Suomen arkkitehtuuria 0809 Poimintoja suomalaisen nykyarkkitehtuurin kärjestä 9.6.–26.9.2010
Finnish Architecture 0809 Leading edge of current Finnish architecture June 9 – September 26, 2010
Kestävän kehityksen kärjessä Maailman kulttuuria rakennettaessa on ihmisen toiminnan ja luonnonvarojen suhde arvioitava uudelleen 8.10.–21.11.2010
Sustainable architecture To build our global civilisation on new relations between human organisation and resources October 8 – November 21, 2010
SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO kesä – syksy 2010 | Museum of finnish architecture summer – autumn 2010
JUULIA KAUSTE
Museon uusi johtaja | New Museum Director
Kuva suomalaisesta arkkitehtuurista on erilainen ulkomailta katseltuna. Suomalaisen arkkitehtuurin arvostus ja ihailu on maailmalla suurta. Meillä on yksi maailman vanhimmista alan museoista, jolla on hyvät ja arvostetut kokoelmat sekä osaamista että rautaista kokemusta näyttelyiden tekemisestä... Haluaisin meidän rohkaistuvan olemaan aivan keskellä kansainvälistä diskurssia. (Arkkitehtiuutiset 4/2010) Museoiden välinen lisärakennus elävöittäisi kaupunginosaa. Tästä voisi tulla keskus, jonka ympärillä alan toimijat muutenkin toimivat ja jossa voisi olla mahdollisuuksia erilaisille ruohonjuuritason spontaaneille tapahtumille ja toiminnoille... Nämä historialliset suojelukohteet ovat ihan hienoja, mutta nämä eivät ole niitä käyntikortteja, miten tämän päivän arkkitehtuuri ja muotoilu esitellään. (Helsingin Sanomat 18.2.2010)
Taidehistorijoitsija Juulia Kauste, 42, aloittaa museon johtajana 1.6.2010. Kauste on toiminut runsaat kymmenen vuotta Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin johtajana. Tänä aikana hän on toteuttanut lukuisia suuria suomalaista arkkitehtuuria ja muotoilua esitteleviä näyttelyhankkeita. Hän on opettanut pitkään arkkitehtuurin ja muotoilun historiaa Parsons School of Designissa New School Universityssä ja tekee kaupunkitutkimuksen väitöskirjaa saman yliopiston The Graduate Faculty of the New School for Social Research -osastolle. Yksi Kausteen suunnitelmista on tiivistää Rakennustaiteen museon ja Designmuseon yhteistyötä. Museot kaavailevat tontilleen uutta arkkitehtuurin ja muotoilun keskusta. Art Historian Juulia Kauste, 42, has been chosen to be the new director of the Museum of Finnish Architecture. Her tenure starts on June 1, 2010. For the last ten years Ms. Kauste has acted as the Executive Director of the Finnish Cultural Institute in New York. During this time she produced and curated numerous exhibitions, presenting Finnish architecture and design. She has been teaching Interior and Architectural Design at Parsons The New School for Design and is working on her Phd. in The Graduate Faculty of the New School for Social Research.
Kuva: Patrik Rastenberger/SRM
Arkkitehtuuri on yhdessä muotoilun kanssa aivan ehdottoman keskeinen osa meidän kaikkien elämää. Itse asiassa, arkkitehtuurilla ja muotoilulla on jopa niin itsestään selvä osa, ettemme edes huomaa niitä. (Arkkitehtiuutiset 4/2010)
La biennale di venezia 2010 Todennäköisesti maailman suurin arkkitehtuuritapahtuma, Venetsian kansainvälinen arkkitehtuuribiennaali, on yleisölle auki 29.8.–21.11. Kahdennentoista biennaalin teema on ”People Meet in Architecture”. Alvar Aallon 1956 suunnittelemaan pieneen mutta keskeiseen Suomen paviljonkiin Giardini-alueella sijoitetaan koulurakennuksiamme esittelevä näyttely. Rakennustaiteen museon tuottamassa näyttelyssä on seitsemän 2000-luvulla rakennettua kohdetta, joista jokaisen suunnittelijana on toiminut eri toimisto. Koulut ovat suomalaisen maiseman olennainen osa ja hiljattain myös kansainvälisellä kentällä Pisa-tutkimuksen ansiosta näkyvään asemaan nousseita.
The 12th international Biennial of Architecture in Venice will be open to the public from August 29 to November 21, 2010. It has been described as the largest architecture event of its kind in the world. This year the theme of the biennal is ”People Meet in Architecture”. The Museum of Finnish Architecture will produce an exhibition in the small but centrally located Finnish Pavilion designed by Alvar Aalto in 1956. The pavilion is in Giardini, Venice. The exhibition presents seven Finnish 21st century school buildings designed by different offices. School buildings are an integral part of the Finnish landscape and recently, thanks to the Pisa study, internationally recognized. According to the study
Pisassa on todettu koulujärjestelmämme kuuluvan suoritusten perusteella maailman parhaimmistoon. Tässä on myös koulun kuorilla merkittävä rooli. Biennaalin sadastatuhannesta kävijästä iso lohko on koululaisia ja opiskelijoita. Tälle yleisölle esityksen on suuntauduttava, ja viesti on muokattava yksinkertaiseksi ja vauhdikkaasti omaksuttavaksi. Tehtävä on haaste. Rappiotilassa 1970-luvulla virunut paviljonki on saatettu erinomaiseen kuntoon. Aiemmin Argentiinalle, Portugalille ja Islannille vuokrattu rakennus on nyt otettu kokonaan Suomen käyttöön. Vuorovuosina paviljongissa on esillä arkkitehtuuri ja taide. Suomi on mukana myös Pohjoismaiden paviljongin näyttelyssä, joka esittelee kustakin maasta viisi ihmisten kohtauspaikkana toimivaa rakennusta. Näyttelystä vastaa tänä vuonna Ruotsi.
our school system is one of the highest-performing in the world. The school building itself plays a significant role in this as well. Many of the hundred thousand biennial visitors are pupils and students. This means the exhibition has to be geared towards the general public and the message easily adapted. This task is a challenge. The pavilion was neglected during the 1970s but it has now been renovated and is in excellent condition. Previously rented to Argentina, Portugal and Iceland the pavilion is now used for Finnish exhibitions only. Architecture and art are presented in the pavilion in alternate years. Finland is also taking part in the Nordic pavilion exhibition, which is being produced by Sweden this year. Each Nordic country will be represented by five buildings, which act as meeting places for people.
