Urheilun fanikulttuuri by Urheiluidolit

URHEILUN FANIKULTTUURI URHEILUIDOLIT JA FANIKULTTUURI s.4 SUOMALAISET JA ENGLANTILAINEN JALKAPALLO – s.12 VUOSIKYMMENIEN TRADITIO PENKKIURHEILUSTA FANITOIMINTAAN s.6

KUUDESPELAAJA – s.18 SUSIJENGIFANIT

KANNATUSKULTTURI TURUN PALLOSEURASSA s.10

LAHTELAISTA JÄÄKIEKKOFANITUSTA – JOS SÄ LAHEST OOT NIIN s.22 HUUDA PELICANS!

JULKAISIJA: Urheiluidolit-hanke (Suomen Urheilumuseo, Hiihtomuseo,J채채kiekkomuseo) KIRJOITTAJAT: Jari Toivonen, Jouko Kokkonen, Dani Saarinen, Jouni Lavikainen, Suvi Kuisma, Tiia Tiainen TAITTO: Tikari & Maininki KUVAN TIEDOT: Etusivun kuva lentopalloilun MM-kilpailuista Puolasta. FIVB

URHEILUIDOLIT JA FANIKULTTUURI Jari Toivonen Tutkija | Suomen Urheilumuseo / Koripallomuseo Lähetä palautetta ja kommentteja: jari.toivonen@stadion.fi.

anikulttuuri on nyt pop! Faniutta tutkitaan akateemisesti niin kulttuurintutkimuksessa kuin sosiologiassakin, unohtamatta kaupallisia tarkoitusperiä. Urheilufanien joukkomatkat ovat olleet voimakkaasti uutisoituina tiedotusvälineissä ja esillä sosiaalisessa mediassa. Urheiluidolit on kolmen museon yhteistyöhanke, jonka kautta on tutkittu idoliutta ja faniutta. Suomen Urheilumuseoon, Suomen Jääkiekkomuseoon ja Lahden Hiihtomuseoon avattiin vuoden 2014 alkupuolella aiheista kertovat näyttelyt. Tämä verkkojulkaisu on osa hanketta ja esittelee suomalaisen fanikulttuurin erityispiirteitä eri lajien sekä näkökulmien kautta. Hanke on pääosin rahoitettu Museoviraston avustuksella innovatiivisille hankkeille. Urheilun fanikulttuuri on täynnä karnevalistisia piirteitä. Karnevaalin aikana yhteisön normaalit rajat rikotaan ja käännetään jopa valta-asetelmia nurinpäin. Urheilukatsoja todella kokee olevansa tapahtuman ja yhteisen tilan konkreettinen ja vuorovaikutteinen rakentaja yhteisöllisesti muiden fanien kanssa. Faniryhmä voi lakanoilla ja vaatimuksillaan erottaa valmentajia, pelaajia ja seurajohtoa. Kannattajat ottavat myös tilaa haltuunsa niin katsomoissa kuin peliareenoiden ulkopuolellakin. Subjektin ja objektin välinen ero katoaa ja tämä voi luoda todellista viihdettä itse urheilutapahtuman oheen. Naamiaisasut (katsojien peliasut, kasvomaalit, jne.) kuuluvat myös perinteiseen 4 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

karnevaaliin, jolla irtaudutaan hetkeksi arjesta ja joidenkin tulkintojen mukaisesti puhdistaudutaan rituaalinomaisesti vaikkapa hierarkioiden muodostamista jännitteistä. Fanituskulttuurissa voi nähdä ranskalaisen sosiologin Michel Maffesolin (mm. The Time of the Tribes) määrittelemiä uusheimoja, jotka yhdistävät nykyelämänmuodon erkaannuttamia ihmisiä toisiinsa urheilun, erityisesti siihen liittyvän fanituksen, avulla. Maffesoli näkee uusien heimojen perustana olevan yksilön tilapäisemmän tai pysyvämmän kiinnittymisen yhteisöön, mikä toteutuu emotionaalisin perustein. Ryhmään sitoudutaan elämyksellisesti ja monissa tapauksissa jopa intohimoisesti ja hurmioituneesti. Fanit osallistuvat samalla riitteihin, joiden kautta kyseinen yhteisö vahvistuu. Virtuaaliaikakautena heimoon liittyminen ja elämysten jakaminen on helpompaa, sekä se on samalla rajatonta. Fani-ilmiö saattaa syntyä hetkessä vaikkapa Facebookiin, jonne tuhannet ihmiset kävivät parissa päivässä laittamassa muistojaan ja kiitoksia Teemu Selänteen lopetettua maajoukkueuransa. Uusheimoon, faniryhmään tai –ilmiöön, kuuluminen voikin olla hyvin tilapäistä ja hetkellistä. Joku kohde voi olla pysyvämpi, jopa elinikäinen, kun taas toiset kohteet vaihtuvat tiheästikin. Verkkoyhteisöissä on myös mahdollista testata, etsiä ja rakentaa omaa identiteettiään muiden hengenheimolaisten kanssa.

U R H E I L U I D O L I T J A F A N I K U LT T U U R I

ã Urheiluidolit-näyttelyissä kolmessa museossa voi vaikkapa kuvata itsensä idolien kanssa.

Yhteisö muodostuu halusta elää sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja tarpeesta samaistua toiseen ihmiseen. Jaetut tunteet, yhteiset vaikutelmat ja elämykset, sekä lohdulliset rituaalit muodostuvat yhä voimakkaammin sosiaalisen kokemuksemme perustaksi. Tutkijat korostavatkin, että uusheimot eivät noudata (post-) modernin yhteiskunnan yhteisöjen normeja ja malleja, vaan ne ovat pikemminkin elämys- ja tunneyhteisöjä, jotka ovat syntyneet massayhteiskunnan kapinasta. Kysymys on siis yksinkertaisesti ihmisten halusta kokea ja hakea elämyksiä. Alkusyksyllä esimerkiksi Koripallomaajoukkueen, Susijengin, ottelutunnelma Bilbaossa on tuottanut kaivattuja aistiärsykkeitä. Kulttuurin muutoksesta koripallon suosion kasvamiseksi on aikaista puhua ennen kuin nähdään siirtovaikutus harrastaja- ja pääsarjakatsojamääriin. Elämysmatkailijoiden into saattaakin kohdentua seuraavaksi aivan johonkin muuhun kohteeseen, joka tuottaa samoja efektejä. Urheilullinen menestys on keskiössä ja kun siihen lisätään ainutlaatuinen tunnelma voi ”Susijengi-ilmiö” syntyä muuallekin tänä sosiaalisen median nopeasti jaetun tiedon- ja elämyksellisyyden aikakautena. Yksi mielenkiintoinen suomalainen ilmiö on englantilaisen jalkapallon vahva kannattajakulttuuri. Brittifutiksen nousu Suomessa seuratuksi urheilulajiksi kytkeytyy suomalaisen

arjen muutokseen, joka seurasi nopeaa kaupungistumista, viestintäteknologian kehittymistä ja elinkeinorakenteen muuttumista. Joukkueita fanitetaan voimakkaasti, vaikkei paikan päällä peliä oltaisikaan ikinä käyty seuraamassa. Tutkija Jouni Lavikainen esittelee tätä ilmiötä omassa artikkelissaan. Suomessa urheilun fanikulttuuria on voimakkaimmin hallinnut jääkiekko. Tuhannet ja taas tuhannet Jääkiekkoliigan fanit seuraavat paikan päällä omien joukkueidensa otteita viikosta toiseen kauden aikana. Lisäksi jääkiekkomaajoukkueen kansainväliset turnaukset, erityisesti jokakeväiset MM-kisat, ovat luoneet Suomeen omaa fanikulttuuria, joka on sittemmin jo lajirajoja ylittävääkin. ”Torilla tavataan!” on iskostunut toimintamalliksi, kun mikä tahansa jääkiekkojoukkue palaa kotiin kultamitalit kaulassaan. Jääkiekkojoukkue Pelicansin fanitoimintaa esittelee oma artikkelinsa tässä verkkojulkaisussa, jossa myös TPS:n lajirajat ylittävä fanitoiminta saa oman puheenvuoronsa. Voit ottaa kanssamme kantaa idoli- ja fanikulttuuriin sosiaalisessa mediassa. Miksi joukkueurheilu vetää nyt fanilaumoja? Haluaisimme erityisesti yksilölajien fanien näkökulmia esiin. #Urheiluidolit löydät Facebookista, Youtubesta, Twitteristä ja Instagramista – niitäkin saa fanittaa! ■ www.urheiluidolit.fi U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

PENKKIURHEILUSTA FANITOIMINTAAN Jouko Kokkonen FT, erikoistutkija | Suomen Urheilumuseo

rottamaton osa nykyaikaista urheilua ovat katsojat. Suomalainen penkkiurheilu on runsaat sata vuotta vanhaa. Urheiluun seuraamisen ytimessä on kilpailu, mutta sille annetut merkitykset ovat muuttuneet. Katsojasta on tullut elämyksiä janoava kannattaja, joka rakentaa yksilöllistä identiteettiään urheilulla. Tukholman olympiakisoihin 1912 matkusti useita tuhansia suomalaiskatsojia, joita kuljettivat Helsingistä, Hangosta ja Turusta lähteneet höyrylaivat. Eurooppalaiset saivat Tukholman stadionin lehtereillä uusia vaikutteita amerikkalaisilta, jotka järjestivät huutosakkinsa tottuneesti, ja kannustivat rytmikkäästi omia urheilijoitaan. Suomessa jännittynyt yleisö odotti tuloksia lehtien toimitusten ulkopuolella. Ensimmäiset tiedot Hannes Kolehmaisen ja muiden suomalaisten menestyksistä tulivat lyhyinä sähkeinä – twiitin mittainen sanoma riitti laukaisemaan juhlinnan. Urheilun seuraaminen paikan päällä yleistyi Suomessa maailmansotien välillä. Suuret juoksijatähdet Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi vetivät katsomot täyteen kilpaillessaan kotimaassa. Heistä etenkin Nurmesta tuli myös yksi ensimmäisistä kansainvälisistä supertähdistä. Penkkiurheilu vakiintui sanana suomenkieleen 1920-luvun lopulla. Jalkapallon, jääpallon ja pesäpallon sarjatoiminnan alkaminen vahvisti lajikulttuureja seuraavalla vuosikymmenellä. Suomalaista urheiluyleisöä leimasi pitkään

