s. 3
“Yeah.”
s. 4
Esitykset / Performances
s. 4
Dries Verhoeven: Ceci n’est pas…
s. 6
Markus Öhrn, Nya Rampen & Institutet: Bis zum Tod
s. 8 Terike Haapoja & Laura Gustafsson: Oikeusjuttu
s. 10
s. 12 Kimmo Modig: Court of Helburg
s. 14 Iggy Malmborg: b o n e r
s. 16
Juha Valkeapää & Taito Hoffrén: Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens
s. 17
Juha Valkeapää: Juha Valkeapää 50 yrs
s. 18
Maike Lond: Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens
s. 20 Life as Work (Pekko Koskinen & Johannes Ekholm)
s. 22 Vibes
Maija Hirvanen: Days Without Names
s. 27 Suomen Taidepoliittinen Tapahtuma / Finnish Arts Policy Event – Make Arts Policy
s. 30 Huippukokous / Summit s. 32 Ministry of Movement Affairs s. 34 Alexandra Pirici: Turning Monument s. 36 Minna Henriksson: Politiikan taide s. 38 nadaproductions: WAR s. 40 Seminaari ja Käsikirja / Seminar and Handbook
s. 41
Oheisohjelmisto / Additional programme
s. 48 Festival Lounge + Party s. 51
Projektit ja verkostot / Projects and networks
s. 62 Festivaalitiimi, yhteistyökumppanit / Festival team, partners s. 63 Aikataulu / Schedule s. 64 Esityspaikat ja liput / Venues and tickets
Olemme tänä vuonna pyytäneet taiteilijoita kirjoittamaan taiteilijoista festivaaliesitteeseen. Tekstit pohjautuvat haastatteluvideoihin, jotka löytyvät festivaalin kotisivuilta ja kootusti Vimeosta. / This year, we asked artists to write about artists for the festival brochure. The texts are based on interview videos that can be found on the festival website and on Vimeo.
“Yeah.” E va N e k lya e va , H e ls i n k i , A u gu st 14 t h , 2 0 14
This text begins while I’m sitting at Juha Valkeapää’s living room, waiting for his beloved. Let’s wait for two more minutes, Juha says. Maybe five more. Let’s wait a little longer. We are sitting here, waiting. Adele plays in the background. Most probably, the beloved will not come. But it is not certain. We are almost sure she doesn’t exist. But this is not definitive. Juha draws our attention to one line in Adele’s song: “Sometimes it lasts in love and sometimes it hurts instead. Yeah.” Juha particularly likes the “Yeah”. In his opinion, it shows a special kind of maturity of the young singer–songwriter. A few weeks before that, I’m hanging out with Anne Juren in Rakvere, at Baltoscandal Festival. The sun is either not set yet or already up, the way you can never be quite sure only in the middle of Northern summer. Anne talks about how it is impossible to provoke anyone on stage anymore. She mentions Zizek, who apparently said in one of his lectures that to really mess with the system, one should fall in love. On the following day, Anne accidentally dislocates her shoulder on stage while performing. The audience does not believe the injury is real and refuses to leave, thinking it’s all part of the show. A few months ago, I’m standing on Vaasankatu street, watching a performance called Angry Woman through a glass wall. Inside the gallery, 5 very cool female artists dressed in black underwear take turns screaming and trashing the place. The gallery crowd cheers on. A couple of people stop by, looking worried, and ask what’s going on. “It’s art”, someone explains. Immediately, they calm down and walk away.
Zizek’s concept of love as a political category starts with love as a disruptive, violent force that ruins the accepted way of things. Love that will tear us apart again. Bell Hooks writes: “In truth, true love is all about work. […] To truly flourish, love requires an ongoing commitment to constructive struggle and change”. While the feeling of crisis is urgent and all-permeating, it is still exciting to work at a time that presents an opportunity to redefine the place of art in society, in public space, in relation to the art field itself. A few years ago, we believed that the need for change meant the change was already happening. Today, we are just only discovering the scope of required commitment. My favorite read this summer, Jacob Wren’s latest book Polyamorous Love Story, surprisingly ends with a happy moment of a loving couple, after weaving layers and layers of dark stories about art, sex and violence. A group of New Filmmakers are making films without camera, by scripting and directing their lives as if these were movies. Mascot Front is a terrorist organization that might or might not be an art movement. In the book, the search for new forms of art is somehow directly connected to the search for new ways to love. The events in the book take place in a world where art is in crisis, the society is in violent struggle, and artists and activists are looking for new strategies to work, to engage, to create change, to make sense. But at the same time, to blur fiction and reality, to establish multiple points of view, to battle dualities, to be transgressive and unpredictable. It is a world that looks suspiciously like the world where we live now.
vimeo.com/balticcircle ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
2
3
Dries Verhoeven (N E D ):
Ceci n’est pas…
9 .–1 6 .1 1 . SU / SUN 9 .1 1 . MA–PE / MO N –FRI 1 0 .–14 .1 1 . LA–SU / SAT–SUN 15 .–1 6 .1 1 .
Haastattelija / Interv iew by: M a ij a K a rh unen, tanssi ja, yksi Cec i n’est pas… -teoksen taiteilijoista / da ncer, one o f the a rtists in C eci n ´e st pas… Heinäkuu / July 2014, Skype- se ssion H e lsin ki–Am sterda m
Ceci n’est pas… esittelee kaupunkitilaan asetetussa lasivitriinissä kahdeksan päivän ajan enemmän tai vähemmän harvinaisia ihmisyksilöitä. Teos viittaa tietenkin näyttelyihin, joissa vain muutama vuosikymmen sitten asetettiin ihmeteltäväksi erilaisia kummajaisia. Ceci n’est pas… -teoksessa Dries Verhoeven tuo esiin tämän ajan kummajaisina pidettyjä, jotka eivät yleensä mahdu nyky näyteikkunoiden esittelemään käsitykseen todellisuudesta. Lasivitriinin ympärille rakentuvasta keskustelusta syntyy Verhoevenin mukaan esityksen poliittinen potentiaali. Kun katseen kohteena oleva ei voi kuulla keskustelua, kohteliaisuus ja korrektius höllenevät. Yksi ohikulkija on yhtä mieltä, toinen vastaa siihen. Joku ei voi ymmärtää, toinen yrittää selittää. Kyseenalaistajalle heitetään vastakysymys. Joku haluaisi jäädä katsomaan kun toinen jo hoputtaa pois. Teos viittaa tietenkin myös René Magritten maalauk seen Ceci n’est pas une pipe (”Tämä ei ole piippu”). Jokainen esitys käsittelee jotakin suurta ja abstraktia mutta jatkuvasti muuntuvaa ja siksi kiistanalaista käsitettä, esimerkiksi Rakkautta, Pelkoa tai Ruumista. Käsitteet muodostavat ”säännön”, mutta lasikopissa oleva ihminen on poikkeus ”sääntöön” – tai sitten ei, riippuen siitä mitä katsoja teoksessa näkee ja ei näe. Kuvat voivat siis pettää eikä todellisuuden ja sen representaatioiden välille voi vetää yhtäläisyysmerkkejä. Kahdeksan päivän aikana nähdyistä kuvista ja käydyistä keskusteluista syntyy Verhoevenin sanoin haavoittuvaisuuden dramaturgia. Ovatko nämä elävät patsaat tabuja, provokatiivisia kuvia, etäisiä ja uhkaavia vai sittenkin hauraita? Vastaus löytyy lopulta kunkin katsojan silmästä.
During eight consecutive days, Ceci n’est pas… presents several individuals, more or less exceptional, in a glass box placed in the busy environment of a city centre. Naturally, the piece alludes to the exhibitions held only a few decades ago, in which all kinds of “freaks” were set on display to be marveled at. In Ceci n’est pas…, Dries Verhoeven introduces people who are regarded as freaks today and who do not usually fit the conception of reality we see in shop windows. According to Verhoeven, the political potential of the piece is created by the discussion that is formed around the display case. When the person being observed can’t hear their observer, the need for politeness and correct speech abates. One passer-by expresses an opinion, another one responds to them. Someone cannot understand, another one tries to explain. That who questions is met with a counter question. Someone would like to stay and watch while another one is already rushing them to go. The work makes an obvious allusion to the painting Ceci n’est pas une pipe (“This is not a pipe”) by René Magritte. Every performance deals with a grand notion, such as Love, Fear or Body, that is, despite its abstract nature, constantly transforming and therefore controversial. The notions constitute a “rule” but the person inside the glass box is an exception to this “rule” – or not, depending on what the spectator sees or doesn’t see in the piece. Thus, images can be deceptive, and one cannot draw a resemblance between reality and its representations. During the eight days, the images seen and the discussions had will generate something Verhoeven calls a dramaturgy of vulnerability. Are these living statues taboos, provocative images, distant and threatening or, after all, fragile? In the end, the answer is in the eye of each beholder.
11:00–16:00 14:00–19:00 11:00–16:00
La sip a la tsin a u kio / La sip a la tsi Square Ilma in e n / Fre e of c h a rge E sityste n ke sto n . 15 min u u ttia ja ne to isteta a n u se ita ke rto ja p ä ivä ssä . / Pe rfo rma n c e s la st a p p rox. 15 minutes and a re re p e a te d seve ra l time s a d a y.
Co n c e pt: D rie s Ve rh o eve n Artistic a ssista n c e : Ilo n Lo d ew ijks Te c h n ic a l p ro d u c tio n : Ro e l E ve n h u is With th e c o - o p e ra tio n of a gre a t n u mb e r of p e rfo rme rs.
Ceci n’est pas… kehitettiin Second Cities – Performing Cities -konseptin yhteydessä ja se sai ensi-iltansa toukokuussa 2013 SPRINGfestivaalilla Utrechtissa, Alankomaissa. Ceci n’est pas… on esitetty myös Saksan Mülheimissa ja Hampurissa, Ranskan Strasbourgissa ja Poitiers’ssa, Kremsissä Itävallassa sekä Baselissa ja Lausannessa Sveitsissä. Dries Verhoeven tunnetaan parhaiten paikkasidonnaisista esityksistään ja installaatioistaan, joissa katsoja kutsutaan mukaan dynaamiseen vuorovaikutukseen esiintyjän kanssa. Hänen työnsä erityispiirteitä ovat epätavallisten, visuaalisesti runollisten, teatterillisten kokemusten yhdistäminen kriittiseen näkökulmaan nykypäivän kulttuurinormeista ja yhteiskunnasta. Verhoeven on tehnyt yhteistyötä monien museoiden ja kansainvälisten festivaalien kanssa ympäri Euroopan. – Ceci n’est pas… was developed within the context of Second Cities – Performing Cities and premiered in May 2013 at SPRING Festival in Utrecht, Netherlands. Ceci n’est pas… has been shown in Mülheim and Hamburg in Germany, Strasbourg and Poitiers in France, Krems in Austria, Basel and Lausanne in Switzerland. Dries Verhoeven’s work is best known for site-specific or locationbased theatre and installations where the spectator is involved in a dynamic relationship to the performer. His work is highly distinctive in combining unusual, visually poetic, theatrical experiences with a critical view of contemporary cultural norms and society. Recent projects are co-produced with both museums and international festivals across Europe.
Th e visitin g p e rfo rma n c e is su p p o rte d by Th e Pe rfo rmin g Arts Fu n d N L. Re a lise d w ith in th e fra mewo rk of Global C ity – Loc al C ity p ro je c t, fu n d e d by th e C u ltu re Pro gra mme of th e E u ro p e a n Un io n .
P h oto : W ille m Po p e lie r ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
4
5
EESIT S I TYYKS KSEETT / P E R FO R RMANCES MANCES
Mark us Öhrn , Nya Rampen & In st i t u t e t (SW E /FIN ):
Bis zum Tod
Intervju av / Interview by: Ve it Spren g er , kon stnär, en av grundarn a av teater g r uppen Showcase B e at Le M ot / arti st, one of the found ing members of the the atre g roup Showcase B e at Le M ot Augusti / August 2014, B er lin
Bis zum Tod är den tredje delen i trilogin som skapats av Nya Rampen, Institutet och Markus Öhrn. De två första delarna, Conte d´Amour (2010) och We love Africa and Africa Loves us (2012), har också framförts under Baltic Circle.
Bis zum Tod is the third part of the trilogy by Nya Rampen, Insitutet and Markus Öhrn. The previous parts were Conte d´Amour (2010) and We love Africa and Africa Loves us (2012), which have also been presented at Baltic Circle. Veit: So, I’m here with Mr Marcus Öhrn and Mr Rasmus Slätis (Nya Rampen). Let’s start with talking about connections between the pieces of the trilogy: for me, the connection between the first two was the aspect of porn, plus the aspect of Freudian psychoanalysis. Then it sort of expanded into a global frame: eurocentric part of you versus Africa, which totally made sense, also in that piece, to activate the psychoanalysis aspect. So how would this, content-wise, move on to the third part now? Markus: We love Africa was a very fictionalised world, almost like a cartoon world. This time it is more like a contemporary home where there is a trauma. It starts with this son growing up in this very nice bourgeois family but he’s fantasising about creating a trauma where he’s falling in love with a paedophile. And he’s into black metal. And it’s a totally different situation, the levels have changed now and instead of black, everything is white. In the last part of the trilogy we end up with the question of what is the biggest trauma right now for a white nuclear family in the Western world. The paedophile seems to be the biggest threat we have. It’s everywhere, in Germany also, people get fired here and there. We just wanted to bite into that sweet or hard spot in the nuclear family. What is it that the paedophile is threatening, really? And why are we so afraid of him? This time we are playing a lot with the idea of a contemporary father, who’s a patriarchal figure. That´s not the one we are portraying in the other ones, who is spanking his son and calling him a motherfucking gay. This father is an understanding life coach type who has a positive outlook on everything. But this self-help, positive thinking is terrible in the end. Veit: That is the worst of power plays: this understanding, passive-aggressive fuck. [laughing] Markus: Yeah, and fitness, that you are so into your body, “thank you, thank you, I love my family, I love my body”… and you repeat that enough and even try to win back your son from a paedophile just by being positive. Rasmus: I also think that this dark black metal kind of nihilistic ideology and world view, in contrast with the whole self-help, life coaching thing is also something that quite many of us are struggling with. I think we all have experiences or thoughts about some buddhist, zenish kind of way of living while, at the same time, having desires to kind of go and fuck it all up. Veit: When I was a teenager, there was a choice you
Veit: Här är jag med Markus Öhrn och Rasmus Slätis (Nya Rampen). När vi nu talar om kopplingarna mellan de olika delarna i trilogin – för mig var kopplingen mellan de två första delarna definitivt aspekten av porr, plus aspekten av freudiansk psykoanalys. Efter det utvidgades det liksom till en global ram: den eurocentriska delen av dig vs. Afrika, vilket verkade helt rätt även i det stycket och aktiverade psykoanalysaspekten. Så hur skulle detta med tanke på innehållet nu gå vidare till den tredje delen? Markus: We love Africa var en väldigt fiktionaliserad värld, nästan som i en tecknad film. Den här gången är föreställningens värld nästan som ett nutida hem med ett trauma, som börjar med sonen som växer upp i en mycket trevlig småborgerlig familj men fantiserar om att skapa ett trauma där han förälskar sig i en pedofil. Och han gillar black metal. Det är en helt annan situation, nivåerna har nu ändrats och istället för svart så är allting vitt. I sista delen av trilogin är frågan: vilket är det största traumat just nu för en vit kärnfamilj i västvärlden? Pedofilen verkar vara det största hotet för oss. Det finns överallt, också i Tyskland – folk får sparken till höger och vänster. Vi ville klämma till den där ömma punkten i kärnfamiljen. Vad är det som pedofilen hotar egentligen, när man tänker efter? Och varför är vi så rädda för honom? Den här gången spelar vi mycket med dagens pappa, en patriarkal figur. Det är inte samma pappa som vi skildrar i de andra delarna av trilogin, den som ger smisk åt sin son och kallar honom satans homo. Den här pappan är en förstående typ, en livscoach som tänker positivt om allt. Men i slutändan är det här positiva självhjälpstänket ju förfärligt. Veit: Det är det värsta maktspelet: den förstående, passivt aggressiva jäveln. [skrattar] Markus: Jepp, och fitness, att man gillar sin kropp så mycket, “tack, tack, jag älskar min familj, jag älskar min kropp”… och att man gör det tillräckligt och till och med försöker vinna tillbaka sin son från en pedofil genom att vara positiv. Rasmus: Jag tror också att den här dystra, black metal-aktiga nihilistiska ideologin, i motsats till hela självhjälps-livscoachinggrejen är nånting som ganska många av oss kämpar med. Jag tror att vi alla har erfarenheter eller tankar om nåt slags zenlikt sätt att leva, på samma gång som vi har lust att bara skita i allt. Veit: När jag var tonåring var man tvungen att välja: att ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
6
höra till “the dark side” eller till “vi ska bli jurister” -sidan. Nuförtiden när man ser på den yngre generationen, som min dotter – hon har inget problem med kombinationen av “jag vill bli jurist” och att lyssna på death metal. Det är helt okej, rädda valarna och samtidigt zombie massaker. Allt är okej. Wow! Markus: Jag tror att om man tänker på black metal och den nihilistiska livsåskådningen, att jag är min egen gud och jag gör vad som mig behagar och så vidare… Om man sen ser på det positiva tänkandets värld så handlar det om att bli av med de negativa människor som omger en. Det ligger väldigt nära samma ideal om att man själv är god och har rätt att känna sig bra. Det är ett ganska neokapitalistiskt, politiskt tankesätt, att man måste vara produktiv och tänka på att vara en bra människa. Att finna den rätta styrkan för att kunna skapa vad man vill skapa. Slutligen har det här tänkandet ju en väldigt mörk baksida, som enligt mig anknyter till black metal.
had to make: are you on the dark side or the ”let´s be a lawyer” side? Nowadays, you look at the younger ones, like my daughter, she doesn´t have any problems with the combination “I want to be a lawyer” and listening to death metal. It´s okay, “save the whales” and at the same time; zombie massacre. All fine. Wow! Markus: I think that if one thinks about black metal and nihilistic world view, that I am my own god and I do what pleases me and so on… If one looks at this world of positive thinking, it´s all about getting rid of the negative people around you. It´s very close to the same idealism, that you are good, you should feel good. It´s quite a neo-capitalistic political way of thinking, you should be productive and think that you are a good person. Find your real strength to be able to create what you want to create. In the end, this way of thinking has a very dark flipside that, I think, connects with black metal. Övriga inte rvju e r p å sve n ska h itta s p å fe stiva le n s h e msid a .
Artistic d ire c tio n , sta ge, vid e o : Ma rku s Ö h rn Mu sic , c o mp o sitio n : Ja n n e Lo u n a tvu o ri, Lin u s Ö h rn , De re k Ho lze r Co stu me s: Pia Ale b o rg Text: Vic to ria La rsso n , Ma rku s Ö h rn , An d e rs Ca rlsso n Pro d u c tio n : Sin a Kie ß lin g To u r ma n a ge me nt: Je ssic a Pá ez Te c h n ic a l d ire c tio n : Pa tric k Tu c h o lski So u n d : To rste n Sc hwa rz b a c h Assista n c e to d ire c tio n : An n e He rwa n ge r
Nya Rampen (FIN), Institutet (SWE) och Markus Öhrn (SWE) har arbetat tillsammans med olika performativa projekt. Det mest framstående är Conte D’amour, som vann priset för bästa fria teaterproduktion vid Impulse Theatre Festival år 2011. Deras verk har bl.a. visats vid Theatertreffen Berlin, Wiener Festwochen, Festival d’Avignon, Foreign Affairs Berlin, Festival Transamerique i Montreal och Theater der Welt Festival i Mannheim. I denna föreställning samarbetar de med en musikkombo bestående av Janne Lounatvuori, musiker och producent vid Kaiku Studios, Derek Holzer, instrumentbyggare och ljudkonstnär (Macumbista) samt Linus Öhrn, vokalist och gitarrist i thrash metal-bandet Siniestro. – Nya Rampen (FIN), Institutet (SWE) and Markus Öhrn (SWE) have worked together in various performative projects, most outstandingly Conte D’amour, which won the award for best fringe theatre production at the Impulse Theatre Festival in 2011. Their work has been shown at Theatertreffen Berlin, Wiener Festwochen, Festival d’Avignon, Foreign Affairs Berlin, Festival Transamerique in Montreal and Theater der Welt Festival in Mannheim (amongst others). Furthermore, in this play they collaborate with a music combo, consisting of Janne Lounatvuori, musician and producer at Kaiku Studios, Derek Holzer, instrument builder and sound artist (Macumbista) and Linus Öhrn, vocalist and guitarist in the thrash metal band Siniestro.
