Ultraboyz - Fanzine 2016

FANZINE Ultraboyz Turku ·1/2016 JOAKIM

HÅKANS BENJAMIN KÄLLMAN NASU WALLENIUS

Ultraboyz-fanzine 1/2016 Edessäsi on vuoden 2016 ensimmäinen Ultraboyz-fanzine.

Pyrimme tekemään tälle vuoden mittaan jatkoa aina silloin, kun asiaa ja ideoita riittää.

Ultraboyz-fanzine 1/2016 Tekstit: Ultraboyz/Jarmo Valokuvat: Ultraboyz/Rise, Jarmo s. 5 ja 11.

Ulkoasu & taitto: Ultraboyz/iippa: www.kristiinaerkko.fi

ULTRABOYZ - FC INTER TURKU KANNATTAJAT kannattajatoimintaa vuodesta 1999

2

SPEKULOINTIA TULEVALLE KAUDELLE Joukkueemme on jälleen muuttunut melkoisesti viime kaudesta, mutta tällä kertaa olo on levolisempi kuin vaikkapa viime kauden alla. Olemme saaneet uusia ja uusvanhojakin pelaajia joukkueeseemme ja pelaajien terveystilannekin vaikuttaa varsin hyvältä näin kauden kynnyksellä, pieniä kolhuja joillakin on, mutta ei mitään hälyttävää kuitenkaan. Käydäänpä hieman läpi joukkuettamme ilman mitään sen ihmempää analyysiä. Lukijat vetäkööt omat johtopäätöksensä omien näkemystensä pohjalta, minun on turha lähteä tuputtamaan omia mielipiteitäni tämän enempää.

Maalivahtiosastolla on kaksi kovaa tekijää eli herrat Moisander ja Lehtovaara. Lienee selvää, että jokainen tietää ja tunnustaa heidän osaamisensa tason eli se siitä.

Puolustuksessa meillä on varsin hyvää väkeä, vanhat tutut Arska, Kiiko ja Egzon sekä uusvanhana pelaajana poronpurijalandiasta palannut Obi. Uusina pelaajina alakertaan ovat saapuneet Pape, jonka itsevarmoja otteita olemme jo saaneet ihastella höntsämatseissa sekä uusimpana Malin maajoukkuemies Adama Tamboura. Adaman pelaamista odotan suurella mielenkiinnolla, koska hänen meriittinsä ovat melkoisen kovaa luokkaa näillä leveysasteilla.

Keskikentällä hääräävät Sebu ja Kile sekä Oskari. Oskun viime kausi meni aivan reisille vakavan loukkaantumisen takia, mutta toivottavasti hän pystyy pelaamaan ehjän kauden ja näyttämään osaamistaan. Uusimpana tulijana yhdessä alakerran Adaman kanssa keskikentälle saapui Kyproksen maajoukkuepelaaja Marios Nikolaou. Hän on puolustava keskikenttäpelaaja ja hänenkin otteensa kiinnostavat oikein erityisesti, koska meriittiä löytyy häneltäkin.

Hyökkäyspäähän löytyykin sitten tulivoimaa melkoisesti. Tähän osastoon kuuluvat Solmu, Gnabo, Beni, Pänä, Juho, Alban ja Philip. Pänä ja miksei Solmukin voivat stuntata laitapuolustajinakin, jos tarvetta ilmenee. Gnabo ja Beni ovat jo näyttäneet maalintekotaitoaan ja etenkin nuori herra Källmanin otteet ovat olleet lupauksia herättäviä. Muut heput eivät ole vielä oikein saaneet maalihanoja auki, mutta kauden aikana näinkin varmasti tulee tapahtumaan.

Junioriosastolta löytyy vielä A-juniorieissa pääsääntöisesti pelaavia janttereita vähän joka osa-alueella eli sieltäkin jotkut saavat varmaankin peliaikaa kauden aikana. Etenkin kotipeleissä olisi mukava nähdä, miten kundit pärjäävät selkeästi kovemmassa kyydissä kuin A-junnarien SM-sarjassa.

3

Kaiken kaikkiaan joukkueemme vaikuttaa varsin vahvalta, toivottavasti yhteinen sävel uusien pelaajiemme välille muodostuu nopeasti. Muutkin seurat ovat raportoineet kovistakin vahvistuksita, joten kilpailu on varmasti vähintäänkin yhtä kovaa kuin viime kaudella. Mutta mitäs me muista, koska meillä on Inter!

Päävalmentajaspekulaatiotkin ovat jo alkaneet, koska Jobin soppari alkaa vetämään viimeisiään. Näistä spekulaatioista viis, keskitytään tähän kauteen ja olisihan se aivan mahtavaa, jos tällä kaudella pääsisimme nostelemaan jompaa kumpaa pyttyä. Cupin pytty on kyllä parempi, koska siitä voi juoda olutta sangen helposti - tätäkin on tullut kokeiltua; terveisiä vaan Atsille etelänaapuriin. Oli miten oli, kumpi vain käy tietysti ja molemmatkin saavat tulla, ei siinä mitään. Olisi upeaa päättää kuiva kausi tähän kauteen ja saada samalla Jobille hieno päätös pitkälle rupeamalle Interin peräsimessä.

Uusi keskivertokaksion kokoinen kääntyvä tulostaulukin saadaan tulevalle kaudelle eli nähtävää riittää - kaikki paikalle!

Tämä on meidän kausi! FORZA INTER!!!

4

HÅK ANS

Olet astunut julkisuuteen Interin taustavaikuttajana ensin ÅIFK-yhteistyön julkistuksessa ja myöhemmin Interin Junior Loungen avajaisissa. Tarkoittaako tämä viestikapulan vähittäistä siirtoa isältä pojalle?

Tämä ei suoraan pidä paikkaansa, koska minun tahtotilani on auttaa junioreita. Haluan meidän saavan hyviä junioreita ja että heillä on mahdollisuus kehittyä; fokusoidaan siihen, että Inter olisi kasvattajaseura. Meidän varustamopuolemme on päätukijana ja me laitamme sinne rahaa ja mielestäni välillä pitää katsoa, miten sen rahan käyttää. Kaikenkaikkiaan juniorit ovat mielestäni se tärkein juttu, koska sieltä ne jalkapalloilijat kasvavat. Samoin, kun kaikista junioreistamme ei kuitenkaan tule jalkapalloilijoita, niin pyrimme kasvattamaan heistä seuran toimesta kunnon kansalaisia, jotta he eivät olisi ainakaan mummoja potkimassa. Se on minun fokukseni; en ole niin

5

intohimoinen jalkapalloihminen kuin muut suvussa, mutta kyllähän se on hieno asia kaikenkaikkiaan ja tulen olemaan taustavaikuttajana. En kuitenkaan usko, että tulen aktiivisesti heiluttamaan tahtipuikkoa, koska minun intohimoni on merenkulku.

Sinä pyörität siis perheyrityksen sitä perintöä ja jalkapallo on sitten siinä sivussa ja sitä puolta pyörittävät eri ihmiset?

Kyllä, jalkapallo on siinä sivussa. Sanotaan nyt kuitenkin, että joka tapauksessa, jos aika joskus puheenjohtajasta jättää, niin kyllä me tulemme kuitenkin jatkamaan Interin päätukijana ja suku tulee olemaan vaikuttamassa mukana. Kuka sitten on siellä toimimassa ja johtamassa, on sitten eri asia. Olemme nytkin tehneet uudelleen organisointia ja homma jatkuu edelleen hamaan tulevaisuuteen. Sellaisia huhuja, joita varsinkin tuolta naapurista halutaan esittää, että homma loppuu, kun Kekkonen kuolee, mutta niin ei asia ole.

Onko perheyrityksen ja seuran johtaminen yhteensovitettavissa?

On se yhteensovitettavissa ja oikeastaan se on juuri se tärkein juttu, koska sen kautta seuraan saadaan ammattimaisuutta ja sitä minä olen rakentamassa. Haluan saada organisaation toimimaan ammattimaisemmin, koska seuran toiminta vaatii sitä. Se vaatii kunnon organisaation ja kunnon organisaatiojohtamisen, jolloin kaikilla on tietyt vastuut ja se on vähän uupunut meiltä tähän saakka. Olen itse asiassa jo nimennyt toiminnanjohtajan, joka tulee johtamaan kaupallista toimintaa eli hän seuraa edustusjoukkueen toimintaa, junioripuolen toimintaa, seuraa budjettia ja toteutumaa. Hän tulee meidän puoleltamme ja on Larri Andersson.

Hän on ollut pitkään mukana ja on minua pari-kolme vuotta vanhempi ja hänen kaksi poikaansa pelaavat Interissä. Hän on meillä tällä hetkellä projektipäällikkönä, mutta tulee siirtymään toiminnanjohtajaksi. Hän on tehnyt sitä jo oman toimensa ohella, mutta sanoin hänelle, että nyt pitää laittaa paukkuja lisää, jotta saamme toiminnan järjestäytyneemmäksi ja laadukkaammaksi. Kaiken kaikkiaan meillä pitää olla tietty toimintamalli, jos haluamme haastaa muut oikeat, suuret tekijät.

