Oho: Laukaisu epäonnistui

Professori Adam Foster haaveili aikoinaan tähtitaivaan tutkimisesta, mutta pitkäksi venähtänyt loma keskeytti lähtölaskennan.

Teksti: Matthew Allinson. Kuva: Mikko Raskinen.

”VIIMEISTELIN PERUSOPINTOJANI Newcastlen yliopistossa ja oli aika päättää, mistä aiheesta tekisin lopputyöni. Yksi professoreista oli todella siisti kalifornialainen kaveri, jonka alaa oli kosmologia. Tiesin, että minustakin tulisi kosmologi, siitä ei ollut epäilystäkään. Tieteenala oli seksikäs ja professori fysiikan laitoksen kiinnostavin. Tekisin lopputyöni hänelle.

Lopputyöaiheet valittiin siten, että yhtenä syyslukukauden maanantaina opiskelijat saivat käydä professorien luona keskustelemassa projekteista, joihin halusivat osallistua. Juuri sitä ennen olin ehtinyt sopia kavereideni kanssa meneväni viikonlopun viettoon toiseen kaupunkiin. Koska kohtaloni oli tulla maailmankuuluksi kosmologiksi, ei haittaisi, jos ilmestyisin paikalle vasta vähän myöhemmin. Menisin jutustelemaan professorin kanssa projektista, jonka tekisin, ja asia olisi sillä selvä.

Järkytyin suuresti, kun saavuin yliopistolle myöhään maanantaina ja sain tietää, että kalifornialaisprofessori oli jo sopinut projektista toisen opiskelijan kanssa. Tunsin itseni likimain petetyksi. Se olisi ollut minun juttuni! Päivä oli jo pitkällä, eikä minulla ollut aihetta, joten juoksin epätoivoisesti muiden ohjaajien pakeilla löytääkseni jonkun, joka suostuisi pestaamaan minut.

En halua antaa sellaista vaikutelmaa, että olisin joutunut tyytymään viimeiseen vapaaseen ohjaajaan tai ettei hänen projektinsa olisi kiinnostanut minua lainkaan – mutta aihe oli laskennallista fysiikkaa, johon liittyi runsaasti koodausta. Sen epäseksikkäämpää aihetta en olisi voinut kuvitella. Sittemmin siitä tietysti tuli tutkimusalue, jonka parissa aivoni nyt askartelevat. Projektin käynnistyttyä aloin pian nauttia työstä, huomasin kiinnostuvani aiheesta ja kehityinkin siinä.

Kun sain maisterinopintoni valmiiksi, päätin muuttaa Lontooseen ja ryhtyä tekemään väitöskirjaa laskennallisesta fysiikasta. Sekään suunnitelma ei ollut kovin harkittu, mutta University College Londonissa huomasin jälleen innostuvani aiheesta ja onnistuin tekemään siitä elämäntyöni.

Kokemukseni osoittavat, että joustavuus ja sopeutuvuus ovat menestyksen kannalta keskeisiä tekijöitä. Tulevaisuutta kun on vaikea ennustaa, ja matkan varrella kohdalle voi osua hienoja tilaisuuksia.” •