Lippu 3/2017

LIPPU

3/17

POLIITTINEN MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI

NASIMA RAZMYAR NUORTEN KAUPUNKI WE ARE PROUD!

NUORET, VALLATAAN POLITIIKKA! SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET

SUOMI TARVITSEE SIVISTYSHALLITUKSEN

3 / 17

PÄÄKIRJOITUS

ANTTI SEPPONEN

2

SIVISTYS ON DEMOKRATIAN EHTO

S

ivistys on demokratian ehto.

Tämä on sosialidemokraattisen politiikan ydin. Kansanvalta on mahdollista vain, jos sivistys on saatavilla tasapuolisesti kaikille, koska ainoastaan yhteisten tietojen pohjalta voimme päättää parhaat ratkaisut yhteiskunnallemme. Yhteisö on tasavertainen ja yhtenäinen, kun meillä on yhteinen pyrkimys saavuttaa totuudenmukainen käsitys parhaiden argumenttien pohjalta.

Eri taustoista tulevat eivät lähde samalta viivalta tavoittelemaan yhtä laajaa tietoisuutta. Kaikkien edun vuoksi se on kuitenkin tärkeä päämäärä ja siksi heikommasta asemasta ponnistavaa on tuettava. Sivistys on ennen kaikkea eri näkökulmien jatkuvaa tarkastelua ja punnitsemista sekä jatkuvaa keskustelua muiden kanssa, jotta kaikki pysyvät ajatuskehityksessä mukana. Sivistys vaatii siis empatiaa,

ymmärrystä ja kriittistä ajattelua omia ja muiden ajatuksia kohtaan. Ei siis tutkintoja, sivistyssanoja tai omaa vahvaa mielipidettä.

Sivistys on kykyä perustella näkemyksensä huomioiden muiden esittämät näkemykset. Sivistykseen kuuluu velvoite valistaa myös muut argumentoinnillaan ja siksi sellaiset teemat kuin maksuton koulutus kaikilla tasoilla, osaamisen päivittäminen ja kehittäminen sekä oppimiskyvykkyyden ylläpitäminen ovat keskeisiä tekijöitä demokratian mahdollistamisessa.

Demokratiaan eivät tällöin kuulu pyrkimykset luoda eriarvoisuutta eri ihmisryhmien resursseissa, niin taloudellisissa, alueellisissa kuin tieto-taidollisissakaan mahdollisuuksissa vaikuttaa omaan kykyyn tehdä päätöksiä yhteisistä asioista. Siihen ei myöskään kuulu toisen ihmisen yhteiskunnallisen tehtävän määrittely tämän puolesta eikä voimankäyttö

toisen hiljentämiseksi.

Jos sosialidemokraattien pyrkimys on edistää demokratiaa, tasa-arvoinen sivistyspolitiikka on keskeisin päämäärämme. Näin myös työmiehen, toimistotyöntekijän, yksinhuoltajan ja syrjäytyneen nuoren asemaa voidaan parhaiten kohentaa.

Tässä lehdessä käsittelemme sivistyspolitiikan eri kysymyksiä 12 -vuotisesta peruskoulutuksesta korkeakoulutuksen maksuttomuuteen.

Maria Rytkönen Päätoimittaja

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVA: NELLI NURMINEN

3 / 17

SISÄLTÖ SUOMI ANSAITSEE SUKUPOLVENVAIHDOKSEN NASIMA RAZMYAR: NUORTEN KAUPUNKI MIKKEL NÄKKÄLÄJÄRVI: SUOMI TARVITSEE SIVISTYSHALLITUKSEN JONNE NURMI: PALKKAERON KUROMINEN ALOITETTAVA SYKSYLLÄ NOORA EILOLA: SUOMI ON SIVISTYSVALTIO, JOSSA KAIKILLA EI OLE IHMISOIKEUKSIA MATIAS MÄKYNEN: SOSIALIDEMOKRATIAN TULEVAISUUTTA PALAUTTAMASSA MAARIT FELDT-RANTA: POHJOISMAISEN HYVINVOINTIVALTION PUOLUSTAJA SARA HOLAPPA: PERHEVAPAAT UUDISTETTAVA KUNNOLLA KONTTIFEST POLITIIKKAA RANNALLA IDA PILTONEN: UMPIKUJASSA JUUSO SUUTARI: MAKSUTON KOULUTUS ON SOSIALIDEMOKRATIAN YDINTÄ PILVI TORSTI: 12-VUOTINEN PERUSKOULUTUS NYT! ELISA SELINUMMI: WE ARE PROUD! KIRJOITUSKILPAILUN VOITTAJAT: TUOMAS SUOLAHTI: SOSIALIDEMOKRATIA 2020-LUVULLA KAAPO ASUMA: SEURAAVAN SUKUPOLVEN PUOLUE LIPPULEHDEN LUKIJAKYSELY

*** seurasi ruusujen aika! kompastuminen valkeaan uuteen ja ihanaan: alasti saksilla jääpalojen puolittamiseen cavaa suupielissä että suostut kyllä pesemään ikkunat mutta vain kännissä jatkumo: loputtomia aamuja ja luomien kohinaa vatsalla: valkoisten ratsujen ruokintaa alati puhkinaisissa sateenvarjoissa äkisti valkaistuivat sudenkorennon aamut eivätkä villiruusukruunumme pelänneet säästyä kuihtumiselta *** OSSI SEPPÄLÄ

LIPPU JULKAISIJA

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Painotalo Plus Digital Oy, Lahti

KIRJOITTAJAT

TOIMITUSSIHTEERI

Kaapo Asuma, Noora Eilola, Sara Holappa, Matias Mäkynen, Jonne Nurmi, Mikkel Näkkäläjärvi, Ida Piltonen, Nasima Razmyar, Maria Rytkönen, Kati Saarinen, Elisa Selinummi, Tuomas Suolahti, Juuso Suutari, Pilvi Torsti

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

Noora Eilola noora.eilola@demarinuoret.fi

KANNEN KUVA

Maria Rytkönen maria.rytkonen@jyu.fi

Emilia Reponen

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g 4/2017 ILMESTYY MARRASKUUSSA 2017

ilmoitusvaraukset ja -hinnat toimisto@demarinuoret.fi 4041 0089

3

4

3 / 17

3 / 17

NUORTEN KAUPUNKI Helsinki on nuorten kaupunki. Kaupunki kasvaa vauhdilla ja kasvu painottuu erityisesti nuoriin ja toisaalta myös ikäihmisiin. Nuorten suuri määrä on tietenkin kaupungille ennen kaikkea vahvuus.

T

ulevaisuuden tekijöitä riittää Helsingissä. Samaan aikaan on pidettävä huolta siitä, että jokaisella helsinkiläisellä nuorella on tulevaisuus.

Sosiaalinen eriytyminen on kaikkien suurkaupunkien ongelma, niin myös Helsingin. Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan tuoreena apulaispormestarina olen ottanut tavoitteekseni estää nuorten syrjäytymistä ja eriarvoistumista.

Tehtävä ei ole helppo, mutta uskon, että Helsinki pystyy parempaan.

Tänä vuonna Helsingissä asuu lähes 140 000 nuorta (15-29-vuotiasta). Vuodesta 2011 suomenkielisten nuorten määrä on kasvanut yhden prosentin ja vieraskielisten määrä 208 prosenttia.

Tämä asettaa omat haasteensa Helsingille. Koulutuksen ja työn ulkopuolelle jää nuorista selvästi useammin vieraskieliset kuin suomen- tai ruotsinkieliset. Huolestuttava kehitys on se, että vaikka suomen- ja ruotsinkielisten kohdalla ulkopuolisuus vähenee iän myötä, vieraskielisillä se lisääntyy.

Alle 20-vuotiaista vieraskielisistä alle viidennes oli ulkopuolisia, 25 vuotta täyttäneistä jo neljännes. Maahanmuuttajataustaisten nuorten integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on tulevaisuutemme avainkysymyksiä.

Olemme asettaneet tavoitteeksi, että jokainen helsinkiläinen nuori saa jatko-opiskelupaikan peruskoulun

jälkeen. Helsinki on panostanut siihen, että täällä olisi riittävästi opiskelupaikkoja nuorten määrään nähden.

Tähän saatiin parannus, kun valtio lisäsi toisen asteen koulutuspaikkoja pääkaupunkiseudulla. Vaikka tilanne on jo kääntynyt parempaan suuntaan, jää edelleen noin 5 % nuorista ilman toisen asteen opiskelupaikkaa.

Helsingin kokoisessa kaupungissa se on iso määrä nuoria. Sekään ei riitä, että kaikki saavat opiskelupaikan, vaan myös koulutuksen läpäisyprosentti on tärkeä mittari. Nyt liian monen nuoren opinnot jäävät kesken.

Mikä siis avuksi? Tukea tarvitsevat nuoret pitää pystyä löytämään jo peruskouluvaiheessa. Jos motivaatiota koulunkäyntiin ei ole, ei pelkkä koulutuspaikka takaa tulevaisuutta. Tuore Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus osoittaa, että osalle helsinkiläisistä peruskouluista kohdennettu, syrjäytymisen ehkäisyyn tarkoitettu positiivisen diskriminaation määräraha (pd-rahoitus) lisää etenkin maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja suomenkielisten poikien todennäköisyyttä hakeutua toisen asteen koulutukseen. Tutkimus osoittaa selvästi, että niissä kouluissa, jotka olivat pdrahoituksen piirissä, nuorten todennäköisyys hakeutua jatko-opintoihin kasvoi selvästi. Usein rahoitus oli käytetty esimerkiksi koulunkäyntiavustajien lisäämiseen. Nämä tutkimustulokset antavat vahvan selkänojan tehdylle politiikalle. Positiivisen diskriminaation määrärahoja on pystyttävä lisäämään entisestään.

Helsingissä, kuten monissa muissakin suurissa kaupungeissa, uhkana on alueellinen segregaatio. Huonoosaisuus kasautuu tiettyihin kaupunginosiin, joka näkyy myös kouluissa ja nuorten tulevaisuuden näkymissä. Siksi kaupunginosien eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Tähän asti Helsinki on pystynyt torjumaan eriarvoisuutta kaupunginosien välillä kohtalaisen hyvin, mutta

silti alueiden erot näyttävät lisääntyvän. Segregaatiokehityksen pysäyttäminen vaatii vahvaa poliittista tahtoa ja toimialarajat ylittävää yhteistyötä.