Mielestäni ainoa oikea suuri tekijä Suomessa on HJK. Larri tulee organisaatiossa valvomaan kaikkea toimintaa. Meillä on niin sanottu matriisiorganisaatio eli ravintolalle, stadionille ja jalkapallolle on omat vastuuhenkilönsä. He esittelevät asiansa Larrille ja hän tekee päätökset ja raportoi sekä minulle että Stefanille. Tehdään toimintaa ammattimaisemmaksi ja saadaan tyhmiä päällekkäisyyksiä pois. Jos toiminta ei ole järjestäytynyttä, niin helposti moni rönsyilee sellaiselle alueelle, mikä tuntuu itsestä parhaimmalta ja ikävät pakolliset asiat jäävät hoitamatta.

Meillä on merenkulkupuolella laatukäsikirja, jossa määritetään eri henkilöiden vastuualueet ja ajamme samaa mallia jalkapallopuolelle. Yhtenä ajatuksena on, että juniorien vanhemmat saavat halutessaan ottaa osaa toimintaan ja työryhmiin ja tätä samaa voisi ajatella myös järjestäytyneiden fanien kanssa tehtäväksi. Jos on 6

kiinnostusta, niin toiminnassa voi olla mukana.

Linnankadun toimisto siirtyy tänne Ruissaloon 1.9.2016. Olemme ostaneet luonto-opastuskeskus Tammenterhon helmikuun ensimmäisenä päivänä tänä vuonna ja Tammenterhon toiminta siirtyy kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen.

Kesän aikana remontoimme kiinteistön ja syyskuun alussa saamme koko porukan tänne samaan pihapiiriin. Tämä on osa toiminnan tehostamista.

Totta, heillä on toiminta hyvin organisoitua ja he ovat tehneet pitkäjänteistä pohdintaa toimintansa suunnasta. Aikoinaan, kun he saivat ensimmäisen kerran eurocup-menestystä rahallisesti, niin he siirsivät suuren osan siitä potista junioritoiminnan kehittämiseen. Kyllähän sekä heillä että meillä on tiedossa, että jos junioreilla ei A-junioritasolla olekaan enää mahdollisuutta edustusjoukkueeseen, koska se on täynnä ostettuja pelaajia, niin sellainen politiikka kääntyy jossakin vaiheessa itseään vastaan. Juniorit eivät halua tulla seuraan, jossa he eivät koskaan pääsekään pelaamaan Veritaksella ja kokemaan täyden katsomon tunnelmaa.

Totta, kyllä tärkein asia on, että kivitaloa kasvatetaan alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alaspäin.

Onko saavutettavissa synergiaetuja näiden kahden markkinoinnissa?

Synergiaetua on vähän vaikea saada, meillähän on suureksi osaksi ulkomaalaisia asiakkaita. Kun jalkapallo on muualla aivan toisessa asemassa kuin Suomessa, niin siinä vaiheessa, kun he saavat kuulla, että meillä on jalkapallojoukkue, niin he ovat kiinnostuneita. Kun heille kertoo, että joukkueemme pelaa korkeimmalla sarjatasolla ja on voittanut Suomen mestaruuden, niin silloin loksahtaa suu auki. Hyötyä siitä toki on, mutta se on vaikeasti mitattavissa. Sillä tavalla voidaan oikeuttaa se iso määrä, mitä vuosien mittaan on käytetty rahaa seuran toimintaan, että se on osa yhtiöittemme yhteiskuntavastuuta. Kasvatamme näistä nuorista kunnon kundeja ja juuri sen takia junioritoimintaan satsaaminen on entistäkin tärkeämpää. Kun rahoittajamme kysyvät, että miksi syydätte rahaa satojatuhansia joka vuosi tällaiseen toimintaan, niin se antaa meille oikeasti sen oikeutuksen kertoa rahoittajillemme syyn. Jotkut muut harjoittavat hyväntekeväisyyttä; tämä on meidän tapamme käyttää rahaa meidän mielestämme tärkeään asiaan. Silloin se menee läpi.

Kasvatamme junioreita, mutta juniorit tarvitsevat myös idoleita. Se tarkoittaa, että meillä pitää olla menestyvä edustusjoukkue. Jos nyt pitää naapureista puhua, niin siinä heillä on kyllä kriisi, kun he pelaavat ykkösdivaria eivätkä liigaa. Toisaalta heillä on pitkät perinteet ja sitä kautta seurauskollisuus ehkä pysyy silti.

Oletko yhtä hyvä neuvottelija sopimusasioissa kuin isäsi?

En nyt oikein tiedä ja vanha jäärähän se on, siitä nyt ei ole kysymystäkään. En tiedä, onko hän niin kova neuvottelija - ehkä pojat ovat vain niin huonoja neu7

vottelijoita. Minä joudun neuvottelemaan ulkomaalaisten kanssa; italialaisten, kreikkalaisten ja saksalaisten ja sellaisten kanssa. Kyllä siinä hyvää kärsivällisyyttä vaaditaan, mutta pärjätty on.

Onko pelipaidan rinnassa aina tulevaisuudessakin nimi Håkans; vai voisiko jokin ulkopuolinen taho halutessaan saada mainoksensa pelipaidan rintamukseen?

No joo, en usko, että siinä olisi estettä. Jos tällä ulkopuolisella taholla olisi jokin järkevä merkitys, niin miksei se voisi olla mahdollista. Se on mielestäni lähinnä kaupallinen kysymys, mutta sitä ei ole tarvinnut ajatellakaan, koska kukaan ei ole tullut rahasäkin kanssa kyselemään.

Kilpailu kovenee kaiken aikaa; onko Interillä jatkossakin halua menestyä paitsi kotimaassa, niin myös eurocupeissa?

On, sanotaanko, että katson tätä niin paljon pragmaattisemmin kuin muut sukulaiset. Kyllähän hekin, etenkin isäukko katsovat tulosta ja kaupallista puolta, vaikka hänellä se on paljon enemmän fiilispohjalta. Minä katson, että asioista voi saada irti vielä enemmän eli mahdollisuus päästä eurocupeihin tarkoittaa pelaajille näkyvyyttä ja heille tulee mahdollisuus päästä jonnekin muualle pelaamaan. On kaiken kaikkiaan tärkeää, että pääsee ulkomaille pelaamaan. Olemme puhuneet seuran sisällä, että olisi tärkeää saada joka vuosi vähintään yksi peli ulkomailla, olkoon se vaikka sitten harjoitus- tai ystävyysottelu. Viime vuonnahan huhut kävivät kiivaina, kun puhuttiin Juventuksen tulosta tänne pelaamaan meitä vastaan.

Saimme sentään pistettyä jäitä kypärään puheenjohtajallemme, kun olimme näyttäneet hänelle nämä rahalliset asiat eli mitä tämä tulisi maksamaan meille.

Siinä kohtaa hänkin hokasi, että jos nyt ei kuitenkaan.

Juventus siis ilmoitti, että voisimme tulla, mutta se maksaa teille näin ja näin paljon.

Kyllä kyllä, näinhän kaikki nämä matsit toimivat. Helsingissäkin on käynyt Barca pelaamassa ja se on hyvin kallista puuhaa.

Nämä seurat siis arvottavat oman brandinsa niin kovaksi, että se myös hinnoitellaan kovaksi.

Joo, näin se on. Sillähän he tekevät businesta. Parhaitenhan pelaajamme saavat näkyvyyttä, kun pelaavat paremmin ja pääsevät suuremmille areenoille näyttämään osaamistaan.

Menestyminen tarkoittaa väistämättä myös satsauksia; onko yhteistyökumppanien määrän ja laadun kasvattaminen mahdollista tällä talousalueella ja nykyisessä taloustilanteessa?

Melkeinpä voi sanoa yksiselitteisesti ei. Se on hirveän hankalaa, koska ensim8

mäiseksi ryhdytään säästämään ylimääräisistä menoista; niistä, jotka eivät ole pakollisia. Tämähän on se ongelma oikeastaan kaikilla urheiluseuroilla. Meidän muut tukijamme ovat hyvin tärkeitä, mutta eivät he kokonaisuuteen juurikaan vaikuta. Täällähän on kaksi seuraa jakamassa samaa pottia ja päättävissä portaissa on ihmisiä joiden sydän sykkii vain toiselle seuralle. Kyllähän kaupunki on jaettu kahteen osaan ja on se toisaalta hyväkin asia. Vastakkainasettelu on se tärkein asia, mitä jalkapallossa voi olla, niin kauan kun se säilyy järkevissä muodoissa.

Sehän tuo suolan koko asiaan.

Pitäisikö yrittää hankkia monikansallisia yhtiöitä yhteistyökumppaneiksi?

Ei tuo nyt mikään ihan hullu idea loppujen lopuksi ole. Yleensä asia toimii niin, että he haluavat jonkinlaista kytköstä omaan tuotteeseensa; mitä he yhteistyöstä saisivat. On vaikea sanoa, mikä yhtiö tällainen voisi olla. Näkyvyyden pitäisi olla niin suuri, että se kiinnostaisi ulkomaisia yhtiöitä. Suomessa on juuri se ongelma, että meitä on niin mahdottoman vähän ja kuluttajapiiri on niin pieni. Vaikka vähittäiskauppa Suomessa olisi kiinnostunut, niin mitä tuotetta he haluaisivat saada esille. Panimoyhteistyö voisi olla mahdollista, mutta tässä kohtaa alkoholilaki on hieman hölmö.

Mitä mieltä olet sarjajärjestelmästä; kierrosten lukumäärästä ja seurojen lukumäärästä?

