Kaupunkiohjelma 2008 – 2012 by Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kaupunkiohjelma 2008–2012 Edustajiston 19.3.2008 hyväksymä

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta Taitto: Antti Pirilä Ulkoasu : Heli Niska Kuvat: Antti Pirilä (kansi, s. 13) ja Leena Pihlajamäki (s. 4, s. 6)

Kaupunkiohjelma Kaupunki on koti, ei liikeyritys.

Kaupunkia tulee kehittää ihmisten ehdoilla. Ollakseen viihtyisä ja toimiva kaupunki tarvitsee hyviä palveluja. Palveluverkosto on kuin lämmin vesi: se tekee kaupunkilaisen elämästä sujuvaa ja miellyttävää. Tässä kaupunkiohjelmassa eritellään Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) näkemyksiä siitä, miten Helsingistä ja pääkaupunkiseudusta kokonaisuutena voisi tulla entistä viihtyisämpi, vetovoimaisempi ja toimivampi. HYYlle on tärkeää kaikkien ihmisryhmien – myös opiskelijoiden – tasavertainen kohtelu. Kaupunkisuunnittelun on oltava avointa ja osallistavaa. Nuorilla ja opiskelijoilla tulee olla muiden kuntalaisten kanssa yhtäläiset mahdollisuudet osallistua kunnalliseen päätöksentekoon.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan (HYY) kuuluu yli 32 000 Helsingin yliopiston opiskelijaa. Ylioppilaskunta toimii jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää opiskelijoiden yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä pyrkimyksiä. HYYn piirissä toimii noin 250 erilaista aine-, harrastus- ja etujärjestöä, kansainvälistä järjestöä ja osakuntaa. Ylioppilaskunnan omat toimitilat sijaitsevat Helsingin ydinkeskustassa Uudella ylioppilastalolla. Ylioppilaskunta omistaa HYY Yhtymä -nimisen liikekonsernin.

Kaupunki kuuluu kaikille Viihtyisän kaupungin ehtona on kokonaisvaltainen kaupunkisuunnittelu. Talouden tulee tukea kaupunkiympäristön toimivuutta, esteettisyyttä, esteettömyyttä ja moni-ilmeisyyttä, ei jyrätä niitä. Kaupunkiluontoa on vaalittava, ja puistojen ja viheralueiden roolia kaupunkitilan suunnittelussa on painotettava. Eläväiseen kaupunkiin kuuluvat myös ravintolat, myymälät ja teatterit. Kaupungissa tulee olla hyvät mahdollisuudet virkistyä, liikkua, harrastaa ja olla. Julkinen tila mahdollistaa kaikkien ihmisten kohtaamisen tasavertaisina ja on avain avoimeen kaupunkikulttuuriin. Kadut, torit, kirjastot ja puistot, toisin kuin esimerkiksi kauppakeskukset, ovat kaikille avoimia kansalaisten olohuoneita. Puolijulkisen ja yksityisen tilan suhteen julkiseen tilaan on oltava tasapainossa. Töölönlahden ja muiden keskeisten alueiden suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota avoimen kaupunkitilan sekä omaehtoisen toiminnan mahdollistavien monikäyttötilojen, kuten kulttuurikeskusten, turvaamiseen. Katukuvaa suunniteltaessa tulee painottaa viihtyvyyttä, esteettisiä näkökohtia ja esteettömyyttä. Katumainonnan säädöksien noudattamista tulee valvoa tarkemmin. Yksittäisiä ongelmakohtia ovat esimerkiksi tasa-arvoperiaatteita loukkaavat mainokset, esteettömyyttä rajoittavat, jalkakäytäville sijoitetut kyltit sekä kaupungin äänimaisemaa vahingoittava melu ja kovaääninen mainonta. Viihtyisyys luo turvallisuutta. Kaupunkiturvallisuuden valvomisen tulee kuulua poliisille yksityisten vartiointifirmojen sijasta.