Suuri merkitys on asuntopolitiikalla ja monipuolisella asuntotuotannolla eri alueilla.

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala on keskeinen tekijä nuorten hyvinvoinnin lisäämisessä. Tasokkaat lähikirjastot, nuorisotalot ja liikuntapalvelut tasapainottavat eri kaupunginosien eroja.

Helsingissä olemme tehneet onnistunutta yhteistyötä kolmannen sektorin järjestöjen kanssa syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi ja osallisuuden lisäämiseksi. Kaupungin oma lähiöprojekti on onnistunut vahvistamaan tukea tarvitsevien kaupunginosien asukastoimintaa ja yhteisöllisyyttä.

Viime hallituskaudella toteutettu nuorisotakuu synnytti Helsinkiin kaupungin ja ministeriöiden yhteishankkeen Ohjaamon. Ohjaamo tarjoaa erityisesti ilman työ- ja opiskelupaikkaa oleville nuorille neuvontaa, ohjausta ja tukea koulutukseen, työllistymiseen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Työ on ollut tuloksesta ja Helsinki toivoo hankkeelle jatkoa myös valtion suunnasta.

Helsinki on kansainvälinen ja monikulttuurinen kaupunki, ja tämä kehitys vain vahvistuu tulevina vuosina. Haluan olla rakentamassa sellaista Helsinkiä, jonka jokainen nuori voi tuntea kodikseen taustaan riippumatta.

Kaikilla nuorilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua ja päästä kiinni työelämään. Toivon, että voin tulevan nelivuotiskauden aikana vaikuttaa siihen, että Helsingissä jokainen nuori löytää oman paikkansa yhteiskunnassa ja nuorten usko tulevaisuuteen ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin vahvistuu. LIPPU

Lähteenä kirjoituksessa on käytetty Nuorten hyvinvointikertomusta

TEKSTI: NASIMA RAZMYAR, HELSINGIN APULAISPORMESTARI | KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER

5

6

3 / 17

PUHEENJOHTAJAN TERVEISET

SUOMI TARVITSEE SIVISTYSHALLITUKSEN Sivistys on ihmisyyden peruskivi. Se on sitä, että ihmisellä on tiedot ja taidot, joilla hän kykenee hahmottamaan kokonaisuuksia, ymmärtämään asioiden yhteyksiä ja arvioimaan saamaansa tietoa. Sivistynyt ihminen tuntee historian, mutta ei jää sen vangiksi.

S

ivistyksen ei ole koskaan ajateltu olevan pelkkä eliitin etuoikeus. Sivistyksellä ja työväenliikkeen ponnisteluilla kansan sivistämiseksi on ollut valtava merkitys Suomen ja Pohjoismaiden kehitykseen. Kaikkien ihmisten mahdollisuus sivistykseen ja koulutukseen on yhä tärkeä tavoite, joka ei ole toteutunut täysin.

Teknologian kehitys ja globalisaatio ovat tehneet tiedosta helposti saatavilla olevaa. Yhä useammalla ihmisellä on pääsy nopeasti valtavaan määrään tietoa, joka on vapaasti hyödynnettävissä.

Nopea googlaaminen on monelle meistäkin arkinen apuväline, jolla löytyy tietoa ja ratkeaa moni tinka.

Aina ajoittain kuulee ehdotuksia, että tämä vähentäisi tarvetta asioiden muistamiselle ja tietämiselle. Suhtaudun ajatukseen varauksella. Pelkkä tiedon etsiminen ei takaa vielä sitä, että ymmärtää asian. Vain sivistynyt ihminen osaa esittää oikeita kysymyksiä. Ellei osaa esittää oikeita kysymyksiä ja etsiä oikeanlaista tietoa, ei saa oikeita vastauksiakaan.

Ilman laajaa sivistystä ihminen on helposti johdettavissa harhaan.

Sivistys suojaa meitä huuhaalta:

homeopatialta, rokotevastaisuudelta, valemedioiden tarinoilta ja informaatiovaikuttamiselta, jota valtiollisetkin toimijat harjoittavat. Venäjän versio Itä-Ukrainan ja Krimin aseellisesta konfliktista eroaa huomattavasti EU:n ja Ukrainan versiosta. Jos emme tiedä faktoja ja yhteyksiä, voi propaganda lyödä läpi. Siihen valtiot ovat tietenkin aina pyrkineetkin tarkoitusperiensä mukaisesti. Nykyään informaatiovaikuttamista tehdään vielä paljon aikaisempaa taidokkaammin.

Muuttuvassa työelämässäkin sivistys on voimavaramme.

Luovuus, tunne-energia, äly, taiteellisuus ja oppimiskyky ovat kykyjä, joita robottien on vaikea jäljitellä. Ja vaikka robotit siinä onnistuisivatkin, vahva sivistys antaa hyvän pohjan uudelleenkouluttautumiseen.

Siksi nyt on ensiarvoisen tärkeää panostaa koulutukseen. Suomalaisista 25-vuotiaista 15 %:lla ei ole toisen asteen tutkintoa. Peruskoulun päättävistä joka kymmenennellä on heikko lukutaito. PISAtuloksemme ovat heikentyneet merkittävästi. Vaikka olemme vauraampia kuin koskaan, joka neljäs toisen asteen koulutuksen keskeyttänyt kertoo, että rahapula on vaikuttanut keskeyttämiseen. Viimeisimmän ratkaisemiseksi Pelastakaa Lapset ry sekä laaja lapsi-, vanhempi- ja opiskelijajärjestöjen koalitio aloittaa syyskuussa kansalaisaloitteen, jota tuen mielelläni.

Suomen seuraavan hallituksen on oltava sivistyshallitus. Suomen osaamistaso on saatava nousuun ja koulutuksellista tasa-arvoa on lisättävä. Oppivelvollisuutta on laajennettava kattamaan koko toinen aste, jotta saamme turvattua riittävän osaamisen ja sivistyksen. Haasteita on monia, mutta pahemmastakin on selvitty.

Meidän on pystyttävä paljon nykyistä parempaan. LIPPU

TEKSTI: MIKKEL NÄKKÄLÄJÄRVI, PUHEENJOHTAJA | KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER

3 / 17

PALKKAERON KUROMINEN ALOITETTAVA SYKSYLLÄ Työmarkkinoilla aletaan käydä tulevina kuukausina kädenvääntöä, kun liitot aloittavat neuvottelut palkoista. Hallituksen kärkiministerit ovat toivoneet palkkamaltin jatkamista, vaikka talouskasvu on vahvaa ja näkymät myös valoisat.

K

untasektorin palkansaajista vajaat 80 prosenttia on naisia. Kuntasektorin keskiansio on n.

3000 e/kk, valtiolla n. 3800 e/kk ja yksityisellä puolella n. 3600 e/kk. Luvuissa on huomioitu johtotason tehtävät, jotka nostavat keskiansioita - ja miehethän ovat johtotehtävissä selvässä enemmistössä. Tilastot todistavat käsityksen sukupuolten välisistä palkkaeroista. Jos korkeampia palkkoja perustellaan työn vaativuudella, niin eikö alle 2000 euroa kuussa tienaavan lähihoitajan työ täytä tätä kriteeriä?

Kilpailukykysopimuksessa leikattiin tunnetusti väliaikaisesti julkisen sektorin lomarahoja 30 prosenttia, jonka lisäksi erilaisia maksuja siirrettiin entistä enemmän työnantajilta työntekijöiden vastuulle. Nyt on viimeistään työn-

antajien vuoro osallistua myös. Viime viikkojen esimerkit osoittavat, että vapaaehtoisesti he eivät sitä tee. Valtion ei ole syytä olla jatkuvasti työnantajien puolella, ja jos ehdotetut veronalennukset korvaisivat palkankorotukset, pääsisivät työnantajat taas kuin koira veräjästä. Toivotan ammattiliitoille uskallusta vaatia palkankorotuksia, ennen kaikkea naisvaltaisille aloille. He, jos ketkä, ovat sen ansainneet. LIPPU

TEKSTI: JONNE NURMI | KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER

7

8

3 / 17

HLBTIQA SUOMI ON SIVISTYSVALTIO, JOSSA KAIKILLA EI OLE

IHMISOIKEUKSIA TEKSTI JA KUVAT: MARIA RYTKÖNEN

3 / 17

Elokuun 29. päivänä varmistui tieto, joka tuntui monesta musertavalta.

Räikeä ihmisoikeusrikkomus saa edelleen jatkua, sillä Suomen hallitus hylkäsi Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston suositukset translain korjaamiseksi.

S

uomi jatkaa edelleen ainoana pohjoismaana, jonka translaki vaatii pakkosterilisaatiota. Suomi jatkaa edelleen maana, jonka translaki on syrjivä, loukkaa oikeutta fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen sekä altistaa epäinhimilliselle kohtelulle. Miksi emme jo saa elää maassa, jossa transsukupuolisten ihmisoikeuksia ei poljeta?

Translain kokonaisuudistuksessa on kyse myös laajemmasta muutoksesta kuin sterilisaatiosta. Se lähtee siitä lähtökohdasta, että ihmisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja juridisesti samoin sukupuolestaan riippumatta. Jokaisella tulisi olla itsemääräämisoikeus omaan sukupuoleensa. Juridisen sukupuolen muuttaminen ei voi olla kiinni pitkällisistä, nöyryyttävistäkin tutkimuksista, jotka voivat aiheuttaa tarpeetonta ahdistusta. Sukupuolen merkityksen korostaminen henkilötunnuksen sekä nimien sukupuolisidonnaisuudella sekä juridisen sukupuolen olemassaololla on muutoinkin kyseenalaista.

Muutoksesta on puhuttu jo kauan. Selvityksen tekemiseksi sosiaali- ja terveysministeriö perusti asiantuntijatyöryhmän, joka laati lakimuutoksesta raportin 6.5.2015.

Työryhmän johtopäätökset ovat erinomaisia. He ehdottavat, että ihmiset voivat itse vahvistaa sukupuolensa väestötietoihin eikä lääketieteellistä selvitystä tarvittaisi. Myös täysi-ikäisyyden vaatimusta oikeudellisen vahvistamisen edellytyksenä voisi työryhmän mukaan tarkastella.