Sanotaanko, että olen katsonut enemmän katsojaperspektiivistä, mihin saakka pelataan ja miten pelataan. Se on vähän ristiriitainen juttu; en haluaisi, että pelataan niin mahdottoman myöhään syksyllä ja aloitetaan niin mahdottoman aikaisin keväällä. Mielestäni jalkapalloa ei pitäisi pelata lätkäkauden aikana ja päinvastoin. Silloin ei tulisi niin paljon ristiriitaa, mutta kausi typistyisi ja sitten valmentajat alkaisivat valittaa, että pelaajat eivät pysy ehjinä, koska on liikaa matseja.

Se on varmaan melkoinen ikuisuuskysymys.

Mitä tavoitteita Sinulla on tulevalle kaudelle?

Toivon tietysti, että pojat voittavat kultaa. Se on lähtökohta, mutta sanotaan, että mitali ja europaikat.

Ainakin omasta mielestäni joukkueessamme ovat palaset niin hyvin kohdillaan, että mahdollisuuksia pitäisi olla mihin vain. Vielä kun saisimme joukkueeseen henkisen johtajan, mutta se taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.

Joo, se on valmentajien haaste. Katsotaan, miten Job tämän vuoden vielä hoitaa.

Onhan hän kokonaisuutta katsoen tehnyt ihan hyvää tulosta. Voi olla, että hän on ollut vähän liian kauan; mutta valmentajien vaihtaminen on niin henkimaailman hommia. Kyllä johtajuus on se tärkein asia joka tasolla, että saa motivoitua kundit parhaaseensa.

9

Oletko harrastanut urheilua nuoruusvuosinasi?

En ole, olen pelannut vain höntsäpalloa. Lähdin merille niin aikaisin, olin 15 16-vuotias, kun lähdin seilaamaan.

Kuka on mielestäsi maailman paras pelaaja tällä hetkellä?

Se on joku argentiinalainen tai Madeiran saarelta kotoisin oleva. He ovat mielestäni parhaat; tosin pidän Barcelonan pelityylistä enemmän, mutta on sekin vähän tylsää, kun he aina voittavat. Olimme syyslomalla Barcelonassa katsomassa, kun Eibar oli vastassa. Sarjan häntäpään Eibar teki ensimmäisen maalin ja oli aika mielenkiintoista, kun koko stadion hiljeni täysin.

Entä kaikkien aikojen paras pelaaja?

Niin monta hyvää pelaajaa on ollut, nyt pitää oikein miettiä. Tämä on hankalaa, koska heti alkaa miettimään, mitä julkisuudessa on sanottu jostakin pelaajasta.

Onko se Pelé tai Maradona, mutta en muista edes nähneeni yhtään Pelén peliä.

Sanotaan Lev Jashin - musta hämähäkki. Hänessä oli karismaa ja taitoa.

Mikä on lempiruokasi ja ruokajuomasi?

Lempiruokaa on kaikki, mitä voi syödä paitsi kesäkeitto. Kuten päältä näkee, niin ruoka maistuu. Juon oikein mielelläni punaviiniä. Juuri muuta en juokaan veden ja satunnaisen oluen lisäksi.

Mikä on paras koskaan näkemäsi elokuva?

Olen katsonut niin vähän viime vuosina elokuvia, mutta hiljattain katsoin Stieg Larssonin trilogioita. Ruotsalaiset osaavat sen alan hyvin, joku Män som hatar kvinnor on todella hyvä. Katsoessani sitä ensimmäistä kertaa, olin kaatanut itselleni lasillisen punaviiniä enkä muistanut koskeakaan siihen elokuvan aikana, se oli niin jännittävä ja mukaansatempaava.

Mikä on mielimusiikkiasi?

Kuuntelen ihan kaikkea, en ole nuorenakaan ollut rajoittunut tässä asiassa. Kuuntelen radiota käytännössä aina.

Miten rantoudut rankan työviikon jälkeen?

Asumme Kakskerrassa eli varmaankin veneilemällä tai ulkoilemalla luonnossa.

Mitä terveisiä Sinulla olisi niille ihmisille, joilla on sinimusta sydän?

Jaksakaa kannustaa silloinkin, kun menee heikosti.

10

KÄLLMAN

Miten urheilu-urasi alkoi?

Menin ensin ihan pienenä isäni mukana hänen käsipalloharjoituksiinsa ja heittelin käsipalloa sen aikaa, kun isäni harjoitukset kestivät. Tykkäsin pelata isäni kanssa ja siitä se innostus lähti.

Aloitin pelaamalla käsipalloa ja jalkapalloa, mutta jalkapallo tuntui mukavammalta ja aloitin peliurani EIF:n junioreissa.

Ylä-asteella menin Hongan akatemiaan kolmen vuoden ajaksi ja palasin sieltä EIF:n riveihin edustusjoukkueeseen kahden vuoden ajaksi. Nyt olen sitten Interissä.

Miten tuo Hongan akatemiakeikka tuli mukaan kuvaan?

Hongalta oli porukkaa katsomassa, kun pelasin EIF97-junioreissa. Tein varmaankin vaikutuksen, koska pelin jälkeen he soittivat isälleni ja menin ensin vain harjoituksiin näyttämään osaamistani. Seuraavaksi sainkin sitten paikan joukkueesta.

11

Miten perheesi on vaikuttanut urheilu-uraasi?

Kyllä perhe on vaikuttanut urheilun aloittamiseen paljon, vaikka nykyään ainoastaan yksi kolmesta sisarestani urheilee. Äiti ei ole ollut urheilullinen, mutta muut kyllä.

Oletko saanut heiltä hyviä vinkkejä ammattilaisuuteen liittyen?

Isäni on kertonut paljon asioita, koska hän tietää, mitä on olla huipputasolla ja mitä se vaatii. Hänen lajinsa oli tietysti käsipallo, mutta kesäisin hän pelasi aina jalkapalloa kakkosdivarissa. Hän tietää jalkapallostakin paljon, mutta ammattilaisuudesta vielä enemmän.

Miten löysit tiesi Interiin?

Agenttini Teemu Turunen kertoi minulle, että hänellä on hyvät yhteydet Interiin.

Sitä kautta pääsin tänne harjoituksiin ja katsomaan, miltä Veikkausliigataso näyttää ja tuntuu. Siinä vaiheessa vielä en ollut lainkaan varma, jatkanko ykkösessä EIF:n riveissä vai enkö.

Inter halusi minut tänne ja tämä tuntui oikealta ratkaisulta. Sain myös paljon hyviä vinkkejä, mitä minun pitäisi tehdä kehittyäkseni edelleen.

Mikä on ollut suurin haaste eli kehitysporras urallasi tähän mennessä?

EIF:n aikuisten joukkueeseen meneminen, koska hyppäys junioreista aikuisten peliin ja joukkueeseen on iso.

Oletko kotiutunut hyvin Interin organisaatioon?

No todellakin, minä tykkään todella paljon siitä, miten ammattimaista ja organisoitua kaikki on täällä. Tähän mennessä olen tykännyt ihan kaikesta ja kaikki on mennyt hyvin. Uskon, että tämä oli minulta oikea valinta.

Millaisia eroja Veikkausliigaseuran ja ykkösessä pelaavan seuran välillä on kentällä ja kentän ulkopuolella?

Ero on ihan selvä toiminnan joka tasolla ja siksi onkin mielestäni hyvä vaihtaa ylöspäin koko ajan ja etsiä uusia haasteita ja kehittyä. Minulle ei ole sanottu, miten tulisi olla ja käyttäytyä, mutta kyllä ammattilaisuus huokuu muista pelaajista ja siitä pitää ottaa oppia.

Kaupungilla minua ei vielä kukaan tunne, mutta jalkapallo on Turussa tietysti paljon suurempi asia kuin Tammisaaressa ja tämä asia varmasti muuttuu vielä.

Onko Interin valmennuksessa suuria eroja EIF:n valmennukseen nähden?

EIF vaihtoi juuri valmentajaa, Stefan Strömborg meni sinne valmentajaksi. Kun ajattelen viime kautta, niin ei siinä nyt niin suurta eroa ole. Tässäkin; kaikki on täällä paljon organisoidumpaa, miten tehdään ja ohjeita ja neuvoja tulee paljon enemmän. Vaatimustaso on tietysti kovempi.

12

Onko tullut yllätyksiä tähän mennessä?

Ei oikeastaan. Olisi voinut tulla, mutta ei ainakaan vielä.

Oliko ammattilaissopimuksen saaminen erään unelman täyttymys?

On se, vaikka käynkin vielä koulua. Haluan käydä lukion loppuun saakka siltä varalta, jos jotakin sattuu kentällä. Minulla on vielä aamupäivät koulua ja on läksyt ja kokeet ja muuta, mutta on hyvä, että elämässä on jotakin muutakin.

Sitten, kun koulu aikanaan loppuu, niin siirryn ammattilaiseksi ja unelmani toteutuu.

Mitä muita unelmia Sinulla on peliuran suhteen?

Unelmani on pelata jossakin huipputason liigassa Saksassa tai Englannissa - tämä on siis unelmani, en tiedä, toteutuuko se koskaan, mutta unelmani on pelata jossakin suuressa liigassa. Tietysti pitää katsoa realistisesti, mihin on mahdollisuuksia, mutta kyllä unelmiakin pitää olla.

Mikä oma roolisi joukkueessa on?

