Telakoita, telefooneja ja troppeja by Turun kaupunki

TELAKOITA, TELEFOONEJA JA TROPPEJA

TA R I N A V A R S I N A I S S U O M A L A I S E S TA T E O L L I S U U D E S TA J A O S A A M I S E S TA K A U T TA A I K O J E N 1

SUOMI

Turku Varsinais-Suomi

Pyhäranta Loimaa

Laitila Uusikaupunki

Kustavi Taivassalo

Oripää

Mynämäki

Vehmaa

Pöytyä

Nousiainen Masku

Rusko

Raisio Naantali TURKU

Aura

Koski TL Somero

Tarvasjoki Marttila Lieto

Kaarina

Paimio Salo

Parainen

Sauvo

Kemiönsaari

TELAKOITA, TELEFOONEJA JA TROPPEJA TA R I N A VA R S I N AI S S U O M AL AI S E STA T E OL LI S U U D E S TA J A OSAAM I S E STA KAU T TA AI KOJ E N

Asiantuntijatyöryhmä: Matti Jussila, Sanna Kupila, Veikko Laakso, Paavo Okko, Timo Soikkanen, Henri Terho, Teppo Vihola, Kirsti Virtanen. Julkaisija: Turun Seudun Kehittämiskeskus ja Varsinais-Suomen teollisuuden ja osaamisen vierailukeskukset -hanke. Julkaisutyöryhmä: Turun Seudun Kehittämiskeskus: Hannele Haapamäki, Hele Kaunismäki (julkaisun koordinointi), Niko Kyynäräinen, Aino Ukkola. Tuottaja: Innolink Place Oy: Aino Jalkanen, Henna Leino, Ioanna Mavromichalis (tekstit), Kaisa Ruohonen, Juuso Suominen. Julkaistu: 09/2014 Kannen kuva: Koululaiva Suomen Joutsen 1949. Kuva: Turun museokeskus.

Joulurauhan julistus Brinkkalan talossa 1999. Kuva: Turun museokeskus / Martti Puhakka.

Sisältö

JOHDANTO VARSINAISSUOMALAISEN OSAAMISEN TARINAAN...................... 8 KAUPANKÄYNNIN KAUTTA MAAILMAN ÄÄRIIN............................................. 12 SUOMEN TÄRKEIN KAUPPAPAIKKA JA LOGISTIIKAN URANUURTAJA ...................................................... 14 TURUSSA PISTETTIIN RAHOIKSI....................................................... 16 MERI-, RAIDE-, ILMA- JA MAANTIE................................................... 19 LOGISTIIKKA ON KAUPAN MENESTYSTEKIJÄ................................... 23 MERTA

JA METALLIA................................................................................... 24 MERENKULKUA, RUUKKEJA JA SATAMATYÖLÄISIÄ.......................... 26 TELAKAT VALTAAVAT TURUN............................................................ 28 KULKUNEUVO-OSAAMISTA VARSINAISSUOMALAISEEN TAPAAN...... 31 MAAILMANLUOKAN RISTEILIJÄT, A-SARJAN MERSUT JA HUIPPUTEKNOLOGIA OVAT TÄTÄ PÄIVÄÄ .................................. 35 MERIKLUSTERIN TULEVAISUUSKIN ON TURUSSA............................ 36

TEKNOLOGIAA JA TIETOVIRTOJA................................................................ 38 VARSINAIS-SUOMESSA TEHTIN RADIOITA, TELEVISIOITA JA PUHELIMIA............................................................ 40 TEKNOLOGIAA SAIRAALAAN, LUOKKAHUONEESEEN JA KATUKUVAAN......................................... 42 TULEVAISUUDEN TEKNIIKKAA KEHITETÄÄN NYT............................. 44 HYVINVOINNIN ASIALLA............................................................................. 48

HOSPITAALISTA SAIRAALAAN.......................................................... 50 LÄÄKETEOLLISUUDEN YKKÖNEN.................................................... 52 DIAGNOSTIIKAN INNOVAATIOITA JA LÄÄKETIETEEN SUPERTÄHTIÄ......................................................... 54 TERVETTÄ KEMIAA JA SYÖTÄVÄN HYVÄÄ TUOTEKEHITYSTÄ........... 55 TEKNOLOGIA, TURKU SCIENCE PARK JA BIOPANKKI SIIVITTÄVÄT ALAA TULEVAISUUDESSA............................................ 57

KOREA KATTAUS ELINTARVIKEOSAAMISTA.................................................. 58 LUONNOSTA LAUTASELLE.............................................................. 60 MAKEITA MENESTYSTARINOITA....................................................... 62 HERKKUJA PURKISSA..................................................................... 65 KIPPIS JUOMATEOLLISUUDELLE..................................................... 66 SUOMALAISEN RUOKAKULTTUURIN ASIALLA ................................. 67 HYVÄN RUOAN ASIALLA ON MONTA KOKKIA................................... 69 LUOVAA LIIKETOIMINTAA JA TAITEELLISTA TEOLLISUUTTA......................... 70 KUVIN JA SANOIN........................................................................... 72 RAKENNUSTAITEEN JA MUOTOILUN JUHLAA.................................. 75 ESTRADEJA JA PARRASVALOJA...................................................... 80 KULTTUURIPÄÄKAUPUNKI ENNEN KAIKKEA.................................... 83 MINNE

VIE TARINAN TIE?............................................................................ 84 HYVINVOINTIA TULEVAISUUTEEN.................................................... 86 UUDENLAINEN TEOLLISUUS ON SINISTÄ JA VIHREÄÄ..................... 89 OIVALTAVA KAUPUNKIYMPÄRISTÖ................................................... 91 KOKEMUKSEN OHJAAMANA KOHTI UUSIA TUULIA.......................... 93

Aurajoki. Kalaranta Pinellan alapuolella 1900-luvun vaihteessa. Kuva: Turun museokeskus / St책hlberg.

JOHDANTO VARSINAISSUOMALAISEN

OSAAMISEN

TARINAAN 8

urku ja sitä ympäröivä maakunta on aina ollut hyvinvoivaa seutua. Menestyksen pohjalla on monipuolinen elinkeinorakenne, yhteistyö korkeakoulujen, yritysten ja julkisen sektorin välillä sekä tästä symbioosista kumpuava vankka tutkimus- ja kehitystyön perinne. Edelläkävijältä löytyy myös pioneerityön vaatimaa rohkeutta. Vaikka vuosien saatossa maailma on muuttunut monella tapaa, historian vaikutus näkyy Varsinais-Suomessa selvästi. Kokemus luo kerrostumia ja syvyyttä. Vahvoille perustuksille kelpaa rakentaa sekä tuttua ja turvallista että täysin uutta ja ennennäkemätöntä. Tarinaa kirjoitetaan tapahtuneen jatkoksi, ja mennyt sanelee osaltaan myös tulevaa. Onneksi varsinaissuomalaisesta osaamisesta riittää runsaasti hyvää kerrottavaa. Aurajoen suulla, Saaristomeren rannoilla on asuttu jo pitkään ennen ajanlaskumme alkua. Saariston vesistä on pyydetty kalaa vuosituhansia, ja jokea ympäröivä alue on ollut tiheästi asutettua jo rautakaudella. Suomen historiallisen ajan alku sijoittuu Turkuun ja sitä ympäröivään Varsinais-Suomeen. Ennen kuin Suomi vakiintui käsittämään laajempaa aluetta ja valtiota, sana tarkoitti nimenomaan varsinaissuomalaisten asuttamaa aluetta. Kaupungin nimi kertoo sekin Turun keskeisestä roolista, se kun juontuu venäjän kielen kauppapaikkaa ja toria tarkoittavasta sanasta ’torgu’.

Turulla on ollut merkittävä vaikutus lähes kaikilla kulttuurin saroilla.

Pikkuhiljaa Turku kasvoi. Siitä tehtiin kaupunki ja pääkaupunki, maan ensimmäinen kumpaakin sorttia. Keskiajalla perustettu katedraalikoulu aloitti korkeamman opetuksen Suomessa, ja kiitos Turun Akatemian perustamisen suomalaiset ovat vuodesta 1640 lähtien voineet suorittaa yliopisto-opinnotkin kotimaassa! Turku voi ylpeillä koulutustarjonnallaan yhä edelleen: tänä päivänä kaupungissa toimii neljä ammattikorkeakoulua sekä kaksi yliopistoa, joista Åbo Akademi on Suomen ainoa ruotsinkielinen yliopisto. Turulla on ollut merkittävä vaikutus lähes kaikilla kulttuurin saroilla. Syy siihen, miksi juuri Varsinais-Suomi on ollut niin monessa ensimmäinen, suurin tai tärkein, on pitkälti maantietoa. Sataman ja länsinaapurissa sijaitsevan Tukholman vuoksi Turku vakiinnutti asemansa suomalaisalueiden porttina länteen. Niinpä ihmiset, innovaatiot, ideat ja vaikutteet saapuivat sankoin joukoin Aurajokilaaksoon, ja varsinaissuomalaiset tuotteet ja henkilöt löysivät tiensä maailmalle. Osaamista karttui, ja varsinaissuomalaiset oppivat ja omaksuivat uusia taitoja pronssin valmistuksesta kasvinjalostukseen ja kaupankäynnistä kristinuskoon. Samalla juurtui monenlaista tietotaitoa, joka on vuosien saatossa jalostunut ja kasvanut. Tästä osaamisesta versoivat niin kännyköiden vallankumous, lääketiedettä mullistanut hormonikierukka, terveysvaikutteinen Xylitol-purukumi, vaikuttava Helsingin Musiikkitalo kuin maailman upeimmat risteilijätkin. Mutta me-

nestystarinat eivät suinkaan ole vain historiaa. Varsinaissuomalaisilla suunnittelupöydillä ja neuvotteluhuoneissa tehdään vaikuttavia asioita juuri nyt. Aika näyttää, millaista hedelmää osaaminen tulevaisuudessa kantaakaan. Merkittävässä kaupallisessa satamakaupungissa kansainvälisyys on ollut arkipäivää aina. Keskiajalla talonpoikaispurjehtijatkin kauppasivat tuotteitaan ulkomaalaisissa satamissa. Alueen vahvat kaksikieliset perinteet selittävät myös osaltaan myönteisiä kansainvälisyysasenteita. Tänä päivänä virallisesti kaksikielisessä Turussa puhuu äidinkielenään suomea 86 %, ruotsia 5,4 % ja muita kieliä 8,8 % väestöstä (2012). Eri kansallisuuksiakin on edustettuna yli sata.

Laaja-alainen osaaminen luo mahdollisuuksia menestymiseen.

On luontevaa, että Suomen ensimmäisessä yliopistokaupungissa koulutusta ja tutkimusta on aina pidetty korkeassa arvossa. Kehitys- ja tutkimustyöhön suhtaudutaan pragmaattisesti: tieto pyritään saattamaan käytäntöön ja sitä kautta yritysten ja ihmisten hyödynnettäväksi. Seudun yritykset tekevät tiiviisti yhteistyötä oppi- ja tutkimuslaitosten kanssa sekä keskenään.

Monialainen osaaminen on rikkaus. Sen tuloksena maakunnan elinkeinokattaus on monipuolinen, ja menestystä rakennetaan poikkitieteellisesti kautta toimialarajojen. Laaja-alainen kompetenssi tuo vakautta elinkeinoelämään ja luo uusia rajapintoja alojen välille. Innovatiiviset tuotteet ja palvelut hyödyntävät ja yhdistävät yhä useammin eri sektoreiden osaamista ja mahdollisuuksia. Yritteliäs asenne ja yrittäjyyteen kannustava koulutus ovat kautta historian auttaneet muuttamaan sanoja teoiksi ja suunnitelmia todeksi. Kansainvälisyyden pitkät perinteet ja strateginen sijainti idän ja lännen välillä ovat ylivoimatekijöitä tulevaisuudessakin. Monipuolisella osaamisella on tarinansa. Matka tänne on ollut pitkä ja tapahtumarikas, ja siinä on ollut paikkansa niin varsinaissuomalaisella kulttuurilla, pioneeriluonteella, kansainvälisyydellä, koulutuksella, tutkimuksella kuin sattumallakin. Mikä parasta, tarina saa päivä päivältä jatkoa. Tervetuloa mukaan.

Turun Akatemian vihkiäiskulkue matkalla jumalanpalvelukseen Turun tuomiokirkkoon 15.6.1640. Albert Edelfelt 1902. Kuva: Turun museokeskus / Martti Puhakka.

Turun yliopiston kampusta. Kuva: Turun yliopisto / Hanna Oksanen.

KAUPANKÄYNNIN

KAUTTA

MAAILMAN

ÄÄRIIN Ruoka- ja sekatavarakauppa T. Oiva osoitteessa Hämeenkatu 68 vuonna 1929. Kuva: Turun museokeskus / H. Attila.

lun perin Turku on tarkoittanut kauppapaikkaa. Kaupungin nimi tulee venäjän kielen sanasta ’torgu’, joka tarkoittaa toria. Jotta tämä tori olisi erottunut muista moisista, alettiin paikasta käyttää tunnettua nimitystä ’Suomen Turku’. Selvää on, että kaupankäynnin merkitys kaupungille ja sitä ympäröivälle maakunnalle on aina ollut keskeinen. Nykyaikana valtiot ja yritykset elävät viennistä, ja kansainvälisyys on oletusarvo. Teknologian mahdollistaman tehostumisen vuoksi valtava määrä tavaraa ja ihmisiä matkustaa maalla, merellä ja ilmassa, kaiken aikaa. Mitä enemmän ihmisiä ja tuotteita, sitä enemmän logistiikalle on tarvetta. Mitä suurempi yritys on kyseessä, sitä suurempi merkitys logistiikalla on sen kilpailukyvylle. On arvioitu, että tänä päivänä suurilla kaupan alan yrityksillä noin 43 % ja teollisuusyrityksillä noin 35 % kilpailukyvystä tulee logistiikasta. Ei siis ihme, että toimiala on yksi Turun alueen vahvimpia. Logistiikan kannalta keskeisimpiä seikkoja ovat tehokas toimintaympäristö, osaava työvoima sekä tietysti sijainti. Matalan kustannustason maihin verrattuna Suomessa toimivat yritykset arvostavat vakaata ja ennakoitavaa toimintaympäristöä. VarsinaisSuomen mittava historia kaupankäynnin keskuksena sekä sen asema porttina idän ja lännen välillä on juurruttanut seudulle runsaasti alan osaamista sekä vaikuttanut siihen, että perusasiat ovat logistiikan osalta kunnossa. Lisäksi 310 000 asukkaan talousalue ja miljoonat ihmiset päivän etäisyydellä vakuuttavat ostovoimallaan.

Suomen tärkein kauppapaikka ja logistiikan uranuurtaja

keskus, ja Suomessa Turun lisäksi ainoastaan Viipuri oli nimetty ensimmäisen luokan tapulikaupungiksi, joka sai myös vastaanottaa ulkomaisia kauppiaita. 1600-luvulla valtio otti asiakseen kehittää maan taloutta. Kun aiemmin kaikki kaupungit olivat saaneet vapaasti käydä ulkomaankauppaa, vuosien 1614 ja 1617 kauppa- ja purjehdussäännöt laadittiin vahvistamaan Turun ja Tukholman asemaa kaupankäynnissä. Samalla eurooppalaiset vaikutteet kuten kaupunkikulttuuri, kartanot ja ruukit yleistyivät Varsinais-Suomessa ja koko maassa. Tärkeimmät kauppapaikat olivat Tukholma, Tanska ja Lyypekki, joihin vietiin puun, tervan ja maataloustuotteiden ohella nyt myös ruukkiteollisuuden tuotteita. Kotimatkaa varten laivoihin lastattiin mm. suolaa ja kankaita.

Tiedetään kertoa, että saariston ja rannikon asukkaat hieroivat kauppoja öölantilaisten ja gotlantilaisten kanssa, kun nämä viikinkiaikaan purjehtivat Itämerellä kauppamatkoillaan. Pikkuhiljaa varsinaissuomalaisetkin lähtivät kansainvälisille kaupoille, ja porvarit sekä talonpojat lastasivat paatteihinsa mm. kalaa, turkiksia, nahkoja, puutavaraa, tervaa, voita, eläimiä ja veneitä. Baltian-matkoilta he toivat mukanaan erityisesti viljaa ja suolaa, Ruotsista myös rautatavaraa. Saariston kalastajat toiRuotsin mivat rahtimieharjoittama talouden hinä ja hoitivat säännöstely vankisti maksusta muiTurun asemaa. den kuljetuksia jo 1400-luvulla. Varsinais-Suomesta sekä Ahvenanmaalta rahdattiin Tukholmaan, mutta lastin kanssa purjehdittiin myös Baltiaan: Tallinnaan, Narvaan, Riikaan ja Pärnuun.

Vaikka Suomessa ruukit yleistyivät 1600-luvulla ja varsinainen teollistuminen alkoi vasta 1800-luvun lopulla, Varsinais-Suomessa harjoitettiin mittavaa ansiokotiteollisuutta jo ennen kuin tehtaita oli olemassa. Laajamittainen puuastioiden valmistus oli tehnyt maakunnan pohjoisosasta kuuluisan Pohjois-Euroopan kauppakaupunkeja myöten ja antanut alueelle nimenkin. Wackafinnar eli vakkasuomalaiset valmistivat suuria volyymejä puisia käyttöesineitä sekä statustavaroita, joille oli runsaasti kysyntää Itämeren kauppakeskuksissa. Puuastioiden valmistuksessa oli mukana monta osaajaa, ja kylät, talot ja perheet olivat usein erikoistuneet tiettyyn tuotteeseen tai työvaiheeseen. Osa tuotteista suunniteltiin sisäkkäin ladottaviksi, jotta tullivapaasta kansilastista saataisiin mahdollisimman suuri hyöty. Vanhat tulliluettelot paljastavat viennin määriksi kymmeniä tuhansia tuotteita vuodessa, ja esimerkiksi vuonna 1793 Uudenkaupungin sataman laivoihin lastattiin yli 75 000 esinettä. Tiedetäänpä sekin, että Ruotsin hallitsija Eerik XIV teki vuonna 1556 lähes 30 000 puumaljan kertatilauksen. Puuastiateollisuus oli Vakka-Suomessa merkittävä elinkeino peräti 500 vuoden ajan, ja voidaan sanoa, että Varsinais-Suomessa harjoitettiin teollisuutta, vaihetyötä, logistiikkasuunnittelua ja

1500-luvulla Ruotsi-Suomi soti Venäjää vastaan, ja valtion kirstu kaipasi lisää tulonlähteitä. Ratkaisuna nähtiin vienti ja merenkulku sekä talouden säännöstely. Valvonnan ja verotuksen helpottamiseksi tehtaan perustamiseen alettiin vaatia lupaa, kauppiaiden sekä työntekijöiden määriä rajoitettiin, kaupankäynnistä tuli kaupunkien oikeus ja ulkomaankauppa keskitettiin tapulikaupunkeihin. Säännöstely vahvisti Turun asemaa. Osana Ruotsin valtakuntaa Varsinais-Suomi ja Turku olivat tärkeä taloudellinen, hallinnollinen, oikeudellinen, kirkollinen ja opillinen

Vakkamestari Aksel August Julin painaa vakankeri채 Mietoisissa 1932. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Turussa pistettiin rahoiksi

standardisointia jossain määrin jo 1400-luvulta saakka. Laajan ulkomaankaupan ja merenkulun osaamisen vuoksi vuonna 1616 kuningas Kustaa II Aadolf perusti vakkasuomalaisille oman kaupungin, nimeltään Uusikaupunki.

Kun Suomi liitettiin osaksi Ruotsia, alkoivat oravannahat hitaasti vaihtua kolikoiksi, Ahvenanmaalla 1200-luvulla ja mantereella 1300-luvun aikana. 1400-luvulla Turussa sijaitsi yksi Ruotsin tärkeimmistä rahapajoista, ja kaupungilla oli oma rahakin. Lantit lyötiin todennäköisesti Turun linnassa ja niistä käytettiin nimeä ’abo’. Agricolan suomentamasta Uudesta testamentista (1548) löytyy kuutta penninkiä vastaavan valuutan suomenkielinen nimi ’kuusinainen’.