6 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

asiallisuus ja lajiin pureutunut asiantuntemus. Tunteet nousivat toki pintaan etenkin paikallispeleissä ja eri lajien Suomi–Ruotsi -maaotteluissa. Myös isoja kannattajamatkoja järjestettiin jo 1960-luvulla. Yhtyneiden Paperitehtaiden kustantama erikoisjuna kuljetti Valkeakoskelta 1960-luvun alussa useana syksynä Hakan kannattajia Olympiastadionille Suomen Cupin loppuotteluun. Jääkiekossa katsojavirrat paisuivat Porin ja Tampereen välillä 1960-luvun puolivälissä, kun porilaiset haastoivat perinteisen kiekkokaupungin joukkueet. Yleisurheilun Ruotsi-otteluista tuli riehakkaita tapahtumia 1960–1970-luvuilla. Varsinkin matka Tukholmaan kannustamaan sinivalkoisia urheilijoita merkitsi rajua irtiottoa arjesta. Jo 1961 Tukholman stadionille tuli 11 000 suomalaiskatsojaa, joista iso osa oli vastikään muuttanut länsinaapuriin paremman elintason toivossa. Maaottelulla oli erityisen suuri merkitys juuri ruotsinsuomalaisille. Suomi hallitsi kamppailua vuodesta 1970 lähtien 15 vuoden ajan, ja maahanmuuttajat saattoivat voiton hetkellä tuntea ylpeyttä juuristaan. Kansallisliput näkyivät paidanrintamusten ja palkintojenjakojen lisäksi 1970-luvulla urheilukilpailuissa vähän. Lasse Viréniä saattoivat kunniakierroksella Suomen lippua kantaneet katsojat sekä Münchenissä 1972 että 1976 Montrealissa, mikä oli poikkeuksellista. Lahden MM-hiihtojen katsomossa 1978 Suomen lippuja

P E N K K I U R H E I L U S TA F A N I T O I M I N TA A N

ã Lentopallomaajoukkueen menestys on vauhdittanut lajin kannattajatoimintaa. Puolassa pelatuissa MM-kisoissa oli tuhansia faneja kannustamassa joukkuetta. Kuva: FIVB

liehui katsomossa niukalti. Yksitoista vuotta myöhemmin erikokoiset siniristiliput värittivät maalialueen ja ladunvarret. Urheilun seuraaminen karnevalisoitui 1980-luvulla. Televisiotekniikan kehitys mahdollisti yleisön reaktioiden välittämisen kotikatsomoihin. Jalkapallon MM-kisat 1986 Meksikossa tekivät tunnetuksi katsomoa kiertävät aallot. Kilpailut ja ottelut saivat viihdetapahtuman piirteitä, ja samalla juhlava nationalismi muuttui arkipäiväisemmäksi. Kansallisten tunnusvärien käyttöasteikko laajentui, ja väreillä leikittely yleistyi. Punavalkoisissa liikkuneet Tanskan kannattajat herättivät laajaa huomiota. Ruligaanit kansoittivat myös Helsingin keväällä 1987, kun Suomi hävisi vapun aatonaattona EM-karsinnassa Tanskalle 0–1. Brittiläinen Michael Billig on nimennyt jalkapallon ja kansallistunteen yhdistelmän yhdeksänkymmenen minuutin nationalismiksi. Suomessa sinivalkoisuus on 1990-luvulta lähtien tiivistynyt jääkiekko-ottelun kuuteenkymmeneen minuuttiin. Jääkiekon MM-kullan juhlinta toukokuussa 1995 nosti faniuden uudelle tasolle Suomessa. Vuosien mittaan latautuneet menestysodotukset purkautuivat ja kultahuuman nostattama sinivalkoinen hulluttelu täytti Helsingin kadut. Sinivalkoisten värien ja pyhänä pidetyn lipun käyttö sai jääkiekkohurmoksessa piirteitä, jotka herättivät myös närkästystä. Katsomoihin

vietyjen lippujen mittasuhteet ja värit eivät olleet aina kohdallaan. Kotimaisen kannattajakulttuurin muutosta vauhditti jääkiekon SM-joukkueiden 1980-luvun lopulla käynnistynyt kannattajatoiminta. Etenkin 1990-luvun alussa vahvistunut Jokeri-ilmiö muokkasi kannattajien käyttäytymistä. Jokerit järjesti näyttävät mestaruusjuhlat Helsingin keskustassa 1992 ja 1994. Niiden antaman mallin pohjalta kansa osasi tulla torille tapaamaan sankareitaan. Kansainvälisissä suurkilpailuissa maan lipun ojentaminen voittajille yleistyi 1990-luvulla. Mallia oli näyttänyt yhdysvaltalainen yleisurheilun supertähti Carl Lewis jo Los Angelesin olympiakisoissa 1984. Lipunnäyttäminen oli 1990-luvulla erityisen tärkeää Neuvostoliitosta irtautuneiden maiden ja Itä-Euroopan reaalisosialismin vuosien jälkeen identiteettiään etsineille valtioiden urheilijoille. Lippujen liehuttaminen on tarjonnut näyttävää televisiokuvaa, mikä on osaltaan vahvistanut Kansainvälisen Olympiakomitean ja suurten urheiluliittojen tapahtumabrändejä. Urheiluturismin laajentuminen on ruokkinut osaltaan kannattajakulttuurin kasvua ja muutosta. Lentolippujen hinnanlasku on saanut 2000-luvulta alkaen yhä useammat lähtemään seuraamaan urheilutapahtumia ulkomaille. Harvoilla ihmisillä oli ennen halpalentojen aikakautta varaa matkustaa toistuvasti seuraamaan maajoukkueiden otteluita tai ylipäätään U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

P E N K K I U R H E I L U S TA F A N I T O I M I N TA A N

urheilukilpailuja. Suomeen on myös syntynyt maajoukkueiden kannattajatoimintaa. Jalkapallomaajoukkueen fanit järjestäytyivät 2000-luvun alussa, jolloin maajoukkueessa pelasivat suomalaisen jalkapallon toistaiseksi suurimmat tähdet Jari Litmanen ja Sami Hyypiä. Yhdistykseen kuuluu vajaa 2000 jäsentä. Kiekkoleijonilla ei sen sijaan ole laajamittaista ja organisoitunutta kannattajatoimintaa. Koripallossa ”Susijengin” menestys on saanut yli 3000 ihmistä liittymään syksyllä 2013 perustettuun kannattajayhdistykseen. MM-kisoissa 2014 pelanneet koripallo- ja lentopallomaajoukkueet saivat tuekseen vankan suomalaiskannatuksen. Koripallon MM-kisoihin Espanjaan matkusti elo-syyskuussa arviolta 8000 kannattajaa ja lentopalloilijoita tuki Puolassa noin 5000 suomalaista. Suosituimpien ammattiurheilumuotojen seurojen fanittaminen on haastanut 1980-luvulta lähtien kansallisen maa- ja seurajoukkuenäkökulman. Varsinkin jalkapallon suurseuroilla on 8 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

kannattajia ympäri maailman. Rajat ylittävää kannattajuutta on helpottanut tv-tarjonnan monipuolistuminen. Uutta vauhtia sille ovat antaneet Internet sekä lentomatkojen halventuminen. Kannattajatoiminnasta on tullut myös osa urheilubisnestä. Suomessakin lajiliitot ja huippuseurat saavat fanituotteita myymällä tuloja. Kyse on kuitenkin nappikaupasta verrattuna maailmanlaajuisiin rahastusvirtoihin. Urheilun ilmentämän nationalismin muuttuminen karnevalistiseksi ei ole tylsyttänyt sen tehoa. Urheilun ja nationalismin synnyttämä tunnelataus toimii myös jälkimodernissa elämysmaailmassa. Urheilussa isänmaan ja kansakunnan käsitteet ruumiillistuvat. Kun kansallislaulu kajahtaa ja liput liehuvat, niin ennen ottelua on lupa uhota ja voiton hetkellä herkistyä. ■

ã Lahden Reippaan kannattajia Suomen Cupin loppuottelussa 1963. Ottelun voitti Valkeakosken Haka 1–0. Peliä seurasi 14 052 katsojaa, mikä oli uusi kansallisten otteluiden ennätys. â Katsojan on lupa tunnustaa väriä myös kasvoillaan. Kuva: FIVB

P E N K K I U R H E I L U S TA F A N I T O I M I N TA A N

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

KANNATUSKULTTUURI TURUN PALLOSEURASSA Dani Saarinen TPS-kannattaja, turkulainen ja katsomoaktiivi.

ieberillä ja Tuiskulla on fanit, Tepsillä on kannattajat. Tämän mantran saa toistaa lähes joka kerta, kun tiivistän kannatuskulttuuria henkilölle, jolla ei ole aktiivikannattajan elämäntapaa vielä sisäistettynä. TPS:n kannattajilla on voimakas paikallis- ja seuratunne. Seura on meille kannattajille aina suurempi kuin kukaan yksittäinen pelaaja tai pelin lopputulos. Urheilukannattaminen on elämäntapa. Se on omien puolustusta ja paikallisvastustajien parjaamista. Onko kenellekään muulle suomalaisella seuralla perustettu kahta vastavoimajoukkuetta? Turun Palloseuran mahdista kertoo sekin, että meillä niitä on. Jääkiekossa TUTO Hockey ja jalkapallossa FC Inter Turku. Yksi merkittävä hienous, miksi kannatan ylpeänä juuri Turun mustavalkoisia. Kannattamisen elämäntapaan kuuluu yhteisöllisyys katsomossa sekä vuorovaikuttaminen pelaajien ja seuran kanssa. Se on elämäntapa myös siksi, että urheiluseuran kannattaminen seuraa otteluiden ulkopuolelle, aamun ensiajatuksesta illan viimeiseen silmänsulkemiseen. Se on kuin varjo, joka seuraa sinua jokaisella kadulla kävelemälläsi senttimetrillä. Keskiviikkona 28.4.2010 jääkiekon Suomen mestaruus. Lauantaina 25.9.2010 jalkapallon Suomen Cupin mestaruus. Keskiviikkona 4.4.2012 jalkapallon Liigacupin mestaruus. Keväällä 2004 Jääkiekon SM-liigan hopeaa. 10 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