Ihan suoranaista, selkeää roolia minulle ei ole annettu, mutta olen saanut paljon ohjeita ja neuvoja, miten minun tulisi pelata. Tiedän kyllä että olen aika vahva pelaaja ja pystyn pitämään palloa. Minun ei ole pakko mennä alas hakemaan palloa ja tiedän, mitä pystyn tekemään ja mitä minun on pakko tehdä joukkueen eteen. Sillä tavalla tiedän, mitä minun kuuluu kentällä tehdä.

Tuntuuko, että olet jo löytänyt pelillisen yhteyden jonkun toisen pelaajamme kanssa?

Tuo on vielä aika vaikea kysymys, mutta tykkään kyllä pelata Mannströmin kanssa.

Sebu on todella hyvä pelaaja ja tunnen, että ajattelen kentällä samalla tavalla kuin hän. Hänen kanssaan on kiva pelata, koska tiedän, että kun liikun jonnekin kentällä, niin Sebu näkee sen aina. Guy Gnabouyou on myös todella hyvä haastamaan ja menemään ohi pelaajista.

Totta, mutta joskus ehkä vähän liikaakin.

No joo, mutta hän on todella luova ja yllätyksellinen pelaaja.

Jos oikein hyvin käy, niin ehkä Sinusta ja Sebusta tulee samanlainen tutkapari kuin vaikkapa Vahid Hambosta ja Mika Ojalasta.

Joo, toivottavasti näin käy.

Miltä Veikkausliigan tempo tuntuu verrattaessa ykköseen?

Tämä olikin tosiaan tavallaan yllätys, vaikka osasinkin odottaa sitä. Kun pelasin sen ensimmäisen pelin PK-35:ä vastaan, niin silloin oivalsin, että pallo liikkuu paljon nopeammin. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi ollut tarpeeksi hyvä, vaan muutos 13

ykkösen tempoon oli niin selvä. Vielä, kun aiemmin oli ollut vain joukkueharjoituksia, niin oikean pelin tempoon tottuminen kesti hetken aikaa. Nyt olen jo ihan sisällä Veikkausliigan tempossa.

Entä vastustajan pelaajat?

Ne ovat paljon kovempia kuin ykkösessä ainakin mitä tulee tilanteisiin menemisessä. Mitään ei odotella, vaan tilanteisiin tullaan heti ja koko ajan täysillä. Taso on taas pykälää kovempi kaikessa tekemisessä. Syötöt ovat nopeampia ja pallon kanssa on vain vähän aikaa. Kunhan vielä kehityn hieman, niin minulla ei ole mitään hätää.

Oletko huomannut, että vastustajan sinua vanhemmat pelaajat yrittävät lannistaa nuorta pelaajaa kovilla fyysisillä otteilla?

Joo, kyllä olen huomannut, että tätä yritetään. Kyllä ne myös tykkäävät siitä, että annan vähän myös takaisin samaa lääkettä.

Entä sanallista psyykkaamista?

En ole vielä kuullut mitään ainakaan Liigacupissa ja harjoituspeleissä. Höntsäpelit ovat kuitenkin vain höntsäpelejä. Odotankin mielenkiinnolla, mitä tulee, kun Veikkausliiga alkaa.

Jönköpings Södraa vastaan minulle tuli kyllä ruåtsiksi vähän kuittia puolustajilta ja tämä oli minulle uusi kokemus.

Mitä henkilökohtaisia tavoitteita Sinulla on tulevalle kaudelle?

Tämä on vaikea kysymys, koska kaikki on vielä niin uutta. Peliaika on se suurin tavoite, mitä haluan päästäkseni kehittymään ja kyllä ne maalit sieltä tulevat, kun vain saan peliaikaa riittävästi. Tähän mennessä olen saanut kivasti peliaikaa ja haluankin päästä pelaamaan mahdollisimman paljon koko ajan.

Oletko kotiutunut hyvin Turkuun?

No en vielä, olen ollut täällä vasta niin vähän aikaa. Tiedän tietysti, missä kouluni on ja lähin kauppa ja niin edelleen, mutta siinä se sitten suunnilleen vielä onkin.

Kuka pelaaja on ollut esikuvasi?

Tällä hetkellä esikuvani on Romelo Lukaku. Hän on todella hyvä pelaaja ja pidän hänestä aivan tolkuttomasti. Tämä johtuu varmasti siitä, että olen hyvin samanlainen pelaaja kuin hänkin. Everton on lempijoukkueeni Premier Leaguessa. Tietysti Cristiano Ronaldo ja Lionel Messi ovat aivan upeita pelaajia.

Kuka on kokemuksesi mukaan joukkueen hauskin pelaaja?

Kyllä sen on pakko olla Pänä tai Kiiko. Heti, kun teen jotakin, niin Pänältä tulee palautetta.

14

Kuka on mielestäsi maailman paras pelaaja tällä hetkellä?

Kyllä on pakko sanoa Lionel Messi, hän on omassa luokassaan. Parin vuoden päästä uskon, että Neymar tulee olemaan maailman paras.

Mikä on tähänastisen urasi paras saavutus?

Nyt on sanottava, että ihan viime vuoden alussa, kun olin U17-maajoukkueen mukana Valko-Venäjällä ja tein hatun Liettuaa vastaan. Se oli kyllä kova juttu.

Mikä on lempiruokasi ja ruokajuomasi?

Lempiruoka on spagetti bolognese ja maito on hyvää.

Mikä on paras koskaan näkemäsi elokuva?

Tuo on niin paha; nyt on pakko sanoa The Shawshank Redemption. Se on niin hyvä.

Mikä on mielimusiikkiasi?

Kuuntelen modernia poppia ihan laidasta laitaan.

Mikä on lempinimesi?

Se on Beni.

Mitä terveisiä Sinulla olisi niille ihmisille, joilla on sinimusta sydän?

Tulkaa katsomaan, kun teen heti ensimmäisessä pelissä maalin Lahtea vastaan.

15

KOLUMNI / TERO T.

SUOMEN CUPISTA JA MUUSTA Suomen cupin 4. kierroksen ottelu FC Ålandia vastaan pelattiin 12. päivä maaliskuuta, voitto INTERille 1-4.

Kahtena edellisenä vuonna INTER on pelannut Suomen cupin finaalissa ja molemmilla kerroilla lopputulos on ollut pettymys. Tosin sitä ei Helsingissä 2014 uskaltanut näyttää, kun aseistautuneet kommandopoliisit tulivat meidän ja pelin ratkaisun väliin, ihan vaan huvikseen. Onneksi muisti kuitenkin toimii vielä sen verran, ettei fiilis 2009 cup-mestaruusjuhlista ole aivan unohtunut.

Joka vuosi cupin otteluiden alkaessa valmentaja Dragsma muistuttaa Suomen cupin tärkeydestä lyhimpänä reittinä Euro-peleihin.

Näin se tietysti onkin, kunhan voittaa sen viimeisenkin pelin.

Kakkoseen viime syksynä nousseella FC Ålannilla ei ollut realistisia mahdollisuuksia voittaa tänäkin vuonna Veikkausliigan kärkikastiin (toivottavasti) kuuluvaa INTERiä. Se ei silti vie ottelun tärkeyttä eikä muuta voiton arvoa, oikeastaan päinvastoin. Suomessa tasoerot eri sarjatasojen välillä ovat kuitenkin sitä luokkaa, että INTER olisi huonollakin pelillä varmasti raapinut sen minimin eli jatkopaikan, mutta minkälaisen signaalin se olisi antanut kannattajille, pelaajille, vastustajalle tai satunnaiselle katsojalle, joka voisi kiinnostua suomi-futiksesta. Kauteen valmistautuvan ja menestystä hakevan joukkueen yksi edellytys on, että jokainen peli vedetään kunnolla, eikä yhtäkään vastustajaa aliarvioida.

Tuo suhtautuminen vastustajaan onkin mielestäni muutamien edellisten kausien aikana ollut välillä hieman arveluttavaa, kun ensin laitetaan sarjajohtaja untenmaille suvereenilla voitolla ja seuraavassa pelissä tuskaillaan maaliton tasuri häntäpään joukkuetta vastaan.

Oma mielipiteeni asiaan on, ettei suhtautuminen vastustajaan ole

16

ollut asiallinen. Peliin ei vain voi lähteä rinta kaarella lauleskellen, vaan jokainen ottelu on aina se tärkein. Viime vuonna Veikkausliigan mestaruus voitettiin niin olemattomilla piste-eroilla, ettei yhteenkään huonon asenteen vuoksi menetettyyn pisteeseen pitkän kauden aikana ole varaa. Ja takaisin tuohon cupin 4. kierroksen peliin, positiivista oli Solmun ja Juhon onnistuminen maalinteossa mutta erityisesti joukkueen motivoitunut peli-ilme.

Suomen cupilla on siis muutakin annettavaa kuin lyhyt tie Eurooppaan.

Kun Veikkausliiga joukkue matkustaa pelaamaan vieraspeliä jonnekin pienelle kyläkentälle kakkos-kolmos tason jengiä vastaan, se on jalkapallon voittojuhlaa. Joukkue jolla normi pelissä on ehkä muutama kymmentä katsojaa, saa vastaansa joukkueen jonka mukana tulee helposti saman verran Kannattajia. Samalla pelistä kiinnostuu myös joukko tuulareita, jotka lähtevät kentän reunalle niin johan on tunnelma kyläkentällä huipussaan ja jalkapallo voittaa.

