Adoptoi monumentti - parhaita käytäntöjä by Museokeskus Vapriikki

Adoptoi monumentti parhaita käytäntöjä

Pyhäinpäivän tapahtuma Reuharinniemen lapinrauniolla.

Toimitus: Miia Hinnerichsen ja Tuija-Liisa Soininen Taitto: Liina Luoma Kannen kuvat: Pirkanmaan maakuntamuseo Julkaisija: Tampereen kaupunki, Museopalvelut, Pirkanmaan maakuntamuseo Paino: Eräsalon kirjapaino 2016 Tampereen museoiden julkaisuja 140 ISSN 1237-5276 ISBN 978-951-609-803-9 ISBN 978-951-609-805-3 (pdf) © Pirkanmaan maakuntamuseo 2

Lukijalle

Adoptoi monumentti pähkinänkuoressa

kansalaiset hoitavat

Kulttuurisesta kestävyydestä

Kohteet ja sopimukset

Muinaisjäännöksen adoptointi – esimerkkinä Reuharinniemen lapinrauniot

Rakennuksen adoptointi– esimerkkinä Messukylän makasiini

Kulttuuriympäristöleirit ja talkootoiminta

Tietoa, välittämistä ja verkostoimista

Kustannukset

Käsitteitä

Lue Lisää

Pirkanmaan maakuntamuseo

ADOPTOI MONUMENTTI Parhaita käytäntöjä

Lukijalle Tämä opas on tarkoitettu kaikille, jotka suunnittelevat Adoptoi monumentti -toiminnan käynnistämistä tai ovat muuten kiinnostuneita kulttuuriympäristön hoidosta. Adoptoi monumentti kannustaa tunnistamaan ja tutkimaan kulttuurihistoriallisia kohteita sekä huolehtimaan niistä. Museo tarjoaa apua, tukea, koulutusta, retkiä ja tapaamisia, joissa osallistujat voivat oppia uutta kulttuuriperinnöstä ja tavata muita vapaaehtoisia. Tampereella museokeskus Vapriikissa toimiva Pirkanmaan maakuntamuseo käynnisti Adoptoi monumentti -toiminnan ensimmäisenä Suomessa vuonna 2008. Vuotta myöhemmin, intensiivisen suunnittelun ja sopimuskäytäntöjen luomisen jälkeen ensimmäiset muinaisjäännöskohteet luovutettiin hoidettaviksi. Museon tärkeänä työnä on ollut menetelmien kehittäminen ja testaaminen. Työtä on tehty myös kansainvälisellä tasolla. Hyvänä kehittämiskumppanina on alusta alkaen ollut Archaeology Scotland ja vuosien varrella monet muutkin kansainväliset yhteistyötahot. Archaeology 4

Scotland on järjestö, joka kannustaa yhteisöjä ja harrastajia osallistumaan skotlantilaisen kulttuuriperinnön vaalimiseen ja tutkimiseen mm. ylläpitämällä sikäläistä Adoptoi monumentti -toimintaa. Suomessa konkreettista kehittämistyötä on tehty runsaasti. Uutta on ollut mm. yhtenäisten sopimuskäytäntöjen luominen maanomistajien ja adoptoijien oikeuksien turvaamiseksi. Yksittäisen kohteen jatkuvan hoidon lisäksi on pidetty tärkeänä mahdollistaa myös lyhytaikaista osallistumista kulttuuriympäristöleireille ja kansalaistalkoisiin. Adoptoi monumentti keskittyi aluksi arkeologisten kohteiden adoptointimahdollisuuksien selvittämiseen. Vuosina 2013–2015 ohjelma laajentui koskemaan rakennettua ympäristöä. Uudenlaiset kohdetyypit ovat vaatineet uusia toimintamalleja ja houkutelleet toimintaan myös uudenlaisia vapaaehtoisryhmiä. Samalla kansalaisten kohtaamista on kehitetty osallistamisesta uudenlaiseen mahdollistavaan työskentelytapaan. Haasteena on ollut luoda

Vapriikin kuva-arkisto, Nina Luukko

mahdollisuuksia kestävälle kulttuuriperintötyölle, joka jaksaa innostaa vielä vuosienkin uurastuksen jälkeen. Monien kokeiluvuosien jälkeen ei voi välttyä ajatukselta, että kestävä aktiivisuus toimia kulttuuriympäristön hyväksi syntyy pääosin kansalaisten omista tarpeista. Jos kipinää ei ole olemassa, museon on sitä vaikea sytyttää. Yhtä lailla on nostettava hattua ihmisten tahdolle tehdä hyvää ympäristössään.

Se antaa uskoa myös visiolle, että kulttuuriympäristöä vaalitaan ihmistä varten, yhdessä ihmisten kanssa.

Mukavia lukuhetkiä! Tuija-Liisa Soininen 5

Adoptoi monumentti p채hkin채nkuoressa 6

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

Osmonpuistossa sijaitseva soittolava sopii hoitokohteeksi vaikkapa musiikki-, tanssi- tai teatteriharrastajien ryhmälle.