Tapulioikeuksien, laajan kauppa-alueen ja hyvien yhteyksien ansiosta Turku nautti Suomen kaupan johtoasemasta 1700-luvulla. Euroopassa vienti ja tuonti kattoivat Itämeren, Atlantin ja Välimeren satamat, mutta turkulaiset laivat seilasivat rahteineen myös Länsi-Intiaan, Karibialle ja Pohjois-Amerikkaan saakka. Vuosisadan loppupuolella Turku oli Ruotsin valtakunnan kolmanneksi tärkein tuontisatama Tukholman ja Göteborgin jälkeen.

Suomalaisen kauppaopiston toisen luokan opiskelijoita lukuvuonna 1908–1909. Kuva: Turun museokeskus.

Vuonna 1657 Johan Palmstruchin perustama pankki aloitti toimintansa Tukholmassa, ja kuusi vuotta myöhemmin sillä oli konttori myös Turussa. Pankki helpotti kaupankäyntiä, sillä se myönsi todistuksia jalometallirahaa vastaan. Metallirahan liikuttelu oli vaivalloista, joten talletustodistusraha helpotti kaupantekoa huomattavasti. Pian pankki alkoi jakaa myös luottoseteleitä, mikä oikeastaan teki siitä maailman ensimmäisen setelipankin. Mutta kuten edelläkävijöille joskus käy, toiminta oli liikaa aikaansa edellä, ja pankki joutui vararikkoon. Suomen ensimmäinen pankki, Turun Diskontolaitos, ehti Suomen sodan vuoksi toimia vain vuodet 1806–1808. Suuriruhtinaskunnan Waihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori, josta myöhemmin tuli Suomen Pankki, avasi ovensa 1811 Turun Brinkkalan talossa. Koska Turku oli 1800-luvun alussa Suomen Kaupankäynti on merkittävin kauollut luonnollinen osa pan keskus, varsinaissuomalaista avattiin kaupunelämäntapaa. kiin 1839 maan ensimmäinen alan oppilaitos, Turun kauppakoulu. Koulu oli monella tapaa tienraivaaja suomalaisessa koulutuksessa, myös sukupuolikysymyksessä – Turun kauppakoulu hyväksyi naisopiskelijat Ruotsinkin kouluja aiemmin vuonna 1870, ja seuraavan 35 vuoden aikana lähes tuhannesta hyväksytystä oppilaasta 45 % oli naisia.

Turun Osuuskaupan Vähäväkisten talo uudistettuna 1938. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

taas ensimmäisenä liikkeellä ja perustettiin saman tien Vähäväkisten Osuusliike, nykyinen Turun Osuuskauppa. Erityisesti maakunnissa osuuskassoja syntyi vilkkaaseen tahtiin. Turun 700-vuotisjuhlan kunniaksi kaupankäynti sai potkua kaupungin ensimmäisistä yleismessuista vuonna 1929. Turun asema Suomen finanssialan pioneerina, kaupallisen koulutuksen edelläkävijänä sekä keskeisenä kaupankäynnin keskuksena ovat näyttöjä siitä, että varsinaissuomalaisten joukossa on aina ollut merkittäviä bisnesosaajia. Vaikka kansainvälisyyttä pidetään usein modernina globalisaatioon liittyvänä asiana, se on ollut Varsinais-Suomessa toimintatapa pitkään; onhan maakunnasta käyty laajaalaista kauppaa jo vuosisatojen ajan. Osaltaan nykypäivän haasteisiin vastaa Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, joka perustettiin vastaamaan elinkeinoelämän kysyntään

Helsingistä Turkuun muuttanut Axel Wiklund avasi rautakaupan vuonna 1895 torin kulmaan Eerikinkadun ja Kauppiaskadun risteykseen. Myymälä oli poikkeuksellinen, sillä se oli kaupungin ensimmäinen tavaratalo, jossa asiakkaat pääsivät hypistelemään tuotteita omatoimisesti. Kun osuustoimintalaki astui voimaan 1901, Turussa oltiin

Hรถyrylaiva Maurits Holmberg tulossa laituriin 1909 Orssaaressa Karunassa, nykyisen Sauvon alueella. Kuva: Turun museokeskus.

ja joka tunnetaan yhä tiiviistä yritysmaailman yhteyksistään. Oppilaitoksessa toimii mm. koko Euroopan taloutta ja liiketoimintaa tarkasteleva Pan-Eurooppa Instituutti (PEI), Global Innovation Management -maisteriohjelma ja Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Kauppakorkeakoulun tutkimuksessa nousevat esille keskeisinä asioina liiketoimintaosaaminen sekä innovaatiotutkimus.

Meri-, raide-, ilma- ja maantie Höyrylaivat tekivät meriliikenteestä säännöllistä, mikä toi lisää mahdollisuuksia sekä henkilö- että tavaraliikenteeseen. Suomen ensimmäinen höyrylaivayhteys ulkomaille saatiin Turkuun ruotsalaisen Soliden aloittaessa liikennöinnin Turun ja Tukholman välillä kesällä 1836. Pari vuosikymmentä myöhemmin Åbo Rederi ryhtyi hoitamaan saariston ja rannikkopitäjien liikenneyhteyksiä akselilla Salo–Uusikaupunki. Ympärivuotisen laivaliikenteen sinetöi Ångfartygs AB Bore, jonka nimikkolaiva Bore liikennöi vuodesta 1898 lähtien Turku–Tukholma-väliä ympäri vuoden. Yritys hankki myös Suomen ensimmäisen yksityisen jäänsärkijän talviliikenteen takaamiseksi. Jatkona yhteisliikennesopimukselle vuonna 1957 Bore, ruotsalainen Svea ja Suomen Höyrylaiva Oy perustivat yrityksen Oy Siljavarustamo – Ab Siljarederi, Silja Linen edeltäjän.

Turun vanha, vuonna 1876 käyttöönvihitty rautatieasema radan puolelta kuvattuna. Kuva: Turun museokeskus.

Pitkään kansainvälinen kaupankäynti rajoittui satamapaikkakunnille, ja niin ihmiset kuin rahtikin kulkivat meriteitse. Tekniikan kehittyessä yhä suuremmat lastit liikkuivat yhä nopeammin myös raiteita, teitä ja ilmareittejä pitkin. Varsinais-Suomen ensimmäinen rautatieyhteys valmistui vuonna 1876. Reitti kulki Turun satamasta kaupungin kautta Toijalaan ja edelleen Tampereelle tai Helsinkiin. Se helpotti sekä kaupankäyntiä kotimarkkinoilla että puun

Hevosvetoinen raitiovaunu Linnankadulla 1890-luvun alkupuolella. Taustalla näkyy muun muassa Tuomiokirkko. Kuva: Turun museokeskus / Ståhlberg.

saantia. Helsinkiin yhteys aukesi 1903. Turun rautatieasema oli aikansa merkittävimpiä asemarakennushankkeita Suomessa. Rautatieympäristöön kuuluivat paitsi asemarakennus myös työläisten koteja, konepaja-alue sekä asemapuisto. 1800-luvun lopulla raitiovaunuliikenne nytkähti käyntiin hevosvetoisella kalustolla, ja Suomen kokeiluratana toimi Turun pitkä ja tasainen Linnankatu. Maan ensimmäinen hevosraitiotie kulki 1890-luvulla Tuomiokirkolta Kirkkosillan kautta Linnankadulle, aina Turun linnan lähistölle asti. Vuodesta 1908 sähköraitiovaunut kolistelivat pitkin Turun katuja. Teknikko J. L. Stenroos hankki kesällä 1905 Saksasta linja-auton aikeenaan liikennöidä sillä Turun ja Uudenkaupungin väliä. Kiviset ja epätasaiset maantiet koituivat reitin kohtaloksi, mutta keväällä 1906 bussi päristeli Linnankatua matkustajat kyydissään. Mielenkiintoista on sekin, että autoliikenteen alkuaikoina etuajo-oikeus oli tapana ilmoittaa tööttäämällä. Hiljainen liikenne lanseerattiin liikennemerkkien avulla Suomessa ensin Turussa.

Kauppatori–Raunistula-linjan linja-auto Raunistulassa 1933. Kuljettaja seisoo auton edessä. Kuva: Turun museokeskus / H. Attila.

Lentopostiliikenteen lisääntyessä Turussa alettiin 1920-luvun lopulla suunnitella Ruissalon lentoaseman vesitasoliikennettä täydentävää pyöräkoneiden lentokenttää Artukaisiin. Avajaistapahtuma syyskuussa 1935 oli luultavasti maakunnan suurin yleisötapahtuma sotien välisenä aikana. Paikalle saapui mm. presidentti Svinhufvud sekä 30 000 katsojan joukko. Artukaisten lentokenttä oli avautuessaan Suomen ensimmäinen siviililentokenttä. Kulkuvälineiden kehitys ja logistiset innovaatiot vaikuttavat aina merkittävästi kaupankäyntiin. Kuskatessaan puutavaraa kuorma-autoilla raisiolaiset Terhon veljekset alkoivat miettiä, miten raskaasta ja hitaasta kuormauksesta voisi tehdä helpompaa ja tehokkaampaa. Ratkaisuna he kehittivät vaijerivaihtolavalaitteen, jonka avulla lavoja voitiin vaihtaa ja kuormauksen aikana autoa pystyttiin käyttämään muihin ajoihin. Veljekset patentoivat ideansa

Kiitoradan pohjaa rakennetaan Artukaisten lentokenttätyömaalla 1933. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Matkustajia nousemassa lumiseen raitiovaunuun (linja 2) Aurakadulla 1936. Kuva: Turun museokeskus / Birger Lundsten.

Turusta lennetään pikarahtia säännöllisesti. Kuva: Turun kaupunki.

vuonna 1947 ja perustivat Autolava Oy:n kaksi vuotta myöhemmin. Hydrauliikkaan siirtyminen jatkoi kehitystyötä ja syntyi ainutlaatuinen hydraulimoottori, joka palkittiin useilla kansainvälisillä palkinnoilla. Edelleen käytössä olevat ja kansainvälisestikin suositut lavat ja kuormurit, nykylogistiikan perustyökalut, kulkevat nykyään nimellä Hiab Multilift. Tuotteita valmistetaan ja myydään yhä Raisiossa.

Lentoaseman, Venäjälle ja Kiinaan johtavan rautatien, Helsinkiin vievän moottoritien ja E18-kehätien solmukohdassa sijaitseva LogiCityalue soveltuu Turun valttikorttina tukikohdaksi niin on erinomainen varastointiin, tukkusijainti idän ja kauppaan, kuljelännen välissä. tustoimintaan kuin jakelukeskuksiin mille tahansa yritykselle, joka haluaa optimoida logistiikkaratkaisunsa. Logistiikkaalan yrityksille firmat tarjoavat useita mahdollisuuksia, esimerkkinä kansainvälinen HUB Logistics, jolle Valmet Automotive ulkoisti logistiikkatoimintojaan, kun yritys sijoittui autotehtaan kylkeen Uudessakaupungissa. Turussa yrityksiä palvelevat myös Freja, yksi Pohjoismaiden suurimpia yksityisessä omistuksessa olevia kuljetus- ja logistiikkayrityksiä, sekä Postnord Logistics, jolla on 5 000 palvelupistettä ja 120 terminaalia ympäri Pohjolaa. Logistinen etulyöntiasema sekä edulliset kiinteistö-, tontti- ja asuntohinnat tekevät seudusta ideaalin sijoittumispaikan myös verkkokaupalle. Vaikka tulevaisuuden torit sijaitsisivatkin bittiavaruudessa, hyvältä paikalta on helppo operoida minne päin maailmaa hyvänsä.

Logistiikka on kaupan menestystekijä Elinkeinoelämän vilkastuminen, tekniset uudistukset, työtehtävien monipuolistuminen, liikkuvuuden lisääntyminen ja toimintaympäristön kansainvälistyminen ovat lisänneet sekä logistiikka- että kaupan alan osaamisvaatimuksia. Turussa ja Varsinais-Suomessa alojen koulutusvalikoima on monipuolinen, ja vaihtoehtoja on ammatti-instituutin perustutkinnoista tradenomitutkintoon ja kauppatieteiden maisteritutkinnosta täydennyskoulutuksiin. Turussa opinnot voi suorittaa myös usealla kielellä. Esimerkiksi pääkaupunkiseutuun verrattuna Varsinais-Suomessa henkilökunnan sitoutuneisuus logistiikka-alalla on huippuluokkaa ja vaihtuvuus vähäistä. Mitä sijaintiin tulee, Turku ja sitä ympäröivä maakunta on aina nauttinut paalupaikasta, lännen ja idän kasvavien markkinoiden välissä. Turun seudun satamat, junat ja lentokenttä sijaitsevat kaikki lähellä toisiaan, aina korkeintaan vartin ajomatkan päässä. Maantieyhteydet kotimaassa mm. Helsinkiin, Tampereelle ja pohjoiseen ovat hyvät, ja maakunta sattuu sopivasti Tukholma–Pietari-reitin varrelle. Kappaletavaran satamakokonaisuus on Suomen ykkönen, ja TNT, UPS sekä DHL mahdollistavat pikalentorahdin Turun lentoasemalta. Mikä parasta, Turussa aika ei kulu ruuhkissa.

MERTA JA METALLIA Turun Veneveistämö Oy 1930-luvulla. Kuva: Turun museokeskus / Mauno Mannelin.

aailman muuttuessa merija metalliala on aina onnistunut joustamaan ja kehittymään kansainvälisiin tarpeisiin. Tuotettiinpa aluksia, teknologiaa tai koneita, tehokkaat tuotantomenetelmät, huipputason osaaminen, ainutlaatuinen innovatiivisuus ja referensseiltään ylivoimainen suunnittelutaito ovat varsinaissuomalaisen merija metalliteollisuuden valtteja. Turku on yhä meriklusterin vahvin keskittymä Suomessa, ja sillä on potentiaalia nousta jopa eurooppalaisen meriteknologian johtavaksi innovaatiokeskukseksi. Vesi ja metalli ovat monella tapaa varsinaissuomalaisen elinkeinoelämän peruselementtejä. Maakunnan kulttuuri ja elanto ovat kautta aikojen merkittävästi liittyneet mereen, merireitteihin ja rannikkosijaintiin. Metalliosaaminen taas on takonut palveluita, tuotteita ja tekniikoita, jotka vaikuttavat yli toimialarajojen. Ensisilmäyksellä esihistoriallisilla kalanpyyntivälineillä ja maailman suurimmalla risteilyaluksella ei tunnu olevan paljoa yhteistä. Tarkemman tiirailun tuloksena rautakautinen kalamies ja M/S Oasis of the Seas ovat kuitenkin osa samaa merentuoksuista tarinaa.

Teijon tai Mathildedalin ruukki 1936. Kuva: Turun museokeskus / Mauno Mannelin.

Merenkulkua, ruukkeja ja satamatyöläisiä

että Saaristomeri ruokki varsinaissuomalaisia pitkään ennen kuin meriklusteri telakoineen, pajoineen ja suunnittelutoimistoineen tarjosi tuhansille elannon. Keskiajalla, jolloin merenkulkijat tapasivat purjehtia liki rannikkoa, paikalliset opastivat heitä merimerkkien avulla turvallisille reiteille. Jo tuolloin tiedetään Saaristomeren ulkoportilla Utössä olleen luotsitoimintaa ja merimerkkejä.

Pronssin valaminen saapui Skandinaviasta Suomen länsirannikolle kera hiidenkiukaiksi kutsuttujen röykkiöhautojen, joihin vainajat haudattiin muistoesineittensä kanssa. Rautakautinen hylkeenpyytäjien kylä Kökarissa osoittaa,

Suomen vanhinta ja edistyneintä varsinaista teollisuutta edustivat ruukit. Ala sai alkunsa, kun kuninkaan valtuuttamana Paraisten Kuitian herra Erik Fleming perusti rautakaivoksen 1540-luvulla. Vaikka ensimmäiset rautaruukit sijoitettiin Varsinais-Suomen rajojen ulkopuolelle, yritystoiminnasta vastasivat turkulaiset valtaporvarit, kuten alkujaan skotlantilainen kauppias Jakob Wolle, Suomen ensimmäinen ruukinpatruuna Carl Billsten ja hollantilaissyntyinen kauppias-laivanvarustaja Peter Thorwöste. Mutta ei Varsinais-Suomi ruukitta jäänyt: ruukkitoiminta käynnistyi 1600-luvulla Taalintehtaalla, Teijossa ja Mathildedalissa. Moninaisella merija metallialalla yhteistyö on sääntö, ja yhteisöllisyys on aina ollut vahvaa. Turkuun 1500-luvulla perustetun kultaseppien ammattikunnan arvellaan olevan Suomen ensimmäinen ammattikunta. Myöhemmän ajan tehdasyhteisöissä henkilökunnan käytettävissä saattoi olla jopa oma kirkko, päivähoito tai koulu, ja ruukkialueiden työläiskortteleissa naapurit olivat usein työkavereita. Koulutuksen arvostuksesta kertoo esimerkiksi Teijon tehtaalla sovellettu koulupakko: työntekijät velvoitettiin panemaan lapsensa tehtaan kansakouluun heti oppilaitoksen toiminnan käynnistyttyä vuonna 1869. Vaikka merija metalliosaamisen historia on pitkä, teollistuminen tapahtui vasta 1800-luvulla. Suomessa se alkoi tekstiiliteollisuudesta, jota Varsinais-Suomessa edustivat Barkerin puuvillakehräämö ja Littoisten Verkatehdas. Suomessa suurimmaksi teollisuuden alaksi nousi kuitenkin metsäteollisuus, johon Varsinais-Suomessa vastattiin mm. kehittämällä tekniikkaa, tuottamalla koneita ja tarjoamalla logistisia ratkaisuja. Talouselämän sääntelyn purkaminen 1860- ja 1870-luvuilla nopeutti kehitystä entisestään. Tuloksena oli erityisesti metalli- ja telakkateollisuuden laajamittainen nousu.

Munalaatikoita lastataan Saksaan vietäviksi Turun satamassa 1933. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Rigel-laivan vesillelasku Crichton-Vulcanin telakalla 1936. Taustalla näkyvät Tuomiokirkko ja Martinkirkko. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Telakat valtaavat Turun

siltä varustajilta, ja ala kasvoi entisestään. Kesällä 1836 Turku sai ensimmäisenä Suomessa säännöllisen höyrylaivalinjan ulkomaille, kun ruotsalaisalus Solide aloitti liikenteen linjalla Turku–Tukholma. Höyrylaivojen yleistymiseen vastasi vuonna 1844 perustettu Turun konepaja, joka ryhtyi rakentamaan myllykoneistoja sekä höyrykoneita ja -kattiloita. Pietarissa vaikuttaneen englantilaisen insinöörin, William Crichtonin, liittyessä yrityksen osakkaaksi venäläiset tilaukset lisääntyivät huimasti, ja konepaja alkoi pian valmistaa höyryaluksia.

Turku oli luonnollinen koti Suomen meriteollisuudelle, joten 1730-luvulla kaupunkiin alettiin valmistella korjaustelakointiin tarkoitettua veistämöä. Samalla vuosikymmenellä kokenut laivanrakennusmestari Robert Fithie kutsuttiin Englannista Turkuun, ja Aurajoen rannalla ruvettiin rakentamaan mm. suuria Espanjan-purjehtijoita. Ennen pitkää Fithie huomasi alan potentiaalin ja perusti oman yrityksensä, Kaupunginveistämön.

Ennen teollistumista laivat rakennettiin pääasiassa puusta. Metsien maassa raaka-ainetta oli hyvin saatavilla, ja

Suomen suuriruhtinaskunnan muodostaminen 1809 toi Turkuun laivatilauksia niin Venäjän laivastolta kuin yksityi-

Crichton-Vulcanin telakka 1930-luvulla. Kuva: Turun museokeskus / Mauno Mannelin.