SiniMustin silmälasein maailmaa katsellessa odotan jälleen menestystä joukkueeltani sekä Suomen cupissa, että Veikkausliigassa. Ennen kauden alkua on INTERillä jäljellä vielä kaksi harjoitusottelua länsinaapurissa Ruotsissa. Näistä voisi alkaa muodostamaan jatkumoa myös tuleville vuosille. Erityisesti AIK-peliin ovat kannattajat lähdössä jonkinmoisella porukalla, valitettavasti joudun jäämään rannalle tällä kertaa.

FORZA INTER!!!

Päät pystyssä voittajina kauteen....

Tero T. 13.3.2016 Turuus

17

18

Hyvin monella joukkueen taustalla toimivista henkilöistä on omaa urheilutaustaa; entä Sinulla?

Ei, minulla ei ole ollut mitään tekemistä jalkapallon kanssa nuorena. Minua kiinnostivat kaikenlaiset pärisevät vehkeet eli moottoriurheilu oli lähinnä sydäntäni ja kouluaikoinani olen ollut kohtalaisen hyvä voimistelija. En tosin ole kilpaillut missään seurassa ja olen tietysti pelannut jalkapalloakin poikasakeissa. Parkin kentällä hakattiin lentopalloa yökaudet.

Kouluaikana oli joitakin voimistelukilpailuja nimenomaan koulutasolla. Urheilu jäi samalla kuin koulukin jäi.

WALLENIUS

NASU (ARTO)

Et siis kuulunut mihinkään seuraan?

Tarkoituksenani oli aloittaa jalkapallourani vuonna 1957 niin sanotulla sirkuskentällä joukkueessa nimeltä Pallosepot. Luok19

kakaverinani oli Seppo Eräpuro ja hän pelasi aikoinaan viimeisessä jarruraitojen mestarijoukkueessa. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin sadesäällä ja sain pallon suoraan päin pläsiä ja jalkapallourani päättyi siihen.

Ymmärrän hyvin, koska sen ajan pallot olivat märkinä todella painavia.

Joo, jalkapallourani päättyi virallisesti siihen hetkeen.

Tuntuu, että olet ollut Interin mukana aina; miten löysit tiesi Interiin?

Olen ollut vasta 23 vuotta mukana ja 24. vuosi on lähdossä eli Inter ehti olemaan 2 vuotta ilman minua. Tulin mukaan siinä vaiheessa, kun Inter osti TuTon paikan kakkosdivisioonassa vuoden 1992 syksyllä.

Olet ilmeisesti kotiutunut hyvin Interin organisaatioon, vai kuinka?

No miten sen nyt ottaa.

Ainakin näin kannattajan näkökulmasta Nasu kuuluu kalustoon siinä kuin pallot ja maalitolpat.

Näinhän sitä huoltajaa pidetään lähinnä sellaisena, että hän kuuluu sinne, mutta viimeinen valmentaja, joka on antanut arvoa huoltajalle, oli Lunkka Lunden.

Hän vielä arvosti huoltajaa, mutta sen jälkeen tosiaan lähinnä kuulun kalustoon.

Pitkään aikaan kukaan ei ole tullut sanomaan, että hyvin olet työsi hoitanut. Sitä ei ainakaan tarvitse valmentajilta odotella.

Tämä kuulostaa yllättävältä; ainakin itse olen aina kuvitellut Interin olevan kuin yhtä suurta perhettä, mutta näin ei taidakaan olla?

Kyllä sitä välillä tuntee itsensä ulkopuoliseksi, asioita unohdetaan välillä kertoa, kuten uusien pelaajien tuleminen tai harjoitusaikojen muuttuminen. Pieniä ongelmia on, mutta kyllä nekin siellä seassa menevät. Pelaajien kanssa olen aina tullut toimeen. Ainoa ongelma on se, että meillä on ollut komentokielenä englanti jo toistakymmentä vuotta ja minä olen ainoa, joka ei osaa englantia. Huumorilla tästäkin on kyllä selvitty.

Aiotko jäädä?

Minun piti viime syksynä lopettaa, kun 40 vuotta tuli täyteen huoltajana. Ajattelin, että yhden ihmisen kohdalla kaikki on jo annettu, mutta annoin itselleni kuitenkin vielä 2 vuotta jatkoaikaa. Katsotaan, miten käy. Jos terveyttä riittää, niin mikä ettei.

Tämä on jo vähän tällainen elämäntapa.

Niin, poiskaan ei osaa enää olla näin pitkän ajan jälkeen.

Niin, vaikka kyllähän tämä vähän töitä häiritsee eli omia töitä ei ole enää voinut tehdä täysipainoisesti, kun Inter siirtyi täysammattilaisuuteen 2000-luvun alussa.

Minähän olen yrittäjä, olen ollut 27 vuotta yrittäjänä ja eihän tämä olisi onnistu20

nutkaan, jos olisin ollut jollakulla töissä. Harjoitukset ovat arkena päiväsaikaan ja yrittäjänä olen pystynyt antamaan itselleni vähän joustoa työajoissa.

Ymmärrän hyvin, koska itsellänikin työnteko haittaa kannattamista välillä aivan liian paljon.

Joo, enää ei ole sellaisia työnantajia, jotka antaisivat pari tuntia vapaata keskellä päivää. Joskus sellaisiakin oli, mutta ei enää nykyään.

Ajat ovat muuttuneet niin paljon ja kaikki on muuttunut entistäkin tiukemmaksi.

Totta, sen näkee siitäkin, että kaikki joukkueen parissa toimivat ovat ammattilaisia.

Muuten ei kertakaikkiaan pysty olemaan mukana.

Ei pysty, toiminta on sellaista.

Mitä aiot tehdä, jos joskus toteutat monivuotisen uhkauksesi hommien jättämisestä nöösipojille?

Nasulla on rästissä niin paljon kotihommia, että ne eivät heti lopu. Asun metsän keskellä Mynämäessä enkä ole oikein koskaan kotona; suunnitelmia on pää täynnä, mutta koti jää vähän retuperälle. Omakotitalossa riittää aina hommia ja päässä pyörii ajatuksia. Aika ei tule pitkäksi, se on takuuvarma asia. Omaan ammattiin liittyviä asioita on myös paljon; jäähdytys- ja lämpöpumput ovat olleet lähellä sydäntäni ja niihin liittyviä mietintöjä on pää täynnä.

Kätesi tulevat siis olemaan täynnä jatkossakin.

Joo, en minä sen takia tässä ole, ettei minulla muutakaan tekemistä olisi.

Ei siis pidä tuudittautua siihen, että Nasu on tässä, koska hänellä ei ole muutakaan, vaan tilanne saattaa muuttua nopeastikin tarvittaessa.

Käytännössä minulla on sellainen tilanne, että voin lähteä tästä kuukauden sisällä, jos tarve vaatii. Mitään sen pitempää sitoumusta minulla ei ole.

Onko täysin sattumaa, että Sinulla ja edarin valmentaja Jamilla on sama sukunimi?

Väittävät häntä minun pojakseni, vaikka olenkin joskus kritisoinut, että hän on vähän liikaa postimiehen näköinen. Olin niihin aikoihin paljon reissuhommissa, mutta kyllä hän virallisesti minun poikani on. Minä tosin kirjoitan sukunimeni tuplaweellä, mutta Jami kirjoittaa sen tavallaisella veellä. Vanhempani olivat virallisissa papereissa yksinkertaisella veellä, mutta käyttivät muutoin tuplaweetä.

Asuessamme Lemussa muutin nimeni virallisesti alkamaan tuplaweellä, mutta jostakin syystä lapsille jäi yksinkertainen vee. Kyllä hän minun poikani on, vaikka onkin fiksumpi kuin minä. Sattumaa asia ei siis ole.

21

Muistatko vuosien varrelta erityisiä pelaajia, jotka ovat omalla toiminnallaan jättäneet jälkensä?

Pelaajia on mennyt niin paljon vuosien mittaan, mutta ihan alkuvuosilta nousee mieleen brasilialainen Marcelo Nunes. Hän oli heti alusta lähtien varsin värikäs, iloinen ja ihmisten kanssa hyvin toimeen tuleva. Sitten meillä oli toppari, jota pidän Interin historian parhaana pelaajana eli Raul Peralta. Hän pelasi meillä yhden kauden ja hän oli kentällä täysin kylmän rauhallinen pelaaja, hänellä ei ollut koskaan kiire ja syötöt menivät aina perille. Hän oli pelannut niin korkealla tasolla; Maradonankin kanssa samassa joukkueessa ja kapteeninakin. Hänestä oikein huokui ammattilaisuus ja hän oli fiksu kaveri kaikin puolin.

Täysiverinen ammattilainen siis kentällä ja kentän ulkopuolella.

