Älvsbyhus 70 år finska

Hirrestä

mö k ik s i

Älvsbytalo

! a ott 70 vu

Alkusanat Toisesta maailmansodasta meidän päiviimme on kulunut yli puoli vuosisataa, jonka saatossa tekninen, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys on mullistanut ihmisten elämisen ehtoja lähes dramaattisella tavalla. Älvsbytalo on ollut olennainen osa tätä kehitystä pyrkiessään jalostamaan pohjoispohjalaista laatupuuta.

Stefan ja Kent Johansson

Kaikki sai alkunsa kahden nuorukaisen halusta perustaa oma yritys ja varustaa pohjoispohjalaiset kodit puusepäntöillä ja myöhemmin rakentaa katto päämme päälle. Strategiaksi tuli tarjota täysin omien suunnitelmien mukaan valmistettuja laatutaloja markkinoiden edullisimpaan hintaan.

Tämä kirja on omistettu niille, jotka olivat mukana sodanjälkeisessä kehityksessä ja luomassa loistavan yritteliäisyyden ja yritystoiminnan muokkaamaa perheyritystä.

Joka viisauden, pitkäjänteisyyden, hyvän suunnittelun ja rationaalisen tuotannonkehityksen avulla on selviytynyt, rakentanut taloudellisia ja muita edellytyksiä luotettavalle tulevaisuudelle.

Me kolmannen polven edustajat olemme aidosti ylpeitä saadessamme viedä perinteitä eteenpäin kohti uusia tavoitteita isämme Donaldin monivuotisen työpanoksen jälkeen.

Uudet visiot on asetettu ja tavoitteena on pitää tehtaamme täysin työllistettyinä ja lisätä tyytyväisten Älvsbytalo-asiakkaiden määrää. Älvsbyn maaliskuussa 2014 Kent & Stefan Johansson

Älvsbytalo 70 vuotta -

1

Norrfjärden 1944 Keskellä raivoavaa maailmansotaa päättivät kaksi 26-vuotiasta nuorukaista Norrfjärdenistä perustaa oman puusepänteollisuusyrityksen. Gunnar ja Göran Johansson olivat läheisiä ystäviä lapsuudesta saakka. He asuivat vain 500 metrin päässä toisistaan ja olivat olleet yhdessä ensi askeleistaan saakka. Ystävät, jotka eivät ole sukua keskenään, kävivät koulua yhdessä, armeijan yhdessä ja olivat nyt myös päätyneet samaan työpaikkaan SCA:n puuveistämöön Munksundissa. Se ei ollut vain sattuma.

Gunnar oli hankkinut kuorma-auto- ja taksikortin. Hän haki työtä puuveistämöltä kuultuaan Göranilta, että se oli hyvä työpaikka. Gunnarin isä oli rakennuspuuseppä ja teki talonrakennustöitä, joissa Gunnar avusti häntä. Munksundin puuveistämöön hänen taitonsa riittivät hyvin, ja hänet toivotettiin tervetulleeksi. Göran varttui maanviljelijäkodissa, mutta ei ollut kiinnostunut maanviljelijän ammatista. Kotitila oli yksi monista Norrfjärdenin maatiloista, joka oli periytynyt sukupolvelta toiselle. Tilaan kuului myös kuulamoottoria energialähteenä käyttävä saha Harrbäckenissä. Sahalla sahattiin puuta omien tarpeiden lisäksi myös koko kylän tarpeisiin. Sahalla riitti töitä vain alkukesäksi, mistä syystä Göran alkoi etsiä sitä muualta.

-Päätin hakea töitä SCA:n puuveistämöltä Munksundista, Göran kertoo. Veistämöllä valmistettiin pieniä mökkejä ja kalusteita. Yritys oli kehitysvaiheessa ja laajentamassa veistämöä, Göran muistelee.

-Kun tulin sinne, pomo kysyi nimeäni. Ilmeisesti hän tunsi isäni, niin hän sanoi.

-Ota mukaasi vasara ja tule naulomaan. Kävin kotona hakemassa vasaran ja työvaatteet ja aloitin työt seuraavana päivänä. Puuveistämöllä ollessani solmin avioliiton ja perustin perheen. Ensimmäinen poikani Donald syntyi 1942, Göran kertoo.

Eikä kulunut kovinkaan pitkää aikaa, ennen kuin Gunnarkin sai työpaikan samasta yrityksestä. Jonkin aikaa Munksundissa oltuaan Göran ja Gunnar alkoivat keskustella uudestaan oman yrityksen perustamisesta. Puusepäntyöt olivat parasta mitä he tiesivät ja siihen aikaan puuveistämöille oli töitä, Göran muistelee.

2

- Älvsbytalo 70 vuotta

Norrfjärdens Träförädling Isänmaan puolustus oli jokaisen asevelvollisuusikäisen ruotsalaisen velvollisuus.

Tämä koski luonnollisesti myös Görania ja Gunnaria. Gunnarin asepalvelus jatkui lisäksi palveluksena valtakunnanrajalla, sillä Hitlerin joukot olivat vallanneet Norjan ja oleskelivat Suomessa. Pohjoispohja oli vihollisen ympäröimä ja valtakunnan rajoilla tarvittiin valvovia silmiä.

-Lomat olivat harvassa, muistelee Gunnar, jonka perhe – vaimo ja pieni poika – olivat Norrfjärdenissä. Asepalveluksen jälkeen Gunnar työskenteli isänsä rakennuksilla, ajoi kuorma-autoa Nordvallin veljeksille lastina usein J W Anderssonille toimitettavia koneita. Viikonloppuisin hän ajoi kylässä Öbergin taksia. Tällä elämäntavalla ei jäänyt paljon aikaa perheelle. Keväällä 1944 Göran ja Gunnar ottivat uudelleen puheeksi oman puuveistämön perustamissuunnitelmat, jotka olivat syntyneet Munksundin veistämöllä työskentelyn aikana. Gunnarin tilalla oli tyhjä yli 200 neliömetrin kokoinen kuorma-autotalli. Se kelpaisi teollisuustilaksi, päättivät nuorukaiset.

Eräänä viikonloppuna toukokuussa 1944 Göran ja Gunnar päättivät panostaa omaan yritykseen. Yhdessä he lähtivät J W Anderssonin liikkeeseen Piitimeen (Piteå) hankkimaan puusepänkoneita: katkaisusahan, puusepänhöylän, taso- ja oikohöylän, tasaussahan, liimapuristimen, yksinkertaisen tapituskoneen, kaksi jyrsintä, pienen puunkuivaimen puupaketille ja maalauskammion puusepäntöiden pohjamaalaukseen.

-Saimme melkoisen shokin, kun lasku koneista tuli, Göran kertoo. Maksu vaadittiin käteisenä. Meillä ei ollut käyttöpääomaa ja olimme ajatelleet saada toiminnan alkuun lykkäämällä hieman koneiden maksua. Olimme olleet yhteydessä rakennusmestareihin, joten tiesimme, että saisimme tilauksia kalustepuusepäntöistä. Nyt olivat hyvät neuvot kalliita.

-Sparbanken ei uskonut meihin, mutta mikäli hankkisimme tarvitsemallemme lainalle takaajat, he hyväksyisivät laina-anomuksemme, Göran kertoo.

Älvsbytalo 70 vuotta -

3

Kylä uskoi ”poikiin”!

Göran Johansson

-Meillä ei juuri ollut vaihtoehtoja. Palauttaisimmeko koneet vai yrittäisimmekö saada lainalle takaajia?

Neuvottelimme kotona vaimojen kanssa, Göran muistelee. Meillä ei ollut epäilystäkään siitä, että jatkaisimme.

Samalla päätimme yhdessä vaimojemme kanssa, että maksaisimme vastaisuudessa yrityksessä kaiken käteisellä. Mutta ensin olisi maksettava nämä koneet. Halusimme lainata Piitimen säästöpankilta 22 500 kruunua ja siihen tarvittiin vähintään kymmenen takaajaa. Sekä maanviljelijät, kalastajat, yrittäjät että liikemiehet asettuivat Göranin ja Gunnarin taakse, ja näin laina järjestyi nopeasti.

Nyt oli aloitettava raaka-aineiden, tarvikkeiden ja asiakkaiden hankinta. Göran otti vastuun taloudesta, tarjouksista ja asiakkaista. Gunnar vastasi tuotannosta, materiaalihankinnoista ja työnjohdosta. Kesäkuun alussa 1944 yritys aloitti kalusteiden valmistuksen taloihin ja asuntoihin kolmen työntekijän voimin.

-Meillä ei ollut kummallakaan kokemusta yrittäjyydestä, mutta olimme selkeästi yksimielisiä ja osasimme käsitellä puusepänkoneita, Gunnar kertoo. Onnistuimme myös hyvin suostuttelemaan rakennusmestareita lähettämään meille kyselyjä. Saimme tarjouksista useimmat, Gunnar muistelee.

Puuveistämön tuotanto suunniteltiin ja toteutettiin hyvin järkiperäisesti. Mottona oli, ettei käsittelyyn tuhlattaisi aikaa. Materiaali syötettiin sisään toisesta päästä ja asennettiin valmiiksi toisessa päässä.

Norrfjärdens Träförädling aloitti ammattimaisen toiminnan ja liittyi jo alusta alkaen Ruotsin puuveistämöiden keskusliittoon. Jäsenyyttä hyödynnettiin informaatiossa, kun yritys esittäytyi rakennuspuusepäntöiden, keittiö- ja myymäläkalusteiden, huonekalujen ym. valmistajana.

Sota ei merkinnyt Göranille ja Gunnarille vain sotapalvelusta. He muistavat molemmat, kuinka evakuoitujen suomalaisten jonot kiemurtelivat kylään mukanaan kaikki ne tavarat, jotka he olivat ehtineet ottaa mukaansa: irtaimistoa, eläimiä ja henkilökohtaisia tavaroitaan.

4

- Älvsbytalo 70 vuotta

Gunnar Johansson

Vanhoja taloja ja navettoja korjattiin kaikkien pakolaisten majoittamiseksi. Kalusteita, mutta ennen kaikkea ovia ja ikkunoita tarvittiin, jotta niin ihmisten kuin eläintenkin elämästä voitaisiin tehdä siedettävä.

Norrfjärdens Träförädlingille se merkitsi melko suuria tilauksia.

Tärkeimmiksi muodostuivat kuitenkin suhteet, jotka solmittiin Ragnar Wiksténin rakennus- ja kiinteistöyritykseen Piitimessä ja Norrbottens Träförädling -yritykseen Luulajassa jo alkuvaiheessa. Asuinhuoneistojen tarve oli erittäin suuri Pohjoispohjan kaupungissa ja taajamissa.

Tuohon aikaan oli alettu keskustella valtion rautatienrakennuksesta Luulajassa, joka tarjoaisi töitä tuhansille miehille. Optimismi vahvistui. Luulajanjoen voimalaitosten rakennustyöt olivat käynnissä muun muassa Suorvassa ja Porjuksessa. Norrbottens Träförädling oli erikoistunut työmaaparakkeihin, jotka valmistettiin elementteinä ja asennettiin valmiiksi rakennuspaikalla. Myös armeija tarvitsi paljon parakkeja.

Vajaassa puolessa vuodessa Norrfjärdens Träförädling oli saanut hyvin suuren tilauskannan. Työntekijöiden määrä kasvoi nopeasti ja oli kaksinkertaistunut vuodenvaihteeseen 1944–45 mennessä. Veistämön puutavara ja tarvikkeet olivat raskas kustannuserä yritykselle, muistelevat Göran ja Gunnar. Puutavara ostettiin Norrbottens Träförädlingiltä Luulajasta, jonka kanssa oli sovittu edullisista luottoehdoista. Osa puusta sahattiin kotisahalla Harrbäckenissä. Tukkipuu ostettiin kylän maanviljelijöiltä.

-Palkkamme eivät olleet kummoisia, Gunnar kertoo. Otimme kumpikin yrityksestä tavallisen kirvesmiehen palkan. Kaikki tulot sijoitettiin yritykseen. Maksoimme lainan takaisin niin nopeasti kuin vain jaksoimme ja ostimme mahdollisimman paljon käteisellä.

-Monta kertaa kassa oli melkein tyhjä, Göran kertoo. Etenkin joka toinen viikko, kun oli palkanmaksun aika. Sain mennä usein isän luokse pyytämään käsilainaa. Hän ymmärsi todella tarpeemme ja hän sai rahat takaisin heti kun olimme saaneet maksun tilaajiltamme.

Älvsbytalo 70 vuotta -

5

Yrityksen ensimmäisen toimintavuoden taselaskelma

6

- Ă„lvsbytalo 70 vuotta

Riehuva sota aiheutti vaikeuksia, vaikka Ruotsi pysyikin sodan ulkopuolella. Säännöstely ja puute tavaroista alkoivat olla tuntuvia.

-Aluksi ruuveja, nauloja, saranoita ja muita tarvikkeita oli ihan riittävästi, Gunnar kertoo. Muistan, kun kiersin kerran moottoripyörällä ympäri Pohjoispohjaa ostamassa mitä vain sain käsiini pelastaakseni tuotannon.

Kiertomatka Pohjoispohjan rautakauppoihin osoittautui yritykselle onnekkaaksi. Nyt sillä oli käytössä mitä tarvittiin. Tuotanto jatkoi kasvamista. Veljesten Tage ja Lennart Forsberg omistama Norrbottens Träförädling Luulajassa suunnitteli 24 talon rakentamista, joissa kussakin olisi neljä huoneistoa.

Göran ja Gunnar tekivät tarjouksen ja saivat tähän asti suurimman tilauksensa. Rakennusmestari Ragnar Wikstén Piitimestä oli samanaikaisesti alkanut rakentaa kaupunkiin niin sanottuja tornitaloja. Norrfjärdens Träförädling toimitti kalusteet koko projektiin, ja se oli monta vuotta kestänyt tilaus.

Menestyksen myötä tilat alkoivat käydä ahtaiksi. Lisätilojen saamiseksi veistämöön rakennettiin kokoonpanohalli.

Kun Hitler syöstiin vallasta ja rauha solmittiin 1945, Ruotsilla oli kaikki mahdollisuudet selviytyä ja kehittyä. Maan yritykset ja muut voimavarat olivat periaatteessa koskemattomia. Olimme välttäneet sodan kauhut, mutta ympärillämme oleva maailma oli pirstaleina ja poltettu maan tasalle.

Laaja uudelleenrakennus vaati sekä teollisia että taloudellisia voimavaroja, mistä Ruotsille oli paljon hyötyä. Se tarjosi mahdollisuuden myös Pohjoispohjan yritystoiminnalle.

Norrfjärdens Träförädling sai muun muassa portaita, ikkunoita ja ovia koskevia tilauksia Englannista. Ajoittain töitä oli niin paljon, että kaappeja ja kalusteita jouduttiin kesäisin kokoamaan piha-alueella.

-Norrfjärdenin veistämön etuja olivat työn korkea laatu ja täsmälliset toimitukset, kertoo Ragnar Wikstén Piitimestä. Hän on tehnyt yhteistyötä yrityksen kanssa yli 30 vuoden ajan.

-Göran ja Gunnar osoittivat jo alusta alkaen yritteliäisyyttä, jolle oli luonteenomaista hintatietoisuus ja toimitusvarmuus. Siitä oli meille tilaajille paljon iloa.

Älvsbytalo 70 vuotta -

7

Työtä seutukunnan pojille

Östen Andersson

Alkukesällä 1944 Östen Andersson sai ilahduttavan puhelun.

-Göran Johansson soitti ja kysyi, halusinko tulla töihin heidän kylässä sijaitsevaan uuteen puuveistämöönsä. Vastasin heti myöntävästi. Kotikylässä ei siihen aikaan ollut paljon työpaikkoja, Östen kertoo. Hänestä tuli yksi Norrfjärdens Träförädlingin ensimmäisistä työntekijöistä.

Olin työskennellyt aikaisemmin isäni kanssa. Hän oli kirvesmies ja Göranin isä Marcus tiesi sen. Ehkä sain työtarjouksen juuri siksi, hän arvelee.

Aloitin työt puuveistämöllä 1. kesäkuuta 1944, Östen jatkaa. Töitä tehtiin seitsemästä puoli viiteen. Enimmäkseen noudatimme normaalia työaikaa, mutta muistan, että joskus sain tehdä töitä yöllä, kun suuret toimitukset piti saada ajoissa valmiiksi.

Aluksi meillä oli kaikilla selvät työtehtävät. Aloitin liimaajana ja jatkoin myöhemmin penkki- ja konepuuseppänä, Östen kertoo. Työntekijöiden lisääntyessä otettiin vähitellen käyttöön vuorottelujärjestelmä, niin että kaikki osasivat käyttää kaikkia koneita jyrsintä lukuun ottamatta. Jyrsintä käytti Gunnar, joka työskenteli tehtaassa, kun taas Göran huolehti konttorista ja asiakasyhteyksistä. Koska konttori sijaitsi tehtaalla, myös Göran työskenteli tuotannossa aina kun se oli mahdollista.

Siihen aikaan palkoista sovittiin suullisesti työntekijän ja yrittäjän välillä. Kun työsuojelulaki tuli voimaan, minut valittiin yrityksen työsuojeluvaltuutetuksi. Kaikissa veistämöissä piti olla sellainen. Työympäristöstä huolehti höylän ja jyrsinten poistoimuri, mutta muutoin ilmanvaihto oli mitä se oli.

Norrjärdens Träförädling kehittyi nopeasti. Jo puolen vuoden kuluttua työntekijöiden määrä oli kaksinkertaistunut, Östen muistelee. Laajennussuunnitelmista keskusteltiin jo silloin, mutta ne siirrettiin tulevaisuuteen. Viihdyin yrityksessä. Siellä vallitsi demokraattinen henki, työ oli mielenkiintoista ja sitä paitsi lähellä kotia, Östen toteaa lopuksi.

8

- Älvsbytalo 70 vuotta

John Hägglund seurasi isänsä jalanjälkiä. Jo 14-vuotiaana hän aloitti oppipoikana Norrbottens Träslöjdissä, joka valmisti kalusteita ja koriste-esineitä. Vuosina 1945– 47 John kävi koulua Piitimen Strömbackassa ja luki kirvesmieheksi, mikä oli myös hänen isänsä ammatti.

Suomessa raivonneen sodan vaikutukset tuntuivat myös Norrfjärdenissä, John muistelee. Evakkoon joutuneita tuli suurin joukoin, ja heidät majoitettiin jo tyhjiin tai tyhjennettäviin tiloihin.

-Asuin Håkansön koulun lähellä, joka suljettiin ja muutettiin synnytyslaitokseksi. Monet heistä saivat asua suurella Norrbottensgårdin tilalla Holmlundin kahvilan takana. Kirkkoherra Nilsson puhui suomea ja hänellä riitti tuohon aikaan tekemistä, John kertoo. Työtilanne ei ollut sotavuosina erityisen hyvä Norrfjärdenissä, hän jatkaa.

Monet muuttivat työn perässä lähikaupunkeihin. Jäljelle jääneet olivat maanviljelijöitä tai työskentelivät jossain alueen yrityksistä.

-Minulla oli onnea, sillä sain töitä heti koulun jälkeen, John kertoo. Olin 18 vuotta vanha, kun menin Göran Johanssonin luokse kysymään, olisiko hänellä tarjota minulle työtä. Asia järjestyisi, jos aloitin kausityöläisenä, lupasi Göran, ja niin siinä sitten kävikin. Kausityöstä tuli vakinainen työ, jota kesti siihen saakka, kun yritys muutti Norrfjärdenistä.

Johan aloitti perehtymällä taso- ja oikohöylien käyttöön, liimasi välillä, valmisti ovia keittiön kaappeihin, jyrsi ikkunankehyksiä ja auttoi Gunnaria keittiökalusteiden kokoonpanossa.

Käytössä oli jo silloin palkkasopimus, jota noudatettiin tarkoin, vaikka palkka oli pieni, John muistelee.

-Viihdyin hyvin Gunnarin ja Göranin luona, John tunnustaa. Norrfjärdens Träförädlingillä vallitsi demokraattinen henki. Täällä ei esimiehen ja työntekijän välillä tehty eroa. Kaikki auttoivat missä voivat, sanoo silloin vastavihitty John. Perhe muutti Luulajaan 1953.

Älvsbytalo 70 vuotta -

9

Keskiyön pikajuna oli 40-luvulla tuttu käsite Norrfjärdenissä. Se oli bussin nimi, jolla SCA Munksundin työntekijät kulkivat töihin. Jos he aikoivat matkustaa bussilla, heidän oli noustava ylös keskellä yötä.

Folke Bäckström, 15 vuotta, oli yksi Munksundin työntekijöistä, kunnes hänen äitinsä sai tarpeekseen ja kehotti häntä vaihtamaan työpaikkaa, koska poika näytti joka aamu kotoa lähtiessään enemmän kuolleelta kuin elävältä.

-Asuin vain 100 metrin päässä Norrfjärdens Träförädlingistä, joten kävin kysymässä töitä sieltä, Folke kertoo. Sain aloittaa oppipoikana 1949.

Olin ensin lämmittäjä ja siivooja, mutta melko pian minusta tuli liimaaja. Jonkin ajan kuluttua siirryin tasohöylälle, silotushöylälle ja tulin lopulta kokoonpanoon.

Oppipojan palkka oli huono, Folke muistelee, sopimuksen mukainen tuntipalkka oli 79 äyriä. Koulutettujen vakituisten työntekijöiden tuntipalkka oli 1,93 kruunua.

Folke Bäckström oli yksi yrityksen mukana Älvsbyhyn siirtyneistä työntekijöistä ja yksi ensimmäisistä taloasentajista. Folke Bäckströmin palkkakuitti helmikuulta 1950.

Palkkajakso käsitti kaksitoista päivää ja kuusipäiväisen työviikon.

10

- Älvsbytalo 70 vuotta

Älvsbytalo 70 vuotta -

11

Norrfjärdenin rautajengi: vasemmalta Gunnar Johansson, Arne Jonsson, Harry Ceder, Kalle Andersson, Folke Bäckström, John Hägglund, Göran Johansson ja Gösta Andersson.

