YLIKYPSÄT KINKUT EUROOPAN TURNEELLA
Osa 3: 70. FIM Rally 2015 Teksti ja kuvat: Marja-Liisa ”Malla” Kivioja
Su 26.7.2015: Tänään sitten Vordeniin ja FIM Rallyn tunnelmia aistimaan. Aamutoimien ja pakkausten jälkeen tien päälle. Keli näytti uhkaavalta, välillä ripsautti vettäkin. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Baarle-Nassau (Hollanti) ja/tai BaarleHertog (Belgia), se olikin mielenkiintoinen paikka. Valtio valtiossa. Aina ei tiennyt kummalla puolella käyskenteli. Baarle-
Toinen jalka Alankomaiden (Baarle-Nassau) ja toinen Belgian puolella (Baarle-Hertog).
FIM RALLY 2015, Voorden Hollanti.
Hertogilla on erittäin monimutkaiset rajat, sillä sen 22 eksklaavia sijaitsee Alankomaille kuuluvan Baarle-Nassaun sisällä. Kahvilan edustalla toinen jalka oli Belgian ja toinen jalka Hollannin puolella. Molemmilla on omat kaupungintalonsa, palo- ja poliisiasemat sekä kirkot, mutta kaasun ja veden ne hankkivat yhdessä. Vordeniin saavuimme sateen saattele-
Mielenkiintoinen sykerö keskellä karttaa. MOOTTORITURISTI 2/2016
5
Näitä tarvittiin siis 30000 kpl Martinin tekemään Rembrandtin Yövartio-teokseen. On siinä ollut näpertämistä (yhden kengän pituus on 3,5 cm).
Puukenkä-ateljee.
mana kahdeksan maissa illalla. Kuinka hyvältä tuntuikaan asettua taloksi Flexotel cabiniin ja ajatella, että viikkoon ei tarvitse pakata ja purkaa ja pakata ja purkaa. Alueella oli ollut kova myrsky edellisenä päivänä ja paikalle jo tuolloin tulleet osallistujat olivat joutuneet lähtemään evakkoon järjestäjien korjaillessa myrskyn runtelemia paikkoja. Meidän mökkimme piti sateen suht’ hyvin ulkopuolella ja sateen ropinaan olikin hyvä nukahtaa. Ma 27.7.2015: Tälle päivälle oli järjestetty yhteinen ajoretki, jonka ensimmäinen kohde oli puukenkämyymälä, siinä ohessa oli puukenkien valmistusnäytös. Seinää peitti maailman suurin, 30000:sta pikkuriikkisestä puukengästä tehty mosaiikkitaulu (Rembradtin Yövartio), joka oli 4 metriä korkea ja 6 metriä leveä. Puukenkiä, jotka tehdään poppelista, oli joka lähtöön: bootseja, kävelykenkiä, 6
Tanssikengätkö.
Martin Dijkman, oppaamme, työn touhussa.
sandaaleja, lasten kenkiä jne. ”Harhautuskengät” olivat hauskat, niillä kävellessä jää jälki niinkuin olisit kävellyt toiseen suuntaan. Martin Dijkman, oppaamme, kaiversi näytöksessään puukengän, jonka hän lahjoitti mukanamme olleelle 87-vuotiaalle miehelle. Hän oli porukkamme vanhin osallistuja, joka oli reissussa sivuvaunullisella BMW:llä. Täältä matka jatkui tihkusateessa seuraavaan kohteeseen, joka oli Grolsch-oluttehdas. Isot siistit tilat ja kiiltävät laitteistot. Iloinen vaalea neitokainen johdatti meitä hallista toiseen ja kertoili yrityksen historiasta ja oluen valmistuksesta. Ulkona satoi vettä tässä vaiheessa ihan kaatamalla, onneksi oltiin sisätiloissa. Tutustumiskierroksen päätteeksi tarjottiin maistiaisia, olutta, juustoja ja salamia. Poislähtiessämme oli sadekin rauhoittunut. Iltaohjelmassa oli yhteistä ilakointia ystävien kanssa - illallisen jälkeen jaksoi taas hyvin jorailla.
