TULEVAISUUTTA KOHDEN - OLI SE SITTEN PANDEMIAVA PAATA TAI ALIENEJA

Tulevaisuutta kohden - oli se sitten pandemiavapaata tai alieneja

TEKSTI: EMILIA ALA-JÄÄSKI

”Helsinki... Seoul... Finnair...” Kerrostalo on hiljaisena, kun iltasella näpyttelen Googlen hakukenttään vähän lentolippudiilejä. Paras kaveri, vanha kämppikseni on muuttamassa Amerikasta Souliin miehensä kanssa ja spontaanien ideoiden maailmoissa kahlailevana ihmisenä olen tällä kertaa keksinyt ”hypoteettisesti” (sillä kuuluisalla ”työsanalla”) suunnitella, millaista olisi, jos lähtisinkin tänä keväänä Souliin pariksi kuukaudeksi. Koulu ei ole elämässä edelleenkään mikään fyysinen sitouttaja, mutta pandemiatilanteessa on edetty siihen pisteeseen, että matkailu on periaatteessa mahdollista. Kun ei kerta ole mikään estämässä, voin olla joko täällä tavan Suomessa kämpässä nyhjöttämässä - tai missä ikinä päin maailmaa ikinä haluaisin ja tehdä samat hommat siellä! Nyhjötetään kämpässä sitten siellä! Kuulostaa lähes kelpoajatukselta, vaikka itse sanonkin. Miksei tätä kukaan ole aiemmin hokannut?

Kuules kaveri, mennyt jo monta loistokuukautta tässä, mutta eihän siinä - aloituspiste on aina tämä hetki.

Yllättäen suureksi harmikseni joudun toteamaan, että alkaa ”pahasti” näyttää siltä, että juuri huhtikuussa taitaa ollakin asiaa Suomeen, kun lupaillaan asteittaista kouluunpaluuta. No, tiedä häntä näistä, kun on aina lupailtu jotain, mikä ei sitten kuitenkaan ole lopulta tapahtunut - mutta riskillähän tässä mennään jokatapauksessa.

Mamma mia, dai, sanoo sisällä asuva ex-italialaiseni ja heiluttaa kyseenalaistavia käsiä.

No, taitaa tässä muutenkin muistakin syistä olla muutakin tekemistä keväällä kuin mennä nauttimaan elämästä Soulissa, mutta olihan se noin hypoteettisena ideana aivan loistava. Keep it up for the future.

Pandemiatilanne tosiaan on tarjonnut erilaisia harmeja, mutta myös mahdollisuuksia itse kullekin säädylle, ja kiikarissa on ennustettavissa yhä normalisoituvampi maailma. Menoa ja meininkiä on ollut ainakin omaan makuun jo ihan hienoja summia, ja kesällä pääsen jopa toteuttamaan erästä Pohjoismaiden laajuista tapahtumaa, jota olen odottanut jo kaksi vuotta! Mieltä lämmittää myös uusi vaihtopaikka ja varmuus siitä, että sinne tullaan myös lähtemään. *koputtaa puuta* Loppujen lopuksi asiat tulevat järjestymään, sen olen oppinut tämän tähän mennessä jokseenkin erikoisen korkeakoulumatkani aikana. Oli tilanne mikä tahansa tulevaisuudessa, sitä ei kukaan voi nähdä ellei hanki kristallipalloa, mutta tässä hetkessä juuri nyt asiat ovat oikeastaan aika hyvin. Sillä jos kaikki taas vaihteeksi menee metsään, löytyy taas se Soulin lentolippukortti sieltä takataskusta. Paljasjalkaisena espoolaisena en voi kuin kuunnella tyytyväisenä Kalevauvan uutta Espoo-biisiä takapihani rantatuolilla istuen ja sitä hienompaa ruokajuomaa siemaillen, kun tässä kohtaa alienienkaan saapuminen maan päälle ei jaksa hämmästyttää.

Joka ruokajuoma taitaa omalla kohdallani olla se vaniljakola. Aijai mikä jumalten juoma.