Veikkausliigan pronssia 2007, 2009, 2010 ja 2012. Mikään näistä ei tuntuisi yhtään miltään, jos en olisi saanut elää kirveleviä tappioita, tuntea nahoissani nöyryytystä, joutunut vaipumaan epätoivoon ja välillä jopa raivon partaalle Turun Palloseuran vuoksi. Tässä on kannatuskulttuurin ydin, voimakkaasti mukana eläminen niin tappioissa kuin suurissa voitoissa. Palloseuran kannattaminen on paitsi aate, myös fyysistä työtä. Parituntisen huutosession jälkeen kurkkua kirveltää ja päätä jomottaa. Talvella futiksen treenimatsien parissa varpaat ovat lähellä amputaation kylmää kohtaloa. Rekvisiitta ei itsestään katsomoon kävele, vaan reput ja kassit kannetaan paikalle. Banderolli levitetään kaiteelle matsista toiseen. Ihmismassaltaan suuremmissa matseissa joku tahdittaa joukkoa rummulla ja toinen nostelee megafonia yläviistoon. Kannattamiseen kuuluu myös sormityötä. Milloin näppäillään bussiyhtiön puhelinnumeroa, milloin päivitetään kannattajien sosiaalista mediaa. Tifotoimintaa ja katsomokoreografioiden suunnittelua unohtamatta. Turun Palloseuralla oli vuonna 2013 neljässä eri lajissa joukkue korkeimmalla sarjatasolla: jääkiekossa, jalkapallossa, salibandyssä sekä keilauksessa. Myös TPS-jalkapallon naiset pelaavat Suomen korkeimmalla tasolla. Kauden jälkeen keilaajat ovat pudonneet porrasta alemmas ja miesten jalkapallojaosto taistelee putoamista vastaan. Myönnän, että seuraan vain kahta

K A N N AT U S K U LT T U R I T U R U N PA L LO S E U R A S S A

ã Turun Palloseurassa on mahdollista olla useamman lajin fani. Kirjoittaja seuraa tiiviisti niin jalkapalloa kuin jääkiekkoakin.

edellä mainituista lajeista. Olen silti vilpittömän ylpeä TPS:n monilajisuudesta. Ei pidä unohtaa, kuinka timanttista kannatuskulttuuria myös salibandyn parissa on ajoittain ollut. Kannattajatyyppejä on tasan yhtä monta kuin on kannattajiakin. Toinen on täysin yhden lajin julkirakas, kun toinen on aktiivisesti mukana kahdessa lajissa. Kolmas kannattaa kolmea jaostoa. Jossain piilossa on varmasti myös se henkilö, joka käy kaikkien Turun Palloseuran lajien parissa. Sitten on tuhansia variaatioita näiden väliltä. Kannattaja voi olla ultras-tyyppinen, viiltävän analyyttinen, menestyshullu, hyytävän vakava tai vaikka hillittömän boheemi. Se on Tepsin kannattajien vahvuus, jokainen

meistä mahtuu yhteisöön mukaan. Minä en olisi minä ilman kannattajan elämäntapaani. Turun Palloseura ei olisi sama seura ilman kannattajiaan. Turku ei olisi Turku ilman Tepsiä. Suomalainen urheilumaailma ei olisi ennallaan ilman kirjaimia T, P ja S. Mustavalkoinen seura tuo valtavasti väriä monien ihmisten elämään. Uusia tarinoita, kaverisuhteita, tappioita ja ikimuistoisia voittoja tulee jatkossakin. Se pitää minut tiukasti mukana TPS:n kannattajatoiminnassa. ■

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

SUOMALAISET JA ENGLANTILAINEN JALKAPALLO – VUOSIKYMMENIEN TRADITIO Jouni Lavikainen Tutkija | Suomen Urheilumuseo

eikkaus, Yleisradio ja Aulis Virtanen aloittivat perinteen, joka on siirtynyt yhtenäiskulttuurin Suomesta postmoderniin yhteiskuntaan. Englantilainen jalkapallo puhuttelee suomalaisia edelleen, vaikka 2000-luvun sirpaloituneessa mediamaisemassa sen rooli ei ole entisensä.

Vakiokupongeilta televisioon Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä suomalainen yhteiskunta oli murroksessa. Muuttoliike maalta kaupunkiin kiihtyi, teollistuminen eteni, talous kasvoi. Yhteiskunnallinen murros näkyi myös urheilussa. Suomi oli 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla harvaan asuttua, agraarista yhteiskuntarakennettaan heijasteleva hiihtäjien ja kestävyysjuoksijoiden maa, jonka urheilukulttuuria luonnehti maskuliinisuus, militaristisuus ja nationalistisuus. Pienen Suomen olympiamenestystä vaalittiin yhteisenä kansallisena omaisuutena, joka kuvasti suomalaisen rodun erityispiirteitä ja kertoi siitä, mihin kaikki suomalaiset pohjimmiltaan pystyisivät. Urheilusankarien laji-kirjo oli kapea, ja urheilijan suosion mittarina olivat pääasiassa olympialaiset. Ulkomaisten urheilijoiden tai urheiluseurojen fanitus oli 1920- ja 1930-luvun valkoisessa Suomessa ajatuksenakin käsittämätön. Sotia edeltäneenä aikana urheilua seurattiin joko paikan päällä tai suomalaisurheilijoita ja 12 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

-lajeja painottaneen urheilumedian – radion ja sanomalehtien – välityksellä. Lehdistössä kirjoitettiin myös ulkomaalaisesta urheilusta, mutta vasta sotavuosina alkanut vakioveikkaus sai suomalaiset seuraamaan säännöllisesti sellaistakin urheilua, jossa omia maanmiehiä ei ollut mukana. Englantilaisten jalkapallo-otteluiden ottaminen kupongeille vuonna 1944 oli kauaskantoinen päätös Veikkaukselta. Sen takana oli Englannin asema sekä veikkausjärjestelmän että jalkapallon alkukotina, mutta myös se, että brittikohteet kiinnostivat arvaamattomuutensa vuoksi veikkaajia enemmän kuin suomalaisten tai ruotsalaisten palloilulajien ottelut. Heikki Ylikankaan mukaan englantilaisten joukkueiden välisten otteluiden lopputulosten veikkaaminen muistutti alkuvaiheessa lottoamista, koska toisin kuin kotimaisen jalkapallon asiantuntijoita, englantilaisesta jalkapallosta tietäviä oli vähän. Suosiota lisäsi vuonna 1950 alkanut BBC:n radiokatsaus veikattavina oleviin otteluihin sekä Veikkaaja-lehdessä ilmestyneet vetovihjeet. Veikkaaminen oli suomalaisten ensikontakti englantilaiseen jalkapalloon, mutta yksin se ei synnyttänyt varsinaista kannattajakulttuuria. Brittifutiksen nousu kytkeytyy suomalaisen arjen muutokseen, joka seurasi nopeaa kaupungistumista, viestintäteknologian kehittymistä ja elinkeinorakenteen muuttumista. Yleisradio aloitti englantilaisen jalkapallon televisioimisen

S U O M A LA I S E T J A E N G LA N T I LA I N E N J A L K A PA L LO – V U O S I K Y M M E N I E N T R A D I T I O

ã Englantilaiset kohteet saapuivat vakiokupongeille lokakuussa 1944. æ Veikkaajat saivat tiedon televisioiduista otteluista yleensä jo Veikkaajan/Veikkaus-Loton etusivulta.

1960-luvun lopussa samaan aikaan, kun televisiot yleistyivät suomalaisissa kodeissa ja työlainsäädännön muutoksen seurauksena lauantaista tuli vapaapäivä. Televisiopelit ottivat vähitellen paikkansa keskiluokkaistuvien ja kaupunkilaistuvien suomalaisten elämässä; brittifutis limittyi loton, saunan ja keskikaljan tapaiseksi ajanvietteeksi uutena vapaapäivänä. Brittifutiksen näkyminen suomalaisissa TV-ruuduissa oli seuraus pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden yhteistyöstä, jonka taustalla oli pyrkimys pönkittää maiden urheiluveikkausta. Englantilaiset kohteet ottivat paikkansa kupongeilla Suomen lisäksi Ruotsissa ja Norjassa 1940-luvulla, ja vakioveikkaus nousi kaikissa maissa valtio-omisteisen uhkapeliyhtiön – Suomessa Veikkauksen, Ruotsissa Tipstjänstin, Norjassa Norsk Tippingin – tärkeimmäksi rahapeliksi. Televisiopeleissä kohtasivat sekä valtiollisten TV-yhtiöiden että uhkapeliyhtiöiden intressit. Englannin liigan suorat ottelulähetykset Pohjoismaissa olivat aikaansa edellä oleva ilmiö, josta tekee erikoisen se, että samaan aikaan liigaotteluita ei ollut mahdollista katsoa suorana edes niiden emämaassa. Englannin televisiossa näkyi vuoteen 1983 asti vain kooste- ja jälkilähetyksiä, koska katsojamäärien laskua pelännyt Englannin liiga ei suostunut myöntämään BBC:lle oikeuksia suoriin lähetyksiin. BBC:n ja Englannin liigan sopimukseen kuului

myös se, että jälkilähetyksenä tuleva ottelu paljastettaisiin vasta pelien päätyttyä. Tämä oli todennäköisesti syynä myös siihen, että Yleisradio ei tiennyt etukäteen, minkä pelin se saisi näytettäväkseen. Monen brittifutisfanin muistikuvissa Aulis Virtanen selosti mustavalkoisen ottelun lähes jokaisena lauantaina kello viisi, mutta todellisuudessa lähetykset olivat huomattavasti epäsäännöllisempiä ja harvalukuisempia. 1990-luvulle asti jatkuneena käytäntönä oli lähettää TV-ottelut peräkkäisinä lauantaina kahdessa viiden-kuuden ottelun sarjassa vuodenvaihteen kummallakin puolella. Liigaotteluiden lisäksi ohjelmistoon kuuluivat Englannin liigacupin ja FA-cupin loppuottelut. TV:n tarjontaa täydensi radio: BBC World Servicen kautta lauantain otteluita oli mahdollista seurata reaaliajassa silloinkin, kun Yle ei niitä näyttänyt. Ruotsin TV:n näkyvyysalueella olevat pystyivät katsomaan myös lauantaisin tullutta TV4:n Tipsextra -ohjelmaa, jonka yhteydessä näytettiin yksi peli. Brittifutis limittyi vahvasti osaksi suomalaista perhe-elämää. Lauantain jalkapallokierroksen seuraamisesta tuli isää ja poikaa yhdistänyt rituaali, joka muuttui vuosien kuluessa traditioksi, jonka pojat siirsivät myöhemmin omille lapsilleen. 1970-luvulla lapsina brittifutikseen tutustunut sukupolvi on ensimmäinen, joka alkoi seurata urheilua ulkomaisen U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

S U O M A LA I S E T J A E N G LA N T I LA I N E N J A L K A PA L LO – V U O S I K Y M M E N I E N T R A D I T I O

seurajoukkueen kautta. Heidän isänsä kiinnostuivat myös englantilaisesta jalkapallosta mutta kiinnittyivät tunnetasolla enemmän veikkaamiseen kuin yhteen seuraan.