With : E lme r B ä c k, An d e rs Ca rlsso n , Ja ko b Ö h rma n , Ra smu s Slä tis, Ja n n e Lo u n a tvu o ri, Lin u s Ö h rn , De re k Ho lze r B is zu m To d is a c o - p ro d u c tio n w ith N ya Ra mp e n , In stitu tet, Vo lksb ü h n e a m Ro sa Lu xe mb u rg- Pla tz (B e rlin ), Za me k C u ltu re Ce nte r Poz n a n a n d N ow y Te a tr Wa rsa w. In a sso c ia tio n w ith Th e a te r d e r We lt 2 0 14 . Visitin g p e rfo rma n c e is su p p o rte d by: Stifte lse n Tre Sme d e r, Stifte lse n E milie o c h Ru d o lf Ge se lliu s fo n d a n d TI N FO – Th e a tre Info Fin la n d Su p p o rte d by: Ha u ptsta d tku ltu rfo n d s, Go eth e In stitu t
FRE / FRI 14 .1 1 . 2 0 : 0 0 LÖ / SAT 15 .1 1 . 1 8 : 0 0 Me d ia ke sku s Lu me / Me d ia Ce ntre Lu me, Hä me e ntie 13 5 C 2 5 € / 15 € Lä n gd / D u ra tio n : 15 0 min (u ta n p a u s / w ith o u t inte rmissio n ) Fö re stä lln in gssp rå k e n ge lska / Pe rfo rme d in E n glish P h oto : Ch r ist ia n K le in e r 7
E S I T Y KS E T / P E R FO R MANCES
Ter ike Haapoja & Laur a G u sta fsson (FIN ):
Oikeusjuttu
Haastattelija / Interv iew by: Sa a r a H a nn ula , tai tei lija, joka työskentelee esitystaiteen , kuvata iteen j a a ktiv ism in r a j a p innoilla / arti st who works at the junction of per formin g a rts, v isua l a rts a nd ac tiv ism Heinäkuu / July 2014, H e lsin ki
Oikeusjuttu-esityksen ohjaajat Laura Gustafsson ja Terike Haapoja pohtivat teoksessaan, miten ei-inhimillisille olennoille voitaisiin antaa oikeussubjektin asema, ja minkälaisia vaikutuksia sillä voisi olla lainsäädäntöön, yhteiskuntaan ja politiikkaan.
In The Trial (Oikeusjuttu) the performance’s directors Laura Gustafsson and Terike Haapoja contemplate how nonhuman creatures could be given the status of a legal entity, and what ramifications it would bring upon legislation, society and politics.
Saara: Minkälainen historia tällä aiheella on? Onko aikaisemmin käyty joitain eläinten oikeuksia käsitteleviä oikeudenkäyntejä, joissa eläimet ovat olleet itse mukana jossain roolissa? Laura: Ainakin keskiajalla on ollut eläinoikeudenkäyntejä, joissa on ollut eläimiä syytettyinä, käsittääkseni aika usein noituudesta ja muista vastaavista rikoksista. Ja myös niissä oikeustapauksissa, joissa ihmiset ovat sekaantuneet muihin eläimiin, myös ne eläimet ovat olleet usein syytettyinä, mikä tuntuu jotenkin kohtuuttomalta. Terike: Ehkä nykynäkökulmasta on kiinnostavaa että näissä keskiajan eläinoikeudenkäynneissä on ajateltu että eläimet ja ihmiset voivat ihan luonnollisesti olla saman oikeusajattelun piirissä, että ne ovat toimijoita siinä missä ihmisetkin, mikä ei taas modernissa oikeusajattelussa ole ollut pitkään vallalla. Ehkä viimeisen parin–kolmenkymmenen vuoden aikana on alettu oikeasti miettimään, että minkä takia muut lajit eivät voisi olla edustettuina samalla tavalla kuin erilaiset ihmisryhmät, tai mitä siitä seuraisi jos esimerkiksi luonnolla tai eläimillä olisi jonkinnäköisiä oikeuksia. Nyt tietysti tämän ympäristökriisin alla nämä ovat hirveän akuutteja ja relevantteja kysymyksiä. Tämä ei ole enää marginaalinen ympäristöhippien aihe vaan ihan oikeasti keskeinen kysymys.
Saara: What kind of history does this subject have? Have there been trials somewhere where animal rights were the subject matter, and in which animals themselves were somehow a part of the process? Laura: In the Middle Ages there were animal trials, where animals were accused, at least to my understanding, of witchcraft and other related crimes. And also, in cases where people have practiced bestiality, animals have been put on trial for the acts, which seems unreasonable. Terike: Maybe, from a contemporary perspective, it’s interesting that in the animal trials of the Middle Ages, it was thought that animals and people could co-exist naturally in the same judicial frame of thinking, that they were acting entities in the same way as humans. In contemporary legislation, this idea hasn’t been prevalent for very long. It’s only in the last thirty years that we’ve started to really think about why other species aren’t represented in the same way as different groups of people, and what the consequences would be if nature and animals had some kind of rights. Now, because of the environmental crisis, these are really acute and relevant questions, this isn’t a marginal eco-hippie subject anymore, instead it’s a very central topic. The Trial is part of a perennial art and research project by visual artist Terike Haapoja and writer Laura Gustafsson. The History of Others maps out the history of Western culture from the point of view of non-human entities. The performance will be written in co-operation with researchers and activists working on animal rights legislation – the fiction is thus firmly grounded in factual evidence. The creators hope that a fictional trial could make the judicial process more easily approachable for the audience, and present the point of view of other species to people in an experiential way. The performance enables a dialogue with creatures that do not communicate through human language, and offers a possibility to reach out to their world of experience; due to the restrictions of the performance venue, the animal participants will probably participate mostly via video-link.
Oikeusjuttu on osa kuvataiteilija Terike Haapojan ja kirjailija Laura Gustafssonin monivuotista Toisten historia -hanketta, joka kartoittaa länsimaista kulttuurihistoriaa ei-inhimillisten olentojen näkökulmasta. Esitys käsikirjoitetaan yhteistyössä eläinoikeuslainsäädännön parissa työskentelevien tutkijoiden ja aktivistien kanssa, joten fiktiolla on vankka faktapohja. Tekijöiden toiveena on, että kuvitteellinen oikeudenkäynti voisi tehdä oikeusprosessista yleisölle helpommin lähestyttävän ja tuoda toisten lajien näkökulman kokemuksellisesti ihmisten ulottuville. Esityksen kautta on mahdollista olla dialogissa olentojen kanssa, jotka eivät kommunikoi inhimillisen kielen välityksellä, ja saada omakohtainen kosketus heidän kokemusmaailmaansa; esityspaikan rajoituksista johtuen eläinmaailman edustajia ei kuitenkaan saatane paikalle muutoin kuin videon välityksellä.
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
8
Wo rkin g gro u p : La u ra Gu sta fsso n , Te rike Ha a p o ja , Su vi Ko kko n e n , Sa mi Sä yn evirta , Visa Ku rki Co - p ro d u c e d by B a ltic C irc le a n d Inte rn a tio n a l N etwo rk Sa ma ra , w ith th e su p p o rt of N o rd ic –B a ltic Mo b ility Pro gra mme fo r C u ltu re Su p p o rte d by: Ko n e Fo u n d a tio n TO / THU 13 .1 1 . 17 : 3 0 PE / FRI 14 .1 1 . 17 : 3 0 LA / SAT 15 .1 1 . 1 6 : 0 0 Ko n sisto rin sa li, Fa b ia n in ka tu 3 3 , 2 . krs / 2 n d floor 2 5 € / 15 € Ke sto / D u ra tio n : n . / a p p rox. 9 0 min . E sityskie li su o mi, kä ä n n etty e n gla n n iksi / Pe rfo rme d in Fin n ish , tra n sla te d to E n glish E nsi- ilta / Premiere
P h oto : H a n n a N ym a n
9
EESIT S I TYYKS KSEETT / P E R FO R RMANCES MANCES
Maija Hirva nen (FIN ):
Days Without Names Haastattelija / Interv iew by: Leena Ke la , per formanssin läänintaiteilija, kuraattori (N ew Per forma nce T ur ku -fe stiva a li) / R eg i on al artist on Performance art, c ur ator (N ew Per forma nce T ur ku Fe stiva l) Heinäkuu / July 2014, Myn ä m ä ki, S uomi / F in la nd
Days Without Names on koreografi Maija Hirvasen Operaatio Me -trilogian kolmas osa. Trilogian aiemmat osat ovat Meidän sosiaalidemokraattiset kehomme ja For Those Who Have Time. Osat ovat toisistaan riippumattomia, itsenäisiä teoksia. Kukin trilogian osista tarkastelee eri näkökulmista kysymystä siitä, mikä nykyihmisiä yhdistää. Mistä koostuu ”me”?
Days Without Names is the third instalment of choreographer Maija Hirvanen’s Operation We. The first two parts of the trilogy were called Our Social Democratic Bodies and For Those Who Have Time. The parts of the trilogy are independent, standalone performances each exploring from a different perspective the question of what unites the people of today. What is ‘we’ made of?
Leena: Mikä on Days Without Names? Maija: Days Without Names on englanninkielinen käännös niille mayalaisen Haab-kalenterin päiville, jotka jätettiin tyhjiksi, nimeämättömille päiville. Haab-kalenteri rakentui 18:sta 20 päivän kuukaudesta ja 365 päivän vuodenkierto syntyi lisäämällä kalenteriin viisi nimetöntä päivää. Niiden ajateltiin olevan vaarallisia päiviä, tuntemattoman aluetta. Meille teoksen nimi viittaa työskentelemiseen tuntemattoman kanssa ja sille antautumiseen. Olemme lähestyneet sitä liikkeen huuman kautta, mutta myös rakentamalla puhuttua kieltä ja luopumalla siitä. Days Without Names on siis eräänlainen tuntematon, yritys luopua kontrollista. Leena: Osaatko jo sanoa jotakin siitä, mitä teoksessa tapahtuu? Maija: Olemme vasta aloittamassa harjoituksia, mutta voin kertoa hieman lähtöpisteestä. Yksi osa teosta on nimeltään Moderni Sadetanssi. Haemme vastausta kysymykseen, miten tanssi voi elvyttää ja luoda suhdettamme luonnon muihin osiin. Sitten on osa nimeltä Tanssin Sodan Pois. Sotatanssit valmistelevat sotureita taisteluun. Meidän lähtökohtanamme on eräänlainen sodan vastainen tanssi. Tietenkin täytyy tiedostaa, ettei sotaa tosiasiassa voi tanssia pois. Siitä seuraakin kysymys: mitä tapahtuu jos kuitenkin yritämme, mihin se voi johtaa? Viimeinen tanssi on Kummitustanssi. Siinä tanssijoiden harteilla lepää menneiden ja tulevien sukupolvien ketju. Näiden kolmen lähtöpisteen kautta me rakennamme neljättä, tuntematonta tanssia: Days Without Names. Näistä aineksista kehittyvän tanssiaktin syntyprosessin aikana käymme läpi omia epäilyjämme, kysymyksiämme ja turhaumiamme. Kuten epäilyä siitä, että tanssimisellamme on ylipäätään mitään itseilmaisua suurempaa merkitystä. Tämän epäilyn kohtaaminen on tärkeä osa tätä teosta ja taidetta ylipäätään. Leena: Mitä tanssi voi tänä päivänä tehdä? Maija: Tanssin harjoittaminen vie kai aina takaisin kehoon, jos näin voi sanoa. Se tuo jalat takaisin maahan. Suhteessa Days Without Names -teokseen olen etsinyt keinoa, jolla tanssi voi toimia yhteiskuntamme uudelleenritualisoitumisen moottorina. Ja jos ei yhteiskuntamme niin yhteisömme, ja jos ei yhteisömme niin ainakin perheemme. Tanssi on aina tuonut kehomme yhteen ja samaan tilaan hikoilemaan. Se itsessään saattaa jo liikuttaa jotakin. Tanssin katsominen tekee samaa. Koko olemuksellaan katsominen on fyysinen tapahtuma.
Leena: What is Days Without Names? Maija: Days without Names is the English translation for the days in the Mayan Haab calendar that were left blank in the system. The Haab calendar was made up of 18 months, each consisting of twenty days. The annual cycle of 365 days was created by adding five unnamed days. They were thought to be dangerous days, or unknown territory. For us, the title of the piece is referring to, or working around the question of the unknown and surrendering to it. We have approached that through ecstasy in movement, but also through establishing spoken language and then abandoning it. Days Without Names is thus an unknown, an attempt to let go of control. Leena: Can you already say something about what is going to happen in the performance? Maija: We are only beginning the rehearsals very soon, but I could say a bit about the starting point. One part of the performance has the working title Modern Rain Dance. We are looking at how the act of dancing could reunite or recreate our relationship to the other parts of nature. Then, there is a part called Dancing the War Away. War dances prepare soldiers for war. Our starting point is a kind of anti-war dance. Of course, you need to understand that you can´t literally dance the war away, but then there is this question of what if you tried, what would happen then. The last dance is the Ghost Dance. In it, the chains of generations – past and future – rest on the dancers’ shoulders. Through these three starting points we are then building the unknown dance. That becomes a fourth dance, which is Days Without Names, the unknown area. Through all this, we are working with the underlying intention of the dance-act and all the doubts and questions and frustrations you face when you start working with that. Like the doubt on whether our dancing has an even bigger meaning than self-expression. Confronting this doubt is an important part of this piece, and art in general. Leena: What can dance do today? Maija: I guess you could say that practicing dance will always bring you back to the body. It brings the feet back to the ground. In relation to Days Without Names, what I’ve been looking at is whether there is a way dance could act as an agent in re-ritualizing our society. And if not our society, then our community, and if not community, at least our family. Bringing a group of bodies together in the same space to sweat is what dance has always done. That can already move something. Just watching dance does that as well. The act of watching something with your whole presence is a physical activity.
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
10
Maija Hirvanen on helsinkiläinen koreografi ja taiteilija. Soolo- ja ryhmäesitysten lisäksi Hirvanen on tehnyt yhteistöitä ja projekteja muiden taiteilijoiden kanssa Suomessa ja ulkomailla. Hirvanen on kiinnostunut taiteen ja erilaisten uskomusjärjestelmien välisistä suhteista, yhteistyön prosesseista kulttuurissa, esityksestä yhteisöllisenä muistina ja esityksen suhteesta arkimediaan. Hänet on kutsuttu vierailevaksi taiteilijaksi useisiin kansainvälisiin taiteilijalaboratorioihin, joista viimeisimpiä ovat Flying Circus Project Burmassa ja Singaporessa sekä FIT-verkoston Global City – Local City. Hän toimii lisäksi Zodiak – uuden tanssin keskuksen housekoreografina vuosina 2013–2015. — Maija Hirvanen is a choreographer and artist based in Helsinki, Finland. Hirvanen’s solo and group performances have been presented at festivals and venues both internationally and in Finland. She is interested in performance for its broad perspectives and transformative power. Hirvanen has participated as an invited artist in a number of international artist laboratories, most lately the Flying Circus Project in Burma and Singapore and Global City – Local City by the FIT network. Hirvanen is also the house choreographer at Zodiak – Centre for New Dance for the years 2013–2015.
PE / FRI 14 .1 1 . 1 8 : 0 0 LA / SAT 15 .1 1 . 1 8 : 0 0 SU / SUN 1 6 .1 1 . 15 : 0 0 Sto a , Tu ru n lin n a ntie 1 2 5 € / 15 € Ke sto / D u ra tio n : n . / a p p rox. 6 0 min . E sityskie li e n gla nti / Pe rfo rme d in E n glish E nsi- ilta / Premiere C h o re o gra p hy, d ire c tio n : Ma ija Hirva n e n Pe rfo rme rs: Fo rn ie r O rtiz , Ain o Vo u tila in e n , Tu ovi Ra nta n e n So u n d d e sign : Mikko Hyn n in e n Lightin g d e sign : He ikki Pa a so n e n Co stu me d e sign : Jo u ko Ko rke a sa a ri, Ville Hä kkin e n Pro d u c e d by: Zo d ia k – Ce nte r fo r N ew Da n c e, B a ltic C irc le, Sto a , Ma ija Hirva n e n Re sid e n c ie s: Ata la nte (Goth e n b u rg), Te a te rd isc o u nte r (B e rlin ) Da ys With o u t N a me s o n Global C ity – Loc al C ity - h a n kke e n p u itte issa syntynyt e sitys. Tu kija n a E U: n Ku lttu u ri- o h je lma . / Re a lise d w ith in th e fra mewo rk of th e Global C ity – Loc al C ity p ro je c t, fu n d e d by th e C u ltu re Pro gra mme of th e E u ro p e a n Un io n . Fe stiva a lin jä lke e n te o s siirtyy Zo d ia kin o h je lmisto o n . | Afte r th e fe stiva l, th e p e rfo rma n c e w ill c o ntin u e a t Zo d ia k.
P h oto : Su s a n n a M a j u r i
11
E SIT Y KS E T / P E R FO RMANCES
Kimmo Mod i g (FIN ):
Court of Helburg Haastattelija / Interview by: Sonya L indfors, tanssija, koreo grafi, esiintyj ä / da ncer, choreo g r a pher , performer Heinäkuu / July, 2014, H e lsin ki
Hyvä lukija. Baltic Circlessä Kimmo Modigilta nähdään verenvakava debyyttinäytelmä nimeltä Helburgin hovi (Court of Helburg), joka kertoo kuvitteellisen Helburgin kaupungin luovasta luokasta. Modig tiivistää tulevan teoksen viiteen sanaan:
Dear reader. At Baltic Circle, Kimmo Modig will present his grave and serious debut play Court of Helburg, which introduces us to the creative class of the imaginary city of Helburg. Modig sums up the piece with five words:
USKO TOIVO USKO TOIVO EPÄUSKO
FAITH HOPE FAITH HOPE HOPELESSNESS
Kimmo: Mä koitan uskoa siihen mitä mä teen niin paljon, ettei muiden tarvis enää uskoa. Muut voisivat rauhassa olla epäileväisiä Tuomaita ja ties mitä muita Raamatun henkilöitä. Musta olisi kiva, että tätä tulisi katsomaan ihmiset, jotka ovat menettäneet toivonsa kommunikaatioon. Taide ei muuten vaadi yhtään mitään, se vaatii vaan pokkaa tehdä sen. Kimmo Modig haluaa mennä niin alas ja ylös Helburgin hoviin kuin hän pääsee. Luvassa on juutalais–kristillistä nöyryytyksen ja jälleensyntymisen eetosta. Kimmo: Mä oon aina ollut sellainen ihminen, että olipa kyse sitten perhekokoontumisesta tai merkkipäivästä tai avajaistilaisuudesta, niin mä toivon et vitsi, menispä tää yhtäkkiä tosi diipille levelille, rupeispa joku puhumaan sydämestään. Mun esitykseen soisi tulevan sellaisia ihmisiä, jotka esim. bileissä toivovat että tulispa näistä ihan legendaariset tai jotka odottavat näkevänsä jotain superspesiaalia ja merkityksellistä. Kohderyhmä: 18–75-vuotiaat epätoivoiset ja elämän nälkäiset ihmiset.
Kimmo: I’m trying to believe in what I do so much that others wouldn’t have to. The viewer can be Doubting Thomas, or any other biblical character, if they want to. I’d like it if people who’ve lost their faith in communication came to watch. Art, by the way, doesn’t require anything, just the guts to do it. Kimmo Modig wants to go as high and low in the Court of Helburg as possible. Promises of judeo–christian humiliation and resurrection ethos are made. Kimmo: I’ve always been the kind of person who at family get-togethers, anniversary parties or grand openings wishes that everything would suddenly get really deep, like, man, I hope someone would just start speaking from their heart. The people who always hope the parties they go to would turn out to be the most legendary parties ever, and who wait to see something super special and meaningful, those are the people who should come and see my show. Target audience: 18–75 year old desperate people who are hungry for life.”
