Hinta 5,50 €
Ihmisoikeuksien puolesta.
4/ 2017
Nepal maanjäristyksen jälkeen ● DocPoint 2018 ● Amnestyn kynttiläpalkinto
Ihmisoikeuksien puolesta.
4/ 2017
Miikka Pirinen
Tässä numerossa
9
Pienituloisten oikeudet ahtaalla Suomi tunnetaan tasa-arvon ja hyvinvointipolitiikan mallimaana. Viime aikoina tuo maine on alkanut rapistua.
12
Euroopan pakolaistilanne on johtamisen kriisi ”En ole koskaan nähnyt ihmisiä, jotka pelkäävät niin paljon”, Amnestyn tutkija Anna Shea sanoo. Hän haastatteli Kabulissa turvapaikanhakijoita, jotka Eurooppa on palauttanut.
3 5 6 8 15 23 24 25 26 27
Tekijät: Sata uuden vuoden lupausta Pääkirjoitus: Lehti loppuu, laadukas viestintä jatkuu Lyhyesti: Amnestyn Kynttiläpalkinnon saa Global clinic Uskalla kysyä! Mitä on seksuaalinen häirintä? Reportaasi: Miksi ihmisoikeudet ovat tärkeitä? Matkalla: Kun kodit katosivat Kulttuuri: Ihmiset ilmiöiden takana Kolumni: Ihmisoikeudet osaksi arkea Aktivisti: Saara Särmä uskoo huumorin voimaan Toimi! Tule aktivistitreffeille!
Tekijät.
Millaista on hyvä journalismi, Marie Kajava? ”Sellaista, joka ei tarjoa yhdellä klikkauksella nopeita ja ohuita ’totuuksia’, vaan haastaa laajentamaan ajattelua ja kysymään kysymyksiä.”
Mikä ihmisoikeuskysymys on mieles säsi juuri nyt, Veera Vehkasalo? ”Viime aikoina seksuaalinen itsemääräämisoikeus on ollut monella tavalla tapetilla. Tässä asiassa jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus vetää omat rajansa.”
Miksi ihmisoikeudet ovat tärkeitä 100-vuotiaassa Suomessa? ”Suomessa ja kaikkialla maailmassa ihmisoikeudet tarjoavat lakiin, yhteisiin sopimuksiin ja sydämen viisauteen perustuvan järjestelmän. Sen sisällä kaikkien yksilöiden ja yhteisöjen on mahdollista toteuttaa elämässä täysi potentiaalinsa.”
Kirjoitit lehdessä seksuaalisesta häirinnästä, miten sitä kitketään? ”Meillä jokaisella on vastuu varmistaa, että toisella ihmisellä on mukava olo siitä, mitä hänelle sanomme tai teemme. Pitää kysyä, jos ei ole varma. Suostumus ja kommunikaatio ovat tärkeitä.”
Mitä lupauksia teet uutena vuotena? ”Teen aina yhden sijaan sata lupausta, jotka kirjoitan paperille. En usko yhteen lupaukseen, jonka päälle kasaantuu kuonaa. Sataan mahtuu monenlaista, kuten lupaus syödä lämmin ateria useammin ja olla ihmisenä rohkeampi.”
Mikä on parasta talvessa? ”Juuri Rovaniemellä piipahtaessani muistin, miten ihania lumiset ja kylmät talvipäivät ovat. Helsingin vesisateessa mieltä lämmittää se, että tulee niitä talvipäiviä joskus täälläkin. Pakkanen on siis parasta! Tehdään töitä sen säilyttämiseksi.”
Kajava on Amnesty-lehden toimitussihteeri sekä näytelmäkirjailija ja dramaturgi.
Vehkasalo on vapaa toimittaja ja Suomen YK-liiton viestintävastaava.
PÄÄTOIMITTAJA Saara Manelius TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Milja Komulainen ULKOASU & TAITTO Anna Kalso PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen. JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879 Tämä on lehden viimeinen numero.
Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etu käteen. Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja. TOIMITUSKUNTA Anna Autio, Anu-Elina Ervasti, Reetta Haarajoki, Satu Helin, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Nina Lindberg, Iina Lindeman, Anni Lindgren, Riikka Minkkinen, Veera Pennanen, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Roni Rekomaa, Heidi Rostén, Paula Sundell, Ida Taavitsainen, Pinja Tavasti,
3
Voiko valokuva muuttaa maailmaa, Roni Rekomaa? ”Kyllä, ehdottomasti voi. Tärkeää kuvamateriaalia tuotetaan valtavasti, mutta suomalaisiin julkaisuihin ei usein päädy sellaisia valokuvia, joita ihmisten olisi hyvä nähdä kriisitilanteista.” Mikä jäi mieleesi ihmisoikeus vuodesta 2017? ”Mieleeni jäi sekä positiivisia saavutuksia että kaaoottisia tilanteita. Viimeksi mainituista rohingya-vähemmistön kohtelu Myanmarissa on ollut järkyttävää seurattavaa.” Pipari vai tähtitorttu? ”Joulun aikaan syön paljon tähtitorttuja – ja mielellään kotimaisella omenahillolla.” Rekomaa on helsinkiläinen valokuvaaja.
Katja Tähjä, Veera Vehkasalo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright
KÄÄNTÄJÄT Ulrika Sundelin, Ulf Särs
KIRJOITTAJAT Anu-Elina Ervasti, Marie Kajava, Milja Komulainen, Saara Manelius, Anna Tervahartiala, Sonja Vartiala, Veera Vehkasalo
KANSI Anna Kalso
KUVAAJAT/KUVITTAJAT Anna Kalso, Hanna Koikkalainen, Elina Johanna, Eeva Meltio, Miikka Pirinen, Roni Rekomaa, Ida Taavitsainen, Mari Waegelein, Elina Warsta OIKOLUKU Meri Haikarainen
Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia. Palautteet: marie.kajava@amnesty.fi milja.komulainen@amnesty.fi Amnesty International Suomen osasto ry Hietaniemenkatu 7A 00100 Helsinki Puh. 09 5860 440 amnesty@amnesty.fi
Pääkirjoitus.
Lehti loppuu, laadukas viestintä jatkuu
Tidningen upphör, kommunikation lever vidare
TÄMÄ ON YHDEN aikakauden loppu: pi-
dät käsissäsi kaikkien aikojen viimeistä Amnesty-lehteä. Viestintämme keskittyy jatkossa tiiviimmin sinne, missä yhä suurempi joukko ihmisoikeuksista kiinnostuneista ihmisistä, tukijoistamme ja lukijoistamme viihtyy, eli verkkoon. Ensimmäinen Amnesty-lehti ilmestyi 1970-luvulla. Neljänkymmenen vuoden aikana se on kehittynyt ammattilaisten tekemäksi ihmisoikeuslehdeksi. Lehti on muuttanut useasti muotoaan, sillä maailma ympärillämme ja erityisesti mediaympäristö on muuttunut valtavasti.
DETTA ÄR SLUTET på en era: i dina händer håller du den
allra sista Amnestytidningen. Vår huvudsakliga kommunikationskanal kommer i fortsättningen att vara där en allt större grupp människor intresserade av mänskliga rättigheter, våra stödjare och läsare trivs, det vill säga på webben. Den första Amnestytidningen utkom på 1970-talet. Under fyrtio år har tidningen utvecklats till en professionellt driven människorättstidning. Den har ofta ändrat form eftersom världen omkring oss, speciellt medieomgivningen, har förändrats avsevärt. VI SER INTE LÄNGRE att Amnestytidningen i pappers-
Amnesty-lehti ei ole enää mielestämme paras tapa viestiä. Se on kallis eikä verkkojournalismin tavoin mahdollista nopeaa reagointia muuttuvassa maailmassa. Jäsenten ja lahjoittajien tuella toimiva järjestömme etsii jatkuvasti tapoja, joilla ihmisoikeustyötä voi tehdä kustannustehokkaasti ja samalla kehittää sitä mahdollisimman houkuttelevaksi. Tämä on myös uuden aikakauden alku. Jatkossa julkaisemme pitkiä, lehden laadukasta journalistista perintöä kunnioittavia artikkeleita verkkosivuillamme osoitteessa: amnesty.fi/lue. Uskomme, että artikkelit tavoittavat tukijoidemme lisäksi laajemman yleisön verkossa levitettynä. Ja te lehden lukijat voitte auttaa meitä siinä. Jos Amnestyn sivuilla lukemasi artikkeli on mielestäsi hyvä, jaa se ystävillesi. Postilaatikko kolisee myös jatkossa. Lähetämme kirjeitä työstämme ja keväällä julkaisun. Siinä kerromme käynnissä olevista ihmisoikeuskampanjoista ja onnistumisista, joita olemme saavuttaneet yhdessä.
format som kommer hem i postlådan är det bästa sättet att kommunicera. Tidningen är dyr och ger inte samma möjligheter till snabba reaktioner som webbjournalistiken i en värld i förändring. Vår organisations verksamhet är beroende av stöd från medlemmar och givare. Vi söker ständigt efter kostnadseffektiva sätt att driva människorättsarbete och samtidigt utveckla verksamheten till att vara så inbjudande som möjligt. Detta är också början på en ny era. I fortsättningen publicerar vi långa artiklar som hedrar tidningens högklassiga journalistiska arv på våra webbsidor på adressen: amnesty.fi/ lue. Vi tror att artiklarna når ut till en större skara läsare, utöver dem som redan stöder oss, genom distribution på webben. Ni läsare kan hjälpa oss med arbetet. Om du läser en bra artikel som på Amnestys sidor, dela den till dina vänner. Du kommer även i fortsättningen att få post från oss. Vi skickar brev om vårt arbete, och på våren skickar vi en publikation om aktuella människorättskampanjer och om det vi har uppnått tillsammans.