Jos työryhmän ehdottomat uudistukset toteutettaisiin, sukupuolensa vahvistavalta ei enää edellytettäisi lisääntymiskyvyttömyyttä, psykiatrista diagnoosia, stereotyyppistä sukupuoliroolia, naimattomuutta eikä 18 vuoden ikää.

Tämä suositusten mukainen uudistustyö on aloitettava välittömästi ja siinä on edelleen kuunneltava niitä, joita asia erityisesti koskee, eli transsukupuolisia. Lakimuutos olisi juuri oikea askel kohti sivistysvaltiota, jossa ihmisen sukupuoli ei näyttele sellaista roolia kuin se edelleen tekee.

Ja lain nimi – se olisi ”laki sukupuolen vahvistamisesta”.

Hoi hallitus! Kiinnostavatko ihmisoikeudet teitä? Näyttäkää se poliittisilla päätöksillä. Translaki nyt. LIPPU

TEKSTI: NOORA EILOLA | KUVA: PES MEDIA CENTRE

9

10

3 / 17

3 / 17

NUORET ESILLE Hävityt kuntavaalit nostivat taas kysymyksen pintaan: miksi SDP häviää vaalit, vaikka suuri osa suomalaisista kannattaa arvojamme? Vastauksia kuultiin laidasta laitaan. Milloin kysymys on Paavo Lipposen, milloin Antti Rinteen tekemästä politiikasta. Toisten mielestä viestintä ei pelaa ja kolmannet syyttävät vanhentunutta järjestörakennetta.

P

uoluehallituksen virallisen analyysin mukaan vaalien suurin tappio koettiin suurimmissa kaupungeissa, joissa Vihreät rynnistivät voittoon. Analyysin myötä SDP käynnisti projektin kaupunkipolitiikan terävöittämiseksi. Työn vetäjäksi valikoitui puolueen varapuheenjohtaja ja Tampereen vaalituloksen pelastanut viime kauden valtuuston puheenjohtaja Sanna Marin.

Osana kaupunkeihin kohdistuvaa analyysiä huomattiin, että erityisesti yliopistokaupungeissa Vihreät niittivät menestystä SDP:n kustannuksella. Viime vuosina korkeakouluissa opiskelleille tulos ei ollut yllätys, sillä vastaava kehitys on nähty viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikissa ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa yksittäisiä onnistuneita kampanjoita lukuun ottamatta. Tämän myötä demariedaattoreiden määrä edustajistoissa on pudonnut yksittäisiin edustajiin. Samalla SDP:n gallupkannatus on pudonnut yhä lähemmäs nollaa nuorten keskuudessa. Pienistä otantamääristä johtuen heilahtelut ovat suuria,

mutta silti SDP ei ole nuorten joukossa keskisuurta puoluetta suuremmaksi noussut pitkään aikaan Syytä matalaan nuoriso- ja korkeakoulukannatukseen on haettu milloin SONKin ja Demarinuorten tapahtumien ja poliittisen linjan laadusta, toisaalta taas eduskuntaryhmän ja puoluejohdon ”opiskelijavihamielisistä” kannanotoista. Onhan SDP ollut hallituksissa mukana kohdistamassa säästöjä korkeakouluihin ja kiristämässä opintotuen ehtoja vailla yleistä sivistysmyönteistä isoa kuvaa.

Mikä siis avuksi? Pohjalta on helppo ponnistaa. Ehkä juuri siksi SDP:n puoluehallitus päätti Sanna Marinin kaupunkiprojektin lisäksi käynnistää projektin SDP:n korkeakoulukannatuksen parantamiseksi. Työn vetäjäksi valittiin allekirjoittanut yhtenä puoluehallituksen korkeakouluopintojaan vielä suorittavista jäsenistä. Työtä varten koottiin foorumi, joka koostuu nuoriso- ja opiskelija-aktiivien lisäksi puolueen eri tasoja (puoluejohto, eduskuntaryhmä, piirit, paikallisosastot) edustavista henkilöistä alueellisesti kattavassa kokoonpanossa. Tarkoi-

tuksena on ymmärtää SDP:n surkean nuoriso- ja korkeakoulukannatuksen taustaa, sekä löytää erityisesti uusia yhteistyön ja toiminnan tapoja, joilla voidaan tukea sosialidemokraattien parempaa menestystä korkeakouluissa tulevaisuudessa. Poliittiset kysymykset on rajattu lähtökohtaisesti työn ulkopuolelle, koska niitä varten on olemassa oma työryhmänsä, jonka työllä on pitkät perinteet.

Mitä SDP:n toiminnassa sinusta pitäisi uudistaa? Miten piirit tai kansanedustajat voisivat parantaa kannatusta nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa? Kerro oma mielipiteesi sähköpostitse allekirjoittaneelle laittamalla viesti otsikolla ”Korkeakoulukannatusfoorumi” osoitteeseen matias.makynen@gmail.com. Työryhmä päättää työnsä syksyn aikana ja tuloksia tullaan käsittelemään SDP:n, SONKin ja Demarinuorten tilaisuuksissa. LIPPU

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien puheenjohtaja ja SDP:n puoluehallituksen jäsen

TEKSTI: MATIAS MÄKYNEN | KUVA: OSSI NYQVIST

11

12

3 / 17

3 / 17

POHJOISMAISEN HYVINVOINTIVALTION PUOLUSTAJA Nyt epävakaana postfaktuaalisena aikana Suomi on loistanut poissaolollaan globaalissa keskustelussa. Maarit Feldt-Ranta haluaa nostaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvot keskiöön.

Hän uskoo, että pienenä hyvinvointivaltiona olemme sen velkaa globaalille ihmisyhteisölle.

F

eldt-Ranta on tottunut seuraamaan pohjoismaista ja globaalia politiikkaa. Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana ja pitkän poliittisen uran tehneenä hän on päässyt seuraamaan Suomen muuttumista globaalissa maailmassa. Työ niin erityisavustajana, puoluesihteerinä kuin pitkäaikaisena kansanedustajana on antanut paljon näkemystä.

Ilmastonmuutos, digitalisaatio ja työelämän muutos ovat trendejä, jotka tulevat muuttamaan ja ovat jo muuttaneet maailmaa. Feldt-Rannan mielestä keskeinen kysymys on kuitenkin se, kuinka voimme saavuttaa muutoksia niin, että voittajia on enemmän kuin häviäjiä. Tällä Feldt-Ranta viittaa kehityskulkuun, jossa vain alle 62 ihmistä omistaa saman verran kuin puolet maailman väestöstä.

Feldt-Rantaa huolestuttaa eriarvoistumisen kehitys niin maailmalla kuin Suomessa. Sen lisäksi, että se on väärin ja aiheuttaa eriarvoisuutta, se aiheuttaa myös levottomuutta, kriisejä ja pahoinvointia. Tästä kärsivät kaikki.

Feldt-Ranta argumentoi pragmaattisesti ajatuksiaan: jotta maailma olisi paras paikka olla, tulee ratkaisuja katsoa sieltä, missä on kaikista parasta elää. Pohjoismaat ovat jo pitkään useiden eri mittareiden ja tilastojen mukaan parhaita maita elää. Pohjoismaista löytyvät kaikista parhaiten voivat ihmiset, kaikista turvallisimmat yhteiskunnat ja maissa on vähiten väkivaltaa ja levottomuutta. ”Olisi suorastaan julkeaa, jos Suomi ei edistäisi feminististä ulkopolitiikkaa YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla.” Feldt-Ranta julistaa.

Vakaimmat maat löytyvät pohjoismaista, koska pyrkimyksenä on osallistaa mahdollisimman monet osaksi yhteiskuntaa ja purkaa sortavia rakenteita. Kaikki pidetään samassa veneessä. Kaikkein hauraimmat maat löytyvät taas sieltä, missä tyttöjen ja naisten asema on heikko. Tehokkainta kehitysyhteistyötä onkin tutkimusten mukaan ollut tyttöjen ja naisten aseman parantaminen. Tällä on ollut vaikutusta koko kansakunnan terveyteen ja hyvinvointiin. ”Tottakai meitä kaikkia huolestuttaa USA:n ja PohjoisKorean johtajien Twitter-viestittely ydinsodasta, pakolaiskriisi ja Venäjän harjoittama politiikka, mutta eriarvoistuminen ja osattomuus yhteiskunnassa johtaa juuri näiden juurisyihin: levottomuuteen ja kriiseihin.”

Eriarvoisuus ja osattomuus ovat aikamme kiihtyviä ilmiöitä ympäri maailmaa. “Osattomuus hyvinvoinnista, turvasta ja sivistyksestä polarisoi ihmisiä, synnyttää ymmärtämättömyyttä ja luo levottomuutta”, Feldt-Ranta luettelee.

Feldt-Rannan mukaan on tärkeää keskustella globaalista uusjaosta, jossa uusien trendien kuten digitalisaation tuomat mahdollisuudet hyödyntävät mahdollisimman monen elämää.

Feldt-Ranta myöntää, että vanhempana ja nyt isoäitinä hän pohtii yhä useammin pidemmälle tulevaisuuteen.

Halu toimia yhä vastuullisemmin on vaikuttanut hänen kulutuskäyttäytymiseen niin elintarvikkeiden kuin elämäntapakysymystenkin kohdalla. Välillä hän miettii, että onko oikeutettu kuluttamaan mitään. Lentokoneet ovat kuitenkin vaihtuneet tiukasti junaan, vaikka presidenttivaalikampanjankin kiireelliset aikataulut ovat vieneet hänet Suomen päästä päähän jo moneen kertaa kesän aikana.

Feldt-Ranta kokee, että hänen poliittinen kotinsa on pohjoismainen hyvinvointivaltion yhteisö, jossa maiden menestystarina juontuu sosialidemokraattisista arvoista.

“Tästä meidän tulisi olla ylpeitä, mutta sitä emme ole osanneet. Viime vuonna Barack Obama tapasi pohjoismaiden johtajat ja sanoi ”Why can’t all countries be like the Nordic countries?”. Tämä on aika pysäyttävää, mutta tunnetaanko Suomi tästä linjasta edelleenkin?“ Näinä post-Obaman ja Trumpin post-faktuaalisena aikana Suomella olisi tässä paljon annettavaa.