Adoptoi monumentti -toiminta on vapaaehtoistyötä arkeologisten kohteiden ja vanhojen rakennusten parissa. Adoptoija huolehtii kulttuuriperinnöstä, tarkkailee sen kuntoa, selvittää kohteen historiaa ja järjestää paikalla tapahtumia. Adoptoinnilla tarkoitetaan tässä kulttuuriperinnön hyväksymistä osaksi omaa elämänpiiriä ja työn tekemistä kulttuuriperinnön hyväksi hyvin konkreettisella tavalla. Suuri osa Adoptoi monumentti -vapaaehtoisista työskentelee pitkäjänteisesti yhden kohteen hyväksi. Toiset valitsevat toimimisen lyhytaikaisesti jonkin ”monumentin” kunnostamisen hyväksi. Kohdevalikoima on monipuolinen vaihdellen rautakautisesta linnavuoresta hautaröykkiöihin, kiviaitoihin, kellareihin, taloihin ja laululavoihin. Yhdistysten tai koulujen kohteiksi valikoidaan mielellään huomiota herättäviä ja symbolisia kohteita, jotka levittävät sanomaa hoitajiensa kulttuuritahdosta. Koulujen osalta kiinnitetään huomiota myös siihen, että kohteet tarjoaisivat ainesta koulujen opetukselle. Museolle on voinut myös ehdot7

taa kohdetta, jolloin sen soveltuvuus testataan adoptointitoiminnan periaatteiden mukaisesti. Adoptoija voi olla yhteisö, yhdistys, yritys tai julkisyhteisö, kuten koulu. Jotkut ovat perustaneet yhdistyksen varta vasten hoitokohdettansa varten. Osaan hoitotapahtumista tai talkoista voi osallistua kuka tahansa. Adoptoijilta ei edellytetä aikaisempaa kokemusta, ennakkotietoja kulttuuriympäristöasioista tai alan erikoistaitoja. Ammattityöt hoidetaan ammattilaisten toimesta joko hoitokohteen perustamisvaiheessa tai sovitusti hoitotyön varrella, yhteistyössä maakuntamuseon kanssa. Pitkäjänteinen hoitotyö perustuu kohteen omistajan, adoptoijan ja maakuntamuseon välisiin sopimuksiin. Neuvotteluista huolehtii maakuntamuseo. Tavoitteena ovat pitkäikäiset, toistaiseksi voimassaolevat adoptointisopimukset, mutta yhtä lailla myös lyhytkestoisemmat, hauskat projektit ja kansalaisosallistuminen monenkirjaviin talkoisiin ja tapahtumiin. Kohteelle laaditaan hoitosuunnitelma, joka huomioi kohteen kunnon ja hoitajaksi tarjoutuvan yhteisön resurssit. Hoitosuunnitelma toimii adoptoijan käsikirjana. Hoitosuunnitelmassa otetaan kantaa myös kohteen sopivaan käyttöön ja turvallisuusnäkökohtiin hoitotöiden ja tapahtumien yhteydessä. Suunnitelmasta löytyvät myös paitsi adoptoijien itsensä, myös kohteen hoitotyöhön liittyvien viranomaisten ja muiden sidosryhmien yhteystiedot. Adoptoijat seuraavat 8

kulttuuriympäristön tilaa oman kohteensa osalta. Havainnoistaan ja tekemistään hoitotoimista adoptoijat ilmoittavat Pirkanmaan maakuntamuseolle vuosittain suppean hoitopäiväkirjan avulla. Adoptoi monumentti -työn tukena työskentelee maakuntamuseossa useita kulttuuriperinnön hoidon ammattilaisia: arkeologeja, rakennustutkijoita, rakennuskorjausasiantuntija ja paikallismuseotutkija. Neuvontatyö vaatii erityisosaamista paitsi rakennusten ja arkeologisten kohteiden hoidon osalta, myös osallistumistapojen ja vuorovaikutusmenetelmien kehittämisessä. Neuvontaan kuuluu sekä yksilöllistä kohteenmukaista koulutusta että koko adoptoijaverkostolle suunnattua koulutusta, tapaamisia, retkiä ja muita tapahtumia. Adoptoijia kannustetaan keräämään tietoa kohteestaan ja välittämään tietoa eteenpäin omissa verkostoissaan. Informaatiotaulujen pystyttäminen on todettu oivaksi keinoksi tuoda esille tehtyä työtä ja antaa tietoa. Museoviranomaiset tukevat taloudellisesti niiden pystyttämistä ja avustavat sisältötuotannossa. Pirkanmaalla on kaksikymmentä adoptoitua kohdetta. Niiden parissa toimii aktiivisesti yli 300 vapaaehtoista. Kohteiden hoitoon osallistuvien määrä kasvaa jatkuvasti, samoin kohteiden määrä. Toimintamuoto on hyvää vauhtia laajenemassa muualle Suomeen.

Vapriikin kuva-arkisto, Antti Liuttunen

Osia ven채l채isten rakentamista ensimm채isen maailmansodan puolustusvarustuksista Tampereen Mustavuoressa on adoptoitu kolmelle vapaaehtoisryhm채lle. 9

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

Annikin kivikioskilla järjestettiin isommat alkukunnostustalkoot yhteistyössä museon ja kioskin adoptoineiden vapaaehtoisten kanssa.

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

uroopan neuvoston strategiassa painotetaan ihmisten oikeutta kulttuuriperintöön sekä kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Adoptoi monumentti on myös Faron sopimuksen mukaista kansalaislähtöistä toimintaa. Pirkanmaalla on otaksuttu, että parhaimmillaan kipinä ja halu tehdä jotakin kulttuuriperinnön hyväksi on jo olemassa ennen kuin kansalainen ryhtyy Adoptoi monumentti -työhön. Näin museon työ ei ole ylhäältä alas kohdistuvaa sallimista ja neuvomista, vaan rinnalla kulkemista. Tehokas markkinointi museon taholta on lähtökohtaisesti positiivista. Tulee kuitenkin varoa, että Adoptoi monumentin myyntityö ei ole niin tehokasta, että siihen sitoutuu tahoja, jotka eivät ole aidosti valmiita ottamaan vastuuta hoitotyöstä. Hoitokohteet tulee valita realistisesti. Niistä pitää olla hoitajilleen iloa ja hoitosuunnitelmat on hyvä rakentaa selkeiksi ja kevyiksi noudattaa. Adoptoi monumentti -työ onnistuu parhaiten, kun sitä organisoiva asiantuntijataho näkee itsensä kansalaisten palvelijana. Loppujen lopuksi kulttuuriperintö kuuluu kaikille ja kulttuuriperintökohteet ovat aina paikallisia. Kulttuuriperintöä koskevan tiedon tulee olla saatavilla ja viranomaisen tulee kunnioittaa paikallisten tarvetta kertoa kohteesta omalla tavallaan ja antaa sille omia merkityksiään. Niinpä viranomaisen ei ole syytä loukkaantua, jos adoptoijayhdistys

