asennetta lehti

tusäihdek asva Asennet ta-p njan julk aisu k ampa 2 / 2012

Kreikan Parga ja Filippiinien saaret:

Cebu, Malapascua ja Camotes

Carrien jalanjäljillä New Yorkissa

Päihdekasvatusta

prometheus- ja rippileireillä

Asennettapäihdekasvatusbussi - positiivinen muistikuva infotulvaa tärkeämpää

Mopokausi käsillä JÄITÄ KYPÄRÄÄN!

Rockcamp

kokoaa nuoria Ähtärissä

Sisällys 2 / 12 Filippiinien saaret Cebu, Malapascua ja Camotes s.12

Huostaanotettu nuori tarvitsee kannustavan aikuisen s.11

Tässä numerossa: = kannessa

4

5

8

12

20

24

28

Tiesitkö, että nettiriippuvuus kutistaa aivoja? s.9

30

ASENNETTA 2/12 8. vuosikerta ISSN 1795-9705 TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 Fax 09 753 0557 info@asennetta.fi

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

Pääkirjoitus Kevätkapinaa!

Bussin kuulumisia päihdeohjaaja Petrin terveiset kentältä kuulolla – mielenkiintoisia ilmiöitä ja uutisia Filippiinien saaret – Cebu, Malapascua ja Camotes prometeus- ja rippileirillä puhutaan myös päihteistä kiira korpi – jäätävän taitava! rc-autoilu on vauhdikas harrastus jäitä kypärään!

Mopokausi alkaa, oletko valmis?

TAITTO Pippuriina / Hanna Välitalo TOIMITUS Asennetta-Kampanja Oy Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

LEVIKKI 15 000 kpl TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki

Sinkkuelämää - tour New Yorkissa s.22

Kiiran haastattelu s.24

33

34

38

40

41

42

kesägallup Mitä nuoret aikovat tehdä kesällä? kreikan parga Matkalla Kreikassa ja Albaniassa Korkealta ja kovaa Rokkileirillä Ähtärissä natan näkökulma Ekoilu on nyt muotia virven kolumni Pidä huolta

novelli Reunalla

44

ristikko

45

tukijamme

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi KANNEN KUVA Suomen Taitoluisteluliitto

NETISSÄ www.asennetta.fi MIRKAN KUVA Tommi Penttinen

Matkalla Kreikan Pargassa s.34

Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii Asennetta-päihdekasvatus-bussin tiedotuskanavana. Asennetta-lehden tuotoilla rahoitetaan päihdekasvatusbussin liikkumista. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

lehtikuva / sari gustafsson

Rokkileirillä Ähtärissä. s.38

Pääkirjoitus

Huomaan odottavani milloin pulpeteista löytyy kannabisviljelmiä ja milloin likaisella huumeruiskulla ajetaan välitunnilla kavereita takaa.

Matto n Ima

Kevätkapinaa Päihdekasvatusbussia buukatessa kuulee tilaajilta aina perusteluja siitä, miksi milläkin paikkakunnalla tarve ehkäisevälle työlle on kova. On tositarinoita päihdelöydöistä ja käyttöbuumeista. Yhdellä ala-asteella on tarjottu kannabista ja toisella on löydetty joitakin pilleripussukoita pihalta. Yhdellä yläasteella nuuskan käyttö on levinnyt epidemiaksi asti ja toisella on muotia kokeilla kuinka pitkään pystyy tunnilla olemaan kännissä ennen kuin ope huomaa. Huomaan odottavani milloin pulpeteista löytyy kannabisviljelmiä ja milloin likaisella huumeruiskulla ajetaan välitunnilla kavereita takaa. Mikään tositilanne ei enää yllätä. Sitä turtuu kuulemaan toinen toistaan hälyttävämpiä merkkejä siitä, että päihteet ovat aivan tavallisten nuorten huolestuttavan tavallinen keino paeta arkea, kokeilla rajoja, itsenäistyä, hakea elämyksiä tai vain viettää aikaa. Lintukotoja ei tosiaan enää Suomestakaan löydy.

Jos nuorten kasvavat päihdekokeilut ovat hälyttäviä, vielä hälyttävämpää on meidän aikuisten turtuminen päihdeuutisiin. Meidän pitää jaksaa järkyttyä!

