Seutukunta raportti 2016

1

Seutu kunta museo selvitys

Anna Lyyra-Seppänen

P I R K A N M A A N M A A K U N TA M U S E O 2 0 1 6

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

2

3

S I SÄ L LYS LU E T T E LO

1 Johdanto

1 Johdanto .................................................................................................................. 3

1.1. Selvityksen tausta

1.1. Selvityksen tausta........................................................................................................3 1.2. Mihin tarpeeseen seutukuntamuseoselvitys vastaa ..................................................4 1.3. Selvityksen työtavat ja eteneminen.............................................................................7

Tampereen seutukunnassa toimii runsas joukko kunnallisesti ja yhdistysvetoisesti toimivia museoita ja kokoelmia, joiden hoitoon ei ole osoittaa riittävästi voimavaroja. Niukassa resurssitilanteessa museotoiminnan jatkuvuus ja sen myötä paikallisen kulttuuriperinnön säilyminen ovat usein vaakalaudalla. Resurssiongelma on kunnille yhteinen. Lisäksi museotoimintaa rasittavat käytännön ongelmat: esineistön tallennuksessa on päällekkäisyyttä, asianmukaisia säilytystiloja puuttuu, kokoelman hoitoon (luettelointi, konservointi, poistot), näyttelyihin tai pedagogiseen toimintaan ei ole tarvittavaa resurssia. Yleisesti voidaan todeta, että paikallismuseoiden koko potentiaali ja panos kuntien palvelukentässä eivät ole hyödynnettävissä parhaalla mahdollisella tavalla.

Selvityshanke käynnistyi vuonna 2015 Pirkanmaan maakuntamuseon tekemällä selvityssuunnitelmalla, joka hyväksyttiin selvitystyön lähtökohdaksi Tampereen kaupunkiseudun vapaa-aikatyöryhmässä. Selvitys on edennyt suunnitelman mukaan ja valmistuu marraskuussa 2016.

Seutukuntamuseon selvitystyö koskee Tampereen seutukuntaa, jossa on 10 kuntaa. Mukana ovat Tampereen kaupunkiseudun kunnat Tampere, Nokia, Ylöjärvi, Pirkkala, Lempäälä, Vesilahti, Kangasala ja Orivesi sekä lisäksi Hämeenkyrö ja Pälkäne. Selvityksen rahoittavat mainittujen kuntien lisäksi Hämeen Museoseura ry ja sen tuottaa Pirkanmaan maakuntamuseo.

2 Paikallismuseot Tampereen seutukunnassa ............................................................. 10 2.1. Museo paikallisena voimavarana................................................................................10 2.2. Museotoimijat Tampereen seutukunnassa ................................................................10 3 Museotoimijoiden nykytila ja odotukset seutukuntamuseolle ................................. 17 3.1. Paikallismuseoiden vahvuudet ja kehityskohteet........................................................17 3.2. Museotoimijoiden odotukset seutumuseolle.............................................................19 3.3. Kulttuuripalveluiden tuottajien tarpeet ja odotukset..................................................22 4 Seudullisen museoyhteistyön idea ja toteutuksen vaihtoehdot................................. 23 4.1. Malleja muualta..........................................................................................................22 4.2. Seudullisen museotyön vaihtoehdot...........................................................................26 5 Johtopäätökset ja suositukset................................................................................... 28 Lähteet...............................................................................................................................30

LIIT TEET

YLÖJÄRVI

LIITE 1 Kooste museotapaamisista LIITE 2 Kysely paikallismuseotoimijoille LIITE 3 Kooste suunnittelutyöpajasta 13.9.2016

TAMPERE HÄMEENKYRÖ NOKIA PIRKKALA

KANGASALA

LEMPÄÄLÄ Etukannen kuva: Kirsi Kaivanto Takakannen kuva: Miinu Mäkelä

ORIVESI

PÄLKÄNE

VESILAHTI Selvitysalueen kunnat.

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

246 e 72 e 96 e 87 e 55 e 75 e 57 e 54 e 50 e 70 e ka. 86 e

1

Lähde: Kuntaliiton tilasto/HS 15.7.2015

2

Tiedot perustuvat museokäynteihin, kyselyyn ja Siiri-tietokantaan

(ilman taidekokoelmaa)*

MUSEOKOKOELMIEN LAAJUUS/ OBJEKTIA

1300 5000 3900 3800 4300 3500 2400 850 600 1200 27000

museoissa) 2

3 4 3 3 2 1 4 2 3 1 26

(selvityksen

MUSEOKÄVIJÖITÄ/ VUOSI

225200 33200 32700 30600 22700 19100 10600 9400 6700 4500 394600

MUSEOIDEN MÄÄRÄ (tässä selvityksessä)

ASUKASLUKU

KUNTA Tampere Nokia Ylöjärvi Kangasala Lempäälä Pirkkala Hämeenkyrö Orivesi Pälkäne Vesilahti YHT.

ASUKAS/VUOSI1

5

KULTTUURIMENOT/

4

4800 3000 4000 6500 5100 3000 6700 2300 4300 1000 41000

1.2. Mihin tarpeeseen seutukuntamuseoselvitys vastaa?

Seutukuntamuseon selvityssuunnitelmassa (Pirkanmaan maakuntamuseo 2016) todetaan, että Tampereen seutukunnassa kunnallisilla ja yhdistyspohjalta toimivien paikallisten museoiden hoitoon ei ole osoittaa riittävästi voimavaroja. Museot ovat kuitenkin tärkeitä tekijöitä paikallisen identiteetin muodostumisen ja vahvistamisen kannalta. Sivutoimisuuden, kausittaisuuden ja muun epäjatkuvuuden vuoksi paikallismuseoiden täysi potentiaali jää usein hyödyntämättä.

Selvityksen lähtökohtana on suunnitella seutukuntamuseota toimimaan kuntien ja niiden asukkaiden parhaaksi. Kuntien ja niissä toimivien museoiden tarpeista lähtevä suunnittelu vastaa parhaiten myös kuntien strategisiin tavoitteisiin usealla sektorilla. Kuntarajat ylittävä yhteistyö kulttuuripalveluiden tuottamiseksi liittyy muun muassa seuraaviin ajankohtaisiin tavoitteisiin: Synergia. Yhteisesti tuotetulla resurssilla voidaan saada aikaan enemmän kuin irrallisten toimijoiden yhteenlaskettu panos soveltamalla hyviä käytäntöjä ja yhteistuotantoja useassa museossa.

Näkyvyys ja elinvoima. Seudullisen yhteistyön myötä museotoiminta saa lisää näkyvyyttä kuntien kulttuuripalvelujen kartalla ja hyödyttää siten myös matkailupalveluita.

Kulttuurin ja hyvinvoinnin tavoitteet. Seutumuseotoiminta on yksi vastaus kuntien kulttuuripalveluiden vahvistamiseen. Tampereen seutukunnan kuntien strategioissa ja monissa alueellisissa tavoitteenasetteluissa kulttuuripalveluilla on vahvasti hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä luova, myös ennaltaehkäisevä tehtävä.

Museot ovat tärkeä tekijä paikallisen kulttuuri-identiteetin muodostajana kuntaliitosten muokatessa hallinnollisia alueita.

Jatkuvuus ja ammattimaisuus. Seudullisella museotyöllä pyritään turvaamaan paikallismuseotyön ja kulttuuriperinnöstä huolehtimisen jatkuvuutta ja ammattimaisuutta niin, että pystytään vastaamaan museoalan haasteisiin muuttuvassa yhteiskunnassa.

Strategioissa tavoitteena yhteistyö ja hyvinvointi Tampereen kaupunkiseudun seutusivistyksen visiona on toimia ”Yhdessä yksilöllisesti yhteiseksi hyväksi”.1Yhtenä kehittämishankkeena on kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden yhteistyön käynnistäminen, mihin seutukuntamuseo juuri kohdistuu.

Myös Pirkanmaan maakunnan tasolla korostetaan yhteistyötä ja uusia rakenneratkaisuja. Maakuntastrategian toisessa kokonaisuudessa ”Ehyt Pirkanmaa - Yksilön, perheen ja yhteisöjen arki” on useita tavoitteita, joita seutukuntamuseo voi edistää: Kansalaisyhteiskunnan hyödyntäminen ja vapaaehtoisuuden voima -visiossa käytetään joustavia ja itseohjautuvia toimintamuotoja ja osallistavia suunnittelumetodeja, kuten seutukuntamuseon selvityksessäkin. Kulttuuri- ja luova talous maakunnan elin- ja vetovoimatekijöinä -visiossa kulttuuriosaaminen läpäisee sektori- ja toimialarajat tuottaen uudenlaisia taitoja ja tapoja toimia, sivistys ja kulttuuriperintö tuottavat maakuntaan yhteisöllisyyttä ja lisääntynyt kulttuuriosaaminen edistää taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia.2 Yleisenä trendinä voidaan todeta, että monipuoliset kulttuuripalvelut ovat yhä merkittävämpi elinvoiman lähde ja vetovoimatekijä kunnissa.

Museoalalla maailmanlaajuisena megatrendinä on kulttuuriperinnön saavutettavuuden parantaminen ja jaetut toiminnot yli alue- ja hallintorajojen. Tätä täydentävät yhteisöllinen suunnittelu ja arviointi sekä vapaaehtoisten osallistuminen. Vapaaehtoisten, nk. kolmannen ja neljännen sektorin toimijoiden rooli museopalveluissa kehittyy yhä aktiivisemmaksi ja syvällisemmäksi.

Museoiden verkostoitumisessa on tapahtunut merkittävää kehitystä. Suomessa esimerkiksi Museoliitto on kehittänyt jäsentensä toimintavalmiuksia yhteisillä hankkeilla ja teemoilla. (Mm. Avara museo -hanke 2010‒2013 ja Museoiden taloudellinen vaikuttavuus -tutkimus 2013.) Vuonna 2015 lanseerattu Museo1 Tampereen kaupunkiseudun sivistyspalveluiden kehittämisohjelma 2012‒2016.

2 Pirkanmaan maakuntastrategia 2040.

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

6

7

kortti on kasvattanut merkittävästi museoiden yleistä näkyvyyttä ja myyntiä. Valtakunnalliset tahot ovat eri hankkeiden kautta tehneet työtä paikallismuseoiden kehittämiseksi. (Mm. Rakkaudesta kulttuuriperintöön Paikallismuseotoiminnan kehittämishanke, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012 ja eMuseo-hanke, Suomen Kotiseutuliitto 2016 alkaen).

Pirkanmaan kulttuurisuunnitelmassa huomioidaan myös kulttuurin merkitys elinvoimalle ja nimenomaan yhteistoiminnan kautta. Yksi kärkihankkeista on Kulttuurinäkökulma elinvoimaisuuden perustaksi. Tavoitteen saavuttamiseksi tulee ”kehittää kulttuurilähtöistä matkailua ja seudullista yhteistyötä, laajentaa jo käynnissä olevaa kulttuurimatkailuyhteistyötä sekä luoda mm. seudullisia kulttuurireittejä laajassa yhteistyössä”. 3 Kuntien omissa ohjelmissa tavoitteena on ajantasaisten ja hyvinvointiin vaikuttavien kulttuuripalveluiden tuottaminen. Esimerkiksi Tampereella keinoiksi on kirjattu mm. vahvojen verkostojen luominen. Edelleen halutaan panostaa siihen, että ”kulttuuriperintöä tallennetaan ja turvataan sen jatkuvuus”4 Pirkkalassa puolestaan tavoitteena on ”kunnan historian vaaliminen tukemalla monipuolisesti eri kulttuuritahojen toimintaa ja tekemällä yhteistyötä paikallisten yhteisöjen ja yritysten kanssa. Monimuotoinen kulttuuritarjonta ja historian tunteminen vahvistavat yhteisöllisyyttä ja identiteettiä.”5 Monissa seutukunnan kuntastrategioissa on huomioitu myös kulttuuritarjonnan yhteys kyläpolitiikkaan.6 Paikallisilla museopalveluilla on vaikutusta myös kylien vireyteen ja elinvoimaan.

Esimerkkejä seudullisesta yhteistyöstä Museo- ja kulttuuripalveluiden alalla koululaisten eri palveluntuottajien välistä yhteistyötä on harjoitettu menestyksekkäästi kulttuurikasvatusyksikkö Taiten organisoimana vuodesta 2006. Taite ja sen tuottama Taidekaari -ohjelma toimivat Tampereen kaupungin sisällä, mutta käyvät verkostoitumisessa malliksi myös seudulliselle organisaatiolle. Taidekaari-ohjelman tarkoituksena on tuottaa peruskoulun oppilaille elämyksellisiä kulttuurikäyntejä, joihin yhdistyy taiteilijoiden toteuttamia työpajoja ja oheismateriaalia opettajille.

Tärkeitä periaatteita ovat osallisuus, sosiaalinen tasavertaisuus ja saavutettavuus. Viime vuosina Taite-toiminnan piiriin ovat tulleet myös lapsiperheet, aikuisväestö (mm. vapaaehtoiset museoissa), ikäihmiset ja maahanmuuttajat.

Nuorisotyössä on toteutettu uutta seudullista yhteistyötä. Viranomaisyhteistyönä alkanut hanke tuotti ensiksi seudullisen nuorisotyöohjelman ja tämän toteuttamiseksi käynnistyi Tampereen kaupunkiseudun nuorisotyön kehittämishanke Rajatonta riemua 2013-2016. Hankkeen tuloksena kaupunkiseudulle palkattiin vakituinen nuorisotyön koordinaattori, jonka tehtävänä on jatkaa kehittämistyötä uuden nuorisotyöohjelman mukaisesti. Nuorisotyössä seudullisen yhteistyön kulmakivinä ovat mm. yhdenmukaisten ja laadukkaiden paikallisten palveluiden luonti, hyvinvoinnin ylläpito ennaltaehkäisevin toimin ja yhdenvertaisuuden tavoite.

