Aurora 1/2013

Aurora 1/2013

12

Aalloista energiaa 18

Eva-Mari Aron tie vuoden professoriksi

8

Tutkimuskohteena tuonpuoleinen Aurora | 1

2 | Aurora

kuva: hannu aaltonen

Opiskelijajärjestöjen perinteinen laskiaisrieha kokosi innokkaita mäenlaskijoita Vartiovuorenmäelle. Kilpailijoiden laskuvälineinä nähtiin todellisia luovuudennäytteitä sohvista pahvipaloautoihin.

Lisäpisteitä sai maaliin pääsystä.

Aurora

1/2013

25 SISĂ„LLYS 4

Tiedetarjotin

6

Pääkirjoitus: Uudet oivallukset vaativat uskallusta

7

Tilastotieteilijä palveluksessanne

8

Tutkijat kiinnostuivat tuonpuoleisen kokemisesta

11

Kirjat

12

Itämeren aalloista sähkÜä saaristoon

15

Entä jos hiilidioksidi ei olekaan ilmastonmuutoksen suurin syyllinen?

18

Nainen tiedeyhteisÜn edessä

21

Hyvä paikka tutkia

22

Pojat pärjäävät, kun oppikirja vaihtuu verkkotekstiksi

25

Tarkkaavaisuutta voi treenata

26

Torit ja aukiot odottavat elämää

30

Vuoden alumni Sari Ruusumo

32

Lyhyet

34

VäitÜs: Hyvä paha vuokratyÜ

30

TOIMITUKSELTA

Turun yliopistossa on rohkeita tutkijoita Tiede kasvaa vain rajoja rikkomalla. Se vaatii rohkeutta, mutta sitä Turun yliopiston tutkijoilla tuntuu riittävän.

Tässä Aurorassa Jyrki Kauppinen haastaa yleisen totuuden hiilidioksidin kasvihuonevaikutuksesta. Täysin toisilla linjoilla oleva Jukka KäyhkÜ suostuu heti miettimään, voisiko Kauppisen puheissa olla totuuden jyvä. Liisa Lähteenmäki kyseenalaistaa poikkeuksellisen reippaasti yhteiskunnan hyväksyvän käsityksen vuokratyÜstä. Marja-Liisa Honkasalo joukkoineen sanoo tieteen antavan maailmasta vinon kuvan, jos jatkamme tuonpuoleiseen liittyvien kokemusten torjumista. Hanna Heino kertoo, että aallot voivat heilutella energiaa Itämerelläkin.

Rohkeat tutkijat kohtaavat vastarintaa. Heidän tyÜtään on helppo vähätellä. Mutta he ovat juuri niitä, jotka vievät tiedettä eteenpäin kohti mielenkiintoisia maailmoja.

Erja Hyytiäinen AURORA on Turun yliopiston sidosryhmälehti, joka ilmestyy neljästi vuodessa. päätoimittaja Anne Paasi, 02 333 6298 toimitussihteeri Jussi Matikainen, 02 333 6367 toimituksen yhteystiedot Turun yliopiston viestintäyksikkÜ, 20014 Turun yliopisto, viestinta@utu.fi tilaukset, osoitteenmuutokset ja ilmoitukset viestinta@utu.fi, 02 333 5909 ilmoitushinnat 1/1-sivu 1000 e, 1/2-sivu 500 e, takakansi 1200 e (ilmoitushintoihin lisätään alv 23 %) taitto Hanna Oksanen kannen kuva Hanna Oksanen paino Finepress Oy painos 12 000 kpl www.utu.fi/aurora | ISSN 1234-6789

3DLQRWXRWH

tiede tarjotin

koonnut: jussi matikainen kuvat: maarit kotiranta, mikko-jussi laakso lisää tiedeuutisia osoitteessa www.utu.fi

Äidinmaitonäytteistä löytyi yli 700 bakteeria turun yliopiston professorit Erika Isolauri ja Seppo

Salminen toteuttivat espanjalaisten kollegoidensa kanssa tutkimuksen, jossa tarkasteltiin äidinmaidon bakteeristoa. Tutkijat havaitsivat, että äidin hormonaalinen tila vaikuttaa äidinmaidon bakteerilajistoon.

Tutkimuksessa äidinmaitonäytteistä löydettiin yli 700 erilaista bakteeria, mikä oli huomattavasti enemmän kuin tutkijat odottivat.

Tutkijat havaitsivat myös, että äidinmaidon bakteeristo oli köyhempää niillä naisilla, jotka lihoivat raskausaikana suositeltua enemmän.

Myös keisarinleikkaus vaikutti äidinmaidon bakteerien määrään ja kokoonpanoon.

Suolistobakteerit auttavat lasta sulattamaan ravintoa ja oletettavasti säätelevät heidän immuunijärjestelmäänsä tärkeällä tavalla.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.

UUDENLAISIA RAHTIALUKSIA KEHITTEILLÄ Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus on analysoinut meriliikenteen kehitystä ja toimintaympäristön muutoksia, joilla on vaikutusta tulevaisuuden merikuljetuksiin. Suomen ulkomaankaupan kilpailukyvylle on keskeistä mahdollisimman tehokkaat merikuljetukset.

MKK:n tekemän analyysin pohjalta Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa kehitetään Suomen ulkomaan meriliikenteeseen parhaiten soveltuvia kuivarahtialuksia, jotka on tavoitteena saada liikenteeseen vuonna 2025.

– On erittäin tärkeää, että Suomella on käytössä kauppalaivasto, joka optimaalisesti mukautuu ulkomaankaupan tarpeisiin. Uusia alusratkaisuja tarvitaan, projektipäällikkö Irina Wahlström Turun yliopistosta sanoo.

Laiva 2025 -projektia rahoittavat Tekes, Cargotec Finland Oy, ESL Shipping Oy, Oy Langh Ship Ab, Outokumpu Stainless Oy, Stora Enso Oyj ja Wärtsilä Finland Oy.

4 | Aurora

TURKUUN UUSI KVANTTIOPTIIKAN LAITTEISTO Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen laitokselle on hankittu Suomen ensimmäinen kvanttioptiikan laitteisto. Laitteiston avulla voidaan tuottaa polarisaatiokietoutuneita fotoneja, mikä mahdollistaa jatkossa eräiden kvanttimekaniikan keskeisten ilmiöiden kokeellisen varmistamisen.

Uusi laitteisto auttaa sekä kvanttifysiikan perusteiden oppimista että alan tutkimusta. Laitteiston avulla voidaan tuoda teoriaopetuksen rinnalle kokeellinen oppiminen.

– Laitteisto tulee aluksi opetuksen tueksi. Tähän asti olemme voineet opettaa opiskelijoille näitä kvanttimekaanisia ilmiöitä paljolti vain teoriassa. Jatkossa opiskelijat voivat itse tehdä mittauksia. Myöhemmin laitteistoa käytetään myös tutkimustyössä, dosentti Tom Kuusela sanoo.

ViLLE-oppimisympäristöä testattiin ylioppilaskokeessa

KIRSI VAINIO-KORHONEN kirjoitti vuoden tiedekirjan Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhosen kirjalle Ujostelemattomat myönnettiin tammikuussa vuoden tiedekirja -palkinto. Ujostelemattomat – kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa on jatkumoa Vainio-Korhosen pitkäaikaiselle kiinnostukselle naisten työnteon historiaan.

Kirjan kiitetään tarjoavan lukijalle ennen kertomattoman tarinan 1700-luvun arjesta Suomessa. Kätilöiden ammattikunnan historian ohella se kertoo aikakauden käsityksiä perheestä, lapsista ja seksuaalisuudesta.

– Synnytys on universaali kokemus, joten tämä kirja kuvaa myös odottavien äitien ja synnyttäjien historiaa,Vainio-Korhonen sanoo.

Vuoden tiedekirja -palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto.

Kaiken käsikirja toi ESKO VALTAOJALLE Lauri Jäntin palkinnon Vuosittain jaettava Lauri Jäntin palkinto on tunnustus merkittävästä suomenkielisestä tietokirjasta. Palkintolautakunnan mukaan avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja tiivistää Kaiken käsikirjassa 222 sivuun viihdyttävästi kaiken, mistä jokaisen ihmisen pitäisi olla tietoinen.

Teos liikkuu vaivoitta kvanttifysiikan ja evoluution, aineen ja hengen kysymyksissä ja näyttää, kuinka tiedon tulvasta löydetään olennaisin.

Idea kirjaan syntyikin, kun Valtaoja havahtui huomaamaan, että tietoa on tarjolla loputtomasti muutaman älykännykkäklikkauksen takana, mutta suuret synteesit puuttuvat.

– Kuten kirjassa totean, tarkoitukseni ei ole tarjota minun ajatuksiani ihmisille vaan antaa tietoa, jonka pohjalta ihmiset voivat itse ajatella,Valtaoja sanoo.

Turun yliopiston informaatioteknologian laitoksella on kehitetty ViLLE-oppimisjärjestelmä, jota suunnitellaan ylioppilaskirjoitusten sähköistäjäksi. Massatenttiohjelman kehittäminen aloitettiin vuonna 2004. Yliopistolla ViLLEä on käytetty muun muassa tietojenkäsittelytieteen, fysiikan ja matematiikan opetuksessa.

Ohjelmaa on testattu Suomessa alakouluissa, lukioissa ja korkeakouluissa sekä kansainvälisesti eri opintoasteilla parissakymmenessä eri maassa. ViLLE sisältää useita automaattisesti arvioituja tehtävätyyppejä välittömällä palautteella.

Tammikuussa ViLLE pääsi testiin Mynämäen lukion englannin ylioppilaskokeen preliminäärissä. Kokeiluun osallistui 18 vapaaehtoista abiturienttia. Abiturienttien ensivaikutelmat sähköisestä ylioppilaskokeesta olivat positiivisia.

Sähköinen koe mahdollistaa aiempaa monimuotoisempien kysymysten käytön. Myös vastauksissa voidaan käyttää uusia muotoja kuten multimediaa.

– Ylioppilaskokeen kysymyksissä voidaan siirtyä nippelitietojen kysymisestä soveltavampaan suuntaan. Sähköinen koe voi muuttaa koko ylioppilaskirjoituskokeen luonteen, tutkija Mikko-Jussi Laakso sanoo.

Ylioppilastutkintolautakunnan tavoite on avata sähköinen koemahdollisuus vuonna 2016, koko maahan sen on määrä ulottua viimeistään vuonna 2019.

– Tarvitsemme kokemuksia erityyppisistä ratkaisuista.

ViLLE on mielenkiintoinen, mutta ei ainoa. Kaikki kokemukset ovat meille äärimmäisen tärkeitä,Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Kaisa Vähähyyppä sanoo.

Työviikolla nukutaan huonommin Turkulaistutkijat julkaisivat tiettävästi ensimmäisenä maailmassa artikkelin, jossa on tarkasteltu vaihdevuosiikäisten naisten unen laatua erikseen työ- ja vapaa-aikana. Uniongelmat ovat tunnetusti yleisempiä vaihdevuosiikäisillä naisilla kuin nuoremmilla. Nyt saatujen tulosten mukaan uniongelmat näyttävät liittyvän erityisesti työelämän rasituksiin, sillä vaihdevuosi-ikäiset naiset raportoivat enemmän uniongelmia työviikon aikana kuin vapaa-aikanaan.

– Naiset nukkuvat hyvin vapaa-aikanaan, mutta työhön liittyvät stressitekijät huonontavat unen laatua. Riittävä vapaapäivien määrä takaa toipumisen säännöllistä päivätyötä tekevillä, selvittää turkulaisen Nainen 46 -tutkimusryhmän tutkija, Turun yliopistoon väitöskirjaansa valmisteleva LL Laura Lampio.

Tutkimus julkaistiin yhdysvaltalaisessa Menopause-lehdessä.

Aurora | 5

pääkirjoitus

Uudet oivallukset vaativat uskallusta

kuva: hanna oksanen

Yksi tieteen kulmakivistä on riippumattomuus poliittisista ja taloudellisista intresseistä. Toinen on jatkuva kriittisyys ja varmoina pidettyjen asioiden haastaminen. Vaikka todellisuus on enemmän tai vähemmän kaukana näistä ideaaleista, pyrkimys niitä kohti kuuluu tutkijan maailmankuvaan.

Siksi tieteenteon pitää olla joskus myös rönsyilevää ja välillä näennäisen tehotonta. Siihen kuuluvat riskinotto ja umpikujiin päätyminen niin soveltavassa kuin perustutkimuksessakin.

Moderni tutkimus on kaukana siitä taloudellisesti riippumattomien herrasmiesten toiminnasta, jolla tiedettä vietiin eteenpäin 1800-luvulla. Rahoitus ratkaisee paljon, ja niinpä rahoittajien tarpeet ja toiveet saattavat sävyttää tutkijoiden valintoja tutkimuskohteiksi. Kriittisintä kuitenkin on, että rahoituslähde ei saa vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin ja rahoittajan on myös siedettävä se riski, että tulos on kaikkea muuta kuin toivottava. Toisaalta rahoittajan kannalta positiivinen tutkimustulos voi tuoda mukanaan uskottavuusongelman. Siksi on tärkeää, että nuorten tutkijoiden koulutuksessa painotamme myös eettisiä ja moraalisia näkökulmia – ja että vanhempi polvi näyttää hyvää esimerkkiä.

Suomalaisessa innovaatiotoiminnassa haetaan nykyään mallia Kalifornian Piilaaksosta, ja yksi ihailtu amerikkalaisten piirre on epäonnistumisen arvostaminen. Tieteentekoa puolestaan ohjaillaan niin meillä kuin muualla vahvasti eri rahoittajien päätöksillä, ja kriteereissä painotetaan riskinottoa ja uskallusta. Käytännössä tutkimus ohjautuu usein vain turvallisiin aiheisiin, koska mahdollinen epäonnistuminen näkyy ansioluettelossa ja todellisuudessa siitä on harvoin meriitiksi jatkuvan hakemisen kierteessä. Tässä on siis parantamisen varaa, jos haluamme aidosti saavuttaa uutta ja yllättävää tietoa.

Monitieteisyys on näkyvimpiä Turun yliopiston vahvuuksia. Merkittävät tieteenalat ovat hyvin edustettuina niin opetuksessa kuin tutkimuksessa. Niiden rajapinnoilla syntyy uutta ja luovaa pohdintaa. Tasokas poikkitieteellinen tutkimus ei kuitenkaan synny siitä, että yksittäiset ihmiset opiskelevat useita aloja. Tarvitaan tiedekunta- ja oppiainerajat ylittävää yhteistyötä ja tutkimusryhmien kokoamista. Tutkijoiden kohtaamiseen tarvitaan suotuisia ympäristöjä – jo opiskeluvaiheessa. Tämä on yksi yliopiston toiminnan kehittämiskohteista.

Yliopiston koko on myös vahvuus. Iso talo pystyy itse rahoittamaan tutkimusta riippumattomasti ja pitkäjänteisyyden kautta madaltamaan tutkijoiden kynnystä riskinottoon – ei täydellisesti, mutta hyvään pyrkien. On kuitenkin harhaanjohtavaa ajatella yliopistoa yhtenä monoliittisena tahona. Tiede syntyy tutkijoiden ja tutkimusryhmien työnä ja ison talon sisältä saattaa löytyä vastakkaisiakin näkökulmia – ei ole olemassa yliopiston mielipidettä vaan ainoastaan yksittäisten tutkijoiden vapaus esittää tuloksiaan perusteluineen – ja velvollisuus käydä niistä keskustelua hyvässä hengessä.