• Kaupungin tulee hyödyntää vuonna 2007 tekemänsä meluselvityksen tuloksia torjuakseen suunnitelmallisesti meluhaittoja. • Turvallisuuden lisäämiseksi lisätään valaistusta ja poliisin läsnäoloa sekä huomioidaan turvallisuus kaupunkisuunnittelussa. • Luodaan avoin ja kattava wlan-verkosto kaikkien kaupungissa liikkuvien hyödyksi. • Kaupungin on tarjottava lailliset puitteet katutaiteelle. Töhrimistä ei tule sallia, mutta Stop töhryille -kampanjassa käytetyt keinot eivät ole oikea tapa. • Yleisille ilmoituksille tulee tarjota tilaa esimerkiksi vapauttamalla sähkökaapit ilmoituskiellosta.

Moni-ilmeiset ihmiset Päätöksenteossa elää mielikuva keskivertokansalaisesta ja normiopiskelijasta. Oikeudenmukaisten päätösten tekeminen edellyttää todellisuuden moninaisuuden huomioimista. Vähemmistö- ja erityisryhmiin liittyvät kysymykset on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Tämä ei tarkoita muiden kansalaisten unohtamista. Tilojen ja tapahtumien esteettömyys niin yliopiston kampusalueilla kuin koko Helsingissäkin on kaikkien etu, samoin tasa-arvon ja syrjimättömyyden aktiivinen edistäminen. Vammaisten kuljetuspalvelua tarvitsevien tasavertaisuus ja yksityisyyden suoja on taattava. Asianmukaiset kuljetuspalvelut ovat olennaisia myös yliopisto-opiskelijoiden välisen tasavertaisuuden toteutumisessa, sillä opiskeleva vaikeavammainen tarvitsee kuljetuspalveluja usein päivittäin. Helsingissä asuu määrällisesti enemmän ruotsinkielisiä kuin missään muussa Suomen kaupungissa. Kaupungin tulee edistää aitoa ja elävää kaksikielisyyttä ja kiinnittää huomiota ruotsinkieliseen tiedotukseen. Kasvavan maahanmuuttajaväestön palvelutarpeet tulee huomioida. Kantaväestölle ja maahanmuuttajille on tarjottava luontevia arjen kohtaamismahdollisuuksia. Kansainväliset tutkinto-opiskelijat ovat resurssi, jota on kohdeltava tasavertaisesti muihin kuntalaisiin nähden.

• Kaupungin osoittaman tuen tulee kattaa vähintään 20 % HYYn perheellisille jäsenilleen ylläpitämän lapsiparkin kuluista. • Eri ihmisryhmien tasa-arvoinen kohtelu tulee huomioida kaikessa toiminnassa ja kaikilla tasoilla. Kaupungin on puututtava henkilöstönsä kasvavaan sukupuolten väliseen palkkaeroon. • Kaupungin hallintokuntien on budjeteissaan varauduttava kattamaan esteettömyyden lisäämiseksi tehtäviä toimenpiteitä. • Vammaisten kuljetuspalvelua on kehitettävä asiakaslähtöisesti yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa. • Ruotsin- ja englanninkielistä tiedotusta on parannettava.