Kevät on hyvää aikaa tällaiselle kännikapinalle, kun koulujen loppu taas villitsee nuoret. Kyseinen ajankohta päätyy lähes poikkeuksetta selviämisasemien ja katupartioiden synkimmäksi viikonlopuksi. Jaksetaan järkyttyä siitä, miten paljon ja miten nuoret saavat hillua kaupungilla iltaisin ja öisin. Sovitaan kotiintuloaikoja, kysytään kaveriporukasta, ollaan yhteydessä kavereiden vanhempiin ja ellei muu auta, niin lähdetään itse liikkeelle katsomaan, mitä kaupungilla tapahtuu. Ja vaikka lapsen juomista ei hyväksytä, niin hänet hyväksytään ja hänen on hyvä tietää, että kotiin voi aina tulla, missä kunnossa tahansa. Ja ”siinä kunnossa” pitää ainakin tulla.

Humaltuminen kuuluu meidän suomalaiseen surulliseen kulttuuriimme niin kauan, kunnes me oikeasti kyseenalaistamme sen valta-aseman.

Helppoa se ei tule olemaan, sillä olemme välillä jopa ylpeitä juomisestamme. Kunnianhimoisinkin kasvattaja päätyy ulkomailla nyökyttelemään innokkaasti, kun siellä osataan sanoa ”Ahaa, Suomi – Koskenkorva!”. Se on meille hyväntahtoinen tervehdys, johon vastaamme tyytyväisesti hymyillen. Onhan meidät näin hienon stereotyyppisesti leimattu ja luokiteltu kuuluisan kännikansan edustajiksi.

Kun luin nuorten kesäsuunnitelmia lehdessämme olevasta gallupista, niin yllätyin, miten positiivisia ja järkeviä ne olivat. Tulee muistaa, että meillä on hurjan paljon enemmän kuitenkin niitä nuoria, jotka eivät valitse päihteitä. Ei odotetakaan heiltä mitään muuta. Jos ajattelemme, että nuoret dokaavat joka tapauksessa joskus, näinhän se on ollut aina ja tulee aina olemaan, emme oikeasti tunnu edes haluavan muutosta. Kännikulttuurin muutos vaatii koko kulttuurin muutosta. Ennen kaikkea se vaatii meidän aikuisten ajattelun muutosta.

Hyvää kesää kaikille lukijoillemme. Tämä numeromme pohjustaa kesään mopoilu- ja kesäleiriaiheillaan sekä tietysti upeiden matkajuttujen kera. Kapinoikaa kännittömien kesälomien ja kestävän kulttuurinmuutoksen puolesta – ja muistakaa jaksaa järkyttyä!

Mirkka Torikka

mirkka@asennetta.fi 4

ges

Bussin kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatusbussi

kurvaa kiireisen kevään kautta kesälomille

A

sennetta-päihdekasvatusbussin kalenteri on taas varattu vuodeksi täyteen tiivistä koulukierrosta, vanhempainiltoja ja koulukoti-vierailuja. Bussimme on vakiinnuttanut asemansa yhtenä keskeisenä ehkäisevän päihdetyön toteuttajana tärkeällä ruohonjuuritasolla.

Asennetta-Kampanja Oy on ehkäisevää päihdetyötä toteuttava yksityinen sitoutumaton kampanja, jonka päätehtävänä on herättää keskustelua päihdeasioista ja saada nuoret ottamaan niihin kantaa. Valtakunnallisesti peruskouluja ilmaiseksi kiertävällä bussilla toteutettava kenttätyö tavoittaa noin 10 000 nuorta vuodessa.

Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan omalla Asennetta-lehdellä, jonka myynti työllistää yli kahdeksankymmentä eri-ikäistä työntekijää. Asennetta-lehti on ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii myös Asennettapäihdekasvatusbussin tiedotuskanavana. Tilaamalla Asennettalehteä varmistat, että Asennetta-päihdekasvatusbussin vierailut ovat jatkossakin kouluille ilmaisia.

Katu-uskottavaa kasvatusta kaavoihin kangistumatta Bussissa kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriävänkin mielipiteen uskaltaa ilmaista. Bussissa ei siis luennoida päihteiden lääketieteellistä koostumuksista, eikä muutenkaan ”saarnata”, vaan jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta. Bussin kotoisat tilat mahdollistavat intensiivisen jutustelun paremmin kuin koulujen isot juhlasalit.

Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tärkeämpää, että nuorille jää bussista lähtiessään mieleen edes

yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Kaikki ryhmät ovat erilaisia ja ammattitaitoinen päihdeohjaajamme osaa valita oleelliset asiat keskusteluun kunkin ryhmän kehitystason mukaisesti. Jokainen ”bussitunti” on siis erilainen.

Tällä hetkellä bussin kenttätyöstä vastaa päihdeohjaajamme Petri Tyynelä. Petri on aikaisemmin työskennellyt 15 vuotta päihderiippuvaisten parissa huumekuntoutusyksiköissä, koulukodissa ja kriminaalihuollossa. Korjaavan puolet kokemukset ovat antaneet tehokkaat työvälineet ehkäisevälle puolelle. Petrin omat terveiset tämän jutun ohessa tuonnempana!

Oikealla asenteella!

Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laajempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille.

Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan paras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä.

Ehdoton ehdottomuus synnyttää usein vastarintaa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa olisikaan. Neutraali asenne antaa siis myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille.

5

Bussin kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatusbussin aikataulu Toukokuu

Lokakuu

2.5 Lumijoki, Lumijoen peruskoulu 3.5 Limingan koulutuskeskus, Kylliälän koulu 4.5 Muhos, Koulukoti Pohjolakoti 15.-16.5 Mikkeli, Suomen nuoriso-opisto 21.-22.5 ja 24-25.5 Kempele, Kempeleen yläaste

9.10.

Turku, Paattisten koulu 10.-12.10 Turku, Topeliuksen koulu 16.10 Turku, Lauste, Satulavuoren koulu 23.-24.10 Turku, Hirvensalo, Haarlan koulu

Marraskuu

Heinäkuu 6.7.7

Elokuu

21.8.

22.-24.8 28.-29.8 30.8 31.8

Syyskuu

11.-12.9 13.-14.9 18-19.9 20.-21.9 25.-27.9

6.-8.11 Kuopio, Pyörön koulu 13.-15.11 Imatra, Imatrankosken koulu, Mansikkalan

koulu ja Vuoksenniskan koulu 16.11.

Lappeenranta, nuorisotoimen tapahtuma 20.11 Puumala, Puumalan yhtenäiskoulu 27.-28.11 Rautjärvi, Rautjärven Simpeleen Yhteiskoulu

Lahti, Summer Up -festivaali Espoo, Karhusuon koulu Espoo VAPAA Espoo VAPAA Espoo, Iivisniemen alakoulu Espoo, Kaitaan yläkoulu

Joulukuu

11.-.13.12 Tohmajärvi

Aikataulun muutokset mahdollisia

Espoo, Latokasken koulu Espoo, Vanttilan koulu Espoo, Jalavapuiston ala-aste Espoo, Martinkallion koulu Helsinki, Aleksis Kiven peruskoulu

Tarvitsetko pätevää päihdeluennoitsijaa?

Kauttamme voi myös tilata maksullista koulutusta esimerkiksi nuorisoalan opiskelijoille ja opettajille. Koulutusta on tarjolla muun muassa päihteistä, väkivallasta, nuoren ihmisen rikosprosesseista, lastensuojelusta, nuoren sijoituksesta laitokseen ammattilaisen näkökulmasta, tämän hetken nuorisokulttuurista ja muista ajankohtaisista asioista. Koulutukset räätälöidään tapauskohtaisesti vastaamaan tilaajan tarpeita.

Ammattitaitoista puhujaa erilaisiin tilaisuuksiin voi tiedustella osoitteesta info@asennetta.fi tai soittamalla numeroon 045 139 8902.

Pa la ute Päihdekasvatusbussi vieraili Kontiolahden koululla. Kiitos siitä. Olemme toimintaanne tosi tyytyväisiä ja siksi toivommekin että voisimme saada myös seuraavana vuonna taas uusille oppilaille samanlaista päihdekasvatusta. Tämä on upeaa ehkäisevää työtä !