Juhlakoristeltu, juuri Crichton-Vulcanin telakalta vesillelaskettu sukellusvene Vetehinen Aurajoessa 1930. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

nisteriö Crichton-Vulcanilta syyskuussa 1926. Vetehisen vesillelasku oli erityistilaisuus, minkä vuoksi liput liehuivat kautta Turun, ja puolustusvoimien johto sekä presidentti Lauri Kr. Relander vaimoineen saapuivat paikalle ylimääräisellä junavuorolla. Kieltolain takia samppanjat olivat pannassa, joten rouva Signe Relander kastoi sukellusveneen leikkaamalla sinivalkoisen nauhan.

materiaali sekä sen työstöön vaadittavat tekniikat hallittiin. Näin puulaivoja saatettiin rakentaa tehokkaasti, laadukkaasti sekä taloudellisesti, ja ala kasvoi entistä suuremmaksi. Suurten alusten ohella Varsinais-Suomessa puusta tehtiin taidokkaasti myös veneitä. Tästä esimerkkinä Turun Veneveistämö – Åbo Båtvarf, jonka Alexander Crichton perusti Ruissaloon vuonna 1889. Yritys oli pitkään Pohjoismaiden suurin veneveistämö, ja sen aluksia myytiin Amerikkoihin saakka. Veistämö valmisti mm. kilpaveneitä, yläluokkien suosimia huviveneitä sekä miinanraivaajia Venäjän laivastolle.

Venäjälle suoritettavat sotakorvaukset poikivat 1945– 1955 uusia laivatilauksia, ja Turku vahvisti asemaansa laivanrakennusteollisuuden kärkipaikkana. Crichton-Vulcan oli maan suurin telakka. Se työllisti 1950-luvun alussa noin 2 900 henkilöä. Samaan aikaan Valmetin Pansion telakalla oli noin 1 000 ja Pohjoismaiden suurimmalla

Mutta onpa Turussa valmistettu myös Suomen ensimmäinen sukellusvene, Vetehinen. Sen tilasi Puolustusmi-

Suomen ensimm채inen traktori, Kullervo, on n채ht채vill채 Loimaalla Sarka-museossa. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka.

konepaja, valimo sekä oma voimalaitos. Hurja kasvu perustui tuotekehitykseen; tunnettiinhan yrityksen pää myös putkimankelin ja kaasumoottorin pyörivän venttiilin sovituksen keksijänä. Eräänä päivänä, vuonna 1910, Lindströmin kerrotaan tokaisseen miehilleen: ”Nyt me pojat rakennetaan auto!”, ja kolme vuotta myöhemmin hurahti matkaan Korvensuu-niminen tuotos. Uudenkaupungin Sanomat tammikuun 13. päivältä vuodelta 1913 kertoo ensimmäisen suomalaisen auton neitsytmatkasta ja Frans Lindströmistä, joka körötteli autolla jäätä pitkin Turkuun.

puulaivojen valmistajalla Laivateollisuudella 750 työntekijää. Tähän kulta-aikaan Turun satamassa työskenteli myös sen historian kenties kuuluisin mies, presidentti Mauno Koivisto, joka toimi Oy A.E. Erickson Ab:n ahtaajien esimiehenä vuosina 1949–1951. 1960-luvulla laivanrakennus kärsi maailmalla ylitarjonnasta. Menestys vaati erityisosaamista ja erikoistumista. Turun telakoilla alettiin tuottaa lastilaivoja, autolauttoja, jäähdytysrahtilaivoja, meripelastushinaajia, tankkilaivoja, yhdyskuttereita, vartioveneitä ja kuivalastijokialuksia. Keskittyminen kannatti: Turun kolme suurinta telakkaa työllistivät 1960-luvun lopulla lähes 8 000 henkeä. Wärtsilän Turun telakka oli 5 400-päisellä henkilöstöllään ylivoimaisesti Turun suurin työpaikka, ja erikoisalusten valmistajana yritys kuului maailman kolmen suurimman joukkoon. Vuosikymmen myöhemmin yhtiö käynnisti mm. autolauttojen ja loistoristeilijöiden rakentamisen Turun Pernossa.

Ajoneuvoteollisuuden tarina Telakkaosaamisen jatkui muualla lisäksi myös pyöränmaakunnassa, rakennusteollisuus sillä taidonnäytteenousi huippuunsa nä rakennettua Turussa. Korvensuuta ei oltu koskaan suunniteltukaan sarjatuotantoon. 1920-luvulla jo 1816 perustetun G.W. Wulffin Ajokalutehtaan ja ”Niemisen koritehtaan”eli Suomen Vanne- ja Likasuojatehtaan välillä käytiin kovaa kilpailua linja-autokorivalmistuksen suhteen. Laman jälkeen linja-autokysyntä kasvoi, ja seuraavalla vuosikymmenellä perustettiin kolmen liikennöitsijän voimin Autokori Oy. Myös Valtion Rautateiden Turun Konepaja oli merkittävä autokorien valmistaja ja työllisti parhaimmillaan lähes 500 henkeä. Liedossa valmistetaan linja-autokoreja vielä tänäkin päivänä.

Kulkuneuvo-osaamista varsinaissuomalaiseen tapaan Oletko kuullut Suomen ensimmäisestä autosta? 1900-luvun alussa Loimaan Alastarolla valmistettiin auto Amerikan-kävijä Frans Heikkilän toimesta. Koska tämän automobiilin valmistusvuodesta ei ole varmuutta, Suomen ensimmäisenä varsinaisena autonvalmistajana pidetään Heikkilän kaimaa, Frans Lujalaa. Lujala hankki Mynämäen Korvensuun myllyn vuonna 1893, muutti nimensä tehtailijalle sopivammaksi Frans Lindströmiksi ja kasvatti yritystään menestyksekkäästi. Pian firma valmisti maatalouskoneita ja potkukelkkoja sekä kokosi Reipaspolkupyöriä, ja kohta myllyn pihapiiriin kuuluivat myös

Turun monipuolisin konepaja oli 1857 perustettu Turun Rautateollisuusyhtiö. Tämä ’rautakaluin tehdas’ valmisti kaikkea mahdollista höyrykoneista ja paloruiskuista heloihin, pärenauloihin ja sylkylaatikoihin asti. Rautatievaunujen myötä yrityksen nimeksi otettiin Turun Rauta-

jo lähes 700 henkeä. Kaupunki oli laivanrakennuksen rinnalla yhtäkkiä myös polkupyöräteollisuuden johtava keskus maassamme. Aluevaltaukset olivat aikaisia osoituksia innovatiivisuuden ja tuotekehitysosaamisen voimasta. Pyöräbisneksen kulta-aikaan syntyi myös Tunturin edeltäjä Aarne Harkken Pyöräkellari. Tunturipyörä tunnetaan pyörien ohella pappamopoistaan. 1960-luvun lopulla yritys teki jälleen uuden aluevaltauksen kuntopyörien saralla, ja vuosikymmen myöhemmin liikuntavälineestä tuli yrityksen päätuote. Tunturin kuntoiluvälinettä valmistettiin vajaassa 30 vuodessa miljoona kappaletta.

teollisuus- ja Vaunutehdas Oy. Yrityksen tunnetuimpiin tuotteisiin kuului myös Kullervo, Suomen ensimmäinen traktorimerkki. Suomen ensimmäisen polkupyörätehtaan perusti Kustaa Merilä Nummenmäelle 1904, ja toinen samanmoinen, Rautateollisuus Osuusliike Pyrkijä, syntyi sekin Turkuun kaksi vuotta myöhemmin. Polkupyöristä tuli hittituote, ja Turun tehtaissa tuotettiin fillarinosia minkä kerettiin. Kustaa Merilän huhutaan lahjoittaneen työntekijöilleen jouluna pyörän rungot saatesanoilla: ”Muut osathan olette jo aiemmin vieneet!”

Saab-Valmet perustettiin Uuteenkaupunkiin vuonna 1968 Valmetin ja ruotsalaisen Saab-Scanian yhteistyönä. Tehtaan ensimmäinen auto sai arvokkaan omistajan,

Turun pyörätehtaat valtasivatkin alaa Suomessa 1930-luvulla, ja vuosikymmenen lopulla alalla työskenteli

Mies polkee kuntometriä muun perheen seuratessa vierestä. Kuva on todennäköisesti 1970-luvulta. Kuva: Tunturi-Hellberg Oy.

Polkupyörätehdas Merilä, myöhemmin Suomen Polkupyörä- ja konetehdas Oy 1930-luvun alkupuolella. Kuva: Turun museokeskus / Mauno Mannelin.

Saabien valmistusta Oy SaabValmet Ab:n tehtaalla 1970-luvulla. Kuva: Valmet Automotive Oy.

tumisaloja moottorituotannosta alusten sisustusvarustelun suunnitteluun. Tänä päivänä Turun kilpailuetu piilee rautaisessa projektihallintaosaamisessa ja -organisoinnissa, sillä suuri osa laivasta tuotetaan muualla kuin telakalla. Meriklusterin taidonnäytteinä voidaan M/S Viking Grace pitää mm. STX:n on maailman maailman suurimympäristöystävällisin pia risteilyaluksia, matkustajaM/S Oasis of the autolautta. Seas- sekä M/S Allure of the Seas -laivoja. Kaikkien aikojen ympäristöystävällisin matkustaja-autolautta M/S Viking Grace, jonka polttoaineena toimii nestemäinen kaasu LNG, edustaa puolestaan laivanrakentamisen uutta aaltoa.

presidentti Urho Kekkosen. Tehdashankkeen taustalla oli halu kasvattaa alan osaamista Suomessa, tarjota työpaikkoja sekä rakentaa alihankintaverkostoa. Ensisijaisesti Saabeja piti valmistaa vain Suomen markkinoille, mutta korkean laadun ja joustavan tuotannon johdosta autoilla oli kysyntää myös kansainvälisesti. Vuonna 2005 tehdas valmisti miljoonannen autonsa, punaisen Porsche Boxsterin.

Maailmanluokan risteilijät, A-sarjan Mersut ja huipputeknologia ovat tätä päivää Pernon telakka on edelleen Suomen suurin. Nykyaikainen meriteollisuus käsittää laajan kirjon erilaisia erikois-

Uudessakaupungissa alettiin vuonna 2013 valmistaa A-sarjan Mercedes-Benzejä. Kuva: Valmet Automotive Oy.

Meriklusterin tulevaisuuskin on Turussa

Valmet Automotiven Uudenkaupungin tehdas on Suomen ainoa ja maailman pohjoisin henkilöautotehdas. Yrityksellä on sopimus yli 100 000 A-sarjan Mercedes-Benzin valmistamisesta vuosina 2013–2016 sekä mittavaa kokemusta sähköautojen suunnittelusta ja valmistuksesta. Loimaalainen Dinolift taas kuuluu maailman johtaviin hinattavien henkilönostimien valmistajiin. Yritys on vienyt DINO-nostimia maailmalle yli 40 eri maahan, ja yli 75 % tuotannosta myydään Suomen ulkopuolelle.

Suomen merija metalliteollisuus on aina toiminut luontevasti Turun rannikkomaisemissa. Ensimmäisen merikoulun avajaisista vuodesta 1813 lähtien merellinen koulutuskin on keskittynyt Turkuun. Toisen asteen ammattioppilaitosten ja kuuden korkeakoulun voimin seudulla yhdistyy koko koulutuksen ketju perusosaamisesta huippututkimukseen.

Metalliteollisuuden kärkinimiä Varsinais-Suomesta löytyy useita. Loimaalainen Vilakone Oy on painoluokassaan Pohjoismaiden markkinajohtaja ympäristönhoitokonevalmistuksessa. Uusikaupunkilaisen Vahteruksen levylämmönsiirrin on alan edelläkävijä, ja Uutechnic vakuuttaa paitsi sekoitustekniikan huippuosaajana myös yhtenä maakunnan menestyneimmistä yrityksistä. Loimaalla Vallox on yli 40-vuotisen toimintansa ajan ollut sisäilmateknologian kehitystyön suunnannäyttäjä, ja Pemamek on yksi maailman johtavista hitsausautomaatioratkaisujen valmistajista. Turkulaisen Auran Rautateollisuuden perinteitä jatkava Sandvik Mining and Construction Runosmäessä voi ylpeillä maailman laajimmalla kaivos- ja maarakennusteollisuuden laitetuotevalikoimallaan. Ja niin edelleen. Alan jättiläiset elävät viennistä, ja heidän tuotteitaan on käytössä kymmenissä maissa ympäri maailmaa.

Pääosa maakunnan isojen yritysten tuotteista menee vientiin.

Seudulla on alan saavutusten suhteen aihetta paukutella henkseleitään äänekkäästi. Meri- ja metalliteollisuus on pikkuhiljaa siirtynyt telakoilta tehtaisiin, tuotantolaitoksiin ja toimistoihin. Vaikka satamassa saattaa kipinöidä ja kolista aiempaa vähemmän, alan tuotteita ja palveluita kehitetään, valmistetaan, markkinoidaan ja kaupataan melkoiseen tahtiin, valtaosa vientiin. Juuri nyt työpöydällä ovat keskiössä digitaalisuus ja ympäristönäkökulmat sekä vahvasti futuristisilta kuulostavat ratkaisut, kuten kelluvat rakennukset ja kaupunginosatkin.

Turussa rakennetut maailman suurimmat risteilyalukset M/S Oasis of the Seas sek채 M/S Allure of the Seas rinnakkain. Kuva: STX Europe.

TEKNOLOGIAA JA TIETOVIRTOJA

Valtion puhelinkeskus 1940-luvun lopulla. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

ekniikan, digitaalisuuden ja internetin ulottuessa kaikkeen on vaikea edes kuvitella, millaista arki, työ ja teollisuus olivat ennen mobiilia teknologiaa. ICT on toimialoista kenties nopealiikkeisin ja herkin – uusi innovaatio voi muuttaa kentän kertaheitolla, eikä koskaan voi olla varma siitä, miten teknologinen maailma makaa vuoden päästä. ICT-alalla on erityistä sekin, että kunhan idea kantaa ja toteutus on hyvä, ravistelija ja mullistaja voi olla melkeinpä kuka vain, koosta ja tunnettuudesta riippumatta. Mitä kaikkea se siis mahdollistaakaan! Yksi kerrallaan puhelin, radio, televisio, tietokone, tietoverkot, mobiililaitteet, ohjelmistot ja sovellukset yleistyvät Suomessa ja maailmalla. Turussa ja sitä ympäröivässä maakunnassa teknologian loputtomat mahdollisuudet ovat inspiroineet keksijöitä kehittämään milloin mitäkin apparaatteja ja applikaatioita. Loppujen lopuksi melko monen merkittävän kehitysaskeleen ja keksinnön takana on varsinaissuomalainen pellepeloton tai joukko heitä.

Varsinais-Suomessa tehtiin radioita, televisioita ja puhelimia

reen Uudenkaupungin edustalta. Vuosisadan vaihduttua alkoi kuitenkin vasta tapahtua. Yksi suomalaisen elektroniikan pioneereista oli jo koulupoikana kemiasta, fysiikasta ja sähköopista kiinnostunut turkulainen Arvo A. Sakrelius, joka lähti 15-vuotiaana Viipuriin sukulaisensa sähköliikkeeseen apulaiseksi. Hän palasi kaksi vuotta myöhemmin kotikaupunkiinsa sähköasentajana ja ryhtyi rakentamaan radiolaitteita kellarissaan. Vuonna 1922, vain vuosi maailman ensimmäisen yleisradiolähetyksen jälkeen, Sakrelius sai valmiiksi ensimmäisen oman radionsa. Hän nimesi sen nimikirjaintensa mukaan ASA:ksi ja perusti Asa Radio Oy:nä tunnetun yrityksen viisi vuotta myöhemmin.

Suomen ensimmäinen puhelinkeskus perustettiin Turkuun vuonna 1881 merikapteeni Frans Nordforsin johdolla. Yksityinen puhelinlinja toimi sataman lastauspaikan sekä Nordforsin Kaskenkadun konttorin välillä. Suurempi julkinen puhelinlaitos, jossa toimi kolme 50-numeroista keskuspöytää, valmistui Aurakadulle heti seuraavana vuonna. 1800-luvun loppupuolella myös Suomen ensimmäinen tietoliikenteen merikaapeli Ruotsiin laskettiin me-

Lapsia ja Markus-setä radio-ohjelmaa tekemässä 1938. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

niikkajättien tarina päättyi yrityskauppoihin. Asa Radio Oy siirtyi Oy Lohja Ab:n haltuun vuonna 1979. Nokia ja Salora perustivat yhdessä radiopuhelinyhtiö Mobiran vuonna 1979, ja viisi vuotta myöhemmin Nokia lunasti yrityksen kokonaan itselleen.

Samalla vuosikymmenellä armeija ja radioamatöörit käynnistivät radiotoiminnan Suomessa, ja useita pikkuisia radiopajoja alkoi tupsahdella sinne tänne. Näistä merkittävin oli Radioliike Nordell & Koskinen, jonka omistajajäsenet Fjalar Nordell ja Lauri Koskinen myivät vastaanottimia ensi alkuun itse ovelta ovelle. Yleisradion perustamisen (1926) jälkeen kysyntä lähti huimaan nousuun. Vuonna 1936 Olavi Laakso tuli Koskisen tilalle, ja yritys otti käyttöön Salora-merkin. Nimi tuli sanoista Salo ja radio, ja sen vakiintuessa vaihtui myös yrityksen nimi Saloraksi.

Nokian myötä alan painopiste Varsinais-Suomessa vaihtui radioista ja televisioista tietotekniikkaan ja puhelimiin, tällä kertaa kannettaviin sellaisiin. Mobiran Talkmanista (1984) tuli maailman ensimmäinen kannettava NMTpuhelin. Mobira Cityman 900 (1989) puolestaan oli maailman ensimmäisiä pienikokoisia matkapuhelimia, ja sen toiminta perustui mikrosiruteknologiaan. Nokia mainosti tuotettaan futuristisena: ”Pienin ja siksi suurin asia, mitä puhelinteknologiassa on tähän asti keksitty. Mobira Cityman. Aikakone. Suora yhteys. Sinulle, joka tarvitset yksityisyyttä.” Myös Saloran ja Mobiran NMT-puhelimien

Vuonna 1935 Asa Radiossa työskenteli jo 120 henkilöä, ja se sijaitsi tehdasrakennuksessa osoitteessa Yliopistonkatu 12. Pian yritys avasi sivuliikkeitä muihin Turkulaisten kädenjälki kaupunkeihin ja on näkynyt vahvasti toimitti kaupponiin puhelimen kuin jen hyllyille 12 000 vastaantelevision kehityksessä. otinta vuodessa. Tuolloin radio edusti uusinta teknologiaa ja maksoi sekatyöläiselle noin kolmen kuukauden keskimääräisen bruttopalkan verran. Asa ja Salora olivat todellisia uranuurtajia Suomessa. Menestys perustui tekniikan tuntemiseen, tuotannon omavaraisuuteen sekä ketteryyteen – vikkelällä alalla on pystyttävä jatkuvasti kehittämään uutta. Asan ansioihin kuuluvat mm. Suomen ensimmäiset matkaradiot (1939), täysin kotimaiset levysoittimet (1950) sekä stereolaitteet ja autostereot (1965). Salora taas tuotti maan ensimmäiset ULA-radiot (1953) ja koneistoltaan kotimaiset televisiot (1956) sekä valmisti radiopuhelimia puolustusvoimille ja palokunnille. Saloran logo koristi joka toista Suomessa 1970-luvulla käytössä olevaa televisiota, ja viennin osuus yrityksen myynnistä ylitti jopa 70 %. Molempien elektro-

Elokuvateattereissa näytetty ASA 433 -radion still-mainoskuva vuosilta 1933–1934. Kuva: Turun museokeskus.

ulkonäkö oli varsinaissuomalaista kädenjälkeä, pääasiassa turkulaisen ED Designin muotoilua. 1990-luvun alussa vaikeuksiin joutunut Nokia neuvotteli Ericssonin kanssa mahdollisista yrityskaupoista Arlandan lentokentällä Tukholmassa. Ruotsalaisyritys oli Nokiasta kiinnostunut, mutta halusi karsia toiminnasta kaiken kulutuselektroniikan. Nokia ei tähän suostunut, joten kauppoja ei tehty. Onneksi. Nokian taskukokoiset kännykät tulivat markkinoille 1992, GSM-verkko nosti kuuluvuuden uudelle tasolle, pikkuhiljaa kännykät valtasivat kuluttajamarkkinat, ja Nokiasta tuli maailman suurin matkapuhelinvalmistaja. Samalla suomalaisesta elektroniikkaosaamisesta tuli maailmankuulua.