Nuorena vitsa väännettävä …

Pitkä ja vilkas seitsenvuotias tapasi seurata isänsä Göranin mukana puuveistämölle Norrfjärdeniin. Sieltä löytyi aina jotain tekemistä. Siellä voi siivota tai kerätä veistämötähteitä tai nikkaroida jotain hauskaa kaikesta koneiden ylijäämäpuusta.

Mutta liiketoiminta kiinnosti häntä veistämötähteitä enemmän. Voisiko hän keksiä jotain mielekästä, jolla voisi ansaita rahaa niin kuin isä? Näin syntyi eräs liikeajatus.

Donald keräsi kovalevyn palasia, naulasi niihin siistit reunalistat ja valmisti tarjottimia, sekä suuria että pieniä. Monet muistavat varmaan Donaldin, kun hän kiersi taloilla myymässä tarjottimiaan. Ja kauppoja syntyi. Kuka pystyi vastustamaan niin nuorta ovelle koputtavaa herrasmiestä! Syksyisin ihmiset keräsivät marjoja metsistä. Marjat piti puhdistaa roskista, mikä kesti tunteja, jos saalis metsästä oli runsas. Kaikki tämä työ tehtiin käsin, kunnes keksijä Donald kehitti tarjotintaan edelleen tekemällä sen yhteen nurkkaan reiän. Nyt kehitys jatkui nopeaan tahtiin, sillä ensimmäinen marjanpuhdistin sai hyvän vastaanoton markkinoilla. Niiden valmistaminen ja myyminen työllistivät Donaldin. Seitsenvuotias suunnitteli tuotantonsa lomien ajaksi. Donald omistautui liikeajatukselleen, kunnes hän täytti kymmenen vuotta.

Kun Donald yksitoistavuotiaana 1953 valmistautui aloittamaan reaalikoulussa Piitimessä, perheeseen syntyi toinen poika, Dennis.

Johanssonin perheiden elämä Norrfjärdenissä oli työntäyteistä. Asiakaspiiri oli kasvanut nopeasti ja suuria tilaajia oli useilla paikkakunnilla ympäri lääniä. Keskusteluja käytiin uusista laajennuksista tai uusien teollisuustilojen rakentamisesta Norrfjärdeniin tai jollekin toiselle sopivalle paikkakunnalle.

Yrittäjät Göran ja Gunnar tarvitsivat muutosta kiireellisesti. Yrityksen nopean kehityksen jatkuessa ei tuotantoa voitu keskeyttää. Se merkitsisi tilaajille annetun lupauksen rikkomista ja samanaikaisesti oven sulkemista oman yrityksen kehitykselle.

Norrfjärdens Träförädlingin päämäärä oli selvä: yritys jatkaisi laajentumistaan.

12

- Älvsbytalo 70 vuotta

Uusi aikakausi Johanssonien perheillä oli aihetta tiiviiseen neuvonpitoon. Nyt oli aika tehdä päätös tulevaisuudesta. Elettiin vuotta 1953.

Gunnar ja Göran olivat tehneet tiedusteluja tonteista, joille voisi rakentaa uudet 1 000 neliömetrin tehdastilat Norrfjärdeniin. Eräs nykyisen tehtaan vieressä asunut maanviljelijä oli valmis myymään maata.

Myös rahoitus oli järjestyksessä. Pankki antoi lainan uusia teollisuustiloja varten.

Yrittäjät ottivat yhteyttä Norrfjärdenin kuntaan ja toivoivat kunnan takuuta lainalle.

Norrfjärdenissä tehtyjen valmistelujen ohella Göran ja Gunnar olivat tutkailleet yrityksen perustamisehtoja, tonttien, palvelujen ja työvoiman saatavuutta muuallakin. He aavistivat, että rakennusprojektin toteutuminen Norrfjärdenissä voisi olla vaikeaa. Perheet olivat valmiita muuttamaan.

Yksi vaihtoehto oli Älvsbyn kauppala, joka sijaitsi suurella metsäalueella rautatien läheisyydessä. Täällä Norrfjärdens Träförädlingillä oli jo jonkin aikaa ollut asiakkaana suuri rakennusmestari.

-Molemmat perheet olivat kokoontuneet meille sinä iltana, kun Norrfjärdenin kunta tekisi hakemustamme koskevan päätöksen, Gunnar kertoo. Kokous pitkittyi. Istuimme myöhään odottamassa vastausta.

Kun kunnan edustaja sitten lopulta otti yhteyttä, yllätyimme päätöksen motiivista.

Kunta ei voinut antaa lainalle takuuta, koska he joutuisivat auraamaan suunnitellun tehtaan tonttia ympäröivät alueet pitääkseen auki läheiset tiet, mikä olisi liian kallista.

Todellinen syy kielteiseen päätökseen oli, etteivät poliitikot uskoneet meihin, koska olimme niin nuoria. Sen saimme kuulla jälkikäteen, Gunnar kertoo. Jo samana iltana päätimme aloittaa yrityksen muuttoa ja perustamisedellytyksiä koskevat neuvottelut Älvsbyn kauppalan kanssa, Gunnar sanoo. Älvsbyssä toimiva rakennusmestari, jolle toimitimme kalusteita, oli kertonut meille Älvsbyn kauppalan olevan erittäin kiinnostunut yrityksestämme.

Älvsbytalo 70 vuotta -

13

Älvsbyn kauppalan johto odotti jo Norrfjärdens Träförädlingin hakemusta yrityksen perustamisesta kauppalaan. Kunnallislautakunnan puheenjohtaja Henning Gille ja Erik Hammarsten vastasivat anomukseen heti. He oivalsivat kumpikin nopeasti kasvavan yrityksen työllistämispotentiaalin taajamassa.

Osapuolten tavatessa esiin nousi kuva uudesta yrityksestä täynnä tulevaisuuden uskoa ja vahvaa kehityskykyä. Omistajat olivat kunnallislautakunnan mielestä yrittäjiä, jotka olivat tehneet tulosta käytännössä. Osapuolet sopivat hyvin nopeasti tontista ja yrityksen muuttoon liittyvistä ehdoista.

Norrfjärdens Träförädling osti Dalian-tontin Altunan teollisuusalueelta. Uusien teollisuustilojen lisäksi tontille rakennettiin yrityksen ensimmäinen oma saha veistämön tarvitseman puutavaran sahausta varten. Yritys muutti uusiin toimitiloihin 1954.

Omistajat Göran ja Gunnar olivat kumpikin rakentaneet samanaikaisesti oman talon Lönngatan-kadulle tehdasaluetta vastapäätä. Kauppala otti perheet avosylin vastaan.

Uudet tilat täyttyivät nopeasti toiminnasta. Ensimmäisen vuoden aikana työntekijöiden määrä oli jo 15. Vuonna 1955 yritys sai suuren kalustetilauksen Älvsbyssä Storgatanin varrelle rakennettuihin niin sanottuihin Lindgrensin vuokrataloihin. Myöhemmin saatiin kalustetilauksia kokonaista rivitaloaluetta varten Vidselissä.

Hieman erilaista työtä oli valmistaa tiikkikalusteita Kiirunan uimalaan. Tilauspuusepäntyöt laajenivat ja kasvoivat Pohjoispohjan suurimmaksi ja valmistivat huonekaluja lukuun ottamatta kaikkea, mitä alalla kysyttiin. Älvsbyn kauppalan poliitikkojen arviot yrityksestä olivat käyneet toteen. Erik Hammarsten oli ollut kunnallislautakunnan puheenjohtaja vuodesta 1955. Hän seurasi kehitystä kiinnostuneena ja olisi avainasemassa siinä tulevaisuuden skenaariossa, josta yrityksen johdossa käytiin keskusteluja.

Norrfjärden Träförädlingin laajenemistahtia kuvastaa yrityksen liikevaihto, joka nousi 171 828 kruunusta (1954) 433 761 kruunuun (1955).

14

- Älvsbytalo 70 vuotta

Onnistunut uusi alku Norrfjärdens Träförädling aloitti toimintansa Älvsbyssä kuuden työntekijän voimin ja 360 000 kruunun investointien jälkeen. Tontilla sijainneet 1 000 neliömetrin uudet tilat, 200 neliömetrin kylmävarasto ja pyörösaha loivat toiminnalle uudet edellytykset. Työntekijöiden määrä kasvoi nopeasti kaksinkertaiseksi. Kaikki olivat täysin työllistettyjä.

Jo joulukuussa 1954 yrityksessä työskenteli 14 miestä. Yksi heistä oli 22-vuotias Torbjörn Isaksson Älvsbystä.

Torbjörn Isaksson -Tulin yritykseen paikalliselta puuveistämöltä, Torbjörn kertoo. Palkka oli jonkin verran parempi Norrfjärdens Träförädlingillä, jolla tuntui lisäksi olevan paljon töitä.

Yrityksellä oli paljon koneita ja riittävä tilauskanta, muistelee Torbjörn, joka oli lukenut puusepäksi Piitimen Strömbackassa ja sitä paitsi ehtinyt jo käydä armeijan.

-Muistan, että saimme palkan joka toinen viikko Pite-Älvdalin sopimuskäytännöksi kutsutun sopimuksen mukaan. Sopimus oli monien alalla toimivien yritysten välinen sopimus, ja sen päätarkoituksena oli saada ihmiset pysymään työpaikassaan. Sopimuksen solmineet yritykset olivat lojaaleja, mikä eliminoi keskinäisen palkkakilpailun.

Sopimus oli voimassa vuoteen 1960 saakka, jolloin siirryttiin urakkapalkkajärjestelmään.

Torbjörnille työsuhde oli elinikäisen työuran alku. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin hän siirtyi puolipäivätöihin, ja nykyisin hän on eläkeläinen ja veteraani.

Toinen yritykseen 1955 tullut työntekijä on Tore Lundgren. Hän tuli töihin, sillä yritys tarjosi asunnon yhdessä Björkgatan-kadulle rakennuttamastaan kolmesta vuokratalosta.

-Työntekijöistä monet asuivat yrityksen vuokrataloissa, Tore muistelee. Näin seurustelimme perheiden kesken tiiviisti vapaa-ajallakin. Göran ja Gunnar olivat hyviä työnjohtajia, sanoo Tore. Me työntekijät emme koskaan kokeneet heitä työnjohtajiksi, jatkaa Tore, joka aloitti veistämöllä jyrsimällä ikkunapuitteita, ikkunankehyksiä ja ovia.

Näistä työtehtävistä Tore huolehti kaikkien yrityksessä viettämänsä 19 vuoden ajan.

Älvsbytalo 70 vuotta -

15

Uuden strategian kokeilua Ensimmäisinä toimintavuosina Älvsbyssä Norrfjärdens Träförädlingistä kehittyi läänin suurin puuveistämöyritys. Göranin tarjoustyö töiden hankkimiseksi onnistui ja Gunnarin työ niiden toteuttamiseksi iskuvoimaisilla hinnoilla, erinomainen toimitusmoraali ja korkea laatu varmistivat, että tarjoustyö kantoi hedelmää.

Donald-poika, joka opiskeli Piitimen reaalikoulussa, sai ensimmäisen kesätyöpaikan jo 1954. Hän pohjamaalasi ikkunoita, toimi vastaanottajana höylän takana, tukki liimasaumoja ja auttoi siellä missä apua tarvittiin. Kesätöitä hän jatkoi, kunnes viisivuotinen reaalikoulu päättyi 1958. Sen jälkeen hän alkoi 16-vuotiaana hoitaa kuljetuksia ja tehdä talvella lumitöitä traktorilla.

Keskustelut uuden pitkän tähtäimen strategian laatimisesta alkoivat muotoutua, kun laajentuminen oli suurimmillaan Älvsbyssä. Göranilla ja Gunnarilla oli ajatus aivan erityisestä talonvalmistustavasta.

Tuotanto tapahtuisi sisätiloissa liukuhihnaperiaatteen mukaan. Lattiat, seinät ja katot valmistettaisiin etukäteen ja koottaisiin hihnalla elementeiksi, jotka valmistettaisiin puusepäntöineen, sähkö- ja LVI-liitäntöineen valmiiksi tilaelementeiksi. Märkätilat, kuten vessat ja pesutupa, olisivat valmiiksi varustettuja. Se vaati tarkkuutta raakaaineiden esikäsittelyssä, rakentamisessa ja kokoonpanossa, mutta sen sijaan toistuvissa työvaiheissa, puun- ja raaka-aineen käsittelyssä voitot olisivat suuria. Ilmasto-olot vaativat talojen kunnollista eristystä, ja koska työ tehtiin sisätiloissa, hyvä eristystyö oli taattu.

Taloelementit valmistettaisiin niin pitkälle, että asennusaika rakennuspaikalla voitaisiin minimoida.

Talonrakennusideat vaativat suunnittelu- ja piirustustaitoisia vahvistusjoukkoja. Melko pian kävi selväksi, että 1954 rakennetut tehdastilat olivat riittämättömät. Uudella tontilla ei ollut mahdollisuuksia kasvaa. Talonrakennussuunnitelmat vaativat huomattavasti suurempaa sahauskapasiteettia kuin ne 2 000 kuutiometriä, mihin nykyinen pyörösaha pystyi vuosittain.

Jos suunnitelmat toteutettaisiin, tarvittaisiin huomattavasi myös pääomaa. Göran ja Gunnar olivat myös yhtä mieltä siitä, että yrityksen pitäisi vaihtaa nimeä nyt kun toiminta oli vakiintunut Älvsbyhyn.

16

- Älvsbytalo 70 vuotta

Eräällä työmatkalla Göran ja Gunnar kävivät Mo och Domsjössä Örnsköldsvikissä ostamassa ovia. Yritys valmisti taloja ja sillä oli oma puuveistämö. Käyttöinsinööri Rune Book oli juttusilla Älvsbystä olevien yrittäjien kanssa. Siitä juttelusta kehkeytyi uusia talonrakennustapoja koskeva keskustelu.

Ensimmäistä tapaamista seurasi syvällisempi kontakti ja useita tapaamisia, joiden aikana kehiteltiin ajatusta elementtitalojen valmistuksesta liukuhihna-periaatteella. Ideat herättivät Runen mielenkiinnon ja innostivat häntä, ja niinpä hän hyväksyi tarjouksen talotehtaan ja talonvalmistuksen suunnittelijan tehtävästä. Vuonna 1959 Rune muutti perheineen Älvsbyhyn.

-Aloin piirtää ja suunnitella tuotantoa yhdessä Göranin ja Gunnarin kanssa, Rune kertoo. Konttori oli puuveistämössä ja omistajat osallistuivat samalla aktiivisesti tuotantoon. Niinpä teimme paljon töitä iltaisin ja öisin, joka oli yhteistä aikaamme. Teimme töitä periaatteessa läpi vuorokauden, muistelee Rune.

Göran oli saanut kaksi ehdotusta ja pääpiirustukset taloista. Toisen Thurfjellsin arkkitehtitoimistolta ja toisen NAB:ltä, joista hän valitsi jälkimmäisen. Sen mukauttaisimme myöhemmin liukuhihnajärjestelmään, johon kaikki materiaalit, tarvikkeet, asennukset ja kalusteet syötettäisiin. Millaiset olisivat nämä vaatimukset täyttävät tehdastilat?

Työ oli vaativaa ja ensimmäisestä talosta tuli mallitalo, jonka jokainen lauta ja naula oli tarkkaan mitoitettu. Rakentaminen systemoitiin tehokkuuden lisäämiseksi ja noudattaaksemme mottoamme ”korkeaa laatua edulliseen hintaan”, Rune Book kertoo.

Talopiirustusten lisäksi kolmikko suunnitteli myös tehdastiloja sekä kaappi- ja keittiökalusteita valmistavan veistämön, ikkuna- ja ovivalmistuksen, niiden ja osien, listojen ja paneelien maalaamon sijoituspaikkoja.

Lattia-, katto- ja seinäelementtejä varten tarvittiin erityiset tilat ja niihin käytetyn materiaalin työstämiseen ja varastoimiseen myös pinta-alaa. Elementit olisivat suurikokoisia ja raskaita. Liian raskaita manuaaliseen käsittelyyn. Seinien ja kattojen paikalleen asettamiseen tarvittiin tarkkoja liikkuvia nostureita.

Älvsbytalo 70 vuotta -

17

Kunnallista piinaa Älvsbyn kauppalan kunnanjohto Erik Hammarstenin johdolla ei säästellyt resursseja vastatakseen Norrfjärdens Träförädlingin kehityssuunnitelmia. Suunnitelmat saivat paljon huomiota tiedotusvälineissä talosuunnitelmien paljastuttua. Julkisuudessa tieto suunnitelmista saatiin kunnan vastaanotettua uutta teollisuusaluetta koskevan hakemuksen.

Uuden alueen pinta-alaa koskevat vaatimukset olivat suuret senaikaisten mittojen mukaan. Yritys halusi hankkia samalla tonttimaata. Lisäksi Gunnar ja Göran halusivat varmistua tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksista. Yritysjohtajat ennakoivat tarpeen, vaikka halusivatkin ottaa maan käyttöön ja laajentaa toimintaa vähitellen tarpeen mukaan.

Kunnanlautakunnan oppositio kehotti yrittäjiä myymään osan ja vuokraamaan pääosan, mutta Erik Hammarsten ajoi yrittäjien linjaa. Tonttimaa myytäisiin ja optio myönnettäisiin yrityksen pyytämässä laajuudessa. Älvsbyssä oli rautatieaseman pohjoispuolella teollisuusalue, jonne jotkut yritykset jo olivat muuttaneet ja jossa kunnalla jo oli teollisuusrata.

Täältä yritys halusi ostaa tontin tarkoituksena päästä mahdollisimman lähelle rautatietä.

Kunnan suunnittelijoiden mielestä teollisuustonttia varten tulisi luovuttaa pohjoispuolella oleva metsäharjun puoleinen kehitysalue. Niiden välissä oli kanjonia muistuttava syvä vetinen notko, joka voitaisiin täyttää harjusta otettavilla massoilla.

Näin luotaisiin edellytykset teollisuusalueelle, joka varmistaisi yli 300 000 neliömetrin maa-alueen.

Rautatietä lähinnä olevien teollisuusrakennusten väliin kunta halusi jättää tilaa tielle suunnitelluille teollisuusalueille johtavan rautatien sille puolelle, enemmän länteen päin.

Kun poliittinen palaveri oli hiljentynyt, yritys oli saanut toivomansa ratkaisun. Nyt voitiin aloittaa seuraavaa laajennusta koskeva suunnittelu, joka käsittäisi talonvalmistuksen, veistämön ja sahalaitoksen.

Suunnitelmien mukaan 4 000 neliömetrin teollisuustilojen ja erinäisten varastorakennusten sekä uuden sahalaitoksen rakennustyöt aloitettaisiin 1959.

18

- Älvsbytalo 70 vuotta

Kellariton torppariperustus Kun talonvalmistusta, teollisuustiloja ja koneita koskeva tekniikka oli valmis, oli kehitettävä tehokkuustavoitteet täyttävät perustukset. Göranilla oli ajatus erilaisesta perustuksesta, joka voitaisiin rakentaa valmiiksi ja jättää talven yli odottamaan talon toimitusta. Perustuksen pitäisi olla kylmän- ja lumenkestävä. Hän otti yhteyttä Öjebynissä sijaitsevaan Norrbottens Cementgjuteri -valimoon, joka rakensi ja valmisti betonitavaroita.

Yrityksen johtaja Ivan Hedlund ja Rune Book suunnittelivat ja kehittivät perustusta ja päätyivät kylmään torppariperustukseen.

-Yritimme saada idealle patenttia, mutta se kaatui oman ideamme kanssa identtiseen ranskalaiseen ideaan, jossa oli betonirungon sijaan käytetty puuta, Ivan Hedlund kertoo.

Torppariperustus rakennettiin betoniantureiden avulla pakkasenkestävään syvyyteen betonipalkkien muodostaessa kehyksen, jonka päälle talo vieritettiin. Routasiirtymien estämiseksi anturat eristettiin soralla tai hiekalla. Routiminen talon alla ja ympärillä estettiin vapauttamalla perustusta ympäröivää maata. Ongelmana oli miten syvältä maata pitäisi vapauttaa. Joskus maa turposi jopa 30 cm.

Maan vapauttaminen vaati sortumissuojaa, jotta maa ei valuisi perustuksen alle. Perustuksen ympärille tarvittiin tukeva, kosteutta sietävä levy.

Talonvalmistajien suunnitelmien mukaan perustusmateriaalit ja perustuksen kaivuutyöt ulkoistettaisiin. Tilaus annettiin Norrbottens Cementgjuterille.

-Yhteistyö Älvsby-yrityksen kanssa sujui erinomaisesti ja meidänkin tuotannossamme tämä oli uraauurtavaa, sanoo Ivan Hedlund.

Ennen laajennustöiden ja talonrakennuksen aloittamista Norrfjärdens Träförädling keskusteli nimenvaihdosta. Yksi nimiehdotus oli Älvsbyverken, muistelee Rune Book.

Minä ehdotin nimeä AB Älvsbyhus ja suunnittelin logon, joka on sittemmin seurannut yritystä. Talotehtaan ja veistämön nimeksi tuli Älvsby Träindustrier ja myyntiyhtiö sai nimen AB Älvsbyhus.

Tehtaan, sahan ja talonrakennuskoneiden suunnitteluun investoitiin 1 565 000 kruunua. Tehdastilojen pinta-alaksi tulisi 4 000 neliömetriä ja lisäksi tarvittiin varastotiloja ja lautatarha.

Älvsbytalo 70 vuotta -

19

Ensimmäinen Älvsbytalo … ... joka valmistui nykyisellä teollisuusalueella sijaitsevassa uudessa tehtaassa.

20

- Älvsbytalo 70 vuotta

Ensimmäinen talo Uudet teollisuustilat aloitettiin 1959 ja 1960 yritys muutti uusiin tiloihin. Nyt teoriasta siirryttäisiin käytäntöön. Liukuhihna pyöri teräspalkkien päällä. Teräspalkit lepäsivät lattialla olevien metallipyörien päällä.

Organisaatio oli valmis. Raaka-aine oli hankittu ja katkaistu oikeaan pituuteen. Puusepäntyöt, ikkunat ja ovet olivat valmistumassa. Nyt oli aika tarttua vasaraan ja nauloihin. Sähkö- ja LVI-työt oli ulkoistettu, samoin maalaus- ja mattotyöt.