Suomalaista maisemasuunnittelua Shanghain maailmannäyttelyssä FCG Finnish Consulting Group Oy
Pohjoismaat esittelevät Shanghain maailmannäyttelyssä 1.6.–18.8. ympäristö- ja maisemasuunnitelmia teemalla ”New Nordic Landscapes”. Esiteltävien projektien yhteisenä tavoitteena on tuoda esille ja korostaa maisemasuunnittelun oleellista merkitystä erityisesti kestävään kehitykseen pyrkivässä laaja-alaisessa suunnittelussa. Suomen projektiin esitellään Vuosaaren huipun puistoalue teemalla luonnon monimuotoisuus. Puiston rakentamisessa on käytetty aivan uudenlaisia työtapoja, joiden ansiosta pystytään lyhyessä ajassa luomaan luonnon monimuotoisuutta korostavia maisematyyppejä. Ulkoilukäyttöön rakennettu puisto tarjoaa samalla suotuisan ympäristön laajalle eliölajistolle. Puiston rakentamisessa on hyödynnetty läheisen sataman ylijäämämaita ja alueella osittain sijainnutta kaatopaikkaa.
Projekti toteutetaan Dansk Arkitektur Centerin johdolla ja sen rahoittaa Pohjoismaiden Ministerineuvosto. Suomen osuudesta vastaa Suomen maisema-arkkitehtilliitto MARK ry yhteistyössä Suomen rakennustaiteen museon kanssa. Näyttelyn kuraattorina toimii Meri Mannerla-Magnusson, MARK.
finnish architecture 0809 Jury: Heikki Aitoaho, Selina Anttinen, Johan Celsing
Suomen arkkitehtuuria 0809 kaksivuotiskatsaukseen valitut työt ovat poimintoja suomalaisen nykyarkkitehtuurin kärjestä. Laadun rinnalla tavoitteena on monipuolinen poikkileikkaus ajankohtaisen arkkitehtuurin ilmenemismuodoista ja lähestymistavoista aina detaljeista kaupunkialueisiin. Kokonaisuus kuvaa samalla ammatin nykykentän laajuutta sekä usein ristiriitaisia tavoitteita ja arvoja.
The works selected for this biennial survey represent individual projects picked out from the leading edge of current Finnish architecture with the aim of creating a broad and diverse cross-section ranging from small details to whole urban areas. The collection thus describes both the current extent of the field and its frequently conflicting goals and values.
Ehdotusten määrä oli tällä kertaa poikkeuksellisen suuri, noin kaksinkertainen verrattuna edelliseen. Valittu
Exceptionally many proposals were put forward, about twice the number in the previous survey, and those se-
joukko edustaa ajalle tyypillisesti erilaisten ajattelutapojen ja arkkitehtuurikielten rikasta rinnakkaiseloa. Kansallisten ja kansainvälisten vaikutteiden jatkuvaa ja rauhatontakin liikettä ja suhdetta edeltäjiinsä voinee perustellusti arvioida vasta viiveellä. Materiaalisen hyvinvoinnin ja elintason jatkuva kehittäminen on muuttunut huoleksi inhimillisen elämän edellytysten turvaamisesta. Samalla kun huoli ympäristön tilasta on moninkertaistunut, kestävän rakentamisen kommentointi taannehtivalla ajanjaksolla on varsin vaikea ja epäkiitollinen tehtävä. Vuosien 2008 ja 2009 rakentamista voinee luonnehtia normien ohjaamaksi ja niihin luottavaksi. Kestävän rakentamisen esimerkit ovat valitettavan
lected represent the richness of architectural styles and ways of thinking typical of the times. The constant restless movements of national and international influences and their relations with their predecessors may with justification be assessed only after a certain interval in time. One factor that unites all the works selected is nevertheless their carefully considered relation to their context in terms of culture, time and place. In the best cases they speak to us both on a general and a special level as also on an international and a local level. The continuous development of material welfare and living standards has given way to an anxiety to safeguard the prerequisites for human life. As concern for the state of the environment has vastly increased,
Villa Mecklin, Naantali. Huttunen–Lipasti–Pakkanen Architects. Photo: Marko Huttunen
Anttolanhovi Lakeside Villas, Mikkeli. Emma Johansson Architects. Photo: Jussi Tiainen.
