjois-Pohjanmaan Rokualla sai heidät jopa tanssimaan tangoa ja – oh dear! – laulamaan karaokea. Marjalle naiset ovat enemmän ystäviä kuin asiakkaita. – Mutta kaikkein tärkeimmät ystävät ovat sittenkin ihan muualla – niitä, joiden kanssa on nähnyt monta elämänvaihetta ja jakaa yhteisen kielen. Kahden äidinkielen välissä on aina pieni, kulttuurinen juttu, jota ei täysin pysty jakamaan. Sen tietää jokainen, joka on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Mutta tässä iässä osaa elää suhteen sellaisena kuin se on, ja osaa myös nauttia erilaisuudesta. Ei saa jäädä lepäämään
Marja Putkisto sanoo, ettei aio koskaan luopua ryhmätuntien vetämisestä, sillä ”tarvitseehan pianistikin sormiharjoituksia”. Mutta yksityistunnilla henkilökohtaisiin oivalluksiin on lyhyempi matka. Oma one-to-one-tuntini alkaa kysymyksillä omista tarpeistani. Kerron selästä, joka kostaa välittömästi kipuilemalla, jollen liiku tarpeeksi. Sitten katsomme peiliin, ja kylläpä se pää
onkin vino. Sitten Marja asettaa kätensä siihen, missä selkä kompensoi vinoa päätä. Vaikuttavan vähäeleisesti hän havainnollistaa, miten voin itse voimistaa heikkoja kohtiani. – Sokeat pisteet ovat minun juttuni, mutta selkäranka on lähes mahdottoman sokea kaikille. Olen itse oppinut todella hitaasti hermottamaan sitä, koska on ollut aivan pakko. Vuosien takainen selkärankatulehdus oli niin kova pala, että Marja oli jo varma, ettei pysty jatkamaan työtään. Hän soimaa itseään ankarasti siitä, että päästi itsensä loukkaantumaan.Yllättävien elämänmuutosten myötä hän ei osannutkaan kuunnella kehoaan oikein ja rasitti itseään liian rankasti.Tulehduskipu esti liikkumisen, ja lihakset kuihtuivat salakavalan nopeasti. Marja oppi, että ei saa jäädä lepäämään. – Sitten tein sen, mihin harva pystyy, voimistin itseni. Ja niistä opeista syntyi Huippuliikkuja-ohjelma. Mutta selkäepisodi teki hänestä lopullisesti oman menetelmänsä vangin. – Miten mielelläni tekisinkään jotain ihan muuta, vaikka kuvataidetta! Mutta ilman harjoituksiani en kävelisi.
– Osaan olla yhtä läsnä 700 tai yhden ihmisen kanssa, ja se on iso lahja, Marja Putkisto sanoo.
”Sokeat pisteet
täytyy tuntea, sillä ihminen on juuri niin vahva kuin hänen heikoin kohtansa.” SARA. 69
MARJA PUTKISTO, 47
mETHOD PUTKISTON KEHITTÄJÄ Syntynyt Helsingin Lauttasaaressa Koti Lontoon East Sheen Richmondin reunamilla, kakkoskoti Helsingin Punavuoressa, jossa viettää pari kuukautta vuodessa. Perhe aviomies Francis Mitchell, tytär Henrietta, 5 Ura Method Putkisto Instituutin (Suomi) perustaja, nykyisin Hallituksen puheenjohtaja. Method Putkisto Studion (Englanti) Johtaja. kouluttaja, kirjailija, luennoitsija. Toimi 1980-luvulla liikuntapedagogina MM. Suomen Kansallisoopperassa ja Sibelius-Akatemiassa. sai Suomen Kulttuurirahaston stipendin koreografiaopintoihin Lontoon tanssiyliopisto Labaniin vuonna 1989. Opiskellut anatomiaa, biomekaniikkaa ja monia kehonhallintamenetelmiä koko uransa ajan. koulutus ylioppilasmerkonomi Motto Aina pitää tehdä sitä, mikä eniten pelottaa.
