Katriina Siivonen
METSÄSUHDE KULTTUURISESTI KESTÄVÄNÄ TULEVAISUUSPERINTÖNÄ Tavoitteellinen kulttuurinen muutos on välttämätön kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Luontosuhde, Suomessa keskeisenä metsäsuhde, on muutoksen mahdollistavaa aineetonta perintöä. Se koostuu ihmisissä elävistä ja luontosuhteessa virtaavista tiedoista, taidoista, maailmankuvasta ja toiminnasta. Tulevaisuusperinnöksi muodostettuna se auttaa ihmisiä muuttamaan yhteisvoimin vaikutuksiaan luontoon.
Kulttuuri transformaationa ekologisuuteen Luonnontieteilijöiden ryhmä on koonnut yhteen analyysejä useiden biofysikaalisten ilmiöiden, kuten ilmaston, biosfäärin moninaisuuden sekä typen ja fosforin kierron muutosten, keskinäisvaikutuksista maapallon ekosysteemiin. Heidän meta-analyysinsä osoittaa, että ihmisten vaikutus niihin on kasvanut viime vuosikymmeninä niin voimakkaasti, että se uhkaa sysätä maapallon tasapainottomaan tilaan, jonka seurauksena ihmisille mahdolliset elinolosuhteet ovat uhanalaiset.1 Tällaiset analyysit osoittavat, että maapallon ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi ihmisten toimiin tarvitaan muutos. Se tarkoittaa transformaatiota eli yhteiskunnallista ja kulttuurista murrosta kestävämpään elämänmuotoon maailmanlaajuisesti.2 Kulttuurisen kestävyystransformaation tarve on artikkelini lähtökohta. Suomessa ihmisten toimet suhteessa metsiin ovat keskeisiä kestävyyden tavoittelemisessa. Näkökulmani on tieteidenvälinen. Yhdistän etnologian, kulttuuriperinnön tutkimuksen, tulevaisuudentutkimuksen ja kestävän kehityksen tutkimuksen tieteellisiä keskusteluja kysymyksenasetteluni mukaisesti.3 Transformaation perustana tarkastelen ihmisten kulttuurista luontosuhdetta, tarkemmin
10
metsäsuhdetta. Tutkin transformaatiota toisaalta jokapäiväisenä kulttuurina, toisaalta aineettoman kulttuuriperinnön valtakunnallisena ja kansainvälisenä kulttuuripoliittisena toimena4 suhteessa kestävän kehityksen5 poliittisiin tavoitteisiin6. Analysoin käsitteellisesti luontosuhteen mahdollisuuksia tuottaa tavoitteellista transformaatiota kohti kestävämpää maailmaa. Jäsennän analyysini ”kulttuuri”-termin eri muotojen avulla. Keskeinen kysymykseni on: minkälaisessa muodossa metsäsuhde kulttuurisena luontosuhteena ja aineettomana kulttuuriperintönä voi tukea intentionaalista, toisaalta arjen, toisaalta politiikan käytänteissä elävää transformaatiota ekologiseen kestävyyteen? Kestävän kehityksen kulttuurinen, ihmisiin ja yhteisöihin kytkeytyvä ulottuvuus on oleellinen tässä tarkastelussa. Suomalainen metsäsuhde on usean eri tahon7 yhteisesti ilmoittamana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön wikiluettelossa Suomessa. Samojen tahojen hakemuksesta opetus- ja kulttuuriministeriö on hyväksynyt suomalaisen metsäsuhteen vuonna 2017 yhdeksi 52 ilmiöstä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon Suomessa.8 Unescon sopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi on vuodelta 2003.9 Suomi liittyi siihen vuonna 2013, minkä jälkeen sopimuksen täy-
VUOSILUSTO 13
