Lippu 1/2017

LIPPU

1/17

POLIITTINEN MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI

SUOMI OIKEESTI ANTTI SEPPONEN

EI MITÄÄN KRÄÄSÄÄ

KOHTI KUNTAVAALEJA

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET

NORDENS TID ÄR NU

2

1 / 17

PÄÄKIRJOITUS

TASA-ARVOINEN KOULUTUS MAHDOLLISTAA DEMOKRAATTISEN YHTEISKUNNAN

S

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu aikana, jolloin valtaosa suomalaisista ja suomenkielisistä on ollut tasapuolisessa asemassa: sorrettuja ja köyhiä. Parempaa yhteiskuntaa rakennettiin yhdessä kaikille.

Ymmärtäen, että kaikilla on rankkaa.

Vaatimattomuus ja pyyteettömyys oli itsestään selvää, eihän ollut soveliasta kerskua kun muilla ei mennyt yhtä hyvin – vielä. Päämääränä oli luoda kelpo puitteet kaikille.

Hyvinvointivaltio rakennettiin pitkän ajan kuluessa monien kompromissien ja taistelujen tuloksena. Historiankirjat paljastavat meille, etteivät asiat edenneet ennen sen helpommin kuin tänäänkään, mutta usko parempaan ja sen saavuttamiseen luotiin yhdessä.

Uskottiin, että sivistys avaa ovia kaikille. Se, mitä ei osata, opetellaan.

Valistusajan filosofian pohjalta uskottiin, että koko kansan laajempi ymmärrys luo puitteet paremmalle yhteiskunnalle. Kun kaikki ovat samojen faktojen ja ymmärryksen parissa, voidaan keskustelua ja yhteiskuntaa myös kehittää. Demokraattinen yhteiskunta on mahdollinen vain, jos kaikki lähtevät julkiseen keskusteluun samoilla perustiedoilla.

Sivitykseen ja koulutukseen ei suhtauduta enää velvollisuutena ja demokraattisen yhteiskunnan ehtona.

Ei kuulemma haittaa, etteivät kaikki tiedä kaikkea ja asiat oppii työpaikalla. Teknokraattinen suhtautuminen koulutukseen ja sivistykseen johtaa kriittisen ajattelukyvyn ja oman elämän hallitsemisen välineiden unohtamiseen. Ei koulussa opiskella tulevaisuuden työllistymisen vaan maailman ja yhteiskunnan ymmärtämiseksi.

Ymmärryksellä luodaan yhteiskuntaa ja toki samalla työtä. Kun sivistysasenne jätetään vain kotiympäristön välitettäväksi, kasautuu se jälleen vain korkeakoulutettujen vanhempien lapsille, jotka perivät sellaista strategista tietoa, jolla myös navigoivat elämänsä valinnoissa menestyksellä. ”Suomessa koulutus on maksutonta. Kaikilla sama mahdollisuus.

Oma vika, jos ei kouluttaudu.”, kirjoitti Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder Twitterissä.

Ei Sture, olet väärässä. Ei ole oma vika, ettei omassa synty-ympäristössä ole sellaisia resursseja ja strategista tietoa, joka ohjaisi yhtä helposti korkeakouluttautumaan, kuin korkeakoulutettujen vanhempien lapsilla. Ei ole oma vika, ettei saa samanlaista tietoa siitä, miten kannattaa korttinsa elämässä pelata. Ja ei Sture, vaikka suomalainen koulu on maksuton, ei koulutuksen periytyvyys tyhjene vain taloudellisiin resursseihin.

Faktojen jälkeisenä aikana ei näköjään edes akateemisen ammatillisen keskusjärjestön puheenjohtajan tarvitse perehtyä tilastoihin, vaan voi oman elämän kokemuksien pohjalta laukoa totuuksia.

Useiden tutkimusten mukaan koulutus periytyy vanhempien sosioekonomisen taustan perusteella. Suomessakin, vaikka koulutus on maksutonta.

Periytyvyys johtuu koulun ulkopuolisen ajan resursseista, jotka vaikuttavat koulussa suoriutumiseen ja kasaantuvat monien tasojen kautta haasteiksi pärjätä elämässä. Sen sijaan korkeakoulutettujen hyvätuloisten vanhempien lapsen, jolla on harrastuksia sekä vähemmän stressille altistuvan nuoren elämän mahdollisuudet ovat aivan eri

tasolla, kuin työttömän ja matalasti koulutetun yksinhuoltajavanhemman lapsen resurssit suoriutua samoista suoritteista.

Sivistys on oman tietohorisonttinsa laajentamista. Kapeus johtaa taas pirstaloituneeseen keskusteluun, populismiin ja turhautumiseen. Aikamme populismi on osoitus sivistyksen rapautumisesta. Osoitus ajautumisesta luonnontilaan, jossa tapahtumien kulkua ei ohjaa tahto totuuteen, vaan vahvimman ja rikkaimman valta.

Kuntavaaleissa meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja valita, haluammeko rakentaa yhteiskuntaa ympäri Suomen demokraattisesti sivistyksen avulla.

Maria Rytkönen Päätoimittaja

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVA: NELLI NURMINEN

1 / 17

SISÄLTÖ TASA-ARVOINEN KOULUTUS MAHDOLLISTAA DEMOKRAATTISEN YHTEISKUNNAN MAJURI JAMES, MASHIRI JAMES SATAVUOTIAS SUOMI ON TARINA YHTEENKUULUVUUDESTA YHDESSÄ VAHVEMPIA ISÄNMAAN IDEAN MUINAISET JUURET PIDETÄÄN KAIKKI MUKANA! SUOMI OIKEESTI NOT MY FINLAND EI MITÄÄN KRÄÄSÄÄ NORDENS TID ÄR NU SATA KOLONIALISMIN VUOTTA KOHTI KUNTAVAALEJA HOMOT JA ARMEIJA KOTI, USKONTO, ISÄNMAA JA ME HYVINVOINTIVALTIOTA VAALIVA TALOUSPOLITIIKKA ME, ROLLOSTA RAIVOMUUMI

illasta saavuit esittelemään kämmenselkäsi leikkauksia yhä uupuvien mattojen sävyissä: ”eteiseen polvillaan astianpesukoneen kahvan nuolaisua pehmenneitä sipsejä kädessä piilotellen” mainitsit pettymyksiä: odotukseen kuviteltuun vuoteen 1997 sekä osittain siniseen mutta sitten ulkona hampaiden kelta avaruus ja sade! ja muutakin kovin ikävystyttävää: enteilyä tukehtuvista valliriutoista kuitenkin etäällä niin kuin mekon liimautuminen kesän uskottomuus joutsenenkaula tuhkakuppina Gibraltar ja jouluhimmelin tahaton polttaminen tekolasipöydällä ilman fantasiaa aika usein ovat OSSI SEPPÄLÄ

LIPPU JULKAISIJA

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Painotalo Plus Digital Oy, Lahti

KIRJOITTAJAT

Inari Juntumaa, Erik Immonen, Matias Mäkynen, Hannu Mällinen, Mikkel Näkkäläjärvi, Maria Rytkönen, Eemeli Peltonen, Marjut PihonenRandla, Patrik Saarto

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

Maria Rytkönen maria.rytkonen@jyu.fi TOIMITUSSIHTEERI

Elisa Selinummi paasihteeri@demarinuoret.fi

KANNEN KUVA

Antti Sepponen

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g 2/2017 ILMESTYY TOUKOKUUSSA 2017

ilmoitusvaraukset ja -hinnat toimisto@demarinuoret.fi 4041 0089

3

4

1 / 17

MAJURI JAMES, MASHIRI JAMES Majuri, ”somesotilas” James Mashiri tuli monelle demarinuorelle tutuksi viimeistään viime kesäleirillä, jossa hän puhui muun muassa tasaarvosta turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Suomen juhlavuoden kunniaksi Lippu kysyi Mashirilta, mitä isänmaa hänelle merkitsee.

S

uomi on minulle maa, jossa olen asunut, kasvanut, kouluttautunut ja saanut elää turvallisessa ja vakaassa yhteiskunnassa. Tämä on etuoikeus, hän vastaa Lipulle antamassaan sähköpostihaastattelussa.

Mashirin mukaan kaiken tämän saaminen edellyttää myös antamista, mutta hän pitää valtion kansalaisiin kohdistamia nykyisiä velvollisuuksia kohtuullisina. Yksi tällainen velvollisuus on asevelvollisuus.

Puolustusratkaisumme nojaa asevelvollisuuteen, mutta vaatii myös epäitsekkään valinnan tehneen palkatun henkilöstön ja vapaaehtoisten panoksen. Olen osa tätä. Olen saanut paljon ja siksi koen, että minun valintani on antaa takaisin kuten parhaiten osaan, hän kertoo.

”ISÄNMAALLISINTA ON UHRATA ELÄMÄNSÄ OPETTAMISELLE.” Isänmaallisuus on Mashirin mielestä työtä Suomen ja suomalaisten hyväksi, jolloin se ilmenee nimenomaan teoissa. Tekoja ovat hänen mukaansa ennen kaikkea koulutus-, sosiaali- ja hoitotyö. Kun nämä ovat kunnossa,

TEKSTI: PATRIK SAARTO | KUVA: DEMARINUORET

1 / 17

syntyy Suomen kaltainen hyvinvointivaltio. Korkeimman arvon Mashiri antaa opetustyölle.

-Minun mielestäni isänmaallisinta on uhrata elämänsä opettamiselle. Opettajat luovat hetkessä enemmän turvallisuutta kuin monen muun ammattikunnan edustajat elämäntyönsä aikana. Korkeatasoinen koulutus ja osaaminen ovat suomalaisen yhteiskunnan menestystekijöitä, hän linjaa.

Mashirin mukaan on kuitenkin vaikea verrata, kuka on isänmaallisempi kuin joku toinen. Pois sulkeminen sen sijaan on helppoa.

-Suvaitsemattomat rasistit, oman edun tavoittelijat ja vihapuheen kylväjät eivät ole isänmaallisia.

Mistä kaikki tämä nouseva nationalismi sitten kumpuaa?

Mashiri tekee eron terveen ja epäterveen nationalismin välillä. Hänen mukaansa terve nationalismi kumpuaa yhteisöllisyydestä ja on osallistavaa. Se on sellaista erityisyyttä, kuin sisu tai meneminen suoraan asiaan ilman small talkia.

Se on ”Very Finnish Problems”. Kansallisvaltioiden tulevaisuuden Mashiri näkee tässä suhteessa hyvänä – erityispiirteet rikastuvat.