Pidemmälle, hallintorakenteisiin asti vietyä seudullista yhteistyötä on kulttuurin toimialalla viime vuosina toteutettu mm. kansalaisopistojen piirissä. Selvitysten perusteella olemassa olevat opistot yhdistyivät muutamaksi suuropistoksi ja pariksi pienemmäksi toimijaksi Vuodesta 2013 lähtien tässä selvityksessä mukana olevien kuntien vapaasta sivistystyöstä ovat vastanneet Pirkan opisto (Pirkkala, Nokia, Lempäälä ja Vesilahti), Tampereen seudun työväenopisto (Tampere, Ylöjärvi), Valkeakoski-opisto (Kangasala, Pälkäne) ja Oriveden seudun opisto (Orivesi, Juupajoki) ja Hämeenkyrön kansalaisopisto (Hämeenkyrö). Kansalaisopistojen toimintamallilla ja seutukuntamuseon tavoitteilla on yhtymäkohtia toiminnan paikallisuudessa, joustavasta sijainnissa kunnan palvelurakenteessa ja ylipäätään laaja-alaisessa tehtäväkentässä, jossa opetuksella ja kansalaisten kohtaamisella on tärkeä sija.

Selvityksen työtavat ja eteneminen

Uuden työmuodon strategiset perusteet olivat vahvasti esillä seutukuntamuseon työpajassa. Kooste keskustelusta.

3 Pirkanmaan kulttuurisuunnitelma 2014‒2020.

4 Tampereen liikunta- ja kulttuuriohjelma 2013‒2020.

5 Pirkkalan kuntastrategia 2014‒2018.

6 Esim. Pälkäneen strategia 2013-2018.

Selvitys käynnistyi toukokuussa 2016. Selvityksen tekijäksi Pirkanmaan maakuntamuseoon rekrytoitiin tutkija FM Anna Lyyra-Seppänen, jolle varattiin marraskuuhun saakka 3,5 kuukautta työaikaa. Työtä ohjasivat maakuntamuseotutkija Anu Salmela ja yksikön päällikkö Tuija-Liisa Soininen.

Projektitutkija teki kesän aikana 20 tutustumiskäyntiä ja haastattelua eri paikallismuseokohteissa ja kunnissa. Käyntien lisäksi tietoja saatiin sähköpostikirjeenvaihdolla ja puhelinhaastatteluin sekä kyselytutkimuksella. Käynnit ja tietojenkeruu olivat hyvin antoisia ja vahvistivat hypoteesin, että seutukunnan paikallismuseoilla on paljon yhteisiä huolenaiheita, mutta myös yksilöllisiä tarpeita ja tavoitteita. Tapaamisista tarkemmin ks. luku 3 ja LIITE 1.

Pirkanmaan maakuntamuseo laati selvityksessä mukana olevia museotoimijoita koskevan kyselyn, jolla kartoitettiin paikallismuseoiden toimintaedellytyksiä ja resursseja nykytilanteessa sekä odotuksia ja toiveita seutumuseotyötä kohtaan. Kysely lähetettiin 24 henkilölle, jotka vastaavat kuntien tai yhdistysten museotoiminnasta. Kyselyyn saatiin yhteensä yhdeksän vastausta seitsemästä eri kunnasta. Kysely, ks. LIITE 2.

Tampereen seutukunnasta saadun tiedon lisäksi haettiin vertailutietoa ja -kokemuksia muista kunnista ja maakunnista. Vertailukohteista tarkemmin luvussa 4.

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

8

9

Kesän museokierroksella. Hämeenkyrön kotiseutumuseossa oppaana Annukka Kosonen. Nokian Hinttalassa Anna Lyyra-Seppänen, Kaisa Kirkko-Jaakkola ja Hanna Westman seuraavat museorakennuksen korjaussuunnittelua. KUVAT: Anna Lyyra-Seppänen ja Anu Salmela/Pirkanmaan maakuntamuseo

Pirkanmaan maakuntamuseo kutsui selvityskuntien paikallismuseotoimijat yhteiseen työpajaan 13.9.2016 Monitoimitalo 13:een Tampereelle. Työpajaan kuului alustus seutumuseon selvityksen etenemisestä ja välituloksista, Tampereen museopalveluiden tuotantojohtajan Toimi Jaatisen ja maakuntamuseon yksikön päällikkö Tuija-Liisa Soinisen puheenvuorot sekä pienryhmätyöskentely ennakkoon lähetetyn keskustelupohjan perusteella. Pienryhmätyöskentelyllä saatiin ehdotuksia seutukuntamuseotyön konkreettiseen organisointiin, esimerkiksi ohjausryhmän rooliin, työntekijän osaamiseen, seutumuseon kokoon ja rahoituspohjaan liittyen. Kooste työpajassa käsitellyistä kysymyksistä, ks. LIITE 3.

Selvityksen etenemistä ohjasi työryhmä, johon kuului edustajat kaikkien kuntien kulttuuri- ja museopalveluista sekä maakunnallisista museopalveluista. Työryhmä kokoontui kolme kertaa. Ensimmäisessä kokouksessa (14.6.2016) esiteltiin selvityksen tekotapaa ja lähtökohtia ja toisessa (5.10.2016) kerrottiin museokierroksen, kyselyn ja työpajan tulokset sekä hahmoteltiin toimiva seutumuseomalli. Kolmannessa kokouksessa (3.11.2016) käytiin läpi Tampereen kaupunkiseudun vapaa-aikaryhmän 24.10. kokouksen näkemys saavutetuista tuloksista ja suosituksista seuraaviksi askeleiksi sekä käsiteltiin loppuraportin luonnosta. Työryhmältä saatiin pitkin matkaa arvokasta tietoa museotoiminnan järjestämisestä kunnissa ja käytännön huomioita seutukuntamuseon toimivuuden takaamiseksi. Työryhmän työskentelyyn osallistuivat seuraavat henkilöt: Kaisa Kirkko-Jaakkola Minna Vallin Kiti Mäkinen Talvikki Torppa Noorit Tiitola Pia-Maria Ahonen Marketta Vaismaa Pirkko Pilvinen Satu Karvinen Marja-Liisa Linder Toimi Jaatinen Tuija-Liisa Soininen Anu Salmela Anna Lyyra-Seppänen

kulttuuripalvelupäällikkö kulttuurisihteeri kulttuurikoordinaattori kulttuurikoordinaattori hallintosihteeri kansalaisopiston rehtori kulttuurituottaja kansalaisopiston rehtori matkailuneuvoja museoamanuenssi tuotantojohtaja yksikön päällikkö maakuntamuseotutkija tutkija

Nokian kaupunki Ylöjärven kaupunki Pirkkalan kunta Lempäälän kunta Kangasalan kunta Oriveden kaupunki Pälkäneen kunta Hämeenkyrön kunta Vesilahden kunta Pirkanmaan aluetaidemuseo Tampereen kaupunki Pirkanmaan maakuntamuseo Pirkanmaan maakuntamuseo Pirkanmaan maakuntamuseo

Seutukuntamuseoselvityksen alustavia tuloksia esiteltiin Tampereen kaupunkiseudun vapaa-aikaryhmän kokouksessa 24.10.2016. Kokouksen päätöksellä Pirkanmaan maakuntamuseo jatkaa selvitystyötä hankkimalla tiedot kuntien osallistumishalusta jatkohankkeeseen loppuvuodesta 2016 ja valmistelemalla vuoden 2017 alussa opetus- ja kulttuuriministeriölle osoitetun avustushakemuksen kaksivuotisen kokeiluperiodin rahoittamiseksi. Riittävän määrän kuntia sitoutuessa ja rahoituksen onnistuessa seutumuseon kokeiluperiodi on mahdollista käynnistää vuoden 2017 aikana.

Kuvakaappaus kyselylomakkeen etusivulta. Kysely oli avoinna kesäkuusta syyskuuhun 2016.

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

10

11

2 Paikallismuseotoimijat Tampereen seutukunnassa 2.1. Museo paikallisena voimavarana Paikallisiin kokoelmiin ja paikallisten ilmiöiden tutkimukseen ja esilletuontiin nojaavilla paikallismuseoilla on pitkäikäinen jalansija suomalaisella museokentällä. 1800-luvun loppupuolella syntyi aktiivisten keräilijöiden, luonnon- ja kansatieteilijöiden toimesta erikoiskokoelmia, joista moni tarjosi pohjan tulevalle museokokoelmalle. 1900-luvun alkukymmeninä tuore itsenäinen kansakunta rakensi uutta kansallista identiteettiään myös museokokoelmien ja kulttuuriperinnön tutkimuksen avulla. Paikallismuseoiden toinen tuleminen koettiin toisen maailmansodan jälkeen, kun muuttuneessa maailmantilanteessa kotiseutuliike vahvistui ja perustettiin lukuisia kotiseutumuseoita ja -yhdistyksiä. Sittemmin kotiseutuja ovat ravistelleet maaltamuuton ja kuntaliitosten kaltaiset rakennemuutokset, jotka ovat tuoneet uudenlaisia haasteita museoille. Toisaalta matkailu, nousevat seutukunnat ja kylätoiminta sekä monimuotoistuva vapaaehtoissektori tarjoavat museoille mahdollisuuksia luoda nahkaansa ja toimia jopa kuntien kulttuuritarjonnan veturina. Museoalan sisällä objektien tulva, tietokantojen digitalisoituminen ja kulttuuriympäristön suojelukysymykset asettavat omat reunaehtonsa paikallismuseoiden kehittymiselle.

Riippumatta järjestävästä organisaatiosta paikallismuseotoiminnalla on vakiintunut ja merkityksellinen paikkansa eri paikkakuntien elämänmenossa. Paikallismuseo on tutkitusti tärkeä osa paikkakuntalaisten identiteetin muodostumista ja vahvistumista, mikä korostuu entisestään kuntaliitosten aikana. Paikallisen perinteen ja historian tallentajina paikallismuseoilla on näköalapaikka paikkakunnan ominaispiirteisiin ja yhteisöihin. Kun tämä vaikutus kertautuu seutukunnan tasolla, voidaan jo puhua merkittävästä seudullisesta kulttuuritekijästä.

Kuntien kulttuuripalvelut ovat jatkuvasti muutoksen kourissa organisaatio- ja palvelurakenneuudistusten, kuntaliitosten ja budjettipaineiden alla. Paikallismuseon tehtävä on uudistua tässä mukana ja lunastaa

Suomen museoliiton järjestämät, järjestyksessä kolmannet Museopäivät pidettiin vuonna 1930 Tampereella ja Kangasalla. Kuvassa retkeläisiä Messukylän vanhalla kirkolla. KUVA Valokuvaamo Aura/Vapriikin kuva-arkisto

paikkansa nykyaikaisena ja tulevaisuuteen katsovana kulttuuriperintötoimijana. Museoalan ajankohtaiset linjaukset, kuten asiakaslähtöisyys, yhteisöllinen suunnittelu, kokoelmapolitiikan erikoistuminen ja kokoelmatiedon sähköiset sovellukset voivat olla ja niiden tulisi olla myös paikallismuseoiden tulevaisuutta.

Paikallismuseo on osa uudistuvaa kulttuuripalvelujen käsitettä. Useissa Tampereen seutukunnan kuntien kulttuuristrategioissa on viime vuosina korostettu kulttuuripalveluiden ja hyvinvoinnin yhteyttä. Syvällisesti asukkaiden tarpeisiin vastaava ja kestävästi ylläpidetty kulttuuritarjonta luo pitkäkestoista hyvinvointia, jonka arvo mitataan paitsi inhimillisillä vaikutuksilla, myös muuttovoiton, brändin vetovoimaisuuden ja matkailukysynnän tunnusluvuilla.7 Lisäksi ennakoidaan, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen myötä kulttuuripalvelujen painoarvo kuntien tehtäväkentässä tulee kasvamaan.8 Muuttuvassa tilanteessa on tärkeää rakentaa pitkäkestoisia resursseja kulttuuriin ja sivistykseen.

Suomen Kotiseutuliiton tuottamassa kyselyssä (Paikallismuseoiden helmet -hanke, 2015) todettiin, että paikallismuseot ovat yksi merkittävimmistä tukipilareista kuntien kulttuurimatkailulle. Kotiseutumuseo tai muu paikallinen museo toimii matkailun näkökulmasta hyvin, kun sen palvelut ovat hyvin saavutettavissa ja palveluista muodostuu kokonaisvaltainen elämys. Hyviä kokemuksia on saatu mm. ruoka- tai virkistyspalvelujen paketoimisesta museokäynnin yhteyteen. Kotiseutuliiton kyselyn mukaan paikallismuseon erikoistuminen ja rohkea profiloituminen paikalliseen teemaan voivat avata uusia ovia myös rahoituksen hankkimisessa.9

7 Ks. esim. Paikallismuseoiden kehittämistyön loppuraportti, OKM 2012.

8 Mm. tuotantojohtaja Toimi Jaatinen seutukuntamuseon työpajassa 13.9.2016 ja Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio Sivistystoimen neuvottelupäivillä 6.10.2016.

9 http://www.kotiseutuliitto.fi/toiminta-ja-hankkeet/kotiseutumuseoiden-helmet/kyselyn-tulokset

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

12

13

2.2. Museotoimijat Tampereen seutukunnassa

Kunta

Tampereen seutukunnassa toimii runsaasti ei-ammatillisia, valtionosuusjärjestelmän ulkopuolisia paikallismuseoita. Tampereen kaupunkiseudun paikallismuseoverkosto koostuu sekä kuntien hoitamista että yhdistysten tai säätiöiden ylläpitämistä kotiseutumuseoista, erikoismuseoista ja taidekokoelmista. Selvityksen piiriin kuului yhteensä 26 museota tai kokoelmaa.

Alla on kuvattu selvityksen piirissä olevien museoiden jakaantuminen taustaorganisaatioittain. Tampereen seutukunnassa noin puolella kunnista on kunnan kulttuuritoimen alaisuuteen kuuluvaa museotoimintaa. Muutamassa kunnassa paikallismuseotoimintaa on sekä kunnan että kolmannen sektorin ylläpitämänä.