”Usko ja toivo ovat ihan oikeita asioita.” – Kimmo Modig
TI / TUE 1 1 .1 1 . 17 : 0 0 LA / SAT 15 .1 1 . 15 : 3 0 SU / SUN 1 6 .1 1 . 17 : 0 0 Te a tte ri To ivo, Te la kka ka tu 6 2 5 € / 15 € Ke sto / D u ra tio n : n . / a p p rox. 9 0 min E sityskie li e n gla nti / Pe rfo rme d in E n glish E nsi- ilta / Premiere
Co - p ro d u c e d by B a ltic C irc le a n d Inte rn a tio n a l N etwo rk Sa ma ra , w ith th e su p p o rt of N o rd ic –B a ltic Mo b ility Pro gra mme fo r C u ltu re Su p p o rte d by: Ko n e Fo u n d a tio n
“Faith and hope actually are real things.” – Kimmo Modig
Sivuhuomautus: Kimmo Modig on henkisesti Töölössä. Hän puhuu edelleen nopeasti, mutta on paljon rauhallisempi kuin ennen. Kimmo: Rakkaat ihmiset! Mä en tiedä onnistunko mä tässä. Mutta tää Balticin juttu on mulle yritys tehdä yksi asia tosi huolella, yritys olla huolellisen ekstaasissa. Lopuksi Kimmo improvisoi pyynnöstä muutaman sloganin:
Sidenote: The bourgeois atmosphere of his neighborhood, Töölö, has grown on Kimmo. He still speaks quickly, but is much calmer than before. Kimmo: Dear people! I don’t know if I’ll succeed in this. But this Baltic thing is my attempt to do one thing really well, an attempt for meticulous ecstasy. To wrap things up, Kimmo invents a few slogans: Court of Helburg – I’M NOT GONNA CHANGE SO YOU COULD Court of Helburg – YOU CAN AFFORD THIS Court of Helburg – BE WITH ME ALONE
Helburgin hovi – MÄ EN KOSKAAN MUUTU, JOTTA SÄ VOISIT Helburgin hovi – SULLA ON VARAA TÄHÄN Helburgin hovi – OLE KANSSANI YKSIN
Welcome.
Tervetuloa.
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
“My life is just this, filling these blank moments with my speech” – Kimmo Modig
12
Kimmo Modig (s. 1981) on puheeseen ja puhumiseen erikoistunut esitystaiteilija. Hän on myös lukenut kortteja, kirjoittanut näytelmiä, tehnyt videotaidetta – kotimaassa ja ulkomailla. — Kimmo Modig (b. 1981) is a performing artist who specializes in speech and speaking. He has also read cards, written plays, created video art – both abroad and in Finland.
13
P h oto : Ka t j a To lo n e n
EESIT S I TYYKS KSEETT / P E R FO R MANCES
Ig gy Malmborg (SW E ):
boner
Haastattelija / Interview by: M a rcus L indeen , artisti, kirjailija ja ohjaaja / a rtist, a uthor a nd d irector Heinäkuu / July 2014, Tome lilla , Ruotsi / Sweden
Iggy Malmborgin b o n e r pilkkoo esitystapahtuman osiin ja leikittelee eri osasten rooleilla. Näyttämön ei-inhimilliset objektit saavat esityksessä puheenvuoron, ja esiintyjä heitetään tilanteeseen, josta on riisuttu kaikki perinteiset teatterilliset elementit.
In b o n e r, Iggy Malmborg divides the performance event into pieces and plays with the roles of the different components. In this piece, the non-human objects on stage are given the floor, and the performer is thrown into a situation that is stripped of all traditional theatrical elements.
Marcus: Olen nähnyt teoksestasi work in progress -version (Kanuti Gildi SAAL, helmikuu 2014). Dekonstruoit siinä teatteria purkamalla esitystilanteen niihin objekteihin, joiden kautta se rakentuu, eikö totta? Iggy: Kyllä, niin voi sanoa. Kyseessä on teos, joka yrittää pysähtyä pisteeseen, jossa se muuttuu teokseksi. Ennen kuin siihen lisätään muuta sisältöä. Se tarkastelee esittävien taiteiden teoksia sellaisenaan: Mistä ne koostuvat? Mitkä asiat niissä ovat läsnä? Tai ehkä jopa, mitkä elementit muodostavat niiden perustan? Esiintyjä on ehdottomasti yksi niistä. Esiintyjillä on tiettyjä tehtäviä, joihin valmistaudutaan ja jotka pitäisi suorittaa. Nämä tehtävät näytetään yleisölle, joka on myös läsnä tilanteessa ja seuraa tapahtumia. Yleisö antaa asioille jonkun arvon tai sillä on mielipide tapahtumista. Siinä tuli mainittua muutama asia, mutta mukaan mahtuu myös paljon muutakin esim. johtoja, lamppuja ja lattia. Teos yrittää suorittaa pienen tutkimuksen siitä, mitkä asiat ovat läsnä esitystilanteessa. Miksi ne ovat siellä missä ovat? Mitä ne tekevät? Voidaan myös kysyä, mitä ne saavat aikaan muissa esitystilanteen objekteissa? Miten esimerkiksi lattia voi vaikuttaa siihen, mitä ihmiset sen päällä tekevät? Marcus: Esityksessä on myös musiikkia? Iggy: Kyllä, siinä on musiikkia ja viihdettä. Se on yksi esityksen osatekijöistä. Kuulemme kappaleen nimeltä Green Onions. Marcus: Miksi juuri tuo kappale? Iggy: Työskennellessäni Kanutissa kuuntelin sitä paljon. Olin aika innoissani löytäessäni esityksen konseptin, mutta pelkonani oli, että teatteriesityksenä siitä tulisi tylsä. Päätin silloin ottaa mukaan viihde-elementin, toistuvan kappaleen. Se ilmestyy silloin tällöin, sattumanvaraisen soittolistan mukaan tilanteen keventämiseksi, yleisön viihdyttämiseksi ja jotta esitykseen tulisi vähän meininkiä. Marcus: Esityksessä yhtenä elementtinä on kaiutin, joka sanoo: ”Kun se muuttuu tylsäksi”. Iggy: Kyllä. Esityksessä on myös tietokoneohjelma, joka päättää onko se tylsää vai ei.
Marcus: I have seen a work in progress showing of your piece. (Kanuti Gildi SAAL, Feb 2014) You’re deconstructing the theatre by breaking the situation down into the objects that are constituting it, right? Iggy: Yes, one could say so. It is a piece that tries to stop at the point of being a piece. Before adding any other content. It looks at the performing arts event as such; What is it consisting of? What things are present? Or maybe even: What agents are constituting this situation? The performer is definitely one. The performer has certain tasks that are prepared and that should be fulfilled. They will be shown to an audience that is also present, and the audience will review what is going on, give it some kind of value or have some opinion about what’s going on. That’s two agents, I guess, but there are also others, such as cables, lamps, the floor etc. The piece just aims to do a small investigation of what is present? Why are they there? What are they doing? And maybe even, what do they make others do? How does the floor control what the people on it are doing? Marcus: And there’s some music. Iggy: Yep, there’s some music, there’s entertainment. That’s one agent of the performance. There’s a song called Green Onions. Marcus: Why that song? Iggy: Whilst working at Kanuti, I was listening to it a lot. When I had the concept, I was pretty thrilled, but afraid that as theatre it was too boring, so I thought I needed to add some entertainment to it. And that entertainment is constituted through music that is reoccurring. It comes every now and then, based on a coincident playlist. To lighten things up a bit, amuse the audience and me and add some kind of swing to the piece. Marcus: “When it gets boring” the speaker says in the performance. Iggy: Yes. And then there is a software deciding if it is boring, or not.
Iggy Malmborg (s. 1987) on freelance-näyttelijä ja esitysten tekijä, jonka tukikohtana on Malmö. Vaikka hänellä on klassisen näyttelijäntyön koulutus (Malmön Teatterikorkeakoulu 2006–2010) hänen töihinsä kuuluu niin soolo- kuin yhteistyöteoksia, joissa on laaja tyylillinen kirjo. Malmborgin pääasiallinen taiteellinen kiinnostuksen kohde on esitystilanteen käyttäminen pohjana, jonka päälle teoksen diskurssi voidaan rakentaa. Viime vuosina hänen työskentelynsä on keskittynyt yhteistyöhön saksalaisen Johannes Schmitin kanssa. Kaksikko kulkee nimellä White on White ja heidän vuonna 2009 alkanut esityssarjansa koostuu tällä hetkellä kuudesta teoksesta. Sarja pyrkii analysoimaan niitä taidetilojen piilossa olevia keinoja, joilla asioita sisällytetään tai poissuljetaan. — Iggy Malmborg (b. 1987) is a freelance actor and performance maker based in Malmö, Sweden. Although Malmborg is a classically trained actor (Malmö Theatre Academy 2006–10), his pieces span over a wide range of aesthetics and styles, both solo and collaborative work. Malmborg’s main artistic interest is to use the actual situation of the performance event as a model onto which the discourse of the piece can be applied directly. In recent years, his main focus has been on the collaboration with Johannes Schmit (GER). The duo, entitled White on White, runs a performance series, comprised of six works, since 2009. The series aims to analyze the hidden methods of inclusion and exclusion that art spaces contain.
KE / WE D 12 .1 1 . 2 0 : 0 0 TO / THU 13 .1 1 . 2 0 : 0 0 Po p Up Art Ho u se / D ia n a Sta ge, E rotta ja n ka tu 7 B 2 5 € / 15 € Ke sto / D u ra tio n : n . / a p p rox. 9 0 min . E sityskie li e n gla nti / Pe rfo rme d in E n glish K-1 8
P h oto : M a ike Lo n d
E nsi- ilta / Premiere
By a n d w ith : Iggy Ma lmb o rg Te c h n ic a l so lu tio n s a n d d ra ma tu rgic a l su p p o rt: Ma ike Lo n d Pro d u c e r: E n e li Jä rs Pro d u c e d by: Ka n u ti Gild i SAAL (Ta llin n ) In c o lla b o ra tio n w ith : B a ltic C irc le (He lsin ki), In ko n st / Wo rks a t wo rk (Ma lmö / Co p e n h a ge n ) Su p p o rte d by: C u ltu ra l E n d ow me nt of E sto n ia Visitin g p e rfo rma n c e is su p p o rte d by: N o rd ic –B a ltic Mo b ility Pro gra mme fo r C u ltu re a n d Po p Up Art Ho u se
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
14
15
E S I T Y KS E T / P E R FO R MANCES
Juha Valkeapää & Ta i to H o ffr é n (FIN ):
Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens
Co n c e pt & p e rfo rma n c e by: Ju h a Va lke a p ä ä a n d Ta ito Hoffré n Pro d u c e d by: Va lke a p ä ä & Hoffré n Co - p ro d u c e d by: B a ltic C irc le, 2 0 1 0
Baltic Circle festival hit from 2010 again in Helsinki!
Ha astattelija / Interview by: Kimmo M od ig, ta ite ilij a , n ä kij ä / a rtist, seer Kesäkuu / June 2014, H e lsin ki
JUHA JA TAITO, BALTICIN KAHVITTAJAT
JUHA AND TAITO, COFFEE BREWERS
Juha Valkeapään ja Taito Hoffrénin Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens on kuin performanssitaiteeksi muutettua Rintamäkeläiset-tv-sarjaa katsoisi. Molemmissa juodaan oseaaniset määrät kahvia, ryhdytään ykskantaan tuumasta toiseen ja tapetaan säälimättä aikaa. Ten Journeys… tapahtuu aina isossa teltassa. Juha ja Taito istuvat yleisön keskellä ja paistavat heille lättyjä. Ajankulukseen he käynnistävät milloin moottorisahan, milloin television – sikäli kun keittiöhommiltaan muistavat. Kaksikko ajaa jokaiseen esitykseen mersupakullaan. Vaikka lavalla autoa ei nähdä, on se kaikkine luonnevikoineen vahvasti läsnä päiväkirjoissa, joita on julkaistu jokaisen esityskerran ohessa kirjana. Seikkailut mersun kanssa muistuttavat siitä ahavoituneesta todellisuudesta tien päällä, joka on tuttu monista kotimaisista elokuvista, kuten Ariel (1988) ja Joutilaat (2001). Tässä Juhan muistoja kymmenien matkojen varrelta: ”Riiassa kesken vedon amerikkalainen miesturisti kävelee telttaan kahden paikallisen naisseuralaisensa kanssa ja istuu keinutuoliini. ”Kajaanissa taas joku oli viettänyt yönsä esitysteltassa: penkeillä olleista lampaantaljoista oli tehty vuode ruohikolle. ”Muistan kuinka istuimme kalsarisillamme autossa iltapalalla Wienissä ja katselimme Musikvereinista valuvia iltapukuisia ihmisiä. ”Muistan kuinka saimme 220 euron sakot Wienistä palatessa kilometri ennen Saksan rajaa: autossa olisi pitänyt olla go-box, elektroninen laite joka kertoo tietullin määrän. ”Muistan Wienin teatteripoliisin. Ja Norjassa eteemme hyppineet hirvet. Tunnen vieläkin kuinka ihmiset laulavat yhdessä joulupukille.” Kun itse näin esityksen Seurasaaressa Helsingissä, yleisössä oli joukko vietnamilaisia muusikoita, jotka maaniteltiin lopulta esiintymään. Mutta onko treffiseuralaisen tuominen Ten Journeys -esitykseen Baltic Circleen hyvä idea? ”On.”
Juha Valkeapää’s and Taito Hoffren’s Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens is like watching Coronation Street turned into performance art. Both include drinking oceanic amounts of coffee, getting to it without hesitation, and the shameless killing of time. Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens always takes place in a large tent. Juha and Taito sit in the middle of the audience and make pancakes for their viewers. When they remember to, they turn on a chainsaw or a television to pass the time. The duo drives to each performance in their Mercedes van. Even though it isn’t seen on stage, the car and all its characteristic faults are strongly present in the diaries, which have been published as a book alongside each performance. Here are some of Juha’s memories from their dozens of journeys: ”In Riga, an American male tourist walks into the tent in the middle of the show with two female companions and sits down in my rocking chair. ”In Kajaani, someone had spent a night in the performance tent; a bed had been made on the grass from the sheepskins on our benches. ”I remember us sitting in our car in Vienna, eating an evening snack in our underwear, while watching people in evening gowns drift out of the Musikverein. ”I remember how we got a 220 euro fine on our return trip from Vienna, one kilometer before the German border: the car should’ve had a go-box, and electronic device that notifies you of the road tolls’ prices. ”I remember the Viennese theatre police. And the moose that jumped in front of us in Norway. I can still feel people singing to Santa Claus all together.” When I saw the show in Seurasaari, Helsinki, the audience included a bunch of Vietnamese musicians who were eventually persuaded to perform. But is it a good idea to bring a date to the performance of Ten Journeys at Baltic Circle? ”Yes.”
Valkeapää ja Hoffrén aloittivat matkansa sinne missä mitään ei tapahdu vuonna 2005. Viisi vuotta myöhemmin esitys sai ensi-iltansa Baltic Circle -festivaalilla. Nyt 43 esitystä, tuhansia lettuja ja kilometrejä myöhemmin, Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens palaa Baltic Circleen. Tämä paluu tulee olemaan Valkeapään ja Hoffrénin neljästoista matka.
Valkeapää and Hoffrén started their journey to a place where nothing happens in 2005 and five years later the performance premiered at Baltic Circle Festival. Now, 43 performances, thousands of pancakes and kilometers later, Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens returns to Baltic Circle. This return will be Valkeapää’s & Hoffrén’s 14th journey.
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
16
E SIT Y KSE T / PE RFO RMAN C E S
P h oto : J o r m a A iro la
J u h a Va l k e a pä ä ( FIN) :
Juha Valkeapää 50 yrs – Onko ihanaa olla 50 v? – Ihan jees. – Onko ihanaa olla 50 v ja rakastunut? – On. – Onko ihanaa olla 50 v ja rakastunut ja odottaa että toinen on valmis rakkautesi kohteeksi? – Ymh. – Miksi juhlat? – Elämä on. Juha Valkeapää 50 v on ihmisen kokoinen sooloesitys rakastumisesta ja odottamisesta. Sytytetään 50 kynttilää! – How does it feel to be 50? – It’s ok. – How does it feel to be 50 and in love? – Wonderful. – How does it feel to be 50 and in love and wait for the other to be ready for your love? – Well… – Why celebrate? – Life’s worth it.
KE / WE D 12 .1 1 . 17 : 3 0 TO / THU 13 .1 1 . 17 : 3 0 PE / FRI 14 .1 1 . 15 : 3 0 La sip a la tsin a u kio / La sip a la tsi Sq u a re 2 5 € / 15 € Ke sto / D u ra tio n : 9 0 min E sityskie li su o mi ja e n gla nti / Pe rfo rme d in Fin n ish a n d E n glish
Juha Valkeapää on ääni- ja esitystaiteilija, joka on kaksikymmenvuotisen uransa aikana tehnyt erimuotoisia, -kuuloisia ja -näköisiä esityksiä, installaatioita, radioteoksia ja äänimaisemia eri puolilla Eurooppaa ja muutamassa muussakin paikassa. Tämä on hänen seitsemäs vierailunsa Baltic Circle -festivaalilla. Taito Hoffrén on lauluun ja tuubaan erikoistunut muusikko. Parhaillaan hän tekee tohtorintutkintoa runolaulusta. Hän on julkaissut 24 albumin verran suomalaista kansanmusiikkia Ääniä-levymerkillään ja säveltänyt musiikkia ja suunnitellut äänimaailmoja teatteri- ja tanssiesityksiin. Tämä ei ole hänen ensimmäinen kertansa Baltic Circle -festivaalilla. — Juha Valkeapää is a vocal and performance artist. Since 1993, he has made a great variety of performances, installations, radio works and soundscapes all over Europe, and some other places too. This is his seventh visit to Baltic Circle. Taito Hoffrén is a musician, specialized on singing and the tuba. Currently he’s working on doctoral thesis on rune-singing at Sibelius Academy, Helsinki. He has published 24 albums of Finnish folk music on his record label ”Ääniä” (‘voices/sounds’), and composed music and soundscapes for theatre and dance performances. He has been to Baltic Circle before.
TO / THU 13 .1 1 . 12 : 0 0 PE / FRI 14 .1 1 . 12 : 0 0 SU / SUN 1 6 .1 1 . 12 : 0 0 Ju h a n koti / Ju h a ´ s h o me Ta rke mma t sa a p u miso h je et lip u n o sto n yhteyd e ssä . / Mo re info rma tio n a b o u t th e lo c a tio n u p o n tic ket p u rc h a se.
Writte n , d ire c te d a n d p e rfo rme d by: Ju h a Va lke a pää Pro d u c e d by: Ju h a Va lke a p ää’s Vo ic e a n d B a ltic C irc le Su p p o rte d by: Arts Pro motion Ce ntre Fin la n d
2 5 € / 15 € Ke sto / D u ra tio n : n . / a p p rox. 8 0 min E sityskie li e n gla nti / Pe rfo rme d in E n glish E sitys ja tka a fe stiva a lin jä lke e n se u ra a vin a p ä ivin ä / Th e p e rfo rma n c e c o ntin u e s a fte r th e fe stiva l o n th e fo llow in g d a te s: LA SU SU LA SU SU
/ / / / / /
SAT 2 2 .1 1 . SUN 23 .1 1 . SUN 3 0 .1 1 . SAT 0 6 .12 . SUN 7 .12 . SUN 14 .12 .
15 : 0 0 15 : 0 0 15 : 0 0 15 : 0 0 15 : 0 0 15 : 0 0
Fe stiva a lin jä lke iset e sitykset ova t su o me ksi. / Th e p e rfo rma n c e s a fte r th e fe stiva l a re in Fin n ish . E nsi- ilta / Premiere
Juha Valkeapää 50 yrs is a human-scale solo performance about falling in love and waiting. Let’s light up fifty candles! 17
E S I T Y KS E T / P E R FO R MANCES
Maike Lond (E ST ):
Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens* Haastattelija / Interview by: Iggy Malmborg, performa n ssita ite ilij a / performa nce a rtist
Maike Londin performanssiluento Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens tutkii hyvin subjektiivisesta näkökulmasta kasvavaa poliittista trendiä, jossa kulttuurisektorin ja yksityisen sektorin taloudelliset intressit sulautuvat yhä enenevässä määrin yhteen, sekä tämän prosessin mahdollisia lopputuloksia. Projekti alkoi haavekuvasta, jossa Lond loisi pitkäkestoisen suhteen asiakaskuntaansa ja siten murtaisi riippuvuutensa trendeistä, kuraattoreista, taideinstituutioista ja julkisesta rahoituksesta sekä kulttuuri ministeriöiden politiikasta. Maike Lond tutki 18 kuukauden ajan yhdessä taiteilija Kaja Kannin kanssa erilaisia mahdollisuuksia tämän unelman toteuttamiseksi. Keinot vaihtelivat mahdollisten asiakkaiden ja sponsoreiden tapaamisista oikean työnantaja–työntekijä-suhteen luomiseen sekä paneelikeskustelijana toimimiseen Viron televisiossa.
Maike Lond’s lecture performance Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens* is a result of a highly subjective research on possible outcomes of the recent political trend, suggesting a merging process of the cultural and private sectors’ financial interests. The project started with outlining a dream scenario, in which Lond would establish a long lasting relationship with a patronage and thereby break her current dependence on trends, curators, art institutions, public funds and the politics of The Ministry of Culture. Throughout an 18 month period, accompanied by artist Kaja Kann, Maike Lond looked at different prospects of fulfilling her dream, ranging from encounters with possible patrons and sponsors to an actual employer/employee relationship, as well as being a member of a discussions panel on Estonian national TV.
Iggy: Teit esityksen, joka pohjautuu tutkimukselle. Nyt sinulla on tämän tutkimuksen tuloksena kokoelma esimerkkitapauksia. Oletko oikeasti uskollinen näille tapauksille vai oletko pikemminkin tuottanut toimivan teoksen? Maike: Kun käsikirjoitin teosta ja valikoin, mitä pitäisi säilyttää ja mitä jättää pois, yritin olla hyvin uskollinen esimerkkitapauksilleni. Mutta kun esitän sitä, äänensävyni, tapani olla läsnä ja muut sen kaltaiset asiat vaikuttavat materiaaliin suuresti. Se on hankalaa, sillä kaikkein vähiten haluan vaikuttaa ylimieliseltä, asettua esimerkiksi uusliberalistisen yksityissektorin yläpuolelle, tai olla julkea Viron kulttuuriministeriötä kohtaan. Haluan teoksen olevan tasapainossa. On tärkeää, että näkemykseni taiteilijana “pahoista uusliberalistisista markkinoista” ovat yhtä naurettavia kuin uusliberalistien näkemykset taiteesta. Siksi yritän esittää materiaalini niin neutraalisti kuin mahdollista. En toisinaan ole tyytyväinen lopputulokseen, esimerkiksi silloin kun tilanne kallistuu siihen, että minä näytän hyvältä tyypiltä ja joku muu pahikselta. Mielestäni materiaalin täytyy saada puhua omasta puolestaan… Tai ehkä se on kummallisesti sanottu… Iggy: Ei, ei lainkaan. Maike: Mutta taiteilija on osa teoksen materiaalia. Kun puhuu, on myös osa materiaalia. En alunperin oikeastaan lähtenyt tekemään taideteosta. Tavoitteenani oli löytää itselleni mesenaatti. Sitten Riiassa järjestettiin taidetta ja taloutta käsittelevä festivaali, jonka järjestäjät tiesivät etsinnästäni, ja minua pyydettiin paikalle kertomaan kokemuksistani. Iggy: Eli tutkimustyö edelsi itse projektia? Maike: Kyllä. Minua pyydettiin puhumaan noin 20 minuutin verran, mutta kun aloin kirjoittaa etsinnästäni, siitä tulikin taideteos. Vain vähän ennen festivaalin alkua jouduin kirjoittamaan järjestäjille: ”Anteeksi, siitä tulikin eräänlainen performanssiluento ja 20 minuutin sijaan se kestääkin tunnin ja 10 minuuttia…” Eli minun oli vain tarkoitus jakaa kokemuksiani, mutta kun kokosin muistiinpanoni aiheesta, niistä tuli yhä värikkäämpiä – oli mielenkiintoisempaa tehdä niistä esitys. Iggy: Uskon että minä ja moni muu olemme hyvin onnellisia, että siinä kävi niin. Eli teoksen pohjana on kaikki tämä tutkimustyö, mutta onko siinä jonkinlaista loppupäätelmää tai kannanottoa? Maike: Se on työn alla…
Iggy: So, you made a piece that is research based, you have a collection of case studies. Are you really true to your cases, or have you rather produced a piece that works? Maike: When I was writing it, deciding what should stay and what should be left out, I tried to be very true to my cases. But then, when playing it, the tone of my voice, my presence etcetera affects the material a lot. And that’s difficult, because the last thing I want is to be arrogant or seem like I’m above the neoliberal private sector, for example, or arrogant towards The Estonian Ministry of Culture. I like the piece to stay in balance. It’s important that my views as an artist on the “bad neoliberal market” are as ridiculous as the neoliberal’s views on arts. Therefore, I try to present the material as neutrally as possible. And sometimes I’m not satisfied with the result, like when it tilts into me being the good guy or someone else being the bad guy. Then I’m not happy. I like the material to speak for itself… Or maybe thats a strange thing to say… Iggy: No no, not strange at all. Maike: But you are part of the material. As you are speaking, you are also a part of the material. The thing is, I never started off with making a piece. Really, the aim was to find myself a patron. Then there was this festival on arts and economics in Riga who knew about my search, and they wanted me to come to the festival and talk about my experiences. Iggy: So the research preceded the project? Maike: Yes. They asked me to speak for some 20 minutes, but when I started to write about my search, it turned out to be a piece. Just a little bit before the festival started I had to write to them and say “Sorry, it actually turned into a kind of lecture performance, instead of 20 minutes, it’s 1 hour 10…” So I was just supposed to share my experiences, but when I collected my notes on the material they became more and more colorful and making a piece out of them was a more exciting option. Iggy: I think me and a lot of other people are very happy that it turned out that way. So you have this research, but is there a conclusion or a statement in the piece? Maike: I’m working on it…
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
18
*
Esityksen nimi on otettu Juha Valkeapään ja Taito Hoffrénin samannimisestä teoksesta, jossa yleisölle tarjotaan mukava ja kotoisa maailma – maailma jossa taiteilija saa olla, tehdä/ olla tekemättä ja ajatella tuomatta teoksessa esiin suhdettaan rahaan ja talouteen. Taiteilijan todellisuus täyttyy kuitenkin usein raha-asioiden aiheuttamasta stressistä. Maike Lond yrittääkin löytää itselleen mukavan ja kotoisan paikan taloussektorin sisältä.
*
The title is taken from Juha Valkeapää’s and Taito Hoffrén’s performance of the same name, in which they offer the audience a cozy world where the artist can be, do/not do and think without proposing any relationship to money and finances throughout their piece. As the reality of an artist proves to be filled with financial stress, Maike Lond is trying to find her ‘cozy world’ within the financial sector.
P h oto : Ro n ia M o s la m
LA / SAT 15 .1 1 . 2 1 : 3 0 Po p Up Art Ho u se / D ia n a sta ge, E rotta ja n ka tu 7 B 2 5 € / 15 € Ke sto / D u ra tio n : 6 0 min E sityskie li e n gla nti / Pe rfo rme d in E n glish
Maike Lond (s. 1981) on valmistunut Haagin Royal Academy of Art -koulusta. Taiteilijana hän työskentelee niin gallerioissa kuin teatteritiloissa. Hänen installaatioitaan ja esityksiään on nähty teattereissa, mediakeskuksissa sekä festivaaleilla ympäri Eurooppaa. Hän on yksi MIMproject.org-taiteilijakollektiivin koollekutsujista. — Maike Lond (b. 1981) has a diploma from the Royal Academy of Art, The Hague. She is an artist working in the frame of white cube as well as black box. Maike is one of the initiators of an artist collective MIMproject.org, her installations and performances have been displayed and shown in theatres, media centres and festivals around Europe.
Co n c e pt a n d p e rfo rma n c e by: Ma ike Lo n d Assiste d by: Ka ja Ka n n Co - p ro d u c e d by: Ka n u ti Gild i SAAL Su p p o rte d by: C u ltu ra l E n d ow me nt of E sto n ia Visitin g p e rfo rma n c e is su p p o rte d by: N o rd ic –B a ltic Mo b ility Pro gra mme fo r C u ltu re a n d Po p Up Art Ho u se
19
E SIT Y KS E T / P E R FO RMANCES
APPLY NOW!
Wa n t e d : Entrepreneurs of Life
MAKE IT. OWN IT.
THE JOB
APPLY
In an environment of acceleratory competition confidence is the necessary condition of every creative act, whether artistic, ethical or business related. Action represents a leap into the unknown. You need to believe in the skill-machine that you are, even when no-one else does.
We are not interested in your CV – we believe your potential is infinitely greater than your credential. In short: we want to know about the movement that you incorporate, your socio-ethico-aesthetic potential for life as work. So tell us: Who do you want to be? What’s your mission in life?
Satisfaction linked to conformity and stability is obviously a thing of the past. New vistas are already opening up. Just envision this precarity a bit further: You are your most important work. It doesn’t really matter if you’re employed or freelance, part-time or between jobs, your real work is yourself. Everything else is projects. Projects within the workplace that is you.
Tell us your sales pitch (max. 3 sentences): What is my unique selling proposition to the world? Tell us your story: How will I change, and how will others change with me? Where am I going and what am I ready to do to get there? What values guide me? Attach your archetypal image: Present yourself in one picture. Show us you, the avatar. Show us the tarot card that reveals your future.
Consider it a long term investment in your human capital. We will help you imagine new possible outcomes in life, new degrees of autonomy and self-actualization.
If you have a vision of life and you’re ready to work for it, please e-mail your application (containing your Pitch, Story and Image) to info@lifeaswork.com before 1.11.2014. Applicants who qualify for an interview will be informed within 2 days.
At LIFE as WORK you will be trained and guided in strategies of presence and influence. Your message will reach vital networks providing visibility and synergy for your brand (yes, that means you!).
LIFE as WORK arranges a coaching workshop in which applicants will be given daily tasks throughout the Baltic Circle festival week. LIFE as WORK
lift-off event
SUN 9.11. 15:30, Hotel Helka
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
20
www.lifeaswork.com 21
Pohjoinen Rautatiekatu 23 Free admission, Duration: 90 min In English
E S I T Y KS E T / P E R FO R MANCES
Vibes (FIN) Interview by: Jaakko Pa llasv uo, a rtist July 2014, Falkulla Domestic An im a l Fa rm , H e lsin ki
Jaakko: Do you wanna buy a carpet from me? Heidi: What kind of a carpet? Jaakko: An African one, it’s maybe a Bedouin carpet, the asymmetric kind. Ami: I’m not sure if we can afford it. We haven’t really been winning a lot of grants lately. At first we got a bunch of them, but then they cut us off, I don’t get it. Don’t they understand that this piece is forming little by little and it’s super important that we get money…but sure, let’s get a carpet! Anni: Can we give you something in exchange instead of money? Is there anything you’d want from us? Jaakko: I’m not sure. It feels good having money. I can’t focus on this interview ‘cause I keep thinking about those horses. Hmm. I’m trying to think of something I’d want to know… I heard you have some project with Ninja, the model. Ninja was doing quite well a while back, hanging with Jean-Paul Gaultier and all. Laura: That little horse is adorable. Can they use them as therapy horses with allergic people too? Ville A.: The children’s hospital where I go to play music for the kids with cancer had these horses visit, so they’re probably not that bad for allergic people. You wanna go try? Laura: My nose is itching already. Jaakko: I think you should have an expensive carpet together, cause it would strengthen your sense of community. Everything’s so mobile and unsure otherwise, but if you own something together you gotta stay together, like in a marriage. Heidi: Didn’t we discuss making a carpet together – you and us? Seppänen: I dig the idea of knitting together. Jaakko: Yeah, I remember talking about making clothes out of burlap, and plates and cups from clay. Like the Flintstones or art brut, kind of. There’s something PRIMITIVE about Vibes don’t you think? ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES ESIT
Anni: Yeah, I’d love to make those. That reminds me, could we sell them too? We’d get money and spread energy through them. It’d be a different way to transfer energy than with performances. Ami: I think for Baltic’s show we could design the Hausfrau ceramics we talked about, didn’t we decide we’d design them and also make them ourselves? Masi: I’ll design, someone else can use the potter’s wheel. I’m not that into PRIMITIVITY. Laura: I always wanted to learn throwing, I’ve wanted to do it ever since I saw the movie Ghost. Heidi: I could paint the plates. My grandma was into porcelain painting, I kind of feel like I should keep up the tradition in our family. Masi gets to design the pattern though. Seppänen: Could we make the carpet from the hair of a Falabella horse? They quiet down while petting the horses. Jaakko: I’m just thinking about how tacky our dialogue looks on this video, like a really bad Finnish TV comedy. Does the idea of writing up each other bother you, since none of us is really their self, like, you know, 100%? Lately, I’ve been getting uneasy about ‘losing myself’, even though I don’t know what it means, but it’s somehow connected to this theatre/performance thing and how it makes your relationship to the world somehow more perverted or indirect. Ville A.: It bothers me. I’m in all this against my will. Lately, I’ve realized that nothing moves forward unless you’re totally straight about things exactly as they are. Heidi: Why are you here then? I mean, it’s great that you are, but… Jaakko: Sometimes it feels nice to play identity games, like it can be light and fun, but it feels weird if it’s the center of your life, I mean, I 22
don’t really get performing, or I’m too fragile for it, I’m not sure if I get the idea of theatre, or I get the classical idea that there’s just this piece that’s static and everyone’s playing 17th century royals, but somehow the collectivity and the mushiness of it is threatening, I know that it’s just my problem, but I’m still afraid of melting into it and losing my uniqueness, even though I understand that that’s what a lot of people want and I kind of understand why… maybe any kind of working group can be like that.. there wasn’t any question in this, lol. Anni: I feel like it’s good to give up the idea of being a separate, special unit. It seems like a really lonely and dark way to live. Ami: I agree with Anni, and that’s why this kind of works, ‘cause I somehow expand when someone writes a stupid line of dialogue for me. Laura: It feels liberating to me too that someone else dictates things sometimes. Trying to preserve your own specialness, or whatever it is, is more scary. Maybe there’s no such thing. Jaakko: Sometimes it makes me feel sad, that I’m constantly aware of myself as like a ‘character’ or like the roles I play in the world and in this society, ‘cause if you compare yourself to those animals, like that sheep that only has three legs, it doesn’t bother it, its role isn’t to be a freak sheep with an amputation, ‘cause it doesn’t know about anything else, and the other sheep can’t judge it either or feel any special compassion for it, just normal compassion… And if it was a person, it would have to go through a fucking journey and write a book and maybe go on some stupid talk shows to discuss what it’s like to miss a leg, and that feels pretty heavy. Maybe the best thing about how animals are, is that they accept suffering and don’t increase it by being like whatthefuck or experiencing guilt for suffering or having suffered.
Heidi: During this year that we’ve been doing Vibes, we’ve drifted into this game of playing with our characters or roles, or, you know, this stuff where we as creators have come to the centre, like we’re the material, and at the same time we’re beginning to fade out ‘cause of this fiction, which was kind of like the starting point… is it stupid to reveal this here? Am I spoiling something? Ville A.: I think it’s good to be straight about things. Heidi: If this was supposed to be about the Baltic show, wasn’t the idea, that this would be the ending point of this role game and that there would be a turning point, that Vibes is the piece, and not really a group of artists. Masi: I really feel strongly that in the next Vibes performances I’d rather play a cat than Masi. Seppänen: You don’t want a cat to play Masi then? Wouldn’t it be better that way? Jaakko: Maybe the way out of endless self-reflection, which can be endless because of echoes, would really be to just write yourself out of it. I’d love to play a cat too. But it would also be great to be in this video myself and really be myself and say these words without them being premeditated, but for some reason I’m not ready for it. Maybe this is less scary than that, ‘cause at least there’s a really clear line between the written Jaakko and myself. The worst thing to be would probably be Tuomas Enbuske or [insert international example] ‘cause then the roles have like melted on top of you and people give you shit at bars, and your biological body is connected to that kind of annoying troll-liketwitter and all the stupid things you’ve said… how can you endure being like that… Seppänen: I’ve been thinking about what the scariest thing for us would be. We should go towards that. What would it be? Ville A.: That’s a good question. Let me think. Heidi: Are we afraid of the same thing? I think it’s difficult to find a common fear. Jaakko: If I had to guess, I think it would be connected to situations that show that you’re not completely open and accepting about everyone and everything. Like at the Vibes Health
Center’s after party there was this one loud annoying guy, and, like, no one could tell him to just cut it out, or at least I felt like I couldn’t be in that situation, ‘cause I felt bad for the guy ‘cause he didn’t get that he shouldn’t be there and bad for myself too, ‘cause I thought that he shouldn’t be there but also ‘cause I couldn’t say it, I didn’t have a right to say it, but yeah, it’s about there being an inside and an outside, like really clear and separate ones. Laura: Did you identify yourself with the guy or why did it bother you? Anni: I started thinking that if Vibes is like a fertile egg or like all the people around us, maybe all of us, um… I didn’t really think this through. Ami: I’m afraid of impotence. And that’s what we showed at last year’s Baltic. I think it’s really central in this project, our inability, that everything we’re aiming at is kind of impossible and through that we come back to what’s possible. Anni: I’d be afraid of trying to do something with great virtuosity and then failing at it. Designing the perfect show and then performing it perfectly. Heidi: Exactly. We are trying to go around virtuosity, but if it turned out that we couldn’t succeed at it even if we tried, that would be awful. Or not like awful, but something that we work with in all other contexts. Here it’s not something you need to think about. Even though I feel like everyone else is thinking about it and waiting for us to prove that actually we’re real fucking pros. Jaakko: Maybe you’re afraid of being good. Except maybe Laura isn’t afraid of it. I remember that in the beginning I thought that Vibes is all about potential, like flirting and playing with everyone thinking you could do anything, and then maybe you wouldn’t do anything, but that’s changed already. Why does everyone have to be a perfectionist? Why doesn’t anyone believe in human dignity even though they want to? That you could just breathe and be just as valuable as everyone else, immeasurably valuable that is. Masi: When did that change? Ami: Kimmo talked about that when he was coaching us back when Vibes started, that we could do whatever we’re good at or then just do 23
something. I felt really anxious, like, are these the only options? And then there was a long period of questioning, endless talks about what does it mean if something’s good… I’ve been interested in placing our work around different questions, but we always seem to return to this one. So, maybe it is an important question. Seppänen: Impotence often comes from not believing in your own worth and not having the guts to do anything. Jaakko: Is this too philosophy 101? Should it be more concrete? I know we get stuck chattering on and on real easy when there should be action, could Anni pet that horse? Anni: What if we kidnapped that pony? I feel like it might be happier with us, even though then we’d have to get it an animal companion to keep it happy. What do you think Heidi? Heidi: A friend would be good, humans can’t replace the company of another animal. Laura: Is there another cute pony here that we could take? Ville A.: I’m good at stealing. I could go take a look. Ami: Could someone laugh and jump around in a puddle. Could someone put a hand on someone’s shoulder and look young and I’d pay 15 euros to watch you mess around for 90 minutes. Jaakko: What was I supposed to ask? Oh yeah, are there any theme words or colors for your show? Do you have ice skates? Is there singing? What kind of a cat would Masi be? Masi: A Bengal cat, they’re pretty big and fancy, I’ve seen one in a harness. No wait, I saw a picture of Jonna Strandberg’s Bengal cat in a harness. Maybe we could borrow Jonna’s cat to play me? Anni: We could sing. That would be nice. Jaakko: I’m somehow feeling really impatient, I’d like to get to the point already. But this is the reason for anxiety, that the world is by default imperfect and vague, but I’d like to be sure about something, and usually some pieces can have that kind of built up fake sense of certainty, but Vibes doesn’t have that, maybe… And that’s interesting and infuriating for me, and also what I’m really trying to learn is that it’s okay to live with that… But maybe the EESIT S I TYYKS KSEETT / P E R FO R MANCES
P hoto: St i l l f ro m the fi l m M ets 채 n h i l j a i s u u teen (To the S i l enc e of t h e Forest)
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES ESIT
24
25
S I TYYKS KSEETT / P E R FO R MANCES EESIT
V i b es – es i tys / p erfo rm a nc e TO / T H U 13 . 1 1 . 2 0 : 0 0
Wo r ki n g g roup: Ville Aho n e n , La u ra B i r n, Anna-Mari Karvonen , A n n i Puo l akka, Ville Seppäne n , H e i d i So i di n salo, Mas i Tiitta a n d t h e i r fr i en ds Pro du cer: A-V Salo Pro du ced by: Vibes, Balt i c C i rc l e an d Inte rnational Netwo r k S a m a ra , wi t h t he s upport of Nord i c – B a l t i c Mo bi l i t y Program m e for C u l t u re Su ppo r ted by: Alfred Ko rd e l i n Fo u ndation, Kone Found a t i on , Fi n ni sh Cultural Founda t i on
Ba l d eri n s a l i , A l ek s a nteri nka tu 12 2 5 € / 15 € Kesto : / D ura ti o n: m a x . 12 0 m i n E s i ty k s en k i el i i l m o i teta a n myö hem m i n festi va a l i n koti s i vui l l a . / T he p erfo rm a nc e l a ng ua g e w i l l b e a nno unc ed l a ter o n the festi va l web s i te.