Mobira Cityman 900 vuodelta 1987. Kuva: Salon tuotantoja kulttuurihistoriallinen museo / Salon elektroniikkamuseo / Salla Pesonen.

Vaikka Nokia ei ole alkujaan Varsinais-Suomesta ja sen pääkonttori sijaitsee Espoossa, yrityksen vaikutus maakuntaan ja toisaalta varsinaissuomalaisen osaamisen merkitys yhtiölle on ollut huomattava, sillä Nokia jatkoi pitkälle Saloran ja Mobiran jalanjäljissä. Suomen ainoa matkapuhelintehdas sijaitsi Salossa, suurella Nokia-kampuksella, jossa työskenteli parhaimmillaan 5400 henkilöä eli kolmannes Nokian Suomen työntekijöistä. Tänään Nokian perintö näkyy nimenomaan tuotekehityksenä ja suunnitteluosaamisena. Salolaista innovaatiokykyä edustaa mm. Lumia 1520.

Teknologiaa sairaalaan, luokkahuoneeseen ja katukuvaan Kulutuselektroniikan ohella Varsinais-Suomessa on vuosien saatossa kehitelty laitteistoja ja ohjelmia lähes joka alalle lääketieteestä peliteollisuuteen ja opetuksesta valvontaan. Yksi Suomen ensimmäisistä kansainvälisesti

Saloran Vip-Ultra-väritelevisio tuote-esitteessä 1977. Kuva: Salon tuotantoja kulttuurihistoriallinen museo / Salon elektroniikkamuseo.

Mies kokoaa rรถntgenanalysaattoria Wallac Oy:n tehtaalla. Kuva: Turun museokeskus / Hans Othman.

tunnetuista high-tech-yrittäjistä ja suomalaisista innovaattoreista, Jorma Wallasvaara, syntyi Turussa 1929. Keksijänalku lanseerasi 14-vuotiaana akvaariolämmittimen kaupallisena debyyttituotteenaan. Hänen teknologiayrityksensä Wallac Oy kehitti erilaisia mittauslaitteita, kunnes 1960-luvulla yrityksen päätoimialaksi valikoituivat lääketieteelliset diagnostiikkainstrumentit. Wallac toimii edelleen osana monikansallista PerkinElmer-teknologia yritystä, jonka tuotteiden mahdollistamien seulontojen avulTeknologiaa on la yli 380 miljoohyödynnetty Turussa naa vauvaa on opetuskäytössä jo saatettu tarvitse1960-luvulta lähtien. maansa hoitoon. Turun Wallacyksikkö on konsernin merkittävimpiä tuotekehityksen, tuotannon ja markkinoinnin toimipisteitä.

Telesten toimesta Turussa teknologiaa on valjastettu opetuskäyttöön jo 1960-luvulta saakka. Äänentoistoteknologian tuotekehityksen ja yrityskauppojen ansiosta Telestestä tuli 1970-luvulla maailman suurin kielistudioiden valmistaja. Vuonna 2001 kielistudio-osaaminen eriytettiin Sanako-nimiseksi yritykseksi, joka on tänä päivänä erikoistunut kielenopetusteknologiaan, multimediaa hyödyntäviin opetusjärjestelmiin ja -hallintaohjelmistoihin sekä virtuaalioppimisen ratkaisuihin. Sanakon tuotteita ja palveluita käytetään yli 30 000 luokkahuonepaikassa yliopistoissa, muissa oppilaitoksissa sekä yrityksissä, yli sadassa maassa. Sanako on hyvä esimerkki Telesten perillisistä. Vuosien saatossa Teleste luopui yksi kerrallaan useista liiketoiminnan osa-alueista keskittyäkseen ydinliiketoimintaansa verkkoratkaisuihin. Seurauksena alalle on syntynyt toistakymmentä spin off -menestystarinaa kuten hoitajakutsu- ja potilaspuhelinjärjestelmiin erikoistunut Miratel (nykyinen Ascom Miratel), vaativien av-ratkaisujen Suomen ykkönen Audico Systems sekä Suomen johtava majoitus- ja matkailualan tietojärjestelmäpalveluyritys Hotellinx Systems. Vaikka Telesten tapaus on mittaluokassaan erityinen, vastaavia tarinoita, joissa yhdenlainen osaaminen synnyttää uutta liiketoimintaa, on seudulla kirjoitettu kautta toimialojen.

1950-luvulla niin ikään perustettu Teleste Oyj on videoja laajakaistateknologiaan sekä -palveluihin keskittynyt kansainvälinen teknologiakonserni. Yrityksen tarina alkoi ULA-vastaanottimien yhteisantennivalmistuksesta ja levisi keskusradio- ja muihin äänentoistojärjestelmiin. Kun länsisuomalaiset halusivat 1970-luvulla seurata ruotsalaisia tv-lähetyksiä, Teleste kehitti siihen ratkaisun. Projektin myötä yritys jalosti osaamistaan ja tuotteitaan, ja lopulta siitä tuli kaapeliteknologian johtava tuottaja. Seuraavina vuosikymmeninä Teleste panosti myös satelliittivastaanottoon, ja siitä tuli Euroopan kärkinimiä AM- ja FM-kuituoptiikkaa hyödyntävissä yrityksissä. Uudella vuosituhannella yrityksen IP-verkkotuotteet ja -ratkaisut ovat näyttäneet suuntaa maailman videoteollisuudelle. Teleste on toimittanut mm. Pariisin metron ja Chicagon joukkoliikenteen valvontajärjestelmät sekä Lontoon metron pommi-iskun selvittämiseen käytetyn tekniikan.

Tulevaisuuden tekniikkaa kehitetään nyt Ketteryys ja uusiutumiskyky ovat tärkeitä joka alalla, mutta nopeasti kasvavalla ja kaiken aikaa muuttuvalla ICTalalla muuntautumis- ja innovointikyky ovat elinehtoja. Varsinais-Suomessa suhteellisen nuorella alalla on runsaasti vaikuttavia näyttöjä, eikä osaaminen rajoitu vain yhdenlaiseen teollisuuteen. Wallasvaaran kaltaisten paikallisten osaajien näkemyksellisyys on osaltaan ruokkinut

Vasemmalla Telesten valmistama keskusradio vahvistimineen ja kelanauhureineen. Ensimmäinen keskusradio toimitettiin 1958 Piikkiön Keskuskoululle. Ylhäällä oikealla Telesten ensimmäinen tuote, antennirasia, vuodelta 1954. Alhaalla oikealla Telesten mainontaa 1960-luvulta. Kuvat: Teleste.

Pelaamisen tavat voivat muuttua, mutta pelaamisen suosio pysyy. Kolme poikaa pelaa lautapeli채 1931. Kuva: Turun museokeskus / H. Attila.

alan yrittäjyyttä ja johtanut myös turkulaisten DataCityja BioCity-yrityspuistojen sekä niistä syntyneen Turku Science Parkin kehittämiseen. Suomen suurimpien ja vanhimpien tiedepuistojen joukkoon kuuluva Turku Science Park kokoaa yhteen Turun yliopiston, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun, Diakonia-ammattikorkeakoulun, Turun yliopistollisen keskussairaalan sekä yli 300 muun organisaation osaajat, yhteensä 17 500 työntekijää. Se keskittyy bio- sekä tietoja viestintäteknologiaan ja luo uutta liiketoimintaa sekä edistää korkeakoulujen osaamista ja yritysten kilpailukykyä yrityskehitys- ja hautomopalvelujen avulla. Varsinais-Suomessa koulutustarjonta on syntynyt yritysten tarpeisiin, joten ICT-alan vahva läsnäolo näkyy korkeakouluissa. Turun yliopiston ja Åbo Akademin Informaatioteknologian laitokset tekevät korkeatasoista tutkimustyötä ja tarjoavat opetusta siihen perustuen. Turun ammattikorkeakoulun tietoja viestintätekniikan insinööreillä on valmiudet toimia eri aloilla niin tuotteiden, tekniikoiden kuin ohjelmistojen kehittäjinä ja Kansainvälisesti korkeaasiantuntijoina. tasoinen peliteknologia- Seudun moniosaaminen on yksi puolista ICTosaamista käyTurun seudun valttitetään esimerkorteista. kiksi sosiaali- ja terveysalalla, merija metalliteollisuudessa, bioalalla, elektroniikkateollisuudessa, digitaalisen median puolella sekä puhe- ja kieliteknologiassa. Turussa 2010 perustettu Walkbase esimerkiksi kehittää ja tuottaa ostoskeskuksissa, lentoasemilla ja muissa suurissa tiloissa hyödynnettävää sisätilapaikannuksen teknologiaa maailman ensimmäisten joukossa. Teknologia-alan hankkeisiin Start-up-valmennusta, -tukea ja -kursseja seudulla tarjoaa Boost Turku.

Yksittäisistä ICT-alan osa-alueista peliala nousee voimakkaasti. Peliteknologia kuuluu korkeakoulujen opetusohjelmaan, ja viihdekäytön lisäksi sitä hyödynnetään myös opetus- ja valmennustarkoituksiin. Seudun peliteollisuuden potentiaalista kertoo mm. turkulaisen Rumilus Designin tulitikkupeli Collapsticks, joka on kerännyt jo yli kaksi miljoonaa latausta, TOP 10 -sijoituksia kymmenillä markkina-alueilla kautta maailman sekä mm. Kiinan iPad-pelien kolmossijan. Suurimmat Varsinais-Suomesta ponnistaneet pelialan menestyjät ovat kiistatta Supercellin perustajajäsenet Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja. Onnistumisia on luvassa myös jatkossa, sillä alan osaaminen, tutkimus ja kehitystyö on korkeatasoista kansainvälisestikin mitattuna.

HYVINVOINNIN

ASIALLA L채채ketieteen opiskelijat harjoittelemassa keuhkojen kuuntelua Turun tuberkuloosisairaalassa 1948. Kuva Turun museokeskus / Turun Sanomat.

uonna 2013 lääkealan vienti Suomessa nousi 1,1 miljardiin, josta yli puolet on peräisin Turun Bayerin tehtaalta. Samana vuonna kolme Turussa kehitettyä uutta lääkettä sai myyntiluvan Euroopassa ja USA:ssa – hatunnoston arvoinen suoritus mille tahansa maalle, saati kaupungille, sillä kaiken kaikkiaan Euroopassa ja USA:ssa myyntilupia uusille lääkkeillä annettiin 65. Bayerin uudenlaisen hormonikierukan, Biotie Therapiesin alkoholismilääkkeen sekä Hormos Medicalin naisten vaihdevuosihoidon kaupallinen potentiaali on suunnaton. Turun tehtailla volyymeja kasvattaa lisäksi Bayerin ehkäisyimplantti Jadelle, joka valittiin YK:n kehitysmaiden perhesuunnitteluhankkeen ehkäisymenetelmäksi. Myös Orion ja yhdysvaltalainen Eli Lilly and Company sijoittavat hormonilääketehtaansa Turkuun. Vuosi vuodelta lääkealan sääntely tiukentuu, ja samalla tuotantoon asetetaan enemmän laatukriteerejä. Huippuosaamisesta, luotettavuudesta ja korkeasta laadusta tunnettu Suomi pärjää vertailussa hienosti, ja tuotannon rinnalla tieteellinen osaaminen, tutkimus, koulutus sekä kehitystyö ovat esimerkillisellä mallilla. Suomen rajojen sisäpuolella Turun seutu nousee hyvinvointialalla kärkeen, siitä merkkinä mm. kaupungille myönnetty vetovastuu kansallisesta HealthBIO-klusterista. Mutta miten ihmeessä keskiaikaisesta sairashuoneesta on päädytty biolasista valmistettuun luunpaikkausaineeseen?

Sairaanhoitajia 1800–1900-lukujen vaihteessa. Kuva: Turun museokeskus.

Hospitaalista sairaalaan

Pitkälti Johan Haartmanin ponnistelujen seurauksena Suomi sai ensimmäisen yleissairaalansa vuonna 1759, kun Turun lasaretin toiminta käynnistyi. 1700-luvun Turussa nähtiin myös Suomen ensimmäiset koulutetut hoitoalan naiset: lapsenpäästäjät eli kätilöt. Kätilökoulutus oli aluksi peräisin Ruotsista, mutta ensimmäisen synnytyslaitoksen avauduttua 1816 käynnistyi kotimainen kätilökoulutus. 1800-luvulla Turku oli Suomen sairaanhoidon keskus.

Turkuun perustettiin 1300-luvulla kaksi hospitaalia. Yrjänän Hospitaali (1355) oli tarkoitettu spitaalisille, ja Pyhän Hengen Talo (1396) edusti sairaalan ja vanhainkodin välimuotoa. Tiettävästi nämä olivat maan ensimmäiset lääketieteelliset hoitolaitokset. Vaikka lääkärit, hoitajat ja sairaalat olivat palvelleet jo pitkään, suomalaisen lääketieteen katsotaan alkaneen Turun Akatemian ja sen lääketieteellisen tiedekunnan perustamisvuodesta 1640. Oppilaitoksen myötä lääketiedettä saattoi opiskella kotimaassa, ja samalla alan tutkimus- ja kehitystyö pääsi vauhtiin myös Suomessa.

Lääninsairaalan siirtyminen Kiinamyllynmäelle syksyllä 1881 oli tuolloin Suomen suurin sairaalahanke, ja tilat edustivat maan parhaimmistoa. Laitos koulutti hoitajia

nen spermapankki. Sittemmin pääosa spermapankin kliinisestä toiminnasta on siirretty TYKS:iin. Lisäksi Turkuun on perustettu Suomen ensimmäinen kliininen biopankki Auria, joka säilyttää ja välittää lääketieteelliseen tutkimukseen ihmisperäisiä näytteitä kuten kudos- ja verinäytteitä. Väestöpohjainen terveydenhoito, diagnostiset näytekokoelmat vuosikymmenten ajalta, kattavat sairaskertomusja rekisteritiedot, väestön myönteinen suhtautuminen lääketieteellistä tutkimusta kohtaan sekä Olli Carpénin Pohjoismaiden ensimmäinen biopankkiprofessuuri tekevät biopankista maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen.

vuodesta 1883 lähtien, ja varsinainen sairaanhoitokoulu aloitti toimintansa 1931. Vuonna 1943 Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta perustettiin vastaamaan sotaa käyvän kansan tarpeisiin, jolloin Turun lääninsairaala muuttui kertaheitolla yliopistolliseksi opetussairaalaksi. Turun yliopistollinen keskussairaala on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva sairaala, ja TYKS:in kokonaisuutta pidetään yhtenä maan merkittävimmistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Turun yliopiston anatomian laitoksella on tutkittu ihmisen siittiöiden sekä siemennesteen kemiaa jo 1960-luvulla, ja vuonna 1985 laitokselle perustettiin Suomen ensimmäi-

Pikkutyttöjä kylpemässä ammeissa hoitajan valvonnassa kansakoulujen kylpylaitoksessa 1910. Kuva: Turun museokeskus / Viktor H. Auer.

Lääketeollisuuden ykkönen

Nykyaikainen lääketeollisuus alkoi Varsinais-Suomessa Leiraksen ja Lääke Oy:n toimesta. Yritysjätti Huhtamäki perusti Leiraksen vuonna 1946 lääketehtaakseen, ja aluksi se toimi pääasiassa pakkaajan roolissa. Lääketeollisuuslupa edellytti tutkimustyötä, joten vuonna 1960 yritys perusti Suomen ensimmäisen lääkeainetehtaan ja alkoi tuottaa sekä kehittää omia lääkkeitä menestyksekkäästi. Henkilöstömäärä kipusi saman vuosikymmenen aikana yli 200:n, ja Leiraksesta tuli Orionin jälkeen Suomen suurin lääketehdas.

Turun Akatemiassa lääketieteen professorina vaikuttanut Elias Tillandz oli 1600-luvun merkittävimpiä hahmoja. Edelläkävijäluonteinen tiedemies järjesti Turun Akatemiassa muun muassa Suomen ensimmäisen julkisen ihmisruumiin leikkelyn (1686). Professoria pidetään Suomen kasvitieteen isänä. Hän julkaisi Suomen ensimmäisen kasvion (1673) ja kasvikuvaston (1683), oli Akatemian kasvitieteellisen puutarhan alulle saattaja sekä farmakologian harrastajana perusti Turkuun kotiapteekin ennen virallisten apteekkien olemassaoloa. Suomen ensimmäinen apteekki oli Kauppatorin Apteekkina tunTurussa kehitetyn nettu Turun 1. Mirenan vienti apteekki, joka vastaa puolta avattiin 1689 ja Suomen joka toimi aina lääkeviennistä. vuoteen 2012 saakka.

Lääke Oy:n tarina alkoi samoihin aikoihin vuonna 1950, kun se käynnisti lääke- ja teknokemiatuotteiden tuotannon vanhassa ammustehtaassa Turun Räntämäessä. Lääkekehityksen ansiosta työntekijöitä oli 1960-luvulla jo 330, ja yritys nousi nopeasti Suomen suurimmaksi eläinlääkkeiden valmistajaksi. Yhtiöllä oli kattavat tuoteesittelijämiehistöt Suomen ohella Ruotsissa, jossa se ensimmäisenä suomalaisena lääkeyrityksenä rekisteröi tuotteitaan. Vuosien saatossa Lääke Oy kävi läpi useita organisaatiomuutoksia ja toimi myös nimillä Farmos ja Lääkefarmos. Tänä päivänä yritys on osa Orion Pharman Turun toimintayksikköä, joka työllistää 550 henkeä ja on Pohjoismaiden eläinlääketeollisuuden ykkönen.

Ennen tehtaita apteekit vastasivat lääkkeiden valmistuksesta. Kun 1800-luvun alun malariaepidemia tyhjensi rohtovarastot, koko Itämeren alueella oli huutava pula lääkitykseen käytetystä kiniinipitoisesta kiinapuun kuorijauheesta. Turun Akatemian apteekkari Johan Jacob Julin sekä Turun ensimmäisen kaupunginapteekin omistaja Gabriel Freudenthal hankkivat yhdessä vuonna 1813 nykyiseltä Kiinamyllynkadulta nuuskan valmistukseen tarkoitetun myllyn ja uudistivat sen Suomen ensimmäiseksi lääketehtaaksi. Myllyssä jauhettiin kiinapuun kuorta, ja kiniinipulveria kaupattiin myös ulkomaille pietarilaisille ja berliiniläisille lääketukkukauppiaille.

Suomalaisen lääketeollisuuden merkittävin vientituote, hormonikierukka, syntyi sekin Turun seudulla. Alkujaan Leiraksen tuotetta, Mirenaa, valmistetaan yhä Turussa, nykyään Bayer Schering Pharman ostoskeskuksen kokoisessa tuotantolaitoksessa. Mirenaa myydään 680 miljoonan euron edestä vuodessa, ja vientivolyymi on puolet koko Suomen lääkeviennistä. Vaikka tuote on ollut markkinoilla jo yli 20 vuotta, myyntiluvut kasvavat vuosi vuodelta. Vuonna 2013 myyntiluvan saaneen uuden, nuorille synnyttämättömille naisille soveltuvan hormonikierukan povataan seuraavan Mirenan jalanjäljissä.

Apteekin henkilökuntaa offisiinissa 1907. Todennäköisesti kyseessä on Kauppatorin Apteekki. Kuva: Turun museokeskus.

Jorma Wallasvaaran Wallac käynnisti 1950-luvulla toimintansa erilaisten mittauslaitteiden avulla, mutta ryhtyi kehittämään luonnontieteelliseen tutkimukseen ja sairaala-maailmaan tarvittavia instrumentteja 1963. Nykyään 530 työntekijän Wallac kuuluu monikansalliseen PerkinElmeriin, ja se on yksi konsernin tärkeimmistä diagnostiikan tuotekehityksen, tuotannon ja markkinoinnin toimipisteitä. Wallacin kehittämien seulojen tuloksena 50 lasta saatetaan tarvitsemaansa hoitoon joka päivä. Seudun tunnetuimpiin lääkealan tuotemerkkeihin kuuluu lisäksi turkulaisen Abacus Diagnostican sairaalabakteerien testausjärjestelmä GenomEra.