Pispalan pulteriaidan opastaulu paljastettiin juhlallisin menoin syksyllä 2013.

järjestää kohteella tapahtumia, joissa ei anneta virallista, oikeaksi todistettua tutkimustietoa. Tärkeintä on, että oikeakin tutkimustieto on saavutettavissa ja informaatiotaulujen tekstejä laaditaan hyvässä yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Adoptoi monumentti -konsepti voi taipua myös lähentämään paikallisväestöä ja maahanmuuttajia toisiinsa kulttuuriperintökohteiden avulla. Adoptoi monumentti -työhön kuuluu lähtökohtaisesti suvaitsevaisuus. Se pyrkii siihen, että nykyään vierailtakin tuntuvia kulttuureita ja elämänmuotoja ymmärretään ja niiden muistomerkkejä vaalitaan. Konsepti on sovellettavissa myös lyhytaikaisen, mielekkään ajankulun järjestämiseen esim. turvapaikanhakijoille. 11

Kulttuurisesta kestävyydestä

doptoi monumentti -työn ideana on, että omaehtoista toimintaa tukemalla syntyy aitoa kulttuuritahtoa, joka voi näkyä kulttuuriperinnön hoidon kestävänä kehityksenä. Kohteen adoptoiminen on hyvä pohjautua vapaaehtoisten omiin tarpeisiin. 12

Yhtä tärkeää on antaa adoptoijille riittävästi tilaa omistaa kulttuuriperintöään ja antaa sille merkityksiä. Tämä voi olla alku, jota kenties seuraa suhteen syveneminen. Miten kansalaistoiminta sitten syntyy? Mikä on ensin, kulttuuritahto vai valistus, jonka seu-

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miinu mäkelä

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

rauksena kulttuuritahto syntyy? Mikä ero on osallistamisella ja osallistumisella? Osallistaminen on otettu käyttöön Suomessa 1990-luvulla ja sillä on alun perin tarkoitettu viranomaisen keinoa yrittää saada kansalaisia mukaan esimerkiksi maankäytönsuunnitteluun. Osallista-

miseen sisältyy ajatus kansalaisesta passiivisena objektiivina, jota yritetään houkutella mukaan. Osallisuudessa taas on kysymys kuulumisesta johonkin. Se merkitsee omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista. Jos viranomainen on luonut uuden oivan toimintamuodon, jonka tulisi olla kansalaislähtöistä, onkin hyvä mieltää, että alkuosallistamisesta olisi hyvä päästä pian osallistumisvaiheeseen. Hyvä lähtökohta osallisuuden syntymiselle on jo se, että arkeologiasta ja rakennetusta perinnöstä on olemassa riittävästi laadukasta tietoa ja sen on helposti saatavilla. Ymmärtämisestä voi seurata arvostus ja sitä kautta halu liittää kulttuuriperintökohde osaksi omaa kulttuuriperintöä. On myös hyvä viestittää, että kansalaisten panosta tarvitaan aidosti kulttuuriperinnön kestävään vaalimiseen. 13

Kohteet ja sopimukset

rkeologiset kohteet ja rakennukset ovat hoitokohteina erilaisia, siksi myös niiden adoptiokäytännöt ovat

erilaiset.

Arkeologiset kohteet Arkeologiset kohteet ovat lähtökohtaisesti lain mukaan rauhoitettuja eikä niihin saa kajota ilman lupaa (muinaismuistolaki 1963/259). Sen vuoksi niiden hoitoon tulee hakea hoitolupa myös Museovirastolta. Adoptoitavaksi soveltuvien muinaisjäännösten tulee olla helppohoitoisia ja sijaita helppopääsyisessä paikassa. On myös tärkeää, että kohteet valitaan niin, että ne ovat suurelle yleisölle saavutettavia. Erityisen hyvin hoidettaviksi soveltuvat Museoviraston aiemmin hoitamat, mutta nyttemmin hoitamatta jääneet kohteet, joilla suuremmat alkukunnostustyöt, kuten puidenkaato on jo tehty. Näillä kohteilla on usein myös tehty kasvikartoituksia ja perinnebiotooppiselvityksiä. Adoptoitaviksi sopivia muinaisjäännöskohteita ovat esimerkiksi linnavuoret, kiviaidat, röykkiöhaudat, pyyntikuopat, muinaiset asuinpaikat, 14

Museon väki tapaa adoptoijia usein kohteella.

