Museoon 1 / 2012 by Museokeskus Vapriikki

TAMPEREEN KAUPUNGIN MUSEOPALVELUT

1/2012

museoon!

Tampereen taidemuseo Bali Hai! Sara HildĂŠnin taidemuseo Erik Ehnroth TR1 FestArt: Animoi! Vapriikki Lennossa

Kansi: Bali Hai -näyttely Tampereen taidemuseossa

Tässä lehdessä: 1 Pääkirjoitus 2 Erik Enroth – väkevän väriasteikon ekspressionisti 4 Tamperelaiset taideostoksilla 8 Vuoden nuori taiteilija tekee grafiikkaa maalauskankaalle 10 Bali Hai! 12 FestArt: Animoi! 14 Art Forum Tampere 16 Myyttinen lintu 20 Britti Tampereella 2012 24 Tulossa syksyllä 26 Muumilaakso muuttaa – mutta milloin ja mihin? 27 Mustikerho 28 Uutisia 31 Näyttelykalenteri 34 Tapahtumakalenteri

Tampereen kaupungin museoiden tiedotuslehti Seuraava lehti ilmestyy syyskuussa 2012 Vastaava päätoimittaja: Toimi Jaatinen Toimitusneuvosto: Toimi Jaatinen, Timo Lehtinen, Taina Myllyharju, Tähtitalvikki Poikajärvi ja Johanna Kangas Toimitussihteeri: Tähtitalvikki Poikajärvi Editointi: Tammisto Knuutila Tammisto Oy Taitto: Timo Lehtinen, Lasse Honkanen Painopaikka: Hämeen kirjapaino Oy 2012 Museoon –lehteä voi lukea myös netissä museoiden sivuilla.

TAMPEREEN KOKOELMAKESKUS – TÄRKEÄ INVESTOINTI KULTTUURIIN

Kuva: Antti Sompinmäki

uomessa ainutlaatuinen museoiden kokoelmakeskus valmistuu Tampereen Ruskon kaupunginosaan keväällä. Noin 16 miljoonaa euroa maksanut, yli 11 000 neliömetrin laajuinen rakennuskokonaisuus sisältää säilytystilat kaikille niille Tampereen kaupungin omistamille ja kaupungin museoiden ylläpitämille taideteoksille, museoesineille ja luonnonnäytteille, jotka eivät ole yleisön nähtävillä näyttelyissä tai julkisissa tiloissa. Kokoelmakeskuksessa on tilat myös konservoinnille sekä muulle kokoelmien hoidolle ja tutkimukselle. Keskuksen yleisötiloissa esitellään koululaisryhmille, harrastajille ja muille kiinnostuneille kokoelmien rikkautta ja kokoelmatyötä. Käytännön museotyölle uudet tilat merkitsevät todella paljon. Mutta hankkeella on myös suuri symbolinen ja periaatteellinen merkitys. Tampereen kaupunki, joka on ollut valmis rakentamaan kunnon tilat kulttuuri- ja taideomaisuudelleen, ansaitsee hankkeesta tunnustuksen. Kiitos kuuluu myös Opetus- ja kulttuuriministeriölle hankkeen tukemisesta. Vaikka uudesta museorakennuksesta ei tule koskaan suurten kävijäryhmien kohdetta eikä median seuraamaa dynaamista tapahtumapaikkaa, monestakin näkökulmasta kokoelmakeskus on 2000-luvun alun tärkeimpiä kulttuuri-investointeja Suomessa ja toivottavasti esikuvana myös muille kaupungeille ja maakunnille. Uuden keskuksen vaikutukset museotyön laatuun, kokoelmien säilymiseen ja kartutukseen sekä museoiden yhteistyöhön ovat merkittävät ja näkyvät myös tavalliselle museoasiakkaalle. Kokoelmakeskus ei vähennä kokoelmien esittelyä näyttelyissä. Päinvastoin: kun kokoelmat saadaan tiedollisesti ja fyysisesti parempaan hallintaan, mahdollisuudet tehdä niistä näyttelyitä paranevat. Kun Tampereelle suunnitellaan lisää tilaa taidemuseoille, voidaan keskittyä nimenomaan näyttely- ja yleisötiloihin, kokoelmatilatarve on ratkaistu kauaksi tulevaisuuteen. Muutto uuteen keskukseen ja tilojen käyttöönotto on suuri työ. Tästä huolimatta näyttelytoimintaa jatketaan lähes täydellä teholla. Vuoden 2012 uusien näyttelyiden aiheet ulottuvat Tampereelta Balille ja Siperian Burjatiaan, muinaisen Egyptin muumioista englantilaisen J.M.W. Turnerin grafiikkaan sekä lintuihin suomalaisten ja muiden pohjoisen ihmisten elämänpiirissä. Ja monet vanhat tutut näyttelyt jatkuvat. Tervetuloa museoihin kokemaan elämyksiä ja oppimaan uutta! TOIMI JAATINEN TUOTANTOJOHTAJA

HELENA YLI-KERTTULA

”Työni täytyy olla kuin puristettu nyrkki, tiivis ja tehoava.” Erik Enroth – väkevän väriasteikon ekspressionisti Vuonna 2012 tulee kuluneeksi 50 vuotta Sara Hildénin säätiön perustamisesta. Juhlakauden aloittaa taidemaalari Erik Enrothin näyttely. Erik Enrothin (1917–1975) maalaustapaa on luonnehdittu ekspressionistiseksi ja kubistiseksi. Hänen tuotannossaan toistuvat taiteilijalle läheiset aiheet kuten sirkus, urheilu, kaupunkinäkymät, tehdas- ja työläisaiheet, maisemat, henkilökuvat ja asetelmat. Enroth oli tuottelias taiteilija ja saattoi työstää yksittäistä maalausta useita vuosia, jopa sen jälkeen kun teos oli ollut jo esillä näyttelyssä. Enroth matkusteli paljon muun muassa Espanjassa ja Yhdysvalloissa innostuen yhtälailla New Yorkin vilskeestä kuin Arizonan luonnon muovaamasta erämaasta. Espanjassa Enrothia kiehtoi vuoristomaisemien lisäksi paikallinen kulttuuri, matkan innoittamana syntyi maalauksia flamencotanssijoista, härkätaistelusta ja espanjalaisista elonkorjaajista. ”En käytä malleja, mutta kuljen ympäri tehtaissa, teurastamoissa, romuvarastoissa – kaikkialla missä kohtaan elämän räiskyvän väriloiston ja muistista luon uudelleen kokemuksen.” Asetelmamaalauksissaan Enroth toisti häränkalloteemaa. Toisinaan häränkallo on brutaalin verinen, toisinaan taas heleän vaaleankeltaiseksi kulunut. Kuolema kiehtoi Enrothia elämän lihallisuuden ja toiminnallisuuden vastakohtana ja keskeisenä osana elämän kiertokulkua. Kiinnostava kokonaisuus Enrothin tuotannossa ovat sirkusaiheiset teokset, joita syntyi useita 1940–50-luvuilla. Sirkuksen kimallus ja loisto on jätetty taka-alalle, Enroth kuvaa viihdetyön varjopuolta, raskaan työn kuluttamia komeljanttareita. Sodanjälkeiset ponnistelut maan jälleenrakentamiseksi innostivat Enrothia maalaamaan työläis- ja tehdasaiheita. Näissä kuvauksissa korostuivat työn ankaruus ja työläisten fyysiset ponnistukset. Erik Enroth avioitui vuonna 1949 Sara Hildénin kanssa. Hänellä oli työhuone Tampereella Commercen talossa Keskustorin laidalla, ja paikalliset aiheet, kuten tehdas- ja kaupunkinäkymät päätyivät teoksiin. Enroth teki useita tussipiirustuksia Tampellan tehdassaleista ja työläisistä. Piirroksia hän käytti lähdeaineistona maalauksiaan varten. Muita Tampere-aiheita hänen tuotannossaan olivat muun muassa Pyynikki, Tampellan voimalaitos ja Keskustorin Vanha kirkko. Erik Enrothin näyttely on esillä Sara Hildénin taidemuseossa 6.5.2012 asti. Kesällä esillä on modernismin klassikoita, Sara Hildénin säätiön kokoelman uusia hankintoja sekä Erik Enrothin Amerikka-aiheiset teokset. Sara Hildénin säätiön kokoelmassa on 4600 teosta, lisäksi säätiö vastaanotti vuonna 2011 graafikko Pentti Kaskipuron testamenttilahjoituksena noin 3600 teoksen taidekokoelman. Museon kokoelmaa kasvatetaan edelleen vuosittaisin taidehankinnoin.

ERIK ENROTH 11.2.2012–6.5.2012 SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEOSSA 2

Erik Enroth, Elonleikkuu, 1953. Kuva: Jussi Koivunen.

Erik Enroth, Sepän työkaluja, 1950–1951. Kuva: Jussi Koivunen.

Tamperelaiset taideostoksilla

TAPIO SUOMINEN

Joku saattaa pitää houkuttelevana ajatusta, että voisi kulkea työkseen taidenäyttelyissä, tehdä löytöjä ja shoppailla toisten rahoilla. Tilaisuuden tullen kokisi itsensä tärkeäksi, koska esiintyisi asiakkaana, ja asiakas on aina oikeassa. Tästä maksettaisiin palkkaakin – pientä ja nimellistä, mutta silti. Ovatko julkisia taidehankintoja tekevät siis etuoikeutettu joukko vai onko roposilla tässäkin kääntöpuolensa?

Radoslaw Grytan Vilja-installaatio valmistui taidemuseon 80-vuotisjuhlanäyttelyyn. Teos ostettiin 2011 taidemuseon kokoelmaan. Gryta on Vuoden nuori taitelija vuodelta 1987. Kuva: Jari Kuusenaho.

Yksi ongelma ainakin on ajan puute. Kuvataidekentän seuraaminen on niin suuri työ, että se tuskin kattavasti onnistuu oman toimen ohella. Kunnallisen kartuttajan kädet on myös sidottu tiukoin kokoelmapoliittisin sitein. Hän ei tee valintoja niin kuin yksityinen keräilijä, joka voi keskittyä minkälaiseen sisältöön haluaa. Julkista taidekokoelmaa on kartutettava julkilausutuin perustein ja linjassa instituution perustehtävän kanssa.

Mikä on hyvää taidetta?

Hankinnan hankaluus on sekin, että taidekokoelmaan ostetun esineen pitäisi olla taideteos, vaikka määritelmällisiä työkaluja ei oikein ole tarjolla.

Miten erottaa taideteos kaikista muista myytävistä esineistä? Edes lainsäätäjä ei täsmällisesti kerro, miten teoskynnys ylittyy, puhumattakaan siitä, että ottaisi kantaa laatukriteereihin. Tekijänoikeudellisessa mielessä huonokin taide on aina taidetta. Vaikeuksia tulee, kun pitäisi pettämättömästi tehdä ero hyvän ja vähemmän hyvän teoksen välillä. Luultavasti kaikissa kokoelmapoliittisissa ohjelmissa kuitenkin juuri taiteellinen taso ilmoitetaan tärkeimmäksi hankinnan kriteeriksi. Laadun voi tunnistaa korvaamalla sen ensin määrällä, kuten Kurt Vonnegutin fiktiivinen taiteilija Rabo Karabekian on huomauttanut: ”Kun olet nähnyt miljoona taulua, et erehdy ikinä.”

Villu Jaanisoon Kumiankka vuodelta 2003 ostettiin vuonna 2010. Se on nyt esillä Ratinanniemessä ja vuonna 2012 Vuoreksen asuntomessuilla. Kumiankka on ensimmäinen kokoelmateos, jolle on jo hankintavaiheessa määritelty elinkaari. Tämä johtuu siitä, että kumi ei säily ikuisesti – ei ainakaan ulkona. Kuva: Jari Kuusenaho.

Mutta hankittu tieto johtanee vain keskiarvoostoihin. Todellisella taiteentuntijalla pitäisi olla myös luontaisia ominaisuuksia; hänellä on hyppysissään aivan erityinen esteettinen herkkyys poimia laajasta tarjonnasta juuri sellaiset työt, joille arvoluokittajat eivät tulevaisuudessa naureskele. Hankintapäätös on nimittäin viime kädessä, jos ei makuasia, niin arvostelma kuitenkin. Tärkein kokoelmapoistoja vastaan käytetty peruste onkin se, että taiteen arvoluokitus on tehty jo hankintavaiheessa. Taiteen käsite on lisäksi historiallinen, eikä menneitä saa kyseenalaistaa ainakaan nykymuodin lumoissa. Museoeettisissä ohjeissakin

todetaan, että kokoelmien poistot on tehtävä ”täydessä ymmärryksessä niiden merkityksestä”. Hankintoja tekevien on siis syytä tarkkailla omaa tuloskuntoaan – aika näyttää, mihin se riittää.