vaatimattomia ja näkyvät pikemminkin pakotettuna uteliaisuutena tulevaa kohtaan kuin määrätietoisena ennakoivana toimintana. Toisaalta valituissa töissä on läsnä kokonaisvaltaisesti tiedostavan arkkitehtuurin ajasta riippumattomia arvoja, jotka luovat perustaa rakennetun ympäristön arvostamiselle ja kestävälle elämäntavalle. Paikkaan sitoutuvien ratkaisujen, inhimillisyyden, osallisuuden, luontevan vaatimattomuuden sekä materiaalin kunnioituksen rinnalla nousevat esiin elämyksellisyys, yllätyksellisyys sekä vaihtoehtojen ja yksilöllisten ratkaisujen tarjoaminen. Vuosien 2008 ja 2009 aikana maailman ja Suomen talous ajautui taantumaan. Tässä katsauksessa kerätään kuitenkin vielä korkeasuhdanteen satoa. Nousukauden jälkiaalloissa korostuu asuntorakentaminen. Rakentamisen keskittyessä kaupunkeihin keskustelua kaupunkien roolista rakennemuutoksen ja ympäristöongelmien ratkaisussa käytiin laajalla rintamalla. Maanlaajuisesti puhuttivat kuntaliitokset, kaupunkirakenteen tiivistäminen ja joukkoliikenteen uudet mahdollisuudet. Rakentamisen kulttuurissa tiiviin kaupungin vastapainona kangastaa kuitenkin edelleen kaipaus luontoon. Tämä ilmenee yhä laajemmin ympäristöön hajoavassa pientalorakentamisessa ja heijastanee laajempaa epätietoisuutta ja epävarmuutta hyvän ja tavoiteltavan elämisen malleista. Tämän katsauksen tarjonnassa jäi erityisesti kaipaamaan yrityksiä kehittää suomalaisten edelleen ja monesti perustellusti suosimaa pientaloasumista
it has been realised that the retrospective assessment of buildings in terms of sustainability is a fairly difficult and unrewarding exercise. It can probably be said that building in 2008 and 2009 was in general governed by norms and proved faithful to these. The examples of sustainable building during this period are modest and represent compulsive curiosity for what lies ahead rather than determined anticipatory action. During 2008 and 2009 the global economy went into a recession and the Finnish economy with it. This survey is nevertheless still able to reap the harvest of the preceding economic boom. In the wake of economic growth the emphasis in building tends to be on housing. As building was concentrated in urban areas, a wide discussion was carried on concerning the role of towns and cities in reacting to structural change and resolving environmental problems. The consolidation of municipalities, the increasing density of urban structure and new public transport opportunities have been to the fore. As a counterbalance to the compact city, our building culture nevertheless still reflects our longing for nature. This is manifest in the scattered building of new private houses and probably reflects general uncertainty and doubt regarding models for a good and desirable way of living. The material available for this survey showed a notable lack of efforts to develop the private house concept that many Finns still favour, often with good reason, in a more sustainable, egalitarian, socially stimulating and architecturally ambitious direction. Other themes that have emerged in addition to more compact urban structures are recycling and new uses and the culture of impermanence and participation. Vuosaari Harbour in Helsinki was opened in 2008, and the city is now entering upon its greatest face-lift in a hundred years as the previous harbour areas are redeveloped for housing and business purposes. This provision of workplaces close to the city centre, where they are excellently situated with regard to public transport, is a welcome alternative to the business parks on the outskirts. The imperatives that attend a sustainable future call for creativity and adaptability in our architecture. Apart
Provincial Archives, Hämeenlinna. Heikkinen–Komonen Architects. Photo: Jussi Tiainen.
Paulig Roastery, Helsinki. Tommila Architects Ltd. Photo: Jussi Tiainen
kestävään, tasa-arvoiseen, sosiaalisesti stimuloivaan ja arkkitehtonisesti kunnianhimoiseen suuntaan. Kaupunkirakenteen tiivistämisen rinnalla sen kierrätys ja uudet käytöt sekä väliaikaisuuden ja osallistumisen kulttuuri nousivat vahvasti keskusteluun. Helsingissä Vuosaaren satama otettiin käyttöön vuonna 2008. Kaupungissa on alkanut suurin muutostyö sataan vuoteen, kun entiset satama-alueet rakennetaan asuin- ja työpaikkakäyttöön. Työelämän keskittymä kantakaupungin jatkeena ja erinomaisesti joukkoliikenneyhteyksien saavutettavissa on tervetullut vastine kaupungin reuna-alueiden yrityspuistoille. Kestävän huomisen imperatiivit edellyttävät arkkitehtuurilta luovuutta ja muuntautumiskykyä. Paitsi kommunikoida ympäristön ja käyttäjien kanssa arkkitehtuurin tehtävänä on luoda esimerkkejä ennen kokemattomasta, yhteisen ponnistelun arvoisia tavoitteita. Tämän voi nähdä myös arkkitehtuuria uudistavana mahdollisuutena. Suomen arkkitehtuuria 0809 Näyttely 9.6.–26.9.2010 Kaksivuotiskatselmuksessa esitellään 25 poimintaa suomalaisen nykyarkkitehtuurin kärjestä. Näyttelyyn liittyy englanninkielinen julkaisu ”Finnish Architecture 0809”. Kirja ja näyttely ovat neljäs uuden arkkitehtuurimme kaksivuotiskatselmus, jolla korkealaatuista nykyarkkitehtuuria tehdään tunnetuksi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Valitut kohteet löytyvät museon verkkosivulta www.mfa.fi. Tuottajat: Alvar Aalto Akatemia, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ja Suomen rakennustaiteen museo.
from communicating with its environment and users, the task of architecture is to create examples of something unprecedented – goals worthy of concerted effort. This can also be seen as an opening for architectural renewal. Finnish Architecture 0809 Exhibition June 9 – September 26, 2010 The biennial survey presents 25 pickings from the leading edge of current Finnish architecture. The book, “Finnish Architecture 0607”, is published in English. The book and the exhibition constitute the fourth biennial survey intended to make contemporary Finnish architecture known in Finland and internationally. Producers: Alvar Aalto Academy, Finnish Association of Architects SAFA, Museum of Finnish Architecture.