“Globaali keskustelu kaipaa nyt rauhaa, tasa-arvoa ja kansalaisyhteiskuntaa.” LIPPU

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVA: HENRIK KETTUNEN

13

14

3 / 17

3 / 17

PERHEVAPAAT UUDISTETTAVA KUNNOLLA Nykyinen perhevapaajärjestelmä on monin paikoin ongelmallinen.

Perhevapaita käyttävät pääasiassa naiset, ja tämän seurauksena etenkin nuorten naisten työmarkkina-asema heikkenee. Tällä hetkellä on suurempi riski palkata nuori nainen, kuin nuori mies, ja tämä aiheuttaa naisten rakenteellista syrjimistä työmarkkinoilla.

N

ykyinen perhevapaajärjestelmä ei myöskään huomioi perheiden erilaisuutta. Sateenkaari-, adoptio-, yksinhuoltaja-, ja eroperheet ovat yleisiä, ja perhevapaiden uudistaminen helpottaisi heidänkin elämäänsä.

Hallitus päätti elokuun lopussa budjettiriihessään lähteä uudistamaan perhevapaajärjestelmää. Tämä on erittäin hyvä asia, ja toivottavaa on että hallitus laittaa perhevapaat uusiksi kunnolla muun muassa kiintiöimällä osan vapaista isälle. Demarinuorilla on oma kustannusneutraali perhevapaamalli, joka poistaisi monia nykyisen järjestelmän ongelmia.

Demarinuorten 3+3+6-kaavaa noudattavassa perhevapaamallissa yhdelle vanhemmalle kiintiöidään 3 kuukauden jakso, toiselle vanhemmalle 3 kuukauden jakso, ja vapaasti jaettavaksi 6 kuukauden jakso. Vapaasta kuuden kuukauden jaksosta vanhemmat voivat halutessaan antaa jaksoja käytettäväksi esimerkiksi lapsen isovanhemmille tai kummeille. Yhden vanhemman perheissä vanhempainvapaat ovat kokonaisuudessaan yhden vanhemman käytössä, mutta halutessaan hän voi jakaa oman 3 kuukauden

osuutensa lisäksi olevan 9 kuukauden jakson jonkun muun kanssa. Mallissamme myös nykyinen kotihoidontuki korvataan lyhyemmällä, mutta rahallisesti korkeammalla hoitorahalla.

Perhevapaiden uudistamisessa kyse koko yhteiskunnastamme ja sen seuraukset koskee myös heitä, joilla ei tällä hetkellä ole, tai ikinä tule olemaan lapsia. Naisten urakehitys, palkka ja eläke heikkenevät naisten ollessa pitkiä aikoja pois työelämästä ja tämä omalta osaltaan aiheuttaa sitä, että Suomessa naisen euro on miehen euroa pienempi. Perhevapaasysteemillä on myös kansantaloudellista merkitystä. Ruotissa on käytössä perhevapaamalli, jossa isälle on kiintiöity tietty osuus perhevapaista. Tämä on edesauttanut nuorten naisten työllistymistä, ja mikäli nuoret naiset työllistyisivät Suomessa yhtä hyvin kuin Ruotsissa, Suomen työllisyysaste olisi 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi.

Hallitus lupasi budjettiriihessä, että uusittu perhevapaamalli on käytössä 1.1.2019 alkaen. Toivottavaa on, että hallitus uudistaa perhevapaita kunnolla ja edistyksellisesti, eikä vain pienillä muutoksilla. LIPPU

TEKSTI: SARA HOLAPPA | KUVA: JONNA HAATALA

15

16

3 / 17

KONTTI

L

auantai 19.8. valkeni Turussa sateisen harmaana ja surullisissa merkeissä edellisen päivän kauppatorin traagisten tapahtumien jälkeen. Edellisenä iltana oli vakavasti mietitty pitkään suunnitellun tapahtuman peruuttamista. Tuntien pohdintojen jälkeen oli kuitenkin suurin osa turkulaisista järjestäjistä tullut päätökseen, että päivän tapahtuma pidetään suunnitelmien mukaan. Sillä ajatuksella, että pelolle ei anneta tilaa. Samalla varmistui ajatus siitä, että Konttifest järjestetään kaikesta ikävästä huolimatta.

Ajatus festareista oli syntynyt Turun Demarinuorten jäsenen Viivu Seilan haaveissa. Viivu oli miettinyt festareiden järjestämistä jo kauan ennen Demarinuoriin liittymistä, mutta nyt oli löytänyt porukan minkä kanssa päästä toteuttamaan haavettaan.

Virallinen festareiden suunnittelu starttasi kesällä 2016.

Aloitin itse työt Lounais-Suomen Demarinuorilla järjestösihteerinä elokuussa 2016. Pian tämän jälkeen näin ensimmäiset suunnitelmat festareista ja tiesin heti, että joudun toimimaan virallisena ”ilonpilaajana”. Suunnitelmat ensimmäisiksi festareiksi oli lievästi sanottuna liian mittavat. Toisaalta tapahtumasuunnittelu on aina hyvä aloittaa ideoimalla mahdottomuuksiin saakka ja hiljalleen karsia tilanteeseen sopivaan versioon. Näin toimittiin tälläkin kertaa.

Keväällä 2017 oltiin tilanteessa, että on pakko saada suunta ja pohja festareille mihin lähdetään etenemään. Tapahtumapaikaksi haluttiin paikka, johon nuorien on helppo tulla paikalle. Samppalinnan puisto oli luonnollinen vaihtoehto ja lisäksi puistosta löytyi Turun nuorisopalveluiden kontti, jota nuoret voivat vuokrata. Sijainnin takia löytyi myös sattumalta helposti nimi tapahtumalle, Konttifest.

TEKSTI: KATI SAARINEN | KUVA: EMILIA REPONEN

3 / 17

IFEST Suunnitteluryhmä tuli yhdessä päätökseen, että tapahtumaan kutsutaan esiintymään paikallisia uusia lupauksia.

Tämä päätös oli ehdottomasti paras mitä tehtiin!

Tapahtumaan bookattiin esiintymään seitsemän bändiä, yksi DJ sekä yksi stand-up koomikko. DJ Heikki Coola avasi päivän house-musiikilla. Heikin jälkeen livevedoista vastasivat turkulainen rap-artisti Eliitti, rennon letkeä Kesanto, päivän toinen rap-vahvistus YAGO, metalliyhtye Of Origins, funkahtavaa rokkia soittava Alisa´s Picture, rokkilinjalla jatkoi The Intact ja päivän päätti kolmesta rap-artisti koostuva Groündline.

Päivä alkoi sateisena ja suurien mietteiden kanssa. Illalla viimeisten keikkojen aikana sade oli muuttunut auringonpaisteeksi ja bändit muistuttivat puheissaan, että tänään tultiin hakemaan parempaa mieltä musiikista ja yhdessäolosta. Katsellessani päivän mittaan paikalle tulleita ihmisiä

näin pelkkää hymyä ja tiesin, että onnistuimme täydellisesti. Viimeisten bändien aikana paikalle oli kerääntynyt useampia satoja kuuntelijoita. Groündline päätti festarit upealla vedolla ja sanoilla ”Kiitos Konttifest! Ihan loistavan tapahtuman olette saaneet aikaan”. Viimeisessä juonnossa luvattiin, että Konttifest järjestetään myös ensi vuonna.

Kiitos kaikille päivän toteutukseen osallistuneille.

Erityiskiitos Turun Demarinuorten Viivu, Neea, Miika, Otso, Pauliina, Wille ja Santeri. Ilman teitä ei olisi tätä tapahtumaa ollut <3 LIPPU

17

18

3 / 17

POLITIIKKAA

Demarinuorten ja SONKin yhteisellä kesäleirillä opittiin uutta työpajoissa, nautittiin rantatunnelmasta, keskusteltiin kansanedustajien kanssa ja vietettiin mitä mainiointa aikaa yhdessä. Högsand kutsuu myös ensi vuonna 2.-5.8.2018 - laita kalenteriin!

KUVA: NOORA EILOLA

3 / 17

RANNALLA

TULE MUKAAN

TULEVAT TAPAHTUMAT: 27.-29.10.

12.-14.1.2018

Ympäristöseminaari Turussa

Talvileiri Rovaniemellä

5.12.

Glögit Helsingissä

19

20

3 / 17

UMPIKUJASSA

TEKSTI: IDA PILTONEN | KUVA: MARIA VUORMA

3 / 17

Koulutusvienniksi voidaan lukea kaikki koulutukseen, koulutusjärjestelmään tai osaamisen siirtoon pohjautuva liiketoiminta, josta muotoillusta tuotteesta tai palvelusta ulkomainen taho maksaa. Sipilän hallitusohjelmassa koulutusvienti näkyy yhtenä kärkihankkeena, jonka tarkoituksena on kasvattaa koulutusviennin liikevaihtoa kolmanneksella vuoteen 2018 mennessä.

H

allituksen vision mukaan Suomeen keskittyy tulevina vuosina maailman mittakaavassa ainutlaatuista yksilöiden ja yhteisöjen oppimista sekä kansallisia koulutusjärjestelmiä palvelevaa osaamista. Suomessa esteitä koulutusviennin tieltä on ryhdytty purkamaan eritoten vuoden 2003 Pisa-menestyksen jälkeen ja nykyään Suomi tunnetaan edelleen koulutuksen tasa-arvosta, korkeasta osaamisesta sekä laadukkaasta opetuksesta maailmanlaajuisesti. Maineen säilyminen tähän asti on todellinen ihme, sillä koulutusvientiä ei ryhdytty alun perin edistämään nopealla aikataululla. Prosessin hidas käynnistyminen on nähtävissä esimerkiksi siitä, että tiekartta koulutusviennin edistämiseksi on uusittu jälleen, siinä missä aiemmin voimassa olleen strategian aikana merkittäviä uudistuksia ei tehty lainkaan.

Koulutusvienti herättää yleensä Demarinuorten ja SONKin keskuudessa puistatusta ja tiukan linjauksen siitä, miten lukukausimaksut EU- ja ETAmaiden ulkopuolisille opiskelijoille on poistettava. Linjauksena tämä on varsin oikea, mutta se ei riitä syyksi siihen, että meidän tulisi suhtautua itse koulutusvientiin kielteisesti. Meidän tulee muistaa se, että koulutusvientiä voidaan toteuttaa hyvinkin monipuolisilla keinoilla, vaikka nimenomaan koulutusviennillä viitataan usein lukukausimaksuihin, jolloin käsitteiden kanssa sietää pysyä tarkkana.