Museoon – vai kaupungille?

Teosta ostettaessa mietitään samalla, liitetäänkö se museokokoelmaan vai kaupungin kokoelmaan. Muiden suurten kaupunkien tapaan Tampere ostaa taidetta sijoitettavaksi kaupungin tiloihin ja julkiseen kaupunkitilaan. Siten halutaan tuottaa elämyksiä kaupunkilaisille ja luoda viihtyisä ympäristö työntekijöille. Myös taidekasvatuksellinen näkökulma on muka-

Päivi Koskisen valokuva Elisa 2009 ei ole vielä löytänyt sijoituspaikkaansa. Minkälaiseksi kannanotoksi se tulkittaisiin sairaalaympäristössä? Kuva Antti Sompinmäki.

na, mikä tarkoittaa sitä, että julkisten teosten soveltuvuus sijoituspaikkaansa arvioidaan. Päiväkodissa provokatiivinen teos luultavasti synnyttäisi samanlaista riitaa kuin Leinolan Mannerheim Keskustorilla. Museokokoelman kartuttamisessa voi ottaa vähän riskiäkin, koska sillä ei ole sisustuksellisia velvoitteita. Museokokoelmaan voi hankkia – museomestareiden harmiksi tosin – myös hankalasti installoitavia töitä, jotka eivät teko- ja esitystavaltaan sovi kaupungin kokoelmaan. Toki pitää miettiä, miten teokset istuvat jo olemassa olevaan kokonaisuuteen, miten ne sitä profiloivat eli mihin suuntaan kokoelmaa halutaan ja on syytä kasvattaa. Aiemmin taidemuseon kokoelman toivottiin painottuvan vanhempaan arvotaiteeseen, mutta se on käytännössä hinnoiteltu ulottumattomiin. Hankinnat keskittyvät nyt pakostakin nykytaiteeseen, joskin ajallisia jatkumoita täydennetään, jos huomionarvoisia töitä löytyy ja rahaa on. Mielekkäämpää kuin kilpailla jälkijättöisesti Ateneumin kanssa olisi kuitenkin löytää omat vahvuudet. Aluetaidemuseolle yksi sellainen tarjoutuu luonnostaan oman alueen taiteen tallentamisesta, onhan jokaisella museolla parhaat edellytykset seurata lähiympäristönsä tapahtumia.

Virtaviivaista päätöksentekoa?

Museokokoelman suhteellisesta riippumattomuudesta kertoo sekin, että siihen museonjohtaja voi ostaa teoksia itsenäisesti, kun taas kaupungin kokoelman hankinnat alistetaan vielä kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden johtokunnan demokraattisesti hyväksyttäviksi. Tampereella on tosin käytännössä päädytty siihen, että myös museokokoelman hankinnoista päätetään kollektiivisesti. Päätökset ja esitykset tekee nelihenkinen kuvataiteen asiantuntijaryhmä eli tuttavallisemmin Katri. Siihen kuuluvat nyt puheenjohtajana Taina Myllyharju, sihteerinä Sirpa Joenniemi ja jäseninä Hannu Taros ja Tapio Suominen. Takavuosina ryhmä oli huomattavasti laajempi, ja mukana oli myös arvovaltaisia poliittisia luottamushenkilöitä. Organisaatiota ja päätöksentekoa on siis siltä osin virtaviivaistettu.

Paikallisuutta suositaan

Paikallistaiteilijoita suositaan myös kaupungin kokoelman ostoissa, eikä paikallisuus onneksi enää tarkoita kotikutoisuutta, sillä Pirkanmaalla asuu paljon tasokkaita taiteilijoita. Gabriel Engberg, Maisema Pohjois-Hämeestä, 1927. Maalauksen lahjoitti Pentti Vikkula 2011. Lahjoituksiin pyritään soveltamaan ostoihin verrattavia tasokriteereitä. Kuva: Antti Sompinmäki.

Hankinnoilla on merkitystä myös taiteilijoiden tukimuotona. Siksi tamperelaisia ei välttämättä houkuttele kohdentaa omia verovarojansa Helsinkiin, niin kuvataiteen kansallinen keskus kuin se onkin. Jos ja kun taidehankinnoista puhutaan tukimuotona, kannattaa huomata, että hankintamäärärahojen leikkaukset tarkoittaisivat käymistä taiteilijoiden rahapussilla, joka tutkitusti ei ole kovin paksu. Taidekokoelma karttuu noin sadan teoksen vuosivauhtia, mikä on ehkä vajaa promille kaikista Suomessa valmistuvista taideteoksista. Suurin osa kartunnasta päätyy kaupungin kokoelmaan, mutta raja kokoelmien välillä on häilyvä ja monet teokset sopisivat kumpaankin kategoriaan. Näyttelyistä tai suoraan taiteilijoilta hankittujen yksittäisten teosten lisäksi vuosittain teetetään 1–2 tilausteosta, jolloin taiteilijat pyritään saamaan mukaan jo ympäristön suunnitteluvaiheeseen.

Hinta, laatu…

Taiteen ostaja joutuu miettimään myös teosten hinnan ja laadun suhdetta, olkoonkin, että taiteen hinnan muodostus on hankala asia. Hienoa tietysti olisi, että ostettaisiin hyviä töitä nousevilta kyvyiltä jo siinä vaiheessa, kun hinnat eivät ole vielä karanneet käsistä. Halvalla hankitut teokset kasvattaisivat sitten aikaa myöten arvoaan ja samalla pönkittäisivät mukavasti museoihmisten omanarvontuntoa. Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni, kun kävin Glasgow’ssa Kelvingrove Art Gallery and Museumissa, jonka kokoelmat täyttävät vaativimmankin kävijän toiveet. Museon 22 galleriassa on esillä 8000 esinettä. Niistä tunnetuin on Salvador Dalin maalaus Christ of St John of the Cross (1951), jolle on omistettu oma huoneensa. Museo kertoo mielellään tarinaa Dalin maalauksen hankkimisesta. Museonjohtaja Tom J. Honeyman maksoi vuonna 1952 teoksesta 8 200 puntaa. Summa lienee nykyrahassa 632 000 euroa, jos se suhteutetaan keskiansioihin. Hankinta synnytti aikanaan kärjekkään keskustelun. Maalausta pidettiin liian kalliina elävän taiteilijan työksi. Ostamista vastustivat erityisesti Glasgow’n taidekoulun opiskelijat, joiden mielestä rahat tuli käyttää paikallisten taiteilijoiden teoksiin. Sittemmin Dalin maalauksesta on tullut museon vetonaula, ja sen reproduktioiden myynti on tuottanut hankintahinnan jo moninkertaisesti takaisin. Honeymania kiitellään nyt kaukonäköiseksi visionääriksi, joka tiukassa tilanteessa uskalsi pitää näkemyksestään kiinni.

… ja arvo

On mukavaa, että Kelvingrove vetää turisteja, mutta jotenkin turhanpäiväiseltä tämäntyyppinen taiteen välineellistäminen tuntuu. En usko, että museon tallennustehtävälle on eduksi, jos teoksia pitää arvioida ikään kuin sijoituskohteina tai jollakin tavoin realisoitavana omaisuutena. Suurista turistimääristä huolimatta minä en tunnista edes Salvador Dalin maalauksen taidehistoriallista merkittävyyttä. Haluaisin kysyä 1950-luvun taideopiskelijoiden tapaan, mitä glasgow’laiset taiteilijat hankinnasta ovat hyötyneet. Hankinnan kannalta taiteen itseisarvoinen merkitys on paljon kiinnostavampi kuin sen arvo vaihdon välineenä.

Jouna Karsi, Puisto, 2011, sekatekniikka. Karsin teos on hyvä esimerkki hankinnasta, joka sopisi sekä kaupungin että taidemuseon kokoelmaan. Teokseen kuuluva pleksivitriini mahdollistaa sijoittamisen myös ei-valvottuun julkiseen tilaan. Kuva: Antti Sompinmäki.

”Suomen tyylikkäintä taidetta”

VUODEN NUORI TAITEILIJA TEKEE GRAFIIKKAA MAALAUSKANKAALLE TAINA MYLLYHARJU Kuvat JARI KUUSENAHO

Kaikki Ari Pelkosen tavanneet huokailevat: ”Ihana!”. Eikä syyttä. Sympaattinen nuori mies katsoo puhuessaan suoraan silmiin. Hän ei täytä mitään perinteisiä taiteilijan tunnusmerkkejä, ei pukeudu baskeriin eikä mutise partaansa tai ole korostetun teatraalinen. Ari Pelkonen voisi yhtä hyvin olla luksusvaatekaupan myyjä tai hienostuneen yökerhon tiskijukka. Työhuoneen työpöytäkin on korostetun siisti ja puhdas ja työkalut esimerkillisessä järjestyksessä. Kun Ari Pelkonen valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2012, häntä luonnehdittiin sanoilla

”Suomen tyylikkäintä taidetta vanhalla puupiirrostekniikalla tekevä taidegraafikko”. Tyylikästä todellakin, mutta myös sykähdyttävää. Äkkiseltään katsottuna Pelkosen kuvat jättävät vaikutelman cooleista levynkansimaisista kuvituksista, mutta lähempää tarkasteltuna kuvista löytyy hulppeaa syvyyttä.

Hienovaraisen rankkaa työtä

Pelkonen aloittaa kuvan tekemisen pohjustamalla maalauskankaan ja tekee siihen maalausjäljen, värin – alun maalaukselle. Usein yksinkertaisen maalauseleen. Vasta sitten hän ryhtyy työstämään puulaattaa. Rankkaa fyysistä työtä vaativa puupiirrostekniikka uuvuttaa kädet ja polvet – Pelkonen työskentelee lattialla – eikä salli yhtään virhettä. Hienosyistä japanilaista painopaperiakaan ei sovi kohdella rajusti ja painotyökin vaatii keskittymistä ja itse kehiteltyä tekniikkaa. Japaninpaperille painetun kuvan Pelkonen kiinnittää poikkeuksellisesti maalauspohjan päälle. Hänen teoksensa ovat kollaaseja, osaksi maalausta, osaksi grafiikkaa. Lopputuloksena syntyy niin ainutlaatuisia kuvia, että Vuoden nuori taiteilija -asiantuntijatyöryhmäkin on jo usean vuoden ajan kiinnittänyt niihin huomiota. Vaikka Ari Pelkosen isokokoisia teoksia katsellessa mieleen tulevatkin suuret nimet Andy Warhol ja Roy Lichtenstein, ei taiteilijan päätä tunnu pakottavan eikä vertaus pop-taiteen klassikkoihin pelota. Pelkonen ei ota kantaa eikä käsittele kuvissaan ajankohtaisia aiheita tai tuo esiin omia poliittisia päämääriään. Hän maalaa omia tuntojaan ja tuntemuksiaan, oman sukupolvensa tapaan, coolisti. Kuvissa taiteilijan näköinen hahmo katsoo, liikkuu, tuijottaa, pukee, on vaivaantunut tai muuten elehtii siten, että katsoja jää miettimään, mitä ihmettä kuvassa tapahtuu. Se on tarkoituskin. Nämä kuvat vaativat aikaa ja kestävät katsomiskertoja. Lauma, 2009, puupiirros ja akryyli kankaalle. Yksityiskokoelma. Nopea maisema, 2006, puupiirros ja akryyli kankaalle. Yksityiskokoelma.

Hunt, 2009, puupiirros ja akryyli kankaalle. Taiteilijan omistuksessa.

Naamio, 2008, puupiirros ja akryyli kankaalle. Yksityiskokoelma.

Kuka? ARI PELKONEN • syntyi Porissa 1978 • opiskeli Turun ammattikorkeakoulun Kuvataiteen koulutusohjelmassa ja Kuvataideakatemiassa • valmistui Taiteen maisteriksi 2006 • yksityisnäyttelyitä vuodesta 2004 • työskenteli Kuvataideakatemian Taidegrafiikan osastolla työmestarina 2009–11. Mikä? VUODEN NUORI TAITEILIJA -TAPAHTUMA • syntyi Tampereen nuorkauppakamarin aloitteesta 1984 • tuo esiin nuoria, lahjakkaita kuvataiteilijoita ja kiinnittää huomiota uuteen suomalaiseen kuvataiteeseen ja sen ilmiöihin • ensimmäinen Vuoden nuori taiteilija -näyttely Tampereen taidemuseossa 1985, esillä Kristian Krokforsin teoksia • näyttelyn yhteydessä julkaistaan Ari Pelkosen taidetta esittelevä kirja.

VUODEN NUORI TAITEILIJA 2012 ARI PELKONEN -NÄYTTELY TAMPEREEN TAIDEMUSEOSSA 18.2.–24.4.2012

…religion is alive and is there in order to teach how to love life and how to live life; art is alive and is there in order to cherish the sanctity of life. Here, art is not external to life and belief.