Kalle-Antti Suominen Kirjoittaja on fysiikan professori ja Turun yliopiston vararehtori, jonka vastuualueisiin kuuluvat tutkimuksen ja tutkimuksen edellytysten kehittäminen.

Mikä asia tieteen kentällä on viimeksi herättänyt tunteita?

Anni Kemppinen Sosiologian opiskelija

– Tutkin itse downshifting- ja slowfoodilmiöitä ja olen iloinen niiden suosiosta, joka näyttää vain kasvavan ja leviävän kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Ilmiöt kertovat mielestäni positiivisesta murroksesta ihmisten ajankäytössä.

6 | Aurora

Ville Sirkiä Historian opiskelija

– Palasin vasta vaihdosta, ja olen hämmentynyt täällä vellovasta Pekka Himasen tutkimusrahoitukseen liittyvästä kohusta. Asiasta on toistaiseksi vaikea muodostaa sen yksiselitteisempää näkemystä.

koonneet: nora uotila ja jasmina savolainen

Joel Kuortti Kieli- ja käännöstieteiden laitoksen johtaja, englannin kielen professori – Pekka Himasen tutkimusrahoituskohu on herättänyt monenlaisia tunteita, sillä kyseessä on varsin monisyinen asia.

Nähdäkseni kohu kertoo siitä, että tutkimusrahoitusten perusteissa on ongelmia laajemminkin, Himasen tapaus on vain yksi monista.

teksti: liisa reunanen kuva: hanna oksanen

Tilastotieteilijä palveluksessanne

Tilastotiede on ala, jonka erityisluonteeseen kuuluu tiivis monitieteinen yhteistyö. Tilastotieteilijän avulla löytyvät vastaukset niin lääketieteilijän kuin yhteiskunta- tai taloustieteilijänkin aineistolleen esittämiin tutkimuskysymyksiin.

Sovellusaloille tilastotiede on parhaimmillaan mahdollisuus oppia ja ymmärtää. Näin tietää biostatistiikkaan erikoistunut professori Jaakko Nevalainen, joka kehittää työssään etenkin lääke- ja biotieteissä hyödynnettäviä analyysimenetelmiä. Nevalainen toimii professorina Turun yliopistoon viime vuonna perustetussa Tilastotieteen keskuksessa.

– Meillä painotetaan sitä, että on uskaltauduttava pois omalta mukavuusalueelta. Alamme teoreettinen osaaminen pitää tuoda käytäntöön, muiden tieteenalojen hyödyksi, Nevalainen pohtii tieteenalansa tärkeää roolia.

Tilastotieteessä kehitetään jatkuvasti tehokkaampia menetelmiä, joiden avulla muiden alojen tutkimuksessa ilmiöitä ymmärretään paremmin. Tässä onkin tilastotieteilijän osaamisen ydin.

– Ei riitä, että tutkimuksessa kerätään massiivinen aineisto, vaan siitä pitäisi myös oppia jotain ja ymmärtää sen kätkemä tieto. Modernin tilastotieteen keinoin pystyy erottamaan sattumien joukosta keskeiset signaalit.

Koukeroiseksi ja vaikeaksi mielletyn tieteenalan sovellusaloilla tilastotieteilijä pyrkii löytämään vastauksia hyvinkin käytännönläheisiin kysymyksiin.

– Parhaillaan käynnissä olevassa yhteistyöhankkeessa etsimme ravitsemustekijöitä, joille altistuminen selittäisi ykköstyypin diabeteksen puhkeamista. Toisessa hankkeessa puolestaan selvitetään sitä, miten miesväestön syöpäseulonnat kannattaisi toteuttaa, jotta eturauhassyövän kehittymiseen pystyttäisiin puuttumaan oikeassa vaiheessa.

Kun ymmärretään sairauksien syitä paremmin, tulee mahdolliseksi myös ehkäistä ja hoitaa niitä.

– Tähänhän se kaikki kuitenkin pyrkii. Ei tutkimus ole itsetarkoitus, vaan se, että tieto lopulta jalkautetaan esimerkiksi kansanterveyden eduksi.

Nevalaiselle työn parasta antia on monialainen yhteistyö, jossa on aidosti mahdollisuus oppia eri alojen osaajilta ja samalla antaa jotain takaisin.

– Sanoisin, että tieteenalallamme on Suomessa vielä aika paljon käyttämätöntä potentiaalia, eikä kaikilla aloilla ehkä vielä tunneta sen mahdollistamia hyötyjä. Meillä on maailmalle paljon lisää annettavaa!

Aurora | 7

TUTKIJAT KIINNOSTUIVAT TUONPUOLEISEN KOKEMISESTA teksti: erja hyytiäinen kuvat: hanna oksanen, erja hyytiäinen

Professori Marja-Liisa Honkasalo tietää sohaisevansa ampiaisenpesään. Hänen johtamansa tutkimushanke Mieli ja toinen kurkottaa sinne, minkä tiede hylkäsi 300 vuotta sitten.

Seitsemän tutkijaa pureutuu kokemuksiin tuonpuoleisesta.

– Tuonpuoleisen tutkimus puhdistettiin pois tieteestä valistuksen jälkeen todeten, ettei se ole tiedettä vaan magiikkaa, tieteellisyyden suhteen ”toista”. Me lähdemme siitä, että aihetta ei ole otettu vakavasti ihmismielen tutkimuksen kohteeksi vaan kyse on länsimaisen tutkimuksen mielipiteestä, Honkasalo sanoo.

8 | Aurora

F

olkloristiikan yliopisto-opettaja Kaarina Koski muistelee vanhaa sarjakuvaa. Siinä pikkuinen lapsi kertoo hieman vanhemmalle pelkäävänsä kummituksia. Kaveri tokaisee: Hölmö, ei kummituksia ole. Pikkuinen vastaa: Ei niin, mutta pelko on.

Tarinaan kiteytyy se, mitä tuonpuoleista tutkivat etsivät. Eivät totuutta jonkin olemassaolosta vaan tietoa ihmisen tuntemuksista ja kokemuksista.

– Me tutkimme jonkin asian olemassaoloa kulttuurisena ilmiönä, Koski sanoo.

Tutkimusta 900 000 eurolla rahoittava Suomen Akatemia näkeekin Honkasalon vetämässä tutkimushankkeessa kansainvälisestikin uudenlaisen otteen. Viimeiset vuosisadat tuonpuoleinen, luonnontieteellisesti selittämätön asia, on jätetty joko uskonnon tai mielen sairauksien kontolle. Honkasalon työryhmä nostaa sen takaisin tieteen keskiöön.

Esi-isä voi olla läsnä läpi vuosisatojen Pohja Mieli ja toinen -hankkeelle luotiin, kun Honkasalo, Koski sekä hankkeessa mukana oleva helsinkiläinen kulttuurihistorioitsija Kirsi Kanerva olivat tutkija Ilona Kemppaisen tukena perustamassa kuolemantutkimuksen seuraa.

– Me jäimme miettimään, miksi länsimaisesta kulttuurista on putsattu pois kaikki tuonpuoleinen. Jos jollakulla on tällaisia kokemuksia, hänet leimataan sairaaksi tai ainakin epäillään hänen mahdollisuuksiaan kuulua yhteiskunnallisesti pätevien ihmisten joukkoon. Esimerkiksi tutkimassani Länsi-Afrikassa esi-isien läsnäolo on arkipäiväistä, Honkasalo sanoo.

Esimerkkejä löytyy kulttuurisesti lähempääkin. Kaarina Koski kertoo, kuinka katolisessa kirkossa on sallittu ajatus pyhimyksistä ja siitä, että joku tulee kiirastulesta takaisin sovittamaan syntejään. Luterilainen Aurora | 9

kirkko, jonka ajatteluun lähtökohtaisesti kuuluu tuonpuoleinen, päätti aikanaan, että vainajia ei saa kokea. Jos kokee, se on pirun houkutusta.

– On kiinnostavaa, että toisessa kulttuurissa tuonpuoleiseen kontaktissa oleminen on luvallista, toisessa hävettävää ja kiellettyä, Honkasalo sanoo.

Ajatus jäi itämään, ja aikansa ruodittuaan kolmikko totesi löytäneensä tutkimusaukon.

Koska kuolema alkaa?

Laajalle tutkimushankkeelle ratkaisevaa oli kuin joululahjaksi saatu Akatemian rahoitus. Sillä syntyy seitsemän tutkimusta. Honkasalon tonttia on itäafrikkalaisten tapa elää esi-isien kanssa tavallista arkea.

Kanerva tutkii islantilaisia levottomia kuolleita ja henkiolentoja. Helsinkiläisantropologi Susanne Ådahl pureutuu äänien kuulijoihin, hänen työtään tukevat turkulaispsykiatri Jyrki Korkeilan samoille informanteille tekemät aivokuvantamistutkimukset. Helsinkiläispsykologit Marjaana Lindeman ja Annika Svedholm tutkivat, minkälaisia prosesseja aivoissa tapahtuu ihmisen ajatellessa kuolemanjälkeistä aikaa.

Kaksikon työ linkittyy Kosken tutkimukseen kuoleman ajoittumisesta.

Koski löysi tutkimusaiheensa bussimatkalla miettiessään siirtymäriittejä. Entisaikaan Karjalassa kuolleelle katettiin neljän viikon ajan ruoka, hän eli yhteisön mielissä ja häntä saateltiin matkaan. Elettiin liminaalivaihetta, välitilaa, missä ihminen on siirtynyt pois normaalista elävien yhteisöstä, mutta ei ole vielä rituaalisesti siirretty kuolleiden joukkoon.

– Bussissa mietin, onko liminaalivaihetta enää olemassa. Ja entä jos se onkin nykyisin ennen fyysistä kuolemaa. Alkaako liminaalivaihe siitä, kun ihminen siirtyy laitokseen odottamaan kuolemaa, Koski pohtii.

Tutkimustulokset kuoleman ajoittamisesta auttavat ymmärtämään hyvän kuoleman kysymyksiä.

Kaikille kokemuksille ei löydy aiheuttajaa Tuonpuoleisen tutkimuksen rasitteena on ollut sen rajaaminen uskontoon kuuluvaksi.

– Tuonpuoleinen kesytettiin uskonnon piiriin. Ajateltiin, että uskonnolliset kokemukset voidaan ottaa huomioon kognitiivisessa uskontotieteessä. Mutta kaikki sellainen tuonpuoleinen, joka ei ole uskonnollista, jäi pois: etiäiset, esi-isät, kummalliset hahmot ja neuvonantajat. Ne määritellään helposti mielisairauden piiriin, Honkasalo sanoo.

Muutoksen syyksi Honkasalo näkee valistuksen jälkeisen luonnontieteiden vahvistumisen. Lähtökohdaksi nousi, että kaikki asiat pitää voida todistaa luonnontieteen keinoin. Jos jollekin ei ole selitystä, se ei ole relevanttia.

– Me kysymme, onko se toisin, Honkasalo sanoo.

Koski muistuttaa, että vain osalle tuonpuoleisen kokemuksista löytyy fyysinen syy.

– Kaikkeen ei syytä löydy. Tämä on yhteisöllisesti rakentuva kulttuurinen kysymys, Koski korostaa.

Tutkimus karsii leimoja Tutkimusryhmä rikkoo rajoja monella tapaa. Mukana on turkulaisia ja helsinkiläisiä tutkijoita, puolet heistä on kulttuurintutkijoita, toinen puoli psykologeja ja psykiatreja. Joukko yhdistää laadulliset tulokset luonnontieteisiin, jokaisella on vastuu omasta tutkimusaiheestaan, mutta samalla jokainen osallistuu toinen toistensa tutkimusten tekoon.

Tiedeyhteisössä rohkein askel on siirtyminen tuonpuoleisen tutkimiseen tuomitsematta sitä.

– Me otamme annettuna sen, mitä ihmiset meille kertovat. Sen, mikä heille on totta. Erityisesti etnometodologisesti tai laajemmin fenomenologisesti suuntautuvassa tutkimuksessa ei lähdetä siitä olettamuksesta, että haastateltavat huijaisivat, Honkasalo sanoo.

Yksi tutkimushankkeen anneista saattaakin olla sosiaalisten leimojen karsiminen. Kun ensimmäiset uutiset tutkimuksesta levisivät, kymmeniä tuonpuoleisen kokeneita otti yhteyttä Honkasaloon ja kysyi, saisiko kertoa tutkijoilleen omat kokemuksensa.

– Jos ihmiset kokevat saavansa tuonpuoleista voimaa ja heillä edelleen on tällaisia kokemuksia, miten me voimme sanoa, että ne eivät ole tärkeitä. Jos tiede ei tutki näitä alistettuja tietomuotoja, voi olla, että tieteen saamat tulokset eivät enää vastaa todellisuutta, Honkasalo sanoo.

Tutkimus voi olla eettisesti merkittävä.

– Esimerkiksi äänien kuulemisella on vahva stigma, onhan se yksi tekijä skitsofrenian diagnosoinnissa. Silti kansainvälisesti ja myös Suomessa on nettisivusto, jossa äänien kuulijat keskustelevat keskenään ja heille on tärkeää levittää tietoa, että tämä kuuluu elämään, Honkasalo sanoo.

– Vanhoja arkistoaineistoja tutkiessa on helppo etäännyttää itsensä niistä. Voi ajatella, että siihen aikaan vain kuului kaikkea hullua. Aiemmin en olisi ollut valmis kohtaamaan nykyaikaan sopimattomia asioita ja antamaan niille tieteellisesti tutkittavaa asemaa, Kaarina Koski sanoo.

10 | Aurora

kirjat

teksti: liisa reunanen

Media menneestä kertomassa

Kirkkotekstejä kansan kielellä

Maailmankuvaamme muokkaava media on yhä voimakkaammin läsnä ihmisen arjessa.

Historiantutkijat hyödyntävät usein mediaa tutkimuksensa materiaalina samalla kun mediatutkijoiden aiheet ovat monesti tulleet lähelle historian tutkimusalaa.

Media historiassa -teos tuo ensimmäistä kertaa yhteen tutkimusaloja yhdistäviä metodeja ja näkökulmia. Kirjassa kartoitetaan 1900-luvun aikana tapahtunutta yhteiskunnan medioitumista ja pohditaan tämän merkitystä historiantutkimuksessa.

Artikkeleissa tarkastellaan esimerkiksi poliitikkojen henkilökuvia yhteiskunnallisen vallan tuottamisen välineinä, tiedotusvälineiden merkitystä Ranskan ulkopolitiikassa 1900-luvulla sekä mediaa kulttuurisen muistin muovaajana. Samalla pohditaan millaisia unohtamisen, muistamisen ja vallan tuottamisen paikkoja mediat ovat.

Media historiassa on ensimmäinen aihetta käsittelevä suomenkielinen teos, ja se on tarkoitettu kaikille median ja historian tutkimuksesta kiinnostuneille.

Suomen kielestä tuli jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten kieli 1530-luvulla, jolloin reformaatioajan hengessä kirjallisuutta alettiin kääntää kansan kielelle.

Agricolan aikalaiselta, Rauman kappalaiselta Mathias Johannis Westhiltä on säilynyt käsikirjoitus, joka sisältää täydellisen kirkkokäsikirjan ja messun, suomennoksen saksalaisesta sielunhoidon opaskirjasta sekä messukäyttöön tarkoitettuja laulutekstejä nuotteineen.