Kolmessa kunnassa (Kangasala, Orivesi, Vesilahti) paikallismuseotoiminta on kokonaan yhdistysten vetovastuulla. Selvityksen piirissä olevista museoista enemmistö on perinteisiä yleis- tai kotiseutumuseoita, mutta joukossa on myös muutama henkilöön, tiettyyn esineistöön, ilmiöön tai paikkaan keskittyvä erikoismuseo.

Erikoismuseoiksi selvityksen 26 kohteesta voidaan lukea kahdeksan museota: Kangasalan karjalainen kulttuurikeskus Äijälä, Hämeenkyrön Myllykolu ja Töllinmäki, Sakkola-museo Lempäälässä, Eräjärven kivimuseo Orivedellä, Haverin kultakaivosmuseo Ylöjärvellä, Pitkäniemen sairaalamuseo Nokialla sekä Varalan liikuntamuseo ja Lauri Viita -museo Tampereella. Seutukunnassa toimii muitakin ei-ammatillisia erikoismuseoista, jotka kuitenkin jäivät selvityksen ulkopuolelle sen perusteella, että nämä museot eivät ole oikeutettuja harkinnanvaraiseen valtionavustukseen. Tällaisia kohteita ovat seurakuntien ylläpitämät kirkkomuseot, yhdistysmuseoista ne joilla ei ole säännöllistä aukioloaikaa sekä yksityiset museot, kuten esimerkiksi Daniel Medelplanin museo Pälkäneellä.

Hämeenkyrö1

Kunnan omistama kotiseutumuseo, erikoismuseo tai kokoelma Hämeenkyrön kotiseutumuseo

Yhdistyksen tai säätiön omistama kotiseutu- tai erikoismuseo Töllinmäen museo

Myllykolu Ahlforsin aseverstas Kangasala

Kangasalan kotiseutumuseo Kangasalan karjalainen kulttuurikeskus Äijälä Kuhmalahden kotiseutumuseo

Lempäälä

Kuokkalan museoraitti

2

Kuokkalan museoraitti2 Sakkola-museo

Nokia

Hinttalan kotiseututalo

Pitkäniemen sairaalamuseo4

Työläiskotimuseot Helinin taidekokoelma Orivesi

Paltanmäen museo Eräjärven kivimuseo

Pirkkala

Reipin museo

Pälkäne

Luopioisten kotiseutumuseo ja

Pälkäne-Seuran museokokoelma

Mikkelinmäen torpparimuseo

Salimäen ulkomuseo Vesilahden kotiseutumuseo

1

Vesilahti Ylöjärvi

Kurun ulkomuseo ja Vänrikki Stoolin tupa Haverin kultakaivosmuseo3 Ylöjärven kotiseutumuseo Haverin kultakaivosmuseo3

Tampere

Teiskon museo Lauri Viita -museo Varalan urheilumuseo

Kunta ei kuulu Tampereen kaupunkiseutuun Kunta ja yhdistys omistavat rakennukset, yhdistys kokoelman 3 Kunta omistaa rakennukset, yhdistys kokoelman 4 Kuntayhtymä omistaa museon, museon hoito yhteistyössä yhdistyksen kanssa 1 2

Allan Salon taiteilijaperintöä vaalitaan Pirkkalassa myös vuokraamalla Allan Salon ateljeeta residenssiksi ammattitaiteilijoille. Kukin residenssitaiteilija pitää gallerianäyttelyn ja luovuttaa yhden teoksen taidekokoelmaan. KUVA Opa Latvala/Pirkkalan kunta

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

14

15

Kunnallisesti hoidettujen museoiden järjestelyissä on jonkin verran eroja kuntien välillä. Isommissa kunnissa (Tampere, Nokia, Lempäälä, Pirkkala, Ylöjärvi) museotoiminta sijoittuu kulttuurin organisaatioon, joko sivistys-, kulttuuri- tai vapaa-aikapalveluiden alle. Vastuuhenkilönä on kulttuuripalvelupäällikkö (Nokia), kirjasto- ja kulttuurijohtaja (Lempäälä) tai vapaa-aikapäällikkö (Pirkkala, Ylöjärvi). Tampereella aiemmin itsenäisenä toiminut museopalveluiden kokonaisuus yhdistyy vuonna 2017 kulttuuripalveluiden kanssa. Johdon lisäksi kulttuuripalvelut työllistävät mainituissa kunnissa kulttuurisihteereitä, kulttuurikoordinaattoreita ja kulttuurituottajia. Museonhoitajat ja oppaat ovat useimmiten kausityöntekijöinä. Orivedellä ja Hämeenkyrössä kulttuuripalveluiden ja samalla museotoiminnan johto on yhdistetty kansalaisopiston rehtorin virkaan.

Pälkäneellä kulttuurituottaja työskentelee osittain myös kuntakehityksen parissa, ja Vesilahdessa museopalvelut kuuluvat matkailuneuvojan työhön.

Yhdistykset museoiden takana ovat useimmiten keskittyneet museotoiminnan ympärille, toki myös muuta kotiseututoimintaa tehdään. Erikoismuseota ylläpitävän yhdistyksen taustavoimana saattaa olla valtakunnallinen järjestö, kuten esimerkiksi Kangasalan Äijälää hoitavalla Kangasalan Karjalaseuralla on kiinteä yhteys Karjalan Liittoon. Selvityksen piiriin kuuluvista museoista peräti kahdessa ylläpitäjänä on kirjailijaseura: Sekä F. E. Sillanpään Seura (Töllinmäki) että Lauri Viita -seura järjestävät museotoiminnan lisäksi aktiivisesti myös muuta kulttuuriohjelmaa paikkakunnillaan. Säätiöiden tai kuntayhtymien omistamissa erikoismuseoissa (Varalan liikuntamuseo ja Pitkäniemen sairaalamuseo) museotoiminta taas on osa suurta koulutus- tai hoitolaitosta.

Kokoelman ja ylläpidon eroavaisuuksista huolimatta museoilla on paljon yhteistä. Kokoelmat koostuvat pääosin paikallisesta tai paikallisen linkin omaavasta materiaalista ja museon synty liittyy usein paikalliseen kulttuuri- ja yhdistystoimintaan. Yhteistä on myös kokoelmien ajallinen ikkuna: aineisto ulottuu harvoin 1950-lukua uudempaan aikaan, toisaalta 1800-lukua vanhemmat objektit ovat myös harvinaisia. Museoiden tarjoamat palvelut ovat keskenään samantyyppisiä: avoinnapitoa, näyttelyitä, kokoelmatyötä, tunnettuja kesätapahtumia ja teemapäiviä, koululaistoimintaa. Yhteistä on myös pääsymaksuttomuus tai hyvin alhaiset pääsymaksut museokohteisiin.

Ainoastaan Nokialla ja Pirkkalassa on yhtenäinen ja nimetty, kunnan omistuksessa oleva taidekokoelma.

Nokian kaupungilla on ollut vuodesta 1999 lähtien omistuksessaan Martti ja Sirkka Helinin taidekokoelma, johon kuuluu noin 1700 esinettä (taideteoksia, taideteollisuusesineitä ja kirjoja). Lisäksi kaupungilla on erillinen noin 700 teoksen taidekokoelma. Pirkkalan kunta hallinnoi vuodesta 2009 lähtien Allan Salon taidekokoelmaa, jossa on n. 400 teosta. Taidekokoelmat kuuluvat kummassakin kunnassa kulttuuripalvelujen tehtäväkenttään. Testamentti- ja lahjoitusmääräykset vaikuttavat omalta osaltaan taidekokoelmien käyttöön. Kokoelmista järjestetään satunnaisesti näyttelyitä. Pirkkalassa osa teoksista on pysyvästi esillä kunnan kiinteistöissä, mutta Nokialla kokoelma on tällä hetkellä varastoituna. Voidaan todeta, että taidekokoelmin näkyvyys kuntien kulttuurituotannossa ei ole kovin suuri. Nokialla näyttelytilat Helinin kokoelmalle kuuluvat uuden pääkirjastohankkeen tilaohjelmaan, mutta suunnitteluehtojen muuttuessa tilanne on tällä hetkellä avoin. Pirkkalan keskustassa on kunnan ylläpitämä Galleria2, joka järjestää vuosittain 15 näyttelyä ammattitaiteilijoille ja paikallisille ryhmille hakemusten perusteella. Muissa selvitysalueen kunnissa on myös omia taidekokoelmia, jotka on sijoitettu esille julkisiin tiloihin, kuten kouluihin ja virastoihin. Yhteensä teoksia on arviolta yli 1000, ja aluetaidemuseon arvion mukaan kuntien taidekokoelmat on pääsääntöisesti luetteloitu.

Osa teoksista löytyy myös Pirkanmaan maakuntamuseon Siiri-tietokannasta.

Taiteella on lisäksi monissa museoissa vakiintunut paikkansa kesän sesongissa. Esimerkiksi Paltanmäen museossa Orivedellä paikallinen taideyhdistys toteuttaa vuosittaisen kesänäyttelyn Helanderin tuvassa, ja Nokian Hinttalan piha-aitassa on tiuhaan vaihtuvat näyttelyvuorot.

Jarno Vesalan teos Taivaskävelijä Nokian Harjuniityn koulun aulassa.

KUVA Jarno Vesala/Nokian kaupunki.

Kuntien omistamat julkiset taideteokset kohentavat osaltaan elinympäristön laatua. Tampereen veistotaidetta vuoden 1958 postikortissa. KUVA Vapriikin kuva-arkisto

Paikallismuseotyön olosuhteita vuosien varrelta. Inventointia Hämeenkyrön kotiseutumuseossa 1969. (KUVA E. Sarasmo/Vapriikin kuva-arkisto) ja museonhoitaja Irja Lehtonen Kangasalan kotiseutumuseossa 2016. (KUVA Anna Lyyra-Seppänen/Pirkanmaan maakuntamuseo)

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

16

17

Nykykävijä löytää museoon usein työpajan tai tapahtuman yhteydessä. Ylöjärven museossa toimii Eemelin käsityöverstas koko kesän. KUVA Anna Lyyra-Seppänen/ Pirkanmaan maakuntamuseo

Erikoismuseoista kaksi on erikoistunut geologiaan. Eräjärven kivimuseo Orivedellä on Eräjärvi-Seuran ylläpitämä. KUVA Miinu Mäkelä/Vapriikin kuva-arkisto

Kuokkalan museoraitilla järjestettiin kekritapahtuma yhteistyössä matkailualan opiskelijoiden kanssa. KUVA Talvikki Torppa/Lempäälän kunta 2015

3 Museotoimijoiden nykytila ja odotukset seutukuntamuseolle 3.1. Paikallismuseoiden vahvuudet ja kehityskohteet

Rautapäivä Haverissa 2015. Haverin kultakaivosmuseon hoidosta vastaavat yhteistyössä Haveri ry ja Ylöjärven kaupunki. KUVA Anu Salmela/Pirkanmaan maakuntamuseo

Kerätyn aineiston perusteella voidaan todeta, että museoilla on paljon paikallismuseon luonteesta ja roolista johtuvia vahvuuksia. Museokohde sijaitsee usein arvokkaassa kulttuuriympäristössä, mikä antaa ainutlaatuiset mahdollisuudet luoda museokäynnistä myös retki kulttuuriympäristön ja maiseman historiaan. Museokokoelman ja miljöön vuoropuhelu on selkeä lisäarvo, jota tulee jatkossakin vaalia. Museotilojen hoito ja siitä koituvat kustannukset nousevat merkittäväksi huolenaiheeksi ja resursseja kuormittavaksi tekijäksi kyselyssä.

Pitkäjänteisesti rakennettu paikallisten kumppanien verkosto antaa museotoiminnalle omaleimaista luonnetta ja sitoo museota osaksi paikallista yhteisöä. Monipuoliseen kumppaniverkostoon kuuluu paikallisia yhdistyksiä ja seuroja, harrastuspiirejä, käsityöläisiä, taiteilijoita jne. Kunnan järjestämät muut palvelut ovat luonnollisesti tärkeä yhteistyökumppani. Sen sijaan suoria yritysyhteyksiä museoilla on vähän, kontaktit yritysmaailmaan hoituvat nekin usein yhdistysten kautta.

Paikallismuseoiden käytettävissä oleva työvoima – niin museonhoitajat kuin avoinnapidon työntekijät – on useimmiten varsin sitoutunutta museotyöhön. Joillakin museoilla on käytettävissään kokoelmanhoitoon ja luettelointiin erikoistuneita työntekijöitä useampana kautena peräkkäin. Resurssien vähäisyydestä ja museosesongin lyhyydestä johtuen työpanos on kuitenkin usein katkonaista. Jos työntekijät ovat opiskelijoita

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

18

19

tai työllistämistuen piirissä, vaihtuvuutta on aina odotettavissa eikä museon pitkäjänteiselle kehittämiselle jää mahdollisuuksia. Toisaalta paikallismuseot ovat tarjonneet hyviä kausityömahdollisuuksia museoalalle suuntautuville opiskelijoille ja antaneet sitoutuneille työntekijöille myös suunnitteluvastuuta. Erityisesti yhdistysvetoisissa museoissa riskinä on tiedon kertyminen harvojen käsiin ja koko yhdistyskenttää koskeva jäsenten ikääntyminen.

Vain osan vuodesta avoinna olevissa kohteissa työtehtäviin perehdyttäminen suunnitelmallisesti ja tehokkaasti on merkittävä osa onnistunutta sesonkia. Lempäälässä on hyviä kokemuksia museon kesäoppaiden Lempäälä-Seuralta saamasta koulutuksesta. Perehdyttämisessä voidaan kokeilla myös naapurikuntien yhteistyötä, kuten Nokialla, Ylöjärvellä ja Hämeenkyrössä: museoiden kesätyöntekijät on yhdessä kierrätetty kaikissa kuntien museo- ja kulttuurikohteissa, mikä varmasti edistää myös matkailun tavoitteita.