Varsinaissuomalainen lääkekehitys on aivan maailman kärjessä. Vuoden 2013 aikana lähes viisi prosenttia Euroopassa ja USA:ssa myyntiluvan saaneista uusista lääkkeistä kehitettiin Turussa. Menestyksen mallin takana ovat pitkä lääkekehityksen perinne, akateeminen tutkimus, innovaatiokyky ja yritysten kasvuhakuisuus. Samalla reseptillä tarina jatkuu edelleen.

Diagnostiikan innovaatioita ja lääketieteen supertähtiä

Diagnostisten laitteiden ja menetelmien ohella seudulla valmistetaan myös laboratoriotestien avainkomponenteiksi tarkoitettuja diagnostiikkateollisuuden raaka-aineita. Turkulainen HyTest on tiettyjen immunologisten reagenssien kuten sydänmerkkiaineiden sekä influenssavasta-aineiden valmistajien markkinajohtaja, joka myy tuotteitaan diagnostiikka-alan yrityksille ja kansainvälisille tutkimusryhmille yli 40 maahan, kaikille kuudelle mantereelle.

Farmasian ohella Varsinais-Suomessa on parannettu myös diagnostiikkaa. Talousseuran sihteerin C. C. Böckerin ’konepaja ja valimo’ valmisti lämpömittareita ja muita lääketieteen työkaluja Turussa jo 1820-luvulla, kunnes Turun palo koitui sen kohtaloksi 1827.

Naiset pakkaavat Vimpesuainetta Åströmin saippuatehtaalla. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Turun seudulla on Turun Akatemian ajoilta asti vaikuttanut useita kansainvälisestikin tunnettuja alansa huippunimiä, ja seudun yksityisten lääkäriasemien rooli on suuri. Kun David Beckhamin akillesjänne kaipasi operointia, tuli maailmankuulu jalkapalloilija Turkuun urheilukirurgi Sakari Oravan pöydälle. Mainetta niittänyt urheilulääketieteen konkari on suorittanut yli 20 000 leikkausta, ja hänellä on vastaanotot Turussa, Madridissa ja Roomassa sekä pitkä yhteistyöhistoria AC Milanin lääkäreiden kanssa. Pekka Vallittu taas innostui hammaslääketieteestä toimiessaan Mikkelissä kesätyönään postinkantajana. Eräänä päivänä nuorukainen vieraili Turkulainen hammasteknikon diagnostiikkalaboratoriossa ja osaaminen joutessaan selaili on maailmanhammasteknikkolehteä, jossa kerkuulua. rottiin Ruotsissa käytettävistä hiilikuiduista hammasproteesien vahvikkeina. Vallittu innostui oitis, sillä lennokinrakennusta harrastaneelle pojalle hiilikuidut olivat tuttu materiaali. Opiskellessaan hammasteknikoksi Vallitulle valkeni, ettei vahvikkeita juurikaan ole, joten hän rupesi itse kehittämään niitä. Nyt Turun yliopiston hammaslääketieteen gurun portfolioon kuuluu noin 20 patentoitua keksintöä ja yli 400 julkaisua. Innovatiivisesta työstään palkitun mestarin viimeisimpiä keksintöjä on hammasrestaurointeihin soveltuva kuitulujitteinen komposiitti. Stick Tech myy näitä everStick-nimisiä tuotteita jo yli 40 maassa. Vallitun johtama tutkimusryhmä on kehittänyt myös maailmalla ainutlaatuisen lasikuituvahvisteisen biokomposiitin, josta voidaan valmistaa kalloimplantteja eli pääkallon paikkaukseen tarkoitettuja proteeseja.

Saippua- ja puhdistusainepakkauksia: Lux, Vim, Valo, Sunlight, Olva, Åströmin parranajovoide. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Tervettä kemiaa ja syötävän hyvää tuotekehitystä Terveyttä edistäviä tuotteita valmistetaan paitsi lääkekaappiin myös kylpyhuoneeseen ja keittiöön. Edward Åströmin vuonna 1886 perustama Turun Saippua tuotti teknokemian tehtaassaan mm. hammastahnoja, kosmetiikkaa ja pesuaineita yli sata vuotta, parhaimmillaan myös Ruotsin markkinoille. Lääke Oy:stä muodostunut Farmos tuotti 1950–1960-luvuilla pesujauheita, desinfektioaineita, sidetarpeita sekä aerosol-tuotteita – hyvinvointialan tuotteita nekin.

Hellaksen Xylitol Jenkki -mainos vuodelta 1975. Kuva: Cloetta.

kaasti myös lasten korvatulehduksia. Nyt ”fiksu tapa” on Suomessa tuttu jo päiväkoteja myöten, ja Cloetta jatkaa Hellaksen (myöhemmin Leafin) työtä ksylitolitiedotuksen ja -tuotteiden osalta.

Kun ennen ruoan aiheuttamia ongelmia hoidettiin lääkkein, nyt ksylitolipurukumin ja Benecolin tapaiset elintarvikkeet tarjoavat herkkuja ja hyvinvointia yhdessä paketissa. Ksylitolin hammaslääketieteellinen merkitys löydettiin Turussa vuonna 1970, ja Hellaksen Xylitol-Jenkki-purukumit lanseerattiin Suomessa sekä YhdysvalXylitol- ja Benecolloissa viisi vuottuotteet edustavat ta myöhemmin. varsinaissuomalaista Tutkimus kerralosaamista laan ja pikkuhilparhaimmillaan. jaa eri maiden hammaslääkäriliitot alkoivat antaa suosituksia ksylitolin käyttöön, ja niin varsinaissuomalaiset purukumit yleistyivät ympäri maailmaa. Tutkimusten mukaan täysksylitolipurukumi ehkäisee tehok-

Raision kolesterolia alentavan Benecol-innovaation julkistaminen 1995 herätti oitis kansainvälisen kiinnostuksen. Benecolin vaikuttavan ainesosan, kasvistanoliesterin teho ja turvallisuus on todennettu yli 50 julkaistussa kliinisessä tutkimuksessa, ja vuonna 2009 maineikas European Journal of Clinical Nutrition -tiedelehti valitsi sen ravitsemusinnovaatioiden top kymmenen joukkoon. Parhaillaan Benecol-elintarvikkeet alentavat käyttäjien kolesterolia jo yli 30 maassa, viidessä maanosassa. Xylitol- ja Benecol-tuotteet ovat priimaesimerkkejä siitä, miten huippuosaaminen valjastetaan tutkimuksen, tuotekehityksen, tuotannon ja markkinoinnin kautta kansainväliseksi menestystarinaksi.

Teknologia, Turku Science Park ja biopankki siivittävät alaa tulevaisuudessa

aktiivisia, automaattisesti toimivia etähoitojärjestelmiä ensisijaisesti iäkkäiden kotihoitoon. Laite muistuttaa lääkkeen otosta, annostelee lääkkeet sekä tiedustelee asiakkaan vointia. Niin ikään Salossa toimivan Hygion otsonikaappi taas raikastaa esineet ja vaatteet luomalla ilmasta otsonia, joka tappaa mikrobit ja bakteerit. Keksinnölle on kysyntää mm. urheilupuolella ja hoiva-alalla.

Turku Science Parkin BioTurku on Suomen bioalan yritysten suunnannäyttäjä ja tihein keskittymä. Erityisen vahvaa ammattitaito on lääketeollisuuden ja diagnostiikan puolella, ja suurimmat sovellusalueet ovat hormonaaliset sairaudet, syöpä, infektiotaudit ja keskushermostosairaudet. Tiedepuisto lisää poikkitieteellisyyttä ja tuo synergiaetuja, ja osaaminen kattaa koko ketjun koulutuksesta tutkimukseen, tuotekehitykseen ja tuotantoon. Yrityshautomotoiminta tukee pienempiäkin toimijoita, ja seudun logistinen ketju toimii moitteettomasti.

Turun yliopiston sekä Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiirien yhdessä perustama Auria Biopankki mahdollistaa uudenlaista tutkimusta ja tuotekehitystä etenkin syöpä-, diabetes- sekä sydän- ja verisuonitautien saralla. BonAlive Biomaterialsin bioaktiivisen lasin maailmanvalloitus on kovassa käynnissä, sillä useista kilpailijoista huolimatta Turussa kehitetty materiaali on ainoa, joka sekä estää bakteerin kasvun että tuottaa uutta luuta. Biomateriaaliosaaminen ylipäätään, kallonpaikkausaineista hammasrestaurointikomposiitteihin, avaa Turun seudulle useita kansainvälisen menestyksen mahdollisuuksia.

ICT- ja teknologiaosaaminen ovat avainasemassa uusien hyvinvointialan tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Salolainen Evondos kehittää ja tuottaa parhaillaan inter-

Bioaktiivista lasia käytetään muun muassa luupuutosten korvaamisessa. Kuva: BonAlive Biomaterials Ltd.

KOREA KATTAUS ELINTARVIKE-

OSAAMISTA

Makkaranvalmistusta Raunistulan Lonttisissa 1930. Kuva: Turun museokeskus / H. Attila.

arsinais-Suomi tunnetaan Suomen vilja-aittana, mutta meri, kaupankäynti, tutkimus ja tuotekehitys ovat vaikuttaneet ruokakulttuuriin ja elintarvikealaan merkittävästi. Ajan saatossa raaka-aineet on viety laboratorioon ja ruoan jalostuksesta on tullut kemiaa. Tuloksena on syntynyt Benecolin ja Xylitol-purukumin kaltaisia funktionaalisia elintarvikkeita sekä korkeatasoisia elintarviketurvallisuutta korostavia tuotantomenetelmiä esimerkiksi lastenruokapuolelle. Globalisaatio lisää oman mausteensa toimintaan. Mutta tieto ei lisäänny ainoastaan ammattilaisten keskuudessa. Kuluttajat ovat päivä päivältä kiinnostuneempia ruoan alkuperästä sekä tuotteiden sisällöistä ja osaavat vaatia ruoaltaan paljon. Siksi myös luomu- ja lähiruoka niittävät suosiota, ja entistä yksinkertaisemman ja puhtaamman ruoan arvo korostuu. Hyvä niin – hyvää ruokaa on pitkään tuotettu sekä perinteisillä että upouusilla menetelmillä, ja nykyaikaista tietotaitoa valjastetaan parhaillaan kautta maakunnan tuottamaan entistä laadukkaampia herkkuja. Turussa ruokaa on kaupattu siitä lähtien, kun kalastajat ja viljelijät kokoontuivat saaliineen ja satoineen joen varrelle ja torille. Kauppalaivat palasivat satamiin mukanaan mausteita, sokeria ja eksoottisia makuja, jotka kulkeutuivat maakunnan kautta muualle Suomeen. Huhtamäki, Felix, Raisio, Ipnos, Marli, Jalostaja, Hellas, Leaf ja muut alan jätit täyttivät kauppojen hyllyt, Hesburger toi kerroshampurilaisen joka pitäjään, matkailijat suuntaavat maakunnan luomutiloille, ja Turun ravintolat yltävät Suomen parhaimmistoon vuosi toisensa jälkeen. Ei käy kiistäminen: alueen merkitys Suomen elintarviketeollisuudelle ja ruokakulttuurille ylipäätään on merkittävä.

Tupakanlehtien lajittelua tupakkatehtaalla 1924. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Luonnosta lautaselle Maanviljely juurtui Varsinais-Suomeen jo toista tuhatta vuotta sitten. Ilmastoltaan ja maaperältään seutu on alkutuotannolle maan parhaita. Turun Akatemian vuoksi Turussa on ollut useita koepuutarhoja, joissa ensimmäiset lajijalostukset on tehty. Myös porvaristo kylvi puutarhoihinsa kaukomailta tuotuja lajikkeita, jotka sittemmin

yleistyivät. 1700-luvulla Ruotsin kruunu kannusti tupakan viljelyyn ja tuotantoon, ja niinpä Turussa toimi vuosisadan lopulla kaksi erittäin suosittua tupakkamanufaktuuria. 1800-luvulla Ruotsin Gävlestä Turkuun rantautuneesta Rettigin tupakkatehtaasta kehittyi nopeasti Suomen suurin tupakkatehdas.

1800-luvun puolivälissä maatalouden painotus siirtyi lypsykarjaan, mutta alan koneellistuttua Varsinais-Suomen savimaiden sadot suurenivat. Työmies Juho Mäkelä uskoi vaimonsa kehittämään ruutunäkkileipään niin, että avasi vuonna 1904 leipomoliikkeen ja heittäytyi yrittäjäksi. Kahdeksan vuotta myöhemmin paikallinen tehtailija osti leipomon, nimesi sen Leipätehdas Ipnokseksi ja legendaarisen leivän Mensaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun leivälle annettiin tuotemerkki. Näkkileivän suosio kasvoi ja tuotantoa laajennettiin. Nykymarketeista ruutunäkkäri löytyy nimellä Vaasan Pieni Pyöreä Kumina. Raisio-yhtymän tarina alkoi mylly-yhtiö Oy Vehnä Ab:sta. Yhtiö perustettiin vuonna 1939 jauhamaan osakkaidensa viljaa ja markkinoimaan myllyn jauhoja, mutta sota ja säännöstely toivat mutkia matkaan. Vuonna 1950 yrityksen naapuriin tuli öljytehdas Oy Kasviöljy – Växtolje Ab, jonka ansiosta rypsinviljely levisi Suomeen. Yritykset tekivät yhteistyötä ja lopulta yhdistyivät Raisio Oy:ksi vuonna 1987. Margariinitehdas alkoi jalostaa kasviöljystä levitettä, ja vuoden 1995 Benecol-innovaation julkistamisen jälkeen Raisiosta innostuttiin myös kansainvälisesti. Kolesterolia alentavien tuotteiden voittokulku jatkuu: Benecolmerkkisiä elintarvikkeita myydään jo yli 30 maassa. Raision tuotekehitys on alan huippua, sillä levitteet, jogurtit ja muut Benecol-elintarvikkeet kehitetään aina paikallisiin ruokatottumuksiin sopiviksi.

Kalakauppias punnitsemassa kaloja Kauppatorilla 1930-luvulla. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Teollistumisen myötä maito- ja lihatalouskin siirtyi tehtaisiin. Lounais-Suomen Osuusteurastamo perustettiin 1913, ja makkaranvalmistus käynnistyi 1915. Kun tuotevalikoima laajeni eineksiin ja säilykkeisiin 1930-luvulla, LSO:sta tuli maan suurin lihaliike. Nykyään yritys kuuluu HKScanin historiaan, mutta sen kuuluisimpia tuotteita, Popsi-nakkeja, nautitaan kautta Suomen edelleen. Vaikeina aikoina, kun sato on ollut niukkaa tai tulipalo tehnyt tuhojaan, pelastus on löytynyt mereltä. Kalastuk-

Makeistehdas Seres 1930-luvulla. Kuva: Turun museokeskus / Mauno Mannelin.

sen perinne näkyy kadunkulkijalle Turun saaristolais- ja silakkamarkkinoina, mutta kalanpyynnistä ja -jalostuksesta on kasvanut Varsinais-Suomessa myös merkittävää teollisuutta. Uudenkaupungin Suukarin sataman kautta kulkee vuosittain noin 35 miljoonaa kiloa kalaa, ja se on yksi Suomen tärkeimmistä silakkasatamista. Samassa kaupungissa toimivat myös elintarviketeollisuuteen, suurkeittiöille ja kalatukkuihin kalaa jalostava Kalaset Oy yli 8 miljoonan euron liikevaihVarsinais-Suomen dollaan (2012) seudut tukevat sekä luonnontuotannollaan kalan ja muiden toisiaan erityisesti laadukkaiden tuoretuotteiden elintarvikealalla. välitykseen ja jalostukseen erikoistunut, mm. Sveitsiin, Ranskaan sekä Viroon vientiä harjoittava Kalarannan Vihannes yli 6 miljoonan euron liikevaihdollaan (2012). Martin Kala ja Vihannes, joka tunnetaan lipeäkalastaan, on toiminut Turun seudulla 1950-luvulta lähtien. Suosikkituotteensa lisäksi se on erikoistunut toimittamaan silakkafileitä Suomen johtaville jalostajille, keskusliikkeille, tukuille ja vähittäiskaupoille sekä kanadansiikaa savustamoihin. Jalostaja ja FelixAbba taas ovat sillibisneksen suurnimiä.

eettistä tuotantoa on jo runsaasti. Onpa Loimaan Heikkilän tila valittu WWF:n ja MTK:n toimesta Suomen ympäristöystävällisimmäksi tilaksi (2010).

Makeita menestystarinoita Kahvin, teen ja kaakaon yleistyessä sokerin käyttö Suomessa lisääntyi 1700-luvulla, ja ensimmäinen sokeritehdas, Turun sokeritehdas, perustettiin Turkuun 1750-luvulla. Vuosisata myöhemmin Aurajoen itärannalle pystytetty Auran sokeritehdas kehittyi 1800-luvun aikana Turun suurimmaksi tehtaaksi, ja vuonna 1913 laitos tuotti jopa 23 % Suomen sokerista. Ensimmäinen juurikassokeritehdas oli Salon sokeritehdas, joka aloitti uotannon vuonna 1920. Sokeria tuotettiin myös Naantalissa, jonne Oy Juurikassokeri avasi tehtaan 1953. Turun seudun tehtaissa on valmistettu makeisia lähes vuosisadan ajan. Ensimmäinen asialle vihkiytynyt laitos oli Hellaksen tehdas, jossa rattaat pyörähtivät käyntiin vuonna 1916. Tehtaan tunnetuimpia alkuperäisiä tuotteita olivat Ruusu-suklaa, Figarol-pastillit sekä yhä myynnissä olevat Jenkki-purukumi ja juuri paluun tehnyt Hopea Toffee. Seudun nimekkäimmän makeisen, SisuMakeisia on pastillin, kehitti ketehty Turun seudun misti Juho Ponkamo tehtaissa jo melkein lisäämällä arabikuvuosisadan ajan. mia ja varjeltua Sisu-aromia lakritsiin voimakkaiden höyryjen lomassa asuntonsa kellarissa vuonna 1927. Kun makeistehdas Seres toi pastillin markkinoille vuonna 1928, tuli Sisusta välittömästi sensaatio. Samana

Varsinais-Suomen seudut tukevat tuotannollaan toisiaan, mikä näkyy erityisesti elintarvikealalla. Loimaan ja Salon seuduilla maatalous on edelleen vahvaa, ja Turun alueella alan tutkimus ja tuotekehitys näyttävät mallia maailmalle. Perinteisen ja uuden yhteiselo tuottaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia myös pellolla, esimerkiksi Rainingon tilalla Liedossa, jossa luomukvinoakasvin viljely aloitettiin vuonna 2009 ensimmäisenä Suomessa. Luomu- ja lähiruoan suosio länsimaissa avaa uusia mahdollisuuksia puhtaasta luonnosta tunnetulle Suomelle sekä sijainniltaan oivalliselle Varsinais-Suomelle, jossa ekologista ja

Suomen Sokeri Oy:n Auran sokeritehdas 1930-luvulla. Kuva: Turun museokeskus / Mauno Mannelin.

Alkuperäiseen Ipnoksen tehtaalla kehiteltyyn reseptiin kuului tujaus rommia, hieman mantelia sekä leipätehtaan perintönä vohvelinmuruja. Menestynein makeistehtaan tuote on varmasti Jenkki-purukumi, joka syntyi Huhtamäki-Hellas-aikana 1950-luvulla. Purkan todellinen voittokulku lähti ksylitolista, jota on käytetty purukumien päämakeuttajana vuodesta 1987. Xylitol-tuotteiden tarinaa jatkaa tänä päivänä Cloetta.

vuonna se voitti kultaa Liègen kansainvälisillä elintarvikemessuilla, ja siitä lähtien pastillirasiaa on koristanut mitalin kuva. Kokkolalainen makeistehdas Huhtamäki osti Hellaksen vuonna 1931 ja laajensi elintarvikealan osaamistaan Turun seudulla yritys ja yksikkö kerrallaan. Hellaksen ohella Jalostaja, Ipnos, Leiras ja Marli kaikki kuuluivat Huhtamäkeen. Suuryritys on historiansa aikana tehnyt niin lääkkeitä kuin makeisia, mutta nykyään se on erikoistunut nimenomaan kuluttajapakkauksien valmistukseen. Huhtamäki-Hellaksen toimittua hetken Hellas sulautettiin osaksi elintarvikejättiä, ja vuonna 1983 yrityksen makeistoimiala ristittiin Leafiksi.

