Ari Hännisen kolumni Onko maitotilojen pakko tuottaa litroja, vai kannattaisiko tuottaa pitoisuuksia?

Onko Maitotilojen pakko tuottaa litroja vai kannattaisiko tuottaa pitoisuuksia?

Mitäpä jos tuottaisimmekin vähemmän litroja ja saisimme jopa paremman katteen maidosta, kun miettisimme rehustusta pitoisuuksien kannalta, kirjoittaa Arla Suomi -yhteistyöryhmän puheenjohtaja Ari Hänninen.

Otsikon ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni, kun kesän helteet veivät niin ennustetut maitomäärät kuin myös maidon pitoisuudet. Lisäksi toinen säilörehusato jäi puoleen ja viljoistakin saatiin vain kaksi kolmasosaa normaalista sadosta.

Miten nyt selvitä talven yli ilman, että rahaa virtaisi rehuteollisuudelle kalliiden energiarehujen muodossa? Onko mahdollista, että maitolitrojen sijasta ajattelisimme maidonpitoisuuksia? Tätä vastaan sotii ajatus siitä, että C-alueen litratuki on sidottu tuotettuihin litroihin. Mutta paljonko se oikeasti vaikuttaa viivan alle, jos kokonaisuudesta saataisiin kannattava ilman kalliita ostorehuja? Tätä pyörittelin mielessäni ja tein siitä jonkunlaisen laskelman Excel-taulukkoon.

Ajatellaanpa teoreettisesti kokonaisuutta. Meijerit tarvitsevat maitoa vuoden ympäri, mutta kesällä maidonkulutus laskee, kun koulut ovat kiinni ja kesälomat alentavat juotavan maidon menekkiä. Ke-

”Miten nyt selvitä talven yli ilman, että rahaa virtaisi rehuteollisuudelle?”

väällä kulutus on normaalia ja syksyllä monesti maitoa menisi enemmänkin jalostuksen läpi.

Mitäpä jos tuottaisimmekin vähemmän litroja ja saisimme jopa paremman katteen maidosta, kun miettisimme rehustusta pitoisuuksien kannalta? Jo kymmenyksen nousu rasvassa ja valkuaisessa an-

taa lisähintaa lähes 1 snt. Kahden kymmenyksen nousu lähes 2 snt jne.

Lisäksi jos mietimme rehustusta, niin sieltä olisi saatavissa säästöä. Jos voisimme nipistää energian saantia ja lisätä kuidunsaantia eli pienentää väkirehuprosenttia, niin yleensä tällä kombinaatiolla pitoisuudet kasvavat, mutta maidon määrä pienenee. Tällöin olisi tarkasteltava tuotostavoitteita, koska monet ruokinnan laskennassa käytettävät ohjelmat optimoivat lehmien energian saannin juurikin tuohon tuotostavoitteeseen.

Tässä ajatusmallissa on tärkeää selvittää kotoisten rehujen riittävyys ja laskea kumpaako kautta olisi taloudellisempaa edetä, pitoisuuksien vai litrojen. Jos litrojen saaminen edellyttää väkirehuprosentin nostoa, se yleensä tarkoittaa myös rahansiirtoa rehuteollisuudelle. Jos taas pitoisuuksia nostamalla saadaan väkirehuprosenttia pienennettyä tarkoittaa se suoraa tulon lisäystä tuottajan kassaan. Esimerkkilaskelmassa C1-alueen n. 70 lehmän tila tuottaa maitoa vuodessa 795 000 litraa (R%4,3 ja V%3,3) saa tila maidosta liikevaihtoa n. 291 000€. Jos tila tuottaisikin maitonsa taulukossa mainitulla D-pitoisuuksilla, saisi tila samasta maidosta noin 26 000€ enemmän. Jos tilalla kuitenkin mietittäisiin kokonaisuutta, niin tilalla tuotettaisiinkin D-pitoisuuksista maitoa 70 000 litraa vähemmän ja väkirehuprosentti olisi vain 46 %, jolloin rehukustannukset vähenisivät 47 700€, jäisi tilan kassaan 42 534€ enemmän katetta kuin A-vaihtoehdolla. Lisäksi litrojen väheneminen maidonjalostuksesta antaisi liikkumavaraa pienemmän kulutuksen kuukausille ja turvaisi parhaimman mahdollisen hintatason tuottajille ympäri vuoden.