Blocks of Flats in Myllypuro, Helsinki. A6 Architects. Photo: Hannu Koivisto
Pohjoismaisuus Pohjolan arkkitehtuurissa Onko Pohjoismailla jonkinlainen yhteinen arkkitehtuuri vai onko Pohjoismaissa syntyvä rakennustaide tunnistettavissa pohjoismaiseksi? Myönteistä vastausta pidetään usein itsestäänselvyytenä. Arkkitehtien piirissä tunnettiin innostusta pohjoismaisuuteen 1900luvun alussa. Ensimmäisiä merkkejä oli ns. viikinki- tai lohikäärmetyyli, jota esiintyi lähinnä kesäasuntojen arkkitehtuurissa. 1910-luvulla pohjoismaisuus merkitsi kiinnostusta vanhaan tiiliarkkitehtuuriin. Yhteenkuuluvuuden tunne huipentui ehkä 1920-luvulla, jolloin syntyi käsite 20-luvun klassisismi tai pohjoismainen klassisismi lähinnä tanskalaisen ja ruotsalaisen arkkitehtuurin ja Gunnar Asplundin innoittamana. Sama sukupolvi, joka eli nuoruutensa 20-luvun klassisismin merkeissä, vei pohjoismaisen harrastuksen aina 1950luvulle saakka. Mutta onko sen jälkeen pohjoismaisuudesta enää mitään jäljellä? 1950-lukua pidetään yleensä suomalaisen arkkitehtuurin kultakautena, jolloin se kohosi kansainvälisen huomion kohteeksi. Tuliko siitä niin ylivertainen, ettei enää ollut tarvetta seurata, mitä naapurissa tapahtui? 50-luvun myötä esikuvat ja vaikutteet haettiin muualta maailmasta. Mitkä ovat pohjoismaisia piirteitä arkkitehtuurissa? Sitä voitaisiin tarkastella tuosta yhteisestä huippuhetkestä, klassisismista lähtien. 20-luvun sukupolvelle se oli paljolti yhteinen ”Italian ikävä”. Alvar Aallon tuotannossa se näkyi loppuun saakka. Vaikka Peter Celsing oli huomattavasti nuorempi eikä kuulunut enää tuohon sukupolveen, näkyi sama innostus hänen monissa kirkoissaan ja myös Riksbankenissa. Sverre Fehnin kaipuu suuntautui Pohjois-Afrikkaan. Jørn Utzonin paljon julkaistu loma-asunto on Välimeren rannalla. Tästä ”ikävästä” ei taida olla paljoakaan jäljellä, sillä nykyisen nuoren sukupolven kiinnostus suuntautuu pikemmin Intiaan, Japaniin ja Australiaan. Pohjoismaisella klassisismilla oli myös toinen puolensa. Se löysi oman vanhan maatalousmiljöönsä ja -kulttuurinsa. Alettiin nähdä sen esteettiset arvot: yk-
Kärsämäki wooden church, 2004. Anssi Lassila. Photo: Jussi Tiainen.
sinkertaiset, luontevan klassilliset, loivasti harjakattoiset rakennusvolyymit, niiden eloisat ryhmittelyt, punamullan ja keltamullan kauneus pohjoisessa maisemassa, samoin kuin niiden kulttuurihistoria. Tästä kiinnostuksesta on jäljellä ehkä enemmän kuin kaipuusta Italiaan. Tegnestuen Vandkunstenin töistä löytyy tuo tuttu rakennusvolyymi. Varsinkin Ruotsissa tulee esiin aika ajoin kauniita esimerkkejä tämän ilmiön olemassaolosta. Siellä sitä tukee myös eräänlainen kustavilaisuuden jälkikaiku. Parhaita esimerkkejä viime ajoilta on Juhan Celsingin suunnittelema loma-asunto Anne Sofie von Otterille. Se on asiaan kuuluvasti maalattu ”med Falu rödfärg”. Samansuuntaista kiinnostusta osoittavat myös uudelleen käyttöön otetut tekniikat kuten olki-, turve- ja paanukatot. Viimeksi mainittu muistetaan Asplundin pienestä Skogskapelletista Tukholman eteläisellä hautausmaalla. Viimeaikojen hienoimpia esimerkki samasta tekniikasta on Kärsämäen Paanukappeli tai Viikin kirkko. Pesunkestävänä pohjoismaisena piirteenä on pidetty arkkitehtuurin luonnonläheisyyttä tai luonnon palvontaa. Tässä lajissa Reima Pietilä oli huippu pyrkiessään häivyttämään rakennuksen ja maaston välisen rajan kokonaan. Luonnon palvonta näkyy myös ns. luontokirkoissamme kuten Temppeliaukion kirkossa, Otaniemen kappelissa ja Turun Ylösnousemuskappelissa. Samanlainen luonnolle antautuminen näyttää olevan harvinaisempaa muissa Pohjoismaissa. Tanskassa on kuitenkin tässä suhteessa hienoin taidemuseo eli Louisiana Pohjois-Själlannissa, jossa taideteokset ovat jatkuvasti rinnakkain maiseman kanssa. Viime aikojen paras ruotsalainen esimerkki on Gert Wingårdhin suunnittelema Öijaredin golfklubi, jossa nurmi kiipeää peittämään koko rakennuksen alleen. Norjassa Jan Olav Jensenin suunnittelema Mortensrudin kirkko palvoo kiveä materiaalina lähes Temppeliaukion kirkon tapaan. Eräänlaisena luonnon tai luonnonilmiön palvontana voidaan pitää myös Juha Leiviskän valoarkkitehtuuria. Sillä on tietysti todistusvoimaa, että pohjoismaisuudesta löytyy samankaltaisia esimerkkejä useista Pohjoismaista. On toinen kysymys, löytyykö näistä maista myös todellista kiinnostusta toistensa nykyarkkitehtuuriin. Toimiiko jonkun Pohjoismaan arkkitehtuuri esimerkkinä jollekin toiselle? Tanska on ollut pitkään esimerkkinä korkeatasoisesta ja hyvin hallitusta kokonaismiljööstä. Se on edelleenkin maisema-arkkitehtuurin pohjoismainen johtaja. Ruotsi on puolestaan ollut tiennäyttäjä vanhojen rakennusten ja puukaupunkien suojelussa. Mutta onko jonkun pohjoismaisen arkkitehdin työn jälki inspiraation lähde muille, esimerkiksi Asplundin tapaan? Vastaus on luultavasti kielteinen. Nykyään tiennäyttäjinä toimivat muutamat kansainväliset tähtiarkkitehdit. Näkyvyyttä ei näytä jäävän alueellisille tulkinnoille, puhumattakaan kansallisista. On vaikeata rajautua vain lähiympäristöön, kun puuarkkitehtuuria tehdään Itävallassa, Sveitsissä tai Japanissa yhtä hyvin kuin Pohjoismaissa. Kun italia-
Meet The Tapiovaara Family: As Domus, Ovalette, Nana, Pirkka, Kiki, Dumbo, Tale, Domino, Hipp Pelimanni, Nalle, Colette, Casan
slak, Kongo, Wilhelmiina, Lulu, Lukki, Hongisto, Mademoiselle, po, Trienna, Fanett, Crinolette, nova, Tee-Tee.
AERO Design Furniture Oy Yrjรถnkatu 8 00120 Helsinki +358 9 680 2185 www.aerodesignfurniture.fi
www.tapiovaara.fi
lainen Renzo Piano peittää uudet ostokeskuksensa, taidemuseonsa ja tiedekeskuksensa istutuksilla tai ranskalainen Jean Nouvel ja sveitsiläiset Herzog & de Meuron uudet julkisivunsa kasvillisuudella, on vaikeata puhua luonnonpalvonnasta pelkästään Pohjoismaisena piirteenä. Toisaalta sellaiset ”jäävuoret” kuin Finlandia-talo Helsingissä ja Snöhettanin suunnittelema oopperatalo Oslossa ovat luontevampia pohjoismaisten pääkaupunkien rannoilla kuin etelämpänä Eurooppaa. Professori Simo Paavilainen Simo Paavilaisen luento ”Pohjoismainen klassisismi” kuultiin 24.11.2009 osana museon pohjoismaista luentosarjaa. Öijared Country Club, Lerum, 1987–88. Gert Wingardh. Photo: Stefan Hallberg
Nordic features in Nordic architecture Is there such thing as Nordic architecture, or is architecture in the Nordic countries automatically and characteristically Nordic? We often take it for granted that the answer to both of these questions is yes. Architects were inspired by Nordicness in the early 20th century. One of the first signs was the Viking style, or dragon style, seen mainly in summer homes. In the 1910s, Nordicness manifested itself as an interest in traditional brick architecture. You could say Nordic commonality culminated in the 1920s with the emergence of 1920s classicism, or Nordic classicism, a concept primarily inspired by Danish and Swedish architecture and, particularly, Gunnar Asplund. The generation whose junior years were marked by 1920s classicism propelled an enthusiasm for Nordic themes well into the 1950s. But after that – what is left of Nordicness? The 1950s is generally considered the Golden Age of Finnish architecture, during which it started receiving international acclaim. Did this entail such a feeling of superiority that Finnish architects no longer found it necessary to follow what happened in the neighbouring countries? By the 1950s, they began seeking influences beyond Scandinavia. What features can be regarded as Nordic in architecture? To investigate this issue, we need to go back to the shared peak of Nordic classicism. What the 1920s generation had in common was a “longing for Italy”. Alvar Aalto retained this feature throughout his career. Although Peter Celsing was much younger and certainly cannot be considered a member of the same generation, a similar enthusiasm is clearly visible in many of his churches and the Riksbank. Sverre Fehn, on the other hand, longed for northern Africa. Jørn Utzon’s summer house, which is widely covered in publications, is on the Mediterranean Sea. Today, there seems to be little left of this Mediterranean longing; contemporary young architects are more interested in India, Japan and Australia. 10
Yet there was another aspect to Nordic classicism: a rediscovery of Nordic vernacular milieu and culture. Architects began to see its aesthetical values: simple, naturally classical, gently sloping pitch-roofed building volumes in lively, varied groups; the beauty of earthtone reds and yellows in the Nordic landscape and their cultural history. There is perhaps more left of this feature than of the longing for Italy. It can be found, for example, in the works of Tegnestuen Vandkunsten. In Sweden you frequently see beautiful proofs of the existence of this phenomenon, where it is further supported by a sort of late echo of Gustavianism. Prime recent examples include the summer house by Juhan Celsing for Anne Sofie von Otter, duly painted in Falu red. Rekindled enthusiasm for traditional techniques, such as thatched, peat and shingle roofs, also bear witness to a similar interest. Shingles are a prominent feature of Asplund’s small Woodland Chapel in the southern cemetery of Stockholm. Fine recent examples of shingled buildings include the Kärsämäki Shingle Church and the Viikki Church in Helsinki. Adjacency to nature, or downright adoration of nature has been considered a quintessentially Nordic feature in architecture. Reima Pietilä excelled in the art of attempting to completely erode the border between building and terrain. Adoration of nature is also present in a number of nature-inspired Finnish churches, such as Temppeliaukio Church, Otaniemi Chapel and the Resurrection Chapel in Turku. In the other Nordic countries, a similar devotion to nature seems somewhat harder to spot. Denmark, however, boasts a splendid example of the genre: the Louisiana Museum of Modern Art in north Sjaelland, with works of art presented side by side with the surrounding landscape. The best contemporary example from Sweden is Gert Wingårdh’s Öijared Country Club, where the lawn rises to cover the entire building. In Norway, the Mortensrud Church by Jan Olav Jensen adores stone as a material in much the same way as
uutuushankinta: Kellosepän haave Museon viimeaikaisiin hankintoihin kuuluvat arkkitehti Usko
Suunnittelijaksi Lappalainen palkkasi Usko Nyströmin, valo-
Nyströmin (1861–1925) piirustukset Kajaanin kaupungin II
kuvaaja Into K. Inhan arkkitehtiveljen, jonka tunnettuja töitä on
kaupunginosaan tontille 34 suunniteltua kaksikerroksista
mm. Imatran Valtionhotelli. Niin valokuvauksesta kuin ylipäänsä
asuinrakennusta ja elävienkuvien teatteria varten toukokuulta
kaikenlaisista keksinnöistä kiinnostuneelle Nyströmille tehtävä
1919. Tussilla ja vesivärillä 50 x 65 cm suuruisille kartonkiar-
oli epäilemättä mieluinen, olihan elokuvateatterisali uusi tila-
keille tehtyä kiinteistönomistajan piirustussarjaa täydentää
tyyppi, joka jo ennen ensimmäistä maailmansotaa oli innoittanut
kolme kalkiokangaskopiota.
arkkitehtien parhaimmistoa luomaan toinen toistaan ylellisempiä
Hankkeen primus motorina toimi kajaanilainen kellosep-
miljöitä arkitodellisuudesta pakenemiselle.
pä August Lappalainen, joka antautui 1910-luvun alussa
Nyströmin suunnitelmassa katujen kulmassa on mansardi-
elokuva-alalle. Ensi kerran liikkuvaa kuvaa oli nähty Kajaanis-
kattoinen kivitalo, jonka pohjakerroksessa on liikehuoneistoja ja
sa 2. joulukuuta 1899, jolloin alan pioneeri, ympäri Suomea
toisessa kerroksessa kaksi kolmen huoneen ja keittiön asuntoa.
