Marttyyrien Ääni 3/2017 by Marttyyrien Ääni

Marttyyrien Ääni PALVELLEN VAINOTTUJA KRISTITTYJÄ VUODESTA 1973

Uusi aamu sarastaa Pohjois-Koreasta paenneille

3/2017

Pääkirjoitus

Valinta Ja hän sanoi kaikille: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Luukas 9:23

lemme tämän vuoden keväällä käyneet läpi kunnallisvaalit. Toisista tuli voittajia, toisista häviäjiä. Ihmiset menivät vaaliuurnille, koska heillä oli mahdollisuus vaikuttaa ja valita. Moni vaaliuurnalle menijä ei kenties ajatellut, että elämme Suomen vapaassa yhteiskunnassa. Täällä me voimme valita vapaasti, haluammeko kokoontua muiden kanssa kuulemaan Jumalan Sanaa ja etsimään Jeesuksen läsnäoloa elämäämme. Vastaanottaessa Jeesuksen elämänsä Herraksi ja hallitsijaksi, ihminen on siirtynyt todellisen Voittajan puolelle. Hänet hylkäämällä on häviäjä, jonka viimeistään huomaa siirtyessään ajan rajan yli.

Valinta johtaa tekoihin

Päätös seurata Jeesusta on ihmisen tärkein valinta. Kaikki muut asiat sen rinnalla ovat mitättömiä. Jeesuksen valitseminen vie meidät tielle, joka johtaa auttamaan lähimmäisiämme ja luopumaan omasta edusta. Se ei ole kyynärpäätaktiikalla eteenpäin rientämistä eikä kompromissien tekoa, vaan elämämme jättämistä Jeesuksen käsiin ja ohjaukseen. Tällä vaaliuurnalla ei ole niin paljon tunkua kuin poliittisissa vaaleissa.

Me saamme valita julkisesti Jeesuksen, kaikki eivät

Länsimaisen demokratian etu on se, että meillä on uskonnonvapaus muuallakin kuin perustuslakiin kirjattuna. Vapaus on niin jokapäiväinen ja vuosien saatossa eletty totuus, että se meiltä useasti unohtuu. Miljoonat kristityt elävät maissa, joissa heidän yhteistä kokoontumistaan rajoitetaan ja sen rikkomisesta joutuu viranomaisten kuulusteluihin ja oikeuslaitoksen tuomittavaksi. Koska valtaosassa näistä maista on hyvin selkeästi kirjattu perustuslakiin uskonnonvapaus, tuomiot annetaan yhteiskunnan rauhan ja tasapainon järkyttämisestä, sekä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Mielenkiintoista on se, että samoissa maissa voi yhteiskunnan tasapainoa järkyttää heidän oman uskontonsa ääriryhmät, kun taas kristityt tuovat rauhaa ja tasapainoa alueelle. Jotkut maat ovat huomanneet pikkuhiljaa mikä on totuus, kuten esimerkiksi Egypti, jonka johtajat ovat antaneet suojelua kristityille ja auttaneet kirkkohyökkäysten uhreja. Meidän tulee rukoilla Egyptin presidentin ja hallituksen puolesta, että käytännössä sarastava laajempi uskonnonvapaus kristitylle saa toteutua kokonaisuudessaan.

Jeesuksen valinta kielletään kokonaan

Pohjois-Korea on ollut jatkuvasti World Watch –listan kärjessä (Open Doors –järjestön tekemä vuosittainen lista maista,

Marttyyrien Ääni 3/2017

joissa kaikkein eniten vainotaan kristittyjä). Sen poliittiseen järjestelmään kuuluu osana oma uskonto nimeltä Juche. Tämä uskonto on johtajien palvontaa. Todellisuudessa maata hallitsevat nykyisen nuoren johtajan lisäksi haudan takaa hänen isänsä ja isoisänsä. Heidän puheensa, sekä heidän luomansa politiikka ja elämänohjeet ovat Jumalan vertaisessa asemassa Pohjois-Koreassa. Jos esimerkiksi jonkun talo syttyy palamaan, on hänen ensimmäisenä kannettava vahingoittumattomana maan johtajien (myös edesmenneiden) kuvat ulos. Näiden kuvien tulee riippua jokaisen kodin seinällä juhlapaikalla. Jos kuvat vahingoittuvat tulipalossa, seurauksena saattaa olla vankileirille joutuminen. Nämä kuuluisat vankileirit ovat paikkoja, joissa ei juurikaan suoda ihmisarvoa vangeille.

Valheellinen uskonnonvapaus

Samaan aikaan kun viranomaiset kiduttavat kristittyjä vankeja ja tappavat heitä, Pohjois-Korea markkinoi ”uskonnonvapausyhteiskuntaansa”. He vievät turistit ja maassa avustustyötä tekevät sekä myös kristillisten järjestöjen edustajat katsomaan ”toimivia” kristillisiä kirkkoja. Näissä ns. kirkoissa esiintyy koulutettuja näyttelijöitä, jotka pitävät jumalanpalveluksia. Pjongjangissa tällaisia kirkkoja on kolme. Todellisuudessa pidetään tarkasti huoli siitä, ettei kristillistä uskoa kukaan erehtyisi valitsemaan. Jos niin tapahtuu ja se huomataan, tällainen henkilö joutuu pidätetyksi ja seuraukset ovat todella järkyttävät. Siksi on maan hallitukselle tärkeää koota kaikki kansa viikoittain kulttuurikeskuksiin, joissa suoritetaan toisen tyyppinen jumalanpalvelus. Siihen sisältyy PohjoisKorean perustajan Kim Il-sungin kirjoitusten lukeminen, sekä hänen että hänen poikansa ja pojanpojan palvonta. Tällaisessa tilaisuudessa lauletaan lauluja hymnikirjasta, jossa on useiden kristillisten laulujen ja virsien sävelet. Sanat on muutettu niin, että Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki sanojen tilalle on vaihdettu Kim Il-sung. Meillä on etuoikeus auttaa evankeliumin leviämistä Pohjois-Korean suljettuun maahan. Lue lisää lehdestämme. Muista Pohjois-Korean vainottuja kristittyjä rukouksin ja Marttyyrien Äänen työtä pohjoiskorealaisten saavuttamiseksi Jeesukselle Kristukselle. Pohjois-Korean viite: 871 019

Juhani Huotari

Lähetysjohtaja juhani.huotari@vomfinland.fi

Lehden sisältö

4 Pääkirjoitus: Valinta.............................................................. 2 Uskon hinta Pohjois-Koreassa.............................................................4 Evankeliumia suljettuun maahan........................................................7 Jeesus antoi turvan..................................................................................8 Messiaanisten häirinnän historiaa................................................... 11 Petr Jašek vapautunut vankilasta Sudanissa............................. 12 Blogi............................................................................................................. 14 Uutisia maailmalta.................................................................................. 14

Facebook Marttyyrien Äänen työssä............................................ 16

MARTTYYRIEN ÄÄNI ry

Olemme Suomen Lähetysneuvosto ry:n ja Suomen Evankelinen Allianssi ry:n jäsen. International Christian Associationin jäsen. Toimisto:

Marttyyrien Ääni -lehti:

Toimitusneuvosto:

PL 40, 00321 Helsinki Puh. 040 5522 309 E-mail: info@vomfinland.fi Internet: www.marttyyrienaani.fi Toimisto avoinna: ma–pe klo 09.00–15.00

Ilmestyy 6 numeroa vuodessa ISSN 2343-5461 (painettu) ISSN 2343-547X (verkkojulkaisu) Päätoimittaja: Juhani Huotari Toimitussihteeri: Sari Palomäki Toimittaja: Katja Bågman

