Cycloid nro 2 by Insideline

CYCLOID Numero 2 Heinäkuu 2009

www.cycloid.ﬁ

6415 5864 15987

GIANT ANTHEM X1

GARDA BIKEF½

| JUHANNUS GESUNDASSA | UNELMADUUNI? | NICOLAI HELIUS AM | cycloid

Galleria

Kovat paketit

GO PRO Helmet Hero

- liikkuvaa kuvaa kohtuullisin kustannuksin Nicolai Helius AM

- saksalaista perfektionismia? Garda Bikefest

Giant Anthem X1

Unelmaduuni?

Retro-DH

Gesunda Bikepark

SISĂ&#x201E;LTĂ&#x2013; 2

numero 2

cycloid

<INTRO>

Cycloid Nro 2 Julkaisija: Insideline Tmi

Avustajat: Ville Honkamäki, Pia Höckert, Marika Itävuori, Olli Laine, Robert Lundin, Aki Rask, Michael Richnau, Aki Romppanen, Vesa Sivonen

Palautteet, juttuideat, jne: palaute@cycloid.fi www.cycloid.fi Kansi: "King of Swingrock", Kerava Kuva: Vesa Sivonen

KODA KO DAK DA K

Päätoimittaja, taitto: Jari Itävuori jari.itavuori@cycloid.fi

Nousukausi Anteeksi mikä? Eikös tässä ole kuultu aivan päinvastaisia uutisia jo kuukausikaupalla? Kyllä vain, mutta aivan joka saralla ei kuljeta samaan suuntaan kuin globaalissa taloudessa. Nimittäin alamäkiajoon keskittyviä hiihtokeskuksia on taas tarjolla entistä enemmän. Pikaisesti arvioiden tilanteen pitäisi siis olla mitä mainioin. Valinnanvaraa riittää, eikä pitkästyminen pääse yllättämään, eri paikat kun tarjoavat varsin eriluonteisia reittejä. Mutta riittääkö kaikille palveluntarjoajille riittävästi maksavia asiakkaita? Pieni vaara on olemassa siitä, että harrastajakunta pirstaloituu pieniin ryhmiin, eikä sen jälkeen kaikille rinnekeskuksille riitä käyttäjiä toiminnan pitämisenä järkevänä (=voitollisena). Mutta huoli saattaa olla aiheeton; kuten mainittua, keskusten tarjonta on varsin erilaista. Ja mikä parasta, ajopaikkojen kehittämisessä on otettu huomioon myös aloittelijoiden tarpeet. Ratoja ei tehdä vain kaikkein taitavimpien tai luupäisimpien kuskien ehdoilla, vaan noviisitkin pääsevät kokeilemaan ja kehittämään taitojaan turvallisesti. Tämä lieneekin ainoa vaihtoehto kävijämäärien kasvattamiseksi ja keskusten tulevaisuuden turvaamiseksi. Toivottavasti rinneyrittäjät, ja usein talkoohengessä ratojen kunnostamisesta ja ylläpidosta vastaavat henkilöt jaksavat puurtaa edelleenkin. Meillä kaikille lienee jatkossakin tarvetta taitojen kehittämiseen ja pieneen hauskanpitoon. Päivä rinteessä saattaa tarjota uusia taitoja ja kehittynyttä ajosilmää myös seuraavalle metsälenkille?

Jari Itävuori

cycloid

CYCLOID CYCLOI Y L I

Jani Vesikko uhmaa sääntöpykäliä avokypärällä ja ihonmyötäisellä ajoasulla Sijainti | Retro-DH, Sappee Bikepark Kuva | Jari Itävuori

Galleria

CYCLOID

Voittaa pime채n, kylm채n, kostean ja harmaan syksyn? Sijainti | Hanikka, Espoo Kuva | Jari It채vuori

Galleria

Galleri

CYCLOID CYCLOI CYCLO Y LOID YCLO ID

Aki Romppanen viritt채ytym채ss채 juhannustunnelmaan. Sijainti | Laajalahti, Espoo Kuva | Aki Rask/ akifoto.net

Galleria

Kovat paketit

CONTINENTAL

DER KAISER

Continentalilta löytyy varsin mittava valikoima renkaita eri käyttötarkoituksiin käyttötarkoituksiin, mutta free/dh free/dh-puolella puolella valmistaja on jäänyt hieman väliinputoajaksi. Nyt tilannetta on tarkoitus parantaa lisäämällä tarjontaa myös järeämpään suuntaan. Der Kaiser on Continentalin dh-käyttöön suunniteltu rengas. Tarjolla on ainoastaan 2.5" versio, ja ilmoitettu mitta kyllä pitää paikkansa, leveyttä piisaa. Kuvio on avoin ja nappulat kookkaita, ja pehmeällä alustalla pitoa riittääkin mainiosti. Pehmeä (Black Chili) kumiseos on melkoista lakritsia, ja niinpä homma toimii myös kivillä ja juurakoissakin. Kelpo avaus painovoimapyöräilyyn Continentalilta. Maahantuoja: Uimonen Trading Hinta: 59 eur www.uimonen.fi

cycloid

Kovat paketit

BONTRAGER

PRO WRENCH -huoltoteline

Fillarin huoltamisesta saa helposti epämiellyttävää pakkopullaa, joss koittaa selviytyä laittamalla pyö pyöyö-rän nojaamaan seinään, huonekaluihin, ovenkarmiin tai mikä nyt sattuukin olemaan lähimpänä. Nämä harmit on helppo jättää taakseen kunnon huoltotelineellä. Kyseinen teline on siis Bontragerin olaukku jossa teline kulkee näppätuotantoa, ja varsin laadukas sellainen. Mukana seuraa myös kantolaukku rästi mukana. Painoa on kuitenkin melkoisesti, joten ihan heti sitä ei tee mieli ottaa mukaan reissulle. ta jonkin hieman köykäisemmän Paljon matkustava ja telinettä mukanaan kuljettava saattaakin valita vaihtoehdon. Hinta on kova, mutta toivottavasti tässä on teline vuosikausiksi eteenpäin. Laatuvaikutelma on sen än särkemiseksi. verran hyvä, että tarvitaan melko kovakouraista mekaanikkoa tämän Maahantuoja: Duell Bike-Center Hinta: 299 € www.duell.fi

cycloid

GO PRO HELMET

HERO WIDE

TUNNETTU SANONTA KUULUU: ”KUVA KERTOO ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA” – KENTIES TÄSTÄ SYYSTÄ KAMERAT OVATKIN AINA KIEHTONEET MINUA JA KUVIA ON VUOSIEN VARRELLA TULLUT NAPSITTUA MATKOILTA, SUKUJUHLISTA, OPISKELIJATAPAHTUMISTA, URHEILUKISOISTA JA HARRASTUKSISTA USEITA TUHANSIA. KÄYTÖSSÄ OVAT OLLEET MONENLAISET LAITTEET AINA KERTAKÄYTTÖPURKEISTA JÄRJESTELMÄKAMERAAN. Teksti | Ville Honkamäki

cycloid

Kuvat | Ville Honkamäki, Go Pro

Jossain vaiheessa viime talvea tuli mieleen, että maastopyöräharrastusta voisi kuitenkin olla järkevämpi dokumentoida jollain muulla laitteella, kuin Camelpakissa kulkevalla digipokkarilla, jonka muistikortille useimmiten tallentuu kuvia vain yhteislenkkien taukopaikoilta. Muutaman päivän googlettelun jälkeen päädyin tilaamaan verkosta itselleni still-kuvien ohella videota kuvaavan