Ystävällisin terveisin Pirjo Kela, koulukuraattori, Kontiolahden peruskoulu ja lukio

6

Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p. 045 126 8166 Uudet vierailut ja materiaalit: Aikatauluvastaava ja tiedottaja Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi p. 045 126 8158

Laskutus, työnhaku ja muut asiat: p. 045 139 8902 info@asennetta.fi

Päihdekasvatus on ilmaista varsinaiselle kohderyhmällemme 5.-9.-luokkalaisille.

Muille kohderyhmille vierailut ja koulutukset ovat maksullisia, ja ne toteutetaan aikataulujen salliessa. Ilmaiset peruskouluvierailut ovat aina ensisijaisia.

• Luennot ilman bussia 800 € + alv. ja bussin kanssa 1500 € + alv.

• Ammattikoulut ja muut toisen asteen oppilaitokset 800 € + alv.

• Bussin ollessa päivän koululla, saman päivän iltatilaisuus kuten esim. vanhempainilta 200 € + alv.

Bussin kuulumisia

Hei! Olen Petri Tyynelä, Asennetta-bussin päihdeohjaaja. Olen työskennellyt Asennetta-bussissa huhtikuusta 2010 lähtien. Ennen siirtymistäni ehkäisevän päihdetyön puolelle, ehdin olla 15 vuotta töissä korjaavalla puolella. Työskentelin erilaisissa laitoksissa pääosin päihdetyöntekijän sekä sosiaaliohjaajan rooleissa. Vajaa kymmenen vuotta olin töissä huumekuntoutusyksiköissä, sekä täysi-ikäisten että alle 18-vuotiaiden puolella. 1,5 vuotta olin kriminaalihuollossa (nykyinen rise) ja viitisen vuotta meni töissä erilaisissa lastensuojeluyksiköissä, lähinnä koulukodissa.

Bussissa pääsemme nuorten kanssa usein aika syvällisiinkin keskusteluihin. Koen, että korjaavan puolen taustani auttaa tässä.

Jos heillä on alasta kysyttävää, on minulla usein tarina jos toinenkin kerrottavana. Se, että tarinat ovat aina minulle henkilökohtaisia ja tosia, helpottaa työtäni bussissa. Uskon, että näin kiinnostavuus ja uskottavuus asiaan pysyy yllä.

Asennetta-bussi ei jaa pelkästään informaatiota päihteistä.

En pidä ulkoa opeteltua luentoa, vaan ohjaan ryhmää. Ryhmä itse tuottaa aina käsiteltävän materiaalin. Minä tarvittaessa johdattelen ja avaan esille nostettuja asioita.

Tällä tavoin ryhmästä muodostuu aina kuulijalle yksilöllinen kokemus. Yllätyksen ja vaaran momentti on aina läsnä. Sekä minulla että kuulijalla on oltava hereillä tunnin aikana, jotta kaikki pysymme kärryillä. Käsittelemme päihdeasioita positiivisella tavalla. Vuosien jälkeen bussissa käyneet nuoret eivät todennäköisesti muista heille kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että bussissa puhunut kaveri oli hyvä tyyppi ja se tyyppi oli päihteitä vastaan. Se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen.

Yhteiskuntamme muuttuu koko ajan ja on tiedostettava, että myös päihdekenttä muuttuu jatkuvasti. Monesti uudet asiat pelottavat ihmisiä ja olemme helposti taipuvaisia tuomitsemaan asiat, joita emme ymmärrä. Tällaiseen asiaan törmään jatkuvasti. Huume on jo sanana sellainen mörkö, että tuominta alkaa välittömästi, kun sana vain puoliksikin livahtaa jonkun suusta. Itse haluan kuitenkin, että työssämme pidetään myös terve maalaisjärki mukana. Suomessa 97 % päihdekuolemista aiheuttaa edelleen tupakan ja alkoholin kaltaiset lailliset päihteet, loput jää laittomien päihteiden osuudeksi. Keskustelua halutaan usein ohjata huumeiden suuntaan, myös vanhempainilloissa. Silloin minä muistutan, miksi kyljessämme lukee nimenomaan ”Asennetta-päihdekasvatuskampanja”.

Kiitos kaikille mukana olleille ja kaikille uusille: Tervetuloa!