Seudun uusimpiin karamellikeisareihin kuuluu Leafin entisten työntekijöiden perustama Karkkimaailma, joka suosii nimenomaan kotimaisia raaka-aineita. Yritys valmistaa hedelmä- ja salmiakki-irtomakeisia omalla tuotemerkillä sekä private label- ja lisenssimarkkinoille.

Joulumakeiseksi vakiintunut Leafin Budapest on Suomen pisimpään yhtäjaksoisessa tuotannossa ollut makeinen.

Sisu-pastilleja pakataan Sereksen makeistehtaalla 1930-luvulla. Kuva: Turun museokeskus / Mauno Mannelin.

Jalostajan hernekeittopurkin etiketti 1960-luvulta. Kuva: Jalostaja.

Herkkuja purkissa

valmistetusta purkkihernesopasta tuli kertaheitolla suurmenestys. Hernerokkaa on reilun 60 vuoden aikana purkitettu yli 300 miljoonaa tölkkiä, ja ravintolakriitikotkin ovat valinneet sen Suomen parhaaksi einekseksi (2013). 1900-luvun puolessa välissä Jalostaja ryhtyi kehittelemään lastenruokaa yhdessä lastenlääkäreiden kanssa. Piltti-sarja lanseerattiin vuonna 1961 ohjeella ”avataan lusikalla”. Tuotteesta ja sen iskulauseesta tuli niin tunnettuja, että Ruotsista lähetetty kirje, jonka osoitteeksi oli merkitty ”Piltti, Avataan lusikalla, Finland” löysi ongelmitta vastaanottajansa.

Jalostaja aloitti vuonna 1936 puutarhatuotteiden valmistajana, mutta toiminta laajeni pikkuhiljaa elintarvikkeisiin, kun se liitettiin osaksi Huhtamäkeä kuusi vuotta myöhemmin. Ensimmäiset säilykkeet olivat vihanneksia, jotka ilmestyivät myyntiin vuonna 1948. Pian purkitettiin jo kalaa, ja suomalaiset puristivat makkaroilleen sitä ainoaa ja oikeaa Turun Sinappia. Ilmoitus sinapin tuotannon siirtymisestä Ruotsiin 2002 nosti suomalaiset barrikadeille, sillä kuten sinappimainoksessa sanottiin: ”Kahta en vaihda. Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…”

Säilykepuolella merkittävä paikallinen toimija on ollut myös Felix Abba (nyk. Orkla Foods), jonka varsinaissuomalainen tarina alkoi alun perin Sauvossa toimineen Marco

Jalostajan stroganoff, tilliliha, lihapullat ja hernekeitto saapuivat kauppoihin vuonna 1952. Turun Artukaisissa

saakka. Varsinainen panimoteollisuus alkoi Suomessa 1600-luvulla, kun kaupungit velvoitettiin perustamaan panimotaloja ja vuokraamaan niitä porvareille.

California -vihannessäilykeyrityksen ostosta 1980-luvulla. Yritys kahmaisi haaviinsa vuonna 1996 Turun Kalan, pari vuotta myöhemmin alkujaan Jalostajan tuotteen Ahti-sillit sekä vuonna 2012 rymättyläläisen Boyfoodin. Ensi kerralla, kun käyt kesäiseen ruokapöytään, pidä tämä mielessä: mitä todennäköisimmin eteesi katetut sillit ja varhaisperunat on nostettu Varsinais-Suomesta.

Vuoteen 1870 mennessä Turkuun oli perustettu kolme panimoa, mutta niidenkään kapasiteetti ei sammuttanut varsinaissuomalaisten janoa. Sanomia Turusta -lehti kertoo vuonna 1882: ”Oluen nauttiminen Turussa mahtaa olla hyvin suuri, sillä kaupunkimme kolme oluttehdasta, jotka keittävät jotenkin paljon olutta, eivät voi täyttää tarvetta. Siitä syystä tuodaan kaupunkiin olutta muualta niin kuin Raumalta, ei ainoastaan laivalla vaan vielä maitsekin.” Pian kaupunki sai Auran panimosta neljännen olutlaitoksen.

Kippis juomateollisuudelle Olut on maistunut suomalaisille kautta historian. Turun linnassa olutta valmistettiin suuria määriä, sillä varusväen päiväannokseen sitä kuului 1500-luvulla jopa 11 litraa! Linnan lisäksi kartanoissa oli usein omat panimotilat. Tiedetään, että esimerkiksi Kankaisten kartanosta lähetettiin 50 tynnyriä olutta Tukholmaan Juhana Herttualle 1570-luvulla, ja kartanon kirjoissa on mainintoja, että kauppalaivat kuskasivat tilan omaa olutta Saksaan

Vaikka Suomi ei viinimaa olekaan, valkoherukoista on valmistettu kotimaista kuohuviiniä jo 1800-luvulta saakka. Anders Nordfors pystytti 1867 Turkuun viini- ja likööriteh-

Nordfors Oy:n viinitehdas 1940-luvun lopulla. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Suomalaisen ruokakulttuurin asialla

taan, mutta kieltolain aikana tuotanto siirtyi luonnollisesti alkoholittomiin juomiin kuten mehuihin. Huhtamäki hankki 1946 helsinkiläisen viinitehdas Marvin itselleen, siirsi laitoksen toiminnan Turkuun ja muutti yrityksen nimeksi Marjaviini- ja likööritehdas Marli Oy. Huhtamäki liitti toimintoihin myös Nordforsin tehtaan vuonna 1954. Marlin ykköstuote on vuonna 1953 ensimmäistä kertaa korkattu Elysée-viini, joka kuuluu yhä Suomen myydyimpiin kupliviin.

Kuten arvata saattaa, monet ruokatrendit ovat saapuneet Suomeen Varsinais-Suomen kautta. Saksalaisten hansakauppiaiden kautta makkaranvalmistus rantautui Turkuun, josta se levisi koko maahan. Maakunta näytti muulle Suomelle mallia myös ruoan tarjoilun ja nauttimisen suhteen, kun tinaiset ja hopeiset ruokailuvälineet kulkeutuivat Turun linnan kautta kauemmaksi.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas aloitti Fazerin vanhassa munaporaamossa perinteisen limonadituotannon vuonna 1995. Yrityksen toiminta-ajatus perustuu laatutuotteisiin ja perinteisiin juomateollisuuden mielikuviin. Kiitos innostuneen henkilökunnan Suomen neljänneksi suurin panimo ja suurin pienpanimo on laajentanut tuotevalikoimaansa ja valmistaa nyt myös Kukko-oluita, Oiva-siidereitä ja Into-lonkeroita. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on palkittu yrittäjäpalkinnolla (2010) sekä lukuisilla tuotekohtaisilla ansioilla. Vuonna 2007 perustettu Vakka-Suomen Panimo jatkaa Uudenkaupungin pitkiä oluenpanon perinteitä. Yritys panostaa erikoisoluisiin, ja sen tuotteita on palkittu useissa kisoissa, kahdesti myös ainoana suomalaisena panimona Münchenissä järjestetyssä European Beer Star -olutkilpailussa.

Turussa oli paljon krouveja jo 1700-luvulla, erään tiedon mukaan jopa krouvi per 121 asukasta. Jukka Virtasen kerrotaan tokaisseen ohjatessaan kaupunginteatterille Albatrossi ja Heiskanen -näytelmää Turussa: ”Täällä on keskikaljabaareja enemmän kuin bussipysäkkejä!” Kahvilakulttuurin uskotaan levinneen Turkuun 1790-luvulla, ja varsinainen ravintolakulttuuri alkoi kehittyä 1800-luvulla. Suomen vanhimpia ravintoloita oli 1848 jokirantaan Tuomiokirkon läheisyyteen avattu Pinella, joka ravitsee paikallisia vielä tänäänkin. Turussa Ruokakulttuurin kerrotaan olleen edistämisen nimissä Turussa painettiin 1700-luvulla ensimmäinen yksi krouvi 121 suomenkielinen asukasta kohti. keittokirja vuonna 1849. J. F. Granlundin teoksen nimi vasta varsinainen suupala onkin: Kokki-Kirja elikkä Neuwoja tarpeellisempien Joka-aikasien ja Pito-ruokien Laitokseen, niin myös Monellaisiin leipomisiin ja juotawien panoin ynnä Tarpeellisia tietoja ruokien ja ruoka-aineiden korjusta ja säästystä j. n. e.

Varsinais-Suomessa juomateollisuuden piiriin kuuluu useita viinitiloja sekä yli 20 pientä mehujen valmistajaa. Kaarinalaisen Biofermenkin kertomus alkaa autotalliin sijoitetusta mehupuristamosta, Piispanristin mehuasemasta. Yliopiston probiootti-, marja- ja makututkimuksen kanssa tehdyn tiiviin yhteistyön sekä valmistustekniikan kehittämisen kautta syntyivät probioottiset kauravalmisteet, jogurttia muistuttavat maidottomat Yosa-kauratuotteet. Biofermen tuotteiden suosio puhuu erikoistumisen sekä ekologisuuden ja eettisen tuotannon puolesta.

Samppalinnan paviljonki ja ravintola 1870-luvulla. Kuva: Turun museokeskus.

kalanjalostustoiminnan rinnalla marjojen, hedelmien ja vihannesten jalostus on alueella hyvin kehittynyttä. Hallitseva ala näkyy Varsinais-Suomen oppilaitoksissa. Turun yliopiston biokemian ja elintarvikekemian laitos on tärkeä paitsi koulutuksen myös tuotekehityksen suhteen. Laitos tekee paljon yhteistyötä seudun yritysten sekä muiden oppilaitosten kanssa. Erityistä opetuksessa on painotus mm. molekulaariseen biotekniikkaan sekä tuotantoprosesseihin. Yliopiston erillislaitos Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus (FFF) tuottaa uutta tietoa mm. elintarvikkeiden terveysvaikutuksista ja tekee merkittävää tutkimustyötä raaka-aineominaisuuksien suhteen. Tulokset vaikuttavat oleellisesti tuotekehitykseen ja laadunhallintaan. Niin ikään erillislaitoksena toimiva koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea toteuttaa seudulla ruokaketjun kehittämishankkeita. Åbo Akademin analyyttisen kemian laboratorio painottaa kemiallista analysointia.

Vireään ravintolakulttuuriin kytkeytyvät lisäksi Turun monet katugrillit. Niistä maineikkain on Naantalissa vaikuttanut Kievarin grilli, josta alkoi Heikki ”Hese” Salmelan tarina vuonna 1966. Jonkin aikaa grilliä pyörittäneenä Salmela laajensi Turkuun ja avasi Puutorille Hesburgergrillin 1970-luvulla. Ensimmäisen Hesburger-ravintolan avajaisia vietettiin Turun Hansa-korttelissa vuonna 1980. Nyt hampurilaisketjun myynti lähentelee vuosittain 260 miljoonaa euroa, yritys työllistää 6 000 henkeä, ja Hesejä on Suomessa jo 278 sekä ulkomailla 125 (2013). Toiminta ulottuu bioalallekin, sillä yritys tuottaa käyttämästään kasviöljystä biopolttoainetta hyödynnettäväksi mm. tytäryhtiönsä logistiikkakeskuksen lämmittämiseen. Tulevaisuudessa ketju pyrkii valmistamaan kasviöljystä myös turbiinikäyttöön soveltuvaa biodieseliä sähköenergian tuottamiseen. Salmela-Yhtiöiden kansainvälinen tytäryritys Clewer kehittää ja tuottaa vedenpuhdistusteknologiaa, jota hyödynnetään mm. Hese Autopesuloissa.

Hyvän ruoan asialla on monta kokkia

Turun ammattikorkeakoulun Prosessi- ja materiaalitekniikka valmistaa insinöörejä biotekniikkaan ja elintarvikealalle. Lukuisat ammattikorkeakoulut, ammatti-instituutit ja -opistot leipovat osaajia pelloille, maatiloille, ravintoloihin, koekeittiöihin ja muonituksiin sekä alan asiantuntijoiksi ja yrittäjiksi kautta maakunnan.

Maapallon väestön lisääntyessä elintarvikealakin luonnollisesti kasvaa. Varsinais-Suomessa ala on aina koettu tuottavaksi, ja siksi koulutukseen ja tutkimukseen panostetaan erityisesti. Elintarviketurvallisuus ja ruoan puhtaus ovat nousevia trendejä ja vahvistavat seudun kilpailukykyä. Esimerkiksi funktionaalisten elintarvikkeiden kehitys ja tuotanto sekä lastenruokaosaaminen ovat Turun seudulla maailman huipputasoa jo nyt.

Elintarvikkeiden nimissä toimialarajoja ylitetään suuntaan jos toiseen. Pakkausteollisuus on keskeistä elintarviketurvallisuuden kannalta, samoin logistiikka-alan kylmäketjuosaaminen ja nopeat yhteydet. Metalli- ja ICT-alat kehittävät laitteita ja tekniikoita niin pelloille, laboratorioihin kuin tehtaisiin hyvinvointialan ruokkiessa kehitystyötä. Ruoka liittyy oleellisesti myös matkailuun sekä kulttuurialaan. Alalla tapahtuu paljon, ja tutkimus sekä tekniikka muuttavat kenttää kaiken aikaa. Nopeista trendeistä huolimatta varmaa on, että ruoka on aina ajankohtainen asia.

Vaikka globalisaatio jyllää, suuntautuminen luomu- sekä lähiruokapuolelle avaa uusia mahdollisuuksia. Monipuolista alkutuotantoa tukevat ne noin 300 pk-yritystä, jotka jalostavat elintarvikkeita alueella. Vahvan leipomo-, liha- ja

LUOVAA

LIIKETOIMINTAA

JA TAITEELLISTA

TEOLLISUUTTA

Kupittaan Saven tuotteiden valmistusta 1930-luvulla. Kuva: Turun museokeskus / Mauno Mannelin.

uomen vanhin kaupunki on luonnollisesti toiminut vaikutteiden väylänä, sillä kiitos lähiyhteyden Tukholmaan ilmiöillä on ollut tapana rantautua juuri tänne. Kulttuuripiireissä kaupunki nähdään yhä undergroundin kehtona. Kulttuurin läsnäolosta ja keskeisestä merkityksestä kaupungille kertoo myös Turun valinta vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Upean kulttuuripääkaupunkivuoden jäljiltä kulttuuriosaaminen, -tarjonta sekä -kysyntä ovat voimistuneet entisestään. Seudulla työskentelee luovilla aloilla parhaillaan 8 000 ihmistä 2 500 yrityksessä, ja alan liikevaihto on 1,3 miljardia euroa. Työpaikkojen ja yritysten määrä alalla on kasvanut muutamassa vuodessa 10 %. Elokuvateollisuus ja peliala kasvavat, suosittuja tapahtumia syntyy joka vuosi lisää, muotoilu taipuu alalle kuin alalle, arkkitehti- ja suunnittelutoimistot vakuuttavat osaamisellaan, ja vaihtoehtokulttuurikin voi hyvin. Turku on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan merkittävä luovan alan keskittymä. Kulttuuri on enemmän kuin yksittäisiä taiteilijoita ja teoksia. Luovien alojen arvostuksesta seudulla kertovat paitsi merkittävät panostukset tiloihin, koulutukseen, tapahtumiin ja hankkeisiin, myös yleinen suhtautuminen koko alaan. Seudulla kulttuuria ei ole tavattu nähdä teollisuuden vastapainona vaan aisaparina, sillä molemmat ruokkivat toisiaan. Luovan yhteistyön tulos näkyy niin Alvar Aallon rakennuksina ja pistekirjoitusta sisältävinä lääkepakkauksina kuin Vareselokuvina ja tyylikkäiden Oras-hanojen muotoiluna.

Kuvin ja sanoin

mäinen nimetty kirjailija, vaikka hänen tuotantonsa muodostui pääasiassa käännöksistä. Niin ikään 1400-luvulla seudulla kynäiltyä latinankielistä Pyhän Henrikin legendaa pidetään Suomen historian vanhimpana teoksena.

Keskiajalla taide palveli pitkälti kirkon tarkoituksia. Kulturelli kattaus koostui kirkkorakennuksen kuvataiteesta, hengellisestä musiikista sekä uskonnollisista kirjoituksista. Vaikka tematiikka oli vahvasti kristinuskon värittämää, kirkko toi taiteen kaikkien ulottuville asemaan tai varallisuuteen katsomatta.

Mutta entä suomenkielinen tuotanto? Siitä saamme kiittää kirjoitetun suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isää Mikael Agricolaa. Turun piispan kynästä syntyi yli toista tuhatta sivua suomenkielistä tekstiä, mukaan lukien Abckiria (1543), Rucouskiria (1544) sekä Se Wsi Testamenti -käännös (1548). Ja siitä se sitten lähti, opus opukselta, Turun ja Suomen kirjallisuus.

Suullisena perintönä näyttäytynyttä kansanrunoutta esiintyi jo esihistoriallisilla vuosituhansilla, mutta varsinaiset kirjalliset tekstit ja teokset ilmestyivät Suomessa vasta keskiajalla. 1400-luvulla koottiin olemassa oleva lainsäädäntö yksiin kansiin ja syntyi Suomen vanhin lakikirja Codex Aboensis eli Turun käsikirjoitus, yksi maan tärkeimpiä ensiteoksia. Vuonna 1488 Lyypekissä painettiin ensimmäinen varta vasten Suomea varten painettu kirja, Missale Aboense eli Turun messukirja. Uskonnollisia tekstejä ruotsintanut Naantalin luostarin munkki Jöns Budde on maan ensim-

Varsinaissuomalainen kirkkotaide heijasti eurooppalaisen taiteen tyylisuuntia, milloin barokkia, milloin muotokuvamaalausta. Turkulaista Margareta Capsiaa pidetään Suomen ensimmäisenä naistaiteilijana sekä 1700-luvun alkupuolen taitavimpana suomalaisena kirkkotaiteilijana. Ohjausta piirustukseen sai Turun Akatemian piirustussalissa jo vuodesta 1707 lähtien. Vuonna 1830 Turun maalariammattikunnan perustama Turun Piirustuskoulu oli Suomen ensimmäinen varsinainen taideoppilaitos ja Euroopan ensimmäisiä sekä tytölle että pojille tarkoitettuja yleisiä taidekouluja. Koulun kuuluisimpiin oppilaisiin kuuluvat mm. arkkitehti Erik Bryggman, kuvanveistäjä ja taidemaalari Alpo Jaakola, kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen, taidemaalari Kaj Stenvall sekä kuvataiteilija Heikki Marila, Suomen historian suurimman taidepalkinnon saaja (Carnegie Art Award 2011). Piirustuskoulun perintöä pitää yllä Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia. Maan kansainvälisesti tunnetuimpiin kuvataiteilijoihin lukeutuu ehdottomasti kaarinalainen Touko Laaksonen eli Tom of Finland. Taiteilijan homoeroottinen Kake-sarjakuva, piirrostuotanto, valokuvat sekä Tom of Finland -yritys, -säätiö ja -vaatemallisto vaikuttivat merkittävästi länsimaiseen homokulttuuriin 1970-luvulta lähtien. Kiistanalaises-

Ensimmäinen aukeama Mikael Agricolan Abckirian vuoden 1543 painoksen näköispainoksessa. Kuva: Turun museokeskus / Pekka Välimäki.

Wäinö Aaltonen veistää Rovaniemen sankaripatsasta 1954. Kuva: Turun museo-keskus / Wäinö Aaltosen valokuva-arkisto / H. Seppänen.

Kirjastoauto Pikisaaressa 1961. Kuva: Turun kaupunginkirjasto.

ta taiteilijasta on kirjoitettu kirjoja ja tehty elokuvia, joista uusin valmistuu vuonna 2015. Saman vuoden Venetsian biennaalissa suomalaista kuvataidetta edustaa varsinaissuomalainen taiteilijakaksikko Patrik Söderlund ja Visa Suonpää eli IC-98.

dulla kertovat myös Suomen ensimmäinen kirjastoauto (1961), alan jokasyksyinen suurtapahtuma Turun kansainväliset Kirjamessut sekä upea vastauudistettu Turun kirjasto, joka yltää yli miljoonalla vuosikävijällään Suomen suositummaksi kirjastoksi (2013).