Fani-identiteetin määrittelyä Suomalaista Everton-faniutta väitöskirjassaan tutkineen Harri Heinosen mukaan -70 -luvulla muotoutunut ensimmäinen kannattajasukupolvi tekee selvän eron itsensä ja pelejä pääasiassa vakioriviensä kehittymisen vuoksi seuranneiden välillä. Veikkaus antoi alkusysäyksen englantilaisen jalkapallon seuraamiseen, mutta kun seuraamisen kohteeksi oli vakiintunut yksi seura, sen merkitys väheni. Heinosen tutkimat Everton-fanit erottautuivat myös oman seuransa paikallisista faneista: he tiedostivat, että heidän kannattamistyylinsä erosi paikallisten fanien ”match day” -traditiosta. Erilaisuus ei tee kaukokannattamisesta valheellista tai kokijan kannalta vähemmän merkittävää. Kyse on medioituneen yhteiskunnan piirteestä, Heinosen sanoin siitä, että mediavälitteinen traditio on juurtunut osaksi ihmisten arkielämää. Vain Urheiluruutu edusti 1970-luvulla brittifutikseen verrattavaa perinnettä median viikoittaisessa urheilutarjonnassa, eikä sekään tuottanut katsojilleen yhtä voimakkaita tunne-elämyksiä. Kello viiden lauantaiottelu oli riehakas välinäytös totisella hartaudella katsottujen puoli yhdeksän TV-uutisten ja aamulla luetun sanomalehden välissä. Nykyisin suosituimpien englantilaisseurojen lista Suomessa noudattaa varsin johdonmukaisesti eniten pokaaleita voittaneiden seurojen järjestystä. Faniuden suhde menestykseen on 14 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

kuitenkin jossain määrin ristiriitainen, vaikka se on yksi tavallisimmista syistä oman seuran löytämiseen ja myöhemmin kannattamiseen. Tosifanit haluavat yleensä erottautua niin sanotuista glory huntereista, jotka päättävät kannattaa jotakin seuraa vain menestyksen takia. Faniuden autenttisuus perustuu uskollisuuteen, sitoutumiseen ja pitkäjännitteisyyteen, ja näiden tekijöiden merkitys punnitaan vain silloin, kun oma seura ei menesty. Moni Heinosen tutkima fani jopa ylpeili oman seuransa menestymättömyydellä, eikä toivonut suomalaisia pelaajia joukkueeseensa, sillä kumpikin tekijä houkuttelisi seuran taakse epäaitoja pseudofaneja. Suomalaiset brittifutisfanit nousevat mediassa tavallisesti esiin yhden seuran intohimoisina kannattajina, jotka suunnittelevat vapaa-aikansa pääasiassa seuransa otteluiden ehdoilla. Median esityksissä korostuva fanityyppi on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Heinonen nostaa tutkimuksessaan esiin monen Everton-fanin paralleelin lojaliteetin: monella heistä on myös suomalainen suosikkijoukkue, vaikka se ei yhtä voimakkaita tunteita nostatakaan kuin Everton. Jalkapallofanien polygamia on jalkapallon kaupallistumisen ja globalisaation seurauksena syntynyt ilmiö, joka on vaikuttanut kannattajakulttuuriin kaikkialla maailmassa. Simon Kuper ja Stefan Szymanski havaitsivat englantilaisia jalkapallofaneja tutkiessaan, että yhden seuran kanssa koko elämänsä naimisissa olevat hard core -fanit ovat kannattajakulttuurin vähemmistössä jopa Englannissa, eikä kannatus ole useimmille heistäkään elämäntilanteesta riippumaton, muuttumaton suhde. Kuperin ja Szymanskin mukaan fanaattisimpien kannattajien määrä näyttää suuremmalta mitä se

ã Sami Hyypiän ja Jari Litmasen siirrot Liverpooliin vuosituhannen taitteessa lisäsivät suomalaisten Liverpool-fanien määrää. Kuvassa Liverpoolin avauskokoonpano Olympiastadionilla pelatussa Mestarien liigan karsintaottelussa FC Haka-Liverpool vuonna 2001. Kuva: Juha Tamminen â Sami Hyypiä kohoaa korkeuksiin Manchester Unitedin Dwight Yorken edessä syyskuussa 1999. Kuva: Juha Tamminen

S U O M A LA I S E T J A E N G LA N T I LA I N E N J A L K A PA L LO – V U O S I K Y M M E N I E N T R A D I T I O

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

S U O M A LA I S E T J A E N G LA N T I LA I N E N J A L K A PA L LO – V U O S I K Y M M E N I E N T R A D I T I O

todellisuudessa on, koska he ovat äänekkäimpiä, motivoituneimpia ja median kannalta kiinnostavimpia ja nousevat siksi eniten esiin. Useimmat jalkapallofanit eivät rakenna identiteettiään yhden seuran varaan, vaan pitävät jalkapalloa yhtenä vapaa-ajan aktiviteettina muiden joukossa.

Olohuoneesta urheilubaariin Yhtenäiskulttuurin murruttua myös brittifutikseen liittyvä kannattajakulttuuri on muuttunut. 1990-luvulta lähtien isän ja pojan yhteinen kotirituaali on menettänyt merkitystään ja saanut rinnalleen uusia, yhteisöllisempiä kannattamisen muotoja, joista tärkeimmiksi ovat nousseet kannattajayhdistykset. Yhdistysten ydinjoukko koostuu fanaattisimmista tosifaneista, mutta niihin liittyy myös kannattamiseen rennommin suhtautuvia jäseniä, joiden osallistumisaktiivisuus vaihtelee. Yhteisöllisyys on nykyisen kannattajakulttuurin polttoainetta, mikä näkyy myös samalla tavalla organisoituneissa suomalaisten jalkapalloseurojen kannattajissa. Yhteiskunnallinen murros ei ole poistanut tarvetta kuulua johonkin: toisinaan yhteisö ja siihen kuuluminen nousevat jopa seuraa ja lajia tärkeämmiksi. Englantilaisten seurojen kannattajayhdistykset kokoontuvat Suomessa katsomaan pelejä urheilubaareihin ja järjestävät matkoja joukkueensa otteluihin Englantiin. Baareissa kannattajat eläytyvät voimakkaasti; lauluineen, huutoineen ja englanninkielisine fraaseineen he käyttäytyvät kuin olisivat pelissä paikan päällä. Ulkopuolisen silmissä erikoiselta näyttävä käytös muuttuu ymmärrettäväksi, kun sen 16 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

sijoittaa osaksi medioituneen, postmodernin yhteiskunnan käytäntöjä. Nyky-yhteiskunnassa vakaat, perinteiset sosiaaliset kiinnekohdat, kuten perhe, yhteiskuntaluokka ja kotikaupunki, ovat katoamassa, eivätkä välttämättä vaikuta siihen, mihin heimoon tai yhteisöön ihmiset päättävät liittyä. Kannattajayhdistykset ovat yksi keino paeta postmodernin yhteiskunnan juurettomuutta. Niissä korostuu elämyksellisyys, karnevalistisuus ja jaettuun oluen juomiseen liittyvä hedonismi: samanhenkisten seura ruokkii fanituksen sisältämää hurmiota ja auttaa pakenemaan arjesta. Ulkomaisen seuran kannattajayhteisö on tässä kontekstissa yhtä looginen sitoutumisen kohde kuin suomalaisenkin seuran fanikerho. Brittifutiksen pitkät media- ja veikkausperinteet yhdistävät Suomea, Ruotsia ja Norjaa, joten on luonnollista, että seurauksena syntynyt kannattajakulttuuri on saanut samoja muotoja. Ruotsissa englantilaisilla jalkapalloseuroilla on jotakuinkin yhtä paljon faneja kuin Suomessa, Norjassa vielä enemmän. Norjan ja Englannin kytkös vahvistui 1990-luvulla, jolloin useat norjalaispelaajat löivät läpi Englannin Valioliigassa ja suoraviivaista englantilaista jalkapalloa ihaillut Egil ”Drillo” Olsen valmensi Norjan A-maajoukkuetta. Esimerkiksi Liverpoolilla on Norjassa niin paljon kannattajia, että norjalaiset Liverpool-fanit ovat organisoituneet paitsi valtakunnallisesti, myös paikallistasolla: kymmenissä norjalaiskaupungeissa on omat Liverpool-yhdistyksensä. Kannattamistyylitkin ovat samanlaiset: riehakas, yhteisöllinen pubikulttuuri on osa myös Norjan brittifutisfanien elämää.

ã Arsenalin suomalaisia kannattajia Olympiastadionilla elokuun 2013 ”Super Matchissa” Arsenal-Manchester City. Kuva: Jussi Eskola

S U O M A LA I S E T J A E N G LA N T I LA I N E N J A L K A PA L LO – V U O S I K Y M M E N I E N T R A D I T I O

ã Matkat Englantiin ovat vuosittain toistuvia perinteitä monelle brittifutisfanille. Kuvassa suomalaisia Arsenal-faneja Lontoossa, Arsenalin entisen kotistadionin Highburyn ulkopuolella. Kuva: Yksityiskokoelma

Epävarma tulevaisuus Englantilaisen jalkapallon suosio Pohjoismaissa ei saanut vastinetta muualta maailmasta ennen 1990-lukua. Vasta Valioliiga-brändin rakentaminen 1990-luvun alussa teki brittifutiksesta globaalisti seurattua ja levitti sen uusille markkina-alueille, joista tärkeimmäksi on noussut Kaakkois-Aasia. Thaimaassa, Malesiassa ja Indonesiassa brittiseurojen kannatus on saanut jopa hysteerisiä piirteitä. Suomen televisiossa Valioliigan äänet 1990-luvulla olivat Antero Mertaranta ja Jukka Rönkä, jotka nuoremmalle fanipolvelle merkitsevät samaa kuin Aulis Virtanen vanhemmalle. 2000-luvulla englantilainen jalkapallo siirtyi vuosikymmenien jälkeen maksukanaville. Paljon vastustusta herättänyt muutos oli looginen: pitkät TV-perinteet ja uskollinen – sekä ikärakenteestaan johtuen maksukykyinen – katsojakunta tekevät brittifutiksesta jääkiekon SM-liigan ohella yhden harvoista urheilubrändeistä, josta Suomessa ollaan valmiita maksamaan. Vastineeksi kuukausittaisesta maksusta fanit saavat laajan ottelutarjonnan oheis- ja taustaohjelmineen, joita on mahdollista katsoa muulloinkin kuin lauantaina alkuillasta. Ajatus jalkapallo-ottelusta, jonka isä ja poika katsovat yhdessä joka viikko vuodesta toiseen samaan aikaan, tuntuu 2010-luvun Suomessa kaukaiselta. Tänä päivänä englantilaisella jalkapallolla on kilpailijoita enemmän kuin koskaan ennen. Brittifutisfanien peräänkuuluttamaa tunnetta ja tunnelmaa on viimeisen 10 vuoden aikana alkanut löytyä myös suomalaisista katsomoista, erityisesti Suomen A-maajoukkueen kotiotteluissa.