VIIMEISET SANAT tässä pääkirjoituksessa omistan lu-
DE SISTA ORDEN i denna ledare tillägnar jag de otaliga
OLEMME SIINÄ pisteessä, että postiluukusta tipahtava
Tämä on uuden aikakauden alku.
kemattomille vapaaehtoisille lehdentekijöille. Haluan kohdistaa sanani heille, jotka ovat vuosien varrella käyttäneet valtavasti aikaansa lehden laadukkaan sisällön tuottamiseen. Lämmin ja vilpitön kiitos teille kaikille!
frivilliga som medverkat i produktionen av tidningen. Jag vill rikta mina ord till dem som under årens lopp har gett av sin tid till att producera högklassigt innehåll till tidningen. Ett varmt och uppriktigt tack till er alla!
Saara Manelius Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston viestintäpäällikkö. VAPAALLA 1. Mene Maria Gasolinan levynjulkaisukonserttiin, joka järjestetään Helsingissä Korjaamolla 16. joulukuuta. Jos et pääse paikalle, kuuntele kotona bändin uutta Pitkää siltaa -albumia. 2. Laita piparit uuniin. Niistä leviää tuoksu, josta kaltaiseni jouluskeptikkokin nauttii. 3. Suosittelen kaikille ihmisoikeuksien ystäville joululukemiseksi Svetlana Aleksijevitšin romaania Sodalla ei ole naisen kasvoja.
5
Lyhyesti.
6
Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa
Tekstit Marie Kajava ja Milja Komulainen
LHBTIQ-oikeudet 2017
Kynttiläpalkinto myönnetään Global clinicille SUOMI. Amnestyn Suomen osaston perinteinen Kynttiläpalkinto myönnetään tänä vuonna Global clinicille, joka tarjoaa terveyspalveluita paperittomille ihmisille. Vuodesta 2011 pääasiassa vapaaehtoisvoimin toimineen klinikan palveluita on tarjolla eri puolella Suomea. ”Global clinicin upeat vapaaehtoiset tekevät työtä, jotta jokainen ihminen saisi tarvitsemaansa hoitoa syrjimättä ja kansalaisuuteen katsomatta”, Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson kuvailee perusteita palkinnon antamiselle. GLOBAL CLINICIN työn merkitys on kasvanut entisestään, kun muutokset Suomen ulkomaalaislainsäädäntöön uhkaavat kasvattaa paperittomien määrää. ”Viime vuosien aikana hallitukset ympäri Eurooppaa ovat kilpaa heikentäneet turvapaikanhakijoiden ja paperittomien siirtolaisten asemaa. Suomi ei ole tässä poikkeus. Siksi Global clinicin kaltaiset toimijat ovat nousseet entistä tärkeämpään asemaan”, Johansson sanoo. Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestön alaisuudessa toimiva Global clinic antaa moniammatillista apua erilaisiin terveysongelmiin ihmisille, jotka eivät pääse Suomessa julkisen ter-
veydenhuollon piiriin. Klinikalla toimii lääkäreitä, sairaanhoitajia, kätilöitä, hammaslääkäreitä, psykologeja sekä tulkkeja. Lisäksi tarjolla on oikeudellista neuvontaa. Vapaaehtoinen sairaanhoitaja Raili Bäckström painottaa, että klinikalla työskenteleminen antaa paljon myös tekijöilleen. ”Ihmisen hoitamatta jättäminen on väärin. Jos joku muu ei anna hoitoa, mutta minä voin auttaa, niin se on hyvä asia.” Apua tarjotaan veloituksetta, anonyymisti ja luottamuksellisesti. Klinikan toimipisteitä on Helsingissä, Turussa, Lahdessa, Tampereella, Joensuussa ja Oulussa. Global clinicin toiminnassa on eri paikkakunnilla mukana monia kansalaisjärjestöjä ja seurakuntien toimijoita. AMNESTYN Suomen osasto on jakanut Kynttiläpalkinnon vuodesta 2002 lähtien. Palkinto myönnetään sellaiselle suomalaiselle henkilölle tai yhteisölle, joka on toiminnallaan edistänyt ihmisoikeuksia ja valaissut tietä pimeässä. ”Tämä on palkinto ihmisyydelle. Tästä työstä ei tarvitse palkkaa tai tunnustusta, mutta Kynttiläpalkinto kertoo, että olemme oikealla tiellä,” Bäckström sanoo.
+ Äitiyslakia puoltava kansalaisaloite etenee Suomessa + +
eduskunnan käsittelyyn. Jos se menee läpi, naisparin molemmat osapuolet voidaan tunnustaa äideiksi lapsen syntyessä. Ensimmäiset samaa sukupuolta olevat parit vihittiin avioliittoon Saksassa ja Suomessa. Askelia kohti tasa-arvoista avioliittolakia on otettu myös Australiassa, Bermudalla, Maltalla ja Taiwanissa. Lokakuussa Virginian osavaltiovaaleissa valittiin Yhdysvaltain historian ensimmäinen avoimesti transsukupuolinen kansanedustaja eli 33-vuotias Danica Roem.
- Vuonna 2017 ympäri maailmaa murhattiin 325 trans-
ihmistä. Euroopassa murhatuista ihmisistä kolmasosa oli siirtolaisia. Egyptissä tehtiin uusi lakialoite, joka kriminalisoi miesten väliset seksuaalisuhteet. Lain varjolla voitaisiin langettaa 1–5 vuoden vankeustuomio. Homomiehiä on kidnapattu, kidutettu ja murhattu osana seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa vihakampanjaa Tšetšeniassa. Syyllisiä ei ole saatu vastuuseen teoistaan.
7
Amnesty International
Rohingyojen sorto täyttää apartheidin tunnusmerkit MYANMAR . Hallituksen ja viranomaisten rohingya-vähemmistöön kohdistuva systemaattinen syrjintä on jatkunut Myanmarissa vuosikymmeniä. Sorto on syventynyt viime vuosien aikana, kun maan buddha laisen enemmistön ja muslimivähemmistön välinen tilanne on jälleen kiristynyt. Rohingyojen kohtelu Rakhinen osavaltiossa täyttää kansainvälisessä oikeudessa määritellyn apartheidin eli valtion harjoittaman järjestelmällisen rotuerottelupolitiikan tunnusmerkit. Apartheid on rikos ihmisyyttä vastaan. Amnestyn kaksivuotinen tutkimus valottaa systemaattista syrjintää viimeaikaisen kriisin taustalla. Rohingyoja syrjitään kaikilla elämän osa-alueilla. Heille ei myönnetä kansalaisuutta Myanmarissa. Pääsyä terveydenhuollon ja koulutuksen piiriin on rajoitettu. Heidän liikkumistaan on vaikeutettu, ja rohingyat on eristetty asumaan erillisillä slummialueilla. Myanmarin armeijan toimet ovat ajaneet kolmen kuukauden aikana 620 000 rohingyaa pakoon Bangladeshiin. Amnestyn tutkimusjohtaja Anna Neis tat korostaa, että kriisin taustalla oleviin syihin on puututtava, jotta ihmisoikeusloukkausten kierre saadaan katkaistua. Etninen puhdistus on vain yksi järjestelmän äärimmäisistä ilmenemismuodoista. “Rakhinen osavaltio on rikospaikka. Se oli sitä jo ennen armeijan viimeisimpiä hyökkäyksiä. Ellei apartheid-järjestelmää ryhdytä välittömästi purkamaan, se jää elämään, kun armeijan väkivaltainen kampanja rohingyoja vastaan loppuu.” Myanmarilla on oikeudellinen velvoite purkaa apartheid-järjestelmä Rakhinen osavaltiossa. Sen on asetettava vastuuseen tahot, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
TURKKI. Amnestyn Suomen osasto kampanjoi näkyvästi Taner Kılıçin vapauttamisen puolesta. Kılıç toimii Amnestyn Turkin osastossa puheenjohtajana, ja hänet vangittiin tekaistuin syyttein kesäkuun alussa. Taner Kılıçiä uhkaa jopa 15 vuoden vankeustuomio. Ihmisoikeuspuolustajien pidätykset ovat osa toimia, joilla Turkin hallitus pyrkii vaientamaan vallanpitäjiä arvostelevat tahot.
8
4000 NAISTA KAHDEKSASTA eri maasta vastasi Amnestyn teettämään verkkohäirintää koskevaan kyselyyn. Vastanneista 23 prosenttia kertoi kokeneensa verkkohäirintää ainakin kerran. Lähes puolet heistä kertoi häirinnän olleen luonteeltaan seksististä tai naisvihamielistä. Kyselyyn vastanneet kertoivat verkkohäirinnän aiheuttavan stressiä, ahdistusta ja paniikkikohtauksia.
Marawin taistelu jätti jälkeensä tuhon FILIPPIINIT. Mindanaon saaren siviilit maksoivat kovan hinnan Marawin taistelusta, jossa tapettiin kymmeniä siviilejä ja tuhottiin laajasti ihmisten koteja sekä omaisuutta. Taisteluun osallistui Filippiinien armeija sekä Isis-liittolaisia. Taistelu alkoi toukokuussa ja kesti viisi kuukautta. Amnestyn tutkijat pääsivät saarelle syyskuussa. Järjestön tuore raportti kertoo Isisin liittolaisten tekemistä julmuuksista, jotka kohdistuivat erityisesti kristittyihin siviileihin. Mindanaossa on tapahtunut paljon ryöstelyjä ja ihmisiä on otettu panttivangiksi. ”Isis-liittolaisten kuukausia kestänyt piiritys oli todella raskas Marawin siviileille. Kristityt joutuivat brutaalien hyökkäysten, kuten laittomien teloitusten kohteeksi”, Amnestyn kriisityön johtaja Tira na Hassan sanoo. Samaan aikaan Filippiinien asevoimat pidätti ja kohteli kaltoin pakenevia siviilejä sekä osallistui ryöstelyyn. Armeija pommitti Isis-taistelijoiden hallussa pitämiä alueita, ja samalla kokonaisia kaupunginosia tuhoutui ja ihmisiä kuoli. Amnestyn mukaan asevoimien toimet on tutkittava kansainvälisen oikeuden valossa. Konfliktin seurauksena 360 000 ihmistä Marawin kaupungista ja sen lähialueilta joutui jättämään kotinsa. Satoja, ellei tuhansia siviilejä jäi piiritettyyn kaupunkiin joko panttivangeiksi tai tulituksen keskelle jopa kuukausien ajaksi.