Kirjailijoita alue on aina inspiroinut, genreen katsomatta. Kukapa ei Suomessa olisi kuullut yksityisetsivä Jussi Vareksesta tai käännellyt Alastalon salissa -teosta käsissään? Parhaillaan suomalaista lukijakansaa viihdyttävät runoilija Heli Laaksonen, nuortenkirjailija Seita Vuorela, tietokirjailija Esko Valtaoja, sarjakuvataiteilija Jussi ”Juba” Tuomola, dekkarikirjailija Reijo Mäki ja palkittu nuori kirjailija Leena Parkkinen. Kirjallisuuden arvostuksesta seu-

Turun paloon 1827 saakka Turun seutu oli myös maan lehdistön keskus. Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo (1771) oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt sanomalehti. Sen nimi lyhentyi puhekielessä Åbo Tidningariksi, ja kahdeksansivuinen lehti muistutti ulkomuodoltaan enemmän kirjaa. Lehti lakkasi ilmestymästä 1861, kun lukijat valitsivat suosikikseen Åbo Underrättelserin, vuodesta 1824 ilmestyneen paikallisen

on vanhin Suomessa säilynyt kartano. Vaikka Kuitia on mainittu asuinkartanona jo 1400-luvun alussa, kivilinnan rakentaminen aloitettiin oletettavasti 1480-luvulla valtaneuvos Joachim Flemingin toimesta.

kilpailijan. Åbo Underrättelseriä luetaan yhä Turun seudulla, ja lehti on siten maan vanhin yhä ilmestyvä sanomalehti. Suomenkieliset Tieto-Sanomat (1776) taas oli maan ensimmäinen suomenkielinen lehti, mutta talonpojille suunnatun julkaisun tarina jäi lyhyeksi, sillä lukutaito pääkohderyhmässä oli heikkoa ja suomenkielisiä toimittajia oli niukasti. Myös Nya Tag -nimellä aloittanut Uudenkaupungin Sanomat (1890) kuuluu Suomen vanhimpiin lehtiin.

1500-luvulla alettiin kiinnittää enemmän huomiota maalliseen arkkitehtuuriin ja sisustukseen. Silloin Turun linnassa ryhdyttiin viettämään loistokasta renessanssityylistä hovielämää, ainoana paikkana Suomessa. Ajan villitykset saattoivat ajaa muodikkaimmat porvarit pahimmillaan henkilökohtaiseen konkurssiin. Saadakseen himotun kulta- ja helmikoristeisen päähineen mietoislaisen aatelisen Agneta Ramin tiedetäänkin pantanneen tilansa Ravean kylässä! 1600-luvulla ruvettiin pystyttämään aateliskartanoita, kuten Louhisaaren kartanoa Askaisissa, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin synnyinkotina.

Kuvan ja tekstin sinfoniasta kertonee myös turkulaisen painoalan menestys. Pohjoismaiden ensimmäinen painotalo, Turun Akatemian kirjapaino (myöhemmin Frenckellin Kirjapaino), perustettiin vuonna 1642, ja siellä painettiin mm. Suomen ensimmäiset sanomalehdet (1771), suomenkieliset sanomalehdet (1776), aikakauslehdet (1782) sekä setelit (1812). Hansaprintin historia taas alkaa siitä, mistä Turun Sanomienkin, vuodesta 1905. Yritys painoi 40 vuotta puhelinluetteloita niin Suomeen kuin ulkomaillekin sekä vastasi Nokian ohjekirjojen painatuksista. Parhaimmillaan yrityksen liikevaihto hipoi 200 miljoonaa, ja Hansaprint on edelleen Pohjoismaiden johtavia painotaloja. Muita alan huippuja ovat mm. lääkepakkauksien braille-kirjoituksesta tunnettu painotalo Jaakkoo-Taara sekä elintarvike- ja teknokemiatuotteiden etiketteihin erikoistunut Turun Offsetpaino.

Rakennustaiteen ja muotoilun juhlaa Keskiaikainen rakennustaide kiteytyi kivikirkkoihin, joista merkittävimmäksi nousee 1300-luvun vaihteen aikoihin valmistunut Turun tuomiokirkko, maan ainoa keskiaikainen basilika. Asuinrakennuksista merkittävimpiä ovat kartanot, joista pääosin luonnonkivistä muuraamalla rakennettu Kuitian kivilinna Lemlahden saarella (nyk. Parainen)

Aurajoen suulla sijaitsevaa Turun linnaa alettiin rakentaa 1280-luvulla. Kuva: Turun kaupunki / Suomen Ilmakuva Oy.

Oy Huonekalu- ja Rakennustyötehdas Ab:n puusepät taivuttavat Alvar Aallon huonekalujen osia 1930-luvulla. Kuva: Turun museokeskus / Mauno Mannelin.

ovat kovassa huudossa vielä tänäänkin, ja Huonekalutehdas Korhonen toimii Littoisissa yhä edelleen.

Turun seudun nimekkäin arkkitehti oli kiistatta Alvar Aalto, joka asui kaupungissa vuosina 1927–1933. Aalto ehti suunnitella seudulle neljä merkittävää rakennusta, joista kansainvälisesti tunnetuin on Paimion parantola. Alan ammattilaisten ja opiskelijoiden keskuudessa rakennus on saavuttanut miltei pyhiinvaelluskohteen aseman. Ylistetyn funktionalistin vaikutus ei tosin rajoittunut katukuvaan. Aalto kehitti turkulaisen huonekalutehtailija Otto Korhosen kanssa puun käsittelymenetelmiä ja taivutukseen perustuvaa muotoilua. Maailmalla kovaan maineeseen nousseet huonekalut tekivät Suomesta designin huippunimen. Aalto-jakkaran tapaiset sisustusklassikot

Samaan aikaan Aallon kanssa Turussa vaikutti myös toinen merkittävä funkkiksen edustaja, Erik Bryggman. Turun piirustuskoulun kasvatin kädenjälki oli Aaltoa hienostuneempaa – hänen mielestään rakennuksen kuului sulautua miljööseen, ei pistää silmään. Turun 700-vuotisjuhlan messualue vuonna 1929 oli Aallon ja Bryggmanin yhteistyön näyte. Bryggmanin vaikuttavimpana rakennuksena pidetään Turun hautausmaan Ylösnousemuskappelia, joka kuuluu aikansa eurooppalaiseen parhaimmistoon. Paimion paran-

tolan tapaan arkkitehtuurista kiinnostuneet sekä alaa opiskelevat suosivat Ylösnousemuskappelia matkailukohteena. Arkkitehtuurin saralla oppi on kulkenut sukupolvelta toiselle. Bryggmanille työskennellyt Pekka Pitkänen ja Paimion parantolan korjauksia tehnyt Ola Laiho perustivat yhdessä Ilpo Raunion kanssa Arkkitehtitoimisto Pitkänen, Laiho & Raunion vuonna 1973. LPR Arkkitehdit, jossa Pitkäsen tilalle on sittemmin tullut Mikko Pulkkinen, on saanut liki 20 tunnustusta, ja toimiston tunnetuimpiin töihin kuuluvat mm. Eduskuntatalon laajennus (1978), Lounais-Suomen vankila (2007) sekä Helsingin Musiikkitalo palkittuine Aicon-tuoleineen (2011). Toinen kansainvälisesti mainetta niittänyt turkulainen on Arkkitehtitoimisto Sigge / Viiva Arkkitehtuuri, joka on suunnitellut mm. Hong Kongissa vuonna 2001 maailman parhaana rakennuksena palkitun Berliinin suurlähetystön.

Ylösnousemuskappeli. Kuva: Timo Jakonen.

Oli suunnittelu kuinka korkealuokkaista tahansa, rakennukset vaativat valmistuakseen myös rakennuttajia. Sodan jälkeen muuttoaalto kaupunkeihin loi suurta asuntotarvetta, ja kysyntään vastaamaan Turussa perustettiin 1940-luvulla kaksi merkittävää rakennusliikettä: Rakennusosakeyhtiö Hartelan edeltäjä Urakoitsijat Oy (1942) sekä Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy (1947). Vakiinnutettuaan asemansa Suomessa Hartela alkoi 1970-luvulla rakentaa hotelleja, lomakyliä ja terveyskeskuksia mm. Lähi- ja Kaukoitään sekä Neuvostoliittoon. 1980-luvulla yrityksen vahvuudeksi nousivat suomalaiset sairaalakohteet. 2000-luvulla Hartela Talotekniikka Oy:stä on tullut Suomen suurimpia vaativien taloteknisten järjestelmien suunnitteluun ja toteutukseen erikoistuneita yrityksiä. Tänä päivänä Hartela valmistaa koteja, liiketiloja, varastoja, tuotantotiloja, kauppakeskuksia sekä logistiikkakeskuksia ja on toimittanut talotekniikkaa myös mm. Venäjän Kazanissa sijaitsevan 10 000 katsojapaikan monitoimiareenaan sekä Turun uudistettuun kirjastoon.

Barkerin tehtaan tuotteita. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Työntekijät pakkaavat ja mankeloivat kankaita Barkerin tehtaan kankaiden viimeistelysalissa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Hattupäinen työnjohtaja seuraa taustalla. Kuva: Turun museokeskus / C. J. Schoultz.

Puolimatkan tunnetuimpia kohteita Suomessa ovat mm. Helsingin Malminkartanon lähiö sekä Vantaan Kaivokselan ja Myyrmäen lähiöt ja Tiedekeskus Heureka. Yritys sai alkunsa, kun rakennusmestari Armas Puolimatka teki sopimuksen ensimmäisestä omasta urakastaan, Uudenkaupungin telakalle rakennettavasta levyhallista, salassa työnantajaltaan. Patterinhaan kaupunginosan rakentaminen Turussa 1950-luvulla avasi yrityksen ovet aluerakentamiselle, ja pikkuhiljaa Puolimatkan toiminta levisi koko Etelä- ja Keski-Suomen alueelle. Yritys aloitti teollisen rakennustoiminnan ensimmäisenä Suomessa (1963), vuotta myöhemmin myös suunnittelutoiminnan. Vuonna 1967 Armas Puolimatka sai vuorineuvoksen arvonimen, ja vuosikymmenen loppuun mennessä yritys nousi koti-

maisten rakennusliikkeiden kärkikolmikkoon. Samoihin aikoihin Puolimatka perusti Suomen ensimmäisen rakennuselementtitehtaan Forssaan. Uudenlainen, valmiisiin elementteihin perustuva rakentaminen toi mukanaan useita merkittäviä kansainvälisiä hankkeita. Yritys myytiin Hankkijalle vuonna 1984 yhdellä Suomen taloushistorian suurimmista yksityishenkilöiden yrityskaupoista. Sittemmin yrityksen rakennustoiminta ja -suunnittelu on siirtynyt erinäisten vaiheiden kautta ruotsalaiselle NCC-yhtymälle. Seudulla on kautta aikojen ollut useita design-vaikuttajia. Teollistumisen aikana tekstiilialalla oli vakaa jalansija alueella. Barkerin tehtaalla oli useita vaatealan huippusuunnittelijoita, ja se työllisti parhaillaan jopa 1 250 hen-

Kalustepuolella Varsinais-Suomessa on suuria toimijoita yhä edelleen. Vuonna 1969 perustettu Treston lähti kehittämään sisustuksen muoti-ilmiöksi nousseesta muovista uutuustuotteita. Ei aikaakaan, kun Ristomatti Ratian yritykselle suunnittelemasta Palaset-mallistosta tuli hitti ulkomaita myöten. Öljykriisi 1970-luvun puolivälissä näkyi kuitenkin myös myynnissä, ja Treston päätti yritysoston kautta panostaa teollisuuskalusteisiin. Kehityssuunta tuotti tulosta, sillä turkulainen yritys on nyt Euroopan johtavia teollisuuden kalustajia. Kalustevalmistaja Piiroinen puolestaan suunnittelee ja valmistaa metalli-, huonekalu- ja designtuotteita Salossa yli 60 vuoden kokemuksella. Eikä muotoilusta puhuttaessa voi ohittaa ED

kilöä. Vuosisatojen vaihteessa Boman kasvoi pienestä verstaasta maan suurimmaksi höyrypuusepäntehtaaksi. Yritys vastasi mm. Eduskuntatalon alkuperäiskalusteista sekä risteilijöiden sisustuksesta, ja yrityksen tuotteet olivat etenkin yläluokan suosiossa, myös Venäjällä. Boman edusti Suomea lukuisissa alan tapahtumissa ulkomailla, ja sille myönnettiin useita kansainvälisiä palkintoja sekä Ruotsin Kuninkaallisen Hovihankkijan asema (1927). Keramiikkapuolella Kupittaan Savi tunnettiin ulkomaita myöten, ja yritys palkittiin sekä Pariisin maailmannäyttelyssä (1937) että Milanon triennaalissa (1957). Yhtiö toimi Turun Itäharjulla ja kuskasi savea Aurajoen rannoilta Halisista oman rautatien avulla tehtaalle.

ED Designin suunnittelema Aina-kattila. Kuva: Fiskars Home.

ovet leviällään ja sinne heitettiin jotain jätkää niin, että lakit lensi pitkin katua ja vaatteist lensi napit, niin siin vaiheessa porukka ymmärsi, et nyt on parasta hajaantua.” Konsertin seurauksena Turku ennätti myös ensimmäisenä kieltämään rock n’ roll -musiikin esittämisen. Onneksi kielto ehti olla voimassa vain kolme kuukautta.

Designiakaan: yritys on jo yli 50 vuoden ajan suunnitellut taidokkaasti mm. Finluxin televisioita, Saloran ja Mobiran NMT-puhelimia, Oraksen hanoja, Valtran traktorikuoria sekä Hackmannin kattiloita.

Estradeja ja parrasvaloja

Turun Soitannollinen Seura perustettiin vuonna 1790 edistämään musiikin asemaa. Sen perillinen, Turun filharmoninen orkesteri, on yksi maailman vanhimpia yhä toimivia orkestereita, ja sen johdossa on nähty myös Jean Sibelius. Turun musiikkijuhlat järjestettiin ensimmäistä kertaa samaisen seuran toimesta vuonna 1960. Yhdeksän vuotta myöhemmin syntyi Turku jazz. Samana vuonna, 1969, tietämättä Woodstockista mitään, paikallinen rockyhtye Information järjesti mielenosoituksen ja vaati, että Turun musiikkijuhlilla huomioidaan myös pop- ja rock-musiikki. Kokoonpano kävi sinnikkäästi viikon välein asiasta apulaiskaupunginjohtajan pakeilla ja lähetti tarjouspyynnöt 70 ulkomaiselle artistille Rolling Stonesista Pink Floydiin. Seuraavana kesänä Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva rockfestari, Turun Ruisrock, soi Ruissalossa 38 000 -päiselle yleisölle. Vuonna 1988 Turun Kaupunkifestivaaliyhdistys järjesti ensimmäisen kaupunkifestivaalin, Down By The Laiturin.

Yksi aikaisimpia Turussa suunniteltuja suurtapahtumia oli piispa Hemmingin autuaaksi julistamisen juhlapäivä vuonna 1514. Kaupunki oli Suomen määrä koristaa ensimmäinen kukkasin, Tuorock n’ roll -konsertti miokirkolla kyyhjärjestettiin kyset lentäisivät ja ehtoollisleipää Turussa 1956. sataisi taivaalta, ruokaa ja olutta olisi runsaasti, kulkueet marssisivat kaduilla ja suitsukkeet sekä upeat lyhdyt palaisivat pitkin poikin. Uskonpuhdistuksen takia pyhimykseksi julistaminen jäi valitettavasti kesken eikä tapahtumaa koskaan toteutettu, mutta Hemmingin päivä koristaa yhä toukokuun 22. päivää kalentereissa. Piispan pirskeet sikseen, Turkua voidaan pitää Suomen tapahtumatuotannon synnyinsijana; järjestettiinhän kaupungissa Suomen ensimmäinen rock n’ roll -konsertti! Turkulaisnuoret olivat opetelleet tanssimaan jiveä tanssikoulussa, mutta askelille ei ollut käyttöä yleisillä tanssipaikoilla, joilla soitettiin lähinnä tangoa ja muuta perinteistä tanssimusiikkia. Kun urheiluseura Turun Pyrkivä päätti lokakuussa 1956 järjestää Konserttitalolla rockkonsertin, pakkautui kaupungin tanssi-intoinen nuoriso paikalle sankoin joukoin. Konsertin loputtua tanssit jatkuivat kaduilla ja poliisi puuttui mekkalaan. Elokuvakriitikkona ansioitunut Tapani Maskula muistelee konsertin jälkeistä hulinaa kaduilla: ”Ja sit kun porukka näki, et siellä oli poliisiautot

Konemusiikki rantautui Turkuun 1980-luvulla. Suomen ensimmäiset warehouse-reivit pidettiin turkulaisessa varastohallissa kesällä 1989 Hyperdelic Housers -trion toimesta, ja ensimmäinen kotimainen teknolevy, Corporate 09 -ryhmän Mindprobe, tuotettiin Turussa 1991. Oli Typpihappobileitä ja Koneisto. Vuonna 2004 Konemetsätapahtumassa konemusiikki raikui Marttilan metsässä ja Uuden musiikin festivaaleilla Turun Kupittaanpuistossa. Pan Sonic, Mr Velcro Fastener, Darude sekä Jori Hulkkonen ovat kansainvälisesti tunnettuja konemusiikin suurnimiä. Seudun uusin elektrotapahtuma on vuodesta 2009 järjestetty Turku Modern.

Nuorten talkoolaisten työnjuhla Turun ruotsalaisessa teatterissa marraskuussa 1944. Etualalla näkyvät kuiskaajat. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Turussa kuvattua Nymfit-televisiosarjaa on myyty yli 50 maahan. Kuva: Fisher King Production.

koulutukseen jne. Taideakatemian ansiosta seudulla on myös vahvaa animaatio-osaamista.

Mutta seudun musikaalisuus ei rajoitu yhteen genreen. Uudessakaupungissa 1775 syntynyt säveltäjä-klarinetisti Bernhard Henrik Crusell oli taitava soittaja ja suosittu muusikko, joka tunnettiin Pohjoismaiden ohella myös Englannissa ja Saksassa, jossa Crusellin musiikkia soitetaan yhä radiossa enemmän kuin Sibeliusta! Crusellin kunniaksi Uudessakaupungissa vietetään kesäisin puupuhaltimiin painottuvaa musiikkitapahtumaa, Crusellviikkoa. Varsinais-Suomesta ovat kotoisin myös Karita Mattila, Matti Salminen, Riku Niemi, Suurlähettiläät, Jori Sjöroos, PMMP, Robin ja moni muu. Kotimaiset ja ulkomaiset taiteilijat ovat aina viihtyneet kulttuuririkkaassa Turussa. Bostonilainen W.A.S.P. -yhtyeen kitaristi ja nuorille muusikonaluille oppejaan Turun Rock Academyssa jakava Douglas Blair pitää kaupunkia toisena kotinaan, ja Mike Monroe ylistää Turkua minkä ehtii: ”I have chosen Turku after living in Stockholm, London and New York. Doesn’t that say something about this city?”

Kulttuuripääkaupunki ennen kaikkea Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian vaikutus Turun kulttuurialaan on suuri – valmistuuhan korkeakoulusta luovien alojen ammattilaisia joka vuosi. Yleisempien esittävän taiteen, muotoilun, kuvataiteen ja musiikin oppien ohella Taideakatemia tarjoaa ainutlaatuisia opintokokonaisuuksia, kuten nukketeatteri, sirkus, mainonnan suunnittelu sekä animaatio, joka on valittu maailman parhaaksi animaatiokoulutukseksi kahdesti. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoavat taidetta luovasta kirjoittamisesta mediatutkimukseen ja viestinnästä taidehistoriaan. Kaupunki panostaa kulttuurialaan myös tilojen ja palvelujen suhteen. Kulttuurikeskus Logomossa luovaa työtä tekee jo yli 200 ammattilaista, ja rakennuksessa järjestetään näyttelyitä, konsertteja ja esityksiä jatkuvasti. Manillan vanhassa viina- ja köysitehtaassa toimii useita studioita, teattereita sekä taiteilijoita ja luovan alan yrityksiä. Barkerin alueella työskentelee yli 100 kulttuurialan ammattilaista. Turku Science Park yhdistää mm. luovuutta ja ICT-osaamista ja näin ollen toimii kotina lukuisille mediaja pelialan yrityksille. Turussa luoville aloille on lisäksi oma yrityshautomo Creve.

