Kohti uutta Euroopan unionia by Akava Viestintäyksikkö

Kohti uutta Euroopan unionia

â&#x20AC;&#x192; 1

Sisällys 1 Visio kohti uutta EU:ta

2 EU:n tulevaisuuden kolme vaihtoehtoa

3 Kuinka luoda vahva EU

4 Kasvustrategian esimerkkiluvut

5 EU:n remonttitoimenpiteet

6 Suomi ja EU tulevaisuudessa

Tausta-analyysi EU:sta

Paljon saavutuksia, joitain virheitäkin

Nyky-EU: vaikeuksia ja vahvuuksia

Ratkaistavia tulevaisuuskysymyksiä

Kirjoittanut: kansanvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen, Akava Linjaukset pohjautuvat Akavan ohjelmiin ja hallinnon tekemiin päätöksiin. Tämä asiakirja ei korvaa Akavan painotuotetta: Enemmän, mutta parempaa EU.ta ISBN: 978-952-5628-86-9

LEHTIKUVA

1 Visio kohti uutta EU:ta Euroopan unioni on nyt kaikkien aikojen ristiaallokossa. Sillä on lukuisia haasteita ja paineita. Toisaalta on selvää kysyntää Euroopan unionin toiminnalle ja sillä on monia vahvuuksia. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi uudenvuoden puheessaan 1.1.2017, että ”Euroopan unionia tarvitaan enemmän kuin vuosikymmeniin, mutta se on nyt heikompi ja hajanaisempi kuin koskaan”. Tätä taustaa vasten EU-maiden valtionjohtajat päättivät laittaa liikkeelle EU:n uudistuskeskustelun ja huipentaa sen 25.3.2017 Rooman huippukokoukseen. Tämä ei suinkaan ole pääteasema EU:n tulevaisuuskeskustelulle, johon kansalaiskentänkin on syytä osallistua. Haluammeko pitää vapaan liikkuvuusoikeuden, kuinka EU-maat palautetaan kasvun ja työllisyyden uralle, miten Eurooppa säilyy sivistyksen ja demokratian kärjessä ja miltä haluamme Euroopan näyttävän esimerkiksi vuonna 2030? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin tarvitaan vastaus eikä tulevaisuuden suuntaviivoja pidä paaluttaa yksin huippukokouksissa. Akava tuki Suomen Euroopan unionin jäsenyyttä alusta alkaen ja on osallistunut tiiviisti sen toimintaan muun muassa eurooppalaisten järjestöjen kautta. Tarpeen tullen on esitetty parannusehdotuksia EU:n toimintaan ja vaikutettu direktiivihankkeisiin.

EU:sta on tullut kuin terveys: vasta sen ollessa uhattuna arvo huomataan.

Tällä Akavan EU:n tulevaisuutta käsittelevällä asiakirjalla halutaan osaltaan vaikuttaa meneillään olevaan EU:n tulevaisuuskeskusteluun ja toimivien ratkaisujen syntymiseen. Sillä luodaan tiekarttaa ja visiota kohti uutta Euroopan unionia.

EUROPEAN PARLIAMENT

2 EU:n tulevaisuuden kolme vaihtoehtoa

EU:n vahvuuksia ja haasteita arvioivan Akavan tausta-analyysin perusteella (katso s. 11 ) voi osaltaan hahmottaa unionin tulevaisuuden vaihtoehtoja. Seuraavat kolme vaihtoehtoa on otettava tulevaisuuden arvioimisessa huomioon:

Sortuva EU Vain muutamia vuosia sitten yleisesti mahdottomana pidetty EU:n hajoaminen ei ole edelläänkään todennäköisin tulevaisuudenkuva, mutta sitä ei pidä enää sulkea pois. Sortuvaan EU:hun tuskin vie yksi yksittäinen syy, vaan se olisi seurausta useista samanaikaisesti vaikuttavista tekijöistä, sisäisistä ja ulkoisista paineista. Sortumisella olisi dramaattisia seurauksia erityisesti Suomen kaltaiselle pienelle viennistä riippuvaiselle ja ulkosuhteensa unioniin kytkeneelle maalle. Suomi jouduttaisiin asemoimaan kokonaan uudestaan niin poliittisesti kuin taloudellisesti. EU:n sisämarkkinoiden pirstoutuessa elintaso palautuisi viennin leikkaantumisen vuoksi vuosia taaksepäin ja todennäköisesti niin sanottua hyvinvointivaltiota jouduttaisiin ajamaan alas. Vapaan liikkuvuus- ja asettautumisoikeuden poistuminen työntekijöiltä ja yrittäjiltä olisi suuri muutos. Merkittävä eurooppalainen tutkimusyhteistyö ja opiskelijavaihto jäähtyisi. Emme tiedä, millaisia poliittisia vallanpitäjiä tulisi sortuvan EU:n raunioille. Akavan mielestä sortuva EU tulee estää kaikin mahdollisin keinoin. Se ei ole kenenkään eikä erityisesti suomalaisten etu.

Sortuvassa EU:ssa Suomi jouduttaisiin asemoimaan kokonaan uudestaan.