Koulutusvienti ja koulutusosaamisen vienti eroavat toisistaan siinä, että osaamisen viennillä viitataan asiantuntijapalveluiden vientiin: koulutusviennillä tarkoitetaan sitä vastoin useimmiten lukukausimaksujen keräämistä ulkomaalaisilta opiskelijoilta ja se on maailmalla jo suhteellisen iso bisnes korkeakoulutuksen kehityttyä yhdeksi maailman nopeimmin kasvavista sektoreista.

(Sirén ja Vuorinen 2012) Tällä hetkellä suomalainen osaaminen ei kuitenkaan riitä koulutusvientiin ja siksi hallitus toimii aivan oikein siinä, että se on ottanut koulutusviennin kärkihankkeekseen ja pyrkii purkamaan esteitä koulutusviennin tieltä. Koulutusviejät ovat nostaneet esiin paljon ongelmia työn yksinäisyyteen liittyen, kun yhteiskunnassa ei ole riittävää tukiverkkoa näille ammattilaisille ja alalla toimijoiden yhteistyön määrä on vähäistä, kun toimintaa ei koordinoida keskitetysti. Lisäksi kasvu koulutusviennin ammattilaiseksi tapahtuu myös omin ehdoin, sillä esimerkiksi kasvatustieteiden opinnoissa koulutusvienti on siirretty täysin marginaaliin.

Business-osaamista opetetaan hädin tuskin ollenkaan, jolloin tietoa, tahtoa ja osaamista koulutusviennin edistämiseksi ei näin ollen synny. Onnistuminen koulutusvientimarkkinoilla kuitenkin edellyttää yritysten, korkeakoulujen ja oppilaitosten henkilöstön oman osaamisen vahvistamista ja hyödyntämistä palvelujen osana, joten osaamisen kehittäminen tulisi sitoa luonnolliseksi

osaksi esimerkiksi täydennyskoulutusta sekä kasvatustieteen tutkinto-ohjelmia.

On huolestuttavaa, miten epäselväksi jää, saako koulutusviennin tiekartta yhtään positiivista vastakaikua liikkeestämme, jossa keskitytään nyt vain moittimaan lukukausimaksuja. Yleinen diskurssi esimerkiksi humanistisissa tieteissä heijastelee markkinavastaisuutta, jolloin kasvatustieteilijät usein nostavat esiin ennemmin koulutusviennin ongelmia kuin sen hyötyjä. Tällöin myyntiä tärkeämmäksi koetaan se, että koulutusta ei sellaisenaan voida viedä toiseen kulttuuriin ja koulutusvienti herättää siten paljon eettisiä kysymyksiä sekä asetelmia. Voiko todella olla niin, että pienenä maana hakkaamme päätä seinään ja arkailemme tuotteistaa koulutusta, vaikka siitä voisi seurata todellista taloudellista hyötyä Suomelle? ”Yhteisenä haasteena on rakentaa suomalaista, kansainvälisesti kysyttyä, kohdemarkkinoiden kestävän kasvun mahdollistavaa ja yhteiselle arvopohjalle rakentuvaa liiketoimintaa koulutusosaamisesta.” (Koulutusviennin tiekartta 2016) Haaste se varmasti onkin, mutta haaste kuulostaa mielestäni sellaiselta, johon sosialidemokraattien kannattaisi tarttua kokonaisuudessaan myös koulutusviennin muilta osin, eikä ainoastaan lukukausimaksujen näkökulmasta.

Voisimmeko sosialidemokraatteina olla niin ylpeitä koulutusjärjestelmästämme, että emme arkailisi tuotteistaa sitä, jossa olemme toimineet historian saatossa arkkitehtina? On kuin olisimme rakentaneet mahtavan linnan, jonne pääsee vain mahdollisimman monimutkaisen tunnelin kautta. Moni turhautuu tähän koulutusviennin labyrinttiin nyt sekä työntekijöiden että asiakkaiden näkökulmasta ja siksi onkin hyvä, että esteitä on vihdoin ryhdytty purkamaan hallituksen toimesta. LIPPU

21

22

3 / 17

MAKSUTON KOULUTUS ON SOSIALIDEMOKRATIAN YDINTÄ Lukukausimaksuista käytävässä juupas-eipäs-väittelyssä on helppo unohtaa alkuperäinen, positiivinen ja syvästi sosialidemokratian arvomaailman mukainen puolustus maksuttomalle koulutukselle. Tuo puolustus perustuu edelleen kahteen klassiseen argumenttiin, luokkakiertoon ja sivistyksen itseisarvoon, jotka ovat tänään ja huomenna yhtä relevantteja kuin ne ovat olleet sata vuotta sitten.

KAIKKI MUKAAN LUOKKARETKELLE

K

oulutus on edelleen parhaita tapoja edetä taloudellisesti ja sosiaalisesti, siitä ovat sekä maksuttomuuden puolustajat että vastustajat samaa mieltä.

Yksimielisyys on löytynyt siitäkin, että vanhempien koulutustausta ja sosiaalinen asema näkyvät vieläkin liian vahvasti nuorten päätöksissä pyrkiä tai olla pyrkimättä korkeakouluihin.

Maksuttomuuden vastustajat ovat näiden ajatusten perusteella esittäneet, että maksuton koulutus on pelkkä tulonsiirto kouluttamattomilta köyhiltä

koulutetuille keskiluokille. Lukukausimaksut nähdään tätä tulonsiirtoa tasoittavana tekijänä.

Staattisessa yhteiskunnassa olisikin perusteltua kritisoida heikompiosaisten maksamien verojen ohjaamista parempiosaisten koulutukseen. Perinteisen sosialidemokratian ydin on kuitenkin siinä, että yhteiskunta ei ole staattinen: yhteiskuntaa voidaan kehittää ja heikompia voidaan suojella ja tukea. Poliittisilla toimilla koulutuksen ja vaurauden periytyvyyden – samoin kuin kouluttamattomuuden ja köyhyyden periytyvyyden – kierre voidaan katkaista.

Politiikan tarkoituksena on purkaa sortavia rakenteita. Sosialidemokra-

tiaa ei ole se, että lukukausimaksuilla kompensoidaan menestyneiden koulutuksestaan saamaa hyötyä pysyvästi köyhäksi ja kouluttamattomaksi jäävälle alaluokalle, vaan se, että kaikkien saatavilla olevan koulutuksen kautta luokkarajat murretaan ja kaikille taataan taustastaan huolimatta mahdollisuus nousta elämässään.

Tiellä koulutuksen tasa-arvoon riittää esteitä ilman, että lukukausimaksuilla lisäämme niitä entisestään.

SIVISTYKSEN ITSEISARVO Kaikki edellä sanottu liittyy koulutuksen välinearvoon ja taloudelliseen hyötyyn. Koulutuksella on kuitenkin

TEKSTI: JUUSO SUUTARI | KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER

3 / 17

myös toinen, syvempi arvo sosialidemokraattisessa aatteessa. Koulutus ja sivistys rikastuttavat elämäämme myös muussa merkityksessä kuin pankkitilin saldossa tai valtiontalouden tilastoissa. Elämämme on tasapainoisempaa ja mielekkäämpää, kun tiedämme mistä olemme tulossa, missä olemme nyt ja mihin olemme menossa – yksilöinä, yhteisöinä, yhteiskuntina ja lajina.

Tämän sivistyksen merkitystä demokratian toimivuudelle ei voida yliarvioida. Yksi perustelu lukukausimaksuille on se, että maksavina asiakkaina opiskelijoiden mielipiteet otetaan paremmin huomioon ja opetuksen laatua voidaan parantaa. Tämä

on puhtaan kapitalistinen ihmiskäsitys kuluttajista, jotka tekevät tuotevalintoja taloudellisin perustein. Tämä malli on ristiriidassa paitsi vasemmistolaisen aktiivisen kansalaisuuden käsitteen, myös yliopistojen ainutlaatuisen yhteisöllisyyden ajatuksen kanssa.

Molempien mukaan opiskelijan pitäisi olla demokraattisen yhteisön jäsen, joka osallistuu kansalaisena yhteisönsä päätöksentekoon.

Lukukausimaksut vievät meitä kohti yhteiskuntaa, jossa kaikella on rahallinen arvo ja jossa aktiivisen kansalaisten sijaan ideaalina on passiivinen kuluttaja. Alkuperäisen sosialidemokratian ajatuksista parhaiten aikaa on kestänyt kuitenkin usko ihmisen

kykyyn ja haluun kehittyä ja kehittää itseään myös ja erityisesti materiaalisen hyödyn ulkopuolella.

Juuri siitä maksuttomassa koulutuksessa on viime kädessä kyse. LIPPU

23

24

3 / 17

12-VUOTINEN PERUSKOULUTUS NYT! Helsingin Sanomien pääkirjoitus tarttui heinäkuussa esitykseeni oppivelvollisuuden pidentämisestä ja 12-vuotisesta peruskoulutuksesta kaikille. HS oli sitä mieltä, että oppivelvollisuus mekaanisena toimenpiteenä olisi vanhanaikainen keino tarttua niihin kysymyksiin, joita on tarkoitus ratkaista.

TEKSTI: PILVI TORSTI, KANSANEDUSTAJA

3 / 17

H

S ei ole vielä ymmärtänyt, miten radikaalista ja järkevästä uudistuksesta ja tasa-arvoteosta olisi kysymys. Miksi keino on kaikkea muuta kuin vanhanaikainen ja miksi nimenomaan 12-vuotinen peruskoulutus kaikille on asia, joka Sdp:n pitää ottaa kärkitavoitteeksi seuraavaan hallitusohjelmaan?

Nykyisellään ammatillisen koulutuksen keskeyttää noin 15 prosenttia nuorista ja lukiokoulutuksen noin neljä prosenttia. Joka vuosi muutama tuhat nuorta ei hae yhdeksännen luokan jälkeen mihinkään koulutukseen. Nykyinen ysiluokan jälkeinen nivelkohta, jossa voi valita itsensä ulos koulutuksesta, ajoittuu etenkin monille pojille hankalaan kehitysvaiheeseen.

Kaikille yhteisen ja velvoittavan opintopolun pidentämistä vastustavat perustelevat kantaansa sillä, että on järkevämpää satsata täsmätoimiin sille pienelle joukolle, joka nykyisellään on vaarassa syrjäytyä koulutuksesta.

Tämä perustelu ontuu ainakin kolmesta syystä.

Ensinnäkään ei ole kyse pienestä joukosta: jo pitkään noin 10 000 nuorta eli 15 prosenttia ikäluokasta on vuosittain jäänyt pelkän peruskoulun varaan.

Toiseksi: täsmätoimia on totta vie kokeiltu ja kehitetty vuosikymmeniä. Niistä huolimatta perusasteen varaan jäävien nuorten määrä on pysynyt viime vuosikymmenet vakiona.

Kolmas perustelu on myönteinen. Edellisellä hallituskaudella Sdp:n ja erityisesti Demarinuorten pitkäaikainen tavoite nuorisotakuu saatiin hallitusohjelmaan ja Lauri Ihalaisen johtamaan valmisteluun. Osana nuorisotakuuta sitouduttiin koulutustakuuseen eli siihen, että jokaiselle yhdeksännen luokan päättävälle on tarjolla polku eteenpäin.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä tämä tarkoitti merkittävää ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäystä.

Koulutustakuussa on kyse koko ikäluokalle suunnatusta ratkaisusta, ei täsmäkeinosta. Tilastojen valossa koulutustakuulla on ollut vaikutusta. 2004–2013 kymmenen vuoden tarkastelujaksolla keskimäärin 8,3 prosenttia ei jatkanut yhdeksännen luokan jälkeen toiselle asteelle. Vuosina 2014 ja 2015 vastaavat luvut ovat olleet 6,3 prosenttia ja 5,7 prosenttia.* 12-vuotinen peruskoulutus olisi luonteva jatko koulutustakuulle. Pidän tärkeänä, että tavoitteena olisi nimenomaan 12-vuotinen peruskoulutus kaikille eli ei puhuttaisi oppivelvollisuudesta tai koulupakosta, vaan peruskoulutuksesta Velvollisuus ja pakko kaikuvat kielteisesti monen korvissa.

Lisäksi uskon, että vaihtamalla lähestymistavan 12-vuotiseksi peruskoulutukseksi ensimmäisen ja toisen asteen sijaan, koko koulutushorisontti muuttuisi myönteisesti.

Hankalaa nivelvaihetta ei enää syntyisi keskelle murrosikää. 12-vuotinen kokonaisuus tarjoaisi työkalut kehittää viimeisiin vuosiin erilaisia opintopolkuja, jonka perustan luovat lukio- ja ammatillinen koulutus ja jota täydentävät esimerkiksi työpajat ja oppisopimusmallit.

Sekin kannattaa muistaa, että oppivelvollisuuden kesto on Suomessa tällä hetkellä eurooppalaisittain lyhyt. Suurimmassa osassa Euroopan maita oppivelvollisuus kestää enemmän kuin yhdeksän vuotta.

Kustannuksien osalta VATTin pari vuotta sitten tekemien laskelmien valossa kolmen vuoden jatko kaikille yhteiseen koulutuspolkuun lisäisi kustannuksia 51–81 miljoonaa euroa riippuen siitä, kuinka oppimateriaaleja kierrätetään. Käytännössä kustannusten lisäys olisi siis lähinnä toisen asteen materiaalikuluja, joihin pitäisi muutenkin puuttua.

Uudistuksen hyödyt ovat pitkällä aikavälillä moninkertaiset. Perusasteen varaan jääneiden työurien pituus on arvioitu noin kuusi vuotta lyhyemmäksi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneilla. Moni syrjäytyy työelämästä kokonaan.

Varovaisestikin arvioiden puhutaan vähintään miljardista, joka tulee lähinnä työllisyyden paranemisen kautta.

Jos esimerkiksi nyt pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyys olisi samalla tasolla kuin toisen asteen suorittaneiden, työllisyysaste olisi yli 72 prosenttia nykyisen noin 69 prosentin sijaan.

12-vuotinen peruskoulutus ei olisi ”mekaaninen oppivelvollisuuden pidennys”, kuten HS esitti, vaan syvällinen muutos siihen, mitä yhteiskunta nuorille tarjoaa ja kaikilta odottaa. Se olisi uudistus, joka osoittaisi Suomen ymmärtävän nykymaailman vaatimukset, jossa vähintään toisen asteen koulutus on vähimmäisedellytys työllistymiseen.

Samalla 12-vuotinen peruskoulutus olisi looginen jatko sille ajatukselle, jonka pohjalle peruskoulu aikanaan luotiin.

Tavoitteena on hyödyntää jokaisen osaaminen ja tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle yhdenvertainen mahdollisuus.

LIPPU *Uutisissa esiintyneet luvut ovat olleet 4,4 prosenttia (2014) ja 2,7 prosenttia (2015). Ne eivät ole vertailukelpoisia aiemman tilastoinnin kanssa, koska 2014 muutettiin 10-luokan tilastointi niin, että se tilastoidaan erikseen. Aiemmin 10-luokalla jatkaneet tilastoituivat ei- toiselle asteelle jatkaneiksi.

25

26

3 / 17

NUORET, VALLATAAN POLITIIKKA! Nuoret ovat tutkimusten mukaan kiinnostuneita politiikasta mutta puoluepolitiikka ei houkuttele. Puoluerakenteet ja toimintatavat tuntuvat raskailta. Vääntäminen setien ja tätien kanssa on ahdistavaa ja vähättelyn kulttuuri lamauttaa, vaikka faktat olisivatkin omalla puolella.

T

ekisi mieli kommentoida monia facebook-keskusteluja, mutta jätän pääosin väliin, koska keskustelukulttuuri on aggressiivista ja vailla faktapohjaista argumentointia.

Monilla tuntuu olevan todella matala kynnys ottaa kantaa omien kokemusten pohjalta asioihin, vaikka keskustelua käytäisiin tieteellisten tutkimusten ja tilastojen valossa.

Sosialidemokraattisen puolueen jäsenistä reilusti yli puolet on yli 55 -vuotiaita ja puolueen keski-ikä on yli eläkeiän. Suuri osa jäsenistöstä on syntynyt ja käynyt kouluja ennen Euroopan Unionia, ennen kännyköitä, internetiä tai sosiaalista mediaa. He, jotka ovat muodostaneet maailmankuvansa aikana, jolloin ei ollut nopeatempoista kansainvälistä taloutta, muuttuvia työuria tai vähemmistöjen oikeuksia. Naiskuva oli patrikaalinen ja hoivaava kodin henki.

Maailmankuvan särkyminen luo turvattomuutta ja ahdistusta. Vanhempi sukupolvi haluaa pysyvän työn jälkeisen viikonlopun tuoman lauantaimakkaran ydinperheen kanssa tv-sohvalla nautittuna. Veganismi, feminismi ja freelancemainen työ paikasta ja työnjohdosta riippumatta tuntuu uhkaavalta.

Suuret ikäluokat oppivat kaduilla ja toreilla äänekkäiksi poliittisiksi toimijoiksi. Monet heistä olivat sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita, toiset kouluttautuivat ammattiliittojen ja työväenpuolueiden kursseilla. Yleissivistys, vasemmistolaisuus ja kansainvälisyys olivat muoti-ilmiöitä. Opiskelijaliike, suuret mielenosoitukset ja työmarkkinoiden sopimusjärjestelmän kehitys tekivät heistä taitavia poliittisia toimijoita, joilta löytyi mielipide asiaan kuin asiaan.

Lopulta suuret ikäluokat valtasivat puolueet nuorina. Erkki Tuomioja, Erk-

ki Liikanen, Jukka Gustafsson ja Tarja Halonen nousivat nuorisojärjestöjen, ammattiliittojen, ylioppilaskuntien ja rauhanliikkeen kautta myös SDP:n eturiviin. Suurten ikäluokkien valtaannousua helpotti massa. Samalla he oppivat ottamaan paikkansa, mutta toisaalta myös käymään kovia kisoja vastuusta politiikan kärkipaikoilla.

Tänään tuo poliittisessa toiminnassaan varma ja aatteellisessa osaamisessaan vahva sukupolvi on jo pitkälle yli eläkeiän. Samalla heidän vaikutusvaltansa on edelleen mittava. Ansaitusti ylpeänä omista saavutuksistaan suurten ikäluokkien edustajat kannustavat meitä yli 50 vuotta nuorempia: vallatkaa puolue, vallatkaa politiikka - tehkää kuten me teimme!

Jokaisen sukupolven on luotava omat tapansa vaikuttaa. Puolueet ja niiden monitasoiset, suurille massoille suunnitellut järjestökoneistot, jotka on monimutkaisilla säännöillä suojattu

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER

3 / 17

kommunistien valtausyrityksiltä eivät tänä päivänä sovi yhteen nuorten toimintatapojen kanssa. Samalla suuri osa puolueosastoista on tyhjentynyt politiikasta. Nuori sukupolvi saa tänä päivänä annoksensa politiikkaa tubettajien, snäppääjien ja julkisuuden henkiöiden kannanotoissa. Usein poliittisia kantoja ei tehdä myönnetä poliittisiksi ja varsinkin puolueisiin ei haluta ottaa kantaa. Samalla, kun puoluepolitiikka henkilöityy yhä voimakkaammin puoluejohtajiin ja keskeisimpiin poliitikkoihin, yksilöt johtavat massoja sosiaalisessa mediassa leviävillä viesteillään.

Kahta sukupolvea erottaa siis paitsi puoli vuosisataa, myös täysin erilaiset lähtökohdat siihen, mitä politiikka on ja miten asioihin vaikutetaan.

Suurille ikäluokille vaikuttaminen on aina ollut selvä lähtökohta, nuorille vaikuttaminen tapahtuu epäsuoremmin kuluttamisen ja kulttuurin kautta.

Vapaus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat yhdistäviä arvoja, mutta ovatko tulkinnat siitä eri sukupolvien edustajien demareilla erilaisia? Monet asiat, joiden puolesta edistykselliset taistelivat 70-luvulla, tuntuvat meille tänä päivänä itsestäänselviltä tai jopa riittämättömiltä.