MOOTTORITURISTI 2/2016
Ti 28.7.2015 oli vuorossa retki Amsterdamiin. Ensin ohjelmassa oli veneretki kanavia risteillen. Sen jälkeen mentiin tutustumaan Rijksmuseumiin, joka oli ollut remontissa 10 vuotta. Paikka kuhisi turisteja ja paljonhan siellä olikin nähtävää. Yksi vetonauloista oli Rembrandtin Yövartio-maalaus vuodelta 1642. Aikamme kierreltyämme lähdimme keskustaan, jossa talsimme päämäärättömästi ja parkkeerasimme itsemme kahvilaan herkuttelemaan cappucinolla ja juustotortulla. Takaisin Vordeniin tultuamme olikin taas edessä syömingit: Oriental buffet oli katettuna. Totesin, että nimi antoi olettaa eksoottisempaa kuin mitä itse ruoka käytännössä olikaan. Tämän jälkeen lähdimme tekemään kierroksen kylän keskustassa ja osuimme jäätelöbaariin. Siellä vierähtikin tovi, koska siellä oli herkullisten jäätelöannosten lisäksi kaivattu wlan – pääsimme olemaan hetken nettinörttejä ja tekemään päivitykset naamakirjaan ja lukemaan muut uutiset.
Amsterdamissa.
Rijksmuseum.
Rijksmuseumin yksi vetonauloista, Rembrandtin Yövartio (v. 1642), oli tarkan vartioinnin kohteena. Käsityön taidonnäyte v 1758-1760 (materiaalina mm tammi, vaahtera ja pähkinäpuu). Tekijänä Abraham Roentgen.
Etualalla Ari Pölläsen bemari v 1979.
Erikoisempi tuunaus. MOOTTORITURISTI 2/2016
7
Sopu sijaa antaa.
Ke 29.7.2015: Viralliset avajaiset olivat Vordenin keskustassa, jonne ajettiin vajaan 10 kilsan lenkki ryhmissä maittain järjestettyinä. 27 maan joukossa olimme järjestyksessä 16. Keskustaan saavuttuamme kajahti ilmoille Maamme-laulu ja näin ensikertalaisena oli hieno fiilis olla mukana ja kokea tämä kaikki. Loppupäivä meni kaupungilla shoppaillessa ja fiilistellessä tunnelmasta ja aurinkoisesta kelistä. Lounaaksi saatu salaattikippo sai vaihtua herkulliseen maksa-annokseen paikallisessa ravintolassa.
To 30.7.2015: Ohjelmassa oli myös retkipäivä Rotterdamiin, jossa vierailu satamassa ja kuuluisissa Kinderdijk-tuulimyllyissä. Harmiksemme koko päivän satoi vettä, välillä rankastikin. Osa seurueesta luovutti, eivätkä halunneet tulla katsomaan tuulimyllyjä. Itse sinnittelin ja kiersin koko kierroksen – ja kastuin läpimäräksi. Oli mielenkiintoista kuulla oppaan esittely ja kuvitella, miten 13-lapsinen perhe oli asunut tuulimyllyssä. Tällä alueella on 19 toimivaa tuulimyllyä alkaen vuodelta 1738 ja se onkin Alankomaiden suurin vanhojen tuulimyllyjen alue samoinkuin Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997 lähtien.
Risteilyllä Rotterdamissa. 8
MOOTTORITURISTI 2/2016
Tällainen perhe asui muinoin tuulimyllyssä, jossa kävimme.