V i b es – el o k uva / fi l m SU / SU N 9 . 1 1 . 1 8 : 0 0
Vibes is a total, perennial piece consisting of one-off performances, situations and gatherings. Its key characteristics are commitment, spontaneity and constant change. Vibes has, among other things, practiced collective playwriting and meditation. It has taken the shape of a healing centre and brought about surprising social situations. After the Baltic Circle festival in 2013, events have been held at, among others, Titanik Gallery, Sorbus Gallery, Kiasma Theatre and a private apartment. At Baltic Circle 2014, Vibes takes the forms of a performance and a film screening.
difference is that, for me, certainty is easier than being vague, and for you guys it’s the other way around, and you’ve been terrorized into certainty even though you’ve always known that it doesn’t exist. I’m really projecting here, but maybe like the non-performance performance at last year’s Baltic was that, and that’s why it pissed people off, that maybe the idea of theatre is to forget that all of it is uncertain and chaotic and falling apart and the emptiness reminded people about that. [Everyone receives phone calls and messages. Pause] Laura: Boredom or emptiness? Or, are they like the same thing? Is that what meditation helps you live with, the boredom? Jaakko: I think boredom is fun and has to do with order and the abundance of resources, emptiness is scary, more like the fear of heights. Like, if the door of an airplane was opened in mid-flight and all the air and random objects got sucked through it. ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES ESIT
www.suomentaidepoliittinentapahtuma.fi
V i b es nä y ttä ä 2 vi d eoteo sta / V i b es s c reens 2 vi d eo wo rk s : M ets ä n hi l j a i s uuteen / To the S i l enc e of the Fo rest + E U (J a a k ko Pa l l a svuo w i th V i b es ) Q - tea tteri , Tunturi ka tu 1 6 2 5 € / 15 € Kesto / D ura ti o n: m a x . 8 0 m i n E s i tys k i el i s uo m i , tek sti tetty eng l a nni k s i / F i nni s h w i th s ubti tl es i n E ng l i s h
Seppänen: Yeah, but it could be awesome, like, if we here and now decided to do things and then just did them. Like, for example, to make a carpet and plates. More concrete actions! Ville A.: Are we gonna take this pony along now? [Silence, impotence] Jaakko: I think the problem with this interview is that, at some level, I’m not interested in what you’re gonna say and I just wanna flood this thing with my own problems. Honestly, the verbal level of Vibes is the least interesting part ‘cause it’s so dishonest. Or, I feel like you’re just gonna come and talk about love and acceptance and community backwards and forwards, but you never get to the real problems and actual small tragedies that go along with the attempt, but then they happen in the, like the situations and so on, and that’s more interesting than the grassroots solidarity jargon and fitness imagery that you party, for whatever reason, which really insults and annoys 26
me and all other thinking people. Anni: We can listen to you, if you need to talk. Ami: Anni. Hush. Anni: Or is that too last-year’sBaltic? That we offer to do things, when we don’t actually need to do anything. Is it just cosmetic? Ami: Should we take a break? Is there a café here or something? Jaakko: We don’t need a break. Can’t you just give me an answer, can’t you say anything about it?! (Silence.) Masi: Well. Maybe, like you said, what we could say isn’t really very interesting. Talk and discussion overall, they’re empty things. Vibes kill Jaakko Pallasvuo and roll him up in a golden blanket. The roll is placed on the back of a miniature horse and a ceremonial journey toward the beach begins. Angel-Jaakko: Well, I’m glad I didn’t die from getting sick.
Suomen Taidepoliittinen Tapahtuma on Baltic Circle -festivaalin, Checkpoint Helsingin ja Public Movement -ryhmän yhteistuotanto. Tapahtuman työryhmään kuuluvat Baltic Circle -festivaalin taiteellinen johtaja Eva Neklyaeva, kuvataiteilija ja Checkpoint Helsingin Tukiyhdistys ry:n hallituksen jäsen Terike Haapoja, kuraattori Satu Herrala, tuottaja— tiedottaja Eeva Bergroth sekä Public Movement -ryhmän taiteellinen johtaja Dana Yahalomi. Tukijat: Koneen Säätiö, Suomen kulttuurirahasto, Helsingin kaupunki, Helsingin kulttuurikeskus ja Itävallan suurlähetystö Helsingissä Yhteistyökumppanit: Cupore, Taike ja Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seura
Make Arts Policy is a co-production of Baltic Circle festival, Checkpoint Helsinki and the Public Movement group. The event’s working group includes Baltic Circle’s Festival Director Eva Neklyaeva, artist and Checkpoint Helsinki board member Terike Haapoja, curator Satu Herrala, producer and press officer Eeva Bergroth and the Public Movement group’s artistic leader Dana Yahalomi. Supported by: Kone Foundation, Finnish Culture Foundation, City of Helsinki, City of Helsinki Cultural Office and Austrian Embassy in Helsinki In co-operation with: Cupore, Arts Promotion Centre Finland and Society for Cultural Policy Research in Finland
27
S u o m e n Ta i de po l i i tti n e n ta pa h t u m a / F i n n i s h A rts Po l i cy E v e n t – M a k e A rts Po licy
Suomen Taidepoliittinen Tapahtuma – Make Arts Policy Finnish Arts Policy Event Taiteen ja politiikan keskinäisten suhteiden monitasoinen käsittely on erittäin ajankohtaista juuri nyt, kun koko Eurooppa kärvistelee suurten kulttuuripoliittisten muutosten kourissa. Talouskriisin aikana kulttuurin ja taiteen arvo yhteiskunnassa arvioidaan uudestaan poliittisella tasolla. Monissa Euroopan maissa taiteelle ja kulttuurille suunnattua julkista rahoitusta on jo supistettu voimakkaasti ja niiden toteutumiselle on asetettu uusia taloudellisia kriteerejä. Kokonaisia orkestereita on lakkautettu ja vapaan kentän toimintaedellytykset kuristettu paikoitellen lähes henkihieveriin. Suomessa vastaavilta leikkauksilta on toistaiseksi vältytty, mutta talousennusteet povaavat synkeitä näkymiä myös näille leveysasteille.
The addressing of the complex and multifaceted relationship between art and politics is extremely timely now that all of Europe is writhing in the grip of great changes in cultural policy. The value of art is re-evaluated in societies on a political level during an economic crisis. In many European countries, the public funding for art and culture has been cut down dramatically and new economic policy criteria have been added as conditions for funding. Entire orchestras have been shut down and the prerequisites for operating in the fringe have become nearly impossible. In Finland, these cuts have so far been avoided, but the financial forecast promises a gloomy outlook for our country as well. The basis for the Finnish arts and cultural policy was laid down in the 1960s and 70s. The most recent government programme for arts and cultural policy was created in 2003. Most parties do not have any kind of written agenda about cultural policy. Despite all the winds of change, the discussion on art policy has been almost non-existent.
Suomen tämän päivän taide- ja kulttuuripolitiikan peruskivet muurattiin nykyisiin uomiinsa jo 1960- ja 70-luvuilla. Viimeisin hallitustason ohjelma on vuodelta 2003. Useimmilla puolueilla ei ole minkäänlaista kirjallista kulttuuripoliittista ohjelmaa. Muutoksen tuulista huolimatta julkinen taidepoliittinen keskustelu on ollut viime vuosina lähes olematonta.
What is the Finnish arts and cultural policy like at the moment and what does its future look like? What will happen to the autonomy of art amidst possible changes and financial cutbacks? How is art political and how does this manifest in society? What kinds of assumptions about the role of art in society lie behind different political ideologies?
Mitä tämän hetken suomalainen taide- ja kulttuuripolitiikka ylipäätään on ja miltä sen tulevaisuus näyttää? Mitä tapahtuu taiteen autonomialle mahdollisten muutosten ja leikkausten keskellä? Mikä taiteessa on poliittista ja miten se ilmenee yhteiskunnassa? Minkälaisia käsityksiä taiteen roolista yhteiskunnassa piilee erilaisten poliittisten ideologioiden taustalla? Baltic Circle -festivaali järjestää yhteistyössä Checkpoint Helsingin ja Public Movement -ryhmän kanssa taidetapahtuman, jolla halutaan herättää keskustelua suomalaisen taide- ja kulttuuripolitiikan nykytilasta ja sen mahdollisista suuntaviivoista tulevaisuudessa. Marraskuun 10. päivä järjestettävä Taidepoliittinen Huippukokous kutsuu poliittisten puolueiden edustajat linjaamaan oman puolueensa näkemykset kulttuuripolitiikasta kevään 2015 eduskuntavaalien kynnyksellä. Huippukokouksen pohjalta työstetään Taidepoliittinen Käsikirja, analyysi suomalaisen taide- ja kulttuuripolitiikan kehityksestä ja nykytilasta. Festivaaliviikolla nähdään myös
Baltic Circle festival, together with Checkpoint Helsinki and the Public Movement group, will organize an art event, in which the aim is to encourage discussions about the current state of arts and cultural policy, and its future possibilities. On November 10th, the Make Arts Policy Summit invites representatives of the political parties to lay down their view on cultural policy on the brink of the 2015 elections. Based on the summit, a Make Arts Policy Handbook will be produced, providing an analysis on the current state and future of the Finnish arts and cultural policy. During the Baltic Circle festival, a series of both Finnish and international artists will create commissioned works dealing with the complex relationship between art and politics.
28
S u o m e n Ta id epo li i tti nen tapahtuma / Finnish Arts Policy Eve nt – M a ke A rts Policy
The Finnish Arts Policy Event – Make Arts Policy (MAP) is not affiliated with any political party. Long live the complexity of art, the richness of conversation and diversity of opinions!
sarja suomalaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden tilaustöitä, jotka käsittelevät taiteen ja politiikan monimuotoisia suhteita. Suomen Taidepoliittinen Tapahtuma (STPT) on luonteeltaan poliittisesti sitoutumaton projekti. Eläköön taiteen monimuotoisuus, vuolaana virtaava keskustelu ja mielipiteiden kirjo!
Why should we talk about Finnish arts and cultural policy right now?
Miksi suomalaisesta taide- ja kulttuuripolitiikasta pitäisi puhua juuri nyt? ”Taidetta ei synny ilman taiteilijaa ja tämän työtä. Julkisen talouden leikkausten ja säästöjen keskellä on tärkeätä keskustella taiteilijan työn edellytysten, kuten esimerkiksi taiteilijan toimeentulon turvaamisesta.” – Hanna Nurminen, hallituksen puheenjohtaja, Koneen Säätiö ”Suomalaisesta taide- ja kulttuuripolitiikasta on hyvä keskustella jatkuvastikin. Miksei myös nyt. Luin äskettäin kaikki löytämäni puolueiden kulttuuripoliittiset ohjelmat ja kannanotot. Yhtä lukuun ottamatta ne olivat lähes identtisiä. Onko kulttuuri ensimmäinen asia, josta puolueet ovat yksimielisiä vai onko kulttuuri niin vähäpätöinen asia, että siitä voi kirjoittaa itsestään selviä latteuksia?” – Stuba Nikula, Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja ”Taidepolitiikka on Suomessa osa hyvinvointivaltiopolitiikkaa. Taiteen talous nojaa vero- ja veikkausvoittovarojen uudelleenjakoon ja siitä päättäviä rakenteita kohtaan koettuun luottamukseen. Tällä hetkellä luottamus uudelleenjakomekanismeihin heikkenee, mikä murentaa koko uudelleenjaon ideologista oikeutusta. Hyvinvointivaltion taidepolitiikka on alkanut näyttäytyä taidemaailman toimijoille kollektiivisen solidaarisuusmekanismin sijaan vain yksilökohtaisiin riskeihin varautumisen välineeltä.” – Pauli Rautiainen, taidepolitiikan tutkija, Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori, Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seuran puheenjohtaja
29
”Art can not be created without the artists and their work. In times of cutbacks in the public financial sector, it is important to discuss the prerequisites of the artists’ work, such as the subsistence of the artists.” – Hanna Nurminen, Chairperson for Kone Foundation “The Finnish arts and cultural policy needs ongoing discussions, so this is as good a time as any. I recently read all the programmes and statements on cultural policy from all the political parties. Except for one statement, they were all identical. Is culture really the first thing that all parties can agree on, or is it so irrelevant that they simply write self-evident clichés about it?” – Stuba Nikula, Cultural Director of the City of Helsinki “The arts policy in Finland is a part of the welfare state politics. The economy of art relies on the redistribution of tax and lottery revenues, and faith in the organization making the calls. At the moment, trust in the mechanisms of redistribution is diminishing, which weakens the entire ideological justification of the redistribution system. To the active agents of the art field, the arts policy of the welfare state now appears only as a means of preparing for personal risk, instead of a collective mechanism of solidarity.” – Pauli Rautiainen, Arts policy researcher, University Lecturer on Public Law at the University of Tampere, President of the Finnish Society for Cultural Policy Research
S u o m e n Ta i de po l i i tti n e n ta pa h t u m a / F i n n i s h A rts Po l i cy E v e n t – M a k e A rts Po licy
Suomen Taidepoliittisen Tapahtuman Huippukokous tarjoaa ensimmäistä kertaa Suomessa keskustelutilaisuuden, jossa kantansa saavat esittää niin poliitikot ja lainsäätäjät kuin taiteilijat ja muut taidekentän toimijat. STPT Huippukokous on uudenlainen taidetapahtuma, joka käyttää diskursiivista esitysstrategiaa keinona pienentää kuilua poliittisten päättäjien ja äänestäjien välillä, ja tarjoaa mahdollisuuden uusiin avauksiin Suomen poliittisella rintamalla. Eri puolueiden edustajat esittelevät kevään 2015 vaaleja varten laatimansa kulttuuripoliittiset ehdotelmat Huippukokouksen osallistujille. Presentaatiot noudattavat tiukkoja rajoja, jotta keskustelu pystyttäisiin suuntaamaan mahdollisimman tehokkaasti taiteen ja yhteiskunnan kannalta tärkeisiin aiheisiin. Taidekentän asiantuntijat saavat mahdollisuuden käydä suoraa ajatustenvaihtoa edustajien ehdotuksista. Public Movement alkoi kehittää diskursiivista esitysstrategiaa vuonna 2012. Strategia käyttää hyväkseen jo olemassa olevia diskursiivisia malleja (eduskunnan täysistunto, lehdistötilaisuus,
For the first time in Finland, Make Arts Policy Summit presents an evening of debates between politicians, artists, cultural producers, and policy makers. MAP Summit is a new artistic format that uses a strategy of discursive performance to blur the lines between constituents and their representatives, and elicit a moment of new possibilities in Finland’s political landscape. Representatives of Finnish political parties will disclose their proposed art policy for the 2015 elections to MAP Summit attendees. Presentations will adhere to a strict set of rules in order to guide debates towards urgent matters of the arts and society. Experts from the art field will have the opportunity to directly debate their propositions. Public Movement started developing the strategy of discursive performance events in 2012. This strategy uses existing discursive models (parliament gathering, press conference, board members meeting) to create staged public discussions wherein attendees are regarded as active participants and none are mere spectators. The staging of these events relies on the participation and performance of active politicians,
30
S u o m e n Ta id epo li i tti nen tapahtuma / Finnish Arts Policy Eve nt – M a ke A rts Policy
Polish Round Table Talks took place in Warsaw, Poland from February 6 to April 4, 1989. Published 1989 / Source: Wikipedia.
Huippukokous / Summit
hallituksen kokous) luodakseen näyttämölle julkisia keskusteluja, joissa kaikkia osanottajia pidetään aktiivisina osallistujina, ei ainoastaan katsojina. Huippukokouksen strategia korostaa taidepolitiikan roolia osana informaatiota, jonka pohjalta äänestäjäkunta tekee päätöksensä. Huippukokous käyttää esitystä keinona tuoda uusia poliittisia tosiasioita mukaan julkiseen keskusteluun.
branding experts, media pundits, and the public. Summit relies on this strategy to highlight arts policy as essential information in electorate’s decision making process. It uses the pretence of performance to introduce a new political fact into the public realm.
Koska tilaisuus seuraa valtion virallisten tilaisuuksien estetiikkaa ja koreografiaa, huippukokouksessa on myös erillinen huone tapahtumia kommentoivia asiantuntijoita ja heidän yleisöään varten, lyhyitä esityksiä, musiikkia ja virvokkeita. Huippukokous on formaatti, jota on mahdollista kopioida ja toistaa tarpeen mukaan. Sen avulla voi hyödyntää teatteriesitystä poliittisen vaikuttamisen keinona. Huippukokous määrittelee uudella tavalla taiteilijan roolin poliittisella kentällä.
Drawing from the aesthetics and choreography of official state event, the summit will include experts’ room, short performances, music and refreshments. Summit is a model to be replicated and repeated as needed. It is a service that utilises a theatrical performance setting as means for impacting the political. It is a new step in understanding the role of artists in the arena of politics.
Public Movement on Dana Yahalomin ja Omer Kriegerin vuonna 2006 perustama performatiivinen tutkimusryhmä, jota Yahalomi on johtanut yksin vuodesta 2011 alkaen. Ryhmä tutkii ihmisyhteisöjen poliittisia ja esteettisiä toiminnan mahdollisuuksia. Public Movement aktiot ovat olleet mm. läsnäolon ilmauksia, kuvitteellisia vihatekoja, uusia kansantansseja, protokollia, spektaakkeleita, marsseja sekä uudelleen rakennettuja kohtauksia yksilöiden, yhteisöjen, sosiaalisten instituutioiden, kansojen ja valtioiden tilanteista.
Founded in 2006 by Dana Yahalomi and Omer Krieger and led by Yahalomi since 2011, Public Movement is an action and research group that explores the political and aesthetic possibilities residing in a group of people acting together. Public Movement actions include manifestations of presence, fictional acts of hatred, new folk dances, synchronized procedures, spectacles, marches, as well as invented and re-enacted moments in the life of individuals, communities, social institutions, peoples and states.
MA / MON 10.11. 15:30 Ovet aukeavat / Doors open 16:00—20:00 Huippukokous / Summit Kaupungintalo, Helsinki City Hall, Pohjoisesplanadi 11—13 Tapahtuma on ilmainen ja avoin kaikille. / Free admission, open for everyone. Mukaan mahtuu 300 ensimmäistä. Varmista paikkasi ilmoittautumalla ennakkoon. / The first 300 persons fit in. Secure your seat by signing up: www.suomentaidepoliittinentapahtuma.fi
31
S u o m e n Ta i de po l i i tti n e n ta pa h t u m a / F i n n i s h A rts Po l i cy E v e n t – M a k e A rts Po licy
Federal Ministry of Movement Affairs (BMfB)
Photo: dz-production & nadaproductions
BMfB (Bundesministerium für Beweguns angelegenheiten, Liikkumisasiainministeriö) on Itävallan nuorin ministeriö, ja toistaiseksi ainoa lajissaan koko maailmassa. Ministeriö perustettiin nadaproductions -taiteilijaryhmän ja Itävallan hallituksen yhteistyön tuloksena 8.6.2009. Sen tehtävänä on mahdollistaa, tukea ja edistää monimuotoista kehollisuutta ja vapaata liikkumista kaikissa eri asiayhteyksissä. BMfB on sitoutunut kehittämään liikkumisen asemaa yhteiskunnassa ja haluaa toiminnallaan rohkaista kansalaisia valitsemaan itse omat liikeratansa ja toimintatapansa ennalta asetettujen sijaan. Yksi BMfB:n keskeisimmistä tehtävistä on auttaa kansalaisia laajentamaan tietoisuuttaan liikkeen kautta.
The BMfB (Bundesministerium für Bewegunsangelegenheiten) is the youngest ministry in Austria, and so far the only one of its kind in the world. It was founded on June 8, 2009 by nadaproductions international in cooperation with the Austrian government. Its responsibilities extend to funding, cultivating and fostering all forms of free movement of bodies in space. The BMfB is dedicated to heightening the flexibility of citizens, and raising awareness of the potential for pursuing not only imposed, but rather selfdetermined courses of action. The core task of the BMfB is to foster the potential of movement as a means for expanding consciousness. According to the statutory provisions laid down in the 2009 BMfB’s Development Act, finances available to the ministry shall be allocated to individuals and institutions for projects concerning the redistribution and transformation of codified behavioural patterns in the social field.
BMfB:n vuoden 2009 Kehityssuunnitelman asettamien lakisääteisten ehtojen mukaan ministeriön rahoitus kohdennetaan projekteihin, joiden tarkoituksena on luoda uusia sosiaalisia käytösmalleja vanhojen totuttujen tilalle.
