YLIKYPSÄT KINKUT EUROOPAN TURNEELLA
Osa 1: Lofoottien kautta Holmenkollenille Maisema Lofooteilla.
Teksti ja kuvat: Marja-Liisa ”Malla” Kivioja
Vuoden 2014 FIM Rallyssä Tampereella talkoissa ahkeroidessamme tuli puhetta ystäväni Pian kanssa, että seuraavana vuonna osallistumme Hollannissa pidettävään 70. FIM Rallyyn, meille kummallekin ensimmäiseen lajissaan. Talven aikana tulevan ajokauden suunnitelmat vahvistuivat ja totesimme, että nyt tarvitaankin pidempi loma. Aiempien vuosien kahden viikon lomailu ei riitä alkuunkaan tähän Euroopan turneeseen. Tarkoituksemme oli yhdistää Ylikypsien Kinkkujen kokoontuminen Norjan Lofooteilla, sieltä Saksaan Lauenfördeen Touring Meetingiin ja päätteeksi Hollantiin Vordeniin FIM Rallyyn. Näinollen loman tarve olisi 5 viikkoa, ei muuta kuin sitä järjestelemään. Ja onnistuihan se!
oli avattu 1965. Se tosin jäi tutkimatta aikataulusyistä, sillä lähtiessämme jatkamaan matkaa Hopeatietä (95) pitkin olivat ovet vielä tiukasti kiinni. Mielenkiintoinen tieto Arjeplogista oli, että Euroopan autoteollisuus tekee siellä talvitestejä ja se on nykyisin kunnan merkittävintä yksityistä elinkeinotoimintaa. Joulukuusta maaliskuun loppuun Arjeplogissa käy noin 2300 insinööriä ja teknikkoa testaamassa autoja talvioloissa
Suuntana Lofootit Pe-la 3.-4.7.2015: Reissuun lähdettiin perjantaina töiden jälkeen. Ensimmäinen majapaikka oli Kristiinankaupungissa Pian tuttavan mökillä, jonne rantauduttiin myöhäisen startin takia vasta lähempänä puoltayötä. Matkaa jatkettiin lauantaina aamuvarhaisella Vaasaan ja sieltä Wasalinella yli Uumajaan. Aurinkoisessa kelissä ajelimme reittiä Sininen tie E12 - Koskien tie 363 - tie 95 pieneen Arjeplogin kylään, joka sijaitsee suurten järvien, Hornavanin ja Uddjaurin, välissä. Täältä löytyi ensimmäinen majapaikka, Hotel Lyktan (Vandrarhem) noin 350 kilsan ajomatkan jälkeen. Paikkakunnalla oli myös hopeamuseo, joka
Arjeplog, Ruotsi majapaikamme Hotel Lyktan. MOOTTORITURISTI 4/2015
5
Jylhä koski kylämaisemassa.
Pizzaa ja vanhaa olutta.
(asukkaita kylässä on 1977). Paikallisessa meille suositellussa pizzeriassa nauttimamme pizzat olivat isot ja maistuvat, mutta tilaamani tumma olut oli mennyt vanhaksi puoli vuotta aiemmin. Sen tosin huomasin vasta nautittuani oluen eli makuun yliaikaisuus ei pahemmin ollut vaikuttanut. La-ke 4.-8.7.2015: Lauantaina matkamme jatkui kohti Norjan rajaa ja sen ylitettyämme seuraavaksi majapaikaksemme osui Ballangen-leirintäalue, jossa oli vipinää ja vilskettä, monenlaista kulkijaa. Saimme sieltä kivan pikkumökin ja iltaruokailun jälkeen oli hyvä alkaa katsella unikuvia. Ballangenista jatkoimme matkaamme seuraavana aamuna Narvikin kautta Ballsta-
Pysähdys Narvikissa. 6
Maisemaidylliä Lofooteilla.