-Ne säilyvät, rikastuvat ja muuttuvat hyvällä tavalla muun maailman vaikutteiden myötä. Monimuotoisuus on erilaisuuden arvostamista ja hyväksymistä. Se sopii kansallisvaltioon.

teessa eri asemassa? Mashirin mukaan on sikäli, että meillä on ollut vaurautta ja vapautta toisella tavalla kuin entisillä neuvostotasavalloilla ja itäblokin mailla.

-Nämä maat hakeutuivat kommunistisesta rauhasta länsimaiseen vakauteen, vaurauteen ja vapauteen heti kun mahdollisuus aukesi. Suomi on sikäli eri asemassa, että olimme pitkään Neuvostoliiton ”länsikumppani”, eikä tarvetta tämän suhteen muuttamiseen ole nähty kuin vasta viime vuosina Venäjän tasapainoilevan demokratiakehityksen käännyttyä väkivaltaisiksi suurvaltapyrkimyksiksi, hän arvioi.

Venäjän toiminta on uhkaavaa, se pyrkii kumoamaan Neuvostoliiton jälkeisen kehityksen ja muovaamaan uuden maailmanjärjestyksen, jonka ytimessä sillä on suurvaltaasema, mutta siihen on varauduttava lujasti ja päättäväisesti. Mashiri ei kuitenkaan koe, että itsenäisyytemme olisi vaarassa.

-Siitä, kuinka varaudumme sotaan, on laskettavissa itsenäisyytemme hinta. Sen on oltava niin korkea, että kukaan ei sitä lähde kiistämään tai edes kokeilemaan sen lujuutta saumoista, Mashiri painottaa.

Tämä on sotilaan puhetta. Sotilaan, joka ei ole isänmaalla vain töissä, vaan isänmaan palveluksessa. LIPPU

”VIHAPUHEEN KYLVÄJÄT EIVÄT OLE ISÄNMAALLISIA.” Epäterve nationalismi taas on sellaista ylemmyyttä korostavaa ääriajattelua, kuin esimerkiksi arjalaista rotuoppia ajavilla järjestöillä. Agenda, joka tekee kaikista norjalaisen mytologian viikinkihahmoja, on kummallinen.

-Tämä on hyvin hassua ja ristiriitaista. Minun suosikkikirjani on aina ollut Kalevala suomeksi ja siltä osin olen fennomaani ja nationalisti. Äidinkieleni on ruotsi ja englantia puhun ja luen sujuvasti. Eipä se ole tehnyt minusta vähemmän suomalaista, Mashiri muistuttaa.

ITSENÄISYYTEMME HINTA ON LASKETTAVISSA SIITÄ, KUINKA VARAUDUMME SOTAAN Mashiri arvelee, että jotkut näkevät maailman nykyisessä levottomuudessa huntingtonilaisen sivilisaatioiden törmäyksen, mutta oman näkemyksensä hän rakentaa suhteessa Venäjän uusimpaan sotilasdoktriiniin ja ulkopoliittiseen konseptiin. Niiden näkökulmasta käynnissä on vaikutusvallan vaiheittainen uudelleenjako uusien taloudellisen kasvun ja poliittisen vetovoiman keskusten hyväksi.

-Merkittävintä on ehkä arvomaailmojen, -järjestelmien ja talous- ja kehitysmallien muutos. Kylmän sodan jälkeisestä yhdentymisestä ollaan tultu talouskriisin kautta uuteen aikakauteen, jossa demokratiakehitys on saanut väistyä valtioiden alueellisten ja globaalien ambitioiden tieltä.

Näiden ambitioiden tavoitetilat ovat Mashirin mukaan kaukana tulevaisuudessa, joten nopeaa muutosta nykytilaan ei ole nähtävissä. Naapurimme tulee olemaan autoritaarinen suurvaltapyrkyri, oli johdossa sitten Putin tai joku uusi johtaja, kuinka liberaali tahansa.

”DEMOKRATIAKEHITYS ON SAANUT VÄISTYÄ.”

Suomi ei kuulunut koskaan Neuvostoliittoon, eikä siten siihen entisten neuvostotasavaltojen alueeseen, jonka menettäminen on Moskovassa yhä suurin geopoliittinen kipupiste. Onko Suomi Venäjän naapurimaana tässä suh-

lan Auto- ja Kuljetusa ki te Työn jäliitto ry

Vieraile osoittee

ssa akt.fi

John Stenbergin ranta 6, 00530 Helsinki PL 313, 00531 Helsinki (09) 613 110, faksi (09) 739 287 etunimi.sukunimi@akt.fi

5

6

1 / 17

PUHEENJOHTAJAN TERVEISET

SATAVUOTIAS SUOMI ON TARINA YHTEENKUULUVUUDESTA Suomen historia on menestystarina. Pieni kansa nousi Venäjän varjosta, on taistellut itsenäisyydestään, rakensi kansakuntaa jakaneista taisteluista huolimatta vakaan yhteiskunnan ja tasa-arvoisen hyvinvointivaltion, joka saa osakseen ihailua ympäri maailman.

N

äistä asioista ja vapaudestamme on syytä iloita ja olla ylpeä. Kansakunta on aidosti vapaa vain silloin, kun se voi tehdä päätökset itsenäisesti.

Kaiken tämän perusta on yhteenkuuluvuuden tunne: jokin, jonka puolesta haluaa tehdä töitä. Minulle se on hyvinvointivaltio, jossa voi menestyä yhtä lailla yritysjohtajan, kirvesmiehen ja sotia paenneen jälkikasvu.

Suomalaisten yhteenkuuluvuutta haastetaan.

Eriarvoisuus kasvaa, vähäosaisuus periytyy ja leipäjonot pitenevät.

Yhdelle globalisoituva Suomi on täynnä mahdollisuuksia ja toiselle pelkkää näköalattomuutta. Ihmiset kuplautuvat yhä vahvemmin sosiaalisessa mediassa.

Lisääntyvä maahanmuutto tarkoittaa toisille hädänalaisten auttamista ja toisille sitä, että “juhlapaikanhakijat” tulevat rötöstelemään ja elämään suomalaisten siivellä. Yhteiskunnalliset todellisuudet erkaantuvat. Niitä myös pyritään erkaannuttamaan.

Sosiaalisessa mediassa ja erilaisilla valeuutissivustoilla levitetään surutta vastakkainasetteluja lietsovaa rasistista, homofobista, länsivastaista propagandaa, joka on täynnä salaliittoteorioita. Näissä tarinoissa

kerrotaan toistuvasti, että media pimittää tietoja, päättäjät ovat läpeensä korruptoituneita ja ihmisten kohtaama

eriarvoisuus johtuu maahanmuutosta.

Tällainen viesti jos mikä on omiaan lietsomaan ihmisiä raivoon. Eikä se ole sattumaa.

Informaatiovaikuttamista tutkinut Saara Jantunen kertoo Infosotakirjassaan, että nyt on meneillään massiivinen hyökkäys suomalaisuuden perusteita kohtaan. Väite on perusteltu: Venäjän valtiollisessa mediassa on esiintynyt viime aikoina useaan ottee-

seen Suomen itsenäisyyttä kyseenalaistavia väitteitä lähtien siitä, että oliko bolsevikeilla oikeutta myöntyä Suomen itsenäisyyteen. Jantusen mukaan Suomi pyritään eristämään maailmasta. Yhteiskunnallisten todellisuuksien erkaantuminen ja kansalaisten epäluottamus valtaapitäviin tukevat tätä tavoitetta.

Informaatiovaikuttamisen edessä meidän ei pidä olla hysteerisiä, mutta kriittisiä on oltava. Tiedämme millaisia oli Suomen viimeiset 100 vuotta.

On myös meistä kiinni, millaisia ovat Suomen seuraavat 100 vuotta. Meidän on pidettävä huolta tasa-arvoisesta hyvinvointivaltiosta, turvattava kriittisen ja vapaan median olemassaolo ja puolustettava ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Tähän haasteeseen voi vastata vain koulutettu ja sivistynyt kansa sekä yhteiskunta, jossa kenenkään ei tarvitse valita ostaako rahoillaan ruokaa vai lääkkeitä.

Uskon, että tulevaisuus on menneisyyttäkin parempi. Me pystymme tekemään senkin.

LIPPU

Kirjoittaja suosittelee kaikkia katsomaan Elina Hirvosen Kiehumispistedokumentin sekä lukemaan Saara Jantusen Infosota-kirjan ja Jarno Limnéllin Suomen Idea -kirjan.

TEKSTI: MIKKEL NÄKKÄLÄJÄRVI, PUHEENJOHTAJA | KUVA: NELLI NURMINEN

1 / 17

YHDESSÄ VAHVEMPIA

Suomessa ja maailmalla tapahtui poikkeuksellisen paljon vuonna 2016.

Uskon, että edellisvuosi tullaan muistamaan vielä pitkään ennen kaikkea niistä monista tapahtumista, jotka yllättivät meidät kaikki.

K

ukapa olisi uskonut, että Iso-Britannia päätyisi kansanäänestyksessä eroamaan Euroopan unionista tai että rääväsuinen liikemies Donald Trump lopulta päihittäisi kokeneen Hillary Clintonin Yhdysvaltain presidentinvaaleissa? Ei varmaan kovinkaan moni.

Meillä Suomessa puhuttivat erityisesti ääriliikkeiden nousu sekä hallituksen maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelun kompurointi. Hallitus ja oppositio kävivät lisäksi pitkin vuotta tiukkasanaista keskustelua siitä, miten maan talous ja työllisyys saataisiin kestävämmälle pohjalle. Ylilyönneil-

täkään ei aina vältytty opposition ja hallituksen ottaessa yhteen eduskunnan istuntosalissa ja mediassa.

Maailman ”hullun vuoden” 2016 perintö alkaneelle vuodelle ovat lisääntyvä globaali epävarmuus sekä maailmantaloudessa jatkuva niukan talouskasvun kausi. Lisäksi digitalisaation, voimistuvan muuttoliikkeen sekä populismin nousun kaltaisten muutosvoimien merkitys vain kasvaa entisestään.

Lyhyessä ajassa niin kansainvälisen politiikan kuin diplomatian ja taloudenkin pelisäännöt on kirjoitettu uusiksi, mikä asettaa lähes kaikki maailman maat uuteen tilanteeseen.

