Museoon 1 / 2011 by Museokeskus Vapriikki

TAMPEREEN KAUPUNGIN MUSEOPALVELUT 1/2011

museoon!

Tampereen taidemuseo Onko totta? TR1 Vimma Sara HildĂŠnin taidemuseo Subodh Gupta Vapriikki Ladyn tyyli

Luokaamme uusi maailma!

MUSEOT JA SIENIPAIKAT MENESTYSTEKIJÖINÄ Kansi: Lasse Honkanen, Tampereen luonnontieteellinen museo, Vapriikki

Tässä lehdessä:

Tampereen kaupungin museoiden tiedotuslehti Seuraava lehti ilmestyy syyskuussa 2011 Vastaava päätoimittaja: Toimi Jaatinen Toimitusneuvosto: Toimi Jaatinen, Timo Lehtinen, Taina Myllyharju, Tähtitalvikki Poikajärvi, Helena Yli-Kerttula Toimitussihteeri: Tähtitalvikki Poikajärvi Editointi: Tammisto Knuutila Tammisto Oy Taitto: Timo Lehtinen Painopaikka: Hämeen kirjapaino Oy 2011 Museoon –lehteä voi lukea myös netissä museoiden sivuilla.

1 Pääkirjoitus 2 Vuoden nuori taiteilija 2011 Anna Tuori 4 Onko totta? Tampereen taidemuseo ja Hiekan taidemuseo 80 vuotta vuonna 2011 8 Pöytä on katettu – Subodh Gupta SaraHildénin taidemuseossa 10 Museosta metsään ja rannoille 12 Lady Ostapeckin taikatalo 14 Luokaamme uusi maailma – agitaatioposliinia Pietarin Eremitaasista 16 Maailman ihanin tyttö 18 Vimma – Modus 10 v. 20 Valon rytmissä – Amurin vuosi 24 Kivien kauneus lumosi 26 Muumilaaksossa on peili jokaiselle 28 Se oikea Manse 30 Julkiset veistokset Pirkanmaalla 32 Näyttelykalenteri 34 Tapahtumakalenteri 37 Mustikerho

Kuva: Marika Tamminen

ilat ja sijainti ovat museoiden menestymisen avaintekijöitä

Mikäli Tampereen talous selviää meneillään olevasta maailmantalouden myllerryksestä, kaupungissa on lähivuosina edessä taidemuseoiden tilojen uusiminen ja kehittäminen. Muumilaakson on lähdettävä Metsosta, ja tälle kansainväliselle museokohteelle pitäisi löytää sen arvoinen uusi sijoituspaikka. Muumilaakso on Tampereelle paljon kokoaan tärkeämpi mahdollisuus. Ja Sara Hildénin taidemuseo tarvitsee tilat, joissa se mahtuu samanaikaisesti järjestämään näyttelyitä ja esittelemään hienoja kokoelmiaan. Hämeen museon-Näsilinnan remontti on investointilistalla 2012–13, joten 2014 toivottavasti avautuu mahdollisuus jälleen tutustua tähän Tampereen vanhimpaan museoon. Kohteen remontti- ja näyttelysuunnitelmat lupaavat Näsilinnalle varmaa menestystä. Museot ja brändi Jorma Ollilan johtaman Suomen brändityöryhmän hiljattain julkaistussa raportissa positiivista on tavoitteiden konkreettisuus. Iskulauseet on jalostettu käytännön toimenpiteiksi, joihin kuka tahansa voi tarttua. Ideoiden parhaimmasta päästä on kehotus kertoa kaverille tietämänsä hyvä sienipaikka, vaikkei välttämättä parasta. Sienipaikathan ovat maamme tarkimmin varjeltuja salaisuuksia. Raportti kehottaa kaikkia suomalaisia käymään museoissa, teattereissa, taidenäyttelyissä ja elokuvissa. Nämä paikat panevat ajattelemaan asioita uudella tavalla. Erityisen ilahduttavaa raportissa on se, että museoiden kokoelmia toivotaan entistä helpommin käytettäväksi ja selailtavaksi internetissä. Idea ei ole uusi, mutta se ei vähennä sen merkitystä. Tampereen kaupungin kokoelmista on netissä 70 000 valokuvaa, 27 000 esinettä. Taidekokoelmien saamista verkkoon hidastaa tekijänoikeuslaki ja kuvaston perimät korvaukset. Brändityöryhmän toiveiden toteuttaminen edellyttää taidekokoelmien ja kuvakokoelmienkin osalta tekijänoikeuslain uudistamista ja kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen edistymistä. Museoiden perustajia ovat lähes aina yksityishenkilöt ja yhdistykset Viime vuonna ilmestynyt SKS:n kustantama Suomen museohistoria kertoo monipuolisesti ja kiinnostavasti maamme museotoiminnan vaiheista. Yksi keskeinen kehityslinja on ollut museoiden syntyminen yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen aloitteellisuudesta, ja useimmissa tapauksissa siirtyminen jossain vaiheessa yhteiskunnan vastuulle. Tampereen taidemuseo,

Tampereen luonnontieteellinen museo ja Hämeen museo ovat tästä hyviä esimerkkejä. Tampereella on myös erinomaisia esimerkkejä museoista, joissa kaupunki ja yksityinen säätiö tai yhdistys toimivat yhteistyössä: Sara Hildénin taidemuseo, Nukkeja pukumuseo, Kivimuseo, Suomen jääkiekkomuseo, Tekstiiliteollisuusmuseo. Näissäkin aloite on ollut yksityisellä puolella, kaupunki on tullut mukaan kun on tarvittu pitkäjänteisen toiminnan edellyttämät resurssit. Mutta yksityisellä rahoituksella, vapaaehtoistyöllä ja harrastuksella on edelleen suuri – jopa kasvava – merkitys museoiden toiminnalle esimerkiksi kokoelmien kartuttamisessa, kulttuuriperinnön suojelussa ja perinteenkeruussa. Turku, Tallinna, Tampere Turun kulttuuripääkaupunkivuosi runsaine resursseineen ja ohjelmatarjontoineen tekee varmasti Turusta Suomen ykkösen vuonna 2011. Turun lailla kulttuurimatkailijoita houkuttelee myös kulttuuripääkaupunki Tallinna. Toivottavasti kumpikin kaupunki onnistuu lisäämään kulttuurin ystävien määrää ja tekemään kulttuurista pysyvän ja entistä monipuolisemman voimavaran, malliksi myös muille. Tampereen museot vastaavat kulttuuripääkaupunkien haasteeseen monipuolisella kansainvälisellä ja kotimaisella näyttelyja ohjelmatarjonnalla sekä viemällä eteenpäin mittavia kehityshankkeitaan.

Vuoden nuori taiteilija 2011

Anna Tuori – unimaailman maalari Tampereen taidemuseossa jokavuotinen varma kevään merkki on Vuoden nuoren taiteilijan näyttely. Tapahtuma sai alkunsa vuonna 1984 Tampereen Nuorkauppakamarin aloitteesta ja tänä vuonna palkinto jaettiin jo 27. kerran. Vuoden nuori taiteilija -näyttely ja sen yhteydessä julkaistava kirja ovat merkittävä tuki yksittäiselle taiteilijalle. Palkinnolla pyritään tukemaan kansainvälisesti kiinnostavia alle 35-vuotiaita suomalaistaiteilijoita. Palkinnon saajan valitsee asiantuntijaraati, johon kuuluu Tampereen taidemuseon johtajan lisäksi joukko kuvataiteilijoita ja muita alan asiantuntijoita. Palkintoon kuuluu yksityisnäyttely Tampereen taidemuseossa sekä Tampereen kaupungin myöntämä ja Nokia Oyj:n tukema 20 000 euron stipendi. Lisäksi näyttelystä tehdään julkaisu. Tällä kertaa palkinnon saajaksi valittiin taidemaalari Anna Tuori (s. 1976), hän on jo vuosia puhutellut ainutlaatuisella maalauskielellään niin kotimaisia kuin ulkomaisia taideyleisöjä osoittaen ilmaisullisen muuttumiskykynsä. Hänen teoksissaan toistuu unimainen vääristynyt maailma, rikkoutuva idylli, kauhuelementit, kasvottomat ihmiset ja eksyneen näköiset eläimet. Anna Tuorin omintakeinen maalausjälki ja värit tuovat teoksiin oman mielenkiintoisen lisänsä.

ole sen erilaisempaa kuin muillakaan välineillä, teos saa sisältönsä riippuen siitä, miten se on vaikkapa kirjoitettu tai sävelletty. Maalauksen sisältö muodostuu kokonaisuudesta, siitä ei voi irrottaa yhtä väriä, sivellinvetoa tai jänöä, ja etsiä siitä merkitystä. Ne saavat merkityksensä suhteessa toisiinsa.” Vuoden nuori taiteilija -palkinto on toiminut ponnahduslautana monille nuorille lahjakkuuksille. Moni heistä on luonut uraa myös ulkomailla, kuten Eija-Liisa Ahtila, Nanna Susi, Osmo Rauhala ja Esko Männikkö. Tapahtuman tarkoituksena on ollut alusta asti tuoda esiin nuoria, lahjakkaita kuvataiteilijoita sekä kiinnittää huomiota uuteen suomalaiseen kuvataiteeseen ja sen ilmiöihin. Vuoden nuoret taiteilijat ovat omalla panoksellaan onnistuneet toteuttamaan tätä pyrkimystä viemällä teoksiaan, ja sitä kautta myös suomalaisuutta, maailmalle.

“Sellainen maailma on. Tai ainakin useat asiat näyttäytyvät outoina; siten että turvallinen, tuttu ja kaunis muuttuvat nopeasti pelottavaksi, vieraaksi ja kauheaksi ja taas toisinpäin. Pinnan alla kytee outoja ja hämäriä asioita. Jos katselee tarkkaan ympärilleen huomaa, että suurin osa ihmisistä on ihan pimeitä, eikä se aina välttämättä ole edes huono asia. Aidon ja epäaidon, toden ja epätoden välinen suhde sekä eskapismi ovat kiehtovia. Maisema on tapahtumapaikka ja tila, joka on samaan aikaan irrotettu ajasta ja paikasta. Eläimistä on vaikea sanoa, keitä ne ovat ja ihmisten kasvoja on mahdoton muistaa. Maalauksessa jälki tai muoto on se, miten asia ilmaistaan, eli siinä mielessä se on olennaisin osa teosta. Yksin aihe ei riitä mihinkään. Ei kai se

TOIMI JAATINEN MUSEOTOIMENJOHTAJA

VUODEN NUORI TAITEILIJA 2011 ANNA TUORI TAMPEREEN TAIDEMUSEOSSA 19.2.–24.4.2011 2

Kuva Jari Koivisto

ONKO TOTTA?