-Elimme jännittävää aikaa, sanoo Göran. Olimme päättäneet edetä varovasti. Tuotantoa oli harjoiteltava ja vaarallisia vaiheita oli paljon myös sitten kun taloelementit lähtisivät tehtaalta.

Ensimmäinen talo toimitettiin Älvsbyhyn. Perustus oli kaivettu käsin ja kuljetus tapahtui erikoisrakenteisilla perävaunuilla maataloustraktorin perässä.

Sven-Erik Wikström aloitti Älvsby Träindustrierin palveluksessa 1960. Aluksi hän työskenteli rullaratojen asennuksessa uudessa tehdashallissa, jossa taloelementit oli tarkoitus rakentaa. Myöhemmin hän naulasi lattioita ja kattoja.

-Alussa meillä ei ollut naulakoneita ja katot ja lattiat valmistettiin pontatusta puupanelista, Sven-Erik muistelee. Ensimmäisinä vuosina myös väliseinät valmistettiin elementteihin paikan päällä.

Kun ensimmäiset taloelementit piti asentaa perustuksen päälle, käytimme ”karhukeppiä”, kahta ketjua ja kulmaviivainta. Niillä työ ei kuitenkaan onnistunut. Ruotsin valtion rautateiltä lainatun tirfortaljan avulla taloelementit vedettiin kokoon perustuksen päälle. Ennen kuin talon asennukseen alettiin käyttää vaarnaruuveja, taloelementit ohjattiin paikoilleen lattiaan ja kattoon kiinnitetyillä ohjaimilla, Sven-Erik kertoo.

Ensimmäinen mallitalo herätti luonnollisesti suurta mielenkiintoa tiedotusvälineiden ja yleisön keskuudessa. Suuri kysymys oli – suunnitelmien mukaisesti – tämän muuttovalmiin talon hinta.

-Taloista halvimmat maksoivat ensimmäisenä vuonna 46 000 kruunua, kertoo Göran Johansson. Olimme alussa tarkoituksella varovaisia. Laskelma perustui materiaali-, tila- ja työkustannuksiin ja hintalisä oli erittäin vähäinen. Halusimme nähdä, kuinka talot ja hintakuva otettiin vastaan, kertoo Göran. Tiesimme, että talomme kiinnostivat, sillä meillä oli tilauksia kasapäin. Mutta perustuksen kaivuutyöt ja asennustyöt vaativat vielä viimeistelyä.

Älvsbytalo 70 vuotta -

21

Kutsuttuja veteraaneja ja keksijöitä Työskenneltyään kaksi vuotta rakennusmiehenä ja asfaltoijana yrityksessä Bergendahl & Höckert Malmfältenissä Folke Bäckström päätti tulla takaisin Älvsby Träindustrierille.

-Göran soitti ja pyysi, että tulisin takaisin taloasentajaksi, Folke kertoo. Se oli minulle uusi työ ja uskoin viihtyväni siinä. Organisaatio koostui kahden miehen asentajaryhmistä, jotka ottivat vastaan elementit, kokosivat ne, asensivat katon ja viimeistelivät kalustuksen sekä ulkopuoliset työt valmiiksi taloksi. Työ merkitsisi paljon matkoja ja muuttoja, mutta minusta siinä ei ollut mitään vikaa.

Työ oli uudenlaista ja jokaisessa talossa oli eri ihmiset ja eri ongelmat. Alussa ongelmia oli paljon, mutta kaikki järjestyi ja muuttui rutiiniksi niin kuin yleensä, Folke jatkaa. Hän työskenteli asentajana 28 vuotta. Tuona aikana hänelle sattui yksi tapaturma. Rakennusteline kaatui hänen toisen jalkansa päälle.

-Lääkärit totesivat, että saisin elää saamani vamman kanssa ja niin olen saanutkin tehdä, Folke kertoo.

Elementtien purkaminen talon perustuksen päälle vaati aina tavanomaista suurempaa panosta. Korsträskissä oli eräs henkilö, joka oli taitava teknisten ongelmien ratkoja. Hänen nimensä oli Gustav Näslund ja hänellä oli seudulla keksijän maine.

Gustavilla oli Älvsby Träindustrierille sopiva ratkaisu ongelmaan, miten taloelementit voitiin suhteellisen yksinkertaisesti vierittää valmiin torppariperustuksen päälle.

Hän suunnitteli eräänlaisen vetovaunun, joka kytkettiin traktorin perään. Perustuksen päälle asetettiin kiskot, joita pitkin taloelementtejä voitiin vierittää. Vaatimuksena oli, että maanpinta sovitettiin vetovaunun korkeudelle niin, että elementtejä ei tarvinnut nostaa niitä vieritettäessä.

Vuonna 1960 työntekijöiden määrä nousi 28 henkilöön ja talonrakennus lähti kunnolla käyntiin. Yrityksen liikevaihto ylitti miljoonan ja oli 1 327 600 kruunua. Talonrakennus kasvoi, mutta samanaikaisesti vähenivät veistämön ulkopuolisten tilausten toimitukset.

22

- Älvsbytalo 70 vuotta

Taloja postimyyntitilauksena Taloja pitäisi voida myydä postimyynnillä, kuten mitä muuta tahansa. Göran ja Gunnar esittivät käytännössä yksinkertaisia ratkaisuja, jotka olivat myös edullisia. Kustannuksia oli leikattava, jotta pystyttäisiin maksamaan takaisin uusien investointien vaatimat lainat. Älvsby Träindustrier laati nelisivuisen esitteen, joka jaettiin mahdollisille asiakkaille. Se sisälsi arkkitehtien piirtämiä taloja sekä niiden julkisivu- ja sijoittelupiirustuksia. Esitteessä olevalla talongilla talon hankinnasta kiinnostuneen oli mahdollista tilata se talo, joka häntä miellytti. Kun talonki tuli perille, Göran sopi asiakkaan kanssa toimitusajasta ja allekirjoitti sopimuksen.

Myyjän palkkaaminen oli yrittäjien mielestä liian kallista. Niin Gunnar kuin Görankin olivat varmoja siitä, että talojen myynti onnistui parhaiten suusta-suuhun-menetelmällä. He tiesivät, että Älvsbystä tulevat talot olivat niin korkealaatuisia ja myytiin niin edulliseen hintaan, etteivät irtopuusta rakentajat pystyneet kilpailemaan.

Norlannissa oli siihen aikaan kaksi kilpailijaa. Dag och Natt Luulajassa, joka oli muun muassa ostanut Nilsonin veistämön Morjärvistä, ja Mo och Domsjö Örnsköldsvikissä.

Molemmat yritykset käyttivät elementtejä, mutta ne eivät olleet kehittäneet tekniikkaa yhtä pitkälle kappaletalojen osalta kuin Älvsby Träindustrier. Molemmat yrittäjät jättävät kuitenkin sanomatta, oliko tässä syy siihen, etteivät toiset pysyneet mukana myöskään hintakilpailussa.

Yrityksen muuttaessa Älvsbyhyn 1954 aloitettiin ajankäyttötutkimukset, joiden tarkoituksena oli siirtyä kiinteistä tuntipalkoista urakkapalkkoihin. Se merkitsi, että yritys luopui Pite-Älvdalin sopimuskäytännöstä ja sai vastapuoleksi ammattijärjestö Ruotsin Puuteollisuustyöntekijöiden liiton.

Työntekijöillä ei ollut mitään urakkapalkkajärjestelmää vastaan. Kaikki hyötyivät urakkapalkoista. Taitavimmat pystyivät lähes kaksinkertaistamaan aikaisemmat tuntipalkkansa. Työkuntien yhteenkuuluvuuden tunne parani, koska talonvalmistuksen liukuhihna vaati, että työ edistyi koko ajan ilman katkoja. Katkot alensivat työtoverien palkkaa eikä kukaan halunnut sitä. Toisin sanoen työnjohtajien ehdottomaksi velvollisuudeksi tuli huolehtia siitä, ettei tuotantoprosessissa tapahtunut katkoja.

Älvsbytalo 70 vuotta -

23

Kangella ja lapiolla Suurilla ja vahvoilla miehillä oli tulevaisuus perustuksen kaivajina Älvsbytalon urakoitsijoiden palveluksessa. Torppariperustus helpotti perustuksen kaivuuta huomattavasti verrattuina taloihin, joissa oli kellarikerros. Siitä huolimatta tarvittiin kannonnostokoneita, joilla tielle osuneet suuret kivet hilattiin ylös.

Torppariperustuksen pilarit pystytettiin pohjalla olevalle betonianturalle, jonka mitat olivat 60 x 60 cm. Normaalikokoiseen taloon tarvittiin 12 anturaa ja pilaria sekä 16 palkkia, joiden yhteispaino oli noin Bernt Johansson 14 tonnia.

-Emme tietenkään kaivaneet enempää kuin mikä oli ehdottomasti välttämätöntä saadaksemme pohja-anturan paikalleen, sanoo Sture Johansson, joka on toiminut yrityksen betoniaseman vastaavana päällikkönä. Kun pääsimme kuoppien pohjalle, kaivoimme lyhyillä lapionvarsilla niin että voimme pitää perustuskuopan mahdollisimman pienenä. Antura ja pilarit eristettiin hiekalla routasiirtymiä vastaan.

Talonrakentajilta ja perustusurakoitsijoilta vaadittiin ennakointia, niin että perustukset ehdittiin tehdä valmiiksi ennen lokakuun routia. Kaivoimme monta perustusta ennen talojen toimitusta, muistelee Sture. Lokakuusta huhtikuuhun me perustuksen kaivajat olimme vapaalla. Silloin tehtaan jatkuvia talotoimituksia varten piti olla valmiina vaadittu määrä perustuksia.

Kymmenen vuoden ajan perustukset kaivettiin käsivoimin. Vasta 1970 saatiin avuksi ensimmäinen kaivinkone, mikä oli Sturen mielestä suuri helpotus. Sen jälkeen jokaisessa perustuksen kaivuuryhmässä oli kaksi miestä ja kaivinkoneen kuljettaja. Kaksi miestä asensi perustukset paikoilleen. Vuoteen 1972 saakka perustukset hankittiin Norrbottens Cementgjuteri -valimolta. Silloin valmistui oma betonielementtitehtaamme. Kun Donald kävi teknistä opistoa 1966–68, hän valitsi opinnäytetyökseen betonitehtaan suunnittelun. Se betonitehdas on toiminnassa vieläkin.

24

- Älvsbytalo 70 vuotta

Traktorin- ja talonkuljettaja Lumenauraustyöt ja muu traktorilla ajo yli vuoden ajan teki Donald Johanssonista taitavan kiinnittämään taloelementeillä kuormatut perävaunut traktorin perään ja kuljettamaan ne rakennuspaikalle.

Yksi sellainen kuljetusmatka on jäänyt Donaldin mieleen. Ensimmäinen talo piti toimittaa Arjeplogin tunturikuntaan 1960. Tie oli kapea, lähes 190 kilometriä pitkä ja mäkinen, ja mäet olivat pitkiä. Talon toimitus vaati kolme eri matkaa.

-Kuorman vetäminen ylös vei koko päivän, Donald muistelee. Sain tehdä töitä kokonaisen viikon, ennen kuin kaikki tarvikkeet olivat perillä. Maataloustraktorini ei ollut järin voimakas. Ylämäessä vauhti laski 5–10 kilometriin tunnissa, mutta talo tuli ajoissa perille.

Donald halusi tehdä enemmän ja tehokkaammin ja niinpä hän kytki kerran traktorin perään kolme taloelementeillä lastattua perävaunua. Tällä ratkaisulla kolmas matka olisi tarpeeton.

Donald lähti matkaan ja pääsi muutaman sadan metrin päähän. Sitten paikalle saapui poliisi. Yksi perävaunuista sai jäädä siihen. Traktorin perään oli lupa kiinnittää enintään kaksi perävaunua. Donald jatkoi talojen kuljetuksia, kunnes hän astui asepalvelukseen.

Mopoauto oli erinomainen ”talonvetäjä” kymmenen vuoden ajan.

Älvsbytalo 70 vuotta -

25

Älvsby Träindustrier totesi melko pian, ettei maataloustraktori ollut vetovaunu, kun talo piti toimittaa kotikuntaa kauemmaksi. Sille etsittiin korvaajaa ja lopulta päädyttiin mopoautoon, joka teki Älvsbytaloista tuttuja tien päällä.

Mopoautot rakennettiin vanhoista autoista, minkä vuoksi niiden maksiminopeudeksi tuli 30 km/h. Siinä syy mopoautonimitykseen. Mutta mopoauto oli niin voimakas, että se kulki samalla nopeudella niin ylä- kuin alamäkeä. Ajomukavuus oli huomattavasti parempi, kun ympärillä oli sisustettu/varustettu ohjaamo. Yksi ehdottomasti pisimmistä mopoautolla tehdyistä talonkuljetuksista tehtiin Södertäljeen.

-Meitä oli kolme ajoneuvoryhmää peräkkäin matkalla pitkin nelostietä Tukholman ohi kohti Södertäljeä, kertoo kuljetuspäällikkö Mårten Lundberg. Yleensä tapana oli, että minä talonkuljettajana autoin paikalla odottavaa kirvesmiestä myös asentamaan elementit. Mopoauton etuna oli, että kuljettaja tarvitsi vain traktorikortin.

Sahoilla on ollut tärkeä rooli talonvalmistuksessa.

26

- Älvsbytalo 70 vuotta

Sahalla avainrooli tuotannossa Laatupuu hidaskasvuisesta pohjoispohjalaisesta metsästä oli yksi edellytys puuveistämölle ja siitä tuli myös ehto talonvalmistukselle. Aikaisemmin yritykselle oli riittänyt melko pienet puumäärät. Vuonna 1954 Älvsbyssä hankittu pyörösaha viitoitti Gunnarille ja Göranille tien. Omavaraisuus puun suhteen oli tärkeätä, samoin mahdollisuus määrätä itse mitoista ja laadusta valmistuksen tarpeiden mukaan. Tämä tarve korostui entisestään talonvalmistusta suunniteltaessa.

Yrittäjät halusivat toteuttaa ajatuksen koko tuotannon kokonaisvaltaisesta valvonnasta, aina tukkien valinnasta niiden jakoon, lajitteluun, valmisteluun, talonvalmistukseen ja valmiiseen taloon saakka.

Göran esitti keskusteluissa usein kantansa, että oli anteeksiantamatonta toimittaa rakennettavien talojen mukana tarvetta suurempia määriä puuta. Hän halusi, että suurin osa tehtäisiin valmiiksi tehtaassa ja että rakennuspaikalla tarvittavat täydennykset muodostuisivat mittatilatuista puupaketeista. Kun viimeinen lauta oli naulattu, talo olisi lopullisesti valmis.

Talonvalmistussuunnitelmien rinnalla valmisteltiin myös investointeja uuteen sahalaitokseen. Kapasiteetin pitäisi olla kymmenkertainen. Sahan olisi pystyttävä vastaanottamaan 20 000 kuutiometriä tukkipuuta ja toimittamaan 10 000–12 000 kuutiometriä sahatavaraa.

Axel Bergman, joka oli vastuussa pyörösahasta, sai nyt olla mukana rakentamassa uutta ARI-laitosta, johon kuului pyörösaha, särmäyssaha ja höylä. Ne sijoitettiin uudelle teollisuustontille jonkin matkan päähän suunnitellusta talotehtaasta. Tukkien tarve kasvoi niin voimakkaasti, että ostoja, hakkuita ja kuljetuksia varten tarvittiin kiinteä organisaatio. Axelin poika Erling, joka oli työskennellyt isänsä kanssa sahalla, päätti vuonna 1961 perustaa oman yrityksen ja toimia metsäurakoitsijana Älvsby Träindustrierille. Hän oli käynyt isänsä koulua ja oppinut tekemään metsäarviointeja ja puuhankintoja ja työskennellyt hakkuutöissä. Erlingin tehtäväksi tuli nyt hakata vuosittain noin 14 000 kuutiometriä tukkipuuta. Työ tehtiin urakkatyönä. Hakkuut tehtiin käsivoimin. Puut lastattiin käsin kelkkoihin purkamisvarastoihin kuljetusta varten ja sieltä tukit haettiin autoilla Älvsbyssä olevalle sahalle.

Älvsbytalo 70 vuotta -

27

Uusia tuulia metsähuutokauppaan Sahoilla on ollut suuri merkitys Älvsby Träindustrierin kehitykselle ja näin myös metsävaroilla. Talonvalmistuksen laajenemista seurasi kapasiteetin lisääntyminen.

Kaikki puu käytettiin vuoteen 1990 saakka omaan jalostukseen veistämössä ja talotehtaassa. Vasta sen jälkeen Älvsbytalo alkoi viedä puuta ulkomaille.

Ensimmäinen tuntuva edistysaskel tapahtui 1965 raaka-ainetarpeen lisääntyessä 14 000 kuutiometristä 35 000 kuutiometriin. Se edellytti lisää yhteyksiä metsänomistajiin, ja näin sai alkunsa 25 vuotta kestänyt liikesuhde Jokkmokkin pitäjän yhteismaahan.

-Järjestimme tuohon aikaan vuosittain metsähuutokauppoja, jossa myimme kasvavaa puustoa eniten tarjoaville, kertoo yhteismaan hoitaja Stig Nilsson.

Vuonna 1964 Älvsby Träindustrier tuli mukaan ja toi mukanaan uusia tuulia metsähuutokauppaan. He olivat täysin tuntemattomia tässä yhteydessä. Sana oli kuitenkin kiertänyt tapaamiseen osallistuneiden muiden ostajien keskuudessa väittäen, että Älvsby Träindustrier maksoi puut valtiolta saamillaan avustusshekeillä, mikä ei pitänyt paikkaansa.

Yritys osti 13 000 kuutiometriä tukkipuuta Göran Johanssonin, Axel Bergmanin ja talouspäällikkö Bernt Johansson ollessa läsnä. Hinnaksi tuli 521 000 kruunua, muistelee Stig Nilsson. Sen huutokaupan jälkeen älvsbyläisyritys osti vuosittain noin 20 000 kuutiometriä tukkipuuta aina vuoteen 1991 saakka. Maksun he suorittivat aina täsmällisesti, kertoo Stig Nilsson.

Sahoilla tarvittiin taitavia teknikoita ja puut tuntevia sahaajia, jotka saivat suurimman mahdollisen hyödyn jokaisesta tukista. Herman Lidman täytti molemmat ehdot ja lisäksi hänet tunnettiin taitavana sahanterien ja kuttereiden hiojana.

Herman oli työskennellyt 17 vuotta sahanasettajana ja sahaajana Bodenissa, kun hän haki höylääjän paikkaa Älvsby Träindustrierilta. Höylääjän työtä hän ei saanut, mutta sitä vastoin kehyssahurin paikan. Tuohon aikaan sahat olivat ulkona. Töitä saatiin tehdä sateessa ja lumipyryssä.

Ennen seuraavaa investointia uuteen sahalaitokseen Herman meni töihin Vidselin sahalle, mutta tuli takaisin Älvsby Träindustrierille kaksi vuotta myöhemmin.

28

- Älvsbytalo 70 vuotta

Uutta aluepolitiikkaa Puoli vuotta myöhemmin talonvalmistus oli vakiintunut. Vuonna 1961 läänissä myytiin yli 30 taloa. Ajatus postimyynnistä oli kannattava. Maine kasvoi ja tyytyväiset talonostajat suosittelivat taloja tuttavilleen. Älsvbytalot olivat lisäksi mukavia, turvallisia ja muuttovalmiita. Asiakkaalla oli vain yksi urakoitsija. Yritys huolehti asiakkaistaan ja myi talot kiinteään hintaan. Se tarkoitti, että ostosopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa ollut hinta pysyi samana talon toimitus- tai luovutusajankohdasta riippumatta.

Hyvin pian selvisi myös, kuinka viisaasti yritys oli tehnyt hankkiessaan teollisuustontin, jolla oli kasvuvaraa. Veistämön ja talotehtaan puuntarve kasvoi jatkuvasti.

Laajentumistarve lähestyi.

Ruotsin eduskunnassa oli valmisteilla uusi aluepoliittinen tukiohjelma, joka loi uusia edellytyksiä teollisille investoinneille. Metsäprofessori Manfred Näslund oli selvittänyt ja ehdottanut Norlannin lääneille jaettavaa sijoittumistukea, johon sisältyi tukiosa ja laina. Näslundista tuli Pohjoispohjan maaherra, joten hän saattoi olla mukana päättämässä tuesta heti alusta alkaen.

Göran Johansson näki mahdollisuudet toteuttaa suunnitellun kehityksen yhdessä vaiheessa kaiken sahojen, höyläämöjen, uusien naulaamojen ja varastorakennusten käytössä olevan tekniikan avulla. Mutta kuten aina, kun valtio jakoi avustuksia ja lainoja, valtio asetti työllisyysvaikutusten lisäksi vaatimuksia myös investointien kannattavuudelle.

Vuosien 1959–60 investoinneista viisastuneena, jolloin rahoitus ja käyntiinajokustannukset oli laskettu liian alhaisiksi, Göran päätti hankkia apua kustannuslaskelmien laatimisessa seuraavaa investointivaihetta varten.

Signar Lindgren oli talouskonsultti ja teki paljon sijoittumista koskevia selvityksiä. Göran palkkasi hänet tekemään hakemusta seuraavaa suurta investointivaihetta varten, joka oli suunniteltu vuosiksi 1965–66.

Sijoittumisvarojen hakemuksista ei ollut puutetta 1960-luvun ensimmäisen puoliskon aikana. Niiden joukossa oli esimerkiksi useita sahoja.

Monen hakemukset hylättiin. Päättäjien mielestä pelkät sahat eivät riittäneet.