Koko museoalaa koskeva suuntaus teemojen ja ilmiöiden korostamiseksi pelkän läpileikkausnäyttelyn sijaan tekee tuloaan myös paikallismuseoissa. Esimerkiksi Hämeenkyrön kotiseutumuseossa, Kangasalan kotiseutumuseossa ja Luopioisten museossa on tästä mielenkiintoisia toteutuksia. Paikallisten ja erikoisteemojen nosto museon näyttelyssä tekee museokäynnistä mieleenpainuvan. Mahdollisuudet temaattiseen ja käsikirjoitettuun näyttelyyn ovat kuitenkin riippuvaisia paitsi tutkivan työvoiman riittävyydestä ja luetteloinnin kattavuudesta, myös museotilojen olosuhteista, kuten lämmityksestä, valaistuksesta ja talvivarastointimahdollisuuksista.

Paikallismuseoiden merkittävä etu on toiminnan kokonaisvaltaisuus ja vaikutus sitä kautta koko kunnan kulttuuritarjontaan. Museon miljöötä ja sen kokoelmien antia on mahdollista hyödyntää monipuolisesti mitä erilaisimpien tapahtumien pohjana: liikunnasta taiteisiin, kädentaidoista kansalaisvaikuttamiseen, yhteisöllisyydestä elinikäiseen oppimiseen. Esimerkiksi Nokialla kotiseututalo Hinttalan pihapiiristä on kehittynyt tunnettu tapahtuma- ja kohtauspaikka, jolla on vakiintunut osansa kunnan kulttuuripalveluiden toimintasuunnitelmassa. Luovasti ideoiden paikallismuseoiden koko potentiaali ja lisäarvo kulttuuripalveluille ovat saatavissa käyttöön vielä nykyistäkin vaikuttavammin.

Selvitykseen kuuluvien paikallismuseoiden kehityskohteet ja seutukuntamuseoon kohdistetut odotukset limittyvät vahvasti toisiinsa. Kulttuuriperinnön saavutettavuus on tärkeä näkökulma monessa suhteessa: toisaalta museon fyysinen saavutettavuus aukioloaikojen, esteettömyyden ja tiedotuksen muodossa ja toisaalta sisältöjen saavutettavuus kattavan digitaalisen luetteloinnin ja informatiivisen näyttelyesittelyn avulla. Nykyaikaisen paikallismuseon tulisi olla läsnä myös verkossa sosiaalisen median, verkkonäyttelyiden ja muun jaettavan materiaalin kautta.

Yksi paikallismuseoiden yhteinen haaste on toiminnan saaminen ympärivuotiseksi. Monet museot toimivat vain kesäsesonkina, ja silloinkin aukioloajoissa on paljon vaihtelua sekä kesän mittaan että kaudesta toiseen muuttuen. Myönteistä on, että monessa museossa erilaisia aukioloaikoja on testattu ja yritetty suunnata resursseja asiakkaiden mukaan. Esimerkiksi Pirkkalassa Reipin museon asiakaskyselyssä on tiedusteltu toiveita aukioloajoista. Kesäsesongin ulkopuolella paikallismuseoihin pääsee lähinnä tapahtumien muodossa. Esimerkiksi Lempäälässä Kuokkalan museoraitilla ja Paltanmäen museossa Orivedellä perheille suunnattu joulutapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa kunnan kulttuuritarjonnassa. Nokialla Hinttalan kotiseututalolla on jonkin verran joulun ja talviajan tapahtumia. Hämeenkyrössä talvilämpimän museon tiloja on voitu käyttää kokouksiin tai työpajoihin. Säännöllinen talvikäyttö toisi paikallismuseon mahdollisuuksia tunnetuksi eri käyttäjäryhmille ja uusille ideoille. Ympärivuotinen aukiolo tai ainakin kauden pidentäminen keväästä ja erityisesti syksystä avaisi mahdollisuuksia myös syvempään koululaisyhteistyöhön ja vaikkapa museon hyödyntämiseen vapaan sivistystyön kurssisisällöissä. Ylipäätään museon palveluiden linkittämiselle kunnan muuhun kulttuuritarjontaan ja erilaisten monitapahtumien luomiselle on museoissa halukkuutta.

Vaihtuvien tai kiertonäyttelyiden tarjoamiseen selvityksen paikallismuseoilla on hyvin vähän resursseja.

Vaihtuvat näyttelyt ovat useimmiten pienimuotoisia eikä esinelainausta juuri tapahdu. Omiin kokoelmiin

Oriveden kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Estola esittelee satavuotiasta urkuharmonia Paltanmäen museossa. Museo-opas Anna Rauhala kertoo Kuokkalan museoraitin parturiesineistä. Ylöjärven museon opas Sanna Ollila museon riihellä, jonka erikoisuutena hevoskiertopuimuri. KUVAT: Lempäälän kunta ja Anna Lyyra-Seppänen/Pirkanmaan maakuntamuseo

pohjautuva näyttely saa kuitenkin erilaista nostetta, kun näyttely paketoidaan teemaksi. Esimerkiksi Teiskon museossa on useana kesänä toteutettu yhteen saliin keskittyvä teemanäyttely mieleenpainuvalla nimellä.

Erikoisnäyttelyitä on toteutettu ajankohtaisista aiheista, esimerkiksi historiallinen pukunäyttely Pälkäneellä Kostianvirran taistelun 300-vuotisjuhlavuoden yhteydessä vuonna 2013 ja Tursiannotkon kaivauslöytöjä esitellyt kiertonäyttely Pirkkalassa kesällä 2014 yhteistyössä Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa. Vaihtuvat ja ajankohtaiset teemanäyttelyt koetaan keinoksi jolla helpottaa museon markkinointia ja saada museoon säännöllisiä kävijöitä ja esimerkiksi matkailijaryhmiä.

3.2. Museotoimijoiden odotukset seutumuseolle Odotukset seudulliselle museotyölle ovat moninaiset, mutta realistiset, pohjautuen museoiden olemassa oleviin vahvuuksiin ja havaittuihin kehityskohteisiin. Mahdolliselta uudelta työmuodolta odotetaan lisäpanostusta niin peruskokoelmatyöhön kuin museotoiminnan uusiin muotoihin ja yhteistoimintaideoihin.

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

20

21

Lauri Viita -museo järjestää vuosittaisen teemaviikon koululaisille. 5.-6.-luokkalaisille suunnatut kierrokset tutustuttavat kirjailijan lisäksi pispalalaiseen elämänmenoon. Vuonna 2016 Viita-viikolla vieraili 250 koululaista. KUVA Lauri Viita-seura

Kangasalan Karjala-Seuran leipurit urakoivat karjalanpiirakoita myytäväksi Kulttuurikeskus Äijälässä Kangasalan museoiden yössä Kangasalan museoiden yössä 18.8.2016. KUVA Anna Lyyra-Seppänen/Pirkanmaan maakuntamuseo

Kokoelmanhoidossa keskeisimmät tarpeet liittyvät luetteloinnin digitoimiseen yhteiseen Siiri-tietojärjestelmään. Tämä parantaisi kokoelman käytettävyyttä niin, että museon seiniensä sisään kätkemä materiaali olisi näyttelysuunnittelijan, kunnan kulttuurihenkilöstön ja paikallisten tutkijoiden käytössä.

Kattava sähköinen luettelointi edistäisi myös hiljaisen tiedon siirtymistä toimijalta toiselle. Seutukuntamuseon odotetaan mahdollistavan myös pienimuotoisia resursseja esineistön konservointiin. Modernit keruusuunnitelmat ja kokoelmapolitiikan luonti ovat tyypillisesti työkokonaisuuksia, joissa voidaan hyötyä seutukuntamuseon synergiasta: samalla mallilla voidaan saattaa kuntoon usean museon kokoelmatilanne.

Seudullisen yhteistyön puitteissa on mahdollista jopa kehittää tallennettavan materiaalin alueellista työnjakoa eli museoiden erikoistumista tiettyihin aihepiireihin, mikä on laajalti otettu käyttöön ammatillisten museoiden piirissä.10 Näyttelyin ja ylipäätään yleisön kohtaamiseen halutaan panostaa yhteistyön voimalla nykyistä enemmän.

Seutumuseo voi mahdollistaa yhteisten teemahankkeiden ja kiertonäyttelyiden toteutuksen kustannustehokkaasti. Teemoihin nivottu tapahtumatuotanto voi samoin antaa eväitä matkailuun ja markkinointiin.

Tapahtumien tuotannossa on jo tehtykin jonkin verran yhteistyötä. Esimerkiksi Nokia, Hämeenkyrö ja Ylöjärvi ovat yhteishankintana rekrytoineet taiteilijoita ja tekijöitä museoiden työpajoihin, mistä on saatu hyviä kokemuksia. Yhteismarkkinoinnilta odotetaan paitsi oman kunnan museoiden näkyvyyttä, myös museopalveluiden profiilinnostoa yleisesti.

Ehkä tärkeimmäksi seutumuseotyön painopisteeksi selvityksessä nousi museopalveluiden koululaisyhteistyö ja yhteys perusopetukseen uuteen opetussuunnitelmaan, joka otetaan valtakunnallisesti käyttöön vuodesta 2016 alkaen. Pedagogiseen osaamiseen ja uusiin keinoihin panostamalla museot voisivat olla aktiivisena toimijana ja vastata siten uuden opetussuunnitelman haasteeseen kulttuuriperinnön opetuksen paikallislähtöisyydestä. Tämä voi toteutua koululaisille ja opettajille suunnatun oppimateriaalin ja verkkoaineistojen tuottamisena ja museokäyntien tuotteistamisena. Koululaisten museopäivät ovat monessa kunnassa vakiintuneet osaksi museon toimintaa, mutta suppea aukioloaika ja valmiiden materiaalien puute rajoittavat käyntejä tai niiden vaikutuksen ulottamista kouluun asti. Toisaalta on huomattu, että käsikirjoitetut lasten ja koululaisten kierrokset (esimerkiksi Lempäälässä, Ylöjärvellä, Nokialla, Teiskossa) ovat helppoja markkinoida ja tarjota erilaisille ryhmille. Seutumuseon luomasta synergiasta saataisiin merkittävää vetoapua museopedagogiikan toteutuksiin.

Selvityksen piirissä olevista kunnista neljällä on voimassa oleva kulttuurikasvatusohjelma peruskoululaisille: Lempäälässä, Orivedellä, Nokialla ja Tampereella.11 Myös Pälkäneellä on laadittu kulttuurikasvatussuunnitelma. Uusi kulttuurikasvatussuunnitelma on juuri otettu käyttöön Pirkkalassa ja Kangasalla, Hämeenkyrössä testataan parhaillaan kulttuurikasvatussuunnitelman runkoa ja Vesilahdessakin ohjelman suunnittelu on alkamassa. Ylöjärven kulttuurikasvatusohjelma koskee toistaiseksi varhaiskasvatusta, mutta se tulee laajenemaan perusopetukseen.

10 Museoviraston hallinnoimasta valtakunnallisesta TAKO-yhteistyöstä, ks. esim. http://tako.nba.fi/index ja Ahola, Teemu: Valtakunnallinen tallennus-

11 Lastenkulttuuri.fi/Kulttuurikasvatusohjelmat Suomessa. Kulttuurikasvatusohjelmia Pirkanmaan kunnissa, luento Marianna Lehtinen Kangasala-talo

työnjakomalli.

9.3.2016.

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

22

23

Hämeenkyrö

kulttuurikasvatussuunnitelma

luonnos käytössä

Kangasala

Kulttuuripyräys

pysyvä, otettu käyttöön 2016

Lempäälä

Kulttuurirappuset

pysyvä

Nokia

Nokian kulttuuripolku

pysyvä

Orivesi

Taideratas

pysyvä, uudistuu lähivuosina

Pirkkala

Pirkkalan kulttuurikasvatussuunnitelma

pysyvä, otettu käyttöön 2016

Pälkäne

Kulttuuripolku Pälkäneelle

pysyvä

Tampere

Taidekaari

pysyvä

Vesilahti

Kulttuuriportaat (työnimi)

suunnittelu käynnistyy 2017

Ylöjärvi

Kulttuurikude

vain varhaiskasvatus

Selvityksessä mukana olleiden yhdistysvetoisten museoiden osalta johtopäätös on, että varsinaisena maksavana osallistujana yhdistyksillä ei ole resursseja lähteä mukaan seutukuntamuseohankkeeseen. Sen sijaan yhdistysten paikallista asiantuntemusta ja talkooapua on mahdollista hyödyntää entiseen tapaan, ehkä jopa tehokkaammin ympärivuotisen seutukuntamuseon myötä. Kunnan panostus seutukuntamuseotoimintaan ei ole pois yksityisten yhdistysten toiminnasta, vaan seudullinen yhteistyö voi palvella myös yhdistyspohjaisia museoita, jos asianomainen kunta näin toivoo. Seutumuseolta odotetaan myös vapaaehtoistoiminnan aktivointia museoiden toimintaympäristössä.

4 Seudullisen museoyhteistyön idea ja toteutuksen vaihtoehdot

3.3. Kulttuuripalveluiden tuottajien tarpeet ja odotukset

4.2. Malleja muualta

Kuntien kulttuuripalveluiden näkökulmasta seutukuntamuseotoiminnassa nähdään monia etuja. Museotoimintaan tehtävä panostus nähdään pr-työkaluna ja mahdollisuutena nostaa kunnan profiilia kulttuurikuntana ja matkailukohteena. Seutumuseotyö kohentaa myös taidekokoelmien näkyvyyttä kunnan kulttuuritarjonnassa. Myös seudullisen sivistystoimialan näkökulmasta nähdään tärkeäksi kehittää museotoimintaan seudullisia ja synergiaan perustuvia malleja.12 Kuntien strategiat edellyttävät, että kulttuuri- ja hyvinvointipalveluihin panostetaan. Elinvoimatavoitteissa halutaan löytää uusia innovatiivisia toimintatapoja ja ennen kaikkea tapoja toimia yhdessä sekä kuntarajoja ylittäen että joustavasti eri sektorien välillä.