diin, joka oli tukikohtamme seuraavien kolmen päivän ajan. Kilometrejä tuli vain noin 250, mutta monista mutkista ja lauttayhteyksistä johtuen aikaa kului ihan eri tavalla. Ylikypsiä kinkkuja (osa karjuineen) saapui kuka mistäkin suunnasta, Kiirunan kautta tulleet olivat saaneet kokea rankat
sadekuurot ja pitkät pätkät tietöitä ja he olivat aika ryytyneen näköisiä päästyään perille. Tähän kerhotapaamiseen kuului mm illallinen kalaravintola Johnsens Ferskvare AS:ssa Leknesissä – fish and chipsannos, joka sekä näytti että maistui makoisalta. Lofootteihin tutustumiseen sisältyi
Kalaravintola Johnsens Ferskvare AS’ssa (Leknes) Fish and chips maistui illallisella Ylikypsien kinkkujen seurassa. Ei aivan perinteinen sanomalehteen kääritty annos. MOOTTORITURISTI 4/2015
Mallan matkakaverit.
Lofoottien maisemia.
tietysti ajo saariryhmän eteläkärjessä olevaan entiseen kalastajakylään, joka lyhyesti ja ytimekkäästi on nimeltään Å. Tie E10 päättyy sinne ja juuri ennen tien päässä olevalle isolle parkkipaikalle saapumista sukelletaan vielä lyhyen Å-tunnelin läpi. Paikka on varsinainen turistirysä. Sieltä oli pitkät rivit kalankuivatustelineitä ja Norjan kalastuskylämuseo, jossa pääsi tutustumaan yli 200 vuotta vanhaan kalastuskylään ja sen toimintaan. Alueella on myös erittäin viehättävä 150-vuotias Bakeri, josta sai pienen jonotuksen jälkeen uunilämpimät pullat -
siellähän piti tietysti nauttia päiväkahvit. Kabelvågissa sijaitsevassa Meriakvaariossa oli myös paljon nähtävää...tutuista kaloista eksoottisempiin mereneläviin. Lofoottien nimen alkuosa ”lo” tarkoittaa ilvestä ja loppuosa ”foten” jalkaa. Saaren muotoa onkin luultavasti verrattu ilveksen jalkaan. Pääkaupunki Svolvær tuli katsastettua pikaisesti; vain pyörien tankkaukset ja ruokakaupassa käynti tehtiin siellä. Ke 8.7.2015: Oli aika jatkaa matkaa. Jossain vaiheessa oli ajatus, että Hurtigruten
olisi ollut mukava kokemus, korvata esim yhden yön majoitus tällä tavalla, mutta luovuimme siitä, aikataulut eivät osuneet tarpeeksi hyvin yksiin. Seuraava yöpaikka löytyi sitten aivan tien 51 varrelta, Boazovazzi i Kåringen, jossa saamelaiskulttuuri näkyi niin syömisissä kuin rekvisiitassakin. To-su 9.-12.7.2015: Seuraavana aamuna saavuimme pienen ajomatkan jälkeen Lødingeniin, josta oli tarkoitus mennä lautalla yli Bognesiin. Lauttarannassa tutustuimme Marianne-nimiseen motoristinaiseen, jo-
Turskarivistöt kuivumassa.
Bakeri Kalastuskylässä, ja mitkä tuoksut!
Norjan kalastuskylämuseo.
Akvaariosta löytyi hieman erilaisia kaloja. MOOTTORITURISTI 4/2015
7
Boazovazzi i Kåringen tien 51 varrella.