JOHANNA SINISALO

Taideteosta tulkitaan usein helposti sen luomisajankohdan heijastumana: millaisia ovat olleet silloiset ismit ja trendit, millainen taideilmapiiri, millainen historiallinen konteksti. Mutta entäpä jos taideteos asetetaankin täysin fiktiiviseen yhteyteen, muuttuuko teoksen subjektiivinen kokeminen silloin? Kun minua pyydettiin suunnittelemaan Tampereen taidemuseon 80-vuotisjuhlanäyttelyä ja tutustuin siksi museon historiaan, minua alkoi välittömästi kiehtoa myös Engelin suunnittelema itse taidemuseon rakennus. Sen tie kruunun viljamakasiinista taidemuseoksi on ollut monipolvinen ja kiinnostava, ja taidemuseoaikana rakennuksella on ollut myös muita kuin kulturelleja tehtäviä – esimerkiksi kansanhuollossa sota-aikana. En voinut olla ajattelematta, millaisia vaihtoehtoisia, fiktiivisiä historioita talolle voisi sen aidon, värikkään menneisyyden lisäksi kehittää, ja millaisina museon kokoelmien taideteokset heijastuisivat kokijan mielessä, jos niihin yhdistettäisiin täysin tai osittain kontrafaktuaalista – siis keksittyä – Tampereen historiaa. Näistä pohdinnoista syntyi idea näyttelystä nimeltään ”Onko totta?” Tampereen taidemuseon rakennuksen eri huoneet ja niihin sijoitetut kokoelmataideteokset luovat yhdessä omat ennen näkemättömät tarinansa. Mitä taideteokset kertovat, kun niille asetetaan aivan uusi tulkintayhteys? Tällaiseen mielikuvituksen tuottamaan historiallisuuteen linkittyy myös kiinnostava kysymys siitä, kuinka paljon disinformaatiota ja kontrafaktuaalista ”tietoa” on koko ajan tarjolla nykyisessä niin sanotussa tietoyhteiskunnassamme. Kuinka usein luemme lehdestä tai internetistä uutisen, jonka todenperäisyyttä emme hetkeäkään ihmettele? Onko huolellisesti tehtyä fabrikaatiota edes mahdollista erottaa totuudesta muuta kuin syvällisin tiedoin? Yksi näyttelyn tarkoituksista on myös asettaa katsoja pohtimaan tätä kysymystä. Taideteokset ovat aitoja mutta historia väärennettyä. Tämä luo tilanteen, jossa yleisöllä on mahdollisuus taideteosten äärellä eläytyä, ihmetellä, ällistyä ja vaikkapa vähän provosoituakin, ja ennen kaikkea esittää kysymys ”onko totta?”

Kuva Jari Koivisto

Tampereen taidemuseo ja Hiekan taidemuseo 80 vuotta vuonna 2011 Tampereen taidemuseo ja Hiekan taidemuseo täyttävät vuonna 2011 kumpikin 80 vuotta. Yhteisiä vuosikymmeniä museot juhlistavat monin tavoin yhdessä ja erikseen. Tampereen taidemuseo juhlistaa omaa syntymäpäiväänsä kirjailija Johanna Sinisalon käsikirjoittamalla kokoelmanäyttelyllä. Suomen toiseksi suurimmasta julkisesta taidekokoelmasta – 14 030 teosta – onkin riittänyt aihioita tulkintoihin ja tarinoihin, joita teokset taidemuseon kesänäyttelyssä kuvittavat. Taidemuseoiden yhteinen ponnistus on puolestaan kuvataiteilija Armas Raunion (1911–94) elämää ja tuotantoa valottava näyttely Hiekan taidemuseossa keväällä. Näyttelyn taustatutkimuksen on ansiokkaasti tehnyt taiteilijan tytär, tutkija Marjatta Saari. Hiekan taidemuseo on tätä nykyä Suomen vanhin yksityinen taidemuseo ja ensimmäinen museoksi rakennettu rakennus Tampereella. Juhlavuotta vietetään myös erilaisten iloisten tapahtumien merkeissä. Taidemuseot valmistelevat Finlaysonin palatsiin hulppeita teejuhlia vuoden 1931 malliin. Juhlia varten on jo tehty taustatyötä muun muassa selvittelemällä silloisen juhlaillallisen ruoka- ja juomatarjoilua. Myös pukuhistoriallista taustatyötä tarvitaan, sillä juhliin on tarkoitus pukeutua teeman mukaisesti! Lisäksi museoiden perustajien Gabriel Engbergin ja Kustaa Hiekan haamut liikkuvat juhlavuoden aikana aina aika ajoin ja tarpeen mukaan. Museot tulevat käyttämään kaikessa viestinnässään yhteistä juhlavuosilogoa, jonka on suunnitellut Hiekan taidemuseon tiedottaja Nina Koskinen. Logo näkyy myös katukuvassa, sillä sen pohjalta ollaan toteuttamassa myös muun muassa yhteistä juhlaliputusta Pyynikin kaupunginosassa.

Armas Raunio, Hiekan taidemuseo 21.4.–28.8.2011

TAINA MYLLYHARJU & LIISA RINTALA

TAMPEREEN TAIDEMUSEO

HIEKAN TAIDEMUSEO

Onko totta? - Tampereen taidemuseon 80-vuotis juhlanäyttely 21.5.–28.8.2011 Tampereen taidemuseo 1930-luvulla, Vapriikin kuva-arkisto

ARMAS RAUNIO, HIEKAN TAIDEMUSEO 21.4.–28.8.2011 ONKO TOTTA? – TAMPEREEN TAIDEMUSEON 80-VUOTISJUHLANÄYTTELY 20.5.–28.8.2011 6

Pöytä on katettu

MATLIISA LEHTINEN

– Subodh Gupta Sara Hildénin taidemuseossa Helmikuussa 2011 Sara Hildénin taidemuseossa avautuu intialaisen Subodh Guptan näyttely. Esillä on suurikokoisia veistoksia, installaatioita ja maalauksia taiteilijalta, jonka tavaramerkiksi ovat muodostuneet teräksisistä keittiövälineistä tehdyt teokset. Gupta luo näistä arkipäiväisistä esineistä massiivisia veistoksia, jotka kertovat hänen omasta menneisyydestään ja muistoistaan sekä samalla havainnoivat intialaista kulttuuria länsimaisessa yhteiskunnassa ja nyky-Intiassa.

Euroopassa intialaistähti tunnetaan valtavista installaatioistaan: Lontoon Tate Britain -museossa hän muokkasi padoista ja pannuista jättiläismäisen, yleisön ylle kohoavan sienipilven ja Ranskan Lillessä hän täytti kirkon kattoa myöten kiiltävien metallisten keittiövälineiden vyöryllä. Harvoilla länsimaisillakaan taiteilijoilla on varaa työskennellä tässä mittakaavassa. Life style- ja taidelehdissä Gupta tunnetaan nimellä ”Delhin Damien Hirst” ja kritiikeissä puhutaan taidemaailman uudesta megatähdestä. Teoksia on ollut helppo myös kritisoida: pelkistyneisyydessään häikäisevän kauniit teokset eivät ensisilmäyksellä vaikuta kovin moniulotteisilta tai syvällisiltä. Niiden esiin tuomat aiheet sitä kuitenkin kiistämättä ovat. Gupta käsittelee teoksissaan vaikeita ja monimutkaisia teemoja kuten kulttuurista identiteettiä, Intian poliittista ja taloudellista muutosta ja globalisaatiota. Guptan teokset on useimmiten valmistettu teräksisistä keittiötarvikkeista, joita käytetään yleisesti koko Intiassa. Nämä arkipäiväiset esineet toimivat pelkistettyinä koodeina ilmaisemaan monimutkaista sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista tilannetta nyky-Intiassa. – Minulla on erityinen suhde keittiöön. Lapsena pidin keittiötä lähes rukouspaikkana, eräänlaisena temppelinä. Minulle keittiö edustaa henkisyyttä.

Mutta luonnollisesti se on myös arjen vertauskuva. Suurin osa intialaisista käyttää ruostumattomasta teräksestä valmistettuja keittiövälineitä. Se on hyvin ristiriitainen materiaali: heijastaa valoa, kiiltää ylellisesti ja liitetään kuitenkin olennaisesti arkeen, taiteilija kertoo. Länsimaissa teosten rakenteen runsautta, elävyyttä ja hohtoa ihaillaan, kun taas toisissa kulttuureissa tuhannet tyhjät ruoka-astiat herättävät pikemminkin levottomuutta. Kuten Gupta sanoo: – Ruokailuvälineet teoksissani ovat aina tyhjiä… vain täynnä itseään… se muistuttaa siitä, että monilla ihmisillä on edelleen edessään tyhjä lautanen. Subodh Gupta (s.1964) on syntynyt Intian köyhällä maaseudulla Biharissa ja asuu ja työskentelee nykyään Delhissä. Ennen kuvataiteilijan koulutustaan intohimoisesti elokuvasta innostunut Gupta toimi näyttelijänä katuteatterissa. Taiteilijan oma muutto kotikylästä Delhiin on tavallaan allegoria nykypäivän Intiasta. Maalaiskylistä kaupunkiin muuttanut kasvava keskiluokka raivaa innokkaasti tietä muutokselle – globaalille ja kapitalistiselle kulttuurille. Tuhansista kiiltävistä ruostumattomista teräsesineistä tehdyt monumentaaliveistokset ja installaatiot heijastavat lyhyttä matkaa Intian muinaisen ja modernin kulttuurin ja tradition ja muutoksen välillä.

Hautomo, 2010. 25 munaa (ruostumaton teräs), 5 kattokruunua. Courtesy Subodh Gupta ja Hauser & Wirth. Uskon asioita, 2007-8. Sushi-liukuhihna, metalliastiat. Courtesy Subodh Gupta ja Hauser & Wirth.

Koulu, 2008. 45 pronssijakkaraa, metalliastiat. Courtesy Subodh Gupta ja Hauser & Wirth.

SUBODH GUPTA SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEOSSA 12.2.–30.4.2011 8

Museosta metsään ja rannoille! TOMI KUMPULAINEN

Pirkanmaalaisen luonnon monipuolisuuteen on voinut tutustua kuivin jaloin Vapriikissa jo muutaman kuukauden ajan. Maakunnallisen luontomuseon avautumista odotettiin pitkään, ja mahdollisimman monen toivotaan nyt löytävän itsensä Vapriikkiin silloin, kun luontoon tai ympäristöön liittyvät asiat tulevat mieleen. Mutta onko museo yhtä kuin näyttely, vai onko siellä muutakin?

Ja onhan siellä! Museolle näyttely on ikkuna, mutta kävijälle se voi olla tietopankki, seikkailu tai olohuone. Näyttelyyn on valittu kiinnostavia ja merkittäviä ilmiöitä luonnosta ja yksittäisiä lajejakin, mutta lopulta näyttely on kuten sen pohjana olevat luonnontieteelliset kokoelmat – näytteitä ja esimerkkejä luonnosta, jossa ihmeteltävää on vielä monin verroin enemmän. Museo kerää tieteellisiä kokoelmia, jotka eivät ole esillä näyttelyssä. Ne eivät aivan kestäisi suuren yleisön käyttöä, mutta valikoituja näytteitä laajoista kokoelmista voi päästä katsomaan tarvittaessa. Kokoelmia kerätään pitkän aikavälin tieteellisiä, tutkimuksellisia ja opetuksellisia tarkoituksia varten. Opetuksen avuksikin näytteitä voi siis kysyä. Maakunnallisena luontomuseona Tampereen luonnontieteelliselläkin museolla on toi-

veena saada ihmisiä käymään näyttelyssään, mutta vielä tärkeämpi tavoite on jossain ihan muualla. Museo haluaa saada ihmiset ulos: metsään, rannoille, puistoon tai mihin tahansa ympäristöön, mitä omasta elinpiiristä löytyy. Jos siellä ulkona otetaan iso keuhkollinen raitista ilmaa, katsellaan tai kuunnellaan, mitä ympärillä tapahtuu ja ehkä uhrataan sille jopa jokin ohikiitävä ajatus, aletaan olla jo pitkällä. Entä jos luonnossa törmää eliöön tai ilmiöön, joka pelottaa, askarruttaa tai saa hämilleen? Juuri sitä varten on olemassa luontomuseo asiantuntijoineen. Museon henkilökunta vastaa mielellään luontoaiheisiin kysymyksiin. Museo tulee järjestämään aivan erityisiä teemapäiviä kuten luontoretkiä ja muuta ohjelmaa kiinnostavien aiheiden ympäriltä ja on mukana luontoon liittyvässä tutkimuk-

sessa. Mutta yhtä lailla museo on paikka, josta voi kysyä neuvoa lajien määrittämiseen tai muuhun luontopähkinään. Museolta löytyy asiantuntemusta niin hyönteisten, kasvien kuin selkärankaistenkin määrittämiseen, ja museon kautta löytyvät edelleen myös yhteydet muihin alan toimijoihin maakunnassa ja Suomessa laajemmin. Jos sinulla on käsissäsi näyte, jota et osaa määrittää tai luontoaiheinen kysymys vailla vastausta, voit ottaa museoon yhteyttä. Kysyminen ei maksa mitään. Tähän asti yleisimmät kysymykset ovat koskeneet joko tuholaiseksi epäiltyä hyönteisnäytettä, jotain kuolleena löydettyä eläintä tai harvinaista luontohavaintoa. Yhtä hyvin museolta voi kuitenkin kysyä vinkkiä hyvistä luontokohteista tai esittää toiveita siitä, mitä haluat museon tarjonnalta tulevaisuudessa.

TAMPEREEN LUONNONTIETEELLINEN MUSEO VAPRIIKISSA 10

Lady Ostapeckin taikatalo

Pukukuvat Reetta Tervakangas

KATRI PYYSALO

”Minun taloni on taikatalo. Kaikki kynnyksen yli astuneet muuttuvat kauniiksi.” Matkakuvat Timo Lehtinen

Lady Ostapeck (s. 1918) on amerikansuomalainen, New Yorkin Brooklynissä syntynyt muotokuvaaja. Alunperin hänellä oli ajalleen tyypillinen, suomalaisten vanhempien mukaan annettu nimi. Salamyhkäinen Lady Ostapeck -nimi on seurausta lyhyestä avioliitosta ja valokuvaajauraan johtaneesta Kuva Lady Ostapeck suuresta elämänmuutoksesta. Elämän alkutaival oli surullinen. Ostapeckin äiti kuoli pian tyttärensä syntymän jälkeen, ja vauva annettiin äidin sisaren hoiviin. Tädinkin kuoltua pieni Alma-tyttö siirtyi kasvatuskodista toiseen, kunnes löysi lopulta turvallisen kodin toisen suomalaissiirtolaisen luota. Lady Ostapeck teki vuosikymmenien uran valokuvien retusoijana. Viisissäkymmenissä hän kuitenkin väsyi New Yorkin kiireiseen elämäntyyliin ja muutti satojen kilometrien päähän pienen maalaiskylän laitamille. Turvallinen työ ja yltäkylläinen arki Manhattanilla vaihtui niukkaan mutta itsenäiseen elämään. Valokuvaamisen Ostapeck aloitti 1960-luvulla löydettyään vanhan paljekameran kirpputorilta. Hän tutustui kameraan ja opetteli käyttämään sitä. Tunne ja intuitio tulivat kuvaamisen ohjenuoriksi. Tunnelmallisissa potreteissa nykyhetki, historia ja fantasia kietoutuvat yhteen. Muodin historiasta kiinnostunut Lady Ostapeck on kerännyt vuosikymmenten varrella satojen eri aikakausien pukujen ja tekstiileiden kokoelman. Kauneimmat aarteensa hän on lahjoittanut Haiharan museosäätiön kokoelmiin. Yhteistyö museosäätiön kanssa alkoi 1990-luvulla Ladyn poiketessa eräällä Suomen matkallaan Tampereella. Maaliskuussa 2011 aukeava Vapriikin näyttely Ladyn tyyli – muotokuvaaja Lady Ostapeckin amerikanpukuja ja potretteja esittelee upeaa pukukokoelmaa ja kertoo Lady Ostapeckin elämäntyöstä ja kiehtovasta persoonasta.

Whimsy Hill Studio Kesäkuussa 2010 Timo Lehtinen, Liinu Lampi ja Katri Pyysalo Ladyn tyyli -näyttelyn työryhmästä saivat tilaisuuden tutustua Lady Ostapeckin kotiin New Yorkin osavaltiossa Fly Creekin kylässä. Kodissaan sijaitsevassa Whimsy Hill Studiossa Lady on kuvannut suuren osan muotokuvistaan. Valokuvaamisesta hän luopui vasta yli 80-vuotiaana 2000-luvun alussa. Parhaat päivänsä nähnyt, pieni Whimsy Hill -niminen talo lepää keskellä vehreää, kumpuilevaa maisemaa. Ostapeckin keräämää vanhaa ja uudempaa tavaraa on jokaisessa huoneessa ja nurkassa, lattiasta kattoon. Kipsipatsaat, soittimet, lintuhäkit, korut, taulut, valokuvat, kirjat, vaatteet ja kankaat ovat vallanneet kodin niin, että talossa on hankala liikkua. Yläkerran pienissä huoneissa Ostapeck säilyttää kirpputoreilta ja ullakoilta hankkimiaan vanhoja pukuja ja tekstiileitä. Pukuja Lady Ostapeck on käyttänyt rekvisiittana muotokuvissaan. Arvoituksellinen rouva kertoo tarinaansa vuolaasti kauniilla suomenkielellä, amerikkalaisesti murtaen. Ostapeck katsoo vangitsevasti kuulijansa silmiin, elehtii käsillään, on yhtäkkiä hetken hiljaa. Hän puhuu värikkäästä elämästään välillä kyynelsilmin, sitten taas nauraen. Mutta hetkinen, missä olikaan talon kuvausstudio? Studio on kodin hataran ulko-oven vieressä oleva ahdas nurkkaus, jonka ikkunasta lankeaa pehmeä luonnonvalo. Tuntuu käsittämättömältä, että Lady on ottanut kaukaisiin aikoihin ja paikkoihin sijoittuvat, taidokkaat muotokuvansa tuossa lähes olemattomassa kuvausnurkassa. Helmikuussa 93 vuotta täyttävä Ostapeck pitää itsestään selvänä osallistumistaan Ladyn tyyli -näyttelyn avajaisiin maaliskuussa. Ladyn tyylillä matka New Yorkista Tampereelle varmasti onnistuu.

LADYN TYYLI –MUOTOKUVAAJA LADY OSTAPECKIN AMERIKAN PUKUJA JA POTRETTEJA 18.3.2011–18.3.2012 12

LUOKAAMME UUSI MAAILMA! MARJO-RIITTA SALONIEMI

Agitaatioposliinia Pietarin Eremitaasista

Venäjän keisarivalta päättyi 1917 Lokakuun vallankumoukseen. Sekasorrosta ja nälänhädästä huolimatta nuori neuvostovaltio uskoi 1920-luvun alkuvuosina lujasti tulevaisuuteen. Uutta, parempaa isänmaata olivat luomassa niin taitelijat ja kulttuuriväki kuin työläiset ja talonpojatkin. Ensi kesänä Vapriikissa voi siirtyä 1920-luvun Leningradiin, vallankumouksen jälkitunnelmiin kiehtovan agitaatioposliinin seurassa. Kunnianarvoisa ja edelleen toiminnassa oleva Keisarillinen posliinitehdas perustettiin Pietarin laitamille jo vuonna 1744. Se valmisti taidokkaasti käsin koristeltuja astiastoja ja koristeesineitä ainoastaan hovin ja ylimmän eliitin käyttöön. Yksityishenkilöiden haltuun ne päätyivät ainoastaan keisarillisina lahjoina. Sen tuotannon korkea laatu veti suvereenisti vertoja eurooppalaisten kilpailijoidensa Sevrén ja Meissenin tehtaiden valmisteille. Vallan vaihduttua myös posliinitehdas kansallistettiin ja monien nimikokeilujen jälkeen siitä tuli Lomonosovin posliinitehdas 1925. Käden taidot ja taiteellinen taso toki säilyivät entisellään, mutta sisällissota harvensi taiteilijoiden rivejä. Työtä tehtiin myös erittäin ankeissa oloissa; nälän riuduttamina, osittain kokonaan vailla sähköä ja lämpöä. Uusi poliittinen johto julisti taiteen kuuluvan kansalle. Sitä tuli tuoda kaikkien halukkaiden saataville edullisina tekstiileinä, julisteina ja tietysti posliiniesineinä. Posliinin pariin työskentelemään komennettiin nyt myös eturivin taiteilijat, joista monille työskentelymateriaali oli ennestään täysin tuntematon. Työn tuloksena syntyi kutienkin uutta aikaa, estetiikkaa ja ideologiaa heijasteleva agitaatioposliini. Taiteilija Jelena Danko totesikin:” Tämä posliini[taide] oli paremman tulevaisuuden airut, jonka puolesta koko Neuvostomaa kamppaili sodasta ja näläs-

Kuva Reetta Tervakangas

tä huolimatta”. Uuden ajan taiteilijoita olivat Kazimir Malevitš, Nikolai Suetin, Natan Altman, Josif Školnik,. Vladimir Lebedev, Vladimir Tatlin, Vasili Kandinski ja David Šterenberg. Vuosina 1923–24 avantgardistit Malevitš, Suetin ja Ilja Tšašnik loivat suprematistiset työnsä, joista tunnetuimmat lienevät Malevitšin puoliympyrän muotoinen kuppi ja teekannu. Alusta lähtien agitaatioposliini oli selkeästi uusien vallanpitäjien propaganda-ase. Agitaatioposliinista ei koskaan tullut suurten massojen kulutustavaraa. Käsityövaltainen tuotantoprosessi piti hinnat korkeina. Tuotteita valmistettiin erittäin pieninä sarjoina, joskus vain yksin kappalein. Suurin osa tuotannosta meni suoraan uusien valtioelimien ja neuvostojen käyttöön tai päätyi heti alkuvaiheessa ulkomaisten keräilijöiden kokoelmiin. Agitaatioposliinia myös varten vasten tuotettiin ja myytiin ulkomaille kipeästi kaivatun ulkomaisen valuutan toivossa. Vapriikin Luokaamme uusi maailma -näyttely tuo nähtäville noin 300 toinen toistaan mielenkintoisempaa esinettä Pietarin Eremitaasin kokoelmista. Näyttely avaa myös kiehtovan näkymän 1920-luvun vallankumouksen kehtoon, Leningradiin ja sen elämään. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan myös laaja näyttelyluettelo, jossa venäläisten asiantuntijoiden lisäksi kirjoittavat suomalaiset asiantuntijat Nils Torvalds, Otso Kantokorpi ja Anna-Lena Laurén.

LUOKAAMME UUSI MAAILMA VAPRIIKISSA 27.5.–30.10. 2011 15

Miina Savolaisen rakastettu yhteisötaidenäyttely Maailman ihanin tyttö on esillä TR1 Taidehallissa Finlaysonilla Tampereella 20. helmikuuta asti. Projektin toinen osa ISÄ nähdään Tampere-talossa maalis-toukokuussa. Maailman ihanin tyttö on vuosikymmenen kestänyt valokuvaprojekti, jonka Miina Savolainen on toteuttanut yhdessä kymmenen lastenkodissa kasvaneen tytön kanssa. Näyttely on vaikuttava kasvutarina näkymättömän lapsen tulemisesta näkyväksi ja itsensä hyväksymisestä.

Lapsuudessaan kaltoin kohdellut nuoret saivat valokuvissa nähdä itsensä ehjinä ja arvokkaina. Kuvissa myyttinen luonto näyttäytyy haavoittuneen lapsen suojelijana. Kuvausprosessin merkityksellisyys näkyy kuvien päähenkilöiden koskettavassa ja intiimissä tavassa asettua kuvaan. Kuvissa saattoi näkyä ensimmäisen kerran se ihminen, jollainen kukin todella tunsi olevansa. Maailman ihanin tyttö -näyttelyn aikana Miina Savolainen pitää useita ryhmäopastuksia sekä yleisöluentoja voimauttavasta valokuvasta per-

hesuhteiden vahvistajana. Tampereen jälkeen Maailman ihanin tyttö matkaa Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. ISÄ – voimauttavia valokuvia -yhteisötaidenäyttely kertoo erilaisten isien lapsen elämään jättämistä jäljistä, isien sukupolviketjusta ja yhteiskunnallisesta miehen ja isän roolien muutoksesta. Moniulotteinen ja tunnetasolla rikas käsittelytapa viestii ainutlaatuisesta prosessista, jonka viisitoistahenkinen kuvaajaryhmä kävi kolmen vuoden aikana läpi Miina Savolaisen ohjauksessa.

Miina Savolainen Miina Savolainen on helsinkiläinen yhteisötaiteeseen suuntautunut valokuvataiteilija, joka käsittelee töissään identiteettityön ja yhteiskunnallisen osallisuuden teemoja. Häntä kiinnostavat erityisesti katseen merkitykset ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, sosiaalisissa hierarkioissa ja yksilön itsemäärittelyssä. Savolainen tunnetaan erityisesti taiteen lähestymistapojen tuomisesta hoidollisille ja pedagogisille aloille Suomessa. Hän on saanut lukuisia palkintoja Maailman ihanin tyttö -projektista sekä kehittämästään voimauttavan valokuvan menetelmästä.

Tampereelle näyttelyt tuottaa Tampereen taidemuseo ja Valokuvakeskus Nykyaika.

Maailman ihanin tyttö Maailman ihanin tyttö, Milla Makkonen ja Miina Savolainen, 1998.

Maailman ihanin tyttö: Petra Parvikoski, Jenna Pystö, Tuula Koskela, Paula Anttila, Ann-Mari Anttila, Nina Laurin, Milla Makkonen, Mira Alanne, Monna Makkonen.

Maailman ihanin tyttö, Nina Laurin ja Miina Savolainen, 2006.

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ TR1 TAIDEHALLISSA 20. HELMIKUUTA ASTI. 16

VIMMA PIRKANMAA MUOTOILEE IV

M O D U S 1 0 V. MERJA HAAPALA & TIINA SALOKANNEL

JUHLAVUODEN NÄYTTELY VIMMA – Modus 10 v. jatkaa joka toinen vuosi koottujen Pirkanmaa muotoilee -näyttelyjen sarjaa. Elokuussa avautuva näyttely on järjestykseltään neljäs, ja se juhlistaa samalla yhdistyksen kymmentä ensimmäistä toimintavuotta. Modus ry:n jäsenistö esittäytyy laajasti koko TR1 Taidehallissa viiden viikon ajan. Näyttelyarkkitehtina toimii Modus ry:n ensimmäinen puheenjohtaja, keraamikko Merja Haapala. Näyttelykokonaisuudessa on kolme osaa. Ensimmäinen osa esittelee laajasti yhdistyksen jäsenistön teoksia. Modus CV 2001–2011 -osiossa on esillä yhdistyksen kymmenen ensimmäistä toimintavuotta arkistokuvin, lehtileikkein, tekstiosuudella ja kuvakoosteella. Näyttelyyn kutsutaan Moduksen ulkopuolelta muutamia valikoituja tekijöitä ja yrityksiä.

Näyttelyarkkitehti Merja Haapala kuvailee näyttelyn lähtökohtia näin: - Muotoilu ei ole pelkästään ajattelua ja esineiden suunnittelua, vaan myös muun muassa viestintää, prosesseja, vaikuttamista ja palveluita, joita jokapäiväisissä toimissamme emme aina edes havaitse. Näin ollen näyttelyyn tulee esille monipuolinen valikoima muotoilun monia eri osa-alueita. Näyttelyn teemana on rohkea, hehkuva, kiihkeä ja innostava punainen. Punainen energisoi, stimuloi, villitsee ja virittää luomaan uutta. Se ei välttämättä ole havaittavissa esillä olevissa teoksissa suoraan värinä, mutta on aistittavissa vimman, intohimon ja kiihkeän luovuuden tasolla. Näyttelyn aikana TR1 Taidehallin parvella esitellään vuoden 2010 Kaj Franck -muotoilupalkinnon saanut taiteilija, muotisuunnittelija Marja Suna.

Taiteilijat voivat maalata taivaan punaiseksi, koska he tietävät, että se on sininen. Niiden meistä, jotka eivät ole taiteilijoita, täytyy maalata asiat sellaisiksi millaisia ne todella ovat, tai ihmiset voivat luulla meitä typeriksi. - Jules Feiffer Älykkäinä persoonina ja alansa ammattilaisina moduslaiset tietävät, että intohimoa ja vimmaa ei ilmaista vain punaisella värillä ja tulisella tangolla. Voimakas tunteen leimahdus aikaansaadaan niin tekijälle kuin kokijalle myös herkän hiljaisella kuiskauksella, rauhallisella valssilla, muodon ja liikkeen dynaamisuudella. - Merja Haapala

MODUS RY 2001-2011 Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry perustettiin alkuvuodesta 2001 täyttämään alan ammatillisen paikallisjärjestön suurta puutetta. Modus ry on monikasvoinen ja monialainen yhdistys, juuri sellainen kuin jäsenensä, joita on tällä hetkellä kuusikymmentä eri persoonaa. Useimpia Moduksen jäseniä yhdistävät arvot: arts and crafts -henki, korkea laatu, eettisyys, ekologisuus, lähellä tekeminen, oman työn arvostus, jopa hitaus/slowajattelu. Yhdistyksen tärkein tehtävä on jäsentensä toimintamahdollisuuksien kehittäminen. Modus ry tiedottaa aktiivisesti ja järjestää näyttelyitä, myyntitapahtumia, seminaareja ja suunnittelukilpailuja. Tärkeä osa toimintaa on myös verkostoituminen ja yhteistyö muiden kulttuuritoimijoiden ja yrityselämän kanssa. MODUKSEN ROOLI Yhdistyksen tarkoituksena on valvoa muotoilu- ja taideteollisuusalalla toimivien ammatinharjoittajien yleisiä ja yhteisiä ammatinharjoittamiseen liittyviä etuja sekä toimia alan yleisten toimintaedellytysten parantamiseksi. Lisäksi yhdistyksen päämääränä on kehittää jäsentensä välistä yhteistoimintaa. Ne visiot, joita yhdistyksen alkuajoista on johdonmukaisesti tavoiteltu, ovat toteutuneet jopa siinä määrin, että Modus ry on kasvanut kymmenen toimintavuotensa aikana valtakunnallisesti tunnustetuksi toimijaksi muiden muotoilua ja taidekäsityötä esille tuovien tahojen, kuten Teollisuustaiteen Liitto Ornamon, Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan Onoman ja Pohjois-Suomen taideteollisten suunnittelijoiden Proto ry:n rinnalle.

PIRKANMAA MUOTOILEE IV TR1 TAIDEHALLISSA 6.8.–11.9.2011 18

Valon rytmissä

PAULA LEINONEN

AMURIN VUOSI Amurin työläismuseo elää valon rytmissä: kesän kortteli on täynnä vieraita ja vilinää, talvi levätään. Syksylle ja keväälle on kuitenkin omat puuhansa, ja Kahvila Amurin Helmi kotoisine herkkuineen palvelee ympäri vuoden.

Amurin museokorttelissa vuosi vaihtui vasaroiden nakuttaessa ehjää lautaa Kahvila Amurin Helmen lattiaan, mutta jo loppiaisen alla ovet aukenivat tuttuun tapaan kahvittelijoille, aamiaisvieraille ja lounastajille. Tammikuussa avautui myös Raimo Saaren maalausten näyttely Isovanhempien Finlayson ja muuta Tamperetta. Vuoden mittaan kahvilan seinillä nähdään muun muassa kaksi Tampereen museoiden kuva-arkiston valokuvanäyttelyä. KEVÄT TOI, KEVÄT TOI…MUSEOAVUSTAJAN Helmikuussa käännetään katse kohti kesää, kun arviolta 150 innokasta opiskelijaa ilmoittautuu halukkaiksi kesätyöläisiksi eli museoavustajiksi. Maaliskuussa onkin sitten työhaastatteluiden vuoro. Etevästä joukosta on valittava ainakin pari historianopiskelijaa ja sitten englannin, saksan, ruotsin, ranskan ja venäjän oppaat. Lisäkielet ovat tietenkin plussaa samoin kuin vaikkapa vanhojen käsityömenetelmien hallinta ja laulutaito. Museoavustajat ovat todella jokapaikanhöyliä, sillä työ käsittää valvonnan, monenlaiset ja erikieliset opastukset, lipunmyynnin tilityksineen, pölyjenpyyhinnän, pihanhoidon ja saunanlämmityksen. Laulutaitoakin tosiaan tarvitaan, sillä lasten kierroksiin sisältyy laululeikkejä ja ikäihmisten muistelukierroksille yhteislaulun vetämistä. Kun museoavustajat varallaolijoineen ovat selvillä, on maaliskuu jo pitkällä. On aika suunnitella ja koota kesän ohjelma. Perusasiat kuten yleisöopastukset kesä-, heinä- ja elokuussa kaksi kertaa kaikkina aukiolopäivinä ovat selviä, samoin lasten toiminnalliset kierrokset. Kädentaitajia pitäisi saada ainakin yhtenä päivänä näyttämään taitojaan, ja mielenkiintoisia

ikäihmismuistelijoita kaivataan. Halukkaista kesäkonserttien pitäjistä on sentään ollut ainakin aiemmin runsaudenpula. Kun ohjelma sitten on kasassa, se pitää saada tiedoksi niin suurelle väkimäärälle kuin mahdollista mahdollisimman halvalla. INTERIÖÖRIEN KEVÄTHUOLTO Kevään koittaessa museo on siinä asussa mihin se syyshuollossa jäi. Huhtikuun puolivälissä Konservointilaitoksen väki alkaa keväthuollon. Tekstiilikonservaattori Maija Pennanen ja kovien materiaalien konservaattori, puukonservaattori Hanna Tuokila kertovat, mitä kaikkea siihen sisältyy: Seinät pyyhitään lampaankarvahuiskulla. Syksyllä astellut suojapeitteet ja -paperit otetaan pois. Käyttökokoelman tekstiilit ravistellaan ulkona. Esineitä ja huonekaluja

imuroidaan, pienesineistöstä pyyhitään pölyt. Esineet asetellaan kuvallisten esineluetteloiden avulla paikoilleen. Näin taataan, että huoneiden ulkoasu pysyy samanlaisena vuodesta toiseen. Esineitä esille aseteltaessa eri materiaalia olevien esineiden - esimerkiksi pöydän ja pöytäliinan, pöytäliinan ja astian - väliin asetetaan silkkipaperia tai polyeteenikalvoa eristeeksi. Tämä siksi, että jos kesän aikana olosuhteet muuttuvat radikaalisti, niin esimerkiksi ruoste ei pääse tahraamaan pöytäliinaa. Museoasunnoissa lasiovien takana olevat lattiat imuroidaan ja pestään ja matot levitetään. Loput esineet asetellaan paikoilleen, ja huone viimeistellään esittelukuntoon. Konservaattorit seuraavat esineistön tilaa ja olosuhteita pitkin kesää. Mahdollisten tuholaisten varalta huoneisiin on jo toukokuussa asetettu tuholaisansat.

AMURIN KESÄ Museoavustajat tulevat töihin maanantaina 9. toukokuuta. Aamulla henkilökunta saa tiiviin tietopaketin museopalveluista ja konservointityöntekijät opastavat kädestä pitäen, miten museoesineistä pyyhitään pölyt ja kuinka sisäkukat kastellaan vaurioittamatta tekstiilejä. ”Vanhat”, jo aiemmin museossa työskennelleet kalustavat lipunmyynnin. Uudet museoavustajat kiertävät amanuenssin kanssa museon sekä opettelevat kassakoneen käytön ja muuta yleisönpalvelussa tarpeellista. Jo kevään aikana he ovat opiskelleet opastusmapeista huoneista kertovia tekstejä ja myös tutustuneet Amuria käsitteleviin kirjoihin ja muuhun painettuun materiaaliin. Tietoa tarvitaan, sillä museoavustajat saavat kesän mittaan vastatakseen monenlaisia ja usein vaikeitakin kysymyksiä. Tiistaina 10. toukokuuta kello 10 on museo henkilökuntineen valmiina vastaanottamaan ensimmäiset vieraat. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin yksi tai kaksi koululuokkaa on tuolloin portin takana odottamassa opastetulle kierrokselle. Kesäkausi on alkanut. Museoavustajien näkyvintä työtä Amurissa ovat opastuskierrokset. Kesällä 2010 vedettiin 324 opastusta: korttelikierroksia, englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä opastuksia, lasten kakara-, pyykinpesu- ja ulkoleikkikierroksia sekä ikäihmisten muistelukierroksia. Sama tahti jatkuu toivottavasti kesällä 2011. Kesän tapahtumat aloittaa yleensä vanhojen pihakasvien vaihtopäivä toukokuussa. Ihmiset tuovat tapahtumaan omien pihakasviensa taimia ja vaihtavat niitä toisten kanssa. Kesällä on ainakin yksi kädentaitojen päivä. Menneenä kesänä opittiin vanhojen ikkunoiden kunnostusta sekä vihdan, pajupillin, läkkiesineiden ja neulakintaiden tekemistä. Kesällä 2011 on uutena käsityölajina pärekorin valmistus. Muitakin ympäristöön sopivia käsityölajeja kaivataan. - Jos sinulla on tiedossa joku kädentaitaja tai jos itse hallitset vaikkapa varpuluudan tekemisen ja olet halukas antamaan työnäytöksen, niin otapa yhteyttä. Kesäsunnuntaisin on kahvilan pihassa järjestetty usein kesäkonsertteja, näin varmasti tänäkin kesänä.

Museon kesä päättyy 11. syyskuuta. Viikkoa aiemmin pidetään perinteiset syysmarkkinat. Tampere-päivänä syys-lokakuun vaihteessa museo avaa vielä kerran ovensa ennen talvilepoa. INTERIÖÖRIEN SYYSHUOLTO Syyshuolto aloitetaan Tampereen-päivän jälkeen. Tekstiileihin kesällä kertynyt pöly ravistellaan ulkona. Muut esineet imuroidaan tai niistä pyyhitään pölyt mikrokuituliinalla. Samalla tarkistetaan esineiden kunto, ja viedään vaurioituneita esineitä Vapriikin konservointilaitokselle konservoitaviksi ja huollettaviksi jos mahdollista. Tekstiilit pyritään levittämään sänkyjen ja pöytien päälle silkkipapereiden tai suojakankaiden väliin. Näin ne ovat talvikauden pölyltä ja valolta suojassa. Roikkuville tekstiileille on hyväksi olla välillä levossa. Pienesineet pakataan pahvilaatikoihin ja huonekalut peitellään suojakankailla. Rullaverhot lasketaan alas. Huoneissa on sähköpatterit, jotka säädetään talviajaksi noin kymmeneen asteeseen, jotta rakenteet pysyvät kuivina. Tämä tasaa myös vuotuisia olosuhdevaihteluita. Syyshuollon jälkeen korttelin museo-osa vaipuu talvilepoon. Esineistöä koskeva työ kuitenkin jatkuu. Esineistön arvoluokitus on alkanut. Samalla esineille etsitään korvaavia tai kaksoiskappaleita. Museon pyöriminen vaatii monenlaisia taustatöitä ja selvityksiä.

KAHVILA AMURIN HELMI Kahvila Amurin Helmi sykkii entisaikojen tunnelmaa ympäri vuoden. Matkailijoiden lisäksi myös tamperelaiset ovat ottaneet Amurin Helmen omakseen. Hyvät perinteiset leipomukset ja lämmin, kodikas ilmapiiri houkuttelevat myös yhdistyksiä ja monenlaisia juttupiirejä, ja pöydät täyttyvät päivästä toiseen kahvittelijoista ja sopansyöjistä. Kesällä kahvitellaan pihamaalla koivujen katveessa.

Kivien kauneus lumosi HELENA YLI-KERTTULA

Kesällä 1980 tamperelainen Paavo Korhonen pysähtyi ohikulkumatkallaan Eräjärven kirkolle. Hän näki makasiinin seinässä kyltin Kivimuseo, ja päätti pistäytyä katsomassa, mitä paikka piti sisällään. Näytteillä olleet tummanpuhuvat raakakivimöykyt eivät tehneet vaikutusta, mutta pieni vuorikidesykerö herätti kiinnostuksen.

Kuva Helena Yli-Kerttula

Tästä kohtalokkaasta museokäynnistä alkoi kiviharrastus, jonka tuloksiin voimme tutustua Kivimuseossa, pääkirjasto Metson alakerrassa. Sen kaikki noin 7400 kivikohdetta ovat Paavo Korhosen, 90, keräilemiä ja peräisin yli 80 maasta. Harrastusta aloittaessaan koneinsinööri Paavo Korhonen työskenteli Tampereen kaupungin palveluksessa ja oli työnsä puolesta mukana myös Särkänniemen akvaarion toteutuksessa. Kauniita kiviä katsellessaan hän mietti, miksei niitäkin voisi esitellä ihmisille samaan tapaan kuin kaloja akvaariossa. Näin syntyi ajatus kivimuseosta. Paavo Korhosen elämän varrelle mahtuu monenlaisia sattumuksia ja tapahtumia. Korhonen tutustui kirjailija Kalle Päätaloon sodan aikana Savukoskella. Myöhemmin Päätalo muisteli leikillisesti ”pentuvänrikkiä”, joka keräili kiviä veneen täydeltä. Päätyipä Korhonen Päätalon kirjoihinkin nimellä pentuvänrikki Karppinen. Paavo Korhonen ylensi Päätalon korpraaliksi ja vuosia myöhemmin heidän tavatessaan Tampe-

reen päivänä raatihuoneella Päätalo kiittelikin Korhosta elämänsä ensimmäisestä julkisesta tunnustuksesta. Toinen tärkeä harrastus, valokuvaus, juontuu jo 1930-luvun puolivälistä, jolloin Korhonen sai ensimmäisen kameransa lahjaksi kummitädiltään. Sotavuosien koittaessa oli Korhonen kuvaajana jo konkari ja otti kameran mukaan sotaankin. Syyskuussa 1943 Korhonen 23-vuotiaana pioneeriluutnanttina kuvasi C.G.E. Mannerheimia Aunuksen Karjalassa. Myöhemmin selvisi, että samaan aikaan oli venäläinen majuri muutaman sadan metrin päässä katsellut marsalkkaa kiväärinsä tähtäimen läpi. Oli vähällä, ettei Korhosen otoksista tullut viimeisiä marsalkasta otettuja kuvia. 1950-luvulla Korhonen löysi valokuvausmenetelmistä omimpansa, makrokuvaamisen. Makrokuvaus oli vielä tuolloin suhteellisen harvinaista, ja japanilainen Nikon pyysi useana vuonna Korhosen kuvia esitteisiinsä. Kivien yksityiskohtien kuvaamiseen makromenetelmä sopikin hyvin. Mieluisaksi kivilajiksi erityisesti kuvaamisen kannalta Korhonen nimeää akaatin. Sitä kuten monia muitakaan värikkäitä kivilajeja ei Suomen maaperästä löydy, sillä kauneimmat kivet ovat usein tuliperäisen maaperän tuotoksia. Suomalaiset kivilaadut eivät ole kovin näyttäviä, mutta sitäkin parempia rakennusmateriaaleina. Kivimuseon helmeksi Korhonen nostaa suomalaisen pallokiven, jossa näkyy pallokiven koko syntyprosessi vaiheittain. Tämä Korhosen hankkima hyvin poikkeuksellinen kappale herättää kunnioitusta kokeneimmassakin kiviharrastajassa. Ja onhan pallokivi kaiken lisäksi Pirkanmaan maakuntakivi.

Kuva Helena Yli-Kerttula

Kivimuseon helmi on yhtenäinen kappale, jossa näkyy kaikki pallokiven syntyvaiheet. Kuva Jari Kuusenaho.

Kuva Jari Kuusenaho

KORHOSEN KERÄÄMÄT KOKOELMAT OVAT ESILLÄ TAMPEREEN KIVIMUSEOSSA KIRJASTOTALO METSON POHJAKERROKSESSA.

Muumilaaksossa on peili jokaiselle ELINA BONELIUS

Muumeilla täytyy olla salaisuus. Salaisuus, joka on suurempi kuin Muumipapan lasipallon arvoitus, suurempi kuin Tiuhdin ja Viuhdin rubiini. Ihmeellisempi kuin Nipsun luola.

Salaisuuden on pakko liittyä kysymykseen, miksi muumit ovat niin suosittuja eri puolilla maailmaa. Miksi muumeista pitävät suomalaiset, englantilaiset, venäläiset, japanilaiset ja ranskalaiset, miksi vietnamilaisetkin tahtovat lukea kaukaisen Pohjolan pyöreistä pikku peikoista? Esimerkiksi japanilaisten tarustoon ei edes kuulu peikkoja – he luulevatkin yleensä muumien olevan virtahepoja – eikä Pohjoismaissakaan peikko ole mikään mukava, pyöreä olento, joka rakastaa palmuviinin siemailua lehtisahakoristein somistetulla kuistilla. Muumien kanssa työskennellessä havaitsee, miten peikot herättävät tunteita: usein puhdasta iloa, toisinaan myös kaihonsekaista ihastusta, ehkäpä lohduttavaa tyyneyttä. Muumien maailmassa on jotakin, mikä heijastuu ihmisten syvimpien tuntojen tummissa ja kirkkaissa vesissä, olipa kansalaisuus ja kulttuuritausta mikä tahansa. Suhtautuminen muumeihin näyttäisi olevan sekä henkilökohtaista että kulttuurisidonnaista. Ehkä me suomalaiset koemme muumien maailman eniten tutuksi. Muumikirjojen luonto on ensimmäisiä kirjoja lukuun ottamatta

hyvin suomalainen – metsiä ja vesiä. Muumien elämä on kaukana maailman melskeestä, aivan kuin suomalaisten elämä ainakin mielikuvissa tapaa olla. Jotkut uskalikot käyvät tutkimassa muuta maailmaa. Nuuskamuikkunen kaipaa kauas oltuaan hetken aloillaan, Muumipappa kaihoaa nuoruutensa seikkailuja. Sattuman oikut heittävät muumilaaksolaiset seikkailuihin, joista he selviytyvät lämpimien muistojen ja perusturvallisuuden tunteen voimalla. Japanilainen kulttuuri eroaa suomalaisesta monin tavoin. Siksi onkin jännittävää pohtia, miksi myös japanilaiset kokevat muumit omakseen. Voisiko se johtua yhteiskunnan konfutselaisesta taustavireestä, johon liittyy tarkka käsitys järjestyksestä ja velvollisuudesta. Ehkäpä juuri boheemius, vapaus, sääntöjen rikkominen ja epäsovinnaisuus vetoavat kansaan, joka elää erilaisessa ilmapiirissä? Nuuskamuikkunen on yksi suosituimmista hahmoista Japanissa. Hänessä on varmasti jotakin, mikä vastaa kaipuuseen kokea joskus muutakin kuin sitä mihin velvollisuus päivästä toiseen ajaa. Toisaalta turvallisuus on japanilaisessa yhteiskunnassa omaa luokkaansa, ja yhteisöllisyys on äärimmäisen tärkeää. Se toteutuu myös Muumilaaksossa, missä vieraat otetaan avosylin vastaan, ovet ovat aina auki ja perheeseen adoptoidaan mutkattomasti uusia jäseniä. Ydinperhe ei ole tärkein asia maailmassa, ystävät ja suuremmat

kokonaisuudet ovat yhtä tärkeitä. Muumilaakson yhteisöllisyyden voisi uskoa herättävän tuttuudellaan vastakaikua japanilaisissa. Tuttuutta japanilaiset kokevat varmasti myös muumitarinoiden luonnonmiljöössä. Tarinan vuoret ja meri ovat itse asiassa pikemminkin japanilaisia kuin suomalaisia. Japanissa vuoristo on nuorta ja rosoista kuin Yksinäiset vuoret ikään. Luonto sinänsä on nykyjapanilaistenkin mielestä jotain pelottavaa, sellaista minkä kanssa taistellaan ja mikä pyritään voittamaan. Sellaisen kanssa ei ilman sisäistä nuuskamuikkusta pärjää. Venäläisten kiinnostusta on vaikeampi arvailla. Kenties hiljan totalitaristisesta vallanpidosta vapautuneina he voivat hyvinkin tuntea vetoa muumien vapaata maailmaa kohtaan. Peilaillaan Kukapa ei löytäisi itseään jostakin Muumilaakson hahmosta, ehkä useammastakin? Ollako tänään Nuuskamuikkunen, levottomana lähdössä taas jonnekin – vai Muumipeikko, joka kaipaa kovasti jotakin, tietämättä edes, mitä? Kenties aamusella peilistä kurkistaa Niiskuneiti, ja illalla Vilijonkka miettii hermostuneena, aloittaako iltatoimet tiskaamalla vai siivoamalla. Asuuko meistä monessakin Mörkö, joka odottaa, että joku sitkeä muumipeikko tulee ja sytyttää lyhdyn ihan meitä varten?

SE OIKEA MANSE TAINA MYLLYHARJU

Tampereesta on maailman sivu puhuttu Suomen Manchesterina. Kaupungeilla onkin monia yhtymäkohtia: teollinen perintö, monet museot, kaupungin keskustassa sijaitseva yliopisto, rock- ja pop-kulttuuri, jalkapallo ja jopa musta makkara – Manchesterin seudulla black pudding. Museoiden välillä ei konkreettista yhteistyötä ole kuitenkaan tehty ennen kuin nyt. Suur-Manchesterin laitamilla Buryn alueella sijaitsevassa Bury Art Galleryssa lokakuussa näyttely Magical Moominvalley. Näyttely koostui lähes sadasta Tove Jansson -originaalista, mukaan lukien Janssonin tekemät kuvitukset Lewis Carrollin Liisa ihmemaassa -satuun ja J.R.R. Tolkien Hobittiin. Näyttely oli avoinna Buryn viehättävässä taidemuseorakennuksessa tammikuuhun asti.

Nykypäivän Manchester on kaiken kaikkiaan vilkas kulttuurikaupunki, josta löytyy taiteenystävälle kosolti katsottavaa ja koettavaa. Corner House kaupungin ydinkeskustassa esittelee kiinnostavaa nykytaidetta graafisesta suunnittelusta elokuviin ja installaatioihin. Manchester Art Galleryn näyttelyiden lisäksi kannattaa tutustua myös rakennuksen uudisosaan ja erityisesti sen ”kunniatauluun” – sponsoreiden listalta kun voi bongata myös Simply Red -yhtyeen Mick Hucknallin. The University of Manchesterin ylläpitämän The Withworth Art Galleryn näyttelyt ovat myös mielenkiintoisia, ainakin näkemämme tapettinäyttely, jossa roisit nykytaiteilijat Damian Hirstiä myöten olivat toteuttaneet omat tapettimallinsa. Vastalahjaksi tamperelaiselle muuminäyttelylle Bury Art Gallery lainaa Tampereen taidemuseolle syksyllä 2012 mittavan kokoelman maailman tunnetuimpiin maisemamaalareihin lukeutuvan englantilaisen J.M.W. Turnerin (1775–1851) teoksia. Bury Art Gallery omistaa The Wrigley Collectionin, hienon kokoelman Turnerin harvemmin julkisuudessa nähtyjä grafiikanvedoksia. Grafiikan lisäksi Tampereen näyttelyyn tuodaan esille myös Turnerin paremmin tunnettua tuotantoa, akvarelleja ja maalauksiakin. Näyttely on sikälikin merkittävä, että Turneria ei tietääksemme ole aiemmin Suomessa näin laajasti esitelty.

SOILA KAIPIAINEN

Luova tauko, Hirvi ja Leikkivä nuorukainen ja mitäs niitä kaikkia onkaan….

julkiset veistokset Pirkanmaalla Pirkanmaan lukuisia julkisia veistoksia ei esitellä kattavasti vielä missään. Tilanne on kuitenkin korjaantumassa: Pirkanmaan aluetaidemuseossa on meneillään julkisten veistosten kartoitus-, dokumentointi- ja nettihanke.

Jussi Mäntynen: Hirvi, 1929, pronssi, Mänttä-Vilppula, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Wäinö Aaltonen: Leikkivä nuorukainen, 1929–30, pronssi, Mänttä-Vilppula, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Vanhoille tehdaspaikkakunnille Mänttä-Vilppulaan, Valkeakoskelle ja Nokialle on hankittu runsaasti julkista taidetta vuosikymmenten myötä. Nykytaidetta puolestaan on esillä muun muassa Pirkkalassa ja Sastamalassa. Näillä paikkakunnilla järjestetyistä toistuvista veistostapahtumista on jäänyt seudulle pysyviä teoksia. Myös pienemmiltä paikkakunnilta löytyy ainakin sankarimuistomerkkejä sekä paikalliseen historiaan ja perinteeseen liittyviä veistoksia. MänttäVilppulassa on pitkäaikaisen kesävieraan Oskar Merikannon muistona pojanpojan Ukri Merikannon muotoilema kiviveistos. Akaassa, Toijalan keskustassa on paikkakunnalla vaikuttaneen Ylpön suvun lahjoittama Arvo Siikamäen metalliveistos. Myös paikallisten kuvanveistäjien vaikutus näkyy – esimerkiksi Emil Wikströmin ja Aimo Tukiaisen teoksia on alueellamme useita. Wikströmin ateljeekoti Visavuori sijaitsee Sääksmäellä ja Aimo Tukiaisella oli kesäateljeensa Purnu Oriveden Pitkäjärvellä. Tampereen kaupungin taidekokoelmaan liittyvä taidemuseon oma tutkimustyö on kymmenen viime vuoden aikana keskittynyt julkiseen taiteeseen. Työ alkoi Tampereen kaupungin julkisista veistoksista, muistolaatoista ja muistomerkeistä, joita esittelevät verkkosivut julkaistiin 2000-luvun alkuvuosina. Sen jälkeen on käyty läpi muun muassa julkiseen kokoelmaamme kuuluvia monumentaalimaalauksia ja kerätty tietoa muotokuvista. Osa kertyneestä aineistosta on jo verkkosivuilla yleisön selailtavana, osa odottaa vielä käsikirjoituksen ja kuvituksen viimeistelyä ja julkaisemista. Julkisen taiteen kartoitustyö on nyt laajenemassa Pirkanmaan aluetaidemuseon koko toimialueelle. Jo viime vuoden puolella aloitimme alueellisen kartoitus-, dokumentointi- ja nettihankkeen Pirkanmaalla sijaitsevista julkisista veistoksista. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä kuntien kanssa. Toiveenamme on, että muutaman vuoden kuluttua kaikki Pirkanmaan julkiset veistokset ja niiden sijaintipaikat ajo-ohjeineen löytyvät verkkosivuilta. Silloin kaikkien, myös matkailijoiden, on helpompi lähestyä alueemme julkista taidetta.

Arvo Siikamäki: Luova tauko, 1973, alumiini, Akaan kaupunki. Kuva Jari Kuusenaho 2009.

Hannu Sirén: Askel, 1997, vaalea Ristijärven harmaa graniitti, Valkeakoski. Kuva Heidi Toivanen 2006.

NÄYTTELYKALENTERI

SEURAA MYÖS MUSEOIDEN NETTISIVUJA!

Mediamuseo Rupriikki Mediamuseo Rupriikin uusi näyttely Verkon punontaa – internetin historiaa avautuu

Muumilaakso koko vuoden Tanssiva Muumilaakso

Iikka Tolonen: The End

29.1.–27.2.2011 Valokuvakeskus Nykyaika ry ”Teossarjassa The End prosessoin isäni kuolemaa ja kasailen palasiani uuteen järjestykseen. Vaikka kuolema ei tullut yllätyksenä, on siitä toipuminen ollut odotettua raskaampi prosessi. Isän kuolema on merkinnyt elämässäni väistämättömästi erään aikakauden loppua. Ja seuraavan alkua.” – Iikka Tolonen

Harun Farocki

Sara Hildénin taidemuseo Subodh Gupta 12.2.–30.4.2011

Delhissä asuvan ja työskentelevän Subodh Guptan (s. 1964) maalaukset, veistokset ja installaatiot käsittelevät intialaista elämäntapaa ja taiteilijan omia muistoja rikkaalla kuvakielellä.

Kesänäyttely 18.5.–4.9.2011 Valikoima Sara Hildénin säätiön kokoelman teoksista. Esillä modernismin klassikoita kuten Picasso ja Miró sekä uusimpia taidehankintoja.

Taidemuseo Museo on suljettu näyttelynvaihdon ajan

10.1.–19.2.2011.

Vuoden nuori taiteilija 2011 Anna Tuori

19.2.–24.4.2011. Anna Tuorin omaperäinen ja kiehtovan ekspressiivinen maalaustuotanto esittäytyy Tampereen taidemuseossa kahden kerroksen laajassa näyttelyssä. Onko totta? – Tampereen taidemuseo 80 vuotta -juhlanäyttely 20.5.–28.8. Tampereen taidemuseon 80-vuotisjuhlanäyttely esittelee kävijälle vaihtoehtoisen historiankirjoituksen. Juhlanäyttelyn on käsikirjoittanut kirjailija Johanna Sinisalo.

TR1 Taidehalli Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö

18.12.2010–27.2.2011 Tampereen taidemuseo, Valokuvakeskus Nykyaika ry Maailman ihanin tyttö on vuosikymmenen kestänyt valokuvaprojekti, jonka Miina Savolainen on toteuttanut yhdessä kymmenen lastenkodissa kasvaneen tytön kanssa. Näyttely on vaikuttava, arkkityyppinen kasvutarina näkymättömän lapsen näkyväksi tulemisesta ja itsen hyväksymisestä.

9.3.–3.4.2011 Tampere Film Festival, Nykytaiteen museo Saksassa asuva Harun Farocki (s. 1944) käyttää dokumentaarista materiaalia teostensa aineistona. Esseissään ja elokuvissaan hän tutkii elokuvaa mediana ja pohtii audiovisuaalisen kulttuurin suhdetta politiikkaan, teknologiaan ja sodankäyntiin. Näyttelyssä nähdään kolme Harun Farockin videoinstallaatiota.

Leena Saraste: Kasvoja ja Pistoja

9.3.–3.4.2011 Valokuvakeskus Nykyaika ry Leena Sarasteen, vapaan tutkijan ja valokuvataiteilijan, teokset kommentoivat sekä kuvan olemusta että valokuvataidetta historiallisesta ja henkilökohtaisesta näkökulmasta.

P.S. Kuva ois kiva – TAMK:in lopputyönäyttely

16.4.–16.5.2011 TAMK Taide ja viestintä mattikorkeakoulusta valmistuvien kuvataiteilijoiden yhteisnäyttelyssä on esillä piirroksia, maalauksia, valokuvia sekä veistos- ja videoinstallaatioita.

Tommi Musturi

28.5.–31.7.2011 Kesänäyttelyssä esillä tamperelaisen Tommi Musturin, vuoden 2011 sarjakuvan Puupäähattu-palkinnon voittajan, teoksia. Tähdet tuikkivat 28.5.–31.7.2011 Suomalaisen viihdetaivaan tähtiä ja tähdenlentoja 1950-70-luvuilta Alvar Kolasen valokuvaamina.

Kaksitoista paitaa

21.1.–25.4.2011 Kaksitoista paitaa käsittää Kuhmalahden alttaritaulun sekä kahdentoista tamperelaisen vaikuttajan paidasta kootun installaation.

Kenkämuseo

Ladyn tyyli – muotokuvaaja Lady Ostapeckin Amerikan

Suomen Jääkiekkomuseo

Ottopoikia ja työläistyttöjä – yhdeksän sarjakuvaa

Teppo Numminen Jääkiekkomuseossa 14.9.2011–2.9.2012 Jääkiekkomuseo esittelee kiekkoilija Teppo Nummista kuvin ja esinein neljän vuosikymmenen ajalta.

pukuja ja potretteja 18.3.2011–18.3.2012 2012 Amerikkalaisia naisten muotipukuja ja asusteita 1840–1950 -luvuilta sekä Lady Ostapeckin fantasiavalokuvia. Tampereelta Tiitu Takalo & Pauli Kallio 2.4.–4.9.2011 Kotimaiset sarjakuvataiteen tamperelaiset huippunimet, käsikirjoittaja Pauli Kallio ja taiteilija Tiitu Takalo ovat laatineet yhdeksän sarjakuvatarinaa Tampereen historiasta.

Luokaamme uusi maailma!

Agitaatioposliinia Pietarin Eremitaasista 27.5.–30.10.2011 Vapriikin Luokaamme uusi maailma -näyttely tuo nähtäville laajan kokoelman agitaatioposliinia suoraan Pietarin Eremitaasista. Tervetuloa tutustumaan 1920-luvun Leningradiin, vallankumouksen kehtoon, kiehtovan agitaatioposliinin seurassa!

Täyttää kaasua Pyynikillä – Hämeen moottoriker-

hon matkassa 80 vuotta 10.11.2011–3.6.2012 Täyttä kaasua Pyynikillä kertoo elämyksellisellä tavalla Pyynikinajojen historiasta, sen moottoripyöristä ja ajajista. Näyttely esittelee myös Hämeen moottorikerhon muuta toimintaa motocrossista ja speedwaystä trialiin ja tarjoaa nähtäväksi monia hienosti entisöityjä moottoripyöräkaunottaria.

Luonnontieteellinen museo

Näyttelyssä voi tutustua elämän historiaan, alueen luonnon monimuotoisuuteen eri aistien avulla tai seurata ajankohtaisia luontoilmiöitä.

Aika leikkiä – Lelulaatikon aarteita

Vapriikki

Leikkikalujen ja leikin historiasta kertova näyttely esittelee ulko- ja kotimaisia leikkikaluja. Nukkemuseossa on 2010 esillä myös peltileluja Hannu Pekkarisen yksityiskokoelmasta.

Inro

Tampere 1918

Avain samuraiden aikaan 20.3.2011 asti. Vapriikin näyttely Inrō–avain samuraiden aikaan esittelee pari sataa toinen toistaan upeampaa inrōa suomalaisesta yksityiskokoelmasta. Niiden kautta avautuu näkymä kiehtovaan ja eksoottiseen Japaniin.

Innovaatiot Paikallisen teknisen osaamisen historiaa ja nykypäivää

Tampere sisällissodan pyörteissä

Tammerkoski ja kosken kaupunki Tampereen historia kylästä kaupungiksi

TAPAHTUMAKALENTERI

SEURAA MYÖS MUSEOIDEN NETTISIVUJA!

RUPRIIKKI Toukokuu

Tiistaina 3.5. Sananvapauden päivän työpajoja koululaisille Perjantaina 20.5. Museoiden yö

SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO Taidetorstait senioreille ja työttömille Ks. Senioripäivät s. 40 Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 13

Maaliskuu

Lauantaina 19.3.2011 Perhepäivä Voi pyhä lehmä! Koko perheen taidepäivä Subodh Guptan näyttelyssä. Kierrokset klo 13 ja klo 15. Mukana Danny's Dance Crewn bollywood-tanssijat. Tuotanto TAITE.

TALLIPIHA

Kesäkuu

Sunnuntaina 5.6. Kesäkauden avajaiset klo 11–17 Tallipiha siirtyy tapahtumien tähdittämään kesäkauteen ja kesän aukioloaikoihin. Avajaisissa hevosajelua, ponitalutusta klo 11–17. Hanurimusiikkia klo 12–16. Käsityöläisten tori: käsitöitä, taidetta, herkkuja. Kahvilaterassilla virvokkeita, vohveleita ym. herkkuja. Jäätelökioski avoinna joka päivä 11–17 (säävaraus). Tallipihan viehättävät myymälät ja kahvila avoinna päivittäin (suljettu 24.–25.6.). Sunnuntaina 26.6. Juhannusohjelmaa klo 11–17. Alueelle ja tapahtumiin vapaa pääsy! Lisätietoa tapahtumista, näyttelyistä, myymälöiden ja vossikan aukioloajoista: www.tallipiha.fi. 12.–14.8 Pietarilaiset markkinat Pe klo 16–20, la klo 10–17, su klo 11–17. Slaavilaistunnelmaa 1800-luvun hengessä! Esiintyviä taiteilijoita vuosien varrelta. Kädentaitajia ja taiteilijoita myymässä tuotteitaan Venäjältä saakka. Aito venäläistä ruokaa ja leivonnaisia myös mukaan ostettavaksi. Vapaa pääsy! Järj. SuomiVenäjä-seura Länsi-Suomen piiri yhdessä Tallipihan kanssa.

TAMPEREEN TAIDEMUSEO Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 15

Maaliskuu Maaliskuu

Sunnuntaina 6.3. Laskiaisrieha klo 11–16 Koko perheen yhteinen puuhapäivä. Hevosajelua, ponitalutusta. Lapsille ohjelmaa piha-alueella. Hernerokkaa, makkaraa, lämmintä mehua. Kädentaitajien tuotteita myynnissä useissa eri pisteestä. Myymälät ja kahvila avoinna normaalisti. Vapaa pääsy.

Huhtikuu

La–su 16.–17.4. Pääsiäismarkkinat klo 11–16 Lammastuottajien ja kädentaitajien toripäivät: taljoja, lankoja, huovutusvillaa, käsitöitä, karitsanlihaa. Hevosajelua, ponitalutusta. Vanhassa tallissa pupuja 24.4. saakka. Myymälät ja kahvila avoinna normaalisti. Kahvilasta ja suklaapuodista pääsiäisen herkkuja. 23.4. Lankalauantai klo 11–17 Käsityöläisten tori: käsitöitä, taidetta, herkkuja. Hevosajelua, ponitalutusta. Vanhassa tallissa pupuja 24.4. saakka. Noita Kati Kiukkunen tekee kolttosiaan klo 12–16. Viehättävät myymälät avoinna normaalisti. Kahvilasta ja suklaapuodista pääsiäisen herkkuja.

Keskiviikkona 23.3. klo 13 Vauvan kanssa museoon! Hidastempoisella kierroksella pienten lasten kanssa liikkeellä olevat vanhemmat saavat tilaisuuden tutustua taiteeseen omassa tahdissaan. Kierroksella opas on mukana kertomassa teoksista ja taiteilijoista. Vaunuilla kulku on mahdollista koko museossa. Opastus sisältyy pääsylipun hintaan, ei ennakkoilmoittautumista.

Toukokuu

Perjantaina 20.5. Museoiden yö

TR1 TAIDEHALLI Helmikuu

Maanantaina 7.2. - klo 13–16.30 Voimauttavan valokuvan menetelmäluento erityisesti pedagogisen ja hoidollisen alan ammattilaisille.

- klo 18–19.30 Voimauttava valokuva - yhteisötaide osallisuuden rakentajana. Yleisöluento.

Kesto noin 60 min. Pajan vetää Näpsä-käsityökoulu. Ennakkoilmoittautuminen paikan päällä Vapriikin neuvontaan, rajoitettu määrä osallistujia. Yhteistyössä: Alma Manu Oy, TAITE, Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut sekä Taidekaari ja Taikalamppu-verkosto.

Perjantaina 18.2. - klo 17–18 Maailman ihanin tyttö -yleisöluento - klo 18–19.30 Voimauttavan valokuvan menetelmä perhesuhteiden vahvistamisessa. Yleisöluento.

Maaliskuu

Lauantaina 19.2. - klo 13–14 Maailman ihanin tyttö -yleisöluento. - klo 14-15.30 Voimauttavan valokuvan menetelmä perhesuhteiden vahvistamisessa. Yleisöluento. - klo 15.30–17 Voimauttavan valokuvan menetelmäluento erityisesti pedagogisen ja hoidollisen alan ammattilaisille.

Keskiviikkona 9.3. Klo 17 opastus Inrō – avain samuraiden aikaan näyttelyyn. Opastus pääsylipun lunastaneille. Klo 18 Luento: KTT Merja Karppinen: Samuraiden perintö japanilaisessa johtamisessa Yhteistyössä: Tampereen työväenopisto. Luennolle on vapaa pääsy.

Maaliskuu

Perjantaina 20.5. Museoiden yö

Luonnontieteellisen museon luentoja 16.3. klo 18 Ympäristösihteeri Lasse Kosonen: Siipien suhinaa – lintujen kevätmuutto Pirkanmaalla 20.3. klo 15 Luonto harrastuksena, kuinka luontoa voi harrastaa? Tapahtumassa esittäytyvät: Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry, Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry ja Tampereen Sieniseura ry. 23.3. klo 18 DI Tero Piirainen: Pirkanpalkonen, kirjopapurikko ja muut soiden erikoiset hyönteiset keväästä syksyyn Luennoille on vapaa pääsy.

VAPRIIKKI

Lauantaina 26.3. klo 11–15 Kansainväliset jääkiekkokorttimessut. Myynnissä ja esillä jääkiekkoon liittyvää keräilytavaraa, ennen kaikkea jääkiekkokortteja. Vapaa pääsy.

Keskiviikkona 16.3. klo 17.00 luento: Leena Saraste "Miten historiaa tehdään (kirjoitetaan, ommellaan)"

Huhtikuu

Sunnuntaina 3.4. klo 15.00 Leena Saraste esittelee näyttelynsä Parvella La-su 9.-10.4. Tampere kuplii, parvella näyttely Sarjakuva-Finlandia 2011

Toukokuu

Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 14

Toukokuu Perjantaina 20.5. Museoiden yö

Helmikuu

Sunnuntai 20.2. Pöllömpi juttu. Lasten museosunnuntai Yli 5-vuotiaille, liput 5 € / alle 12-vuotiaat maksutta klo 14 ja 15.30 Vieraita, tulokkaita ja vanhoja tuttuja. Opastukset luonnontieteelliseen museoon. Kierrokset vetää TAITE. klo 14 ja 15.30 grafiikan työpaja Hu-huu! Työpajassa toteutetaan pöllöjä press print-grafiikan avulla painaen. Tutustutaan helppoon grafiikan tekniikkaan, tutkitaan pöllöjen ominaisuuksia ja tehdään pöllöistä taidetta. Työpajan vetävät taideohjaaja Outi Virtanen ja kuvataiteilija Noora Westerberg, kesto noin 60 min. Ennakkoilmoittautuminen paikan päällä Vapriikin neuvontaan, rajoitettu määrä osallistujia. klo 13.30 ja klo 15 Pikkupöllön peltityö-paja Pajassa paukutellaan ja pakotetaan pellistä hilpeä pöllö.

SENIORIPÄIVÄT

TAPAHTUMAKALENTERI SEURAA MYÖS MUSEOIDEN NETTISIVUJA!

SENIORIPÄIVÄT PÄIVIEN AIKANA SENIORIT PÄÄSEVÄT EUROLLA MUSEOON JA VOIVAT HALUTESSAAN OSALLISTUA MAKSUTTOMAAN NÄYTTELYOPASTUKSEEN. OPASTUKSIIN OVAT TERVETULLEITA MYÖS MUUT MUSEOVIERAAT.

Taidetorstait Sara Hildénin taidemuseossa 17.2., 10.3. ja 7.4.2011 Ikäihmiset ja työttömät eurolla museoon klo 11–18. Näyttelyn opastus klo 14. Opastukseen ovat tervetulleita myös muut museovieraat.

Senioritorstait TR1 Taidehallissa ja Rupriikissa 10.2., 17.3, 12.5., 9.6. Opastus Rupriikissa klo 13 ja TR1 Taidehallissa klo 14

Senioritiistait Tampereen taidemuseossa 29.3.m 19.4., 31.5., 18.8. Opastus klo 14

Toven torstait Muumilaaksossa 10.3. ja 7.4.

Hau!

Olen museoiden opaskoira Musti. Minulla on oma kerho, jonne ovat tervetulleita kaikki 7-12-vuotiaat tytöt ja pojat, jotka haluavat olla ensimmäisten joukossa nuuskimassa tiensä uusiin näyttelyihin! Luvassa on jännittäviä opastuksia, hauskoja työpajoja ja paljon muuta. Tule mukaan!

Kuvitettu luento Tove Janssonin tuotannosta maalauksista poliittisiin pilakuviin klo 14.

Senioriperjantait Vapriikissa 28.1.Klo 12 opastus luonnontieteelliseen museoon Oppaana FT Tomi Kumpulainen 25.2. Klo 12 opastus Tampere 1918 – Pohjoismaiden suurin kaupunkitaistelu klo 12 Oppaana Markus Henriksson

Mustin museot:

25.3. Klo 12 opastus Jääkiekkomuseoon Kierroksella mukana myös jääkiekkolegenda Lasse Oksanen. Tiedossa värikkäitä ja vauhdikkaita muistoja vuosikymmenten varrelta!

Amurin työläismuseokortteli, Muumilaakso, Sara Hildénin taidemuseo, Tampereen Kivimuseo, Tampereen taidemuseo, Vapriikki, Mediamuseo Rupriikki ja TR1. Mukana toiminnassa museopedagoginen yksikkö TAITE.

29.4. Klo 12 opastus Ladyn tyyli -näyttelyyn Oppaana tutkija Katri Pyysalo

Kuinka liityt: Musti-kerhoon voi liittyä maksamalla vuosimaksun 20€ Vapriikin kassalle. Kerholaisilla on oma Musti-passi, jolla pääsee ilmaiseksi kaupungin museoihin sekä kerhon tapahtumiin. Liittymislahjana saat myös hienon kerhopaidan.

Kerhotapaamiset keväällä 2010 Tammikuu: vierailu Poliisimuseoon 13.1. klo 16.30 ja 17.30 Kerhotapaamiset keväällä 2011: Helmikuu 20.2. Mediamuseo Rupriikki: Filmityöpaja Luonnontieteellinen museo 23.1. klo 13 ja 14.30 Rupriikki 24.2., työpajatyöskentelyä Maaliskuu12.3. 21.3. Filmin katselu ja lasten museopäivä Kivimuseo kloVapriikki: 14, tehdään kivikokoelma Sara Hildén 10.4. teemana Intia Huhtikuu 25.4. Tampereen taidemuseo: Vuoden nuori taiteilija 20.5. osallistutaan Museoiden yöhön Toukokuu 23.5. Maakuntamuseon arkeologit vievät kerholaiset maastoretkelle.

Tiedustelut puh. 03 5656 6966, vapriikki@tampere.fi

TAMPEREEN KIVIMUSEO www.tampere.fi/kivimuseo puhelin (03) 5656 6046 Hämeenpuisto 20 Avoinna ti–pe 9-17, la–su 10–18 Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.

MUUMILAAKSO www.tampere.fi/muumi muumi@tampere.fi puhelin (03) 5656 6578 Hämeenpuisto 20 Avoinna ti–pe 9-17, la–su 10–18 Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.

SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO www.tampere.fi/sarahilden sara.hilden@tampere.fi puhelin (03) 5654 3500 Särkänniemi Avoinna ti – su 11 – 18, tarkista kesän aukioloajat netistä! 21.4. 11–16, suljettu 22.4., 1.5.–17.5., 24.–26.6.

TAMPEREEN TAIDEMUSEO www.tampere.fi/taidemuseo tamu@tampere.fi puhelin (03) 5656 6577 Puutarhakatu 34 Avoinna ti–su 10–18 Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.

AMURIN TYÖLÄISMUSEOKORTTELI www.tampere.fi/amuri puhelin (03) 5656 6690 Satakunnankatu 49 Museo-osa on avoinna 10.5.–11.9.2011 t–su 10–18 suljettu 25.–26.6.2010

RUPRIIKKI JA TR1 www.tampere.fi/mediamuseo rupriikki@tampere.fi puhelin (03) 5656 6411 Finlaysonin alue Väinö Linnan aukio 13 Aukioloajat ti-pe 9-17, la-su 11-18 Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.

VAPRIIKKI www.tampere.fi/vapriikki vapriikki@tampere.fi puhelin (03) 5656 6966 Tampellan alue Alaverstaanraitti 5 Avoinna ti–su 10–18 Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.