Kansainvälisen jalkapallon seuraaminenkaan ei ole enää vuosiin rajoittunut vain Englannin Valioliigaan. Maksukanavilla esiintyvät brittijoukkueet eivät tässä ympäristössä saa uusia kannattajia samalla tavalla kuin ennen, mikä merkinnee brittifutisfanien keski-iän tasaista nousua tulevaisuudessa. Myös muuttunut mediamaailma vaikuttaa kannattajakulttuuriin. Internet ja sosiaalinen media antavat lähes rajattomasti mahdollisuuksia kannatuksen kohteiden löytämiseen ja seuraamiseen, mikä hajauttaa kannatusta ja tekee siitä nopeatempoisempaa. Brittifutiksen suosion lasku Suomessa on siis jossain määrin vääjäämätöntä. Ilmiö on silti edelleen vahva. Helsinkiin elokuussa 2013 tuodut Arsenal ja Manchester City möivät Olympiastadionin loppuun vain hieman hitaammin kuin Cheek. FC Barcelona tosin myi vielä nopeammin. ■ LÄHTEET: Heinonen, Harri: Mediavälitteistä urheilufaniutta paikantamassa – jälkimodernia intohimoa, yhteisöllisyyttä ja selviytymistä. Yhteiskuntapolitiikka 65, 2000. Heinonen, Harri: Jalkapallon lumo. Tutkimus suomalaisesta Everton-faniudesta. Jyväskylä 2005. Hognestad, Hans K.: Split loyalties: football is a community business. In: Football Supporters and the Commercialisation of Football. New York 2013. Kuper, Simon & Szymanski, Stefan: Soccernomics. Why Transfers Fail, Why Spain Rule The World and Other Curious Football Phenomena Explained. Great Britain 2012. Ylikangas, Heikki: Markat miljooniksi. Puoli vuosisataa suomalaista Veikkausta. Vantaa 1990. Veikkaaja/Veikkaus-Lotto 1970–1990.

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

KUUDES PELAAJA SUSIJENGIFANIT Jari Toivonen Tutkija | Suomen Urheilumuseo / Koripallomuseo Lähetä palautetta ja kommentteja: jari.toivonen@stadion.fi.

usijengi-ilmiö on jo lähes loppuunkaluttu aihe mediassa, mutta kerran vielä kootaan joitain muistoja ja näkemyksiä koripallomaajoukkueen faniuden ympäriltä tähänkin kirjoitukseen. Sanoin on vaikea kuvailla sitä tunnelmaa, minkä suomalaiset yhdessä loivat valtavaan messukompleksiin rakennetussa koripallohallissa Bilbaossa MM-kisojen alkulohkovaiheessa. Raavaat miehet elivät kyynel silmässä tunnelman mukana, kaikki löivät ”ylävitosia” keskenään ja laulu raikasi hallin rakenteita kumisuttaen. Mielenkiintoista on seurata koripallokautta 2014-2015 näkyykö vaikutus suomalaisilla koripallokentillä vai onko se vain ulkomaille ja maajoukkueeseen sidonnainen ilmiö. Bilbaossa pelatuissa MM-kisojen alkulohkossa suomalaisia faneja oli eri arvioiden mukaan noin 8000-10000 paikalla. Vaikka Bilbao on miljoonakaupunki, näkyivät suomalaisfanit katukuvassa hallitsevasti. Paikallisia tuntui olevan liikkeellä yllättävän vähän, vaikka keskusta-alueenkin väkiluku on n. 300 000. Bilbao itsessään on kärsinyt suuren rakennemuutoksen ja talous on ollut tiukkaa. Väkiluku on jatkuvasti ollut vähenemään päin vuodesta 1981, joka oli kaupungin huippuvuosi. Joillain alueilla lähes puolet pienistä liikkeistä katujen varsilla on suljettuna. Siksi ei ihmekään, että suomalaiset euroineen olivat hyvin tervetulleita kaupunkiin.

18 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

Susijengin kannattajat myös näkyivät katukuvassa sinivalkoisena merenä. Suomalainen ei kovin helposti kulje pelipaidassa tai karnevalistisissa kannatusasuissa julkisissa paikoissa pelihallia lukuun ottamatta. Nyt pukeutuminen väriä tunnustaen oli ennemmin sääntö kuin poikkeus. Luonnollisesti ulkomailla olo ja lievä juhlatunnelma edesauttoivat normaalista käyttäytymismallista luopumista, mutta tunnelma tempaa myös väkisin mukaansa. Kuten eräs fani totesi: ”On mahdotonta kuvitella istuvansa hiljaa peliä katsellen, kun kaikki ympärillä laulavat ja eläytyvät otteluun täydellä sydämellä.” Sosiaalinen paine toimii siten myös kannatuskulttuuria vahventavasti. Bilbao olikin panostanut jo etukäteen suomalaisten tuloon. Sosiaalisessa mediassa lähestyttiin eri tahoja Suomessa ja jaettiin tietoa kaupungista suomalaiskannattajille. Kaikkinensa on helppo arvioida suomalaisten tuoneen kaupunkiin miljoonia euroja, joten panostus kannatti. Rahan lisäksi Baskimaan asukkaille jäi faneistamme positiivinen kuva. Vaikka juhlittiin, ei järjestyshäiriöitä ollut, metelikin ymmärrettiin kuuluvan tähän hintaan. Nyt ollaan jo puuhaamassa suoraa lentoyhteyttä Suomesta Bilbaoon jatkumona suomalaisten fanimatkailuun. Pitkä matka on kuljettu ennen kuin tämän kaltainen massailmiö syntyi. Osaltaan siihen on vaikuttanut sinnikkyys, osaltaan sattumat. Yksi tärkeä tekijä fanijoukon suuruuteen on

K U U D E S P E LA A J A – S U S I J E N G I F A N I T

ã Susijengifaneja voi todella kutsua kuudenneksi pelaajaksi kentällä.

kisojen sijainti. Liettuan EM-kisat vuonna 2011 oli helppo saavuttaa, ja tästä oikeastaan kaikki alkoikin. Seuraavaksi oli Slovenian Koper, joka oli rantapaikkana hyvä perhekohde ja verraten helppopääsyinen mm. Italiankin kautta siirtyen. Espanja on tuttu maa suurelle joukolle suomalaisia ja lentoja tarjolla ympäri maata suuri määrä. Sisäinen siirtyminen on helppoa ja turvallista. Niinpä Bilbaoon reissasivat mitä erilaisimmilla reittivariaatioilla ne, keille ei charter-kyytiä ollut tarjolla taloudellisista tai muista syistä. ”Muistan kun olimme neljästään Italiassa karsintapeleissä 2008. Siitä porukka on joka vuosi kasvanut lumipalloefektinä, kun viidakkorumpu

TAUSTANA: Suomen Koripallomaajoukkueen Kannattajat ry on Koripallomaajoukkueen, eli Susijengin, kannattajien 19.10.2013 Lahdessa perustama kannattajayhdistys, jonka päätarkoitus on edistää Suomen koripallomaajoukkueen kannatusta. Toiminnan tavoitteena on olla maajoukkueen kuudes pelaaja ja siivittää joukkue pelaamaan sen menestyspotentiaalin ylärajoilla. Lisäksi yhdistys pyrkii kokoamaan maajoukkuetta kannattavat henkilöt yhteen ja tarjoamaan heille yhteisöllisyyttä ja elämyksiä. www.susijengifanit.com

on kertonut hienoista elämyksistä. Täytyy muistaa, että tähän fani-ilmiöön tarvitaan kaksi tekijää: ensinnäkin fanit ja tunnelma, toisena urheilullinen menestys. Ilman arvokisapaikkoja ei tätä olisi voinut koskaan tapahtua. Liettuan EM-kisojen menestys antoi alkusysäyksen toiminnalle, jossa oli mukana jo 1500 suomalaista. Slovenian EM-kisat vuonna 2013 Koperissa räjäytti sitten pankin, jonka jatkumoa Bilbao on ollut.”, kertoo Suomen Koripallomaajoukkueen Kannattajat ry:n puheenjohtaja Risto Virtanen. Bilbaossa oli suomalaisfaneina ihmisiä, jotka eivät koskaan aikaisemmin ole olleet koripallokatsomossa. Matkaa koripallon MM-kisoihin voisi kuvata ennemminkin elämysmatkaksi kuin urheilumatkaksi. Lennoilla Espanjaan saattoi jo koneessa kuulla ”susien ulvontaa” ja viimeistään liikuttaessa metrolla kohti Ansion asemaa täyttivät kannustushuudot ja –laulut ilman. Tunnelmassa toki oli kokonaisuutena hienoista laskua viimeisiä otteluita kohti mentäessä, vaikka panokset olivat loppuun saakka kovat. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka koripallon löytäneet uudetkin fanit suhtautuvat kotimaan sarjaan – kopioituuko ilmiö vai liittyykö se vain yhteiseen matkaan Susijengin ja muiden elämysmatkalaisten kanssa. ”Slovenian Koperin EM-kisojen jälkeen Korisliigan yleisömäärissä tuli isoja nousuja joillain paikkakunnilla, Joensuussa esimerkiksi 30%. Kokonaismäärä nousi kauden aikana yhdeksällä U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