Joo, hän oli herrasmies. Ainoa ongelma oli, että hänen vaimonsa ei sopeutunut tänne ja hän oli seurassa vain yhden kauden. Sitten oli tämä Ranskasta tullut Marcel Mahouve. Hän oli todellinen pelimies, mutta hänen egonsa oli niin suuri, että ei meinannut ovista mahtua sisälle. Hän on ainoa pelaaja, jonka kanssa minulla on mennyt sukset ristiin. Hän oli niin suuri tähti, että hän loukkaantui, kun pistin hänet noukkimaan roskia lattialta. Hän pudotti roskat lattialle, vaikka roskis oli puolen metrin päässä. Koska puhun sujuvaa ranskaa, niin komensin hänet pistämään roskat roskikseen. Kerran kävimme Valkeakoskella pelaamassa ja tappion jälkeen mieli oli matalalla ja hän teki taas saman tempun ja minä komensin taas hänet siivoamaan roskansa. Marcel otti pulttia oikein tosissaan. Valmentajana oli silloin Jan Stahre ja hän sanoi Marcelille, että sinä teet, niin kuin Nasu käskee. Silloin nousi sauhu päästä ja hän soitteli viikkoja tämän jälkeen Janille ja valitti, että hänet pistettiin poimimaan roskia lattialta! Marcel halusi olla kapteenina ja minulla on sellainen tapa, että minä pistän kapteenille nauhan käsivarteen ja annan selkään onnen taputuksen. Hänelle minä pistin nauhan naulakkoon ja hän otti sen siitä. Emme olleet oikein missään kanssakäymisissä, mutta hän pelasi myöhemmin Skotlannissa ja hän lähetteli sieltä postikortteja. Kortteja tuli aina kaksi, toinen joukkueelle ja toinen suoraan minulle.

Sinäkin siis jätit jälkesi häneen.

Joo, kyllä hän tällä tavalla myönsi minun olleen oikeassa. Sanon aina kaikille, että aina ei voi olla hyvä, mutta fiksu voi olla aina. Jätän pukukopin aina täysin puhtaaseen kuntoon, teipinpalaakaan ei jää minnekään. Täällä Veritaksella näkee melkoisia kaatopaikkoja, kun vierasjoukkueet lähtevät, Mielestäni joukkueen huoltajan tehtävä on opettaa pelaajat käyttämään roskiksia. Se on periaatteellinen juttu.

Jokaisen velvollisuus on hoitaa oma osuutensa siisteydestä.

Ja sitten näillä mustilla kundeilla on niin hyvää musiikkia ja silloin en pysty pitämään jalkojani kurissa ja steppaan menemään pitkin käytäviä ja heillä on hauskaa.

Selitän heille, että minulla on black soul. Huumorin kanssa pärjää aina.

22

Onko joku pelaaja ollut pukukopin henkinen valtias ja millä tavalla?

Alkuvuosien jälkeen meiltä on puuttunut tällainen pelaaja. Alussa meillä oli Steven Pollack, mutta sen jälkeen oli valtava väli ja joukkue tarvitsee tällaista pelaajaa. Seuraava hengenluoja oli Jos Hooiveld ja hän oli sellainen persoona, että hän otti joukkueen haltuunsa ja hän toimi pelaajana hyvänä esimerkkinä. Hän oli kentän ulkopuolella erittäin reilu kaveri. Joukkuehenki oli silloin paras koskaan ja mestaruuskin tuli, Jos onnistui tiivistämään joukkueen ja siitä tuli henkisesti vahva. Alkuvuosina pelissä oli mukana iloa, ammattilaisuuden myötä se on vähän jäänyt ja muuttunut työksi. Alkuvuosina oli brasseja mukana ja he menivät kentälle pitämään hauskaa. Myöhemmin on ollut pelaajia, jotka ovat yrittäneet luoda henkeä, mutta eivät ole pystyneet näyttämään esimerkkiä kentällä. Pelkkä puhe ei yksin riitä, pitää olla myös tekoja.

Josin jälkeen joukkueella ei ole ollut vahvaa johtajaa ja joukkue tarvitsee johtajan. Se on myös raskas rooli ja pelaajalla pitää olla sellainen luonne, että hän soveltuu johtajaksi ihan luonnostaan. Suomalaisella vain täytyy olla joku, joka sanoo sen viimeisen sanan. Pitää olla myös rehellinen eli tehdä itsekin se, mitä muilta vaatii. Muuten homma ei toimi.

Entäpä keppostelija?

No Mankkuhan sellainen tietysti oli ja tänä päivänä Solmulla on vähän samanlaisia oireita. Guy tekee myös joskus pieniä jekkuja minulle, vesipullon korkki auki ja sitä rataa. Pientä hauskaa pitää ollakin, jottei kaikki ole liian vakavaa.

Pahin suupaltti?

Masse oli kyllä niitä pahimpia ja hänen juttunsa olivat vielä henkisesti raskaita.

Kauhulla odotin, että onko hän yhtään muuttunut kierroksensa aikana eikä ollut.

Hänen äänensä kaikui bussin perältä eivätkä aihepiirit olleet aina oikein kivaa kuultavaa.

Kyllä Mankultakin tekstiä tuli, mutta siinä oli vähän enemmän järkeä mukana.

Kuka on ottanut huoltajan parhaiten huomioon?

Sellaiset pelaajat, joilla oli meriittiä takanaan jo vähän enemmän - esimerkiksi Petäjän Erkka, Hän oli aina kysymässä: Nasu, tarvitsetko apua. Jotkut joukkueen mukana olevat juniorit yrittävät laistaa vähän kaikesta tai ainakin kantaa sen keveimmän kantamuksen. Tästä on joskus joutunut antamaan palautetta ja pudottamaan nöösipojat takaisin maan pinnalle. Naama on ollut mutrulla, mutta turha lähteä leveilemään ilman näyttöjä. Pitää olla perspektiiviä asioihin. Valmentajan tulisi puuttua tällaiseen ja korostaa ammattilaisuuden tarkoittavan paljon muutakin kuin vain kentällä tapahtuvia asioita. Miten tällainen kaveri, joka yrittää mennä yli siitä, missä aita on matalin, voi kuvitella pärjäävänsä ammattilaisena edes Suomessa - saati sitten muualla.

23

Kun ajatellaan, että korvantauksesi ovat jo kohtuullisen kuivat, niin mikä oma roolisi joukkueessa on?

Olen jo sen verran vanha, että olen varmaankin jonkinlainen isähahmo. Toimenkuvani on, että pyrin auttamaan pelaajia joka tavalla vaikka työkaluja lainaamalla ja olen myös joukkueen pelle; pyrin hauskuttamaan pelaajia ja auttamaan henkistä puolta sitä kautta. Työni on tehdä heidän työnsä mahdollisimman helpoksi.

Mitä henkilökohtaisia tavoitteita Sinulla on tulevalle kaudelle?

Toiveissa on tietysti jonkinlainen menestys ja meillä on tälläkin kaudella joukkue, jolla on periaatteessa mahdollisuuksia mihin vain. Korvien väli on jäänyt vähän hoitamatta ja siinä on menty kiville. Nykyään kaikki, mitä tehdään, maksetaan itse. Aikoinaan seura järjesti kaikenlaisia tempauksia, mutta jos haluamme nyt järjestää jotakin normirutiineista irrottautumista, niin joudumme maksamaan sen itse. Yleensä sakkokassaan kertyy sen verran, että se riittää, mutta henkisen puolen hoitaminen on jäänyt retuperälle. Pelaajat ovat kuitenkin ihmisiä eivätkä koneita. Väitän, että tämä on niin suuri asia kokonaisuuden kannalta eli silloin kun tämä asia pettää, niin sortuu kaikki muukin. Jos tulosta haetaan, niin kannattaisi miettiä, mihin rahaa käytetään. Kyse ei kuitenkaan ole suurista rahoista, mutta sen taakse pystyy helposti vetäytymään. Markkinoinnin pitäisi löytää sellaisia tukijoita, jotka voisivat auttaa näissä asioissa. Kun henkinen puoli ei ole kunnossa, niin menestystä ei ole tullut. Viime kaudellakin olisimme voittaneet Cupin finaalin mennen tullen, jos olisimme pelanneet samalla asenteella kuin MIFK pelasi.

Viimeinen kymmenen minuuttia vasta pelattiin kunnolla, mutta se ei aina riitä.

Tällöin onnikaan ei ole myötä; flipperipallot kimpoilevat ulos omistakin pelaajista ja maalia ei saada aikaan millään.

Kuka huoltaja on ollut esikuvasi?

Olen kulkenut aika lailla omia polkujani. Minähän siirryin aikanaan TuTon edustusjoukkueen huoltajaksi ja olin jo vuotta aikaisemmin sekä edustuksen että A:n mukana, koska heidän varsinainen huoltajansa teloi kätensä ruohonleikkurissa eikä pystynyt toimimaan tehtävässään. Siirryin sitten edustuksen mukaan A-junioreiden kasvettua ulos, Niemen Kari oli TuTon edustuksen huoltaja ja toimin yhden vuoden ajan yhdessä hänen kanssaan. Hän siirtyi sitten joukkueen johtajaksi ja minä jäin huoltajaksi. Otin häneltä vähän osviittaa, kuinka aikuisten kanssa toimitaan ja tietysti siihen aikaan huoltajat hoitivat teippaukset ja kaiken lääkinnällisen puolen. Olen teipannut pelaajia vuosia ja ensimmäiset fysiot tulivat vasta Hannu Paatelon valmentajaksi tulon myötä, hän toi Aaltosen Iskan mukanaan. Tietopohjaa minulla ei juurikaan ollut lukuunottamatta yhtä teippauskurssia ja kyllä pelaajat jotenkin pelaamaan pystyivät. Kun Iska lopetti ja uusi fysio tuli, niin jouduin silti tekemään kaikki teippaukset, koska pelaajat eivät aluksi luottaneet uuteen fysioon. Tänä päivänä leikki on jo niin kovaa, että ilman vahvaa tietopohjaa fysion hommasta ei tulisi mitään. Kuntoutuspuoli on aivan toisenlaista nykyään kuin 24

ennen, enää huoltajan osaaminen ei riitä ja nykyään ovat jo lääkäritkin mukana.