Seutukuntamuseon toiminta tulisi perustumaan vahvasti rekrytoitavan museoammatillisen asiantuntijan työpanokseen, joten selvityksessä kysyttiin suuntaviivoja tarvittavalle osaamiselle. Lähtökohtana kuntien näkemyksen mukaan tulisi olla museoaineista suoritettu korkeakoulututkinto, jossa painottuvat kokoelmanhallinta ja museologiset valmiudet myös taiteen ja taidehistorian osalta. Lisäksi työntekijältä odotetaan monia taitoja ja vahvuuksia sekä museokentän tuntemusta. Selvityksessä esiin nousseiden tarpeiden perusteella työntekijällä tulisi olla myös museopedagogista osaamista. Ylipäätään kaivataan hyviä vuorovaikutuksen ja verkostoitumisen taitoja sekä itsenäistä ja näkemyksellistä työotetta.

Nyt kehitteillä olevan hankkeen kaltaista museoyhteistyötä ei ole aiemmin Suomessa toteutettu. Joitakin esikuvia toiminnalle kuitenkin on olemassa. Mielenkiintoisimmat yhteistyöhankkeet löytyvät Keski-Suomesta, Ylä-Savosta ja Keski-Pohjanmaalta.

Keski-Suomen museon luotsaama yritys- ja laitosmuseoyhteistyön juuret juontuvat 1970- ja 1980- luvulta, jolloin maakuntaan perustettiin useita pieniä yritys- ja laitosmuseoita: Jyväskylän lyseon museo, Sanomalehti Keskisuomalaisen museo ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin sairaalamuseo, myöhemmin vielä Suomen tietojoenkäsittelymuseo ja Jyväskylän normaalikoulun museo. Museoiden hoitaminen yhteisvoimin oli pitkään esillä, ja 2000-luvun alussa perustettiin nk. kiertävän amanuenssin järjestelmä kolmen museon kesken.

Toiminta alkoi kokeiluluonteisena, ja vuonna 2004 amanuenssin toimi vakinaistettiin. Vuodesta 2014 yritysja laitosmuseosta on vastannut kahden amanuenssin työpari. Yritys- ja laitosmuseossa on nykyisin kolme osakasta, Keskisuomalaisen museo, sairaalamuseo ja uutena Valmetin Rautpohjan tehdasmuseo. Osakkaat sitoutuvat ostamaan tietyn vuosittaisen työjakson ja tarjoamaan tilat kokoelmille sekä työskentelytilat ja välineet tutkijalle. Amanuenssit tekevät perusmuseotyön lisäksi ohjaavassa museotoimikunnassa sovittuja erikoisprojekteja, kuten näyttelyitä, haastattelututkimusta tai muistitiedon keruuta. Osakasmuseot ovat olleet hyvin tyytyväisiä toimintaan. Toiminnan jatkuvuus tuo varmuutta ja tehokkuutta työhön, ja ammatillisuus lisää koko museon ylläpidon mielekkyyttä. Yritykset kokevat museotoiminnan voimavaraksi yrityksensä hengen

12

Seutujohtaja Päivi Nurminen seutuvapaa-aikaryhmän kokouksessa 24.10.2016

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

24

25

Työskentelyä osakasmuseossa. Amanuenssi Susanna Terho kokoaa Keski-Suomen keskussairaalan teho-osaston 40-vuotisnäyttelyä. KUVA Esfir Linna/sairaalamuseo

ja brändin luomisessa. Toimintaa organisoivan Keski-Suomen näkökulmasta kannalta yritys- ja laitosmuseo turvaa kulttuuriperinnön säilymistä, edistää kokoelmien moninaisuutta ja luo merkittäviä verkostoja.13 Keski-Suomen mallista voi ottaa oppia ainakin työn sisällöstä, joustavasta järjestelystä ja museotoimikunnan ohjaavasta roolista. Yritystoimijoiden mukanaolo laajentaa museoiden kirjoa, ja on harkinnan arvoinen vaihtoehto myös Tampereen seudun museoyhteistyön tulevaisuudessa. Yritysten ja julkisten laitosten intressejä yhdistävät public‒privat -yhteydet tekevät tuloaan myös kulttuuripalveluissa.

Ylä-Savon paikallismuseoiden kehittämishanke toimi vuosina 2014-2015 kooten yhteen Lapinlahden, Iisalmen, Keiteleen, Kiuruveden, Pielaveden, Sonkajärven ja Vieremän paikallismuseotoimijat. Hankkeen rahoittajina toimivat Museovirasto, Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Savon osasto ja Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Hankkeen työmallina oli pilotoida valittuja teemoja käytännön kehityshankkeiden kautta siten, että yhdessä museossa kokeiltu toiminta tai ratkaisu saadaan mallinnettua kaikkien käyttöön. Teemoina olivat mm. osallistuminen valtakunnallisiin tapahtumiin, työpajahankinta tarjousmenettelyllä, talvikauden avoinnaolo verkossa, oppilaitosyhteistyö ja museokauppojen kehittäminen. Pilottien lisäksi hankkeen tuloksena syntyi joukko oppaita ja julkaisuja, mm. Ylä-Savon kokoelmapoliittinen suunnitelma, Museopedagoginen toimintasuunnitelma 2016-2020, Museonhoitajan opas ja raportti Ylä-Savon paikallismuseoiden rakennuksista.14 Ylä-Savon kehityshankkeen antia Tampereen seudulle voisi olla rohkea kokeileminen ja tehtyjen uudistusten mallintaminen kaikkien käyttöön. Monipuoliset teemat antavat eväitä seutumuseotyön sisältöön ja hyvän kuvan siitä, mistä kaikesta paikallismuseoiden elinvoimaisuus syntyy.

Keski-Pohjanmaalla käynnistyi kesällä 2016 K. H. Renlundin museon koordinoima Meidän museo -hanke, jonka tavoitteena on kehittää alueen paikallismuseotoimintaa ja samalla lisätä kuntalaisten osallisuutta kulttuuriperinnön vaalimiseen ja nostaa paikallismuseoiden profiilia kuntalaisten arjessa. Tärkeänä teemana on aktivoida paikallismuseotoimijoita toteuttamaan kulttuuriperintökasvatusta uuden perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisesti. Suunnitteilla on mm. vahvistaa tutkivaa ja ilmiöpohjaista oppimista Nuoret kuraattorit -mallilla, jossa koululaiset tuottavat omia näyttelyitä museoon.15 Meidän museon tavoitteet ovat samankaltaisia kuin Tampereen seudulla. Hanke rohkaisee suunnittelemaan museotoiminnan sisältöä nimenomaan kuntalaisten saamasta hyödystä käsin.

Varpuvispilän tekoa Kiuruveden museossa ja Kotiseutuliiton valtakunnallisen Paikallismuseoiden helmet -hankkeen tutustumiskäynti Suomen Asutusmuseossa Lapinlahdella. KUVA Heidi Huhtilainen/Kiuruveden museo.

13 Amanuenssi Susanna Terho, Keski-Suomen museo. Sähköpostihaastattelu 2.6.2016 14 Karvinen, Ann-Mari, Hankeraportti 22.12.2015.

15 Projektikoordinaattori Anna Kouhia, Meidän museo -hanke. Sähköpostihaastattelu 27.10.2016

Jyväskylästä 2000-luvun alussa käynnistynyt kulttuuri- ja liikuntaluotsitoiminta on suunnattu vastikään eläkkeelle jääneille.

Vapaaehtoiset lähtevät kaveriksi kulttuurikohteisiin sekä tekevät näyttelyitä ja perinteenkeruuta yhteistyössä museopalveluiden kanssa. Keväällä 2016 Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriluotsit keräsivät suullista muistitietoa Härmälän kaupunginosasta ja tuottivat sen pohjalta Elämänmenoa Härmälässä -näyttelyn Kuusela-keskukseen. KUVA Pilvi Tuomainen/TAITE

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

26

27

Vapaaehtoisten aktivointi paikallismuseoiden kumppaneina on yksi seutukuntamuseon odotettu työsarka. Vuonna 2012 alkanut Pirkanmaan maakuntamuseon luotsaama Adoptoi monumentti -toiminta on ajassa kiinni oleva esimerkki tavoitteellisesta kulttuuriperintötoiminnasta, jossa mukana on yhteisöjä, aktiivisia kuntalaisia ja julkisia palveluntuottajia (maakuntamuseo, kuntien viranomaiset, koulut). Hankkeesta saatujen kokemusten perusteella voidaan todeta, että kolmannen ja neljännen sektorin ja kunnallisten toimijoiden yhteistyö on tuottoisaa kaikille osapuolille, mutta vaatii onnistuakseen resursseja ja suunnittelua.

4.3 Seudullisen museotyön vaihtoehdot Selvityssuunnitelmassa verrattiin hypoteeseina kolmea mallia seutukuntamuseon järjestämiseksi. Seuraavassa punnitaan kunkin mallin menestymisen mahdollisuuksia.

1 Kuntayhtymä Malli, jossa kunnat perustaisivat yhteisen museo-organisaation, johon palkataan 1-2 työntekijää. Näistä toinen olisi mahdollisesti taidemuseoammattilainen. Asiantuntija/t työskentelisi kussakin kunnassa muutaman kuukauden ja työpiste vaihtuisi jakson mukana. Työntekijän työpanos kuntaa kohti olisi suhteessa kunnan maksamaan rahoitukseen.

Uuden kuntayhtymä-tyyppisen organisaation perustamista museotyön järjestämiseksi ei selvityksen perusteella koeta tarkoituksenmukaiseksi. Hallinnollisten kulujen jakaminen edellyttäisi runsaasti ylimääräistä työtä ja työntekijän hallinnollinen ohjaus jäisi epäselväksi. Ylipäätään henkilöstöresurssien pysyvyys ja jatkuvuus nähdään etuna, mikä helpottaa suunnittelua ja yhteistyötä. Kuntayhtymä-malli voisi olla käyttökelpoinen, mikäli se tuottaisi myös muita seudullisia kulttuuripalveluita, ja palkattavaa henkilöstöä olisi enemmän. Yhden henkilötyövuoden hallintaan uuden organisaation perustamista pidettiin turhan raskaana hallinnollisesti.

2 Ostopalvelu Malli, jossa maakuntamuseoon tai muuhun olemassa olevaan organisaatioon palkataan 1-2 museoammattilaista seutukuntamuseotyön tekijäksi, näistä toinen mahdollisesti taidemuseoammattilainen. Työpanos jaettaisiin kunnille joko rahoituksen suhteessa tai vaihtoehtoisesti tasajaolla, jolloin rahoitusosuuskin olisi saman suuruinen.

Seutukuntamuseon toiminnan sisältöjä ohjaisi kuntien edustajista koostuva ohjausryhmä tai toimikunta. Työntekijän työpiste olisi maakuntamuseossa, mutta hän työskentelisi tarpeen mukaan kohdemuseoissa.

Tämä on selvityksessä eniten tukea saanut malli, jonka eduiksi luetaan hallinnollinen selkeys, ennakoitavuus ja valmiit verkostot. Kyselyn, museotapaamisten ja työryhmän asiantuntijanäkemyksen mukaan selkeintä olisi käyttää seutukuntamuseon työn järjestäjänä ammattiorganisaatiota, Pirkanmaan maakuntamuseota. Maakuntamuseolla on valmiiksi perustietämys paikallismuseoiden olosuhteista ja tarpeista sekä verkostot valtakunnalliseen museomaailmaan. Vakiintuneen ja seutukuntaa tuntevan toimijan kanssa kunnat kokevat turvalliseksi suunnitella yhteistyötä. Myös Museokeskus Vapriikin ja Pirkanmaan aluetaidemuseon osaaminen ovat maakuntamuseon kautta luontevasti saavutettavissa. Kuntien näkökulmasta etuna on, että hankittavan museotoiminnan budjettivaikutukset ja sisältö ovat ennakoitavissa.

Kulttuuriympäristön hoito yhdessä ja talkoovoimin on tärkeä osa Adoptoi monumentti -toimintaa. Hankkeena alkanut toiminta on vakiintunut osaksi pirkanmaalaista kulttuuriperintötyötä. Parhaita käytäntöjä -opas ilmestyi vuonna 2016. KUVA Miia Hinnerichsen/ Pirkanmaan maakuntamuseo.

3 Tehostetun yhteistyön malli Malli, jossa kunnat ostavat yhteishankintoina tarvitsemiaan palveluita Tampereen museopalveluilta tai joltakin muulta palveluntarjoajilta ja tekevät keskenään yhteistyötä esimerkiksi markkinoinnissa ja kokoelmapolitiikassa.

Malli muistuttaa jossain määrin nykyistä käytäntöä, jossa paikallismuseot ostavat esimerkiksi maakuntamuseolta yksittäisiä palveluja, kuten aineiston digitointia, museosuunnitelmia tai näyttelytuotantoja. Hallinnoltaan kevyen ja kunnille vaivattoman mallin ongelmaksi katsotaan epäjatkuvuus ja resurssien jakautuminen epätasaisesti eri kuntiin.

Toteutuksen ehtona on usein avustus tai muu yksittäinen määräraha, jolloin toiminnan ennakoitavuus ei toteutuisi. Samasta syystä käytännön yhteistyötä esim. kokoelmapolitiikan tai markkinoinnin hankkeissa ei uskota päästävän toteuttamaan tehokkaasti. Yhteishankintamallia ei pidetty riittävän monipuolisena, jotta

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

28

29

paikallismuseon laaja tehtäväkenttä, erityisesti pedagoginen sektori, tulisi täytetyksi. Myöskään pitkäjänteisyyden ja suunnitelmallisuuden näkökulmat eivät toteudu tässä mallissa riittävästi.

5 Johtopäätökset ja suositukset Selvityksen perusteella tärkeimmät tarpeet seudulliselle museotoiminnalle ovat: • kuntalaisten identiteetin vahvistaminen kulttuuriperinnön saavutettavuuden kautta • paikallismuseoiden aktiivinen rooli uuden opetussuunnitelman toteuttajana • kunta- ja toimialarajoja ylittävästä yhteistuotannosta saatava synergiahyöty • yhteistyö ja uudet innovaatiot paikallisyhteisöjen ja vapaaehtoisten kanssa • museotoiminnan jatkuvuuden ja laadun turvaaminen • paikallismuseoiden profiilin ja näkyvyyden nosto ja hyödyntäminen matkailun näkökulmasta Seudullisessa museotoiminnassa tulee painottaa: • museoiden ajankohtaisia, toiminnan laatua kehittäviä työkokonaisuuksia • yhteisiä teemoja ja hankkeita • laaja-alaista museoammatillista osaamista, joka edistää museoiden uusiutumista • hyvien toimintatapojen monistamista museoiden kesken • kuntien ja kuntalaisten tarpeista lähtevää alhaalta ylös -näkökulmaa • joustavaa yhteistyötä ohjausryhmän puitteissa ja eri palveluntuottajien kanssa • museoiden roolin vahvistamista osana kuntien kulttuuritarjontaa

Seutukuntamuseon toteutukseen suositellaan selvityksen perusteella mallia, jossa kunnat hankkivat yhteisellä rahoituksella kokoaikaisen museoammatillisen työpanoksen, jonka maakuntamuseo tuottaa. Maakuntamuseon tulee vastata työsuhteiden hallinnoinnista ja työvälineistä. Kuntien rahoitusosuudet kattavat vuotuiset palkka-, hallinto- ja matkakulut. Selvityksessä mukana olleiden kuntien näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaisinta on jakaa kulut tasan kuntien kesken, jolloin kunkin kunnan osakseen saama työjaksokin on samanmittainen. Tämä mahdollistaa yhteishankkeiden toteutuksen tasapuolisesti kaikkia hyödyttäen. Kunnan sisällä työpanos voidaan jakaa eri museoille kunnan harkinnan ja ohjausryhmän näkemyksen perusteella.

Maakuntamuseon tulee rekrytoida kuntien kanssa yhteisesti sovittujen pätevyysvaatimusten mukaisesti asiantuntijatyövoimaa, joka jaetaan museoiden kesken aikaperusteisesti. Seutukuntamuseon sisällöllisestä ohjauksesta ja yhteistyöstä vastaa toiminnassa mukana olevien kuntien ja yhdistysten sekä maakuntamuseon edustajista koostuva ohjausryhmä. Ohjausryhmässä määritellään kulloinkin museoissa toteutettavat pääsisällöt ja sovitaan yhteishankkeista. Toiminnassa pyritään ylivuotiseen suunnitteluun siten, että voidaan ennakoida kuntien ajankohtaiset hankkeet, kuten merkkivuodet ja tapahtumat. Seutukuntamuseon asiantuntija työskentelee maakuntamuseossa sekä tarvittaessa kuntien tiloissa.

Seutukuntamuseomallin testaamiseksi esitetään kaksivuotista kokeiluperiodia, jonka aikana saadaan kokemuksia sisällön painopisteistä ja hallintomallin toimivuudesta. Kokeiluperiodin rahoitukseksi tulee hakea valtakunnallisia ja maakunnallisia rahoitus lähteitä. Näistä erityisen sopivaksi on selvityksessä osoittautunut opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä harkinnanvarainen valtionavustus kategoriassa Taiteen ja kulttuurin kehittämis- ja kokeilutoiminta kunnissa ja alueilla. Seutukuntamuseohanke vastaa kyseisen avustuksen tavoitteenasettelua erityisesti kulttuuripalveluiden saatavuuden, uusien tuotantotapojen ja kunta- ja hallintorajoja ylittävän kumppanuuden tavoitteissaan. Ministeriön lisäksi on mahdollista kartoittaa myös alueellisia tai muita rahoituslähteitä, kuten esimerkiksi Leader-rahoitusta tai Museoviraston avustuksia.

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

30

31

Seutukuntamuseon selvityshankkeen alustavat tulokset esiteltiin Tampereen kaupunkiseudun vapaa-aikatyöryhmän kokouksessa 24.10.2016. Kokouksen päätöksellä Pirkanmaan maakuntamuseota pyydettiin jatkamaan toimia kaksivuotisen kokeiluperiodin käynnistämiseksi.

Lähteet

Tarvittavat toimet:

Tampereen kaupunkiseudun sivistyspalvelujen kehittämisohjelma 2012-2016

• Kartoitetaan hankkeeseen sitoutuvat kunnat • Laaditaan rahoitushakemus opetus- ja kulttuuriministeriölle tammikuussa 2017 • Rahoituspäätösten mahdollistaessa käynnistetään kaksivuotinen kokeiluperiodi syksyllä 2017

Strategiat ja ohjelmat

Tampere: liikunta- ja kulttuuriohjelma 2013-2020 Tampereen kaupunkiseudun strategia 2020. Tampereen kaupunkiseutu http://www.tampereenseutu.fi/site/assets/files/4358/seutustrategia_2020.pdf Puttonen, Irma (toim.), Pirkanmaan kulttuurisuunnitelma 2014-2030. Pirkanmaan liitto 2014. https://issuu.com/pirkanmaanliitto/docs/pirkanmaankulttuurisuunnitelmamv-ne Rohkee, mutta sopii sulle! Pirkanmaan maakuntastrategia 2040. Pirkanmaan liitto 2014. http://www.pirkanmaa.fi/wp-content/uploads/Maakuntastrategia_netti.pdf Yhteinen Tampere - näköalojen kaupunki. Tampereen kaupunkistrategia 2025. Tampereen kaupunki 2013. http://www.tampere.fi/tiedostot/k/MJNThAyNH/DK_TRE_strategia_suomi_kevyt.pdf Kuntien verkkosivut: Hämeenkyrö, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Pälkäne,Tampere, Vesilahti, Ylöjärvi

Tutkimukset, oppaat ja raportit Ahola, Teemu, Valtakunnallinen tallennustyönjakomalli. Museovirasto http://tako.nba.fi/File/2164/tallennustyonjaon-taustaa.pdf Kansalaisopistoselvitys - loppuraportti. Tampereen kaupunkiseutu 2011. http://www.tampereenseutu.fi/site/assets/files/4358/kansalaisopistoselvitys_loppuraportti.pdf Kallio, Kalle, Valtakunnalliset erikoismuseot. Selvitys erikoismuseojärjestelmän tilasta ja tulevaisuudesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012.

Karvinen, Ann-Mari, Ylä-Savon paikallismuseoiden kehittämishanke. Hankeraportti 22.12.2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Laine, Nadja, Pirkanmaan lastenkulttuurin esiselvitys. Tampereen kaupunki, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012.

Museoiden taloudellinen vaikuttavuus. Vaasan yliopisto Levón-instituutti, Vaasa 2013 Opas museopalveluiden asiakaslähtöiseen tuotteistamiseen. Avara museo 2013.

LIITE 2

SEUTUKUNTAMUSEOSELVITYS

32

Paikallismuseotoiminnan kehittämistyön loppuraportti. Museovirasto 2012.

Tornberg, Leena, Avara museo - kehittyvä oppimisympäristö aikuisille. Hanketason väliraportti. Helsingin yliopisto 2012.

Vuosikertomus 2015. Suomen museoliitto.

Kirjallisuus Aurasmaa, Anne & Talvio, Tuukka, Museon muisti. Ritva Wäreen juhlakirja. Taidehistorian seura 2005.

Tuomi-Nikula, Outi - Haanpää, Riina - Aura Kivilaakso (toim.), Mitä on kulttuuriperintö? SKS 2013.

Kulttuuri kantaa. 10 vuotta kulttuuriluotsitoimintaa. Jyväskylän kaupunki 2016.

Mattila, Mirva - Kaukonen, Marianna - Salmeala, Ulla, Opas paikallismuseoiden hoitoon. Museovirasto, ­Helsinki 2005.

Pettersson, Susanna & Kinanen, Pauliina, Suomen museohistoria. SKS 2011.

Pettersson, Susanna, Tulevaisuuden taidemuseo. Valtion taidemuseon julkaisuja. 2009.

LIIT T EET

LIITE LIITE 22

LIITE 1

Projektitutkijan tapaamiset ja keskustelut paikallismuseotoimijoiden kanssa kesällä 2016. Tapaamisissa keskusteltiin museoiden vahvuuksista ja kehityskohteista sekä odotuksista seutukuntamuseon toimintaa kohtaan.

Pekka Mäenpää

Lempäälä-Seura ry

Kuokkalan museoraitti, Lempäälä 15.6.

Oppaat Virpi Tuomisto-Blomberg

Kangasala-Seura ry

Kangasalan kotiseutumuseo

15.6.

Kysely museotoimijoille Pirkanmaan maakuntamuseo järjesti paikallismuseotoimijoille verkkokyselyn, joka toteutettiin ZEF-kyselytyökalulla. Kysely lähetettiin kaikkiin selvityksessä mukana oleviin kuntiin, sekä kunnallisille että yhdistystoimijoille. Kysely oli avoinna kesäkuusta elokuuhun 2016. Kyselyyn saatiin vastauksia seitsemästä kunnasta.

Seuraavassa yhteenveto kustakin kyselyn kysymysalueesta.

I Tietoja museotoiminnasta 1.1. Kuinka montaa museokohdetta hallinnoitte? Mitä ne ovat?

Irja Lehtonen

Museonhoitaja

Kangasalan kotiseutumuseo

Jussi Hartoma (s-posti) Kaisa Kirkko-Jaakkola

Viljakkalan Haveri ry Kulttuuripalvelupäällikkö

Haverin kultakaivosmuseo, Ylöjärvi 17.6.

Hinttalan kotiseututalo, Nokia 22.6.

Hannamaria Westman Johanna Järvinen

Vastaava opas Museonhoitaja

Marketta Vaismaa Annukka Kosonen Kurun ulkomuseo Tapio Estola Pia-Maria Ahonen Sanna Ollila Sirpa Aulamo

Kulttuurituottaja Museonhoitaja/opas Oriveden kotiseutuyhdistys ry Kansalaisopiston rehtori Museonhoitaja/opas Teisko-Seura ry

Luopioisten kotiseutumuseo ja Mikkelinmäen torpparimuseo, Pälkäne Pälkäneen kunta Hämeenkyrön kotiseutumuseo Kurun ulkomuseo Paltanmäen museo, Orivesi Oriveden kunta Ylöjärven museo Teiskon museo, Tampere

Leena Tulivirta Kamilla Billiers (puhelu) Kauko Äikäs

Lauri Viita -seura ry Kangasalan Karjala-Seura ry

Anneli Hyttinen Kangasalan museoiden yö

Kuhmalahden kotiseutuyhdistys Kuhmalahden kotiseutumuseo,

Hilkka Rantala Hilkka Rantala

Museonhoitaja Museonhoitaja

4.8.

Kangasala Reipin museo, Pirkkala Vesilahden kotiseutumuseo

Vastanneet hallinnoivat 1-4 museokohdetta. Yhden toimijan hallinnoimat kohteet sijaitsivat joko parin museon ryppäissä tai hajallaan, kaikki eri sijainneissa.

1.2 Mikä on vuotuinen kävijämäärä museokohteittain? Maksaneet ja ilmaiskävijät.

Vastanneiden museoiden kävijämäärä vaihteli 250:sta noin 3500:een. Kohteiden yhteenlaskettu kävijämäärä yhdessä kunnassa oli suurimmillaan 5000. Katso myös raportin taulukko s. 3.

1.3. Kuinka suuri on museokokoelmanne?

4.8.

5.8.

7.8.

9.8.

9.8.

11.8.

12.8.

Lauri Viita -museo, Tampere 12.8.

Karjalainen kulttuurikeskus Äijälä, 18.8.

Kangasala

15.6.

18.8.

19.8.

19.8.

Vastanneiden museoiden kokoelmat olivat verraten suuria. Esineiden lukumäärä vaihteli noin tuhannesta yli 6000:een. Katso myös raportin taulukko s. 3.

1.4. Kuuluuko hoitoonne taidekokoelmaa? Taidekokoelman laajuus?

Suurimmalla osalla vastanneista ei ole hoidossaan erillistä taidekokoelmaa. Melkein kaikilla kunnilla on kuitenkin yleinen taidekokoelma, jonka hoito on järjestetty eri tavoin. Taidekokoelmien asemasta katso myös raportin luku 2.2. Museotoimijat Tampereen seutukunnassa.

1.5. Kuinka suuri osuus museokokoelmasta on luetteloitu?

Digitoinnin aste vaihteli museosta/kunnasta toiseen, mutta yleisesti ottaen suurin osa esineistöstä oli luetteloitu. Esineistön kokonaismäärä ei vaikuttanut luettelointiasteeseen. Esimerkiksi valokuvat on kokonaisuus, joka joissakin kunnissa on luetteloitu kattavasti sähköiseen muotoon asti ja toisissa kunnissa tämä osuus kokoelmista on heikoimmin luetteloitu ylipäätään.

1.6. Entä sähköisesti luetteloitu? Mikä sähköinen järjestelmä on käytössänne?

Vastanneissa museoissa sähköinen luettelointi oli käytössä joko ei ollenkaan, puolittain tai täysin.

Järjestelmistä käytössä ovat Siiri-kulttuuriympäristötietokanta, Renki-tietokanta ja vapaamuotoiset Word-lomakkeet.

1.7. Liittyykö museokokoelmanne käyttöön tai omistukseen reunaehtoja (esim. testamenttimääräys, kiinteistön suojelumääräys tms.)

Taidekokoelmien hoitoon liittyi lahjoituskirjan ehtoja. Muinaisjäännösten sijainti asetti ehtoja museomiljöön käytölle.

LIITE 2

LIITE 2

II Resurssit 2.1. Museoiden vastuuhenkilöiden ja kausityöntekijöiden palkkakustannukset kokonaisuudessaan, arvio/vuosi: Vastaukset vaihtelivat reilusta 1000 eurosta (yhden osa-aikaisen työntekijän korvaus) noin 23 000 euroon (useita kausityöntekijöitä koko sesongiksi). Tyypillisimmillään kesän avoinna olevan museon henkilöstökulut olivat 10 000 - 18 000 euroa kaudessa. Kulujen määrään vaikutti saatavat avustukset. Yhdistysvetoisissa museoissa ei välttämättä ollut palkattua henkilöstöä lainkaan. Museonhoitoon liittyviä kulttuurihallinnon virkatyön kustannuksia ei pystytty arvioimaan kattavasti.

2.2. Kuinka suuri osuus palkkakustannuksista (arvio) käytetään: • kokoelman hoitoon: 60-70 % (3 vastaajaa) • näyttelytoimintaan ja museopedagogiikkaan (sis. opastukset): 20-30 % (2 vast.)

• avoinnapitoon: 30 % (1 vast.)

• tiedotukseen ja markkinointiin: 5-7 % (2 vast.)

• museorakennusten hoitoon 10 % (1 vast.)

Kaikki vastanneet eivät ottaneet kantaa kaikkiin kustannuskohtiin, joten summasta ei tule 100%

2.3. Vuosittain käytettävissä oleva palkattu työpanos/henkilötyövuotta?

Vastanneissa museoissa oli vuosittain käytössä nollasta puoleen vuotta, tyypillisimmillään 4 kk eli 0,3 henkilötyövuotta. Osan palkkaukseen käytettiin hankerahoitusta.

2.4. Paljonko tämän lisäksi on talkootyön määrä, arvio? Mitä museotöitä tehdään talkoilla?

Vastanneissa museoissa talkootyön määräksi arvioitiin vuosittain 60-500 tuntia. Suuren tapahtuman yhteydessä talkootunnit nousivat yli 600. Talkoilla tehtiin kevät- ja syyssiivouksia, museokokoelmien hoitoa, tapahtumien järjestämistä ja markkinointia sekä koululaisten työpajoja.

2.5. Millainen koulutustausta museon työntekijöillä/vastuuhenkilöillä on?

Museon työntekijöillä oli vaihtelevat taustat. Osa oppaista ja erityisesti digitointityön tekijöistä oli historiatai museoaineiden opiskelijoita, osa muilta aloilta. Kulttuuri- ja taidealat myös edustettuina. Määräaikaisiksi työntekijöiksi pyritään valitsemaan museoammatillisia henkilöitä, ja suurempiin museoihin näitä on saatukin.

2.6. Museorakennusten tila- ja kiinteistönhoitokustannukset/vuosi (esim. vuokrat, tekniset kustannukset, kiinteistön hoito), arvio:

2.8. Muut toimintakulut/vuosi (esim. markkinointi, tapahtumat, näyttelyt), arvio?

Muiksi toimintakuluiksi laskettiin lähinnä tiedotuksesta ja markkinoinnista kertyneitä kuluja, mutta näiden arvioiminen osoittautui vaikeaksi, sillä huomattavan usein museon tapahtumia tehdään yhteistyössä kunnan tai jonkun muun järjestäjän kanssa, jolloin kulutkin sekoittuvat muuhun kulttuurimarkkinointiin. Tyypillisimmillään muut kulut isommissa museoissa 2500-4000 euroa vuodessa, pienemmissä alle 1000 euroa.

2.9. Kunnille: Kuinka suuri on museotoiminnan osuus vuosittaisesta kunnan kulttuuri- ja vapaa-aikabudjetista?

Jos verrataan pelkkiin kulttuuribudjetteihin, museotoiminnan kulut nousivat vastanneissa museoissa jopa yli 10 %:iin. Jos vertailuna on koko vapaa-aikasektori, monen kunnan hallintojaottelun mukaisesti, museopalveluiden osuus vapaa-aikabudjetista jäi 1,5 - 2,5 %:iin.

2.10 Kuinka suuri osuus museon toimintakuluista katetaan ulkopuolisella rahoituksella (avustukset, lahjoitukset, sponsorointi)?

Vastanneissa museoissa toimintakuluista katetaan avustuksilla 30-50 %. Osuus vaihteli paljon vuosien välillä, ajankohtaisista hankkeista riippuen. Myös perustyö, esim. määräaikaisten palkkakulut edellyttivät usein vuosittaisen ulkopuolisen avustuksen saamista.

III Museotoiminnan järjestäminen 3.1 Onko edustamallanne museolla ajantasainen museosuunnitelma ja kokoelmapoliittinen ohjelma?

Vastanneista kunnista puolella oli ajantasainen museosuunnitelma tai kokoelmapoliittinen ohjelma. Uusin suunnitelma oli vuodelta 2014. Yhdessä museossa kokoelmapoliittista ohjelmaa päivitetään parhaillaan.

3.2 Mikä taho vastaa seuraavista museotoiminnan osa-alueista: • Kokoelmien hoito ja luettelointi, tietojärjestelmät: Pääosin kunta • Kausityöntekijöiden rekrytointi ja perehdytys: Ylläpitävä kunta tai kunta ja yhdistys yhteistyössä.

• Avoinnapito ja opastukset: Ylläpitävä kunta tai kunta ja yhdistys yhteistyössä. Käytössä myös malli, jossa kunta järjestää vakioopastukset ja yhdistys erikoisopastuksia ryhmille.

Vastanneissa museoissa kiinteistönhoitoon käytettiin vuosittain 1 000–60 000 euroa, tyypillisimmin 10 00020 000 euroa.

• Näyttelysuunnittelu ja museopedagogiikka: Pääosin kunta

2.7. Kokoelmanhoidon materiaalikulut/vuosi (välineet, tietojärjestelmäkulut), arvio?

• Tiedotus ja markkinointi, tapahtumasuunnittelu: Pääosin kunta, erityisesti matkailumarkkinoinnin yhteydessä. Yhdistykset osallistuvat tapahtumasuunnitteluun ja myös jonkin verran markkinointiin.

Vastanneissa museoissa materiaalikulut eivät olleet kovin suuret, välillä 300-2000 euroa. Esimerkiksi kustannus Siiri-järjestelmästä oli n. 200 e/vuosi.

LIITE 2

LIITE 2

• Museorakennusten hoito: Museorakennusten hoidosta vastasi pääsääntöisesti kunnan tekninen toimi tai tilapalvelut.

Millaista?

Vastanneissa museoissa kerrottiin yhteistyön olevan verraten vähäistä. Kokeiltuja yhteistyön muotoja ovat toisten museoiden markkinointi, museoiden yhteinen aukiolopäivä ja opastettu museoiden yhteiskierros.

Museot toivovat erityisesti markkinoinnin saralla mahdollisimman paljon museoiden välistä yhteistyötä.

Esimerkiksi ajantasainen esitemateriaali aukioloaikoineen ja sijaintitietoineen alueen museoista tulisi löytyä joka museosta. Ylipäätään aihekokonaisuuksiksi nivottuja, yhteisiä teemoja museoiden kesken. Ideana esimerkiksi polkupyörällä kuljettava museoreitti Näsijärvi- ja Pyhäjärvireittejä täydentämään. Yhteisenä haasteena on, miten tehdä museo/t näkyvämmäksi.

3.4. Millaista yhteistyötä tehdään naapurikuntien museoiden kanssa?

• Museorakennusten hoito: 80 %

3.3 Millaista yhteistyötä paikkakunnan museot tekevät?

Vastanneissa museoissa tehdään jonkin verran yhteistyötä naapurikuntien museoiden kanssa. Pidetään esitteitä jaossa, suunnitellaan kesäohjelmaa yhteisesti ja muutenkin konsultoidaan. Toimintaideoita ja sisältöjä jaetaan Pirkanmaan kulttuuritoimijoiden tapaamisissa. Yhteistyö hoituu pitkälti kuntien kulttuuripalveluiden verkostojen puitteissa. Osa museoista kuuluu valtakunnallisiin museoiden verkostoihin.

3.5. Millaista yhteistyötä on kunnan kulttuuritoimen ja museoita hoitavien yhdistysten kesken?

Yhteistyötä tehdään erityisesti opastusten ja tapahtumapäivien suunnittelussa ja toteutuksessa. Usein kunnan taloudellinen tuki on toiminnan edellytyksenä, esimerkiksi oppaan palkkaamiseksi. Yhdistykset odottavat kunnalta tukea myös museokohteiden markkinointiin. Kunnan virkamiehiltä on saatu vetoapua yhdistysten hankesuunnitteluun ja esimerkiksi rahoituksen hakemiseen. Myös kunnan ja yhdistyksen yhteistä museon kehittämistyöryhmää on käytetty. Vastanneissa museoissa pidettiin tärkeänä, että yhteistyö kunnan ja yhdistyskentän kesken on monipuolista ja tiivistä.

IV Tarpeet 4.1 Missä museotyön osa-alueissa odotatte tukea ja lisäresurssia seudullisesta yhteistyöstä?

• Kokoelmapolitiikka ja kokoelman hoito (kokoelman sisältö ja kriteerit, kartunta ja poistot, varastointi, konservointi, luettelointi, tietojärjestelmä). 100 % (kaikki vastaajat)

Millaista?

Museot toivovat apua yhteisten kokoelmakriteerien luomiseen kokoelmapolitiikkaan, säilytykseen ja luettelointiin. Ylipäätään ammattiosaamista kokoelma-asioissa. Konservointia. Mahdollisuuksia erikoistumiseen ja painotukseen.

• Näyttelyt ja museopedagogiikka. 80 %

Millaista?

Museot toivovat ideointia näyttelytyöhön, apua opastusten elävöittämiseen ja eri kohderyhmien kohtaamiseen. Ylipäätään yhteisiä työkaluja museon yleisötyön kehittämiseksi. Mahdollisuutta tuottaa perusnäyttelyn rinnalle vuosittain vaihtuvia näyttelyitä. Koko näyttelyn uudistaminen niin, että itsenäinen tutustuminenkin mahdollista. Lasten museokäyntien kehittäminen uutta opetussuunnitelmaa palveleviksi.

• Tiedotus ja markkinointi, tapahtumat. 80 %

Millaista?

Museot pitivät asiantuntijanäkemystä rakennuksen hoidosta jatkuvasti tarpeellisena, sillä iäkkäät rakennukset vaativat paljon huoltoa eikä omassa kunnassa välttämättä ole erikoisosaajia. Maakuntamuseon perinnerakennusmestarin neuvontapalvelu on ollut kysytty ja tarpeellinen apu monelle museolla. Perinnerakennusmestaritoiminnan halutaan jatkuvan ennallaan. Toivotaan myös kunnan kiinteistöammattilaisille suunnattua neuvontaa ja yleisöteemapäivä aiheesta. Lisäksi toivotaan osaajapankkia museorakennusten hoitoon erikoistuneista ammattilaisista. Ideana myös seutukunnan yhteinen museopuuseppä.

Missä muodossa seudullinen asiantuntijatyöpanos parhaiten palvelisi museotoimintaanne (nykyisen maakuntamuseon neuvontapalvelun lisäksi)? Valitse sopivin vaihtoehto.

Työsuhteeseen palkattu, kiertävä seutumuseotutkija, jonka toimenkuva sisältäisi vuosittain vakiomäärän museoammatillista työtä kussakin mukana olevassa museossa sopimuksen mukaisesti. Kustannukset jaetaan työpanoksen mukaan. 70 % (4 vastaajaa) Tähän kysymykseen vastanneista neljä kuudesta piti ensisijaisena vaihtoehtona kiertävän seutumuseotutkijan mallia. Perusteina mainittiin turvatumpi ja selkeämpi malli ja organisoinnin helppous. Mainittiin myös, että seutumuseotutkijan työpanoksen tulisi olla yhdistystenkin käytettävissä.

4.2.1. Mikäli A on mielestänne sopivin vaihtoehto, tulisiko seutumuseotutkijan toimia a. kuntien uuden yhteisorganisaation (kuntayhtymä) palveluksessa vai 0 % (0 vastaajaa) b. maakuntamuseon palveluksessa? 100 % vaihtoehdon A valinneista (4 vastaajaa) Kaikki vaihtoehdon A valinneista kannatti seutumuseotutkijan työn järjestämistä maakuntamuseon hallinnoimana.

Kunnat hankkivat tarvitsemansa museoammatillisen työn ostamalla maakuntamuseolta tai muulta palveluntuottajalta kausittaisen tarpeensa mukaan. Pyritään tehokkaisiin yhteishankintoihin siten, että usealle museolle voidaan tuottaa samantyyppisiä projekteja kulloinkin tarvittavasta aihealueesta tai työmuodosta.

Kustannukset tilauskohtaisia.

Tähän kysymykseen vastanneista kaksi piti yhteishankintamallia ensisijaisena. Perusteina mainittiin, että hankintoja voisi tehdä tarpeen mukaan.

LIITE 3

LIITE 2

4.3. Minkä kuntien tai museoiden kanssa tekisitte mieluiten yhteistyötä Tampereen seudulla?

Vastanneille museoille luontevimpia yhteistyökumppaneita olivat lähimmät eli naapurikuntien museot, joiden kanssa on yhteistyötä jo ollutkin. Uutta museoyhteistyötä haluttiin erityisesti omaa kokoluokkaa ja toimintaperiaatetta vastaavien kanssa. Lisäksi Pirkanmaan maakuntamuseo, jonka kanssa haluttiin yhteistyötä varsinkin erityishankkeissa.

4.4. Onko teillä museotoimijana kiinnostusta lähteä mukaan 1-2 vuotta kestävään kokeiluperiodiin, jolla testataan uutta seutukuntamuseomallia? Kokeilu pyritään toteuttamaan osittain ulkopuolisella rahoituksella.