Museon väki tapaa adoptoijia usein kohteella. Kuva: Miia Ryttyläinen 2015

polttokenttäkalmistot ja puolustusvarustukset. Kohteen valinnassa on hyvä preferoida kohteita, joista adoptoijilla riittää tulevaisuudessa kerrottavaa. Siksi on hyvä, jos niitä on jo tutkittu arkeologisesti. Arkeologisilla kohteilla on usein vain yksi

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Ryttyläinen

omistaja, kiinteistönomistaja, joka omistaa maapohjankin. Vaikka poikkeuksia esiintyy, kohteilla on muinaismuistolaista johtuen harvemmin omistajalleen merkittävää rahallista arvoa. Rahallinen arvo ei myöskään vapaaehtoisen hoitotoiminnan myötä yleensä voimakkaas-

ti muutu. Museon tulee arvioida, soveltuuko muinaisjäännös adoptointiin ja selvittää, kuka sen omistaa. Neuvottelujen jälkeen omistajan kanssa solmitaan sopimus, jossa kohde luovutetaan maakuntamuseon organisoimaan Adoptoi mo15

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

numentti -ohjelmaan. Kun muinaisjäännökselle on laadittu hoitosuunnitelma, maakuntamuseo hakee sille Museovirastolta hoitoluvan, jonka jälkeen kohde voidaan laittaa museon internetsivuille adoptoitavaksi. Kun kohteelle löytyy sopiva hoitaja, solmitaan museon ja adoptoijan välillä adoptiosopimus. Museovirasto myöntää hoitoluvan maakuntamuseolle, joka puolestaan delegoi hoidon adoptoijayhteisölle. Arkeologisten kohteiden hoidossa tavallisia toimenpiteitä ovat kasvillisuuden hallittu raivaus: säännöllinen niitto, vesakon poisto ja roskien siivoaminen. Adoptoijien positiivisella mielenkiinnolla voi olla suuri merkitys jopa muinaisjäännöksen säilymiselle. Keskiaikaisen kivikirkon raunio Pälkäneellä. Adoptoijat pitävät kirkkomaan ruohon lyhyenä ja seuraavat kivirakenteiden kuntoa.

Rakennukset Rakennukset ovat usein arvoltaan ja omistussuhteiltaan muinaisjäännöksiä monimutkaisempia sillä rakennuksella ja maapohjalla saattaa olla eri omistajat ja rakennuksella voi olla omistajalleen rahallista arvoa, jolla on taipumus nousta vapaaehtoisen hoitotoiminnan myötä. Adoptoitavaksi soveltuva rakennus täytyykin valita tarkkaan. Rakennuksen on hyvä olla kooltaan pieni, rahalliselta arvoltaan kohtuullisen vähäinen, käyttämätön ja omistajalleen melko tarpeeton. Myös rakennuksen 16

kunto on hyvä selvittää huolellisesti etukäteen, jotta säästytään yllättäviltä ja adoptoijan resursseihin nähden liian kalliilta kunnostustoimilta. Sopiva kohde voi olla esimerkiksi mökki, torppa, mylly, huvimaja, kioski, aitta, uimahuone, muuntaja tai makasiini. Pienikin kohde voi olla merkittävä. Maakuntamuseo selvittää rakennuksen ja sen maapohjan omistajan, neuvottelee omistajan kanssa ja solmii adoptiolupasopimuksen, jossa omistaja luovuttaa kohteen Adoptoi monumentti -ohjelmaan. Kun rakennuksen kunto

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miinu mäkelä

Adoptiosopimuksen allekirjoitus on juhlallinen hetki.

on selvitetty ja sille on laadittu hoitosuunnitelma, voidaan etsiä sopivaa hoitajaa. Lopulta omistajan, museon ja adoptoijan välillä solmitaan sopimus. Rakennusperinnön hoidossa pienillä ja yksinkertaisilla hoito- ja kunnostustöillä voi olla suuri merkitys. Esimerkiksi katon ja vesikourujen pitäminen puhtaina, kasvillisuuden raivaaminen seinustoilta, maalaus, punamultaus ja ikkunoiden kunnostus sopivat adoptoijien tehtäväksi. Rakennuksen kunnon tarkkaileminen ja säännölliset hoitotyöt estävät mahdollisia vaurioita kehittymästä vakaviksi. Vastuut Adoptoi monumentin perusperiaatteisiin kuu-

luu, että kohteen adoptoija tekee yleishyödyllistä työtä kohteen saavutettavuuden ja ymmärrettävyyden edistämiseksi. Adoptoija vastaa hoidosta ja siitä aiheutuvista kuluista. Adoptoija on myös vastuussa sekä sivullisten että adoptoijien turvallisuudesta järjestäessään tapahtumia tai tehdessään kunnostustoimia kohteella. Adoptoi monumentti -toiminnassa käytettävät sopimusasiakirjat on laadittu yhteistyössä Tampereen kaupungin, Museoviraston ja Ympäristöministeriön lakimiesten kanssa. Sopimusmalleihin voi tutustua Adoptoi monumentti -toiminnan internetsivuilla osoitteessa: adoptoimonumentti.fi/info/. Kunkin adoptoidun kohteen yhteyteen on myös liitetty kohteiden hoitosuunnitelmat. 17

Vapaaehtoisryhm채n hoitama Reuharinniemen lapinraunio on rautakautinen hautapaikka.