Elävää kulttuuria kaupungissa Kulttuuri luo sosiaaliset rajat ylittävää yhteisöllisyyttä. Kaupungin tulee kulttuuripolitiikassaan ottaa huomioon erilaiset alakulttuurit ja turvata päätöksenteossaan kulttuuritoiminnan moninaisuus. Aktiivisina kulttuurin tuottajina ja kuluttajina opiskelijat uudistavat ja elävöittävät helsinkiläistä kulttuurielämää. Monista ylioppilaiden järjestämistä tapahtumista, kuten Havis Amandan lakituksesta vappuna, vapun vastaanotosta Ullanlinnanmäellä tai itsenäisyyspäivän soihtukulkueesta, on tullut kaikkien kaupunkilaisten yhteisiä tapahtumia. HYYn piirissä toimiva Ylioppilasteatteri on osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Ylioppilasteatterin toiminta kesäisin Mustikkamaalla on helsinkiläisille laadukasta kesäteatteritarjontaa, ja se tulee turvata. Täysihintainen lippu kulttuuritapahtumaan voi maksaa jopa kolmanneksen kuukauden opintorahasta. Erilaisiin kulttuuritapahtumiin ja kulttuurilaitoksiin on oltava opiskelijahintaisia lippuja. Tällä tavalla on mahdollista kasvattaa uusia kulttuuria harrastavia sukupolvia. Helsingin elokuvateatterien määrän vähentyminen on kaventanut valtavirran ulkopuolista elokuvatarjontaa. Myös HYYllä on ollut vaikeuksia löytää sopivia näytöspaikkoja järjestämilleen opiskelijanäytöksille. Kaupungin tukema elokuvakeskus loisi yhteistyöalustan erilaisille elokuva-alan toimijoille ja tapahtumille. Laadukkaat kirjastopalvelut muodostavat elintärkeän perustan opiskelijoiden ja kaikkien kansalaisten sivistykselle. Kaupungin kirjastoille on taattava riittävät määrärahat, jotta kirjastoverkoston ylläpidosta ja kehittämisestä ei tarvitsisi tinkiä. • Vähintään 50 prosentin opiskelija-alennukset kulttuuritapahtumiin. • Stand by -opiskelijaliput on otettava käyttöön myös muualla kuin oopperassa. • Helsinkiin on saatava kaupungin tukema elokuvakeskus. • Kaupungin kirjastojen määrärahat on turvattava ja keskustakirjasto rakennettava.

Monimuotoisuus asuntopolitiikassa Kansainvälisesti vertaillen Helsinki on ollut sosiaalisesti ja alueellisesti suhteellisen tasaisesti asutettu kaupunki. On huolehdittava siitä, että sosiaaliset ongelmat eivät kasaudu tietyille alueille. Sosioekonomiseen erilaistumiseen eli segregaatioon ja syrjäytymiseen on puututtava asuntoalueita suunniteltaessa. Asuntotuotannossa ja asumispolitiikassa on pyrittävä asiakaslähtöisyyteen ja ensiasunnon ostajien tarpeet on otettava huomioon. Myös asunnottomuus on haaste Helsingille. Sitä ei ratkaista eristämällä asunnottomat muusta väestöstä. Hyvin toteutettuna sosiaalinen asuntotuotanto voi olla ratkaisu segregaatioja syrjäytymisongelmiin. Asuntopolitiikassa on suosittava kaupungin vuokraasuntojen sijoittamista eri puolille kaupunkia ja sellaisten talojen rakentamista, joissa on sekä omistus- että vuokra-asuntoja. Yksi suurimmista opiskelijan viihtyvyyteen vaikuttavista osatekijöistä on asuminen. Opiskelija, joka viihtyy Helsingissä, myös jää tänne. Asumisen hinnalla on erityisen suuri merkitys pienituloiselle opiskelijalle. Helsingin korkean vuokratason takia on ensiarvoisen tärkeää, että opiskelija-asuntotuotantoon panostetaan. Vain noin kolmannes Helsingin yliopiston opiskelijoista asuu tällä hetkellä opiskelija-asunnossa, kun tavoite on, että vähintään puolet saisi asua opiskelija-asunnossa. On varmistettava, että Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (Hoas) pystyy vastaamaan asuntokysyntään. Helsingin maankäytön ja asumisen toteutusohjelmakaudella 2008–2017 opiskelija-asuntojen lisärakentamistarve on vähintään 100 asuntoa vuodessa. On tärkeää, että uudet opiskelija-asunnot rakennetaan kampuksien yhteyteen tai hyvien kulkuyhteyksien päähän. Joukkoliikenteen tariffijärjestelmää uudistettaessa on hinnoittelupolitiikalla pidettävä huolta kauempana keskustasta sijaitsevien alueiden houkuttelevuudesta. Opiskelija-asuntoja tulisi olla eri kaupunginosissa, mutta lähivuosina tulisi panostaa erityisesti keskustakampuksen läheisiin, satamakäytöstä vapautuviin alueisiin, jotta myös keskus-