Toisaalta – tämä vankeus sopii hänelle. Kuin olisi koukussa lailliseen huumeeseen. – Minua on aina kiinnostanut performance, enkä keksi suomen kielestä yhtä isoa sanaa. Se on enemmän kuin esitys, pikemminkin ihminen sen takana. Ihminen tarvitsee oivalluksen siitä, kuka on. Minä haluan olla sytytyslanka, joka loihtii upeuden ihmisestä ulos. Metodi on mullistanut hänen kauneuskäsityksensä. Enää hän ei kuuntele kliseitä ulkoisesta ja sisäisestä kauneudesta. – Kauneinta maailmassa on vapaasti oleva, väkinäisestä ilmaisusta riisuttu ihminen. Siinä olotilassa pääasiaksi voi muuttua se, mitä ollaan tekemässä. Ei se, että miten minä klaaraan. Tunnin lopuksi katsomme peiliin: olen suora. Taistelu vetämättömyyttä vastaan
MP Kasvokoulussa Marja Putkisto opettaa jälleen perusasioita. Kun ihmisen katse harhailee, hän ei keskity. Kasvot ovat aivojen näyttöpääte. Purentalihaksilla purraan, ilmaisulihaksilla hymyillään, ei toisinpäin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta katukuva ei näytä siltä. – Kasvoihin käytetään mielettömiä summia, mutta olen kolmen ensimmäisen joukossa, jotka ovat lähteneet työstämään niitä. ”Jumppaamalla” voi tehdä ihmeitä, ilmaiseksi. Erään tähden kanssa Marja kieltäytyi työskentelemästä, jos tämä ei lopeta botoxin käyttöä. – Ja hän lopetti. Ihailin juuri televisiosta, miten loistavalta hän näyttää. 70 SARA.
Putkisto on kirjoittanut kymmenessä vuodessa yhdeksän kirjaa. Ensimmäistään hän rakensi kuin Iisakin kirkkoa, koska kaikki käsitteet puuttuivat. Vuosien kuluessa teksti on pelkistynyt. Nyt tekeillä on kirja, jonka innoittaja on ajan perustauti, kiire. Marja haluaa auttaa ihmisiä nollaamaan mielensä stressin keskellä. Hän uskoo, että kaksiulotteisessa, näyttöruutujen maailmassa elävän nykyihmisen uupumus on olemukseltaan erilaista kuin vanha, terve väsymys. Se on vetämättömyyttä, joka vie kyvyn nousta sohvalta. – Ironisinta on se, että itse kuulun nykyään samaan kiireisten ihmisten joukkoon. Marja siteeraa moneen otteeseen isotätiään, tuberkuloositohtori Irja Aueria, joka eli täysillä satavuotiaaksi ja joka tapasi sanoa, että joissain ihmisissä vain on enemmän kuin toisissa. Niinpä. Marja Putkisto ei osaa ainoastaan nollata mieltään, hän kertoo pystyvänsä ottamaan missä tahansa olosuhteissa nopeat power napit. Usein hän myös antaa ystävälleen Alitajunnalle tehtävän ennen nokosilleen vaipumista, ja ongelmat ratkeavat unen aikana. – Se on taito, josta minua saa kadehtia. Tuleva kirja on kuvattu MP-universumin kolmannessa tukikohdassa, turkkilaisessa vuoristossa sijaitsevassa luksushotellissa, jossa Marja järjestää pari kertaa vuodessa viikon MP-retriittejä (alkaen 1 850 euroa). BBC on valinnut sen kymmenen parhaan lomakohteen joukkoon, ja exclusive-esite siteeraa brittiläisittäin merkittävää auktoriteettia, Harpers and Queen -lehden Newby Handsiä, jonka mukaan Marjan metodi on vailla vertaa: ”one of the most sensible, effective and body changing (if not potentially health changing) methods of exercise I have tried”. Saisiko Mrs Methodille olla kuppi teetä?
– Minähän olen tämä metodi. Mitä muuta kenenkään pitää tietää? Marja Putkisto pitää hyvästä julkisuudesta, mutta varjelee yksityisyytensä rajoja lähes raivokkaasti. Hänen mielestään ihmisiltä ei saisi viedä unelmia, mielikuvien maailmaa. Hänelle prinsessa Dianan kiiltokuva olisi riittänyt. – Toivon, että minut nähtäisiin 50-luvun rouvana, joka matkaa aina kevein askelin, huulet huolellisesti punattuina, pieni matkalaukku toisessa kädessä. Ettei kenenkään täytyisi tietää, kuinka raadan tai nalkutan työntekijöille! Tuonkin hän sanoo sekä että: samaan aikaan hyytävän tosissaan ja huumorin varjolla. Mutta täysin tosissaan hän kaipaa vanhoja käytöstapoja, jotka rajasivat ihmisten kohtaamisille turvallisen tilan. Hän, vanhojen vanhempien lapsi, uskoo ettei edes pystyisi nykyiseen työhönsä, ellei hänellä olisi ollut sellaista isää, joka avasi oven naiselle. Myös tyttärelleen. Suomen teitittelykulttuurin mureneminen on hänestä kauhea menetys. – Annan itseni ihmisille niin monin tavoin, että johonkin on vedettävä raja. Jos kosketan sinua ja kommentoin vatsalihaksiasi, rajojen täytyy olla hyvin selkeät. Teitittely antaisi rajalliset identiteetit. Intiimin raja kulkee Englannissa eri paikassa kuin Suomessa. Brittiladyjen mielestä Marjan tapa noin vain koskettaa oli aluksi very confusing. Mutta silti – kunnon tapakulttuuria arvostavalle muutto Englantiin ei ollut kulttuurishokki, vaan helpotus. Ja kun salaisia koodeja on saanut opetella rauhassa, Marja on alkanut epäillä, että small talk ei ole aina pinnallista. Marja Putkisto näkee ihmisissä fyysisiä jälkiä historiasta. Suomalaiset ja englantilaiset naiset tulevat hänen luokseen tyystin eri lähtökohdista. Englantilaisnaisen arassa asennossa hän näkee
syrjään joutuneen naisen, vauraudenkin keskellä. Suomalaisnainen kantaa ihan mitä tahansa. Tarpoo läpi tuiskun ja hyppää tulikuumasta huoneesta jäiseen veteen. On urhea, mutta ei kovin herkkä tai itseään kuunteleva. Ja kun hän uupuu, hän tuntee syyllisyyttä. Näinkö väärin minä tämänkin tein? – Minä olen jo vapaa, mutta molemmat asennot tunnen hyvin. Kahden maan elämä antaa paljon, mutta sillä on hintansa. – Olen ikuisesti ulkopuolinen sekä Suomessa että Englannissa. Mutta senkin käännän voimakseni.Tiedän, että voin olla aikani tulkki.
Lynn Rae (vas.), Marja Putkisto ja Annie Paul lounastavat ravintolassa studion naapurissa. Yläkerrassa on koti, alakerrassa studio ja takapihan pihamökissä toimisto, jossa Marja kokoaa seuraavaan kirjaansa työkaluja kiireen hallintaan.
Tärkein löytö ja 50 000 sanaa
Iltayhdeksältä Henrietta lueskelee prinsessalehteä, naureskelee englanniksi isänsä vitseille ja höpöttää suomeksi Sannaau pairin kainalossa. Marja ohjaa vielä iltatuntia studiossa. Kukaan hänen oppilaistaan ei muista nähneensä häntä väsyneenä. Kukaan ei edes tiedä, miten hän lepää. – Hän taitaa saada voimansa itse työstä, Annie Paul arvelee. Francis Mitchell valmistaa ateriaa, tuoksu on ihana ja otteet vakuuttavia. Scampia vuohenjuustosalaatin ja riisin kera. – Minua kokkaileminen rentouttaa, mies sanoo. Irlantilais-englantilainen insinööri löysi Marjan innoittamana uuden suunnan elämälleen. Nordic Walking UK:n toimitusjohtaja kouluttaa franchising-periaatteella sauvakävelyohjaajia ja samalla markkinoi Exelin ja Asicsin tuotteita. Paikallisten todistajanlausuntojen mukaan sauvakävely on trendikkäintä, mitä Lontoossa voi nykyään tehdä. Mutta mieluiten Francis puhuu Marjasta. – Ihmeellinen nainen, ällistyttävä intuitio. Hän kuulee jo askeleista portaissa, että millä tavalla lähestyvä ihminen on epätasapainossa. Francis sanoo näkevänsä huikeita muutoksia Marjan asiakkaissa, mutta lisää nauraen, että on vähän eri asia olla gurun aviomies kuin oppilas.
– Marja on yrittänyt saada minua luopumaan valkoisesta leivästä, mutta syön sitä yhä. Viimeinen tunti on ohi, ihmiset lähtevät koteihinsa ja talo hiljenee. Mrs Method toteaa olevansa onnekas nainen, monin tavoin. Hän oli 37-vuotias, kun löysi aviomiehensä. – Isotätini sanoi, että itsenäinen täytyy olla, mutta se ei tarkoita sitä, ettei saisi tarvita ketään. Henrietta ja Francis ovat tärkeintä, mitä olen koskaan löytänyt. Niin yksinkertaista se on. Hän uskoo, että jokainen hetki, jokainen kosketus jättää jäljen.Viisautta olisi oppia tulkitsemaan, mitä itselle tapahtuu. – Suhde itseen on kuin kielitaito: kyllähän 500 sanallakin selviää, mutta 50 000 sanan kanssa pääsee ihan eri taajuuksille. n SARA. 71