Suomi on yhä tiiviimmin osa avointa maailmantaloutta ja tiivistyviä kansainvälisiä verkostoja. Matka Idän ja Lännen rajavaltiosta Euroopan unionin täysivaltaiseksi jäseneksi on käynyt nopeasti. Siksikin tapahtumilla ja kehityksellä rajojemme ulkopuolella on yhä enemmän merkitystä myös meille. Suomi ei tee ratkaisujaan irrallaan muusta maailmasta, vaan joutuu yhä tarkemmin tulkitsemaan maailmalla eteneviä kehityskulkuja.

Vaikka muuttuva maailma ja siihen liittyvät monet muutosvoimat haastavat juuri nyt Suomea, olen silti optimistinen maamme tulevaisuudes-

ta. Uskon, että meillä on paljon toivoa ja mahdollisuuksia, joihintarttuessaan Suomi pärjää haasteistaan huolimatta.

Sosialidemokratian tarkoitus on kirkastunut uudelleen viime vuosina maailman myrskytessä. Meidän tehtävämme on tarjota turvallinen tie Suomelle, Euroopalle ja maailmalle ulos kriiseistä. Rakentavana voimana sosialidemokraatit voivat tarjota tiekartan, jota pitkin yhteiskuntia uudistetaan kestävästi vastaamaan muuttuneen maailman reunaehtoihin.

Juuri nyt on innostavaa toimia poliittisessa liikkeessä, joka tähtää aidosti parempaan maailmaan meill kaikille.

Vuonna 2017 juhlimme Suomen itsenäisyyden satavuotista taivalta.

Juhlavuoden kansalliseksi teemaksi on valittu ”Yhdessä”. Mielestäni Yhdessäteemaan tiivistyy hyvin Suomen ja sosialidemokraattien menestyksen salaisuus. Suomi ja sosialidemokraatit ovat pärjänneet siksi, että olemme vaikeinakin aikoina pitäneet yhtä Yhteiskunnallisen ilmapiirin kärjistyessä sosialidemokraatit ovat toimineet kokoavana voimana eri osapuolten välillä.

Yhdessä olemme vahvempia. Muistetaan se myös vuonna 2017. LIPPU

TEKSTI: EEMELI PELTONEN | KUVA: NELLI NURMINEN

7

8

1 / 17

ISÄNMAAN IDEAN MUINAISET JUURET Isänmaa ja kansallisvaltio näyttävät päällisin puolin kulkevan käsi kädessä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen: tiivistäen voidaan jopa todeta isänmaallisuuden olevan kansallisvaltiota vanhempi ilmiö.

L

ähes jokaiselle modernin isänmaallisuuden aspektille löytyy vastine juuri muinaisesta roomalaisesta patriotismista. Toki voidaan esittää, että termiä patriotismi ei voi ongelmitta käyttää roomalaisten ajatuksista, sillä he elivät erilaisessa maailmassa kuin me. On silti kiinnostavaa pohtia, millä tavoin omat isänmaalliset tapamme olivat kuin ennakoituja roomalaisten käytännöissä, ja mitä voimme näistä yhtäläisyyksistä oppia.

Keisariajalla hallitsijan numen – jumalainen voima – ja genius – eräänlainen jumalallinen elinvoima, henki, joka oli kaikella rakennuksista kansakuntiin ja orjista senaattoreihin – saivat osakseen palvontaa. Moni keisari julistettiin kuolemansa jälkeen muitta mutkitta jumalaksi. Hallitsijan kuvien edessä poltettiin suitsuketta, ja keisarikulttiin kuuluivat myös sotilaiden eläinuhrit. Keisareista palvotuin oli Augustus, heistä ensimmäinen, ja tasavallan loppuvaiheessa diktaattoriksi noussutta ja traagisesti murhattua Gaius Julius Caesaria pidettiin erityisessä arvossa.

Ei tule kuvitella, että meillä ei olisi jäänteitä keisarikultista. Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim lienee

TEKSTI: ERIK IMMONEN | KUVITUS: OLLI URPELA

1 / 17

lähin vastineemme jumalaiselle Caesarille. Mannerheimia pidetään perustellusti yhtenä keskeisimmistä valtiomiehistämme, ja julkinen kritiikki häntä kohtaan herättää lähes aina jonkinasteisen kohun. Kuten Caesar, Mannerheim on kokenut apoteoosin, jumalaksi muuttumisen, ja noussut paitsi koko kansan tietoisuuteen myös arkipäivän politiikan yläpuolelle.

Roomalaiset palvoivat lisäksi omaa valtiotaan Roma -jumalattaren muodossa. Isänmaan idea on monille suomalaisille kuin Roma: vaikka sekularisaatio on edennyt pitkälle, moni ateisti, agnostikko ja maallistunut tapauskovainen tuntee lähes intuitiivista kunnioitusta isänmaataan kohtaan. On kuin he kuulisivat Roman kaltaisen Suomineidon kutsun. Tämä kutsu kuvastaa sitä samaa voimaa, joka saa kansanjoukot turuille ja toreille, kun jääkiekossa on voitettu MM-kultaa. Halu yleistää urheilujoukkueen saavutus kansakunnan yhteisten ponnistelujen tulokseksi voi kummuta vain lähes uskonnon tasolle nousevasta valtiopatriotismista.

Kuuluisa sosialidemokraatti Yrjö Kallinen piti isänmaallisuutta vaarallisena. Sitä se voi ollakin, sillä se muuttuu helposti rasismiksi, vulgaariksi mesoamiseksi tai äärinationalismiksi. Patriotismi on silti vanha ilmiö, joka tulee säilyttämään merkityksensä vielä pitkään. Edes globalisaation myötä tapahtunut rajojen ja kansallisuuden merkityksen muutos ei ole hävittänyt isänmaallisuutta. Patrioottiseen ajatteluun ei siis tule suhtautua ylenkatsovasti, eikä sitä tule sivuuttaa menneisyyden ilmentymänä. Sen innokkaan tuomitsemisen sijaan olisikin syytä pohtia, kuinka sitä voidaan uudistaa ja päivittää uudelle aikakaudelle. Mitä Rooma edellä, sitä muut jäljessä. LIPPU

9

10

1 / 17

PIDETÄÄN KAIKKI MUKANA! Eduskunnassa huokuu odotuksen ilmapiiri.

Kuntavaalit, Hallaahon mahdollinen valinta hallituspuolueen puheenjohtajaksi, puoliväliriihi, työmarkkinoiden tilanne. “Siinä saa Suomineito olla taas ihmeissään”, kertoo ensimmäisen kauden kansanedustaja ja viime kauden Demarinuorten puheenjohtaja Joona Räsäsen kuulumisiaan.

Hänen mukaansa kaikki aineosat on keitetty hallituksen kaatumista varten.

S

DP:llä on kuitenkin paljon tekemistä ollakseen suurin puolue tulevissa vaaleissa.

Kuntavaalit ovat jo aivan ovella. Räsäsen mukaan demareiden tulee puhutella varsinkin heitä, jotka ovat menettäneet uskonsa tulevaisuuteen. Heitä, jotka maksavat veronsa, käyvät palkkatöissä ja pitävät kaupungit pystyssä. Heitä, jotka ovat Suomen rakentaneet.

Mutta miten saamme nämä ihmiset mukaan? Räsäsen mukaan tarvitaan empatiaa. Hänen mukaansa ennen kaikkea yhteiskuntaa vaivaa ymmärtämättömyys. Vaikka hän vannoo tietoon pohjautuvaan päätöksentekoon, se ei riitä. Emme elä totuuden jälkeistä aikaa, emme ole eläneet koskaan totuuden aikaa. Tarvitsemme

sekä objektiiviseen tietoon että subjektiiviseen kokemukseen pohjautuvaa ymmärrystä keskustelussa.

Eläkeläiselle, joka kertoo, ettei rahat riitä lääkkeisiin ei paljon auta se, että kertoo, että tilastollisesti eläkeläisten toimeentulo on parempi kuin aikoihin, tiivistää Räsänen.

Yhteiskuntaamme vaivaa joltakin osin empatiavaje, joka Räsäsen mukaan johtuu siitä, että arvot ovat kovettuneet ja minä-keskeisyys lisääntynyt. Jos ihmisiltä kysytään, että haluavatko he toimia eettisesti, niin suurin osa sanoo kyllä, mutta kun todellisia toimia tarvitaan vastuu unohdetaan. Räsäsen mukaan vastuu muiden ihmisten hyvinvoinnista on unohtunut.

Hyvinvointivaltio rakennettiin ajatukselle, jossa kaikista pidetään huolta tasapuolisesti. Kansakunta, joka oli köyhä uskoi yhdessä rakentamisen tuovan hyvinvointia kaikille. Sortavien rakenteiden tilalle luotiin hyvinvointivaltio, joka mahdollisti ihmisten yksilöllisyyden ja vapauden. Oikeus yksilöllisyyteen muistetaan hyvin, mutta kollektiivinen vastuu unohdetaan helposti. Auttamisen halu syntyy silloin kun se itselle sopii.

Erityisesti tämä näkyy Räsäsen mukaan maahanmuuttokeskustelussa, jota hän on saanut seurata erityisen tarkasti ollessaan Hallintovaliokunnan jäsenenä Eduskunnassa ja vastannut SDP:n maahanmuuttopoliittisen linjan valmistelusta.

Ihmiset auttavat silloin kun se heille itselle sopii. Meistä moni ostaa omantunnon puhtaaksi antamalla esimerkiksi reppuja turvapaikanhakijoille, mutta todellista vastuunkantajia on aina harvempi joukko.

Empatia on vaikea laji. Räsänen itse edustaa valkoista ylempään tulodesiiliin kuuluvaa lihaa syövää heteromiestä, joka päättää muun muassa turvapaikanhakijoiden asemasta.

Kuinka tehdä hyviä päätöksiä?

Kaltaiseni valkoihoinen mies on hyvin edustettuna eduskunnan istuntosalissa. Uskon mahdollisimman tie-

toon pohjautuvaan politiikkaan, mutta eihän datasta näe inhimillistä hätää tai elämäntarinaa. Empatiaa ei saa unohtaa politiikasta. Asioiden takana on aina erilaisia tarinoita esimerkiksi opiskelijoista, työttömistä, turvapaikanhakijoista ja eri elämäntilanteissa olevista ihmisistä. Kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon tulee suhtautua niin, että päätöksen voi perustella sitä koskevalle ihmiselle silmästä silmään, Räsänen avaa päätöksentekonsa filosofiaa.