Virallinen hymni
The Anthem
Toisin kuin useimpia tunnettuja hymnejä, Itävallan Liikkumisasiainministeriön hymniä ei ole tarkoitettu laulettavaksi vaan tanssittavaksi. Hymnin muoto ja rakenne syntyivät politiikan, taiteen ja kulttuurin edustajien liikemateriaalilahjoitusten pohjalta. Hymnin esittäjien rodulla, värillä, uskonnolla, sukupuolella tai kansallisuudella ei ole merkitystä; sitä voivat esittää kaikenlaiset ihmiset yhdessä tai erikseen. Sen muoto juhlii liikkeen tärkeyttä osana aistikokemustamme. Hymni vaalii hyvinvointia ja vaikuttaa harjoittajiinsa rauhoittavasti. Suomessa hymni tanssitaan Suomen Taide poliittisen Tapahtuman Huippukokouksessa, jossa poliitikot ja taideinstituutioiden edustajat liikkuvat yhdessä, symbolisena eleenä suomalaisen taidepolitiikan uudelle tulevaisuudelle.
The official Anthem of the Austrian Federal Ministry of Movement Affairs is the first Anthem in world history that was created to be danced instead of sung. The movements and structure of the Anthem were created out of movement donations contributed by representatives of politics, culture, and the arts. The Anthem may be performed by all kinds of human beings, together or individually, irrespective of race, colour, religion, sex, or national affiliation. Its form celebrates the importance of movement as a sensorial experience and fosters well-being, while simultaneously having a calming effect on those who practice it.
Ota yhteyttä oman maasi hallitukseen Lyhytelokuva Itävallan Liikkumisasiainministeriön perustamisesta. Etelä-Amerikan alkuperäisväestön haastattelujen inspiroimana ja Awajun-heimon jäsenten neuvoja noudattaen nadaproductions international näki tarpeellisena perustaa Itävaltaan ministeriön, joka on omistautunut vain ja ainoastaan liikkumiselle.
In Finland the Anthem will be danced at Make Arts Policy Summit together with local politicians and representatives of art institutions, as a symbolic gesture to mark the joint journey towards a future art policy in Finland. Go and Talk to Your Government
BMfB:n ministeriön edustajat
A short film about the foundation of the Austrian Ministry of Movement Affairs (BMfB). Inspired by interviews with the indigenous peoples of South America and following the advice of a member of the awajun tribe, nadaproductions international saw the necessity to initiate a ministry in Austria which is dedicated exclusively to movement affairs.
Amanda Piña, koreografian ja tanssin neuvonantaja
BMfB Ministerial Representatives
Daniel Zimmerman, visuaalisten taiteiden ja elokuva-alan neuvonantaja Meinhard Rauchensteiner, Itävallan presidentin Dr. Heinz Fischerin tieteen, taiteen ja kulttuurin neuvonantaja, sama vastuualue BMfB:ssä
Amanda Piña, adviser for choreography and dance Daniel Zimmermann, adviser for visual arts and film Meinhard Rauchensteiner, adviser for science, art and culture of the president of Austria Dr. Heinz Fischer and in the same role for the BMfB
International mission
Kansainvälinen tehtävä Yksi Itävallan ministeriön tavoitteista on Kansainvälisen Liikkumisasiainliiton (International Party for Movement Affairs) perustaminen. Sveitsi ja Meksiko ovat ensimmäisinä valtioina maailmassa vastanneet aloitteeseen. Suomessa BMfB tukee paikallista aloitetta luoda siltoja taiteen ja politiikan välille ja tehdä tilaa uusille toimintatavoille matkalla kohti entistä merkittävämpää ja kestävämpää taidepolitiikkaa.
Founding an International Party for Movement Affairs is one of the goals of Austria‘s Ministry for Movement Affairs, Switzerland and Mexico being the first countries where similar initiatives are taking place. In Finland, BMfB is supporting the local initiative to carve a space between art and politics where unexpected courses of action may emerge and concrete steps may be taken towards a substantial and sustainable arts policy.
32
S u o m e n Ta id epo li i tti nen tapahtuma / Finnish Arts Policy Eve nt – M a ke A rts Policy
Partners: Kultur Abteilung der Stadt Wien, BMUKK, nadaproductions international, nadalokal, Rudolsheim-Fünfhaus, IMPULSTANZ Vienna International Dance Festival, Austrian Embassy Helsinki
MA / MON 10.11. 16:00—20:00 Huippukokous / Summit Kaupungintalo, Helsinki City Hall, Pohjoisesplanadi 11—13 Esityskieli englanti / Performed in English
33
S u o m e n Ta i de po l i i tti n e n ta pa h t u m a / F i n n i s h A rts Po l i cy E v e n t – M a k e A rts Po licy
Alexandra Pirici (ROM): Turning Monument Alexandra Pirici’s public space projects charmingly challenge the politics of remembrance and the ontology of city monuments. In her native Bucharest, she has replicated the equestrian statue of Carol I and has choreographically rebuilt Ceausescu’s Palace, the seat of the Romanian Parliament. Other sculptural additions include interventions on the Bronze Horseman, Catherine the Great and the Finland Station Lenin monument in St. Petersburg as well as the Battle of the Nations in Leipzig. The works aim to re-contextualize the embedded historical readings while revealing the “human scale” in relation to monumental commemorative and poignant constructions and their past and current ideologies.
Alexandra Piricin julkisen tilan projektit kyseenalaistavat viehättävällä tavalla muistomerkkien poliittisuuden ja kaupunkimonumenttien ontologian. Kotikaupungissaan Bukarestissa Pirici kopioi Romanian Kaarle I -ratsastajapatsaan ja rakensi Ceausescun palatsin uudelleen koreografian muodossa. Hänen veistoksellisiin teoksiinsa kuuluvat interventiot Vaskiratsastaja-patsaalla, Katariina Suuren patsaalla, Suomen aseman Leninpatsaalla Pietarissa sekä Kansansota-monumentilla Leipzigissa. Piricin työt pyrkivät asettamaan luutuneet historian tulkinnat uuteen kontekstiin paljastamalla muistomerkkien monumentaalisen rakennelman ja niihin liittyvien ideologioiden rinnalla inhimillisen mittakaavan.
In Helsinki, she approaches a local monument with a group of performers and actualizes the history in the living body. She invites the audience to look at the monument anew as part of a whole ensemble and watch the past intertwine with nowness.
Romanialainen Alexandra Pirici on taustaltaan koreografi, mutta hän soveltaa työtapojaan sujuvasti eri taiteenlajien välillä koreografiasta kuvataiteeseen, musiikkiin ja elokuvaan. Hänen viimeaikaisia töitään ovat mm. An Immaterial Retrospective of the Venice Biennale (yhteistyössä Manuel Pelmuksen kanssa), joka esitettiin Romanian paviljongissa vuoden 2013 Venetsian Biennaalissa sekä erilaiset julkisen tilan interventiot, mm. Manifesta 10 Public Program, Leipzigin Nykytaiteen museo, brut Wien, Bass Museum of Art Miami ja Centre Pompidou Pariisi.
Alexandra Pirici has a background in choreography but works undisciplined, across different mediums, from choreography to visual art, music and film. Recent works include An Immaterial Retrospective of the Venice Biennale (together with Manuel Pelmus), exhibited in the Romanian Pavilion at the 55th edition of the Venice Biennale, public space sculptural interventions and projects for the Public Programme of Manifesta 10, Museum of Contemporary Art in Leipzig, Bass Museum of Art, Miami, brut Vienna and the Centre Pompidou.
If you don’t want us, we want you, 2012. Monument of Revolution
Helsingissä hän ottaa esiintyjäryhmänsä kanssa työskentelyn lähtökohdaksi yhden, vielä nimeämättömän paikallisen monumentin ja pyrkii esittämään sen historian elävässä ihmiskehossa. Hän kutsuu yleisön katsomaan monumenttia uudella tavalla osana kokonaisuutta ja seuraamaan, kuinka menneisyys punoutuu yhteen nykyisyyden kanssa.
SU—TI / SUN—TUE 9.—11.11. Aika ja paikka ilmoitetaan myöhemmin festivaalin kotisivuilla. / Location and time to be announced later on the festival website. Realised within the framework of Global City — Local City project, funded by the Culture Programme of the European Union Thanks to Andrei Dinu.
34
S u o m e n Ta id epo li i tti nen tapahtuma / Finnish Arts Policy Eve nt – M a ke A rts Policy
35
S u o m e n Ta i de po l i i tti n e n ta pa h t u m a / F i n n i s h A rts Po l i cy E v e n t – M a k e A rts Po licy
Minna Henriksson (FIN): Politiikan taide Minna Henrikssonin teos jäljittää taiteesta käytyä puhetta Suomen eduskunnassa 1800-luvulta viime vuosiin saakka. Hän tarkastelee eri poliittisten puolueiden ja kansanedustajien kannanottoja sekä äänestyskäyttäytymistä taiteen kysymyksistä. Henrikssonin tavoitteena on paljastaa puolueiden kanta taiteeseen: millaista taidetta ne tukevat ja millaista vastustavat, sekä millaisena puolueet näkevät taiteilijan aseman ja taiteen roolin yhteiskunnassa.
Minna Henriksson’s work (The Art of Politics) traces the discussion about art in the Finnish Parliament all the way from the 19th century to recent years. She looks at the parties’ and representatives’ different statements and voting habits concerning the questions of art. Henriksson’s aim is to reveal the parties’ positions on art; what kind of art is endorsed, what is resisted, and how the parties see the position and role of art and the artist in society.
Jälkiteollisen yhteiskunnan ja koko työrakenteen murroksista huolimatta poliittiset puolueet eivät ole muuttaneet pohjimmaisia periaatteitaan ja arvopohjaansa. Myöskään puolueiden suhtautuminen yhteiskunnallisesti kantaaottavaan taiteeseen ei ole aikojen saatossa muuttunut. Sen sijaan taiteen rooli yhteiskunnassa ja politikkojen taiteelle asettamat odotukset ja tavoitteet ovat vaihdelleet. Tämän päivän poliitikot asettavat taiteelle ja luoville aloille entistä enemmän kansalaisten hyvinvointiin liittyviä odotuksia, ja luovia aloja pyritään yhä enemmän kytkemään taloudelliseen kehitykseen. Autonominen taide, jolla on Suomessa lain turva, pyristelee tällaista kehitystä vastaan. Taidepolitiikka onkin suureksi osaksi kamppailua näiden eri näkemysten kesken.
In spite of the upheavals of post-industrial society and the entire structure of work, the core principles and values of the political parties have not changed. As a part of this, the parties’ attitudes toward, for example, socially opinionated art have not changed in the course of time. Instead, the role of art in society, and the expectations and goals the politicians have of art, have varied. The politicians of our day set ever growing expectations for art and the creative branch in connection to well-being, and the creative professions are increasingly being connected to financial development. Autonomic art, which in Finland is protected by law, struggles against these developments. Art policy is, to a great extent, a toil between these differing views. Henriksson’s work is a series of posters, in which she has encapsulated the Finnish political parties’ and their representatives’ statements about art and the artist’s position through history. She has used the written questions of parliament, budget propositions, government proposals, proposed bills, and parliamentary discussions as her material. Henriksson hopes they reveal the true arts policy shrouded behind the eloquence of the parties’ political speech, policy that is based on real actions: initiatives, statements, and voting habits.
Minna Henriksson (b. 1976, Oulu, Finland) currently lives in Helsinki. She has studied art in Brighton, Helsinki and Malmö, and worked in many Southeast European cities, as well as lived in Istanbul a number of times. She is interested in both making visible and disturbing power structures and their manifestations through (her) art. She employs various methods in her investigative art, which often consist of text, drawing and photography. Her works have been relating to topics such as nationalism, racism, economy, rewriting and erasing the history of the left struggle, and politics in art scenes. Henriksson has participated in a number of significant exhibitions internationally, and she has held several solo exhibitions in Finland and abroad.
Photo: Minna Henriksson
Henrikssonin teos on sarja julisteita, joihin hän on kiteyttänyt suomalaisten puolueiden ja niiden kansanedustajien kannanottoja taiteesta ja taiteilijan asemasta historiallisesti. Materiaalina hänellä on ollut eduskunnan kirjallisia kysymyksiä, talousarvioaloitteita, hallituksen esityksiä, lakialoitteita ja valtiopäiväkeskusteluja. Niiden avulla Henriksson toivoo paljastavansa poliittisen kaunopuheen takana piilevän, puolueiden todellisen taidepolitiikan, joka perustuu todellisiin tekoihin, eli aloitteisiin, kannanottoihin ja äänestämiseen.
Minna Henriksson (s.1976, Oulu) asuu tällä hetkellä Helsingissä. Henriksson on opiskellut taidetta Brightonissa, Helsingissä ja Malmössä, työskennellyt useissa itäeurooppalaisissa kaupungeissa sekä asunut Istanbulissa. Hänen kiinnostuksen kohteenaan on vallan ja sen manifestaatioiden näkyväksi tekeminen ja häiritseminen taiteen avulla. Henriksson käyttää monia keinoja tutkimuksellisissa teoksissaan, jotka usein sisältävät tekstiä, piirroksia ja valokuvia. Hänen työnsä ovat käsitelleet niin nationalismia, rasismia, taloutta, vasemmiston historian tuhoamista ja uudelleenkirjoittamista kuin taidekenttien politiikkaa. Henriksson on osallistunut useisiin tärkeisiin kansainvälisiin näyttelyihin, ja hänen töitään on esitelty myös monissa yksityisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.
Julisteet löytyvät julkisilta paikoilta Helsingin keskustasta. Niiden tarkemmat sijainnit ilmoitetaan myöhemmin festivaalin kotisivulla. / The posters are situated in public places around the Helsinki city centre. The exact locations will be announced on the festival website. Realised within the framework of Global City — Local City project, funded by the Culture Programme of the European Union
36
S u o m e n Ta id epo li i tti nen tapahtuma / Finnish Arts Policy Eve nt – M a ke A rts Policy
37
S u o m e n Ta i de po l i i tti n e n ta pa h t u m a / F i n n i s h A rts Po l i cy E v e n t – M a k e A rts Po licy
Amanda Piña & Daniel Zimmermann / nadaproductions (AUT/CHI & AUT/SUI): WAR (Ein Kriegstanz) WAR-esityksen koreografisena materiaalina ovat polynesialaiset tanssit, kuten Hako – yksi Rapa Nuin kuuluisista sotatansseista, joita rekonstruoitiin ja kehitettiin Pääsiäissaarilla 1980- ja 90-luvuilla. Turismin vaikutuksille alttiissa ympäristössä nämä ”perinteiset” tanssit toimivat sekä identiteetin rakentamisen välineenä että selviytymisstrategiana. WAR-esityksessä taiteen jakoa nykytaiteen ja perinteisen taiteen välille käsitellään kolonialismin jatkumona. Amanda Piña ja Daniel Zimmermann käyttävät Rapa Nuin repertuaaria siirtääkseen sodan aihion globaalille tasolle. WAR on tanssillinen manifesti taiteen etenevästä homogenisaatiosta sekä maailmasta, joka edustaa sorrettuja, muuttuneita tai kadotettuja näkökulmia. ”Post-eksoottisella” lähestymistavalla luodaan yhteys aggressiivisen laajentumispolitiikan ja sitä mahdollisesti vastustavan kehon välille.
nadaproductionsin taustalla ovat chileläismeksikolainen koreografi Amanda Piña ja sveitsiläinen taiteilija ja elokuvaohjaaja Daniel Zimmermann. Kaksikko on tehnyt töitä yhdessä vuodesta 2005. Heidän työnsä keskittyy havainnoimiseen ja havaitun materiaalin vastaanottoon, ja he kehittävät uusia esityskonsepteja, joissa yleisön rooli vaihtelee esityskohtaisesti. nadaproductionsin tukikohta on kulttuuritila www.nadaLokal.at, ja yhteistyötahoja ovat sekä brut Wien että Tanzquartier Wien. nadaproductions on esittänyt töitään nykyteatterifestivaaleilla ja esitystapahtumissa ympäri Eurooppaa ja Etelä-Amerikkaa.
The choreographic starting material for WAR are the Polynesian dance forms that were reconstructed and developed on Easter Island during the 1980s and 1990s – among others Hoko, a famous war dance of the Rapa Nui. In an environment influenced by tourism, these “traditional” dance forms are both identity forming and survival strategies. With WAR, the division of art into contemporary vs traditional is addressed as a continuation of colonial relationships. Amanda Piña and Daniel Zimmermann use the Rapa Nui repertoire to transfer the motif of war to a global level. WAR is a danced manifesto about the advancing homogenisation of art and the world that stands for oppressed, changed and lost perspectives. With a “post-exotic” approach, a connection is made between aggressive expansionist politics and the question of the potential resistance of the body.
Photo: nadaproductions
Artistic direction: Amanda Piña, Daniel Zimmermann Dramaturgy: Daniel Zimmermann Choreography: Pascual Pakarati, Amanda Piña Choreographic assistance: Elisabeth Tambwe, Lina María Venegas Dance & performance: Alexandra Mabes, Pascual Pakarati, Amanda Piña, Elisabeth Tambwe Text: Amanda Piña Light design: Stefanie Willhelm, Victor Durán Composition & Sound: Christian Müller Visuals: Nicolás Spencer Costume: Anke Philip Graphics: Thomas Rhyner Documentation: Krisztina Kerekes Production manager: Ivo Gurschler Line producer (Easter Island): Paula Rossetti Production: nadaproductions, www.nadaproductions.at Co-production: Tanzquartier Wien Thanks to: Andrea Amort, Meinhard Rauchensteiner
nadaproductions stands for Chilean/ Mexican choreographer Amanda Piña and Swiss visual artist and film director Daniel Zimmermann, who have been working together since 2005. Their work focuses on aspects of reception and perception, creating new performance concepts that involve the audience in different ways. nadaproductions is based at the cultural space www.nadaLokal.at and creates in co-production with both brut Wien and Tanzquartier Wien. nadaproductions has presented their work throughout Europe and South America at leading contemporary festivals and venues. With the friendly SUPPORT of ImpulsTanz, Weltmuseum Wien (Steven Engelsman & Jani Kuhnt- Saptodewo), CNCA: Council for Art and Culture Chile (Macarena Oñate Paublo, Easter Island), Consulate of the Republic of Chile (Teresita Alvarez, Vienna) and the Austrian Embassy in Helsinki. Sponsored by: MA7 – Cultural Department of Vienna, DIRAC – Office for cultural matters (Ministry of Foreign Affairs), Republic of Chile and Townhall of Hanga Roa – Easter Island.
TI / TUE 11.11. 21:00 KE / WED 12.11. 18:00 Mediakeskus Lume / Media Centre Lume, Hämeentie 135 C 25 € / 15 € Kesto / Duration: 70 min Esityskieli englanti / Performed in English
38
S u o m e n Ta id epo li i tti nen tapahtuma / Finnish Arts Policy Eve nt – M a ke A rts Policy
39
S u o m e n Ta i de po l i i tti n e n ta pa h t u m a / F i n n i s h A rts Po l i cy E v e n t – M a k e A rts Po licy
Works hop by M a r k us Ö hrn ( SWE ) & Ras m us S lätis ( FI N )
Seminaari / Seminar Taide ja ideologia – historialliset näkökulmat ja nykykäytännöt Art and ideology – historical perspectives and contemporary practices The 1-day seminar investigates the relations of art and ideology in changing historical and cultural contexts. The keynote-lecture of the day opens historical views to the different roles of art in society, from political propaganda to counterrevolutions and social criticism. How has the understanding of art in the society changed in recent history due to changes in the political landscape?
Yksipäiväinen seminaari tarkastelee taiteen ja ideologian suhteita taiteen näkökulmasta. Seminaarin avausluento käsittelee historiallisia näkökulmia taiteen eri rooleihin poliittisen propagandan, vastavallankumousten tai yhteiskuntakritiikin välineenä. Millä tavalla ymmärrys taiteen poliittisuudesta on historiassa muuttunut? Seminaariohjelmassa Suomen Taidepoliittiseen Tapahtumaan kutsutut taiteilijat kertovat taiteellisen työskentelynsä ja vallitsevien poliittisten olojen suhteesta. Millä tavalla taide voi tehdä näkyväksi päätöksenteon taustalla olevia ideologisia rakenteita? Minkälaisia ilmiöitä on nykytaiteen politisoitumisen taustalla? Mikä on taiteen ja ideologian suhde tämän päivän maailmassa, taiteen tekijöiden näkökulmasta?
The seminar continues with presentations by the invited artists of the Make Arts Policy event, who will clarify the relations between their practice and the prevailing political conditions. In what ways can art make the implicit ideological structures of policy-making visible? From the artists´ point of view, what is the relationship between art and ideology today?
TI / TUE 11.11. 10:00—15:00 Q-teatteri, Tunturikatu 16 Seminaarin kieli on englanti / Seminar is held in English Ilmainen sisäänpääsy / Free admission
Käsikirja / Handbook Suomen Taidepoliittinen Käsikirja on opas taide- ja kulttuuripolitiikan ymmärtämiseen ja tekemiseen Suomessa. Se toimii välittäjänä taide- ja kulttuuripolitiikan tekijöiden ja taiteen kokijoiden välillä ja tarjoaa näkökulmia taide- ja kulttuuripolitiikkaan 2010-luvun Suomessa niin poliittisten päättäjien kuin taidekentän toimijoiden lähtökohdista. Kirja pyrkii luomaan ymmärrystä niin taide- ja kulttuuripolitiikan historiasta kuin siitä, miten se tällä hetkellä muokkaa sekä taidekentän työoloja ja toiminnan ehtoja että taiteen ja kulttuurin kokemista. Suomen Taidepoliittisen Käsikirjan editoi kuraattori ja taiteilija Jussi Koitela. Käsikirja ilmestyy keväällä 2015.
Copying as an acting method and an aesthetical approach on creating narratives U S I N G V I D E O , A C L A S S I C A L T E X T A N D P O P - C U LT U R A L R E F E R E N C E S , T H E W O R K S H O P R E S E A R C H E S A LT E R N AT I V E WAY S O F P R E S E N T I N G A N A R R AT I V E . W E W O R K W I T H S PAT I A L R E L AT I O N S H I P S A N D S C E N I C A R C H I T E C T U R E . Markus Öhrn (SWE) is a visual artist. The focus of his work are video-installations that are exposed internationally, as for example Magic Bullet shown at Museum of Modern Art Stockholm, Volksbühne Berlin and Kunstenfestivaldesarts and recently Bergman in Uganda at Kunstenfestivaldesarts 2014. Öhrn has directed and made the scenography and video for the collaborations between Nya Rampen and Institutet, starting with Conte d’Amour, invited to Theatertreffen, Wiener Festwochen and Festival d’Avignon and continuing with We love Africa and Africa loves us at Berliner Festspiele foreign affairs and Bis zum Tod at Theater der Welt. Rasmus Slätis (FIN) is an actor and founding member of the internationally acclaimed theatre group Nya Rampen. In addition to his work as an actor, Slätis works as visiting pedagogue at the Swedish-speaking department at the Theatre Academy in Helsinki.
MA / MO N –KE / WE D 1 0 .–12 .1 1 . 1 0 : 0 0 –17 : 0 0 Te a tte riko rke a ko u lu / Th e a tre Ac a d e my He lsin ki, Ha a p a n ie me n ka tu 6 O sa llistu misma ksu / Pa rtic ip a tio n fe e : 1 0 € Ilmo itta u tu min e n ja lisä tie d ot / Re gistra tio n a n d mo re info rma tio n : w w w.te a k.fi/o p iske lu /a vo in _ylio p isto Työ p a ja p id etä ä n e n gla n n iksi / Th e wo rksh o p is h e ld in E n glish In c o lla b o ra tio n w ith : Th e a tre Ac a d e my He lsin ki
The Make Arts Policy Handbook is a guide to understanding and creating arts and cultural policy in Finland. It acts as a mediator amidst policy makers and arts audience, and offers insights into Finnish arts and cultural policy in the 2010s, from the point of view of both policymakers and various agents of the art field. The book aims to create understanding of both, the history of arts and cultural policy and how it shapes the working conditions and prerequisites for operating in the art field, as well as experiencing of art and culture. The Handbook will be edited by curator and artist Jussi Koitela. The handbook will be published in Spring 2015.
40
S u omen Taidepoliittinen tapahtuma / Finnish Arts Policy E vent – M a ke A rts Poli cy
P h oto : A nto n Su ck s d o r f f
41
O H E I SO H J E L M I STO / A DDI T I O N A L P R OG RAMME
Walkapolis Walkapolis on erilaisissa urbaaneissa ympäristöissä tapahtuva kaupunkikävelyprojekti. Ensimmäiset Walkapoliskävelyt olivat osa Helsingin Juhlaviikkojen ja Zodiak – Uuden tanssin keskuksen ohjelmistoa vuonna 2013. Tällöin 24 kävelyllä mm. asetuttiin huutelun kohteeksi, selviteltiin kävelijöiden ongelmia ja mielipiteitä, synnytettiin tilapäinen katusulku ja opeteltiin viheltämään sisäänhengityksellä. Jokainen kävely on uniikki, sillä kaupunkitilaa ei voi kontrolloida täysin. Baltic Circle -festivaalilla Walkapolis suuntaa Itäkeskukseen, Helsingin Neuköllniin – sykkivään kulttuurien keskittymään. Mitä odottamatonta kulman takaa paljastuukaan, kun oppaamme johdattavat sinut erityiselle matkalle vilkkaan kaupunginosan saloihin? Itäkeskus-kävelyiden oppaat ja tietoja heidän suunnittelemistaan reiteistä paljastetaan lokakuussa festivaalin ja Walkapolisin kotisivuilla. Oppaat valitaan kaikille avoimen haun kautta syyskuussa.
P h oto : E va N e k lya eva
Walkapolis is a city walking project that takes place in a variety of urban environments. The first Walkapolis walks were a part of the Helsinki Festival and Zodiak – The Center for New Dance programme in 2013. At the time, during 24 walks, the walkers exposed themselves to mocking, their problems and opinions were probed, a temporary blockade was created and they learned to whistle while breathing in. Each walk is unique, since the urban environment can not be fully controlled. At Baltic Circle, Walkapolis will head out to Itäkeskus, the Neukölln of Helsinki – a throbbing centre of different cultures. What unexpected views will emerge around the corner, when our guides take you on a special tour of the bustling neighbourhood? The guides for the Itäkeskus walks and info on the planned routes will be released in October at the festival website and at Walkapolis’ webpage. The guides will be chosen via an open call in September.
LA / SAT 15.11. 15 : 30 SU / SU N 16.1 1. 12: 30 Ilm ainen / Free a d m i ssi on Kesto / Durat i on : n . / a p p rox . 120 m i n . Kävelyiden kiel i i l m oi teta a n myöh e m m i n fe st i va a l i n koti s i vui l l a . / The lang uag e of t h e wa l ks w i l l b e a n n ou n c e d l a ter o n the festi va l webs ite. Ennakkoilm oit ta u t u m i n e n 13. 11. kl o 17 m e n n e s s ä / Sign up by 5 p m on Nove m b e r 13: www.balticcirc l e.f i → Oh e i soh j e l m i sto / Ad d i ti o na l Pro g ra m m e → Walkapolis Kävelyiden os a l l i st u j a m ä ä rä on ra j oi tet t u . Ta rkem m a t s aapumis ohj e et j a kohta a m i sp a i kka i l m oi t tautum i s en y hteyd es s ä . / The num ber of p a r t i c i p a nts i s l i m i te d . M ore i nfo a nd d i rec ti o ns to the m eeting p oi nt w i l l b e g i ve n a f te r re g i st ra ti o n.
“The city can never be fully controlled. Each time the people you encounter are different, the weather is different, the events taking place whilst walking are different. So you live and learn all the time.” – Maija Hirvanen
Kä vely i d en va l m i stel u j a tuota nto / Prep a ra ti o n a nd p ro d uc ti o n: Ba l ti c C i rc l e, Wa l ka p o l i s / M a i j a H i rva nen, Fy ys i l l i s en a i ka l a i sta i teen ystä vä t ry. Wa l ka p o l i s - p ro j ek ti a tukee Ko neen s ä ä ti ö / Wa l ka p o l i s i s s up p o rted by Ko ne Fo und a ti o n.
Fancy some more festival walking and talking?
Opastetut kierrokset / Guided tours Kierroksilla tutustutaan festivaalin kolmeen julkisella paikalla toteutettavaan teokseen. On the tours you will be guided through the three works at the Baltic Circle located in a public space. Dries Verhoe v en: Ce ci n ´e st pas… ( p. 4) Alexandra P irici: Tu r n in g Mon u me nts ( p. 34) Minn a Henriks son: Polit iikan taide ( p. 36) Kie rro kset a lka va t La sip a la tsin a u kio lta . / Th e to u rs sta rt a t La sip a la tsi Sq u a re. SU / SUN 9 .1 1 . 14 : 0 0 MA / MO N 1 0 .1 1 . 15 : 0 0 TI / TUE 1 1 .1 1 . 15 : 0 0 Ke sto / D u ra tio n : 6 0 min Ilma in e n / Fre e of c h a rge Te o kset ku u lu va t Global C ity – Loc al C ity - p ro je ktin tu ota nto ih in . / Th e wo rks a re p a rt of th e Global C ity – Loc al C ity p ro je c t.
OHE ISO H J E L M I STO / AD D I TI O NA L PROGRAMME
42
43
O H E I SO H J E L M I STO / A DDI T I O N A L P R OG RAMME
Saara Hann u l a (FIN ):
The BodyBuilding Project: An Introduction Elämme tällä hetkellä poliittisesti, taloudellisesti ja ekologisesti hauraissa olosuhteissa, jotka asettavat sekä ihmislajin että muiden lajien elinmahdollisuudet maapallolla vaakalaudalle. Tilanteesta selviäminen edellyttää meiltä radikaaleja muutoksia sekä yksilöllisten elämäntapojen että yhteiskunnallisten rakenteiden tasolla. Kykymme käsitellä käynnissä olevia, äärimmäisen monimutkaisia tapahtumia on kuitenkin hyvin rajallinen: saatavillamme on valtava määrä jatkuvasti päivittyvää tietoa, mutta emme osaa reagoida siihen kehollisesti tai sisällyttää sitä osaksi kokemuksellista todellisuuttamme. The BodyBuilding Projectin tavoitteena on kartoittaa, minkälaisia kehollisuuden ja yhdessäolon muotoja ihmislajin tulisi omaksua voidakseen selviytyä tulevaisuudesta hengissä sekä kehittää tapoja harjoittaa näitä muotoja esityksellisessä kontekstissa. Se kehottaa meitä jättämään nykyiset inhimillisiksi mielletyt olemisen tavat osin taakse ja rakentamaan kehoja, jotka kykenevät sisällyttämään itseensä myös ei-inhimillisille olennoille ja olomuodoille ominaisia piirteitä. Monivuotisen projektin aikana kehitetään sarja kehollisen harjoittamisen tapoja, jotka ovat siirrettävissä olennolta toiselle ja ylläpidettävissä sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. Baltic Circle -festivaalilla työryhmä tarjoaa johdatuksen aiheeseen sekä sarjan alustavia harjoitteita, joilla tulevaisuuden kehot saadaan liikkeelle. Kukin yleisön jäsen voi säädellä omaa osallistumisen astettaan esityksen aikana. The BodyBuilding Project sai alkunsa vuonna 2007 järjestetyssä taiteilijaresidenssissä, jossa joukko silloisia Taideteollisen korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopiston) opiskelijoita ja kansainvälisiä taiteilijoita (mukaan lukien Alan Prohm, Saara Hannula, Robert Kocik ja Daria Faïn) otti tehtäväkseen kehittää kehollisia vastineita valtamediassa vastikään läpilyöneelle ilmastonmuutokselle ja siihen liittyville globaaleille uhkakuville.
Saara Hannula on helsinkiläinen esitystaiteilija, ohjaaja ja tutkija. Hän työskentelee sekä itsenäisenä taiteilijana että osana erilaisia työryhmiä, kollektiiveja ja verkostoja; hän on muun muassa toiminut Todellisuuden tutkimuskeskuksessa esiintyjänä, ohjaajana ja tutkimusvastaavana vuodesta 2007 lähtien. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hän on toteuttanut lukuisia esityksiä, esitysinstallaatioita ja kaupunkiprojekteja, jotka ovat synnyttäneet uusia osallistumisen, vuorovaikutuksen ja kehollisen olemisen muotoja. Hannula on jatkoopiskelija Aalto-yliopistossa sekä toimii opettajana Aalto-yliopistossa ja Taideyliopistossa. – Saara Hannula is a Helsinki-based performing artist, researcher and educator. She works both as an independent artist and in collaboration with various working groups, collectives and networks, such as the Reality Research Center (FIN) and the SenseLab (CAN). During the past ten years, she has been involved in the creation of nearly twenty performances, performance installations and urban projects, which have given rise to new forms of audience participation, interpersoning and embodied perception. She is a doctoral student at the Aalto University and a regular visiting lecturer both at Aalto University and at the University of the Arts Helsinki.
We are caught in a vortex of politically, economically and environmentally precarious circumstances that are shaking the very basis of our planetary existence. The situation can be seen as a turning point that will either make us or break us; we can either continue spiraling towards the collapse of civilization or set out to reinvent our ways of being and living together. The BodyBuilding Project is an attempt to figure out what kind of subjectivities and relational capacities we, as beings and as a species, would need to develop in order to survive the future. It encourages us to reimagine the qualities and modes of being currently identified as human, and to begin building bodies capable of incorporating forms of knowledge and existence that are beyond our immediate experience and understanding. The aim of the project is to develop a series of embodied practices that can be trained both collectively and individually, and transmitted from one being to another. At Baltic Circle Festival, the working group will provide the public with an introduction to the general approach and a sequence of preliminary exercises that can be used to set the bodies of the future in motion. Each audience member can regulate their participation during the performance. The BodyBuilding Project was initiated in 2007, in the context of Alan Prohm’s MA course of the same name at the University of Art and Design Helsinki (now Aalto University). During a three-week artist residency at the Watermill Center on Long Island, NY, a highly international and interdisciplinary group of artists, including Alan Prohm, Saara Hannula, Daria Faïn and Robert Kocik, researched and developed material in response to a first peak in the awareness of global warming. Since then, the project’s basic premises and approach have only confirmed their relevance and urgency.
TI / TUE 1 1 .1 1 . 1 9 : 3 0 KE / WE D 12 .1 1 . 1 6 : 3 0 Working g ro u p : Ou t i Con d i t , S a a ra H a n n u l a a nd A l a n Pro hm Supported by : F i n n i sh C u l t u ra l Fou n d a t i on, A rts Pro m oti o n Centre F i nl a nd Produced by : B a l t i c C i rc l e
Va p a a n ta ite e n tila / Sp a c e fo r Fre e Arts, Vilh o nvu o re n ku ja 1 6 Ilma in e n / Fre e a d missio n Ke sto / D u ra tio n : 6 0 min E sityskie li e n gla nti / Pe rfo rme d in E n glish E n n a kko ilmo itta u tu min e n / Sign u p : b a ltic c irc le.fi → O h e iso h je lmisto / Ad d itio n a l Pro gra mme → Th e B o d yB u ild in g Pro je c t: Intro d u c tio n
OHE ISO H J E L M I STO / AD D I TI O NA L PROGRAMME
44
45
P h oto : S a a ra H a n n u la
O H E I SO H J E L M I STO / A DDI T I O N A L P R OG RAMME
Impossible in Russia: three works in progress + discussion The purpose of this event is not to discuss the obvious. Yes, today’s political climate in Russia means censorship, as well as pressure on the art field. However, this does not mean that the artists are not working with forbidden themes. We invited some of our Russian colleagues to present the projects they are working on at the moment. Projects that would be difficult, impossible or even illegal to produce in Russia right now, due either to the recent laws forbidding “propaganda of homosexuality” or just the general unwillingness of the authorities to hear critique from stage. We are looking for practical solutions; during these difficult times, how can international art community show solidarity with our Russian colleagues? Baltic Circle and TINFO – Theatre Info Finland invite art professionals, funders, journalists, students and everybody interested to join the discussion.
TO / T H U 13 . 1 1 . 14 : 0 0 –17 : 0 0 Po p U p A rt H o us e / D i a na Sta g e, E rotta j a nka tu 7 B I l m a i nen / Free a d m i s s i o n Kes k ustel u p i d etä ä n eng l a nni k s i / venä j ä k s i , tul k ka us ta rvi tta es s a . T he d i s c us s i o n i s hel d i n E ng l i s h / Rus s i a n, w i th i nterp reta ti o n w hen nec es s a ry. T he d i s c us s i o n i s p a rt of the F i nni s h– Rus s i a n S a votta – Za vo d thea tre p ro j ec t i n c o - o p era ti o n w i th TI N FO – T hea tre I nfo F i nl a nd . T he p ro j ec t i s s up p o rted by the M i ni stry of E d uc a ti o n a nd C ul ture.
Baltic Circle: Past and Future After so many great years, just before new and exciting adventures, here is a moment for reflection. A place for telling untold stories. For sharing anecdotes (there are many). For remembering legends (oh my). For imagining the future. Everything you ever wanted to know about Baltic Circle: How did it all start? How has the festival changed during the years? What have we achieved? Where did we fail? With Jukka Hyde Hytti, Johanna Hammarberg, Eva Neklyaeva, Satu Herrala and Hanna Nyman. Moderator: Director of the New Theatre Institute of Latvia Gundega Laivina, with a surprise appearance by Henri Hütt.
PE / F R I 14 . 1 1 . 14 : 0 0 –15 : 3 0 Po p U p A rt H o us e / D i a na Sta g e, E rotta j a nka tu 7 B I l m a i nen / Free a d m i s s i o n Kes k ustel u p i d etä ä n eng l a nni k s i / T he d i s c us s i o n i s hel d i n E ng l i s h.
BC SaunaSpa Balticin tiimi tarjoaa viimeisenä festivaalipäivänä mahdollisuuden rentoutua, jakaa festivaalikokemuksia ja puhdistautua edellisillan loppubileistä. BC Span vilvoittelutilassa kyntesi lakkaa Anna from Jakomäki. Voit kuunnella samalla myös kivaa musiikkia. Manikyyrin hinnat maksukyvyn mukaan. Anna from Jakomäki on tuntematon taiteilija Helsingistä. Hänen tavoitteenaan taiteen parissa on tehdä kivoja asioita muille ihmisille. The Baltic Circle team offers a possibility to relax, share your festival experiences and cleanse yourself after the previous night’s party. Anna from Jakomäki does your nails at the lounge of the BC Spa. You can listen to nice music, too. Pay what you can. Anna from Jakomäki is an unknown artist from Helsinki, Finland. Her main goal in art is to do nice things to other people.
P h oto : E va N e k lya eva
Night food
O ma t pyyh ke et ja ju o ma t mu ka a n . / B rin g yo u r ow n towe ls a n d d rin ks. Vo it vu o kra ta pyyh ke e n 5 € h inta a n . / Yo u c a n re nt a towe l fo r 5 €. N ä h d ä ä n la u te illa ! / Se e yo u in th e ste a m!
“Oh the lord with her in her Döner stall I believe he’s speaking thru the mushroom sauce” – These are lines from a single “Jesus Döner” released by metal band Kyyria in 1998. The title of the single refers to one of the oldest night snack kiosks in Helsinki called Tuomaksen grilli (Tuomas’ grill). Nobody knows who Tuomas is anymore, but this hole in the wall has been proudly preserving his name for at least 30 years, catering to the party crowd between midnight and 5 am. The most popular meal on the grill’s menu is “herkkumössö”, loosely translated from Finnish as “yummy mush”. Nobody knows exactly what it’s made of, although we have our suspicions. This is not the food for sober people. We invite you to share a late night meal with us after the party and bask in the glow of a Helsinki tradition that might be soon disappearing.
SU / SUN 1 6 .1 1 . 1 6 : 0 0 –2 2 : 0 0 Sa u n a 2 Ka mp p i, Le p p ä su o n ka tu 1 1 Ilma in e n / Fre e a d missio n E n n a kko ilmo itta u tu min e n 15 .1 1 . klo 17 me n n e ssä / Sign u p by 5 p m N ove mb e r 15 : b a ltic c irc le.fi → O h e iso h je lmisto / Ad d itio n a l Pro gra mme → B C Sa u n a
PE / FRI 14 .1 1 . 02 : 0 0 Tu o ma s grilli (Tu o ma s´ grill) Iso Ro o b e rtin ka tu 9 3 –1 0 €
P h oto : Ta n i S im b e rg
Festival brunch Great food in fantastic atmosphere! A Baltic Circle classic, this time at Pop Up Art House! LA / SAT 15 .1 1 . 12 : 0 0 –15 : 0 0 Po p Up Art Ho u se / D ia n a Sta ge, E rotta ja n ka tu 7 B 23 €
OH E ISO H J E L MISTO / AD D ITIO NAL PROGRAMME
46
47
O H E ISO H J E L M ISTO / A DDITI O N AL P R O GRAMME
Pop Up Art House -kollektiivi järjestää ihanan avoimen olohuoneen Baltic Circle -festivaalin vieraille maanantaista perjantaihin! Pop Up Art House on kolmivuotinen projekti, joka tuo kattauksen taiteellisia tapahtumia Diana-näyttämölle. Pop Up Art House -kollektiivi koostuu feministisestä teatteriryhmä Blaue Frausta, taiteilija Ágnes Kaszásista ja vaihtuvasta monitaiteellisesta ryhmästä. Vuonna 2013 perustettu Pop Up Art House on saavuttanut suuren suosion urbaanin esitystaiteen skeneä seuraavien keskuudessa. Kaksi kertaa vuodessa, kuukausi kerrallaan se tarjoaa ainutlaatuisen tilan taiteelle yhdistäen monipuolisen taiteellisen ohjelmiston ja tapahtumarikkaan baarin. Pop Up Art Housen teemana on tällä kertaa Rakkaus! Festival Loungen ohjelmisto julkaistaan lokakuussa. Lisää infoa www.balticcircle.fi & www.blauefrau.com/pop-up-art-house!