Polarsirkelen.
ka kertoi muuttaneensa Lofooteille eläkepäiviään viettämään - hän oli nyt matkalla Osloon tapaamaan tytärtään. Erkanimme hänestä matkan varrella. Seuraavan kerran törmäsimme häneen tankatessamme pyöriämme Fauskessa. Paikallisesta ostoskeskuksesta löytyi kiva kahvila - herkulliset sämpylät ja päivän ”pakolliset” paakelsit tekivätkin hyvin kauppansa. Matka jatkui E6:sta ajaen Fausken kautta Polar-Sirkelen turistikeskukseen. Lämpötila oli +9 astetta. Aikamme katselimme turisteille tarjolla olevien tavaroiden määrää ja kirjoa sekä monenlaisia täytettyjä eläimiä, joista suurimman ihmettelyn kohteena oli täytetty
Bognesin lauttaa odotellessa… 8
jääkarhu. Kuinka korkea se olikaan! E6:n varrella oli korkeita vuoria ja tuntureita, henkeäsalpaavan upeita maisemia. Mo i Ranan ohitettuamme löysimme itsemme Bjerka-nimisestä kylästä – sieltä löytyi seuraava yöpymispaikkamme. Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen oli aika taas lipua tielle, suuntana Trondheim. Tälle reitille osui Korgfjelltunnelen, joka oli 8,5 km pitkä. Pysähdys Mosjoen-nimisessä kylässä, pyörän tankkaus ja rengaspaineiden tarkastus sekä pikakahvit. Lounashetki vietettiin Grong-nimisen pikkukylän paikallisessa kuppilassa. Tämän päivän ajoa siivitti sade, välillä tihuuttaen,
välillä enemmän. Ajatuksemme siitä, että yövymme Trondheimissa, sai jäädä ja pysähdyimme Levanger’ssa. Trondheimiin päästyämme oli vuorossa Kristiansund ja sieltä Atlanterhavsveienille eli kotoisammin Atlantinmerentielle. Se kulkee kahdeksan sillan kautta saarelta toiselle ja sitä on sanottu maailman kauneimmaksi automatkailutieksi, eikä syyttä. Huipennuksena Storseisundetin silta, jota ylöspäin ajaessa ei nähnyt, mitä jatkossa seuraa. Wau! Ja kelikin oli mitä mainion, aurinkoinen. Parinsadan kilsan päästä olimme Halsanaustanin lauttarannassa, vastarannalla oli Kanestraum. Tie no 64 vei meitä kohti Moldea, siellä ajoimme rantakatua ja ihailimme valtavia venerivistöjä, purjeveneitä, moottoriveneitä, eri kokoisia ja näköisiä. Hienoja. Täältä jatkoimme tietä 64 Nesjestrandaan ja edelleen Åfarnesiin, reitille osui parit lauttaosuudet. Lauantai-illan majapaikkamme (Isfjorden Gjerdset Turistcentrum) löytyi tien 64 varrelta ylhäällä pienen hiekkatien päästä. Uudehko talo, kauniit huoneet ja upeat maisemat ympärillä Gjerdsetvatnet’n siintäessä tien toiselta puolelta. Herätys aurinkoiseen aamuun, kamojen pakkaus ja baanalle. Ennenkuin pääsimme tien päälle, kiinalaisista naisista koostunut seurue pyysi saada ottaa meistä valokuvia. Olimme ilmeisesti heidän mielestään eksoottinen parivaljakko, kaksi naista pyörineen ja pakaaseineen. Su 12.7.2015: Sunnuntaina, 1. lomaviikon päätteeksi oli vuorossa Trollstiegen. Tie on kapea serpentiinitie ja sen jyrkkyys parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 9 %. Mutkia oikealle ja vasemmalle, jatkossa nimitimme niitä sykeröiksi (kartalla keitetyn spaghetin näköinen kasa). Autoja, moottoripyöriä, linja-autoja, skoottereita, asuntoautoja, valtavasti liikennettä ehkä sunnuntaista johtuen vaikka onhan tämä myös yk-
Atlanterhavsveien ja edessä Storveisundetin silta. MOOTTORITURISTI 4/2015
Pia Aaltonen
Trollstiegen, heitänkö sua lumipallolla.
