YLIKYPSÄT KINKUT EUROOPAN TURNEELLA
Osa 2: Tanskasta kerhorallin kautta Brysseliin
Torinäkymää Goslarissa.
Teksti ja kuvat: Marja-Liisa ”Malla” Kivioja To 16.7.2015: Göteborgissa oli valtavat ruuhkat E6:lla tietöistä johtuen. Yritimme päästä niitä karkuun ja siirryttyämme tielle nro 154 siinä onnistuimmekin. Mukavampihan niitä pieniä mutkateitä onkin ajella, mutta joskus siirtyminen paikasta A paikkaan B on tehtävä rivakammin. Varbergin kaupungissa osuimme Cafe Mignoniin, jossa hemmottelimme itseämme päiväkaffeilla ja paakkelsilla. (”Paakkelsi päivässä pitää mielen iloisena” – tämä mottomme ei tällä matkalla ole tosin täysin toteutunut). Kyseinen kahvila viettää tänä vuonna 80-vuo-
tisjuhliaan, enkä ihmettele yhtään. Tunnelmallinen sisustus ja mitä herkkuja, ei ihme että sekä terassi että sisätilat olivat tupaten täynnä asiakkaita. Helsingborgiin saavuttuamme jäimme odottamaan lauttaa Helsingöriin. Sieltä suunnistimme reippaasti Roskildeen. En sitten tiedä näyttikö menomme liiankin reippaalta, vastaantulevat HD-kuskit nauttivät käsimerkeillä ”slow down” ja kotvasen kuluttua huomasimme poliisipartion, jotka olivat valvomassa nopeuksia. Seuraavan yön majoituksemme löytyi leirintäalueelta,
Roskilde – leirielämää. MOOTTORITURISTI 1/2016
iso ja siisti kämppäri (Roskilde Camping & Hytteferieodense). Sateet olivat ohi ja aurinko helli meitä. Täällä pääsin nauttimaan aamuaikaisesta uinnista ennen matkaan valmistautumista. Sen jälkeen Pian mukana olevista ruokatarvikkeista loihtiman aamupalan kimppuun, josta totesimme, että pöydässä on norjalaista voita, ruotsalaista maitoa, Ruotsista ostettua tanskalaista Fazerin valmistamaa leipää. Näillä jaksaa hyvin eteenpäin kohti Saksaa... Pe 17.7.2015: Pientä hidastelua oli uloskirjautumisen kanssa, respassa oli ongelmia tietokoneyhteyksien kanssa. Paikan omistaja tuskaili, että näiden Mac:ien kanssa on jatkuvasti ongelmia, toinen laite (pc) toimi moitteetta. No, pitkän odottelun jälkeen (ja meitä oli jonossa MONTA) pääsimme tien päälle. Silloin olisi voinut laulaa ”moottoritie on kuuma” sillä päivä oli jo pitkällä ja päivä helteinen ja olimme jo valmiiksi kuumissamme. Roskildesta matka jatkui Odenseen E20:ä pitkin. Ison-Beltin silta (Storebeltin silta) oli näkemisen arvoinen, pituuttahan sillä on 2700 m. Seuraava pysähtyminen oli Vamdrupin kylässä. Pienen etsimisen jälkeen menimme Hotel Vamdrupiin ja nautimme siellä perinteiset tanskalaiset voilei5
Hotelli Nordsee.
vät ja palat omenapiirakkaa kahvin kanssa. Nam. Täältä oli enää pieni heitto Saksan puolelle. Matkan varrella sattunut auto-onnettomuus tosin kierrätti meitä sivuteille, mutta loppujen lopuksi ylitimme rajan Tonderin kautta ja porhalsimme sieltä edelleen Husumiin, josta alkoi yöpaikan etsiminen. Päädyimme Nordsee-nimiseen hotelliin, iso huone upealla näköalalla. Täällä pääsimme taas karistamaan matkapölyt, hotellissa oli uima-allas ja saimme polskutella siellä ihan rauhassa. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön, lammaslaumat olivat vallanneet ympäristön. Vesi oli karannut rannasta, ranta oli ruma. La-su 18.-19.7.2015: Seuraava kohteemme oli vajaan 300 kilometrin päässä Hattenissa oleva Hotel zum Deutschen Hause, joka oli perustettu v 1914 ja oli jo 4. sukupolven hallussa. Hotellilla on tärkeä merkitys kylän elämässä, ja sen sekä näki että kuuli myös työntekijöistä. Omistajapariskunta asui hotellin päässä olevassa asunnossa, jonka ulkopuolella oli heille nimikoitu penkki.
Hotel zum Deutschen Hause ja omistajien asunto penkkeineen.
Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta matkaan oli lähdettävä. Keli kuitenkin muuttui aamupäivän jälkeen aurinkoiseksi ja ajelimme ilman pidempiä pysähdyksiä Villa Löwenherziin, joka oli tämänvuotinen Touring Meetingin pitopaikka Lauenfördessä. Sinne oli rantautunut jo muitakin tourinkilaisia. Asettauduimme taloksi, meille osoitettiin ”prinsessahuone” ylhäältä tornista ja sinne odottelimme kämppiksiämme Maijaa ja Minnaa.
Touring Meeting starttaa Ma-ke 20.-22.7.2015: Herätys aurinkoiseen aamuun ja monipuolisen aamupalan jälkeen lähdimme tekemään ajankuluksi pienen ajolenkin. Reitti kulki mm. Bad Karlshafenin ja Liebenaun kautta. Palatessamme pysähdyimme, kas kummaa, paikalliseen konditorioon kahville. Siellä piti nauttia paikallinen Lauenförde-leivos, ehkä vähän liiankin makea pläjäys. Lämpötila oli +29, eikä ihme, että hiki virtasi. Onneksi majapaikassamme oli tarjolla monenlaista (mallas)juomaa. Ajomme aikana oli tullut lisää porukkaa paikalle. Nautittuamme buffet-pöydän antimista pitkän kaavan
Motoristihotelli Villa Löwenhertz – Touring Meetingin kokoontumispaikka. 6
mukaan oli aika puheenjohtajamme Arin julistaa Touring Meeting avatuksi. Ilta hupeni vauhdilla. Tiistaina ohjelmassa oli vierailu Goslarissa, joka on vanha historiallinen kaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Pieni ja idyllinen. Onneksi aamupäivän rankkasade hellitti ja saimme tehdä kaupunkikierroksemme kauniissa aurinkoisessa kelissä. Torilla osuimme katsomaan esitystä, joka toistuu 4 kertaa päivässä. Siinä kaivostyöläiset tulevat esille Kaiserringhausen luukuista kellojen soittaessa tahtia. Tämä noin kahdeksan minuuttia kestävä esitys kertoo Rammelsbergin kaivoksista, josta on kaivettu malmia yli tuhannen vuoden ajan. Noin 30 kilometrin päässä Goslarista on pieni kylä, Seesen. Tästä Cristiane-oppaamme kertoi, että Henry Steinway perusti sinne ensimmäisen työpajansa v. 1825 ja rakensi talonsa keittiössä salassa ensimmäisen pianonsa v. 1836. Salassa siitä syystä, että siellä oli luvallista vain korjata instrumenttejä. Siitä on alkanut yli 160 vuotta kestänyt liiketoiminta, joka virallisesti alkoi v. 1853. Illan ohjelmassa oli vuorossa perinteinen Teräsmotoristikisa, frisbeetä, mölkkyä,
Touring Meetingin avaussanat by Ari T.
MOOTTORITURISTI 1/2016
Goslarin kellonsoittajat.
1. retkipäivämme kohteena on Goslar, UNESCOn maailmanperintökohde.
Kaivostyöläisesitys näkyi Goslarin torin laidan talon vinttikerroksessa.
Goslarin idylliä.
Ensi kertaa Touring Meetingissä mukana olleet huomioitiin. MOOTTORITURISTI 1/2016
7
PS Speicher museossa on monenlaista rekvisiittaa.
BMW 600 (tuotannossa 1957-1959) ei ollut kuluttajien suosiossa.
Hans MEixner, Fritz GOckerell ja Otto LAndgraf suunnittelivat tämän moottoripyörän, se oli tuotannossa v 1922-1925.
tietokilpailukysymyksiä ja palikkatesti. Olipa siinä monenlaista, osa otti hurtilla huumorilla, jotkut olivat vähän enemmän kilpailuhenkisempiä. Niin aina! Retki Einbeckiin, jossa on iso moottoripyörä- ja automuseo (PS Speicher) oli ohjelmassa keskiviikkona. Hurjasti nähtävää 6 kerroksessa – ja kaikki piti kiertää ja melkein kaikki kuvatakin, tietty. Jäi vielä aikaa tutustua vanhaan kaupunkiin, jossa ehdittiin istua torilla ja syödä lounasta. Eikä kiirettä mihinkään. Mukavaa. Paluumatkalla koukkaus Uslarissa, Biker Pointissa, jossa oli mm. Hondan edustus. Paljon oli pyöriä, uusia ja käytettyjä, joita ”koeistua”. Myös ajovarusteita oli tarjolla. Hillitsin kuitenkin itseni ja mitään ei tarttunut mukaan. Loppupäivän ohjelmaan mahtui runsas illallinen ja Teräsmotoristikisan voittajan julkistaminen, etelänpoika-Raikka Raimo Ojala ja Lapintyttö-Tuula Tuure hoitivat homman hienosti kotiin. Onnittelut molemmille samoin kuin muille palkituille: - Miesten sarjan pisimmät kilsat keräsivät Kalkkilan Timo (5700) ja Tero Räty (5400) - Rallin vanhin osallistuja oli Pauli Niskanen ja nuorin Toikkasen Kasper (kyytiläisenä). - Rallin nuorin osanottaja omalla pyörällään oli Wendelinin Calle ja - Vanhimmalla pyörällä paikalle tullut oli Pölläsen Ari vm 1979 Bemarillaan. Meidän tähänastinen reissumme oli kerännyt sen verran kilometrejä, että saimme palkinnon ”pisimmän matkan ajaneista naisista”, kilsoja oli koossa 5800. Ja matka jatkuu huomenna... mutta nyt rentoudutaan.
Kaupunkilomailua Brysselissä, Oostendessä, Brüggessä ja Gentissä To-su 23.-26.7.2015: Torstaina piti sitten taas pakata kamat ja suunnistaa kohti Brysseliä. Siellä oli tarkoitus olla sunnuntaihin saakka. Ruuhkia, tietöitä ja hellettä,
Siististi rivissä, Zündapp, NSU, BMW R 2, DKW.
Biker Point, Uslar. 8
Uslarin mp-liikkeestä löytyi monenlaisia ajopelejä. MOOTTORITURISTI 1/2016
Grand Place Brysselissä. Siinä on vohveleita eri täytteillä mistä valita..
mutta koneet rallattivat iloisesti ja matka joutui. Brysseliin päästyämme totesin, että täällähän on muutama muukin liikenteessä – sitä ruuhkaa! Vaikeahan siinä oli pysyä lähituntumassa toisen kans-
...ja belgialaista suklaata, nam.
Brysselin Manneken Pis eli Pissaava Poikapatsas (alkuperäinen on tehty v 1619).
sa, aina tuli autoja väliin, mutta pääsimme kuitenkin ilman suurempia kommelluksia majapaikallemme, Pian ystävän asuntoon. Ruokailu, pyykkikone laulamaan ja surffailua netissä suunnitellen seuraavan päivän Brysseliin tutustumista. Mm. ManneMOOTTORITURISTI 1/2016
ken Pis-patsas ja Grand Place-aukio olivat ohjelmassa ja kun aamupäivällä köröttelimme bussilla keskustaan, kävelimme näille kohteille. Vohveleita (kaikilla mahdollisilla täytteillä) piti tietysti maistaa ja Pauwel Kwak-olutkin tuli tutuksi. 9
Oostende lauantai-aamuna, vielä on hiljaista.
Brügge; Markt-aukiolla oli kauniita rakennuksia. ...ja kova tuuli oli karkottanut ihmiset rannalta.
Rannalle oli rakennettu hienoja hiekkalinnoja.
10
Brügge Markt-aukiolla olevan Belfortin kellotorniin olisi ollut mahdollista kiivetä 366 askelmaa. Emme kiivenneet. MOOTTORITURISTI 1/2016
Lauantai-päivä oli tarkoitus viettää tutustumalla Gent-, Brügge- ja Oostende– nimisiin kaupunkeihin. Aamulla sateli vettä ja odottelimme jonkin aikaa sen loppumista. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan ja saimme ajaa Oostendeen välillä rankkasateen piiskatessa. Oostendeen päästyämme sade rauhoittui, mutta rannikolla tuuli kovasti. Kevyt lounas ja sen jälkeen kävelyretki rannalla taistellen tuulta vastaan, leijojen lennättäjilläkään ei ollut helppoa. Hiekkaa lensi silmiin ja hampaissa narskui. Rannalle oli tehty komeita hiekkalinnoja, mutta perusteellisempaan tutustumiseen ei riittänyt aika. Piti rientää seu-
Brüggen kanavaverkostoa, Pohjoisen Venetsiaksi myös nimetty.
raavaan kohteeseen eli Brüggeen, joka on ”keskiaikainen siltojen kaupunki”, Belgian merkittävimpiä matkailunähtävyyksiä. Keskusta-alue kuuluukin Unescon maailmanperintöluetteloon. Ihmettelimme vilskettä Markt-aukiolla ja aikeemme kiivetä 366 askelmaa Belfortin kellotorniin jäi vain aikeeksi. Mozartin Taikahuilu-oopperasta tuttu, Papageno-patsas, vartioi pyöriämme kaupunginteatterin edessä. Kanavaverkosto oli laaja ja kaupunkia nimitetäänkin Pohjoisen Venetsiaksi.
Sanokaa Brügge, kun haluatte hyvää. Belgialaiskaupungissa suklaa tehdään käsityönä ja suurella sydämellä.
Atomium-monumentti, rakennettu v 1958. Kuvaa raudan kiderakenteen 165-miljardikertaista suurennosta ja on 102 metriä korkea. Ylimmässä pallossa on ravintola.
Tämän päivän kohteistamme Gent on kaupungeista (väkimäärältään) suurin ja kaduilla olikin vilskettä. Karnevaalimeiningistä päätellen taisimme osua paikalle juuri De Gentse Feesten –festivaalien aikaan. St. Michaelin kirkon luona oli kuvaussessiomme. Kello lähenteli jo puoltayötä ennen Brysseliin päästyämme, mutta teimme vielä yhden turistikoukkauksen: Atonium, v. 1958 rakennettu monumentti, joka on raudan kiderakenteen 165-miljardikertainen suurennos. Mahtava rakennelma ja pimeässä valaistuna vaikuttava näky. Rakennelmalla on korkeutta 102 metriä ja ylimmässä pallossa on ravintola. Harmi, ettei se enää tuohon aikaan ollut auki.
Karnevaalitunnelmaa Gent’ssä.
Pyhän Nicholasin kirkko, jonka kulman takaa löytyi paikka janoisille. MOOTTORITURISTI 1/2016
Jatkuu seuraavassa numerossa 11