Muinaisjäännöksen adoptointi - esimerkkinä Reuharinniemen lapinrauniot tosuunnitelma. Hoito on lähinnä alueen puhtaanapitoa kasveista ja roskista ja hautaröykkiöiden kunnon seuraamista. Hoitosuunnitelman valmistuttua pyydettiin kohteelle hoitolupa Museovirastosta. Reuharinniemen lapinraunioista kiinnostui joukko kohteen lähellä asuvia naisia, jotka olivat tutustuneet niihin kävelyretkillään. Vuonna 2009 he perustivat yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Reuharinniemen lapinraunioiden adoptoijat ry. Adoptiosopimus museon ja yhdistyksen välillä allekirjoitettiin 2009. Näin lapinraunioista tuli yksi ensimmäisistä pirkanmaalaisista Adoptoi monumentti -kohteista. Vaikka osa adoptoijayhdistyksen jäsenistä on vuosien varrella vaihtunut, on sen toiminta jatkunut keskeytyksettä. Yhdistyksellä on omat Facebook-sivut. Adoptoijat ovat esitelleet lapinraunioita lukuisille suomalaisille ja ulkomaisille ryhmille. Toiminnasta

Pirkanmaan maakuntamuseo, Nina Luukko

euharinniemen lapinrauniot sijaitsevat Tampereen kaupungin omistamalla viheralueella erittäin kauniissa maisemassa Reuharinniemen eteläkärjen kalliolla, Näsijärven rannassa, vain lyhyen kävelymatkan päässä asutuksesta. Lähiympäristön asukkaat ovat tienneet röykkiöiden olemassaolosta, mutta harva on tiennyt niiden ikää tai merkitystä. Röykkiöistä on ollut saatavilla tutkimustietoa sillä niistä toinen on tutkittu arkeologisissa kaivauksissa kesällä 1999. Röykkiöön on todennäköisesti haudattu kaksi tai kolme ihmistä rautakauden lopulla 700–800 luvuilla jKr. Lisäksi paikalla on sijainnut ennen lapinraunioiden rakentamista pieni pyyntileirityyppinen asuinpaikka. Adoptoinnin mahdollistava maanomistajasopimus solmittiin Tampereen kaupungin Kiinteistötoimen ja museon välillä vuonna 2009. Seuraavaksi kohteelle tehtiin hoi-

on tehty juttuja sanomalehtiin, radioon ja televisioon. Yhdistys järjestää Reuharinniemen lapinraunioilla vuosittain ohjelmallisia pyhäinpäivän tilaisuuksia, joissa kerrotaan adoptoinnista, arkeologista kaivauksista ja löydöistä. Marraskuun 2015 tilaisuuteen osallistui yli kaksisataa vierasta. Tunnelma oli ainutlaatuinen hämärän laskeutuessa ja kynttilöiden valaistessa muinaishautoja. Vuoden 2015 syksyllä Reuharinniemen lapinraunioille pystytettiin kauan suunniteltu opastaulu. Opastaulun on tuottanut Reuharinniemen lapinraunioiden adoptoijat ry yhteistyössä Pirkanmaan maakuntamuseon, Museoviraston, Hämeen museoseura ry:n ja Tampereen kaupungin kanssa. Paikalle saatiin samalla myös uusi Museoviraston “Rautakautinen kalmisto” -kyltti. Reuharinniemen röykkiöillä on tehty myös ilkivaltaa. Museoviraston asettama kyltti on useita kertoja tuhottu tai se on salaperäisesti hävinnyt. Toisaalta, häviämisensä jälkeen se on joskus tuotu yhtä hiljaa takaisin paikoilleen. Kohteen hoidolla on joka tapauksessa saatu aikaan paljon hyvää. Aikaisemmin lapinrauniot olivat vain kivikasoja metsässä. Nyt niistä tiedetään ja niitä arvostetaan. Yhdistyksen järjestämiä tapahtumia odotetaan innokkaasti. Näkymättömästä on tehty näkyvä. 20

irsinen 1846 rakennettu Messukylän lainaviljamakasiini nostettiin adoptiokohteiden listalle jo rakennusten adoptioon tähtäävän pilottihankkeen suunnitteluvaiheessa 2012. Tampereen kaupungin Tilakeskuksen kanssa pidetyssä neuvottelussa kävi ilmi, että kaupungilla ei ollut makasiinille käyt-

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miinu Mäkelä

Messukylän perinneseuralaiset kokoustamassa makasiinin edustalla.

töä. Siksi Tilakeskus oli valmis luovuttamaan sen vapaaehtoisten hoidettavaksi. Lähes 170-vuotiaan makasiinin kuntoa arvioi maakuntamuseon perinnerakennusmestari. Hirsirakennus vaikutti ryhdikkäältä ja pieniä kunnostuskohteita lukuun ottamatta ikäisekseen hyväkuntoiselta. Rakennuksesta löytyi

myös vuoden 1918 sodan jälkiä. Hirsiseinän oli läpäissyt srapnellin ammus, joka oli lopulta iskeytynyt lattiaan. Lattiasta löytyi yksi ammuksen lyijykuulista. Myös ulkolaudoituksessa ja pellitetyssä ovessa huomattiin kuulan reikiä. Makasiinin historiaa selvitettiin ja sille ryhdyttiin etsimään lähialueelta adoptoijaa. Maa21

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

kuntamuseo otti yhteyttä Messukylän seurakuntaan, Aakkulan omakotiyhdistykseen ja Messukylän perinneseuraan. Yhteistyössä seurakunnan ja yhdistysten kanssa makasiinilla järjestettiin syyskuussa 2013 Euroopan rakennusperintöpäiviin liittyvä avoimien ovien tapahtuma. Perjantai-iltapäivän tapahtuma houkutteli lähes 200 ihmistä tutustumaan vuosia suljettuna olleeseen rakennukseen. Adoptiolupasopimus museon, rakennuksen hallinnoijan Tampereen kaupungin Tilakeskuksen ja maapohjan hallinnoijan Kiinteistötoimen kesken allekirjoitettiin maaliskuussa 2014. Tämän jälkeen kaupungin omistamalla puisto22

alueella sijaitsevalle makasiinille tehtiin katselmus kaupungin itäpuolisten yleisten alueiden hoidosta vastaavien virkamiesten kanssa. Katselmuksessa käytiin lävitse AM-toiminnan periaatteet, adoptoijan ja puiston hoitajien hoitovastuut, hoitoalue sekä mietittiin alustavasti kohteelle pystytettävän opastaulun paikkaa. Lähiympäristön yhdistyksistä Messukylän perinneseura vaikutti kiinnostuneimmalta ottamaan makasiinin hoitaakseen. Yhdistyksen edustajien kanssa tehtiin maastokäynti makasiinille ja keskusteltiin käytännöistä, vastuista ja oikeuksista. Museo esitteli AM-toimintaa Messukylän perinneseuran vuosikokouksessa, jos-