Räsäsen mukaan valtaa ei tarjota, se otetaan. Hän kuitenkin uskoo, että yhteiskunnan rakenteita muuttamalla tasa-arvoisemmaksi saadaan päätöksentekijöiden kirjoa laajemmaksi kaikille: maahanmuuttajille, vammaisille, kaikille. Politiikan teossa ongelma on se, että esimerkiksi eduskunnassakin valiokunnissa istuu henkilöt päättämässä asioista, joista he ovat kiinnostuneita tai joita asia koskee. Politiikka on liian minuudesta kumpuavaa.

“Hienous tulee siitä, että eri taustan omaavat joutuvat pohtimaan asioita joita eivät ole aiemmin pohtineet.”

Eduskunnassakin pitäisi rikkoa eturyhmäpolitikointi.

Kuinka tehdä siis päätöksiä, joka huomioi eri taustaisia? Kuinka saada kaikki mukaan?

Kun elämä on potkinut päähän läpi elämän ja elämäntilannetta kuvaillaan viranomaisten toimesta työtön, syrjäytynyt tai vaikea tapaus, kuinka päästä mukaan vaikuttamaan oman ympäristönsä muuttamiseksi?

Räsäsen mukaan SDP:n tulisi olla muutosturvapaketti. SDP:n tulee vastata tarpeeseen muutoksesta ja tarjota siitä turvallinen vaihtoehto tulevaisuuteen. Toivo ja empatia, jotain johon ihminen voi tarttua, jotta hän uskaltaa ottaa seuraavan askeleen. LIPPU

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER

1 / 17

11

12

1 / 17

ANTTI SEPPONEN: SUOMI OIKEASTI

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVAT: ANTTI SEPPONEN

1 / 17

A

ntti Sepponen on kuvannut Suomen katuja ja paikkoja, joita ei heti ensimmäiseksi esitetä Suomi-kuvaksi. Valokuvat eivät ole kiiltokuvia, mutta ovat sitä realistista ympäristöä, jonka tunnistamme suomalaisesta arjesta, jos maltamme katsoa sitä. Sepponen pyörittää myös kulttimaineen saanutta Lahtiblogia, jossa realistisen ironisesti tuodaan esille Lahden kaupunkimaisemaa sekä ihmisten arkea ja todellista elämää. Kuvien perusteella on järjestetty useampi Lahti-näyttely, jotka ovat herättäneet huomiota ympäri maata. Sepponen on myös julkaissut Lahti-kirjan valokuviensa pohjalta.

Sepponen kuvaa paikkoja ja ihmisiä, joita ei pysähdytä katsomaan. Sepponen kiertää paljon kaduilla, tulee mukaan paikkoihin kutsumattomana ja yllättäen. Kuvat ovat omanlaista tutkimustyötä erilaisten ihmisen arjesta ja elämästä. Hetkiä, jonne ei ketä tahansa päästetä. Sepponen on tunnettu valokuvista, joissa joulupukki marssii seksiliikkeisiin, mies istuu pitsan kanssa maassa aamun pikkutunneilla, teini polttaa tupakkaa iäkkään miehen seurassa ulkona yöllä ja asunnoton ottaa aurinkoa. Sepposen kuvat tuovan mieleen Jouko Lehtolan klassiset nuorisovalokuvat 1990-luvulta.

Sepposen valokuvia on nyt myös keväällä nähtävillä myös Reykjavikissa Suomalainen taide ja muotoilu -näyttelyssä. Näyttely esittelee modernia keramiikkaa, ryijytaidetta ja valokuvataidetta.

Nikolo Kerimovin keramiikka leikittelee kekseliäästi väreillä ja muodoilla skandinaavisella tyylillä. Jaakko Leeve tuottaa yhteistyössä Kisälli työpajan kanssa ryijytaidetta, jossa näkyvät 1908-luvun videopelit ja lelut. Kisälli on kädentaitojen työpaja, jossa työskentelee kehitysvammaisia ja osatyökykyisiä käsityöläisiä.

Sepposen valokuvat näyttävät se miltä Suomi oikeasti näyttää 2010-luvulla ilman kaunistelua. Sepponen kuvailee näyttelyä siten, että hän on mennyt sinne missä aitoa suomalaista elämää on löydettävissä – niin lähelle kun tarpeellista.

Näyttely on katsottavissa Reykjavikissa 18.3. asti The Nortic Housessa. LIPPU www.anttisepponen.com @senttiapponen

13

14

1 / 17

NOT MY FINLAND – VAIHTOEHTOISISSA TOTUUKSISSA ON KYSE DISKURSSEISTA Satavuotias Suomi tuntuu joutuneen muun maailman kanssa globaaliin viraalin ja reaaliaikaisen päälle huutamisen kurimukseen, jossa falangi-muodostelmaan ryhmittyneet kuplat yrittävät keihäin puhkoa toistensa pintajännitteen.

Olemme tyrmistyneitä, loukkaantuneita, järkyttyneitä ja vihaisia siitä tavasta, jolla kaikki he, jotka eivät kuulu ”minun Suomeeni” tai ”minun Eurooppaani”, tuikkivat maailmankatsomustamme astaloillaan. Mehän olemme oikeassa, ja heillä on tarjota vain totuudenjälkeisiä vaihtoehtofaktoja.

TEKSTI: PATRIK SAARTO

1 / 17

M

iksi me huudamme toisillemme? Mikä maailmassa on rikki? Väitän, ettei mikään.

Huudamme, koska olemme ihmisiä. Diskurssianalyyttinen vilkaisu ihmiskunnan peiliin kertoo, mistä on kyse.

Diskurssianalyysi on takavuosien sosiologinen hittituote, joka pyrkii analysoimaan maailmaa ihmisten rakentamina sosiaalisina konstruktioina, ei absoluuttisena totuuden kuvana. Se on kiinnostunut diskursseista eli keskusteluista ja se olettaa, että kielenkäyttö rakentaa todellisuutta ja aiheuttaa ideologisia seurauksia. Se olettaa, että on olemassa rinnakkaisia ja kilpailevia rakennettuja todellisuuksia. Se on kiinnostunut faktojen sijaan asioista sellaisina kuin ne koetaan.

Mitä peilistä sitten näkyy? Päällimmäisenä meillä vaikuttaa olevan talouden ja tasa-arvon diskurssit ja niissä kolme toimijaa, jotka ovat uusliberaali, arvokonservatiivinen ja punavihreä. Tilanne juontaa juurensa kapitalismin, nationalismin ja sosialismin ilmiöihin. Teollisessa kansallisvaltioihin jakautuneessa maailmassa olemme yhä samojen tuotantovälineitä, työtä ja etnisyyttä koskevien kysymysten äärellä.

Näitä on yritetty ratkoa jo pari vuosisataa, ja ratkaisun hakeminen on ollut painia eri näkemysten kesken.

Diskursseille on ominaista hegemonia-aseman tavoittelu. Niissä pyritään siihen, että kaikki hyväksyisivät oman tulkinnan kokonaisvaltaiseksi ratkaisuksi. Koska tulkinnat ovat ihmisten kesken sosiaalisesti rakennettuja, ne ovat kaikki vaihtoehtoisia totuuksia. Tällöin hegemonia-aseman saavuttamiseksi onkin tärkeää kiinnittää argumenttinsa johonkin luonnolliseen, ei ihmisten kesken rakennettuun perustaan. Tällaista naturalisaatiota on esimerkiksi se, kun uusliberaalit painottavat sääntelemättömien markkinoiden olevan kaupankäynnin luonnollisin tila, kun arvokonservatiivit puolustavat kaksijakoista sukupuolijärjestelmää biologialla tai kun itse painotamme humanismia ja rajat ylittäviä ihmisoikeuksia turvapaikanhakijoita koskevassa keskustelussa. Sehän on luonnollista, sanomme.

Toinen tapa perustella omaa näkemystä on vedota johonkin yleisesti hyväksyttyyn eli konsensukseen. Näin teemme, kun vetoamme tutkittuun tietoon. Sitähän ei voi mielipiteillä todistaa vääräksi miltään suunnalta.

Mitä itsestäänselvempi ja vaihtoehdottomampi jokin diskurssi on, sitä vahvempi se on. Vahvuus on tärkeää siksi, että diskursseilla on ideologisia seurauksia eli ne ohjaavat yhteiskuntaa johonkin suuntaan. Esimerkiksi sukupuolineutraalin diskurssin seurauksena yhä useampi on alkanut välttää vauvojen värikoodaamista sinisellä ja punaisella.

Diskurssit kuitenkin rakentuvat suhteessa toisiinsa ja toistensa kritiikille, joten sinisen tai punaisen käyttäminen voi olla nyt myös tietoinen julistus arvokonservatismin kannattamisesta.

Tästä tullaan kuitenkin sellaiseen dilemmaan, että vaikka kuinka haluaisimme peitota vastustamamme tulkinnat, yhden näkemyksen hegemonia seurauksineen ei välttämättä ole paras tilanne. Ääriesimerkki on vaikkapa kansallisen kulttuurin puhtautta korostavan diskurssin hegemonisoituminen 1930-luvun Saksassa.

KILPAILEVIA TULKINTOJA EI PIDÄ DEMONISOIDA Kärjistyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa hegemoniakamppailu on kiihtynyt kiivaisiin mittasuhteisiin.

Uusliberaaleilla näkemyksillä on ollut kylmäävä niskaote talousasioissa, mutta tasa-arvokeskustelussa punavihreä tulkinta on saanut erittäin vahvan aseman ja työntänyt arvokonservatiiviset näkemykset hyvin ahtaalle.

Kun konservatiiviset äänenpainot eivät pääse esille tavallisten viestimien kautta, ne purkautuvat aggressiivisesti vaihtoehtomedioiden ja populismin kautta. Nurkkaan ajettu konservatismi lyö takaisin, koska ei muuta voi. Samalla tavalla mikä tahansa muu tulkinta voi radikalisoitua ja alkaa rummuttaa asiaansa infosodan keinoin tukeutuen suoranaisiin valheisiin. Tällöin asiallinen keskustelu vesittyy.

Olisi tärkeää, ettei kilpailevia tulkintoja demonisoida, eikä mikään tulkinta tavoittelisi muiden täydellistä vaientamista. Vaikka punavihreän tasa-arvotulkinnan ideologisena seurauksena on tasa-arvon parantuminen, on arvokonservatiivinen näkökantakin tunnustettava ja hyväksyttävä näkemyksenä – ja sama toisinpäin. Vain toisiaan kunnioittavalla keskustelulla voidaan päästä kaikkia tyydyttävään lopputulokseen, ilman huutamista ja populismia.

KÄSITTEET OVAT DISKURSSIEN PELIVÄLINEITÄ Diskurssit toimivat käsitteiden ja käytäntöjen varassa.