Suomen vanhin teatteri, Åbo Svenska Teater, sijaitsee sekin Turussa. Teatteri on aina ollut suosittua seudulla, samoin elokuva. Turun elokuvakerho on Suomen vanhin ja toimii edelleen, lisäksi alueella järjestetään useita elokuvafestivaaleja kuten Suomalaisen elokuvan festivaali sekä kaitafilmiharvinaisuuksien elokuvafestivaali Kinokult, joka järjestetään Sirkkalan vanhan kasarmialueen pihalla. Valtakunnallinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin keskittyvä elokuvafestivaali Vinokino koordinoidaan sekin Turusta. Turussa on 2000-luvulla kuvattu mm. Levottomat, Käsky, Hella W., Vares-elokuvat, Ella ja Paterock, Nymfit ja Mika Kaurismäen The Girl King. Uusia tuotantoja sijoitetaan alueelle jatkuvasti – vuoden 2013 suosituimman elokuvan ohjaajan, Johanna Vuoksenmaan, uusi komedia Viikossa aikuiseksi kuvattiin kesällä 2014 Turun saaristossa. Länsi-Suomen elokuvakomissio palvelee sekä paikallista että kansainvälistä elokuvatuotantoa tarjoamalla tukea mm. rahoitukseen, kuvausjärjestelyihin, kalustohankintoihin, rekrytointiin,

MINNE VIE

TARINAN TIE?

arsinais-Suomen tulevaisuuden painopisteet valikoituvat osaamisen, kokemuksen sekä kansainvälisen potentiaalin ja verkottuneisuuden perusteella. Suurimmat odotukset uusista menestystarinoista lepäävät merenkulun, ekoteknologioiden ja hyvinvointialan harteilla. ICT-, kauppa- ja logistiikka- sekä luova osaaminen läpileikkaavat koko elinkeinoelämän kenttää ja avaavat innovatiivisilla näkökulmilla uusia ovia. Varsinaissuomalaiset yritykset toimivat ympäri maailmaa jo nyt, ja nopeasti kehittyvillä suurilla kohdemarkkinoilla kuten Venäjällä, Kiinassa, Brasiliassa ja Intiassa kysyntä uusille ja laadukkaille tuotteille ja palveluille kasvaa kasvamistaan. Vaikka historia on ollutta ja mennyttä, tarinamme vaikutus nykypäivään on merkittävä. Ilman Turun Akatemian perintöä tutkimus tuskin olisi läsnä alojen tuotekehityksessä yhtä tiiviisti kuin nyt. Olisiko ksylitolin vaikutuksia hoksattu lainkaan tai hormonikierukkaa edes keksitty? Ilman Saloraa ja Mobiraa Nokian tarina olisi todennäköisesti melko erilainen, ICT-alasta puhumattakaan. Entä telakat ja laivanvarustamojen mahdollistamat kauppamatkat ja kuljetukset? On vaikeaa edes kuvitella Turkua tyystin vailla meriteollisuutta, niin keskeinen se on kaupungin identiteetille. Pitkät juuret vaikuttavat asenteisiin ja toimintatapoihin: kun on vuosisatojen ajan tottunut koeajamaan ideoita, kehittämään uutta ja toimimaan porttina maailman ja Suomen välillä, on innovointi, kehitystyö ja kansainvälisyys selkärangassa. Yhteistyö eri maiden, toimialojen, yritysten, yksiköiden ja teollisuuslaitosten välillä on sekin vuosisatojen kuluessa muovaantunut luonnolliseksi osaksi toimintaa. Osaaminen synnyttää hyvinvointia edelleen, olkoonkin, että kiniinipulverin sijaan tehtaissa valmistetaan Benecolia ja design on siirtynyt verstaista bittiavaruuteen. Bio ja elintarvike, meri ja metalli sekä kaupunki ja kulttuuri ovat alueen osaamista monipuolisesti kokoavia teemoja, joissa piilee runsaasti kansainvälisiä mahdollisuuksia. Tulevaisuuden terveyden, uudistuneen teollisuuden ja oivaltavan kaupunkikulttuurin mahdollisuudet yhdistettynä korkeatasoiseen koulutukseen ja huippututkimukseen sekä Turku Science Parkin kaltaisiin innovaatiokeskittymiin poikivat jo nyt maailmanlaajuisesti kaupallisia menestystarinoita. Silti kasvupotentiaali aloilla on valtaisa. Vahvuuksien hyödyntämisen ohella usein edelläkävijänä toimineella seudulla on intoa tehdä myös uusia aluevaltauksia. Turku on monesti ollut uuden äärellä ja evoluution edessä. Kehitys on vaatinut toisaalta mukautumista, toisaalta uudistumista – nyt on jälkimmäisen aika. Onneksi on mistä ponnistaa.

Hyvinvointia tulevaisuuteen

Elintapasairauksien lisääntyessä ruoan terveellisyydestä ja alkuperästä on tullut entistä tärkeämpää. Puhtaus, luotettavuus ja jäljitettävyys ovat Suomen valtteja, VarsinaisSuomen etuja taas maamme alkutuotannon johtoasema ja monipuolinen elintarvikejalostus sekä -tutkimus. Raision ja Benecolin kaltaiset menestystarinat todistavat osaamisesta terveysvaikutteisten elintarvikkeiden maailmanmarkkinoilla, ja lähes kaikki maan lastenruoat Turussa valmistava Suomen Nestlé puolestaan vakuuttaa ruokaturvallisuuden suhteen.

Väestön ikääntyminen, elintapasairauksien yleistyminen sekä julkisen terveydenhuollon kustannusten nousu vaativat ratkaisuja niin Suomessa kuin ulkomailla. Turun seudulla haasteeseen vastataan kehittämällä ehkäiseviä ja hyvinvointia tukevia, yksilöllisiä ja ikärajattomia tuotteita ja palveluja. Alan huippututkimus, monipuolinen yritystoiminta ja julkisen puolen sitoutuminen hyvinvointialan kehittämiseen siivittävät kehitystyötä. Seudun erityisosaamista edustavat lääkekehitys, kuvantaminen, diagnostiikka, hyvinvointi- ja terveysteknologiat, funktionaalisten elintarvikkeiden kehittäminen sekä materiaaliteknologia.

Paikallista elintarvikealaa värittää kansainvälisen tason mikrobi- ja metaboliatutkimus sekä probiootti-, marja- ja makugeenitutkimus. Uusia mm. funktionaalisia tuotteita syntyy yhdistämällä tuore tutkimustieto maaTurku Science Park kunnan viljelijöiden tarjoaa erinomaiset tietotaitoon sekä puitteet bioalan yritysten pitkään menestykselle. ja monipuoliseen kokemukseen. Tulevaisuuden mahdollisuuksia tarjoavat myös älykäs pakkaaminen, ruokamatkailu sekä yksilölliset makumaailmat.

Turun seudulla bioalan puitteet voivat paremmin kuin hyvin. Turku Science Parkin kampuksella toimii yli 300 yritystä ja organisaatiota, yli 1 000 kansainvälistä tutkijaa yli 100 tutkimusryhmässä sekä 400 professoria ja 25 000 opiskelijaa. Tiedepuiston kokonaisuuteen kuuluu myös kaksi yliopistoa, kaksi ammattikorkeakoulua ja ammattiinstituutti sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Turun yliopiston laboratorioita. Lisäksi Suomen ensimmäinen kliininen biopankki toimii alueella ja pian myös uusi lasten- ja naistensairaala sekä korkeatasoinen tutkimuslaboratorio Mikromedicum. Ei ihme, että BioTurku tunnetaan maailmalla.

Bioalan tuottavuutta ei voi kiistää: Varsinais-Suomen yhteisöverokertymälistan TOP 15 -joukossa life science -alan yritysten osuus oli vuonna 2011 kunnioitettavat 76 %. Pelkästään BioTurun organisaatioiden liikevaihto lähentelee 800 miljoonaa. Elintarvikealan vuosittainen liikevaihto maakunnassa on sekin 3,8 miljardia euroa. Oppilaitoksista valmistuu alalle asiantuntijoita ja tohtoreita jatkuvasti, ja tiedepuistoalueen yli 100 miljoonan euron investoinnit parantavat puitteita entisestään. Alan edistyksellisyydestä kertoo osaltaan Suomen Akatemian myön-

Diagnostiikan puolella yksilöllisyyden korostumiseen pyritään vastaamaan mobiiliteknologiaa hyödyntäen kehittämällä mm. henkilökohtaisia mittalaitteita, joilla hyvinvointia voi mitata reaaliaikaisesti. Myös eläkeikäisten kotona asumista halutaan tukea valjastamalla tekniikkaa palvelujen pohjalle. ICT-osaaminen onkin vahvasti läsnä bio- ja elintarvikealoilla.

Suomen suurimpiin ja vanhimpiin tiedepuistoihin lukeutuva Turku Science Park tarjoaa bioalalle erinomaiset puitteet huippututkimuksen tekemiseen. Kuva: Turun Teknologiakiinteistรถt Oy.

Funktionaalisten elintarvikkeiden kehitt채miskeskuksen aistittavan laadun laboratoriossa tutkitaan elintarvikkeiden aistinvaraisia ominaisuuksia. Kuva: Funktionaalisten elintarvikkeiden kehitt채miskeskus / Arto Puolimatka.

Myös maakuntakaavoitus tukee alueen kestävää kehitystä mm. tuulivoimatuotannon edellytyksiä lisäämällä.

tä. Innovatiiviset ratkaisut ovat green ja clean techiä parhaimmillaan, ja niiden markkina-alue levittyy kautta maailman. Maakunnassa toimii sinisiä verkostoyrityksiä 250, suunnittelutoimistoja 20, varustamoja 15 ja telakoita 5.

tämien life science -alan huippuyksikkö-statukset, joista 40 % on myönnetty nimenomaan Turkuun.

Uudenlainen teollisuus on sinistä ja vihreää

Turun kaupunki satsaa vuosittain 500 000 euroa merija metalliteollisuuden huippuosaamisen ja -tutkimuksen kehittämiseen. Turkuun ankkuroitu tutkimusyhteistyöverkosto Meridiem tuo yhteen Turun kaupungin, Turun yliopiston, Aalto-yliopiston, Turun ammattikorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Novia Yrkeshögskolanin ja Åbo Akademin meritekniikan tutkimuksen. Poikkeuksellisen monipuolinen paletti hyödyntää kotimaisen, kansainvälisen ja poikkitieteellisen osaamisen tuottaakseen aidosti uraauurtavia näkökulmia ja ratkaisuja. Innovaatiokeskittymä Aava puolestaan tarjoaa kokonaisvaltaisen palveluketjunsa myötä väylän Norjaan, Brasiliaan, Eurooppaan, Venäjälle ja Aasiaan alan kansainvälisen tutkimuksen ja innovaation äärelle.

Varsinais-Suomen merija materiaaliteknologian historian, tietotaidon ja kokemuksen varanto valjastetaan tulevaisuudessa entistä voimakkaammin uudistuvan teollisuuden käyttöön. Blue growth ja green tech muodostavat teollisuuden kehityksen uuden aallon, ja vakuuttavien näyttöjen ansiosta Varsinais-Suomi vie paikan sen harjalla. Meriklusteri tuo vuosittaista liikevaihtoa Lounais-Suomeen noin 3,5 miljardia euroa, ja merkittävä osa Suomen lupaavimmista clean tech -yrityksistä toimii kokonaan tai osittain Varsinais-Suomessa. Sininen liiketoiminta luo nykyistä teollisuuspohjaa hyödyntäen, yhteistyössä alan uudenlaisen yritystoiminnan kanssa kasvavaa liiketoimintaa kaikesta mereen liittyväs-

Vihreys vaikuttaa kautta toimialojen, ja Varsinais-Suomi näyttää siinä mallia: Turku on onnistunut samanaikaisesti

Åbo Akademin Prosessikemian keskuksen professori Bjarne Holmbom ja diplomi-insinööri Christian Eckerman vastaanottivat arvostetun Marcus Wallenberg -palkinnon 2008 Ruotsin kuningas Kaarle XIV Kustaalta. Kuva: The Marcus Wallenberg Prize / Janne Eriksson.

niikassa taas polttoteknologia, bioenergia, puhtaiden teknologioiden katalyysitutkimus, uusiutuvat polttoaineet, biomateriaalit, puu- ja luonnonmateriaaleihin pohjautuva tutkimus sekä teollisen tuotannon tutkimus.

vähentämään kasvihuonepäästöjä yli 15 prosentilla vuodesta 1990 ja kasvattamaan talouttaan. Kestävä kasvu niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa vaatii panostuksia vastuullisuuteen sekä uusia vihreitä teknologioita, menetelmiä ja materiaaleja. Tulevaisuudessa kilpailukykyä määrittelevät mm. green tech, puhtaat energia- ja teknologiaratkaisut, resurssitehokkuus, älykkäät materiaalija palveluratkaisut, biotalous, agritalous sekä ympäristömyönteiset teollisuuden prosessit. Vihreän teknologian

Vahvan tutkimusosaamisen rinnalla seudun asiantuntijuus vakuuttaa: materiaalija kemian prosessitekniikka on saavuttanut Suomen Akatemian huippuyksikköstatuksen kerta toisensa jälkeen (Prosessikemian keskus ’PCC’, 2000–2005 sekä 2006–2011 ja FunMat, Toiminnalliset materiaalit -tutkimusyksikkö 2008–2013). Ammattitaito konkretisoituu uusiutuvan energian tuotannon, materiaalivirtojen resurssitehokkuuden ja toiminnan suljetun kierron kasvavissa yrityskannoissa. Käytännön sovelluksiin kuuluvat mm. sensorit, ohutkalvot, biomateriaalit, lääkeaineluovutusmatriisit sekä bio- ja aurinkoenergiaratkaisut. Kolmesta paikallisesta korkeakoulusta valmistuu alalle parisataa uutta osaajaa vuodessa.

kehittäminen on Turun alueella jo erinomaisella mallilla.

Turun seudulla työskentelee parhaillaan yli 400 materiaalija prosessitekniikan tutkijaa noin 25 tutkimusryhmässä. Tutkimuksessa korostuvat painettu älykkyys, nanopinnoitteet, komposiittimateriaalit ja bioaktiivinen lasi, kemian prosessitek-

Oivaltava kaupunkiympäristö

palveluista, kestävistä ratkaisuista, älykkäistä sovelluksista, mielekkäästä muotoilusta ja rikkaasta kulttuurista. Jotta ympäristö olisi toimiva ja tukisi asukkaiden arkea, pitää palveluiden ja infran sujua helposti ja tehokkaasti. Suurin liiketoimintapotentiaali piilee sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä koulutuksessa. Agendalla on muun muassa julkishallinnon järjestelmien uusiminen avoimuutta, sujuvuutta, joustavuutta ja ennakointia painottaen. Turun Kupittaan alueesta tiedepuistoineen ja sairaaloineen muodostetaan hyvinvoinnin pilottikaupunginosaa, jossa yhdistyvät ajan-

Ympäristö vaikuttaa ihmisten arkeen käytännön tasolla, tekee siitä sujuvaa tai hankalaa, viihtyisää tai epämukavaa. Yhteiskunnalliset haasteet, toimintatapojen muuttuminen sekä digitalisoituminen asettavat kaupungeille vaatimuksia mutta rohkaisevat samalla uusiin, tulevaisuuden ratkaisuihin. Toimivat kaupungit rakentuvat tehokkaista

Uudessa Skanssin kaupunginosassa tulevat yhdistymään tietotekniikan tuomat mahdollisuudet, kestävät energia- ja liikenneratkaisut, uudenlaiset palvelut ja toimiva yhdyskuntarakenne. Kuva: Turun kaupunki / Thomas Hagström.

VR:n entisest채 konepajasta on sukeutunut monipuolinen kulttuurin keskus niin luovien alojen ammattilaisille kuin kulttuurinn채lk채isille kaupunkilaisillekin. Kuva: Logomo Oy.

Kokemuksen ohjaamana kohti uusia tuulia

mukainen terveydenhuolto, omaehtoiseen liikuntaan ja terveelliseen ikääntymiseen kannustaminen sekä uusien ICT-, ravinto- ja elämäntaparatkaisujen testaus. Kaupunkiympäristön kehitystyötä tukevat vahva ICT-osaaminen, kaupunkiorganisaation ja elinTurku haluaa keinoelämän olla edelläkävijä tiivis vuorovaikuoivaltavan tus sekä liiketoikaupunkiympäristön mintaymmärrys. Turku haluaa luomisessa. toimia palveluiden testilaboratoriona Suomessa ja tulevaisuudessa näyttää mallia myös Euroopalle.

Kuten pitkä ja koukeroinen tarina osoittaa, VarsinaisSuomen maaperään on juurtunut monenlaista osaamista, ja seudun historiaa värittävät kirjavat kertomukset erilaisten teollisuuden alojen kehityskuluista. Paljon on tehty ja paljon on tapahtunut. Työskentely- ja tuotantotavat ovat kehittyneet. Tekniikka on edistynyt harppausaskelin keksintö kerrallaan eteenpäin. Elämäntavat ovat kokeneet mullistuksia ja muokanneet arkea. Siinä ohessa valtiorajat ovat siirtyneet, hallitsijat vaihtuneet, kansa käynyt sotaa ja talous kokenut kolhuja ja nousuja. Aikansa kutakin.

Turun seudulla on pitkä kokemus oppimisympäristöistä. Aktiivinen joukko pk-yrityksiä kehittää parhaillaan opetusteknologioiden, virtuaalisten ja innovatiivisten opetusympäristöjen sekä sähköisten opetusmateriaalien ja oppimisratkaisujen tuotteita, palveluita ja liiketoimintamalleja laajamittaisille vientimarkkinoille. Koneiden, laitteiden ja ajoneuvojen käsittelyä varten luoduissa virtuaaliympäristöissä sekä opetuksen pelillistämisessä kysyntä kasvaa ja mahdollisuudet ovat rajattomia. Turku Science Parkin palveluiden rinnalle syntyy lähiaikoina eri alojen kohtauspaikka: sosiaalinen hubi, joka kannustaa avoimeen ajatusten vaihtamiseen ja ideoiden kehittämiseen.

Sinnikkyydellä, joustavuudella ja Sisukkuutta valistuneilla riskeilja osaamista lä sekä johdonmulöytyy alueelta kaisesti ammattitaivaikka muille toon panostamalla jakaa! myrskyistä on selvitty. Vaikka huomista ei voi ennustaa ja maailma muuttuu ennätysvauhtia, Turku ja sitä syleilevä maakunta ovat varustautuneet hyvin. Usko yhteistyöhön, tutkimukseen, kehitystyöhön ja korkeaan laatuun on voimissaan.

Mutta toimivuus ei vielä takaa viihtyvyyttä, sillä mielekäs ympäristö tarjoaa yllätyksiä ja virikkeitä kaikille aisteille. Siksi Turun seudulla myös kulttuurialaan panostetaan tuntuvasti. Logomon 5 000 neliön moninaisissa tiloissa luovat ihmiset ja ideat kohtaavat synnyttääkseen taidetta, tapahtumia sekä kulttuurituotteita ja -palveluja. Kulttuuripuolella myös elokuva-, tapahtuma- ja matkailualalla on runsaasti mahdollisuuksia ja loistavat kasvun edellytykset.

Rohkeutta piisaa ja edelläkävijyys luonnistuu. Siksi seutu haluaa jatkossakin edistää rohkeita uusia ideoita ja käytäntöjä sekä näyttää mallia kehityksen kärjessä. Varmaa on, että hyvinvointia luodaan Turun seudulla tulevaisuudessakin. Millaisia juonenkäänteitä tarinaan kirjoitetaan, se jää nähtäväksi. Kenties sinullakin on niihin osuutesi.