Pe 31.7.2015 oli sitten SE päivä: Kansojen Paraati, ajetaan maittain ryhmiteltynä Zutphenin vanhaan kaupunkiin. Mutta ennen sitä pyörien koristelu Suomen lipuin ja viirein, osalla oli muutakin Suomi-aiheista rekvisiittaa (peruukkeja ja muita asusteita). Mukana oli tietysti itseoikeutetusti Joulupukkimme ja hänen apurinsa. Paraatin jälkeen pyörät parkkeerattiin Parc Ferméen ja kävimme syömässä - sen jälkeen oli aikaa vielä tutustua Henriette Polakin museoon, jonka kokoelma oli hänen yksityisomistuksessaan. Tämän jälkeen lähdimme käymään paikallisessa mpliikkeessä, tarkoituksena ostaa öljyä mopoihimme. Ja löytyihän se. Sen jälkeen suunnistimme takaisin Vordeniin päin.
FIM Rallyn jokiristeilyllä oli tunnelmaa.
Suomi-poika ja -tytöt.
Siis perinteiset salmari-bileet Vordenissa.
Paitojen vaihto käynnissä osallistujien kesken.
Jaana ja Peppe viimeisen illan tunnelmissa. MOOTTORITURISTI 2/2016
9
FIM Rallyn päätösjuhla Voordenissa.
Päätösjuhlassa meidän yhdistyksemme palkittiin mm. tapahtuman suurin kerhoja eniten naisosanottajia -sarjoissa. Mainittakoon vertailuna, että meillä (TFMK) oli 70 rekisteröityä osallistujaa ja toiseksi tulleella Ruotsilla oli 25. Eniten rekisteröityneitä naisia oli meillä 24 ja toiseksi tulleella Sveitsillä puolestaan 10. Hyvä ME! Oli hienoa olla mukana tässä 1027 osallistujan joukossa. Loppuilta meni taas tanssilattialla pikkutunneille saakka. Illan päättyessä oli jo haikea fiilis.
Viimeinen lomaviikko ja kotimatka alkaa La-su 1.-2.8.2015: Viimeiset valokuvat kämppäriltä, osa porukasta oli lähtenyt jo paluumatkalle ja vielä paikallaolevien lähtöhalaukset. Sitten oli meidänkin aika rientää taas tien päälle. Viimeiselle viikolle olimme suunnitelleet kaksi varsinaista käyntikohdetta: Samnaun verovapaa kylä Sveitsissä ja Schafbergspitze-hotelli Itävallassa. Reittimme vei meidät ensin Luxembourgiin, jossa tankkasimme – bensa oli halpaa (1,22 €/l). Lotukset, Maseratit ja Porschet vilahtelivat ohi. Näki, että autokanta on täällä vähän erilaista. Meno maistui 470 kilsan verran ja B&B-majapaikka löytyi pienestä Merzigin kylästä Saksassa. Ajoimme pyörämme 10
Kevyt iltapala, Sophia Lorene pizza.
isoon autotalliin, jossa oli jos minkälaista menopeliä, osa vanhojakin. Se selittyi sillä, että omistajalla oli autokoulu ja kiinnostus myös kaksipyöräisiin. Pitkän ajomatkan kruunasi paikallisella Imbiß-grillillä nautittu Sophia Lorene –niminen pizza ja kyllä siinä syötävää piisasikin. MOOTTORITURISTI 2/2016
Su-ke 2.-5.8.2015: Merzigin kylä jäi taakse ja reittimme vei Ranskan kautta kohti Uhldingen-Mühlhofenia, jossa kaarsimme pienehkön Garni Alpenblick-hotellin pihaan kadunvarsikyltin ohjaamana. Sisälle lompsiessamme onnistuimme herättämään nojatuolissaan torkkuvan emännän. Vapaa huone kuitenkin löytyi, asettauduimme taloksi ja lähdimme pienelle iltakävelylle paikalliselle terassille. Iltapalan ja maisemien valokuvauksen jälkeen oli aika mennä katsomaan unikuvia. Aamupalan jälkeen suunta kohti Lindauta. Siellä osuimme maanantai-aamun ruuhkaan, josta oli päästävä eroon. Mennessämme tankkaamaan huoltoasemalle tuli kanssani juttelemaan mies, joka odotteli vaimoaan. Vaimo oli unohtanut käsilaukkunsa heidän edellisillan tanssireissulla ja oli matkalla hakemaan sitä mieheltään, joka oli käynyt hakemassa sen tanssipaikalta. Mies kertoi olevansa Suomi-fani, Räikkönen ja Ahonen olivat sankarit, joiden uraa hän kertoi seuraavansa. Ennenkuin kerkesin lähteä jatkamaan matkaa hänen vaimonsa tuli ja rupattelimme vielä hetken. Pyysivät välittämään terveisiä suomalaisille palattuamme kotiin. Terveisiä siis kaikille lukijoille! Ajoreittimme osui Reinin varrelle ja pysähdyimme kuvaamaan taas maisemia. Rein on yksi Euroopan pisimmistä joista, pituutta 1230 kilometriä. Sen toinen pää
Samnaun verovapaa kylä.
Kiskot vievät hotellille (Schafbergspitze), joka on 1783 m korkeudessa.
on Sveitsin Alpeilla ja toinen Rotterdamissa. Liiikennettä ei ollut nimeksikään, ainoastaan pari moottorivenettä, joista toinen veti perässään vesihiihtäjää. Aurinko lämmitti kovasti ja pitkään emme rannalla viihtyneetkään. Seuraava kohteemme oli Samnaun, joka on Sveitsin ainoa verovapaa alue. Samnau-
nissa on paljon kauppoja, joissa myydään koruja, sveitsiläisiä kelloja, alkoholia ja tupakkaa verovapaaseen hintaan. Bensan litrahinta oli 0,89 €. Asukkaita siellä on vajaa 800. Alueelle tulee kaksi tietä, yksi Sveitsin ja yksi Itävallan puolelta. Samnaunista laskeuduimme takaisin alas samaa tietä, jota olimme sinne men-
neetkin. Seuraava majapaikkamme löytyi Hotel Tirolerhof ’sta Itävallasta. Iltapalaksi nautimme ilta-auringossa Biker Burgerit, olihan kyseessä mp-ystävällinen majapaikka. Tiistaina oli sitten vuorossa toinen ennakkokohteemme: Schafbergspitze-hotelli. Jouduimme jättämään pyörämme ja tava-
Samnaun verovapaassa kylässä oli paljon pieniä myymälöitä. MOOTTORITURISTI 2/2016
11
ramme Schafbergbahn-asemalle, josta oli junakuljetus St. Wolfgang’ssa sijaitsevalle hotellille. Pia oli varannut majoituksen jo ennakkoon Schafbergspitze-hotellista ja junalippuja asemalla lunastaessamme meiltä veloitettiin samalla myös majoituksen hinta (yht. 76,50 €/hlö). Vuonna 1862 rakennettu hotelli sijaitsee Schafberg-vuorella ja on 1783 metrin korkeudella merenpinnasta. Ainoa mahdollisuus on mennä sinne 1893 rakennettua junarataa pitkin ja kun nousun jyrkkyys oli välillä jopa 26 %, tuli tunne, että pitääkö mennä työntämään junaa. Niin hitaasti ja vaivalloisesti kolkutellen se eteni. Ylhäällä avautuivat henkeäsalpaavat maisemat ja kuvia tulikin otettua runsaasti. Myöhemmin illalla alkoi sataa vettä ja tuli kunnollinen ukonilma. Tuollaisten luonnonvoimien edessä tuntee itsensä aika pieneksi.
Schafbergspitze Hotel Itävalta.
Toiset tulevat ja toiset lähtevät hotelli Schafberggspitze’en.
Vielä virkistävä uintireissu ennen kuin matka jatkuu Schafbergistä. 12
MOOTTORITURISTI 2/2016
Ke 5.8.2015: Palattuamme alas junalla keskiviikkona päätimme käydä vielä uimassa ja päiväkahvilla ennenkuin lähdemme jatkamaan matkaa – ja aurinko porotti. Matka etenee ja seuraavaksi ylitämme rajan Tsekkien puolelle. Majapaikan etsiminen pimenevässä illassa onnistui parin turhan koukkauksen jälkeen ja osuimme Brno-Slatinassa sijaitsevaan Lazza-motelliin. Yöpaikka oli kohtuuhintainen, 30 €/ huone ja ystävällinen henkilökunta neuvoi ajamaan pyörät ulko-oven viereen. Huoneisto oli isohko, mutta pelkistetysti kalustettu. Ajo-olut maistui eikä hintakaan päätä huimannut (1 €/tuoppi). Zajazd Borowik, tienvarsihotelli Knurowiec:ssa, oli torstai-yön majapaikkamme Puolan puolella. Huoneen hinta oli 30 egee ja omistajana häärinyt vanha nainen istui nurkkapöydässä koko illan. Asui ilmeisesti samassa rakennuksessa. Pyörämme olivat yön hyvässä tallessa lukittujen porttien takana, siellä vartioi lisäksi kahden koiran partio.
Seuraavassa majapaikassamme pyörät olivat aidan takana, koirapartiokin oli vahdissa.
Pe 7.8.2015: Tämän päivän pidempi pysähdys oli Suwalkissa, shoppailua (no, paljonhan ei matkatavaroihin enää mahtunut) ja lounas nautittiin paikallisessa bistrossa, annokset koottiin kilohintaperiaatteella (eli jokaiselle jotakin). Majapaikan löytymisen kanssa meinasikin sitten tulla problemos ja ajauduimme muutaman mutkan jälkeen vasta puolenyön maissa Riikaan, jossa majoituimme tyylikkäästi Bellevue Park hotellissa (65 €/yö). La 8.8.2015: Runsaan aamupalan jälkeen pääsimme vihdoin tien päälle. Lauantaiaamun ruuhka ja tietyöt sekä navin opastamana tiemme johti umpikujaan. Lopputulema oli, että tiemme erkanivat ja ajelimme eri reittejä Riikasta kohti Tallinnaa. Pia varoitteli tekstarilla: ”Älä tule Jurmalan kautta, täällä on järkyttävät jonot”. Mehän ei tunnetusti jonoissa kauaa seisoskella. Itse suunnistin A2/A1-tietä pitkin Tallinnaan ja kohtasimmekin rajalla. Loppumatka meni rallatellen suoraan Tallinnan satamaan ja sopivasti kutakuinkin suoraan laivaan. Laivamatka hurahti nopeasti, olisiko ollut myötätuulta ja oli, kuten Lasse Mårtenson lauloi jo vuonna 1966: ”on ihmeen hyvä kotiin tulla taas”. Viisi viikkoa reissussa on pitkä ja antoisa aika, mutta tunnustan, että itselläni oli lopussa jo ”infoähkyä” ja kotiikäväkin vaivasi. Niin paljon oli nähty ja koettu ja viimeiset sadat kilometrit tultiinkin suorinta mahdollista reittiä Tallinnaan.
Zajazd Borowik, Knurowiec.
Majapaikkamme Riikassa (Bellevue Park -hotelli).
Tähän 36 päivän kesälomareissuun sisältyi 15 maata, noin 11000 kilometriä, monenlaisia teitä, sykeröitä, lukematon määrä tunneleita, henkeäsalpaavan upeita maisemia, hienoja kohtaamisia ystävien ja uusien tuttavien kanssa. Bemu ja Kawa rallattivat moitteetta ja Ylikypsät Kinkut kiittävät ja kuittaavat. Nähdään taas!
Kotimatkalla, la-iltapäivällä lautalla oli hyvin tilaa. MOOTTORITURISTI 2/2016
13