Nekin ovat diskursiivisia ja sijoittuvat vahvasti aikaan ja paikkaan. Käsitteiden merkityksestä voidaan käydä samanlaista kamppailua ja loputonta väittelyä niiden sisällöstä.

Käsitteet ovat pelivälineitä.

Esimerkiksi nationalismin diskurssissa syntyi kysymys Suomen leijonan merkityksestä, ja se painettiin vastavetona ”suvakki”-käsitteen kanssa Demarinuorten paitaan. ”Suomi ensin” –sloganin voisi omia tulkitsemalla sen tarkoittavan sitä, että etnisestä, kielellisestä, kulttuurisesta tai uskonnollisesta taustasta riippumatta yhteinen Suomi on kaikille tärkein arvo. ”Rajat kiinni” voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, ettemme liu’u pohjoismaasta itäeurooppalaiseksi oligarkiaksi, jossa politiikka, media ja kansallisomaisuus ovat samojen harvojen hallussa.

Tässä kirjoituksessa on käytetty myös käsitteitä ”vaihtoehtoinen totuus” ja ”asiat, niin kuin ne koetaan”, koska ne ovat jo vanhastaan diskurssianalyysin ydintä. Näin ollen käsitteet eivät ole koskaan lukkoon lyötyjä. Samalla tavalla diskurssitkin elävät, sillä mikään tulkinta sosiaalisesta todellisuudesta ei ole lopullinen. LIPPU

www.teamliitto.fi

15

16

1 / 17

1 / 17

SUOMI-DESIGN EI OLE SINIRISTI-KRÄÄSÄÄ Suomi juhlii 100-vuotisjuhlaa. Juhlan kunniaksi markkinoille on lanseerattu rajattu erä erikoistuotteita, Suomi 100 -tuotteita. Muun muassa Fiskars on Valtioneuvoston kanslian virallisen Suomi 100 -hankkeen yhteistyökumppani, ja on julkistanut juhlavuoden tuotekokoelman tuotemerkeiltään Iittalalta, Arabialta, Hackmanilta ja Fiskarsilta. Lisäksi myös muun muassa Marimekko on lanseerannut juhlakokoelman.

T

uotteiden joukoissa ei kuitenkaan nähdä uusia menestyneitä kykyjä vaan ovat vanhat klassikot saaneet värikseen sinisen ja valkoisen eri sävyjä. Tuotteiden tuoreimmat suunnittelut ovat kolmenkymmenen vuoden takaa ja tuotteet tuotetaan pääosin Suomen ulkopuolella halpatyömaissa.

Suomesta löytyy kuitenkin myös uusia kansainvälisesti menestyneiden nuorten upeita tuotteita, jotka ansaitsisivat Suomi 100 -kunniamaininnan. Tässä on Lippu-lehden ehdotukset Suomi 100 -tuotteiksi.

MUM’S RUG <3 SAANA & OLLI: KOKO IÄKSI -MATTO

kundonta-osuuskunnan pyörittämiseen. Saana ja Olli on palkittu suunnittelijapariskunta, joka tuottaa omat tekstiilinsä hampusta Suomessa. He ilmoittavat liiketoimintansa arvoiksi tuotannon läpinäkyvyyden, suoraselkäisyyden ja inhimillisyyden.

NEULOMO Neulomo syntyi kun Nanso ilmoitti 2016 joulukuussa lopettavansa trikootuotantonsa Nokialla. Syyksi ilmoitettiin kannattamaton toiminta.

Nyt Neulomolla on useita yhteistyökumppaneita, ja Neulomo suunnittelee, myy, markkinoi ja tuottaa neuloksia, tekstiilejä ja valmisvaatteita Nanson vanhalla tehtaalla Nokialla.

Neulomo sanoo oivaltavansa, että kotimaisen tuotannon väitetty ja pelätty mahdottomuus onkin suuri mahdollisuus. Toimitusjohtaja Vesa Moisio perusti toiminnan, että kotimaisille eettisesti tuotetuille vaatteille. Tekijöillä oli riittävästi rohkeutta uskoa, että kuluttajat arvostaa vastuullista ja hyvälaatuista kotimaista designia vaatteissaan. Neulomon Nokian tehdas kehittää ekologisten kuitujen ja neulosten kehittämistä ja priorisoi aloittavia ekovaatetoimijoita. Lisäksi merkki arvostaa kaiken ikäisiä ja kokoisia naisia osallistaen ja kuunnellen kuluttajia.

HT-COLLECTION HT-Collection on valmistanut Suomessa 1950-luvulta lähtien ja valmistaa edelleen kaikki kalusteensa osat kankaita lukuunottamatta.

Käsityönä edelleen Hollolassa valmistetut kalusteet on valmistettu kestämään aikaa. Muotoilussa on onnistuttu yhdistämään käytännöllisyys ja skandinaavinen ajaton tyyli.

Lisäksi tulevaisuuden muotoilun uratyötä ovat tehneet muun muassa Re-pack ja Kuukuppi. LIPPU

Turkulaiset Saana ja Olli:n MUM’sille suunnittelema Koko iäksi -matto on valmistettu Intian Bhadonin alueella paikallisesta mulesing-vapaasta villasta reiluissa olosuhteissa. Maton kutoja saa sisäänostohinnasta 50% ja toiset 50% menevät

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVAT: JUHA MUSTONEN, SUVI KESÄLÄINEN, VALMISTAJAT

17

18

1 / 17

SDP:N PUOLUEKOKO Nuoret valloittivat SDP:n puoluekokouksessa puhujapöntön. Kokouksessa hyväksyttiin useita nuorten esityksiä kuten Demarinuorten Yleisturva pohjaksi sosiaaliturvan uudistamiselle ja maksuton ehkäisy kaikille alle 25-vuotiaille.

KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER

OUS

1 / 17

TULE MUKAAN

TULEVAT TAPAHTUMAT: 9.4

16.-18.6.

Kuntavaalit

Työpoliittinen kesäkoulu

6.-7.5

3.-6.8.

Tasa-arvoseminaari ja KIITOS-risteily

Demarinuorten ja SONKin kesäleiri

19

20

1 / 17

NORDENS TID ÄR NU “Nordiska länder är världens minst misslyckade stater.” brukar den långvariga socialdemokratiska utrikesministern Erkki Tuomioja ofta säga i sin analys om den världspolitiska situationen.

TEKSTI: MATIAS MÄKYNEN | KUVITUS: OLLI URPELA

1 / 17

T

uomioja påpekar att den nordiska välfärdsstaten (i olika former i olika länder) har kunnat upprätthålla fred i samhället med en unik framgång. Universella tjänster (världens bästa utbildningssystem inkluderat), en stark fackföreningsrörelse och en trepartsmodell på arbetsmarknaden samt en bred socialskyddsmodell som har uppfattats som en investering som ger människor frihet och nya möjligheter, har i årtionden varit ett succérecept som har givit både välfärd och ekonomiskt överflöd.

De nordiska välfärdsstaterna har byggts på visioner av samhällsforskare som Gunnar Myrdal (1898-1987) i Sverige och Pekka Kuusi (1917-1989) i Finland. Myrdals teori om kumulativ tillväxt och Kuusis bok ”1960-talets socialpolitik” har fungerat som grundstenar i den socialdemokratiska välfärdspolitiken genom årtionden.

Idéerna har varit så framgångsrika att de även marknadsfördes i diskussionerna vid USA:s presidentval 2016.

Europeiska unionen seglar från kris till kris. Unionens historia är fylld med olika faser där medlemsländernas samarbete har intensifierats eller minskats. Storbritannien har ofta varit motvillig till förnyelser och på

1960-talet fördröjde Frankrike utvecklingen till exempel genom att motsätta sig Storbritanniens medlemskap i EU. Ändå har Europeiska unionens utveckling ständigt gått framåt.

Införandet av euro och de senaste utvidgningarna på 2000-talet har dock gjort att medlemsländernas integration i kollektivet är på olika nivåer. Det betyder till exempel att samarbetet mellan länderna som använder euro har varit tätare och bredare än mellan andra länder.

I Norden görs parlamentariskt samarbete redan genom det Nordiska Rådet. Unionens kris och de olika nivåerna av integration ger de nordiska ländernas samarbete ett nytt utrymme – och nytt behov. Alla nordiska länder är inte medlemmar i EU, men gör ändå nära samarbete med unionen.

Tätt nordiskt samarbete kommer att behövas vad som än händer med unionen.

Som nästa steg i det nordiska samarbete understöder jag tankar som Stan Palmgren och Gunnar Wetterberg har presenterat i Tankesmedjan Agendas publikation ”Nordens tid är nu” (2017). De föreslår ett nordiskt medborgarskap som skulle ge alla människor som bor i Norden lika möjligheter att bo, arbeta och utnyttja välfärdssta-

ten i det landet man vistas i. De ger tre olika alternativ (en ambitiös modell, en avtalsmodell och en pragmatisk modell), som alla skulle vara en viktig förbättring i ländernas förhållanden och människornas rättigheter.

Nordiskt medborgarskap och ett ännu tätare samarbete vid lagstiftning skulle göra Norden starkare också inom Europeiska unionen, men först och främst skulle det föda en superstat med över 25 miljoner invånare och en samhällsmodell som fortfarande beundras världen över. LIPPU

21

22

1 / 17

SATA KOLONIALISMIN VUOTTA

SAAMELAISET OVAT EUROOPAN UNIONIN ALUEEN AINOA ALKUPERÄISKANSA. AINOA. Alkuperäiskansa-asema kriteeristö pohjautuu kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksen kriteeristöön numero 169. Suomi allekirjoitti ILO:n sopimuksen jo 1980-luvulla, mutta ei ole vielä ratifioinut eli vahvistanut sopimusta. ILO 169 ja Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus ovat myös ainoat YK:n ihmisoikeussopimukset, jota Suomi ei ole ratifioinut. Tämä on maamme häpeäpilkku.

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVAT: MIIKKA LÖNNQVIST

1 / 17

S

uomessa saamelaisuus määritellään saamelaiskäräjälain kolmannessa pykälässä. Saamelainen on siis henkilö, joka pitää itseään saamelaisena ja hän tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut yhtä saamen kolmesta kielestä ensimmäisenä kielenään. Suomessa on noin 10 000 saamelaista. Määrä on kasvanut vuodesta 1992 puolella, mutta, koska yli 60 prosenttia saamelaisista asuu kotiseutualueensa ulkopuolella, asettaa hajannaisuus haasteita ylläpitää saamenkielistä opetusta, palveluita ja tiedonvälitystä. Juuri tästä syystä saamenkielinen media, lastenohjelmat ja kielen merkityksen nostaminen julkisuudessa on tärkeää.