Älvsbytalo 70 vuotta -

29

Kiistaa sijoittumistuesta Kunnanjohto, maakäräjäpoliitikko Erik Hammarsten, Norrlandsfonden-rahaston Matti Mäkinen ja maaherra Manfred Näslund tukivat Älvsby Träindustrierin hakemusta aluepoliittisen tuen saamiseksi 1964. Yritys anoi yhteensä 3,6 miljoonan kruunun avustusta uutta sahalaitosta, höyläämöä, naulaamoa, varastotiloja sekä koneita, laitteita ja teollisuusalueen laajentamista varten. Hakemuksessa 1,5 miljoonaa kruunua oli sijoittumistukea ja yksi miljoona kruunua lainaa.

-Älvsby Träindustrierin hakemuksessa voitiin osoittaa hyvät voittomahdollisuudet ja vakuudet sijoittumistuelle, kertoo Signar Lindgren. Siinä sahainvestointi oli suuressa määrin edellytyksenä puun jalostukselle. Kaikki sahatut tuotteet käytettiin omassa veistämössä ja talonvalmistuksessa. Se tuottaisi puolestaan voittoa, joka voitiin käyttää lainan takaisinmaksuun. Älvsby Träindustrier oli lisäksi maksanut lainan nopeasti takaisin ja suoriutunut velvoitteistaan. Takana oli kahdenkymmenen vuoden teollinen toiminta, minkä pitäisi riittää todisteeksi, mutta keskustahon vastuulliset niskuroivat.

-Olimme seuranneet Älvsby Träindustrieriä ja uskoimme lujasti yrityksen panostukseen ja kehitykseen, kertoo Matti Mäkinen, joka toimi tuolloin Norrlandsfondenrahaston johdossa. Samaa mieltä oli myös maaherra Manfred Näslund, vahvistaa Mäkinen.

Tukholmalaiset eivät kannattaneet ajatusta puutaloteollisuuden luomisesta Norlantiin ja eritoten Älvsbyhyn.

Muistan, että asetimme Älvsby Träindustierille yhden ehdon: yrityksen tulisi tehdä jotain yrityskuvalleen, Mäkinen jatkaa. Mutta Göran Johansson tyrmäsi sen kylmästi.

Se oli tarpeetonta, sillä kysymys oli laadusta ja hinnasta, Göran vastasi.

Rahasto vieraili Älvsbyssä ja yritti saada Göranin suostumaan vaatimukseemme, mutta yritys epäonnistui.

Kun lähdimme kotimatkalle Luulajaan, olimme kuitenkin yhtä mieltä Göranin ja Gunnarin kanssa siitä, että antaisimme heille täyden tuen tässä asiassa, Mäkinen kertoo. Älvsby Träindustrier sai sijoittumistukensa ja pystyi toteuttamaan laajennuksen suunnitelmien mukaisesti. Kun aloitimme rakennustyöt 1964, talojen myynti oli yli 100 taloa vuodessa. Puusta oli puutetta ja tehdastiloissa alkoi olla todella ahdasta.

30

- Älvsbytalo 70 vuotta

Monitaitoinen mies

Ivar Nordlund

Ivar Nordlund tuli Älvsbytaloon 1961 ja hänestä tuli yrityksen ensimmäinen huoltomies.

Talon hankinta on yleensä perheen suurin hankinta. Silloin on tärkeätä, että hankinta täyttää luvatut ehdot ja toiminnot. Älvsbytalo otti heti käyttöön valmiiden talojen seurantapalvelun.

Puoli vuotta talon luovutuksen jälkeen paikalle saapui huoltomies. Kuljetuksen yhteydessä tai luovutuksen jälkeen ilmaantuneet viat ja puutteet korjattiin. Joskus asiakas oli ilmoittanut puutteista, joskus ne havaittiin käynnin aikana tehdyn tarkastuksen yhteydessä.

Ivan Nordlund oli toiminut kirvesmiehenä omassa yrityksessään, jossa oli viisi työntekijää. Uusi työ oli jotain aivan erilaista kuin hänen aikaisemmat työnsä. Siinä vaadittiin monenlaisia taitoja. Kirvesmies hän jo oli, mutta osasi myös tarvittaessa asentaa mattoja, maalata ja huoltaa vesijohdot ja viemärit.

-Tarkastajan työssä ihmisten oikea kohtelu on tärkeää. Sen Ivar osasi erinomaisesti, sanoo Göran Johansson.

-Työ oli yksinäistä ja raskasta, matkat olivat pitkiä ja työajat poikkeavia, Ivar kertoo.

Työssä, jossa tapaa joka päivä uusia ihmisiä joista kukaan ei ole toisensa kaltainen, oppii hyväksi ihmistuntijaksi. Aikaa myöten opin kohtelemaan erilaisia ihmisiä parhaalla mahdollisella ja joustavalla tavalla.

Ivar matkasi Hillmanillaan, Volvo Duettia muistuttavalla mutta sitä pienemmällä autolla, Älvsbytalojen omistajien luo ympäri maata.

-Tottakai taloissa oli puutteita, muistelee Ivar. Se oli tavallista varsinkin alussa, ennen kuin tuotantoa oli hienosäädetty. Yksi alkuajan ongelma olivat lattiat. Sain purkaa monta parkettilattiaa ja asentaa melkoisen määrän korkkimattoja. Muita toistuvia vikoja olivat ovet, jotka eivät menneet kiinni, ja niitä oli säädettävä. Monesti maalipinnat olivat myös vaurioituneet.

Kolmen vuoden kuluttua yritys palkkasi lisää huoltomiehiä, muun muassa Tukholmaan.

Koska Ivar oli ensimmäinen huoltomies, hänestä tuli myös uusien huoltomiesten ohjaaja.

Älvsbytalo 70 vuotta -

31

Yleensä toimimme kahden huoltomiehen ryhmänä. Parin vuoden kuluttua vastaalkajat olivat oppineet työn ja saivat omat työalueensa. Viimeiset viisi työvuottaan Ivar Nordlund oli yrityksessä huoltomiesten koordinoijana.

Myyjän palkkaaminen Kun Donald Johansson suoritti asepalvelustaan 1960–61, talonrakennus pääsi kunnolla vauhtiin. Juhannuksena 1960 toimitettiin ensimmäinen talo Älvsbyhyn. Syksyn kuluessa Donald oli toimittanut ensimmäisen talon Arjeplogiin. Vuonna 1961 valmistui yli 30 taloa, ja sen jälkeen tuntui kuin korkki olisi auennut pullon suulta.

Kysyntä kasvoi voimakkaasti. Lähivuosien aikana toimitettiin yli sata taloa vuodessa.

Ja kun Donald pääsi armeijasta, yrityksessä oli paljon töitä asentajille. Donald ei jäänyt neuvottomaksi. Hän työskenteli viisi vuotta taloasentajana ja uskoo osallistuneensa yli sadan talon valmistukseen.

Tänä aikana Donald ehti myös miettiä omaa tilannettaan. Jos hän jatkaisi yrityksessä – kuten hän halusi –, hänen pitäisi jatkaa opintoja kehittääkseen osaamistaan. Hän haki 1966 teknisen opiston kaksivuotiselle rakennusteknikkolinjalle.

Koulutus sujui niin hyvin, että hän sai tutkinnon suorittamisen jälkeen koululta tarjouksen opettajan työstä. Mutta Donald kieltäytyi. Mielestään hän oli liian kärsimätön eikä omasta mielestään sopinut opettajaksi. Donald oli todennäköisesti päättänyt jäädä yritykseen ajatuksenaan ottaa aikanaan yrityksen ohjat käsiinsä. Hän palasi ja hänestä tuli yrityksen toinen talojen myyjä.

32

- Älvsbytalo 70 vuotta

Omistajat Göran ja Gunnar Johansson yrittivät viimeiseen asti hoitaa talonmyynnin kaiken muun työn ohessa, mutta lopulta he joutuivat antamaan periksi.

Syksyllä 1963 Älvsbytalo haki palvelukseensa myyjää Luulajaan.

Ingemar Grahn toimi rakennustarkastajana Fredrikan kunnassa. Hän näki ilmoituksen ja päätti lopulta soittaa Göran Johanssonille.

-Lähetä todistuksesi meille, pyysi Göran, vaikka hakuaika oli jo umpeutunut. Pari päivää myöhemmin Göran soitti ja halusi tavata Ingemarin.

-Ei sinun kannata hakea myyjän paikkaa Luulajasta, Göran totesi. Olet naimaton ja tarvitsemme kyllä jonkun, joka voi myös kalustaa esittelytaloja, hän jatkoi. Etkö voisi tulla töihin Älvsbyhyn, sillä tarvitsemme myyjää täälläkin, Göran kysyi. Minä suostuin ja minusta tuli yrityksen ensimmäinen talonmyyjä.

Myynti-insinööri Ingemar Grahn ja toimitusjohtaja Göran Johansson

Älvsbytalo 70 vuotta -

33

Suusta suuhun -menetelmä ”Tyytyväiset asiakkaat ovat parasta mainosta” oli Älvsbytalojen suusta suuhun toiminut tunnuslause. Se oli luotettavaa markkinointia, jota kaikki vaalivat. Hyvä tuote myy itse itsensä, Göran tapasi sanoa.

-Ensimmäisen vuoden markkinointibudjettini oli 30 000 kruunua, kertoo Ingemar Grahn. Emme olisi myöskään voineet lisätä panostusta, sillä talotehdas oli täystyöllistetty ja tilauksia oli kasapäin. Pian oli aika esittää tärkeä kysymys: kuinka kauan asiakas haluaa odottaa talonsa toimitusta?

Kävimme keskusteluja markkinoiden laajentamisesta oman läänin ulkopuolelle. Olimme toimittaneet muutaman talon maan eteläosiin. Tukholma ja Mälardalen-laakso olisivat varmaan houkutteleva alue Älvsbytalon konseptille.

Mutta Göranista ja Gunnarista oli tärkeämpää valloittaa markkinoita lähempää. Siksi myynti keskitettiin ensiksi Norrlannin keskustaajamiin. Kun vuosituotanto oli 140 taloa vuonna 1965, aloitettiin toiminta Tukholmassa.

Silloin Ingemar Grahnilla oli kokonaisvastuu myynnistä. Ensimmäisillä Nolia-messuilla Piitimessä 1968 Älvsbytalo esitteli talomallinsa C130. Taloesittelystä tuli todellinen menestys ja se poiki useita tilauksia.

Kun toimitusajat alkoivat lähestyä puoltatoista vuotta, myyjät menivät Gunnarin ja Göranin luokse ja sanoivat: -Tuotantoa on lisättävä. Meidän on valmistettava enemmän taloja, muuten menetämme asiakkaita. Asiakkaat eivät halua odottaa toimitusta näin kauan.

-Kuulkaahan nyt, pojat, sanoi Göran. Onko kysymys kasvamisesta vai kannattavuuden säilyttämisestä? Kasvaminen ja kannattavuus eivät välttämättä tarkoita samaa, sanoi Göran, joka oli jo suunnitellut seuraavaa laajennusta. Uusilla investoinneilla konttoriin, uuteen naulaamoon, varastotiloihin, sahaan ja höyläämöön tuotantokapasiteetti kasvoi huomattavasti. Älvsbytaloilla oli tuulta purjeissa. Asiakkaat jonottivat edelleen. Uusia myyjiä palkattiin. Yrittäjät Göran ja Gunnar Johansson halusivat edetä askeleen kerrallaan. Kehittää tuotantotekniikkaa lisäämällä kapasiteettia ja tehostamalla valmistusta.

34

- Älvsbytalo 70 vuotta

Aito hioja

Herman Lidman

Kun uuden sahan rakennustyöt aloitettiin 1965, Erling Bergman ja hänen metsätyömiehensä saivat paljon töitä. Tukkipuun tarve kasvoi voimakkaasti 14 000 kuutiometristä 40 000 kuutiometriin. Älvsby Träindustrier alkoi hankkia raaka-ainetta Domänverketiltä, metsäyhtiöiltä, yhteismetsistä ja tietenkin yksityisiltä metsänomistajilta. Siihen aikaan sahoilla ei ollut puutetta raaka-aineesta. Älvsbyn yrityksessä sahalaitoksen työntekijät tunsivat tarvitsevansa lisäkoulutusta. Uudet koneet ja kaksinkertaistunut tuotantomäärä vaativat taitoja, ja nyt olivat myös tietokoneet otettu käyttöön.

Sahan terät piti lisäksi pitää hiottuina, jotta jokainen sahattu tukki hyödynnettäisiin mahdollisimman hyvin. Koneiden läpivirtausnopeus oli suuri. Tarpeita koskevien keskustelujen tuloksena Göran Johansson tuli käymään Herman Lidmanin kotona kesällä 1966.

Herman oli mennyt 1965 töihin Harald Andersson sahalle Vidseliin, mutta asui edelleen Älvsbyssä.

-Anderssonilla palkkani oli jonkin verran parempi, Herman muistelee. Päätin kuitenkin palata töihin Göranin luo, koska välttäisin työmatkat. Se tuntui palkkaeroa tärkeämmältä. Nyt käytössä oli uusi, suurempi ja modernimpi saha, jonka asettelu oli aikaisempaa parempi. Kesäkauden jälkeen siirryin Vidselistä Älvsby Träindustrierin palvelukseen.

Meitä oli yksitoista työntekijää sahalla, jossa tukkien syöttö, sahapenkki, halkaisu, särmäyssaha ja tuorelajittelu linjalla oli järjestetty hyvin, Herman kertoo. Se oli hyvä investointi. Koneet toimivat moitteettomasti ja saavuttivat pian kapasiteettinsa.

Hermanilla riitti terien, kuttereiden ja leikkainten hiomistöitä. Uuteen investointiin sisältyi myös höylä, ja tehtaan puuveistämöllä oli paljon hiontaa vaativia teriä.

Sahalla oli urakkapalkka ja hiojana sain sopimuksen mukaista palkkaa ja tietyillä koneilla erityistä palkkiota. Se tarkoitti, että sain palkkiota niin kauan kuin koneet toimivat hyvin.

Älvsbytalo 70 vuotta -

35

Jos koneet rikkoutuivat, menetin palkkion siltä ajalta, jonka kone seisoi. Yrityksellä oli hyvä huolto ja korjauksille hyvä tuki. Kaikki toimittajat luottivat Älvsbytaloon, kertoo Herman. Hän muistaa, että hänen palkkansa 1966 oli noin 1 400 kruunua kuukaudessa urakka mukaan luettuna.

60-luvun lopulla yritys lujitti asemiaan. Investoinnit markkinoihin ja yrityksiin lisäsivät tuotantoa yli 250 taloon vuodessa. Liikevaihto kasvoi muutamasta miljoonasta kruunusta yli 20 miljoonaan kruunuun neljässä vuodessa. Työntekijöiden määrä kasvoi 105:stä yli 180:een. Laajennusprojektit jatkuivat koko ajan.

-Luotimme tuotteeseemme ja talojemme kysyntään, sanoo Göran Johansson. Noudatimme strategiaamme asteittaisesta kehityksestä. Aseman lujittamisesta, investoimisesta ja omilla jaloilla seisomisesta.

Emme todennäköisesti olisi päässeet näin pitkälle, ainakaan näin nopeasti, ellemme olisi saaneet mahdollisuutta sijoittumistukeen, sanoo Göran Johansson.

Mitään merkkejä markkinoiden kyllästymisestä ei ollut nähtävissä, kun Göran ja Gunnar loivat katseen 1970-luvulle. Sitä vastoin he ennakoivat vuosikymmenen, jonka aikana kasvu olisi vahvaa, mikä lisäisi asuntojen jatkuvaa kysyntää. Markkinoilta saadut signaalit vahvistivat tätä otaksumaa.

Vuonna 1969 päätettiin yrityksen uudesta laajennuksesta. Teollisuusaluetta lisättiin 120 000 neliömetristä 200 000 neliömetriin. Talotehdasta ja puuveistämöä laajennettiin ja tuotannossa toteutettiin uudelleenjärjestelyjä. Uusia varastoja rakennettiin.

Tilat kasvoivat 7 000 neliömetristä 18 000 neliömetriin. Investoinnit maksoivat lähes yhdeksän miljoonaa kruunua, josta viisi miljoonaa kruunua maksettiin sijoittumistuella ja yksi miljoona kruunua sijoittumislainalla.

Uudelleenjärjestelyillä keskitettiin tehtaan talotuotantoa. Uusi tekniikka ja uudet koneet tehostivat työtä. Paremmat työskentelyalueet paransivat materiaalivirtojen ja asennustöiden organisointia.

-Tämä oli yrityksen kolmas suuri investointi Älvsbyhyn saapumisen jälkeen, ja monet ihmettelivät, miten meille kävisi, Göran kertoo. Vastaus oli yksinkertainen: hyvä tuote myy itse itsensä!

36

- Älvsbytalo 70 vuotta

Muutosten vuosikymmen Kehitys innosti ja runsaasti uusia kasvoja tuli teollisuuteen, jonka tulevaisuuden näkymät olivat kirkastuneet viimeisimmän investoinnin myötä. Tätä osoittivat kaikki ennusteet, ja tähän saakka kaikki laskelmat olivat käyneet selvästi toteen.

Myyntipäällikkö Ingemar Grahn ja Donald Johansson tehostivat markkinointia ja kilpailivat siitä, kumpi myisi eniten taloja päivässä. Tehtaan työntekijöillä riitti töitä ja työntekijöiden lukumäärä vain kasvoi. Ruotsin eduskunnalta saatiin uusia signaaleja, jotka vaativat tasa-arvoisuuden lisäämistä myös teollisuudessa. Miesvaltaisilla työpaikoilla pitäisi panostaa naisten palkkaamiseen. Vastaavasti naisvaltaisilla työpaikoilla tulisi lisätä miesten määrää. Tasa-arvo kirjattiin aluepoliittisen tuen ehdoksi.

Ammattiyhdistykset vaativat vaikutusvaltaa yrityksissä ja työtapaturmat alkoivat saada huomiota yhä lisääntyvien työterveyshuoltojen myötä. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Martin Stoltzilla oli ollut lukuisia syitä tiedotustilaisuuksiin ja yhteistyöhön taloyrityksen kanssa. Kunta tuki aktiivisesti aluepoliittisilla toimenpiteillä. Toinen kunnalta saatu apu koski tonttimaata.

-Meillä on todella aihetta olla ylpeitä ja iloisia siitä kehityksestä, mitä yrityksen muutto Älvsbyhyn on merkinnyt, Martin Stoltz toteaa ylpeänä.

-Kunta hankki 1970 runsaasti tontteja ja uskoimme niiden riittävän pitkälle 70-luvulle saakka. Mutta kolme vuotta myöhemmin kaikki tontit oli jo rakennettu täyteen.

Meillä oli täysi työ hankkia lisää tonttimaata. Kun Terästehdas 80 -suunnitelmat aloitettiin 1975, tontinostajia tuli sankoin joukoin. Kuten tunnettua, suunnitelmista ei tullut mitään ja pientalotonttien kysyntä väheni voimakkaasti. Älvsbytalo oli saanut ostaa osan tonteista, jotka Terästehdas 80 -projektin romahtamisesta huolimatta myytiin ja rakennettiin nopeasti. Omistimme myös Västermalmin alueen, josta muodostui uusi omakotialue. Taloista suurin osan oli Älvsbytaloja.

Älvsbytalo 70 vuotta -

37

Håbon pelastus Kuntaliitokset olivat tuohon aikaan hyvin yleisiä Ruotsissa. Tämä uudistus ei juuri aiheuttanut suuria ilonilmauksia. Etenkään Håbossa, kertoo myyntipäällikkö Ingemar Grahn. Suunnitelmissa oli liittää Håbo Enköpingiin ja kunnan asukkaat inhosivat ajatusta kuin ruttoa. Nyt oli tehtävä jotain rakentavaa ja nopeasti.

Kunnaninsinööri Ivar Lundberg Håbon kunnasta oli kuullut puhuttavan Älvsbytalosta.

Hän kutsui Donaldin ja minut käymään. Håbon kuntaa pitäisi laajentaa asukasmäärän lisäämiseksi niin nopeasti, että kunta voisi estää uhkaavan kuntaliitoksen.

Vierailun tuloksena laadittiin kaupunkisuunnitelma ja kokeeksi rakennettiin kuusi Älvsbytaloa. Kokeilu onnistui hyvin. Puolet tuotannostamme, kolme taloa viikossa, toimitettiin monen vuoden ajan Håboon. Kaikkiaan rakensimme sinne satoja taloja, kertoo Ingemar. Älvsbytalot menivät kuin kuumille kiville Tukholmassa, missä kaksi myyjäämme myi 150 taloa vuodessa monen vuoden ajan, kertoo Ingemar Grahn. Ingemar huolehti myös tutustumiskäynneistä yritykseen.

Metsänhoitokoulusta tuli oppilasryhmä tutustumaan teollisuuteen. Heidän joukossaan oli eräs oppilas Länsipohjan Robertsforsista ja hän osti Älvsbytalon. Seuraavana vuonna myimme Robertsforsiin seitsemän taloa.

-Taloja toimitettiin myös rautateitse ja olimme lastanneet vaunuihin kaksi Salaan toimitettavaa taloa. Ongelmana oli vain juuri alkanut junalakko. Muiden kuin veturinkuljettajien ohjaamia junia sai ajaa vain 30 km:n tuntinopeudella. Emme ehkä pystyisi pitämään toimitusaikaa, mutta annoimme kuljetukselle lähtöluvan.

Tietämättämme Allt i hemmet -lehti oli tehnyt reportaasin Älvsbytalosta. Lehdessä kehuttiin Älvsbytaloa siitä, että jatkoimme talojen toimituksia emmekä peruuttaneet niitä kuten muut.

Emme ehtineet panna ilmoitusta samaan lehteen, mutta lehden seuraavaan numeroon kyllä. ”Näittekö artikkelin Älvsbytalosta viime viikon numerossa? Ottakaa yhteyttä, jos haluatte luettelomme”. Saimme yli 2 000 vastausta eri puolilta maata, kertoo Ingemar.

38

- Älvsbytalo 70 vuotta

Gunnar jättää yrityksen 28 vuoden jälkeen Gunnar Johansson päätti jäädä eläkkeelle 1972 oltuaan yrityksessä 28 vuotta osakkaana ja tuotannosta vastaavana. Hän teki päätöksen tietoisena siitä, että yritys jatkaisi laajenemistaan ja että hänen seuraajansa olisivat päteviä.

Donald oli jättänyt myyjän työn ja vastasi nyt asentajista. Lopetettuaan yrityksessä Gunnar ja hänen veljensä Dennis jatkoivat yhtiön osakkaina. Donald sai ottaa vastuun tuotannosta. Vuotta myöhemmin hänestä tuli yrityksen hankintapäällikkö samanaikaisesti kun Rune Nordlund palkattiin talotehtaan päälliköksi.

Gunnarin toive toteutui 1970-luvun puolivälissä. Talonvalmistus kasvoi 325 talosta 500 taloon vuodessa. Puuveistämön ja talotehtaan puuntarve vaati uusia investointeja.

Göran Johansson otti yhteyttä Olle Johanssoniin, joka oli NJA:n konepaja- ja kunnossapitopäällikkö. Nyt toteutettaisiin Älvsbytalon suurin investointiohjelma, jonka kustannukset oli arvioitu 26 miljoonaksi kruunuksi. Sijoittumistukea oli anottu kahdeksan miljoonaa ja lainaa kuusi miljoonaa kruunua. Asiasta päättäisi Ruotsin hallitus.

Sahalaitokseen investoinnista oli esitetty eriäviä mielipiteitä tukkipuun vähäisen saannin vuoksi, mutta Älvsbytalon suuri työllisyysvaikutus jatkojalostuksessa ratkaisi asian.

Yritys oli laskenut työllistämisvaikutuksen olevan 20-kertainen samaa raaka-ainemäärää käyttävään sahaan verrattuna. Kaikki sahattu puutavara käytettiin talonvalmistuksessa ja omassa puuveistämössä. Kaikki paikalliset ammattiyhdistykset tukivat yritystä.

Uuden sahan rakennustyöt aloitettiin samana päivänä kuin tieto hallituksen päätöksestä saatiin. Sahalle tulisi sisätiloihin rakennettu pitkälle kehitetty automatiikka, uusi höyläämö ja naulaamo, purkaushalli, uudet varastot, uusi kuusikammioinen puunkuivaamo ja uusi suuri lämpökeskus, joka varustettiin pakokaasujen puhdistuksella. Polttoaineena käytettäisiin kuorta ja sahajauhoa. Näiden investointien ansiosta Göran Johansson laski yrityksen vuosituotannon nousevan 700 taloon vuodessa.

Omien työntekijöiden määrä kasvaisi sadalla työntekijällä ja urakoitsijoiden työntekijämäärä 35:llä.

Älvsbytalo 70 vuotta -

39

Yrityksen naiset Naisten työllisyyden lisääminen sisältyi työpaikoilla sovellettavaa sukupuoleen perustuvaa kiintiöintiä koskevaan lakiin, joka astui voimaan 1970-luvun alussa. Vaatimuksena esitettiin 40 prosentin vähimmäisosuutta aliedustetulle sukupuolelle. Ehdot koskivat muun muassa kaikkia sijoitustukea saavia yrityksiä. Älvsbytalo oli täysin miesvaltainen. Talotehtaan tuotanto oli fyysisesti vaativaa työtä. Ne harvat naiset, jotka olivat kokeilleet työtä, olivat lyhytaikaisia.

Tyra Jonasson tuli puuveistämöön 1974 ensimmäisenä naispuolisena työntekijänä.

-Mieheni oli työssä siellä, joten se sopi hyvin, hän kertoo. Pääsimme töihin samalla kyydillä. Minä ruuvasin saranoita oviin, ikkunoihin ja kehyksiin, kiinnitin tiivistelistoja ikkunoihin ja olin tarvittaessa vastaanottajana höylän takana. Työ oli kyllä raskasta ja sisälsi paljon nostoja, Tyra muistelee. Mutta uuden sähkötrukin tulo oli suuri parannus.

Viihdyin oikein hyvin kaikkien miesten joukossa eikä minulla ollut koskaan ongelmia Älvsbytalossa viettämieni 15 vuoden aikana, hän sanoo.

Tyra oli varmaan syynä siihen, että Valborg Johansson tuli tehtaalle töihin 50 vuoden iässä. Torbjörn Isaksson, joka oli puuveistämön työnjohtaja, soitti tarjotakseen minulle työtä yhdessä neljän muun naisen kanssa.

Valborg oli ensin osapäivätöissä naulaamassa kattoluukkuja, mutta siirtyi pian kokopäivätöihin.

-Muistan hyvin, että ensimmäinen palkkani oli 300 kruunua, Valborg kertoo. Olin ollut aikaisemmin kotirouva, huolehtinut viidestä lapsesta eikä minulla ollut koskaan ollut omia tuloja. Töissä olo tuntui tosi hyvältä. Työtehtävät vaihtelivat aika paljon puuveistämöllä, missä minäkin olin. Täällä tuli ilmi, että olin allerginen formaliinille.

Sain siitä ihottumaa ja jouduin jättämään työn.

Talotehtaan päällikkö Rune Nordlund halusi muun muassa palkata naispuolisia trukinkuljettajia. He eivät käyttäneet trukkia urheiluautona, kuten monet miehet tekivät, hän huomauttaa. Eräänä maanantaina talotehtaalle saapui kymmenen naista, jotka alkoivat naulata ulkoseiniä.

Perjantaina heistä oli jäljellä vain yksi. Muut eivät jaksaneet kuunnella miehille tyypillistä kielenkäyttöä, kertoo Rune. Tehtaassa on ollut samanaikaisesti neljä–kuusi naista.

40

- Älvsbytalo 70 vuotta

Sukupolven vaihdos Toimittuaan 35 vuotta johtajana ja osana ainutlaatuista teollisesta kehitystä Göran Johansson luovutti 1979 yrityksensä pojilleen Donaldille ja Dennikselle. Yritys valmisti vuosittain 550 taloa, liikevaihto oli 130 miljoonaa kruunua ja työntekijöitä 330.

Kun Göran jätti yrityksen, hän jätti jälkeensä kaksi toimitusjohtajan tuolia. Toinen niistä oli AB Älvsby Träindusrier, jonka koko tuotannosta vastuun otti Donald. Toinen toimitusjohtajan tuoli oli myynnistä vastaava AB Älvsbyhus, jonka johtoon tuli veteraani, talouspäällikkö Bernt Johansson. Molempien yhtiöiden varatoimitusjohtajaksi nimitettiin Dennis Johansson. Kun Donald astui toimitusjohtajan virkaansa, hän sanoi: -Isä on tehnyt fantastista työtä yrityksessämme. Hän ja Gunnar perustivat yrityksen ja kehittivät sitä edelleen. Heidän merkityksensä yrityksen toimintamahdollisuuksille on ollut ainutlaatuinen. Olen saanut isältäni vuosien mittaan yhä uusia työtehtäviä ja saanut valmistautua tehtävääni yrityksessä. Omistajanvaihdos ei sinänsä aiheuta muutoksia yrityksen hoidossa, lukuun ottamatta tuotannon jatkuvaa mukauttamista nykyajan vaatimuksiin ja toivomuksiin.

Göran Johansson luovuttaa yrityksen pojilleen Dennikselle ja Donaldille oltuaan toimitusjohtajan 35 vuoden ajan.

Älvsbytalo 70 vuotta -

41

Kun jätin työni, tiesin, että sen jatkajat olisivat osaavaa väkeä, Göran Johansson kertoo. Se koski sekä tehtaassa työskenteleviä että hallinnossa toimivia henkilöitä, jotka olivat työskennelleet lähelläni. Donald oli pikkuhiljaa kasvanut yritykseen ja Bernt Johansson oli ollut mukana aivan talonvalmistuksen alusta lähtien.

Siirtyminen työelämän ulkopuolelle voi olla pelottava kokemus, Göran jatkaa. Olin tottunut täysin rutiininomaisiin päiviin. Olin tosin hiljentänyt vauhtia tuntuvasti viimeisten työvuosieni aikana, mutta olin kuitenkin paikalla. Kun lähdin yrityksestä, sain tottua aivan uuteen elämäntyyliin. Minulla on kesäasunto Välimeren rannalla, jossa vietän nyt suurimman osan vuodesta nauttien lämmöstä ja auringosta. En tietenkään voi jättää kotiseutuani ja Pohjoispohjaa, vaan olen täällä aina kesäisin, pelaan golfia ja käyn hirvimetsällä.

Veteraanit huolehtivat Älvsbyvärkenin terveydenedistämis- ja liikuntakeskuksesta.

42

- Älvsbytalo 70 vuotta

Dynaamisen kasvun 80-luku Älvsbytalo oli valmistellut siirtymistä 80-luvulle. Investoinnit toimitiloihin ja koneisiin olivat luoneet kasvuvaraa jatkuvasti kasvavilla markkinoilla. Ennakointi ja suunnittelu linjoittivat uusia teitä kehitykselle.

Vuonna 1981 myytiin ensimmäinen talo Suomeen. Kaksi vuotta myöhemmin Älvsbytalo vei puolessa vuodessa taloja 23 miljoonan kruunun arvosta. Vuonna 1987 itäiseen naapuriimme oli toimitettu tuhat taloa.

Pohjois-Norjassa yritettiin samaa myymällä noin 30 taloa. Kotimarkkinoilla toimitusajat alkoivat kuitenkin venyä liian pitkiksi, joten myynti Norjaan sai toistaiseksi odottaa.

Talonvalmistajalle on todellinen vahvuus, että uskolliset asiakkaat odottavat taloaan yli vuoden ajan. Vaikka valmistus lisääntyi koko ajan ja oli yli 603 taloa 1983, odotusajat eivät kuitenkaan lyhentyneet. Myynti kasvoi enemmän kuin yrityksen tuotanto.

Kolmenkymmenen toimintavuoden jälkeen Älvsbyssä alkoi myös eläkeläisten määrä kasvaa. Sahatyöntekijä Herman Lidman, joka oli erikoistunut terien hiontaan, siirtyi eläkkeelle 1983. Tavanomaisessa kiitostilaisuudessa hän sai Donaldilta paperin, jossa oli kaikkien eläkeläisten nimet.

– Sinä olet toimintakykyinen mies. Ota tämä nimilista ja tee sille jotain, hän sanoi.

Lähetin kaikille kokoontumiskutsun Älvsbytalon kahvilaan. Klubin tarkoitus oli antaa meille eläkkeelle siirtyneille mahdollisuus kanssakäyntiin ja yrityksen myöntämien etujen nauttimiseen. Klubi saa vuosittain rahaa yhteisten aktiviteettien järjestämiseen. Nykyisin klubi vastaa yrityksen terveydenedistämiskeskuksesta nimeltä Älvsbyvärken. Jäseniä on noin 30 ja pidämme keskuksen auki yhtenä päivänä kuukaudessa, kertoo Herman Lidman.

Klubin jäseneksi hyväksytään kaikki, jotka ovat olleet yrityksessä vähintään kymmenen vuotta ja päättävät uransa siirtymällä eläkkeelle. Valitsemme uusia jäseniä kerran vuodessa, kertoo klubin puheenjohtajana toimiva Herman. Älvsbyvärken rakennettiin henkilöstörahaston varoilla Strömbacka-koulun oppilaiden avustuksella. Kuntosalin lisäksi tiloissa on biljardipöytä, darts-taulu, solariumi, sauna ja liikunnalliseen kuntoutukseen tarvittavat välineet.

Älvsbytalo 70 vuotta -

43

Keskinäinen luottamus ammattiyhdistyksen ja yrityksen välillä Yrityksen ja ammattiyhdistysten välillä ei ole esiintynyt suuria erimielisyyksiä yrityksen 50-vuotisen toiminnan aikana. Muistissa on asentajien lyhyt palkkaa koskeva lakko, pari ehdollista työsuhdetta ja palkkiopalkkoja koskeva laaja keskustelu sosiaalidemokraattisten naisten ja yrityksen/ammattiyhdistyksen välillä. Ruotsin Puuteollisuustyöntekijöiden liitto on yrityksen perustamisesta alkaen ollut työntekijöiden pääasiallinen ammattijärjestö.

Ammattiyhdistysten vaikuttamismahdollisuuksien lisääntyessä tarvittiin informaatiota/neuvotteluja työntekijöitä koskevista tärkeistä kysymyksistä. Niinpä tiettyihin kysymyksiin kiinnitettiinkin erityistä huomiota.

Yksi tällainen kysymys oli 1970-luvun loppupuolella Älvsbytalon toivomus ostaa saari Piitimen ulkopuolelta ja rakentaa kesämökkejä yrityksen työntekijöiden käyttöön.

-Projekti oli tarkoitus rahoittaa henkilöstörahaston varoilla, kertoo Clarence Rundqvist, joka toimi puuliiton puheenjohtajana. Minä vastustin ajatusta, samoin teki yhtiön hallitus. Mielestämme projekti suosisi vain harvoja eikä tulisi kaikkien hyväksi, mikä on henkilöstörahaston varojen tarkoitus.

Piitimen ulkopuolella sijaitsevan saaren sijasta yritys hankki henkilöstörahaston varoilla lomakeitaan Solstickan Norrfjärdenistä. Ja siinä kävi niin kuin pelkäsinkin. Vain harvat perheet käyttivät laitosta lomanviettopaikkanaan ja Solstickan jouduttiin myymään, koska sen käyttöaste oli liian alhainen.

Frans Tenevall toimi puuliiton asiamiehenä yli 30 vuoden ajan. Hänen päätehtäviinsä kuului Älvsbytalossa palkkaneuvottelut ja ennen kaikkea urakkapalkat. Hän sai tehtäväkseen löytää ratkaisun taloasentajien lakkoon. Lakko kesti viikon ja on yrityksen ainoa lakko. Kyseessä oli pelkkä palkkakiista. Asentajat halusivat parempaa palkkaa.

Neuvotteluja käytiin Luulajassa, kertoo Frans. Donald oli erittäin hyvä neuvottelija.

Kun olimme sopineet jostain asiasta, siitä pidettiin kiinni, vaikka se osoittautuisikin myöhemmin yritykselle hankalaksi.

Kun Donald osallistui neuvotteluihin ensimmäisen kerran, hän oli erittäin puhelias.

Laskin leikkiä, että hänen olisi pitänyt valita toinen ammatti. Mikä ammatti, kysyi Donald. Pappi, minä sanoin. Sinä puhut hyvin, mutta kuuntelet huonosti.

Yhteistyö toimi erittäin hyvin koko Älvsbytalossa oloni ajan. Viihdyin Göranin seurassa, hän oli viisas ja luotettava.

44

- Älvsbytalo 70 vuotta

Donaldilla oli modernimpi käsitys asioista. Hän oli ulospäin suuntautunut ja taitava yrittäjä, joka ympäröi itsensä taitavilla työntekijöillä lattiatasolta kattoon saakka.

Clarence Rundqvistin lisäksi yrityksen työhuonekunnalla on ollut kahdeksan puheenjohtajaa, joista pisimmän ajan vuonna 1981 virkaan astunut Bo Edström. Ensimmäinen tehtäväni oli 1982, kun eräs jäsenistä oli allekirjoittanut työsopimuksen, jossa häneltä kiellettiin ammattiyhdistystoiminta. Hän työskenteli seinien pystyttäjänä kokoonpanossa eikä yritys hyväksynyt siellä poissaoloja ammattiyhdistykseen liittyvistä syistä. Mikäli näin tapahtuisi, yritys siirtäisi hänet toiseen, yrityksen mielestä hänelle sopivaan tehtävään. Keskustasolla käydyissä neuvotteluissa yritys joutui antamaan periksi.

Muutama vuosi sen jälkeen yritys joutui irtisanomaan henkilöstöä, Bo Edström kertoo. Viisi miestä sai lähteä työnpuutteen vuoksi neljän kuukauden irtisanomisajalla.

Kahden kuukauden työttömyysajan jälkeen lähinnä vuorossa olevalle työntekijälle tarjottiin jälleenpalkkaamista kolme viikkoa kestäviin siivoustöihin. Pian sen jälkeen yritys ilmoitti haluavansa ottaa työntekijöitä takaisin pitempiaikaista sijaisuutta varten. Mielestäni tässä sivuutettiin työntekijä, joka oli saanut kolmen viikon viransijaisuuden. Hänelle tarjottiin uutta siivoustyötä, mutta hän kieltäytyi. Näin hän oli menettänyt etuoikeutensa.

Yrityksen mielestä tässä oli vain noudatettu lakia, jonka mukaan työntekijällä ei ole oikeutta kieltäytyä sellaisesta työstä, joka hänen aiheellisesti pitäisi ottaa vastaan.

Ammattiyhdistyksen puolelta voimme vain todeta, että hän oli menettänyt etuoikeutensa.

Julkisuudessa eniten keskustelua herättänyt asia oli läsnäolopalkkioiden käyttöönotto. Siitä ammattiliitto ja yritys olivat sopineet yhdessä. Läsnäolopalkkio on yksi tapa palkita työntekijöitä, joiden läsnäolo on tunnetusti alhainen, kertoo Bo Edström.

Palkkio on nyt enimmillään kolme kruunua työtuntia kohti. Kultakin palkkajaksolta, jonka aikana ei ole kirjattu poissaoloja, maksetaan 75 äyriä tunnilta enintään kolmeen kruunuun asti, minkä summan työntekijä voi saavuttaa neljän sataprosenttisesti läsnä ollun palkkajakson jälkeen. Jos poissaolo on ollut alle 3,01 tuntia koko palkkajakson aikana, palkkiotaso ei laske. Lomat, kesälomat, hyvityspäivät tai työajan lyhentämiset eivät vaikuta palkkion suuruuteen.

Älvsbytalo 70 vuotta -

45

Sosiaalidemokraattinaisten hyökkäys Palkkiojärjestelmä herätti paljon kiinnostusta julkisuudessa. Se oli uutta Ruotsin työmarkkinoilla. Donald Johanssonin mielestä palkkiojärjestelmä oli työntekijöiden palkitsemista heidän vahvasta työmotivaatiostaan. Työntekijät eivät saa vähemmän rahaa. He saavat mahdollisuuden ansaita enemmän.

Läänin sosiaalidemokraattinen naispiiri reagoi voimakkaasti palkkiojärjestelmään ja Donald Johanssoniin avoimessa kirjeessä. Naisten mielestä Donald Johansson rankaisi niitä työntekijöitä, jotka halusivat turvautua demokraattisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Heidän mielestään Donald Johanssonin luterilaisessa maailmankuvassa palkkatyö oli jotain, mitä tuli palkita muita yhteiskunnan toimintoja enemmän. Seurauksena oli, että sillä rankaistiin sairaita.

Naispiirin mukaan palkkiojärjestelmästä hyötyivät ne, jotka: -olivat nuoria ja vahvoja ja joilla ei ollut todettu sairauksia -eivät välittäneet huolehtia lapsistaan näiden ollessa sairaita -tekivät mieluummin töitä kuin saattoivat kuolleen vanhempansa hautaan -sanoutuivat irti demokraattisista velvollisuuksista ja oikeuksista ammattiyhdistystyön muodossa.

Palkkiojärjestelmä kyseenalaisti 50 vuotta kestäneen ammattijärjestöjen ja poliittisten järjestöjen taistelun, kirjoitti naispiirin puheenjohtaja Ulla Ölvebro.

Donald puolusti palkkiojärjestelmäänsä yhdessä ammattiyhdistyksen puheenjohtajan Bo Edströmin kanssa. Heidän mielestään: -luvaton poissaolo ja juonittelu tulee tapahtua työntekijän varoilla eikä elinkeinoelämän tai verorahoin rahoitetun julkisen sektorin kustannuksella -työntekijöillä on yhtäläinen velvollisuus ja oikeus kuin muilla kansalaisilla tukea demokratiaa -Jos työmarkkinat ottaisivat käyttöön läsnäoloon perustuvan palkkajärjestelmän, se todennäköisesti alentaisi yhteiskunnan kustannuksia -Naispiiri ei voi tarkoittaa, että työntekijämme ovat mieluummin työssä kuin saattavat kuolleen vanhempansa hautaan. Tämä perheyhteys on itsestäänselvyys meille yrityksessä. Hautajaiset ovat sopimuksen mukaista aktiivista työaikaa, mikä tarkoittaa, että työntekijöille maksetaan kaksi kruunua suurempaa tuntipalkkaa heidän ollessaan hautajaisissa.

46

- Älvsbytalo 70 vuotta

Palkkioiden ansiosta sairausvakuutusta voidaan lisäksi korottaa. Palkkio on palkkaa, joka korottaa sairauskorvauksen määrää, sanoo ammattiyhdistyspäällikkö Bo Edström. Yrityksen työntekijöiden keskuudessa palkkiopalkoista ei ole esitetty poikkeavia mielipiteitä. Ylimääräinen lomaviikko on voinut vaikuttaa siihen, että kaikki ovat yhtä mieltä, uskoo Edström.

Samanaikaisesti palkkiojärjestelmän kanssa otettiin käyttöön ylimääräiset vapaapäivät, joihin kullakin työntekijällä on oikeus yrityksessä vietetystä ajasta riippuen.

Enimmillään ylimääräisiä vapaapäiviä voi tulla yksi viikko, jos työsuhde on kestänyt vähintään kuusi vuotta. Jos työsuhde on sitä lyhyempi, vapaapäivien määrä vähenee, mutta on aina vähintään kaksi päivää. Vapaapäivät voi ottaa myös rahana. Älvsbytalon palkkajärjestelmä oli ainutlaatuinen. Älvsbytalossa kysyttiin, vahingoittiko sosiaalidemokraattisten naisten kirje yritystä ja sen liiketoimintaa. Vastaus oli kielteinen. Yritysjohto jopa toivoi, että sen vaikutus olisi päinvastainen.

-Kirjoittelut olivat negatiivisia Donald Johanssonille, hän sanoo. Töihin meno ei tuntunut mukavalta kirjettä seuranneena päivänä. Tiesin, että minun olisi omistauduttava heidän kirjeelleen sen sijaan, että tekisin jotain rakentavaa.

Toimistotyöntekijöiden ammattiyhdistyksen työssä ei konflikteja ole esiintynyt.

-Aloitin ammattiyhdistystyön SIF:issä 1972, sanoo Mats Blomgren. Pääasiallinen tehtäväni on ollut palkkaneuvottelut. Ammattiyhdistystyön tekeminen ja yhteistyö ammattiyhdistyksen ja yrityksen välillä on aina ollut kitkatonta, toteaa Mats, joka toimii tällä hetkellä talonvalmistuksen tuotantopäällikkönä ja varatoimitusjohtajana.

Kun kysymme yrityksen toimitusjohtajalta Donald Johanssonilta tästä suhteesta, hän vastaa, että kunnioitus on ollut molemminpuolista ammattiyhdistyksen ja yrityksen välillä.

Älvsbytalo 70 vuotta -

47

Puukonserniksi muuttuminen Menestyksen jatkuessa lyötiin vielä yksi ennätys 1983, kun Älvsbytalo ylitti 600 talon vuosituotannon. Yritys pystyi tähän, vaikka pientalorakennus kokonaisuutena taantui. Vuonna 1975 rakennettiin 46 000 pientaloa ja nyt määrä oli alle 14 000 taloa. Älvsbytalon markkinointi keskittyi edelleen Götan kanavan pohjoispuolelle. Donald Johansson oli kaukonäköisenä suunnitellut hyvissä ajoin mahdollisen talonrakennuksen taantuman varalle, mikäli pientalojen osuus jatkaisi vähenemistään. Yrityksellä oli hienosäädetty saha, jonka koneita ja kapasiteettia vaalittaisiin ja vahvistettaisiin.

Sahan tulisi olla reservinä, mikäli tuotannon suuntaa jouduttaisiin muuttamaan.

Muita kehitysmahdollisuuksia oli laajentaa puusektorin pohjaa ostamalla tai perustamalla pohjoispohjalaista puuraaka-ainetta jalostavia yrityksiä. Tukkipuun saanti oli rajoitettua ja keskusteluja käytiin rakenteellisista suunnitelmista, jotka koskivat rationalisointeja, sahakapasiteetin vähentämistä tai tukkitoimitusten priorisointia pitkälle jalostaville puuyrityksille. Ongelmat ovat tuntuvia läänin sisäosissa.

Tällainen tilaisuus tuli ajankohtaiseksi jo 1988, kun Domänverket myi Brännbergin sahan, johon kuului sahalaitos ja puuveistämötuotteiden sekä liimasaumojen valmistusta. Älvsbytalo osti yrityksen, vaihtoi sen nimeksi Brännbergträ, lakkautti sahan ja sopi myyjän kanssa puuraaka-aineen siirtämisestä Älvsbyn sahalle. Samanaikaisesti Donald Johansson päätti investoida koneisiin ja huipputekniikkaan Brännbergissä ja näin varmistaa yrityksen kehitys.

Panostus oli todistettavasti onnistunut. Brännbergin tuotanto ja henkilöstömäärä ovat kaksinkertaistuneet ja yritys tuotti 1994 pari miljoonaa voittoa. Älvsbytalon strategia puunjalostusteollisuuden laajentamiseksi vahvistui merkittävästi 1989, kun yritys hankki Arvidsjaurissa sijaitsevan sahan Lundbergs Träindustrier.

Samana vuonna hankittiin 40 prosenttia Ylikainuussa (Överkalix) sijaitsevasta, liimasaumoja valmistavasta Furufog-yrityksestä. Korpilombolossa sijaitseva Polarfönster hankittiin samana vuonna. Mäntyhuonekaluja valmistava Prowood AB on uusi yritys, joka keskittyy vientimarkkinoille. Yrityksistä monella on suora yhteys rakennusalaan, sekä uudisrakennuksiin (ikkunoita Älvsbytalolle) että korjauskohteisiin.

48

- Älvsbytalo 70 vuotta

Omistajanvaihdos Älvsbytalon suuri menestys voisi muodostua rasitteeksi perheyrittäjät Donald ja Dennis Johanssonille. Perinnönjako voisi merkitä yrityksen yksinomistajalle niin suuria taloudellisia rasitteita, että hän joutuisi myymään yrityksen.

Myynti olisi silloin ollut pakollista emmekä olisi voineet valita ostajaa. Se olisi voinut merkitä, ettei uusi omistaja ehkä ollut kiinnostunut yhtiön edelleen kehittämisestä.

Tämän välttämiseksi päätimme lopputalvella 1988 etsiä yritystä, joka halusi ja pystyi jatkamaan aloittamaamme jatkuvan kehityksen ja laajenemisen työtä. Lopulta päädyttiin yritykseen Malmfältens Finans, nykyiseltä nimeltään Akila AB, muun muassa siksi, että päätäntävallan taattiin jäävän Pohjoispohjaan, kirjoitti Donald Johansson työntekijöille suunnatussa toimitusjohtajan tiedotteessaan.

Dennis ja Donald luovuttavat Älvsbytalon Malmfältens Finansin toimitusjohtajalle, Tomas Lindströmille.

Älvsbytalo 70 vuotta -

49

Toinen syy yrityksen myyntiin oli Ruotsissa vallinnut barokkiaikainen verotustilanne, kertoo Donald Johansson. Verorasitukseni oli 130 prosenttia. Maksoin jokaisesta ansaitsemastani kruunusta 1,30 kruunua veroa. Halusin myös kehittää edelleen yritystämme ja samanaikaisesti säilyttää yksityisyyden. Siksi sovimme, että hankkisin neljäsosan Malmfältens Finans -yhtiön äänivallasta ja jatkaisin Älvsbytalon toimitusjohtajan tehtävissä vähintään kolme vuotta.

Omistusosuus merkitsee, että luotan täysin siihen, että ideani Älvsbytalon tulevaisuudesta otetaan huomioon. Toivon voivani vaikuttaa toimintalinjaan niin, että voin taata, ettei omistajanvaihdos heikennä tulevaisuuden mahdollisuuksiamme.

Toivon myös omistuspohjan laajenevan edelleen muun muassa työntekijöillemme, niin että uusi konserni joskus 90-luvun alussa voidaan noteerata Tukholman pörssissä. Malmfältens Finans on kehitysyhtiö, johon kuului tuohon aikaan kymmenkunta yritystä. Omistajina oli 200 osakkeenomistajaa, joiden toiminta oli pääasiallisesti keskittynyt Pohjoispohjaan.

Uskon, että ulkopuoliset yhteydet voivat tuoda Älvsbytaloon uutta tietoa ja uusia näkökulmia, jotka ovat meille ensiarvoisen tärkeitä pyrkiessämme parantamaan kilpailukykyämme entisestään.

50

- Älvsbytalo 70 vuotta

Tuottoisa moottori Malmfältens Finansille Älvsbytalon hankkiminen oli hieno kauppa, sanoo yrityksen toimitusjohtaja Tomas Lindström. Taloyrityksestä tuli emoyhtiölle rahaa tuottava moottori. Rahat voitiin käyttää uusiin yrityksiin ja riskipitoisina projekteina yritysten kehittämiseen. Älvsbytalon hankinta oli itse asiassa kaksinkertainen kauppa Malmfältens Finansille. Donald Johansson toimi Bothnia Investin puheenjohtajana ja esitti Hans Cavalli-Björkmanille kummankin kehitysyrityksen yhdistämistä yhdeksi vahvaksi yritykseksi. Yhdistäminen toteutui, ennen kuin tarjous Älvsbytalolta saapui.

Tomas Lindström eikä Malmfältens Finansin puheenjohtaja Hans Cavalli-Björkman eivät kumpikaan olleet uskoneet, että voimakkaasti kasvava Älvsbytalo olisi myytävänä. Kun molemmat kaupat oli solmittu, Malmfältens Finans muutti nimekseen Akila AB. Vuonna 1988 Älvsbytalo investoi 25 miljoonaa kruunua omia varoja uusiin sahakoneisiin ja uuteen tarkistuslaitteeseen. Optimoidulla tieto-ohjauksella maksimoitiin saanto ja vähennettiin hakkeen määrä minimiin. Investoinnilla lisättiin tuotantoa 35 prosenttia. Kaikki puutavara käytetään edelleen talojen ja puusepäntöiden valmistuksessa.

Lähivuosina investoidaan vielä erityisesti sahan, puunkuivaamon ja tarkistuslaitteen laadun parantamiseen. Kun Robert Grundströmistä tuli uusi sahapäällikkö, koneita ja laitteita täydennettiin vientimarkkinoita varten, joilla laatuvaatimukset olivat kiristyneet. Nyt rakennetaan uusi höyläämö, jonka kapasiteetti on 900 taloa vuodessa.

Uudet ympäristövaatimukset pakottavat yrityksen rakentamaan sahalle mekaanisen tuuletuksen, jonka avulla sisätiloihin asennettujen sahojen myötä yhä suuremmaksi ongelmaksi muodostuneiden terpeenien raja-arvoja voidaan noudattaa. Terpeenit aiheuttavat samanlaisia vammoja kuin liuotteet aiheuttavat maalareille.

Metsäraaka-aineen puute syvenee Domänverketin yhtiöittämisen jälkeen, sillä yritys laajentaa ennen kaikkea omia yhtiöitään ja supistaa tukkipuun toimituksia aikaisemmille asiakkaille. Älvsbytalo on paikannut katoa hankkimalla enemmän puuta MoDolta, SCA:lta ja yksityisiltä metsänomistajilta.

Älvsbytalo 70 vuotta -

51

Dramaattinen vuosikymmen Ruotsi heräsi 90-luvulle tosi krapulassa: pankit olivat syvässä kriisissä, huimaavia kiinteistökauppoja peruttiin. Syvä matalasuhdanne lisäsi vaikeuksia. Joukkotyöttömyys uhkasi ja hallitus joutui myöntämään useille pankeille miljardiavustuksia estääkseen Ruotsin pankkijärjestelmän romahduksen. Talonvalmistus kasvoi huimaa vauhtia vuosisadan alussa. Kun Älvsbytalo myytiin Akila AB:lle 1988, valmistettujen ja toimitettujen talojen määrä oli 570. Vuonna 1991 taloja myytiin ennätysmäiset 713 taloa.

Seuraavana vuonna myyntikäyrä laski 640 taloon ja syöksyi 337 taloon vuonna 1993.

Nyt päätettiin uusista asuntorahoitusmuodoista. Korkotuet poistetaan, päätti oikeistohallitus. Monet alan yritykset, joiden taloja ei tarvinnut odottaa kahta vuotta kuten Älvsbytaloja, joutuivat heti vaikeuksiin.

Ei ollut helppo olla ennusteiden tekijä, kun lähes kaikki arvaukset puolittuivat. Vuonna 1992 aloitettiin 18 228 kappaletalon rakennustyöt. Vuonna 1993 aloitettujen talonrakennustöiden määrä oli 3 100. Talotehtaita pantiin koipussiin ja monien oli pakko hakeutua konkurssiin.

Donald Johansson ylitti etelärajan ja aloitti Älvsbytalojen myynnin Götan kanavan eteläpuolella, Göteborgissa ja Helsingborgissa. Vähitellen myyntiverkostoa laajennettiin koko maan käsittäväksi. Myynti Norjassa aloitettiin uudestaan ja talojen markkinointi ja myynti käynnistyi Euroopassa.

Tuotanto puolittui, samoin yrityksen työntekijöiden määrä. Pankkien liioiteltu kieltäytyminen lainan myöntämisestä talonostajille muodostui suureksi esteeksi myyjille. Älvsbytalo ja vakuutusyhtiö Skandia neuvottelivat yhdessä emoyhtiön kanssa Älvsbytalon asiakkaiden lainarahoituksesta.

Kaikille Älvsbytalon ostajille, jotka täyttivät BKN:n takuuehdot, myönnettiin nyt lainarahoitusta jopa 100 prosenttiin vakuudesta. Skandia-lainat olivat sitä paitsi pankkien tarjoamia lainoja edullisempia.

Talonrakennus vuoden 1994 ensimmäisen viiden kuukauden aikana viittaa siihen, että kappaletalojen vuosittainen määrä puolittuu edelleen 1 500 taloon. Kiristyvässä kilpailutilanteessa Älvsbytalo on toukokuussa vallannut yli 24 prosenttia markkinoista.

Pientalomarkkinoiden uskotaan nyt saavuttaneen pohjaluvut ja kääntyvän pikkuhiljaa taas nousuun.

52

- Älvsbytalo 70 vuotta

Toimitusjohtaja Donald Johanssonin tietä seuraavalle puolivuosisadalle on valmisteltu hyvin. Älvsbytalolla on taloudelliset ja tiedolliset edellytykset investoida itsensä matalasuhdanteesta. Hän on 25. toukokuuta 1994 alkaen myös emoyhtiö Akila AB:n toimitusjohtaja. Akila AB:n hallitus haluaa modernisoida yrityksen rakennetta ja keskittyä täysin vallitsevaan puunjalostukseen, mikä on Donald Johanssonin tunnusmerkki. Donaldin visiona on jalostaa edelleen pohjoispohjalaista metsäraaka-ainetta.

-Kun talomarkkinat elpyvät, Älvsbytalo on varustautunut paremmin kuin mikään toinen pientaloyritys. Heillä on erinomaiset mahdollisuudet tulevaisuudessa, sanoo Hans Cavalli-Björkman, Malmfältens Finansin (nykyisen Akila AB:n) ensimmäinen puheenjohtaja. Teollisuusmies Rune Andersson Trelleborgista on Akila AB:n vasta valittu puheenjohtaja ja AB Älvsbyhusin hallituksen jäsen.

Älvsbytalo 70 vuotta -

53

Tie takaisin Älvsbyhus AB:n kuudes vuosikymmen alkaa huomattavasti paremmissa merkeissä.

Lukuisat pitkän tähtäimen päätökset alkavat tuottaa tulosta. Sama koskee myös emoyhtiö Akila AB:tä, jonka Älvsbytalon toimitusjohtaja Donald Johanssonin mukaan täytyy omaksua enemmän Älvsbytalon kulttuurista.

Akila AB jatkaa velkaantuneiden konepajayritysten saneeraamista. Uuden strategian mukaista panostusta pohjoispohjalaiseen puuhun ja sen jalostukseen on tarkistettava.

Nyt puhutaan Akila AB:n listautumisesta. Yrityksen omistajarakenne on harvinaisen hajautunut.

Entinen hallituksen jäsen, teollisuusmies Rune Andersson ja hänen kollegansa Carl Bennet tekevät tarjouksen maaliskuussa 1994. Heidän yhteinen yrityksensä Getinge Intressenter tarjoutuu ostamaan Akilan osakkeita. Tarjous putoaa kuin pommi. Tarjouksen ehtona on vähintään 25 prosentin osuus osakepääomasta ja äänivallasta ja vastausta odotetaan toukokuun toiseen päivään mennessä.

Tarjoajat vaativat samalla, että Älvsbytalon toimitusjohtaja Donald Johansson pysyy osakkaana ja jatkaa tehtävässään. Tarjous otetaan vastaan ristiriitaisin tuntein. Akilan toimivan johdon mielestä tarjottu osakekohtainen hinta on markkina-arvoa alhaisempi. Lopputulos on kuitenkin positiivinen ja ehdot täytetään.

Tuohon aikaan Donald Johansson on ostanut etuoikeutettuja A-osakkeita ja omistaa 39 prosenttia Akilan äänimäärästä. Silloin näyttämölle astuu uusi tarjoaja, jonka tarjous on parempi. Kiinteistömiljardääri Hans Thulin on kiinnostunut Akilan johtamisesta, mutta luopuu aikeestaan, kun hän ymmärtää, ettei hän voi saada osake-enemmistöä. Donald Johansson on tehnyt hyvin selväksi, että sitä hän ei aio hyväksyä.

Osakkeenomistajat odottavat jännittyneinä Akilan yhtiökokousta, johon heidät on kutsuttu. Bussikuljetus järjestetään osakkeenomistajille muun muassa Malmfältenistä ja heille järjestetään tutustumiskierros Älvsbyn talotehtaassa ennen kokousta.

Kokous sujui rauhallisesti, vaikka vuodesta 1992 istunut puheenjohtaja Torsten Söderberg Tukholmasta ja toimitusjohtaja Tomas Lindström Piitimestä saavatkin luopua tehtävistään.

Kokouksessa Anderssonilta kysyttiin, miksi hän oli kiinnostunut Akilasta ja Älvsbytalo-konsernista. Hän vastasi olevansa yhtä paljon pohjoispohjalainen kuin liikemies, mistä syystä hän oli kiinnostunut Akilasta pitkäaikaisena sijoittajana. Lisäksi hän uskoi vahvasti Älvsbytalon tulevaisuuden kehitykseen.

54

- Älvsbytalo 70 vuotta

Kokous valitsi Rune Anderssonin Trelleborgista ja John Östlundin Sundsvallista uusiksi hallituksen jäseniksi. Donald Johansson Älvsbystä, Anders Sundström Piitimestä, Hans Granberg Luulajasta ja Bo Lundqvist Brommasta sekä Tor Ökvist Kiirunasta valittiin uudestaan varajäseniksi.

Yhtiökokousta seuranneessa hallituksen perustavassa kokouksessa Rune Andersson valittiin puheenjohtajaksi ja Donald Johansson Akila AB:n toimitusjohtajaksi.

Näin luotiin pohja nopeille ja tärkeille muutoksille Akilassa ja AB Älvsbyhusissa. Jo vuonna 1995 esitellään kuva omistussuhteista, kun Johansson/Andersson ovat hankkineet yli 90 prosenttia Akila AB:n osakkeista. Uudesta omistajayhtiöstä Älvsbyhus Intressenter AB tulee Akilan ja Älvsbytalo-konsernin yhteinen omistaja. Omistusosuudet jakautuvat tasapuolisesti Donald Johanssonin ja hänen perheensä sekä Rune Anderssonin ja hänen perheensä kesken. Donald Johanssonin poika Kent valitaan hallituksen varajäseneksi.

Nyt Ruotsin suurimman kappaletalovalmistajan markkinat ovat kääntyneet nousuun. Tuotanto kasvaa lähivuosina 20 prosentin vuosivauhtia.

Vuoden 1994 pohjanoteeraus 315 valmistettua taloa on pelkkä muisto. Älvsbytalo-konsernin rakenteiden keskittäminen jatkuu. Hallitus päättää keskittää toiminnan puualalle ja jatkojalostaa pohjoispohjalaista puuraaka-ainetta.

Parivaljakko Donald Johansson ja Rune Andersson Vuonna 1996 Älvsbyhus Intressenter ovat ottaneet ohjat käsiinsä menestyvässä älvsbyläivaatii jäljellä olevan 33 000 Akilasessä taloyrityksessä. osakkeen pakkolunastusta. Suuri määrä työntekijöiden omistamia vaihtovelkakirjoja lunastetaan etuajassa. Yhtiö haluaa omistaa 100 prosenttia Akila AB:n osakkeista, mikä toteutuu vuoden aikana.

Älvsbytalo 70 vuotta -

55

Markkinoiden kehitys ja Älvsbytalon myynti herättävät suurta kiinnostusta. Menestyksen innoittamana Älvsbytalo päättää perustaa Skåneen toisen talotehtaan, ks. alla oleva kappale. Älvsbyhus Intressenterin ja AB Älvsbyhusin hallitukset päättävät jo 1998, että AB Älvsbyhus-konserni keskittyy talonvalmistukseen. Tytäryhtiöt liitetään myyntiä odottaessa uuteen konserniyhtiöön. Syynä tähän on mahdollinen listautuminen pörssiin.

Tuloskehitys räjähtää tuotannon lisääntyessä. Kapasiteetti kasvaa joka vuosi, ja vuonna 1999 rikotaan aikaisempi ennätys, kun valmistettujen talojen määrä on 805 ja yrityksen liiketulos on paras yrityksen koko historiassa.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen AB Älvsbyhusin toimitusjohtaja Donald Johansson toteaa, ettei pörssiin listautuminen ole enää ajankohtainen. Yhtiöllä on tarpeelliset resurssit tulevaisuuden investointeihin ja velvoitteisiin. Samana vuonna Ruotsin hallitus päättää vapauttaa Akila AB:n yhtiöjärjestyksen sisältämästä alueellisesta vaatimuksesta ”priorisoida investointeja ja yrittäjyyttä Pohjoispohjassa”. Näin Akila AB on yhdenvertainen muiden konserniyhtiöiden kanssa ja konserniyhtiön roolin ottaa nyt uusi omistajayhtiö Älvsbyhus Intressenter AB. Uusi vuosituhat lähtee käyntiin vauhdilla, voitot lisääntyvät voimakkaasti ja uusia ennätyksiä rikotaan talonvalmistuksessa. Toimitusjohtaja Johansson perustaa 10. maaliskuuta 2001 yrityksen Kultakerhon yrityksessä 25 vuotta työskennelleille ja vielä työskenteleville uskollisille työntekijöille. Samana vuonna yhtiön liiketulos ylittää 200 miljoonaa kruunua ja tuotantomäärä on historialliset 1 021 taloa.

Seuraavana vuonna Älvsbytalo on keskittänyt toimintaansa. Tytäryhtiöt on myyty ja Älvsbytalon vallanperimysjärjestys on järjestyksessä. Vuonna 2002 valitaan pojat Kent ja Stefan Johansson yhtiöiden hallituksiin, samoin Anderssonin pojat Gustav ja Erik. Kent Johansson nimitettiin markkinointijohtajaksi jo 1999 ja Stefan siirtyi teknisen päällikön tehtävistä rakennuspäälliköksi 2002.

Kun yrityksen perustajat Göran ja Gunnar Johansson kumpikin juhlivat 85-vuotisjuhliaan 10. maaliskuuta ja 13. helmikuuta 2003, he saivat todeta luomuksensa tulevaisuuden näyttävän valoisalta. Yrityksen hallitukset olivat päättäneet uusista tuotannonlisäyksistä ja aloittaneet keskustelut tuotantokapasiteetin lisäämisestä.

Vaihtoehtoina ovat työvuorojen lisääminen nykyisissä tehtaissa tai uuden talotehtaan rakentaminen.

56

- Älvsbytalo 70 vuotta

Älvsbytalon hallituksen jäsenet vasemmalta: Erik Andersson, Donald Johansson, toimitusjohtaja, Gustav Andersson, Mats Blomgren, varatoimitusjohtaja, Kent Johansson, Stefan Johansson ja puheenjohtaja Rune Andersson. Kuvasta puuttuu puualan puheenjohtaja Ove Westin.

Johtaja Donald Johansson saa tehtäväkseen toteuttaa hallituksen päätöksen tuotannon lisäämisestä nykyisestä 27 talosta viikossa 34 taloon viikossa löydettyään parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Uusi vuosituotantomäärä on yli 1 500 taloa. Älvsbytalo Älvsbyssä on tähän saakka huolehtinut puutavaran työstöstä kummallekin tehtaalle, mutta nyt kapasiteettia on lisättävä höyläämöissä, maalaamossa, lujuuslajittelussa ja lajittelussa tuotantomääriä vastaavasti. Se merkitsee noin 15 miljoonan kruunun investointeja, jotka on aloitettu ja joiden on tarkoitus päättyä vuoden 2004 kuluessa.

-Älvsbytalo on yrityksenä palannut alkusijoilleen, toteaa tyytyväinen omistaja ja toimitusjohtaja Donald Johansson Älvsbystä. Meillä on pitkäjänteisyyttä, resurssit ja markkinat ja aiomme vaalia niitä parhaalla mahdollisella tavalla, Johansson lupaa.

-Olemme aina halunneet olla tässä, toteaa omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Rune Andersson. Sukupolvipolitiikka on järjestyksessä ja Älvsbytalo seisoo niin vahvana, että yritys selviytyy kaikesta omin voimin ja ainutlaatuisella pitkäjänteisyydellä. Yksityinen tie on huomattavasti pörssiä parempi vaihtoehto, toteaa Andersson.

Älvsbytalo 70 vuotta -

57

Loistava loppukiri Panosta matalasuhteessa ja voita. Siinä Älvsbytalon toimitusjohtajan Donald Johanssonin johtotähti. Kun kaikki oli synkimmillään 1992, hän toimi päättäväisesti. Rakennusmarkkinoiden romahtaminen vaikutti myös Älvsbytaloon, mutta siitä syntyi myös jotain uutta ja olennaista. Älvsbytalo toi markkinoille hinnalla kilpailevat talot, joissa oli vähemmän kosmetiikkaa, mutta joiden hinta oli 20 prosenttia alhaisempi. Muilta osin toimintalinjat olivat selvät: valmistaa hyviä laatutaloja markkinoiden edullisimpaan hintaan.

Yritys päätti ylittää itse vetämänsä Götan kanavan rajan ja myydä taloja koko Etelä-Ruotsiin. Vastaava päätös tehtiin myynnistä Etelä-Suomeen ja Norjaan, minne Älvsbytalo oli jo aikaisemmin vienyt taloja. Älvsbytalo ei ollut aikaisemmin hankkinut maata, mutta örebrolaisen kiinteistöyhtiön kanssa rakennettiin 32 vuokrataloa. Samanaikaisesti ostettiin maata Göteborgista, joka lohkottiin 82 talotontiksi. Näin syntyi kaupunginosa nimeltä Mysterna. Siitä tuli käännekohta. Yrityksen 50. juhlavuonna 1994 hallitus päätti lisätä tuotantoa kahdeksasta talosta kahteentoista taloon viikossa. Thomas Björk nimitettiin uudeksi markkinointipäälliköksi. Tammikuussa 1995 Ruotsi liittyy EU:hun. Se merkitsi, että talojen viennissä voitiin luopua tulliselvityksistä. Raskas paperisota hävisi ja Suomesta tuli vahva markkina-alue. Samanaikaisesti Älvsbytalo testasi talojen vientiä Viroon ja myöhemmin myös Latviaan. Mutta suurinta menestys oli Skånessa, ennen kaikkea Malmön alueella, Göteborgissa ja Mälardalen-laaksossa. Syksyn lähestyessä 1997 myynti oli lisääntynyt Älvsbyn tehtaan valmistuskapasiteettia vastaavaksi. Maksimituotannoksi ilmoitettiin 13 taloa viikossa yhtä vuoroa tehtäessä. Taloista useimmat toimitettiin Etelä-Ruotsiin ja Suomeen, ja nyt alettiin keskustella myynnin aloittamisesta Tanskaan.

Ympäristöpolitiikka ja verouudistukset olivat nyt alkaneet vaikuttaa kuljetusalaan.

Dieselveroista tuli erittäin suuri haitta Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan taloyrityksen talokuljetuksille. Älvsbytalon johtaja Donald Johansson huomautti epäoikeudenmukaisuuksista, mutta ei saanut sille vastakaikua. Nyt tarvittiin uudenlaista strategiaa Älvsbytalon kaltaiselle kuljetuksista riippuvaiselle yritykselle.

58

- Älvsbytalo 70 vuotta

Nerokas ajatus Älvsbytalon suunnitelmat etsiä sopivaa paikkakuntaa ja toimitiloja tehtaan perustamiseksi Etelä-Ruotsiin herätti paljon kiinnostusta. Jo maaliskuussa 1998 Älvsbytalo osti Knaggenin puuveistämön Bjärnumista. Yritys oli hakeutunut konkurssiin ja hyvät toimitilat olivat vapaina.

.

Pian toimitusjohtaja Donald Johanssonin, tuotantopäällikkö Mats Blomgrenin ja tulevan paikallisjohtaja Ingemar Lundholmin vierailun jälkeen maaliskuussa 1988 Älvsbytalo päätti rakentaa talotehtaansa Knaggenin entisiin tiloihin Bjärnumiin.

Toiminta käynnistyi nopeasti, koska Älvsbyn tehdas tuotti maksimimäärän 13–14 taloa viikossa ja markkinoilla pelättiin toimitusaikojen pitkittyvän.

Kun Bjärnumin rakennustyöt aloitettiin, Suomen myyntiyhtiön toimitusjohtaja Ingemar Lundholm Torniosta oli nimitetty paikallisjohtajaksi. Ingemarilla oli kokemusta yrityksestä talonrakentajana, asentajana, huoltomiehenä ja markkinoijana rakennettuaan Suomen organisaation alusta alkaen 1982. Uusi tehdas sai nerokkaan ratkaisun. Kaikki tarvikkeet ja puutavara toimitettaisiin tehtaalle Älvsbystä, joka huolehti myös hallinnosta ja palkanmaksusta. Bjärnum saisi tukea Älvsbyn tekniseltä osastolta piirustuksiin ja materiaalilaskentaan liittyvissä asioissa.

Älvsbytalo 70 vuotta -

59

Tehtävänä olisi rakentaa ja asentaa taloelementit valmiiksi rakennuspaikalle toimitusta varten, vastata asennuksesta ja huollosta valmiiksi taloksi saakka. Se merkitsi, että joka kolmatta Bjärnumissa palkattua työntekijää kohti palkattiin yksi työntekijä Älvsbyhyn, missä tarvikkeiden ja puutavaran työstö kasvoivat Bjärnumin tuotantomäärien tahdissa.

Samalla taattiin Älvsbytalon laatu ja kannattava rakennuskonsepti. Kun henkilökunta oli koulutettu Älvsbyssä kahdessa vaiheessa ja valmistus alkoi marraskuussa 1998, yhtiön historiassa alkoi uusi vaihe. Kaikki uuteen tehtaaseen tehdyt investoinnit rahoitettiin omilla varoilla. Tonttia, tiloja ja koneita koskevat kustannukset olivat laskettua alhaisemmat, 42 miljoonaa kruunua. Talonvalmistus käynnistyi keskellä markkinoiden kehittymistä. Myynti Tanskaan oli aloitettu ja myynti Skånessa kasvoi nopeasti. Koko Etelä-Ruotsi liitettiin vähitellen myyntiverkostoon. Bjärnumin myötä kuljetuskustannukset vähenivät ratkaisevasti toimitusetäisyyksien lyhentyessä. Toiminta laajeni samanaikaisesti Suomessa, ja yhä useampi Älvsbyn tehtaalla valmistetusta 13 talosta viikossa toimitettiin Suomeen.

-Fantastinen talotehdas, sanoi toinen Älvsbytalon perustajista Göran Johansson, kun hän oli tutustunut Bjärnumin tehtaaseen sen vihkimistilaisuudessa kolmasosan Bjärnumin asukkaista seuratessa hänen vanavedessään. Nyt se on vain työllistettävä, sanoi Göran, joka on toimitusjohtaja Donald Johanssonin isä. Vihkimistilaisuudessa puhui Ruotsin entinen elinkeinoministeri Anders Sundström, joka onnitteli Bjärnumia ja Hässleholmin kuntaa.

Bjärnumin tehdas teki vaikutuksen Göran Johanssoniin. Hän oli iloinen ja ylpeä tapahtuneesta kehityksestä ja toivotti paikallisjohtaja Ingemar Lundholmille onnea toimitilojen ja koneiden työllistämisessä.

60

- Älvsbytalo 70 vuotta

Kolme Johanssonin sukupolvea iloitsi uudesta talotehtaasta, joka rakennettiin ennätysajassa nousumarkkinoilla. Tehtaan käyttöönotto merkitsi AB Älvsbyhusille ja sen omistajille uuden aikakauden alkua. Kuvassa vasemmalta toimitusjohtaja Donald Johansson, yrityksen perustaja ja isä Göran, tytär Susann ja pojat Kent ja Stefan.

Kun Bjärnumin tehdas oli ollut toiminnassa vuoden ajan, Älvsbytalo harkitsi kalusteiden ja puusepäntöiden hankkimista paikkakunnalta sen sijaan, että ne toimitettiin Älvsbystä. Kaikkien selvitysten, tarjousten ja laskelmien tulos muodostui mestarilliseksi voitoksi Älvsbytalon omalle puuveistämölle. Kaikki muu olisikin tullut yllätyksenä. Ennen kuin Älvsbytalo alkoi valmistaa taloja, yritys oli ollut Pohjoispohjan suurin puuveistämöyritys.

-Kukaan ei pystynyt kilpailemaan. Se oli hyvä tieto saavuttaaksemme tavoitteen laatutalojen rakentamisesta markkinoiden edullisimpaan hintaan, totesi Donald Johansson.

Ja perustaja Göran Johanssonin ennustus kävi toteen. Viisi vuotta myöhemmin Bjärnumin tehdas on kasvanut ja saavuttanut 14 talon maksimituotannon viikossa yhtä vuoroa tehtäessä vuonna 2004.

Älvsbytalo 70 vuotta -

61

Älvsbytalolle tilanne ei ollut uusi. Lisäkapasiteetin tarve oli suuri. Asia otettiin esille, kun yrityksen perustajat viettivät 85-vuotisjuhliaan 2003. Lisää työvuoroja tehtaaseen tai uusi tehdas. Pari suomalaista kuntaa oli jo osoittanut olevansa kiinnostunut suunnitellun tehtaan sijaintipaikaksi.

Hallitus päättää joulukuussa 2003 lisätä tuotantoa, mutta toimitusjohtaja Donald Johansson saa ratkaista, milloin, missä ja miten. Sitä päätöstä odotetaan kevään 2004 aikana.

Kaikille markkinoille pääsy ei kuitenkaan onnistu. Puolan markkinoille yritettiin päästä koetalon ja aktiivisen myynnin keinoin, mutta puolalaiset suosivat kivitaloja. Puolan kerroskorkeutta ja paloluokitusta koskevat rakennusmääräykset ovat täysin erilaiset ja vaatisivat talorakenteisiin suuria muutoksia. Niinpä projekti keskeytettiin. Kysyntää löytyy lähempää. Älvsbytalon laajenemiseen uskotaan ennen kaikkea nykyisillä markkinoilla Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Alla oleva kaavio esittää yrityksen liikevaihdon ja liiketuloksen kehitystä ja vahvistaa erittäin hyvin historiakuvauksen.

Tuhatta Kkr kruunua 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0

62

- Älvsbytalo 70 vuotta

Omsättning Liikevaihto Rörelseresultat Liiketulos

Talotehdas vihitään käyttöön Suomessa 2004 Toimittuaan Suomessa 25 vuoden ajan Älvsbytalo oli tullut tienhaaraan: vaihtoehtona oli valmistaa talot Älvsbyssä tai rakentaa Suomeen oma tehdas. Suomessa myynti oli toiminnan aikana kasvanut hitaasti mutta varmasti ja tilaukset alkoivat lähestyä nyt sellaisia määriä, että talotehtaan perustaminen Suomeen tuntui ajankohtaiselta.

Kuljetukset Älvsbystä suomalaisille asiakkaille olivat lisäksi pitkiä ja kalliita.

Tarkkojen esitutkimusten ja keskustelujen jälkeen tehtaan rakennuspaikaksi valit­ tiin Eteläpohjanmaalla sijaitseva Kauhajoki. Kauhajoki sijaitsi maantieteellisesti strategisella paikalla, kun otetaan huomioon, että Suomen talomarkkinoilla kuljetusetäisyydet olivat lyhyitä monille asiakkaille. Tehdas vihittiin loisteliaasti käyttöön 2004. Eikä Älvsbytalo ollut ainoa iloinen osapuoli. Myös pienen Kauha­joen kunnan noin 14 000 asukasta iloitsivat uusien työpaikkojen johdosta. Suomen tehtaan perustamisen yhteydessä perustettiin myös tytäryhtiö Älvsbytalo Oy. Se oli tärkeä askel konsernin tavoitteessa kasvattaa Suomen osuutta. Entinen taloasentaja Jan-Erik Ruskista tuli tehtaan tuotantovastaava ja myöhem­min myös toimitusjohtaja. Tätä tehtävää hän hoitaa edelleen.

Toimittuaan Suomessa vuodesta 1982 lähtien Älvsbytalo on oppinut paljon maiden välisistä kulttuurieroista. Muun muassa, että Suomessa talossa on oltava sauna, asiakkaalla on oma käsiraha ja että talon laina-aika on huomattavasti lyhyempi kuin ruotsalaisilla asiakkailla.

Suomen talotehdas oli menestys, kunnes talouskriisi iski täydellä voimalla 2008 ja talonrakennus vähentyi. Vuonna 2012 tuotanto oli laskenut kolmeen taloon viikossa.

Irtisanomisten välttämiseksi ja valmiuksien säilyttämiseksi myöhempää kysynnän nousua varten Älvsbytalo siirtyi kolmipäiväiseen työviikkoon loppu­syksyllä 2013 ja keväällä 2014. Älvsbytalo olisi jo lähtökuopissa, kun markkinat kääntyvät nousuun.

Helmikuussa 2012 Älvsbytalo avasi myös toimiston Mäntsälään, kuusikymmentä kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Osa pääkonttorin piirustusosastosta siirrettiin Mäntsälään, missä toimi myös rakennus- ja huolto-osasto sekä markkinointi- ja myyntiosastot.

Älvsbytalo 70 vuotta -

63

Älvsbytalo perustaa neljännen tehtaan Vålbergiin, Värmlantiin Vuonna 2008 Älvsbytalo vihki käyttöön neljännen tehtaan Karlstadin ulkopuolella sijaitsevassa Vålbergissä, Värmlannissa. Konserni toimitti samana vuonna yli 1 900 taloa. Vuosi oli määrällisesti paras tähän saakka Älvsbytalon historiassa.

Vålberg valittiin muun muassa siksi, että se sijaitsi lähellä Norjaa. Älvsbytalon myynti oli viime vuosina nimittäin lisääntynyt tasaisesti Norjan markkinoilla. Norjan korkean kustannustason vuoksi tehtaan perustaminen Ruotsin puolelle rajaa oli edullisempaa.

Vålbergistä Älvsbytalo löysi myös hyvät teollisuustilat lähellä rautatietä ja valtatietä E6. Läheistä ratapihaa kunnostettiin ja täydennettiin vuonna 2013. Sen myötä tehtaalle rakennettiin suora teollisuusrata. Suoran ratayhteyden ansiosta Älvsbytalo siirsi osia materiaalikuljetuksistaan maanteiltä rautatielle ja ensimmäinen juna saapui tehtaalle 10. joulukuuta 2013.

Monet Norjaan myydyistä taloista valmistetaan Vålbergissä. Pitkän tähtäimen suunnitelmissa on valmistaa kaikki Norjaan myytävät talot täällä. Norjan myönteisen kehityksen ansiosta Vålbergin tehdas on Älvsbytalo-konsernin yksiköistä ainoa, jossa ei ole koskaan tarvinnut turvautua toiminnan tai työvoiman supistuksiin. Älvsbytalo näkee Norjan kasvumarkkinoina ja seuraavassa viisivuotissuunnitelmassa tavoitteet on asetettu korkealle. Se lupaa hyvää Vålbergin tehtaalle.

Vålbergin tehdas

64

- Älvsbytalo 70 vuotta

Kolmas sukupolvi siirtyy johtoon Toukokuussa 2010 veljekset Kent, toimitusjohtaja, ja Stefan Johansson, varatoimitusjohtaja, siirtyivät Älvsbytalon toimivaan johtoon seuraamalla isäänsä Donaldia, joka oli aikanaan seurannut omaa isäänsä ja yhtiön perustajaa Göran Johanssonia.

Donaldin ollessa johdossa Älvsbytalo kasvoi konserniksi, joka on jo kauan ollut Ruotsin suurin pientalojen valmistaja. Hänen ansiostaan tuotemerkistä tuli myös yksi Ruotsin vahvimmista. Mutta nyt oli koittanut uusi aika.

Sukupolvenvaihdos tuntui luonnolliselta, sillä se osui keskelle muutosten aikaa eivätkä muutokset koskeneet vähiten viestintää. Myös Älvsbytalon oli aika harkita vakavasti siirtymistä digitaaliseen maailmaan.

Uuden tekniikan ansiosta nuorempi sukupolvi oli alkanut kommunikoida internetin, tietokoneiden ja älypuhelinten välityksellä. Se vaati muutoksia Älvsbytalon markkinointiviestintään. Yksinkertaisesti mukautumista uuteen menettelytapaan nykyisten asiakkaiden ja mahdollisten talonostajien keskuudessa.

Kent ja Stefan Johansson ovat kumpikin olleet jo kauan Älvsbytalon palveluksessa.

Veljeksistä kumpikin on jo saanut kultakellon ja kumpikin ymmärsi melko pian, mitä uusi, hiukan modernimpi ajattelutapa merkitsisi. Osa markkinoinnista voitaisiin esimerkiksi siirtää perinteisiltä kanavilta sosiaalisiin medioihin. Niin nykyiset kuin tulevatkin asiakkaat vaativat nykyisin nopeita vastauksia. Mieluiten samana päivänä.

Myös sisäistä viestintää on tehostettu.

Niinpä Kent ja Stefan päättivät melko pian, että oli aika palkata konsernin ensimmäinen viestintäpäällikkö, joka luotsaisi Älvsbytaloa oikeaan suuntaan uudessa mediamaailmassa. Nykyisin Älvsbytalolla on käytössä omat kotisivut, Facebook-sivut, blogit ja filmit yms. Taloluettelo on tosin edelleen tärkeä myyntiväline ja lehti-ilmoituksia löytyy vieläkin esimerkiksi ammatti- ja päivälehdissä.

Muiden tärkeiden muutosten joukossa ovat lisääntynyt tuotekehitys ja lisääntynyt asiakaskeskeisyys. Meidän on kuunneltava tulevien asiakkaiden toivomuksia. Eilisen lisäpalvelut ovat tämän päivän vakiovarusteita. Vanhan asiakkaan on varmasti vaikea tuntea uusi Älvsbytalo. Jatkuvien asiakastutkimusten avulla haemme inspiraatiota ja tietoa tulevaisuuden kehitystyötä varten. Asiakkaiden arvosanat ovat erittäin hyviä.

Yhdeksän kymmenestä kyselyyn osallistuneesta perheestä suosittelee mielellään Älvsbytaloa ystävilleen ja tutuilleen.

Myös työntekijöiden ja toimihenkilöiden joukossa on menossa sukupolvenvaihdos.

Monet 40-luvulla syntyneiden työntekijöiden suuresta joukosta on viime vuosina

Älvsbytalo 70 vuotta -

65

siirtynyt eläkkeelle pitkän ja uskollisen palvelusajan jälkeen. Kysymys on monessa tapauksessa tosi uskollisista työntekijöistä, jotka ovat eri tavoin vaikuttaneet osaltaan konsernin kehitykseen.

Myös eläkeläisinä aikaisemmat työntekijät ovat edelleen Älvsbytalo-perheen jäseniä.

Konserni on aina huolehtinut hyvin työntekijöistään. Yrityksen veteraaniklubin jäseninä työntekijät jatkavat yhteyden ylläpitämistä sekä kollegoihin että aikaisempaan työnantajaansa Älvsbytaloon. Klubilla on joka vuosi monia aktiviteetteja. Klubin jäsenet kutsutaan myös juhlatilaisuuksiin, kuten esimerkiksi Tukholmassa järjestettävään 70-vuotisjuhlaan, jonne kaikki uskolliset työntekijät on kutsuttu mukaan seuralaisineen.

Työntekijöitä huomataan myös avokätisesti Kultakerhossa, johon kaikki yrityksessä 25 vuotta palvelleet kuuluvat. Joka vuosi toistuvaan juhlalliseen kultakellojen jakotilaisuuteen ei kutsuta vain uusia kultakerholaisia seuralaisineen, vaan myös jo kerhoon kuuluvat jäsenet ja heidän seuralaisensa.

66

- Älvsbytalo 70 vuotta

Älvsbytalon uusi visio Syksyllä 2011 konsernin johtoryhmä kokoontui visiokokoukseen. Sen tuloksena syntyi Älvsbytalon uusi ja asiakaskeskeisempi visio: ”Älvsbytalo on luonnollinen ja ensisijainen vaihtoehto Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa asuville perheille, jotka haluavat toteuttaa unelmansa uudesta, omasta kodista. Älvsbytalo on markkinoiden edullisin vaihtoehto. Tyytyväisistä asiakkaistamme tulee hyviä lähettiläitä, jotka vahvistavat tavaramerkkiämme entisestään. Tämä johtaa täyteen tuotantoon kaikissa neljässä tehtaassamme.”

Jotta visio toteutuu Suomessa meidän pitää pyrkiä olemaan halutuin ja tunnetuin.

Kun ihmisten laatumielikuva Älvsbytalosta nousee ja meillä on markkinoiden tyytyväisimmät asiakkaat niin tämä on meille suuri kilpailuetu.

Visio on tärkeä suuntaviitta konsernin suunnasta koko organisaatiolle, aina johtoportaasta työntekijöihin ja urakoitsijoihin saakka.

Älvsbytalo 70 vuotta -

67

Älvsbytalo tuo markkinoille unelmakodin rahoitusratkaisun Vuonna 2012 Ruotsissa toimiva Älvsbytalo esitteli kiistanalaisen tarjouksensa vastatakseen pankkien tiukentuneisiin lainaehtoihin. Konsernin vahvan taseen turvin Älvsbytalo tarjosi tuleville ruotsalaisille asiakkailleen mahdollisuuden pankkilainan ja käteisrahan välisen eron rahoitukseen.

Ehdotus herätti koko lailla huomiota. Mutta Älvsbytalo halusi antaa nuorille lapsiperheille ja muille kiinnostuneille talonostajille mahdollisuuden muuttaa uuteen, suurempaan asuntoon. Monien unelmat olivat pirstaloituneet pankkien tiukentaessa ehtojaan ja vaatiessa yhä suurempaa käteisrahaa kansainvälisen talouskriisin vanavedessä. Se oli vielä yksi suuri vastoinkäyminen pientalojen valmistajille. Jo nyt voimakkaasti supistunut pientalorakentaminen vähentyi entisestään. Älvsbytalon toimitusjohtaja Kent Johanssonin mukaan konsernijohto ei voinut vain vaieten seurata sivusta. Sen sijaan johtoryhmä keskusteli, miten voimakasta tasetta voitaisiin hyödyntää myynnin edistämiseksi. Keskustelujen tuloksena syntyi ainutlaatuinen rahoitusratkaisu, jollaista ei alalla ole ennen nähty. Älvsbytalon rahoitustarjouksen avulla talonostajat voivat halutessaan pidentää talolainansa lyhennysaikaa. Älvsbytalon rahoitusratkaisu on ennen kaikkea tarkoitettu niille, jotka haluavat toteuttaa unelmansa omasta talosta, mutta joilla ei ole mahdollisuutta panna sivuun satojatuhansia kruunuja käteisrahaa varten. Rahoitusratkaisun edellytyksenä on, että asiakkaan luottotiedot on ensin tarkastettu ja saaneet pankin hyväksynnän.

Kent Johansson sanoo ymmärtävänsä täysin, että viranomaiset haluavat välttää asuntolainakuplan, mutta lisää, että pankeista on hänen mielestään tullut ”paukkuarkoja”. Älvsbytalon rahoitusratkaisuun päätyvä talonostaja valitsee lainanlyhennysajaksi viidestä kymmeneen vuotta.

68

- Älvsbytalo 70 vuotta

Donald Johansson – Vuoden seniori Älvsbyn kunnassa lokakuussa 2013 järjestetyssä Elinkeinogaalassa Donald Johansson valittiin Vuoden senioriksi.

Tuomaristo perusteli valintaansa näin: ”Hän on kehittänyt yrityksen, jota leimaa selkeä yrityskulttuuri. Esimiestaidoillaan hän on ansainnut kunnioitusta sekä Älvsbyssä, Pohjoispohjassa että Pohjoismaissa. Osaamisensa ja sitoutumisensa ansiosta hän on lisäksi ollut suuri voimavara Älvsbyn kehitykselle toimiessaan yritys- ja urheiluyhdistyksissä.”

Donald Johansson

Johanssonin veljet – Vuoden yrittäjiä

Kent och Stefan Johansson

Kent ja Stefan Johansson valittiin Vuoden yrittäjiksi Älvsbyssä 2013. Tunnustus jaettiin kunnan vuosittain järjestämässä Elinkeinogaalassa. Tuomaristo perusteli valintaansa näin: ”Esimiestaidoillaan he ovat johtaneet yritystä, joka pysyy vakaana ja tuottaa tulosta tiukassa kilpailussa ja vaikean matalasuhdanteen vallitessa. He ovat lisäksi mukauttaneet yrityksen yhteiskunnan tehokasta viestintää koskevien tarpeiden mukaan.” Tämä on joukkuepalkinto, jonka jaamme kaikkien muiden Älvsbytalossa työskentelevien kanssa, sanovat Kent ja Stefan.

Älvsbytalo 70 vuotta -

69

Talouskriisi – kova isku Älvsbytalolle Vuonna 2008 puhkesi maailmanlaajuinen talouskriisi. Kriisi sai alkunsa lähinnä asuntolainamarkkinoihin liittyneestä rahoituskuplasta USA:ssa. Tapahtumaa pidetään 1930-luvun taantuman jälkeen pahimpana talouskriisinä. Kriisi oli tietenkin koko isku myös Älvsbytalolle.

Eri puolilla maailmaa talouskriisi aiheutti monivuotisen laman kokonaisten maiden oltua vaarassa joutua vararikkoon. Näiden maiden joukossa olivat muun muassa Islanti, Kreikka, Espanja, Portugali ym. Koko euroyhteistyö oli uhattuna. Vielä nytkin, vuonna 2014, talouskriisin jälkimainingit ovat nähtävissä.

Vaikka kriisin vaikutusten ei katsota olleen yhtä suuret Ruotsissa kuin muissa länsimaissa, koska Ruotsin pankit rajoittivat lainansaantia niitä enemmän, vaikutukset ovat kuitenkin selvät. Asuntorakentaminen laski Ruotsissa jyrkästi. Samoin Suomessa, jossa rakennettiin yhä vähemmän pientaloja. Älvsbytalo-konsernin tuotanto laski ennätysvuoden 1 900 talosta (2008) vähän yli 800 taloon (2013). Toisin sanoen, Älvsbytalon neljässä talotehtaassa valmistettiin melko tarkkaan 200 taloa kussakin. Tilanne ei tietenkään ole ihanteellinen, jos ajatellaan, että yksinomaan Älvsbyn tehtaassa valmistui 1992 yhteensä 800 taloa iltavuorossa.

Mutta koska taseen tiedettiin olevan vakaa, Älvsbytalo päätti säilyttää kaikki neljä tehdasta ja suunnitella pitkäjänteisesti ollakseen valmiina suhdanteiden kääntyessä nousuun. Kiristynyt markkinatilanne pakotti konsernin kuitenkin irtisanomaan henkilöstöä sekä 2010 että 2011. Vuoden 2012 lopussa Suomen Älvsbytalon työntekijät siirtyivät tekemään kolmipäiväistä työviikkoa. Näin resursseja mukautettiin tuotantoon, mutta osaaminen säilytettiin.

Vuoden 2008 kriisin jälkeen on myönteisiä merkkejä vihdoinkin alkanut näkyä. Esittelyissä kävijöiden määrä kasvaa ja tarjolle on tullut uusia tontteja. Nyt tuntuu siltä, että olemme käyneet pohjalla ja alamme pikkuhiljaa nousta taas ylöspäin.

70

- Älvsbytalo 70 vuotta

Norja yhä tärkeämpi markkina-alue Norjasta on vuosien kuluessa tullut yhä tärkeämpi markkina-alue Älvsbytalolle. Läntiseen naapurimaahamme myydään vuosittain noin 220 taloa. Ja niiden määrä lisääntyy. Älvsbytalolle Norja on kasvumarkkina-alue. Tavoitteena on lisätä myyntimäärää hitaasti mutta varmasti noin kymmenen prosenttia vuodessa.

Talonrakennusmarkkinat ovat itse asiassa pysähtyneet Norjassa, mutta Älvsbyhus Norge AS näkee suuria mahdollisuuksia jatkaa laajentumista ja kehitys on ollut vakaa jo vuosia. Nyt Älvsbytalon tunnettuutta on vain lisättävä norjalaisten keskuudessa.

Myynnin rinnalla vahvistetaan siksi myös tuotemerkkiä.

Seuraavan viisivuotissuunnitelman tavoitteet ovat korkealla. Yksi keino tavoitteen saavuttamiseksi on rakentaa lisää esittelytaloja. Lähes kaikki Älvsbytalot, 95 prosenttia, on myyty Norjan eteläosiin, Trondheimista etelään sekä Oslon alueelle. Markkinat ovat Ruotsin tapaan suurkaupunkien ympäristössä. Norjalaiset asiakkaat ovat erittäin tyytyväisiä, mistä seuraa paljon hyviä Älvsbytalon lähettiläitä.

Norjalaisten asiakkaiden ja viranomaisten vaatimukset eroavat melko lailla vastaavista ruotsalaisista vaatimuksista. Talonrakennusta koskevat säännökset ovat Norjassa yleensä tiukemmat ja byrokratia raskaampi. Tekniset vaatimukset ovat tiukemmat, ainakin Ruotsiin verrattuna. Älvsbyhus Norge AS:n myymät talot vastaavat melkein neljäsosaa konsernin myyntimäärästä, mutta rahallisesti niiden osuus on kolmasosa liikevaihdosta, ts. 320 miljoonaa Norjan kruunua.

Norja on toisin sanoen erittäin tärkeä markkina-alue Älvsbytalolle.

Kuriositeetti: Älvsbytalon uusi Norjan pääkonttori sijaitsee Mossissa, 50 km:n päässä Oslon keskustasta. Mossilla on historialliset perinteet, erityisesti kun puhutaan suhteista Ruotsiin.

14. elokuuta 1814 täällä allekirjoitettiin ns. Mossin sopimus, jonka seurauksena Norja pakotettiin muodostamaan unioni Ruotsin kanssa. Unioni purkautui 1905 ja Norja julistautui itsenäiseksi.

Älvsbytalo 70 vuotta -

71

Tuulikki, suomalainen talomalli.

Tusseladden, norjalainen talomalli.

Saga, ruotsalainen talomalli.

72

- Ă„lvsbytalo 70 vuotta

Yrityksen historiaa koskevat tiedot 1944 YRITYS NORRFJÄRDENIS TRÄFÖRÄDLING

perustetaan Norrfjärdeniin, perustajina Gunnar ja Göran Johansson.

Kaikki alla olevat arvot on ilmoitettu Ruotsin kruunuina.

Investoinnit

Henkilöstömäärä Liikevaihto

Tehdaspinta-ala

22 500 kr toimitiloihin ja koneisiin Kolme henkilöä 19 287 kr (ensimmäinen toimintavuosi oli kuusi kuukautta) 120 m2 + 60 m2 varastotilaa

1954 Toiminta siirtyy Älvsbyhyn

Investoinnit 360 000 kr

Henkilöstömäärä Kuusi henkilöä Liikevaihto 171 828 kr Tehdaspinta-ala 1 000 m2 + 200 m2 varastotilaa 1955 Henkilöstömäärä Liikevaihto 1958

14 henkilöä 433 761 kr

Älvsby Träindustrier perustetaan

1960 Muutto nykyiselle teollisuusalueelle, jonne tehdastiloja on rakennettu

vuosina 1959–60.

Investoinnit 1,565 Mkr Valmistus Pientaloja sekä puusepäntöitä niihin Sahatoiminnan laajennus

Henkilöstömäärä 28 henkilöä Liikevaihto 1, 327 Mkr Tehdaspinta-ala 4 000 m2 + varastotilaa 1961 Henkilöstömäärä Valmistus

40 henkilöä 30 taloa

1965–66 Laajennus

Uusi naulaamo, uusi höyläämö, saha, uudet varastotilat, toimisto ja koneita. Investoinnit 3,582 Mkr, josta 1,5 milj. Mkr sijoittumistukea ja miljoona kruunua sijoittumislainaa.

1965 Henkilöstömäärä Valmistus Liikevaihto

105 henkilöä 141 taloa 9,900 Mkr

Älvsbytalo 70 vuotta -

73

1969–70 Laajennukset Teollisuusalueen laajennus 120 000 m2:stä

200 000 m2:iin, talotehtaan, veistämön ja varaston

laajennus. Tilojen kokonaiskasvu 7 000 m2:stä

18 000 m2:iin.

Investoinnit 8,950 Mkr, josta sijoittumistukea viisi miljoonaa ja

sijoittumislainaa 2,475 Mkr. 1970 Henkilöstömäärä Valmistus Liikevaihto

185 henkilöä 260 taloa 21,677 Mkr

1974–76 Laajennus Teollisuusalueen laajennus 200 000 m2:stä 330 000 m2:iin.

Uusi lämpökeskus, uusi saha, uusi kuivaamo, uusi höyläämö

ja naulaamo, uusi purkaushalli, uudet varastot,

betoniaseman laajennus. Laajennusala 22 500 m2.

Kokonaisinta-ala 41 000 m2.

Investoinnit 26 Mkr, josta sijoittumistukea 8 Mkr ja

sijoittumislainaa 6 Mkr. 1975 Henkilöstömäärä Valmistus Liikevaihto

272 henkilöä 502 taloa 79,842 Mkr

1979 Sukupolvenvaihdos:

Göran Johansson luovuttaa yrityksen pojilleen Donaldille (toimitusjohtaja) ja Dennisille (varatoimitusjohtaja).

1980 Henkilöstömäärä Valmistus Liikevaihto

330 henkilöä 560 taloa 131,5 Mkr

1983 Henkilöstömäärä Valmistus Liikevaihto

335 henkilöä (urakoitsijoilla noin 25) 603 taloa 186,1 Mkr

74

- Älvsbytalo 70 vuotta

1988 Yritysmyynti

Henkilöstömäärä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

Donald ja Dennis Johansson luovuttavat yhtiön Malmfältens Finansille, sittemmin Akila AB:lle.

345 (hos entreprenörer 30) 570 taloa 260 Mkr 25 Mkr uusiin sahakoneisiin ja uuteen tarkistuslaitteeseen. Brännbergs såg –sahan hankinta Domänverketiltä.

1989 Vuosityöntekijöitä 281 (uusi laskentatapa) Valmistus 586 taloa Liikevaihto 287,9 Mkr Investoinnit 5,958 Mkr kulunvalvontajärjestelmään, trukkiin,

lattiaelementtilinjaan. Arvidsjaurissa sijaitsevan Lundbergs Trän, Korpilombolossa sijaitsevan Polarfönsterin hankinta

sekä 40 prosentin omistusosuuden hankinta Ylikainuussa

1990 Vuosityöntekijöitä 296 Valmistus 633 taloa Liikevaihto 325,8 Mkr

Investoinnit 5,4 Mkr radan koneistamiseen, kytkinlaitteiden

laajennukseen, huoltobusseihin, kuormauskoneeseen,

tietokoneisiin. Prowood AB.n perustaminen.

1991 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

1992 Vuosityöntekijöitä

Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

306 713 taloa 398,7 Mkr 4,2 Mkr kattoelementtilinjaan, nosturiin, ilmanvaihtojärjestelmään, tietokonelaitteisiin. Råneåssa sijaitsevan FPA Fönsterproduktion AB:n hankinta.

268 640 taloa 394,9 Mkr 18,3 Mkr höyläyslinjaan, puunkuivaamoon (kuusikamarinen), tukkien syöttöön, kuormauskoneeseen

Älvsbytalo 70 vuotta -

75

1993 Vuosityöntekijöitä 174 Valmistus 337 taloa Liikevaihto 216,8 Mkr Investoinnit 1,9 Mkr puhelinvaihteeseen, uusiin pystylokerik koihin tuorelajittelussa, puuleikkuriin, tietokonelaitteisiin 1994 Vuosityöntekijöitä 170 Valmistus 315 taloa Liikevaihto 214,2 Mkr

Investoinnit Arjeplogissa sijaitsevan A-Trä AB:n hankinta

1995 Vuosityöntekijöitä 162 Valmistus 342 taloa Liikevaihto 267,2 Mkr

Investoinnit 2,2 Mkr 1996 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

167 423 taloa 308,8 Mkr 2,3 Mkr

1997 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

175 473 taloa 337,1 Mkr 2,7 Mkr

1998 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

206 579 taloa (566 + 13 Älvsbyn + Bjärnum) 401,9 Mkr 42 Mkr. Bjärnumin tehtaan perustaminen.

Maahan ja rakennuksiin 18 Mkr, koneisiin 24 Mkr. Tuotanto käynnistyi marraskuussa.

1999 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit Yritysmyynti

250 805 taloa (595 + 210) 560,8 Mkr 5,3 Mkr Polarfönster AB:n myynti

76

- Älvsbytalo 70 vuotta

2000 Vuosityöntekijöitä 267 Valmistus 979 taloa (608 + 371) Liikevaihto 692,7 Mkr

Investoinnit 4,1 Mkr Yritysmyynti Talby Fastighets AB:n ja Prowood System AB:n myynti.

A-Trän sahatoiminnan lakkautus.

2001 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit Yritysmyynti

273 1 021 taloa (575 + 446) 789,3 Mkr 3,6 Mkr Öjebyssä sijaitsevan Polardörren AB:n myynti.

2002 Vuosityöntekijöitä 272 Valmistus 1 019 taloa (574 + 445) Liikevaihto 817,8 Mkr

Investoinnit 4 Mkr Yritysmyynti Lunbergsträ AB:n myynti Arvidsjaurissa.

Förvärv Fr Fastighetsrenting AB:n ja lukuisten suurten

keskiruotsalaisten teollisuuskiinteistöjen hankinta.

2003 Vuosityöntekijöitä 296 Valmistus 1 134 taloa (616 + 518) Liikevaihto 912 Mkr (ennuste)

Investoinnit 5 Mkr 2004 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

302 1 253 taloa 1 102 Mkr 23,782 Mkr

2005 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

339 1 430 taloa 1 191 Mkr 39,187 Mkr

2006 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

355 1 614 taloa 1 421 Mkr 10,068 Mkr

Älvsbytalo 70 vuotta -

77

2007 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

2008 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

375 1 707 taloa 1 625 Mkr 37,661 Mkr 402 1 909 taloa 2 882 Mkr 33,3 Mkr

2009 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

363 1 525 taloa 2 393 Mkr 21,955 Mkr

2010 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

307 1 265 taloa 1 394 Mkr 5,198 Mkr

2011 Vuosityöntekijöitä Valmistus Liikevaihto

Investoinnit

282 951 taloa 1 170 Mkr 6,196 Mkr

2012 Vuosityöntekijöitä 268 Valmistus 824 taloa Liikevaihto 1 044 Mkr

Investoinnit 6,730 Mkr 2013 Vuosityöntekijöitä 265 Valmistus 803 Liikevaihto 1 020 Mkr (ennuste)

Investoinnit 6,890 Mkr

78

- Älvsbytalo 70 vuotta

Diplomit ja kunniamerkit Älvsbytalolle on myönnetty: Piirimestaruusdiplomi Viennin Ruotsin mestaruuskisoissa

Tuomariston mukaan yrityksenne on 500 kilpailevan yrityksen joukossa esittänyt asiakirjoja erittäin ansiokkaasta panostuksesta Ruotsin vientiin ja siinä yhteydessä tehnyt hyvin laadukkaita markkinointiponnisteluja.

Sparbankerna & Företagarförbundet

Donald Johanssonille on myönnetty: Vuoden pienyrittäjä SHIO:n toimesta 1984. Kultamitali.

Kungliga Patriotiska Sällskapet -seura myönsi kultaisen mitalin ansiokkaasta toiminnasta Ruotsin elinkeinoelämässä 1988.

Vuoden yrittäjä, Albert Bonnier

Donald Johansson on antaumuksellisena johtajana tehnyt Älvsbytalosta Ruotsin parhaiten hoidetun ja kannattavimman puuteollisuusyrityksen.

11. joulukuuta 1991. Lukas Bonnier

Stora Byggpriset 1996

Rakennusmestariyhdistys Norrbottens Byggmästareförening myöntää Donald Johanssonille Stora Byggpriset-ansiomerkin, koska hän on onnistunut tekemään Älvsbytalosta Ruotsin johtavan pientaloyrityksen. Palkinto on samalla osoitus alan tuntemasta arvostuksesta Donald Johanssonin sitoutumista ja viisautta kohtaan työnantajana ja alan edustajana yhteiskunnallisissa keskusteluissa.

Vuoden urakoitsija vuonna 2000: Valitaan vuosittain joka läänissä Ernst & Youngin ja SAFin toimesta.

Läänien voittajat pääsevät valtakunnalliseen loppukilpailuun, jonka voittaja jatkaa MM-finaaliin.

Donald Johansson nimitetään vuoden urakoitsijaksi Pohjoispohjassa. Tuomariston yksimielinen päätös kuului: Harvinaisen toimintakykyinen ja erittäin sitkeä urakoitsija, jolla on visioita ja joka on nähnyt kasvumahdollisuudet ja näin saavuttanut erinomaisen taloudellisen tuloksen johdonmukaisella liikestrategialla kypsällä toimialalla.

Voittonsa jälkeen Donald jatkoi valtakunnalliseen loppukilpailuun Göteborgissa, jossa hän voitti luokan Paras kestävyys ja toimintakyky.

Älvsbytalo 70 vuotta -

79

Norrlandsbjörnen, 2001

Älvsbytalon toimitusjohtaja Donald Johanssonille on myönnetty Norrlandsförbundetin kunniamerkki Norrlandsbjörnen hänen ansiokkaasta työstään yhteiskunta- ja elinkeinoelämässä.

Vuoden yrittäjä, 2013 Älvsbyn kauppiasyhdistyksen, IrF Älvsbyn sekä Älvsbyn

kunnan edustajista koostuva tuomaristo on yksimielisesti

päättänyt nimittää Kent ja Stefan Johanssonin Älvsbyhus AB:stä Vuoden yrittäjiksi Älvsbyssä 2013.

Esimiestaidoillaan he ovat johtaneet yritystä, joka pysyy

vakaana ja tuottaa tulosta tiukassa kilpailussa ja vaikean

matalasuhdanteen vallitessa.

Vuoden seniori, 2013

80

- Älvsbytalo 70 vuotta

Donald Johanssonille on myönnetty Vuoden seniorin kunnianimi Älvsbyn elinkeinoelämässä.

Hän on kehittänyt Älvsbytalosta yrityksen, jota leimaa selkeä yrityskulttuuri.

Esimiestaidoillaan hän on ansainnut kunnioitusta sekä Älvsbyssä, Pohjoispohjassa että Pohjoismaissa. Osaamisensa ja sitoutumisensa ansiosta hän on lisäksi ollut suuri voimavara Älvsbyn kehitykselle toimiessaan yritys- ja urheiluyhdistyksissä.

Hirrestä

m ö k ik s i