Alitehoinen EU Alitehoinen EU on lähitulevaisuuden todennäköisin vaihtoehto. Nykyisellään EU toimii ja tuottaa ja on osoittautunut odotuksia sitkeämmäksi kriisien keskellä. Monien paineiden vuoksi toiminta on väistämättä silti puolitehoista. EU kykenisi nykyistä selvästi suurempaan lisäarvon luomiseen. Akavan mielestä on sekä kansalaisten että jäsenmaiden etu, että tästä tilasta siirrytään askel askeleelta pois. EU pystyisi enempään ja parempaan, jos tähän olisi mahdollisuuksia. Ei tule tyytyä alitehoiseen Euroopan unioniin, vaikka sekin on sinänsä hyödyllinen.

Uusi EU Nykyisessä tilanteessa piilee siemen uudelle EU:lle. Unionin perussaavutusten kyseenalaistaminen ja Brexit ovat tuoneet ymmärryksen siitä, miten paljon menetettäisiin koko rakennelman sortuessa ja miten paljon rajat ylittävällä yhteistyöllä kyetään saavuttamaan. Vaikeudet ovat myös kannuste ja pakote EU:n kehittämistyöhön. On todennäköistä, että ilman nykyisiä vaikeuksia moniin hyödyllisiin uudistuksiin ei olisi edes mahdollisuutta. Uudessa EU:ssa olisi kyettävä maksimoimaan unionin tuomat edut ja sen ongelmanratkaisukyky sekä rajat ylittävän yhteistyön lisäarvo. Se tarjoaisi kestävää kasvua, lisää työpaikkoja, vahventuvan arvoyhteisön sekä entistä paremmat mahdollisuudet liikkua, yrittää ja myös vaikuttaa demokraattisen EU:n toimintaan. Globalisaatiossa ei otettaisi sopeutujan, vaan trendinmäärittelijän rooli.

Akava kannattaa uuden EU:n luomista: nykyvaikeudet kannuste kehittämistyöhön.

Akava kannattaa ehdottomasti ”uuden EU:n” luomista. Se olisi hyödyllisin vaihtoehto Suomelle ja yksittäisille kansalaisille.

3 Kuinka luoda vahva EU Akavan EU-tulevaisuusasiakirja on panos keskusteluun EU:n tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Akava on vahvan Euroopan puolestapuhuja. Haluamme osaavan ja sivistyneen Euroopan, jossa on vahva talouskasvu sekä toimiva sisämarkkina ja sisäinen liikkuvuus. Haluamme, että Euroopassa panostetaan voimakkaasti tieteeseen ja tutkimukseen. Uuden EU:n kehittämistyössä ei tule keskittyä kompetenssikiistoihin ja liittovaltioväittelyihin, vaan siihen, mitkä olisivat parhaat käytännön ehdotukset saada aikaan parempi ja tehokkaampi EU. Miten saada mahdollisimman suuri arjen hyöty kansalaisille EU:sta? Tämä ei edellytä täydellistä kurssinmuutosta EU:lta Se toimii monin osin hyvin ja nykyiset vahvuudet tulee käyttää täysimääräisesti hyväksi. Jotta ei kuitenkaan ajauduta sortuvaan EU:hun tai jäädä alisuoriutuvaan unioniin, tarvitaan määrätietoisia toimenpiteitä monilla rintamilla.

Tarvitaan laaja EU:n kasvustrategia Yhtä ainoata ihmelääkettä EU:n nousuun ei ole. Se edellyttää monien vuosien työtä monilla alueilla. Tarvitaan yksinkertaisesti Euroopan unionin laaja-alainen kasvustrategia ja visiot siitä, mihin suuntaan yhteisöä on vietävä. Akavan mielestä pääsuuntien tulee olla seuraavia: Osaamiskasvu: EU:n entisen niin sanotun Lissabonin strategian päätavoite unionista osaamiseen perustuvana, maailman kilpailukykyisimpänä alueena on entistäkin olennaisempi tulevaisuustavoite. EU:sta on tehtävä maailmanlaajuinen osaamiskeskittymä, käytännössä on tavoiteltava tässä asiassa maailmanlaajuista johtoasemaa, joka on nykyisin Yhdysvalloilla.

Osallistava kasvu: EU:n, sen sisämarkkinoiden ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin säilyttäminen edellyttää työttömyyden taittamista, työllisyysasteen huomattavaa nousua sekä koulutuksesta syrjäytymisen väkevää pienentämistä. Talouskasvu: Osallistava Eurooppa ei onnistu ilman talouskasvua ja tuottavuutta, jotka pitää saada nostettua uudelle tasolle. EU-Euroopan maailmantasoisen BKT-osuuden voimakkaan pienentymisen ei tarvitse olla vääjäämätöntä. Kilpailukyvyn kasvu: Kilpailukykyiset työntekijät, yrittäjät ja yritykset ovat parhaimpia keinoja, joilla EU voi menestyä globalisaatiossa ja yhä kiihtyvässä muutoksissa, muun muassa teknologisessa muutoksessa. Kestävä kasvu: Nykyiset kulutus- ja tuotantotavat ylittävät moninkertaisesti pitkän aikavälin kestorajat ja ympäristöhaittojen lisäksi niistä tulee kasvava rajoite taloudelliselle toiminnalle. Maailmanlaajuinen johtoasema tässä kysymyksessä tarjoaisi lukemattomia uusia työpaikkoja. Demokratian kasvu: Eurooppa on demokratian kehto ja toivottavasti tulevaisuuskin. EU:n pitää olla avoimuudessa esikuvana jäsenmailleen. Autoritääristen vaihtoehtojen ei pidä antaa kasvaa etenkään EU:n omalla alueella.

EU:sta voidaan tehdä maailmanlaajuinen osaamiskeskus USA:n sulkiessa rajojaan.

Arvojen ja oikeuksien kasvu: EU:n perustan ollessa arvojen ja perusoikeuksien yhteisössä tulee tämä johtoasema säilyttää ja parantaa sitä entisestään. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kuuluvat näihin arvoihin.

4 Kasvustrategian esimerkkiluvut EU:n tavoitetila vuonna 2030 voidaan pukea muutamiksi esimerkkiluvuiksi:

Nykytilanne (suluissa Suomi)

Tavoiteluku EU 2030

Osuus maailman BKT:sta

22 (0,4) %

22 %

Työllisyysaste 20-64 v.

70 (73) %

80 %

Työttömyys

8,2 (8,7) %

5 %

2 (3) %

4 %

Yliopistoja maailman top-20-listalla (EU-27, TheTimes-rankkaus)

0 (0) kpl

5 kpl

Nuoria vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa*

11 (9,2) %

5 %

Tutkimus BKT:sta

Ilmaston lämpeneminen

*18–24 vuotias henkilö, joka ei ole koulutuksessa

Enintään 1,5 oC

EUROPEAN PARLIAMENT

5 EU:n remonttitoimenpiteet Visioiden ja yleisten tavoitteiden lisäksi tarvitaan koko joukko käytännön toimia, remonttitoimenpiteitä, joilla kehitetään unionia eteenpäin. Akava ehdottaa muun muassa seuraavaa: •• EU:n budjetin rakenteet tulee uudistaa perusteellisesti ja palauttaa omien varojen osuus nykyistä suuremmaksi. Säilyttävien tukijaisten sijaan pitää tukea kasvua ja uusien työpaikkojen luomista. Tutkimus- ja koulutusvarojen osuus unionin budjetista täytyisi vähintään kaksinkertaistaa seuraavaksi seitsenvuotiseksi 2021–2028-kaudeksi. EU:sta on mahdollista tehdä maailmanlaajuinen osaamiskeskus Yhdysvaltojen alkaessa sulkea rajojaan ja siirtyessä protektionismiin.

EU:n budjetti: säilyttävistä tukiaisista kasvun luomiseen.

•• Hankkeet digitaalisista sisämarkkinoista, investointiohjelmasta, energiaunionista, pääomamarkkinoista, tulevaisuuden liikenneinfrastruktuurista ja muut vastaavat hankkeet tulee viedä määrätietoisesti loppuun kunnianhimoisin tavoittein. Sisämarkkinatkaan eivät ole valmiit. •• Unionin tulee solmia uusia kasvua, työpaikkojen luomista ja sääntöperustaista globalisaatiota tukevia kauppasopimuksia. Ne pitää kuitenkin neuvotella avoimesti ja sopimuksiin kuuluvien työelämän asioiden noudattamatta jättämisestä tulee seurata sanktioita Yhdysvaltojen mallin mukaisesti.

•• Kauppasopimuksia tulee syventää sopivien kumppanien kanssa laajentamalla yhteistyö asteittain myös neljään liikkumisvapauteen (pääoma, tavarat, palvelut ja työntekijät) sekä esimerkiksi laajaan koulutus- ja tutkimusyhteistyöhön. Esimerkkimaana kävisi Kanada, jonka kanssa voitaisiin solmia tulevaisuudessa eräänlainen ”super-CETA”-sopimus mallina muille vastaaville (mahdollisesti Japani sen jälkeen). •• Talous- ja rahaliiton perusta on jäsenmaiden talouksien kuntoon saattaminen. Lisäksi tarvitaan joukko itse järjestelmää koskevia uudistuksia (EU:n valtiovarainministeri, ”pahan päivän rahasto”, talouspolitiikan seurannan yksinkertaistaminen ja vastaavia esityksiä). Tulisi myös luoda järjestelmä, jossa taloutensa uudistamisen laiminlyönyttä maata seuraa nykyistä selvemmin markkinareaktiot. •• EU tähtää Kanadan kaltaiseen siirtolaisyhteiskuntaan uudistettavan sinisen kortin maahanmuuttodirektiivin avulla. Tämä edellyttää onnistunutta kotouttamista sekä liikkuvuuden näkemistä aivovaihtona aivovuodon sijaan. •• Talous- ja rahaliittoon tulee lisätä järjestelmä, joka antaa jäsenmaalle ”järjestäytyneen” mahdollisuuden luopua euroalueesta. Toisaalta tulee luoda menettely, joka mahdollistaa euroalueen jäsenmaan erottamisen sen laiminlyödessä vakavasti velvoitteitaan tai uudistuksia.

Suomi voisi esiintyä Pohjoismaiden kanssa globalisaation mallimaana.

•• Pitää luoda verounioni, jossa rajat ylittävä veronkierto, veroparatiisitoiminnat ja aggressiivinen verosuunnittelu muuttuvat mahdottomiksi. Sisämarkkinoiden toimintaa lähellä oleviin verotusmuotoihin tarvitaan vähimmäistasoja ja EU:n kilpailupolitiikan keinoja käytetään järjestelmällisesti ”verodopingin” suitsimiseen. •• Rakennerahastojen varojen myöntäminen yksittäisille jäsenmaille tulee sitoa niiden oikeusvaltio- ja demokratiakehitykseen, korruption vastaiseen toimintaan ja perusoikeuksien noudattamiseen. Unionin on liityttävä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen.

IDA PIMENOFF

•• Tuleva Brexit-järjestely ei voi olla sen paremmin rangaistus kuin palkinto EU:sta eroamiselle. Silti vain unionin jäsenellä voi olla täydet edut. Euroalueen jäsenyyden ei pitäisi olla ”pyhä”, ei myöskään EU-jäsenyyden, vaan tulisi luoda erottamismenettely jäsenmaan rikkoessa vakavasti ja toistuvasti EU:n perussääntöjä ja -oikeuksia. •• EU:n sosiaalisen pilarin hankkeen tulee johtaa käytännön aloitteisiin työelämän, työsuojelun ja tasa-arvon alueilla. Erityisesti tämän tulee koskea uuden talouden ja työn muotoja sekä tietoyhteiskunnan työtä. Myös itsensätyöllistäjät tarvitset vähimmäisturvaa. •• Osallistavan EU:n lisäksi tarvitaan kestävä unioni: kiertotaloudessa, ilmastoratkaisuissa, energiansäästössä ja vastaavissa hankkeissa tulee olla edelläkävijä. •• Unionin päätöksenteon tulee olla tehokas, avoin ja demokraattisesti ankkuroitu. Komissaarit ja EU;n presidentti on valittava suorilla vaaleilla tai Euroopan parlamentin jäsenten keskuudesta. Ministerineuvoston päätöksenteon pitää perustua määräenemmistöön. EU-päätösten demokraattinen ankkurointi ei edisty uusilla Vallonian CETA-äänestyksen kaltaisilla kierroksilla, vaan Euroopan parlamentin asemaa vahvistamalla.

Suomen kaltainen työmarkkinajärjestöjen yhteistuki TTIP-sopimukselle on ääriharvinaista Euroopassa.

•• Pohjoismainen yhteistyö voisi kokea ”renessanssin”, jos Norja ja Islanti liittyisivät EU:hun. Itse pohjoismaisesta unionista ei ole EU:n korvikkeeksi. •• EU:n on täytettävä Yhdysvaltojen vetäytymisen synnyttämää tyhjiötä globalisaatiokysymyksissä muun muassa tukien YK:ta, kehitysapua ja monenvälisiä kansainvälisiä järjestelmiä, vastustaen protektionismia ja toimien maailmantasolla demokratia- ja ihmisoikeusarvojensa pohjalta. Myös panostuksia turvallisuuskysymyksiin on lisättävä EU:ssa.

6 Suomi ja EU tulevaisuudessa Tulevaisuutta koskevat päätökset tehdään yhdessä EU-tasolla, mutta myllerryksessä olevan maailman ja ristiaallokkoisen EU:n vuoksi on olennaista syytä pohtia Suomen asemaa unionissa. Akavan mielestä lähtökohtina tulisi olla seuraavat linjaukset: •• Euroopan unionin jäsenenä pysyminen nauttii Suomessa laajaa kannatusta eikä lähtö euroalueestakaan houkuttele. •• Suomen ei kannata jättäytyä unionin toiminnan reunavaltioksi, jos halutaan maksimoida edut ja vaikuttamismahdollisuudet. Tämä tehdään parhaiten päätöksenteon ytimessä, joka ei kuitenkaan tarkoita kritiikittömyyttä tai kaiken hyväksymistä. •• Suomella tulisi olla ratkaisuhakuinen rooli. Etenkin pitkällä aikavälillä oma etu toteutuu parhaiten yhteisellä edulla. Oma ja yhteinen etu eivät ole vastakkaisia tai nollasummapeliä.

Mitä vaikuttavampi EU, sitä suurempi Suomen itsenäisyys.

•• Suomen kannattaa tukea toimintakykyistä EU:ta. Mitä vaikuttavampi EU on, sitä suurempi on Suomen itsenäisyys. Hajonnut ja sortunut Euroopan unioni jättäisi Suomelle yksipuolisen sopeutujan roolin ja näennäisitsenäisyyden. •• Suomi voisi esittäytyä EU:ssa globalisaation mallimaana myös yhdessä Pohjoismaiden kanssa. Avoimen talouden ja osallistavan kasvun luoneet kansakunnat hyötyvät kansainvälisestä yhteistyöstä. •• Suomen kyky keskustella ja käsitellä asioita yhdessä ja sitouttaen (esimerkiksi eduskunnan vahva rooli ja EU-jaostot ministeriöissä) käy malliksi laajasti. Silti ilman opetusmestarin otteita. •• Suomelle sopiva käytännönläheinen rooli ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että keskitytään vain jo tehtyjen päätösten toimeenpanoon. Esimerkiksi EMU:n kehittämistä koskevien päätöksien tekemättä jättäminen uhkaa jo koko talous- ja rahaliittoa.

IDA PIMENOFF

EUROPEAN PARLIAMENT

Tausta-analyysi EU:sta Paljon saavutuksia, joitain virheitäkin Yli 60-vuotisen olemassaolonsa aikana Euroopan yhteisö ja sittemmin unioni on saanut paljon aikaan. Eurooppa ei ole kokenut tällaista rauhankautta ehkä koskaan, kansalaisille on tullut mahdolliseksi liikkua ja työskennellä vapaasti läpi mantereen ja yhteistyö yli rajojen on ennennäkemättömässä mitassa. Sisämarkkinat ovat helpottaneet elinkeinotoimintaa ja luoneet kasvua. Ilman niitä unionialueen bruttokansantuote olisi arvioiden mukaan jopa 5 prosenttia nykyistä pienempi. Yksin Schengen-alueen poistuminen tietäisi miljardien vuosittaisia lisäkustannuksia. Myös esimerkiksi yhteinen maatalouspolitiikka on luonut kuluttajille valinnanvaraa, tuottajille vientimahdollisuuksia (v. 2016 oli 130 miljardia €) ja vahvan neuvotteluaseman alan maailmantason neuvotteluissa. Erityisesti Suomen kaltaisille pienille maille on avautunut merkittävä kanava vaikuttaa globaaliin kehitykseen

40 % maailman sosiaaliturvamenoista on EUalueelta: vahva talous on välttämätön.

Kaiken kaikkiaan unioni on olennaisesti parempi kuin siihen julkisessa keskustelussa usein lyöty leima. Kuvaava on elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen toteamus, että ”EU on pirun keksintö”. Tämän ”pirun keksinnön” toiminta on mahdollistanut, että hän on voinut asettua osa-aikaisesti asumaan Portugaliin, hyötyä vapaasta liikkuvuudesta ja helpommasta matkustamisesta. Monet unionin saavutuksista ovat jo niin itsestään selviä, ettei niitä enää huomatakaan. EU:sta on tullut kuin terveys: vasta sen uhattuna ollessa arvo huomataan. Silti virheitäkin on tehty. EU-epäusko vahvistui monissa työntekijäjärjestöissä, kun José Barroson komissiokaudella unionin työelämän toiminta käytännössä jäädytettiin. EU-USA-TTIP- sekä EU-Kanada-CETA-sopimusten neuvotteluvaltuuksien salaaminen vuosikausiksi söi kansalaisten luottamusta koko järjestelmää kohtaan. Voimakkaatkin

uudistukset euroalueen kriisimaissa olivat välttämättömiä, mutta EU:n toiminta troikkajärjestelmineen sai sen näyttämään käskyläiskomendantilta. Joistain virheistä huolimatta monien ongelmien juurisyy ei välttämättä ole itse Euroopan unionissa, vaan kytköksissä jäsenmaihin. Niiden hallituksien suhtautumisen vuoksi esimerkiksi kansainvälisen verovälttelyn vastainen toiminta edistyi pitkään madellen. Veronmaksajille kallis ja ympäristölle haitallinen Euroopan parlamentin istuntojen hajasijoitus kahteen eri maahan olisi loppunut jo kauan aikaa sitten, jos parlamentti itse voisi päättää asiasta jäsenmaiden sijasta. Brysseliä tai EU:n talouspolitiikkaa ei voi myöskään syyttää monien maiden ajautumisesta kilpailukyvyttömiksi tai ylivelkaantumisesta. Oireellista oli Iso-Britannian Brexit-keskustelu. Entisen pääministeri David Cameronin väittäessä EU-maahanmuuttoa ”kestämättömäksi” oli saarivaltakunnan nettomaahanmuutto vain jonkin verran suurempi kuin Suomen. Vastaavilla perusteilla Suomessa olisi voitu vaatia kansanäänestystä ja eroa unionista virolaisten maahanmuuton vuoksi. Vaikka jokainen jäsenmaa on osa EU:ta ja sen sisällä, syytettävä sormi osoitetaan epämääräisesti EU:hun ja tosiseikkoja korvataan myös Euroopassa ”vaihtoehtoisilla faktoilla”.

Nyky-EU: vaikeuksia ja vahvuuksia Arvio EU:n nykyisestä kokonaistilasta antaa monipuolisen kuvan siitä, missä nyt ollaan. Eurooppalaista yhteisöä leimaavat monet vaikeudet ja haasteet, mutta järjestelmällä on lukuisia vahvuuksia. Voi sanoa, että EU on ristiaallokossa eri suuntaan vetävien voimien vaikutuksesta.

Haasteita riittää: •• Talousongelmat sekä investointivaje ovat edelleen merkittäviä ja jopa joka neljäs EU-kansalainen on köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa. •• Monien työpaikkojen ja EU:n globaalin kilpailukyvyn kannalta tärkeiden hankkeiden edistäminen (esimerkiksi jakamistalous) on toistuvasti ollut ristiriitojen leimaamaa. Esimerkiksi Suomen kaltainen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen tuki TTIP-sopimukselle on Euroopassa ääriharvinaista. •• Talous- ja rahaliitto sekä euroalue eivät edelleenkään toimi hyvin ja niiden kehittämisestä ei tunnuta saavan aikaan päätöksiä pahimman kriisivaiheen mentyä ohi. •• EU:n vastainen liikehdintä ja populismi haastavat perinteistä poliittista päätöksentekoa ja koko unionin olemassaoloa. Useissa jäsenmaissa on kooltaan merkittäviä puolueita, jotka haluavat maan pois EU:sta tai ainakin euroalueesta. •• Iso-Britannia on jättämässä EU:n ja uusia vastaavia äänestyksiä saattaa olla tulossa. •• Joissain jäsenmaissa jopa enemmistö kansalaisista pitää muun muassa globalisaatiota uhkana ja EU nähdään sen osatoteuttajana. •• Vaikka pakolaisaalto on hiljentynyt jonkin verran, muuttopaineet etelästä voivat kasvaa tulevaisuudessa voimakkaastikin ja tuoda jälleen lisäjännitteitä jäsenmaiden väleihin. •• Ulkosuhteissa on ehkä haastavampaa kuin koskaan: muun muassa Venäjä, USA ja Kiina. •• EU:n perinteisiä perustoimintoja kyseenalaistetaan, kuten esimerkiksi työntekijöiden vapaata liikkuvuutta.

Brexit-perusteilla Suomessa olisi voitu vaatia EUkansanäänestystä virolaisten maahanmuuton vuoksi.

•• EU arvoyhteisönä kärsii etenkin Puolan ja Unkarin kehityksen vuoksi. Arvoyhteisö on kuitenkin unionin koossapitävä henki. Muutama nykyinen jäsenmaa pääsisi tuskin jäseneksi, jos hakisi uudestaan.

Euroopalla on monia vahvuuksia. Myönteistä kehitystä on havaittavissa monilla rintamilla: •• Jäsenmaiden taloudet on saatu uusiutumisuralle eivätkä talous tai työllisyys enää vajoakaan. Esimerkiksi Irlannin ja Espanjan kaltaiset kriisimaat on saatu voimakkaaseen nousuun. •• EU on edelleen mittava sisämarkkina, osaamiskeskittymä ja maailman houkuttelevimpia alueita monesta näkökulmasta. Esimerkiksi äskettäisissä innovaatiovertailuissa moni Euroopan maa on kehityksen kärjessä. •• Brexitin ja muiden tapahtumien myötä EU-jäsenyyden ja eurovaluutan kansalaiskannatus ovat selvityksissä nousseet tai pysyneet vähintään vakaina. Suomalaisista 78 prosenttia kannattaa talous- ja rahaliittoa. Yritys kerätä vaaditut 50 000 allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen eron käynnistämiseksi epäonnistui.

Brysseliä tai EU:n talouspolitiikkaa ei voi syyttää monien maiden ajautumisesta kilpailukyvyttömiksi.

•• Vaikeasta tilanteesta huolimatta EU kykenee varsin normaaliin lainsäädäntötyöhön ja tuottamaan jokapäiväistä lisäarvoa kansalaisille, yrittäjille ja jäsenvaltioille. Niin sanottu sosiaalinen pilari ja osaamisohjelma ovat esimerkkejä uusista etenevistä hankkeista. Koulutusohjelma Erasmus ja tutkimusohjelma Horisontti ovat esimerkkejä menestystarinoista. •• EU:n avoimuus on parantunut selvästi viime vuosien aikana ja Euroopan parlamentin vahvistuneen aseman myötä myös demokraattisuus. Euroopassa on pidetty vuoden 1972 jälkeen 56 EU-aiheista kansanäänestystä ja näistä valtaosa on päätynyt kyllä-tulokseen. Netin myötä kenen tahansa mahdollisuudet seurata unionin toimintaa ovat lisääntyneet olennaisesti. •• EU:n toiminnassa on alkanut selvä kurssinmuutos uuden komission ja parlamenttikauden myötä. Selvityksen mukaan jäsenmaiden kansalaiset eivät luota sen enempää EU:hun kuin omiin hallituksiinsa (myös Suomessa). Väitettä ”politiikan kriisistä” ei voi yksinomaisesti kohdentaa Euroopan unioniin. •• Ymmärrys EU:n arvosta rauhan ylläpitäjä Euroopassa on palannut yleiseen tietoisuuteen. Kaksi kolmasosaa jäsenmaiden kansalaisista pitää rauhaa unionin tärkeimmän pään saavutuksena. •• Kysyntä Euroopan unionin ”palveluille” ei ole heikentynyt. EU:lta toivotaan toimintaa monilla uusillakin alueilla (esim. digisisämarkkinat, energiaunioni, veroparatiisit, väärinkäytösten ilmoittajat). •• Vaikeuksista huolimatta EU on säilyttänyt vetovoimansa ja jopa kymmenien maiden kanssa käydään joko jäsenyysneuvotteluja tai muita sopimusneuvotteluita yhteistyöstä. •• Toimivia vaihtoehtoja EU:lle ei ole juuri kyetty esittämään, vaikka Brexitin myötä selviää, mitä unionista eroaminen merkitsee. Pohjoismaiden unionia tuetaan mielipiteissä, mutta pitävätkö kannattajatkaan sitä realistisena?

IDA PIMENOFF

Ratkaistavia tulevaisuuskysymyksiä Jokapäiväisen direktiivityön lisäksi Euroopan unionilla on koko joukko kysymyksiä, jotka vaativat strategisia linjauksia ja pitkäaikaista työskentelyä. Muutamia esimerkkejä:

Valtaa takaisin? Ajoittain EU-keskusteluissa vaaditaan yleisesti valtaa takaisin Brysselistä, kuten Britannian Brexit-vaalien yhteydessä. Yhdessä Bengt Holmströmin kanssa vuoden 2016 taloustieteen Nobelin-palkinnon saanut Oliver Hart on vaatinut, että EU:n päätäntävallasta pitäisi ottaa pois kauppapolitiikka ja työntekijöiden liikkuvuus. Kansalaisten mielestä juuri vapaa liikkuvuus on yksi EU:n suurimmista saavutuksista ja hyödyistä. Äskettäisessä eurobarometrissä 81 prosenttia EU-maiden kansalaisista tukee sitä ja suomalaisista jopa 88 prosenttia. Kauppapolitiikkaa pidetään taas yhtenä unionin tärkeimmistä työkaluista kasvun ja työllisyyden aikaansaamiseksi. Tällaiset pohdinnat EU:n päätäntävallasta, Brysselin slangilla kompetenssikeskustelut, ovat loputtomia, mutta eivät ole johtaneet yleisesti hyväksyttyihin esityksiin vallan vähentämisestä. Tehdyt kriittislähtöiset selvityksetkään (esimerkiksi Hollannin hallituksen selvitys vuonna 2013) eivät ole päätyneet ehdottamaan unionin toimivallan vähentämistä ja EU toimii yhä uusilla alueilla. Viime aikoina jotkut itäisen KeskiEuroopan maat ovat vaatineet valtaa takaisin pääkaupunkeihin, mutta mitä se tarkoittaisi käytännössä?

Talous, työmarkkinat, osaaminen ja kestävyys: EU:n tulevaisuuden avaimet Näköalattomuus, tunne joutumisesta ”luuserin” asemaan ja heikot näkymät työmarkkinoilla vaikuttivat voimakkaasti esimerkiksi Brexit-äänestyksen lopputulokseen. Syrjäytyneiden ja huonosti koulutettujen määrä ja osuus EU-maiden väestöstä on huomattava,

Kaikkien kansalaisten saaminen mukaan on EU:n jatkointegraation edellytys, eikä pelkkä sosiaalipoliittinen kysymys.

mikä osaltaan tarjoaa kasvupintaa populismille ja vaihtoehtoisille totuuksille. Vastarinta sisämarkkinoita ja kauppasopimuksia vastaan kumpuaa osin samoista lähteistä. Suomessa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien 20–24-vuotiaiden osuus on kaksinkertaistunut vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Kaikkien kansalaisten saaminen mukaan on EU:n jatkointegraation ja sisämarkkinoiden säilymisen ehdoton edellytys, eikä pelkkä sosiaalipoliittinen kysymys. Tästä näkökulmasta EU:n tärkein ajankohtainen hanke on oikeastaan niin sanottu sosiaalinen pilari ja yleensä osallistava kasvu. Suomalaiskäsitteistön mukaiseen sosiaalipolitiikkaan EU:lla ei ole valtaa, mutta EU:n perustamissopimuksen mukaan sen pitää toimia vähimmäistyöehtojen ja perusoikeuksien edistäjänä. Unionin yhteiset vapaan liikkuvuuden työmarkkinatkin edellyttävät yhteisiä pelisääntöjä. Lisäksi sosiaalirahaston ja kokemuksenvaihdon avulla EU voi vaikuttaa jäsenmaiden työttömyyden ja syrjäytymisen vastaisiin toimenpiteisiin. Neljänneksi unionin sosiaalisella ulottuvuudella on tärkeä rooli EMU:n yhteydessä, kuten eläke- ja muiden vastaavien järjestelmien kestävyyden arviointi.

IDA PIMENOFF

Toisaalta jo globaalin kilpailun vuoksi on panostettava huippuosaamiseen ja oltava kärjessä tekoälyn, alustatalouden, digitalisaation ja robotisaation kaltaisissa muutoksissa. Tämä takaa nykyisen eurooppalaisen yhteiskuntamuodon: esimerkiksi 40 prosenttia maailman sosiaaliturvamenoista on EU-alueelta. Etunojan tulisi koskea myös perusoikeuksia uusissa työnteon ja talouden muodoissa, jotta pääenergia ei kulu alan riitaratkontaan edistämisen asemasta. Uberisaatiosta käytävät jatkuvat kiistat ovat esimerkki vääränlaisesta kehityksestä. Kestävät kulutus- ja tuotantotavat ovat välttämättömyys. Ympäristön monimuotoisuuden heikentyminen on uhka, myös taloudelle. Kiertotalouden, ilmastotoimien, energiansäästön, ja muiden toimenpiteiden toteuttamisessa ollaan vasta alussa ja ne tarjoavat paljon uusia työpaikkoja. Monella näistä kysymyksistä on rajat ylittävä ulottuvuus, jolloin EU:n aktiiviselle roolille on tilausta.

Kestävän talouden ja kulutuksen luominen on vasta alkutaipaleella. Tässä EU:n aktiivisella roolilla on tilausta.

Euroalueen remontti odottaa Kaikkein eniten kipinöivää EU-keskustelua on aiheuttanut rahamarkkinoiden kriisi ja sitä seuranneet talousvaikeudet jäsenmaissa. Uudistukset vastaan elvytyspolitiikka on ollut EU:n talouspoliittisen kamppailun keskiössä. Nykytilanne on sekoitus säästöjä, uudistuksia ja voimakasta elvytystä. Elvytyksen keskeinen voima on Euroopan keskuspankki ja Suomessakin tahti on kansalaista kohden tuhat euroa valtionvelkaa lisää joka vuosi. Talouspolitiikan ohjauspaketilla (six-pack) ja budjettikuripaketilla (two-pack) piti palauttaa vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen noudattaminen, mutta niitä tulkitaan jälleen ”luovasti” ja rajat venyttäen. Tämä on helpottanut Suomen asemaa EU:n talouspolitiikan menettelyissä, mutta heikentänyt uudestaan järjestelmän uskottavuutta ja ohjauskykyä. Vaikka yhteisvaluutan suosio on vakaa ja talous näyttää kääntyvän parempaan suuntaan, EMU on yhä keskeneräinen rakennelma eikä se onnistu ilman jäsenmaiden talouksien ja kilpailukyvyn vahvistamista. Tämä on talous- ja rahaliiton säilymisen ykköskysymyksiä. Toisaalta on ratkottava koko joukko EU-tason asioita. Pitäisikö esimerkiksi Euroopan keskuspankin tehtäviin lisätä työllisyys kuten Yhdysvalloissa? Kuinka määritellä sen inflaatiotavoite? Olisiko yhteinen, avoimilla pelisäännöillä toimiva EU-valtiovarainministeri kuitenkin parempi kuin nykytilanne, jossa yhden maan (=Saksan) ministeri toimii tosiasiallisena euroalueen yliministerinä? Tarvittaisiinko uusia rahastoratkaisuja ongelmatilanteita varten, kuten kansainvälinen valuuttarahasto IMF on ehdottanut? Täytyykö euroalueen jäsenyyden olla nykyisellä tavalla niin ”pyhä”, että eroamisesta tai erottamisesta ei ole mitään sääntöjä? Vastaavia kysymyksiä on lukuisia. Niihin ei voi reagoida pelkästään torjumalla yksittäisiä esityksiä.

Kaikkien aikojen budjettiuudistus EU:n budjetti on kaikkien aikojen haasteiden edessä, koska Iso-Britannian lähdön myötä siitä katoaa vuositasolla jopa 10 miljardia euroa. Tilannetta vaikeuttaa budjetin tulojen nojautuminen yhä selvemmin jäsenmaista tuleviin suoriin siirtoihin ja unionin niin sanottujen omien varojen osuuden pienentyminen. Tämän myötä budjettikeskusteluja käydään nykyään yksisilmäisellä jäsenmaakohtaisella nettokaavalla. Jo vuosituhannen alussa belgialaisen professorin André Sapirin vetämä korkean tason EU-työryhmä (An agenda for growing Europe) ehdotti perustavanlaatuista remonttia EU:n budjettiin: pois tukiaisajattelusta kannustamaan kasvua ja osaamista. Näitä ajatuksia on toteutettu vain rajoitetusti. Äskettäin italialaisprofessori Mario Montin vetämä työryhmä tuotti ajatuksia, kuinka omien varojen osuutta voitaisiin kasvattaa unionin budjetissa. Brexit-sopeutuksen lisäksi EU:n budjetissa tarvittaisiin merkittäviä rakenneuudistuksia.

Ulkorajoilla paineita Vaikka EU:lla on monia sisäisiä haasteita, suurimmat paineet saattavat tulla silti ulkoapäin. Lähinaapurustossa Venäjä ei ole liikkunut kohti demokratiaa ja oikeusvaltioita, päinvastoin, ja sen kansainvälistä oikeutta rikkovat toimet Ukrainassa jatkuvat. Euroopan unionin näkökulmasta hankalaa on, että itänaapurissa ”yhteistyö” nähdään jonkinlaisena nollasummapelinä. Silti maa on ja pysyy rajanaapurina monin mahdollisuuksin. Yhdysvallat on kääntymässä sisäänpäin uuden hallinnon aloitettua. Kaavailtu EU:n ja USA:n vetoasema globalisaation hallinnassa TTIP-sopimuksen ansiosta on vaihtumassa epävarmuuteen. Toisaalta valta vaihtuu aikanaan ja yhdysvaltalaisten mielestä maan 20 tärkeimmän liittolaisen joukosta on puolet EU:sta. EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistoiminta jatkuu vääjäämättä, vaikka siihen tulee uusia sävyjä.

Eu tähtää Kanadan kaltaiseen siirtolaisyhteiskuntaan. Onnistuuko kotouttaminen?

Kiina on jo avoimesti ilmoittanut halustaan ottaa johtoasemaa maailmassa. Toki idän jättiläisen kanssa voidaan tehdä yhteistyötä esimerkiksi ilmasto- ja kauppa-asioissa, mutta näkemykset demokratiasta ja perusoikeuksista ovat kaukana toisistaan. Suomi on viennin arvonlisäyksen näkökulmasta EU-alueen toiseksi riippuvaisin maa Kiinasta, joten siitäkin syystä EU:n Kiina-politiikan tulisi olla päävaikuttamiskohteita. Ei vähäisimpänä haasteena EU:n ulkorajoilla on lisäksi Lähi-Idän ja Afrikan tilanne. Afrikan väkiluvun ennakoidaan kasvavan jopa yli sadalla tuhannella henkilöllä päivässä. Monille heistä Eurooppa on kuin loistava majakka täynnä mahdollisuuksia ja unelmien muuttokohde. Pakolaismuutto Syyrian sodan takia oli ehkä vasta alkusoitto tulevaisuuden näkymistä.

Afrikan väkiluvun ennakoidaan kasvavan jopa yli sadalla tuhannella henkilöllä päivässä. Monille heistä Eurooppa on kuin loistava majakka.