Vielä vaikeampaa saamelaisten kulttuurin ja kielen ylläpitäminen oli aiemmin kun suomalaiset pyrkivät sulauttamaan saamelaisia väkisin osaksi suomalaista kulttuuria.

Esimerkiksi vielä 1940-luvun lopulta lähtien saamelaislapsia pakkosuomalaistettiin lähettämällä heidät yksin ilman vanhempia jopa puoleksi vuodeksi kerrallaan suomalaisiin asuntolakouluihin. Kaikki opetus ja eläminen tapahtui suomen kielellä – saamen kielen käyttö oli jopa rangaistavaa.

Suomettaminen johti lopulta saamen kielen voimakkaaseen harvinaistumiseen ja moni perhe salasi saamelaistaustansa, jotta heidän lapsensa hyväksyttäisiin paremmin osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Tällaista samanlaista sortoa tapahtui myös Neuvostoliitossa esimerkiksi karjalaisia ja suomenkielisiä kohtaan vielä 1970-luvulla. Omat vanhempani ovat kertoneet, että vasta aikuisiällä heille on selvinnyt ketkä alakoulun luokkalaisista olivat myös karjalaisia. Karjalan alueen eri kielet ovat myös uhanalaisia nykypäivänä.

Vaikka valtio ei enää toteuta pakkosuomettamista, ei valtiovallalla ole haluja myöskään edistää tai ylläpitää saamelaisten asemaa. Edelleenkään metsähallituslaissa, kaivoslaissa tai kalastusta koskevissa kysymyksissä ei saamelaiskulttuuria ole huomioitu tarpeeksi. Puhumattakaan siitä, että assimilaatiota olisi pyydetty anteeksi.

Saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2017 Norjan pääminis-

teri Erna Solberg piti puheen saamelaisille, jossa hän pyysi anteeksi assimilaatiopolitiikkaa Norjassa. ”Norjalaistamispolitiikka on musta kappale maan historiassa. Se pakotti saamelaiset luopumaan kulttuuristaan ja kielestään. Moni sukupolvi kasvatettiin uskomaan, etteivät he saa puhua saamea eivätkä olla saamelaisia ja että se on häpeä. On tärkeää muistuttaa Norjaa historiasta. Muistuttaminen on tarpeen, koska norjalaisten politiikka saamelaisia kohtaan oli väärä.”, Solberg sanoi. Norja on ratifioinut jo vuonna 1990 alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO 169 -sopimuksen. Tästä Suomella on opittavaa.

Pääministeri Sipilän hallitus on yhtiöittämässä saamelaisten perinnealueita, Lapin luontoa ja pohjavettä taloudellisen voitontavoittelun vuoksi. Metsähallitus on esittänyt metsätalouden osakeyhtiöittämistä. Metsätalousosakeyhtiöllä olisi oikeus hallinnoida kaikkia metsiä liiketaloudellisesti ellei niitä ole erikseen eritelty muihin tarkoituksiin.

Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet huolensa siitä, että jopa yli kaksi miljoonaa hehtaaria suojuluohjelmiin kuulumattomia maita otettaisiin haltuun voiton tavoittelua varten. Käsittämättömän tapauksesta tekee se, että kaikki saamelaisia koskevat erityissäännökset on poistettu ilman perusteluja hallituksen käsittelyyn tulleesta metsähallituslaista. Lisäksi hallitusohjelmasta on jätetty kirjaamatta ILO 169 -ratifiointi.

On kestämätöntä ajatella, että Suomi juhlii Suomen 100-vuotista itsenäisyyttään kykenemättä mahdollistaa saamelaisten osallistumista oman elinympäristönsä päätöksentekoon. Saamelaiskäräjillä ei ole poliittista roolia Suomessa eikä saamelaisille ole mahdollistettu todellista vaikutusasemaa ympäristöhankkeisiin.

Saamelainen kulttuuri ja perinne kyllä kiinnostaa kuitenkin turismin ja muunlaisen esineellistämisen näkökulmasta, mutta saamelaisille ei “Suomi 100 v” ole kuitenkaan halunnut antaa ääntä turismiin tai oman elinympäristönsä maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä.

Itsenäisyyden juhlavuotena olisi sopivaa ymmärtää myös muiden autonomian kunnioitus, Suomi hei! LIPPU

23

24

1 / 17

DEMARINUORTEN VAALITEEMAT Maksuton ehkäisy kaikille alle 25-vuotiaille Jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeus harrastaa Hävikkiruoka myyntiin edullisesti kuntalaisille

1 / 17

Anna äänesi nuorelle demarille Ennakkoon 27.3.-4.4.

Vaalipäivänä 9.4.

Löydä oma ehdokas ja parhaat teemat www.demarinuoret.fi

#MUNKUNTA

25

26

1 / 17

EESPÄIN VOITTOHON SIIS, TE SANKARIT HOMOT JA HETEROT – SEKSUAALIVÄHEMMISTÖT ISÄNMAATA SUOJELEMASSA Modernin valtiokäsityksen taustalta löytyy useita ideoita, joita saksalainen Max Weber pyrki tiivistämään muotoiluunsa valtiosta entiteettinä, jolla on tietyllä alueella legitiimin fyysisen väkivallan monopoli. Poliisin ohella armeija on tämän voiman tärkein käyttäjä.

L

ukuisat suomalaiset pitävät näitä merkittäviä toimijoita täysin perustellusti arvossa.

Suuren ihailun varjopuolena on kuitenkin monesti haluttomuus tarkastella kriittisesti kunnioituksen kohteen mahdollisia ongelmia.

Valitettavan usein vaikkapa seksuaalivähemmistöjen ja puolustusvoimien suhde jää vähälle huomiolle.

Näistä pulmista ja ennakkoluuloista saatiin vahva esimerkki kesällä 2016, kun ylikersantti Juho Pylvänäinen osallistui Helsinki Pride -kulkueeseen sotilaspuvussa. Tästä ratkaisusta

seurasi laajaa keskustelua seksuaalivähemmistöjen roolista Suomen puolustusvoimissa, ja toisaalta siitä, miten puolustusvoimien tulisi ottaa tai olla ottamatta kantaa seksuaalivähemmistöihin liittyviin kysymyksiin.

Pylvänäinen kertoi tapahtuman jälkeen antamissaan haastatteluissa, että seksuaalivähemmistöjen edustajat kohtaavat yhä armeijassa syrjintää.

Näkemykset, joiden mukaan homo ei kuulu armeijaan, ovat edelleen tavallisia. Internetin keskustelupalstoilla moni kertoo pelkäävänsä ajatusta, että asepalveluksen aikana homot katselisivat toisia miehiä vaikkapa suihkutiloissa. Tämä niin kutsuttu huoli on kuin perussuomalaisen eduskuntaryhmän tiettyjen jäsenten esittämistä puheenvuoroista poimittu. Monesti taas tunnutaan katsovan, että maanpuolustus nyt vain on nimenomaisesti heteromiehille kuuluva tehtävä.

On kuitenkin absurdia kuvitella, että viiden ja puolen miljoonan suomalaisen joukosta ei löytyisi suurta joukkoa seksuaalivähemmistöjen edustajia, joille maanpuolustus on tärkeää. Suomalaisten vapaus on koko kansan yhteinen asia seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Siten on loogista, että myös moni seksuaalivähemmistön edustaja haluaa suorittaa asepalveluksen, ja jopa hakeutua pysyvästi armeijan palvelukseen. Tälle halulle osallis-

tua maanpuolustukseen ei tule asettaa turhia esteitä vaalimalla vihamielisiä tai ennakkoluuloisia asenteita. Olihan myös Tom of Finlandina kansainvälistä mainetta saavuttanut Touko Laaksonen jatkosodan aikana ilmatorjunnassa palvellut veteraani. Moni tuntee hänen töitään, mutta harvempi tietää, että tälle luutnanttina kotiutetulle taiteilijalle myönnettiin 4. luokan Vapaudenristi.

Toki muuallakin on pohdittu seksuaalivähemmistöjen ja armeijan suhdetta. Yhdysvalloissa kiistanalainen Don’t ask, don’t tell -käytäntö kumottiin vasta presidentti Barack Obaman ensimmäisellä kaudella vuonna 2011.

Kyse oli periaatteesta, jonka mukaan seksuaalivähemmistöjen edustajat saivat palvella asevoimissa vain, jos eivät tuoneet esille suuntautumistaan.

Vastaavasti kenenkään kuulumista johonkin seksuaalivähemmistöön ei teoriassa saanut kysyä. Olisi erikoista olettaa, että esimerkiksi Navy SEAL -erikoisjoukkojen taistelija ei kestäisi tietoa toverinsa homoseksuaalisuudesta, kun hänen odotetaan sietävän äärimmäistä painetta aidosti vakavissa tilanteissa. Ei ihme, että käytännöstä luovuttiin.

Jo tutustumalla Euroopan kulttuurihistoriaan voisi tosin päätellä, että homokin voi puolustaa isänmaataan.

Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset eivät tunteneet moderneja hetero-,

TEKSTI: ERIK IMMONEN | KUVITUS: OLLI URPELA

1 / 17

homo-, ja biseksuaalisuuden käsitteitä, mutta tiedetään hyvin, että tiettyinä kausina molempien parissa suhtauduttiin samaa sukupuolta olevien suhteisiin yleisesti ottaen sallivasti, kunhan niissä noudatettiin sosiaalisten hierarkioiden asettamia vaatimuksia. Moni Rooman keisari osoitti varsin avoimesti kiinnostuksensa miehiin, ja Theban pyhä joukko, antiikin Kreikan kuuluisa sotilasyksikkö, koostui miespariskunnista. Heitä pidettiin voittamattomina, ja he taistelivat luultavasti biseksuaalisen Aleksanteri Suuren isää Filippos II:sta vastaan viimeiseen mieheen asti.