kinematografinsa kanssa kierrellyt Oskar Alonen oli järjestä-
Toimeksiantajan varsinaisen ammatin paljastaa kulmaa kiertä-
nyt näytöksen kirjaston lukusalissa.1 Lappalainen lumoutui
vään barokkipäätyyn sijoitettu kello. Elokuvateatteri sijaitsee
elävistä kuvista ja tajusi alan kasvumahdollisuudet; asiaa
Kainunkadun varrella omassa rakennuksessaan, joka ilmentää
vauhditti avioliitto valokuvausliikettä pitäneen Maria Hynnisen
hankkeen kunnianhimoisuutta. Pieneen 4000 asukkaan Kajaa-
kanssa.2 Näytäntötoimintansa “Ihmeitten maailman” esityksillä
niin – johon tosin seminaari ja vastikään perustettu rajavartiosto
aloittanut kelloseppä osti keväällä 1916 puolet Aleksanterin-
toivat nuorta väkeä – arkkitehti piirsi suuren elokuvateatterin
kadun ja Kainunkadun (nyk. Kauppakatu – Urho Kekkosen katu)
pyörökaarisine sisäänkäynteineen, ikkunarivistön valaisemine
kulmatontista3 rakennuttaakseen vuokramaalla toimineelle
lämpiöineen ja spiraaliornamentein koristeltuine saleineen, jonka
OTAVA-teatterilleen oman talon.
permannolla on 297 ja parvekkeella 136 paikkaa. Suunnitelma kertoo kaikessa epärealistisuudessaan toimeksiantajansa suurista tavoitteista. Vuosikymmenten kuluessa Lappalaisen onnistuikin luoda Kajaaniin merkittävä elokuvady-
Usko Nyström, suunnitelma elokuvateatteriksi Kajaaniin, julkisivu Kainunkadulle ja leikkaukset a ja b, 1919.
nastia. Vielä tässä vaiheessa hän joutui kuitenkin tyytymään insinöörikokelas Haatajan suunnittelemaan noin 100-paikkaiseen elokuvateatteriin, joka aloitti toimintansa kulmaan rakennetussa vaatimattomassa talossa 1920.4 Nyströmin suunnitelma on yksi 1910-luvun lopun monesti varojen puutteessa toteuttamatta jääneistä haaveista. Eija Rauske, tutkija, FT Sven Hirn, Kuvat kulkevat. Kuvallisten esitysten perinne ja elävien kuvien 12 ensimmäistä vuotta Suomessa. Suomen elokuvasäätiön julkaisusarja no 11, 1981, 146–147. 1
Panu Pulma, Mullistusten aika 1906–1939 teoksessa Panu Pulma, Oiva Turpeinen, Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1906–1976. Kajaanin kaupunki 1994, 234. 2
Lainhuudatusasiain pöytäkirja 1.5.1916 § 28. Kajaanin raastuvanoikeuden arkisto, ICa:144. Oulun maakunta-arkisto. 3
4
Temppeliaukio Church. We could also say that Juha Leiviskä’s architecture of light also belongs to the same domain, as a form of adoration of nature or a natural phenomenon. The fact that we can identify similar Nordic features in several Nordic countries is one thing. It is quite another to ponder if genuine interest in each other’s architecture exists in the Nordic countries. Does the architecture of one Nordic country function as an example for the others? For quite some time, Denmark has been exemplary in implementing high-quality, controlled overall environments. Today, it continues to be the leading Nordic country in landscape architecture. Sweden has been a pioneer in the preservation of old buildings and wooden towns. But is there an individual architect serving as a source of inspiration for others, in the footsteps of Asplund? I think the answer is nega-
Piirustukset Kajaanin kaupunginarkisto.
tive. Today, it is a handful of international starchitects who lead the way. It seems there is little visibility left for regional, let alone national interpretations. True, it is difficult to limit yourself to your immediate vicinity, knowing that wooden architecture is of equally high quality in Austria, Switzerland or Japan as in the Nordic countries. And when the Italian Renzo Piano coats his new malls, art museums and science centres with plants and the French architect Jean Nouvel and the Swiss team Herzog & de Meuron their new facades with vegetation, you can hardly speak of the adoration of nature as a solely Nordic feature. On the other hand, such icebergs as the Finlandia Hall in Helsinki and the Oslo Opera House by Snöhettan look more natural on the shores of Nordic capitals than somewhere further south in Europe. Professor Simo Paavilainen 11
Energia- ja ympäristökriisi koettelee kaikkia maailman maita yhtä aikaa. Vastaavaa globaalia ongelmaa ei nykymaailma ole aiemmin kohdannut. 1900-luvulla teollinen kehitys kulki “edistysjunassa”, joka jakeli samaa elämäntapa- ja kaupunkimallia mukautettuna kuhunkin yksittäiseen yhteisöön ja sen historiaan. Nyt “kestävän kehityksen junat” lähtevät samaan aikaan, mutta eivät enää käytä samaa energiaa eivätkä samoja ratoja.