Kansalliskirjastossa säilytettävän koodeksin tutkimus on sen vaikeaselkoisuuden vuoksi ollut vähäistä.Tämä 1500-luvun käsikirjoitus ilmestyi viime vuonna nykyisen oikeinkirjoituksen mukaan muokattuna julkaisuna, mikä toi koodeksin sisällön ensi kertaa sekä tutkijoiden että vanhan kirjakielen harrastajien ulottuville.

Nyt ilmestynyt Tutkimuksia Westhin koodeksista on artikkelikokoelma, joka tarkastelee tätä uskonpuhdistusajan merkittävintä säilynyttä käsikirjoitusta historian, kielitieteen, kirkkomusiikin sekä teologian näkökulmista.

Media historiassa Erkka Railo ja Paavo Oinonen (toim.)

Turun historiallinen yhdistys, 2012

Tutkimuksia Westhin koodeksista Kaisa Häkkinen (toim.)

Turun yliopiston suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineen julkaisuja, 2012

Idässä nousee uusi suurvalta

Mikä meistä tekee terveitä?

”Vaikka Kiina huikeine taloudellisine nousuineen on ollut yksi maailmantalouden kirkkaimmista tähdistä, jälkitotalitarismiin kuuluva heikko oikeusvaltio, eliitin etuoikeudet ja hyvän hallinnon puute voivat vielä aiheuttaa vakavia seurauksia koko yhteiskunnalle.”

Sekasortoisesta historiasta huolimatta Kiina on tehnyt paluun yhdeksi maailman johtavista suurvalloista.

Kiinan kansantasavallan historia on ensimmäinen laaja suomenkielinen esitys Kiinan kuudesta ensimmäisestä kansantasavallan vuosikymmenestä (1949–2009). Teoksessa kuvataan Kiinan vaiherikasta sisä- ja ulkopolitiikkaa sekä tarkastellaan yleisempiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia kehityskulkuja.

Teoksen ovat kirjoittaneet dosentti Lauri Paltemaa ja yliopistonlehtori Juha A. Vuori, jotka ovat opiskelleet ja tehneet tutkimustyötä Kiinassa. Kumpikin on väitellyt tohtoriksi Kiinan politiikasta. Yhdessä he ovat tutkineet maan toisinajattelua, internetvalvontaa ja teknologian politiikkaa.

Miten kulttuuriset käsityksemme sairastamisesta tai hyvästä hoidosta muovautuvat globaalin liikkuvuuden lisääntyessä? Muuttaako hoitokäytäntöjen kehittyminen käsityksiämme ikääntymisestä tai kuolemasta?

Tämänkaltaisten ilmiöiden ymmärtämiseksi tarvitaan lääketieteellistä tietoa laajempaa katsantokantaa. Eri tieteenalat voivat yhdessä ymmärtää kysymyksiä, joihin yksittäisen tieteenalan piirissä ei kyetä tyydyttävästi vastaamaan.

Uutuusteoksessa Terveyttä kulttuurin ehdoilla avataan niin lääketieteen, yhteiskuntatieteiden kun humanistisen alan näkökulmia terveyden ja sairauden ilmiöihin sekä rakennetaan siltoja niiden välille.

Teoksessa tarkasteluun nousevat esimerkiksi muuttuvien sairauskäsitteiden historia, elinsiirtojen eettiset kysymykset, vaihtuvat käsityksemme terveellisestä ruuasta sekä monikulttuurisuuden kohtaaminen terveydenhuollossa.

Kiinan kansantasavallan historia Lauri Paltemaa ja Juha A.Vuori (toim.)

Gaudeamus, 2012

Terveyttä kulttuurin ehdoilla Marja-Liisa Honkasalo ja Hannu Salmi (toim.) k&h, Turku 2012 Aurora | 11

Projektikoordinaattori Hanna Heinon mukaan on tärkeää pyrkiä hajauttamaan energiantuotantoa.

Aaltoenergia voisi turvata yhtenä tuotantomuotona saariston energiansaantia.

12 | Aurora

teksti: hannu aaltonen kuvat: hanna oksanen ja

WESA-projekti

ITÄMEREN AALLOISTA SÄHKÖÄ SAARISTOON Aaltoenergia ei ole vain valtamerten juttu, väittävät tutkijat. Aaltoenergia voi olla tulevaisuudessa merkittävä energialähde Itämerellä.

A

hvenanmaalla Hammaruddan edustalla, parikymmentä metriä merenpinnan alapuolella, seisoo aaltoenergiakoelaitos.

Aaltoenergialaitteita ei ole aikaisemmin suunniteltu jäätyville merialueille, eikä niitä ole systemaattisesti testattu talviolosuhteissa.

Viime talvena Hammaruddan energialaitoksen poijun ympärillä oli jonkin verran jäitä, jonka poiju kesti hyvin. Turun yliopiston tu-

levaisuuden tutkimuskeskuksessa WESA-projektia (Wave Energy for a Sustainable Archipelago) vetävä Hanna Heino kertoo, että täksi talveksi poiju on korvattu vieläkin paremmin jäätä kestävällä rakenteella.

– Uusi donitsi [aaltoenergialaitoksen poiju] on suunniteltu kulmikkaaksi. Uuden rakenteen pitäisi talvella jäiden voimasta painua itsestään niiden alle suojaan, eikä lähteä liikkeelle jäiden mukana. Tänä talvena testipaikalla ei ole ollut jäitä, joten odotamme vielä jännityksellä miten rakenne toimii, Heino selvittää.

Pari vuosikymmentä tuulta jäljessä Uppsalan yliopistossa suunniteltu koelaitos on yhdeksän metriä korkea sylinteri, joka seisoo pohjassa viidenkymmenen tonnin painoisella betonijalustalla. Pinnalla aaltojen mukana kohoileva poiju liikuttaa mäntää sylinterin sisällä, minkä aiheuttama muuttuva magneettikenttä tuottaa induktiovirtaa.

Toistaiseksi laitos tuottaa vain vähän energiaa. Generaattorin nimellisteho on 20 kilowattia, johon kuitenkaan ei ole vielä ylletty. Heinon mukaan se on kuitenkin sivuseikka. Tässä vaiheessa tutkijat pyrkivät vain testaamaan, miten aaltoenergialaitos kestää ankarissa talviolosuhteissa.

– Generaattori on suunniteltu huoltovapaaksi. Laskelmien mukaan sen pitäisi kestää jopa pari vuosikymmentä ilman, että sukeltajien täytyisi käydä välillä huoltamassa laitosta. Toistaiseksi kaikki on mennyt mallikkaasti, Heino kertoo.

Aaltoenergian mahdollisuuksista on puhuttu pitkään, mutta sen kehittäminen on ollut hidasta. Aaltoenergia on samassa kehitysvaiheessa kuin tuuli- ja aurinkoenergia olivat 25 vuotta sitten. Nyt aaltojen ympärillä on alkanut käydä kuhina.

– Aaltoenergiaa on jarruttanut muun muassa se, että tuotannon testaaminen on hankalampaa kuin vaikkapa tuuli- ja aurinkoenergiassa. Aurinkoenergian tuotantoa on voinut testata vaikkapa tutkijan työhuoneen katolla, mutta aaltoenergia vaatii testausaseman avomerellä. Lisäksi suolainen merivesi on aiheuttanut haasteita laitteiden suunnittelulle.

Maailman merissä on nyt käynnissä lukuisia pilottihankkeita: testikäytössä on parikymmentä erilaista aaltovoimaratkaisua. Eri teknisten ratkaisujen välillä käydään tutkimuskilpailua siitä, mitkä alkavat yleistyä. Esimerkiksi Fortumilla on kaksi testiasemaa: Portugalin rannikon edustalla sekä Norjan ja Ruotsin välissä Skagerrakissa. Fortum suunnittelee myös Itämereen testilaitosaluetta.

Aaltoenergian etuna on se, että laitos tuottaa energiaa varsin tasaisesti. Aaltoenergialaitos pystyy käymään täydellä teholla jopa 40 prosenttia ajasta, kun esimerkiksi aurinkoenergialla täysi teho saavutetaan vain noin 10 prosenttia käyttöajasta. Aaltoenergian ei kuitenkaan ajatella syrjäyttävän muita tuotantomuotoja, vaan vain täydentävän niitä.

– Meillä tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa koetaan erityisen tärkeäksi hajauttaa energiantuotantoa monen eri tuotantomuodon kesken. WESA-hankkeessa olemme keskittyneet siihen, miten aaltoenergia voisi turvata yhtenä tuotantomuotona saariston energiansaantia.

Aurora | 13

Aaltoenergiapuistoista suojaa kaloille WESA-hankkeen osana keskitytään myös siihen, millaisia ympäristövaikutuksia aaltoenergian tuotantolaitoksilla on. Ensimmäisten tutkimusten mukaan Hammaruddan testilaitoksella ei ole todettu olleen mitään negatiivista vaikutusta ympäristön eliöstölle. Päinvastoin, Åbo Akademin tutkijat havaitsivat sukelluksillaan tuotantolaitoksen ympäristössä jopa hieman enemmän kasvillisuutta ja eläimiä kuin aiemmin.

– Jos hieman visioidaan, niin aaltoenergiatuotantopuistot saattaisivat toimia myös eräänlaisena keinotekoisena riuttana, joka tarjoaisi suojaa eri eliöille. Tuotantolaitosten ympäristössä ei voisi esimerkiksi veneillä tai kalastaa, jolloin alue toimii kalojen suojapaikkana, Heino pohtii.

Ympäristövaikutukset vaativat kuitenkin vielä pitkäaikaisempaa lisätutkimusta.

Tuotantolaitos tuottaa vaimeaa ääntä, jolla ei näyttänyt lyhyellä tutkimusvälillä olevan vaikutusta eliöstöön, mutta pidempiaikaiset tutkimukset puuttuvat. Samoin lisätutkimusta tarvitaan muuttuvan magneettikentän sekä laitoksen liikkeen vaikutuksista: voisiko niillä olla vaikutusta esimerkiksi kalojen suuntavaistoon tai kylkiviiva-aistiin.

Yksi ympäristövaikutus on kuitenkin ilmeinen: aaltoenergiatuotannon visuaalinen 14 | Aurora

haitta ympäristölle on mitätön. Hammaruddan testivoimalaitokseen ei kiinnitä huomiota rannikolta katsottuna. Jos paikalla olisi vaikkapa tuulivoimaloita, niitä ei voisi olla huomaamatta.

Telakkateollisuuden pelastajaksi?

Aaltoenergiaa ei voi tuottaa ihan jokaisessa niemennokassa. Energialaitos vaatii hyvän aaltoilmaston, johon vaikuttaa muun muassa pohjan muoto, tuulisuus ja tuulen pyyhkäisymatka. Mitä pidempi pyyhkäisymatka tuulella on, sen suuremmaksi aallokko nousee.

Hammaruddan voimalaitostyyppi olisi hyvä sijoittaa noin 20–30 metriä syvään veteen, jossa on tasainen hiekkapohja. Kymmenien tonnien painoinen laitos saattaisi upota mutapohjaan tai kallistua epätasaisella kalliopohjalla.

– Voimalaitosta ei voi laittaa kovin syvään veteen. Jos pohjassa täytyy tehdä huoltotöitä, sukeltajien on monimutkaista päästä vaikkapa sataan metriin.

Myös Itämeren jäät vaikuttavat aaltoenergialaitosten sijoitteluun. Laitoksia ei kannata ainakaan vielä nykyään pystyttää Perämeren perukoille, jossa ne olisivat talvella pitkään pois käytöstä.

– Ilmaston lämpenemisen takia Itämerellä saattaa olla tulevaisuudessa huomattavasti vähemmän jäitä. Tällöin laitoksia voisi olla kannattavaa pystyttää myös pohjoisemmille merialueille. Toisaalta ilmastonmuutos saattaa myös haitata aaltoenergian tuotantoa. Lisääntyvätkö esimerkiksi syys- ja talvimyrskyt,

jotka saattaisivat hajottaa tai kuluttaa voimaloita.

WESA-projektin rahoitus päättyy vuoden lopussa. Heinon mukaan kolmivuotisessa projektissa ei ole päästy kuin vasta vauhtiin. Seuraavaksi olisi kiinnostavaa testata esimerkiksi voimalaitoksien toimintaa useammissa eri paikoissa. Tietoa Itämeren aaltoilmastoista on kuitenkin vielä vähän.

– Itämeren alueen ilmatieteenlaitoksilla on kymmenisen aaltojen mittausasemaa Itämerellä. Olisi tarpeellista saada aaltoilmaston tietoa kattavammin eri puolilta merta. Voisiko hyviä sijainteja löytyä esimerkiksi Viron edustan saarten läheisyydestä.

Myös teknistä kehitystä vaaditaan lisää: energiantuotantomääriä olisi tarpeellista saada kasvatettua. Yksi tutkimuskohde olisi tarkastella voisiko poijun hinata pinnan alle talvikaudeksi.

Lisäksi yhteistyötä eri toimijoiden välillä tulisi tulevaisuudessa tiivistää. Voisiko aaltoenergiasta olla vaikkapa telakkateollisuuden pelastajaksi?

– Turun seudulla on valtavasti juuri oikean kaltaista osaamista. Tilasimme esimerkiksi uuden poijun metallirungon meriteollisuuteen keskittyneeltä yritykseltä. Työ osoittautui heille täysin rutiinihommaksi.

Turun ja Uppsalan yliopistojen sekä Ålands Teknikklusterin Aaltoenergiaa kestävälle saaristolle (WESA, Wave energy for a Sustainable Archipelago) -hankkeella on ollut kaksi talvea aaltoenergian testilaitos käytössä Ahvenanmaalla. WESA kuuluu Central Baltic Interreg IV A -ohjelmaan. Projektin toteutumista tukevat Euroopan Unioni, Euroopan aluekehitysrahasto, ELY-keskus sekä maanomistajat. Turun yliopiston osalta hankkeen rahoituksesta vastaa EU 75 % ja ELY-keskus 25 %.

teksti: erja hyytiäinen kuvat: hanna oksanen

Entä jos hiilidioksidi ei olekaan ilmastonmuutoksen suurin syyllinen?

Hiilidioksidi ja sitä ilmakehään kasvavassa määrin syytävä ihminen eivät ole syyllisiä ilmastonmuutokseen. Näin sanoo Turun yliopiston fysiikan emeritusprofessori Jyrki Kauppinen.

Kauppinen laski vuodesta 2010 lähtien osapäiväisesti kollegoidensa Jorma T. Heinosen ja Pekka Malmin kanssa löytääkseen todellisen syyn. Fysiikan ja tähtitieteen laitoksella puurtaneen kolmikon laskelmat ovat yksiselitteiset.

Maanläheisen kerroksen ilmaa viilentävät pilvet, jotka vähenevät samaan tahtiin kun sademetsiä hakataan.

Kolmikon International Review of Physicsissa julkaistu artikkeli ei riitä vakuuttamaan Turun yliopiston maantieteen professoria Jukka Käyhköä.

Aurora | 15

Entä jos...

KAUPPINEN: Olemme yrittäneet löytää tie-

teellistä, kokeellista näyttöä väitteelle, jonka mukaan hiilidioksidi olisi syypää nykyisiin ilmaston muutoksiin. Tuloksena voi kuitenkin todeta, että hiilidioksidilla on erittäin vähäinen vaikutus maapallon keskilämpötilaan.