Homeros taas kuvaa Troijan sotaa käsittelevässä Ilias -eepoksessaan kahden kreikkalaisen sankarin, Akhilleuksen ja Patrokloksen, keskinäistä rakkautta. Hän näyttää jättävän avoimeksi, onko kyse syvästä ystävyydestä, vai ovatko miehet rakastavaisia. Ainakaan Homeros ei pyri painottamaan, että suhde ei olisi romanttinen. Kun Akhilleus saa kuulla Patrokloksen kaatuneen Troijan edustalla, jumalainen sankari murtuu täysin: ”Tuskan pilvi jo tumma Akhilleun peitti, mustaa tuhkaa hän käsin kaksin kouri ja syyti kiireellensä ja kaunoiset ryvetytteli kasvot, ylt’yli tarttuen tuhkaa jäi ihotakkihin sorjaan. Itse hän maahan kasvoilleen, uros valtava, heit-

tyi, tukkaa tuskissaan käsin raastelevin repi päästään.” Raivostunut Akhilleus kostaa armotta ystävänsä kuoleman, mutta ajautuu myös aivan epätoivon partaalle: ”Kuolema korjatkoon minut kohta, kun ystävän surmaa torjua suotu mun ei, joka kaukana syntymämailta kaatui, kaivaten luo mua varjelemaan tuhon alta!” Jo antiikin aikana sankarien suhteesta oli erilaisia näkemyksiä, mutta tulkinnat, joiden mukaan miesten suhde ei ollut pelkkää ystävyyttä, eivät estäneet lukemattomia sieluja palvomasta heitä pyhinä heeroksina.

Löydämme esimerkkejä lähempääkin. Valistuneena itse-

valtiaana Preussia 1700-luvulla hallinneen kuningas Fredrik Suuren homoseksuaalisuudesta ei ole merkittävää epäilystä. Hän avioitui nuorena, mutta vastentahtoisesti ja vain isänsä Fredrik Vilhelm I:n vaatimuksesta. Isänsä kuoltua Fredrik tapasi vaimoaan harvoin.

Kuningas saavutti aggressiivisuudellaan lukuisia voittoja eri tilanteissa, ja käänsi jopa kaoottisen seitsenvuotisen

sodan Preussin eduksi.

Muitakin sotureita, jotka uhmaavat ennakkoluuloista suhtautumista seksuaalivähemmistöjen kykyyn osallistua maanpuolustukseen, olisi helppo esitellä. Nimien listaamista olennaisempaa on kuitenkin käsittää, että isänmaa on yhteinen. Se kuuluu meille kaikille, seksuaalisesta suuntautumisesta, etnisestä taustasta, varallisuudesta tai monista muista tekijöistä riippumatta.

Samoin sen kehittäminen parempaan suuntaan osana kansainvälistä yhteisöä ja ennen kaikkea Eurooppaa on meidän yhteinen tehtävämme. Nämä ideat on maassamme hyväksytty jo varsin laajalti: seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat päässeet esille politiikan, tieteen, taiteen, ja muiden alojen parissa. On tullut aika hylätä vanhentuneet ennakkoluulot, joiden mukaan homo voi vaikuttaa yhteiskunnassa monin muin tavoin, mutta ei voi puolustaa maataan. Tuollaisia näkemyksiä esittävällä ei ole faktoja tukenaan, ja Fredrik Suuri nauraisi hänelle. LIPPU

27

28

1 / 17

KOTI, USKONTO, ISÄNMAA JA ME Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi moni pukeutuu enemmän siniseen, maailmaa katsotaan sinivalkoisin silmin ja blogosfääri täyttyy isänmaallisista kirjoitelmista. Satavuotiaassa Suomessa korvani särähtää, kun kadulla ohi mennen kiroillaan ”v*tun n**keri”. Toisaalta Suomessa täyttyi Senaatintori 15 000 ihmisellä, ”joille riittää”. Millainen Suomi on sadan vuoden kynnyksellä? Näköpiirissä toivoa ja kauhua, edistyksellistä ja vapaata, nostalgista ja ahdasmielistä. Yksinkertaisesti: ristiriitaista ja ääripäät näkyvät.

K

oti, uskonto ja isänmaa on iskulause, jota kuulee paljon näin juhlavuotena. Etenkin isänmaa termi on kokenut inflaation nykyisellä oikeistonationalismin nousukaudella. Mitä nämä tunteikkaat termit kuitenkaan enää nykymaailmassa tarkoittavat? Mitä merkitystä, jos mitään, niillä enää on? Ennen kuin tulevat kuntavaalit nostavat esiin ehdokkaita, jotka huutavat ”Suomi ensin” ja ”Isänmaa” olisi hyvä miettiä, mitä nämä meille nuorille nykyään tarkoittavat.

Olisiko enemmän nykypäivää huudahtaa: Sauna, Jääkiekko ja Kalja?

Niistä Suomi rakentuu, tai ainakin näin tuntuu olevan maailmalla jaetuissa uutiskuvissa ja stereotyyppisissä mielikuvissa. Uskonto tuskin tulee ensimmäisenä mieleen, jos kysytään mielikuvia Suomesta. Vai tuleeko?

Lippu, kysyi mielikuvia näistä termeistä muutamilta demarinuorilta.

Alkuperäinen rimpsu on Mirva Saarelaisen mielestä hyvin konservatiivinen, vanhahtava ja nämä kolme yhdessä kuvaa hyvin perinteisiä arvoja.

Kuitenkin tarkastellessa niitä yksittäisinä asioina on ajatuksissa termit huo-

KOTI

mattavasti positiivisemmat ja nykypäivään sopivat. Roby Mountrakis kokee, että koko rimpsun sanoisi tänä päivänä vain hyvin konservatiivinen ihminen: - Osittain kuitenkin olen sitä mieltä, että perinteiset arvot ovat hyvästä, mutta nykyisessä yhteiskunnassa on hyvä huomioida, että on muitakin modernimpia arvoja.

Maria Nyroos ei perusta arvojaan ”koti, uskonto, isänmaa”-käsitykseen, vaan sosialidemokratiaan.

- Uskon, että voin puolustaa Suomea ja olla patriootti ilman tätä kombinaatiota ja olenkin. Suomi on minulle ylpeyden aihe, mutta koska on täysin lottoa mihin synnyt maailmassa, en määritä sillä arvomaailmaani.

Oma koti. Vuokraasunto. Opiskelija-asunto. Asunnoton. Koditon.

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 melkein 8000 asunnotonta, ja asunnottomista lähes neljännes oli alle 25-vuotiaita.

Onko heillä kuitenkin paikka, jota voisi kutsua kodiksi? Satavuotiaasta Suomesta pitäisi kaikille löytyä paikkaa, mitä kutsuisi kodiksi. Sofia Nevalaiselle, koti on paikka, jossa tuntee olonsa tervetulleeksi: – Ei ole vain yhtä asiaa, jota voi kutsua kodiksi. Minulla on vuokra-asunto avomiehen kanssa. Lapsuuden koti on koti, ja sosialidemokraatit on minulle poliittinen koti.

Demarinuorten pohtiessa kodin merkitystä mennään helposti filosofiseksi. Eveliina Reponen on elämänsä aikana asunut eri puolella Suomea ja Eurooppaa. Hänelle koti ei ole mitään materiaa tai rakenteita, vaan kokemus ja tunne, että kuuluu jonnekin.

Maria Nyroos on myös asunut ympäri maailmaa yli puolet elämästä, joten koti on häilyvä käsite.

– Joskus se on tarkoittanut lap-

TEKSTI: MARJUT PIHONEN KUVAT: HAASTATELTAVAT

1 / 17

suudenkotia, joskus Suomea yleisesti mutta useimmiten sitä yhteisöä, missä asun sillä hetkellä.

Robylle koti on kaiken perusta: – Koti voi olla maa, kaupunki tai fyysinen talo, mutta ennen kaikkea paikka, jonka itse mieltää kodiksi. Se on myös paikka, jossa ihminen saa rauhan omalle ajattelulle ja levolle.

USKONTO Häät. Hautajaiset. Kastajaiset.

Suomessa edelleen reilu 70 prosenttia kansalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja luku on suhteellisen korkea. Varsinaisen ”uskomisen” määrää on vaikea arvioida. Kirkkoon tai uskontoon virallisesti kuulumatonkin voi uskoa.

Mirva kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja uskonto ylipäänsä merkitsee hänelle syvällistä pohdintaa elämästä.

Uskonnon avulla Mirva on pystynyt tutustumaan myös erilaisiin kulttuureihin: – Uskonto on minulle musiikkia, yhdessä oloa, erilaisuuden hyväksymistä ja moraalioppia.

Sofia on ateisti ja hänelle uskonto tuo mieleen myös kulttuurit: – Kasvoin monikulttuurisessa ympäristössä. Äitini on thaimaalainen ja isäni suomalainen, joten meidän perheessämme ei ollut ikinä vain yhtä käsitystä oikeasta uskonnosta.

Eveliinalle uskonto on henkistä läsnäoloa jokaiselle omassa muodossaan: – Toiselle uskonto on kykyä kuunnella omaa intuitiotaan, toiselle se taas on uskoa johonkin suurempaan.

Robyn mielestä uskonto pelkkänä arvona ei ota riittävästi huomioon yhteiskunnan monipuolisuutta kuten uskonnottomia tai muita uskontokuntia. Koti, uskonto, isänmaa -ryhmästä hän korvaisi uskonnon sanalla mielipidevapaus.

ISÄNMAA Isänmaa. Äidinmaa. Esi-isienmaa.

Munmaa. Meidänmaa? Isänmaa -termi samassa merkityksessä on olemassa monissa kielissä ja osassa se on vapaasti käännettynä ”äidinmaa”. Esiisämme ovat taistelleet tämän maan puolesta useaan otteeseen. Mummot töissä ja lottina sodan aikaan, ja sodan lapset, nykyiset äidit, isät, enot, tädit, vietiin sotaa pakoon Ruotsiin.

Isänmaata voi arvostaa ja isänmaa -sanan pitäisi herättää kunnioitusta esi-isiämme kohtaan. Itse sana on kuitenkin varastettu liian usein rasististen kirjoitusten käyttöön ja sanan arvo on kokenut kovia.

Marialle Isänmaa tuo mieleeni negatiivisia yleistyksiä, koska se hyvin vahvasti yhdistetään armeijaan tai sotilaalliseen konfliktiin.

Mirva taas on käynyt varusmiespalveluksen, juhlii Suomen itsenäisyyttä

ja laulaa suomalaisia kansanlauluja, mutta ei silti käytä termiä isänmaa.

– On vain rakenteita, joita olemme itse luoneet. Valtioilla on maantieteelliset rajat, ja eri maiden kansalaisuuksiin liittyy erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Koen olevani enemmän maailmankansalainen kuin isänmaallinen.

Roby kysyy, voisiko arvon muuttaa suoraan kotimaaksi: – Isänmaa on minusta sanana vanhentunut. Globaalissa maailmassa isänmaa on paikka jossa olet syntynyt. Sama henkilö voi kuitenkin kokea synnyinpaikastaan riippumatta toisen maan kodikseen kuten uusille kansalaisille käy.