Vastanneista neljä museota/kuntaa ilmoitti heti kiinnostuksestaan. Ehtona kuitenkin taloudelliset resurssit.

Yhdistystoimijat suhtautuivat periodiin varovaisemmin, ja pitivät sitä kenties myöhemmin mahdollisena.

V Vapaa sana. Kerro ideasi seudullisen museoyhteistyön mahdollisuuksista!

Vastanneet museot ehdottivat seuraavia ideoita toteuttavaksi seutukuntamuseossa: Olisiko yhteisesite mahdollinen? Voisiko maakuntamuseo mainostaa pienempiä lähimuseoita muulla tavoin kuin Museokompassilla? Teemapäiviä eri aiheista eri paikallismuseoissa, joihin aihe parhaiten sopii.

Seudullinen museoyhteistyö voisi tarjota koulutusta vapaaehtoisille museotyöntekijöille. Museoyhteistyön kautta kotiseutumuseot voisivat myös jakaa aivan ruohonjuuritason tietojaan ja taitojaan - monet ongelmat rakennusten ja kokoelmien hoidon kanssa ovat yhteisiä. Nyt kukin kunta tai yhdistys kamppailee omaan museoonsa liittyvien ongelmien kanssa eikä välttämättä osaa hakea ratkaisuja muista museoista.

Olisiko museoiden mahdollista tehdä yhteishankintoja (esim. kokoelmanhoidon tarvikkeet), niin pystyisimme säästämään vuosittaisissa kustannuksissa?

Johtopäätöksiä Kokoelmapolitiikkaan ja kokoelman ammattimaiseen hoitoon kaivataan kaikkein eniten tukea. Toisaalta näyttelyiden voima tunnistetaan, tarvetta on näyttelyiden uudistamisella ja myös vaihtuville näyttelyille.

Museopedagogiikan toteutukseen kaivataan uutta potkua.

Vastaajakunnissa panostetaan museotyöntekijöiden ammatillisuuteen; käytettävissä on museoalan koulutettuja tekijöitä tai vähintään opiskelijoita. Näin ei välttämättä ole koko alueen museoissa.

Museopalveluiden osuus kunnan budjetista tai kulttuuribudjetista on marginaalinen.

Perinnerakennusmestarin neuvontapalvelu on museoille erittäin tärkeä.

Yhteistyömallissa maakuntamuseo katsotaan ensisijaiseksi kumppaniksi ja vastuutahoksi.

Muistio ryhmätyöskentelystä 13.9. klo 9-12, Monitoimitalo 13, Tampere RYHMÄ 1

RYHMÄ 2

RYHMÄ 3

RYHMÄ 4

Toimi Jaatinen

Tuija-Liisa Soininen

Anu Salmela

Anna Lyyra-Seppänen

Kaisa Kirkko-Jaakkola

Pia-Maria Ahonen

Hanna Westman

Kiti Mäkinen

Marja-Liisa Linder

Marketta Vaismaa

Irja Lehtonen

Kauko Äikäs

Pirkko Pilvinen

Minna Vallin

Pekka Mäenpää

Pia Keltti Talvikki Torppa

LIITE 3

LIITE 3

1 Seutukuntamuseo liittyy monipuolisesti paikallisten palvelujen kehittämiseen. Mitä kuntanne kulttuuri- tai palvelustrategian tavoitteita toteuttamaan seutumuseota erityisesti tarvitaan?

RYHMÄ 1

RYHMÄ 2

Kuntalaisten aktivointi.

Ohjausryhmässä kuntien edustajat, jotka kunta määrittelee + maakuntamuseo.

Tärkeää ylivuotinen suunnittelu, huomioidaan talousarvioaikataulu. Ohjausryhmän edustaja neuvottelee etukäteen kunnassa.

Hyvinvointikysymys: Museopalvelut tukevat hyvinvointia ennaltaehkäisevästi.

Monialainen yhteistyö, kumppanuudet, kolmas sektori mukaan.

Uusi opetussuunnitelma.

RYHMÄ 2

Huom. Kuntien sitouttamiseksi: Tulisiko joka vuosi saada jotakin työpanosta, jos kaikki osalliset kuitenkin maksavat?

Kulttuuri-identiteetin säilyttäminen. Henkinen hyvinvointi.

Jaettu asiantuntijuus ja konsultointi on resurssien hyvää käyttöä.

Elinvoimastrategia. Myös vapaa-aika ja kesäasukkaat huomioidaan.

RYHMÄ 3

Seutumuseotyöntekijän olisi hyvä työskennellä maakuntamuseon alla. Ammatillinen tuki ja verkosto.

Osa matkailustrategiaa.

Yhdessä tekeminen, lähidemokratia.

Kunnista puolestaan tarpeiden ja paikallisuuden asiantuntemus. Tehtävät työt mietitään kuntatasolla.

Resurssien järkevä jako; kun saadaan erikoisasiantuntemusta muualta, voidaan keskittyä peruspalvelun laatuun.

RYHMÄ 3

Museotyön jatkuvuus.

Tekninen etukäteissuunnittelu: Kun seutumuseotyöntekijä työskentelee kunnassa, tutkittava esim. seutukunnallisten Siiri-tunnusten käyttöä. Edistäisi tehokkuutta huomattavasti.

Tietotaidon välittyminen kunta- ja alarajojen rajojen yli.

RYHMÄ 4

Haetaan uusia, innovatiivisia toimintatapoja.

Opetussuunnitelman paikalliset tavoitteet, kulttuurikasvatusohjelmat.

Sopiva suunnittelusykli 2-3 vuotta. Yhdessä museossa mieluummin pidempi jakso, ei välttämättä joka vuosi joka museossa.

Perinteensiirto; yleisökasvatusta laajalla otteella.

Kiinteistöjen hyödyllinen ja taloudellinen käyttö.

RYHMÄ 4

Osana kulttuuripalveluita, osallistuminen kunnan identiteetin luontiin.

Tavoitteena perusmuseotyön ja erikoisteemojen tai -toimintojen vuorottelu

2 Kuka tai mikä taho antaisi suuntaviivat seutumuseotyölle? Jos käytetään ohjausryhmää, minkälainen sen kokoonpano ja rooli olisi? Mikä olisi sopiva suunnitteluperiodin pituus?

RYHMÄ 1

Kaksi vuotta sopiva suunnittelujakso sekä kokeiluperiodiin että jatkossa

Hanke on pilotti, joten valmista mallia ei juuri ole. Ohjausryhmässä olisi hankkeessa mukana olevien tahojen edustajat.

Ohjausryhmän rooli neuvoa antava. Kuntien suuntaan taas erilainen, tietoa keräävä ja neuvotteleva.

Kokeilun sopiva pituus: kaksi vuotta.

Ohjausryhmä, jossa osallistuvien kuntien/museoiden edustajat. Keskittyy päättämään sisällöstä.

3 Kuinka laaja olisi optimaalinen seutumuseota toteutettava verkosto? Kuinka monta kuntaa/ museota?

RYHMÄ 1

Esitys: 3 kuntaa, 1 työntekijä. Mahdollisuus useampiin tämän kokoisiin konklaaveihin?

Lähtökohtana kokoaikainen, kiertävä työntekijä.

LIITE 3

LIITE 3

RYHMÄ 2

Työajan jakaminen museokohtaisesti, kunkin tarpeen mukaan.

5 Rahoituspohjasta: Miten yhdistysvetoiset museot voivat tulla mukaan seutukuntamuseoon?

Maksavatko kunnat heidän puolestaan vai tulisiko rahan löytyä yhdistykseltä?

Kokeiluperiodi tekee oikean hyötysuhteen näkyväksi.

RYHMÄ 1

Periaatteena ”avoin varastaminen” eli reilua vertaisoppimista kaikilta. Sovitaan painotuksista ja työmääristä kausittain.

RYHMÄ 3

Riittävän pitkät työrupeamat, jotta ehditään saada aikaan. Max. 3 museota/v.

RYHMÄ 4

Idea: Rakennetaan seutumuseotoimintaa teema tai aihe edellä.

Hankkeessa kunta olisi ensisijainen maksaja.

Yhdistyksen rooli: asiantuntijuus ja talkooapu. Tietty panos sovitusti.

RYHMÄ 2

Kunnat ovat vähän erilaisissa rooleissa museotoiminnan järjestämisen suhteen.

Lähtökohta: kunnat pääkumppaneina ja -rahoittajina

RYHMÄ 3

Tarvitaan jatkuvuutta ja pitkän aikavälin asiantuntemusta

Yhdistysten on vaikea sitoutua pienillä resursseillaan maksajaksi.

Yhdistysten näkökulmasta mieluusti ensin katsotaan, miten kokeilu tuottaa tulosta.

Rinnalla mahdollisesti teemojen toteuttaja määräaikaisesti.

RYHMÄ 4

Teemat: nostetaan koko seutumuseota koskeva teema kerrallaan kärjeksi

Tavoite, että kunnat ovat ensisijainen rahoittaja.

Kunnan seutumuseopanos ei saisi laskea yhdistysten toiminta-avustuksia. Tämä riski muistettava.

4 Seutumuseon toteutuksessa keskeistä on ammatillinen työresurssi. Minkä osa-alueen asiantuntemusta pidätte tärkeimpänä seutumuseotutkijan rekrytoinnissa?

RYHMÄ 1

Ajatusleikki: Voisiko seutumuseolla olla omaa tulonhankintaa ja jos, niin mitä?

Sponsoroinnin mahdollisuudet?

Yleistaitoisuus. Pelkällä tutkijantaidolla tai arkistotyöllä ei pärjää.

Tärkeimpänä pedagoginen näkökulma, kokoelman ja museon hyödyntäminen.

Monipuoliset henkilökohtaiset ominaisuudet: Verkostoituminen, historian ja kansatieteen tuntemus, mutta myös popularisointi ja yhteyksien löytäminen tähän päivään. Tavoitteena saada museosta puhutteleva!

6 Miten paikkakunnan vapaaehtoisvoimat, museon ystävät ja muut yhteisöt nivottaisiin seutumuseon toimintaan?

RYHMÄ 1

+ Taidehistorian osaaminen.

Suositus: ei uutta yhdistystä tähän tarkoitukseen (”museon ystävät” tms.), vaan olemassa olevien piirien aktivointi mukaan.

Huom. tutkija-nimike harhaanjohtava. Ei kuvaa työn sisältöä riittävästi.

RYHMÄ 2

Museopedagogiikka

Mitä uusi seutukuntamuseon työntekijä voisi tehdä vapaaehtoistyön eteen? Olla kokoonkutsujan ja ideafoorumin roolissa.

Digiosaaminen

RYHMÄ 2

Korjaus- ja perinnerakentamisen ymmärrys.

Näkökulma: Ylhäältä käsin osallistamisen sijaan osallistumisen mahdollistaminen, mahdollisuuksien luonti.

Pohjalla hyvät museologiset taidot. Kokoelmien hoidon osaaminen.

RYHMÄ 3

Tiedotus- ja yhteistyötaidot.

RYHMÄ 4

Seutumuseo voi järjestää puitteita ja saattaa yhdistyksiä ym. tahoja yhteen.

Pohdintaa: mitä on vapaaehtoisuus, vapauden määrittely?

Suhtautuminen suuntaan down-top, ei päinvastoin.

RYHMÄ 3

Paikallisella tasolla. Naapurikuntayhteistyö olisi hedelmällinen foorumi vaihtaa kokemuksia ja ideoida toimintamalleja tällä saralla.

Edellisten lisäksi markkinoinnin ja matkailun ymmärtäminen.

Paikallistasolla on paljon asiantuntemusta, tämän tallennus ja siirto on tärkeää.

Keinoina erityisesti peda-toiminta kaiken ikäisille.

RYHMÄ 4

Tässäkin tärkeänä näkökulmana hyvinvoinnin edistäminen ja uusien toimintatapojen luominen, myös public-privat -ajattelu.

Neljännen sektorin ja pop up -tyyppisen toiminnan imu. Tässä seutumuseo voisi olla yksi toimija ja mahdollistaja.

LIITE 3

LIITE 3

Bonus: Jos museonne lähtee mukaan, mikä olisi ensimmäinen hanke tai työkokonaisuus, joka seutukuntamuseon avulla toteutettaisiin?

RYHMÄ 1

RYHMÄ 4

Uusien sisältöjen konseptointi ja monistaminen. Esim. arkeologiset aiheet - miten tuoda osaksi yleisötyötä useissa kunnissa: Pirkkala, Nokia, Ylöjärvi, Kangasala…

Yhteinen kokoelmapolitiikka seutumuseokumppaneiden kanssa Nokia: Kylähistorian tuotteistaminen opetuskäyttöön. Esimerkkinä Kankaantaka.

Kiertonäyttelyt. Joko maakuntamuseon tuotannosta tai kootaan seutumuseon omista museoista kiertoon. Laajentaisi paikallisten kokoelmien painotuksia.

RYHMÄ 2

Museopedagogiikan toteuttaminen kulttuurikasvatusohjelmissa

Matkailun hyödyntäminen

Kangasalan Karjala-Seura: Valokuva-aineiston sähköinen luettelointi. Pienehkön museolle sopivan kokoelmapolitiikan luonti. Kirjakokoelman vieminen kunnan kirjastojärjestelmään.

Korjausrakennusneuvonta

Lempäälä: Kulttuuriluotsi-toiminnan lanseeraaminen seutukuntaan

Saavutettavuuden parantaminen

Sähköinen luettelointi RYHMÄ 3

Myös kokoelmaprofiilin päivitys, erikoistumismahdollisuuksien tutkiminen.

Nokia: Helinin kokoelman sijoitus ja inventointi

Viita-museo: Näyttelyuudistus. Linkittäminen muuhun museo- ja kulttuuritarjontaan.

Lempäälä: Luettelointia

LIITE 3

Anna Lyyra-Seppänen P I R K A N M A A N M A A K U N TA M U S E O 2 0 1 6