Intergovernmental Panel on Climate Changen eli IPCC:n mukaan hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen nostaa lämpötilaa 3,1 asteella. Meidän tutkimuksemme mukaan hiilidioksidin aiheuttama todellinen nousu on vain 0,24 astetta. Hiilidioksidipitoisuuden nousu ei siis selitä havaittuja lämpötilan muutoksia.

KÄYHKÖ: Saatavilla olevan tiedon perusteella suhtaudun Kauppisen, Heinosen ja Malmin 2011 käyttämään metodologiaan epäillen, sillä se niputtaa ilmastojärjestelmän erittäin monimutkaisia ja pitkiä palaute- ja viivemekanismeja yhteen G-termiin. Tähän olisi kiireesti saatava tarkennuksia. Tulos on kuitenkin yksi muiden joukossa. Kauppisen ja kumppaneiden artikkeli on samassa myllyssä koostettaessa tuhan-

sista julkaisuista järjestyksessä viidettä IPCC:n yhteenvetoraporttia, joka valmistuu kolmessa osassa tämän ja seuraavan vuoden aikana. Raportit kootaan julkaistujen tieteellisten tutkimustulosten pohjalta. Työ tehdään pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Riippumaton tieteentekijöiden joukko puntaroi tieteellisissä julkaisuissa esitettyjä tuloksia, ja tuolloin tulee mitatuksi tulosten painoarvo.

KAUPPINEN: Meidän laskelmassamme on

käytetty kolmea toisistaan riippumatonta kokeellisiin mittauksiin perustuvaa menetelmää.

Yksinkertaisimmassa menetelmässä on käytetty kokeellisesti mitattua ilmakehän kokonaisabsorptiota, sitä vastaavaa mitattua keskimääräistä lämpötilaa sekä arvioitua keskimääräistä lämpötilaa ilman absorptiota ja kylläisen vesihöyryn paineen riippuvuutta lämpötilasta. Toinen menetelmä käyttää mitattuja vaihe-eroja auringosta tulevan valon ja lämpötilan välillä erikseen mantereelle ja merelle. Kolmas menetelmä perustuu ilmakehän energiabudjettiin, jossa on mitattu 12 tehon arvoa eri kohdissa ilmakehää. Kaikissa menetelmissä on pääasiallisesti kaksi fysiikan lakia: energiansäilymislaki ja kylläisen vesihöyryn painetta esittävä laki.

Kaikki nämä menetelmät antavat lähes samat tulokset, mikä ei voi olla sattuma.

KÄYHKÖ: Globaalitasolla toimiva Kaup-

pisen laskelma ja kolmiulotteiselta hilaruutupohjalta toimivat dynaamiset ilmastomallit ovat periaatteiltaan niin erilaisia, että suora vertailu on vaikeaa. Se olisi kuitenkin hyödyllistä tehdä. Kun tieteelliset tulokset ovat ristiriidassa, oikean ja väärän tuloksen haarukointi on tiedeyhteisön käsissä. On tietenkin periaatteessa mahdollista, että useat sadat ilmastotutkijat ovat hiilidioksidin suhteen väärässä ja Kauppinen kumppaneineen oikeassa.

KAUPPINEN: Kaikki tulokset perustuvat

mitattuihin kokeellisiin lukuihin, jotka pitävät sisällään luonnollisesti kaikki mahdolliset efektit ja monimutkaisuudet. Vuodelta 2009 löytyy 238 fyysikon lista sisältäen nobelistin, professoreita ja 700 intenational scientists -listalaista.

Lähes 31500 amerikkalaisen akateemisen tutkinnon suorittanutta, joukossa yli 9000 tohtoria, on allekirjoittanut Maan lämpenemistä käsittelevän vetoomuksen, jossa todetaan ihmisen aiheuttaman lämpötilan nousuhypoteesin olevan vailla tieteellistä oikeutusta. Johdannossa todetaan: As explained by the paper´s author Professor Jyrki Kauppinen. The climate is warmning, yes, but not because of greenhouse gases.

KÄYHKÖ: Tässä on sana sanaa vastaan, ja

jos IPCC-raportti voi olla väärässä, miksei tämä listakin. Totuuden nimissä on hyvä muistaa, että tuhansien sivujen paksuisiin IPCC-raportteihin on päätynyt epätarkkuuksiakin. Kolmanteen raporttiin otettiin mukaan Michael E. Mannin ja kumppaneiden 1998 julkaisema, historiallisiin aineistoihin perustuva 1000 vuoden lämpötilakäyrä, jota muotonsa vuoksi kutsuttiin Mannin ’hockey stickiksi’. Käyrästä kuitenkin julkaistiin myöhemmissä tutkimuksissa hieman eri muotoisia versioita, ja niin Mann kuin IPCC saivat ryöpytystä. Kriittisyys ja itsensä korjaavuus ovat tieteen peruspilareita.

Yksittäiseen tulokseen on siis aina syytä suhtautua varovaisesti. Siksi Kauppisen ja kumppaneiden tuloksen on myös käytävä läpi tiedeyhteisön prässi. Vain tiedeyhteisö voi legitiimisti ottaa näihin aisoihin kantaa.

KAUPPINEN: Tutkimuksemme osoittavat,

että lämpötila voi muuttua, vaikka kasvihuonekaasujen pitoisuudet pysyvät vakiona. Lämpötilan muutos on kahden tekijän summa. Ensimmäinen tekijä on ilmakehän absorptiosta johtuva lämpötilan muutos eli kasvihuoneilmiö.

Toinen termi johtuu ilmaston herkkyyden muutoksista. Pilvien ja vesihöyryn vaihtelut ilmakehässä muuttavat herkkyyttä negatiivisen takaisinkytkennän avulla. Suurimmat lämpötilan muutokset johtuvat tuosta jälkimmäisestä termistä.

IPCC:n arviot perustuvat julkaisuihin, joissa on käytetty teoreettisia virtausmalleja, joissa on oletettu, että suhteellinen kosteus on vakio. Tämä virheellinen oletus nollaa lämpötilan muutoksen toisen termin. Suhteellinen kosteus on

KAUPPINEN: – Tutkimuksemme on julkaistu International Review of Physics -julkaisussa lokakuussa 2011 (Vol.5, N.5, 260–270, 2011). Olen toiminut IPCC:n uuden raportin asiantuntija-arvioijana, joten voi olla, että tuleva raportti peruu aiempia ylilyöntejä.

16 | Aurora

laskenut ainakin vuodesta 1950 lähtien, mikä osoittaa vääräksi virtausmallien oletuksen.

Vuosien 1983 ja 2008 välisenä aikana mitattu pilvisyyden muutos ja hiilidioksidin pitoisuuden kasvu selittävät yhdessä lähes täydellisesti mitatut lämpötilan muutokset. IPCC:n käyttämissä julkaisuissa pilvisyyden ja vesihöyryn muutoksia huomioidaan siten, että suhteellinen kosteus pysyy vakiona.

Meidän tutkimuksemme mukaan pilvisyyden muutokset selittävät noin 90 prosenttia ilmastonmuutoksesta.

KÄYHKÖ: Vastoin Kauppisen väitettä suh-

teellista kosteutta ei tietääkseni oleteta vakioksi ilmastomalleissa; kaikki mallit vain tuottavat jotakuinkin saman tuloksen, vaikka niiden fysikaaliset prosessit poikkeavat toisistaan. Näyttää siltä, että kohtalaisen vakiosuuruinen suhteellinen kosteus on ilmakehän emergentti ominaisuus. Tämä on täysin mahdollista, koska kaksi kolmasosaa maapallon pinnasta on valtamerien peitossa, ja nämä ovat ehtymätön vesihöyryn lähde. Pilvien synty on monimutkainen prosessi, johon vaikuttaa paitsi suhteellinen kosteus myös tiivistymisytimien määrä. Pilvien ilmastovaikutus (viilentävä/ lämmittävä) taas riippuu niiden paksuudesta, sijainnista leveyspiirien suhteen ja korkeusasemasta troposfäärissä. Siksi pilvien merkityksen kvantifiointi ja jopa vaikutuksen suunta ovat edelleen epävarmalla pohjalla ja hyötyvät lisätutkimuksista.

K A U P P I N E N : Suurimmat syytökset

IPCC:lle tulevat siitä, että se käyttää malleja, joiden algoritmeja muut tutkijat eivät voi todentaa. Tieteen periaatteisiin kuuluu se, että tutkimus tai koe tulee pystyä muidenkin toistamaan. Meidän tutkimuksessamme tämä toteutuu hyvin. Käyttämällä malleja IPCC voi luoda haluamiaan kauhuskenaarioita.

Ilmakehän lämpötilan nousu viimeisen sadan vuoden aikana on selitettävissä auringon aktivoitumisen ja kosmisen säteilyn vähentymisen (vaikutus 0,47 °C ), sademetsien tuhoutumisen (vaikutus 0,3 °C), kasvihuonekaasujen (vaikutus 0,1 °C) ja aerosolien käytön (vaikutus -0,06 °C ) avulla. Näiden summa on 0,81 astetta, mikä vastaa havaittua lämpötilan nousua.

KÄYHKÖ: Kauppisen ja kumppaneiden ar-

tikkeli vaatii tarkennuksia, jotta siihen voi ottaa kantaa. Moni asia jää selittämättä. He muun muassa ilmoittavat auringon aktiivisuusmuutosten vastaavan suurimmasta osasta ilmaston kokonaismuutosta, mutta itse asiassa lainaavat tämän luvun suoraan Shavivin 2005

julkaisemasta artikkelista. Miksi he pitävät tätä tulosta oikeana? saattaa lämmittää ilmakehää enemmän kuin mitä hiilidioksidituotannon kaksinkertaistaminen aiheuttaisi. Ilmassa olevan veden määrä (pilvet ja suhteellinen kosteus) muuttaa maanpinnan läheistä lämpötilaa ilman, että hiilidioksidin tai muiden kasvihuonekaasujen määrä nousee lainkaan. Olemme kyenneet osoittamaan vakuuttavasti, että sademetsät höyrystävät voimakkaasti vettä ja lisäävät ilmakehän vesimäärää ja pilviä.

EU:n ja erilaisten globaalien verkostojen työssä.

Entä jos Kauppinen on hiilidioksiditeeseineen oikeassa? Siitä huolimatta fossiilisten polttoaineiden käyttöä pitää vähentää ja kehittää innovatiivista vihreää taloutta. Kasvihuonekaasupäästöjen ohella niihin sisältyy muitakin haittoja, kuten poltossa syntyvät pienhiukkaset ja muut haitalliset yhdisteet.

Polttoaineiden hankkiminen maan uumenista ja kuljettaminen on ympäristölle haitallista, muistellaanpa vaikka Meksikonlahden öljyvahinkoa 2010 tai Exxon Valdez-tankkerin haaksirikkoa Alaskan rannikolla 1989.

KÄYHKÖ: Sademetsäkysymys on moni-

KAUPPINEN: Tästä olemme samaa miel-

KAUPPINEN: Sademetsien tuhoaminen

mutkainen – komplisoidumpi kuin Kauppinen antaa ymmärtää. Sademetsät kierrättävät tehokkaasti vettä ja hiiltä – ja siinä sivussa happea – ja vapauttavat aerosoleja ilmakehään sekä vaikuttavat albedoon. Kaikilla näillä on ilmastovaikutuksensa. Kytkentä metsien vähenemisen ja Kauppisen esittämän 0,3 °C lämpenemisen välillä jää kuitenkin epäselväksi. Sademetsien tuhoaminen on joka tapauksessa järjetöntä, uskoipa sitten Kauppista tai valtavirtaa. Metsien ekosysteemipalvelut ovat äärimmäisen vaikeasti korvattavissa, kenties eivät lainkaan.

tä. Minunkin mielestäni fossiilisten polttoaineiden käyttöä kannattaa vähentää, vaikka en pidäkään asiaa hirveänä katastrofina, sillä fuusioenergia tulee.

KAUPPINEN: Verovaroja ei pitäisi tuhlata hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseen, koska niiden vaikutusta ei ole pätevästi todistettu. Harha on syntynyt siitä, että IPCC on perustanut arvionsa ainoastaan teoreettisiin virtausmalleihin. Kokeellisesti varmistettua tieteellistä näyttöä hiilidioksidin voimakkaasta vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen ei ole olemassa.

KÄYHKÖ: Ristiriitaiset tulokset aiheuttavat päätöksentekijöissä epävarmuutta ja hidastavat sosio-ekologisesti mielekästä kehitystä. IPCC on paljon vartijana.

Yhteenveto ja erityisesti päätöksentekijöille suunnattu lyhennelmä Summary for Policy Makers ovat poliittisen koneiston suunnannäyttäjinä niin valtioiden sisäpolitiikassa kuin laajemmin

KÄYHKÖ: Olen koordinoinut Suomen Akatemian monitieteistä Globaalimuutoksen tutkimusohjelmaa 19992002, toiminut asiantuntija-arvioijana IPCC:n neljännessä raportissa ja kuulun kansalliseen IPCC-työryhmään (2008–2014). Pyrin suhtautumaan kriittisesti kaikkeen tieteelliseen tietoon.

Aurora | 17

NAINEN teksti: erja hyytiäinen

kuvat: hanna oksanen

tiedeyhteisön edessä Ihminen on tärkein.

Niin sanoo vuoden professori, Turun yliopistossa huippuyksikköä johtava Eva-Mari Aro, jonka voisi kuvitella uppoutuneen yksin fotosynteesimaailmaan. Kansainvälisesti arvostettu tutkija on raivannut tiensä alan huipulle puurtamalla ja uurastamalla.

18 | Aurora

E

va-Mari Aro istuu Biocityn kuudennessa kerroksessa.

Hän jakaa työhuoneen kollegan kanssa. Oma tila on vain muutaman neliön, mutta se istuu hyvin Arosta syntyvään mielikuvaan. Hän on maanläheinen ihminen, jonka silmissä kaikki tekevät arvokasta työtä. Ja hän on pihi.

– Olen aina tehnyt vähintään puolitoistakertaista työpäivää, etten jäisi velkaa yhteiskunnalle. Minun palkkani ja työni maksetaan veronmaksajien kukkarosta ja minua kauhistuttaa ajatus, että pienituloisten verorahoille ei tulisi vastinetta, Aro sanoo.

Perustutkimuksesta myös soveltajaksi Ulkopuolisen silmissä Arolla ei ole syytä huoleen. Hän on todellakin antanut verorahoille vastinetta. Liki nelikymmenvuotinen tutkijanura on täynnä tutkimista yömyöhään, matkustamista ympäri maapallon parhaimman opin perässä, uuden etsimistä ja löytämistä.

– Nuorempi tyttäreni sanoi kuusivuotiaana, että yliopistolle hän ei ainakaan mene töihin, koska sieltä ei saa edes kesälomaa, Aro naurahtaa.

Menetetty vapaa-aika on kantanut hedelmää. Aro oli yksi noin kymmenen eurooppalaisen fotosynteesitutkijan ryhmästä, joka vuonna 2005 alkoi miettiä, miten fotosynteesitutkimuksella voitaisiin taistella ilmastonmuutosta vastaan.

– Se toi tutkimukseen uuden mielekkyyden. Siihen saakka olin tuntenut huonoa omaatuntoa tehdessäni ”vain” perustutkimusta vaikka koko ajan vaadittiin sovelluksia. Nyt olin kehittämässä jotain, mitä toivottavasti tulevaisuudessa voidaan hyödyntää korvaamaan tutkimukseen saatuja verorahoja, Aro sanoo.

Parhaillaan hän on mukana EU:n jäsenmaiden kansallisten tiedeakatemioiden neuvoaantavan asiantuntijaorganisaatio EASACin työryhmässä, joka etsii Euroopalle toimivia energiaratkaisuja tähtäimenään vuodet 2050– 2100. Aron tehtävä ryhmässä on tuoda esiin biologisen energian ja keinotekoisen fotosynteesin mahdollisuuksia, rinnalla työskentelee ydin-, aalto-, aurinko-, tuuli- ja muiden energiamuotojen taitajia.

Ystävä avasi tien fotosynteesiin Laboratorion ovessa on piirros kitapurjeet heiluen huutavasta kikkarapäisestä naisesta. ”Pidä labra siistinä” -sanoma toistuu usealla eri kielellä, jopa sillä kiroilevan kuvallisella. Kuva on 20 vuoden takaa ja seurannut Eva-Mari Aroa työpisteestä toiseen.

Piirros on puoliso Heikki Aron käsialaa.

Hän oli se toisen vuosikurssin viisas poika, joka lumosi Turun yliopistoon biologiaa opiskelemaan tulleen Eva-Marin.

– Minulla oli valtava kiire itsenäistyä. Olisin halunnut pyrkiä lääkikseen, mutta en uskonut, että pääsisin läpi. Pyrin biologiaan ja kuulin huhun, että kasvifysiologiassa ei ole isoja lopputenttejä. Sinnehän minä menin, vaikka periaatteessa olenkin aina ollut melko tunnollinen oppilas, Aro sanoo.

Kasvitiede lumosi yllättäen nuoren opiskelijan. Suurin syy ei kuitenkaan ollut itse aineessa vaan ihmisissä. Silloinen professori Paavo Kallio aisti Eva-Marissa ainesta ja innosti eteenpäin.

Käänteentekevä oli kohtaaminen Niina Valanteen kanssa. Valanne oli ensimmäinen tutkija Suomessa, joka lähti jo 1970-luvun loAurora | 19

pulla tutkimaan fotosynteesiä biokemian kannalta. Hän pyysi Aroa assistentikseen, ja siitä syttyi hedelmällinen ystävyys ja työkumppanuus.

– Niina oli innostava ja ihana ihminen. Minuun vetosi biokemiallinen tutkimus, halusin selvittää mitä tapahtuu solu- ja molekyylitasolla, mutta Niinalle se oli jotain paljon suurempaa. Hänelle aurinko ja fotosynteesi olivat mahtavia asioita, me jopa juhlimme joka vuosi auringon päivää, Eva-Mari Aro sanoo hymyillen onnellisille muistoille.

Hyvää aikaa seurasi raju pudotus – Niina sairastui rintasyöpään.

Minä lähdin heti väitöstilaisuuteni jälkeen töihin Ranskaan, pakenin kai Niinan sairautta. Kun Niina muutaman kuukauden kuluttua kuoli, menetin kaverin, tuen ja innostajan, Aro sanoo. Menetys tuntuu yhä.

Tutkimushankeen johtajan kuoltua Suomen Akatemia päätti lakkauttaa tutkimuksen. Silloin Aro nousi vastarintaan.

– Sanoin ei, se oli Niinan elämäntehtävä.

Minä jatkan sitä, Aro kuvaa turkulaisen fotosynteesitutkimuksen juuria.

Naisen osa ei ole tiedeyhteisössä helppo Intiasta Aron huippuyksikköön saapunut Grayathri Murukesan esittelee laboratoriota.

Nuori nainen esittelee suljetun oven takana lämmöstä nauttivat lituruohot, pyöräyttää erlenmeyerpullossa syanobakteereja sisältävää nestettä, vilauttaa petrimaljassa näkyviä pieniä pisteitä.

– Aro on kiireinen ja välillä poissa, mutta tiedän, että jos minulla on jokin ongelma, voin aina mennä hänen luokseen hakemaan apua, Murukesan sanoo.

Murukesanilla on toivottavasti edessään helpompi tie kuin Arolla. Vuoden professori ei peittele sitä, että naisen osa tiedeyhteisössä ei ole helppo. Hän muistelee uransa ensimmäistä 15 vuotta, jolloin hän uurasti jopa kovemmin kuin koskaan, mutta viitetietokanta Web of Science ei sitä paljasta. Siteerauksia kertyi vain nimeksi.

– Fotosynteesitutkimus on hyvin miesvaltainen ja riitaisa tutkimusala. Naisella ei ole arvoa tieteestä puhuttaessa – varsinkaan jos et ole kenenkään tunnetun kollegan oppilas tai post doc. Jälkeenpäin olen kuullut monen vihaisena kysyneen ”Mistä tuo Aro tulee?” Naisen arvo tulee esille vasta iltajuhlissa. Minulle se ei sopinut, ja sain vihamiehiä, Aro sanoo.

Vihamiehet kostivat jättämällä Aron tutkimukset huomiotta. Eikä Aro puhu vain menneistä vuosikymmenistä.

– Minusta on tullut jonkinlainen naisten luottohenkilö tutkimusalallani. Vuoden sisään useampi eurooppalainen naiskollega on ottanut yhteyttä ja kertonut joutuvansa sukupuolensa vuoksi kaltoin kohdelluksi. Tyypillisin tapa on jättää naisen tekemä tutkimus huomiotta tai estää naisen itsenäistymistä ja edistymistä tutkijanuralla.

Rankimpaan aikaan turhautuminen miehiseen tutkijamaailmaan sai Aronkin hakemaan muita töitä.

– Ajattelin ja etsinkin vakavasti muita vaihtoehtoja, mutta kollegani Marjatta Raudaskoski suorastaan suuttui ja sanoi, että minulla ei ole oikeutta tehdä niin. ”Sinuun on investoitu jo nyt niin paljon, että velvollisuutesi on jatkaa tutkimuksessa.” Ja minä jatkoin, Aro sanoo.

Siteerauksien myötä tuli burnout

20 | Aurora

Tammikuussa Aro koki yhden suurista tunnustuksen hetkistä. Hänet valittiin vuoden professoriksi. Juhlassa yleisö odotti luentoa fotosynteesistä ja sen mahdollisuuksista parantaa maailmaa, mutta Aro yllätti. Hän kertoi poikkeuksellisen avoimesti oman kuoppaisen tutkijantiensä.

Ulkopuolisen silmin 1990-luvun alku oli menestyksen aikakautta. Siteerauksia alkoi vähitellen kertyä. Oli vakituinen virka, professuuri, hyvä avioliitto, kaksi lasta. Mitä muuta ihminen olisi voinut toivoa, kysyivät oppilaatkin.

– Ja kuvittele, juuri silloin menin burnouttiin. Minulta meni usko itseeni ja riittämättömyyden tunne oli valtava. Tilanne oli todella vakava. Se opetti, että samaan ei voi mennä uudestaan, siihen kuolee, Aro sanoo.

Nousu alkoi, kun perhe päätti matkustaa Australiaan neljäksi kuukaudeksi.

– Siihen aikaan Australia oli fotosynteesitutkimuksen mekka, mikä paljolti johtui Jan Andersonista, ainoasta naisesta fotosynteesitutkimuksen huipulla. Menin hänen laboratorioonsa ja sain ensimmäistä kertaa täyden, varauksettoman tuen, Aro sanoo.

Nyt käsillä tutkijanuran huippuvuodet Laboratoriossa Aro taputtaa ohimennessään Marjatta Raudaskosken olkapäätä ja sanoo, että Jatta mukaan kuviin. Se on kuin vahvistus Aron puheille yhteisön merkityksestä. Hän muistuttaa Suomen Akatemian tutkimuksesta, jossa selvitettiin, mikä synnyttää huippuyksikön.

– Yksi lopputulos oli: läheisen tiedeyhteisön tuki. Tieteessä menestymisen kannalta on ehdottoman tärkeää, minkälaiset henkilökohtaiset välit ja ilmapiiri yksikössä on, Aro sanoo.

Tiedemaailmassa yhteishenkeä nakertaa jatkuva mittaaminen. Kun tutkijoiden arvostus ja rahoitus perustuu jatkuviin ja joskus tulkinnanvaraisiinkin mittauksiin, on tutkijoiden itsetunto joskus kovilla.

Vuonna 2008 käynnistynyt ja tämän vuoden lopulla päättyvän huippuyksikön hakukierros oli yksi miellyttävistä poikkeuksista.

– Kaarina Sivosen ja Mirja SalkinojaSalosen kanssa oikein innostuimme etsimään toisistamme niitä parhaita puolia – sanomaan, että sinulla on se julkaisu tai meriitti ja sinulla tuo, korostetaan niitä. Me todella kannustimme toisiamme ja jatkamme samaan tyyliin, vaikka huippuyksikkömme nyt loppuukin, Aro sanoo.

– Kesäkuussa päätettäväksi tuleva uusi hakukierros ”poikien” kanssa oli tässä suhteessa haasteellisempi, Aro sanoo ja napauttaa nyrkillä polvea.

Se on merkki uudesta tutkija Arosta. Viimeisten vuosien ajan hän on uskaltanut sanoa, että osaan ja pystyn, vaatia huomiota.

– Aiemmin sanat vain kiehuivat sisällä, Aro sanoo.

teksti: henna borisoff kuva: hanna oksanen

Hyvä paikka tutkia Turun yliopistoa kehitetään entistä houkuttelevammaksi työpaikaksi tutkimuksen tekijöille. Käynnissä olevassa hankkeessa selvitetään, millaisia ovat tutkijanuran kompastuskivet ja millaisissa asioissa tutkijat kaipaavat lisää tukea. urun yliopisto on hakemassa Euroopan komissiolta HR Excellence in Research -statusta. Se voidaan myöntää organisaatiolle, joka on merkittävästi edistänyt ja toteuttanut tutkijoiden uraa tukevia asioita kuten avointa rekrytointia sekä kannustavaa ja tasa-arvoista työympäristöä.

Vararehtori Riitta Pyykön mukaan yliopisto täyttää EU:n kriteerit erinomaisesti.

– Monessa asiassa yliopisto on jo hyvin pitkällä. Myös HR-logoa olemme lähteneet hakemaan ensimmäisten joukossa Suomessa ja Pohjoismaissa.

Vielä on kuitenkin kehitettävää ja haluamme viedä asioita eteenpäin, Pyykkö sanoo.

Yhteinen tie Arvostusta ja tukea tutkijoille -hanke käynnisti syksyllä yliopiston toimintatapojen pohdinnan.

Hankkeen tarkoituksena on parantaa tutkijoiden asemaa sekä lisätä yhteisöllisyyttä ja sitä kautta edistää laadukkaan tutkimuksen tekemistä.

– Yliopiston toiminnan kehittyminen auttaa tutkijoita ottamaan uusia askelia urallaan ja tutkimusprojekteja etenemään kohti huippua. Työ hyödyttää koko yliopistoa, Pyykkö kertoo.

Jo alusta asti oli selvää, että henkilöstöhallinnon aloittamaan hankkeeseen haluttiin mukaan laaja joukko yliopistoyhteisön jäseniä. Sekä henkilöstö että opiskelijat ovat voineet antaa palautetta hankkeen jokaisessa vaiheessa ja kertoa, miltä tutkijan työ näyttää ja tuntuu Turun yliopistossa.

– Hankkeeseen liittyy hyvin vähän byrokratiaa ja olemme pystyneet keskittymään oleellisiin asioihin, Pyykkö kertoo tyytyväisenä.

Isoja ja pieniä askelia Henkilöstöpäällikkö Tom Riskin mukaan Suomea voidaan kutsua mallimaaksi, sillä meillä on jo valmiina paljon hyviä käytäntöjä.

– Palkansaajan asemaa suojaavat työehtosopimuslait, rekrytointikäytännöt ovat yhdenmukaisia, työsuhdeasiat, työturvallisuus ja työsuojelu ovat kunnossa ja toiminta on tasa-arvoista ja yhdenmukaista, Riski luettelee.

Apurahatutkijoiden rooli on kuitenkin harmaata aluetta, sillä heillä ei ole varsinaista palkkasuhdetta yliopiston kanssa. Vaikka he tekevät työtä tutkimusyhteisöjensä jäseninä, heidän asemansa on erilainen.

– Tavoitteena onkin helpottaa apurahatutkijoiden ja vierailevien tutkijoiden pääsyä yliopiston palveluihin ja ottaa heidät paremmin osaksi yhteisöä, Riski jatkaa.

– Myös ulkomaisen henkilökunnan integroitumista yliopistoon ja suomalaiseen yhteiskuntaan pyritään tukemaan entistä tehokkaammin, suunnittelija Johanna Mäkinen kertoo.

Osaa parannusehdotuksista on lähdetty toteuttamaan välittömästi.

Edessä on vielä sekä pieniä että isoja askelia.

– Nyt apurahatutkijoilla on mahdollisuus osallistua yliopistoliikuntaan ja henkilöstökoulutukseen. Englanninkielisten palvelujen saatavuutta kehitetään laajentamalla International Welcome Services -yksikön toimintaa, Mäkinen kertoo muutamista toimenpiteistä.

– Olemme sitoutuneet jatkuvaan kehitykseen ja seuraamme sitä, että suunnitelmat tulevat osaksi käytäntöjä, hän jatkaa.

Laadun leima Toimintasuunnitelman luonnokseen haetaan vielä kommentteja yliopiston eri ryhmiltä ja viimeiseksi johdolta. Sen jälkeen hakemus lähetetään EU:hun. Tämän aikataulun mukaisesti yliopisto saa HR-logon kesällä.

– HR-logosta on apua ulkomaisen rahoituksen hakemisessa ja se voi auttaa houkuttelemaan tänne uusia huippututkijoita. Logo antaa takuun meidän laadustamme, Riski kiteyttää.

Aurora | 21

Kehitys kulkee kirjoista kohti tablettia. Se avaa uusia mahdollisuuksia opetukseen, kertovat RUSE:n johtaja, professori Osmo Kivinen sek채 tutkijat Juha Hedman ja Meri-Tuulia Kaarakainen.

22 | Aurora

teksti ja kuvat hannu aaltonen

POJAT PÄRJÄÄVÄT, KUN OPPIKIRJA VAIHTUU VERKKOTEKSTIKSI Tytöt ovat parempia lukijoita kuin pojat, niinhän on aina sanottu. Uudella ReadITopetusohjelmalla saadut tulokset näyttävät kuitenkin toisin: pojat oppivat lukemalla aivan yhtä hyvin, kun paperisen oppikirjan sijasta luetaan verkkotekstejä.

K

oulutussosiologian tutkimuskeskuksessa (RUSE) kehitetty ReadIT-ohjelma on suunniteltu erityisesti reaaliaineiden lukemiseen. Ohjelman avulla opettaja saa lapsen oppimisesta tarkkaa tietoa, jonka avulla opettaja osaa antaa juuri sellaista opetusta kuin lapsi tarvitsee.

– Ohjelma tallentaa tietoa siitä, miten lukija pärjää tekstin parissa: miten nopeasti oppilas etenee, miten hän etenee tekstissä, käyttääkö oppilas hypertekstilinkkejä sekä miten hän tekee muistiinpanoja. Ohjelmaan voi tehdä tietysti myös kysymyksiä, joten oppimisen voi arvioida suoraan ohjelmassa, kertoo suunnittelija Meri-Tuulia Kaarakainen RUSEsta.

Ohjelmaa on nyt testattu yli viidelläsadalla oppilaalla yhdeksässä varsinaissuomalaisessa koulussa. Oppilaat ovat tuottaneet ohjelmaan 80 000 lokimerkintää, joita tutkijat ovat analysoineet. Saatujen tulosten mukaan tyttöjen ja poikien verkko-oppimistuloksissa ei näyttäisi olevan mitään eroa.

Havaintoa tukevat esimerkiksi PISA-tutkimukset, joissa poikien on havaittu olevan heikompia lukijoita jokaisessa maassa. PISA-tutkimuk-

sissa on kuitenkin todettu, että tyttöjen ja poikien välinen ero näyttäisi kaventuvan luettaessa verkkotekstejä.

Pojat etenevät vauhdilla, tytöt huolellisia ReadIT-ohjelmalla saatujen tulosten mukaan tyttöjen ja poikien välillä on eroa kuitenkin siinä, millä lukutekniikoilla he etenevät tekstissä ja miten paljon he käyttävät aikaa.

– Pojat käyttävät verkkoympäristöä nopeammin kuin tytöt. Pojat tekevät testin keskimäärin 17 minuutissa, kun tytöt ovat käyttäneet yli 21 minuuttia, Kaarakainen sanoo.

Samoin sukupuolten välillä löytyy eroja siinä, miten lukijat siirtyilevät tekstissä. Tytöillä näyttää olevan tapa kokeilla systemaattisesti kaikki tekstin linkit ja toiminnallisuudet, kun pojat etenevät vauhdilla ja suoraviivaisesti.

Ohjelman avulla on tunnistettu neljä erilaista verkkotekstien lukijatyyppiä: nopeat, hitaat, interaktiiviset ja lineaariset lukijat. Nopeiden verkkotekstien lukijoiden ryhmä oppii tutkimuksen mukaan hieman keskiarvoa heikommin. Verraten hidas suoriutuminen on puolestaan tyypillistä hyville oppilaille.

Interaktiivisella tavalla tarkoitetaan sitä, että lukijat ovat tutustuneet kaikkiin tekstin ominaisuuksiin, esimerkiksi linkkeihin ja avattaviin kuviin. Interaktiivinen ryhmä pärjää hieman keskiarvoa paremmin.

Lineaarinen etenemistapa on tyypillistä erityisesti pojille. Se on hyvin suoraviivainen etenemistapa, jossa ei isommin availla lisätietolinkkejä.

Tässä ryhmässä oppimistulokset ovat hieman keskiarvoa heikommat.

– Tytöt vaikuttaisivat olevan interaktiivisia, pojat nopeita ja lineaarisia. Pojat sortuvat myös hieman useammin vain arvailemaan vastauksia, Kaarakainen kertoo.

Erilaisia yhdistelmiä tarkastelemalla tutkijat ovat havainneet, että parhaaseen oppimistulokseen pääsevät nopeat ja interaktiiviset lukijat.

Myös nopeasti ja lineaarisesti etenevät lukijat oppivat hyvin.

– Tämä on siitä varsin mielenkiintoinen ryhmä, että mukana on oppilaita, joita opettajat eivät tunnistaneet hyviksi oppilaiksi. Opettajat arvioivat, että tämän ryhmän henkilöt, enimmäkseen pojat, olivat heikAurora | 23

"

Tytöt vaikuttaisivat olevan interaktiivisia, pojat nopeita ja lineaarisia. Pojat sortuvat myös hieman useammin vain arvailemaan vastauksia."

koja lukijoita. Verkkotekstien parissa he pärjäsivätkin todella hyvin ja vieläpä vähällä työllä, Kaarakainen sanoo.

– Nämä ovat sellaisia poikia, joiden lahjakkuutta opettajat eivät välttämättä tunnista. He ovat niitä potentiaalisia häiriköitä, jotka turhautuvat perinteisessä opetuksessa ja kirjojen parissa, jatkaa RUSEn johtaja, professori Osmo Kivinen.

Henkilökohtaista informaatiota oppilaan tueksi Monesti verkko-opinnoissa on ongelmana se, ettei opettaja tiedä miten oppilaat etenevät opintojensa parissa. ReadIT:n avulla opettaja voi seurata etenemistä lähes reaaliaikaisesti. Kun opettaja saa hyvin varhaisessa vaiheessa tietoa siitä, millä osa-alueella oppilaalla on vaikeuksia, opettaja pystyy antamaan hyvin tarkasti täsmennettyä opetusta.

Itseopiskeltavien kurssien vaarana on, että oppijat jäävät vaivihkaa ongelmineen oman onnensa nojaan. Ohjelman avulla opettaja pystyy seuraamaan oppijoiden etenemistä ja pystyy kannustamaan opiskelijaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ongelmien tullessa vastaan. Ohjelman avulla saadaan tietoa myös koko ryhmän etenemisestä. Mikäli suurella osalla luokkaa on vaikeuksia jonkin asian parissa, opettaja tietää mihin tulisi käyttää enemmän aikaa.

– Olemme saaneet ohjelmasta kolmannen kehitysversion. Uusi versio ottaa entistä paremmin huomioon kaikkein heikoimmat oppilaat, etteivät he enää jäisi verkko-opiskelunsa kanssa yksin. Myös mahdollisuudet suoranaiseen huijaamiseen on pystytty eliminoimaan, Kaarakainen sanoo.

– Olemme kehittäneet ohjelmaa automaattisemmaksi nimenomaan ohjaamaan oppilaita entistä paremmin. Samalla ohjelmaa on kehitetty opettajien näkökulmasta käyttäjäystävälliseksi: opetussisältöjä on koko ajan helpompi luoda, Kivinen lisää.

Laitteet ja asenteet digitalisoitumisen esteenä ReadIT-hanke on hyvässä vauhdissa. Kivisen mukaan puuttuu vielä viimeinen rahoitus, jolla ohjelma saadaan valmiiksi itseopiskelua ja oppilaitoskäyttöä varten. Opetuksen digitalisoituminen ei kuitenkaan etene maassa ongelmitta.

Opetushallituksen ja opetusministeriön tavoitteissa on siirtyä oppimisen e-materiaaleihin. Koulukentällä digitalisoituminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys – kouluihin tilataan oppikirjoja vielä mielellään.

Kivinen mainitsee suoralta kädeltä kaksi haastetta, jotka jarruttavat digitalisoitumista: puutteellinen laitekanta ja vanhakantaiset asenteet.

– Kaikissa kouluissa konekanta ei yksinkertaisesti mahdollista järjestää tämän tyylistä verkko-opetusta laajamittaisemmin. Lisäksi kaikki opettajat eivät koe kovin mielekkääksi siirtyä digitaalisiin oppimisympäristöihin. Tämän ongelman selättämiseen tarvitaan uudenlaista opettajien täydennyskoulutusta, jotta esteitä saataisiin madallettua, Kivinen pohtii.

24 | Aurora

Yliopistojen tuloksellisuusanalyysi suhteuttaa tulokset panoksiin Koulutussosiologian tutkimuskeskus RUSEn yhteyteen perustetussa RoSA-laboratoriossa tehdään yhteiskuntatieteellistä tutkimusta hyödyntäen modernia informaatioteknologiaa. RoSA:ssa kehitellään digitaalisten oppimisympäristöjen lisäksi tietojärjestelmiä syrjäytymisen ehkäisytyöhön sekä menetelmiä tiedon louhintaa ja tieteellisen toiminnan tuloksellisuusanalyysejä varten.

Toisin kuin monet yliopistorankingit, RoSAssa kehitetty yliopistojen tuloksellisuusanalyysi suhteuttaa saavutetut tulokset käytettyihin resursseihin. Tulos-panos-analyysissä voidaan suhteuttaa esimerkiksi alan professorien tutkimustyötunnit tuotettujen kansainvälisten artikkeleiden ja tohtorintutkintojen määrään. Analyysissä paljastuu suomalaisia mairitteleviakin havaintoja.

– Esimerkiksi tohtorikoulutuksen tuloksellisuudessa useat yhdysvaltalaisyliopistot jäävät jälkeen suomalaisyliopistoista. Jos taas katsotaan vaikkapa lääketiedettä, kaikki viisi suomalaisyliopistoa yltävät maailman 300 parhaan joukkoon, kertoo tutkimushanketta vetävä Juha Hedman.

Lisää RoSA-laboratoriosta: rosa.utu.fi

teksti ja kuva: hannu aaltonen

Tarkkaavaisuutta Oikeakätisillä tarkkaavaisuuden on todettu suuntautuvan oikealle. Ihmiset kiinnittävät huomiotaan oikealta tuleviin ääniin, eivätkä niin helposti huomaa vaikkapa vasemmalta tulevaa autoa. Tarkkaavaisuutta voi kuitenkin harjoitella.

voi treenata

ikäkuljettajien on todettu ajavan enem-

män onnettomuuksia vasemmalta tulevan liikenteen kanssa. Tähän on löydetty selkeä selitys: erityisesti lapsena ja vanhemmalla iällä oikeakätisten tarkkaavaisuudella on taipumusta keskittyä oikealle. Ongelma vahvistuu, jos ärsykkeitä on lukuisia samaan aikaan.

– Jos ikäihminen ajaa autoa ruuhkassa, puoliso selittää vieressä, kännykkä soi ja pinna on kireällä, ihmiset eivät välttämättä huomaa sitä vasemmalta tulevaa autoa, kertoo psykologian professori Heikki Hämäläinen.

Eikä ongelma ole vain eläkeläisten ja lasten riesana. Hämäläinen on todennut niin sanotuissa dikoottisen kuuntelun kokeissa myös opiskelijoiden hahmottavan yleensä paremmin oikealta tulevan äänen.

– Kun soitamme oikeaan korvaan ”pa” ja vasempaan samanaikaisesti ”da” sekä kysymme mikä tavu tuli vasemmalta, monet sanovat ”pa”. Ja vaikka miten lisäisimme ääntä vasempaan korvaan ja pyydämme pinnistämään tarkkaavaisuutta vasempaan ääneen, jotkut sanovat yhä edelleen sen oikealta tulevan äänen, Hämäläinen kertoo.

Sokeat, kaksikieliset ja muusikot ovat vahvoja kuuntelijoita On kuitenkin oikeakätisiä ihmisryhmiä, jotka pystyvät kiinnittämään huomiotaan tasapuolisemmin molemmista suunnista tuleviin ääniin. Sokeilla kuulon tarkkaavaisuus on yleensä erittäin vahva. Toinen ryhmä on kaksikieliset henki-

löt. Kaksikielisyyden on osoitettu kehittävän aivojen toiminnanohjausjärjestelmää, joka auttaa tarkkaavaisuuden jakamisessa.

Kolmas ihmisryhmä on muusikot, erityisesti kuorolaulajat.

– Kuorossa laulavien pitää kiinnittää huomiotaan herkeämättä eri suunnilta tuleviin ääniin. Siksi kuorolaulajat pärjäävät myös dikoottisen kuuntelun kokeessa selvästi keskivertoa paremmin. Tarkkaavaisuus on siis ihan harjoiteltavissa oleva asia, Hämäläinen kertoo.

Ainakin äänten osalta tarkkaavaisuutta voi parantaa, jos harjoittelee säännöllisesti useita kertoja viikossa. Se on kuitenkin vielä tutkimatta vaikuttaako kuulon tarkkaavaisuuden treenaaminen myös näköaistin havainnointiin.

Entä vasenkätiset, miksi heitä ei oteta mukaan tutkimuksiin?

– Vasenkätisten tutkimus on monimutkaisempaa. Suurimmalla osalla vasenkätisistä aivot ovat kuten oikeakätisilläkin, mutta vain jokin yksi toiminto löytyy eri puolelta aivoja. Vain 10–20 prosentilla vasenkätisistä aivopuoliskot ovat täysin päinvastoin kuin oikeakätisillä, kertoo tohtorikoulutettava Henry Railo.

Professori Heikki Hämäläinen on keskittynyt tutkimaan muun muassa ärsykemaailman spatiaalista havainnointia. Henry Railon keväällä valmistuva väitöskirja paneutuu näköaistiin: miten visuaalinen tajunta muodostuu ja mitä aivomekanismeja siihen liittyy.

Professori Heikki Hämäläinen (oikealla) kiinnostui tarkkaavaisuuden suuntautumisesta kymmenisen vuotta sitten tarkastellessaan neglect-oireyhtymäpotilaita.

Neglect-potilaat eivät havaitse lainkaan toiselta puolelta tulevia ääniä tai näköaistin ärsykkeitä.

Neglect saadaan keinotekoisesti aikaan TMS-laitteella (transkraniaalinen magneettistimulaatio), jolla pystytään hetkellisesti lamauttamaan esimerkiksi oikean aivopuoliskon temporoparietaalisen aivoalueen toimintaa.

Kuvassa tohtorikoulutettava Henry Railo voisi halutessaan tuottaa TMS-laitteella professorilleen virtuaalisen neglectin.

Aurora | 25

teksti: saara malila kuva: turku

2011 -säätiö/arto takala

Torit ja aukiot odottavat elämää Turun kaupunkitutkimusohjelman tutkimus ravistelee Turkua käyttämään paremmin julkisia tiloja.

26 | Aurora

Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi sai ihmiset liikkeelle. Music of the Spheresin esitystä Aurajokivarressa heinäkuussa 2011 seurasi 5 000 katsojaa.

H

aluan, että tutkimukseni hyödyttää Turkua ja sen asukkaita, eikä unohdu arkistoihin, sanoo Georgiana Varna.

Toivotaan niin, sillä Varnalla on hyviä huomioita turkulaisille tärkeistä ja kansallisestikin merkittävistä aukioista ja toreista. Turun kaupunkitutkimusohjelmaan kuuluvassa tutkimuksessa Varna tarkasteli Aurajokivarren julkisia tiloja, erityisesti Vanhan Suurtorin, Vähätorin ja Veistämönaukion käyttöä ja kehitystä.

– Vanha Suurtori on tyhjäkäytössä ja Veistämönaukio on vain läpikulkupaikka. Uutuudestaan huolimatta vain Vähätorista on tullut suosittu ja kiinnostava kaupunkitila, Varna sanoo.

Varna työskenteli Turun yliopistossa vuodet 2011–2012 ja näki kulttuuripääkaupunkivuoden elävöittämän kaupungin. Nyt hän valmistelee Turun ja Glasgown kaupunkitiloja vertailevaa tutkimusta Skotlannissa. Valmista pitäisi tulla tämän vuoden lopussa.

– Turulla on nyt tuhannen taalan paikka pitää yllä sitä virettä, mikä kaupungissa oli kulttuuripääkaupunkivuonna. Silloin ihmiset halusivat tulla ulos, kaduille ja toreille osallistumaan tapahtumiin, koska niillä tapahtui ja niillä suorastaan törmäsi kulttuuriin. Nyt on taas sulkeuduttu sisätiloihin, Varna sanoo.

Aurajokivarsi ei ole vielä valmis Tutkimuksessaan Georgiana Varna tarkasteli ennen kaikkea sitä, kuinka julkisia Turun julkiset tilat ovat. Hän haastatteli Turun kaupunkikehityksestä vastaavia ja vastanneita henkilöitä, tutki kaavoitusasiakirjoja 1950-luvulta lähtien ja teki kyselytutkimuksen yli 200:lle torien ja aukioiden poikki kulkeneelle ihmiselle.

Aurajoen merkitys on tutkijan ja kaikkien hänen haastattelemiensa henkilöiden mielestä ilmeinen. Jokivarsi on kaupunkilaisten rakastama olohuone ja turistinähtävyys itsessään.

Varna kannattaa vahvasti jo olemassa olevia ideoita jokivarren elävöittämiseksi entisestään.

– Ideat jokivarteen rakennettavasta uimarannasta tai vesitaksista Hirvensaloon ja Ruissaloon ovat mitä kannatettavimpia. Kannustaisin yksityisiä rahoittajia tarttumaan toimeen.

Erityisen tärkeää olisi Varnan mielestä järjestää tapahtumia myös kesäajan ulkopuolella.

– Miksei silakkamarkkinoita voisi järjestää sulan veden aikana kerran kuukaudessa? Suosittu tapahtuma virkistäisi jokivartta, hyödyntäisi paikallisia yrityksiä ja tarjoaisi asukkaille mahdollisuuden osallistua, Varna ehdottaa.

Vähätori on onnistunein julkinen tila Kolmesta Varnan analysoimasta Turun torista Vähätori osoittautui kaikkein onnistuneimmaksi. Vähätorilla on vahva identiteetti, ja kaikki Varnan haastattelemat ihmiset sanoivat rakastavansa sitä.

Aurora | 27

”

Vanha Suurtori, Vähätori ja Veistämönaukio ovat muuttuneet niin sanotuista väheksytyistä tiloista suhteellisen paljon käytetyiksi kaupunkitiloiksi.”

– Luulin aluksi, että se on todella vanha kaupunkitila, koska se yhdistyy niin hyvin jokeen ja muuhun kaupunkiin, erityisesti kirjastoon. Mutta sehän on vain hetki sitten ollut tie!

Hyvä julkinen tila onkin aina yhdistelmä kaikkea: kaupankäyntiä, julkisia rakennuksia ja joutilaisuutta – tila, joka houkuttelee jäämään istuskelemaan ja kokoontumaan.

– Veistämöntori on hyvä esimerkki aukiosta, josta pidetään, mutta jonne ei mennä tai jäädä. Sen läpi vain kuljetaan, Varna analysoi.

Veistämöntorilla voisi Varnan haastattelemien ihmisen mielestä olla esimerkiksi lasten leikkipuisto, istutuksia ja suihkulähde.

Lisäksi tutkija näkisi mielellään, että Taideakatemian nuoret lahjakkuudet kehittäisivät alueelle esimerkiksi näyttelytilan tai startup-yrityksiä.

Vanhalta Suurtorilta Varna odotti paljon.

Tutkimusaikana tori oli kuitenkin enimmäkseen tyhjillään.

– On kuin alue olisi hylätty. Turistit tulivat hetkeksi kurkkaamaan paikkaa ja lähtivät saman tien pois. Heinäkuiset keskiaikamarkkinat näyttävät, että ihmiset haluavat tulla sinne, jos se tarjoaisi muutakin kuin seiniä.

Torit ja aukiot ovat kaupungin kasvot Julkiset tilat ovat Georgiana Varnan mielestä elintärkeitä kaupunkien ja kaupunkilaisten hyvinvoinnille. Torien, aukioiden ja kävelykatujen merkitys on vain kasvanut viime vuosikymmeninä. Niitä myös tutkitaan yhä enemmän.

– Julkiset tilat kertovat, millainen kaupungin elämänlaatu on. Parhaimmillaan ne antavat kaupungille ystävälliset kasvot.

Uraauurtava kaupunkitutkimusohjelma yhdistää akateemisen maailman kaupungin päätöksentekoon

T Tutkija Georgiana Varna asui Turussa heinäkuusta 2011 tammikuuhun 2013. Nyt hän tekee jatkotutkimusta julkisten tilojen käytöstä Skotlannissa.

28 | Aurora

urun kaupungin, Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteisestä Turun kaupunkitutkimusohjelmasta valmistuu koko vuoden 2013 ajan sarja uusia tutkimuksia kaupunkikehityksestä, kaupunkilaisista ja kaupungissa tapahtuvista ilmiöistä.

Tutkimuksia on tekeillä muun muassa maahanmuuttajien liikuntatottumuksista, naapurikuntiin muuttamisen syistä sekä siitä, missä asuvat onnellisimmat turkulaiset.

– Sarjan tutkimukset jäsentävät ajankohtaisia kaupunki-ilmiöitä ja tarjoavat vastauksia kehityshaasteisiin niin Turussa kuin yleisemmin suomalaisissa ja eurooppalaisissa kaupungeissa, kaupunkitutkimusohjelman johtaja Sampo Ruoppila sanoo.

Monitieteinen tutkimusohjelma on kansainvälisesti uraauurtavaa yhteistyötä, ja sen antia käytetään hyväksi akateemisen maailman lisäksi kaupungin päätöksenteossa. Yhteistyö on herättänyt suurta kansallista ja kansainvälistäkin kiinnostusta.

– Eurooppalainen vertaileva tutkimus on nostanut Turun kaupunkitutkimusohjelman esiin yhtenä edistyneenä yliopistotiedon ja

käytännön kehittäjien vuorovaikutusmallina kaupunkikehityksen alueella, Ruoppila kertoo.

Ohjelman tutkijat ovat väitöskirjojen tekijöitä tai jo väitelleitä tutkijoita Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa. Työtä varten tutkijat saivat vuoden pituisen tutkijastipendin Turun kaupungilta tai Länsi-Suomen YH-säätiöltä.

Kaupunkitutkimuspäivät kokoaa alan huiput Turkuun Laajan tutkimusohjelman lisäksi kaupunkitutkimus on vahvasti esillä huhtikuussa Turussa järjestettävillä kaupunkitutkimuksen päivillä.

Päivien teema on arvostusten vaikutus kaupunkikehitykseen.

– Kaupunkia ei rakenneta vain materian, vaan myös strategioiden ja unelmien avulla.

Kaupunkipolitiikassa luotetaan suorien investointien lisäksi yhä enemmän symbolisiin merkityksiin, brändeihin ja visioihin kansainvälisen kaupunkikilpailun välineinä, kuvailee Sampo Ruoppila.

Julkiset tilat ovat kulkureiteillämme töihin ja kouluun, puistot liittävät meidät luontoon, torien kahviloissa ja kiveyksillä istutaan ja tavataan ystäviä ja leikkipuistoissa lapset leikkivät.

Varna valitsi Turun tiloja käsittelevän tutkimuksensa aukiot Aurajokivarresta, koska niiden kehittämiseen on Turussa käytetty paljon aikaa ja varoja.

– Vanha Suurtori, Vähätori ja Veistämönaukio ovat muuttuneet niin sanotuista väheksytyistä tiloista suhteellisen paljon käytetyiksi kaupunkitiloiksi, Varna sanoo.

Tutkijan mukaan Turulla on kuitenkin vielä paljon tekemistä, jotta siitä tulee kaupunkitiloiltaan edes Pohjoismaiden mittapuussa kiinnostava ja dynaaminen kaupunki.

Ja mitä tarvitaan? Parempaa, huolellisempaa kaupunkisuunnittelua sekä vahvaa poliittista tahtoa – erityisesti kulttuuripääkaupunkivuoden perinnön jatkamiseksi.

– Nyt ei saisi tyytyä nykyiseen olotilaan, vaan ottaa aktiivinen ote kaupungin kehittämisessä. Pitää tuoda kehitysideoita ja tarpeita enemmän esille, Varna kehottaa.

Julkiset tilat jäävät jalkoihin Varnan mielestä julkisten tilojen alamäki alkoi jo 60- ja 70-luvuilla, kun kaupungit innostuivat kauppakeskuksista. Niiden käyttö perustuu kulutukseen, ei oleskeluun.

– Miettikääpä vaikka, kuinka monta penkkiä Hansa-korttelissa on ihan vain istuskeluun, Varna sanoo.

Kaupunkitiloista tehdyissä tutkimuksissa on yleisesti havaittu, että kaupungit kehittävät aktiivisesti satama-alueita, yrityskeskittymiä ja kauppakeskuksia siinä missä terveydenhuoltoa ja koululaitoksiaan. Taustalla ovat suorat taloudelliset hyödyt ja yhteiskunnalliset velvollisuudet.

Sampo Ruoppila

Alueiden arvostukset muuttuvat ajassa: jotkut alueet taantuvat, jotkut löydetään ja arvotetaan uudelleen uusien käyttäjien tai kehittämissuunnitelmien ansiosta.

Viimeisen 50 vuoden aikana esimerkiksi monet teollisuusalueet ovat muuttuneet viihtyisiksi asuinalueiksi ja oleskelun paikoiksi, työväen korttelit keskiluokan kansoittamiksi ja lentokenttien ympäristöt meluongelmista vetovoimaisiksi toimistokeskittymiksi.

Päivien pääluennoitsijoina toimivat Ann Markusen (Minnesotan yliopisto), Håkan Forsell (Örebron yliopisto) ja Harri Andersson (Turun yliopisto).

–Miksei toreja ja aukiota nähdä samalla tavalla kaupunkeja hyödyttävinä asioina?

Hyvä esimerkki rohkeasta kaupunkisuunnittelusta on Varnan mielestä Kööpenhamina, jossa on pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti panostettu kaupunkitilojen, kävely- ja pyöräreittien suunnitteluun, ylipäänsä inhimillisen keskustan kehittämiseen.

PhD, romanialainen Georgiana Varna työskentelee parhaillaan Scottish Cities Knowledge Centressä. Se on Glasgown ja St Andrewsin yliopiston yhteinen tutkimuslaitos ja think tank, jonka tavoitteena on tehdä skottilaisista kaupungeista parempia. Parempien kaupunkien ja kaupunkitilojen edistäminen on myös Georgiana Varnan intohimo.

Varnan tutkimuskatsaus ”Kuinka julkisia ovat Turun julkiset tilat” julkaistaan suomeksi ja englanniksi maaliskuun puolivälissä www.turku.fi/kaupunkitutkimus/julkaisut.

"

Kaupunkia ei rakenneta vain materian, vaan myös strategioiden ja unelmien avulla.

Lisätietoja kaupunkitutkimuksesta ja Turun kaupunkitutkimusohjelmasta: http://kaupunkitutkimus.utu.fi/

Kaupunkitutkimuksen päivät Turussa 25.-26.4.2013. }

www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net

kuva: hanna oksanen

}

alumni

Kongressipäällikkö Sari Ruusumo suunnittelee vuosittain tapahtumia, joiden yhteenlaskettu vierasmäärä liikkuu 35 000 ja 45 000 kävijän välillä. Suomalaisten kongressikaupunkien kakkoseksi kirinyt Turku vastaanottaa vuosittain jopa 10 000 kokousvierasta.

30 | Aurora

V

uonna 2002 Turun kaupunki käynnisti convention bureau -toiminnan.

Kongressipäällikkö Sari Ruusumon nyt kymmenen vuotta luotsaaman Turku Touringin kongressiyksikön tehtävänä on esitellä asiakkaille alueen tarjontaa ja kokousmahdollisuuksia.

– Toimintamme on kaupungin tarjoamaa maksutonta palvelua turkulaisille yliopistoille ja kaikille asiantuntijoille, jotka toimivat aktiivisesti omissa kansainvälisissä järjestöissään, Turun yliopiston vuoden alumniksi 2013 valittu Ruusumo kertoo.

Kongressiyksikkö on tärkeä linkki kaupungin ja yliopiston välillä. Se auttaa kansainvälisten kongressien järjestäjiä haku- ja suunnitteluvaiheessa sekä antaa markkinointitukea.

– Oikeastaan käytän kaikki työpäiväni yliopistomaailman intressien edistämiseen kansainvälisissä yhteyksissä, Ruusumo kiteyttää.

Kriittisin kongressin vaiheista on hakuprosessi. Kun se valmistellaan huolella, on onnis-

tumisprosentti jopa yli 90. Kymmenen vuoden toiminnan aikana Turku on noussut kongressivierailla mitaten sijoilta 6–7 Suomen kakkoskaupungiksi.

Inspiraatio ja innostus kantavat Jokainen kongressi on erilainen, ja jokaisella asiantuntijalla on omat motiivinsa kongressin hakemiseen. Alan ammattilaista kiinnostaa esimerkiksi se, miten tieteellisten kongressien aihealue saadaan kytkettyä Turusta löytyvään oheisohjelmien tarjontaan.

– Ehdottomasti hienointa työssäni on, kun ihmiset inspiroituvat ja innostuvat. Tiedemiehissä syttyy halu näyttää kotikaupunkinsa ja sitä ympäröivän saariston parhaat puolet ja historiallisten kohteiden kauneus. Tämä innostus tarttuu, eikä siihen kyllästy koskaan!

Vastapainoa kiireiselle työlleen kahden pienen pojan äiti hakee luonnosta, joka on hänen kotonaan Merimaskussa aina lähellä.

Vuoden alumni SARI RUUSUMO –

kansainvälistämisen kapellimestari teksti: jussi matikainen kuva: hanna oksanen

– Ensi kesänä Logomossa järjestetään muun muassa Turun yliopiston Tuorlan observatorion isännöimä suuri tähtitieteen kongressi EWASS 2013, jota ei ole koskaan ennen saatu Pohjoismaihin. Täällä mahtuisi ripustamaan vaikka satelliitin kattoon, Sari Ruusumo visioi.

– Metsä, merenranta, sauvakävely. Poikamme kasvavat samoissa maisemissa, joissa heidän isänsä, isoisänsä ja isoisoisänsä ovat varttuneet.

Ollaan ylpeitä kotiyliopistostamme!

Sari Ruusumo – silloinen Ahjokivi – opiskeli Turun yliopistossa maantiedettä ja paljon muuta. Professori Pentti Yli-Jokipii kannusti kokeilunhaluista opiskelijaa valitsemaan laajan paletin sivuaineita. Kulttuurimaantieteen opinnot täydentyivätkin venäjän, tiedotusopin, kehitysmaatutkimuksen ja ympäristönsuojelun opintokokonaisuuksilla. Opintojen ohella energiaa riitti ainejärjestö Synapsin lehden toimittamiseen ja kuvittamiseen.

– Opiskeluajalta mieleen ovat jääneet esimerkiksi Harri Anderssonin luennot, joilla käsiteltiin vanhojen teollisuusalueiden uusia käyttömahdollisuuksia kaupunkitilassa.

On inspiroivaa, että nykyisessä työssäni saan

"

Ehdottomasti hienointa työssäni on, kun ihmiset inspiroituvat ja innostuvat." suunnitella tilaisuuksia Logomon ja Manillan kaltaisiin upeisiin vanhoihin teollisuusrakennuksiin.

Valmistuttuaan 1994 Ruusumo sai talousmaantieteen opettajan paikan Uudenkaupungin kauppaoppilaitoksesta. Sieltä tie vei itäkaupan tutkijaksi Turun kauppakorkeakouluun.

– Kauppakorkeakoulussa sain laajan kontaktiverkoston, mistä on ollut hyötyä nykyisessä työssäni.

Vuonna 1998 Ruusumo siirtyi ”linnanrouvaksi”, virallisemmin Turun linnan juhlahuoneiston tulosvastuulliseksi johtajaksi. Tällöin järjestettäväksi tuli muun muassa paljon suuria akateemisia juhlia.

Akateemiset perinteet ja yliopistolaisuuden vaaliminen ovat Ruusumolle tärkeitä asioita, joista hän mielellään puhuu.

– Olen aina ihaillut sitä, kuinka Yhdysvalloissa ollaan ylpeitä omasta yliopistosta. Aktiivisen alumni- ja mentorointitoiminnan myötä tämä hieno kulttuuri on leviämässä meillekin.

Erityisen iloinen Ruusumo on akateemisten juhlaperinteiden renessanssista. Kun hän itse valmistui, haettiin paperit tiedekunnan kansliasta ilman juhlallisuuksia. Sen jälkeen publiikkiperinne on elvytetty uudelleen.

– Juhlat kohottavat asiat aivan uuteen ulottuvuuteen, ja se jos mikä on hienoa!

Aurora | 31

lyhyet

koonnut: jussi matikainen kuvat: hanna oksanen, eeva-maria soikkanen

Turun yliopiston uutiset ja tapahtumat: www.utu.fi

Moniarvoinen tiedeyhteisö on sivistyksen puolustaja

T

urun yliopiston 93. vuosijuhlaa vietettiin Kalevalan päivänä 28. helmikuuta. Tervetuliaissanoissaan rehtori Kalervo Väänänen pohti, mitä sivistys ja sivistysyliopisto tänä päivänä tarkoittavat. Väänäsen mukaan Turun yliopistosta tekee sivistysyliopiston opetuksen, tutkimuksen ja julkaisemisen vapaus sekä pyrkimys kriittiseen ja puolueettomaan tiedon tuottamiseen.

Kunniatohtoreita promovoidaan 13 Turun yliopiston kaikkien tiedekuntien yhteinen promootio järjestetään 30.5.–1.6.2013. Tiedekuntien nimeämien 13 kunniatohtorin lisäksi promovoidaan satakunta pääosin viimeisen kahden vuoden aikana Turun yliopistosta valmistunutta tohtoria.

Humanistinen tiedekunta promovoi Yhdysvaltain Augustana Collagessa monikulttuurisuutta poikkitieteisesti tutkivan professori Peter Kiviston.

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta promovoi Viron akateemikon Jaan Einaston ja kiinalaisen Fudanin yliopiston professorin Li-Rong Zhengin.

Lääketieteellinen tiedekunta promovoi australialaisen Murdoch Childrens Research Instituten professorin Terry Dwyerin sekä eng32 | Aurora

– Olemme aidosti monialainen ja moniarvoinen tiedeyhteisö. Jokaista seitsemästä tiedekunnastamme tarvitaan ja jokainen niistä on yhtä tärkeä muodostamaan tämän tiedon, opetuksen ja sivistyksen yhteisön.

Juhlapuheen pitäneen Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannilan mukaan merkittävin yliopistojen anti ja samalla vaikutuskanava yhteiskuntaan ovat osaavat ihmiset.

– Voidaan sanoa, että tieto siirtyy parhaiten kävelemällä – kun koulutetut asiantuntijat siirtyvät yliopistoista yhteiskuntaan. lantilaisen Institute of Reproductive & Developmentin professorin Malcom G. Parkerin.

Oikeustieteellinen tiedekunta promovoi Euroopan unionin tuomioistuimen tuomarin Allan Rosaksen ja Lapin yliopiston professorin Juha Karhun.

Turun kauppakorkeakoulu promovoi yhdysvaltaisen Harvard Business Schoolin professorin Paul M. Healyn sekä suomalaisen yritysjohtaja Seppo Remeksen.

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta promovoi ulkoministeri Erkki Tuomiojan sekä Alankomaiden Maastrichtin yliopiston professorin Jaap Dronkersin.

Kasvatustieteiden tiedekunta promovoi Göteborgin yliopiston professorin Roger Säljön sekä Paris Institute of Political Studiesin tutkimusjohtajan Agnès van Zanten.

}

www.utu.fi/promootio

Vetovoima opiskelupaikkana nousussa Lukiolaisilla teetetyn kyselyn perusteella Turun yliopiston kiinnostavuus opiskelupaikkana on kasvanut vuosi vuodelta.Viidennes kyselyyn nyt vastanneista opiskelisi mieluiten Turun yliopistossa, jonka suosion edelle kirivät vain Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto.

Kun koulu loppuu -kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 4715 nuorta eri puolilta Suomea. Heistä lukiolaisia oli 2 812 ja yläkoululaisia 1 903.

VIHAISET LINNUT LASTEN YLIOPISTOON Turun yliopiston Lasten yliopiston tarkoituksena on tutustuttaa lapset mielenkiintoisten aiheiden kautta tieteeseen ja tutkimukseen.

Keväällä 2013 Lasten yliopisto järjestää luentoja kolmena huhtikuun lauantaina. Luentojen aiheina ovat Ihmeellinen universumi, Angry Birdsien sukupuun arvoitus ja Merkilliset merieläimet.

Kesän tiedeleirit järjestetään Seilin saarella ja Liedon Vanhalinnassa.Tämän lisäksi on päiväleirejä kampuksen alueella. Kauden uutuus on Ohjelmoi oma peli! -päiväleiri.

Lasten yliopiston ohjelmatarjonta löytyy osoitteesta www.lastenyliopisto.fi. Ilmoittautuminen luennoille ja leireille alkaa samassa osoitteessa keskiviikkona 27. maaliskuuta klo 12.00.

}

www.lastenyliopisto.fi

Turun kauppakorkeakoulun lähihistoria kansiin Historioitsija, VTL Tapani Kuntun kirjoittama tuore historiateos käsittelee kauppakorkeakoulun kuudetta vuosikymmentä ​– ajanjaksoa 2000–2010, joka oli voimakkaan kasvun ja kehityksen aikaa.

Kirjassa muun muassa kuvaillaan periodille oman leimansa lyönyttä perusteellista strategiatyöskentelyä, jonka keskeisenä tavoitteena oli saavuttaa kansainvälisesti tunnustetun liiketalouden asiantuntijan asema. Myös aktiivinen vaikuttaminen ja kiinteät vuorovaikutussuhteet ympäröivään yhteiskuntaan ja talouselämään tulivat yhä tärkeämmiksi.Teos kuvaa samalla suomalaisen yliopistolaitoksen suurta muutosvaihetta, johon ajoittui kauppakorkeakoulun yhdistyminen Turun yliopiston kanssa vuoden 2010 alusta lähtien.

Kauppakorkeakoulun julkaisusarjassa ilmestynyt teos Kohti monialaista tiedeyliopistoa: Turun kauppakorkeakoulun kasvun ja muutoksen vuodet 2000–2010 on luettavissa sähköisenä osoitteessa https://www.doria.fi/handle/10024/87658.

Yliopisto on työyhteisösovittelun edelläkävijä Turun yliopisto osallistui vuonna 2007 pilottiorganisaationa tutkimukseen, jossa selvitettiin sovittelun mahdollisuuksia erilaisten työyhteisöjen konfliktinhallintakeinona. Kokemukset pilottihankkeesta olivat rohkaisevia, ja sovittelu on ollut yliopistossa vakiintunut käytäntö jo viiden vuoden ajan.

Nyt on edetty vaiheeseen, jossa omasta organisaatiosta koulutetaan useita työntekijöitä sovittelijoiksi. Sovittelua yliopistossa ohjaava henkilöstön kehittämispäällikkö Ismo Saario kiittää käytäntöä sen toimivuudesta.

– Työntekijöiden kynnys haasteellisten ristiriitatilanteiden esille ottamiseen on yliopistossa selvästi laskenut. Sovittelu tarjoaa selkeän rakenteen ja prosessin, jonka sisällä voi toimia luovasti huomioiden kulloinkin soviteltavan tapauksen erityispiirteet.

Akuuttilääketieteen koulutusohjelma käynnistyi

Vuosi 2012 toi tohtoriennätyksen

Akuuttilääketieteen tehtäviin ryhdytään kouluttamaan erikoislääkäreitä. Koulutus käynnistyi vuoden alussa Turun ja Helsingin yliopistoissa.

Turun yliopisto sai ensimmäisenä Suomessa akuuttilääketieteen professuurin jo elokuussa.

Monin paikoin päivystykseen on pantu nuorin ja kokemattomin, vaikka akuuttilääketieteessä lääkäriltä edellytetään laajaa osaamista ja taitoja.

– Kun päivystykseen saadaan omistautuneita seniorilääkäreitä, joilla on halu tutkia ja kehittää alaa, potilasturvallisuus paranee, akuuttilääketieteen professori Maaret Castrén sanoo.

​ urun yliopistosta valmistui vuonna 2012 kaikkien aikojen ennätysT määrä, yhteensä 182 tohtoria. Vuodesta 2011 määrä nousi 30 tohtorilla.

– Hyvään tulokseen on vaikuttanut esimerkiksi tutkijakoulujärjestelmämme tehostaminen, koulutuksesta vastaava vararehtori Riitta Pyykkö analysoi.

Myös maisterin- ja kandidaatintutkintojen määrä on kasvussa.Ylemmän korkeakoulututkinnon suoritti vuonna 2012 Turun yliopistossa 1537 henkilöä ja alemman korkeakoulututkinnon 1453 henkilöä.

Aurora | 33

väitös teksti

teksti ja kuva: liisa reunanen

Hyvä paha vuokratyö

M

1990-luvun alussa vuokratyön säätely purettiin, ja lamavuosien ahdingossa vuokratyöstä muokattiin hiljalleen hyväksytty työllistämisen tapa. Samalla säätely kohdistettiin vuokratyötä tarjoavista yrityksistä niiden työntekijöihin.

Maisteriksi valmistumisen jälkeen vuokratyötä itsekin tehnyt Liisa Lähteenmäki kiinnostui siitä, miten yksipuolisesti julkisuudessa keskusteltiin vuokratyöstä ja sen ongelmista.

– Uutisointi aiheesta keskittyi lähes kokonaan työntekijöiden kokemuksiin. Ilmiön kasvun aiheuttanut yhteiskunnallinen muutos tuntui jäävän kokonaan huomiotta, jolloin yritykset ja ympäröivä yhteiskunta ikään kuin vapautettiin vastuusta, Lähteenmäki taustoittaa.

Lähteenmäen tuore sosiologian väitöstutkimus tarkastelee vuokratyöhön liittyvän julkisen keskustelun merkityksenantojen rakentumista 1990-luvun alusta vuoteen 2005.

Yleinen mielipide mediaa ja viranomaisia myöten tuomitsi vuokratyön aiemmin riistoksi, mutta 90-luvun murroksessa vuokratyöhön liittyviä merkityksiä alettiin aktiivisesti muuttaa viranomaisten ja työnantajien puheessa sekä mediassa. Julkisessa keskustelussa vuokratyöstä tuli hyväksytty työllistämisen tapa.

Muutoksen käännekohtana Lähteenmäki näkee 90-luvun alussa tapahtuneen vuokratyön säätelyn purkamisen, jonka toivottiin laman keskellä tuovan ratkaisun ympärillä vellovaan massatyöttömyyteen.

– Vuokratyön määrä alkoi kasvaa, mutta eihän sen yleistyminen uusia työpaikkoja synnyttänyt, vaan muutti vain työsuhteiden muotoja.

Silti silloinen keskustelu työllistymisen edistämisestä vaikutti myös median kriittiseen suhtautumiseen vuokratyöhön.

Enää vuokratyöyrityksiä ei etenkään mediassa nähty riistäjinä, vaan menestyvinä yrittäjinä ja työpaikkojen tarjoajina.

Vuokratyöntekijöiden eriarvoisuudesta ja heikosta asemasta oltiin vielä 90-luvulla huolestuneita. Viimeisenä julkisen hyväksynnän vahvistajana vuokratyölle toimi vuosikymmenen lopussa tehty päätös siitä, että vuokratyösuhteet tuodaan työehtosopimusten piiriin.

34 | Aurora

Liisa Lähteenmäki

– Tosiasiassa vuokratyöntekijöiden asemaan tuli parannuksia vähän, ja merkittävin ongelma, eli työsuhdeturvan puuttuminen jäi edelleen ratkaisematta. Silti työehtosopimus otettiin merkkinä siitä, että ongelma on nyt loppuun käsitelty. Keskustelu kääntyi ulkomaiseen työvoimaan ja harmaaseen talouteen.

Lähteenmäen mukaan kehitys on johtanut siihen, että yritysten sijaan työntekijöistä on tullut vuokratyömarkkinoiden säätelyn ja hallinnan kohde. Samalla työmarkkinoilla alettiin luoda kuvaa ihanteellisesta nykyajan työntekijästä, joka sopeutuu ja joustaa jatkuvissa muutoksissa.

– Vaikuttaa siltä, että on jo jonkinlainen vamma haluta vakituista työtä ja työyhteisöä. Silti työntekijältä odotetaan sitoutuneisuutta, jota työnantajat eivät itse tarjoa. Vaatimukset ovat hirvittävän ristiriitaiset, summaa Lähteenmäki.

Jos vuokratyöntekijöiden asema on edelleen heikko, miksi ongelmista keskustelu on vaimentunut?

– Ilmiöt normalisoituvat, niihin totutaan. Tilanteen yleinen hyväksyntä on hätkähdyttävää, mutta kuka puhuisi heikossa asemassa olevien vuokratyöntekijöiden puolesta? Vuokratyön korostetaan olevan usein työntekijän valinta, vaihtoehto muiden joukossa. Harvalle se sitä todellisuudessa on. Ja harva työntekijä uskaltaa asemastaan valittaa, Lähteenmäki päättää.

Liisa Lähteenmäen helmikuussa 2013 tarkastettu sosiologian väitöskirja ”Keskusteluja vuokratyöstä. Vuokratyön diskursiivinen rakentuminen Suomessa” on luettavissa osoitteessa www.doria.fi/handle/10024/87692

Turun yliopiston tuotteet, kirjat ja uusimmat julkaisut omasta verkkokaupasta!

utushop.utu.fi 21. – 22.5.2013, LOGOMO Turku www.buscinessence.org

Tiede ja bisnes kohtaavat Turun LOGOMOSSA 21. – 22.5.2013 aivan uudella tavalla. Buscinessence on kansainvälinen foorumi, joka tuo yhteen kiinnostavimmat ihmiset ja parhaat käytännöt tieteen ja liiketoiminnan rajapinnoilta. Astu ulos mukavuusalueeltasi — tule innostumaan, keskustelemaan, verkostoitumaan ja luomaan uutta yhteistyötä!

Tapahtumassa kysytään, mistä uudet ideat syntyvät. Miten yritykset ja T&K pärjäävät epävarmuudessa? Entä millaisia lähestymistapoja tieteellä on ja miten yritykset voivat hyödyntää niitä?

Buscinessence tarjoaa eturivin puhujia (mm. Erkki Liikanen, Suomen Pankki, Colin Hill, Via Science, Riikka Heikinheimo, Tekes), innostavia menestystarinoita (mm. Google Finland, Uplause) ja konkreettisia kohtaamisia tieteen ja liiketoiminnan rajapinnoilla tietyn aiheen ympärille rakennetuissa workshopeissa (mm. Green Business, Sustainable Leadership, Space for Uncertainty, Future of Food).

Tapahtuman pääkieli on englanti. Osa ohjelmasta on suomenkielistä.

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: www.buscinessence.org Buscinessencen järjestää Turun yliopiston Innovaatiot ja yrityskehitys -keskus BID

TUO KOKOUS KOTIIN

TURKU TOURINGIN

KONGRESSIYKSIKKÖ on erikoistunut kansainvälisten kongressien hakuun ja suunni eluun. Meiltä saat asiantuntevaa apua kokous- ja juhlatilojen valitsemisen ja tapahtuman markkinoimisen vaiheissa. Palvelumme on maksutonta.

Ota omaksesi!

36 | Aurora

www.mee urku.fi convention@turku.ďŹ â€˘ p. 02 262 7608

www.kultarantaresort.fi

QT4 1