▶▶ Muistona vuoden 1918 tapahtumista seinässä ja lattiassa on jäljet todennäköisesti valkoisten ampumasta srapnelammuksesta.

sa tulevien adoptoijien kesken nousi esiin huoli seuralle mahdollisesti lankeavista suurista kunnostustoimista. Museo teettikin toukokuussa 2015 rakennuksen vauriokartoituksen, johon sisällytettiin keskeisimpien kunnostustöiden määrittely. Vauriokartoitus paljasti, että makasiinissa oli selvästi vaurioita, mutta niiden välitön korjaaminen ei ollut välttämätöntä. Tästä rohkaistuneena Messukylän perinneseura päätti adoptoida rakennuksen. Museon, perinneseuran ja rakennuksen ja maapohjan hallinnoijien edustajien kesken allekirjoitettiin adoptiosopimus ja adoptoijalle luovutettiin makasiinin avaimet. Näin Tampereella Messukylän kaupungin-

KUVAT: Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

▶ Vapaaehtoisia siistimässä Messukylän lainamakasiinin ympäristöä.

osassa sijaitsevasta entisestä lainamakasiinista tuli elokuussa 2014 ensimmäinen Suomessa ja Pirkanmaalla adoptoitu rakennus. Ensimmäiseksi makasiinilla järjestettiin siivoustalkoot maakuntamuseon ja perinneseuran yhteistyönä. Niiden jälkeen on järjestetty talkoita aina tarpeen mukaan. Museon edustaja on poikennut makasiinilla suunnittelupalavereissa, joissa on kaavailtu esimerkiksi sähkökaapelin vetämistä makasiinille tai valittu sopivaa valaisintyyppiä sisätiloihin. Opastaulu on tarkoitus pystyttää makasiinin vierelle keväällä 2016. Makasiinilla on vuosien tauon jälkeen elämää! 23

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

ulttuuriympäristöleirit ovat osoittautuneet luontevaksi osaksi Adoptoi monumentti -toimintaa. Leirit tarjoavat mahdollisuuden tutustua käytännön hoitotyöhön tai tarjota käyttöön jo omaamiaan ammattilaistaitoja tietyn kulttuuriperintökohteen kunnostamiseksi. Leirien järjestämisessä hyväksi kombinaatioksi on osoittautunut käytännön hoitotyö, tutustuminen paikkojen historiaan ja rento yhdessäolo. Pirkanmaan maakuntamuseon leirit on tähän asti järjestetty Sääksmäen Rapolan ja Voipaalan miljöössä, jossa kerroksellinen kulttuuriympäristö ja monimuotoinen historia antavat mahdollisuuden monipuoliseen kulttuuriympäristökokemukseen. Kolmipäiväisen leirin ohjelmassa on ollut tarjolla opastettuja retkiä, luentoja ja 24

Ensimmäisellä kulttuuriympäristöleirillä kunnostettiin Rapolan kartanon konevajan kattoa.

käytännön hoitotyötä sekä rautakautisella kalmistolla, linnavuoren rinteillä tai paikallisella kotiseutumuseolla. Leiriläiset ovat kunnostaneet myös kartanoympäristöjä ja kartanoiden piharakennuksia. Leireillä on majoituttu Pappilanniemen kurssikeskukseen. Majoitus ja ateriat on katettu osallistumismaksuilla ja erilaisilla avustuksilla. Leirien vetovastuu on ollut Pirkanmaan maakuntamuseolla, mutta hyvinä järjestelykumppaneina ovat toimineet Museovirasto, Metsähallitus ja Valkeakosken kaupunki. Leirien lisäksi on tutkittu mahdollisuutta luoda talkootoimintaa, johon voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi sosiaalisen median avulla esimerkiksi vain muutaman tunnin ajaksi.

Tietoa, välittämistä ja verkostoimista

Kulttuuriympäristöleiriläiset tukivat painuneen jatkoskohdan nurkkakivellä.

nikointihaasteesta. Lisäksi on ollut tärkeää löytää yhteistyötahot, joiden kanssa menetelmiä voidaan testata ja joilla on mielenkiintoa olla ohjaamassa uutta toimintamuotoa oikeaan suuntaan. Maakuntamuseon tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. Museovirasto, Metsähallitus ja Tampereen kaupungin Tilakeskus, joiden edustajat ovat olleet alusta lähtien mukana Adoptoi monumentti -toiminnalle pe-

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

usi toimintamuoto on vaatinut käynnistyäkseen runsaasti tiedottamista, markkinointia ja neuvottelemista. Kun tavoitteena on ollut löytää sopivat adoptointikohteet, tahot, jotka voisivat antaa kohteita adoptoitavaksi ja vielä adoptoijat, Sääksmäen kotiseutumuseon kyse on ennen parituparakennuksen alin hirsi on jatkettu. kaikkea kommu-