Puh.joht. Jyrki Kela Vesa Jääskeläinen Aki Miettinen Sirkku Hoikkala

Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Puhelin: 040 5522 309, sähköposti: info@vomfinland.fi Tilinumero: FI08 5789 2320 0566 01

Taitto: Taina Lassila

Keräyslupa: POL-2014-12198

Painatus: Kirjapaino Hermes

Kuvat: Marttyyrien Ääni, ellei toisin mainittu 3

Kuva: Roman Harak/VisualHunt

Uskon hinta Pohjois-Koreassa Etelä-Koreassa maanalaisessa yliopistossa opiskelevat pohjoiskorealaiset eivät ole aivan perinteisiä raamattukoulun opiskelijoita. He tulevat maailman vaarallisimmasta maasta kristityille ja useimmat heistä ovat kovia kokeneita, iäkkäitä naisia. Rouva Park ja rouva Kim vierailivat toukokuussa Suomessa kertomassa tarinaansa.

lin ollut kristitty monia vuosia, mutta en ymmärtänyt Raamattua kovin hyvin. Maanalaisessa yliopistossa opin opiskelemaan systemaattisesti. Minun ymmärrykseni Kristuksesta on kasvanut, samoin kristillisyyden harjoittaminen. Luonteeni on muuttunut radikaalisti Kristuksessa kasvamisen myötä”, kertoo 69-vuotias rouva Park. Rouva Park on joutunut todista-

maan Pohjois-Korean hallituksen julmuuden Kim Il-sungin aikana. Hänen vanhempansa saivat surmansa kristillisen uskonsa tähden, uskon, joka paljastaa juche-ideologian – suljetun maan ainoan sallitun uskonnon. ”Elämä Pohjois-Koreassa on viheliäistä ja kovaa. Isovanhempani olivat kristittyjä, joten tiesin mistä kristinuskossa on kysymys. Meidät karkotettiin maaseudulle, missä elämän

olosuhteet olivat hyvin ankarat. Jouduimme kärsimään paljon uskomme tähden.”

Raskaita aikoja eristetyssä kansakunnassa

Ennen Korean sotaa (1950–1953) kristinuskolla oli vankka maaperä maan pohjoisosissa. Kaikki muuttui, kun kommunismi pyyhkäisi maan halki. ”Isoisäni oli pastori ennen Korean sotaa”, rouva Park kertoo. ”Kristinusko oli vahvaa erityisesti Pjongjangissa. Sodan jälkeen, kun kommunistit ottivat vallan, he vainosivat kristittyjä kovalla kädellä.” Jeesuksen seuraajia pidettiin valtion vihollisina. Rouva Park kertoo äitinsä olleen seitsemännellä kuulla raskaana, kun Pohjois-Korean viran-

1866 Pohjois-Korean historian tärkeät tapahtumat

Robert Thomas kuolee viedessään evankeliumia Koreaan

1880

Kristinusko juurtuu Koreaan

Marttyyrien Ääni 3/2017

1910

Japanilaiset vainoavat kristittyjä

omaiset veivät hänen miehensä teloitettavaksi kristillisen uskonsa tähden. Heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Kun rouva Park oli kolmen vuoden ikäinen, hänen äitinsä vangittiin. Nuori äiti kuoli vankilassa. Rouva Park kertoo isovanhempiensa kasvattaneen hänet. He osallistuivat salaa kristittyjen kokouksiin. ”Olin noin kuusivuotias, kun osallistuin isoäitini kanssa kokoukseen, jossa oli parikymmentä henkilöä. Keski-ikäinen mies nousi ja alkoi saarnata. En ymmärtänyt silloin mistä on kyse, mutta nyt ymmärrän, että kyseessä oli kristittyjen kokous maanalaisessa seurakunnassa.” Vaino kristittyjä kohtaan koveni, eivätkä kristityt voineet kokoontua usein. ”En käynyt kokouksissa aikuistuttuani. Vaino oli hyvin ankaraa. Sydämessäni halusin tulla kristityksi, koska vanhempani olivat kuolleet uskonsa tähden. En kuitenkaan voinut jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa.” Elämä alistavan hallinnon alla ei ole kenellekään helppoa. Vuonna 1994 alkoi surullisten tragedioiden aika. Rouva Parkin mies kuoli. Sen jälkeen hänen vanhin poikansa menehtyi aliravitsemukseen palvellessaan asevoimissa. Nälänhätä levisi maahan ja monet kuolivat nälkään.

Etsi rakennus jonka katolla on risti

Rouva Park päätti paeta kolmen lapsensa kanssa Kiinaan. Hän palkkasi välittäjän, joka kehotti häntä etsimään rakennusta, jonka katolla on risti. Sieltä he voisivat saada apua. ”Tein niin kuin välittäjä oli neuvonut. Menin kirkkoon etsimään apua”, hän kertoo.

”Pohjoiskorealaiset ovat velvollisia tarkkailemaan naapureitaan”, kertoo Korean Marttyyrien Ääni -työn johtaja Eric Foley. Kuva: Stephan/VisualHunt

”Niihin aikoihin minusta tuli harras kristitty.” Myöhemmin he pääsivät Etelä-Koreaan. Kovista kokemuksistaan huolimatta rouva Park unelmoi palaavansa kotikaupunkiinsa, missä hänen isoisänsä oli seurakunnan pastorina. Hänen toiveensa on osallistua Pohjois-Korean seurakunnan jälleenrakentamiseen. Hän kuitenkin tietää, että Jumala voi käyttää häntä siellä missä hän nyt on. Rouva Park on aktiivinen seurakunnassaan sekä myös Korean Marttyyrien Ääni -järjestössä. Hän pyrkii tavoittamaan jatkuvasti uusia pohjoiskorealaisia. ”Olen ensimmäinen pohjoiskorealainen loikkari, joka on nimitetty seurakunnan diakoniksi”, hän iloitsee. ”Minulla on monia mahdollisuuksia elää uskoani todeksi palvelemalla seurakunnassani eri tavoin. Käyn katsomassa ihmisiä, jotka ovat sairaalassa, opetan ja autan pohjoiskorealaisia loikkareita kirkossa.” Yhdessä Korean Marttyyrien Äänen

1948

1945

Korean demokraattinen kansantasavalta perustetaan Kim Il-sungin johdolla

Korean jako Etelä- ja Pohjois-Koreaan toisen maailmansodan päätyttyä

kanssa rouva Park pitää tärkeänä toimittaa Raamattuja Pohjois-Koreaan ilmapallojen välityksellä. ”Jumalan Sanan saaminen Pohjois-Koreaan on valtavan tärkeää. Jos maassa on Raamattuja, Jumala voi käyttää niitä johdattaakseen ihmisiä uskoon.”