Bali Hai!

taiteilija Walter Spies kirjeessään veljelleen Leolle, Ubud, Bali 1939

Tampereen taidemuseon vieraita odottaa taidematka Balille.

Helmikuussa avautuvassa Bali Hai -näyttelyssä on lähes 40 maalausta, niin perinteisempää paikallista tyyliä kuin näytteitä kansainvälisemmistä modernistisista suuntauksistakin. Näyttelyn nimi tulee Richard Rodgers & Oscar Hammerstein -musikaalista South Pacific vuodelta 1949. Bali Ha'i on sen tunnetuimpia lauluja.

Uskonto ja taide – vahvasti läsnä

Balilainen maalaustaide sai varsinaisesti alkunsa hindulaisuuden myötä. Maalauksia tilasivat Balin kuningashovit uskonnollisiin seremonioihin ja palatsien ja temppelien koristuksiksi. Niiden aiheet saatiin Mahabharatasta ja Ramayanasta sekä Sutasoma-tarusta ja muista balilaisista kertomuksista. Kuvien tekijöitä kutsuttiin nimellä sangging. 1900-luvun alussa hollantilaiset valloittivat saaren ja hovit menettivät kykynsä toimia taiteen suojelijoina. Turismi alkoi kehittyä suurin piirtein samaan aikaan. Maahan tuli myös taiteilijoita. Näistä Walter Spiesillä (1895–1942) ja Rudolf Bonnetilla (1895– 1978) on ollut suuri merkitys saaren taidehistoriassa. Molemmat olivat mukana Pita Maha -liikkeessä, joka pyrki elvyttämään balilaisen taiteen traditioita ja vastustamaan massatuotantoa. Uskonto ja taide ovat edelleen vahvasti läsnä Balin asukkaiden elämässä. Bali on hindulainen provinssi maailman suurimmassa muslimivaltiossa, Indonesiassa. Intiasta peräisin oleva uskonto on vuosisatojen kuluessa kehittynyt omaan suuntaansa yhdistäen paikallisia uskomuksia hindulaisiin vaikutteisiin. Balilaiset palvovat jumalkolminai-

TAPANI PENNANEN

suutta Brahma, Shiva ja Vishnu, ja näiden rinnalla esi-isiään ja luontoa. He uskovat myös magiaan ja henkien voimaan. Uskon harjoittaminen on osa balilaisten jokapäiväistä elämää. Saaren kaupungit ja kylät ovat täynnä palvontapaikkoja, temppeleitä, pienempiä pyhäkköjä ja alttareita. Uskonnollisia juhlia on paljon. Temppeleissä on runsaasti veistokoristelua ja jonkin verran maalauksia. Balilaiset näyttävät muutoinkin arvostavan veistotaidetta. Reliefit ja kuvapatsaat ovat olennainen osa myös uusien rakennusten, kuten hotellien, ilmettä. Veistokset ovat saarelaisten omaa tuotantoa.

Ubud – maalaustaiteen keskus

Ubud on Balin maalaustaiteen keskus. Kaupungissa on paljon eritasoisia taidekauppoja ja -gallerioita, joissa myydään traditionaalisia tyylejä edustavien maalausten lisäksi kaikkia mahdollisia suuntauksia abstraktioista Michael Jacksonin ja Marilyn Monroen muotokuviin. Osa varsinaisista taidegallerioista on suuria taidekeskuksia, joissa vierailija voi tutustua myös taiteilijoihin työssään. Ubudin tärkeät taidemuseot ARMA (Agung Rai Museum of Art), Museum Neka, Museum Puri Lukisan ja Museum Rudana ovat kehittyneet juuri tällaisista yksityisistä taidekeskuksista ammatillisesti ylläpidetyiksi museoiksi. Niiden joukkoon on nousemassa myös Tampereen taidemuseon yhteistyökumppani Sahadewa Gallery. Taidekeskuksen johtaja herra I Dewa Gede Sahadewa on rakennuttamassa kokoelmilleen suurta museota, joka avautuu alkukesästä 2012. Sen näyttelytilojen yhteenlaskettu pinta-ala ylittää esimerkiksi Tampereen taidemuseon vastaavat tilat moninkertaisesti.

BALI • Jaavan ja Lombokin välissä sijaitseva saari Indonesiassa, yksi Indonesian 33 provinssista • pinta-ala lähisaarineen on 5 780 km², asukasluku noin 3,6 miljoonaa • pääkaupunki Denpasar • merkittävin hindulaisuuden keskus Intian ulkopuolella • suosittu matkailukohde, noin 7 miljoonaa turistia vuosittain • turismi koki takaiskuja vuosien 2002 ja 2005 pommi-iskuissa, joissa kuoli yli 200 turistia ja paikallista asukasta • ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat saarelle 1597; toisen maailmansodan jälkeen Balista tuli 1948 osa itsenäistä Indonesiaa.

BALI HAI! TAMPEREEN TAIDEMUSEOSSA 18.2.–2.4.2012

FestArt:

- animaattor

Ami Lindholm, Ahdistaa/helpottaa, animaatiopäiväkirja.

Kaisa Penttilä, Juosten kustu. Reetta Neittaanmäki, Lilliputti.

Tampereen elokuvajuhlat on yhdessä TR1 Taidehallin kanssa järjestänyt jo muutaman vuoden ajan elokuvajuhlien yhteyteen elokuvaa tavalla tai toisella sivuavan näyttelyn. Tänä vuonna vuorossa on animaatioiden esittely. Animaatio on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut niin Suomessa kuin kansainvälisestikin merkittäväksi taidemuodoksi eikä se enää pitkään aikaan ole ollut vain lastenelokuviin tai mainontaan keskittyvä tekotapa. Japanilaisen animen maailmanvalloitus tai television aikuisille suunnatut Simpsonien ja South Parkin tai vaikkapa suomalaisen Pasilan kaltaisten sarjojen suuri suosio yhdessä digitaalitekniikan tarjoamien uusien mahdollisuuksien kanssa ovat laajentaneet ja monipuolistaneet animaatioiden katsojapohjaa. Samalla alan koulutus on vakiintunut ja tekijöiden määrä moninkertaistunut. FestArt: Animoi -näyttelyn on koonnut vuonna 2004 perustettu Animaation apupyörä ry. Sen tarkoituksena on edistää ja kehittää animaatiota itsenäisenä taidemuotona ja kohottaa animaation tekijöiden ammattitaitoa sekä auttaa heitä kehittymään taiteellisesti mielenkiintoiseen suuntaan. Yhdistys kokoaa myös resursseja yhteiseen käyttöön ja järjestää mahdollisuuksia epäkaupallisten, omaehtoisten animaatioprojektien toteuttamiseen. Jäsenistö koostuu noin 40:stä pääasiassa nuoresta animaation ammattilaisesta. Animoi -näyttelyprojekti käynnistettiin toukokuussa 2008 keräämällä yhdistyksen jäseniltä teosehdotuksia. Toteutettavaksi valittiin kymmenen mielenkiintoisinta.

FESTART: ANIMOI! – ANIMAATTOREIDEN Maria Björklund, Kihi-Kuhi.

: ANIMOI!

reiden näyttely

SIRPA JOENNIEMI

Niiden esillepanolla haluttiin uudistaa animaation esitys- ja katsomistilanteita. Luopumalla valkokangas – katsoja -asetelmasta ja tuomalla teokset galleriaympäristöön tarjotaan yleisölle uudenlaisia tapoja tutustua animaatioon ja samalla myös uusia lähestymistapoja animaation tekemiseen. Näyttelytila esityspaikka mahdollistaa installaatiot, interaktiivisuuden ja lineaarisesta aikakäsityksestä sekä kuvarajauksesta luopumisen. Näyttely myös kyseenalaistaa animaation perinteiset konventiot ja uudistaa elokuvallisten kerronnan keinoja. Esiin tulee laaja kirjo erilaisia tekotapoja ja niiden yhdistelmiä. Teoksissa käsitellään muun muassa liikkumattoman ja liikkuvan välistä suhdetta, passiivisen hahmon olemuksellisuutta, minimalististen liikkeiden tunnepitoista ilmaisuvoimaa, katsojan suhdetta kontaktia hakevaan hahmoon, audiovisuaalista tilan illuusiota sekä liikkuvan kuvan tirkistelevää luonnetta. Koska suurin osa tekijöistä toimii elokuvallisen animaation parissa, heille on luontevaa lähestyä aihetta tarinan kautta. Näyttely tarjoaa hauskoja hetkiä niillekin, jotka eivät ole vihkiytyneet animaatiotekniikan saloihin. Näyttelyn animaatiotaiteilijat ovat: Kristian Simolin, Reetta Neittaanmäki, Jan Andersson, Ami Lindholm, Mark Ståhle, Tommi Juutilainen, Aiju Salminen, Maria Björklund, Kaisa Penttilä ja Niina Suominen. Osa heistä on tehnyt ammatillisia elokuvatuotantoja ja jotkut ovat toimineet alalla jo pitkään. Viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana menestystä on tullut myös kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.

Aija Salminen, Hus!/Schash!/schoo!

Kristian Simolin, Not waiting for Godot. Niina Suominen, Finnish Fable 2011

NÄYTTELY, TR1 TAIDEHALLI 25.2.–25.3.2012

Tampereen sydämessä Väinö Linnan aukiolla sijaitseva TR1 Taidehalli tekee keväällä 2012 uuden aluevaltauksen: se järjestää kansainvälisen taiteilijaja kuraattoriluentojen sekä tapaamisten sarjan. Kuukausittaiset tapahtumat liittyvät sisällöiltään kevään näyttelyohjelmaan. Art Forum Tampere -luentosarjan organisoi Arteles Creative Center ja sen johtaja Pekka Ruuska. Arteles on järjestänyt taiteilijaluentoja ja projekteja aiemmin muun muassa Kiasmassa ja Porin taidemuseossa. Pekka Ruuska, mikä on Arteles ja millaista toimintanne on? – Arteles keskittyy luovien yksilöiden verkostojen laadun ja määrän kasvattamiseen. Toimintamme painottuu tällä hetkellä verkkoympäristöihin ja luoviin residenssiohjelmiin. Residenssiohjelmat kestävät yleensä 1–3 kuukautta, ja niissä työskentelee kuukausittain noin 8–10 taiteilijaa, taiteilijaryhmää tai kuraattoria. Isoin ryhmä koostuu pääasiassa kansainvälisistä kuvataiteilijoista ja kuraattoreista. Konkreettisesti toimipisteemme on Arteles Creative Center Hämeenkyrössä, entisessä Haukijärven kansakoulussa, jossa aikanaan opiskeli muun muassa nobelisti F. E. Sillanpää.

Miksi toimitte juuri Hämeenkyrössä? – Kaikki alkoi vuonna 2009 ideasta, jonka sain Inga Mustakallion ja Teemu Räsäsen kanssa, kun asuimme Sveitsissä ja vietimme itse aikaa residensseissä. Kartoitimme vaihtoehtoja Ranskasta ja eri puolilta Suomea, kunnes päädymme Hämeenkyröön. Eniten valintaan vaikutti Tampere-Pirkkalalentokentän läheisyys. – Helsinki is not Finland -sanonnassa kiteytyy monen vieraamme ajatus siitä, miksi he haluavat tulla nimenomaan metsään työskentelemään. He haluavat nähdä aitoa suomalaista kulttuuria. Suomen puhdas luonto, järvet, kansallismaisemat ja esimerkiksi Frantsilan luomuosaaminen ovat myös toimintaamme tukevia elementtejä. Millaista luentosarjaa olette suunnitelleet TR1 Taidehalliin ensi kevääksi? – Haluamme edistää luentosarjallamme kansainvälisten ammattilaisten ja pirkanmaalaisten näkemysten kohtaamista. Luennoilla kuullaan monipuolisia tapoja toteuttaa ja tuottaa taiteellisia produktioita. Jokaisen luennon jälkeen on keskustelutilaisuus, jonka toivomme olevan aktiivinen. Toivon myös, että pirkanmaalaiset toimijat voisivat solmia siteitä vierailevien luennoitsijoiden kanssa. Luovien yksilöiden

ART FORUM TAMPERE

– tuulahdus kansainvälisestä taidemaailmasta VIRPI NIKKARI

Luentosarja TR1 Taidehallissa keväällä 2012 välinen kansainvälinen yhteistyö on mielestäni oikea tapa myös pirkanmaalaisen taideosaamisen viemiseksi maailmalle. Keitä luennoitsijoita kuullaan? – Luennoitsijat tulevat ympäri maailmaa, esimerkiksi Australiasta, Etelä-Afrikasta ja Meksikosta. Henkilökohtaisesti minua kiinnostavat erityisesti kolmen johannesburgilaisen taiteilijan esittelyt. He ovat kirjailija Zachariah Rapola sekä kuraattori- ja taiteilijakaksikko Lauren Von Gogh ja Robyn Cook. Etelä-Afrikasta on viime aikoina noussut esille hyvin mielenkiintoisia poikkitaiteellisia projekteja. Miten luennot liittyvät TR1:n näyttelyihin? – Illan esittelijöitä pyydetään jo etukäteen ottamaan kantaa TR1:n kulloisenkin näyttelyn teemaan ja lähestymään sitä esittelijän oman kulttuurin tai jostain muusta omasta näkökulmasta. Yksi iltojen herkullisimpia anteja on varmasti se, miten omat vakiintuneet toimintatapamme nähdään ulkopuolisen silmin. Kenelle luennot on tarkoitettu? – Tilaisuudet soveltuvat erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneita kansainvälisen taidemaailman suuntauksista ja uusista virtauksista. Tapahtumasarjan kautta pyritään myös kehittämään pirkanmaalaisen ja kansainvälisen taidekentän vuoropuhelua ja yh-

teistyötä. Tilaisuudet ovat yleisölle avoimia ja ilmaisia. Toivotamme kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi! Pekka Ruuska on opiskellut teatteriohjausta Turun Taideakatemiassa, mediataidetta Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa ja taiteen teoriaa Geneven yliopistossa.