Kalmistoalueiden ympäristöä hoidetaan niittämällä. 26

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

rustetussa ohjausryhmässä. Muita tärkeitä yhteistyötahoja ovat olleet mm. Tampereen kaupungin vihersuunnittelun ammattilaiset. Jalkautuminen ihmisten pariin on koettu tehokkaaksi tavaksi edistää toiminnan tunnettavuutta. Adoptoi monumentti -toimintaa on esitelty kymmenissä seminaareissa, konferensseissa, messuilla ja muissa tapahtumissa. Asiakaskontakteja syntyy myös kohteille tehdyillä maastokäynneillä ja neuvotteluissa. Kaikkiaan Adoptoi monumentti -toiminnan merkeissä tavattiin vuosina 2008–2015 vähintään 2000 ihmistä. Tiedotustyötä on tehty myös laatimalla hanke-esitteitä suomeksi ja englanniksi, luomalla internetsivut adoptoimonumentti.fi, tuottamalla T-paitoja ja muuta markkinointimateriaalia sekä kirjoittamalla artikkeleita. Viime vuosina on panostettu läsnäoloon sosiaalisessa mediassa. Adoptoi monumentti toiminnalla on aktiiviset Facebook-sivut: www.facebook.com/adoptoimonumentti/ ja Twitter-tili: twitter.com/ adoptoimonument. Tiedonvälitysverkostoa voivat hyödyntää myös adoptoijayhteisöt ja yksittäiset kansalaiset. Adoptoi monumentti -tapahtumat vaihtelevat kohderyhmittäin: koululaisille suunnitellaan työpajoja, 20–70-vuotiaille kulttuuriympäristöleirejä ja kaikille adoptoijille tai toiminnasta kiinnostuneille seminaareja, avoimia talkootapahtumia ja retkiä. Opastettuja retkiä kult27

Rupakallion rautakautisen kalmistoalueen haavikko kaulattiin ja vesakkoa raivattiin elokuun 2014 kulttuuriympäristöleirillä. Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

tuuriympäristökohteille on tehty kävellen, pyöräillen ja linja-autolla. Toisinaan oppaina ovat toimineet adoptoijat. Tieto leviää tehokkaasti myös vapaaehtoisten tiedottaessa toiminnastaan ja järjestäessään omia yleisötapahtumiaan. Adoptoitavien kohteiden ja adoptoijayhteisöjen löytäminen on tullut sitä helpommaksi mitä tunnetummaksi toiminta on tullut. Museoon ottaa yhä useammin yhteyttä adoptoinnista kiinnostunut taho, jolla on jo esittää hyvin perusteltu, uusi kohde, jonka se haluaisi adoptoida.

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Ryttyl채inen

Milavidan kellarin kosteusongelmalle mietit채채n ratkaisuja yhdess채 sen omistajan Tampereen kaupungin, maakuntamuseon perinnerakennusmestarin ja adoptoijien kesken.

Kustannukset Toiminnan käynnistäminen ja ylläpitäminen Adoptoi monumentti -toiminnan alkuvaiheessa toimintaa kehitettiin virkatyönä. Aikaa työhön käytettiin vuosittain noin 0,5 henkilötyövuotta. Lisäksi työtä rahoitettiin maakuntamuseon tulorahoituksen turvin, keskimäärin 15 000 euroa vuodessa. Museovirasto on antanut toiminnalle mm. lakimies- ja muita asiantuntijapalveluita mm. sopimuskäytäntöjen luomiseksi. Vuonna 2013 Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Adoptoi monumentti -toiminnan jatkokehittämiseen 69 000 euron erityisavustuksen. Lisäksi rahoitusta saatiin yhteistyökumppaneilta; Metsähallitukselta sekä Kihniön ja Kangasalan kunnilta yhteensä 4 500 euroa. Tämän turvin Adoptoi monumentti -toiminta on laajentunut koskemaan myös rakennetun ympäristön kohteita. Tulevina vuosina Adoptoi monumentti -työ hoidetaan lähtökohtaisesti museon perustyönä. Se on delegoitu museolla vakituisille työntekijöille; rakennustutkijalle, perinnerakennusmestarille ja arkeologille, joiden työajasta AM-työ vie keskimäärin 10–15 %. Lisäksi yleiskoordinoinnista ja markkinoinnista vastaa yksi30

Käytöstä poistunut vesivoimalaitoksen virtauksen mittauskoppi on pienuudestaan huolimatta merkittävä kaupunkikuvassa.

31 Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen.

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

kön päällikkö. Adoptoi monumentti -toiminnan suurimpana menoeränä ovat palkkakustannukset, jotka muodostavat yli 80 % kuluista. Muita syntyviä kuluja ovat matkakulut, julkaisujen ja esitteiden painokulut, tapahtumajärjestelyihin ja markkinointiin liittyvät kulut. Opastaulujen hankintaan on olemassa ulkopuolisia rahoituslähteitä, joita adoptoijayhdistykset itse aktiivisesti hyödyntävät. Myös tapahtumien järjestämiseen saattaa olla tarjolla ulkopuolista rahoitusta. Esimerkiksi Hämeen museoseura ry myönsi museolle merkittävän avustuksen vuoden 2015 kulttuuriympäristöleirin järjestämiseen. Pirkanmaan maakuntamuseon vuoden 2016 työohjelmaan kuuluu myös yhteisörahoituskonseptin luominen Adoptoi monumentti -työn tueksi.