takampuksen opiskelijat voisivat asua kohtuullisella etäisyydellä kampuksestaan. Lähivuosina Helsingissä rakennetaan erityisen paljon. Tämä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden panostaa ekologiseen rakentamiseen ja ekologisiin asuinalueisiin. Helsingissä tulisi laatia uudisrakennuksille energia- ja ekotehokkuuskriteerit. Vanhaa asuntokantaa peruskorjattaessa tulisi kaupungin avustuksella ottaa huomioon matalaenergiateknologiat sekä hiilineutraalit ratkaisut. Nykyisten ja tulevien asuinalueiden ekologisuutta parannetaan tehokkaimmin kestävillä joukkoliikenneratkaisuilla. • Asuntorakentamisessa tulee painottaa monimuotoisuuden toteutumista kaupunginosittain. Asunnottomuutta ja segregoitumista tulee vähentää sosiaalisen asuntotuotannon keinoin. • Opiskelija-asuntoja tulee rakentaa vapautuville satama-alueille Jätkäsaareen ja Kalasatamaan. • Kaupunkirakennetta on tiivistettävä ja on rakennettava lisää ekologisia asuinalueita.

Kaupunkiliikenne Kaupungin viihtyisyyden ja toimivuuden kannalta julkiset liikenneyhteydet ovat avainasemassa. Poikittaisliikennettä pitää kehittää kattavammaksi ja toimivammaksi. Kehärata parantaisi poikittaista julkista liikennettä huomattavasti ja vähentäisi samalla yksityisautoilun tarvetta. Länsimetron rakentamisen jälkeen metroverkon laajentamisen tulee suuntautua Meilahti–Pasila–Viikkiakselille. Joukkoliikenteen opiskelija-alennukset ovat tärkeä opiskelijan asumiseen ja toimeentuloon vaikuttava tekijä. Vuoden 2006 alusta koko YTV:n alueella on ollut käytössä yhtenäinen 50 prosentin opiskelija-alennus. Alennus on säilytettävä, ja sitä on kehitettävä edelleen mm. koskemaan myös vaihto-opiskelijoita. Eri oppilaitosten välillä liikkumista ja monitieteistä opiskelua helpottavan tiedelinjan vuorovälien on oltava tarpeeksi tiheitä, ja sen liikennöinnin sujuvuutta on parannettava Kumpulan kampuksen kohdalla. Liikuntaesteettömyysvaatimukset täytyy sisällyttää liikennesuunnitteluun ja ottaa huomioon joukkoliikenteen kalustohankintoja tehtäessä. Helsingin sijainti niemellä on omiaan luomaan liikenneruuhkia. Kasvavien liikennemäärien takia ruuhkamaksukokeilu on suoritettava osana metropolialueen liikenneongelmien kokonaisratkaisua. Kansainvälisten kokemusten perusteella liikenteen sujuvuutta voidaan parantaa ja liikenteen aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja vähentää ruuhkamaksujen avulla sekä kehittämällä joukkoliikennettä ja liityntäpysäköintiä. Ruuhkamaksujen tuotto on käytettävä joukkoliikenteen lisärahoittamiseen. Pidemmän aikavälin tavoite on maksuton joukkoliikenne. Yksityisautoilun suosiminen kevyen liikenteen kustannuksella on lopetettava. Liikennesuunnittelussa tulee suosia kevyttä liikennettä muun muassa parantamalla pyörätieverkkoa erityisesti kampukset huomioon ottaen. Kevyttä liikennettä suosimalla kaupunki vaikuttaa myönteisesti myös asukkaidensa terveyteen. Opiskelijoiden turvallisuudenkaan kannalta autot eivät kuulu yli-