Uskalla kysyä! Mitä on seksuaalinen häirintä, Pia Puu Oksanen? ”MÄÄRITELMÄN MUKAAN se on ei-toivottuja seksuaalisviritteisiä sanoja, tekoja tai eleitä. Se voi tapahtua vuorovaikutuksen eri keinoin, myös verkossa. Keskiössä on kokija: häirintä on häirintää, kun kohde sen sellaiseksi kokee.”
Miksi Suomessa on niin paljon seksuaalis ta häirintää? ”Suomessa seksuaalinen häirintä on yleisempää kuin muissa EU-maissa. Häirintä kertoo vallankäytöstä ja valta-asemista yhteiskunnassa. Seksuaalisen häirinnän taustalla on puuttumattomuuden kulttuuri, joka yhdistyy patriarkaaliseen hierarkiaan. Tämä järjestelmä paljastuu esimerkiksi siinä, että suostumuksen puutetta ei vieläkään ole saatu Suomessa raiskausrikoksen määritelmän keskiöön. Naisen tai tytön kieltäytymistä seksuaalisviritteisestä kanssakäymisestä ei haluta asettaa häirinnän tai rikoksen määrittelyn ytimeen.” Mitä voi tehdä, jos joutuu seksuaalisen häi rinnän kohteeksi? ”Aluksi kannattaa ilmaista selkeästi, ettei pidä häiritsijän lähestymistavasta tai teosta, ja pyytää tätä lopettamaan. Oma turvallisuus on
El
ina
Wa rst a
etusijalla. On hyvä pohtia, kannattaako apua kutsua välittömästi vai ottaa ensin etäisyyttä häiritsijään. Jos matkustaa yksin julkisessa liikenteessä, voi olla turvallisinta siirtyä lähemmäs muita ihmisiä. Työpaikalla, jossa väkivallan uhka ei ole yhtä suuri, häiritsijälle on hyvä huomauttaa heti asiattomasta käytöksestä. Työkaverilta voi tarvittaessa pyytää tukea. Jos häirintä ei lopu, voi ottaa yhteyttä vartijaan, poliisiin, esihenkilöön tai työsuojeluvaltuutettuun.” Voiko häirintään puuttua jälkikäteen? ”Vaikka itse tilanteessa ei pystyisi tekemään mitään, voi myöhemminkin toimia. Se, ettei häirinnän kohde sano tilanteessa mitään, ei tarkoita, ettei häirintää tapahtunut. Vastuu on aina tekijällä. Poliisiin kannattaa ottaa yhteyttä jos epäilee, että rikoksen tunnusmerkit täyttyvät. Mikäli työnantaja ei toimi häirinnän lopettamiseksi, voi kyseessä olla työsuojelurikos.” Teksti Veera Vehkasalo Haastateltava on sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Amnestyssa.
Nyt.
9
PIENITULOISTEN IHMISOIKEUDET AHTAALLA Hyvinvointipolitiikan mallimaa Suomi väistää vastuutaan. 471 000 suomalaista elää tilanteessa, jossa tulot eivät riitä arjen perustarpeisiin. SUOMESSA ON Juha Sipilän hallituskaudella käyty erityisen kiivasta keskustelua toimeentulosta ja sen turvaamisesta. Väittelyä ovat kiihdyttäneet leikkaukset sosiaalietuuksiin, joita hallitus on tehnyt korkeaan valtionvelkaan vedoten. Myös pienituloiset ovat joutuneet säästöjen kohteeksi. Oikeus riittävään toimeentuloon on kirjattu
YK:n ihmisoikeusjulistukseen ja ihmisoikeussopimuksiin. Lisäksi kansainvälisessä oikeudessa tähdennetään, että jokaisella ihmisellä on oikeus turvaan, jos hän omasta tahdostaan riippumatta menettää toimeentulonsa. Tämä oikeus tunnustetaan myös Suomen perustuslaissa. Toisin sanoen jokaisen ihmisen on saatava sosiaaliturvaa, jos hän joutuu työttömäksi tai jää
eläkkeelle. Sama oikeus koskee kaikkia sairauden tai puolison kuoleman yllättäessä. Velvollisuus edistää tätä oikeutta kuuluu valtioille. SUOMI TUNNETAAN maailmalla tasa-arvon ja hyvinvointipolitiikan mallimaana. Viime aikoina tuo maine on alkanut rapautua. Vuonna 2012 Suomen sosiaalioikeudellinen
10
seura teki kantelun Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealle Suomen perusturvasta. Seuran mielestä muun muassa työttömille, kuntoutujille ja eläkeläisille annetun tuen taso oli niin matala, että se loukkasi pienituloisten suomalaisten ihmisoikeuksia. Kantelu tuotti tulosta. Neuvosto ilmoitti, että Suomen olisi korotettava perusturvaa, jotta se saavuttaa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa vaaditun tason. Keväällä 2017 neuvosto antoi Suomelle lisää risuja työmarkkinatuen alhaisesta tasosta. Euroopan neuvosto ei ole ainoa taho, joka on huomauttanut Suomen päättäjille sosiaaliturvan puutteista. Vuonna 2014 YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia valvova komitea kehotti Suomea varmistamaan, että sosiaalietuudet kattavat ihmisten elinkustannukset. Suomen sosiaalioikeudellisen seuran puheenjohtaja Yrjö Mattila muistuttaa, että tuen alhaisesta tasosta löytyy laajaa näyttöä. ”Suomalaisissakin tutkimuksissa on todettu, etteivät nykyiset tuet riitä kohtuulliseen elämään: siihen, että pystyy maksamaan sähkölaskut ja että rahaa riittää ruokaan ja asumiseen.” Mattila viittaa muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arviointeihin, joissa tutkitaan sitä, kattaako sosiaaliturva suomalaisten elinkustannukset. Vuoden 2017 raportin mukaan 471 000 ihmistä elää tilanteessa, jossa heidän tulonsa alittavat minimibudjetin. Tämä tarkoittaa, että tulot eivät riitä arjen perustarpeisiin, kuten ruokaan, vaatteisiin tai asumiseen. THL:n kanta on selkeä: Suomen perusturvan taso on riittämätön. IHMISOIKEUDET OVAT jakamattomia. Jos yhtä oikeutta loukataan, hankaloituu yleensä muidenkin oikeuksien toteutuminen. Köyhyyden laajat vaikutukset näkyvät selkeästi esimerkiksi pienituloisten lapsiperheiden arjessa. THL:n tutkimuksen mukaan pienet tulot lisäävät vanhempien huolta lasten terveydestä, tunne-elämästä ja oppimisesta. Köyhyyden kauaskantoisista seurauksista kertoo myös Uudenmaan työttömien Uutta ry:n puheenjohtaja Jouni Kylmälä. Lehtorina työskennellyt Kylmälä joutui itse yt-neuvotteluiden seurauksena pitkäaikaistyöttömäksi. ”Köyhyys supistaa ihmistä. Tulee semmoinen olo, ettei ole saman arvoinen kuin muut.” Kylmälän mukaan Suomessa pienituloinen suljetaan pois tiloista, joissa hyvätuloiset käyvät. Varat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen. Entisen työyhteisön tapaamisiin on vaikea osallistua, ja sosiaaliset piirit kapenevat. Mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen kutistuvat. Kylmälä painottaa, että erityisesti kankea sosiaaliturvajärjestelmä vaikeuttaa tukien varassa elävän ihmisen arkea. Pienituloisen on jatkuvasti todistettava tuentarpeensa ja asettauduttava
Oikeus riittävään toimeentuloon on kirjattu YK:n ihmisoikeus julistukseen.
byrokratian armoille: jos virkailija päättää, ettei hakija ole oikeutettu tukeen, edessä voi olla kuukausien karenssi. Valitus päätöksestä ei välttämättä johda mihinkään ilman oikeudellista apua. ”Moni pienituloinen joutuu taistelemaan sosiaaliturvajärjestelmää vastaan, vaikka järjestelmän pitäisi olla köyhän kumppani”, Kylmälä sanoo. IHMISOIKEUSSOPIMUKSET eivät edellytä kaikkien oikeuksien välitöntä toteutumista, mutta valtioiden täytyy pyrkiä edistämään oikeuksia jatkuvasti. Yrjö Mattilan mielestä Suomi on viime aikoi-
11
”Kun leikkaukset kohdistuvat heikkoosaisimpiin, voidaan kysyä, onko tärkeysjärjestys oikea.”
na ottanut takapakkia sosiaalioikeuksien saralla. Vaikka EU:n kanta on, että sosiaaliturvaa on nostettava Suomessa, suunta on päinvastainen. Esimerkiksi perusturvan leikkaukset ja indeksijäädytys kohdistuvat pienituloisiin. Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro painottaa, etteivät ihmisoikeussopimukset kiellä leikkauksia; joskus budjetin tasapainottaminen voi olla välttämätöntä ihmisoikeuksien kannalta. Päättäjien täytyy kuitenkin käyttää ihmisoikeussopimusten säädöksiä perusteina sille, mitä asioita valtion budjetissa painotetaan. ”Kun leikkaukset kohdistuvat kaikkein heik-
ko-osaisimpiin, voidaan kysyä, onko asetettu tärkeysjärjestys oikea”, Laajapuro pohtii. Viime vuosien aikana tehdyt leikkaukset eivät ainakaan vielä näyttäydy minimibudjettiköyhyyden kasvuna; suhteellinen köyhyys on sen sijaan nousussa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä useamman suomalaisen tulot ovat alle suhteellisen köyhyysrajan, joka on 60 prosenttia väestön keskituloista. Monella on kokemus köyhyydestä: lähes 20 prosenttia suomalaisista kertoo tinkineensä ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahanpuutteen takia. Tuloerot kasvavat ja suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus näyttää epävarmalta.
VELVOITE TURVATA IHMISELLE riittävä elintaso on suhteellinen. Mitä varakkaampi valtio, sitä vahvemmin sen odotetaan toteuttavan ihmisoikeuksia. Global Finance Magazine -julkaisu asetti Suomen 29. rikkaimmaksi valtioksi 189:stä listauksessa mukana olleesta valtiosta. Taakse jäivät kehitysmaiden lisäksi muun muassa Japani, Portugali ja Italia. Vaikka kansantalous on ollut heikossa jamassa, on Suomi silti maailman varakkaimpien maiden joukossa. Keväällä 2017 Suomen hallitus ilmoitti, että maan talous on palaamassa kasvu-uralle. Voisi ajatella, että taloudellinen tilanne mahdollistaa parannuksia sosiaalietuuksiin ja tukee näin ollen myös ihmisoikeuksien toteutumista. Niina Laajapuro ei kuitenkaan usko, että päättäjät ryhtyvät lähiaikoina toteuttamaan Euroopan neuvoston vaatimuksia perusturvan tason nostamiseksi. ”Nykyinen hallitus ei tunnu näkevän ihmisoikeussopimuksia oikeudellisina velvoitteina vaan luksuksena, jota voidaan tavoitella sitten joskus, kun siihen on mahdollisuus – jos sittenkään.” Laajapuro epäilee, että tarvitaan vielä monta Suomen perusturvan tason tuomitsevaa päätöstä, ennen kuin riittävä paine parannuksiin syntyy. Hän korostaa kansalaisyhteiskunnan roolia muutospaineen luomisessa. Kun ihmisoikeussopimusten toteutumista valvovaa maailmanpoliisia ei ole, tarvitaan sinnikästä aktivismia ja vaikuttamistyötä. Joukkovoimaan uskoo myös Jouni Kylmälä. Hänen mukaansa pienituloisia syytetään entistä enemmän tilanteesta, johon he ovat joutuneet. Työttömillä ja pienituloisilla ei ole ketään, joka ajaisi heidän etujaan. ”Työmarkkinajärjestötkin tukevat pääasiassa työssäkäyviä. Yhteiskunnassa, joka perustuu vaurauteen, meidän köyhien on yhdessä puolustettava oikeuksiamme.”
Teksti Milja Komulainen Kuvitus Eeva Meltio
12
Henkilö.
”Afganistaniin ei saa palauttaa” Amnestyn tutkija Anna Shea muistuttaa, että aikamme tarina ei ole ”pakolaiskriisi” vaan johtamisen kriisi. Eurooppalaiset valtiot eivät kanna vastuutaan ihmisten hädästä.
”HALUSIN YMMÄRTÄÄ , miten päädyimme tänne. Ja miksi
maailma on sellainen kuin se on”, nainen pohtii. Emme puhu pakolaistilanteesta, ei vielä. Puhumme historiasta – siitä samaisesta, jota muodostamme joka hetki. Amnestyn pakolais- ja siirtolaiskysymyksiin erikoistunut tutkija Anna Shea opiskeli alkujaan historiaa, ja se on hänen väylänsä nykypäivään. Shea on selkeä ja asettelee sanansa rauhallisesti. Historian kautta voi nähdä, että pienellä ihmisellä ja toiminnalla on merkitystä. Historia suhteuttaa valoisat ja pimeät tapahtumat maailmassa sekä antaa välineitä virallisten tarinoiden kyseenalaistamiseksi. Kanadassa, jossa Shea syntyi, ne olivat tarinoita ihmisoikeuksista ja suvaitsevaisuudesta. ”Todellisuus oli hyvin erilainen kuin tarinat. Todellisuus Kanadassa oli alkuperäiskansojen syrjintää, ympäristön tuhoamista ja kodittomuutta.”
esimerkiksi Syyriassa, Afganistanissa ja Irakissa tai Afrikan mantereella. Eurooppaan heistä tulee vain pieni osa, ja todellisen vastuun kantavat valtiot, joiden mahdollisuudet tarjota turvaa pakolaisille ovat vähäiset. Sellaisia ovat Turkki, Iran, Pakistan ja Kenia. Shean mielestä Euroopan ongelma on siinä, että pakolaisista puhutaan paljon, mutta valtiot eivät toimi tai kanna vastuutaan. Tämän tähden esimerkiksi Kreikassa turvaa hakevat ihmiset elävät epäinhimillisissä oloissa, ja EU:n ja Turkin välinen sopimus jättää kolme miljoonaa syyrialaista ja satoja tuhansia muita ihmisiä ansaan. ”EU on yksi rikkaimmista ja suurimmista poliittisista toimijoista maailmassa. Sillä on varaa kohdella ihmisiä inhimillisesti ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mutta se valitsee, että resurssit käytetään toisin.” Euroopassa tarvitaan Shean mielestä valtioiden välistä oikeudenmukaista vastuunjakoa. Sen sijaan EU-maat ovat keskittyneet raja-aitojen rakentamiseen, vastuun ulkoistamiseen Libyan kaltaisille maille ja turvaa hakevien ihmisten palautuksiin. Esimerkiksi Afganistaniin palautettujen määrä kolminkertaistui vuonna 2016 edellisestä vuodesta.
”En ole koskaan nähnyt ihmisiä, jotka pelkäävät niin paljon.”
SITTEMMIN SHEA on opiskellut lakia ja muuttanut Lontoo-
seen, jossa hän työskentelee pakolais- ja siirtolaisaiheiden parissa sekä oikeudellisena asiantuntijana. Mieluummin kuin itsestään, Shea puhuu ihmisoikeuksista ja työstään. Meidän aikamme suuri fiktio on epäilemättä eurooppalainen tarina ”pakolaiskriisistä”. ”Ei pakolaistilanne ole itsessään kriisi tai ongelma. Me ihmiset olemme aina liikkuneet ja liikumme tulevaisuudessa ja ylitämme valtioiden rajoja. Sellaisia me olemme. Ei ihmisten liikkuminen tai muuttoliike ole ongelma – Euroopan pakolaistilanne on johtamisen kriisi.” Ihmisten on paettava suuria konflikteja, jotka tapahtuvat
”EN OLE KOSKAAN nähnyt ihmisiä, jotka pelkäävät niin pal-
jon. Heidän silmänsä pyörivät ja he olivat todella hermostuneita.” Anna Shea matkusti viime keväänä Kabuliin, jonne oli turvallisuustilanteen vuoksi vaikea päästä. Kabulissa tapahtuu eniten siviileihin kohdistuvia hyökkäyksiä. Pääkaupunkiin hyökkäämällä saadaan maailman huomio.
14
Amnesty ei kirjoittanut pakolaissopimusta – valtiot tekivät sen itse.
EU-maiden viranomaisten mukaan Kabuliin on turvallista palauttaa; Amnestyn tutkija tuli tulokseen, että kaupunki on Afganistanin turvattomin alue. Shea ei ollut koskaan nähnyt niin paljon aseita. Rakennusten edessä oli aseistautuneita vartijoita, suoja-aitoja, hiekkasäkkejä ja piikkilankaa. Anna Shea haastatteli Kabulissa ihmisiä, jotka Eurooppa on palauttanut. Valtaosa Shean tapaamista ihmisistä ei ollut juurikaan elänyt Afganistanissa. He olivat kasvaneet Pakistanissa tai Iranissa. Monet heistä kuuluivat ihmisryhmiin, joiden riskit joutua ihmisoikeusloukkausten kohteeksi ovat Afganistanissa erityisen suuret. Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaalivähemmistöt, hazara-vähemmistöön kuuluvat ja kristityiksi kääntyneet. Shean mukaan palautusten kautta ei saavuteta mitään. Kaikki Euroopasta Afganistaniin palautetut ihmiset, joiden kanssa hän keskusteli, kertoivat aikovansa lähteä takaisin Eurooppaan. ”He ovat nähneet, että Euroopassa ei ole täydellistä. Mutta he tietävät, että Afganistanissa on niin turvatonta, että siellä ei voi elää tai selvitä.” Afganistanin konflikti on jatkunut vuosikymmeniä, ja maassa taistelee noin 20 erilaista aseistautunutta ryhmää kuten Isis ja Taliban. Samanaikaisesti kun Eurooppa palauttaa ihmisiä Afganistaniin, siviiliuhrien määrä on noussut tilastohistorian korkeimmaksi. YK:n mukaan vuonna 2016 maassa kuoli tai loukkaantui 11 418 ihmistä. Hyökkäyksiä tehtiin maan kaikissa osissa. SUOMI JA MUUT EU-maat perustelevat Afganistaniin palau-
tusta sillä, että tietyt alueet maasta ovat turvallisia. Kansainvälinen oikeus kieltää palauttamasta ihmisiä maahan, jossa on olemassa vakavien ihmisoikeusloukkausten riski. ”Tästä syystä ketään ei saa palauttaa Afganistaniin, ei mihinkään osaan maata”, Shea sanoo. Afganistanin konfliktin etenemistä on vaikea ennustaa. Se tiedetään, että tilanteet muuttuvat hurjalla nopeudella. Juuri nyt turvallinen alue voi olla Talibanin hallussa ensi kuussa. Shean mukaan siviiliuhrien lukumäärä olisi paljon suurempi, jos miljoonat maan sisäiset pakolaiset eivät liikkuisi koko ajan etsien turvallisempaa paikkaa. ”Sairaalahoitoon ei pääse. Lasten ja raskaana olevien kuolleisuusluvut ovat korkeat. Afganistanissa tapahtuu lukuisia ihmisoikeusloukkauksia, kuten teloituksia ja kidutusta. Tilanne on tyrmistyttävä.” Shea kertoo tapaamastaan naisesta. Hänen perheensä oli
hakenut turvapaikkaa Norjasta vuonna 2015, sillä aviomies oli aiemmin siepattu ja häntä oli hakattu. Perhe sai kielteisen turvapaikkapäätöksen ja palasi Afganistaniin. Aviomies tapettiin muutaman kuukauden kuluttua paluusta. Nainen kertoi, että tekijät olivat samoja, jotka olivat aiemmin siepanneet hänen miehensä. ”Näin ihmisoikeuksien vartijana esiintyvä Eurooppa on päättänyt kohdella ihmisiä, jotka tarvitsevat turvaa”, Anna Shea toteaa. ME TEEMME HISTORIAA. Miten aikamme Eurooppa muis-
tetaan? ”Meidät tuomitaan ankarasti. Tuleva sukupolvi kysyy meiltä, miten annoimme tämän tapahtua. Miten rikkaat valtiot saattoivat seistä ja katsoa, kun turvaa hakevat ihmiset hukkuivat”, Anna Shea sanoo. Pyysi Eurooppa tulevaisuudessa anteeksi tai ei, nykyisiä pakolaisia se ei auta. Tutkija arvioi, että Eurooppa menettää paljon: pakolaiset eivät ole uhreja vaan selviytyjiä. Ihmiset eivät pakene maastaan epätoivon vaan tulevaisuuden toivon tähden. Euroopan maat hyötyisivät siitä sitkeydestä ja rohkeudesta, jota pakolaisilla on. Euroopan historiassa muukalaispelko ja pakolaisuus eivät ole kaukana. YK:n pakolaissopimus tehtiin heti toisen maailmansodan jälkeen sen varmistamiseksi, ettei mitään yhtä pahaa enää tapahtuisi. Shea korostaa, että Amnesty ja muut ihmisoikeusjärjestöt eivät kirjoittaneet sopimusta – valtiot tekivät sen itse. Kun Euroopan valtiot loukkaavat kansainvälistä oikeutta ja pakolaissopimusta esimerkiksi palauttamalla ihmisiä Afganistaniin, on Amnestyn tehtävä muistuttaa EU:ta ja valtioita niiden vastuusta. Yhteisen vastuunjaon kautta todellisuus voi muuttua sellaiseksi, jonka kehtaa kertoa tuleville sukupolville ilman tarinointia. Euroopalla on varaa ja mahdollisuus parempaan. Shea korostaa järjestöjen ja ihmisoikeusajattelun tärkeyttä nykyisessä maailmantilassa. Hän rinnastaa ihmisoikeudet paitsi kansainväliseen oikeuteen myös eettiseen ajatteluun. ”Yksikään ihminen tai valtio ei ole koskaan täydellinen, mutta ihmisoikeudet tarjoavat meille arvoja ja päämääriä, joihin pyrkiä. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä ne näyttävät, millainen maailma voisi olla.” Teksti Marie Kajava Kuva Miikka Pirinen
Reportaasi.
Kysyimme 0–100-vuotiailta suomalaisilta, miksi ihmisoikeudet ovat tärkeitä. He korostivat vapautta, ihmisarvoa, syrjimättömyyttä ja turvallisuutta. Suomella on varaa pitää ihmisoikeuksien toteutumisesta huolta nyt ja tulevaisuudessa.
Teksti Marie Kajava Kuvat Roni Rekomaa, Mari Waegelein, Miikka Pirinen, Hanna Koikkalainen
15
16
Luin, että jos ihminen on kymmenen päivää nukkumatta, sen sydän sammuu.
0–10-
”Ihmisoikeudet on tärkeitä, koska jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta vaikka ihonväristä. Kaikkien pitää saada käydä koulua ja olla vapaa-ajalla. Jokaisen on saatava käydä lääkärissä, ja kaikilla on oikeus nukkua sekä oikeus ruokaan. Nämä ovat tärkeimmät. Ilman niitä on vaikea olla ja esimerkiksi koulussa kiusataan enemmän. Mutta onneksi Suomessa saa apua, jos perheellä menee huonosti. Luin, että jos ihminen on kymmenen päivää nukkumatta, sen sydän sammuu. Siksi esimerkiksi turvallinen koti, jossa voi levätä, on tärkeä.”
VUOTIAAT
Aurelio Munive, koululainen
10–20-
”Ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina, ja kaikkia meitä yhdistää sama asia: me olemme ihmisiä. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja elää kuten haluaa. Ihmisoikeudet ovat maailmanlaajuisia eikä niitä saa poistaa keneltäkään. Nykyään ihmisoikeuksia ei mielestäni kunnioiteta. Ihmisiä luokitellaan, ja tuon hierarkian huomaa. Siihen pitää tehdä muutos! Ihmisarvoa pitää nostaa esille ja kertoa oikeuksista enemmän.”
VUOTIAAT
Dariush Rahim, lukiolainen
17
20–30-
”Mietin, onko sukupolveni sellainen, että se ottaa ihmisoikeudet turhan iisisti. Pidämmekö niiden toteutumista Suomessa itsestäänselvyytenä? Meillä on täällä paljon korjattavaa esimerkiksi naisten oikeuksien kohdalla. Ja Suomi on ennakkoluuloinen – mustana naisena törmään huuteluihin ja koetan olla välittämättä niistä. Haluaisin istua alas niiden ihmisten kanssa ja jutella. Äitini sanoi, että voima on sillä ihmisellä, joka ei lähde mukaan rasistiseen provokaatioon. Pidän sen aina mielessä. Kun joku kysyy, että puhunko suomea, hymyilen ja vastaan, että ’emmie tiiä’. Kun joku kysyy, että mistä olen kotoisin, vastaan että Espoosta. Ihmiset usein jatkavat, että mistä olet kotoisin niin kuin oikeasti. Vastaan tyynesti, että Espoosta. Ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyys, mutta meillä on Suomessa varaa pitää huolta niistä. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä ne tasaavat erilaisten ihmisten lähtökohtia maailmassa, joka ei ole tasa-arvoinen. Oli käänteentekevää, kun tajusin, että minusta voi tulla mitä vaan! Meillä on oikeus opiskella! Siksi me emme saa luopua unelmista ja meidän pitää tiedostaa etuoikeutemme. On paljon ihmisiä, joilla ei ole näitä mahdollisuuksia.”
VUOTIAAT
Nimo Samatar, korkeakouluopiskelija
Ihmisoikeuksia ei saa poistaa keneltäkään.
Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä ne tasaavat erilaisten ihmisten lähtökohtia maailmassa.
18
Jos tekojen takaa näkee toisen yhtä arvokkaana kuin on itse, niin ihmisoikeudet toteutuvat jo asenteena.
30–40-
”Tärkeintä on se, että jokainen tunnustaa toisen ihmisen arvokkaaksi. On erotettava kaksi asiaa: ihminen itse ja hänen tekonsa. Jos tekojen takaa näkee toisen yhtä arvokkaana kuin on itse, niin ihmisoikeudet toteutuvat jo asenteena. Ihmisoikeudet ovat valtavan iso kokonaisuus. Niihin liittyy paljon arkisia asioita, joita emme huomaa Suomessa, jossa ihmisoikeudet toteutuvat todella hyvin verrattuna esimerkiksi Myanmarista pakenevien rohingyojen tilanteeseen. Heidän kohdallaan eivät toteudu mitkään oikeudet – siten kuin käsitämme ne täältä länsimaista käsin. Ihmisoikeuksiin kuuluu esimerkiksi Maslowin tarvehierarkian alimmaisen tason toteutuminen. Se tarkoittaa ruokaa, puhdasta vettä, kotia ja lämpöä. Monelta puuttuvat nämä perusasiat. Lakiin kirjatut ihmisoikeudet ovat tärkeitä juuri tämän tavoitteen tähden: jotta jokaisen ihmisen eri puolilla maailmaa olisi mahdollisuus saada perusasiat yhtäläisesti ja poikkeuksetta. Niiden toteuttamiseksi tarvitsemme toisiamme, ihan jokaista ihmistä.”
VUOTIAAT
Anu-Rohima Mylläri, järjestötyöntekijä ja yhteisöpedagogiikan opiskelija
19
40–50-
”Ihmisoikeudet on tärkeitä. Koen, että minut on pelastettu aikoinaan niiden ansiosta. Kun sisällissota alkoi Somaliassa, pääsin pakolaisena Suomeen. Silloin Suomi kunnioitti ihmisoikeuksia ja minut otettiin vastaan ja annettiin samat oikeudet kuin kantaväestöllä. Minua ei kohdeltu eriarvoisesti. Nykyään koko maailmassa – myös Suomessa – on poliittisten syiden vuoksi huono ihmisoikeustilanne. Meillä on varaa parempaan, meidän ei tarvitse kohdella esimerkiksi pakolaisia ja paperittomia loukkaavasti. On ihmisoikeuksien kannalta huolestuttavaa, että Suomi palauttaa jopa lapsia Afganistaniin. Terrorismi on vaikuttanut siihen, että ihmisoikeuksia ei pidetä niin tärkeinä. Valtiot puolustautuvat tiukentamalla tiedustelulakejaan ja loukkaavat täten tiettyjen ihmisryhmien oikeuksia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jotta ihmisoikeudet nostetaan taas tärkeiksi ja muutos on aito, olisi toimittava myös ruohonjuuritasolla. Lähtökohdan on oltava se, että ihmiset eivät ole ihonväriä tai maantiedettä vaan kaikki ovat samanarvoisia.”
VUOTIAAT
Ihmiset eivät ole ihonväriä tai maantiedettä.
Wali Hashi, toimittaja
Kun puhutaan onnellisista lapsista ja perheistä, kyse ei ole rahasta vaan mahdollisuudesta käydä koulua.
50–60-
”Muistan, miten koulukaverini katosi yhtenä päivänä Kurdistanissa. Kun menimme kyselemään hänen peräänsä, kuulimme, että hän oli mennyt naimisiin – 13-vuotiaana! Tuo tapahtuma on vaikuttanut paljon siihen, että ihmisarvo ja tasa-arvo ovat minulle tärkeitä. Jos ihmisoikeudet toteutuvat käytännössä, ne suojelevat tasa-arvoa ja takaavat turvallisuuden. Keskeisten ihmisoikeuksien, kuten oikeuden olla vapaa tai opiskella, kautta voidaan vaikuttaa myös yhteiskunnan rakenteisiin. Jos Suomi halutaan pitää hyvinvointivaltiona, ihmisoikeuksien on oltava keskiössä jatkossakin. Erittäin tärkeässä roolissa on koulutus ja perhe. Kun puhutaan onnellisista lapsista ja perheistä, kyse ei ole rahasta vaan mahdollisuudesta käydä koulua. On paljon valtioita, joissa vain pojat pääsevät kouluun. Suomessa päättäjien olisi keskityttävä siihen, että pakolaistyttöjen ja -naisten oikeus opiskella
VUOTIAAT
toteutuu. Sitä kautta he pääsevät vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin ja päätöksentekoon. Meillä on varaa auttaa ja opastaa maahanmuuttajaperheitä – he ovat nyt suomalaisia. Alaikäisten pakkoavioliitot, ympärileikkaukset ja huivipakko kuuluvat keskeisesti moniin kulttuureihin. Suomessa niiden käsittely on tabu sen sijaan että toimittaisiin. Viranomaisten pitäisi tunnistaa nämä erilaiset kulttuuriset tilanteet ja tavat. Se vaikuttaa koko perheen kotoutumiseen. Kun ihminen syntyy, kaikki ovat samanlaisia. Kun me kasvamme, meidät jaetaan rikkaiden ja köyhien luokkiin. Yhtäkkiä onkin rasismia; yhtäkkiä olemme erilaisia. Yhtäkkiä joidenkin ihmisoikeudet toteutuvat, toisten eivät. Suomessa on paljon termejä, puhutaan pakolaisista ja maahanmuuttajista ja siirtolaisista. Mielestäni on tärkeä puhua ennen kaikkea ihmisistä – ja toimia.” Ala Saeed, sosiaalialan työntekijä
20
60–70-
”Kun olin vankilassa Chilen sotilasjuntan aikaan ja minua kidutettiin, oli äärimmäisen tärkeä tietää, että jossain kaukana oli ihmisiä, jotka tekivät työtä puolestani. Tiesin, että en ollut yksin ja että se kaikki päättyisi joskus. Ihmisoikeuksien puolustaminen on merkittävää, koska ihmisoikeudet koskevat oikeutta elää. Lisäksi ihmisen on saatava olla ajatuksiltaan vapaa. Pidän tärkeänä, että perusoikeudet kuten oikeus opiskella, tehdä työtä, oikeus ravintoon ja kotiin toteutuvat. Näiden jälkeen on lisätty esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen, sukupuolten ja pakolaisten oikeuksia koskevia sopimuksia. Ne takaavat sen, että aivan jokaista ihmistä kohdellaan kunnioittavasti. Samalla ne muistuttavat, että moninaisuus on mahdollisuus. Ihmisoikeuksista puhuminen on tärkeää, sillä suvaitsevaisuutta on korostettava. Kaikki vihapuhe olisi kitkettävä nykymaailmassa, sillä tuo puhunta voi kasvaa kuin lumipallo. Kukaan meistä ei voi tietää hetkeä, jolloin hirveitä asioita tapahtuu myös Euroopassa – mietitään vaikka Jugoslavian historiaa. Jos kymmenen prosenttia valtioiden sotilasmenoista kohdennettaisiin hyvinvointiin, maapallo olisi oikeudenmukaisempi. Toisaalta jos ekologisia kysymyksiä ei ratkaista pian, tulevaisuudessa edessämme on joukkoitsemurha. Tämäkin koskee oikeutta elää, mutta globaalissa mittakaavassa. Kaikki liittyy kaikkeen.”
VUOTIAAT
Moninaisuus on mahdollisuus.
Alfonso Padilla, filosofian tohtori, dosentti ja emeritus
70–80-
”Jos ei ole ihmisoikeuksia, todellisuus on kuin kuu tai aurinko ilman valoa. Koko maailma ja ihmiskunta ovat vain pimeää. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä kaikille maailman ihmisille. Ilman niitä ei ole liikkumisen, kokoontumisen, mielipiteen ilmaisun tai sanan vapautta. Nuorempana Kambodžassa olin mukana politiikassa, koska halusin, että kambodžalaisten ei tarvitsisi elää pelossa. Olin ihmisten silmissä suosittu, eikä se sopinut viranomaisille. Minä en voinut olla vapaa. Minut hiljennettiin keksimällä valetarina. Vangittuna opin, että kaikkein tärkeintä on vapaus. Nykyisin ihmiset ovat oppineet Kambodžassa oikeudesta ja demokratiasta enemmän. On tärkeää kouluttaa poliiseja ja muita viranomaisia, jotta myös he tietävät ihmisoikeuksista. Vain sillä tavoin oikeus voi tapahtua ihmisoikeusloukkausten uhreille kaikkialla maailmassa. Kun tulin Suomeen, olen saanut nauttia vapaudesta, liikkumisesta ja matkustamisesta. Suomessa moni asia on hyvin: Tasa-arvo koskee viranomaisia ja tavallista kansaa, rikkaita ja köyhiä. Ihmisoikeuksia, toista ihmistä ja lakia kunnioitetaan, ja se on tärkeää. Toivon, että Kambodžassa olisi jonain päivänä edes osa siitä hyvästä.”
VUOTIAAT
Sok Yoeun, entinen mielipidevanki
Jos ei ole ihmis oikeuksia, todellisuus on kuin kuu tai aurinko ilman valoa.
21
On tärkeää, että vanhuksilla on kivinen seinä, johon nojata kun tarvitsee apua.
80–90-
”Suomessa kaikki on hyvin, ja olen iloinen, että saan asua täällä. Suomessa on palveluita ja ihmisillä on perusoikeuksia. On sanavapaus ja mielipiteensä voi ilmaista vapaasti. On tärkeää, että myös vanhuksilla on hyvä kivinen seinä, johon nojata kun tarvitsee apua. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä kun ne ovat kunnossa, kukaan ei tee pahaa ja kaikille on tarjolla tukea. Venäjällä ihmiset elävät yhteisönä vastoin kuin Suomessa, jossa on paljon yksinäisyyttä. Muistan, kun katsoin kotini ikkunasta pitkää leipäjonoa ja ajattelin että on kauheaa, miten ihmisten pitää seistä kylmässä tai vesi- ja lumisateessa. Sellaisia jonoja ei olisi koskaan Venäjällä. Siellä perhe ja suku pitävät huolta ihmisestä, jolla ei ole ruokaa. Silva Vilkonen, eläkeläinen
90–100-
”Ymmärrän ihmisoikeuksien tärkeyden, kun katson maailman tapahtumia ja näen, miten kauheissa oloissa ihmiset elävät. Suomi ei saisi missään nimessä palauttaa turvapaikanhakijoita Afganistaniin tai Syyriaan sodan keskelle. Minun unelmani vei aikoinaan sota. Minusta piti tulla opettaja. Elämäni suurin pettymys oli, kun ymmärsin että evakkoperheellämme ei ollut rahaa, jotta olisin voinut opiskella. Suomen pitäisi ottaa oppia Ruotsista, mitä tulee pakolaisten kotouttamiseen. Asuin Ruotsissa vuosia, ja muistan, miten hienosti siellä ymmärrettiin uuden alun haasteet. Suomi on vapaa maa ja täällä on esimerkiksi sananvapaus hyvällä tolalla – vaikka monet oikeudet eivät koske meitä vanhuksia. Paperilla vanhuksille luvataan yhtä sun toista, kuten kuntoutusta, hampaidenhoitoa, silmälasit. Lupaukset eivät toteudu käytännössä. En tiedä, pitäisikö kutsua Martti Ahtisaari neuvottelemaan vanhusten puolesta, sillä kyllähän kaikenikäisten ihmisten on yritettävä pitää näistä tärkeistä oikeuksistaan kiinni.”
VUOTIAAT
Lauraliisa Pitkänen, eläkeläinen
Suomi ei saisi missään nimessä palauttaa turvapaikan hakijoita Afganistaniin tai Syyriaan.
Kiitokset avusta: Anni Valtonen, Kaisa Viitanen, Hanna Koikkalainen, Sophorn Sar, Janette Grönfors, Sisko Ruponen ja Irina Mokitcheva
VUOTIAAT
Matkalla.
23
KUN KODIT KATOSIVAT Monen nepalilaisen arki tuhoutui vuoden 2015 maanjäristyksessä. Maan jälleenrakentaminen on paljastanut rakenteellisen syrjinnän, ja tuhannet ihmiset valmistautuvat kolmanteen talveen pressuteltoissa.
TELTTA NUMERO 32:SSA on pistävä haju. Kylmät yöt pitävät huolen siitä, että se, mikä kuivuu päivällä, on aamulla kostea. On joulukuu vuonna 2015, ja Goma Karki on asunut perheensä kanssa pressuteltassa Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa puoli vuotta. Nepalin keski- ja koillisosaa aiemmin keväällä koetellut 7,8 magnitudin maanjäristys tappoi lähes 9 000 ja jätti yli puoli miljoonaa nepalilaista kodittomiksi. Karki oli yksi heistä. Hänen Sinduplachowkin alueella sijainnutta kotiaan oli rakennettu vuosia Qatarissa matalapalkkaisesta työstä tienatuilla varoilla. Kaikki tuo uurastus muuttui yhdessä päivässä raunioiksi. MAANJÄRISTYS aiheutti taloudellisia tuhoja yhteensä noin yhdeksän miljardin dollarin edestä. Katastrofin jälkeen kansainvälinen hätäapu keräsi 4,1 miljardia dollaria kasaan muutamassa kuukaudessa. Vaikka rahankeräys alkoi heti, Nepalin hallituksella kesti yhdeksän kuukautta maan jälleenrakennuksesta vastaavan viraston perustamiseen ja korjaustöiden aloittamiseen. Loppuvuodesta 2017 eli kaksi ja puoli vuotta maanjäristyksen jälkeen tuhannet nepalilaiset valmistautuvat kolmanteen talveen teltoissa. Vain viisi prosenttia tuhoutuneista kodeista on rakennettu uudelleen. Maanjäristyksen suurimmilla vaikutusalueilla yli 60 prosenttia ihmisistä asuu edelleen tilapäisissä rakennelmissa. Leireissä vietetyt vuodet ovat heijastuneet myös ihmisten terveyteen. Amnestyn huhtikuussa julkaiseman raportin mukaan maanjäristyksen vaikutusalueen sairaaloissa hoidetaan selvästi aiempaa enemmän hengitysteiden sairauksia ja käärmeiden puremia. JÄLLEENR AKENTAMINEN ON myös paljastanut Nepalissa rakenteellisen syrjinnän uudella tavalla. Moni, joilla oli ennen koti ja maata, on jäänyt heitteille. Hallitus on luvannut asunnonomistajille 300 000 nepalin rupian eli noin 3 000 dollarin tuen talon rakentamiseen. Tuen saaminen kuitenkin edellyttää hallituksen asettamien rakennusohjeiden noudattamista ja maanomistustodistusta. Amnestyn raportin mukaan joka neljännes nepalilaisista ei omista maata ja epäviralliset
maasopimukset ovat Nepalissa yleisiä. Maanomistuksen puutteesta kärsivät erityisesti heikossa asemassa olevat etniset ryhmät ja naiset. Tuhoutunut infrastruktuuri ja jyrkkä kysyntä ovat heijastuneet rakennusalaan: hiekan hinta on kolminkertaistunut ja työvoiman palkkavaatimukset ovat tuplaantuneet. Vaikka Nepalin hallitus on tietoinen syrjäseutujen kohonneista rakennuskustannuksista ja haavoittuvassa asemassa olevien nepalilaisten ahdingosta, rakentamisen lisäkustannuksia ei ole huomioitu tukirahoissa.
Karki pahoittelee telttakotinsa yksinkertaisuutta, mutta puolustaa sen sijaintia. Maanjäristyksen jälkeinen koti pääkaupungissa merkitsi parempia kouluja, palveluita ja mahdollisuuksia lapsille. Vuoristokylässä syntynyt Karki kertoo menneensä itse naimisiin 16-vuotiaana ja jättäneensä koulun kesken. Hän ei ole koskaan oppinut lukemaan. ”Koulutus on asia, jota mikään luonnonkatastrofi ei tuhoa”, Goma Karki toteaa. Kuuden lapsen äiti tietää, mistä puhuu.
VAIKKA KADONNUTTA kotia ei saa enää takaisin, Goma Karki ei näe elämää Kathmandussa ainoastaan pahana asiana.
Teksti Anna Tervahartiala Kuvitus Elina Johanna
Kulttuuri.
24
IHMISET ILMIÖIDEN TAKANA ”Parhaimmillaan dokumenttielokuva saa katsojan tutkimaan omia näkemyksiään ja arvomaailmaansa”, DocPointin taiteellinen johtaja Iris Olsson sanoo.
PALKITUSSA dokumenttielokuvassa A Cambodian Spring seurataan kuuden vuoden ajan kambodžalaisten taistelua maa- ja asumisoikeuksien puolesta. Vastapuolena on äärimmäisen korruptoituneen yhteiskunnan valtakoneisto. Elokuvan keskiössä on joukko kambodžalaisia naisia, jotka puolustavat yhteisönsä oikeuksia, kun suuryhtiö valtaa heidän maa- ja vesialueensa. Yhtiö tuhoaa kodit, vie toimeentulon ja jättää ihmiset vaille kunnollista korvausta. Kamera seuraa myös ihmisoikeuksia puolustavaa buddhalaista munkkia, joka uhmaa perinteisiä uskonnon ja yhteiskunnan raja-asetelmia. Chris Kellyn ohjaama elokuva on todella hieno kuvaus aktivismista ja ennen kaikkea siitä tinkimättömyydestä, joka ajaa ihmisiä puolustamaan oikeuksiaan modernisoituvassa Kambodž assa, joka ei ole oikeudenmukainen. A Cambodian Spring -elokuvassa naisten ja buddhalaismunkin tiet kohtaavat; toisaalta se kuvaa kipeästi tilannetta, jossa pitkään jatkunut syrjintä ajaa läheiset ihmiset vastustamaan toisiaan. DOKUMENTTIELOKUVA This Is Congo kuvaa todellisuutta vuosikymmenten konfliktikierteen puristuksessa. Kongon demokraattisen tasavallan armeija ja kymmenet aseistautuneet kapinallisjoukot sotivat elokuvassa, ja kamera seuraa hyökkäyksiä eturintamassa. Daniel McCaben ohjaaman elokuvan keskiössä on taisteluiden keskellä sijaitseva Goman kaupunki ja
Kuva elokuvasta A Cambodian Spring
ALKUVUOSI ON dokumenttielokuvan ystävän parasta aikaa. DocPoint-festivaalin teemoiksi nousevat vuonna 2018 muun muassa rasismi, perhesuhteet ja kansainvälinen politiikka. Luvassa on elokuvia, jotka yrittävät purkaa globaalia maailmaa järjen keinoin. ”Toisaalta ohjelmistossa on myös läheltä yksittäisiä ihmisiä ja perheitä katsovia tarinoita. Ne kuvaavat paitsi yksilön suhdetta globaaliin todellisuuteen, myös ristiriitaa yksittäisen kokemuksen ja maailman välillä”, festivaalin taiteellinen johtaja Iris Olsson sanoo. DocPoint-ohjelmistossa on ihmisoikeuksien kannalta kiinnostavia dokumenttielokuvia, jotka sijoittuvat esimerkiksi Syyriaan, Ukrainaan ja Saudi-Arabiaan.
sen lähiympäristö vuodesta 2008 eteenpäin. McCabe kuvaa sodan mielettömyyttä ja kärsimystä jopa arveluttavan läheltä. Elokuva sekoittaa hurjan määrän informaatio palasia maasta, josta tiedämme kovin vähän. This Is Congo sisältää konfliktikuvaston lisäksi haastatteluita sekä kolonisaation historiaa. Kongo on luonnonvaroiltaan poikkeuksellisen rikas valtio, mikä käy ilmi elokuvassa, jonka yksi säie seuraa kongolaisnaisen pyörittämää laitonta timanttikauppaa konfliktin keskellä. Sirpaleisesta kokonaisuudesta tärkeimmäksi nousevat kuitenkin konfliktikierteestä kärsivät miljoonat siviilit. Ihmiset pakenevat tulitusten keskellä ja elävät maan sisäisinä pakolaisina leireillä, joissa elinolosuhteet ovat todella huonot. DOCPOINTIN ihmisoikeusaiheiset elokuvat sivistävät ja syventävät dokumentaation sekä
taiteen keinoin katsojan käsityksiä maailmasta. Iris Olsson korostaa, että dokumenttielokuvan muutosvoima on sen kyvyssä viedä katsoja erilaisten ihmisten asemaan. Näyttämällä uutisten, ilmiöiden tai mielikuvien takana eläviä ihmisiä dokumenttielokuva voi avata katsojan maailmankuvaa ja lisätä ymmärrystä oman elinpiirin ulkopuolella. ”Dokumenttielokuva ei mielestäni aja muutosta, vaan se saa katsojan tutkimaan omia näkemyksiään ja arvomaailmaansa. Parhaimmillaan nämä ajatukset siirtyvät arjen teoiksi”, Olsson sanoo. DocPoint järjestetään Helsingissä 29.1.–4.2.2018. Festivaalin ohjelmisto julkaistaan 4. tammikuuta. Lisätietoja docpointfestival.fi Teksti Marie Kajava
Kolumni.
Ihmisoikeuksien puolustaminen osaksi arkea
Mänskliga rättigheterna till en del av vardagen
VUOSI 2017 oli synkkä. Terrori-iskut ja joukkomurhat,
ÅR 2017 var ett dystert år. Terrordåd och massmord, nyna-
OSA IHMISISTÄ ei enää koe hyötyvänsä kaikkia tasapuo-
EN DEL MÄNNISKOR ser sig inte längre ha nytta av ett
uusnatsien marssit halki eurooppalaisten kaupunkien. Do nald Trumpin muslimikielto ja pakolaisten jatkuva hätä. Moni meistä heräsi kylmään todellisuuteen: elämme ihmisoikeuksien kriisin keskellä. Ihmisoikeusjärjestöjen kampanjoista on tullut entistä massiivisempia ja ammattimaisempia, mutta monet valtiot purkavat samanaikaisesti niitä normeja, joita järjestöt ovat vuosikymmenien ajan puolustaneet. lisesti kohtelevasta ihmisoikeusjärjestelmästä. Kun kiristynyt taloustilanne on uhannut työpaikkoja ja toimeentuloa, vastakkainasettelua yhteiskunnan heikko-osaisimpien välille on ollut helppo rakentaa. Konkreettisimmillaan tämä näkyy esimerkiksi Suomen turvapaikkapolitiikassa. Huoli oman maan taloudesta on saanut monet unohtamaan sen, että kaikille ihmisille kuuluvat samat ihmisoikeudet, olivat he sitten suomalaisia tai muualta tänne paenneita. Ihmisoikeusjärjestöt, Amnesty mukaan lukien, ovat jossain määrin epäonnistuneet tavoittamaan ihmismassoja. Moni ei enää muista, että ihmisoikeusjärjestelmä turvaa meitä kaikkia hyödyttävät rakenteet, kuten peruskoulun, julkisen terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja sananvapauden. Samalla kun järjestöjen kampanjakoneistoista on tullut entistä tehokkaampia, kansalaisaktivismin perusteet ovat päässeet unohtumaan myös hiljaiselta ihmisoikeuksia arvostavalta enemmistöltä. Järjestöjen rinnalle tarvitaan tavallisia ihmisiä, jotka yhdessä vaativat poliitikkoja vastuuseen ja puolustavat ihmisoikeuksia omassa arjessaan.
zister på marsch genom städer i Europa. Donald Trumps muslimförbud och flyktingarnas nöd. Många av oss vaknade till en kall verklighet: vi lever mitt i en kris för de mänskliga rättigheterna. Även om människorättsorganisationernas kampanjer har blivit massivare och professionellare än tidigare, river många stater samtidigt de normer som organisationerna har försvarat i årtionden. människorättssystem som behandlar alla jämlikt. Då det skärpta ekonomiska läget har hotat arbetsplatser och utkomst, har det varit lätt att skapa en motsättning mellan de sämre lottade i samhället. Mest konkret märks detta i asylpolitiken till exempel i Finland. Oron för det egna landets ekonomi har fått många att glömma att alla människor har rätt till samma mänskliga rättigheter, oberoende om de är finländare eller har flytt hit från annat håll. Människorättsorganisationerna, inklusive Amnesty, har delvis misslyckats med att nå ut till människomassorna. Många kommer inte längre ihåg att människorättssystemet tryggar strukturer som är till nytta för oss alla, såsom grundskolan, den offentliga hälsovården, socialskyddet och yttrandefriheten. Samtidigt som organisationernas kampanjmaskinerier har blivit allt effektivare, har också den tysta majoritet som uppskattar de mänskliga rättigheterna glömt grunderna för medborgaraktivism. Organisationerna behöver vid sin sida vanliga människor som tillsammans besluter ställa politiker till svars och försvarar de mänskliga rättigheterna i sitt eget vardagsliv.
Elämme ihmisoikeuksien kriisin keskellä.
EDESSÄ ON suuri haaste: miten voitamme ihmisoikeuk-
sien puolelle ne ihmiset, jotka ovat kääntyneet ennakkoluuloihin ja muukalaisvihaan nojaavien populistien puoleen? Amnestyn johtokunta on jo ryhtynyt pohtimaan vastauksia tähän vaikeaan kysymykseen. Toivon, että pystymme tulevana vuonna tuomaan ihmisoikeusliikkeen viestin yhä vahvemmin kaikkialle Suomeen. Työtä on paljon. Olethan sinä mukana?
VI STÅR INFÖR en stor utmaning: hur kan vi få de män-
niskor, som söker en lösning hos fördomsfulla och främlingsfientliga populister, att ställa upp för de mänskliga rättigheterna. Amnestys styrelse har börjat söka svar på denna svåra fråga. Jag hoppas att nästa år vi förmår sprida människorättsrörelsens budskap allt effektivare överallt i Finland. Det finns mycket att göra. Visst vill du vara med?
Sonja Vartiala Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston johtokunnan puheenjohtaja.
25
Aktivisti.
”HÄIRINTÄ PYRKII HILJENTÄMÄÄN” Feministi, tutkija ja taiteilija Saara Särmä tuo taiteen ja huumorin keinoin esiin epäkohtia tasa-arvossa.
1. HUUMORI TUO KRITIIKILLE NÄKYVYYTTÄ ”Feministinä tavoitteeni on, että jokainen olisi vapaa sukupuolittuneista paineista ja odotuksista ja saisi toteuttaa itseään niin kuin haluaa. Johtamallani ajatushautomo Hatulla on menossa Naiset esiin -hanke, johon kuuluu muun muassa feministisiä kiroiluiltamia ja kehtaamiskoulutuksia. Nykyään puhutaan paljon siitä, että naisten pitäisi olla rohkeampia. Haluamme nostaa esiin myös sen, kuinka voisimme olla toisillemme solidaarisia ja muuttaa naisia syrjiviä rakenteita. Huumori on aktivismissa vaikea laji, mutta se myös auttaa jaksamaan paremmin. Congratulations, you have an all male panel -blogini olisi tuskin levinnyt niin laajalle, ellei se olisi ollut hauska. Varsinkin monien miesten on helpompaa ottaa kritiikkiä vastaan, kun se tulee huumorin kautta.” 2. NETTIHÄIRIKKÖ HALUAA VAIENTAA ”Nettihäirintä on äärimmäisen sukupuolittunut ilmiö. Saan itsekin jonkin verran ikävää postia, mutta erityisesti se kohdistuu nuorempiin naisiin tai naisiksi oletettuihin, jotka kertovat mielipiteitään esimerkiksi Twitterissä. Viestit ovat usein uhkailevia ja seksuaalisen väkivallan sävyttämiä. Niillä pyritään hiljentämään. Feministimiehet, jotka pitävät yhtä lailla meteliä samoista asioista, saavat hyvin vähän vastaavanlaista palautetta.”
Tavoitteeni on, että jokainen olisi vapaa sukupuolittuneista paineista.
3. SETÄMIESTEN JUHLAA ”Tutkijan palkkatyöni lisäksi olen mukana kahdessa nettihäirintää koskevassa hankkeessa: Sinulle on vihapostia sekä Vihan ja inhon netti. Jälkimmäisessä hankkeessa pyrimme antamaan mahdollisimman konkreettisia ja arkipäiväisiä neuvoja ihmisille, jotka ovat joutuneet häirinnän kohteeksi. Vihapuheeseen puuttuminen on kuitenkin monimutkainen asia ja vaatii myös kulttuurista muutosta. Naisia koskevat puhetavat ovat kiinnostavia. Tulevissa presidentinvaaleissa on herkullista seurata, millaiset agendat pääsevät ääneen ja keiden annetaan kommentoida auktoriteetteina. Näyttää vähän siltä, että kyllä se semmoista setämiesten juhlaa on.”
Teksti Anu-Elina Ervasti Kuva Ida Taavitsainen
Toimi.
Kiinnostaako johtokunnan jäsenyys? Amnestyn johtokunta kaipaa riveihinsä uusia kasvoja eri puolilta Suomea! Asetu ehdolle johtokuntavaaleihin, jos sinulla on näkemystä Amnestyn Suomen osaston tulevaisuuden suunnasta ja halu sitoutua vastuulliseen tehtävään kahdeksi vuodeksi. Johtokuntaan valitaan puheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä kahden vuoden kaudelle. Vaalit pidetään Amnestyn vuosikokouksen yhteydessä Helsingissä 24.–25. maaliskuuta 2018. Ehdokkaiden on oltava Amnestyn jäseniä. Johtokunnan tehtävä on johtaa Amnestyn toimintaa. Työhön kuuluu säännöllisiä kokouksia ja yhteydenpitoa kokousten välillä. Ilmoittaudu johtokuntaehdokkaaksi 10. helmikuuta 2018 mennessä, jos haluat ehdokasesittelysi vuosikokousmateriaaleihin. Lisätietoja ja ilmottautumiset: Rekrytointiryhmän edustaja Anna Moring, moringanna@gmail.com, puh. 044 535 9505
Save the date Amnestyn kevätseminaari ja vuosikokous järjestetään 24.–25. maaliskuuta 2018 Helsingissä. Yksityiskohdista tiedotetaan vuoden 2018 alkupuolella.
Amnesty somessa
Tule aktivistitreffeille! Kerran kuussa Amnestyn aktivisteilla ja verkostoilla on mahdollisuus kokoontua keskustelemaan ajankohtaisista aiheista ja suunnittelemaan tulevaa. Aktivistitreffit järjestetään Amnestyn toimistolla Helsingissä joka kuukauden viimeisenä tiistaina tai torstaina. Seuraavat treffit pidetään tammikuussa 2018. Mukaan ovat lämpimästi tervetulleita niin uudet kuin vanhatkin aktivistit ja Amnestyn työstä kiinnostuneet. Amnestyn toimisto on esteetön. Tule rohkeasti mukaan muuttamaan maailmaa! Lisätietoa ja seuraavien aktivistitreffien päivämäärä: amnesty.fi/tapahtumat
Tilaa amnestylaisten uutiskirje Aktivistiviesti on Amnestyssa toimivien oma uutiskirje, jonka saat sähköpostiisi kerran kuukaudessa. Aktivistiviesti välittää ajankohtaista tietoa Amnestyn Suomen ostaston käynnissä olevasta kampanjoinnista. Samalla aktivistiviesti antaa vinkkejä siihen, miten voit osallistua ihmisoikeuksien puolustamiseen omassa arjessasi. Tee tilaus osoitteessa: www.amnesty.fi/tilaa-aktivisti viesti
Kuukausituen suoramaksu päivät 2018 Vuoden 2018 kuukausitukien suoramaksupäivät ovat: 5.1., 5.2., 5.3., 5.4., 7.5., 5.6., 5.7., 6.8., 5.9., 5.10., 5.11., 5.12. (veloitus kuun 5. päivä) 22.1., 20.2., 20.3., 20.4., 21.5., 20.6., 20.7., 20.8., 20.9., 22.10., 20.11., 20.12. (veloitus kuun 20. päivä) Direktbetalningsdatumen för årets 2018 månadsbidrag är: 5.1, 5.2, 5.3, 5.4, 7.5, 5.6, 5.7, 6.8, 5.9, 5.10, 5.11, 5.12 (förfallodagen den 5e) 22.1, 20.2, 20.3, 20.4, 21.5, 20.6, 20.7, 20.8, 20.9, 22.10, 20.11, 20.12 (förfallodagen den 20e)
Facebookista, Instagramista ja Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat uutiset, raportit ja vetoomukset. Twitterissä @amnestyfinland Facebookissa facebook.com/ amnestyfinland Instassa @amnestyfinland
Vetoa tekstiviestillä Kun ihminen tuomitaan kuolemaan, häntä kidutetaan tai hänet vangitaan mielipiteensä vuoksi, Amnestyn pikavetoomusten kirjoittajat kaikkialla maailmassa tarttuvat toimeen. Tekstiviesti on nopea tapa toimia hädässä olevan ihmisen puolesta. Liity Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon. Saat tekstiviestillä säännöllisesti vetoomuspyyntöjä. Lisätietoja: amnesty.fi/osallistu/ liity-hataviestiverkostoon
Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/osallistu
Kuvitus: Freepik / Amnesty
27