The energy and environmental crisis is affecting all societies at the same moment. Such a global and simultaneous rupture has never before occurred in the modern world. In the 20th century, industrial development was borne along on a “train of progress” which disseminated the same model of life and the city, commensurate with each society and its history. Today, “sustainable development” trains leave at the same time, but they no longer use the same energy or follow the same paths. 1
2
3
12
Keskeisessä asemassa on kaupunki ja sen arkkitehtuuri. Energian ja muiden resurssien suurkuluttajina kaupungit toimivat kestävän tulevaisuuden ja sen edellyttämien suurten muutosten koelaboratorioina. Chilestä Suomeen ja USA:sta Kiinaan arkkitehtuurin etujoukko on omaksunut uuden näkökulman: maailman kulttuuria rakennettaessa on ihmiskunnan ja luonnonvarojen suhde arvioitava uudelleen. Läntisessä maailmassa on syntynyt monia luovia ratkaisuja, joissa arkkitehdit ovat energiaan ja materiaaliin pohjaavan teollisen vallankumouksen uranuurtajia. On syntymässä uusi yhteinen narratiivi, jonka arkkitehtuuri tekee näkyväksi antamalla sille muodon ja merkityksen. Eteläisellä pallonpuoliskolla kriisi panee uusiksi kehityksen yhtälöt: teknologia ja yhteiskunta, kehitys ja edistys, kaupunki ja tasapuolisuus…Tilanteen vakavuus johtaa innovaatioihin, jotka ovat usein radikaalimpia kuin lännessä, mikä ennakoi aivan uudenlaista suhdetta eteläisen ja pohjoisen maailman välille. Arkkitehtuurikysymyksistä tulee maailmanlaajuisia, ja niistä keskustellaan kiihkeästi, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen päämääristä ja eettisistä periaatteista. 1900-luvun lopun globaalistunut muodonanto tekee tilaa sellaisen arkkitehtuurin yleismaailmallistumiselle, joka pyrkii uudenlaiseen tasapainoon kunkin alueen lähtökohdista käsin. Jokainen hanke jäsentää maailmaa sen yhtenä osasena. Kansainvälinen kestävän kehityksen arkkitehtuuripalkinto (Global Award for Sustainable Architecture) on perustettu edistämään maailmanlaajuista arkkitehtuurikeskustelua. Palkinnon saa vuosittain viisi arkkitehtia, jotka ovat sitoutuneet kestävän kehityksen etiikkaan ja tekevät innovatiivista työtä ekologisista lähtökohdista, toimivat he sitten länsimaailmassa tai kehittyvissä maissa, maailman kehittyneimmissä kaupungeissa tai haavoittuvimmissa yhdyskunnissa. Palkinnon tarkoitus on muodostaa lahjakkaiden arkkitehtien yhteisö, tehdä heidän työtään tunnetuksi ja edistää pohjoisen ja eteläisen maailman välistä kokemustenvaihtoa. Suomen rakennustaiteen museo on yksi asiantuntijalaitoksista, jotka vuosittain valitsevat palkintoehdokkaat. Vuodesta 2007 lähtien palkinto on myönnetty viidelletoista arkkitehdille. Näyttely esittelee tämän kärkijoukon töitä.
The focus of priority is the city and its architecture. At present costly in energy and resources, they are the laboratories of a sustainable future and of the profound transformations it demands. From Chile to Finland, from the USA to China, an architectural vanguard has adopted a new perspective: to build our global civilisation on new relations between human organisation and resources. The West is home to several nuclei of invention. In them, energy and materials are the focus of an industrial revolution for which architects are the trailblazers. A new collective narrative is coming into being. Architecture makes it visible by giving it form and meaning. In the southern hemisphere, the crisis is rewriting the development equations: technology and society, development and progress, city and equity... The urgency of the situation drives innovations that are often more radical than in the West, and this augurs an entirely new relationship between South and North. A worldwide architectural scene is emerging. The exchanges between its protagonists are intense, towards a shared goal and ethical framework. The globalised design of the late 20th century is giving way to the universality of an architecture which, from the depths of each territory, reflects the search for a new balance. Every project is a fragment of the world, and orders the world. The Global Award for Sustainable Architecture was created to foster this worldwide debate on architecture. Every year, the Global Award rewards five architects who share the ethic of sustainable development and have constructed an innovative and ecological approach, whether in the West or in the emerging countries, in developed cities or on behalf of the planet’s most vulnerable populations. The purpose of the Global Award for Sustainable Architecture is to create a community of these highly talented architects, to publicise their approach and to stimulate the exchange of experience between North and South. The Museum of Finnish Architecture is a member of the Scientific Board, which annually chooses the nominees for the award. Since 2007, fifteen architects have won the award. The exhibition displays the work of this new avantgarde.
We architects must finally stop wanting to build monuments. Françoise-Hélène Jourda 13
Architecture is to frame the beauty of nature. IMAGES 1. Hermann Kaufmann (Schwarzach, Vorarlberg, Austria) 2. Françoise-Hélène Jourda (Paris, France) 3. Diébédo Francis Kéré (Gando, Burkina Faso / Berlin, Germany) 4. Fabrizio Carola (Naples, Italy) 5. Thomas Herzog (Munich, Germany) 6. Rural Studio (University of Auburn, Alabama, USA) 7. Patrick Bouchain and Loïc Julienne (Paris, France) 8. Philippe Samyn (Brussels, Belgium) 9. Sami Rintala (Bodo, Norway 10. Carin Smuts (Cape Town, South Africa) 11. Elemental (Santiago, Chile) 12. Wang Shu (Hangzhou, China) 13. Studio Mumbai (Bombay, India) 14. Balkrishna Doshi (Ahmedabad, India) 15. Stefan Behnisch (Stuttgart, Germany) PUBLICATION Sustainable design. Towards a new ethic in architecture and town planning The book document the approach of the prizewinners of the Global Award for Sustainable Architecture from 2007 and 2008. A first section introduces the work and thinking of each architect, while a second takes an in-depth approach. 2009, Birkhäuser, Basel / 192 p., English Authors: Marie-Hélène Contal and Jana Revedin with a foreword by Thomas Herzog Editor: Henriette Mueller-Stahl, Berlin Price: €49.90 Scientific Committee • Cité de l’architecture et du Patrimoine, Marie-Hélène Contal, Deputy Director Ifa • CIVA International Centre for the City, Christophe Pourtois, Director • Deutsches Architekturmuseum, Peter Cachola Schmal, Director • Università IUAV Venezia, Benno Albrecht, Professor • Museum of Finnish Architecture, Kristiina Nivari, Deputy Director • International Architecture Biennale of Ljubljana, Spela Hudnik, Director
14
Sami Rintala 4
5
6
7
8 9
Kestävän kehityksen kärjessä Kansainvälisen arkkitehtuuripalkinnon saajat 2007 • 2008 • 2009 Näyttely museossa 8.10.–21.11.2010
Global Award for Sustainable Architecture 2007 • 2008 • 2009 Exhibition at the museum October 8 – November 21, 2010
Näyttelyyn liittyy ohjelmaa! Seuraa www.mfa.fi
Follow www.mfa.fi for programmes!