K U U D E S P E LA A J A – S U S I J E N G I F A N I T

prosentilla, johon Koperin vaikutusta yksittäisenä tekijänä on vaikea arvioida. Pelaajamääräkin lisenssipelaajina mitattuna kasvoi hiukan kauden mittaan. Keskeistä on se, että faniryhmiä on noussut ympäri Suomen, eli fanittaminen on noussut seuratasolle uutena ilmiönä, jonka voinee laskea osittain maajoukkuebuumin aikaansaamaksi. Yritetään siirtää tätä ilmiötä myös Korisliigaan, mutta se ei ole helppo tehtävä. Jääkiekkohan nosti 1990-luvulla MM-kullan jälkeen oman profiilinsa etenkin uusien hallien ja parantuneiden olosuhteiden kautta. Uusia asioita on nostettava myös Korisliigaan, jotta laji saadaan paremmin kaikkien ulottuville. Yksi tuleva uudistus on KorisliigaTV, jolla lajia jaetaan laajemmin kiinnostuneille faneille.”, pohtii Koripalloliiton kilpailutoiminnan johtaja Tom Westerholm. Nykypäivän fanituksessa yksi silmiinpistävä piirre on kokemusten jakaminen sosiaalisessa mediassa. Ottelua ja sen ulkopuolella tapahtuneita ilmiöitä tallensi koko ajan lukuisa joukko kamerakännyköitä, joilla tunnelmia jaettiin myös some:ssa. Susijengin pelaajat ovat myös aktiivisia verkossa, joten sekin on edesauttanut idolien seuraamista ja heihin samaistumista. Facebook ja Twitter täyttyivätkin kommenteista 20 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

ja kotisuomessa olleet fanit pääsivät sitä kautta kokemaan tunnelmia jopa reaaliajassa. Sosiaalinen media myös mahdollisesti luo lisähypetystä tapahtuman ympärille, kun jakajia on riittävä määrä. Näin syntyy tunne suuremmasta ilmiöstä kuin se todellisuudessa onkaan. Siten se toimii myös indikoiden seuraaviin arvokilpailuihin faniryhmän kasvua, sillä kukapa enää haluaisi jäädä tällaisesta elämyksestä pois. Kansainvälisestikin suomalaisfanit olivat vahvasti esillä ja heitä kehuivat kisajärjestäjien ohella myös NBA-tähdet. Tällainen joukko halutaan taatusti mihin tahansa kisapaikalle tuomaan tunnelmaa ja rahaa. Ennakkotietojen mukaan vuoden 2015 EM-kisojen lohkojaot arvotaan marraskuussa 2014. Suomi haki järjestettäväkseen yhtä kisojen neljästä alkulohkosta, kun kisat siirtyivät epävakaan tilanteen takia pois Ukrainasta. Alkulohkot pelataan kuitenkin seuraavissa paikoissa: Montpellierissä (Ranska), Zagrebissa (Kroatia), Riikassa (Latvia) ja Berliinissä (Saksa). Pudotuspelit pelataan Ranskan Lillessä. Suomalaisfanin näkökulmasta Berliini ja Riika ovat helpoimpien kulkuyhteyksien päässä, joten jos Susijengi-huuma säilyy, voidaan niissä ainakin odottaa jopa yli 10000 fanin rynnistystä EM-kisoihin. ■

ã Tuhannet suomalaisfanit juhlivat voittopelin jälkeen joukkueen kanssa peliareenan ulkopuolella Bilbaossa Kuva: Tytti Nuoramo â MM-kisoissa oli kaikista osallistujamaista faneja kannustamassa omiaan. Kuvassa turkkilaisia kannattajia.

K U U D E S P E LA A J A – S U S I J E N G I F A N I T

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

LAHTELAISTA JÄÄKIEKKOFANITUSTA – JOS SÄ LAHEST OOT NIIN HUUDA PELICANS! Suvi Kuisma ja Tiia Tiainen Tutkijat | Hiihtomuseo

rheiluidolit-näyttelyä varten haastattelimme Flying Pelicans-kannattajayhdistyksen puheenjohtaja Martti Mäkelää syksyllä 2013. Haastattelun pohjalta kokosimme ajatuksia Pelicans-joukkueen fanituksesta myös tähän artikkeliin.

Jääkiekkofanituksen taustaa Suomessa Jokerit, HIFK ja TPS olivat ensimmäisiä suomalaisia jääkiekkoseuroja, joilla oli voimakasta fanitoimintaa. 1990-luvulla fanitoiminta voimistui. Jokereista syntyi liikemies ja urheilujohtaja Harry Harkimon pääomistuksessa vuodesta 1991 lähtien uudenlainen ilmiö myös fanitoiminnan osalta. Jokerien kannattajajoukko laajeni Itä-Helsingistä muuallekin Helsinkiin ja myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. 1990-luvulla naiset ja etenkin nuoret innostuivat erityisesti juuri Jokereiden fanittamisesta. Monista joukkueen pelaajista tuli seurattuja idoleita. Esiin nousi myös vahvoja kannattajahahmoja, kuten faniryhmän keskiössä narrin hattuun pukeutunut Pasi ”Pave” Mähönen. Hän antoi mallia myös muualle Suomeen, miten omaa joukkuetta kannatetaan kaikin ruumiin ja sielun voimin. SM-liigan yhteinen faniyhdistys on tuonut seurojen kannattaja-aktiivit yhteen. Näin opitaan myös toisten joukkueiden faneilta uusia asioita kannustamisesta. Aktiiviset kannattajat 22 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

vaikkakin eri seuroista voivat tuntea voimakasta samanhenkisyyttä keskenään. Joskus oman joukkueen passiiviset pelinkatsojat ja kannattajakerhon kannattajat tuntevat olevansa hyvin erilaisia ja kokevat, että toinen osapuoli on kannatuksessaan liian vaisu tai vastavuoroisesti ylidramaattinen. Tässä artikkelissa on tarkoitus esitellä Lahden oman jääkiekkojoukkueen Pelicansin kannatustoiminnan vaiheita sekä päämuotoja tällä hetkellä. Luultavasti kannattamisessa on paljon yhteistä muiden suomalaisten kiekkojoukkueiden kanssa, vaikka kunkin joukkueen kannattajien toiminnassa ja henkilöissä on omaleimaisuutta.

Oma faniklubi – The Flying Pelicans Pelicans –joukkueen kannattajayhdistys, The Flying Pelicans –faniklubi, perustettiin vuonna 2000, kun joukkue nousi SM-liigaan. Jo vuonna 1999 ykkösdivisioonan pudotuspelien alkaessa ensimmäisen kerran joukkueen historiassa kannatustoiminta järjestäytyi. Oma yhdistys tuli ajankohtaiseksi, kun liigaan pääsy varmistui. Sirpa Peura pyöritti lahtelaisen jääkiekon kannattajatoimintaa Kiekkoreippaan aikana Lahden jääkiekkoilun kannattajat -yhdistyksessä. Faniklubin nykyinen puheenjohtaja Martti Mäkelä muistelee, että esimerkiksi lahtelainen työkaluja tarvikeliike Liukkosen Pultti ja ehkä joku

LA H T E LA I S TA J Ä Ä K I E K K O F A N I T U S TA – J O S S Ä LA H E S T O O T N I I N H U U D A P E L I C A N S !

ã Lahtelaiset Pelsu-fanit tunnustavat väriä. Huiveilla voidaan tehdä etukäteen sovittuja koreografioita eli tifoja. Isku Areena 12.12.2013. Kuvaaja: Tiina Rekola. Kuva: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

muukin järjesti joitakin fanikuljetuksia divisioona-aikoina, mutta liigaan pääsemisen ja oman yhdistyksen kautta toimintaa pystyttiin järjestämään voimakkaammin ja suunnitelmallisesti. The Flying Pelicans -yhdistyksen säännöissä sanotaan, että tarkoituksena on tukea aatteellisesti lahtelaista edustusjääkiekkoa ja edistää lahtelaista jääkiekkokulttuuria, sekä toimia Pelicansien kannattajien yhdyssiteenä, sekä kehittää heidän yhteenkuuluvuuttaan. Jäsenmäärä on ollut vuosittain noin 200 henkeä. Nykyinen puheenjohtaja Martti Mäkelä on toiminut aktiivisesti yhdistyksessä 2000-luvun alusta lähtien. Moni muukin yhdistyksen jäsen on ollut pitkään toiminnassa mukana. Pelicansin kannattajakatsomo sijaitsee ns.

LAHTELAISEN JÄÄKIEKON HISTORIA LYHYESTI Lahden Pelicans on lahtelainen jääkiekkoseura, jonka juuret ulottuvat aina 1891 perustettuun Viipurin Reippaaseen asti. Seuran nimi on muuttunut useaan otteeseen: Lahden Reipas, Kiekkoreipas, Hockey-Reipas ja Reipas Lahti. Vuodesta 1996 lahtelaisen jääkiekon lippulaivan nimi on ollut Pelicans. Seuran lempinimeksi on vakiintunut Pelsut. Pelicans nousi ykkösdivisioonasta liigasarjaan kaudella 1999 - 2000. Joukkueen paras saavutus on ollut toinen sija SM-liigassa 2011- 2012.

hyppyrimäkien päädyn kulmassa. Pelicans hyökkää 1. ja 3. erässä juuri tähän päätyyn. Kannattajakatsomoon mahtuu seisomaan noin 400 ihmistä. Oma fanikatsomo tarjoaa mahdollisuuden voimallisempaan kannattamiseen, kuin jos kannattajat olisivat jakaantuneet ympäri hallia. Tällainen katsomo toteutettiin Lahden Isku Areenassa viimeisen remontin jälkeen. Seisomakatsomot nähdään tärkeiksi, että kannattajiin saadaan liikettä, ryhtiä ja voimaa peleissä. Silloin voidaan tehdä yhdessä tifoja (= kannattajien järjestämät koreografiat urheilukatsomoissa) sekä temmattua koko ryhmä mukaan kannatushuutoihin ja –lauluihin. Martti Mäkelä kertoo: ”Et se Lahdessaki on ollu kannattajien katsomo hyvin mones eri paikkaa eri puolella hallii Pelicansin liigauran aikana. Uusi katsomo on aika hyvä ja toteutettiin yhteistyössä Pelicansien kanssa rakennusvaiheessa. Käytiin katsomassa paikkoja ja esitettiin toiveita. Nyt on ihan hyvä, huomattavasti parempi, kuin mitä ennen.” Varsinaiselle jääkiekkojoukkueelle on tärkeää, että löytyy luottamus ja yhteisymmärrys fanikerhon ja muiden kannattajien kanssa. Molemmat tarvitsevat toisiaan ja ns. fanikatsomot palvelevat aktiivista kannattajatoimintaa tuoden tunnelmaa halleihin, vaikka eivät toisi suoraan niin suurta tuottoa kuin perinteinen istumakatsomo.

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

LA H T E LA I S TA J Ä Ä K I E K K O F A N I T U S TA – J O S S Ä LA H E S T O O T N I I N H U U D A P E L I C A N S !

Liigajoukkue ja kannattajayhdistys Flying Pelicans on ollut alusta lähtien hyvissä väleissä itse jääkiekkoseuran kanssa. Markkinointipäällikkö osallistuu kannattajaryhmän kokouksiin ja seura on mukana erilaisten etujen neuvotteluissa. Lisäksi Pelicans ja kannattajayhdistys järjestävät yhdessä vieraspelimatkoja. Tuoreimpia yhteistyömuotoja on kuukauden pelaajaäänestys, jonka voittajan kuva pääsee hallin Lämäri-ravintolan seinälle. Myös SM-liigan kanssa on ollut yhteistyötä: 2003 perustettiin SM-liigan faniklubit ry, jonka toiminta virkeän alun jälkeen ei ole ottanut kunnolla tuulta purjeisiinsa.

Uusia tuulia Keski-Euroopasta fanitoimintaan Heti 2000-luvun alussa Pelicansin kannattajayhdistys lähti hakemaan mallia aktiiviseen katsomotoimintaan muun muassa Saksasta ja Tanskasta. Siellä koko katsomo eli voimakkaasti mukana, kun Suomessa on suosittu perinteisesti hillittyä kannustamista tai negatiivista herjojen huutelua. Flying Pelicansin -yhdistyksen ensimmäinen matka suuntautui Tanskan Vojensiin 3.-5.8.2001. Matkaraportti kertoo …”kannustamista päästiin harjoittelemaan keskinäisissä jalkapallo-otteluissa ja kaljaviesteissä. Järjestäjinä olivat Viksupport ja Blue Brigade, tanskalaiset fanclubit. Pikkuhiljaa meille alkoi selvitä, kuinka suuresta tapahtumasta oli kyse. Paikalla oli edustajia 45:stä Fan Clubista Tanskasta, Norjasta, Ruotsista, Saksasta ja tietysti 24 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

me Suomesta. Yli 500 jääkiekon kannattajaa oli löytänyt tiensä Vojensiin!...” ”Ensimmäisenä iltana jo tajusimme keskieurooppalaisen ja suomalaisen fanikulttuurin erot. Illalla muutaman oluttuopin jälkeen alkoi teltassa valtaisa meno. Kannustushuudot, laulut, tanssi ja sanoinkuvaamaton tunnelma. Olimme kaikki yhtä suurta perhettä. Ei minkäänlaisia järjestyshäiriöitä, ei tappeluja, vaan ainoastaan valtaisaa hauskanpitoa?...” ”Saimme paljon uusia ystäviä ja opimme keskieurooppalaista tapaa kannustaa omaa joukkuettamme matseissa. Me uskomme ja toivomme, että pystymme siirtämään siitä jotain Lahden jäähalliin ensi kaudeksi.” Näin sitten kävikin, kun laulut, tifot, capon vetämät kannatushuudot sekä oma seisomafanikatsomo luovat henkeä kannattamiseen Lahdessa. Fanitusta lähdettiin kehittämään toiminnan organisoinnin sekä oman joukkueen positiivisen kannustamisen kautta.

”Me olemme Ääriliike Lahti” – Ultrat Vielä voimakkaampaa ilmettä kannattamiseen kaivattiin muutaman vuoden päästä, kun Pelicansin kannattajatoimintaa kehittämään perustettiin ”Ääriliike” vuonna 2005. Se otti mallikseen ultrien toimintatavan. Tämän päivän urheilumaailmassa ultrat ovat urheilujoukkueen fanaattisimmat kannattajat. Ääriliike Lahti on Lahden Pelicansin itsenäinen kannattajaryhmä. Tavoitteena on ollut luoda Lahteen maan paras kannattajakatsomo, sekä kehittää ja ylläpitää

ã Flying Pelicansin jäsenet yhteisessä faniyhdistysten tapaamisessa Tanskassa. Tapaamisista on saatu uusia ideoita fanittamiseen. Kuva: Martti Mäkelä. â Urheiluidolit -näyttelyssä Hiihtomuseolla Lahdessa esitellään myös Pelicans -joukkueen fanitusta. Kuvaaja: Toni Kesti. Kuva: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

LA H T E LA I S TA J Ä Ä K I E K K O F A N I T U S TA – J O S S Ä LA H E S T O O T N I I N H U U D A P E L I C A N S !

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

LA H T E LA I S TA J Ä Ä K I E K K O F A N I T U S TA – J O S S Ä LA H E S T O O T N I I N H U U D A P E L I C A N S !

Pelicansin kannattaja- ja seurakulttuuria. Ääriliike ryhmän motto on kiteytetty heidän kotisivuillaan: ”Ryhmän ideologia kiteytyy kolmeen perustettaessa päätettyyn sanaan: Asenne – Uskollisuus - Ylpeys. Se merkitsee 100-prosenttista sitoutumista toimintaan katsomossa ja sen ulkopuolella. Uskollisuutta joukkueen tukemiseen kaikkina aikoina riippumatta menestyksestä tai menestymättömyyestä. Ylpeyttä Pelicansista, Lahesta ja lahtelaisuuesta – Suomen paras mesta ja meiän joukkue, kaikki mitä tarvitset. Muu on turhaa ja yhentekevää.” Ääriliikkeen perustajat katsoivat, että perinteinen virallinen kannattajayhdistys ei ollut heidän näköisensä ja niin voimakkaasti katsomotoimintaan panostava kuin he toivoivat. Molempien tahojen kannattajatoiminnassa aktiivisesti mukana oleva Martti Mäkelä kertoo, että Ääriliike on ollut viime vuodet aktiivisin katsomotoiminnan kehittäjä. Se on suunnitellut katsomoon lippukoreografiat, kannustuslakanat, polttanut sisäsoihtuja ja uusia kannustuslauluja. Osa kannattajista kuuluu sekä Flying Pelicans –yhdistykseen että Ääriliikkeeseen. Ryhmät eivät ole lähteneet vastakkain asetteluun vaan yhteistyötä aktiivisesti esimerkiksi sekä vieraspelimatkojen että kannattajakatsomon osalta. Ääriliike eroaa tavallisesta ”casual” faniyhdistyksestä siinä, että siihen ei voi liittyä itse jäseneksi, vaan siihen kutsutaan ja valitaan aktiivisiksi Pelicans-kannattajiksi osoittautuneita henkilöitä. ”Käytännössä tämä tarkoittaa pitkäaikaista ja jatkuvaa näyttöä Asenteesta, Uskollisuuesta ja Ylpeyestä matseissa Lahessa 26 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

ja ympäri Suomea” yhdistyksen sivuilla kirjoitetaan. Voimakasta ryhmähenkeä ja omaa ”heimoa” yleensä vahvistetaan parhaiten tällaisella toiminnalla, jossa on erittäin aktiivinen ote otteluissa ja niiden ulkopuolella. Kun yhdistykseen vain kutsutaan eikä siihen voi liittyä itse, tehdään jäsenyydestä erityisen tavoiteltava asia ja luodaan muista kannattajista erottuva imago ryhmälle. Lahtelaisuuden arvoa ja oman ryhmän erinomaisuutta korostetaan. Lahen (= Lahden) puhekielikin tulee esille ryhmän viestinnässä, kun d-kirjain pudotetaan pois.

Pelicans-kannattajat yhdessä "Lahen Turkoosi" Nykyhetkestä tulee nopeasti historiaa. Pelicansin kannatusjoukkoa on juuri yhtenäistetty, kun 2014 kauden alkaessa Pelicans-kannattajat on koottu yhteen Lahen Turkoosi -ryhmäksi. Uusi yhteisö on avoin kaikille ja sen tavoitteena on tuoda kaikki Pelicans-kannattajat vahvemmin luomaan kotihalliin tunnelmaa. Lahen Turkoosi -ryhmän ovat perustaneet faniyhdistys "Flying Pelicans" sekä epävirallinen ryhmä "Ääriliike Lahti", jotka säilyvät yhä taustalla, mutta näkyvä yhteinen toiminta katsomossa ja vierasotteluissa tapahtuu jatkossa Lahen Turkoosin -nimellä.

Fanitusilmiö ”Pelicans-mummot” Pelicans-mummoiksi paikallislehdistössä ristityt kaksoissisarukset Mikki ja Maikki ovat

ã Tuttu näky kotiotteluissa: Pelicans-mummot Mikki ja Maikki iloisella mielellä erätauolla. Kuvaaja: Tiia Tiainen.

LA H T E LA I S TA J Ä Ä K I E K K O F A N I T U S TA – J O S S Ä LA H E S T O O T N I I N H U U D A P E L I C A N S !

henkeen ja vereen Pelsujen kannattajia. He eivät kuulu faniyhdistyksiin, mutta ovat erittäin aktiivisia kannustajia kotipeleissä. Perinteisesti yli 60-vuotiaat naiset eivät ole olleet jääkiekkojoukkueiden ydinkannattajajoukkoa, vaan 15 - 50 -vuotiaat miehet ovat ehkä kaikkein suurin ikä- ja sukupuoliryhmä katsojissa ja etenkin aktiivisissa kannattajissa. Nämä aktiiviset lahtelaisnaiset ovat löytäneet kotikaupungin joukkueen kannatuksesta innostavan harrastuksen, joka on vienyt mukanaan jo useamman vuoden. Kesällä he toivovat syksyn tuloa, että pääsisivät taas seuraamaan kiekkoa. Mikki ja Maikki ovatkin kotikatsomon äänekäs väriläiskä osallistuessaan lähes kaikkiin kotipeleihin. Vieraspelit he sitten jännittävät yhdessä radiosta selostusta kuunnellen. ”Mummot” kannustavat suureen ääneen omiaan ja suosikkipelaaja on pitkän linjan jääkiekkoilija ”ikinuori” Jan Latvala. Tuomarit saavat sen sijaan kuulla heiltä välillä räävittömiäkin huutoja. Pelicans-mummot tuovat myös kaupungilla liikkuessaan Pelicans-fanituksensa esille. Joukkueen värit turkoosi ja musta ovat luonnollisesti myös heidän lempivärejään ja ne näkyvät naisten pukeutumisessa. Heitä on pyydetty myös Lahdessa kouluille kertomaan fanittamisestaan ja opettamaan Pelsujen kannustuslauluja. Pelicansia kaikin tavoin kannattava kaksikko neuloi joukkueelle yli 30 villasukkaparia kevättalvella 2013. Tempauksen johdosta mummot pääsivät tuomaan tuliaiset itse suoraan pukukoppiin. Pelicans -joukkueen Facebook-linkin mukaan he toivat mukanaan sukkien lisäksi myös paljon ääntä, laulua, tanssia, halauksia, sekä punaiset huulten kuvat pelaajien poskille! Nykyinen yhä enemmän tilaa saava iloinen karnevalistinen tapa toteuttaa kannatusta näkyy myös tässä ”Pelicans-mummojen” toiminnassa. ”Karnevaaliin” voivat osallistua kaikki halukkaat omalla persoonallisella tavallaan. Luodaan me-henkeä koko kaupungille tai maajoukkuepeleissä omalle maalle.