opiston kampuksille, joilla tulee sallia vain huoltoliikenne. Kävelykeskustasta on laadittava uusi, laajempi, keskustatunnelista riippumaton ja joukkoliikenteeseen perustuva suunnitelma, joka mahdollistaa yhtenäisen ja viihtyisän, kevyeen liikenteeseen perustuvan kampusalueen. Kaikkien kampusten viihtyisyyteen tulee kiinnittää huomiota. Pyöräilijän ei pidä joutua polkemaan autojen seassa vilkasliikenteisillä kaduilla. • Poikittaisliikennettä tulee kehittää kattavammaksi ja toimivammaksi, joukkoliikenteen vuoroja on lisättävä ja myöhäisvuoroihin panostettava. • Koko YTV:n alueella myönnettävä 50 prosentin opiskelija-alennus on säilytettävä, ja se on ulotettava myös kansainvälisille vaihto-opiskelijoille. • Länsimetro on rakennettava, ruuhkamaksuja kokeiltava ja liityntäpysäköintiratkaisuja kehitettävä. • Autoton keskustakampus ja laaja kävelykeskusta on toteutettava keskustatunnelipäätöksestä riippumatta. • Keskustakampuksella yliopiston rakennusten väliset kadut (Yliopistonkatu, Kirkkokadun ja Aleksanterinkadun välinen osa Fabianinkatua, Kaisaniemenkadun etelänpuoleinen osa Vuorikatua sekä Kaisaniemenkadun ja Aleksanterinkadun välinen osa Mikonkatua) pitää muuttaa kävelykaduiksi. Kun Kaisa-talon kampuskirjasto valmistuu, myös Kirkkokadun ja Kaisaniemenkadun välinen osa Fabianinkatua sekä Fabianinkadun ja Unioninkadun välinen osa Kirkkokatua rauhoitetaan kevyen liikenteen käyttöön. • Lapsien kanssa liikkuvien vanhempien on voitava kulkea joukkoliikenteessä ilmaiseksi riippumatta siitä, kuljetetaanko lasta vaunuissa vai kantoliinassa.

Hyvinvoiva helsinkiläinen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) vastaa yliopisto-opiskelijoiden perusterveydenhoidosta ja tarjoaa myös mielenterveys-, hammashoito-, fysioterapia- ja puheterapiapalveluita. Koska opiskelijat maksavat vuosimaksun YTHS:n palveluista, joiden kustantamiseen myös kunnat, kansaneläkelaitos ja opetusministeriö osallistuvat, yliopisto-opiskelijoilta ei tulisi periä erillistä terveyskeskusmaksua julkisessa terveydenhuollossa. Lasten ja nuorten psykiatristen häiriöiden ennaltaehkäisy, varhainen diagnosointi, hoitoonohjaus sekä hoito ja kuntoutus voidaan toteuttaa parhaiten katkeamattomana yhteytenä hoitoverkostojen ja lähiyhteisöjen välillä. Kaupungin tulee kantaa vastuu lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen järjestämisestä sekä edistää eri hoitoverkostojen (mukaan lukien YTHS) välistä yhteistyötä. Pääkaupunkiseudun sosiaalitoimilla tulee olla yhtenäinen ja johdonmukainen käytäntö myönnettäessä toimeentulotukea opiskelijoille. Kokemuksia sosiaalisesta luototuksesta on seurattava tarkasti ja helpotettava opiskelijoiden pääsyä sosiaalisen luototuksen piiriin. Luototuksen kehittämisen periaatteena tulee olla asiakaslähtöisyys, ei toimeentulotuen kustannuksissa säästäminen. Opiskelijalla on oikeus toimeentulotukeen opintotukikuukausien loppuessa sekä silloin, kun toimeentuloaan ei muutoin, esimerkiksi kesäkuukausien aikana, kykene turvaamaan. Tukikuukausien loputtua on huolehdittava siitä, että opiskelijalla on mahdollisuus saattaa opintonsa loppuun toimeentulotuen turvin kohtuullisessa ajassa. Liikunta on osa monen opiskelijan jokapäiväistä elämää. Liikunnalla on terveyttä edistävä ja ylläpitävä vaikutus, ja siksi HYY haluaa kannustaa opiskelijoita liikkumaan. Tärkeimmät kannustavat tekijät ovat monipuoliset liikuntapaikat ja kattavat kevyen liikenteen reitit. Niiden avulla opiskelijat ja muut kaupunkilaiset pääsevät liikkumaan mahdollisimman lähellä asuinpaikkaansa luonnollisena osana elämää.

• Kunnallisiin terveyspalveluihin, erityisesti mielenterveyspalveluihin, on panostettava ja siirtymän YTHS:n mielenterveyspalveluista kunnallisiin on oltava saumaton. • Toimeentulotuen hakijoina opiskelijoita tulee kohdella yhdenvertaisesti sekä keskenään että muihin kansalaisiin nähden. • Mielenterveysongelmia ennalta ehkäiseviä tukipalveluita on kehitettävä. • Sosiaalivirastossa opiskelijoiden tuet on keskitettävä yhteen toimipisteeseen erityisasiantuntemuksen parantamiseksi.

Sivistyksen Helsinki Laadukas perusopetus ja toisen asteen koulutus luovat edellytykset korkeakouluopiskelulle. Kasvatus- ja opetustoiminnassa on huomioitava erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret, esimerkiksi pienentämällä luokka- ja ryhmäkokoja. Oppilaan- ja opinto-ohjauksen riittävä resursointi on taattava. Opinto-ohjauk seen panostamalla voidaan ehkäistä vääränlaisista mielikuvista aiheutuvia keskeyttämisiä sekä aloituspaikkojen vajaakäyttöä. Kaupungin on edistettävä tyttöjen ja poikien tasa-arvoa varhaiskasvatuksesta lähtien. Siten ehkäistään koulutusalojen ja ammattiryhmien sukupuolijakaumien vinoumia. Maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten erityiskysymyksiin on sivistystoimessa panostettava tarjoamalla enemmän suomen ja ruotsin kielten opetusta sekä erikoiskursseja ja tutkintoja, joilla Suomen oloihin voi hankkia tarvittavaa lisäpätevyyttä. Maahanmuuttajien ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien hakeutumista korkeakoulutukseen on edistettävä kannustavalla ohjauksella peruskouluissa ja lukioissa. Monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuuskasvatuksen tulee jatkua koko koulutuksen ajan. Tuleville sukupolville on annettava riittävät välineet moninaisuuden kohtaamiseen ja sen näkemiseen rikkautena. • Sukupuolisensitiivinen näkökulma on otettava mukaan kunnalliseen varhaiskasvatukseen. • Erityistä tukea ja opetusta vaativat lapset ja nuoret on huomioitava ja opinto-ohjaukseen on panostettava. • Maahanmuuttajien hakeutumista korkeakouluihin on edistettävä. • Maahanmuuttajien mahdollisuuksia opiskella suomen ja ruotsin kieltä on parannettava.

Ympäristöstä huolehtiva Helsinki Kaupunkia tulee kehittää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Ekologisen ulottuvuuden tulee määrittää reunaehdot kaikelle toiminnalle kaupungissa. Ympäristöhaittojen vähentämiseen on kaikkien toimijoiden kiinnitettävä huomiota joka tasolla. Kaupungin tulee omassakin toiminnassaan kantaa vastuuta ympäristöstä. Julkisille hankinnoille on määritettävä vähimmäisympäristökriteerit. Energiansäästöön on panostettava, ja Helsingin energiantuotantoa on kehitettävä kestävämmäksi investoimalla uusiutuvaan energiantuotantoon ja luopumalla vähitellen uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvasta energiantuotannosta. Liikenteen aiheuttamat melu-, päästö- ja turvallisuushaitat vähentävät kaupungin viihtyisyyttä kohtuuttomasti. Niihin pitää puuttua muun muassa kehittämällä joukkoliikennettä, erityisesti raideliikennettä, pääkaupunkiseudulla. Jätteenkäsittelyn nykyinen tilanne pääkaupunkiseudulla jättää paljon toivomisen varaa. Jätteiden polttaminen on osa kaupungin jätehuoltoa sekä merkittävä uusi energialähde. Polttolaitokset tulee sijoittaa siten, että niistä on mahdollisimman vähän haittaa asukkaille ja ympäröivälle luonnolle. Jätehuollossa tulee edelleen panostaa EU:n jätehierarkian mukaisesti jätteen synnyn ehkäisyyn, uusiokäyttöön ja kierrätykseen. Lajittelusta pitää tehdä kaupunkilaisille mahdollisimman vaivatonta. • Ympäristökriteerit julkisille hankinnoille. Kotimaisten tuotteiden, luomutuotteiden ja Reilun kaupan tuotteiden käyttöä on edistettävä. • Kierrätysmahdollisuuksia on parannettava lisäämällä monipuolisia aluekeräyspisteitä. • Jätehuoltomääräyksissä on tehtävä lasin- ja metallinkeräys pakolliseksi yli 15 talouden asunto-osakeyhtiöissä.

Visiona yhtenäinen pääkaupunki Pääkaupunkiseutu toimii jo nyt käytännössä yhtenä suurena kaupunkina. Tämä ei kuitenkaan näy hallinnossa, jossa seutu on jakaantunut neljään kuntaan. Näkemyksemme mukaan pääkaupunkiseutua pitää kehittää yhtenäisellä politiikalla, millä olisi myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi kaavoitukseen ja liikenteeseen, asumiseen, ihmisten tasavertaisuuteen ja sosiaalipolitiikkaan. Viime vuosina pääkaupunkiseudun kunnat ovat tiivistäneet yhteistyötään. Tässä kehityksessä YTV:llä on olennainen rooli. On kuitenkin tärkeää, että samalla etsitään uusia, joustavia muotoja lähidemokratian lisäämiseksi. HYY osallistuu mielellään tähän kehittämistyöhön. Visionamme on, että pääkaupunkiseudun kunnat liittyvät yhteen ja muodostavat yhden kaupungin.

Kaupunki kuntoon Kaupunki on koti. Siksi sitä on kehitettävä ihmisten ehdoilla. Tässä joitakin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) näkemyksiä siitä, miten Helsingistä ja pääkaupunkiseudusta kokonaisuutena voisi tulla entistä viihtyisämpi, vetovoimaisempi ja toimivampi.

Pääkaupunkiseudun kunnat joukkoliikennetalkoisiin. Reiteiltään ja aikatauluiltaan kattava, laadukas ja edullinen julkinen liikenne on aito vaihtoehto yksityisautoilulle. Vuorovälien tiheyteen, myöhäisvuoroihin ja poikittaisliikenteeseen on panostettava julkisen liikenteen tariffitukea kasvattamalla.

Jätkäsaareen ja Kalasatamaan on kaavoitettava riittävästi opiskelija-asuntoja. Opiskelija, joka viihtyy Helsingissä, haluaa asua täällä opintojen jälkeenkin. Myös keskustakampuksen opiskelijalla tulee olla oikeus asua kohtuullisella etäisyydellä opiskelupaikastaan. Vapautuvista satama-alueista tulee muodostua sosiaalisesti monipuolisia kaupunginosia, joissa opiskelijalla on oma paikkansa.

Helsingin yliopiston keskustakampuksen ympärille on luotava vetovoimainen kävelykeskusta. Helsinkiä on kehitettävä asukkaiden, ei autojen ehdoilla. Keskustasta saadaan vetovoimainen korkeatasoisten kävely- ja ostoskatujen avulla. Nykyistä laajempi kävelyalue lisää keskustan asukkaiden, työntekijöiden, opiskelijoiden ja siellä asioivien asiakkaiden viihtyvyyttä. Huolellisesti suunniteltuna kävelykeskustan laajentaminen onnistuu keskustatunnelin toteutumisesta riippumatta joukkoliikenteen määrää ja laatua kehittämällä sekä ruuhkamaksukokeilulla.

Jätehuoltomääräyksissä on tehtävä lasin- ja metallinkeräys pakolliseksi yli viidentoista talouden asunto-osakeyhtiöissä. Monipuolisia aluekeräyspisteitä on lisättävä. Ympäristön huomioiminen on osa miellyttävää kaupunkiasumista. Tällä hetkellä varsinkin lasin ja metallin kierrätyspisteet sijaitsevat niin harvassa, että monille kierrättäminen edellyttää oman auton käyttöä.