13
Sustainability is about people. Carin Smuts
10
11
14
China can civilise modernity by its culture. With the wapan technique we build with true material fragments. Wang Shu
12
15
15
KALENTERI
KALENTERI
JULKAISUT
JOY Jokaisen oma ympäristö Kulttuuriympäristökampanja 2010 Kansalaisten yhteinen, ruohonjuuritason kampanja kulttuuriympäristön arvostuksen ja hoidon parantamiseksi. Kampanjavuoden päähanke museossa on Aarne Ervi – tilaa ihmiselle –näyttely ja sen oheisohjelma, mm. yhdessä Didrichsenin taidemuseon kanssa toteutettu opaskartta Aarne Ervin ja Viljo Revellin kohteista pääkaupunkiseudulla sekä siihen liittyvät kiertokäynnit. Lisäksi museo kokoaa tietopaketin rakennusperinnön vaalimisesta. Sen tarkoitus on herättää kiinnostusta rakennettuihin ympäristöihin ja toimia johdantona rakennussuojeluun.
OpenHouseHelsinki 2.–4.9. Nyt jo kolmipäiväisenä järjestettävä tapahtuma avaa ovet kaupunkilaisille ja vierailijoille sinne, minne ei tavallisesti pääse. Luvassa jälleen opastettuja kierroksia kiinnostaviin sisätiloihin, sisäpihoille ja uusiin arkkitehtuurikohteisiin. Museo on yksi ohjelmanjärjestäjistä.
Raili And Reima Pietilä. Un Desafío A La Arquitecta Moderna. Challenging Modern Architecture Raili ja Reima Pietilä. Modernin arkkitehtuurin haastajat -kirjan täydennetty espanjanja englanninkielinen painos. Juhani Pallasmaan, Aino Niskasen ja Olli-Paavo Koposen artikkelien lisäksi kirjassa on espanjalaisen Diego Moreno de Calan näkökulma Pietilöiden arkkitehtuuriin. Kirja sisältää myös täydellisen työluettelon. Julkaisijat: Fundación ICO ja Suomen rakennustaiteen museo. (40,00 €)
Eero Saarinen -juhlaluento 19.8. Eero Saarisen syntymästä tulee kuluneeksi 100-vuotta 20.8.2010. Merkkipäivän kunniaksi järjestetään 19.8. juhlaluento, josta suunnitellaan jokavuotista tapahtumaa. Taiteiden yö 27.8. Taiteiden yönä järjestetään perinteiseen tapaan koko perheen ohjelmaa Rakennustaiteen museon ja Designmuseon välisellä piha-alueella. Lukunurkka Habitaressa 1.–5.9. Suomen rakennustaiteen museon, Alvar Aalto -museon ja Designmuseon yhteisessä Lukunurkassa voi hengähtää suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun parissa tutustumalla museoiden toimintaan ja julkaisuihin. Julkaisumyynnin lisäksi osastolla järjestetään ohjelmaa. Rakennustaiteen museo tuottaa myös ammattikävijöille suunnatun seminaarin Ahead!-alueen Foorumilla 1.9.
Aarne Ervi – tilaa ihmiselle -näyttely 1.12 .2010–20.2.2011 Ervi on tunnettu tasokkaan ja viihtyisän ympäristön luojana, jonka laaja ja monipuolinen arkkitehdintuotanto levittäytyy ympäri Suomea. Näyttelyn yhteydessä museo julkaisee kattavan monografiajulkaisun ja järjestää oheisohjelmaa. Verkossa
Aarne Ervi ja Viljo Revell kartalla Rakennustaiteen museo ja Didrichsenin taidemuseo ovat yhteistyössä tuottaneet arkkitehtuurikartan, jossa esitellään Ervin ja Revellin tunnetuimpia kohteita Helsingissä ja Espoon Tapiolassa. Karttaan on poimittu arkkitehtien suunnittelukohteita Helsingin ydinkeskustassa, Kuusisaari–Meilahti -alueella ja Tapiolassa. Karttaa on saatavissa molemmista museoista.
Museo nyt myös Facebookissa Liity faniksi! Suomalaisen arkkitehtuurin osoite on nyt www.finnisharchitecture.fi Lue ja ilmoita uutisia ja tapahtumia! Uusi tietopaketti suomalaisesta puutarha- ja maisema-arkkitehtuurista Museo on julkaissut uuden suomalaista puutarha- ja maisema- arkkitehtuuria esittelevän tietopaketin. Sivustolta selviää myös, mitä aiheeseen liittyvää aineistoa löytyy museon kokoelmista. www.mfa.fi/maisemaarkkitehtuuri
Suomen rakennustaiteen museo Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki Puh. (09) 8567 5100 mfa@mfa.fi, www.mfa.fi Sisäänpääsy: 5/2,50 $ Vapaa sisäänpääsy alle 18-vuotiaille ja sotaveteraaneille, perjantaisin kaikille! Helsinki-kortti, Smartum Kulttuuriseteli, Virikeseteli. Avoinna: ti, to–pe 10–16, ke 10–20, la–su 11–16. Poikkeukselliset aukioloajat: 12.5. avoinna 10–16, 24.6. avoinna 10–14. Museo on suljettu juhannuksena 25.–27.6.
Satukuvitustyöpajat Pohjoisen Venäjän puukirkkoja -näyttelyn yhteydessä johdattivat mielikuvitusmatkalle Venäjän menneisyyteen.
© Kaupunkimittausosasto, Helsinki 135 / 2009
MFA-lehti Julkaisija: Suomen rakennustaiteen museo Toimitus: Salla Bedard, Hanna Galtat, Kristiina Nivari ja Kristiina Paatero. Ulkoasu ja taitto: Salla Bedard Paino: Trio-Offset Oy, 2010 Kansi: Pasilan konepaja-alueen aloituskorttelit, Helsinki. Arkkitehdit NRT Oy. Kuva Jussi Tiainen. Toimitus ei vastaa aikatauluihin tulleista muutoksista. Ajankohtaiset tapahtuma- ja ohjelmatiedot: www.mfa.fi. Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa 2010 16
Euroopan rakennusperintöpäivät 10.–12.9. Tämän vuoden teema Rakennettu maisema liittyy JOY-kulttuuriympäristökampanjaan.