Vieraspelimatkat ja rituaalit ennen kotiottelua Vieraspelimatkat ovat faniryhmää voimakkaasti yhdistävä kokemus, toteaa yhdistyksen puheenjohtaja Martti Mäkelä. Ne vaativat yhdistyksen aktiiveilta runsaasti työpanosta, että reissut busseineen saadaan onnistumaan. Niihin osallistuu yleensä noin 50 -150 henkeä. Mäkelä lausuu myös, että joskus saattaisi kotipeleissä kotijoukkueen kannattajat saada paremmin syttymään kannustamiseen, jos he kiertäisivät muutaman kymmenen kilometriä bussilla ennen ottelua. ”Sellast käytäntöö on ollut, että kokoonnutaan meidän kantapaikkaan ”Iloiseen Kulkijaan” ennen peliä, ja sitten lähetään siitä peliin. Sitte on jälkipelit ollu samassa paikassa. Sama ku lähetään vieraspelimatkoille, niin lähetään siitä

(=Iloisesta kulkijasta) porukalla. Aika vähän meillä on pelin ulkopuolella kanssakäymistä. Vieraspelimatkat on kotipelejä paljon yhdistävimpii kokemuksii. Kun mennään vieraaseen halliin ja meil on siellä oma katsomon osa, koko toiminta tiivistyy siinä enemmän. Kauheen fanaattista porukkaa, ketä siel vieraspelimatkall on. Sillon lähtee monesti ne kaikkein parhaimmat laulut ja jutut …” Lahtelaisille joukkueille eniten tunteita herättäviä joukkueita ovat olleet pääkaupunkiseudun joukkueet Jokerit ja HIFK. Näin on varmaan muuallakin maakunnissa ollut, että Helsingin joukkueet nostavat voimakkaimmin tunteet pintaan ja niiden voittaminen olisi tärkeää.

Pelicansien kannustuslaulut Pelikatsomossa satunnainen kävijä saattaa erottaa tuttuja sävelmiä erikoisilla sanoituksilla. Oman joukkueen kannatuslaulut sekä myös vierasjoukkuetta arvostelevat laulut ovat usein käytettyjä tunnelman kohottajia. Sanoissa kuuluu ylpeys omasta joukkueesta ja omasta kotikaupungista.

Lahen ylpeys (We Shall Not Be Moved) On ylpeys lahtelainen turkoosi, mustavalkoinen laulu raikaa missä vaan läpi Suomen maan

Jos sä Lahest oot capo: Jos sä Lahest oot niin huuda Pelicans kaikki: Pelicans! capo: jos sä Lahest oot niin huuda Pelicans kaikki: Pelicans! Jos Lahest oot ja tiiät sen niin varmaan myöskin näytät sen jos Lahest oot niin huuda Pelicans Pelicans! Flying Pelicansien puheenjohtaja Mäkelää harmittaa se, että suurta osaa katsojista on vaikea saada lähtemään mukaan kannatustapahtumiin. Värikkäät ja äänekkäät katsomotapahtumat ovat yleensä pienen aktiivisen ryhmän harteilla. Pelitunnelman luominen syntyy juuri katsomossa. Viuhkoilla ja heilutusliinoilla joskus onnistutaan saamaan suurta yleisöä mukaan tempauksiin, näin on käynyt esim. Play-offs-peleissä. Vieläkin enemmän väriä katsomoon voitaisiin saada erilaisilla tifoilla.

Pelicansin fanitus Suomalaisten ujous on vieläkin usein este näyttävälle kannattajuudelle: faniutta pelätään näyttää koska sen pelätään leimaavan lapselliseksi tai hurahtaneeksi. Martti Mäkelä uskoo, että ainakin aikaisempina vuosina aikuisten U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

LA H T E LA I S TA J Ä Ä K I E K K O F A N I T U S TA – J O S S Ä LA H E S T O O T N I I N H U U D A P E L I C A N S !

kannattajien oli hankala myöntää ja tuoda esille olevansa Pelicans-fani, sillä asia miellettiin pikkutyttöjen aktiviteetiksi. Kannattajayhdistyksen puheenjohtaja toivoisi, että tällaisesta pelosta päästäisiin eroon ja että katsomoonkin tultaisiin reilusti ”tunnustamaan väriä”. Fanituotteiden myynnin alkutaipaleella jouduttiin huomaamaan, että niiden myynti ole hankalaa luultavasti juuri ihmisten uskalluksen puutteen vuoksi. Nykyään tilanne on jo muuttunut: fanipaitoja uskalletaan pitää päällä jo muuallakin kuin kotona. Terminä kannattaminen kuulostaa vakavammalta ja aikuisille sopivammalta ajanvietteeltä kuin fanitus, siksi kannatus-termistä halutaan pitää kiinni, Martti Mäkelä kertoo. Myös kotikaupungin leima on tärkeä asia kotijoukkueen kannattamisessa. Kotiseutuylpeys ja eräänlainen ”me ollaan Lahest” – asenne näkyy ja kuuluu. Toiset fanit tatuoivat ihoonsa jopa kotikaupunkinsa nimen. Pelicanseilla ei ole vielä kovinkaan paljon etäkannattajia, eli henkilöitä jotka kannattavat näkyvästi omaa joukkuettaan jollain muulla paikkakunnalla. Sen sijaan esimerkiksi Oulun Kärpillä on Helsingissä oma kannattajajoukko Etä-Kärpät. Siinä on kannattajia, joilla ei ole Ouluun kovin näkyviä siteitä. Mäkelästä tuntuu, että Lahti unohdetaan hyvin nopeasti, kun muutetaan muulle paikkakunnalle asumaan.

Häiriöfanit ja faniyhdistyksen rooli Englantilaiset jalkapallofanit ovat nousseet uutisiin varsin ikävillä tapauksilla viime vuosikymmeninä. Ilmiö ei ole täysin vieras Suomessakaan. Lahtelaisen jääkiekon 28 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

kannattajayhdistyksen jäsenet ovat olleet lehtien lööpeissä omilla tempauksillaan, kun kannattajat heittivät savupommeja jäälle 2000-luvun alussa. Jotkut henkilöt ovat saaneet käyttäytymisellään jopa porttikieltoja peleihin.

Lopuksi Kannattajat muodostavat ryhmän, joka antaa tunteen voimakkaasta yhteenkuuluvuudesta ja omasta heimosta. Ryhmässä koetaan, että toimitaan oman kotiseudun ja -kaupungin puolesta. Lahtelainen Pelicansin fanittaminen ja siihen liittyvä yhdistystoiminta on hyvä esimerkki nykyisestä jääkiekon kannatuskulttuurista Suomessa. Seuratasolla toiminta on pienen ja aktiivisen joukon harteilla, kun taas maajoukkuepeleissä suuren yleisön on helpompi lähteä voimakkaammin kannustamaan ja näyttämään väriä Suomen puolesta. LÄHTEET: Suulliset lähteet: Haastattelu Martti Mäkelä, Flying Pelicans –faniyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja 18.12.2013 Lahti. Hiihtomuseon arkisto. Haastattelu Marja Rinne ja Mirja Siren, Pelicans-mummot Mikki ja Maikki 12.12.2013 Lahti. Hiihtomuseon arkisto. Kirjalliset lähteet: Jussi Sippola: Jokerit määritti helsinkiläismiehen koko elämän. Helsingin Sanomat 23.4.2014 www-sivut: http://www.aariliike.com/ https://www.facebook.com http://www.flyingpelicans.net/ http://www.pelicans.fi/ http://www.lahenturkoosi.fi/

ã Joskus innokkaimmat fanit menevät kannatuksessaan tietyn rajan yli. Silloin voi faniyhdistyksen puheenjohtaja joutua ottamaan kantaa joukkonsa puolesta poliisille. Kuva: Martti Mäkelä.

URHEILUMUSEO, Helsinki Urheilumuseon näyttelyssä esitellään sekä menneiden vuosikymmenten urheilusankareita että nykyisiä urheiluidoleita, Paavo Nurmesta Teemu Selänteeseen. Fanikulttuurin ilmiöistä esillä ovat etenkin jalkapallofanit: Suomen A-maajoukkueen kannattajat ja brittijalkapallon suomalaiset fanit. Katsele videolta fanien huippuhetkiä, kuvauta itsesi idolin kanssa tai lähetä viesti idolille!

Urheiluidolit 28.3.–12.10.2014 Avoinna: ma-pe 11–17, la-su 12–16 HIIHTOMUSEO, Lahti Mäkihyppääjien fanitus oli aikanaan huimaavaa, vieläkö muistat Tonimanian? Hiihtomuseon näyttelyssä pääset itse osallistumaan kannatushuumaan: maajoukkuekannatuksen hurmokseen sekä paikalliseen fanikulttuuriin, joka on vahvasti esillä jääkiekko-, koripallo- ja jalkapallo-otteluissa. Pääset peilaamaan julkisuuden mukanaan tuomia hyviä ja huonoja puolia astumalla idolisi saappaisiin.

Urheiluidolit 28.3.2014–31.12.2015 Avoinna: Talviaikaan ti-pe klo 9-16, la-su klo 11-17 Kesäaikaan (10.6.-31.8.2014) ti-pe klo 10-17, la-su klo 11-17 JÄÄKIEKKOMUSEO, Tampere Jääkiekkomuseo nostaa Urheiluidolit-näyttelyssä esille legendaariset Selänteen ja Kurrin sekä uransa alkupuolella olevat Granlundin ja Barkovin. Maajoukkueen matkassa vuosikymmeniä kulkenut faniryhmä edustaa näyttelyssä suomalaisia kiekkofaneja ja yleisestikin fanikulttuuria. Kiekkokansan rakastamat maailmanmestaruuspokaalit 1995 ja 2011 ovat saaneet uuden esillepanon.

Urheiluidolit 28.3.2014–1.3.2015 Avoinna: ti-su klo 10–18