Mikä on tähänastisen urasi paras saavutus?

Jos puhutaan harrastuksista, niin mestaruuden ja Suomen Cupin voittaminen ovat isoja asioita. Työelämässä olen joutunut kaikenlaisten haasteiden eteen, omalla alallani minulla on ollut monenlaisia projekteja. Ensimmäiset 10 vuotta olin hitsarina ja Aninkaisten ammattikoulun edessä oleva hitsaajapatsas on mestarityöni. Se on tehty 10 millin kuparilevystä taiteilija Viljo Mäkisen tekemän kipsisen pienoismallin pohjalta. Hän oli saanut myytyä teoksensa kaupungille ja sekä AGAn ja ESABin kieltäytyivät toteuttamasta työtä sen vuoksi, että se piti tehdä taiteilijan ateljeessa. Olin tuolloin töisä Suomisen Konepajassa ja hehän ottivat kaikki työt vastaan, mitä eteen tuli.

Olin perehtynyt MIG-hitsaamiseen ja eräänä perjantaina pomo tuli kysymään, että oletko koskaan hitsannut kuparia? Vastasin, että en ikinä. Pomo antoi kuparilevyjä ja kuparilankaa ja sanoi, että kokeile tuosta - maanantaina menet Parrantielle ateljeeseen tekemään patsasta. Siitä se sitten lähti ja siellä se on nyt seissyt reilut 40 vuotta.

Tällaisesta ammatista olen lähtenyt liikkeelle. Sen jälkeen olen ollut kylmäkonehommissa ja olen ollut komennuksella kehittämässä Tamrockin ilmakompressorista lämpöpumppua Valmetin protopajalla. Lämpöpumput ovat lähellä sydäntäni, siinä ammatissa on tullut tehtyä kaikenlaisia erikoisempiakin hommia.

Kun joukkue saa mitalin, niin saatko Sinäkin omasi?

Joo, kyllä nykyään kaikille pyritään antamaan, koska niitä jaetaan niin monta. Joskus aiemmin mitaleita oli vain rajallinen määrä ja silloin oli tarkkaa, kuka mitalin sai. Olen saanut kaikki samat mitalit kuin joukkuekin.

25

Kuka on kokemuksesi mukaan joukkueen hauskin pelaaja?

Solmu on omalla tavallaan hauska kaveri ja Guy ja Solmu yhdessä nauraa höröttävät koko ajan, heillä on omaa hauskaa. Nämä kaksi tulevat mieleen tämänhetkisestä joukkueesta. Molemmat maalivahditkin, Lehtovaara ja Henkka ovat myös hyviä herjan heittäjiä.

Kuka on mielestäsi maailman paras pelaaja tällä hetkellä?

Se on aina vähän hölmöä valita paras pelaaja, koska pelissä on eri osa-alueita. Kyllähän tämä Barcelonan pikkupoika on sen verran kova kaveri, että hänet nostaisin ykköseksi. En seuraa jalkapalloa hirveästi muuten, koska sitä näkee työssäni koko ajan. Katson niitä matseja, joissa ratkaistaan jotakin ja kyllä niissä on käynyt selväksi, että tämä Messipoika on ainutlaatuinen kaveri. Hänellä on valtava taitotaso ja pelisilmä, hän pystyy hahmottamaan niin hyvin tilanteet. On harvinaista, että kun pelaaja on 16 rajalla ja tietää aina vaistonvaraisesti, missä maali ja maalivahti on ja saa aina pallon vartoivan pelaajan ohi, laukaus ei törmää ensimmäiseen ukkoon. Jalkapallossa pitäisi aina osata ajatella yhtä pykälää pidemmälle ja hän on jo päässään ajatellut, kuinka tulee tilanteen pelaamaan. Hän on harjoitellut niin hyvin kaikki variaatiot, että hän osaa toimia kentällä vaistonvaraisesti ja siksi hän pystyy niihin huimiin suorituksiin.

Tietysti eri osa-alueilta löytyy hyviä pelaajia, maalivahdit ja topparit ovat myös arvokkaita pelaajia, mutta maalintekijät muistetaan paremmin. Jos valittaisiin eri osa-alueiden parhaita, niin kaikki olisi jotenkin reilumpaa. Maalin tekokin on joukkuepelin tulosta. Maalin tekemistä pitäisikin mitata onnistumisprosentilla; tarvitaanko yhden maalin tekemiseen 10 maalipaikkaa vai 3 maalipaikkaa. Maalin tekeminen on vain hyökkäyksen viimeistelyä, mutta jotkut osaavat viimeistellä paremmin kuin jotkut toiset. Joku hyökkääjä voi tehdä maalin, koska koko joukkue on tehnyt töitä maalipaikan luomiseen ja hyökkääjä latoo maaleja hyvällä prosentilla. Sitten hänet hankitaan toiseen joukkueeseen maalintekijäksi, mutta odotetaankin hänen rakentavan maalipaikkansa itse. Maaleja ei tulekaan uudessa joukkueessa vanhaan malliin, koska roolit ovat erilaiset. Tätä ei Suomessa aina tunnuta oikein ymmärrettävän.

Meillähän on nyt tämä Källman, jolta odotan paljon. Hän on vanttera, vahva, ahne ja hänellä on hyvä pelisilmä. Hän yrittää luoda maalintekopaikkoja myös itse eikä odota, että joku tarjoilee avopaikan. Hambo oli viime vuonna maalintekijä.

Jos hän olisi ollut meillä koko kauden, niin hän olisi varmasti latonut maaleja niin paljon, että mestaruus olisi tullut kotiin.

Entä kaikkien aikojen paras pelaaja?

Tällaista pelaajaa ei voi valita, koska peli on muuttunut niin paljon. Jos ajatellaan aikaa 20 vuotta sitten, niin nykyinen kakkosen joukkue voittaisi silloisen mestarin.

Peli on mennyt niin paljon eteenpäin, että suora vertaaminen on mahdotonta.

Aikaisemmin oli enemmän aikaa pallon kanssa, mutta tempon noustessa aikaa ei 26

enää ollutkaan ja jotkut pelaajat huomasivat, että pallo viedäänkin jalasta. Peli on nykyään niin kovatempoista, että katsojatkaan eivät sitä tajua. Lepoaikaa ei saa pelin aikana yhtään. Ajattele; kun joskus pelattiin maksimissaan kolmella pallolla ja kun pallo laukaistiin katsomon yli, niin uuden pallon peliin saamiseen meni jokunen tovi. Nyt on käytössä 9 palloa ja kun pallo menee kentältä ulos, niin uusi pallo tulee peliin samantien ja taas mennään täysillä.

Jokaisella aikakaudella on omat sankarinsa ja heitä ei saisi verrata keskenään. 10 vuoden aikajänteellä voisi verrata pelaajia, mutta vaikkapa Maradonaa ja Messiä on ihan turhaa verrata toisiinsa, koska edes aikansa huippukuntoinen Maradona ei pystyisi nykypäivän Barcelonassa pelaamaan Messin tilalla ja saavuttamaan samaa kuin Messi.

Mikä on lempiruokasi ja ruokajuomasi?

Olen elänyt jo yli 30 vuotta voileivillä eli en ole syönyt lämmintä ruokaa viikolla muuten kuin pelimatkoilla ja erityisissä tilaisuuksissa. Lämmin kanavoileipä on bravuurini ja siihen kylmä olut kyytipojaksi. Olen kotiruokien ystävä ja Veritaksella kysyn aina muusia ja paljon mitä tahansa kastiketta. Pidän kaikista ruoista, mitkä ovat helppoja syödä. En syö mitään terveellistä; hedelmiä en muista syödä ja silti olen joukkueen tervein heppu. Olen hyvin harvoin sairas, tämä taitaa johtua todella hyvistä geeneistäni ja terveellisistä elintavoistani. Tupakkaa poltin silloin, kun kuului eli 14 - 15-vuotiaana poltin vuoden päivät ja sitten lopetin laakista.

Mikä on paras koskaan näkemäsi elokuva?

Jaa-a, olen nähnyt niitä todella paljon. Katson kaikki elokuvat, joissa saa nauraa.

Haluan katsoa kaikki komediat, koska elämä on muutenkin turhan vakavaa.

Mieleenpainuvin elokuvakokemus oli joskus 60-luvun alkupuolella Dominossa.

Kaverini isä oli erikoistunut elokuvateattereiden äänentoistolaitteisiin ja he olivat Dominossa asentamassa jotakin Dotdau-vehjettä, en edes ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Asiaan kuului koenäytös ja siellä minulla oli mukanani kaverini ja hänen isänsä ja joitakin muitakin pieni porukka. Elokuva oli nimeltään Grand Prix, vanha Formula 1-elokuva. Istuimme jossakin keskipaikkeilla ja elokuva alkaa siten, että valkokankaan täyttää silloisen Hondan F1-auton takapää täynnä pakoputkia ja yht’äkkiä teatteri räjähti. Jumankauta, sieltä tuli sellainen meteli, kun auto käynnistettiin ja koneesta kiljaistiin ulos varmasti noin 12000 kierrosta ja meinasimme pudota penkiltä! Se oli niin valtava vaikutus. Elokuva eteni ja oli varsin hyvä.

Myöhemmin, kun tämä pätkä tuli normaalisti ohjelmistoon, niin olin mainostanut sitä kaikille kavereilleni, että nyt tulee jytinää. Filmi ajettiin kuitenkin ulos normaaleilla äänillä ja se oli pettymys. Aiemmassa testitilanteessa äänentoistoa kokeiltiin maksimilla ja normitilanteessa äänet olivatkin vähän toiset.

Mikä on mielimusiikkiasi?

Olen kaikkiruokainen paitsi räminät eivät miellytä. Olen niin vanhanaikainen, että 27

pidän tanssimusiikista. Maailma on niin täynnä hyvää musiikkia ja nämä meidän mustat kundimme soittavat todella hyvää musiikkia, jalat eivät pysy millään paikoillaan. Vanhat venäläiset laulut ovat myös sydäntä lähellä. Minulla taitaa olla kasakkaupseerin verenperintöä ja sitä kautta tulee slaavilainen melankolia. Kun olimme Moldoviassa tai jossakin pelaamassa eurocupia Sheriffiä vastaan, niin siellä oli ainutlaatuinen faniryhmä. Stadionille mahtuu parikymmentä tuhatta henkeä ja se oli likipitäen täynnä. Pelin alkaessa alkoivat myös kaikki nämä vanhat venäläiset kappaleet soimaan; siellä oli noin 10 - 15-henkinen orkesteri, joka soitti näitä kappaleita. En huomannut seurata peliä oikein lainkaan, kun tiirasin ja kuuntelin tätä bändiä. Sieltä tuli koko pelin ajan vanhoja venäläisiä klassikoita. Sheriffi itse varmaan piti tällaisesta musiikista ja piti huolen, että soitto ei tauonnut. Tämä oli todella erikoista, yleensä fanilaulut ovat melkoisen toisenlaisia.

Mikä on lempinimesi syntyhistoria?

Sillä on ihan tarkka syntyhistoria. En tiedä, mistä syystä, mutta nimen antoi Hannu Paatelo TuTon aikaan. Hän oli silloin maalivahtina ja hän alkoi kutsumaan minua Nasuksi. Johtuuko nimi nenästäni vai mistä, mutta nimi jäi ja siitä asti minut on tunnettu Nasuna. Se on Hannu Paatelon vika. Olemme joskus jutelleet asiasta eikä hänkään muista, mistä nimen keksi. Ralliperunasta hän oli aiemmin puhunut, kun sähläsin autojen kanssa tallin perukoilla. Interin alkuaikoina kannattajat kantoivat minulle kaikenlasia nasunukkeja, minulla on vieläkin kopissa erilaisia nasuja.

Muistan joskus lukeneeni Interin nettisivuilta, että Sinulla on joku mystinen Barcelona-menneisyys. Mikä juttu tämä oikein on?

Ollessani TuTon miesten parissa heitin herjaa, että olen pelannut Barcelonassa ja toimin huoltajana vain sen aikaa, että TuTo pystyy keräämään rahaa ja lunastamaan pelaajaoikeuteni Barcelonalta ja sitten siirryn kentän puolelle. Kilpeläisen Markku eli Mutu oli silloin TuTon valmentajana ja kauden päättäjäisissä hän antoi minulle Barcelonan paidan. Kun aina höpötät siitä Barcelonasta, niin siinä on sinulle paita. Olen aina sanonut, että siellä minä pelasin 70-luvulla ja olin parhaita maalintekijöitä tietysti. Kerran meinasi käry käydä, kun olimme leirillä Hollannissa ja olimme pelaamassa Ajaxin kakkosjoukkuetta vastaan harjoitusmatsia Pandan aikana. Uuden stadionin vieressä on pieni stadion, jossa pelataan harjoistusmatseja. Pukukoppeihin vievällä käytävällä on Ajaxin joukkuekuvia vuosien varrelta ja sitten joku jeesuksen pelaajista sanoi, että ei perhana - tuossa on Nasu! Yhden joukkueen huoltaja oli saman näköinen kuin minä ja siitä alkoi älämölö, että et sinä missään Barcelonassa ole ollut! Tuossa sinä olet! Ajattelin, että kyllä pitikin sattua, että kuvassa oli saman näköinen heppu ja joku vielä huomasi sen.

Mitä terveisiä Sinulla olisi niille ihmisille, joilla on sinimusta sydän?

Käykää katsomassa pelejä livenä. Se on tärkeää joka tavalla.

28

29

LIIGACUP 2016 Liigacup alkoi tammikuussa Javenturella mollivoittoisesti ensin maalittomalla kotitasurilla sarjanousija PK35:ä vastaan ja Lahdesta palattiin niukka tappio tuliaisina. Helmikuun puolella saarelaiset saivat tunnustaa Interin paremmakseen maalin erolla ja kotona kaatui jälleen maalin erolla HIFK. Viimeisessä alkulohkon matsissa vastassa oli Javenturella HJK ja voitolla olisimme menneet jatkopeleihin, mutta tasuri esti etenemisen alkulohkoa pidemmälle tällä kertaa. Pelit olivat tasaisia muutenkin kuin numeroiden valossa, mutta näistä ei voi edelleenkään vetää oikein minkäänlaisia johtopäätöksiä tulevan kauden voimasuhteista. Kutakuinkin kaikilla miehistö on muuttunut jonkin verran, kuten olemme lehdistäkin saaneet lukea.

Silmiinpistävää oli toppariparin Obilor - Sow pelaaminen. Obi-Wan Kenobi vei pääpallot todella suurella prosentilla joka matsissa ja Papen itseluottamus on kovaa luokkaa pallon kanssa alimpana pelaajanakin. Jokunen hassi peleissä tuli, mutta kuinkahan monta kertaa hän on urallaan pelannut kynnysmatolla? Tuskin kovinkaan monta kertaa ja miksi olisikaan - jalkapalloa kuuluu pelata nurmella eikä millään muovikorvikkeella.

Liicacup-matsit olivat nousujohteisia tuloksellisesti ja pelillisestikin eli suunta on ollut oikea. Kokonaan toinen asia onkin sitten se, että mitä järkeä on ylipäätään pelata tätä höntsäcupia? Koko höyryävän kasan voittaja saa palkinnokseen pienen rahasumman, pytyn ja pääsyn oikean Cupin kierroksille yhtä kierrosta myöhemmin kuin muut Veikkausliigaseurat. Onko tämä oikeasti mikään etu?

Nykyisessä Cupin systeemissä ehkä, mutta muuten ei.

Seurojen kannalta voisi olla järkevämpää pelata itse järjestettyjä harjoitusmatseja vaikkapa Ykkösen seuroja vastaan. Sieltä luulisi löytyvän kiinnostusta mitata tasoa Veikkausliigaseuroja vastaan ja olisihan se Ykkösen pelaajillekin mainio näyttöpaikka suurempiin ympyröihin. Valitettavasti höntsäcup on Veikkausliigaseuroille pakkopullaa, mikäli haluaa välttyä sanktioilta. Olisi mukava tietää, mitä tapahtuisi, jos jokin seura päättäisi haistattaa pitkät Liigacupille ja kulkea omia polkujaan kauteen valmistautumisessa. Liigalisenssin peruminen? Sakot? Sakot ja liigalisenssin peruminen?

HARJOITUSPELIT 2016 Inter pelasi harjoituspelejä höntsäcupin ohessa ja etenkin siitä putoamisen jälkeen. Nämä harjoituspelit oli toki sovittu pelattaviksi riippumatta höntsäcupin kehittymisestä, mikä olikin järkevää. Helmikuun alussa kohtasimme ensimmäisenä virolaisen FC Levadian Eerikkilän urheiluopistolla ja siitä oli tuloksena niukka 30

1 - 2 tappio puolustuspelimme löysyyden ansiosta.

Maaliskuussa oli ohjelmassa kaksi peliä ruåtsalaisia vastaan, ensin kohtasimme Jönköpingissä täksi kaudeksi Allsvenskaniin nousseen Jönköpings Södran ja pääsiäislauantaina Skytteholms Idrottsparkenilla Solnassa AIK:n. Pelasimme Jönköpings Södran kanssa 1 - 1 tasurin ja AIK otti 1 - 0 voiton kovasti varamiehisestä Interistä.

RESPECT SUOMEN CUP 2016 Tämä oikea Cup alkoi Interin osalta neljänneltä kierrokselta, jossa arpa oli heittänyt vastustajaksi Kakkosen FC Ålandin. Vahvan avausjakson pelaamisen ansiosta otimme helpon vierasvoiton lukemin 1 - 4. Maalintekijöinä kunnostautui kärkitrio Solmu - Gnabo - Juho ja lisämaaleihinkin oli paikkoja, mutta tuokin riitti tällä kertaa. Lopun herpaantuminen päästi kotijoukkueen rikkomaan kuparisen viimeisellä minuutilla ja loppulukemat olivat näin ollen valmiit. Tämänvuotinen Cup-taival jatkuu siis viidennelle kierrokselle ja vastustajaksi arvottiin kakkosdivarin KäPa. Ogelista käytiin hakemassa 0 - 2 vierasvoitto ja pääsy kuudennelle kierrokselle oli plakkarissa.

31

32

33

FORZ A INTER!