Rahoitusmahdollisuuksia adoptoijille Adoptoijat voivat hakea rahoitusta kohteidensa 32

hoitoon ja kunnostamiseen usealta eri taholta. Kansallisia rahoituslähteitä ovat mm. Museovirasto ja ELY-keskus, jotka myöntävät avustuksia yksityisten omistamien rakennusten entistämiseen. Museovirasto myöntää lisäksi tukea muinaisjäännösalueiden hoitoon sekä suomalaisen kulttuuriperinteen tallentamiseen ja tutkimiseen. Adoptoijaryhmät ovat hakeneet ja saaneet Museovirastolta avustusta mm. informaatiotaulujen pystytykseen. Paikallisia avustustahoja ovat vaikkapa kunnat, yhdistykset, seurat (erityisesti historia-alan) tai yritykset, jotka voivat myöntää erilaisia avustuksia. Luontevin adoptoijan varojenkeräystapa on maksullisten tapahtumien, arpajaisten tai myyjäisten järjestäminen. Uudenlaisen rahoitusmahdollisuuden tarjoavat myös erilaiset joukkorahoituskampanjat. Ajantasaista tietoa rahoitusmahdollisuuksista löydät Adoptoi monumentti -toiminnan nettisivuilta osoitteesta: adoptoimonumentti. fi/info/.

Käsitteitä

Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

Adoptointi merkitsee suomen kielessä “ottaa joku apua tarvitseva jatkuvan huolenpidon kohteeksi”. Toimintamuoto, jossa vapaaehtoisryhmät huolehtivat kulttuuriympäristökohteista, on omaksuttu Skotlannista. ‘Adoptoi monumentti’ on käännös sikäläisestä Adopt-aMonument -toiminnasta. Adoptoinnin käsite kulttuuri- ja luonnonperintökohteiden yhteydessä on kansainvälisesti vakiintunut. Monumentti tarkoittaa kulttuuriympäristössä sijaitsevaa kohdetta, johon sisältyy historiallisia, rakennushistoriallisia tai maisemallisia arvoja. Adoptoitavaksi sopiva monumentti voi olla kiinteä muinaisjäännös, rakennus, muistomerkki tai näiden yhdessä muodostama kulttuuriympäristökokonaisuus. Adoptoija voi olla valmis yhdistys, yritys tai yhteisö tai ryhmä yksityishenkilöitä, jotka perustavat yhdistyksen tätä tarkoitusta varten. Adoptoi monumentti -toiminta tarjoaa ihmisille mahdollisuuden verkostoitua ja organisoitua läheisiksi koettujen kulttuuriympäristöarvojen säilymisen edistämiseksi. Adoptoijaksi ryhtyminen ja kohteen hoitoon osallistuminen perustuvat vapaaehtoisuuteen. 33

Kulttuuriympäristö on ihmisen muokkaamaa luonnonympäristöä ja ihmisten jokapäiväinen elinympäristö – Ihmisen kädenjälki maisemassa. Siihen kuuluvat arkeologinen perintö, rakennetut ympäristöt ja perinnemaisemat. Kulttuuriympäristö -käsitteen lähtökohta on, että fyysisessä ympäristössä olevat historialliset piirteet ymmärretään osana laajempaa kokonaisuutta. Kulttuuriympäristöä ovat esimerkiksi asuinpaikat, rakennukset, pellot, tiet, vesireitit ja kokonaiset kaupungit.

Lue Lisää Adopt-a-Monument / Archaeology Scotland; www.archaeologyscotland.org.uk/our-projects/adopt-monument Adoptoi monumentti -esitekirjanen / Pirkanmaan maakuntamuseo; issuu.com/vapriikki/ docs/am_esite_netti Adopt a Monument -brochure / Pirkanmaa Provincial Museum; issuu.com/vapriikki/docs/ am_esite_en_n_0815

Lisätietoja Pirkanmaan maakuntamuseo P. 040 673 0784 adoptoimonumentti@tampere.fi www.adoptoimonumentti.fi

Council of Europe, The Framework Convention on the Value of Cultural Heritage for Society (Faro Convention, 2005); www.coe. int/t/dg4/cultureheritage/heritage/Identities/ default_en.asp Da Milano, Christina, Gibbs, Kirsten & Sani, Margherita (eds.) 2009. Volunteers in Museums and Cultural Heritage – A European Handbook. VOCH, Volunteers for Cultural Heritage; www.amitie.it/voch/index.html

Metsähallitus 2015 Kummikohteet; www.luontoon.fi/vapaaehtoistoiminta/kummikohteet Muinaismuistolaki 295/1963. www.finlex.fi/fi/ laki/alkup/1963/19630295 Nissinaho, Aino; Ensimmäiset muinaisjäännösten adoptointisopimukset on allekirjoitettu. Museokello, Pirkanmaan museouutiset 2009; issuu.com/vapriikki/docs/museokello_2009/1 (ss. 14–15) Reuharinniemen lapinrauniot Facebook / Reuharinniemen lapinraunioiden adoptoijat ry; www.facebook.com/reuharinniemenlapinrauniot

Soininen, Tuija-Liisa and Nissinaho, Aino; Adoptoisinko monumentin? Museokello, Pirkanmaan museouutiset 2008; issuu.com/vapriikki/docs/museokello_2008/1 (ss. 16–18) Soininen, Tuija-Liisa; Monumentteja adoptoimaan Pirkanmaalla. Arkeologia Suomessa 2009–2010. Museovirasto. Helsinki; www. nba.fi/fi/File/2548/arkeologia-suomessa2009-2010.pdf Soininen, Tuija-Liisa; Voiko arkeologialla pelastaa maailmaa? Museokello, Pirkanmaan museouutiset 2011; issuu.com/vapriikki/docs/ museokello_2011/1 (ss. 4–7)

Soininen, Tuija-Liisa and Nissinaho, Aino; Adopt a Monument: Social Meaning from Community Archaeology. In a publication: Public Participation in Archaeology, Suzie Thomas (ed.), Heritage Matters (No. 15), Boydell & Brewer. (ss. 175–182)