Isfjorden Gjerdset Turistcentrum.
si Norjan suosituimmista turistikohteista. Huikeita maisemia – kiipesimme 11 neulansilmän kautta 1800 metrin korkeuteen ja tunnustan, että välillä meinasi loppua voimat, mutta selvisin kuitenkin ylös asti. Sellaista oli Trollstiegenillä. Ylhäällä ei valokuvaustuokiosta meinannut tulla loppua. Palkitsimme itsemme vohvelikahveilla, kaikilla herkuilla. Tämän jälkeen matka jatkui tietä nro 63 pitkin (Linde-EidsdalGeiranger) ja jälleen oli pysähdyttävä kuvaamaan Djupvasshytta-nimisellä paikalla, jonka korkeus merenpinnasta on 1030 metriä. Ajatuksemme oli ruokailla täällä, mutta ravintola ei ollut vielä auki ja näin
Norjassa ei jäätkään ole vielä ehtineet lähteä heinäkuussa.
Trollstiegenin serpentiinit, siellä sitä pöristeltiin. MOOTTORITURISTI 4/2015
9
Faktoja Ylikypsistä kinkuista MC Ylikypsät Kinkut on aikuisten naisten moottoripyöräkerho. Kerhoon kuuluu kaiken näköisiä ja kokoisia - sekä pyöriä että naisia. Kerhoon pääsee jäseneksi yli 45-v motoristinaiset. Sukupuolitestejä ei ole, oma ilmoitus riittää. Jäseneksi voi hakea hallitukselle osoitetulla vapaamuotoisella hakemuksella, tai täyttämällä ja lähettämällä jäsenhakemuslomakkeen joka löytyy netistä kinkkujen sivuilta. Alaikäinen pääsee mukaan Kinkuksi sikahyvällä selityksellä. (Kerhon sääntö numero 9: ”Säännöt on tehty rikottaviksi”). Alaikäiset muodostavat kerhon HerkkuKinkku -osaston. Kannatusjäseneksi voi hakea kuka tahansa minkä tahansa kaksipyöräisen omistaja. Jos kyseessä on polkupyörä, siinä tulee olla räpätin. Kerholla on käytettävissä räpätinvastaava. Kerhon tarkoituksena on tuottaa huvitusta sekä jäsenille että muille. Kerhon toimintaan kuuluvat kesäisin viikottaiset kokoontumisajot ja päiväajot noin kerran kuussa - sekä kahvin juonti ja pullan syönti. Jäseniä on etupäässä linjalta Järvenpää-Lahti sekä ajomatkan päässä plusmiinus-jotakin. Pyörä kulkee ja etäisyydet ei tunnu missään.
10 faktaa kinkuista
MC Ylikypsien Kinkkujen säännöt 1. § Kerhon tarkoitus on koota yhteen sikahyvää porukkaa mukavan harrastuksen (= moottoripyöräilyn sekä possujuhlat, sikamessut, sikalanäyttelyt yms.) merkeissä.
1. Kinkkujen sosiaaliset verkostot ovat monitahoisia ja niihin liittyvät tunnesiteet ovat vahvoja.
2. § Kerhon kevätkokous valitsee puheenjohtajan ja sihteerin sekä kaksi muuta hallituksen jäsentä (joista toinen varapuh. joht.) huutoäänestyksellä. Pesti kestää kaksi vuotta kerrallaan. Vaihtoon menee kullakin toimintakaudella kaksi vastuun kantajaa, ensin varapuheenjohtaja ja sihteeri yhdessä sekä seuraavalla toimintakaudella puheenjohtaja ja hallituksen jäsen yhdessä. Kevätkokous käsittelee jäsenmaksun suuruuden/pienuuden eli tarvitaan myös rahastonhoitaja ja tilintarkastaja.
2. Kinkut tunnistavat toisensa ja ylläpitävät lauman sosiaalista hierarkiaa hyvän hajuaistinsa avulla. Erilaisilla eleillä on myös tärkeä merkitys. (Käsimerkit.) 3. Kinkut käyttävät ainakin 20 eri ääntä kommunikoimiseen. 4. Kinkut viettävät suuren osan ajastaan tutkimalla ympäristöään suullaan ja kärsällään. Kärsä on kinkun herkin kohta ja sen tunto vastaa ihmisen käden tuntoa. 5. Kinkku on siisti. Kinkku erottelee makuu- ja ruokailupaikat toisistaan tarkasti. 6. Kinkut ovat nokkelia temppujen oppimisessa ja niitä on opetettu jopa pelaamaan tietokonepelejä.
3. § Virallisia vuosikokouksia on kaksi, keväällä ja syksyllä. Ajankohta riippuu ajoilmoista ( lämmintä, aurinko paistaa, asfaltti kiiltää). 4. § Hallituksen tehtävä on hoidella kerhon käytännön juttuja.
Lue meistä lisää: www.ylikypsatkinkut.fi
6. § Kannatusjäseneltä edellytetään jonkin kaksipyöräisen omistusta/ hallintaa. Mikäli kyseessä on polkupyörä, siinä tulee olla räpätin (asennus tarvittaessa sihteerin homma). Kannatusjäsenyydessä ikä/sukupuoli on sivuseikka.
7. Kinkkujen kyky intensiiviseen keskittymiseen on loistava. 8. Kinkut oppivat yrityksen ja erehdyksen avulla varsin nopeasti. 9. Kinkut kykenevät muistamaan käyttämänsä lelut jopa kolmen vuoden kuluttua. 10
5. § Kerhon täysjäseneksi voi hakea vähintään 45 vuotta täyttänyt moottoripyörän omistava/hallitseva nainen. Ei sukupuolitestejä, oma ilmoitus riittää. Sikahyvällä selityksellä pääsee nuorempikin.
7. § Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella jäsenhakemuksella.
Pitäkää hyvää huolta kinkuistanne, kinkkuista Joulua! MOOTTORITURISTI 4/2015
8. § Hakemukset hallitus käsittelee omaan sikamaiseen tapaansa. 9. § Säännöt on tehty rikottaviksi.
Unescon maailmanperintökohde Lærdalsøyr.
LOMin sauvakirkko on 1100-luvulta.
kaasutimme eteenpäin. Täällä olisi ollut mahdollista erkaantua pienemmälle tielle, joka johti Dalsnibba-vuorelle, jonka huipun korkeus on merenpinnasta 1476 metriä. Muutama motoristi kääntyikin sinne, mutta me jatkoimme matkaamme. Oli aika alkaa etsiskellä yösijaa. Nyt oli vuorossa pienehkö leirintäalue Grotlissa (Øyberg Sæter). Perussettiä: ei tv:tä, ei nettiä. Rauhallista. Ma 13.7.2015: Matka jatkui hyvin nukutun yön jälkeen suuntana Lom. Lomin kylässä pidimme kahvipaussin, kirjoittelimme ystäville muutamat postikortit ja jaloittelimme kuvaten samalla mm. komeaa sauvakirkkoa. Paussimme aikana alkoi tihkusade. Tie no 51 oli mukava mutkatie. Lampaita oli pitkin tien vierusta siellä täällä. Yksi läheltäpiti-tilannekin sattui, kun paikallinen maanviljelijä tuuppasi traktorillaan sivutieltä Pian eteen, onneksi vauhtimme ei ollut kova. Vilkuttivat sovinnon merkiksi. Puusilmät. Jotunheimin korkeus on 1389 metriä ja ajoreittimme liippasi likeltä - ”huipulla” asteita oli +8. Onneksi on lämpökahvat pyörässä. Beitostølenista löytyi huone kämppäriltä, sateesta oli mukava tulla lämpimiin sisätiloihin ja lämpimään suihkuun. Edellisenä päivänä ei lämpimästä suihkusta ollut tietoakaan, kuumaa vettä ei vaan ollut riittävästi. Ti 14.7.2015: Tutkimusmatkallemme osui myös Lærdal, jossa on Unescon maailmanperintökohde: Lærdalsøyr. Suojeltu vanha
LOMissa halot ojennuksessa…
...sehän onkin paikallinen hotellihelpotus, puuveecee.
Koira ja hänen kotinsa. MOOTTORITURISTI 4/2015
Paikallista hupia LOMissa. 11
puutalokylä, ihania taloja ja pihoja. Nautimme lounaaksi sienikeittoa ja omenapiirakka-kahvit. Täältä jatkettiin matkaa Lærdalin tunnelin, maailman pisimmän maantietunnelin (24,5 km) kautta. Tunnelissa oli upeita valoteoksia, mutta niitä emme tohtineet jäädä kuvaamaan. Matka eteni pienempää tietä no 50, jolla on taas näitä sykeröitä. Niistä selvittyämme oli jälleen kuvaustauon aika, paikka oli Geiteryggen/Turisthytten. Tunturilla oli +7 astetta, se tuntui vilpoiselta etenkin kun sataa tihkutti samaan aikaan. 7-tielle käännyttyämme tulimme Nesbyen-kylään, josta löysimme Smedsgården-nimisen majapaikan täksi yöksi.
Holmenkollenilla ja Vigelandin patsaspuistossa Ke 15.7.2015: Oslossa oli tietysti käytävä Holmenkollenilla ja Vigelandin patsaspuistossa. Holmenkollenilla lueskelin opastusta: se on maailman vanhin mäkihypyn suorituspaikka, ensimmäiset kisat käytiin siellä vuonna 1892. Uusi hyppytorni valmistui vuonna 2010 ja se on maailman ainoa teräksestä valmistettu. Pisimpien hyppyjen lista alkoi vuodesta 1892 (Arne Ustvedt: 21,5 m) ja päättyi uudessa mäessä v 2011 hypättyyn hyppyyn (Andreas Kofler: 141,0 m). Ainoa listalle päässyt nainen oli v 2013 Sara Takanashi 134 m hypyllään. Patsaspuisto puolestaan on vaikuttava alue, siitä minulla ei ollut ennestään mitään tietoa ja olikin ostettava alueesta kertova opus. Yli 320 hehtaarin alueella on 212 patsasta, joista suurin osa on tehty 1926-1942. Gustav Vigelandin töissä tärkeitä teemoja ovat kuolema ja naisen ja miehen suhde. Hän on suunnitellut myös Nobelin rauhanpalkinnon. Elämänpyörä-patsas on puiston
Holmenkollen-alastulorinnettä ja katsomoa. 12
Yhdestä kivestä veistettyyn 17-metriseen patsaaseen on veistetty 121 ihmishahmoa.
Bikkja I Bakken –koirapatsas Holmenkollenilla.
Vigeland Elämän pyörä.
päädyssä. Siinä on neljä aikuista ja kolme lasta ja ne muodostavat kehän. Se tuo taas kerran esille puiston teeman elämänkaaresta syntymästä kuolemaan. Puiston korkeimmalla kohdalla, ns monoliittitasanteella, sijaitsee patsaista keskeisin. Yhdestä
kivestä veistettyyn 17-metriseen patsaaseen on veistetty 121 ihmishahmoa. Vaikuttavia teoksia. Puistossa olisi mennyt aikaa enemmänkin, mutta helle uuvutti matkalaiset ja näin tie kutsui taas. Seuraavaa majapaikkaa jouduttiin vähän etsimään, mutta lopulta se löytyi Uddevallasta. Illan päätteeksi maisteltiin paikallista Bohusbärs-olutta, olimmehan hotellissa nimeltä Bohusgården.
Holmenkollen-talvikisojen Monaco. MOOTTORITURISTI 4/2015