Lasten työleiriltä selviytyjä

66-vuotias rouva Kim suoritti myös tutkinnon maanalaisessa yliopistossa. Kun hän oli 18-vuotias, hänet kuljetettiin työleirille. ”En vieläkään tiedä syytä, miksi minut vietiin lasten työleirille. En kyennyt edes itkemään, niin nopeasti se tapahtui. Olin täysin shokissa”, hän muistelee. Ennen vankeuttaan rouva Kim joutui kohtaamaan monia vastoinkäymisiä. Pohjoiskorealaiset sotilaat veivät hänen isänsä, eikä hän enää koskaan palannut. Hänen äitinsä ei kyennyt huolehtimaan lapsistaan, jotka lähetettiin orpokotiin. ”Minulla oli unelmia, mutta unelmani särkyivät. Kai-

1960–1970

Kristittyjen massaeliminoiminen. Marttyyrien Ääni -järjestö aloittaa radiolähetykset sekä Raamattujen lähettämisen ilmapalloilla Pohjois-Koreaan.

s on

1950–1953 Korean sota

e Wikim dia Co

Rouva Kim ja rouva Park iloitsevat vapaudestaan ja uskostaan. Kuva: Sari Palomäki.

pasin saada elää parempaa elämää, mutta en nähnyt valonpilkahdustakaan pimeyden keskellä.” Myöhemmin rouva Kim avioitui ja hänestä tuli neljän lapsen äiti. Hänen tyttärensä pääsi pakenemaan maasta. Paettuaan tytär oli huomannut jotain tärkeää – jotain minkä hän halusi ehdottomasti kertoa äidilleen. Hän kirjoitti kirjeen ja välitti sen salaa kuriirin kautta. Kirjeessään tytär kertoi Jumalasta, evankeliumista ja rukouksesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun

Kim koskaan kuuli Jumalasta. Kirjeestä Kim ymmärsi ainoastaan kaksi asiaa: Jumala on olemassa ja Jumala on tärkeä. Tämä riitti Kimille, hän halusi uskoa. Myöhemmin rouva Kim keräsi rohkeutensa ja pakeni myös maasta. Välittäjien avustuksella hän pääsi EteläKoreaan. Koettelemukset kuitenkin jatkuivat. Saapumisensa jälkeen Kim joutui hengenvaarallisen taudin kouriin. Sen jälkeen hän menetti traagisella tavalla 28-vuotiaan poikansa.

Pohjoiskorealaiset poliisit hakkasivat hänet kuoliaaksi hänen yritettyään paeta Kiinaan. ”Elän normaalia elämää Etelä-Koreassa”, hän kertoo. ”Mutta olen kuitenkin jatkuvasti huolissani läheisistäni, joka asuvat Pohjois-Koreassa. En pysty millään lailla auttamaan heitä, mutta aina kun olen huolissani ja ahdistunut, rukoilen heidän puolestaan.

1996

1992

Pohjois-Korean nälänhätä johtaa laajaan loikkausaaltoon

Hallitus perustaa toisen valekirkon: Chilgol-kirkon

Marttyyrien Ääni 3/2017

s on

1994

m m

Hallitus perustaa kristillisen valekirkon: Bongsu-kirkon

e Wikim dia Co

1988

Marttyyrien Ääni ry

Kim Jong-il seuraa isänsä jalanjälkiä yksinvaltiaana Kim Il-sungin kuoleman jälkeen

Pohjois-Korea on äärimmäisen vaikea ja vaarallinen paikka elää kristittynä. On täysin mahdotonta olla avoimesti uskovainen. Kristityt eivät voi kokoontua yhteen, he eivät saa omistaa Raamattua, on lain vastaista sulkea silmänsä ja painaa päänsä rukoukseen. Kristittyjä ei ainoastaan vainota Pohjois-Koreassa vaan heidät tapetaan. Siitä huolimatta maassa on arviolta noin 100 000 tunnustavaa kristittyä, jotka kokoontuvat salaisesti.

ohjoiskorealaiselta kysyttäessä, mitä voimme tehdä puolestanne, miten rukoilla puolestanne, heidän vastauksensa yllättää. He sanovat: ”Tekö, länsimaiset ihmiset rukoilisitte meidän puolestamme? Me rukoilemme teidän puolestanne. Teillä on rahaa ja vapautta mutta laitatte uskonne niihin. Meillä pohjoiskorealaisilla on vain Kristus, mutta siinä on kaikki mitä tarvitsemme.” Pohjoiskorealaiset ovat tottuneet elämään vaikeissa olosuhteissa. He tietävät, että vain Jumala voi ratkaista ongelmat. Meillä on paljon opittavaa pohjoiskorealaisilta, voimme oppia kuinka tulla todella riippuvaiseksi Jumalasta. Kun Korean Marttyyrien Ääni aloitti toimintansa Pohjois-Korean hyväksi, he aloittivat ruohonjuuritasolta. He tutustuivat pohjoiskorealaisiin ja kysyivät neuvoa heiltä, mikä on paras tapa tavoittaa muita pohjoiskorealai-

Evankeliumi kulkeutuu ilmateitse heliumkaasupalloja käyttäen Pohjois-Koreaan.

Evankeliumia suljettuun maahan sia evankeliumilla. Tällä tavoin he tutustuivat aina uusiin suljetusta maasta tulleisiin ihmisiin ja oppivat tuntemaan heidän tapaansa ajatella asioita. Pohjois-Koreaan lähetetään joka vuosi 40 000 Raamattua heliumilla täytetyillä ilmapalloilla, joihin on kytketty gps-havainnin. Joka yö lähetetään 1,5 tunnin radio-ohjelma, jossa luetaan Raamattua ja kerrotaan rohkaisevia viestejä eri puolilta maailmaa. Ohjelmissa puhuvat Pohjois-Koreasta paenneet kristityt. Radio-ohjelmat tavoittavat arviolta jopa kaksi miljoonaa pohjoiskorealaista. Opetuslapseuskouluja järjestetään kaikkialla mistä tavoitetaan pohjoiskorealaisia. Lännestä ei lähetetä lähetystyöntekijöitä vaan tavoite on kouluttaa pohjoiskorealaisia tavoittamaan evankeliumilla oman maansa kansalaisia. Tämä on kaikkein tehokkain keino puhua sydämeltä sydämelle.

Kristityt maailman suljetuimmassa maassa tarvitsevat paljon esirukouksiamme. Me voimme seistä heidän rinnallaan uskollisesti rukoilemalla ja tukemalla työtä rakkauden lahjoin. Marttyyrien Ääni ry

KIITÄMME JA RUKOILEMME Kiitos Herra, että evankeliumi etenee myös Pohjois-Koreassa. Johdata jokainen ilmapallolla lähetettävä Raamattu juuri oikealle ihmiselle. Siunaa radio-ohjelmat ja opetuslapseuskoulutyö, suo niiden kantaa iankaikkista hedelmää. Lahjoitusviite: 871 019

2015

Marttyyrien Ääni yhdistää GPSteknologian ja tietokonesovellukset lähettäessään raamattulähetyksiä ilmapalloilla Pohjois-Koreaan

s on

2011

Kim Jong-un nousee valtaan isänsä Kim Jong-ilin kuoleman jälkeen

Raamattu Pohjois-Korean murteella

e Wikim dia Co

Jeesus antoi turvan

Yksi tukemamme turvatalon asukkaista on uskaltautunut kertomaan oman tarinansa. 8