Suuret ikäpolvet kasvatettiin aktiiviseen kansalaiskeskusteluun turuilla ja toreilla. Tämä sama matalan kynnykset osallistuminen näkyy nykyään myös sosiaalisessa mediassa kun uutisten ja henkilökohtaisten kirjoitusten kommenttikentät täyttyvät pääosin keski-iän ylittäneiden henkilöiden kommenteista. Vaikka meitä kuinka pidetään digiajan lapsina, digitaalinen osallisuutemme julkisessa keskustelussa on vähäistä. Nuorilla on paljon suurempi kynnys lähteä kommentoimaan. Nuorten tutkitusti hyvä medialukutaito voi varmasti vaikuttaa kynnykseen lähteä keskusteluun va-

leuutisten pohjalta. Toisaalta nuorten tulisi vallata poliittisen keskustelun tilaa rohkeammin ja tuoda esille näkemyksiään hanakammin.

Meidän ei tule välittää siitä, että mitä vanhemman polven demarit ajattelevat, vaan meidän pitää itse luoda oma käsityksemme siitä, mitä yhteiskunnaltamme haluamme ja kuinka arvomme tässä ajassa toteutuvat. Nuorten tulee itse järjestäytyä ja toteuttaa oman näköistä politiikkaa.

Jos SDP on fiksu, se antaa tietoisesti tilaa sille. LIPPU

27

28

3 / 17

3 / 17

WE ARE PROUD! On 1st of July millions of people gathered in Madrid for the World Pride march.

It was a whole week dedicated to celebrating the freedom to be yourself; a celebration of love. Most of all, the defense of human rights and the right to love whoever you want to.

T

he World Pride is an international event that has been organized by members of InterPride four times before. This year in Madrid, it was the 5th edition of the World Pride, gathering over 3 Million people, including LGBTQIA* activists, politicians, allies and many others that wanted to engage in discussions, seminars and hundreds of other events.

All of this culminated in a colorful and joyful march that floated throughout Madrid.

Since the first World Pride in 2000, we have come a long way in what comes to recognizing LGBTQIA* rights as fundamental rights. Especially, if we look at the panorama over the last decades, much has been achieved.

In the beginning of the millennium, in Rome, the first World Pride event was welcomed with huge and severe criticism and counter protests. The conservative movements, together with and supported by the Vatican, managed to limit resources and logistics given to the organizers.

Unlike that event, this year in Madrid, the whole city got together to welcome the Pride in the best and most celebrating manner possible. The whole city was covered in rainbow colors, there were city sponsored guidance at the airports and railway stations, welcoming people arriving to the city and also every street, building and store was giving their support for the march.

Without a doubt, having the Pride in Spain made sure it would be a successful event. Exactly 40 years ago in 1977 Spain had its first public march for LGBTQIA* rights. Ever since then, Spain has become a country that has one of the most progressive legislation on LGBTQIA* rights including a lot more advanced legislation for individuals identifying themselves as transgender than we have managed in Finland.

Madrid in all its openness gave a

good platform for all the important discussions and events that took place during the week. To actually have the chance to hear the experiences from different people from different countries was extremely rewarding and an eye-opening opportunity. This allowed for an exchange of views regarding how to advance a progressive agenda in this area, but also how to create the synergies to change the mentalities.

In fact, despite all the advancements in legislation achieved in different countries, the cultural aspect of it, that is, the change in mentalities, is the most challenging part that every country must face. If itâ&#x20AC;&#x2122;s true that legislation does give a boost in shaping societies, it is also true that it has to

be through education that we may be able to reach a more inclusive society.

This is also the importance of an event like the World Pride. By coming out so loud and clear in the public space, with a discourse of love and solidarity, we as a community send the message that there shall be no tolerance to discrimination. Most of all, we express our wish that everyone is allowed to live their lives in the way that they so wish to do.

It was also great to see different companies supporting LGBTQIA* community. Global companies from digital markets to sports brands were a visible part of the march, with many stores also having rainbow symbols.

It is of course strategical for them and

World Pride is a perfect place to market products for a global audience that according to many researches consists of very potential consumers. Despite the criticism that some of these companies face for this attitude, this could be seen more as an opportunity. The importance of being seen as an open minded and progressive corporation is crucial for global companies, not only to receive more customers but also to make sure that the best talents around the world want to work for them.

This also brings out the other important topic of discussed in the World Pride - intersectionality. Even if the focus of the event is on human rights of LGBTQIA* it is impossible not to raise the issue of persecution and human rights of other suppressed groups around the world. Especially with the current rise of far-right extremism, conservative values and lack of democracy it is important that we stand together promoting, defending and advocating for the universal rights of all persons. Freedom and respect for all is clearly the main message of the declaration made by the Madrid World Pride Summit. It is with freedom and love that we can build a better future.

POLICY SUGGESTIONS: -Especially in Finland, improving the rights of transgender; -Increase and support the representation of minorities in political parties; -Supporting universal rights of all persons and support of all minorities; -Defending the freedom of speech and assembling; -Avoid the use of discriminatory language.

Read more from PES LGBTI Road map: www.pes.eu LIPPU

TEKSTI: ELISA SELINNUMM | KUVA: PES MEDIA CENTRE

29

30

3 / 17

KIRJOITUSKILPAILUN VALITUT

SEURAAVAN SUKUPOLVEN PUOLUE Nykyään varsinkin ikääntyvällä väestönosalla on vahvasti sellainen käsitys, että nuoria ei kiinnostaisi politiikka. Uskon, että ongelma ei ole kiinnostavuus vaan etäisyys, jota nuorten ja politiikan välille luodaan.

Esimerkiksi peruskoulun viimeisellä luokalla yhteiskuntaopin tunneilla puoluepolitiikka sivutaan lähes täysin, eduskuntapuolueiden läpikäymiseen käytetään aikaa yksi tai maksimissaan kaksi tuntia.

S

uuri osa nuorista kuitenkin tällä hetkellä tuntee, että poliittinen päätöksenteko ei koske heitä eikä heidän äänillänsä ole väliä. Osa syy tälle on juuri se etäisyys, joka kasvatetaan nuorille jo peruskoulussa, toinen syy on nuorille tärkeiden asioiden puuttuminen puolueista.

Tulevaisuuden puolue tuo politiikan lähelle ja näyttää nuorelle, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa. Nuorille tärkeitä asioita on ilmastonmuutos, globalisaatio, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja koulutus. Mielestäni ainoastaan Vihreät on todella ottanut näitä asioita agendalle. Tulevaisuuden

puolue tuo asiat selvästi esille ja liika poliittinen korrektius voitaisiin unohtaa. Ei saa olla huutelija, muttei myöskään hiljaa.

Tulevaisuuden maailma tarvitsee luovia ja koulutettuja ihmisiä, siksi Suomi tarvitsee puolueen, joka taistelee tasaarvoisemman ja laadukkaamman koulutuksen puolesta.

Sipilän hallituskautena opiskelijoiden asemaa on leikattu hurjasti ”tulevien sukupolvien vuoksi”. Koulutus on kuitenkin se osa, joka tuottaa tulevia veronmaksajia ja rakentaa yhteiskunnan tulevaisuutta, jonka vuoksi sen pitäisi olla viimeinen asia mistä leikataan. Puolue, joka todella tukee koulutusta saa nuorten äänet. Esim. Britannian viime parlamenttivaaleissa 70% nuorista antoi äänensä koulutusta tukevalle Työväenpuolueelle.

Ilmastonmuutos liikuttaa ja saa nuoret lähtemää turuille ja toreille. Ilmastonmuutos on meitä kaikkia liikuttava fakta, joka tulee vaikuttamaan tulevaisuuteemme. Ilmastonmuutos on velka elämästä, jonka otimme tulevilta sukupolvilta ja muilta maailman eliöiltä. Sen maksaminen pitäisi tällä hetkellä olla tärkeysjärjestyksen kärjessä. Tulevaisuuden puolue huomioi tämän faktan ja tekee sen eteen töitä, että voimme taata lapsillemme hyvän ja inhimillisemmän elämän.

Tulevaisuuden puolue taistelee myös ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuolien tasa-arvo, äidinkieli ja riittävä elinkeino ovat osa jokaisen ihmisen perusoikeuksia ja niiden takaaminen pitäisi olla tulevaisuuden puolueen lähtökohtana.

Näitä asioita pohdittuna en yhtään ihmettele miksi Vihreät on Suomen toiseksi suurin puolue. LIPPU

TEKSTI: KAAPO ASUMA

3 / 17

SOSIALIDEMOKRATIA, SUKUPOLVI JA PUOLUE 2020-LUVULLA On syytä puhua demokratiavajeesta, demokratian eli äänioikeuden käytön harvenemisesta. Demokratia, tuo kaikista vähiten huono, ei houkuttele ääniuurnalle. Poliittiseen puolueeseen kuuluminen on laskenut kolmannekseen 1970-luvun luvuista ja kouluihin on ilmestynyt demokratiakasvatus. Olemmeko yhteiskuntajärjestelmämme kuolinvuoteella vai uuden aikakauden kynnyksellä? Ja mitä sosialidemokraattinen puolueen pitäisi tehdä 2020-luvulla?

S

osiaalinen media on osoittautunut yhä tehokkaammaksi viestintäkanavaksi ja sen avulla ihmisellä on helppo ”kerätä” itselleen nopeasti artikkeleita maailmantilasta. Poliittinen järjestelmä tunnetaankin melko hyvin, mutta silti politiikan sisällöt ovat monimutkaistuneet ja monialaistuneet. On syntynyt kuilu, jonka yli kansalainen ei enää pääse peruskoulun tiedolla. Syventymällä asiakysymyksiin on vielä politiikka ymmärrettävää. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, mutta siitä ymmärtää yhä harvempi nykyisin. Onko heillä tunne siitä, että he vaikuttavat? Onko legimititeetti, oikeutus, tarpeeksi vahva?

Nykyisin on Ruotsissa ”sometuomareita”, jotka selittävät tuomioistuinpäätöksiä ilman kapulakieltä ja terminologiaa. Vastaavaa toimintaa pitäisi sosiaalidemokraattisen puolueen tehdä, edistää kansalaisten kykyä ymmärtää politiikkaa. Miksi puolue ei nimittäisi sosiaaliseen mediaan vastuualueita, joita puolueen edustajat avaisivat terminologiasta riisutuiksi? Se lievittäisi luuloon perustuvia päätöksiä, vahvistaisi pidemmän aikavälin ratkaisuja sekä voisi nostaa äänestyslukuja. Ei tarvita lisää jäseniä, jos voidaan lisätä äänestäjiä ja äänestysprosenttia. Puolueesta voi tulla kansanpalvelija ja vaikutusvalta jakaantuu useammille.

