Amnesty-lehti 3/2017

Hinta 5,50 €

Ihmisoikeuksien puolesta.

3/ 2017

RITA KOSTAMA Sanoilla on väliä

●

Grenfellin tulipalo

●

Arundhati Royn kirja on kultaa

Ihmisoikeuksien puolesta.

3 / 2017

Tässä numerossa

Tärkeä työ vaakalaudalla Ihmisoikeuspuolustajien työn rajoittaminen ei ole uusi ilmiö, mutta viime aikoina työstä on tullut vaarallisempaa. Vuonna 2016 eri puolilla maailmaa murhattiin 281 ihmisoikeuspuolustajaa.

15 Hei

kki

Rön

kkö

Sanat merkitsevät, ja paljon! Suomeen saapuneita turvapaikan hakijoita on kutsuttu vyöryksi, tulvaksi tai jopa tsunamiksi. Yhtäällä puhutaan luvattomista ihmisistä, toisaalla paperittomista. Miten ihmeessä tämä on niin vaikeaa? Sanat ovat painavia, ja niiden merkitykset pitää tiedostaa.

3 5 6 8 12 22 23 24 25 26 27

Tekijät: Syksyllä saunaan Pääkirjoitus: Ei lannistuta! Lyhyesti: Budjettiesitys sivuuttaa ihmisoikeudet Uskalla kysyä! Mitä saa sanoa? Henkilö: Rita Kostama pakeni Ruandasta Suomeen Asiaa: Puola ja ihmisoikeudet Matkalla: Grenfellin tulipalo Kulttuuri: Äärimmäisen onnen ministeriö Kolumni: Amnestyn kansainvälisessä kokouksessa Aktivisti: Panda Eriksson osallistuu Vinokinoon Toimi! Sytytä kynttilä Anna Politkovskajan muistoksi

Tekijät.

Miksi juuri ihmisoikeudet, Anna Kalso? ”Ihmisoikeuksien puolustaminen on tärkeää, ja mielestäni se on kaikkien velvollisuus. Ihmisoikeudet ovat niin perustavanlaatuinen asia. Toivon, et tä meistä jokainen haluaa nähdä vai vaa sekä oman että muiden vapau den ja oikeuksien turvaamiseksi.” Miltä Amnesty-lehti näyttää? ”Amnesty-lehti näyttää juuri siltä, miltä sen kuuluukin: painavaa sanaa kevyessä kuosissa. Lehti on helposti lähestyttävä ja kevyt silmäillä. On ilo ja kunnia taittaa lehteä!” Sadetakki vai sateenvarjo? ”Ehdottomasti sadetakki ja tarvit taessa myös sadehousut. Sateen varjo joko häviää tai menee rikki tuulisella säällä.” Kalso on graafinen suunnittelija, joka matkustaa tulevan vuoden ajan matkailuautolla ympäri Eurooppaa.

Mikä ihmisoikeuskysymys on juuri nyt ajatuksissasi, Milja Komulainen? ”Asuin monta vuotta Iso-Britanni assa, joka on yksi länsimaiden epä tasa-arvoisimmista yhteiskunnista. Pelkään, että lisääntyvä köyhyys ja eriarvoisuus rapauttavat ihmisoi keuksia myös Suomessa.” Kirjoitit lehteen ihmisoikeuspuolustajista, miksi he ovat tärkeitä? ”Natsi-Saksassa pystyttiin murhaa maan miljoonia juutalaisia ja mui den vähemmistöjen edustajia osit tain siksi, että mukavuudenhaluinen enemmistö pysyi hiljaa vääryyksien edessä. Meillä on paljon opittavaa niiltä harvoilta ihmisiltä, jotka uskal tavat vastustaa valtaa.” Mitä odotat tulevalta syksyltä? ”Ulkomailla asuessani ikävöin suo malaista saunaa. Syysiltojen viile tessä aion käydä lämmittelemässä lauteilla mahdollisimman usein.” Komulainen on Amnestyn vt. tiedottaja ja lehden toimitussihteeri.

PÄÄTOIMITTAJA Saara Manelius TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Milja Komulainen ULKOASU & TAITTO Anna Kalso PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen. JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 7.12.2017. Aineistot viimeistään 16.11.2017.

Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etu käteen. Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja. TOIMITUSKUNTA Anna Autio, Anu-Elina Ervasti, Reetta Haarajoki, Satu Helin, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Nina Lindberg, Iina Lindeman, Anni Lindgren, Riikka Minkkinen, Veera Pennanen, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peu rala, Miikka Pirinen, Roni Reko maa, Heidi Rostén, Paula Sundell, Ida Taavitsainen, Pinja Tavasti,

Miten voi tehdä ihmisoikeustyötä, Sini Leskinen? ”Monella tavalla! Olenhan itsekin tehnyt Amnestylla vaikka mitä. Läh de mukaan aktivismiin ja osallistu ta pahtumiin, allekirjoita vetoomukset ja kieltäydy vaikenemasta.” Miksi juuri ihmisoikeudet? ”Ihmisoikeudet ovat ensisijaisen tär keitä maailmassa, jossa eriarvoi suus kasvaa ja ilmastonmuutos koet telee heikoimmassa asemassa ole via. Ihmisoikeuksien toteutumiseen voi vaikuttaa yhteisvoimin suhteelli sen helposti. Niiden vaaliminen on tapa muuttaa maailmaa tasa-arvoi semmaksi.” Poimitko metsästä marjat vai sienet? ”Hyvä kysymys! Toistaiseksi olen kallistunut sienten puolelle, kenties koska rakastan kokkaamista.” Leskinen on helsinkiläinen valokuvaaja ja työskenteli Amnestyn varainhankinnassa kesän 2017.

Katja Tähjä, Veera Vehkasalo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright KIRJOITTAJAT Anu-Elina Ervasti, Marie Kajava, Milja Komulainen, Saara Manelius, Aino-Kaisa Manninen, Linda Nyholm, Kaisa Viitanen, Kaisa Väkiparta KUVAAJAT/KUVITTAJAT Terhi Adler, Anna Kalso, Sini Leskinen, Roni Rekomaa, Heikki Rönkkö, Elina Warsta OIKOLUKU Meri Haikarainen KÄÄNTÄJÄT Idalotta Backman, Annakaisa Suni

KANSIKUVA Sini Leskinen Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia. Juttutarjoukset ja palautteet: marie.kajava@amnesty.fi milja.komulainen@amnesty.fi Amnesty International Suomen osasto ry Hietaniemenkatu 7A 00100 Helsinki Puh. 09 5860 440 amnesty@amnesty.fi

Pääkirjoitus.

Ei lannistuta!

Tappa inte modet!

MEIDÄN IHMISTEN sisällä virtaa pait-

si lämpö myös kätketty kylmyys. Turun keskustassa tapahtunut puukotus-tragedia nosti tuon hyytävän kylmän pintaan.

AMNESTY TUOMITSEE Turun hirvittä-

INUTI OSS MÄNNISKOR finns både värme och en dold

kyla. Knivtragedin i centrala Åbo lyfte den isande kylan till ytan. AMNESTY FÖRDÖMER de fruktansvärda knivdåden i

vät puukotukset. Yhtä voimakkaasti haluamme ja on tärkeää todeta: tämä teko ei saa murentaa ihmisoikeuksia. Turvapaikanhakijoista ei pidä tehdä Turun väkivaltaisuuksien sijaiskärsijöitä. Ihmisillä on edelleen oikeus etsiä turvaa maastamme. Turun tapahtumien jälkeen Suomen hallituksen on vallannut kollektiivinen turvallisuuspaniikki. Lakeja sekä ulkomaalaisiin että tiedusteluun liittyen halutaan tiukentaa nopeasti. Keskustelu pyörii maahan tulleiden ihmisten aiheuttaman uhan ympärillä. Mutta miten tällainen pelon syöksykierre pysäytetään? Miten kitketään me ja muut -asetelmaa? Tämän lehden reportaasi antaa välineitä ajatteluun. Ei ole sama, puhummeko omassa arjessamme tai luemmeko sanomalehdestä laittomista maahanmuuttajista vai paperittomista. Ei, puhummeko ulkomaalaisen näköisistä henkilöistä tai taakan- vai vastuunjaosta. Sanat johtavat tekoihin ja muovaavat yhteiskunnallista ilmapiiriä. Sivistykseen kuuluu se, että puhuu toisesta ihmisestä kunnioittavasti ja oikein. Se ei ole valinta vaan pakko.

Åbo. Lika starkt vill vi, och det är viktigt, att konstatera: det här dådet får inte krossa de mänskliga rättigheterna. Asylsökande ska inte behöva lida på grund av våldsamheterna i Åbo. Människor har fortfarande rätt att söka skydd i vårt land. Kollektiv säkerhetspanik har tagit över i regeringen efter händelserna i Åbo. Man vill snabbt skärpa lagarna kring både utlänningar och underrättelseverksamhet. Diskussionen kretsar kring hotet från människor som kommit till landet. Hur kan vi stoppa den eskalerande spiralen av rädsla? Hur kan vi motarbeta vi och dem –tänkandet? Reportaget i den här tidningen ger verktyg till att tänka. Det är inte sak samma om vi i vår vardag pratar om illegala invandrare eller papperslösa. Det är inte sak samma om vi pratar om personer som ser utländska ut eller om att fördela bördan eller ansvaret. Ord leder till handlingar och formar samhällsklimatet. Till bildning hör att man pratar om andra människor rätt och med respekt. Det är inget val, det är ett måste.

VAIKKA VIIME AIKOINA olemme joutuneet tyytymään

TROTS ATT vi den senaste tiden har fått nöja oss med att

Miten tällainen pelon syöksykierre pysäytetään?

torjuntavoittoihin, me Amnestyssa jatkamme työtä, jotta pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeudet toteutuvat. Ilman järjestöjen vastarintaa esimerkiksi heikennykset turvapaikanhakijoiden oikeusapuun olisivat vieläkin tyrmäävämpiä. Lannistumiselle ei ole sijaa, sillä yhteiskuntamme suunta määritetään juuri nyt. Onneksi yhdessä me voimme nostaa metelin. Metelin, joka osoittaa, että turvallisuuden ja ihmisoikeuksien vastakkainasettelu ei ole kansan tahto ja että sisällämme virtaa lämpö. Siispä: kääritään hihat.

motarbeta försämringar kommer vi i Amnesty fortsätta arbetet för att flyktingars och asylsökandes rättigheter förverkligas. Utan motståndet från organisationerna skulle till exempel försämringarna till rättshjälpen för asylsökande blivit ännu mer förkrossande. Nu får vi inte tappa modet, riktningen för vårt samhälle definieras just nu. Lyckligtvis kan vi höja våra röster tillsammans. Vi höjer våra röster för att visa att folket inte vill att mänskliga rättigheter ställs emot varandra och för att visa att det finns värme inuti oss. Så: låt oss kavla upp ärmarna.

Saara Manelius Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston vt. viestintäpäällikkö. VAPAALLA 1. Aloitan vapaaehtoistyön maahanmuuttajaäidin ystävänä. Istumme saman hiekkalaatikon laidalla, jaamme samaa arkea. 2. En jättäisi mistään hinnasta väliin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalia ja Ai Weiwein Human Flow -elokuvaa. 3. Luen syysiltoina Arundhati Royn uutta romaania Äärimmäisen onnen ministeriö.

Lyhyesti.

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

Tekstit Marie Kajava ja Milja Komulainen

Suomi ja YK:n määräaikaistarkastelu

Hallituksen budjettiesitys sivuuttaa ihmisoikeudet SUOMI. Suomen hallitus sai budjettiesityksensä valmiiksi elokuun lopulla, ja esitys sivuuttaa mo nilta osin ihmisoikeudet. Viime hetkellä hallitus perääntyi sisäministeri Paula Risikon esityksestä nostaa pakolaiskiintiö. Lisäksi hallitus ehdottaa ulkomaalaislainsäädän töön kiristyksiä ja haluaa kriminalisoida paperit tomien ihmisten auttajat. ”KIINTIÖN KAUTTA Suomeen tulee kaik kein haavoittuvimmassa asemassa olevia pa kolaisia, kuten kidutuksen ja väkivallan uhreja, vammaisia, lapsia ja yksinhuoltajaäitejä. He jou tuvat nyt hallituksen epäinhimillisen päätöksen sijaiskärsijöiksi”, Amnestyn Suomen osaston pa kolaistyön asiantuntija Kaisa Väkiparta sanoo. Väkiparta korostaa, että hallituksella vaikuttai si olevan kiire osoittaa, että se reagoi Turun puu kotuksiin. Tilanne muistuttaa syksyä 2015, jolloin turvapaikanhakijoita tuli paljon Suomeen ja hal litus teki hätiköityjä päätöksiä, jotka heikensivät turvapaikanhakijoiden oikeuksia merkittävästi. ”Yksittäinen tapaus ei saisi vaikuttaa päätök siin, joilla on kauaskantoiset seuraukset turvaa hakevien ihmisten perusoikeuksien toteutumi seen. Maailmassa on pakolaisia enemmän kuin

koskaan ja me tarvitsemme harkittua ja inhimil listä päätöksentekoa hätiköinnin ja pelolla ratsas tamisen sijaan”, Väkiparta sanoo. HALLITUKSEN TUORE esitys sisälsi ehdo tuksen, jonka mukaan majapaikan paperittomille tarjoavia ihmisiä rangaistaan jatkossa. ”On täysin käsittämätöntä, että hallituksemme puhuu yhteisistä arvoista ja välittämisestä, mut ta on valmis rankaisemaan niitä suomalaisia, jot ka epäitsekkäästi auttavat hädässä olevia”, Väki parta sanoo. Viimeaikaiset muutokset sekä lain että käytän töjen tasolla ovat heikentäneet turvapaikanhakijoi den oikeusturvaa. ”Nyt rangaistaan niitä ihmisiä, jotka on halli tuksen aiempien päätösten vuoksi ajettu ahtaalle. Turvapaikkaprosessia ei korjata kriminalisoimal la avunantajia tai yksittäisiä turvapaikanhakijoita”, Väkiparta sanoo. Amnesty vaatii kokonaisselvitystä siitä, miten nykyisellä hallituskaudella tehdyt muutokset – jois ta monet perustuvat vuoden 2015 turvapaikka poliittiseen toimenpideohjelmaan – ovat vaikutta neet pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuk sien toteutumiseen.

+ YK:n vuoden 2017 määräaikaistarkastelussa + +

Suomelle annettiin 153 suositusta ihmisoikeus tilanteen parantamiseksi. Esille nostettiin aiheita vihapuheesta ihmisoikeuskasvatukseen. Suomi hyväksyi neljä seksuaaliseen väkivaltaan liit tyvää suositusta. Tämä on askel kohti lakimuutosta, jonka myötä raiskaus määriteltäisiin suostumuksen puutteen kautta. Hallitus hyväksyi suosituksen, joka kehottaa sitä arvioimaan, miten viimeaikaiset muutokset lakeihin ja käytäntöihin vaikuttavat turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksiin.

- Suomi hylkäsi ennätykselliset 27 suositusta, mukaan lukien suositukset translain uudistamisesta.

- Suosituksista puuttui monta ajankohtaista asiaa. -

Suomea ei esimerkiksi kehotettu varmistamaan taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista. Suomen hallitus ei sitoutunut uusiin toimenpiteisiin, vaikka hyväksyikin monta suositusta. Kaivattujen muutosten toteutumiseen on vielä pitkä matka.

Amnesty International

NORJA. Etelä-Afrikassa syntynyt taiteilija Ricky Lee Gordon teki Norjan nyky- ja katutaidefestivaali NuArtissa yhteistyötä Amnes tyn kanssa. Gordon ikuisti seinämaalaukseensa suomalaisen transaktivisti Sakris Kupilan, jonka rinnalla Amnesty tekee työtä kan sainvälisessä Brave-kampanjassa. Teoksen viesti on “Totuus on kauneutta. Kauneus on totuus”. Nykyisin Los Angelesissa asuvan Gordonin seinämaalaukset koristavat ja ottavat kantaa kaupunkikuvassa eri puolilla maailmaa.

Shell oikeuteen teloituksista ALANKOMAAT | NIGERIA. Neljä nigerialais ta naista on käynnistänyt oikeusjutun öljyjätti Shelliä vastaan Alankomaissa. Naisten mukaan ylikansalli nen yhtiö on osasyyllinen heidän puolisoidensa lait tomiin teloituksiin. Shell on kieltäytynyt luovuttamasta tärkeitä tieto ja oikeuden käyttöön. Nigerian silloinen sotilashallitus hirtti naisten puo lisot vuonna 1995 viiden muun miehen kanssa. Hei dän joukossaan oli myös kirjailija ja ihmisoikeuspuo lustaja Ken-Saro Wiwa. Miehet olivat osallistuneet rauhanomaiseen kansanliikkeeseen, joka vastusti Niger-joen suistoaluetta saastuttaneen Shellin toimin taa. Oikeudenkäynti, jossa miehet tuomittiin, ei ollut oikeudenmukainen. Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro

kertoo todisteiden viittavan siihen, että Shellin toiminta vaikutti miesten vangitsemiseen ja tuomioon. Yritys jät ti miehet ihmisoikeuksia polkevan hallituksen armoille. ”Shell oli vaatinut Nigerian sotilashallitusta suo jaamaan öljytuotantoaan paikallisilta mielenosoitta jilta. Hallitus vastasi musertamalla mielenosoitukset väkivaltaisin keinoin.” Shell on kiistänyt syytökset. Sen asianajotoimis to Yhdysvalloissa on kieltäytynyt luovuttamasta oi keusjutulle oleellisia tietoja alankomaisen tuomiois tuimen käyttöön. ”Shell ei voi piileksiä loputtomiin. Sen täytyy vas tata syytöksiin oikeuden edessä,” Laajapuro sanoo. Teloitettujen miesten lesket ovat yrittäneet saa da Shellin oikeuden eteen jo kahdenkymmenen vuo den ajan.

Shell jätti miehet ihmisoikeuksia polkevan hallituksen armoille.

20 000 SODAN AIKANA RAISKATTUA naista on yhä vailla oikeutta Bosnia ja Hertsegovinassa. Kaksikymmentä vuotta Bosnian sodan jälkeen vain yksi prosentti naisista on saanut raiskaajan sa oikeuden eteen. Tuen ja korvausten puute on ajanut monet naisista köyhyyteen ja elämään yh teiskunnan marginaalissa.

Rohingyavähemmistöä uhkaa etninen puhdistus MYANMAR. Rakhinen osavaltiossa Myanma rissa rohingya-vähemmistöön kohdistuva väki valta on paisunut hälyttäviin mittasuhteisiin. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin mukaan väkivaltaisuudet täyttävät etnisen puh distuksen tunnusmerkit. Pääosin muslimitaustaiset rohingyat kokevat systemaattista syrjintää Myanmarissa, joka on enemmistöltään buddhalainen. Viimeisin väki valtainen hyökkäys heitä kohtaan käynnistyi, kun joukko rohingya-sissejä iski Myanmarin poliisin toimipisteisiin. Armeija on vastannut iskuun ran kaisemalla koko rohingya-yhteisöä suhteettomal la väkivallalla. Silminnäkijät kertovat, että tuhansia rohin gya-siviilejä on tapettu. Myanmarin armeija on syyllistynyt laittomiin teloituksiin, mielivaltaisiin pi dätyksiin ja raiskauksiin. Amnestyn tietojen mu kaan hallituksen joukot ovat tuhonneet rohingyo jen asuinalueita käyttäen poltetun maan taktiik kaa. Kansalaisuudettomia rohingyoja on vainottu vuosien ajan. Kärjistyneen kriisin ensimmäisten viikkojen aikana yli 370 000 rohingyaa pakeni vä kivaltaisuuksia naapurimaa Bangladeshiin. Aung San Suu Kyin johtama Myanmarin hal litus on estänyt ulkopuolisten avustusjärjestöjen pääsyn Rakhinen alueelle.

Uskalla kysyä! Miksi sananvapautta pitää vaalia, Elina Grundström? ”SANANVAPAUS ON perusihmisoikeus, mutta viime aikoina se on alkanut rapautua eri puolilla maailmaa. Tämä on vaarana myös Suomessa. Yhdysvallat oli vielä pari vuotta sitten yk silönvapauksien voimakas globaali puolus taja, mutta ei enää. Kiinan lisäksi tilanne on heikentynyt myös Kaakkois-Aasiassa, kuten Thaimaassa, Filippiineillä ja jopa Indonesias sa. Euroopassa, Turkissa ja Venäjällä toimitta jien pidätykset nelinkertaistuivat viime vuoden lopusta tämän vuoden alkuun. Toimittajia on vangittuna ja heitä murhataan enemmän kuin koskaan: yksi joka neljäs päivä.”

Mikä on sanan- ja lehdistönvapauden tilanne Suomessa? ”Kun puhutaan lehdistönvapaudesta, Suo messa on yksi maailman toimivimmista itse säätelyjärjestelmistä. Jos sellaista ei ole, medi an toimintaa alkaa rajoittaa joku muu, yleensä valtio. Suomessa kuviteltiin pitkään, että sa nanvapaus – kuten esimerkiksi naisten oikeu det – paranevat aina vaan. Nyt sananvapaus heikentyy uhkaavalla vauhdilla. Suomessakin osa poliitikoista on alkanut leimata journalisteja – tai koko mediaa – poliit tiseksi osapuoleksi. Ulkomailta on esimerkke jä, joissa poliitikkojen puheet ovat kääntäneet yleisen mielipiteen lehdistönvapautta vastaan. Kansalaiset alkavat ajatella, että toimittajat ovat pahoja ihmisiä, joita valtion pitää kont rolloida. Siinä se sananvapaus sitten menee.

Eli

Wa rst a

Vapaata, riippumatonta, faktansa tarkista vaa ja lähdekriittistä mediaa tarvitaan varmis tamaan, ettei demokratia ja päätöksenteon laa dukkuus rapaudu. Myös ihmisoikeustyön teke minen menee vaikeaksi, jos yleisö ei enää tiedä, mikä tieto on totta ja mikä pelkkää huutelua.” Mitä sitten saa sanoa, mitä ei? ”Sananvapaus tarkoittaa sitä, että mitä tahan sa saa sanoa ilman ennakkosensuuria. Kritee rinä ei ole se, onko puhe sopivaa, tyylikästä tai kohteliasta. Sanavapauden nimissä pitää hy väksyä tyhmiä puheita ja huonoa journalismia. Mutta puheilla voi olla seurauksia. Sanava pautta käyttämällä voi syyllistyä rikokseen, ku ten kunnian loukkaamiseen tai kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Kun sosiaalisessa me diassa vaaditaan kiihkeästi sanavapautta, kyse on usein siitä, että halutaan ilman seurauksia loukata joidenkin kansanryhmien ihmisarvoa.” Mitä sananvapauden puolesta voi tehdä? ”Käytä sananvapauttasi. Jaa somessa vain luotettavista lähteistä tulevaa tietoa. Jos et ole tyytyväinen tiedotusvälineiden juttuihin, ota yhteyttä ja keskustele. Auta ja tue vangittuja toimittajia. Muista, että itsesensuuri on yksi sensuurin pahimmista muodoista.” Teksti: Kaisa Viitanen Haastateltava on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Nyt.

IHMISOIKEUSPUOLUSTAJAT ON AJETTU AHTAALLE Ihmisoikeuspuolustajien työn rajoittaminen ei ole uusi ilmiö, mutta viime aikoina työstä on tullut entistä vaarallisempaa. IHMISOIKEUSTYÖN eturintama toimii eri puolilla maailmaa. Ihmisoikeuspuolustajat var mistavat, tosinaan jopa oman henkensä uhalla, että kansainvälisissä sopimuksissa määritellyt oikeudet toteutuvat. Viime aikoina ihmisoikeus puolustajien työ on ollut erityisen uhattuna. Kesällä Turkin hallitus pidätti kaksi ihmisoi keuspuolustajaa, Amnestyn Turkin osaston joh

tajat İdil Eserin ja Taner Kılıçin, epäiltyinä ter rorismiin liittyvistä rikoksista. He ovat joutuneet Turkin autoritaaristen toimenpiteiden uhreiksi. Epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa Turkin viranomaiset ovat pi dättäneet yli 50 000 ihmistä, heidän joukos saan toimittajia ja järjestöaktiiveja. Hallitus on ilmoittanut, että se puhdistaa maata vallanku

mouksellisista terroristeista. Käytännössä kaik ki riippumattomat kriittiset äänet ovat joutuneet kohteiksi. TURKIN TAPAHTUMAT ovat osa globaa lia ilmiötä: ihmisoikeustyöstä on tullut nykymaa ilmassa entistä vaikeampaa ja vaarallisempaa. Kaikkein selkeimmin tämä näkyy kuolonuhrien

määrässä. Viime vuonna eri puolilla maailmaa murhattiin 281 ihmisoikeuspuolustajaa – 125 ihmistä enemmän kuin vuonna 2015. Ihmisoikeuspuolustajien työtä rajoittavat monet tahot: valtaan ripustautuvat hallitukset, aseelliset ryhmät, suuryritykset ja ääriliikkeet. ”Kansainvälisen oikeuden mukaan valtioiden tehtävä on varmistaa kansalaisten ihmisoikeuk sien toteutuminen. Tosiasiassa hallitukset ovat usein ihmisoikeuspuolustajien suurin uhka”, Amnestyn Suomen osaston yksilö- ja maakoh taisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen sanoo. Väkivallan uhka on vain yksi tapa rajoittaa ihmisoikeuspuolustajien toimintaa. Vallanpitä jät löytävät yhä uusia keinoja kriittisten äänten vaientamiseksi. İdil Eser ja Taner Kılıç hiljennettiin pidättä mällä heidät tekaistuihin syytteisiin perustuen. Anu Tuukkanen kertoo, että oikeudellisia keino ja käytetään usein ihmisoikeuspuolustajien toi minnan estämiseksi. ”Oikeusjuttujen ja pidätysten tavoitteena on pitää ihmisoikeuspuolustaja niin kiireisenä, ettei hän pysty tekemään tärkeää työtään.” Monissa maissa ihmisoikeuspuolustajia tuo mitaan pitkiin vankeustuomioihin perättömin syyttein. Esimerkiksi Iranissa ihmisoikeuspuolus tajille on langetettu 10 vuoden tuomioita, koska he ovat olleet yhteydessä kansainvälisiin ihmis oikeusjärjestöihin tai esimerkiksi YK:n elimiin. Tuukkasen mukaan oikeudellisin keinoin py ritään myös mustamaalaamaan ihmisoikeustyö tä laajemmin. Venäjällä vuonna 2012 säädetty laki, joka leimaa järjestöt niin sanotuiksi ulkomai siksi agenteiksi, on johtanut rahoituksen kuivu miseen, pelotellut työntekijöitä ja pilannut mo nen järjestön maineen. Ihmisoikeuspuolustajia uhkaillaan myös ver kossa. Viime vuoden aikana azerbaidžanilaisia aktivisteja ja toimittajia joutui hallituksen tuke man kyberhyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäyk sellä pyrittiin pääsemään käsiksi hallitusta kri tisoineiden ihmisten henkilökohtaisiin viesteihin ja tietoihin.

Trollauksen eli verkossa tapahtuvan syste maattisen häirinnän ja harhautuksen avulla pys tytään sensuroimaan ja leimaamaan ihmisoike uspuolustajien työtä. Sen kohteeksi on joutunut muun muassa meksikolainen toimittaja Carmen Aristegui. Hänen Meksikon hallitusta kritisoiviin kirjoituksiinsa on vastattu massiivisilla hyökkäyk sillä, joilla häntä on yritetty pelotella ja häpäistä. IHMISOIKEUSPUOLUSTAJIEN työn rajoittaminen ei ole uusi ilmiö. Myös Amnesty on historiansa ajan kampanjoinut ihmisoikeustyönsä vuoksi uhattujen ihmisten puo lesta. Anu Tuukkanen painottaa, että ihmisoikeuspuolustajat tekevät työtä sen varmistamiseksi, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset toteutuvat. Jos he eivät pysty toimimaan omissa mais saan, eivät kansainväliset prosessit kaan ole tehokkaita. Hälyttävin tilanne on Latina laisessa Amerikassa, jossa teh dään suuri osa ihmisoikeus puolustajien murhista. Myös Euroopan lähialueilla on ta pahtunut huolestuttavaa ke hitystä. Hallitusten saamaan kritiikkiin on vastattu kovin ot tein esimerkiksi Turkissa, Ve näjällä ja Iranissa. EU-maista muun muassa Un kari ja Puola ovat hankaloittaneet ih misoikeuspuolustajien työtä ja kaven taneet kansalaisyhteiskunnan toimiti laa. Ongelmia on aiheutettu erilaisin lakimuutoksin. Ihmisoikeuspuolus tajien asemaa ovat heikentäneet li säksi leikkaukset EU-maiden kehi tysyhteistyöbudjetteihin, sillä moni Euroopan ulkopuolisissa maissa toi miva ihmisoikeuspuolustaja tukeu tuu työssään kehitysvaroihin.

Viime vuonna eri puolilla maailmaa murhattiin 281 ihmisoikeuspuolustajaa.

Ihmisoikeuspuolustajat tekevät työtä sen varmistamiseksi, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset toteutuvat. vihapuheeseen on ollut liian lepsu. Se on johta nut etenkin pakolaiskysymyksiin liittyvässä kes kustelussa rasistisen ja syrjivän puheen norma lisoitumiseen.”

Kiristynyt ilmapiiri haastaa myös suomalaiset ihmisoikeuspuolustajat. ”Ihmisoikeustyön tila kapenee Suomessa kin, tosin ihmisoikeuspuolustajien toimintaa ra joitetaan täällä hienovaraisemmin keinoin”, Anu Tuukkanen sanoo. Suurin uhka toiminnalle on vihapuheen yleis tyminen. Se vaikuttaa ihmisoikeuspuolustajiin itsesensuurin muodossa ja heikentää järjes töjen toimintamahdollisuuksia. Vihapuhe nostaa päätään etenkin, kun puhutaan pa kolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuk sista tai naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Valtion toimenpiteillä on kauaskantoiset vaikutukset suomalaisten ihmisoikeuspuolus tajien toimintaan, Tuukkanen muistuttaa. ”Moni kokee, että Suomen viranomaisten ote

IHMISOIKEUSPUOLUSTAJIEN aseman kaventuminen heijastaa kansainvälisen ilmapii rin muutoksia. 1990-luvulla suurin osa kansal lisvaltioista pyrki näyttäytymään ihmisoikeuk sien kannattajina, mutta nykyään yhteisten globaalien arvojen puolustamisessa ei nähdä samanlaisia etuja kuin ennen. Nationalismin nousun myötä valtiot ovat kääntymässä sisäänpäin. Esi merkiksi terrorismin uhka ja turval lisuuskeskustelu ovat nousseet ih misoikeuksia korkeammalle pallille. Toisaalta eliittien tarve pysyä vallas sa ajaa hallituksia vaientamaan kriit tiset äänet. Kansainvälinen oikeus velvoittaa valtioita turvaamaan ihmisoikeuksien toteutumisen. Siksi valtioiden on myös suojeltava ihmisoikeuspuo lustajien toimintaa. Samoin esimerkiksi EU on sitoutunut tukemaan ihmisoikeuspuolustajien työtä, ja sen vastuulla on vaatia jäsenmailtaan ihmisoikeuksien kunnioittamista. EU:n ja jäsen maiden edustustot ovat lisäksi sitoutuneet tar joamaan tukea kolmansien maiden ihmisoike uspuolustajille. Ihmisoikeuspuolustajien työ on uhattuna, kun valtiot kääntävät katseensa sisäänpäin ja viranomaiset unohtavat kansainväliset sopimuk set. Samaan aikaan ihmisoikeuksien vaalijoita tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Amnestyn kansainvälinen Brave-kampanja tekee ihmisoikeuspuolustajien työtä tunnetuksi. Lue lisää: amnesty.fi/rohkeus Teksti Milja Komulainen Kuvitus Anna Kalso ja Amnesty

Henkilö.

Hyvän lähettiläs Hän on kaupunginvaltuutettu ja vuoden pakolaisnainen. Lisäksi hän on äiti, vaimo, yrittäjä, tulkki ja malli. Mutta ennen kaikkea Rita Kostama on suomalainen.

NAINEN SEISOI satapäisen yleisön edessä ja oli hetken hiljaa.

Hänellä oli kädessään kukkia, silmät kyynelehtivät. ”Vuonna 1994 huhtikuun kuudentena päivänä elämäni muuttui, kun sisällissota Ruandassa alkoi. Katsokaa nyt missä minä seison!” Oli jälleen huhtikuun kuudes, vuosi oli 2016 ja Rita Kostama oli juuri valittu vuoden pakolaisnaiseksi. Hänen tuekseen oli saapunut tilataksillinen ystäviä Järvenpäästä.

RITA KOSTAMA ON KYMMENLAPSISEN perheen kuopus.

Hänen isänsä oli kunnanjohtaja ja aktiivisesti mukana politiikassa Ruandassa. Poliittisen roolinsa isä joutui jättämään onnettomuuden seurauksena, mutta hänestä tuli vammastaan huolimatta menestynyt liikemies. Myöhemmin isä perusti kuljetusfirman. Rekat kuljettivat kahvia ja teetä, myös ulkomaille. Kostama uskoi jonain päivänä olevansa töissä isän firmassa. Hän haaveili myös lakimiehen urasta. ”Menen kouluun, valmistun, saan työpaikan. Löydän miehen, menen naimisiin ja perustan perheen”, hän luettelee. Sitten kaikki pysähtyi. Elämä ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Rita Kostama oli 15-vuotias, kun Ruandan kansanmurha alkoi. Sadan päivän aikana äärihutujen ryhmät tappoivat 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Kansainvälinen yhteisö seurasi tuhoa toimettomana sivusta. ”Radiossa kerrottiin, että valtio ei enää pysty suojelemaan kansaa. Presidentti pakeni maasta. Se oli todella pelottavaa”, Kostama muistelee. Rita Kostaman perhe kuuluu hutuihin. Monia perheenjäseniä syytettiin kansanmurhaan osallistumisesta. Kostama uskoo syytösten perustuvan perheyrityksen menestykseen ja isän aktiiviseen vaikuttajataustaan.

“Kansanmurhan seurauksena kaikki hutut on tuomittu, mikä ei ole oikein. Meidänkin suvussa on sekaliittoja”, Kostama sanoo. KOSTAMA PAKENI isoveljensä kanssa Keniaan. Niin kuin

monet pakolaiset, myös Kostama kuvitteli, että palaisi pian kotiin. Hän ajatteli, että elämä oli tauolla vain hetken. Kului kuukausia. Eräänä päivänä Kostama huomasi kysyvänsä itseltään, uskooko hän enää tulevaisuuteen. ”Minun oli oltava piilossa, pelotti, enkä tiennyt mitä huomenna tapahtuisi. Ei ollut kotia, ei mitään.” Uutiset kotimaasta kulkivat Keniaan vain puskaradion kautta, kun ihmiset pakenivat rajan yli. Kostama kuuli niin veljensä kuin vanhempiensa vangitsemisesta. ”Kukaan ei halunnut olla meidän kanssa tekemisissä sen jälkeen. Aloin jo miettiä, onko minulla mitään oikeutta elää? En tiennyt enää mikä on tärkeää tai kuka olen.” Vanhemmat olivat pitkään pidätettyinä, eivätkä koskaan saaneet oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Heitä kidutettiin ja äidin kehossa näkyy yhä jälkiä pahoinpitelyistä. Sairas isä vapautettiin vain vähän ennen kuolemaansa, kuten Ruandassa on Kostaman mukaan tapana. Kostama ei tiedä, minne isä on haudattu. Äiti autettiin vapautumisen jälkeen henkilöautoissa rajan yli maanpakoon. Hän asuu nykyisin Ranskassa. ”Äiti ei ajattele mitään, ei puhu tai lue, hän vain on. Hän ei luota kehenkään eikä halua katsoa ihmisiä silmiin. Lasten kanssa äiti välillä hymyilee, mutta aikuisia hän pelkää”, Kostama kertoo. Rita Kostama yrittää olla seuraamatta Ruandan tilannetta ja katsoa eteenpäin. Se on vaikeaa. Ruandaan Kostamalla ei ole enää paluuta. Hänen siskonsa, joka toimi aiemmin tuo-

Olen ollut pakolainen jo kerran. Nyt minä olen se, joka jää.

Kostama oivalsi, että poliitikkona hän voisi paitsi puhua julkisuudessa myös istua pöydissä, joissa päätöksiä tehdään.

marina, on yhä vankilassa. Kostama uskoo, että joutuisi Ruandassa vaikeuksiin, vaikka oli sodan syttyessä lapsi. ”Iällä tai edes Suomen kansalaisuudella ei ole mitään merkitystä. Brittejä ja Norjan kansalaisia on otettu kiinni, kun he ovat käyneet Ruandassa”, Kostama sanoo. Kun Rita Kostama tuli pakolaisena Senegalin kautta Suomeen, hän pelkäsi edelleen. Hän säpsähti, jos joku katsoi suoraan kohti. Jonkin ajan kuluttua Kostama päätti lakata piileskelemästä – eihän hän ollut tehnyt mitään pahaa. ”VOISITKO YMMÄRTÄÄ, kuka minä olen?” Tämän kysy-

myksen Rita Kostama esitti yhä uudelleen Keniassa ja Senegalissa. Kun hän sai pakolaisstatuksen, olo oli helpottunut. ”Olen joku, olen pakolainen”, Kostama sanoo. Suomessa Rita Kostama halusi töihin, muttei puutteellisen kielitaitonsa vuoksi päässyt. Opinnot olivat jääneet pakovuosien ajaksi kesken, ja Kostamalla oli kova halu päästä takaisin koulun penkille. ”Näin ympärilläni samanikäisiä ihmisiä, joilla oli – tai ainakin olisi voinut olla – kaikki ne mahdollisuudet, jotka minulta vietiin.” Kostama teki kaikkensa, vaikka tunsi olevansa heikommassa asemassa opiskelutovereihinsa nähden – tai ehkä juuri siksi. Hän kävi kielikursseja omalla kustannuksellaan. Hän palautti osuutensa ryhmätöistä aina ensimmäisenä ja valmistui merkonomiksi puoli vuotta ennen muita. Opintojen päätyttyä Kostama pääsi kauppaan töihin. Ensimmäisessä työpaikassa häntä kiusattiin, mutta työpaikan vaihto paransi tilannetta. ”Uudessa työpaikassa minusta pidettiin, sain kannustusta ja hyväksyntää. Lopulta huomasin, etten tarvitse niitä enää. Että voin jatkaa elämää eteenpäin, että olen normaali.” Nykyisin Kostama pyörittää omaa kirjanpitoyritystä. ”Tein asiat eri järjestyksessä, mutta jaksoin uskoa saavani sen, mistä lapsena Ruandassa haaveilin.” Kostama toivoo, että hänen alakouluikäiset lapsensa saisivat ne asiat, joita hän ei itse saanut. Suomessa se voi onnistua, jos lapset vain saavat elää rauhassa. Rauhaa häiritsee lisääntynyt rasismi, jota myös lapset ovat joutuneet kohtaamaan. Juuri heidän takiaan Kostama on päättänyt puuttua kaikkeen kohtaamaansa syrjintään. ”Ennen halusin paeta vaikeaa tilannetta, mutta nyt riitti. Olen ollut pakolainen jo kerran. Nyt minä olen se, joka jää.”

MONIA VUODEN PAKOLAISNAISIKSI valittuja on pyydetty

mukaan politiikkaan. Kunnanvaltuustoissa on useampia pakolaistaustaisia ihmisiä, ja Nasima Razmyar on yltänyt aina eduskuntaan asti. Puolueet lähestyivät myös Rita Kostamaa, mutta huolimatta Sari Essayahin ja Alexander Stubbin kannustavista yhteydenotoista hän oli pitkään empiväinen. Pakolaisavun palkinto rohkaisi Kostamaa avaamaan suunsa pakolaisten oikeuksien puolesta. Se tarjosi kanavan vaikuttaa niin mediassa kuin erilaisissa tilaisuuksissa. Erityisen mieleenpainuva Kostamalle oli päivä, jolloin hän oli aamulla puhumassa kotoutumisesta arkkipiispan ja järjestöjen johtajien kanssa ja illalla yrittäjyydestä Aalto-yliopiston opiskelijoille. ”Ajattelin, että minäkö muka olisin oikea henkilö puhumaan näistä asioista. Mutta kun puhuin, kaikki kuuntelivat ja ymmärsivät minua”, Kostama kertoo. Hän alkoi nähdä politiikankin toisin. Kostama oivalsi, että poliitikkona hän voisi paitsi puhua julkisuudessa myös istua pöydissä, joissa päätöksiä tehdään. Lopulta hän lähti kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaaksi Järvenpäässä. Rita Kostama meni läpi ensikertalaiselle komealla äänisaaliilla, 127 äänellä. Kostaman tukijoukot ja ystävät ovat ehdottaneet, että hän pyrkisi kansanedustajaksi. He ovat suunnitelleet tien valmiiksi: pakolaisnaisesta kunnanvaltuustoon ja eduskuntaan! Kostama on kiinnostunut mutta ottaa kuitenkin päivän kerrallaan. Hän haluaa olla rauhassa, oppia, kehittyä ja vaikuttaa. KUN RITA KOSTAMA SEISOI vuoden pakolaisnaisena sa-

tojen ihmisten edessä ja puristi kukkakimppua, hän ymmärsi, että oma elämä ei ole ollut helppo. Kostama kaipasi monia: omia vanhempiaan ja eri puolille maailmaa päätyneitä sisaruksiaan. Silti tuolloin, kuten niin usein, hän kirjoitti sosiaalisen median päivitykseensä ”#kiitollinen”. Rita Kostama uskoo, että jos puhuu riittävästi hyvästä, asiat voivat muuttua. ”Seisoin siinä ja tiesin, että onnistun. Kaikki onnistuu, jos ympärillä vain on ihmisiä, jotka osoittavat että sinä pystyt, olet hyvä ja rakastettu. Jos haluaa hyvää, kykenee mihin vaan.” Teksti Kaisa Väkiparta Kuva Sini Leskinen

Reportaasi.

SANOILLA ON VÄLIÄ Ääripäät ja tolkun ihmiset. Paperittomat ja laittomasti maassa oleskelevat siirtolaiset. Miksi turvapaikanhakijoista ja pakolaisista puhuminen on niin vaikeaa? Miksi pakolaispoliittisen keskustelun seuraaminen turhauttaa? Sanat ovat painavia, ja niiden merkitykset on tärkeä tiedostaa. Teksti Kaisa Väkiparta Kuvitus Heikki Rönkkö

LEN SEURANNUT suomalaista pa-

kolaiskeskustelua jytkystä lähtien. Vaikka perussuomalaiset olivat nostaneet maahanmuuttovastaisuuden vaaliteemaksi vuonna 2011, pakolaiskysymykset näkyivät julkisessa keskustelussa hyvin vähän. Suomeen tuli 2010-luvun alussa muutama tuhat turvapaikanhakijaa vuodessa – toki sekin monien mielestä liikaa – ja pakolaiskiintiön koko oli vakiintunut 750 henkilöön. Vuonna 2015 kaikki muuttui. Suomen uusi hallitus linjasi keväällä ohjelmassaan merkittäviä kiristyksiä turvapaikkalainsäädäntöön, ja esimerkiksi perheenyhdistämistä haluttiin vaikeuttaa entisestään. Kun syksyn aikana maahan saapui kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita, kierroksia lisättiin ja kiristykset oli helppo perustella vedoten siihen, että tilanne ei ollut ”hallinnassa”. Hallitsematonta oli ainakin turvapaikanhakijoihin liittyvä keskustelu. Sen huomasi pääministerikin. ”Suomessa käyty keskustelu turvapaikan ha k i joista ei ole ollut hyvää. Ääripäät ovat kärjistyneet”, totesi Juha Sipilä Suomenmaan haastattelussa elokuussa 2015.

TOLKUN IHMISET ÄÄRIPÄIDEN RISTITULESSA Ääripäät – tai väitteet ääripäistä – ovat Sipilän lausunnon jälkeen toistuneet yhteiskunnallisessa keskustelussa jatkuvasti. Viimeksi ääripäihin kompastui vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto, joka erehtyi kirjoittamaan toimittajille jakamaansa puheeseen maahanmuuttokeskustelua vaikeuttavista kahdesta ääripäästä. Tampereen puoluekokouksessa kesäkuussa 2017 Haavisto puhui polarisaatiosta, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Tiedotustilaisuudessa Haavisto korjasi kirjoitustaan: ”Keskustelussa ei ole ääripäitä.” Minulle on yhä epäselvää, mihin ääripäillä viitataan. Oikealla lienevät rajoja kiinni vaativat räyhääjät ja sosiaalisen median rasistiset uhkailijat. Ovatko toisella laidalla ne, jotka puolustavat ihmisten oikeutta hakea kansainvälistä suojelua? Vai ne, jotka väittävät Suomen lähettävän ihmisiä palautuslennoilla kuolemaan, vaikka siitä ei toistaiseksi ole näyttöä?

Seuraavaksi ääripäiden väliin tuli tolkun ihminen. ”Tolkun ihminen ei kiistä maahanmuuton aiheuttamia ongelmia eikä hekumoi ajatuksella, että kansanedustaja tai hänen lapsensa raiskattaisiin. Tolkun ihminen on valmis auttamaan apua tarvitsevia, mutta ymmärtää, että rajalliset resurssit on suunnattava kaikista hädänalaisimmille. Tolkun ihminen ymmärtää, että viranomaiset tekevät työnsä, tunnistavat todelliset turvapaikan tarvitsijat ja käännyttävät muut pois.” Iisalmelaisen kirjailija Jyri Paretskoin kolumni nousi nopeasti koko maahanmuuttokeskustelua seuraavan kansan tietoisuuteen. Jopa presidentti Sauli Niinistö jakoi Paretskoin Iisalmen Sanomiin kirjoittaman kolumnin ja painotti, että hän itse kuuluu tolkun ihmisiin. Aktiivinen somekeskustelija Mikko Tuomi kiteyttää Twitterissä tolkun ihmisen käsitteen ongelmallisuuden, tosin sortuen halventavan suvakki-sanan käyttöön: ”Natsi: Rakennetaan keskitysleri. Suvakki: Ei rakenneta. Tolkun ihminen: No voidaan rakentaa mutta vain ihan pieni.” Keskusteluun osallistui myös Maahanmuuttoviraston apulaispäällikkö Raimo Pyysalo, joka kirjoitti viranomaisiin kohdistuneesta terävöityneestä kritiikistä. Kritiikki on Pyysalon mukaan levinnyt järjestöihin ja seurakuntiin – ilmeisesti uutena

Minulle on yhä epäselvää, mihin ääripäillä viitataan.

Paperiton-termin käytöllä halutaan painottaa sitä, että ihminen ei ole laiton.

ilmiönä. Sana kriisi mainittiin blogissa kymmenen kertaa: ”Polarisoituminen jatkuu, mutta säilyykö yhteiskuntarauha. Edelleen kaivataan tolkun ihmisen ääntä tasapainottamaan ääripäiden retoriikkaa. Koska kriisi päättyy – vai päättyykö koskaan? Se on sinusta kiinni.” Jokaiseen näistä provokatiivisista, kriisimielia laa rakentavista heitoista olisi tehnyt mieli tarttua. Tartuin ääripäihin, ja huomautin Maahanmuuttovirastolle twitterissä sen ongelmallisuudesta. ”Otamme vinkin vastaan. Termi ei paras valinta. Huom. korostamme, että virasto ei pidä esim. ihmisoikeusjärjestöjä ääripäänä”, virastosta vastattiin. Edelleen jäi epäselväksi, ketä sitten pidetään ääripäänä. Mietityttää myös, mitä on tapahtunut, kun viranomaiset joutuvat vakuuttelemaan, ettei ihmisoikeusjärjestö kuulu ääripäähän. Ja ennen kaikkea, mitä vielä tapahtuu, jos tällainen keskustelu jatkuu? Ajatus ääripäistä ei ole uusi. Niin kauan kuin olen seurannut maahanmuuttoon liittyvää keskustelua, se on liikkunut akselilla keskusta-oikeisto. Ihmisiä tarkastellaan ennen kaikkea kansantaloudellisten vaikutusten kautta, ei oikeuslähtöisesti. Kukaan ei Suomessa vaadi rajoja auki, täysin vapaata liikku-

vuutta tai sitä, että kaikki Suomeen saapuneet ihmiset saisivat jäädä tänne. Eivätkö tällaiset vaatimukset olisi se todellinen ääripää rajat kiinni -huuteluille?

LAITON, LUVATON VAI PAPERITON? Valtaa pitävien kanssa eri mieltä olevat, tietyn kansanryhmän tai ideologian edustajat on kautta historian yritetty leimata. Vastapuolen ihmisyys riisutaan, jolloin on helpompi toteuttaa epäinhimillistä politiikkaa. Äärimmäisimpiä esimerkkejä tästä lienevät hirmuteot natsi-Saksassa tai Ruandan kansanmurha. Vuoden 2015 aikana eniten käyttämäni yksittäinen lause oli ”turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus”. Annoin medialle lukuisia lausuntoja ja lähipiiristäni alkoi jo kuulua, että eikö sinulla ole koskaan muuta sanottavaa. Olihan minulla, mutta tämä yksittäinen lause tuntui olevan silloin kaikista tärkein. Suomeen ja koko Eurooppaan saapui historiallisen suuri määrä turvaa hakevia ihmisiä, ja jokaikisellä oli oikeus hakea kansainvälistä suojelua. Vastaanottavan maan velvollisuus on vastaanottaa ja käsitellä yksilöllisesti jokainen turvapaikkahakemus. Rautalangasta, jälleen kerran: turvapaikkaa tai muuta suojelua ei myönnetä, jos siihen ei ole perusteita. Tämä ei kuitenkaan poista oikeutta hakea sitä. Kiel-

teisen turvapaikkapäätöksen saaminen ei ole rikos. Mediassa ja valitettavan usein myös päättäjien suusta kuulee pakolaisten, turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien kohdalla sanan laiton. Vastikään laittomasta maahanmuuttajasta puhui eurooppa- ja kulttuuriministeri Sampo Terho budjettiriihen tuloksia esittelevässä tiedotustilaisuudessa. Samaa kieltä käyttää myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Hallaaho. Hän ehdotti tammikuussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että siirtolaisia pelastavia järjestöjä alettaisiin rangaista. Laiton maahanmuuttaja toistui tekstissä kuusi kertaa, eikä ainoastaan sitaateissa. Toimittaja käytti termiä myös omassa kirjoituksessaan. Samassa lehdessä on joidenkin toimittajien osalta yritetty kiertää termiä ja puhua luvattomista ihmisistä laittomien sijaan. Termiin tykästyneen toimittaja Laura Saarikosken perustelu Twitterissä kuuluu: ”Mä olen käyttänyt luvatonta, jotta käy selvästi ilmi, että kyse laittomista siirtolaisista erona laillisiin.” Tyhjentävää. Järjestöt, YK mukaan lukien, ovat kansainvälisesti puhuneet paperittomista ihmisistä. Jossain määrin tökerö suomennos tulee englannin termistä undocumented tai ranskan sans papier. Parempaakaan käännöstä ei ole keksitty, vaikka ehdotuksia sääntelemättömästä dokumentoimattomaan on esitetty. Paperittomuuteen voi joutua eri teitä: kielteinen turvapaikkapäätös, vanhentunut työ- tai opiskeluviisumi tai yli kolmen kuukauden oleskelu turistina EU-alueella voi johtaa oikeudettomaan tilaan. Paperiton-termin käytöllä halutaan painottaa sitä, että ihminen ei ole laiton, vaikka hänen oleskelunsa voi sitä olla. Eihän rikokseen syyllistynyttä henkilöäkään aleta kutsua laittomaksi ihmiseksi! Median lisäksi termistä keskustellaan myös virkamiesten ja päättäjien kesken. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg painotti syksyllä 2016 Twitterissä, että paperiton ja laittomasti maassa oleskeleva eivät ole sama asia. Epäselväksi jäi, mitä hän kannanotollaan tarkoitti ja millä tavalla nämä termit tai ihmiset eroavat toisistaan. Joulukuussa maahanmuuton ministerityöryhmä julkaisi toimenpidesuunnitelman laittoman maassa oleskelun ehkäisyyn ja hallintaan. Siinä täsmennetään Nergin näkemystä: ”Laittomasti maassa oleskelevilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä, joita ei pystytä palauttamaan, eivätkä he poistu maasta itsenäisesti ja jotka katoavat tai poistetaan vastaanottojärjestelmän piiristä.

Kuka näyttää ulkomaalaiselta? Kuka suomalaiselta? Keneltä riisutaan suomalaisuus huolimattomilla kommenteilla?

Tällöin ulkomaalaisella ei ole oikeutta oleskella Suomessa. Tässä yhteydessä yleisesti käytetyn termin ’paperittomat’ käyttöä tulee välttää.” Ohjeistuksesta voi päätellä, että ihmisoikeusmyönteinen puhe on saanut jonkinlaisen erävoiton. Järjestöt ja siirtolaisaktiivit ovat vuosia yrittäneet saada paperiton-termiä vakiintumaan. Ilmeisesti siinä on onnistuttu niin hyvin, että ministereiden on pitänyt kieltää termin käyttö. Pieni erävoitto tuo vain vähän lohtua tilanteessa, jossa edellinen hallitus loi kokonaan uuden paperittomien ryhmän. Yllä laittomasti maassa oleskeleviksi esitetyt henkilöt saivat aiemmin tilapäisen oleskeluluvan tilanteessa, jossa heitä ei pystytty poistamaan maasta esimerkiksi siksi, että lähtömaa oli haluton ottamaan heitä takaisin. Lakimuutoksen myötä heidät poistetaan vastaanottokeskuksesta ja ajetaan kadulle ilman oikeuksia. Kun näiden ihmisten kohdalla on sinnikkäästi ja johdonmukaisesti korostettu laittomuutta, lakia on helppo kiristää entisestään. Hallitus esitti loppukesästä budjettiriihessä rangaistusta paperittomien auttajille. Epäselväksi on jäänyt, keitä suunnitellaan rangaistavan, kun kirkon ja järjestöjen toiminta sekä lähimmäisenrakkaus ovat ministerien mukaan edelleen sallittuja Suomessa.

ULKOMAALAISEN NÄKÖINEN HENKILÖ Poliisi harkitsee tarkkaan ihmisen tuntomerkkien tuomista julkisuuteen rikoksen yhteydessä. Erityisen tarkkaa harkintaa käytetään, jos epäilty on vähemmistön edustaja. Tuntomerkit annetaan yleensä silloin, kun niiden uskotaan auttavan merkittävästi tekijän kiinni saamisessa. Näitä periaatteita noudatti poliisi Turussakin, kun se järjesti elokuussa tiedotustilaisuuden puukotusten jälkeen. Poliisi oli saanut epäillyn tekijän kiinni paikan

päältä, eikä syytä tuntomerkkien antamiseen ollut. Tiedotustilaisuus järjestettiin nopeasti, ja myös sisäministeri Paula Risikko pääsi paikalle. Hän kertoi, että teosta epäillään ulkomaalaisen näköistä henkilöä. Kuka näyttää ulkomaalaiselta? Kuka suomalaiselta? Keneltä riisutaan suomalaisuus tällaisilla huolimattomilla kommenteilla? Risikko on usein esittänyt huolensa polarisaation, eli jakautumisen lisääntymisestä. ”Olen vähän huolissani siitä, että meillä on niin jakautunutta mielipidettä, ja että se keskustelu käydään niin kiihkeissä tunnelmissa”, Risikko totesi Iltalehden mukaan Porin Suomi Areenalla heinäkuussa. Kommentillaan hän viittasi Vaasan yliopiston selvitykseen, jonka mukaan Suomen suurimpia turvallisuusuhkia on suomalaisten polarisaatio. Sisäministeriön tilaamaa Vaasan yliopiston selvitystä, jota myös tutkimukseksi on kutsuttu, on kritisoitu monesta näkökulmasta. Selvityksen kysymyksenasettelu viittaa siihen, että sen perimmäinen tarkoitus on ollut hakea hyväksyntää hallituksen

ulkomaalaislainsäädännön kiristyksille. Hyväksyntää saatiin, kun esitettiin kansainvälisen oikeuden kanssa täysin ristiriidassa olevia väittämiä. Vastaajat – joita heitäkään ei kriitikoiden mukaan valittu ihan tieteellisin perustein – saivat eteensä seuraavanlaisia väittämiä: ”Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa tulisi ensisijaisesti suosia helposti länsimaiseen kulttuuriin sopeutuvia ihmisiä.” ”Suomen tulee ottaa vastaan ainoastaan kiintiöpakolaisia suoraan kansainvälisiltä pakolaisleireiltä.” ”Suomen tulee tiukentaa perheenyhdistämisen kriteerejä siten, että edellytyksenä perheenyhdistämiselle on sosiaalituista riippumaton toimeentulo.” Kaksi ensimmäistä tarkoittaisivat sitä, että Suomen tulisi luopua maailmansotien jälkeen luodusta kansainvälisestä pakolaissopimuksesta. Perheenyhdistämisen kriteerejä sen sijaan on jo tiukennettu, ja nykyään myös kansainvälistä suojelua saaneilta edellytetään toimeentuloa, jotta he voivat saada perheensä Suomeen.

Suomeen saapuneita kansainvälistä suojelua hakevia ihmisiä on kutsuttu milloin vyöryksi, aalloksi, tulvaksi tai jopa tsunamiksi.

Miltä vastaukset olisivat näyttäneet, jos väittämien loppuun olisi lisätty: ”vaikka se on ihmisoikeuksien vastaista”? Juuri tällaiset riippumattomina esitetyt, mutta asenteelliset tutkimukset ovat omiaan luomaan polarisaatiota. Ei ole ihme, että kysymyksenasettelun seurauksena vedetään johtopäätös, että polarisaatio kasvaa. Yhdet ovat sitä mieltä, että ihmisoikeuksia tulisi jatkossakin kunnioittaa, toiset eivät. Noin neljännes ei osannut sanoa, kummassa joukossa seisovat. Ihmisoikeuksien näkökulmasta on pelottavaa, että niin moni on valmis irtautumaan meitä kaikkia suojelevista sopimuksista. Maailmansotien jälkeinen ”ei koskaan enää” -ajattelu on korvattu ”ei minun takapihallani” -asenteella. Ja kun meidän suomalaisten takapihalle tuli epäily terroriteosta, päättäjät olivat jälleen valmiita toimiin. Puheet polarisaatiosta unohtuivat, ja syytettiin kokonaista ihmisryhmää. Riisuttiin ei-suomalaisen näköisiltä suomalaisilta kansalaisuus huolimattomalla lausunnolla. Ulkomaalaiset joukkona ja erityisesti turvapaikanhakijat laitettiin kollektiiviseen vastuuseen yhden ihmisen teoista. Pian Turun puukotusten jälkeen suunnitel-

tiin palautuskeskuksia ja paperittomien ihmisten auttajien kriminalisointia. Kyseessä oleva epäilty ei ole paperiton eikä lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut ihminen, joka voitaisiin laittaa palautuskeskukseen. Päättäjät eivät Turun puukotusten jälkimainingeissa onnistuneet vähentämään pelkäämäänsä polarisaatiota, päinvastoin. Meidän kaikkien onneksi tavalliset ihmiset onnistuivat. Puukottajan perään ja uhrien avuksi lähti ihmisiä kaikista kansanryhmistä: niin ulkomaalaisia kuin suomalaisia, miehiä ja naisia, turvapaikanhakijoita ja syntyperäisiä turkulaisia. Maahanmuuttovastaisella Hommaforumillakin kyseltiin, miten asiaan kuuluu nyt suhtautua: onko tilanne plus-miinus-nolla? Jos jotain, Turun puukotukset osoittivat ainakin sen, että kokonainen ryhmä ei voi olla vastuussa yksilön teoista.

KANNAMMEKO TAAKKAA VAI VASTUUTA? Aina ei tarvitse mennä laittomuuksiin asti ihmisten epäinhimillistämiseksi. Suomeen saapuneita kansainvälistä suojelua hakevia ihmisiä on kutsuttu vyöryksi, aalloksi, tulvaksi

ja jopa tsunamiksi. Onpa eräs puoluesihteeri puhunut elintasosurffareistakin, jotka ilmeisesti lainelautailevat pakolaisaallon tyrskyissä. Lapin Kansan mukaan EU ”rimpuili pakolaisaallon kriisissä” viime vuonna. Helsingin Sanomat kirjoitti tänä keväänä maahanmuuttajien työllistymisestä ja mainitsi jutussa sanan pakolaiskriisi peräti 11 kertaa. Kuka tämän kriisin aiheuttaa? Jos etuliitteeksi lisätään pakolais-, syntyy helposti mielikuva siitä, että pakolaiset ovat synnyttäneet sen, mitä tulee etuliitteen jälkeen. Vuoden 2015 tapahtumista puhutaan pakolais- tai turvapaikkakriisinä. Tutkija Karin Creutzin mukaan Ruotsissa puhuttiin samoihin aikoihin kriisin sijaan pakolaiskysymyksestä. Pakolaisten kriisin syyt ovat kotimaassa: vainossa, ihmisoikeusloukkauksissa, sodassa ja muissa paon syissä. Se, mikä Suomea ja Eurooppaa kosketti, oli poliittinen kriisi. EU-mailla on käynnissä kilpailu: jokainen valtio yrittää vuorollaan kiristää lainsäädäntöään, jotta omasta maasta tulisi mahdollisimman vähän houkutteleva turvapaikanhakijoille. Samaan aikaan kilpaillaan kansainvälisestä työvoimasta. Ei nähdä, että kiristykset ulkomaalaislainsäädäntöön tekevät maasta vähemmän houkuttelevan ihan kaikille. Argumentit, jotka perustuvat vetovoimatekijöihin, ovat heikkoja, sillä turvaa hakevat ihmiset ajaa liikkeelle painavat syyt, kuten sota ja vaino. Globaalissa mittakaavassa Eurooppaan saapuu hyvin vähän pakolaisia. Yli 96 prosenttia kaikista maailman pakolaisista elää EU-maiden ulkopuolella. Köyhät maat kantavat suurimman vastuun, ja niissä asuu yli kahdeksan kymmenestä maailman pakolaisesta. Turvaa hakevat jakaantuvat epätasaisesti myös EU-maiden välillä. On alettu vaatia taakanjakoa. Ihmisiä on siirretty Italiasta ja Kreikasta muihin maihin yhteisesti sovitun mallin mukaisesti. Kaikki jäsenmaat eivät kuitenkaan ole lähteneet taakanjakoon mukaan, ja osa valtioista on jopa valittanut sisäisistä siirroista EU-tuomioistuimeen, tuloksetta. Jaammeko taakan vai vastuun? Sanakirjan mukaan taakka on kuorma, lasti, rasite ja vaiva. Taakka on raskas kantaa ja siitä halutaan usein eroon. Pakolaissopimus ja ihmisoikeusjulistus velvoittavat turvapaikkaa hakevien vastaanottoon. Albert Einstein ja Henry Kissinger olivat pakolaisia. Jalkapallomaajoukkueemme menestys olisi vielä heikompi ilman Hetemaj’n veljeksiä. Nähdäänkö heidät taakkana? Kyse on ihmisistä, joita oma valtio ei enää kykene suojelemaan. Eikö silloin pitäisi puhua taakan sijaan yhteisestä vastuunjaosta? Miten ihminen kotoutuu, motivoituu opiskelemaan vastaanottavan maan kieltä ja työllistyy, jos hänen kerrotaan olevan rasite ja vaiva?

Kyse on ihmisistä, joita oma valtio ei kykene suojelemaan. Eikö pitäisi puhua taakan sijaan yhteisestä vastuunjaosta?

Jos me kantaisimme suoraselkäisesti vastuumme, tänne pohjoiseen saapuva ihminen voisi kokea olonsa huomattavasti tervetulleemmaksi. Myös Juha Sipilä oivalsi tämän hiljattain. Uusi Suomi -lehti uutisoi Eurooppa-neuvoston kokouksen aikaan hänen sanoneen: ”Tapa, jolla keskustelemme maahanmuuttajista ja tragedian kokeneista ihmisistä ei edistä itse ongelmaan ratkaisua. Esimerkiksi ’taakanjaon’ sijaan meidän pitäisi puhua ’vastuun jakamisesta’ jäsenmaiden kesken. Olen nostanut tätä ajatusta esille myös kollegoiden kanssa keskustellessani.” Tämä oivallus ja syyskuussa julkaistu puolueiden puheenjohtajien yhteinen vetoomus antaa toivoa siitä, että vastuu sanomisista aletaan tunnistaa. Kesärannassa järjestetyssä kokouksessa oli Sipilän johdolla pohdittu sitä, miten kaikki puolueet yhdessä voivat edistää asiallista ja kunnioittavaa keskustelua. Tavoitteena on estää yhteiskunnallisen keskustelun jakautumista ja kärjistymistä. Ääripäitä ei enää mainittu. Kirjoittaja työskentelee Amnestyn Suomen osaston pakolaisasiantuntijana. Hän on aiemmin toiminut Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikkönä.

Asiaa.

AFP / Lehtikuva

Varsovassa järjestettiin kesällä mielenilmauksia, jotka vastustivat lakiuudistuksia.

HYÖKKÄYS OIKEUSVALTIOTA VASTAAN Laki ja oikeus -puolue on lähes kahden vuoden ajan kaivanut maata Puolan oikeusistuinten alta. Samalla murenee ihmisoikeuksiin nojaavan oikeusvaltion koko perusta. SYKSYN 2015 VAALEISSA konservatii vis-nationalistinen Laki ja oikeus -puolue (PiS) sai enemmistön Puolan parlamentissa. Puo lueen nimi ei ole ollut enne. Se ryhtyi nopeasti muokkaamaan maan perustuslakituomioistuin ta: muun muassa tuomareita vaihdettiin ja tuo mioistuimen valtuuksia rajoitettiin perustuslais ta piittaamatta. PiS on rajoittanut myös median riippumatto muutta, ja valtiollisten viestimien toimittajia on erotettu. Oikeustieteen professori Juha Lava puro Turun yliopistosta katsoo, että puolue ha luaa luopua kokonaan ihmisoikeuksiin nojaavas ta oikeusvaltioajattelusta. ”Tämä on ollut monialainen hyökkäys oikeus valtion keskeisiä instituutioita vastaan”, Lavapu ro sanoo. ”PiS on tyypillinen autoritaariseen hallintoon pyrkivä puolue, joka yrittää riisua kaikki valtan sa pidäkkeet.” LÄNSIMAISET DEMOKRATIAT ovat pe rinteisesti pohjanneet siihen, että lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovaltaa käyttävät eri ta hot. Tarkoituksena on estää vallan väärinkäyttö: esimerkiksi perustuslakituomioistuin valvoo, et teivät parlamentin päätökset loukkaa kansalaisil le perustuslaissa määriteltyjä oikeuksia.

PiS:n johtaja Jarosław Kaczyński kuitenkin katsoo, että perustuslaki estää puolueen ajamat muutokset. Koska puolueen enemmistö ei riitä muuttamaan perustuslakia, se kahmii nyt val taa voimakeinoin, Lavapuro kertoo. ”Valtio pyrkii esimerkiksi ohjailemaan tie dotusvälineitä ja julkista mielipiteen muodos tamista. Sillä on suora yhteys vähemmistöjen syrjintään, sananvapauden rajoituksiin ja kaiken enemmistöpuolueen asemaa uhkaavan toimin nan rajoittamiseen”, Lavapuro arvioi. Poliisin ja turvallisuusviranomaisten tiedus teluvaltuuksia lisättiin viime vuonna etenkin ul komaalaisten osalta. Myös Puolan vähemmis töjen syrjintää koskevissa laeissa on aukkoja, eikä maa ole kantanut EU:ssa sovittua vastuu taan turvapaikanhakijoiden vastaanottamises ta. Tämän vuoksi EU-komissio on aloittanut niin sanotun rikkomusmenettelyn Puolaa vastaan. NIIN EU-KOMISSIO, Euroopan neuvosto kuin YK:n ihmisoikeuskomiteakin ovat jyrähtä neet Puolalle oikeusvaltion perusteiden ja ihmis oikeuksien polkemisesta. Kesällä EU-komissio aloitti Puolaa vastaan uuden rikkomusmenet telyn ja väläytti jopa äänioikeuden menettämis tä unionissa. Puola on suhtautunut arvosteluun vähek

syen, mutta ihmisoikeuksia puolustavat kriitikot ovat saavuttaneet joitakin voittoja. Viime vuon na suunnitellusta aborttikiellosta luovuttiin, kun kymmenet tuhannet puolalaiset osoittivat miel tään naisten oikeuksien puolesta. Myös osa kesällä annetuista lakiesityksistä, jotka olisivat alistaneet tuomarien valitsemisen poliittiselle päätöksenteolle, on tällä erää jäis sä. Puolan presidentti Andrzej Duda ei vastoin odotuksia allekirjoittanut esityksiä heinäkuun lo pulla. LAVAPURO NÄKEE Puolan kehityksessä kaikuja muun muassa Vladimir Putinin itseval taisista otteista Venäjällä ja jossain määrin myös Donald Trumpin halusta keskittää valtaa Yhdys valloissa. EU:ssa PiS on löytänyt liittolaisen Un karista, jossa Fidesz-puolue on pyrkinyt rapaut tamaan demokratiaa. Suomikaan ei ole täysin säästynyt korkean poliittisen tason vaatimuksilta oikeusvaltion ro muttamiseksi. ”Suomi ei ole Puola eikä Unkari, mutta tääl läkin on esitetty puheenvuoroja, joiden mukaan perustuslaki rajoittaa eduskunnan valtaa ja sen tulkintaa pitäisi löyhentää”, Lavapuro sanoo.

Teksti: Anu-Elina Ervasti

Matkalla.

ERÄÄN TORNITALON TUHO Jos vallanpitäjät välittäisivät asumisoikeuksista, Grenfellin tulipalolta olisi saatettu välttyä.

LIEKIT ROIHUAVAT kym menien metrien korkeudessa. Tuijotan tv-ruutua, josta hohta vat kuvat käsittämättömällä no peudella leviävästä Grenfell To werin tulipalosta. On harmaa ja kolea kesäkuun aamu. Tornitalosta kadulle paenneet ihmiset it kevät holtittomasti. Grenfellin kaltaiset monikymmenkerroksiset betonijärkäleet ovat Iso-Britanniassa lähes iko nisia. Suuri osa talojen pienistä, päällekkäin la dotuista asunnoista on vuokrahaitarin edullisim masta päästä ja julkisessa omistuksessa. SURUA SEUR AA R AIVO. Tulipalossa on kuollut ainakin 80 ihmistä. Lehdissä kerrotaan, että Grenfellin asukasyhdistys oli ilmoittanut kol me vuotta aiemmin viranomaisille huolensa ta lon paloturvallisuudesta. Uutta tietoa tulvii koval la tahdilla. Käy ilmi, että myös maan hallitusta oli varoitettu tornitalon heikosta paloturvallisuuden tasosta. Sitten räjähtää. Uutisoidaan, että Grenfell oli remontoitu hiljattain, mutta sadettimien sijaan rahaa laitettiin talon julkisivun verhoiluun. Tornitaloa ympäröi Kensingtonin hienostoalue, jossa kerrostaloasuntojen hinnat heiluvat puo lentoista miljoonan punnan tienoilla. Huhujen mukaan julkisivuremontti tehtiin siksi, että alu een rikkaat asukkaat olivat kyllästyneet katsele maan Grenfellin harmaita ulkoseiniä. Poliisi kertoo tutkivansa, johtivatko yhtiön ja valtuuston toimet suoraan ihmisten kuolemiin. Sormet osoittavat kohti rakennuksen omistavaa Kensingtonin ja Chelsean kaupunginvaltuus toa ja kiinteistöjä hoitavaa yritystä. Valtuuston säästötoimet ovat osasyy tragediaan, sillä hal voilla materiaaleilla tehty julkisivuremontti saat toi vauhdittaa tulipalon leviämistä. Ihmiset ympäri maata nousevat barrikadeille. Grenfellin tulipalolta olisi kenties vältytty, jos asukkaiden huolet olisi kuultu ja heidän turval lisuuteensa satsattu. AIVAN KUIN kauan vaiettu salaisuus oli si vihdoinkin pulpahtanut pinnalle. Grenfellin murhenäytelmä tapahtui, koska Iso-Britanni assa varakkaiden vaatimukset torppaavat vä hätuloisten ihmisoikeudet. Luokkayhteiskun nan epätasa-arvo näkyy räikeästi juuri ihmis ten asuinoloissa. Viime vuonna YK:n asumisesta vastaava eri

tyisraportoija Leilani Farha antoi Iso-Britannian hallitukselle risuja. Sen säästöpolitiikka heiken tää asumisen tasoa, mikä vaikuttaa köyhimpi en ihmisten oikeuksien toteutumiseen. Maan konservatiivihallitus hylkäsi Farhan suositukset. Viikot vaihtuvat kuukausiksi, kun Grenfellin tragedian jälkipyykkiä pestään: Aluksi valtame dia uutisoi tulipalon onnettomuutena, mutta sel viytyjät vaativat oikeutta. Kaupunginvaltuuston johtaja viittaa tulipaloon ”siviilikatastrofina”. Mo ni entinen asukas puhuu murhasta. Seuraan hämmentyneenä päättäjien reaktioi

ta. Pääministeri Theresa Mayn luotsaama halli tus aikoo tehdä selvityksen Grenfellin palon syis tä, mutta laajempia toimenpiteitä vähävaraisten asuinolojen parantamiseksi ei ole luvattu. Kaiken tämän jälkeen poliitikot ummistavat edelleen silmänsä siltä, mikä vaikuttaa itses täänselvältä: Grenfellin tragedia ei ollut sattu manvarainen onnettomuus vaan rakenteellis ten ihmisoikeusloukkauksien summa. Teksti Milja Komulainen Kuvitus Terhi Adler

Kulttuuri.

KASHMIRIN TÄHDEN Paitsi silmittömästä väkivallasta ja epäoikeudenmukaisuudesta, intialaiskirjailija Arundhati Royn uusi romaani kertoo rakkaudesta ja mahdollisuudesta parempaan. Mayank Austen Soofi

VIHDOIN! Lähes kaikki Arundhati Royn uu desta romaanista kirjoitettu alkaa sen päivitte lemisellä, että vihdoin, Joutavuuksien jumalan jälkeen kauan odotettu uusi romaani, vihdoin! Miksi? Jokainen, joka on lukenut Royn uuden Äärimmäisen onnen ministeriö -teoksen, ymmärtää ettei se olisi voinut syntyä lyhyemmässä ajassa. Ja että Joutavuuksien jumala on pikkuruinen lil liputti tämän romaanin rinnalla. Ja että monen kaan meistä sivistys ja tietämys eivät riitä uuden romaanin edessä. ÄÄRIMMÄISEN ONNEN ministeriö on ih misoikeusromaani. Tämä tarkoittaa, että kirja ni voutuu keskeisiin ihmisoikeuksiin, kuten oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen tur vallisuuteen. Arundhati Roy nostaa teoksessaan esiin Kashmirin vaietun historian. Alueen jakavat hinduenemmistöinen Intia, muslimienemmis töinen Pakistan ja Kiina. Kashmirin merkittävin osa on nykyisin nimeltään Jammu ja Kashmir, ja sitä hallitsee Intia, vaikka suurin osa alueen asukkaista on muslimeja. Kashmirissa on ollut levotonta ja sotaisaa vuodesta 1947, jolloin Intia ja Pakistan itse näistyivät. Tilanne on kärjistynyt moneen otteeseen, esimerkiksi 1990-luvulla, jolloin Intia lähetti omia sotilaitaan vahtimaan aluetta. Tuolloin muslimienemmistöön ja nimenomaan siviilei hin kohdistui silmitöntä väkivaltaa, järjestelmäl listä kidutusta ja joukkomurhia. Kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Roy on ajanut vuosikymmeniä näkyvästi Kashmirin alueen itse näisyyttä. Koskettavimmin hän tekee sen romaa ninsa sivuilla. Teos rakentuu fragmentaarisesti ja seuraa eri ikäisten sekä eri tavoin marginaalis sa elävien kashmirilaisten ja intialaisten elämää. TUORE ROMAANI tekee näkyväksi Kashmi rin alueella tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ja brutaalin väkivallan – mutta ennen kaikkea ihmisten välisen rakkauden, jossa piilee oman yhteisön löytymisen ja uuden järjestäytymisen mahdollisuus. Särkyneiden ihmisten polut kohtaavat Del hin ulkopuolella, vanhalla hautausmaalla, joka on eräänlaista jättömaata. Hautojen ylle raken

Romaanissa särkyneiden ihmisten polut kohtaavat Delhin ulkopuolella, vanhalla hautausmaalla. tuu todellisuus, jossa ihmisten on mahdollista elää suhteellisen vapaasti. Romaani nostaa esiin Kashmirin tilanteen lisäksi myös Royn aiemmasta romaanista ja esseetuotannosta tuttuja aiheita. Niitä ovat epä tasa-arvoisuus, kastilaitoksen vaikutus nykyIntiassa, kysymys sukupuolista sekä ympäris tön jatkuva saastuttaminen. Kenties merkittä vimmäksi nousee kuitenkin kuvaus modernis ta Intiasta, joka on rakennettu enemmistön eli köyhien ja oikeudettomien intialaisten kustan nuksella. ARUNDHATI ROYN romaanissa ei ole yhtä päähenkilöä – niitä on monta. Kirja on hitaas

ti punoutuva verkosto ihmiselämää, joka ei ole palautettavissa yksilöön vaan ryhmään ihmisiä, konfliktiin, maahan tai aikaan. Se on muotoa, jo ka on sisältöä – mutta ei tee romaanista varsi naisen helppolukuista. Arundhati Roy nousi kuuluisuuteen Boo ker-palkinnon voittaneella esikoisromaanillaan, joka menestyi ympäri maailmaa. Äärimmäisen onnen ministeriö -romaanillaan Roy ansaitsisi Nobelin rauhanpalkinnon! Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö (suom. Hanna Tarkka), Otava 2017 Teksti Marie Kajava

Kolumni.

Nopeita päätöksiä muuttuvassa maailmassa

Snabba beslut i en föränderlig värld

AMNESTYN VIIMEINEN kansainvälinen kokous pidet-

DET SENASTE internationella Amnesty mötet hölls i Rom

tiin Roomassa elokuun puolivälissä. Suomen osasto oli edustettuna kokouksessa. Kansainvälinen kokous oli viimeinen laatuaan, koska siellä äänestettiin Amnestyn uudesta päätöksentekojärjestelmästä. Kansainvälisen järjestön asioista sovitaan tästä eteenpäin lyhyemmissä, kerran vuodessa järjestettävissä ja osallistujamääriltään pienemmissä kokouksissa. Kenties merkittävin tulevista muutoksista on se, että jäsenmäärään suhteutetusta äänestystavasta luovutaan. Jatkossa jokaisella Amnestyn osastolla ja yksiköllä on vain yksi ääni; tämä asettaa osastot samalle viivalle päätöksenteossa. Jotkut asiat pysyvät kuitenkin ennallaan, sillä kansainvälinen järjestömme pyrkii edelleen tekemään päätöksensä konsensusperiaatteella. Uudistusten ansiosta Amnesty pystyy jatkossa reagoimaan polttaviin ihmisoikeuskysymyksiin entistä nopeammin ja tehokkaammin. MYÖS AMNESTYN ihmisoikeus-

i mitten av augusti. Den finska avdelningen var representerad på mötet. Internationella mötet var det sista i sitt slag därför att mötet röstade om den nya beslutsordningen för Amnesty. Hädanefter avtalas den internationella organisationens beslut under kortare möten som hålls årligen, med färre deltagare. Fördelen är att Amnesty i framtiden snabbare kan reagera på brännande människorättsfrågor. Det kanske mest betydelsefulla av de kommande förändringarna är att man slopar röstningsförfarandet med medlemskvoter. I framtiden har varje Amnesty avdelning och enhet endast en röst; med resultatet att avdelningarna är jämställda i beslutsfattandet. Eftersom vår internationella organisation fortfarande strävar till att avgöra frågorna om mänskliga rättigheter med konsensusprinciper förblir dock mycket oförändrat.

Amnesty puuttuu vahvemmin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ihmisoikeus loukkauksiin.

työn suurista linjoista äänestettiin kokouksessa. Edustajisto päätti lähes yksimielisesti, että tulevina vuosina Amnesty puuttuu entistä vahvemmin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ihmisoikeusloukkauksiin. Mielestämme juuri tämä päätös oli kokouksen tärkein. Ilmastonmuutos on nyt ja tulevaisuudessa yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista. On välttämätöntä, että Amnesty puolustaa jatkossa niitä ihmisiä ja yhteisöjä, joiden ihmisoikeudet ilmaston lämpeneminen asettaa vaakalaudalle. Tällä kertaa edustajainkokouksesta puuttuivat valitettavasti Amnestyn Turkin osaston toiminnanjohtaja İdil Eser ja puheenjohtaja Taner Kılıç, jotka ovat vangittuna Turkissa monen muun ihmisoikeuspuolustajan kanssa. Kokouksen yhteydessä Amnestyn edustajat vetosivat heidän vapauttamisensa puolesta. Toimi sinäkin allekirjoittamalla vetoomus nettisivuillamme: amnesty.fi/vetoomus

MÖTET RÖSTADE även om de

stora linjerna inom Amnestys människorättsarbete. Delegationen beslöt nästan enhälligt att Amnesty under de kommande åren starkare engagerar sig i brott mot mänskliga rättigheter förorsakade av klimatförändringen. Vi anser att det var det viktigaste beslutet i mötet. Klimatförändringen är en av de största utmaningar för mänskligheten - nu och i framtiden. Det är nödvändigt att Amnesty försvarar dessa människor och samfund. Deras mänskliga rättigheter är hotade av det varmare klimatet.På representantmötet saknades denna gång tyvärr den turkiska Amnesty avdelningens verksamhetsledare İdil Eser och ordförande Taner Kılıç, som sitter fängslade i Turkiet tillsammans med många fler människorättsförsvarare. I samband med mötet vädjade Amnestys representanter för deras befriande. Underteckna även du appellen på vår nätsida amnesty.fi/vetoomus

Linda Nyholm ja Aino-Kaisa Manninen Kirjoittajat ovat Amnestyn Suomen osaston johtokunnan varapuheenjohtajia.

Aktivisti.

”VINOKINON LEFFAT KRUUNAAVAT SYKSYN” Turkulainen Panda Eriksson kamppailee transihmisten puolesta ja rasismia vastaan. Tyhmiä kysymyksiä hän ei pelkää, vaan jopa kannustaa niihin.

1. SUPERHENKILÖKOHTAINEN STARTTI ”Kävin Turun IB-lukion, jossa kaikkien lähiystävieni juuret olivat Suomen ulkopuolella. Kun ensimmäinen ihastukseni vielä oli ei-heterotyyppinen ja ei-kantasuomalainen, aloin ihmetellä, miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ei sallita samoja oikeuksia kuin muille. Tämä kaikki johti Setaan ja lopulta transihmisten järjestö Trasekin puheenjohtajaksi. Tällä hetkellä taistelen translain muuttamiseksi, koska se on mätä. Ihmisiltä ei pidä vaatia hedelmättömyyttä, ja nuor ten pitää saada tarvitsemaansa hoitoa lääkäristä riippumat ta. Sukupuolen moninaisuus ei ole sairaus eikä vaiva. Kerran järjestimme pop up -tapahtuman, jossa kannustim me ohikulkijoita lainaamaan vartiksi homo- tai transihmisen ja ky symään mitä tahansa. Minäkin vastailin siellä. Tällaisilla tapahtu milla voi tavoittaa ihmisiä, joita järjestöt eivät löydä.” 2. RASISMIIN ON PUUTUTTAVA ”Minut on kerran pahoinpidelty mielenosoituksessa, ja tekijä sai linnaa. Valkoisena en silti voi koskaan täysin ymmärtää, miltä tummempien ystävieni kokema syrjintä tuntuu. Turun puukotuk sen jälkeen he kohtaavat kadulla uhkauksia ja huutoraivoa. Val koisena koen velvollisuudeksi puuttua rasismiin aina. Niin pitäisi ihan jokaisen tehdä.” 3. KAIKKI GENRET VALKOKANKAALLA ”Osallistun lokakuussa Turussa HLBTIQ-eloku vafestivaali Vinokinoon. Ne leffat kruunaavat syksyn. Rakastan festariohjelmiston ly häreitä ja dokkareita, joita löytyy joka genressä.”

Vinokino-elokuvafestivaali järjestetään Turussa 19.–22.10. ja Helsingissä 9.–12.11. Teksti Kaisa Viitanen Kuva Roni Rekomaa

Toimi.

Haluatko oppia ihmisoikeuksista ja keskustella muiden Amnestyn aktivistien kanssa? Amnestyn Human Rights Academy -sivustolla voit opiskella ihmisoikeuksien perusteista englanniksi, espanjaksi, arabiaksi ja ranskaksi. Verkkokurssit ovat ilmaisia ja kaikille avoimia. Voit rekisteröityä opiskelijaksi osoitteessa: academy.amnesty.org Lisätietoja: Ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntija Emma Åman, emma.aman@amnesty.fi Muita syksyn koulutuksia osoitteessa: amnesty.fi/tapahtumat

Tule toimistovapaaehtoiseksi Amnestylle Amnestyn Helsingin toimistoon haetaan vapaaehtoisia tekemään avustavia toimistotöitä kerran viikossa. Työ voi olla esimerkiksi Amnestyn vetoomusten tallentamista, postitusta tai yleisiä toimistotehtäviä. Kaikki työpanos on arvokasta! Kerran kuukaudessa vietämme ihmisoikeusiltapäivää, jolloin pääset kuulemaan Amnestyn ajankohtaisista kampanjoista ja teemoista. Lisätietoja: jussi.manelius@amnesty.fi

Amnesty somessa Facebookista, Instagramista ja Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat uutiset, raportit ja vetoomukset.

Sytytä kynttilä Annalle Vuonna 2006 murhatun ihmisoikeuspuolustaja Anna Politkovskajan muistopäivää vietetään lauantaina 7. lokakuuta. Politkovskaja oli yksi harvoista toimittajista, joka uskalsi paljastaa Venäjän liittovaltion tekemiä ihmisoikeusloukkauksia. Murhan vuosipäivänä muistamme Anna Politkovskajaa kynttilöin Voit sytyttää kynttilän Politkovskajan muistoksi kotona. Jaathan oman kynttiläkuvasi myös sosiaalisessa mediassa tunnisteella #MeEmmeUnohda.

Aktivistiviesti on Amnestyssa toimivien oma uutiskirje, jonka saat sähköpostiisi kerran kuukaudessa. Aktivistiviesti välittää ajankohtaista tietoa käynnissä olevasta kampanjoinnista ja vinkkaa, miten voit osallistua ihmisoikeuksien puolustamiseen omassa arjessasi. Tee tilaus osoitteessa: www.amnesty.fi/tilaa-aktivistiviesti

Vetoa tekstiviestillä Kun ihminen tuomitaan kuolemaan, häntä kidutetaan tai hänet vangitaan mielipiteensä vuoksi, Amnestyn pikavetoomusten kirjoittajat kaikkialla maailmassa tarttuvat toimeen. Tekstiviesti on nopea tapa toimia hädässä olevan ihmisen puolesta. Liity Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon. Saat tekstiviestillä säännöllisesti vetoomuspyyntöjä.

Lisätietoja: amnesty.fi/tapahtumat

Tilaa amnestylaisten uutiskirje

Twitterissä @amnestyfinland Facebookissa facebook.com/ amnestyfinland Instassa @amnestyfinland

Muista 50-vuotiasta Amnestya Järjestä merkkipäiväkeräys 50-vuotiaalle Amnestyn Suomen osastolle! Täytätkö sinäkin pyöreitä, juhlitko häitä tai vietätkö muita juhlia tänä syksynä? Nyt voit järjestää oman juhlasi yhteydessä merkkipäiväkeräyksen ihmisoikeustyölle. Lue lisää: amnesty.fi/merkkipaiva

Lisätietoja: amnesty.fi/osallistu/ liity-hataviestiverkostoon

Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/osallistu

Kuvitus: Freepik / Amnesty

Opi ihmisoikeuksista verkossa