Ystävällisin terveisin

Petri Tyynelä

enn p e te @as

e tta.fi

7

lyhyet

Vahvojen lääkkeiden väärinkäyttö lisääntynyt

Uutuuskirja: Älykästä seksiä, viisasta himoa Lapsuudessa ja nuoruudessa tyydyttämättä jääneet tarpeet heijastuvat aikuisuuden parisuhteeseen ja seksuaalielämään. Rohkea uutuuskirja kertoo, kuinka syvällisen itsetutkiskelun avulla voi löytää oman seksuaalisuutensa nautinnollisen ytimen. Mielen seksuaalisuus on koko elämän voimavara, jolla on suuri vaikutus siihen, kuinka onnelliseksi itsemme koemme.

Lääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt Suomessa.

Viranomaiset ja päihdetutkijat ovat huolissaan erityisesti rauhoittavien lääkkeiden ja voimakkaiden kipulääkkeiden päihdekäytön lisääntymisestä. Heidän mielestään yksi keino hillitä lääkkeiden väärinkäyttöä olisi bentsodiatsepiinipohjaisten unilääkkeiden käytön vähentäminen.

Yhdysvalloissa lääkkeiden väärinkäytön seurauksena kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin liikenteessä; tutkijat puhuvat jo epidemiasta. Suomessa ei ole varsinaista epidemiaa, mutta täälläkin 75 prosenttia huumeisiin liittyvistä yliannostuskuolemista johtuu lääkeaineiden väärinkäytöstä.

- Bentsot ovat varmastikin laajin ongelma, ne koskevat suurinta ryhmää. Mutta kyllä nämä uudet kipulääkkeet, opioidipohjaiset kipulääkkeet, ovat myös selvästi nostaneet suosiotaan viime vuosina, sanoo Ylen verkkosivuilla Päihteet ja riippuvuus -osaston johtaja Pekka Hakkarainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

THL:n tuoreesta väestötutkimuksesta selviää, että rauhoittavia lääkkeitä eli uni- tai kipulääkkeitä päihteenä käyttäneiden osuus on kaksinkertaistunut verrattuna vuoteen 1992. Noin kolmekymppisistä miehistä jo joka kymmenes on käyttänyt lääkkeitä päihtymistarkoituksessa, mikä on neljä kertaa enemmän kuin 20 vuotta sitten.

- Jos lukuja suhteuttaa keskenään, niin nuorista aikuisista miehistä 44 prosenttia on kokeillut joskus kannabista. Lääkkeisiin ja niiden päällekkäiskäyttöön kuitenkin liittyy suurimmat riskit tällä hetkellä, kertoo Ylen verkkosivuilla päihdetutkija, dosentti Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta ja jatkaa:

Tutkimusprofessori Osmo Kontula valottaa uudessa kirjassaan Mielen seksuaalisuus – Matka kiihottumisen alkulähteelle uusimpia tutkimuksia mielen seksuaalisuudesta ja kiihottumisesta.

Kirjassa esitellään psykoterapeuttisen hoitotyön esimerkkejä sekä käytännön neuvoja ja tietoisen läsnäolon harjoituksia, joiden avulla lukija löytää älykkään seksin ja viisaan himon. Kumppanin kanssa on mahdollista luoda syvimpiä tarpeitamme tyydyttävä seksuaalinen ja emotionaalinen liitto, joka tuottaa jopa eroottisia huippukokemuksia.

Seksuaalisen itsetutkiskelun ja fantasioiden avulla voi purkaa psyykkisiä patoumia ja eheytyä. Muuntamalla lapsuudesta ja nuoruudesta kumpuavat kielteiset tunteet tai elämän väistämättömät vaikeudet seksuaalifantasioiksi ja kiihottumisen lähteiksi voimme symbolisesti elvyttää omanarvontuntoamme. Seksuaalisten mieltymysten ymmärtämisen kautta on mahdollista oivaltaa paljon oman persoonallisuutensa muista alueista: ammatillisesta kunnianhimosta, eri mielentiloista ja kapasiteetista rakastaa. Tutkimusretki eroottisuuden ja kiihottumisen syvempään maailmaan voi mullistaa paitsi oman seksuaalisuuden, myös koko elämän.

