Tuomas Torniainen menee metsään aistimaan, koska on hyvä kalakeli

”Metsässä tarkkailen, miten puunlatvat taipuvat tuulessa ja millainen kosteus mereltä tulee.”

”Olin 12vuotias, kun näin, miten kaverini isä onki laiturilta ison hauen. Se oli saman tien menoa: seuraavana päivänä ostin virvelin ja hankin kalastuskirjallisuutta.

Kalastan ympäri vuoden. Keväällä saatan käydä ensin veneellä merellä ja sitten pilkillä järven jäällä. Kalastamisessa on kysymys kalojen sielunelämän ymmärtämisestä. Kala syö hyvin, kun säässä on murroskohta.

Sitä ei aina sääennustekaan kerro, joten usein menen metsään aistimaan, onko tulossa hyvä kalakeli. Tarkkailen, miten puunlatvat taipuvat tuulessa ja millainen kosteus mereltä tulee.

Keväisin katselen koivuja: kun lehdet ovat puhjenneet, on hauen kutuaika ohi, ja ne alkavat taas kiinnostua syömisestä.

Syksyisin tarkkailen ruskaa: kalat tankkaavat paljon juuri ennen kuin lehdet tippuvat ja vesi muuttuu viileämmäksi. Lehtien pudottua kalojen kiihkein liikehdintä päättyy.

Kalastus tuo minulle iloa ja rauhaa. Jos en saa kalaa, voin vain istua veneessä ja ihailla metsän siluettia ja purppuraisia auringonlaskuja.

TUOMAS TORNIAINEN

UPM Metsän projektipäällikkö