Marttyyrien Ääni 3/2017

ynnyin vuonna 1992 muslimiperheeseen. Isäni oli suuri sheikki, jonka kaikki kotimaassamme tunsivat. Äitini oli hyvin uskonnollinen, hyvin ankara muslimi. Minä aloin opiskella madrassassa Koraania viiden vanhana, opin myös lukemaan ja kirjoittamaan arabiaa. Vanhempani erosivat, kun olin 6-vuotias ja minä jäin isäni luokse. Hänestä oli mukavaa opettaa minulle Koraania kotona, sillä hän ei luottanut madrassan koraaniopettajiin. Kun olin 10-vuotias, lakkasin opiskelemasta madrassassa ja ryhdyin opiskelemaan yksityisessä koulussa. Jatkoin kuitenkin Koraanin opiskelua kotona. Neljätoistavuotiaana näin unen. Unessa näin valon ja siellä oli paljon ihmisiä. Se vaikutti olevan tuomiopäivä ja kun tuli minun vuoroni, Jumala sanoi: ”Olet hyvä, mutta rukouksesi eivät ole sellaisia kuin haluan.” Heräsin hikoillen, vapisten ja itkien. Olin hyvin peloissani. Kysyin perheeltäni unesta ja he sanoivat, ettei unessa ollut Jumala vaan Saatana. He sanoivat: ”Älä huolehdi, rukouksesi ovat hyviä.” Aloin rukoilla enemmän, opiskella enemmän madrassassa ja sharialukiossa ja pukeutua islamilaisemmin, kasvot peittäen. Kun olin seitsemännellä luokalla, 15-vuotias, isäni muutti pois kotimaastamme. Minulle tuli silmäsairaus ja lopetin koulunkäynnin. Muutin asumaan äitini luokse, joka oli siihen mennessä mennyt uudelleen naimisiin. Halusin olla hyvä muslimi ja opiskelin lisää islamista. Kävin sharialukiota ja aloin pukeutua kunnollisen muslimin tavoin, eli kasvot, myös silmät kokonaan peittäen.

”

Kun tulin tähän maahan ja koskin ensimmäistä kertaa Raamattua, ensimmäinen näkemäni jae oli Johannes 10:16. Se antaa minulle toivoa, että Jumala tavoittaa myös muut perheeni jäsenet. Minä en etsinyt Jumalaa. Jumala etsi minut, ja Hän etsii myös muut perheenjäseneni.

18-vuotiaana näin toisen unen. Jumala tuli jälleen luokseni. Tällä kertaa Hän sanoi: ”Pukeutumistapasi ei ole hyvä.” Tunteeni olivat samat kuin edellisen unen jälkeen, minä itkin. Kysyin ystäviltäni, jotka pukeutuivat samoin kuin minä, mitä uni tarkoitti. He sanoivat, että olen hyvä muslimi, joten uni ei voinut olla Jumalalta vaan Saatanalta. Uskoin ystäviäni. ”Olet hyvä. Yksikään mies ei ole nähnyt kasvojasi”, ystäväni vakuuttivat minulle. Isäni oli muuttanut kristittyyn maahan ja vuotta myöhemmin menin hänen luokseen. Hänet tavatessani huomasin, että hän oli täysin muuttunut. Hän ei halunnut, että peitin kasvoni ja pukeuduin hijabiin, hiukset ja kaulan peittävään huiviin. Hän piti minulle oppitunnin aiheesta ”hijab”. ”Tämä ei ole islamia”, hän sanoi. Niinpä aloin taas pukeutua normaalisti, en peittänyt enää kasvojani.

Kysymykset heräävät

Vuoden 2013 joulukuussa, kolme vuotta ulkomailla asuttuani, palasin kotimaahani hieman muuttuneena. Seuraavan vuoden helmikuussa olin kahdestaan kotona sisareni kanssa. Sisareni oli keittiössä valmistamassa keittoa. Hän leikkasi perunan ja sen sisällä oli risti! Siskoni juoksi luokseni sanoen: ”Sam, katso tätä!” Otin siitä kuvia ja lähetin ne vanhemmilleni ja muille ystävilleni. Se oli järkyttävää. Ystäväni sanoivat, että perunat tulevat Etiopiasta ja etiopialaiset ovat kristittyjä, joten kun he istuttavat perunoita, he laittavat niiden sisään ristin. Olin eri mieltä. ”Ei, vain Jumala voi tehdä tämän”, minä sanoin. ”Jos Jumala ei pidä rististä, miksi Hän laittoi

ristin tähän perunaan?” Sen jälkeen aloin etsiä ja kysellä kysymyksiä. Olin uskonut, että kristityt ovat pahoja. He eivät rukoilleet, he eivät paastonneet ja ajattelin, että Raamattu on paha. Mutta nyt muutin mieleni. ”Ehkä ei olekaan niin, että kristityt ovat pahoja”, pohdiskelin. Löysin kristillisen tv-kanavan. Se oli egyptiläinen, joten siinä puhuttiin arabiaa, jota ymmärrän. Ensimmäisinä päivinä katsoin sitä ilman ääntä aina kun puheeksi tuli Muhammed, islam tai Koraani. Mutta toisinaan he sanoivat jotain ja tarkastin Koraanista, oliko heidän televisiossa sanomansa totta. Kuuntelin Joyce Meyeriä siltä kanavalta. Vuoden 2016 ramadanin aikaan aloin puhua isälleni – hän oli ystäväni. ”Isä, oletko koskaan lukenut muita kirjoja Koraanin lisäksi?” kysyin häneltä. ”Kyllä, minulla on joitakin kotona”, hän vastasi. Olin yllättynyt! Aloin kertoa hänelle mitä olin nähnyt televisiossa. ”Kristinusko on hyvä. Jos joku lyö sinua, tarjoat toisen posken”, kerroin. ”Kyllä, he ovat hyviä ihmisiä”, isäni sanoi. Aloimme puhua aiheesta yhdessä. En voinut luottaa keneenkään toiseen, joten puhuin vain isäni kanssa.

Islam ei tuo rauhaa

Joyce Meyerin ohjelmat tulivat puolenyön aikaan. Odotin niitä ja katsoin tuon puolen tunnin ohjelman. Katsoin niitä joka yö, kun muut perheenjäseneni nukkuivat. Hänen ohjelmansa nimi oli ”Nauti elämästäsi joka päivä”. Ennen hänen ohjelmiensa näkemistä elämäni oli kauheaa – täynnä stressiä, pelkoa. Minä pelkäsin Jumalaa. Isla-

missa ei ole rauhaa, takuuta paratiisiin pääsystä ei ole, sen sijalla on Helvetin pelko. Puhuin Jumalalle: ”Jos rankaiset minua, Jumala, miksi olet luonut minut? Käytän hijabia ja rukoilen, mutta silti sanot, että minun pitää pelätä?” Sitten löysin Koraanin jakeen, jossa sanottiin: ”Kaikki menevät ensin Helvettiin. Sitten Jumala ottaa sieltä pois Häneen uskovat.” Jos olen islaminuskoinen, paastoan, miksi joudun helvettiin? Miksi Jumala vie minut ensin helvettiin, ja sitten poistaa sieltä myöhemmin? Päätin luopua islamista. Lakkasin rukoilemasta ja paastoamasta. Minä muutuin. Kaikki sanoivat, että en ollut enää samanlainen kuin ennen. En pukeutunut enää hijabiin enkä peittänyt kasvojani. Ystävistäni tuli vihollisiani. Eräänä yönä Joyce Meyer sanoi: ”Jos katsot tätä ohjelmaa, rukoile Jumalaa nyt.” Mietin tunsiko hän sydämeni, ehkä Jumala oli hänessä? ”Näytä minulle oikea tie”, pyysin Jumalalta. Eräs äitini ystävistä oli melko varmasti al-Shabaabin jäsen, mutta en voinut olla siitä varma. Eräänä päivänä pian rukoukseni jälkeen tämä ystävä tuli kotiimme ja keskustelimme elämästäni. Oli tapahtunut terroriisku Ranskassa, muslimi oli tappanut monia ihmisiä yökerhossa. Kiistelin hänen kanssaan. ”Se ei ole oikein. Jos islam on sellaista, se on väärässä”, sanoin. Ehkä hän ymmärsi mikä minä olin, sillä hän sanoi minulle: “Rakastan sinua, mutta ole varovainen. Sinulle voi tapahtua jotakin.” Se oli eräänlainen uhkaus, hän varoitti voivansa satuttaa minua. Perheeni pelkäsi häntä. Minä soitin isälleni ja kerroin hänelle 9

Pohdin, olisiko Jumala iloinen, jos käännyn kristityksi.

Islamissa emme koskaan oppineet rakastamaan Jumalaa.

uhkauksesta. ”Osta huomenna lippu toiseen kaupunkiin”, hän sanoi. ”Et voi jäädä sinne, äidin luo, tuon al-Shabaab -uhkauksen jälkeen. Sinun on välittömästi lähdettävä.” Niinpä matkustin toiseen kaupunkiin. Soitin isälleni ja kerroin olevani kiinnostunut kristinuskosta. Hän sanoi voivansa esitellä minut joillekin islamista kääntyneille Turvatalojen sijainti valitaan huolella ja kristityille. Hän esitteli niitä vartioidaan tarkasti. (Kuvituskuva) minut eräälle miehelle ja hän piti minuun yhteyttä joka yö. Hän osasi äidinkieltäni ja oli joku julkaisi minun ja sisareni kuvan kotoisin samasta maasta, joten luotin Facebookissa ja kirjoitti: “Nämä ovat häneen. Hän selitti minulle kaiken, hänen tyttärensä.” Sen jälkeen hamutta minun oli silti vaikea hyväksyä keuduimme piiloon. Sisaristani kaksi sitä. Pohdin, olisiko Jumala iloinen, muuta on uskovia – toinen heistä asuu jos käännyn kristityksi. Lopuksi hän edelleen kotimaassani. kertoi minulle erään kristinuskoon Tämä paikka on vaarallinen. Isäni on kääntyneen tytön todistuksen, hän luennoitsija tiukasti islamilaisella alulähetti minulle siitä videon. Videolla eella. Hän on hyvin tunnettu ja hänet oli kaikkiaan kymmenen ihmisen to- halutaan tappaa. Tiedetään, että me distukset, mutta tuo tyttö kosketti olemme hänen tyttäriään, joten meiminua erityisesti. Samana päivänä dätkin voidaan tappaa. tein uskonratkaisun. Sinä päivänä, 25. Isä oli tullut uskoon vuonna 2012, elokuuta, minusta tuli Jeesukseen us- mutta hän salasi sen meiltä. ”Haluan kova! kertoa jotakin”, hänellä oli tapana

Elämä muuttuu

Janosin lukea Raamattua, koskea siihen. Uskovat auttoivat minua pääsemään toiseen maahan viisi päivää ratkaisuni jälkeen. Sen jälkeen isäni joutui kauheaan tilanteeseen. Hän ei enää voinut liikkua vapaasti ulkona eikä nukkua kodissaan. Alueen suurimmat sheikit sanoivat, että hänet voidaan tappaa. Lokakuun 16. päivä 10

Marttyyrien Ääni 3/2017

sanoa, mutta sitten hän jatkoi: ”Ehkä jonain toisena päivänä.” Hän pelkäsi kertoa meille. Kun tulin uskoon, tunteeni olivat sekavat. Jumalan kolminaisuus epäilytti minua. Isäni kutsui minut luokseen ja vietti koko yön selittäen minulle asiaa. ”Jumala ei ole niin kuin me”, hän sanoi. ”Hän on kaikkialla samaan aikaan. Hän ei ole sellainen kuin kuvittelemme.”

Islamissa emme koskaan oppineet rakastamaan Jumalaa. Meidän oli tarkoitus rakastaa Muhammedia koko sydämestämme, mutta meille ei koskaan opetettu Jumalan ja itseni välisestä rakkaudesta. Isäni julkaisi kerran Facebookissa, että voimme rakastaa Jumalaa ja eräs mies vastasi: ”Onko Jumala tyttö, niin että voimme rakastaa Häntä?” Kun tulin tähän maahan ja koskin ensimmäistä kertaa Raamattua, ensimmäinen näkemäni jae oli Johannes 10:16: ” Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta.” Se antaa minulle toivoa, että Jumala tavoittaa myös muut perheeni jäsenet. Minä en etsinyt Jumalaa. Jumala etsi minut, ja Hän etsii myös muut perheenjäseneni. Katja Bågman

KIITÄMME JA RUKOILEMME Kiitos Herra, että teet jatkuvasti työtäsi muslimien keskuudessa ja pelastat heitä. Rukoilemme varjelusta kristityiksi kääntyneille muslimitytöille. Siunaa eri maissa olevat kristittyjen turvatalot. Lahjoitusviite: 87052 turvatalot

Tel Aviv, Israelin talouden ja teknologian keskus. Kuva: Heikki Kangas.

Messiaanisten häirinnän historiaa

lkopoliittisen kädenväännön varjoon Israelissa jää usein mielenkiintoisia uutisaiheita. Koska Jeesukseen uskovien, messiaanisten määrä on vakaassa kasvussa, he ovat esillä myös valtamedioissa. Viime vuosikymmenen aikana niin sekulaarissa lehdistössä kuin television ja radion jutuissa on käsitelty heidän uskoaan ja asemaansa voittopuolisesti neutraalisti. Uskonnolliset juutalaiset hyökkäävät tietysti heitä vastaan sanoilla. Kymmenisen vuotta sitten oli ortodoksijuutalaisten Beershevan rynnäkkö messiaanisten kokoustilaan ja sitä seurannut oikeusistunto iso uutisaihe. Muutamaa vuotta aiemmin tuhopoltettiin samassa kaupungissa raamattukauppa. Häirintää ja vainoa messiaaniset ovat kohdanneet lisäksi mm. Negevin Aradissa sekä kiistellyn Länsirannan keskuksessa Arielissa. Aradissa uskonnollisten häirintä jatkui vuosikymmenen ajan lähes viikoittain ja erityisesti seurakunnan pastorin asunnon

ympärillä. Lopulta seurakunta lopetti pitkäaikaisen kokoustilan vuokraamisen ja siirtyi taajaman ulkopuolelle puistoon pitämään jumalanpalveluksia. Seurakunta ei kuitenkaan tuossa reilun 20.000 asukkaan pikkukaupungissa nähnyt hyväksi haastaa ortodoksien johtajia oikeuteen. Yksittäisiä häirintätapauksia on ollut säännöllisesti myös muualla maassa. Kun messiaaninen liike alkoi vahvistua reilut 20 vuotta sitten osin venäjänjuutalaisten maahanmuuton seurauksena, ortodoksit pyrkivät vaikuttamaan jopa lainsäädännöllä heitä vastaan. Itse asiassa nykyisen pääministeri Benjamin Netanjahun ensimmäisellä hallituskaudella kirjoitettiin isoja otsikoita Israelin parlamentin lakialoitteista. Tuolloin knesset valmisteli lakia, joka olisi kieltänyt kaiken sellaisen materiaalin hallussapidon, painamisen, kopioimisen ja levittämisen, mikä rohkaisee vaihtamaan uskontoa. Laki olisi saattanut läpi mennessään estää

hyvinkin tehokkaasti evankeliointia. Kristillisyyden vastakampanjoita on maassa pienessä mitassa koko ajan, vaikka Israelin lait takaavat periaatteessa uskonnonvapauden. Käytännössä kuitenkin on monia rajoituksia; alle 18-vuotiaalle ei saa julistaa muuta kuin hänen vanhempiensa uskontoa. Näin esimerkiksi kristittyjen kerhoihin tai pyhäkouluihin ei saa kutsua juutalaisia tai muslimeita. Ja myöskin toiseen suuntaan. Aivan viime vuodet ovat olleet messiaanisille seurakunnille rauhallisempia. Huomatuimpia tapauksia oli reilut kolme vuotta sitten suomalais-juutalaisen Jad Hashmonan asutukselle langetettu oikeuden sakkorangaistus, koska yhteisö kieltäytyi järjestämästä homoseksuaalien häitä. Jad Hashmona on monipuolinen messiaanisten toimintakeskus. Heikki Kangas Kirjoittaja on Lähi-idän erikoistoimittaja, joka on asunut Israelissa vuodesta 1990 lähtien.

Osa 2

Petr Jašek vapautunut vankilasta Sudanissa Edellisessä lehdessämme kerroimme ensimmäisen osan Marttyyrien Äänen työntekijän, tshekkiläisen Petr Jašekin vankeusajasta Sudanissa. Nyt koskettava kertomus jatkuu, ja asiat kääntyvät yllätykselliseen suuntaan.

etr oli nyt siirretty tiedusteluja turvallisuuspalvelu NISS:n pidätyskeskuksesta tavalliseen vankilaan ja hän oli ollut vangittuna viisi kuukautta. NISS:n pidätyskeskuksessa hän oli pyytänyt saada Raamatun, sillä olihan toisillakin Koraaninsa. Vartijat nauroivat hänelle, eikä hän saanut pyytämäänsä. Nyt kuitenkin tshekkiläinen diplomaatti toi vierailunsa yhteydessä hänelle Raamatun ja hän sai pitää sen. Selli oli pimeä, joten Petr pystyi lukemaan Raamattuaan vain päivänvalon aikaan, noin aamukahdeksasta iltapäiväneljään. Silloinkin hänen oli seisottava ikkunan vieressä nähdäkseen lukea. Sanan nälkä oli niin kova, että joka päivä hän seisoi ikkunan vieressä koko päivänvalon ajan. Kolmessa viikossa hän oli lukenut Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta

Marttyyrien Ääni 3/2017

Ilmestyskirjaan saakka. Hänellä ei ollut muistiinpanovälineitä, joten hän yritti raaputtaa rohkaisevimpia jakeita sellin seinään. Hän yritti myös opetella ulkoa mahdollisimman paljon, sillä Raamattu voitaisiin ottaa pois milloin tahansa. Petr siirrettiin jälleen uuteen vankilaan ja siellä hän kohtasi kanssaan syytettynä olleet sudanilaiset. He olivat eri selleissä, mutta pystyivät huutamaan toisilleen käytävän poikki. Näin he huutelivat toisilleen raamatunpaikkoja luettavaksi, Petr sudanilaisille ja keskenään samassa sellissä olleet sudanilaiset Petrille. Toisinaan sudanilaiset uskovat lahjoivat vartijat ja he saivat tulla Petrin sellin eteen. Siinä he pystyivät paremmin vaihtamaan kuulumisia ja vertailemaan, miten heidän kuulustelunsa olivat sujuneet. Tärkeintä kuitenkin

oli, että he pystyivät rukoilemaan yhdessä. Pian heidät siirrettiin Omdurmanissa sijaitsevaan vankilaan. Nyt he olivat kaikki samassa sellissä ja saattoivat viettää kaikki päivät yhdessä. Tässä vankilassa oli myös kappeli, jossa Petr ja pastorit saivat jopa pitää saarnoja. He olivat tuossa vankilassa vain viikon, ennen kuin heidät siirrettiin Al-Hudan vankilaan. Myös tässä vankilassa oli kappeli, ja Petr vietti kaikki päivänsä siellä saarnaamassa, rohkaisemassa uskovia ja lukemassa Raamattua. Luonnollisesti Petr rukoili vapautumisensa puolesta. Aina kun pidätyksestä oli kulunut yksi kuukausi lisää, hän kysyi Jumalalta: ”Kuinka kauan vielä?” Jatkuvat rukoukset kuitenkin muuttivat hänen asennoitumistaan vankeuteen ja hän alkoi rukoilla: ”Miten haluat käyttää minua?” Sen jälkeen hän alkoi olla avoimempi kertomaan uskostaan vankilassa. Hän alkoi tuntea, että Jumala halusi käyttää häntä vankilassa ja vankeusaika alkoi tuntua merkitykselliseltä. Samoin tunsivat myös sudanilaiset veljet ja he totesivat yhdessä, että

Petrin piti pakata tavaransa nopeasti. Hän otti mukaansa vain tärkeimmät esineensä ja jätti kaikki vaatteensa, huovan ja muut tavarat jaettavaksi vankien kesken. Hetki oli riemukas, mutta myös murheellinen: Petrin avustamisesta tuomittuja pastori Hassania ja Abdulmonemia ei oltu armahdettu. Tässä viimeiseksi jääneessä vankilassa kolmikko oli erotettu toisistaan ja he olivat kaikki eri selleissä. Ennen lähtöään Petr pystyi kuitenkin vielä tapaamaan pastori Hassanin, joka iloitsi Petrin vapautumisesta. Petr sanoo hetken olleen tuskallinen. ”Minun sydämeni on yhä Koban vankilassa ystävieni luona”, hän sanoo. Petr ei vapautunut välittömästi. Hän vietti kolme päivää ja yötä kotiarestin tapaiseksi kutsumassaan paikassa. Vaikka hänelle sanottiin, että hän on vapaa, hänen seurassaan oli jatkuvasti aseistautuneita vartijoita.

Marttyyrien ääni he ovat vankilassa niin kauan kuin on Jumalan tahto ja sen ajan he käyttävät evankeliumin julistamiseen.

Tuomio ja vapautus

Koitti tammikuun loppu, oikeudenkäynnit päättyivät ja tuomio julistettiin: ”Petr Jašek on syyllinen vakoiluun ja tuomittu elinkautiseen vankeuteen.” Petr sanoo, että hän ei ollut kovin yllättynyt tuomiosta, vaikka sana ”elinkautinen” kuulostikin hätkähdyttävältä. Tuomion jälkeen hänet siirrettiin poliittisille vangeille varattuun vankilaan. Helmikuun lopulla Petr oli lukemassa Psalmia 126: ”Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä.” Muutamaa sekuntia myöhemmin saapui vartija, joka sanoi: ”Petr, sinut vapautetaan tänään.” Hän sanoo, että se tuntui unelta ja tuli täysin yllättäen. Kun sana Petrin vapautumisesta levisi vankilassa, toiset vangit alkoivat huutaa ilosta ja halata häntä. Vaikka kaikki toivovat vapautumisen osuvan omalle kohdalleen, myös toisten vapautumisesta iloitaan ja se rohkaisee vankilaan jääviä.

Nyt Petr pitää itseään pastori Hassanin ja Abdulmonemin äänenä ja tekee kaikkensa, jotta hekin vapautuisivat. Kaikissa antamissaan haastatteluissa, myös sekulaarille medialle, hän muistuttaa, että kaksi uskovaa on yhä vankilassa. Petr on työskennellyt Marttyyrien Äänessä viidentoista vuoden ajan, mutta kokee nyt olevansa entistä kykenevämpi toimimaan marttyyrien äänenä. Hän kokee Jumalan valmistaneen häntä tuleviin tehtäviinsä Paavalin toisen korinttolaiskirjeen neljännen jakeen mukaisesti: ”että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat”. Petrin nimi on nyt tullut julki, joten hän ei enää voi jatkaa työtä entiseen tapaan. Hän on kuitenkin varma, että Herra aikoo käyttää häntä yhä, vielä enemmän kuin ennen, ja siihen hän on valmis. ”Luotan siihen, että Hän jatkossakin käyttää minua omaksi kunniakseen ja valtakuntansa hyväksi.” ”Vankilassa olevien ja vankien perheiden on hyvin tärkeää saada tietää, että heidän puolestaan rukoillaan”, kertoo Petr. ”Voin kertoa teille, miten tärkeää vangin on tietää, että ihmiset

rukoilevat”, hän sanoi. ”Minä olen henkilökohtaisesti luvannut Herralle, että rukoilen päivittäin heidän puolestaan, jotka ovat vankilassa.” Hänen mukaansa on oikein ja luonnollista rukoilla, että vangitut pääsisivät vapaiksi ja perheet voisivat olla yhdessä. Hän itse lakkasi jonkin ajan kuluttua rukoilemasta vapautumisensa puolesta ja rukoili sen sijaan, että Herra voisi käyttää häntä vankilassa. Nyt, vankeusaikaansa taakse päin katsoen hän sanoo, että kunnes vanki on rukouksissaan päässyt tuohon pisteeseen olisi tärkeä rukoilla, että Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, olisi heidän kanssaan ja heidän perheidensä kanssa. ”Kiitos teille rukouksistanne!” Petr sanoo. ”Haluan rohkaista kaikkia vaeltamaan Herrassa ja vahvistamaan suhdettaan Jumalaan, sillä uskon, että voimme vahvistaa suhdettamme Herraan, vaikka emme olekaan vankilassa.” Katja Bågman

Toukokuun 11. päivä Sudanin presidentti armahti myös pastori Hassanin ja Abdulmonemin ja he ovat päässeet takaisin kotiin. ”Kiitämme Jumalaa kaikista, jotka kampanjoivat kahden veljemme vapautumisen puolesta”, yksi pastori Hassanin seurakuntalainen sanoo. Kiitos kaikille teille, jotka olette rukoilleet ja osallistuneet vetoomuksiin heidän puolestaan. ”Iloni on nyt täydellinen, kun hekin ovat vapaita”, Petr sanoo. Hän puhui puhelimessa pastori Hassanin kanssa heti samana päivänä, kun he vapautuivat. Pastori Hassan kertoi heidän molempien voivan hyvin ja että he ovat innoissaan ja iloisia vapauduttuaan. Hän myös pyysi kiittämään kaikkia, jotka olivat kampanjoineet heidän puolestaan. Pastori Hassan kertoi Petrille, että hän ei muistele vankeusaikaansa pahalla, sillä hän koki Herran käyttäneen häntä siellä. Hän sai rohkaista kristittyjä useissa vankiloissa ja hänen vankeutensa teki koko Sudanin kristillisestä seurakunnasta vahvemman ja rohkeamman.

Blogi

äyttäessäni pari vuotta sitten pyöreitä vuosia, sain muistoksi tuleville vuosille hyviä ohjeita ja viisauksia jokapäiväiseen elämään. Jaan niistä osan tässä blogissani Sinulle. Se mitä annat eteenpäin, tulee aina takaisin. Aina. Mitä kylvät, sitä niität. Puhein, sanoin ja kätten töin. Kirjoita itse oma tarinasi. Älä anna muiden tehdä sitä. Ole oma itsesi. Murehtiminen on ajanhukkaa. Käytä energiasi murehtimisen sijaan huolta aiheuttavien asioiden muuttamiseen. Se mihin uskot, merkitsee enemmän kuin se, mitä toivot tai unelmoit. Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei vielä näy.

Jos ainoa rukous, jonka osaat, on kiitos, anna anteeksi ja ota armoihisi, se on jo paljon. Epäonnistuminen on tienviitta, joka osoittaa sinut oikeaan suuntaan. Jos teet päätöksen, joka on vastoin kaikkien muiden mielipiteitä, maailma ei siihen kaadu. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokainen päivä on mahdollisuus aloittaa alusta. Jos epäilet jotain, älä ryntää mihinkään, sillä kiirehtivän jalka astuu monesti harhaan. Jos et tiedä mitä tehdä, pysähdy. Vastaus selviää sinulle kyllä. Ongelmat eivät kestä ikuisesti, kaikki menee joskus ohi ja loppuu aikanaan. Ole rehellinen itsellesi kaikessa

mitä teet ja säilytä aina loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Siunattua kesää! Toivotan Sinulle Rauhaa, lepoa ja rakkautta. Muistathan Marttyyrien Äänen työtä rukouksin ja kärsiviä sisariamme ja veljiämme eri puolilla maailmaa.

Vesa Jääskeläinen Hallituksen jäsen, evankelista, lähetystyöntekijä

Uutisia maailmalta Pidätetty pakistanilainen kristitty turvapaikanhakija kuollut Thaimaassa

haimaan maahanmuuttoviranomaiset ja YK:n pakolaisjärjestö ovat saaneet runsaasti kritiikkiä osakseen sen jälkeen, kun pakistanilainen kristitty turvapaikanhakija menehtyi pidätyskeskuksessa Bangkokissa. Noin 35-vuotias Ijaz Masih, naimisissa oleva kolmen lapsen isä, oli saanut YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:ltä kielteisen pakolaispäätöksen 26. toukokuuta. Seuraavana päivänä maahanmuuttoviranomaiset kieltäytyivät viemästä Ijazia sairaalaan tämän valittaessa rintakipua. Heidän mukaansa hän valehteli. Muutamaa tuntia myöhemmin hän lysähti kuolleena maahan. Senkin jälkeen pidätyskeskuksen henkilökunta pohti vielä parin tunnin ajan, mitä tehdä. Kun hänet lopulta siirrettiin sairaalaan ruumiinavausta varten, kuolinsyyksi vahvistui sydänkohtaus. Ijaz oli jo aiemmin saanut pidätyskeskuksessa sydänkohtauksen, josta häntä oli hoidettu sairaalassa. Ennen pidätys-

Marttyyrien Ääni 3/2017

Ainoa hopeareunus Ijazin ensimmäisessä sydänkohtauksessa oli, että hän sai tavata perhettään. tään hän oli ollut täysin terve. UNHCR on myöntänyt turvapaikanhakijoille todistuksia, josta käy ilmi, että heidän asiansa käsittely on kesken. Todistusten on tarkoitus estää pidätetyksi joutuminen. Ijaz Masihilla tällainen todistus oli, mutta siitä huolimatta hänet pidätettiin 6.6.2016 kymmenien muiden kanssa, kun hänen asuinpaikkaansa tehtiin ratsia. Hänen vaimonsa ja lapsensa eivät olleet tuolloin paikalla.

Pakistanin kristittyjen kongressin presidentti tri Nazir S. Bhatti kertoo, että Bangkokissa UNHCR käyttää kristittyjenkin tapauksessa muslimitulkkeja, jotka tulkkaavat haastatteluja väärin. Hänen mukaansa virheellinen tulkkaus johti Ijaz Masihin saamaan kielteiseen päätökseen. Suuri osa Ijaz Masihin suvusta joutui pakenemaan Pakistanista, kun kahta hänen veljeään syytettiin jumalanpilkasta. Veljet olivat myös paenneet Thaimaahan, mutta kielteisten pakolaispäätösten myötä joutuneet palaamaan Pakistaniin, missä he nyt ovat vangittuina. Tuemme Thaimaassa olevia pakistanilaisia kristittyjä turvapaikanhakijoita kuukausittaisella ruoka-avustuksella. Lisäksi olemme päättäneet maksaa sydänleikkauksen kaksivuotiaalle Ester-tytölle, jonka isä viruu pidätyskeskuksessa. Lähteet: Pakistan Christian Congress,

British Pakistani Christians Association

Uutisia maailmalta Messiaaninen seurakunta vaikeuksissa Israelissa

en Albert ja Esther Knoesterin sekä toisen seurakuntalaisen koteihin. He rikkoivat ikkunoita ja aiheuttivat muuta vahinkoa. Molemmissa taloissa oli paikalla lapsia, joiden kerrotaan pelästyneen kovasti. Hyökkäykset messiaanisia seurakuntia vastaan ovat yleisiä ja Aradissa sijaitsevan seurakunnan kerrotaan kokevan hyökkäyksiä lähes päivittäin. Lähde: Middle East Concern

teläisessä Israelissa messiaaniset juutalaiset ovat joutuneet väkivaltaisten protestien kohteeksi sen jälkeen, kun uusi kokoontumispaikka avattiin Dimonassa. Yad L’Achim -järjestöön oletettavasti kuuluvat ääriortodoksijuutalaiset aiheuttivat häiriötä messiaanisen kokoontumispaikan ulkopuolella 4. toukokuuta. Sen jälkeen he hyökkäsivät kokoontumispaikkaa johtavi-

Isisin sieppaama Christina jälleen kotona!

ian kuusi vuotta täyttävän Christinan kristitty perhe asui Irakin suurimmassa kristillisenemmistöisessä Qaraqoshin kaupungissa lähellä Mosulia. Perheeseen kuului Christinan lisäksi isä ja äiti sekä neljä vanhempaa sisarusta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Elokuussa 2014 Isis valtasi Mosulin ja vyöryi sen jälkeen Qaraqoshiin. Aida, perheen äiti, oli lähettänyt vanhemmat sisarukset Erbiliin ennen Isisin tuloa. Perheen isän, Khaderin, sokeuden vuoksi koko perhe ei voinut paeta, mutta he arvelivat Isisin armahtavan heitä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Christinan perhe ja muut Qaraqoshiin jääneet kristityt pakotettiin luovuttamaan kaikki arvoesineensä. Sen jälkeen heidät lastattiin bussiin pois kuljettamista varten. Ennen bussin lähtöä Isisin jäsen nousi bussiin, käveli Aidan luo ja nappasi hänen sylissään istuvan Christinan mukaansa äidin vastustelusta ja anelusta huolimatta. Äiti ei unohtanut tytärtään, vaan kiersi pakolaisleirejä Christinan kuvaa kantaen ja kysellen, oliko joku nähnyt häntä. Kun avustusjärjestöt jakoivat vaatteita pakolaisille, Aida

poimi mukaansa vaatteita, joiden arveli sopivan juuri sillä hetkellä Christinalle. Christinahan voisi löytyä milloin tahansa. Ensimmäiset kaksi vuotta huhut kertoivat Christinan olevan elossa, mutta sitten tietojen tulo tyrehtyi. Välittäjät neuvottelivat myös Isisin kanssa tytön vapauttamisesta, mutta lopulta Isisin viesti äidille oli: ”Älä kysele hänestä enää.” Yllättäen, perjantaina 9. kesäkuuta perhe sai puhelun arabiystäviltään, että Christina on löytynyt Mosulin köyhästä Hayy-al-Tanakin kaupunginosasta. Siellä hän oli asu-

Christina matkalla kotiin. Takapenkillä hänen äitinsä Aida. Kuva: Steven Nabil

nut 12-jäsenisessä perheessä, joka sanoi löytäneensä itkevän tytön moskeijan läheltä ja ottaneensa hänet luokseen asumaan. Perhe pakeni Mosulista ja torstai-iltana Christinan vanhin veli Elias sai puhelun, jossa häntä neuvottiin noutamaan sisarensa Mosulista. Christinasta näytetään pidetyn hyvää huolta ja hänellä oli jopa kultaiset korvakorut, joten häntä pitäneen perheen on täytynyt olla hyvin toimeentuleva. ”Elämäni paras päivä oli, kun Christina palasi kotiin”, kertoi hänen äitinsä. ”Hän ei muistanut mitään, hän oli tottunut perheeseen, jonka luona eli. Yritämme palauttaa muistoja hänelle ja muistuttaa, että minä olen hänen oikea äitinsä.” ”Kiitämme Jumalaa, joka pelasti hänet Daeshilta (Isisiltä)”, Khader-isä sanoo. ”Rukoilin hänen puolestaan joka päivä.” ”Olen äidin ja isän luona”, Christina kertoo leikkiessään juuri lahjaksi saamillaan leluilla Ankawan pakolaisleirillä Erbilissä.

Lähteet: World Watch Monitor, Alarabiya, Reuters, Daily Mail

AUTAMME YHDESSÄ VAINOTTUJA Me autamme: - Vainottujen tuki - Rohkaisu - Tiedotus - Opetus - Raamattutyö

Sinä autat: - Rukous - Lahjoittaminen - Kirjoittaminen vangeille - Tiedon jakaminen - Vetoomukset International Christian Association

HE PAKENEVAT HENKENSÄ EDESTÄ Vainotut kristityt tarvitsevat apuasi, lahjoita puhelimella: 0600 13001 Puhelun hinta: 20,28 € + pvm

Kiitos avustasi vainotuille! Marttyyrien Ääni ry

marttyyrienaani.fi

puh. 040 5522 309

Rahankeräyslupa: POL-2014-12198 ajalle: 29.1.2015-31.12.2019

Radio Dei Marttyyrien ääni joka kuun toinen ja viimeinen lauantai klo 15 Aikamme marttyyrit joka kuun ensimmäinen ja kolmas lauantai klo 15

Facebook Marttyyrien Äänen työssä Marttyyrien Äänen Facebook-sivulla on jo lähes 2800 tykkääjää. Julkaisemme viikoittain sivustolla uutisia, rukous- ja kiitosaiheita, tiedotamme tulevista tapahtumista sekä TV- ja radio-ohjelmistamme. Sivustolla julkaistaan myös mielenkiintoisia haastatteluita ja videoesityksiä. Käy tykkäämässä Facebook-sivustamme, niin jatkossa tiedotteet näkyvät sinunkin Facebook-seinälläsi.

Tekemällä testamentin voit huolehtia sinulle tärkeistä ihmisistä ja asioista myös poismenosi jälkeen. Testamentti Marttyyrien Ääni ry:lle tukee työmme jatkumista vainottujen kristittyjen hyväksi. Jos tarvitset apua laadintaan, voit olla yhteydessä toimistoomme.

Katso TV7

Marttyyrien ääni -ohjelma pe 23.06.2017 klo 21:15 pe 04.08.2017 klo 21:15 pe 18.08.2017 klo 21:15 Toistot seuraavan päivänä (lauantaina) klo 13:15 ja seuraavan viikon tiistaina klo 22:30. Löydät ohjelmat myös arkistosta tv7.fi / Ohjelma-arkisto / Marttyyrien ääni

Vierailemme seurakunnassasi, ota yhteyttä: Juhani Huotari

Aki Miettinen

juhani.huotari@vomfinland.fi

aki.miettinen@vomfinland.fi

Vesa Jääskeläinen

Petri Nuotio

vesa.jaaskelainen@vomfinland.fi

petri.nuotio@vomfinland.fi

Puh. 045 122 7416

Puh. 0400 700 734

Puh. 050 321 1662

Puh. 044 040 6777