Sofia on samoilla linjoilla:

– Puhun itse aina kotimaasta, sillä isänmaa ei tunnu minulle luontevalta.

Se on hyvin patriarkaalinen sana.

Sofian mielestä Isänmaa on arvolatautunut termi kotimaalle, mutta ymmärtää, miksi jotkut käyttävät sanaa: – Isänmaahan liittyy perinteitä, ylpeyttä ja arvokkuutta. Sotien kautta myös vahva identiteetti, jonka puolesta on taisteltu.

Hieman armoa isänmaa termille saatiin myös Eveliinalta. Eveliinalle isänmaa on esi-isien ja -äitien rakentama. Se on arvokas osa kulttuurillista minuutta, mutta myös osa maailmankansalaisuutta.

Maailmankansalaisia me suomalaiset kaikki olemme. Yhden ison maailman pieni osa. On silti paljon, mistä voimme olla ylpeitä näin juhlavuotenamme. Juhlavuonna edessä ovat myös kuntavaalit, joissa kannattaa äänestää. Nimittäin tanskalaisten ohella suomalaiset äänestävät maailman

vapaimmissa ja luotettavimmissa vaaleissa! Kannattaa tuntea myös suurenmoista kiitollisuutta, että olet syntynyt Suomeen. Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö ja myös maailman lukutaitoisin maa!

Olisiko suomalainen vaatimattomuus hyveenä myös vanhentunut? Sopisiko seuraavan vuosisadan iskulauseeksi Koti, Vapaus ja Tasa-arvo? LIPPU

Haastateltavina: Mirva Saarelainen, Sofia Nevalainen, Roby Mountrakis, Eveliina Reponen ja Maria Nyroos.

29

30

1 / 17

HYVINVOINTIVALTIOTA VAALIVA TALOUSPOLITIIKKA 1900-luvun sosialidemokratian suurin epäonnistuminen oli se, ettei se pystynyt tehokkaasti vastustamaan länsimaista imperialismia ja päättäväisesti tukemaan kolmannen maailman kansalliseen vapautukseen pyrkiviä liikkeitä, kirjoittaa Robin Hahnel ”Kilpailusta yhteistyöhön. Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää” -teoksessaan (Like 2012).

D

emaritkin antoivat kapitalistiselle talousjärjestelmälle aivan aiheetontakin kunniaa edistyksistä. Moni sosialisti ryhtyi imperialistiksi riistämään maailman alkuasukasheimoja. Imperialismi kärjistyi sodiksi.

Työläinen taisteli työläistä vastaan.

Monessa yhteiskunnassa kotimaiset työläiset pystyivät kuitenkin yhdistämään voimansa. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat tästä tietysti mukava esimerkki. Progressiivisen verotuksen ja tulonsiirtojen yhdistelmä on ollut hyvinvoinnin luomisessa jotakuinkin lyömätön yhdistelmä ilmaisilla, kattavilla hyvinvointipalveluilla täydennettynä. Kuten Richard Wilkinson ja Kate Pickett (Tasa-arvo ja hyvinvointi, HS kirjat, alkujaan The Spirit Level 2009) osoittivat, tulonjaon tasaisuus vähentää mitä moninaisimpia sosiaalija terveysongelmia henkirikoksista ja mielenterveysongelmista aina teiniraskauksiin ja vankien määrään.

Heidän löydöstensä valossa tasa-arvoa tuottavien rakenteiden luominen on ensisijaista. He kiinnittävät huomiota myös siihen, että tasa-arvoisten yhteiskuntien kasvatit käyttäytyvät kansainvälisissä yhteyksissä valtioidensa edustajina tasa-arvoisemmin ja yhteistyöhaluisemmin kuin epätasaarvoisten yhteiskuntien kasvatit.

TEKSTI: INARI JUNTUMAA

Esimerkkeinä he mainitsivat joitakin kansainvälisiä kauppa- ja ilmastoneuvotteluita. Yhteiskunnalliset tasaarvon rakenteet eivät siis pelasta vain ihmisiä ja yhteiskuntia, vaan myös maailman.

Maailman pelastamisen talouspolitiikka edellyttää kuitenkin poliittista kamppailua ja laajojen joukkojen vaatimuksia. Tällä hetkellä markkinaliberalistinen ajattelu on kuitenkin valtavirtaa sekä ihmisten että ympäristön kustannuksella. Miksi?

Jatkuvaa talouskasvua tarvitaan ennen kaikkea jatkuvan voiton tavoittelun mahdollistamiseksi. Tämä tarkoittaa yksityistä voiton tavoittelua; julkiselle sektorille voittoahan ei samoin kerry, vaan tulot siirtyvät takaisin rahatalouden kiertoon palkkoina, tulonsiirtoina ja investointeina (tai siirtyvät myös syrjään kotimaisesti rahatalouden kierrosta esimerkiksi valtion lainojen maksuina). Kun julki lausuttuna ja yleisesti ymmärrettynä talouspolitiikan tavoitteena on talouskasvu, voidaan kysyä, tekeekö se yksityisen voiton tavoittelun ja esimerkiksi yksityisten verotulojen piilottamisen valtioilta hyväksytymmäksi.

Todellisuudessa oikeudenmukaisuuden rakenteita tuottavasta osallisuustaloudesta on paljon erilaisia versioita. Olennaista on se, että ihmi-

1 / 17

set ovat talouspolitiikan päätöksentekijöitä eri tasoilla. Ihmisiä, kansalaisia, ei kohdella asiakkaina, jotka voivat äänestää jaloillaan. Sen sijaan he ovat mukana määrittelemässä talouden rakenteita. Käytännössä tätä koskevat versiot liittyvät paikallistalouksiin. Kyläyhteisöjen tasolla on ollut historian saatossa erilaisia versioita talousjärjestelmistä, joista on käytännössä puuttunut yksityisen voiton tavoittelun elementti.

Robin Hahnel jopa toteaa Poliittisen taloustieteen aakkoset -teoksessaan, että muinaisessa metsästäjä-keräilijä -yhteisöissämme ”tuotanto”- eli metsästysvälineet olivat yhteisiä ja saaliit jaettiin juurikin tasan. Vasta aloilleen asettuminen ja maanviljelys johtivat erilaisten statusten ja hierarkioiden rakentamiseen yhteisöissämme.

Eriarvoisten yhteiskuntien perusta oli luotu, vaikka esimerkiksi Ari Turunen osoittaa Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit -teoksessaan (Into Kustannus 2015), että tasa-arvoisia yhteiskuntia on mahtunut viimeisten tuhansien vuosien jaksoon jatkuvasti. Ne puolestaan ovat olleet tiedon, ideoiden, hyvinvoinnin ja vaurauden keskittymiä. Sellaisia tuottavat tasaarvo ja keskinäinen yhteistyö.

”Kipeät” eli leikkauspäätökset niin kotimaassa kuin niiden edistäminen kansainvälisissä yhteyksissä sen sijaan tuottavat eriarvoisuutta sekä lyhyellä että keskipitkällä aikavälillä. John Maynard Keynesin kuuluisan sitaatin mukaan pitkällä aikavälillä olemmekin jo kaikki kuolleet.

Hyvinvointia vaaliva talouspolitiikka onkin aina tasa-arvon rakenteita tuottavaa. Osallistavien ja tasa-arvoisten talousjärjestelmien rakentamiseen tarvitaan sosialidemokraatteja, joita ei houkuttele toisten riistäminen edes silloin, kun nämä toiset ovat poissa omasta elinpiiristä, eri yhteiskuntaluokista, kasvottomia tai maantieteellisesti kaukana. LIPPU

KIRJOITTAJA SUOSITTELEE LUETTAVAKSI: Ha-Joon Chang: Taloustiede - käyttäjän opas (2015) Ari Turunen: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit (2015) Elina Aaltio: Hyvinvoinnin uusi järjestys (2013) Robin Hahnel: Kilpailusta yhteistyöhön. Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää (2012) Richard Wilkinson ja Kate Pickett: Tasa-arvo ja hyvinvointi (2009)

31

32

1 / 17

1 / 17

R

OSOa voisi luonnehtia jonkinlaisena kasvattajaseurana: Pieni mutta pippurinen ja vaikuttavakin, olen usein sanonut. Yhdistys ammentaa ennen kaikkea opiskelijapolitiikasta, ja opiskelijat ovat usein Rovaniemellä vain käymässä muuttaen viimeistään valmistuttuaan muualle töiden perässä. Voimakas toimijoiden vaihtuvuus asettaa haasteita toiminnalle. Olennaista on, ettei peräkkäisiä vuosia peilata liikaa keskenään: Toiminnan pitää olla kulloistenkin toimijoiden näköistä, välillä on aktiivisempaa ja välillä vähän rauhallisempaa. Muutamista vuotuisista perinteistä pidetään silti kiinni. Yksi niistä on ROSOn kevätpäivät, joka järjestetään aina toukokuun alkupuolella Muoniossa Utkujärven majoilla. Yleispoliittisesti toiminta ”umpikepulaisessa” Lapissa ei ole aina helppoa.

Meillä on tapana korostaa, että tässä suhteessa demareilla on vain ja ainoastaan voitettavaa. Pohjoisessa olemme joka ikinen aktiivi paljon vartijoina esimerkiksi siinä, että meidänkin vaalipiirissä on kansanedustaja ja SDP säilyy koko maan puolueena.

TEKSTI JA KUVA: HANNU MÄLLINEN, ROSON PUHEENJOHTAJA

33

34

1 / 17

Nuorten hyväksi!

Taloudellinen ja sosiaalinen vastuu sekä vastuu yhteisestä ympäristöstämme ovat keskeinen osa satavuotiaan Osuuskunta Tradekan toimintaa. Palautamme vuosittain keskimäärin vähintään 10 % verojen jälkeisestä tuloksesta takaisin suomalaiseen yhteiskuntaan. Lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön.

R

www.tradeka.fi

1 / 17

RAIVOMUUMI

35

DEMARINUORTEN TOIMISTO: SILTASAARENKATU 18–20 C 6 KRS. 00530 HELSINKI FINLAND TOIMISTO@DEMARINUORET.FI

DEMARINUORET.FI LUE LISÄÄ DEMARINUORTEN MIELIPITEISTÄ JA TOIMINNASTA.

DEMARINUORILLA ON TOIMINTAA YMPÄRI SUOMEN: KATSO KOTISIVUILTAMME OMAN ALUEESI YHTEYSHENKILÖ JA TULE MUKAAN TOIMINTAAN!

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS