Kumppanuus
Otaniemi, kuin kotiin tulisi Sähköpaja-kurssille alkupääomaa lahjoittanut Tauno Voipio uskoo oppimiseen käsillä tekemisen kautta. Teksti: Riikka Hopiavaara Kuva: Mikko Raskinen
T
poikana hän purki ja kokosi erilaisia laitteita ruuvimeisselillä. Ensimmäisen radionsa hän valmisti 12vuotiaana. Olipa hän perheestään ensimmäinen, joka sai radioamatööriluvan lähes 60 vuotta sitten. Ilmailu kiinnosti Voipiota jo lapsena niin paljon, että hän osallistui rakentamallaan lennokilla Helsingin vanhassa Messuhallissa järjestettyyn kilpailuun. Mutta lentolupakirjan hankkiminen siirtyi vuosikymmenillä eteenpäin. Siihen olivat syynä 14-vuotiaana saadut silmälasit sekä sedän lento-onnettomuuden pelästyttämä äiti. Voipio ei ollut suunnitellut uraa ilmailualalla. Se, että harrastuksesta tulikin työ, oli yllätys. Puolivahingossa hän päätyi hoitamaan tutkaprojektia HelsinkiVantaalle. Siitä alkoi lähes kolmekymmenen vuoden ura Ilmailuhallituksessa, jossa Voipio työskenteli vuosien Radio- ja autoharrastus vei mukanaan Kun Tauno Voipio aloitti tietotekniikan ja elektroniikan aikana muun muassa hallinnollisissa tehtävissä. Lisäksi kiitotiet, lennonjohto, simulaattorit ja monet muut opinnot vuonna 1965, Teknillisen korkeakoulun päätarvitsivat Voipion poikkitieteellistä osaamista. rakennus tuoksui vielä maalille. Koko Otaniemi oli Otaniemessä assistentin työstä alkanut opettajan silloin rakennustelineiden peitossa. ura jatkui myöhemmin omassa lentokoulussa lennonKerran kun Voipio oli opiskelukavereidensa kanssa opettajana. tulossa päärakennuksen salin laskuharjoituksista, he huomasivat, että ulkona loimusi tuli. Kemianosaston työmaa oli tulessa. Opiskelijat riensivät portaita alas Käsillä tekemisen tärkeys vahtimestarin kopille. Kului aikaa ennen kuin he saiRadion ja lennokkien rakentamisen lisäksi Tauno vat vahtimestarin uskomaan, että rakennustyömaalla Voipio oli muutenkin kätevä käsistään. Sormet olitodellakin palaa. Teekkariryhmä suunnitteli jo jonkin vat taitavat sekä soittamaan pianoa että juottamaan jäynän tekemistä, jolla he olisivat saaneet vahtimestapienenpieniä elektroniikan osasia yhteen. Tekniikan rin pois kopista ja päässeet soittamaan apua paikalle. museossa on vielä nykyisinkin esillä tietokone, jonka Tilanne ratkesi lopulta ilman jäyniä. Jäynäkulttuuri kokoamisessa Voipio oli mukana yli 50 vuotta sitten. jäi muutenkin sivuosaan Voipion opiskeluissa, sillä Tiettävästi kone oli toinen Suomessa koskaan valmisvapaa-ajan täyttivät radio- ja autoharrastus. tettu, vaikka tuontikoneita olikin ollut jo käytössä. Teekkareiden radiokerhossa Voipio tutustui moniin, Kokoamisesta Voipiolla on sormessa muistona arpi. jotka myöhemmin työskentelivät Nokialla ensimmäisViallisten osien poistamisessa käytetty tinaimuri ten kännyköiden parissa. Autokerhon ennakoivan ajon nappasi siitä palasen pois. kurssit puolestaan olivat hyödyksi myöhemmin, kun Koneen rakennusaikoina työryhmään kuuluneiden työ vei pitkin maanteitä parhaimmillaan kymmeniä puolisot keksivät käsitteen atk-minuutti. Koskaan ei tuhansia kilometrejä vuodessa. tiennyt, menikö koneen kanssa viisi minuuttia, tunti vai koko yö. Tietokoneeseen liittyy yksi monista tarinoista. Ensimmäinen radio 12-vuotiaana Voipion lasten ollessa teini-ikäisiä perhe vieraili TekTauno Voipion työuralla yhdistyivät hänen harrastukniikan museossa. Ylpeä isä paljasti, että hän oli ollut sena: radiotekniikka, elektroniikka ja ilmailu. Pienenä äällä näyttää hyvin erilaiselta kuin silloin, kun olin rakennuksessa ensimmäistä kertaa, Tauno Voipio sanoo peruskorjatun Dipolin sisätiloissa. Silloin hänellä oli sylissään kasa betonivalun lautoja. Niitä hän kantoi muiden fuksien kanssa ulos juhlasalista talvella 1966. Laudat olivat painavia ja täynnä nauloja, juhlasalissa ahdasta ja hankalaa liikkua. Osa opiskelijoista haki muutaman laudan kerrallaan ja toiset kuljettivat ne ulos valmistumassa olevasta Dipolista, josta ylioppilaskunta rakensi itselleen juhlahuoneistoa. Kustannuksissa säästettiin laittamalla fuksit töihin muutamaksi viikonlopuksi.
42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25