GoPro Helmet Hero Wide -kameran. Päätökseeni vaikuttivat kamerasta lukemani hyvät arvostelut, Internetin videopalveluista bongaamani videot sekä kameran kohtuullinen hinta. Tilaamani paketti sisälsi valmistajan kypäräkiinnikesetin, ja näin ollen itse kameran ja suojakotelon lisäksi kamerapaketista löytyikin kameran saavuttua jos jonkinlaista osaa, joilla kameran saa tarvittaessa kiinnitettyä paikoilleen. Tämä oli myös yksi tärkeä tekijä ostopäätöksessä. Itse virittelin kiinnikkeistä, pienestä muovilevystä ja nippusiteistä DIY-meiningillä runkokiinnikkeen pyörään – olin nimittäin huomannut, että tuollaisella kiinnikkeellä saa varsin vauhdikasta videomateriaalia aikaiseksi. Ja kuten arvata sopii, niin paketista löytyi pyöräilykypärään sopiva valmis hihnakiinnike, joten kamera oli valmis käytettäväksi. Siispä poluille!

videoeditointiohjelman saloihin, ja koostaa kauden ajoista vauhdikkaan videon itsensä ja kavereidensa iloksi. Propsit ja slopsit: + 170 asteen laaja kuvakulma: pyörän pieni tärinä ei juurikaan välity videolle ja lisäksi kameran kohdistaminen on varsin helppoa, sillä usein riittää ”sinne päin” +pieni koko +helppo käyttää +erittäin pätevä varuste-/kiinnikesarja +iskun- ja vedenkestävä jämäkkä suojakotelo +tarpeeksi hyvä resoluutio web-käyttöön ja tietokoneen näytölle +kamera soveltuu erinomaisesti myös muuhun aktiivikäyttöön (laskuvarjohyppy, koskimelonta, laskettelu, motocross, sukellus jne.) +hinta-laatusuhde +vara-/lisäosia voi hankkia myöhemmin erikseen +halutun kuvaustoiminnon voi ”lukita”, jolloin kamera on heti käynnistymisen jälkeen valmis kuvaukseen valitulla toiminnolla - 170 asteen laaja kuvakulma: syvyysvaikutelma kärsii - videoiden hidas siirto suoraan kamerasta USB-kaapelilla (USB 2.0 –yhteensopiva muistikortinlukija käytännössä pakollinen) - tuki vain 2 GB muistikortille (kameraan pitäisi tulla 4 GB kort teja tukeva firmware-päivitys lähitulevaisuudessa) - suojakoteloa käytettäessä äänien tallennus käytännössä mahdotonta - videokuvaus unohtuu helposti päälle, jolloin muistikortti täyttyy nopeasti siirtymäajopätkästä tai heilumisesta tauolla. - näytön puute (kuvattuja pätkiä mahdotonta tarkastella ”tien päällä”. Toisaalta näyttö ei ole turhaan särkymässä tai viemässä virtaa) Tekniset tiedot: Koko/paino: 4,5cm*5,9cm*3,2cm (K*L*S), 139 g Optiikka: 170 asteen linssi, f/2.8 Virtalähde: 2xAAA-akut tai litiumparistot Videon maksimiresoluutio: 512x382 @ 30fps, tallentaa 56 min 2 GB SD-muistikortille Kuvien maksimiresoluutio: 2592x1944 = 5 Mpix Toiminnot: jatkuva videokuvaus, still-kuvaus (normaali, 10 sekunnin ajastin, 3 kuvan burst, kuva joka 2 tai 5 sekunti) Suojakotelon vesitiiviys: 30 m Hinta: 180-230e (riippuen ostopaikasta)

Vajaan puolen vuoden käytön perusteella voin todeta olevani tyytyväinen hankintaani. Laatu on hyvin tyydyttävää niin videoiden kuin still-kuvienkin osalta, kun tarkoituksena on fiilisten välittyminen – ja välittyväthän ne. Itsekin olen saanut kuulla kehuja kuvaamieni ja koostamieni videoiden johdosta. Mikäs on sen hauskempaa, kuin katsella mallikkaasti suoritettua OTB:ta jälkikäteen tietokoneen ruudulta. Eihän GoPro toisaalta taatusti vastaa samaan käyttöön tarkoitettuja ammattimaisia kameroita, mutta eipä se ole niin kalliskaan.

Lisätiedot: http://www.goprocamera.com

Maastopyöräilijä saakin GoPron avulla taatusti lisää sisältöä harrastukseen, kun reissulta tarttuu mukaan liikkuvaa kuvaa. Kesän ja syksyn jo mentyä voikin sitten pimeinä talvi-iltoina perehtyä

cycloid

Nopealla juhannusfillistelylenkillä pyörästä jäi positiivisempi kuva kuin mitä ennakko-odotukset olivat. Koeajamani pyörä oli S-kokoinen, ja myös tuntui siltä; oma pyöräni on M-kokoinen, mutta eipä anneta sen haitata maistiaisia. Ennen lenkkiä ruuvattiin jousituksista kaikki kompressiopuolen säädöt täysin auki. Painuma säädettiin takana n. 33% ja edessä n. 25-30%. Myös paluuvaimennus säädettiin suhteellisen nopeaksi ja tasapainoon, eli etu- ja takajousitus palaavat ulos samaa vauhtia. DT:n jousituskomponentit on tältä osin helppo säätää haluamakseen. Ainoa miinus tulee keulan paluuvaimennusnupista, joka on tyrkyllä tarttumaan kaikeen polunvarsilla olevaan, sekä nupin pieneen liikerataan, jolloin pienikin asennon muutos vaikuttaa vaimennukseen dramaattisesti. Muuten säädöt toimivat hienosti, ja niiden muuttaminen käy kätevästi maastossakin. Maistiaiset otettiin juurakko- ja kalliopoluilla. Ensimmäisenä pintaan nousi pyörän keveys; rapeat 12 kg, oma pyörä kun painaa kolme kiloa enemmän... Eli todella keveä trailipyörä on kyseessä. Joustoa on kutenkin 150mm edessä ja 160mm takana. Keveydestä huolimatta pyörä tuntui jämäkältä, vauhtia sietävältä ajopeliltä. Tällä varmasti uskaltaa pudotella alppimaisemissa raffimpaakin polkua, kiitos Nicolain laadun. Jousitus nieli hienosti juuret ja pienet heitot. Isommissakaan heitoissa, sekä pienissä dropeissa ei jousitusta saanut pohjailemaan, vaikka kompressiopuolen vaimen-

nukset olivat täysin auki. Takapään jousitusgeometria on hienosti suhteessa DT:n ilmaiskarin toimintaan. Samoin keula toimi hienosti, eikä sukellellut jarrutuksissa häiritsevästi. Ylämäkeen AM menee vauhdilla. Ja loistavasta perän toiminnasta johtuen pito säilyy takarenkaalla, ajoi pyörää satulasta tai putkelta. Normaalissa polkukaahailussa pyörittäminen satulasta siirsi voiman hienosti eteenpäin vieväksi voimaksi. Tällä varmaan jaksaa pidemmätkin päiväretket nautittavasti. Se mikä itseäni häiritsi, on ehkä hieman jyrkähkö keulakulma (omaan makuuni). Tästä johtuen alamäkimutkien ajaminen ahneesti DH-tyyliin oli vaikeaa. Tuntui, että paino on herkästi liikaa keulalla. Osansa tähän teki varmasti rungon lyhyys ja pitkähkö kannatin, jolloin pieni painonsiirto vaikuttaa dramaattisesti ajokäytökseen. Muuten alamäet sujuivat vakaasti, kiitos matalan keskiön ja rauhallisen olemuksen. Testipyörästä vaihtaisin jarrulevyt isompiin, ja renkaat paksumpikylkisiin. Ohjaustangoksi valittaisiin jotain jämäkämpää (nykyisen hiilikuituisen tilalle), myös kannatin vaihtuisi ainakin omassa pyörässä hiukan lyhyempään. Vaijerien ja letkujen vientejä voisi myös miettiä uudelleen. Nyt ne tapivuat turhan tiukoille mutkille perän painuessa kasaan. Nic Mikäli Nicolain tyyli miellyttää ja rahaa on riittävästi käytettäv käytettävissä, onnistuu myös omien mieltymysten mukaisen pyörän tilaaminen. Löytyy mm. customgeometr geometriaa, 12mm maxle-akselille sopivat takapään dr dropoutit, ja paljon värejä valittavaksi. Oma runko o olisi saman korkuinen, 3-4 cm pitempi ja pari ast astetta loivemmalla keulakulmalla... Helius AM on hyvä valinta laadukasta trailipyörä -aihio -aihiota etisivälle harrastajalle. Hinta Hinta: alk. 1849 eur (ilman iskaria) Myyn Myynti: Foxcomp, www.foxcomp.fi

cycloid

Nicolai Helius AM Teksti | Aki Romppanen

Kuvat | Aki Rask / akifoto.net

cycloid

GARDA BI Teksti ja kuvat | Michael Richnau

JOSKUS TALVELLA KAVERINI TIEDUSTELI (KUTEN MONENA EDELLISENÄKIN VUOTENA) JOSKO HALUAISIN LÄHTEÄ VAPPUNA MUKAAN GARDA-JÄRVELLE. TÄLLÄ KERTAA SAIN ASIANI JA LOMANI JÄRJESTYMÄÄN, LISÄKSI KOTOA IRTOSI YLLÄTTÄEN LUPA LÄHTEÄ... Lennot tilattiin Müncheniin, sieltä vuokra-auto alle, ja kohti Gardaa. Ajaessamme etelään, Brennerissä Itävallan ja Italian rajalla, satoi lunta, ja ilman lämpötila oli noin 4 astetta. Onni oli kuitenkin kohdallaan, ja seuraavina päivinä emme nähneet taivaalla muuta kuin auringon! Edessä oli niukat neljä päivää pyöräilyä. Samana viikonloppuna Gardalla järjestetään Garda Bike Festival, joka koostuu isoista messuista, sekä eri pyöräilylajien kisoista ja näytöksistä. Tarjolla on maratonia, enduroa, dirttiä ja näytöksiä, mm. herra Benderiltä ja trialin maailmanmestarilta. Myös retkiajoja on tarjolla koko

kansalle pientä korvausta vastaan vastaan. Emme osallistuneet mihinkään kisoihin pienistä ajomääristä johtuen, mutta messuilla tuli käytyä useammankin kerran. Esillä on lähes kaikki merkit, ja oli helppoa huomata että ainoastaan muutamaa jenkkivalmistajaa lukuun ottamatta Euroopan markkinoita hallitsevat saksalaiset merkit. Suurin osa esittelijöistä ja vieraistakin on saksalaisia. Muihin suomalaisiin emme törmänneet, mutta maratonilla naisten kärkiporukassa taisteli eräs Pia. Messualueella on

se hyvä puoli, että kaikilla valmistajilla on paikalla tuotteiden lisäksi arsenaali omia mekaanikkoja jotka korjailevat ja säätävät messuvieraiden pyöriä. Ja ainakin omalla kohdalla ilmaiseksi. Tätä palvelua set tulikin käytettyä, paikalliset oa, polut rankaisevat kalustoa, tivarsinkin jarruja. Ammattien lainen ilmaa jarrun muuten iiaika nopsaan, ja selittää siiän nä sivussa miten se tehdään oikein!

na meillä oli hyvät täysjoustot, ja ainakin itse koin ensimmäistä kertaa hyödylliseksi joustomatkalta säädettävän keulan. Suomessa se on turha ominaisuus, mutta ei alpeilla. Moni valitsi ylösmenoon ns. Bike

Riv Riva del Ga T b l ovatt Garda ja Torbole kys kyseisen viikon täysin py pyöräilijöiden vallassa. Ky Kylistä ei löydy yhtään to tolppaa tai aitaa jossa ei olisi kahdessa kerro roksessa maastopyöriä Liikente nojaamassa. Liikenteessä on kutakuinkin yhtä kova ruuhka py pyörä- kuin autoteilläkin. Pyöräilyn merkitystä paikkakunnille kuvaa mielestäni hyvin se, että kukaan ei valittanut vaikka pyörää kuljetti mukanaan ravintolassa jopa pöydän viereen. Tai että pyörä kulki likaisena mukaan joka päivä hotellihuoneeseen respan ohi! Hienointa hommassa on se, että täällä todella arvostetaan pyöräilyä sen eri muodoissa. Me harrastimme jonkunlaista maastopyöräilyn allmountain-ajoa, eli ajamalla ylös ja alas, alustaa miettimättä. Kalusto-

Shuttlen tai sitten oltiin liikkeellä kieli ö alla ll meiningillä, i i illä hiilikuituisella hiilik it i ll jäykjä k vyön käperällä. Oman kokemuksen mukaan meidän ajoihin sopi parhaiten konsepti, jossa ylös mennään ”helppoa” reittiä ja alas tullaan vaellusreittejä. Joskus alpeille on päästävä uudelleen, sen verran hauskaa siellä ajaminen on!

cycloid

1. PÄIVÄ; RIVA – PONALE – PREGASINA – PASSO ROCHETTA – WATERPOINT – JA SAMA TOISINPÄIN Koska Italian vuorilla oli tänä vuonna enemmän lunta kuin vuosiin, emme huhuihin uskoen uskaltaneet ajella teitä pitkin Tremalzoon. Jälkeenpäin opimme että se oli viisas päätös, koska tuolla korkeudella oli yli pari metriä lunta. Päätimme siis ekana päivänä ajella ylös samaa reittiä jota tulisimme alas. Koska polut olivat minulle uusia, se päätös oli hyvä. Pääsi

IKEFEST ensin hitaasti totuttelemaan polkuihin/ reitteihin, joista kohta tultaisiin tuhatta ja sataa alas. Alkuun ajeltiin rauhassa ylös ”jonossa” sitä tunnettua sodanaikaista Ponalea. Jonossa sen takia, että täällä todella riittää pyöräilijöitä. Sen takia piti koko ajan olla tarkkana vastaantulevien kanssa, varsinkin reitin monissa tunneleissa. Pregasinan kohdalla ylämäki muuttui jyr-kemmäksi ja pääosin hiek-katieksi, sekä betoniränniksi.. Lopulta päästiin asiaan, elii polulle! Ylöspäin teki tiukkaa,, a mutta kuola valui jo, koska kohta tästä tultaisiin alaspäin! Ylämäki jatkui Passo Rochet-o tan kautta ylöspäin, mutta jo 0 Passo Guilin kohdalla (n. 1300 ä m) päätimme olla käyttämättä a ensimmäisenä päivänä kaikkia paukkujamme. Kyseisellä koh-a dalla oli sopivasti vaellusmaja o ja vesipiste, joten pieni tauko oli paikallaan. Sitten vain takitt ol-ja suojat päälle, ja suunta polä kua alaspäin. Reitit ovat täällä aksi siitä tä erittäin kuluneita ja osaksi en terävi-syystä saa olla hieman varovainen

en kivien kanssa, kuten myös kanssapyöräilijöiden suhteen. Alhaalla jokapäiväiseksi rutiiniksi muodostunut pizza ja olut, suihku ja messuille!

2. PÄIVÄ; TORBOLE – M.CASINA - DOSSO SPIRANO – NAVENE – MALCESINE – TORBOLE j Olimme lukeneet etukäteen p paljon tästä reitistä, mutta odotukset

olivat hieman ristiriitaiset koska alamäki näytti Youtube-videolla hieman tylsähköltä. Onneksi tuli kuitenkin lähdettyä tänne, reitti oli ehkä loman hienoin. Ylämäkeen sai ajella 900 metriin asti hyvää, mutta kapeaa asfalttitietä. Sen jälkeen lko o metsän siimeksessä osittain melk melko etä noin no oin 1400 140 400 0 jyrkkääkin kapeaa hiekkatietä ärsytt yttäv tä äv vä saksakk metriin. Ylämäessä eräs ärsyttävä

sala ainen ohitti meidät välillä salainen tulla akseen taas kohta vastaan tullakseen kov vauhtia. Kova kunto kovaa her herralla, koska tätä tapahtui use useampaan otteeseen... Päästyäm tyämme kovassa kuumuudesy sa ylös asti pidimme pienen tau muutamien muiden tauon tän eksyneiden kanssa. tänne Keu yläasentoon, suojat Keulat pää ja alamäkeen. Alku oli päälle kivi kivikkoisempaa ja talven jäljiltä mu muutama puu oli kaatunut reit reitille. En tiedä kuinka monta swi switchbackia tässä alamäeso mutta niitä oli aivan sä oli, usk uskomaton määrä. Alaspäin me mennessä polku myös muuttaa a muotoaan koko ajan. taa cycloid

Keskivaiheilla oli erittäin teräviä kiviä, mutta hieman alempana reitti muuttui taas enemmän kangasmaastoksi. Sitten taas kivikkoa, ja lopuksi erittäin jyrkkää, leveämpää hiekkapolkua. Alamäkeen osui useampi kohta jossa oli pakko pysähtyä kuvaamaan, jonka lisäksi jouduimme pariin otteeseen ylittämään lumivyöryn noin 800 metrin korkeudella. Lähes alhaalla Navenessa tuli näyttämisen halu, kun paikalle sattui ryhmä saksalaisia. Ei muuta kuin liian jyrkästä ja ahtaasta paikasta alas sillä seurauksella että takapyörä näytti kohti taivasta ja olkapää teki tuttavuutta puun kanssa. Ei vaurioita, vaan hyvät naurut ja nopeasti kohti Malcesinea ja hyvin ansaittua lounasta. Tänne on pakko päästä uudestaan!

serpentiinilasku Rivaan. Pitää kyllä todeta, että tämä päivä meni hieman mönkään huonon reittisuunnittelun takia. Campista olisi pitänyt loppumatka tulla Rivaan ”Adrenalin DH” -reittiä, mutta sekin jäi sitten ajamatta, ehkä väsymyksen takia... 4. PÄIVÄ; TORBOLE - NAGO - MALGA FIAVEI – MONTE VELO – ARCO – RIVA

3. PÄIVÄ; RIVA – PONALE – LAGO DI LEDRO - MALGA DROMAE – PASSO DROMAE – CAMPI – RIVA Oli tullut aika ajella hieman korkeammalle. Jo tutuksi tulleelta Ponalelta puolessa välissä kohti Lago di Ledroa, joka on komea jjärvi noin 600 metrin korkeudessa. Tänne noustiin enimmäk-

se een hiekkatietä hie ekk kkat atie i tä ä erittäin erittäin kuumissa olosuhteissa. olosuhteissa Täältä Tää äält ltä eteenpäin lt eteenpäin et seen lähdimme nousemaan kohti Passo Dromaeta, joka on vajaassa 1800 metrissä. Tämä nousu olikin sitten osittain jopa liian jyrkkä pyöräilyyn. Osa matkasta meni tunkkaukseksi, joka tuntui seuraavana päivänä pohkeissa. Kaiken lisäksi viimeiset sadat metrit jouduttiin taapertamaan lumessa. Ei ihme, että emme juuri muita pyöräilijöitä matkalla nähneet? Ylhäällä olimme monen tunnin äheltämisen jälkeen aivan puhki, ja sitten piti ajella vuoren rinteeseen tehdyllä polulla, jossa toisella puolella oli monen sadan metrin vapaa pudotus. Harvoin on tullut oltua niin jäykkänä pyörän päällä... Alaspäin valittiin suunnaksi Campi pelkän kartan tutkiskelun pohjalta. Suunnattomien lumimäärien johdosta reitille oli kaatunut valtavasti puita, mikä rupesi jossain vaiheessa nyppimään. Paikalliset ilmeisesti siivoavat reitit joka vuosi, mutta nyt he olivat ehtineet vain 1000 metrin korkeuteen saakka. Siitä eteenpäin päästelimme sitten täysillä Campiin, josta kunnon asvaltti-

K oska ka me eilllä o olilili p erhe er heel he heel e lisiinä n v ain ai Koska meillä perheellisinä vain n e neljä ajopäivää, mietimme kuum e meisesti minkä reitin valitsisimme v iim viimeisen päivän kunniaksi. Pään rraapimisen aa seurauksena valitsimme ssuunnaksi uu järven koillisnurkassa sijaitssevan ev Monte Velon vuoren. Tännep ä suuntautui myös päivää aiempäin m i Bike Festivalin maraton-kisa. min Y Ylämäki alkoi heti Torbolesta kohti N a Nagoa. Kohta Nagon jälkeen nousttiin iin erittäin kauan hiekkatietä Malga Fiaveihin ta av vassa assa as ah elte el ee Fiaveihin. Paaht Paahtavassa helteessä ja rutikuivassa maastossa nousu tuntui todella pitkältä. Täällä oli jonkun verran muitakin polkijoita, joiden lisäksi läEi muuta kuin hes 1000 metrissä vastaan tuli ratsastajia. liian jyrkästä Malga Fiaveistä Monte Veloon olikin sitten ja ahtaasta lähes tasaista hiekka- ja asvalttitietä. Monte paikasta alas... Velosta päätimme jatkaa vielä pohjoiseen, koska lounaspaikat olivat joko vielä aikaisen ajankohdan takia kiinni, tai sitten ne olivat pysyvästi kiinni. Vielä pari sataa metriä nousua, ja sitten sopivan, alaspäin vievän reitin valinta. Vaellusreitti 668 valittiin sokkona, koska se kartan mukaan laskisi lähes Arcoon saakka. Valinta osuikin nappiin; hieno kivikkoinen polku, jossa oli lähes koko matkan korkeat vallit molemmin puolin. Laskimme polkua alas kunnes päädyttiin taas hiekkatielle. Vain muutaman sadan metrin hiekkatieajon jälkeen koko päivän ihmettelemämme naksunnan kohde paljastui; kaverini satulatolppa päätti katketa. Päivittelimme onneamme sii-

cycloid

ttä, ä, e että tolppa päätti katketa vasta polkuosuuden jälkeen jälkeen. Sitten vain vir virittelyä iritte telyä ä ni nipp nippusiteillä, p ussit itei eilllä ja a k oti kotikonsteilla penkki auttavasti istuttavaan kuntoon. Kaveri kirosi hiilikuidun aika näyttävästi e pis episoodin jälkeen. Loppulasku asvalttia kohti Rivaa ja loman ajot oli ajettu. Jalat olivat sopivan jä äyk joten neljä peräkkäistä ajopäivää tuntui aika maksimilta, jos mennään lihasvoimalla yläjäykät, m äe Yksi välipäivä ja sitten olisi voinut ajella taas, mutta nyt koitti pyörien pakkaaminen ja mäet. k oti kotimatka.

cycloid

Koeajossa

Giant Anthem X1 20

cycloid

Teksti | Jari Itävuori Kuvat | Marika Itävuori

Aina on tilaa vielä yhdellle?

GIANT LIENEE MAAILMAN SUURIN POLKUPYÖRIEN VALMISTAJA, JA VALIKOIMA ONKIN TODELLA MITTAVA. AKTIIVIKÄYTTÖÖN TARKOITETTUJA TÄYSJOUSITETTUJA MAASTOPYÖRIÄ LÖYTYY MELKOINEN LAUMA; ANTHEM, TRANCE, REIGN JA GLORY, SEKÄ EDELLISTEN X-SISARUSMALLIT. TÄLLÄ KERTAA TESTISSÄ SIIS ANTHEMIN X-VERSIO.

X-versio tarkoittaa Giantin mallistossa pidempijoustoista versiota kustakin mallista. Alkuperäinen Anthem oli puhdas kisakone, 90 mm joustoa, jyrkät kulmat

ja alhainen paino. Anthem X:ssä jouston määrää on kasvatettu 100 milliin ja kulmia loivennettu. Lisääntyneestä joustosta huolimatta X on kevyempi kuin alkuperäinen Anthem, ja Giant kertookin Anthem X:n olevan kevein heidän koskaan valmistamansa (alumiini)täysjoustorunko. Onnistunut yhtälö siis, lisää joustoa ja vähemmän painoa.

Etukolmio on muotoiltu hydroformauksella lähes joka paikasta, perinteistä pyöreää putkea ei satulatolppa poislukien löydy. Viimeistely on tyylikäs ja yksityiskohdat harkittuja, esimerkiksi vaijereiden vedot on toteutettu siististi niin, etteivät

cycloid

takapään joustaessa taipuile suuntaan tai toiseenkin. Maestro-takajousituksen uusimmissa versioissa alemman linkun etukiinnike toimii myös iskarin alapään kiinnityksenä, huomattavasti siistimpi (ja kevyempi) ratkaisu kuin ensimmäisten versioiden ”puhkotut” viistoputkeet. Anthem X1-mallin komponenttivalinnoissa ei juuri ole valittamista, putkiosat RF Evolve XC –sarjaa, Mavic X717 –kehät DT Swiss 370 –navoilla, ja voimansiirto ja vauhdin hidastus hoidetaan täydellä XT-sarjalla. Pienenä bonuksena vielä XTR-takavaihtaja, jota ei tämän hintaluokan pyörässä voi enää pitää markkinointikikkana. Edessä joustot hoitelee Rock Shox SID Team,

joka ilman sisäänajoa tuntuu u hieman nihkeältä; ilmanpai-a neet kannattaa varsinaisessa a (positiviisessa) ilmakammiossa a pitää suositusten alarajalla, ja negatiiviset paineet ylärajalla,, näin joustoon löytyy herk-a kyyttä ja koko joustomatka n saadaan käyttöön. Motion Control –vaimennuksen sää-döt ovat herkät ja esimerkiksii n paluuvaimennuksen saaminen kohdalleen vaatii tarkat sor-met. Toisaalta säätöjen muu-tokset vaikuttavat tehokkaastii eikä namiskoita tarvitse pyöri-a tellä kierros kaupalla laidasta toiseen. Kevyeksi kisakeulak-si SID on yllättävän jäykkä,, vuosien kehitystyö on tuonutt tulosta ja järeämmistä Totem ja Lyric –keuloista tutut Power Bulge –holkit alajaloissa ovat löytäneet tiensä myös kevyempiin keuloihin. Rungon mitoitus on melko pitkä, mikä kielii pyörän ensisijaisena kohdeyleisönä olevan enemmän ja vähemmän aktiiviset kisakuskit, ja mainittuun käyttöön pyörä soveltuneekin erinomaisesti. Alhaisen

GIANT ANTHEM X1 Maahantuoja: Finmebli Runkokoot: XS, S, M, L, XL Rungon materiaali: "Aluxx SL" -alumiini Takaiskari: Fox Float RP2 Keula: RS SID Team Kiekot: DT Swiss 370, Mavic X717 Kammet: Shimano XT Vaihtajat: Shimano XT, Shimano XTR Vaihtimet: Shimano XT

Maestro-takajousitus toimii kiitettävästi ja pyörä tarjoaa kaikinpuolin siistiä viimeistelyä. Eikä osavalinnoissakaan ole valittamista; täysi XT-sarja tarjoaa tarkkaa toimintaa ja luotettavuutta.

painon ja liukkaasti rullaavien renkaiden yhdistelmän ansiosta kiihtyvyys mairittelee kuitenkin heikompikuntoistakin testikuskia. Voimansiirron toiminnassa ei ole valittamista, kaikki toimiii napakasti. Jos jotain haluaisi vaihtaa olisivat XTRliipasimet erinomainen päivitys, XT:t toki toimivat terävästi mutta silti tuntuma kalpenee vastaavien XTR-osien rinnalla. XT-

jarruissa on hieman erikoinen, pehmeä tuntuma kahvassa mutta tehoissa ei ole valittamista. Ilmauksesta ei ole kysymys, fiilis on ollut samanlainen kaikissa kokeilluissa yksilöissä. Pyörä houkuttelee pitämään yllä hieman reippaampaa vauhtia, rauhallinen ”kruisailu” ei saa pyörän parhaita ominaisuukcycloid

Jarrut: Shimano XT, 160 mm levyt Stemmi: RF Evolve XC Tanko: RF Evolve XC Satulatolppa: RF Evolve XC Satula: WTB Silverado Race Vaakaputken pituus: 604 mm Ohjauskulma: 71° Satulakulma: 73° Hinta: 2890 eur

sia esille. si essili le e e. Omilla Om miillla l kotipoluilla kot otip ip pol o ui uillla on on selvinnyt sel elv viinn nyt yt sia hyvin ilman isoa ratastakin, mutta tällä pyörällä isorievä oli ahkerasti käytössä. Maestro-jousitus toimii moitteetta, ja joustoa tuntuu löytyvän kuluneen fraasin mukaisesti enemmän kuin sitä onkaan. Yllättäen takajousitus tuntuu, ei vaan siis näyttää, keinuvan hieman ProPedal-asetuksen ollessa pois käytöstä, Ja nimenomaan siis näyttää, ajaessa moista asiaa ei huomaa. Varmasti myös sen takia, että huomio kiinnittyy oleellisempiin asioihin. Matka taittuu rivakasti ja hymy pysyy huulilla (myös ylämäissä). Kevyen massan ja toimivan jousituksen ansiosta ajolinjat vaihtuvat lähes ajatuksenvoimalla, ei kuitenkaan sellaisella pelottavalla tavalla kuin joillakin StupidLightTM-pyörillä ajaessa. Anthem X on viihdyttävä lenkkikaveri josta löytyy aineksia muuhunkin kuin numerolapun kanssa revittelemiseen.

Un e l m aduuni? JOILLEKIN VOI HARRASTUS MUUTTUA TYÖKSI HUOMAAMATTA, TOISET TAAS TAVOITTELEVAT KYSEISTÄ MUUTOSTA TARKOITUKSELLA. HELPPOA SE EI OLE, JA MOTIVAATION ONKIN SYYTÄ OLLA KOHDALLAAN, JOS TILANTEEN AIKOO KÄÄNTÄÄ VOITOKSI ITSELLEEN. 20-vuotias, helsinkiläinen Markku Alus ei välttämättä ole kaikkien tuntema nimi maastopyöräilyn parissa, mutta muutama vuosi taaksepäin maastossa kilpaa ajaneet (eritoten Markkua iäkkäämmät kuskit) luultavasti muistavat kyllä kaverin. Tuolloin nuorukainen revitti poluilla sellaisella vauhdilla että vanhemmilla kilpakumppaneilla riitti ihmettelemistä. Sittemmin miehen tie on vienyt maantiepyöräilyn pariin. Eikä suinkaan sattumalta, vaan tavoitteet ovat selvät. -“Ammattilaissopimusta tässä metsästetään. Nyt on meneillään toinen kausi U23-sarjassa, eli oikeastaan aikaa on jäljellä vielä kaksi vuotta. Tai oikeastaan siis kaksi kautta.” Kuluva kausi on Markulle ollut silkkaa tervanjuontia; jossain vaiheessa kevättä ei pyörä enää kulkenut, ja hyvin pian kävi ilmi, että homma oli kääntynyt ylikunnon puolelle. -“Ei oikeastaan mitään havaintoa jostain yksittäisestä syystä, vaikkapa reilusti kasvaneista treenimääristä tai runsaasta kisailusta. Homma vain kääntyi laskusuuntaan, ja siinä vaiheessa hälytyskellot soivat. Tällä kertaa tietysti hieman liian myöhään.” Myös muuta vaivaa ilmeni, nimittäin lievää rytmihäiriötä. -“Kuulostaa pahem-

malta kuin se onkaan, mutta ongelmaksi muodostui lisenssin saamiseksi tarvittava lääkärintarkastus. Kyseessä ei ole mikään läpihuutojuttu “rasti ruutuun” –tyylillä, vaan kuskit syynätään tarkasti läpi. Lääkäreillä on tietyt vastuut ajajien terveydestä, joten hekään eivät oikeusjuttujen pelossa myönnä lisenssiä epäselvissä tapauksissa.” Niinpä kesäkuun Suomessa viettäneellä Markulla onkin ollut aikaa lomailla sanan varsinaisessa merkityksessä. –“Eipä tässä tosiaan ole juuri ajettu. Enemmän tosiaan lomailua ja “tavallisia” nuorison harrastuksia, joista muutoin joutuu useimmiten kieltäytymään; valvomista myöhään, ulkona hengailua ja muuta vastaavaa. Tietysti mukavaa vaihtelua, mutta kyllähän se ajaminenkin maistuisi!” Suomessa TWD Länkenia edustava Markku asuu nykyisin Ranskassa, Roannessa ja ajaa siis paikallisessa CR4C Roannen tiimissä. Kotikulmilla ovat mahdollisuudet iltaelämän tai vaikkapa tuttujen luona vierailuun varsin rajalliset. Ei sinänsä että ns. normaalin kisa- ja harjoituskauden aikana sellaiseen olisi tarvetta tai aikaakaan. –“Melkoisen

cycloid

kuollut pikkukaupunki. Lisäksi moni tiimin kuskeista asuu muualla kuin Roannessa, joten eipä niitä tuttuja hirveästi ole kotikulmilta kertynyt. Entinen kämppikseni Pavelkin harjoittelee nykyään kitaransoittoa, joten illat taitavat tärväytyä siinä.” Markulla on nykyisin oma asunto, joten kämppiksen kitaransoitosta ei ole päässyt “nauttimaan”. –“Entisessä asunnossa oli rankasti hometta, ja sain siitä hengitystieongelmia. Home tuntuu olevan Ranskassa tuntematon käsite. Tai ei oikeastaan tuntematon, uutta kämppää etsiessä huomasi, että varmasti 50% asunnoista oli joitain ongelmia. Asia on siis tuttu, mutta ketään se ei tunnu kiinnostavan, varsinkaan vuokranantajia.” Vaikka Markku onkin vielä varsin nuori pyöräilijänä, ovat parhaillaan käsillä olevat vuodet erityisen tärkeitä. –“Jos sopimusta ei irtoa seuraavan kauden aikana, vaikeutuu sen saaminen entisestään. Mitä enemmän ikää tulee, tarvitaan aina vain kovempia näyttöjä. Itseluottamus on kuitenkin kohdallaan, ja tämän alkukauden vaikeuksia lukuunottamatta asiat ovat menneet hyvin. Esimerkiksi lukiossa aloittamani ranskan luennot ovat

olleet suureksi avuksi, täällä ei luultavasti kukaan odottanut minun puhuvan tai ymmärtävän ranskaa. Ja asioissa on aina muutenkin monta eri puolta, sen lisäksi, että pyörä kulkee, pitää homman toimia myös “siviilin” puolella. Kuulemma monenlaista kokeilijaa on paikan päällä käynyt, enemmän tai vähemmän sekopäisiä!”

kommunikaatio-ongelmista. Vaikka kaikki tavoittelevatkin sopimuksia, ei "selkään puukottamista" silti ole ilmennyt." Ja kun sopimuksista puhutaan, nousee esiin raha. Aloitteleva, amatöörinä ajava kuski ei pääse viettämään huoletonta ammattilaisen elämää. -"Aikaisempi kimppakämppä oli seuran omistuksessa, joten vuokra oli mitätön. Nyt omassa asunnossa asuvana ei palkka riitä vuokraan, ruokaan ja muuhun elämiseen, vaan omaa massia on laitettava jatkoksi. Jos kisoissa syntyy tulosta nousee palkkakin, ja tietysti myös palkintorahoja on jaossa. Kisoista (ja tietysti sijoituksesta) riippuen saattaa tarjolla oleva kohtuullinenkin potti, tosin useimmiten vain muutamia kymppejä."

Kisoja järjestetään Ranskassa paljon, joten maan ympäri reissaamista ei tule paljoakaan. Ranskan Cup on sitten oma asiansa, niihin kisoihin ajetaan pitkienkin matkojen päähän. Ja vaikka kisoja järjestetäänkin paljon, ei startteja välttämättä tule kovinkaan paljoa. -"Tiimissämme on 19 kuskia, ja yleensä, kisasta riippuen, mukana on keskimäärin 5-7 kuskia. Tietysti startteja voisi olla enemmänkin, mutta toisaalta, jos tuntuu ettei ole iskussa ei ole pakko lähteä viivalle vaan tuuraajia löytyy." Kisoissa on Markun mukaan melko vapaat kädet, eli kovin tiukkaa strategiaa on harvemmin sovittuna, etappikisat pois lukien. -"Toki ennen kisaa käydään Palkka ei riitä läpi yleisiä, kisan kulkuun mahvuokraan, ruokaan dollisesti vaikuttavia asioita. ja muuhun elämiItse kisassa yhteinäisen taktiiseen, vaan omaa kan noudattaminen on yleensä massia on laitettava hieman niin ja näin; johtuu jatkoksi. tietysti osittain vielä kokemattomuudesta ja varmasti myös

Tulevaisuuden suhteen Markulla on suunnitteilla tietysti muutakin kuin pyöräilyä. -"Olisi tyhmää jättää kaikki yhden kortin varaan. Ykköstavoite on tietysti se ammattilaissopimus, mutta tämän kauden osalta mahdollisuudet on menetetty. Nyt loppukaudes-

pitäisi it anttaa a lähinnä llä ähin ähin äh innä nnä näyttöjä näy ä tt ttöj öjjä tämän tämä tä män mä n ta pitäisi antaa amatööritiimipaikan säilyttämiseksi." Ja entäpä jos yrityksestä huolimatta tulee tyhjä arpa, eikä ura lähde toivottuun suuntaan? -"Olin jo ilmoittautunut Helsingin Yliopiston pääsykokeisiin (geologiaa lukemaan). Lennot eivät kuitenkaan oikein natsanneet, ja pääsykokeet jäivät väliin! Mutta ehtiihän tuota myöhemminkin kokeilemaan." Viimeajat maantiepyörien parissa viihtynyt Markku ei ole suinkaan unohtanut "juuriaan", vaan maasturillakin on tullut silloin tällöin ajeltua. -"Tosin nykyinen pyörä on niin jäätävä, että se hieman rajoittaa innostusta; liian isolla rungolla oleva vanha Marin, joka alkaa murtua takahaarukasta. On sillä kuitenkin tullut käytyä Roannen vuorilla, hauskaa vaihtelua tavanomaiseen ajoon. Edellinen, "hieman parempi" maasturi koki kovia Suomen talvessa; liukkaalla kelillä kunnon ryskeellä puuhun, ja runko neljään kappaleeseen. Ihme kyllä, itselle ei käynyt mitään!"

cycloid cyclo l id

SAPPEE BIKEPARKIN AVAJAISTEN YHTEYDESSÄ AJETULLA RETRO-DH-KISALLA KOITETTIIN HOUKUTELLA AUTOTALLIEN NURKKAAN PÖLYTTYNEITÄ AJOPELEJÄ (JA KUSKEJA?) TAKAISIN PÄIVÄNVALOON.

SAPPEE RETRO-DH osallistujakaarti! -"Jatkossa tiedottamiseen panostetaan enemmän. Tämä oli vasta pientä herättelyä, ja tapahtumasta onkin tarkoitus tehdä jokavuotinen."

Luultavaa onkin, että jatkossa lähtöviivalla on enemmänkin väkeä, joiden ajoasuista löytyy muitakin värejä kuin mustaa ja valkoista...

Varsinkin alamäkiajossa on harrastajakunta uusiutunut ja nuorentunut huomattavalla tavalla vuosien takaisesta tianteesta. Tuoreempien harrastajien keskuudessa täysjäykät, nousukahvoilla ja kapealla ohjaustangolla varustetut "alamäkipyörät" herättävätkin hieman kummastusta. Nousukahvojen ja vaikkapa pullotelineiden käytölle on kuitenkin looginen selitys, aikaisemmin samalla pyörällä ajettiin (ja kisattiin) niin alamäessä kuin xc-poluillakin. Nykyään innokkaasti mainostetut "do-it-all" -pyörät ovat siis olleet olemassa jo viime vuosituhannella! Tapahtuman puuhamiehinä häärivät Duell Biken Mika Saario ja pitkään eritoten alamäkipyöräilyn parissa touhunnut Jani Vesikko. Myös Sappeen ulkoilualue oli tietysti mukana taustatukena. -"Ajatuksena oli tosiaan saada vanha kalusto esiin varastoista. Laji on myös muuttunut todella nopeaan tahtiin, ja tuoreemmilla harrastajilla onkin nyt mahdollisuus tutustua lajin historiaan aivan "kädestä pitäen", kertoo Jani. -"Idea tapahtumasta on ollut esillä useampaankin otteeseen, mutta nyt siis tartuttiin vihdoin toimeen. Alunperin Retro-DH oli tarkoitettu (myöhempään ajankohtaan siirretyn) maraton-kisan lisätapahtumaksi. Ja vaikka maraton peruuntuikin avajaisviikonlopun osalta, haluttiin tämä osuus kuitenkin säilyttää mukana." Varsin pienellä mainostuksella oli paikalle saatu, jos ei kovin monilukuinen, niin sitäkin näyttävämpi

cycloid

G E S U N D A

B I K E P A R K Teksti | Olli Laine Kuvat | Robert Lundin

cycloid

Årehan on monelle tuttu mesta sekä talvi- että kesäaktiviteettien parista. Mutta Ruotsin tämän hetken nopeimmin suosiotaan kasvattava paikka hissiavusteisesta pyöräilystä kiinnostuneille taitaa olla Moran kupeessa sijaitseva Gesunda. Parin vuoden ajan olen kuunnellut sivusta kehuja paikasta, ja juhannusviikonloppu 2009 natsasi sitten aikataulujen puolesta, joten eikun pyörät autoon ja kohti Moraa! Juhannus tarjosi melko vaihtelevaa keliä; alustavalla viikolla oli satanut aika lailla, ja sääennusteiden mukaan viikonlopun aikanakin tulisi vettä, joskin aika maltillisesti. Perille päästiin torstai-iltana ja uudenkarhea paritalo imaisi sisäänsä kahdeksan kuskia per huoneisto. Hintoja voi tsiigailla gesundavuoren kotisivuilta. Hissilippuvaihtoehdoista tuli valittua kolmen päivän kortti, 590 kruunua + 50 kruunua keykardista, jota voi sitten käyttää uudestaan. Mutta asiaan! Se, mikä Gesundassa on etukäteen kiinnostanut nähdä, on aika paljon mainetta niittäneet rakennetut baanat, joista esimerkiksi "Magic Carpet Ridea" verrataan kylmän rauhallisesti Whistlerin A-linjaan, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Ratojen kuvauksia löytyy mainitulta kotisivulta, ja kuvausten mukaan radat on suunnitellut kansainvälinen tiimi. Reittejä on toistakymmentä ja luonteeltaan hyvin erilaisia. Baanat olivat sateiden jäljiltä sen verran märkiä ja pehmeitä, että kunnon tuntumaa ei niihin oikein saanut. Kaiken lisäksi ekan päivän jälkeen Macig Carpet suljettiin. Runsas vesimäärä oli tehnyt tehtävänsä hiekkapohjaisella radalla; kallistetut kurvit ja hyppyrit alkoivat uhkaavasti menettää muotojaan. Rakennettujen baanojen lisäksi reittejä on myös vedetty myös tavallisille poluille, mutta ekana päivänä nekin olivat veden vallassa ja sadehousut olikin hyvä valinta, polut muistuttivat enemmänkin puroja. En päässyt ajamaan reittejä täysin kuivissa olosuhteissa, mutta mitä ilmeisemmin metsäreitit ovat erittäin hauskoja, optimiolosuhteissa ajaessa. Reitit on nimetty lystikkäästi, vai mitä sanotte nimistä Älgspyan, Stökspåret tai

Skogsmys. Nämä olivat sinisellä tai punaisella merkittyjä reittejä, värimerkinnäthän ovat tuttuja skimbarinteiden luokittelusta. Tosin siniselläkin merkityt, kohtuullisen jyrkät ja tekniset reitit aivan puiden keskellä, olivat paikoin (kulumisen takia) melko haastavia ainakin märkänä. JÄÄHYVÄISET JARRUPALOILLE... Toisena päivänä eli lauantaina olivat reitit vielä kosteamman tuntuisia, ja parin laskun jälkeen tuntui luova tauko houkuttelevimmalta ratkaisulta. Sade oli suurimmaksi osaksi tauonnut, ja koska maaperä on pääasiassa hiekka- ja sorapohjainen oli oletettavaa, että se voisi kuivua paremmin ajettavaan kuntoon. Ekan päivän vedensekainen hiekka oli kuluttanut monelta jarrupalat alta aikayksikön, ja omanikin olivat ekan päivän jälkeen selvät. Koska mukana oli vain yksi setti paloja eteen ja taakse, eikä paikanpäällä ollut myytävänä uusia, piti hiukan taktikoida, jotta ei tarvitsisi olla ilman jarruja jos ja kun reitit hiukan kuivuisivat. Uhkapeli kannatti, ja lauantaina iltapäivällä ajo tuntui taas hauskalta. Kosteaa toki oli vieläkin, mutta nyt tuntui että oli enemmän kuski

"Magic Carpet Ridea verrataan kylmän rauhallisesti Whistlerin A-linjaan" kuin matkustaja. Sateet olivat toistaiseksi ohi, ja sunnuntaina ajettaisiin melkein koko päivä ennen kotiinpaluuta. Pari laskua sinisiä Skogmysiä ja Stöksspåretia ja reittien huomattavan kuivumisen ansiosta ennakkohehkutus alkoi saada hiukan katetta. Harmi vain, että Magic Carpet, Xcelerator ja Vipertrail olivat edelleen kiinni, joten nämä valttikortit jäivät oikeastaan kunnolla testaamatta, pitäisi olla aika hyvä flow kun ne ovat kunnossa. Hississä (joka kuulemani mukaan on Ruotsin ensimmäinen tuolihissi, btw) istuesssani olin joka kerran mittaillut sen alla kulkevaa reittiä, jonka nimi on nerokkaasti “Under liften”. Polku on jyrkempi, kuin miltä se yläilmoista näyttää, mutta kun se sitten korkattiin, niin riemulla ei vähään aikaan ollut rajaa. Tiukkoja kurveja, pie-

cycloid

niä pudotuksia ja koko ajan piti keskittyä. Kapealta kinttupolulta lipeää helposti sivuun ja vauhti tyssää. Suht kuivana yksi omista suosikeista. JA SITTEN KISARADALLE Kun hissin alla oltiin ajettu riittävän monta kertaa, päätettiin kokeilla kisareittiä, eli “Tävlingsspåria”. Spoori on aivan ajettava ilman täysiveristä DH-ohjustakin, ja aika nopeasti huomasi, että se ei ole niin rikkijarrutettu kuin kesymmät reitit. Näissä olosuhteissa tykkäsin oikeastaan eniten juuri tästä, se oli ainakin sunnuntaina melkein kuiva ja vauhtia saa aivan kotitarpeiksi. Gesundan spoorit paransivat kuntoaan viikonlopun aikana kuin sika juoksuaan. Selväksi tuli että kuivana mesta pääsee oikeuksiinsa, mikä nyt ei ole aivan yllättävää. Koska kaikki reitit eivät olleet ajettavissa, joudun uskomaan kuulopuheita niiden erinomaisuudesta. Kun kaikki reitit ovat auki ja kuivia, eivät tämän tyyppisestä ajamisesta kiinnostuneet tule pettymään. GLADA MIDSOMMAR! Niin joo, sehän oli juhannusviikonloppu; jussia vietettiin aika rauhallisesti, kaikeksi onneksi paikalla ei ollut juhannussalkoa, joten vältyttiin sen ympärillä tanssimiselta. Kun jo aikuiseen ikään ehtineet AM-kuskit heitettiin ulos tuvista ennen puoltayötä, kertoo se paljon juhlien riehakkuudesta. No, ajamaanhan sinne mentiin! Gesundabergetin kotisivulta selviävät hinnat, aikaoloajat ja muu tarvittava. Meidän porukkamme tuli Göteborgista, matkaa kertyi noin 500 kilometriä, ja aikaa vierähti kuutisen tuntia. Tukholmasta matkaa kertyy noin 300 kilometriä. Lähin "iso" kylä Gesundan lähistöllä on Mora, ja sinne on matkaa noin 20 km. www.gesunda.com

CYCLOID NUMERO NUM N UMER ERO O 3 IL ILME ILMESTYY MEST STYY YY ELO E ELOKUUN LOKU KUUN UN L LOP LOPUSSA. OPUS USSA SA. . W WWW WW.C .CYC YCLO LOI ID. D.FI FI WWW.CYCLOID.FI

cycloid