Art Forum Tampere -luennot klo 17.30–19.30 ti 31.1. ti 28.2. ti 27.3. to 19.4. to 31.5. Ilmainen sisäänpääsy

Taiteen ja kulttuurin dynaaminen kohtauspaikka TR1 Taidehalli on toimintansa alusta lähtien profiloitunut monipuoliseksi näyttelykeskukseksi, joka esittelee niin kuvataidetta kuin populaarikulttuuriakin. Näyttelyt koostuvat pääasiassa kuva- ja mediataiteen, valokuvan, sarjakuvan, valokuvajournalismin, designin, taidekäsityön ja arkkitehtuurin esittelyistä. Näyttelyt vaihtuvat galleriamaisen nopeasti. Vastaavaa taiteen ja kulttuurin dynaamista kohtaamispaikkaa ei Tampereella ole, ja yleisö onkin löytänyt hyvin TR1 Taidehallin: kävijämäärät ovat nousseet jatkuvasti, vuonna 2011 kävijöitä oli yli 36 000.

MYYTTINEN LINTU MARJO MERILUOTO-JAAKKOLA Piirroskuvat: STINA RIIKONEN

Linnut elävät lähellä ihmisiä. Niiden laulu kuuluu erottamattomasti meitä ympäröivään luontoon jopa modernissa kaupungissa. Talvella ruokimme siivekkäitä ystäviämme lintulaudoilla. Keväällä tarkkailemme muuttolintujen paluuta, ja kun heräämme aamulla iloiseen linnunlauluun, tiedämme kesän vihdoin tulevan. Syksyllä, kun näemme kurkiauran lentävän kohti etelää, hyvästelemme valoisan vuodenajan ja valmistaudumme talveen.

Pyhät linnut

Muinaiselle suomalaiselle linnut olivat tärkeä osa maailmanjärjestystä. Kalevalan vanhimpien runojen mukaan maailma syntyi Väinämöisen polvelle pesineen sotkan munasta. Linnut toimivat samaanien apuhenkinä ja veivät viestejä eri ulottuvuuksien välillä. Kun ihminen kuoli, sielu poistui suun kautta linnun hahmossa ja lensi taivaaseen. Vainaja saattoi lintuna palata laulelemaan kotiväelle, ja siksi pihaan laitettiin lintulauta ja varattiin pyhien pihlajapuiden marjat vainajalinnulle. Myös lintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa. Muinaissuomalaiset kutsuivat näin suvun vainajat mukaan keskitalven juhlaan.

Lintukoto

Suomalaiset uskoivat, että linnut lensivät Linnunrataa pitkin talveksi Lintukotoon, onnen maahan. Sinne johti aukko taivaanääressä eli eteläisessä horisontissa. Keväällä ne tulivat takaisin Pohjolaan, ja koettiin luonnon uudestisyntymisen ihme. Lintuja metsästettiin ympäri vuoden, mutta erityisesti keväiset muuttolinnut olivat talvivarastot tyhjentäneille ihmisille erittäin tärkeää ravintoa.

Telkkä, kuva Erkka Hindberg

Leonardo da Vinci, lentokone

Vesilinnun kansa

Lintujen käytöksestä osattiin ennustaa paitsi tulevaa säätä ja vuodentuloa, myös kohtaloa. Vieläkin lasketaan elinvuosia käen kukkumisesta tai pelätään mustanpuhuvan korpin tuovan onnettomuutta. Linnut esiintyvät runsaslukuisina suomalaisessa nimistössä, runoudessa, kuvataiteessa, musiikissa ja kirjallisuudessa. On esimerkiksi laskettu, että Aleksis Kiven tuotannossa lintu esiintyy keskimäärin joka toisella sivulla. Niin merkittävä on lintujen asema suomalaisessa mytologiassa ja kulttuurissa, että entinen Viron presidentti Lennart Meri on kutsunut suomalaisia ja suomensukuisia kansoja vesilinnun kansaksi.

Kunstkamera

Yksi kevätaamun kohokohtiani on edelleen havainnoida suolla liikkuvaa kurkiparia tai järven lahdella uiskentelevaa joutsenpariskuntaa. Tällaiset kohtaamiset jättävät sieluun pysyvän kuvan. Jukka T. Helin, Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen puheenjohtaja Lapin noitien ja Siperian saamanien parissa olen havainnut noidan sakraalin laulun rytmin olevan sama Amurilta Atlantin vuonon rantaan. Silloin se on vanhempi kuin kieli. Olen havainnut, kuinka samaani asuu leiristään pohjoisessa, erillään muista, jotta voi seurustella luonnon kanssa. Hän kuuntelee etenkin lintujen ääniä ja saa ne vastailemaan. Tästä kohtaamisesta syntyy samaaniepiikkaa. Juha Pentikäinen, pohjoisen etnografian professori, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja Pohjoisen kulttuuri-instituutti Olen aina kalevalamittaista runoutta esitellessäni kertonut poikapuolisille oppilailleni, että jos he todella haluavat oppia tuntemaan suomalaisen naisen sisintä, ottakoot esiin Kantelettaren ja etsikööt naisten kalevalamittaisen lyriikan helmet. Siellä laulaa suomalaisen naisen elävä sielulintu. Lassi Saressalo, folkloristiikan dosentti, Turun yliopisto Talvella syötän pihalintuja pihapiirissä, keväällä käyn ottamassa vastaan muuttolinnut, kesällä seuraan pesintää, ja keskitalvella teen yhden laskentaretken – vähän niin kuin velvollisuudesta ja myötätunnosta ankeassa oloissa sinnitteleviä talvehtijoita kohtaan. Linnut ovat elämän tapa; biologiaa ja ekologiaa, estetiikkaa ja fyysistä kilvoittelua. Niin kauan kun jaksamme lasten lailla kysellä ja katsella, ihmetellä ja hämmästyä, luonto on rakas ja elämä on elämisen arvoinen. Risto Pelkonen, arkkiatri

Huuhkajan poikanen, kuva Erkka Hindberg

Linnut lentävät Vapriikkiin Jumalten sanansaattajista Angry Birdseihin

Lennossa – linnut Vapriikissa -näyttely kertoo linnuista suomalaisten ja suomensukuisten kansojen kumppaneina läpi vuosituhansien, Kalevalan maailman syntymyyttien vesilinnuista nykypäivän Angry Birds -hahmoihin. Humoristisessa ja leikittelevässä näyttelyssä tutustutaan perusteellisesti lintuun sekä kulttuurisena että biologisena olentona. Näyttelyssä voi muun muassa kokea lentämistä lintujen kanssa, laulaa lintuaiheista karaokea ja pelata Angry Birds -livepeliä. Perheen pienimmät rauhoittuvat pehmeässä linnunpesässä. Perinteistä asialinjaa edustavat tuhti tietopaketti suomalaisista linnuista sekä esineet Pietari Suuren Etnografisesta ja antropologisesta museosta Pietarista. Niistä arvokkain on 21 000 vuotta vanha luinen joutsenfiguuri Siperiasta. Esineitä on myös muista suomalaisista museoista. Näyttelyn keskeisiksi teemoiksi nousevat ihmisen kaipuu lentää kuin lintu, lintujen merkitys jumalten sanansaattajina ja sielun vertauskuvina sekä toisaalta lintujen tärkeys ihmisten ravintona ja osana suomalaista luontoa.

LENNOSSA – LINNUT VAPRIIKISSA 23.2.2012–21.4.2013.

Britti Tampereella, 2012

HOWY JACOBS

Kuinka nykypäivän britin kokemus Tampereella elämisestä eroaa vuosisata sitten Tampereelle muuttaneen ulkomaalaisen kokemuksesta? Molekyylibiologian professori Howy Jacobs Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian instituutista kertoo.

Kuva:Petri Kaipiainen.

Yhteisen valuutan – ja nyttemmin valuuttakriisin – lisäksi Euroopalle on yhteistä euroespresso, euroteinit ja naurettavista syistä myöhästelevät junat. Britannian liityttyä EU:ta edeltäneeseen Euroopan yhteisöön vuonna 1973 maassa pelättiin, että pian jouduttaisiin luopumaan brittiläisistä instituutioista, kuten perinteisestä oluttuopin mitasta pintista, ja tilalle tulisivat ulkomaalaiset käytännöt. Kenellekään ei tullut mieleen mahdollisuus, että vuonna 2012 muun muassa Tampereella Suomessa myytäisiin olutta brittiläisinä pintteina eli 568 millilitran annoksina. Tai että BBC:tä voisi katsella useimmissa Euroopan kodeissa. Lyhyesti sanottuna Euroopan ja lähes koko planeetan kansakuntien kulttuurit ja elämäntavat ovat vähitellen samanlaistumassa kulttuuristen normien soluttautuessa elämäämme joka suunnalta. Kansalliset perinteet säilyvät, mutta ovat näkyvimpiä matkailuteollisuudessa, jossa historia ja nostalgia korostuvat. Vieraista maista on tehty vierailijoille turvallisia ja ennalta-arvattavia. Niiden omintakeisuutta on pidetty yllä juuri sen verran, että vierailu vielä kannattaa. Usein kohteen luonto on sen ainoa aidosti erityinen piirre: Islannin tulivuoret ja jäätiköt, Australian Iso valliriutta ja Uluru (Ayres Rock) ja USA:n Grand Canyon. Tampere ei sijaitse suurten vuorten juurella eikä sademetsän sydämessä, jokisuistossa tai tuulenpyyhkimällä tasangolla. Sen muistomerkit eivät kilpaile Empire State Buildingin, Taj Mahalin tai Kiinan muurin kanssa. Totuus on, että se on tyypillinen jälkiteollinen yliopistokaupunki, jolla on asukkailleen paljon tarjottavaa, mutta jonka kulttuuri ja elä-

Kaupankäyntiä Keskustorilla.

Dear Maggie – William Lomax ja Tampere Vapriikissa 20.4.–30.9.2012

mäntapa ovat pitkälti samat kuin missä tahansa samantyyppisessä "länsimaisessa" kaupungissa. Vierailija 1900-luvun alun Britanniasta huomaisi toki erot oman aikansa ja nykyajan välillä, mutta ei pitäisi nykyistä Tamperetta oleellisesti erilaisena kuin nykyajan Telfordia, Norwichia tai Rotherhamia. Näissä kaikissa ihmiset käyvät kerran viikossa autoillaan ruokaostoksilla keskustan ulkopuolella sijaitsevissa supermarketeissa. Kaupunkien vanhat keskustat ovat tavallisesti vilkkaimmillaan (aivan muista syistä) kahdelta sunnuntaiaamuna. Useimmat ihmiset nauttivat perhe-elämänsä yksityisyydestä ja jakavat työkavereidensa kanssa hyvin erilaisia kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia, mutta väittävät myös heillä olevan sata tai useampia ‘ystäviä’ ja ‘seuraajia’ ympäri maailmaa internetin välityksellä. Myös nämä internet-ystävät asuvat hyvin samanlaisissa paikoissa — hyvin harvat Etelänavalla tai jurtassa Ulko-Mongoliassa. Tampere, jonka lentokentästä on tullut halpalentoliikenteen keskus, on jossakin mielessä yhtä paljon osa suur-Lontoota kuin "suur-Helsinkiä". Tampereelta käsin on nopeampaa, halvempaa ja helpompaa viettää viikonloppu Cambridgessä kuin käydä Lapissa (tai Kuopiossa, tai edes Turun saaristossa). 1900-luvun alkupuolella Tampere oli englantilaiselle vierailijalle paljon oudompi. Vain harvat tamperelaiset puhuivat alkeellisintakaan englantia eikä ulkomailla ollut käynyt juuri kukaan. Ihmiset peseytyivät yleensä kerran viikossa – saunassa. Kirkolliset pyhäpäivät hallitsivat kalenteria. Esimerkiksi pyhäinpäivä oli vakava uskonnollinen juhla, ei kaupallinen Amerikasta kopioitu Halloween. Joulupukkikin oli paljon pelottavampi kuin nykyajan Coca-Cola-puk-

Dear Maggie – William Lomax ja Tampere nostaa päivänvaloon Vapriikin kuva-arkiston niin tutkijoille kuin suurelle yleisöllekin tuntemattoman, laajan ja merkittävän William Lomaxin valokuvakokoelman. Lomaxin Tampere-aiheiset valokuvat sijoittuvat 1800–1900-lukujen vaihteeseen. Näyttely avaa myös uuden näkökulman ulkomaalaisuuden teemaan. Englantilaissyntyinen William Lomax muutti pysyvästi Tampereelle 1891 Finlaysonin puuvillatehtaalle kankurimestariksi. Hän harrasti aktiivisesti valokuvausta ja oli muun muassa Fotografiklubben i Tammerforsin jäsen. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan korkeatasoinen valokuvakirja, jossa upeiden valokuvien rinnalla pohditaan Lomaxin valokuvatuotantoa, avataan hänen henkilöhistoriaansa sekä pureudutaan Fotografiklubben i Tammerforsin toimintaan.

William Lomax (1865–1934) tarkasteli valokuvissaan sadan vuoden takaista Tamperetta maahanmuuttajan silmin.

Purjeveneitä Naistenlahdella.

ki. Kaupungin työväenkulttuuri oli synkkää, vaikkakin toipumassa katkerasta sisällissodasta, joka oli hajottanut perheitä ja tuonut mukanaan kuolemaa ja julmuutta massiivisissa mittasuhteissa. Vuonna 1996 Tampereelle saapuneena ulkomaalaisena pystyn tunnistamaan vanhan kulttuurin jäänteitä ja toisaalta muutoksia, jotka vievät meitä kohti globaalia yhdenmukaisuutta. Tampereen historiallinen sydän, jota hallitsevat kosken rantojen nykyisin muistomerkinomainen tehdasmiljöö ja Keskustorin vaikuttavat Jugend-rakennukset, on vieläkin erityinen. Mutta nykyisin Keskustorin historiallista aukiota rumentavat lasista ja teräksestä rakennetut linja-autokatokset, jotka näyttävät taiwanilaisesta kuvastosta tilatulta. – Jos minä olisin saanut päättää Keskustorin uudistamisprojektista olisin ottanut rohkeamman ja nyky-Suomea paremmin kuvaavan linjan. Keskustorille olisi voitu vaikkapa istuttaa rivi palmuja, joiden ympärille olisi laitettu talveksi uusiutuvalla energialla lämmitettävä lasisuoja. Tai sitten aukio olisi voitu entisöidä alkuperäiseen tyyliinsä. 1990-luvun loppupuolella laboratorioni oli todennäköisesti vastuussa puolesta Tampereelle muuttaneista muslimeista. Erään kollegani Tampereella vieraillut farmaseuttivaimo sanoi ihmisten kadulla pelkäävän häntä, koska hän oli pukeutunut perinteiseen muslimiasuun. Ajat ovat muuttuneet ja Tampereesta on tullut rennompi ja monikulttuurisempi, enemmän muiden Euroopan kaupunkien kaltainen. Nykyisin maahanmuuttajat Aasiasta, Afrikasta ja muualta näkyvät katukuvassa. Stockmannilla voi joskus kuulla puhuttavan ranskaa. Mutta täältä puuttuvat suuret Euroopan ulkopuolelta tulleet vähemmistöyhteisöt, jotka ovat olennainen ja merkittävä osa yhteiskuntaa jälkikolonialistisissa pääkaupungeissa kuten Lontoossa, Lissabonissa ja Amsterdamissa. Seuraukset ovat moninaiset. Ensinnäkin Tampereen ravintolakulttuuri on kehittymätöntä. Toisaalta täällä on paljon vähemmän etnisiä jännitteitä kuin monissa muissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Silti täälläkin on omat muukalaisvihaa lietsovat poliitikkonsa ja kommentaattorinsa, joiden retoriikassa kuuluu 1930-luvun kaikuja. Rasismilla on kuitenkin Suomessa hyvin rajallinen viehätys. Kun eräs kansanedustaja jokin aikaa sitten ehdotti mustien ja homojen karkottamista Ahvenanmaalle, esitettiin väistämätön vastaehdotus, että vaikka tämäkin olisi liikaa saariston infrastruktuurille, olisi yksinkertaisempaa karkottaa saarille Suomen paljon pienempi rasistipopulaatio. Valitettavasti jopa tämä vahingoittaisi Ahvenmaan taloutta ja yhteiskuntaa tavalla,

jota ei voida hyväksyä. Syvemmällä tasolla on yksi silmiinpistävä seikka, joka erottaa Tampereen (tai Suomen, tai kaikki Pohjoismaat) Britanniasta, nimittäin yhteiskunnallisen yhtenäisyyden perinne. Tämä ei tarkoita, että sosiaalinen liikkuvuus Suomessa olisi esteetöntä tai ettei Suomessa olisi köyhyyttä. Se tarkoittaa vain, että elämä on tasa-arvoisempaa kuin esimerkiksi entisessä asuinpaikassani Skotlannissa. Glasgow’ssa 20–30 prosenttia väestöstä on pysyvästi äärimmäisen puutteen kierteessä. Tämä enemmän tai vähemmän pysyvä alaluokka luo rikollisuuden ja katuväkivallan kulttuurin, joka on Tampereelle täysin tuntematon. Täällä äärimmäisin väkivalta, pois lukien lähes jokaista nykyaikaista yhteiskuntaa vaivaava perheväkivalta, on kahden humalaisen suomalaismiehen välillä, jotka haastavat toisiaan tappeluun jostain tyhjänpäiväisestä asiasta eikä kumpikaan ole siinä kunnossa, että tappelu johtaisi mihinkään. Niinpä Tampereen kaduilla on turvallista kulkea päivin ja öin; ainoa varottava asia on paleltumat. Yhteiskunnallisen sopuisuuden perinne on myös jollain tavalla sisällissodan perintöä. Politikointi on kohteliasta ja konsensushenkistä. Tärkeimmät puolueet ovat kaikki hyvin lähellä toisiaan, ja tällä hetkellä yhteiskunnallista asiantilaa pyrkii päättäväisimmin muuttamaan puolue, joka edustaa äärikeskustaa. Oikeisto kannattaa intohimoisesti markkinataloutta, jonka tuottamalla vauraudella voidaan ylläpitää hyvinvointivaltiota. Vasemmisto julistaa kestävää uskoaan hyvinvointivaltioon, joka luo mahdollisuudet taloudelliselle menestykselle. Lyhyesti sanottuna puolueiden välillä ei ole todellisia eroja. Tampereen kaupunginhallitus ja pormestari toimivat samalla konsensusperiaatteella. Tampere tuntui minusta kodilta viikon jälkeen. Silti se tuntuu vielä viidentoista vuoden jälkeenkin jollakin tapaa vieraalta. Olisi sääli jos se luopuisi jäljellä olevista erityispiirteistään globalisaation nimissä. Vappu kaikkine puolineen on vieläkin mahtava spektaakkeli. Toisaalta aamun ruuhkabussissa vierailija saattaisi olettaa maahan julistetun kansallisen surupäivän. Mutta ei ole huono asia olla jälkiteollinen inhimillisen kokoinen yliopistokaupunki. Asumalla Tampereella välttää päivittäisen kaaoksen M25-moottoritiellä. Kun otetaan huomioon kaikki suurkaupunkielämän vaivat, elämänlaatu Tampereella on monta pykälää korkeampi lähes millä hyvänsä mittarilla mitattuna. Jopa omaa sydäntäni lähimpänä oleva alakulttuuri tuntuu täällä olevan paljon helpommin saatavilla: olen käynyt kuuntelemassa kansainvälisiä punk-bändejä Tampereella paljon useammin kuin Britanniassa asuessani. Kuvat: William Lomax

Posetiivareita. Hiihtokilpailut järven jäällä.

Talvinen Näsinpuisto.

Vetureita rakennetaan Tampellassa.

TULOSSA MUUMIOT VIIHTYVÄT PIMEÄSSÄ MARJO-RIITTA SALONIEMI Kuvat: MUSEO EGITTO, FIRENZE

Syksyllä 2012 Vapriikki tarjoaa kulttuurin nälkäisille ainutkertaisen elämyksen. Marraskuusta lähtien Muumiot – matka kuoleman valtakuntaan -näyttely vie tutkimusmatkalle kiehtovaan faraoiden Egyptiin. Kuoleman jälkeinen elämä tunnetaan monissa maailman uskonnoissa. Se askarrutti myös muinaisia egyptiläisiä, jotka varustivat vainajansa viimeiselle matkalle monien tarkkojen sääntöjen mukaan. Vainajan mukaan hautoihin laitettiin myös arkisia tarvekaluja ja kallisarvoisia rituaaliseineitä. Egyptin hautakammiot aarteineen ovat kiehtoneet ihmismieliä läpi vuosisatojen ja houkutelleet puoleensa niin haudanryöstäjiä ja onnenonkijoita kuin tutkijoita ja arkeologejakin. Vapriikin näyttely tulee Firenzen egyptologisesta museosta, jonka kokoelmia on vuosisatojen kuluessa kartuttaneet mm. vaikutusvaltainen Medici-suku. Vapriikiin saapuvista esineistä monet ovat museon kokoelmiin päätyneet vuonna 1828 Egyptiin suuntautuneen ranskalais-toskanalaisen tutkimusretkikunnan työn tuloksena. Matkaa johtivat Italian egyptologian perustaja, Ippolyte Rosellini ja ranskalainen Jean Francois Champollion, mies joka onnistui ratkaisemaan hieroglyfien arvoituksen. Työn tulokset jaettiin tasan: puolet keruutuloksista jäi Firenzeen, toinen puoli niistä matkasi Louvreen, Pariisiin. Vapriikin Muumiot – matka kuoleman valtakuntaan -näyttely keskittyy muinaisen Egyptin kuoleman kultin esittelyyn; se perehdyttää mm. palsamoinnin ja muumioinnin saloihin. Mukana näyttelyssä on sarkofageja, rituaaliesineitä, arkisia tarvekaluja, amuletteja ja koruja. Ja tietysti myös muumioita; mm. nuoren naisen ja lapsen muumiot. Firenze egyptologinen museo esittelee kokoelmiaan Italian ulkopuolella nyt ensimmäistä kertaa. Vapriikin näyttelyssä on mukana sata aitoa ja toinen toistaan kiehtovampaa esinettä.

MUUMIOT – MATKA KUOLEMAN VALTAKUNTAAN VAPRIIKISSA 16.11. 2011–31.3. 2013 24

SYKSYLLÄ DASHI NAMDAKOV TAINA MYLLYHARJU

Tampereen taidemuseo järjestää siperialaisen kuvanveistäjän Dashi Namdakovin (s.1967) näyttelyn Tampereen taidemuseossa 1.12.2012–28.2.2013. Lyhyessä ajassa oman maansa supertähdeksi nousseen ja viime vuoden aikana myös kansainvälistä kiinnostusta herättäneen kuvanveistäjän teoksia nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa. Aikaisemmin taiteilijan teokset ovat olleet esillä mm. Valtiollisessa Eremitaasissa Pietarissa ja Lontoossa. Tampereen näyttely koostuu kaikkiaan noin 100 teosta ja valikoima loisteliaita koruja. Teosten aihemaailma on lähtöisin taiteilijan kotiseudun rikkaasta kansanperinteestä, johon taiteilija on lisännyt oman mystisen ulottuvuuden. Teosten aihemaailma ja muotoilu tuo mieleen Tampereen taidemuseon parin vuoden takaisen menestysnäyttelyn H.R. Gigerin, johon myös kuvataiteilija itse myöntää tuntevansa mielenkiintoa. Namdakovin tapauksessa myös taideteosten tekninen toteutus lyö katsojan ällikällä – sekä jättikokoisten pronssiveistosten että miniatyyristen korujen viimeistely antaa viitteitä tekijänsä teknisestä taituruudesta. Taatusti suomalaista taidemaailmaa kohahduttava näyttely!

Dashi Namdakov, Evening, 2001

Dashi Namdakov, Teosnimi, vuosi

DASHI NAMDAKOV TAMPEREEN TAIDEMUSEOSSA 1.12.2012–28.2.2013

Muumilaakso muuttaa – mutta milloin ja mihin?

ELINA BONELIUS

Tamperelaisten ja muidenkin rakastama muumien kotipesä on muuton edessä. Pääkirjasto Metso menee remonttiin näillä tiedoin 2013, ja siihen mennessä on Muumilaakson löydettävä uudet, ajanmukaiset tilat muualta. Keskustelu uudesta sijaintipaikasta käy vilkkaana ja usein tunteikkaanakin. Se osoittaa, että yleisölle Tove Janssonin alkuperäinen muumitaide on tärkeä asia. Onhan se kaikkien tamperelaisten omaisuutta 1986 allekirjoitetun lahjakirjan perusteella. Jansson lahjoitti muumikokoelmansa Tampereen kaupungille ja Tampereen taidemuseolle. Nyt tuo kokoelma on noussut jo kansallisaarteen asemaan.

Remontin alta pois…

Muumit ovat asuneet niin kaakeliuunin takana kuin viehättävässä villassa omassa laaksossaan. Taideteokset ovat olleet Muumilaaksossa Hämeenpuistossa vuodesta 1987, liki 25 vuotta. Vieläkään ei ole varmaa, milloin Metson remontti alkaa, mutta kaupungin budjettiin ja hankkeisiin se on kirjattu vuodelle 2013. On tärkeää, että muumitaide olisi evakuoitu Metsosta parempaan talteen, kun remontti alkaa. Remontin pöly, melu, tärinä, lika ja työnteon trafiikki eivät edistä kokoelman säilyvyyttä eivätkä yleisön viihtyvyyttä.

…minne?

Kipakka kysymys. Tilan olisi vastattava teosten arvoa – tämä mainitaan lahjakirjassa. Sinne pitäisi päästä helposti. Sen pitäisi palvella niin kotimaisia, tamperelaisia kuin ulkomaisiakin muumien ystäviä, kaiken ikäisiä, hiljaisia ja aktiivisia museovieraita. Sen pitäisi tunnelmaltaan noudattaa Tove Janssonin itsensä luomia suuntaviivoja. Tällaisen tunnelman voi aistia nykyisessä Muumilaaksossa, jonka suunnitteluun taiteilija itse osallistui. Vahvin ehdokas uudeksi tilaksi tällä hetkellä on Luovien alojen keskus, jota on pitkään ideoitu Rantaväylän varteen, lähelle Särkänniemeä niin sanottuun Sukkatehtaaseen. Samaan rakennukseen olisi luvassa monikin kulttuurialan ja erityisesti lastenkulttuurin toimija. Lisäksi Muumilaakson naapuri, Kivimuseo upeine kiteineen, mineraaleineen, koruineen ja muinaisine fossiileineen olisi

Kuva: Reino Branthin, Vapriikin kuva-arkisto.

näillä näkymin liittymässä Muumilaakson seuraan. Muitakin vaihtoehtoja on, ainakin teoriassa. On esitetty taidemuseon uudisrakennusta Pyynikintorin varteen ja Muumilaaksolle tiloja sinne. On esitetty useampia kiinteistöjä keskustasta, mutta ne eivät ole soveltuneet tarkoitukseen. On esitetty uudisrakennusta, vahvana tonttiehdokkaana Eteläpuisto Pyhäjärven rannalla. Vuosi 2014 on Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuosi. Olisi komeaa avata uusi Muumilaakso silloin. Onnistuuko se ja millä varoin? Voiko kaupunki osoittaa tarpeeksi rahaa muumeille? Voidaanko saada ulkopuolista rahoitusta? Ymmärtävätkö oikeat ihmiset Muumilaakson arvon tamperelaisena käyntikohteena?

Muumit hurmaavat maailmalla

Muumilaakso on painottanut toimintaansa kansainvälisiin näyttelyihin vuodesta 2007 lähtien. Muutto on ollut tiedossa, ja siksi nykyisiin tiloihin ei ole haluttu merkittävästi investoida. Vääjäämättä nykyinen tila rapistuu ja kuluu. Sen museotekniikka on jo tullut tiensä päähän. On ollut sopiva aika suuntautua ulospäin, ja sillä onkin ollut seurauksensa. Vaikka kokonaiskävijämäärä Muumilaaksossa on laskenut viiden viime vuoden aikana, on ulkomaisten kävijöiden määrä kasvanut. Lisäksi kansainväliset näyttelyt eri puolilla maailmaa ovat keränneet viiden vuoden aikana yhteensä yli 500 000 kävijää. Kansainvälisille museovieraille kannattaisi rakentaa museokohde, joka vastaa odotuksia, hurmaa ja saa bloggaajat kehumaan Tamperetta ja Muumilaaksoa. Tervetuloa Tampereelle, uuteen Muumilaaksoon 2014 – minne, se on vielä yllätys, mutta pankaa vuosi mieleen ja seuratkaa mitä Muumilaaksosta kuuluu.

UUTISIA...UUTISIA...UUTISIA.. Postimuseo osaksi museokeskus Vapriikkia

Korjausneuvontaa Amurin työläismuseokorttelissa

Itella suunnittelee siirtävänsä Helsingin pääpostitalolla toimivan Postimuseon Tampereelle Vapriikkiin vuoden 2014 aikana. Postimuseon perustehtävänä on kerätä ja säilyttää jälkipolville postialan historiaan ja kehitykseen liittyvää esineistöä ja aineistoa sekä esitellä sitä yleisölle. Museon näyttelytoimintaan kuuluvat perusnäyttelyn lisäksi erilaiset teemanäyttelyt. - Olemme hyvin tyytyväisiä Postimuseon muuttosuunnitelmista Vapriikkiin, jossa toimii jo nyt neljä erikoismuseota, museonjohtaja Petteri Takkula Itellasta kertoo. Reetta Tervakangas

Kesällä 2012 Amurin työläismuseokortteli on avoinna 15.5.–16.9. Museon kesä on täynnä tapahtumia: kesäteatteria, musiikkia, perinnetyönäytöksiä ja kierroksia lapsille. Kaikki tapahtumat löydät museon nettisivuilta toukokuun alusta alkaen. Amurin 1946-vuoden asunto on remontissa tulevana kesänä. Asunto on ollut 1900-luvun alkukymmenillä talonomistajan, Ehrlundin perheen, käytössä. Rakennuskonservaattori Susanna Hietamäki neuvoo museovieraita kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin vanhojen rakennusten kunnostamisessa. Tamperelainen Eliisa-teatteri esittää kesällä 2012 Amurin työläismuseokorttelissa Aapelin eli Simo Puupposen vuonna 1958 ilmestyneeseen romaaniin perustuvan näytelmän Pikku Pietarin piha. Näytelmän esitykset ovat heinä-elokuussa. Rakennuskonservaattori neuvoo Amurin museovieraita vanhojen rakennusten kunnostamisessa.

..UUTISIA...UUTISIA...UUTISIA Reetta Tervakangas

Mediamuseo Rupriikissa konferensiisvieraat voivat tutustustua vanhaan sanomalehtirotaatioon.

Pirkanmaan koululaiset ilmaiseksi Tampereen museoihin

Maailman tiede- ja teknologiamuseot kokoontuvat Tampereella The International Committee for Museums and Collections of Science and Technology (CIMUSET) kerää vuosittain konferenssiinsa maailman tiede- ja teknologiamuseoiden ja tiedekeskusten ammattilaiset. Vuonna 2012 tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa, Tampereella ja Helsingissä. Vapriikki, Rupriikki ja Työväenmuseo Werstas vastaavat järjestelyistä yhdessä Tekniikan museon ja Heurekan kanssa. Elokuun viimeisellä viikolla (28.–31.8.2012) järjestettävä Brighter Perspectives for Science and Technology Museums -konferenssi tarjoaa monipuolista ohjelmaa noin 120 konferenssivieraalle. Tarjolla on mm. katsaus Kiinan tiedekeskusten nopeaan kehitykseen ja työpajoja uusista näyttelytekniikan ratkaisuista. Konferenssin sivut: www.tampere.fi/cimuset2012

Tampereen kaupunki myöntää vuonna 2012 ilmaisen sisäänpääsyn kuuteen museoonsa pirkanmaalaisille koululaisille. Etu on voimassa huhtikuun loppuun asti sekä elokuusta joulukuuhun 2012. Kouluryhmille ilmaiset museot ovat: Tampereen Kivimuseo, Sara Hildénin taidemuseo, Tampereen taidemuseo, Vapriikki, Rupriikki ja TR1. Opastuksista peritään maksu normaaliin tapaan. Jari Kuusenaho

TAMPEREEN KIVIMUSEO www.tampere.fi/kivimuseo puhelin (03) 5656 6046 Hämeenpuisto 20 Aukioloajat ti–pe 9–17, la–su 10–18

MUUMILAAKSO www.tampere.fi/muumi muumi@tampere.fi puhelin (03) 5656 6578 Hämeenpuisto 20 Aukioloajat ti–pe 9–17, la–su 10–18

SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO www.tampere.fi/sarahilden sara.hilden@tampere.fi puhelin (03) 5654 3500 Särkänniemi, Laiturikatu 13 Aukioloajat ti–su 11–18

21 2 Terv

Ter perj pe

TAMPEREEN TAIDEMUSEO www.tampere.fi/taidemuseo tamu@tampere.fi puhelin (03) 5656 6577 Puutarhakatu 34 Aukioloajat ti–su 10–18

VAPRIIKKI www.vapriikki.fi vapriikki@tampere.fi puhelin (03) 5656 6966 Tampellan alue Alaverstaanraitti 5 Aukioloajat ti–su 10–18

RUPRIIKKI JA TR1 www.tampere.fi/mediamuseo www.tampere.fi/tr1 rupriikki@tampere.fi puhelin (03) 5656 6411 Finlaysonin alue Väinö Linnan aukio 13 Aukioloajat ti–pe 9–17, la–su 11–18

You are onYou Frid on Fr Tarjoilu Tarjo Kahdel Kahd

TR1 T

Väinö TR1L

NÄYTTELYKALENTERI MEDIAMUSEO RUPRIIKKI Verkon punontaa –internetin historiaa Näyttelyssä esitellään tietoverkkojen ja netti-ilmiöiden ihmeellistä maailmaa. Retropeliharrastaja viihtyy museon GameCabinetin äärellä!

MUUMILAAKSO Tanssiva Muumilaakso Muumilaaksossa on esillä perusnäyttelyn lisäksi myös vaihtuva näyttely. Nyt on vuorossa yli 30 teoksen Tanssiva Muumilaakso, joka käsittelee liikettä ja tanssillisuutta Tove Janssonin muumitaiteessa.

SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO Erik Enroth 11.2.–6.5. Erik Enrothin (1917–75) maalaustapaa on luonnehdittu ekspressionistiseksi ja kubistiseksi. Hänen tuotannossaan toistuvat taiteilijalle läheiset aiheet kuten sirkus, urheilu, kaupunkinäkymät, tehdas- ja työläisaiheet, maisemat, henkilökuvat ja asetelmat.

TAMPEREEN TAIDEMUSEO

Viittätoista nykytaiteilijaa yhdistää Mazzano Romano, italialainen pikkukaupunki, ja siellä sijaitseva Väinö Tannerin säätiön taiteilijaresidenssi.

Vuoden nuori taiteilija 2012 Ari Pelkonen & Bali Hai! 18.2.–22.4. Vuoden nuori taiteilija 2012 Ari Pelkonen on helsinkiläistynyt kuvataiteen maisteri ja graafikko. Pelkosen teoksissa yhdistyy hidastyöstöinen puupiirrostekniikka ja spontaani akryylimaalaustapa. Taidemuseon pohjakerroksen Bali Hai! -näyttelyssä matkataan Balille. Miten traditiot ovat säilyneet Balin kuvataiteessa, miten eurooppalainen vaikutus on muuttanut traditioita?

Dimensio ry. 40 vuotta 12.5.–5.8. Ennakkoluuloton ja uutta kokeileva taiteilijaryhmä Dimensio ry. juhlii 40-vuotista taivaltaan. Vuonna 1972 perustettu Erik Enroth

J. M. W. Turner ja Liber Studiorum sekä Pekka Luukkola 25.8.–4.11. Näyttelyn teemana on maisema. Joseph Mallord William Turnerin (1775–1851) Englannin romantiikan ajan tunnetuimman maisemamaalarin taidegrafiikkaa ja akvarelleja esittelevä näyttely saapuu. Samaan aikaan taidemuseon yläkerroksessa on nähtävillä Ars Fennica 2011 -ehdokkaan Pekka Luukkolan valokuvataidetta.

TR1 TAIDEHALLI Sisäiset maisemat 21.1.–19.2. Taiteilijat Marja Pirilä, Tomoko Kurahara ja Satoko Sai. Sisäiset maisemat – Inner Landscapes on yhteisöllinen, monitaiteellinen, suomalais-japanilainen projekti, joka on toteutettu turkulaisten vanhusten kanssa.

Katseen takana 21.1.–19.2. Kuvataiteilija Maarit Hedmanin ja valokuvaaja Leena Louhivaaran näyttelyssä kohtaavat maalaus ja valokuva – sekä näkönsä menettäneen ja näkevän henkilön kokemus.

Nyt me – eilen me 21.1.–19.2.

Mazzano! 20 vuotta aikaa taiteelle & Markus Kåhre: Ravintola Pidot 26.11.–5.2.

Dimensio -ryhmä on yhdistänyt taidetta ja teknologiaa teoksissaan. Ryhmä on toiminut tienraivaajana kineettisen taiteen, valoon ja liikkeeseen perustuvan taiteen saralla.

Marja Pirilä

Sampsa Virkajärven ja Riikka Lenkkerin näyttelyssä käydään kolmen sukupolven välistä vuoropuhelua videoiden, valokuvien ja maalausinstallaatioiden kautta.

Fest Art: Animoi! Animaattoreiden näyttely 25.2.–25.3. Näyttelyn on koonnut vuonna 2004 perustettu Animaation apupyörä ry. Näyttely kyseenalaistaa animaation perinteiset konventiot ja uudistaa elokuvallisten kerronnan keinoja. Esille tulee kirjo erilaisia tekotapoja ja niiden yhdistelmiä.

Pekka Elomaa ja Lyhdyn työryhmä / Hyvää päivää herra Holbein! 25.2.–25.3. Mestareiden jalanjäljissä tehtyjä muotokuvia, jotka ovat syntyneet omakuvallisten valokuvatyöpajojen kautta. Näyttelyn innoittajana on ollut renessanssimaalari Hans Holbein nuoremman (1497/98–1543) muotokuvat. Maarit Hedman

NÄYTTELYKALENTERI Text Art – visuaalista runoutta 31.3.–29.4.

Birds -hahmoihin. Humoristisessa ja leikittelevässä näyttelyssä tutustutaan perusteellisesti lintuun sekä kulttuurisena että biologisena olentona.

Näyttelyn kuraattorit Tony Trehy ja Karri Kokko esittelevät sekä brittiläisten ja suomalaisten runoilijoiden visuaalista taidetta.

Dear Maggie – William Lomax ja Tampere 20.4.–30.9. 2012

Tampere kuplii 5.–6.5.

Näyttely nostaa päivänvaloon Vapriikin kuva-arkiston niin tutkijoille kuin suurelle yleisöllekin tuntemattoman, laajan ja merkittävän William Lomaxin valokuvakokoelman.

Tampere kuplii -sarjakuvafestivaalien myyntinäyttely TAMK kuvataiteen koulutusohjelman

MUUMIOT – matka kuoleman valtakuntaan 16.11.2012–31.3.2013

päättötyönäyttely Ero 14.5.–1.6.2012 Näyttely on osa Tampere Art Factory -tapahtumaa

Kuoleman jälkeinen elämä tunnetaan monissa uskonnoissa. Se askarrutti myös muinaisia egyptiläisiä, jotka varustivat vainajansa viimeiselle matkalle tarkkojen sääntöjen mukaan.

Pirkanmaan viides triennaali Elämäntapa 16.6.–12.8. Kaj Franck -muotoilupalkinto 2011 ja sisustusarkkitehti Simo Heikkilä 16.6.–12.8.

Tampereen luonnontieteellinen museo Näyttelyssä voi tutustua elämän historiaan, alueen luonnon monimuotoisuuteen eri aistien avulla tai seurata ajankohtaisia luontoilmiöitä.

Palkintonäyttelyssä on esillä professori Simo Heikkilän tuotantoa 1980-luvulta nykypäivään.

Eioin McHugh 18.8.–23.9.

Aika leikkiä – lelulaatikon aarteita Leikkikalujen ja leikin historiasta kertova näyttely esittelee ulko- ja kotimaisia leikkikaluja.

VAPRIIKKI

Amerikkalaisia naisten muotipukuja ja asusteita 1840 –1950 -luvuilta sekä Lady Ostapeckin fantasiavalokuvia.

Täyttää kaasua Pyynikillä – Hämeen moottorikerhon matkassa 80 vuotta 3.6.2012 saakka Täyttä kaasua Pyynikillä kertoo elämyksellisellä tavalla Pyynikinajojen historiasta, sen moottoripyöristä ja ajajista. Näyttely esittelee myös Hämeen moottorikerhon muuta toimintaa ja tarjoaa nähtäväksi monia hienosti entisöityjä moottoripyöräkaunottaria.

Lennossa – linnut Vapriikissa 24.2.2012– 21.4.2013 Näyttely kertoo linnuista suomalaisten ja suomensukuisten kansojen kumppaneina läpi vuosituhansien, aina Kalevalan maailman syntymyyttien vesilinnuista nykypäivän Angry W. Lomax/Vapriikin kuva-arkisto

Museo Egitto/Firenze

Miekkamiehiä ja fantasiasotureita – tinasotilaista miniatyyripeleihin 21.10.2012 saakka Tampere 1918 Tampere sisällissodan pyörteissä.

Tammerkoski ja kosken kaupunki Tampereen historia kylästä kaupungiksi. Innovaatiot Paikallisen teknisen osaamisen historiaa ja nykypäivää.

Jääkiekkomuseo Teräsmies Teppo Numminen 2.9.2012 saakka Jääkiekkomuseo esittelee kiekkoilija Teppo Nummista kuvin ja esinein neljän vuosikymmenen ajalta.

Kenkämuseo Tuhannen kengän tarina.

Reetta Tervakangas

Erkka Hindberg

Reetta Tervakangas

Ladyn tyyli – muotokuvaaja Lady Ostapeckin Amerikan pukuja ja potretteja 18.3.2012 saakka

NÄYTTELYKALENTERI LASTENKULTTUURIKESKUS RULLA

STUDIO VANHA KIRJASTOTALO

Tuntumaa 14.1.–4.3.2012

Rakkaudesta Pietariin 5.1.–22.1. 2012

Näyttely kaikille aisteille. Tuotanto Porin lastenkulttuurikeskus.

Pietarilaisten nuorten uusia kuvakulmia kotikaupunkiinsa. Yhteistyössä Pietarin taidelyseo 190.

Ilma, lento, keveys. 17.3.–15.4.2012

Gustav Klimt 120-vuotisjuhlanäyttely 24.2.–18.3. 2012

Näpsä-käsityökoulu

Sara Hildén -akatemian kevätnäyttely 28.4.–3.6.2012

Klimtin reproduktioita (Wien). Näyttely on osa saksankielisten maiden kulttuuritapahtumaa. Yhteistyössä Suomen Itävallan suurlähetystö.

GALLERIA EMIL VANHA KIRJASTOTALO

Residenssitaiteilijoiden Andrea Good’in (Itävalta) Karo Smitz’in (Sveitsi) yhteisnäyttely 23.3.–15.4.2012

Tunsitko? Tiesitkö? -valokuvanäyttely 27.1.–19.2.2012

Näyttely on osa saksankielisten maiden kulttuuritapahtumaa.

Suomen kaikki matelijat ja sammakkoeläimet. Kuvat Jarmo Latva ja Lisse Tarnanen.

Tarot. Visa Knuuttilan yksityisnäyttely 19.4.– 3.5.2012

Sara Hildén -akatemian teemanäyttely muotoilusta 27.2.–22.3.2012

TAMK kuvataiteen koulutusohjelman päättötyönäyttely 7.5.–3.6.2012

Meri 2012. 30.3.– 6.5. 2012 Yhteistyössä Tampereen, Odensen ja Tarton kuvataiteilijat. Näyttely on osa Pohjolan päivien ohjelmaa

TAMK kuvataiteen koulutusohjelman päättötyönäyttely Ero 14.5.–1.6.2012

KULTTUURIVIIKOT Saksankielisten maiden kulttuuriviikot 12.–22.3. 2012 Pohjolan päivät 23.–30.3.2012

Näyttely on osa Tampere Art Factory -tapahtumaa

Iranin kulttuuritapahtuma 8.–12.5.2012

Kuvataidekerho Maalikot 40-juhlavuotisnäyttely 11.6.– 29.6.2012

Järjestäjä: Kulttuuripalvelut. Lisätietoja: www.tampere.fi/ kulttuurijamuseot/kulttuuripalvelut/kulttuurienvalinen.html

Vanha Havanna 6.9.–30.9.2012 Kuvat Pekka Reunanen (Argentiina). Näyttely on osa Kuuban kulttuuriviikon ohjelmaa.

Lasse Honkanen

Reetta Tervakangas

Kari Vainio

Jarmo Latva

TAPAHTUMAKALENTERI AMURIN TYÖLÄISMUSEOKORTTELI TOUKOKUU Lauantaina 26.5. klo 13–15 vanhojen pihakasvien vaihto

Yleisöopastus sunnuntaisin klo 13 Vapaa pääsy Rupriikkiin ja TR1:een perjantaisin.

KESÄKUU–ELOKUU Korjausneuvontaa Rakennuskonservaattori Susanna Hietamäki kunnostaa vuoden 1946 rappua ja neuvoo museovieraita kesä – elokuussa vanhojen rakennusten kunnostamista koskevissa asioissa. Ks. www.tampere.fi/amuri

Art Forum Tampere -luennot klo 17.30 alkaen. Vapaa pääsy. Arteles on kansainvälinen nykytaiteeseen suuntautunut taiteilijaja kuraattori-residenssiohjelma. Luennoilla taiteilijat kertovat työskentelystään. ti 28.2, ti 27.3, to 19.4 ja to 31.5

SYYSKUU Sunnuntaina 9.9. Syysmarkkinat klo 10–16.

TAMPEREEN KIVIMUSEO Lauantaina 12.5. Museoiden yö. Katso www.tampere.fi/museoidenyo/

MUUMILAAKSO HELMIKUU Taikatalvikierrokset lapsille talvilomien aikaan Kierros sopii parhaiten yli 4-vuotiaille ja se toteutetaan, jos osallistujia on vähintään neljä. Kierros kestää noin 30 minuuttia ja alkaa klo 12. 21.2., 22.2., 23.2., 24.2., 28.2. ja 29.2. MAALISKUU Taikatalvikierrokset lapsille talvilomien aikaan Sopii parhaiten yli 4-vuotiaille ja se toteutetaan, jos osallistujia on vähintään 4. Kierros noin 30 minuuttia ja alkaa klo 12 1.3. ja 2.3.

RUPRIIKKI JA TR1

KESÄKUU Perhepäivä Amurin museokorttelissa torstaina 17.6. Pihaleikkejä meiltä ja muualta. Tapahtuman järjestävät TAITE ja Moniääninen museo -hanke. Lisätiedot ja tarkempi ohjelma www.tampere.fi/taidekaari

Teatteriesitys Pikku Pietarin piha Ensi-ilta 14.7. klo 19. Näytökset 15.7.; 17.7.; 18.7.; 19.7.; 22.7.; 24.7.; 25.7.; 26.7.; 29.7.; 7.8.; 8.8.; 9.8.; 10.8.

Lasse Honkanen

TOUKOKUU Lauantaina 12.5. Museoiden yö. Katso. www.tampere.fi/museoidenyo/

Tallipiha

HELMIKUU–TOUKOKUU Vapaa pääsy Rupriikkiin ja TR1:een perjantaisin. Virkkaustyöpajat Rupriikissa perjantaisin klo 15–17.

21.4. Perhepäivä, taiteellista toimintaa perheille! Vapaa pääsy. Tampere Biennale, TR1 Taidehalli, mediamuseo Rupriikki, Lastenkulttuurikeskus Rulla ja TAITE kutsuvattutustumaan näyttelyihin Väinö Linnan aukiolla. Uutta suomalaista musiikkia ja taidetyöpajoja. Mediataideillat Kuvataiteilija Jussi Koitelan isännöiminä klo 17–19. Vapaa pääsy, katso www.tampere.fi/ tr1 6. 3. klo 17–19 Kuvataiteilija Nuutti Koskinen: Taide ja vallan mytologia 3. 4. klo 17–19 Kuvataiteilija ja ohjaaja Anna Nykyri kertoo teoksistaan. 8. 5. klo 17–19 Tuoretta suomalaista ja kansainvälistä videotaidetta. 5. 6. klo 17–19 Kuvataiteilija Jukka Hautamäki: Mekatroniikka kuvataiteessa Lauantaina 12.5. Museoiden yö. Ks www.tampere.fi/ museoidenyo/

SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO Yleisöopastus sunnuntaisin klo 13. Taidetorstait senioreille ja työttömille. 12.1., 16.2., 8.3. ja 19.4. Opastettu näyttelykierros klo 14. Reetta Tervakangas

Jari Kuusenaho

TAPAHTUMAKALENTERI TALLIPIHA Koko perheen laskiaisrieha Sununtaina 19.2. klo 11–16. Vapaa pääsy! Taidepyykkiä – ilmainen taidepaja lapsille vanhassa tallissa. Järj. Fantastinen Norsu. Hevosajelua, ponitalutusta. Tytti-tyllerö hauskuttaa lapsia ja jakaa karkkia klo 12–16. Ami-pässi rapsuteltavana klo 13–16. Kahvilasta herkkuja. Pääsiäismarkkinat 31.3.–1.4. Laantaina ja sunnuntaina klo 11–16. Vapaa pääsy! Lammastuottajien ja kädentaitajien toripäivät: taljoja, lankoja, huovutusvillaa, käsitöitä, karitsanlihaa. Hevosajelua, ponitalutusta. Vanhassa tallissa pupuja. Myymälät ja kahvila avoinna normaalisti. Lankalauantai 7.4. klo 11–16. Vapaa pääsy! Käsityöläisten tori: käsitöitä, taidetta, herkkuja. Hevosajelua, ponitalutusta. Vanhassa tallissa pupuja 7.4. saakka. Noita Kati Kiukkunen tekee kolttosiaan klo 12–16. Kahvilasta ja suklaapuodista pääsiäisen herkkuja.

TAMPEREEN TAIDEMUSEO Yleisöopastus sunnuntaisin klo 15 HELMIKUU Lauantaina 25.2. klo 13 taiteilijatapaaminen: Vuoden nuoren taiteilija 2012, Ari Pelkonen. MAALISKUU Vauvan kanssa museoon! -iltapäiväkierros Keskiviikkona 14.3. klo 14 Sunnuntaina 25.3. klo 15–15.45 kuvataiteilija Lars Holmström: Kokemuksia työskentelystä Wiepersdorfin taiteilijaresidenssissä Sunnuntaina 25.3. klo 16 –16.30 klassisen musiikin konsertti.

Jaakko Selin

Jussi Lahtinen

VAPRIIKKI Yleisöopastus sunnuntaisin klo 14 vapaa pääsy perjantaisin lko 15–18 HELMIKUU

LADYN TYYLI -LUENNOT KESKIVIIKKOISIN KLO 18 Luennoille on vapaa pääsy. Klo 17 opastus Ladyn tyyli -näyttelyyn pääsymaksun lunastaneille. 1.2. Muotiin ja matkailuun erikoistunut toimittaja Jaakko Selin: Mennyt maailma tämän päivän catwalkweilla – miten historia näkyy nykymuodin hullutuksissa? 8.2. Intendentti Annamari Eskola: Hattumuodin vaiheita 22.2. Fintage ry:n puheenjohtaja Lassi Patokorpi: 1919–1939 Miesten pukeutumisen kulta-aika 29.2. FT Ulla Tillander-Godenhielm: Tiara tekee kuningattaren 7.3. Kouluttaja Anne Helistö: Positiivinen ulkoinen ja sisäinen viestintä

12.2. KARNEVAALI! LASTEN MUSEOSUNNUNTAI Pajat suunnattu yli 5-vuotiaille, Alle 17-vuotiaat maksutta, aikuiset lastenlipulla (3€) klo 14 ja klo 15.30 perhekierros Täyttä kaasua Pyynikillä -näyttelyyn klo 14 ja klo 15.30. Lippunauhat liehumaan! Lippunauhoja juhliin ja koristeeksi klo13, klo 14 ja klo 15.30 SirkusKurkistus! Sirkustyöpajassa pääset tutustumaan sirkuksen maailmaan yhdessä hauskaa pitäen. Ennakkoilmoittautuminen paikan päällä Vapriikin neuvontaan, rajoitettu osallistumismäärä. klo 15 Sorin Sirkus. Ilma-akrobatiaa katon rajassa! klo 17 Flamman tulishow Vapriikin piha-alueella. Yhteistyössä: Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut.

Akseli Perä-Rouhu

Outi Virtanen

HUHTIKUU Vauvan kanssa museoon! -aamupäiväkierros Keskiviikkona 4.4. klo 11 Lauantaina 7.4. klo 13 taiteilijatapaaminen: Vuoden nuoren taiteilija 2012, Ari Pelkonen.

Viittomakielinen opastus Lauantaina 14.4. klo 14

Mia Bergius

TAPAHTUMAKALENTERI SUNNUNTAINA 26.2. LENNOSSA – LINNUT VAPRIIKISSA -TEEMASUNNUNTAI klo 14 opastus Lennossa-näyttelyyn, opastus pääsymaksun lunastaneille. klo 15.30 FT Lassi Saressalo: Kokko lensi koillisesta – kansanrunojen linnuista klo 16.30 Kameran ulkoiluttaja Olavi Kalkko: Linnut ja valokuvaus – elämän mittainen intohimo. Luennoille vapaa pääsy.

MAALISKUU Sunnuntaina 4.3. Ihan pönttöä! klo 14 opastus Lennossa-näyttelyyn klo 15–18 linnunpönttötyöpaja. Pääsymaksu 10 €, sis. pääsyn Vapriikin näyttelyihin. Alaikäisten kanssa pitää olla aikuinen nikkaroimassa samaa pönttöä. Yhteistyössä: Iideshovin Työpaja / Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry. Lauantaina 10.3. klo 16–17 ja 11.3. klo 15.30–16.30 Alexis Krasilovskyn dokumentti: Shooting Women Vapaa pääsy. Yhteistyössä: Amerikka-kirjasto. Sunnuntaina 11.3. klo 14 Upeita unelmia – hulmuavia helmoja Draamallinen opastus Ladyn tyyli -näyttelyyn. Kierroksella astumme entisajan tunnelmaan, ihailemme kauniita pukuja, kuulemme tarinoita tanssiaisista ja pääsemme kurkistamaan taikastudion kulisseihin.

Courtesy of Women Make Movies

Teppo Numminen, 1996 Fleer

Teppo Rastio,

Hellas Jääkiekkosarja 1965

Sunnuntaina 18.3. Elävät patsaat klo 15–17 Yhteistyössä Näpsä, Tampereen ammattiopisto ja Kaarilan lukio. Vapriikin pääsymaksu 5€/2€ (norm. 8/3€)

Reetta Tervakangas

Sunnuntaina 19.2. klo 14 Täyttä kaasua Pyynikillä Surina-Sussun ja Pärinä-Pablon matkassa Opastetulla kierroksella kiihdytellään Surina-Sussun ja Pärinä-Pablon mukana Pyynikinajojen aikaan. Kierroksella muistellaan ajajasankareita, suurtapahtuman huumaa sekä tietenkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tule kertomaan omat tarinasi Pyynikinajoista!

Sunnuntaina 25.3. Pääsiäistä! Kumpi on ensin – muna vai kana? klo 14 opastus Lennossa-näyttelyyn klo 13–15 Lapsille ja lapsenmielisille museorastirata klo 14–16 Tehdään virpomavitsoja. Non-stop työpaja, niin kauan kuin materiaaleja riittää. Päivän toimintoihin museoon pääsymaksulla: 8/3€, alle 7–vuotiaat ilmaiseksi. Lauantaina 31.3. Pirkanmaan alta -seminaari Ks. ohjelma: www.tampere.fi/vapriikki/tapahtumat. Tarkempi aikataulu ilmoitetaan kevään aikana Vapriikin tapahtumakalenterissa.

TÄYTTÄ KAASUA PYYNIKILLÄ -LUENNOT KESKIVIIKKOISIN KLO 18. Klo 17 opastus Täyttä kaasua Pyynikillä -näyttelyyn. Opastus pääsylipun lunastaneille. Luennoille on vapaa pääsy. 14.3. klo 18 Suomen Moottoriliitto ry:n puheenjohtaja Juhani Halme: Kaksipyöräisen vauhdin hurmaa ja harrastusmahdollisuuksia 21.3. klo 18 Hämeen Moottorikerhon kunniapuheenjohtaja Timo ”Tinke” Katajamäki: Muistissa kaikki 34 Pyynikinajoa. HUHTIKUU Lauantaina 14.4. klo 10–15 Kansainväliset jääkiekkokorttimessut Myynnissä ja esillä jääkiekkoon liittyvää keräilytavaraa, ennen kaikkea jääkiekkokortteja. Vapaa pääsy. Maanantaina 16.4. Onko tämä aito? Museopedagogiikka kulttuurihistoriallisessa museossa Kohderyhmä: kaikki museopedagogiikasta kiinnostuneet Koko päivän kestävässä koulutuksessa tutustutaan kulttuurihistoriallisen museon mahdollisuuksiin toimia oppimisympäristönä. Hinta: 25€, tiedustelut puh. 050 345 3904.

Ulla Lähdesmäki

Lauri Kautia, Vapriikin kuva-arkisto

TAPAHTUMAKALENTERI SENIORIPÄIVÄT

Keskiviikkona 18.4. klo 18 TÄYTTÄ KAASUA PYYNIKILLÄ -LUENTO Suomen Veteraanikilpamoottoripyöräkerho ry:n puheenjohtaja Simo Nieminen: Onko moottoripyörästäni museoajoneuvoksi? Klo 17 opastus Täyttä kaasua Pyynikillä -näyttelyyn. Opastus pääsylipun lunastaneille.

Päivien aikana seniorit pääsevät eurolla museoon ja voivat halutessaan osallistua maksuttomaan näyttelyopastukseen. Opastuksiin ovat tervetulleita myös muut museovieraat. Muumilaaksossa Toven torstait 9.2. Opastus tai esitelmä klo 14. 29.3. Opastus tai esitelmä klo 14. 26.4. Opastus tai esitelmä klo 14.

LENNOSSA -LUENNOT KESKIVIIKKOISIN KLO 18

Sara Hildénin taidemuseon Taidetorstait senioreille ja työttömille 12.1., 16.2., 8.3. ja 19.4. Opastettu näyttelykierros klo 14.

klo 17 opastus Lennossa-näyttelyyn. Opastus pääsylipun lunastaneille. Luennoille on vapaa pääsy. 28.3. klo 18 Ympäristösihteeri Lasse Kosonen: Siipien suhinaa – lintujen kevätmuutto Pirkanmaalla 25.4. klo 18 Hyönteistutkija Juhani Itämies: Kaikkien rakastamien hyttysten elämän salat Sunnuntaina 22.4. klo 14 Täyttä kaasua Pyynikillä Surina-Sussun ja Pärinä-Pablon matkassa Opastetulla kierroksella kiihdytellään Surina-Sussun ja Pärinä-Pablon mukana Pyynikinajojen aikaan. Kierroksella muistellaan ajajasankareita, suurtapahtuman huumaa sekä tietenkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tule kertomaan omat tarinasi Pyynikinajoista! TOUKOKUU Lauantaina 5.5. Adoptoi monumentti -bussiretki Ennakkoilmoittautuminen bussiretkelle ma 2.4. alkaen puh. 035656 5140 tai marjo.koskinen@tampere.fi. Tarkempi aikataulu ilmoitetaan kevään aikana Vapriikin tapahtumakalenterissa: www.tampere.fi/vapriikki/tapahtumat Retken järjestää Kulttuuriympäristöyksikkö. Lauantaina 12.5. Museoiden yö. Katso www.tampere.fi/museoidenyo/

Muutokset mahdollisia.

Lasse Honkanen

Vapriikissa perjantaina 27.1. klo 12 opastus Tampere 1918 -näyttelyyn. Oppaana projektipäällikkö Kimmo Antila 17.2. klo 12 opastus Ladyn tyyli -näyttelyyn. Oppaana tutkija Katri Pyysalo 30.3. klo 12 opastus Lennossa-näyttelyyn. Oppaana FT Marjo Meriluoto-Jaakkola 20.4. klo 12 opastus Täyttä kaasua Pyynikillä – Hämeen moottorikerhon matkassa 80 vuotta -näyttelyyn. Oppaana FT Marjo Meriluoto-Jaakkola. Pirkanmaan maakuntamuseo on kiinnostunut tarinoista Tampellan alueelta. Näitä kuultaisiin perjantaina 20.4. klo 11–13. Tervetuloa tarinoimaan! Tampereen taidemuseossa tiistaina 21.2. Opastus klo 14 Vuoden nuori taiteilija ja Bali Hai! 20.3. Opastus klo 14 Vuoden nuori taiteilija ja Bali Hai! 17.4. Opastus klo 14 Vuoden nuori taiteilija ja Bali Hai! 15.5. Opastus klo 14 Dimensio ry. 40 vuotta TR1 Taidehalli torstaina 2.2. Opastus klo 14 Katseen takana -näyttely 1.3. Opastus klo 14 Fest Art: Animoi! sekä Pekka Elomaa ja Lyhdyn työryhmä 15.3. Opastus klo 14 Fest Art: Animoi! sekä Pekka Elomaa ja Lyhdyn työryhmä 12.4. Opastus klo 14 Fest Art: Animoi! sekä Pekka Elomaa ja Lyhdyn työryhmä

Reetta Tervakangas