Hyvinvointivaltio on kasvattanut nykyisen nuorison, mutta koko nuoruutemme on sen toimintoja supistettu. Jos nykyinen kehitys jatkuu, ei nykyisen sukupolven lapsille ole sitä mitä heidän vanhemmillaan on ollut. Kuinka näin voi olla, jos jatkuva kasvu on luonnonlaki? Tuleeko puolueiden tilalle ikäluokat, joiden intressit eroavat toisistaan? Hyvinvointivaltiota tulisi puolustaa määrätietoisesti, esitellen eri malleja ja tilannearvioita. Muuten hyvinvointivaltion voi rapauttaa leikkaamalla palveluita, kunnes valtion viimeiset toiminnot maksavat enemmän kuin hyödyttävät.

Hyvinvointivaltion haasteena on globalisaatio. Globalisaatio ei ole vain yhteiskuntien kilpailua, vaan myös vastuuta. Meillä on vastuu luonnosta ja riiston välttämisestä. Ilmastonmuutos ja lapsityö ovat kapitalismissakin epäkohtia.

Niille on vaihtoehto, on tavoiteltava uutta ja kapitalismin on muututtava. Kapitalismi ei ole itsensä syövää ahneutta, vaan se on resurssien lisäämistä. Eikä sosialidemokratia ole mikään haavekuva.

Sosialidemokratia on resurssien oikeudenmukaiseen jakoon pyrkivä liike. Ja muutokset on tehtävä demokraattisesti, sillä väkisin tehty ei kestä. Väkisin tehty voidaaan perua yhtä äkkiä kuin se on syntynyt, eikä se muutos ole pysyvää. Pysyvä muutos syntyy ihmisissä, ei pykälissä ja

säädöksissä. Ideologian on oltava kuin kaasuliekki, uhmattava olosuhteita, palaa pienessäkin tuulessa ja oltava muuta kuin pelkkä luonnollinen kehityssuunta. Kipinän on oltava ihmisten tunteet, polttoaineena on oltava järkiperäinen päättely.

Sukupolvemme vaatimukset ovat selkeä kuva, joka on pienemmistä kysymyksistä koostuva mosaiikki. Sen keskeisin on osa on muutos, ajatus varmuudesta että mikään ei ole ikuista. Jos edes yksi on varmaa, voidaan sen varaan laskea perusta. Nykyinen sukupolvi ei tunnu omaavaan selkeää kuvaa tulevaisuudesta. Uskotaan, että sellaisen kuvan rakentaminen on hyödytöntä, koska matkalla muuttuu tie, eikä päämäärä. Kuitenkin Suomessa on onnistuttu aiemminkin ohjaamaan yhteiskunnan kehitystä. On laadittu sosiaalipoliittinen tavoite, 1960-luvun sosiaalipolitiikka, joka on hyvinvointivaltion muodossa vielä olemassa.

Pekka Kuusen seuraajaa ei kannata jäädä odottelemaan, on tartuttava itse toimeen. Jokainen voi itse miettiä edes yhden asian, mitä tavoittelee tulevaisuuden yhteiskunnalta. Kun tarpeeksi monta tavoitetta nitoutuu yhteen, ne saavat arvovaltaa ja vipuvoimaa. Niistä tulee yhdistelmä, joka muodostuu sukupolvemme arvoiksi ja ihanteiksi. Sillä muutoin nuoriso vähemmillä edustajillaan, niin määrällisesti kuin parlamentaarisesti, voidaan ohittaa ja vaientaa. Meidän äänemme on uurnassa ja sanoissa. Muuten joudumme vain maksumiehiksi edellisille sukupolville, perimme sumaan ajavan ajopuun. Saamme uran sijasta karenssin ja silpputyön.

Hyvinvointivaltio on pelastettavissa ja sitä tulee puolustaa selväsanaisesti. Se ei ole sattuman tai vaurauden tuotos. Se on suunnittelun tuote, myrskylyhty kovinakin aikoina. Sosialidemokratian tulee lisätä ymmärrystä politiikasta, tarjota vaihtoehto ja luotava uuden sukupolven oma ja aikaa kestävä ratkaisunsa. LIPPU

TEKSTI: TUOMAS SUOLAHTI

31

32

3 / 17

LIPPU-LEHDEN LUKIJAKYSELY 2017 Asteikolla yhdestä kymmeneen, minkä arvosanan antaisit Lippu-lehdelle?

Asteikolla yhdestä kymmeneen, minkä arvosanan antaisit Lippu-lehden uusimmalle numerolle (2/2017)? (huono 1 -10 erinomainen)

6 | 10%

8 | 40%

9 | 50%

7 | 11.1%

6 | 22.2%

8 | 44.4%

9 | 22.2% vastaajia 10

MIKÄ OLI MIELESTÄSI LEHDEN MIELENKIINTOISIN JUTTU? MIKÄ EI SYTYTTÄNYT LAINKAAN? -Mielenkiintosiin oli artikkeli jossa mainittiin Ilmari Nurminen. Iän vähättelystä on hyvä puhua. Juttu oli myös kirjoitettu sukupuolten tasa-arvoa silmälläpitäen, kiitos siitä.

-Verokilpailujuttu oli mielenkiintoinen -Verokilpailujuttu oli mielenkiintoisin

MITKÄ OVAT MIELESTÄSI LIPUN VAHVUUDET? -Lippu puhuttelee ja on trendikäs.

-Ytimekkyys -Selkeät graafiset linjat sekä ajankohtaisten asioiden esille nostaminen!

MITKÄ OVAT MIELESTÄSI LIPUN HEIKKOUDET? -Kieli on useammassa jutussa vaikeaselkoista luettavaa.

Ymmärrettävyyteen voisi panostaa oikoluvussa.

-Eräs kirjoittaja, jonka juttuja on raskasta lukea. Jokainen artikkeli alkaa samalla tavalla pitkällä sarjalla yhden sanan virkkeitä!

-Liian asiapitoinen lehti.

-Ehkä näkökulmia voisi olla lisää, esimerkiksi vieraileva kirjoittaja muusta nuorisojärjestöstä (vaihtuva)

vastaajia 9

TEEMA TAI ASIAKOKONAISUUS, JOTA HALUAISIN LIPUSSA KÄSITELTÄVÄN...

-Miksi keskustelu on nykyään niin polarisoitunutta ja sitä käydään konsensus unohtaen omista poteroista, oli kyseessä sitten eläkeuudistus, perhevapaauudistus, maahanmuutto tai ihan mikä vaan. Eikö me osata enää keskustella (lue kuunnella) edes toistemme kanssa?

-Sosiaaliturvan uudistaminen ja nuorten ahdinko tukiviidakossa.

-Nuorten ja arjen tavallisia asioita.

-Kierto- ja jakamistalous -Eläkkeet ja se, miten eläkejärjestelmää voisi muuttaa niin, etteivät nuoret joudu maksamaan kohtuuttomia maksuja

HENKILÖ, JOSTA HALUAISIN LUKEA...

-Joku jolla on vastakkaisia näkemyksiä oman somekuplani ulkopuolelta.

-Sanna Marin, Erkki Tuomioja, Tarja Halonen, Jutta Urpilainen.

-Ruohojuuritason jäsenistä, eli niistä aktiiveista, jotka eivät ole missään luottamuspaikalla.

-Tarja Halonen -Emma Kivikangas -Jutta Urpilainen

TEKSTI: DEMARINUORET | KUVA: MARIA RYTKÖNEN

3 / 17

VÄITTÄMIÄ LIPPU-LEHDESTÄ. VALITSE NE, JOTKA MIELESTÄSI PITÄVÄT PAIKKANSA!

5 / 45.5%

Löydän yleensä Lipusta itseäni kiinnostavaa luettavaa

9 / 81.8%

Lippu on hyvännäköinen lehti

1 / 9.1% Lippu on liian asiakeskeinen 5 / 45.5%

Lippu nostaa esille kiinnostavia näkökulmia

5 / 45.5%

Lippu esittelee tarpeeksi Demarinuorten toimintaa

2 / 18.2% Olen suositellut Lippu-lehden kirjoituksia luettavaksi muillekin 7 / 63.6% 3 / 27.3%

Lipussa on hyvä kuvitus Lippu kirjoittaa ajankohtaisista aiheista

1 / 9.1% Olen kirjoittanut Lippuun (tai ainakin harkinnut kirjoittavani)

MITEN VIESTINTÄÄ LEHDESTÄ VOISI PARANTAA? Ulkoasu ja lehden teemat nuoriystävälliseksi.

SEURAATKO LIPPU-LEHDEN FACEBOOK-SIVUA?

EN! 3 | 33.3%

Kyllä!

6 | 66.7%

VAPAA SANA! -Kuvat ovat todella hienoja ja lehteä on isojen kuvien ansiosta kevyt lukea. Aiheet ovat monipuolisia ja on hyvä, että niitä haetaan myös päivänpolitiikan ulkopuolelta (esim. huonekasvit, ruoka, ehkäisy). Lehdessä voisi olla nuorempienkin jäsenten kirjoituksia? Päätoimittaja voisi lähestyä eri ihmisiä ja osastoja kysellen kirjoituksia.

33

SYDĂ&#x201E;NTĂ&#x201E; JA LUJAA TAHTOA Tule Tule mukaan mukaan presidenttiehdokas presidenttiehdokas Tuula Tuula Haataisen Haataisen kampanjaan: kampanjaan: presidentti2018.fi presidentti2018.fi

3 / 17

RAIVOMUUMI

35

DEMARINUORTEN TOIMISTO: SILTASAARENKATU 18–20 C 6 KRS. 00530 HELSINKI FINLAND TOIMISTO@DEMARINUORET.FI

DEMARINUORET.FI LUE LISÄÄ DEMARINUORTEN MIELIPITEISTÄ JA TOIMINNASTA.

DEMARINUORILLA ON TOIMINTAA YMPÄRI SUOMEN: KATSO KOTISIVUILTAMME OMAN ALUEESI YHTEYSHENKILÖ JA TULE MUKAAN TOIMINTAAN!

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS