Pekka Virtanen
PUHEENVUORO: METSÄ ANTAA, MITÄ METSÄLLÄ ON Kulttuurikäsite on metsällisissä yhteyksissään esiintynyt jo kauan. Vasta viime vuosikymmeninä se on noussut yhteiskunnallisten näkymien rinnalla vakavasti otettavaksi ja laaja-alaiseksi osaksi metsän arvoihin ja kestävyyteen liittyviä pohdintoja. Artikkelissa tuodaan esiin kulttuurin erilaisia metsäkiinnikkeitä, jotka osana kulttuurista kestävyyttä saattavat näyttäytyä rehtinä toiminta- ja ajattelutapana, mutta kyseenalaisena toisesta näkökulmasta katsottuna. Historiallisia sekä kulttuurisia näköaloja pelkäämätön avara ja erilaisia näkökantoja ilmentävä metsäkeskustelu on kulttuurista kestävyyttä.
Kun 1980-luvun alussa lähdin mukaan metsäntutkija Aarne Reunalan metsäisiin kulttuuriaineistoihin liittyviin hankkeisiin, ei (metsä)kulttuurin käsitettä ollut laajemmin pohdittu metsäntutkimuksen tai metsänhoidon yhteydessä. Edellisten työmaiden poluilta kasvaneet Metsä suomalaisten elämässä -seminaari vuonna 1986 ja Metsän kuva -näyttely Tampereella 1987 julkaisuineen1 sekä Nord Nytt -julkaisun metsänumero2 pyrkivät osaltaan hahmottamaan tuota kenttää pohtimalla, millä tavoin ihminen kulttuurinsa kautta kiinnittyy metsään. Sittemmin aiemmat työt saivat jatkumoa Suomen Metsämuseo Lustossa, joka käytäntöönkin museotyön myötä painottuen on ehdottomasti tärkeä osa metsän kulttuurista kestävyyttä.3 Kulttuurin nostaminen vakavaksi työvälineeksi ja koko leveydeltään metsän arvottamis-, käyttö- ja kestävyyspohdintoihin on tapahtunut suhteellisen myöhään. 1980-luvun alussa se ei vielä ollut ympäristötulkinnoissa kattava avainsana, vaikka kulttuurintutkimuksessa ja muuallakin hiljalleen näkyi kulttuurisen käänteen tuomia painotuksia.4 Kuitenkin erityisesti humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa ympäristöjä jo lähestyttiin näkökulmista, joista tänä päivänä puhutaan – metsänkin osalta – kulttuurina ja kulttuurisena kestävyytenä. Niiden mukaan ottaminen esimerkiksi metsäkeskusteluun on jo itsessään kulttuurista kestävyyttä.
70
Kulttuuri ei ole kevyt käsite ja yhä painavampi siitä tulee, kun sen sitoo esimerkiksi ekologiseen kestävyyteen, joka natisee liitoksissaan nimenomaan ihmistoimien eli kulttuurin seurauksena. Seuraavassa avaan joitakin näkökulmia metsän kulttuuria sivuaviin käsitteisiin, kulttuurien kohtaamisiin, kulttuurin arvottamiseen, vuorovaikutuksen tärkeyteen ja innovaatioiden merkitykseen. En aina tee erikseen rinnastuksia tämän Vuosiluston pääteemaan, sillä kaikki käsitteet jo itsessään ovat kulttuurin kannattimia jäsentäessään (metsällistä) maailmankuvaamme. Monissa yhteyksissä metsäkulttuuri painottuu fyysisenä puuympäristönä, mutta on tärkeää myös nähdä metsä puilta, esimerkiksi eläinten ja muun eliökunnan näkökulmasta. Metsälähtöistä kulttuuria ovat myös erilaiset tuotteet tulitikuista puutaloihin. Metsäkulttuurin kirjoa Kulttuuriteoriaan liittyviä lähestymistapoja pohtiessaan Pirkkoliisa Ahponen toteaa, että kulttuuria voi käsitellä kokonaisuutena vain ilmiöiden pinnalta katsoen.5 Mitä syvemmältä ja mitä subjektiivisemmin merkityksiä tulkitaan, sitä enemmän aineksia löydetään ja sitä vaikeampaa on hahmottaa kokonaisuuksia. Kulttuuri on alinomaa jakautuvien, yhdistyvien, toisiaan risteävien ja muuntuvien virtojen verkko, pai-
VUOSILUSTO 13