The Pop Up Art House collective creates a lovely open living room for the Baltic Circle festival guests from Monday to Friday! Pop Up Art House is a three-year project bringing a wide range of artistic activities to the Diana stage in Helsinki. The Pop Up Art House collective consists of the feminist theatre group Blaue Frau, Ágnes Kaszás and a changing group of people from a variety of artistic fields. Pop Up Art House has been enthusiastically received among people in Helsinki ever since it started in 2013. They create a unique space for art over the period of a month twice a year, combining arts events with a bar filled with happenings. This time the theme in Pop Up Art House is Love! The Festival Lounge programme will be released in October. Stay tuned at www.balticcircle.fi & www.blauefrau.com/pop-up-art-house!
MA–PE / MON –FRI 10. –14. 11. 21:00–till la te Pop Up Art House / Dia na Sta g e, E rotta ja nka tu 7 B Va p a a p ä ä sy / Free a d m ission K-18
Spot the Life as Work trainees at the Festival Lounge! / Bongaa Life as Work -harjoittelijat Festival Loungesta! (katso s. 20 / check out p. 20)
LOU N G E
48
49
GLOBAL CITY – LOCAL CITY 2012–2014 GLOBAL CITY – LOCAL CITY is a proposal for the artistic exploration of the social, ecological, and political realities, and civic and social potentials in different cities, and of global city developments. After the research phase at nine City Labs, through residencies and festival programmes GC–LC creates new artistic work making visible specific issues relevant to different city phenomena. This year, in the framework of GLOBAL CITY – LOCAL CITY project, Baltic Circle supports a production residency for Maija Hirvanen’s new work “Days Without Names” and produces a series of works in the public space. GLOBAL CITY – LOCAL CITY is a network collaboration of the festivals SPIELART, Munich (GER), Baltic Circle, Helsinki (FIN), Homo Novus, Riga (LAT), August Dance Festival, Tallinn (EST), LIFT – The London International Festival of Theatre, London (GBR), Bunker, Ljubljana (SLO), Festival a/d Werf, Utrecht (NED) and ALK ANTARA Festival, Lisbon (POR). GLOBAL CITY – LOCAL CITY is an initiative of the network Theatre/Festivals in Transition (FIT) – www.theatrefit.org. Supported by The European Commission.
The Party LA / SAT 15 . 11 . 22: 0 0 → T he leg e nd a ry c l o si n g p a r t y. At a s ec ret l o c a t i o n .
SAMARA network
Get you r p e rs o n a l p a r t y i nvi te from the Ba ltic Ci rc l e Fe st i va l I nfo (Las ip a la ts i S q u a re, f ro m M o n d a y N ove m b e r 1 0 t h o nwa rd s) . L im ited nu m b e r of i nvi ta t i o n s.
SAMARA is a contemporary performing arts network established by eight Nordic, Baltic and German partners. It was initiated by organisations that had been collaborating for longer on a one to one basis or on smaller scale projects in various combinations. SAMARA partners joined forces based on commonly agreed existing needs to create new opportunities for emerging Nordic and Baltic artists to co-produce and tour their work. The aim is to facilitate a place for dialogue, networking and long lasting collaborations. SAMARA network unites eight internationally acknowledged partners: Kanuti Gildi SAAL (Estonia), Baltic Circle Festival (Finland), Bora Bora (Denmark), Festival Lokal (Iceland), MDT (Sweden), Black Box Theatre (Norway), Kampnagel Hamburg and Nordwind Festival (Germany). Over the period of three years, productions of following artists have been produced and toured: united dancers of ZUGA (Estonia), Ingri Fiksdal (Norway), Fridger Einarsson (Iceland), Juha Valkeapää (Finland), Chuck Morris (Denmark), Mart Kangro (Estonia), Stina Nyberg (Sweden). SAMARA network is supported by Nordic–Baltic Mobility Programme for Culture via Long-term Network Module financed by the Nordic Council of Ministers and the Ministers of culture in the Baltic countries. Ph oto: Tan i S i mbe rg
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
50
51
P rojec ts a nd networ ks
ILMOITUS / ADVERTISING
ILMOITUS / ADVERTISING
Baltic Circle ♥ HIFF club 2014 Quizzes are cool again! Smart is the new orange! Nerds have never been sexier! So you think you know it all? Prove it! Tricky questions! Fantastic prizes! Let the best team win! Stadin viilein tietovisa pureutuu politiikan ja taiteen kysymyksiin. / The city’s hippest quiz sinks its teeth into questions about politics and art. Quiz in English.
1 8 . – 2 8 .9. 2 0 1 4 W W W. H I F F . F I
ILMOITUS / ADVERTISING
ILMOITUS / ADVERTISING
MA / MON 22. 9. 22: 30– 02: 00 Dubrov nik, E e r i ki n ka t u 11 Vapaa pääsy / Fre e a d m i ssi on www. h i f f.f i
mad h o u s e heLsinki
l i p u t j a l i s ät i e d o t :
w w w . mad h o u s e h e l s i n k i . f i 52
B I O R E X - K I N O E N G E L - K E S Ä K I N O E N G E L - K I N O P A L AT S I - A N D O R R A - D U B R O V N I K - O R I O N
53
ILMOITUS / ADVERTISING
ILMOITUS / ADVERTISING
Nyt sinä
ENSI-ILTA OMAPOHJASSA 5.9.2014
puhut minulle ROOLEISSA Minka Kuustonen ja Marja Salo OHJAUS Michael Baran
En alternativ kulturbevakning
Pääyhteistyökumppani
LIPUT 29 / 26 / 15 € 010 733 1331 (0,083€+pvm/mpm)
Yhteistyökumppanit
ILMOITUS / ADVERTISING
(1,98€ /min+pvm)
LIPPU.FI
LAURI MAIJALA
nytid.fi/prenumerera
MISSÄ NYLJIMME KERRAN Musta komedia menestyksen tavoittelusta.
“Varmuudella voi sanoa, että tällaista esitystä ei ole ennen nähty. Ei ainakaan Suomessa.” — HS
Föreställningar 12, 14, 15, 18, 21, 22, 25, 26, 27, 28, 29.11. 3, 4.12. kl.19. Teatern Sjötullsgatan 33, H:fors Biljettkontoret Elisabetsgatan 14 09 440 224, viirus.fi, lippu.fi
Subtitles in English.
54
55
ILMOITUS / ADVERTISING
LIPPUPISTE 0600 900 900
ILMOITUS / ADVERTISING
56
57
ILMOITUS / ADVERTISING
ILMOITUS / ADVERTISING
ILMOITUS / ADVERTISING
ILMOITUS / ADVERTISING
ILMOITUS / ADVERTISING
av
George Orwell
i en ny bearbetning av Robert Icke och Duncan Macmillan
Where do you think you are? REGI: JARNO KUOSA PREMIÄR 14.1.2015 PÅ AMOS-SCENEN Presented by permission of Bill Hamilton as the Literary Executor of the Estate of the Late Sonia Brownell Orwell.
ILMOITUS / ADVERTISING
Svenska Teaterns biljettkassa är öppen måndag-fredag 10-18, lördag 12-18 samt 1 h innan föreställningen börjar tel. (09) 6162 1411 Gruppbokning måndag-fredag 10-16 tel. (09) 6162 1433 • Lippupiste måndag-söndag 7-22, tel. 0600 900 900 (1,98 €/min+lsa)
K A N S A I N V Ä L I N E N N Y K Y TA I D E F E S T I VA A L I
ANTI - Contemporar y Art Festival Kuopio, Finland | 23.-28.9.2O14 w w w.ant i fest ival.com
Ollaan varattu ¼-sivun mainospaikka Baltic Circlen esitteestä, jonka mediakortin löydät liitteenä. Mainoksen koko on 83x118 mm ja haluisin siihen Vallankumouksen kuvan (nimi kehyksessä) ja jotenkin mukaan tekstit: ”Ensiilta 8.10.2014 www.kom-teatteri.fi” tän deadline on perjan-
HLEF.FI 11.-15.11. 58
Ensi-ilta 8.10.2014 www.kom-teatteri.fi 59
ILMOITUS / ADVERTISING
Boka biljetter via Svenska Teatern, Lippupiste eller på nätet www.svenskateatern.fi eller www.lippu.fi
ILMOITUS / ADVERTISING
ILMOITUS / ADVERTISING
Tilaa ja Kulttuu rivihkot | 3 | 2014
TORSTAI 24.7.
LAUANTAI
SUNNUNTA
HERRA HEI I 27.7. NÄMÄEN LATO-ORKE STERI
com
vuosike
| MYKKÄE
rta
LOKUVA
ihkot
26.7.
PAL HERRA YLP EFACE PÖ OLAVI UUS & IHMISET JONNA TER IVIRTA VOM EINI & BOO AA GIE MIKKO DUO ARI PERKOILA NUMMIN HANNU KEL EN & KAISA KORLA SEKÄ HON LAURA MO EN ILMO KOR ISIO 40V. TAITEI HONEN LIJAJUHLA TOPI SAH EVA & MA A NU YONA & ORK LIIKKUVAT ESTERI MARTIN ALVPILVET ARADO
www.valmu.
euroa | 42.
LIPUT/INF O 040 525 7177 info@valm u.com
taiteet ja yhteiskunta
MYKKÄ EL UUSI KU OKUVIEN KOISTU S
Suomalaine n mykkä elokuvakult sukautta: tuuri elää festivaalit nouja tutkim klassikkoja ustyö kukois restauroidaa tavat, uutta musiik n ja niihin sävelletään kia. Maailm kaita julkai allakin ilmest suja tutuis yy tasokvanhoista ta ja tunte helmistä. mattomista Kulttuurivih sikkansa kotkin iskee soppaan: teema luedellä maini paketissa tutustutaan ttujen ilmiöi assa suom den lisäks alaisen i muun eloku mukuvan histor van alkua ikoihin, ian ensim elomäiseen tähteen Mary Pickfo globaaliin naisrdiin ja ranska Max Linder laiskoomikk iin – Chapl iniakaan o unohtamatt a.
Työläisk
Ritva Ylön en: irjailija Kalle Pää talo
K E S Ä I N E N L E H T I K E S T ÄVÄ Ä N E L Ä M Ä Ä N
www.kulttuurivihkot.fi Hannu Nikland Värien er: ja tuok sujen Arm enia
Matti Ross i: Tuleman joen tarin
oita
HINTA
5¤
ISSN 179 9 - 28 6 9
12 0 04
v
34 PI E N E T J Ä ÄT E L Ö T E H TA AT 9 K A N A L A PI H A L L A !! 16 K A R AVA A N A R I T 12 A NSSI K E L A 29 K U K A USKOO E N K E L EIH I N? 14 R AU M A 38 PÖK Ä L E E T TA LT E E N !! !! F I L L A R I L L A H Ä M E E N L I N N A SS A 8 YON A M E T S Ä S TÄ Ä
kestotilaus tilaus@kulttuurivihkot.fi / 09 4114 5369
Esitystaiteeseen ja -tutkimukseen, nykyteatteriin ja performanssiin keskittyvä, 4 kertaa vuodessa ilmestyvä
This year we offer you: the fantastic Baltic Circle Festival pass!
kirjallinen foorumi paneutuu, dokumentoi ja sanoo sen,
Price: only 85 € / 50 € + incl. festival canvas bag! Ensure your seats and get the festival pass by Monday 3.11. at the latest. Only through Q-teatteri ticket sales! Tunturikatu 16, p. +358 (0)9 4542 1333
aa – lue mmentoi – seur keskustele – ko nauti ysoi – haasta osallistu – anal
Esitys.todellisuus.fi Www.facebook.com/esitys 60
61
ILMOITUS / ADVERTISING
Tutustu: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e!
ILMOITUS / ADVERTISING
2 / 2014
kuudesti vuodessa
286005
TAPAHTUM Torstai-su ARANNEKE nnuntai 65 € PÄIVÄRAN NEKKEET Torstai Perjantai 30 € Lauantai 40 €
Lisätietoa alennuksista 35 € sivuillamme. verkko-
Kulttuu riv ero 9,40
7 7179 9
MM.
JUHA TAP IO J. KAR OJS FEAT. JALAINEN LILI LAMBER HEINI T, JOHANNAIKONEN & KYYKOSKI PERJANTA I EPPU NOR 25.7. MA SOFTENGIN ALI E MA HEIKKI SILVARIT ENNOINEN ROCKW LOUISE DISALLI KARI PEI TRAS TSA PIKKU KUK MO KA KÖYHÄT POJAT JUKKA TAK ALO MUSKA
| MYKKÄ ELOKUV A
OHJELMASSA
27 .7. 20 14
Irtonum
3 | 2014
9
TYÖVÄEN M VA LK EA KO USIIKKITAPAHT UMA SK EL LA 24 .–
Festivaalitiimi / Staff 2014 Fe sti vaali johtaja / Fe stival Director Eva Neklyaeva
S uomen ta idepoliittinen ta pa h tum a / F inn ish Arts Po licy Ev en t – M a ke Arts Po licy
Fest ivaali koord i naattor i / Fe stival Coordinator Hanna Nyman
K ur ato in tiryhm ä / C ur atoria l te a m Terike H a a poja , Satu H err a la , Eva N e klya e va , Da n a Ya h a lomi
V ie sti ntäpäälli kkö / Comm unication s Manager Katja Tolonen
T uotta j a / Prod ucer Ee va B er g roth
Ti edottaja / Press Officer Annina Blom
M usiikin suunn itte lu / M usic desig n Ja nne M asa lin
Te kni nen johtaja / Techn ical Director Ki mmo Räsänen
T uota n toassisten tti/ Prod uc tion Assista n t Sa nn a Taskinen
T u otantoassi stentti / Production Assistant Hann a Parry
K ä ä nnökse t (suomi / en g la n ti) / Tr a n slations (F inn ish / En g lish ) H e id i So id in sa lo, Em ilia N orla mo
Taloudenhoi taja / Financial Manager Esa Kylmälä
K ä ä nnökse t (en g la n ti / r uotsi) / Tr a n slations (En g lish / Swed ish ) H a zel Sa lm inen
Graaf i nen suunni ttelu / Gr aph ic Design Joh annes E kho lm V i e st i ntäharjoi tteli jat / Comm unication s Interns Maama Huhta , So fia Valtanen
The Intern ationa l The atre Fe stiva l Ba ltic C ircle is prod uced by Q-te atter i www.Q-te atter i. fi
T uotantoh arjoi ttelija / Production Intern Leen a Kuusisto
Ba ltic C ircle T un tur ikatu 1 6, 001 00 H e lsin ki Te l. +358 (0)9 4542 1355 www. ba lticcircle . fi
Teknisen tuotannon harjoittelija / Technical Production Intern Matti Raivio
Yhteistyökumppanit / Partners
ENNAKKOMYYNTI / ADVANCE SALE: Lippupalvelu / Ticketmaster Finland www.lippupalvelu.fi puh. / tel. 0600 10 800 (1,98€/min.+pvm/lcn) Q-teatteri Tunturikatu 16, 00100 Helsinki puh. / tel. +358 9 4542 1333
TI–PE / TUE–FRI
+ ALOITUSVIIKONLOPPUNA / ON THE OPENING WEEKEND: Q-teatteri Tunturikatu 16, 00100 Helsinki LA / SAT 8.11. puh. / tel. +358 9 4542 1333 SU / SUN 9.11.
11:00–15:00
11:00–16:00 11:00–16:00
+ FESTIVAALIN AIKANA / DURING THE FESTIVAL: Festival Info Centre @ Lasipalatsi Lasipalatsin aukio / Lasipalatsi Square MA / MON 10.11. 14:00–20:00 puh. / tel. +358 407637653 TI / TUE 11.11. 11:00–20:00 KE / WED 12.11. 11:00–20:00 TO / THU 13.11. 11:00–20:00 PE / FRI 14.11. 11:00–20:00 LA / SAT 15.11. 11:00–20:00 SU / SUN 16.11. 11:00–17:00 + TUNTI ENNEN ESITYSTÄ / ONE HOUR BEFORE THE SHOW: Tapahtumapaikkojen lipunmyynti avataan tuntia ennen esityksen alkua, mikäli esitys ei ole loppuunmyyty. / Venue ticket sales open one hour prior to showtime, unless the performance is sold out. HINTA / PRICE Esitykset / performances: 25 €/ 15* € UUTTA! / NEW! Baltic Circle -festivaalipassi / Festival Pass 5 esitystä + Baltic Circle -kangaskassi / 5 shows + Baltic Circle canvas bag 85 €/ 50 €* HUOM! Passin varaukset ja lippujen nouto Q-teatterin lipunmyynnistä 3.11. mennessä. Festivaalipasseja on rajoitettu määrä. / NOTE! Festival Pass reservations and ticket purchase by November 3rd through Q-teatteri ticket sales. The number of available passes is limited. * eläkeläinen, opiskelija, työtön, varusmies, siviilipalvelusmies & teatterialan ammattilainen / student, unemployed, pensioner, draftee, conscript & theatre professional
Geselius fond
Lippupalvelun kautta ostetuista lipuista peritään lisäksi Lippupalvelun hinnaston mukaiset toimitusmaksut. / Tickets purchased through Lippupalvelu will be charged with an additional service fee according to Lippupalvelu´s rates.
62
#BalticCircle 63
E S I T Y KS E T / P E R FO R MANCES
Esityspaikat/Venues
Itäkeskus
1. Lasipalatsin aukio & FESTIVAL INFO / Lasipalatsi Square Sisäpiha / The inner yard Keskusta / City centre, Mannerheimintie 22–24 2. Diana Stage Kaartinkaupunki, Erottajankatu 7 B 2. krs / 2nd floor Sisäänkäynti sisäpihan kautta. / Entrance through the inner yard.
13
3. Konsistorin sali Helsingin yliopiston päärakennus / University Main Building Fabianinkatu 33 2. krs / 2nd floor 4. Balderin sali Senaatintori / Senate Square, Aleksanterinkatu 12 3. krs / 3rd floor 5. Teatteri Toivo Punavuori, Telakkakatu 6 HUOM! Sisäänkäynti Munkkisaarenkadun tai Nosturin kautta. / NOTE! Entrance via Munkkisaarenkatu or Nosturi 6. Hotelli / HOTEL Helka Kamppi, Pohjoinen Rautatiekatu 23
Lasipalatsin aukio Lasipalatsi Square
7. Kaupungintalo / Helsinki City Hall Kluuvi, Pohjoisesplanadi 11–13
Ten Journeys... tent
8. Q-teatteri Etu-Töölö, Tunturikatu 16
11
1
Festival Info
9. Sauna2 Kamppi Kamppi, Leppäsuonkatu 11
Dries Verhoeven: Ceci n’est pas...
10
10. Teatterikorkeakoulu / Theatre Academy Helsinki Haapaniemi, Haapaniemenkatu 6 11. Vapaan taiteen tila / Space for Free Arts Sörnäinen, Vilhonvuorenkuja 16 12. Mediakeskus Lume / Media Centre Lume Arabianranta, Hämeentie 135 C 13. Stoa Itäkeskus, Turunlinnantie 1 14. TuomaS grilli / Tuomas’ grill Punavuori, Iso Roobertinkatu 9
8 9
6
3
1 2 14
ESTEETTÖMYYS / ACCESSIBILITY Esityspaikkojen esteettömyys on merkitty ISA-symbolilla. Otathan meihin yhteyttä, jos tarvitset apua, siinäkin tapauksessa että esityspaikka on merkitty esteettömäksi. Ennen festivaalia yhteydenotot Baltic Circlen toimistoon, puh. +358 (0)9 4542 1355, festivaalin aikana infoon, puh. +358 (0)40 7637653. Tarkemmat esteettömyystiedot: www.balticcircle.fi / Please contact us beforehand if you need assistance even if the venue is marked accessible with the ISA symbol. Calls before the festival to the Baltic Circle office, tel. +358 (0)9 4542 1355 and during the festival to our festival info, tel. +358 (0)40 7637653. Full accessibility info: www.balticcircle.fi
ES I T Y KS E T / PER FO R MANC ES
5
64
4 7