Lisätietoja: tutkimusprofessori Osmo Kontula, 040 5827 369, osmo. kontula@vaestoliitto.fi // markkinointipäällikkö Mari Ketola, Kustannus Oy Duodecim, (09) 6188 5229, 050 581 221, mari.ketola@duodecim.fi

- Käyttäjiä on kolme ryhmää: Narkomaanit, jotka käyttävät erityisesti päällekkäin näitä. Sitten on tällaiset sekoilijat, jotka käyttävät vähän mitä sattuu. Kolmas ryhmä hoitaa fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia erilaisilla lääkkeillä, jotka aiheuttavat riippuvuutta ja johtavat onnettomuuksiin.

Viranomaiset haluavat hillitä lääkäreiden intoa määrätä bentsodiatsepiineja ja opioideja sisältäviä lääkkeitä. Salasuo sanoo, että keskustelua lääkkeiden väärinkäytöstä pitäisi Suomessa lisätä.

- Tulisi tiedottaa ja käydä avointa julkista keskustelua siitä, voitaisiinko Suomessakin Tanskan lailla vähentää esimerkiksi unilääkkeitä määrätessä bentsodiatsepiinipohjaisten lääkkeiden käyttöä. Innottomuuteen käydä keskustelua vaikuttaa varmasti osaltaan se, että lääketeollisuudella on valtavat intressit näihin lääkkeisiin.

Lähde: Yle Uutiset

8

Lue juttuja arkistosta:

www. asennetta.fi

lyhyet

Huumetilanne Suomessa 2011 THL:n raportin mukaan huumausaineiden käyttö ja niihin liittyvät ongelmat ovat pysyneet Suomessa viime vuodet melko vakaalla tasolla. Uutena haasteena on terveydelle vaarallisten aineiden eli niin sanottujen muuntohuumeiden yleistyminen. Uudistetun huumausainelain myötä niiden kieltäminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin aikaisemmin.

• Uusimmat tiedot vuodelta 2010 osoittavat kannabiskokeilujen ja kannabiksen kotikasvatuksen lisääntyneen. Eniten käyttöä esiintyi 15–34-vuotiaiden keskuudessa. Noin 17 prosenttia 15−69-vuotiaista suomalaisista ilmoitti kokeilleensa joskus kannabista, viimeisen vuoden aikana noin neljä prosenttia. Miehet kokeilevat hieman useammin kuin naiset.

• Suomalaiselle huumausaineiden ongelmakäytölle tyypillistä on alkoholin vahva asema oheispäihteenä, ruiskuhuumeidenkäyttäjien buprenorfiinin käyttö ja samanaikaiset mielenterveyden häiriöt.

• Huumehoitoon hakeutuessa ilmoitetaan lääkeaineopioidit yhä useammin eniten ongelmia aiheuttavaksi päihteiksi.

Korvaushoidossa arvioitiin vuonna 2010 olevan 1 800 henkilöä.

• Ilmoitettujen tietojen perusteella huumehoitoa annetaan noin 13 000 henkilölle.

• Huumehoidon tietojärjestelmän vuoden 2010 tulosten mukaan päihdehuollon huumeasiakkaiden keski-ikä oli 30 vuotta.

• Ensisijaisina hoitoon hakeutumiseen johtaneina päihteinä yli puolella olivat opiaatit. Noin kymmenesosa hakeutui hoitoon stimulanttien, kannabiksen tai alkoholin takia. Kuusi prosenttia hakeutui hoitoon lääkkeitten takia.

• Buprenorfiinin osuus hoitoon hakeutuneiden päähuumeena on lisääntynyt 2000-luvulla kaikkein voimakkaimmin ja buprenorfiini onkin päähuumeena jo kolmanneksella huumeasiakkaista.

• Asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että päihdeongelmaisille perheille ja raskaana oleville naisille suunnatun vapaaehtoisuuteen nojaavan hoitojärjestelmän taloudelliset toimintaedellytykset ovat viime vuosina huonontuneet ja hoitopaikkoja on jouduttu jopa lakkauttamaan, minkä seurauksena hoitoon pääsy on entistä hankalampaa.

• Huumeiden käytön aiheuttamien haittojen vähentämisessä on onnistuttu erityisesti tartuntatautien ehkäisyssä. Ruiskuhuumevälitteisten hiv-tartuntojen ja C-hepatiittitapausten määrät ovat selvästi vähentyneet. Tartuntatautien ehkäisemiseksi olennaista on ollut terveysneuvontapisteiden toiminta, johon kuuluu esimerkiksi käytettyjen neulojen ja ruiskujen vaihto.

• Keskeisimpiä sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteitä huumausaineiden käytön ja siihen liittyvien haittojen vähentämisessä ovat jatkossakin ehkäisevän työn ja varhaisen ongelmaan puuttumisen tehostaminen sekä huumausaineriippuvuuden hoitopalvelujen kehittäminen, hoidon tarjonnan lisääminen ja terveysneuvontatyön kattavuuden varmistaminen.

• Muutamien viimeisten vuosien aikana tilastoitu huumausainerikollisuus on ollut jälleen nousussa. Vuonna 2010 kirjattiin lähes 20 000 huumausainerikosta, mikä on seitsemän prosenttia edellisvuotta enemmän. Yksi huumausainerikoksen määrän kasvua selittävä tekijä on kannabiksen kotikasvatuksen yleistyminen.

• Törkeitä huumausainerikoksia paljastettiin enemmän kuin aiemmin viimeisen kymmenen vuoden aikana kertaakaan.

Huumausainerikollisuuden kansainvälistyminen on tuonut lisähaastetta etenkin törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja esitutkintaan. Kansainvälisestä kehityksestä huolimatta Suomi ei kuitenkaan ole maailman huumekaupan tärkeimpiä kohteita syrjäisen sijaintinsa ja vähälukuisen väestöpohjansa takia.

Lähde: Hannele Tanhua, Ari Virtanen, Ulla Knuuti, Anna Leppo, Elina Kotovirta. Huumetilanne Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 62/2011. 174 sivua. Helsinki 2011.

Tiesitkö: nettiriippuvuus kutistaa aivoja siinä missä huumeetkin Huhtikuun alussa julkaistun monikansallisen tutkimuksen mukaan internetiä runsaasti käyttävillä aivojen harmaa aine osoittaa eräänlaisen surkastumisen merkkejä. Aivojen pintakerros kutistuu jopa viidenneksen, mikä on samankaltainen ilmiö kuin alkoholi- ja huumeriippuvaisilla tapahtuu. Aivojen toiminta muuttuukin internetin suurkäyttäjillä täysin.

Tämä johtuu siitä, että jos aivot joutuvat tekemään tiettyä toimintoa paljon, tätä toimintoa edistävät neurologiset yhteydet vahvistuvat.

tiriippuvaisten kyky käydä keskusteluja tai katsoa toista ihmistä silmiin heikkenevät. Internet muuttaa radikaalisti ihmisten tapaa oppia ja muistaa asioita. Internetin käyttäjät eivät enää vaivaudu painamaan asioita muistiin, koska "kaikki" löytyy netistä.

Lähde: Yle.fi

Vastaavasti toiset toiminnot, jolloin eräät sosiaalisesti tärkeät käytösmallit voivat heiketä. Esimerkiksi net9

lyhyet

Seitsemän uutta ainetta lisättiin huumelistalle keväällä

Nikotiinipurkka ei toimi toivotusti

plugi

Seitsemän uutta muuntohuumetta luokiteltiin nyt keväällä Suomessa huumausaineeksi. Huumeluetteloon lisättiin muun muassa JWH, jota kaupitellaan ”jehova”-nimellä ja 2-DPMP, jota kaupataan amfetamiinin korvikkeena. Ainetta käytetään suonensisäisesti, ja se voi vaurioittaa pahoin sisäelimiä. Valtioneuvosto lisäsi huumausainelistalle myös muun muassa LSD:n kaltaisen Bromo Dragonflyn, ekstaasia muistuttavan mCPP:n sekä metylonin, joka on ekstaasin johdannainen.

Muuntohuumeet ovat aineita, joita on muokattu juuri sen verran, että niitä ei ole vielä ehditty luokitella huumeiksi. EU:n huumeviraston marraskuisen raportin mukaan muuntohuumeiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti Euroopassa. Suomessa viime kesänä voimaan tullut lakimuutos mahdollistaa sen, että vaarallisia aineita voidaan luokitella huumeeksi myös kansallisesti.

Lähde: STT

Suomi pitäisi saada savuttomaksi vuoteen 2040 mennessä, jos tupakointi vähenee noin 10 prosenttia vuosittain. Tätä tavoitetta ajaa Savoton Suomi 2040 -hanke tupakkalain tavoitteen tukena. Nikotiinin korvaushoitotuotteet eivät ole kuitenkaan vähentäneet tupakointia toivotulla tavalla. Niiden käyttö on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut, mutta se ei näy tupakoinnin vähenemisessä.

Tumppaamisen tahti on ollut sama 90-luvun alkupuolelta saakka, jolloin korvaushoitotuotteita käytettiin häviävä murto-osa nykyisestä, sanoo korvaushoitotuotteiden myyntiä ja käyttöä tutkinut sosiaalifarmasian tutkija Terhi Kurko.

- Voi olla yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat siitä hyötyneet, mutta ne ovat varmasti aika marginaalisia tapauksia ja voisi sanoa, että ei tämä mihinkään suureen kansanverveyshyötyyn ole johtanut.

Kurkon mukaan ruokakaupassa myytävistä nikotiipurkista on tullut monille yksi tupakkatuote muiden rinnalla.

Lähde: Yle.fi

plugi

Kannabis tuplaa onnettomuusriskin liikenteessä Riski joutua vakavaan liikenneonnettomuuteen jopa kaksinkertaistuu, jos rattiin istuu kannabiksen vaikutuksen alaisena.

Riski ei välttämättä ole yhtä suuri kuin alkoholin aiheuttama, mutta silti huomattava, ilmenee tuoreesta kanadalaistutkimuksesta. Tutkimuksessa yhdistettiin yhdeksän aikaisemman tutkimuksen aineistot, ja niiden perusteella kannabiksen vaikutuksen alaisena ajaville sattuu etenkin vakavia ja kohtalokkaita liikenneonnettomuuksia. Lievempien onnettomuuksien suhteen tulokset olivat epäselvemmät.

Kannabiksen käyttö on yleistynyt 2000-luvulla Suomessa etenkin nuorten keskuu-

10

dessa. Nuorista suomalaisaikuisista 36 prosenttia on kokeillut kannabista ainakin kerran.Kannabis pysyy elimistössä pitkään ja voi siksi johtaa rattijuopumustuomioon päiviä tai jopa viikkoja käytön jälkeen.

Lähde: Uutispalvelu Duodecim/British Medical Journal

matton

lyhyet

Huostaanotettu nuori tarvitsee kannustavan aikuisen Uusi opas neuvoo kuinka aikuiset voivat auttaa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria selviytymään.

Lokakuussa 2011 julkaistiin kodin ulkopuolelle sijoitetuille nuorille suunnattu Uskomme sinuun – Usko sinäkin. Lastensuojelun käsikirja nuorilta nuorille. Käsikirjaa jaettiin muutamassa kuukaudessa yli 13 000 kappaletta, ja se on avannut tärkeän näkökulman sijoitetun lapsen ja nuoren elämään.

Käsikirjan asiat voivat olla nuorille kuitenkin hankalia käsitellä yksin.

Lastensuojelun käsikirja nuorilta nuorille oli ensimmäinen Suomessa julkaistu huostaan otetuille lapsille ja nuorille itselleen tarkoitettu opaskirja. Pesäpuu ry:n ja Lastensuojelun Keskusliiton julkaiseman, kansainvälisestikin ainutlaatuisen oppaan ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Pesäpuu ry:n Selviytyjät-tiimin nuoret. Selviytyjät -tiimi on 17–25 -vuotiaiden sijoitettujen nuorten ryhmä, joka kehittää lastensuojelua sekä sijaishuollon käytäntöjä ja toimintatapoja. Käsikirjan valmisteluun on osallistunut myös lapsiasiavaltuutetun toimisto. Idea käsikirjaan lähti nuorilta itseltään. – Käsikirja on sitä, mitä itse olisimme tuossa tilanteessa tarvinneet, kertoo sen synnystä Selviytyjät-tiimin Sami Isoniemi.

– Lapsi on huostaanottotilanteessa usein täysin yksin. Mutta kysymyksiä, huolia ja murheita on valtavan paljon. Pyrimme käsikirjalla vastaamaan juuri näihin kysymyksiin, Isoniemi selvittää.

Käsikirja on nyt saanut rinnalleen aikuisille suunnatun oppaan. Opas lastensuojeluun sijoitetun nuoren läheisille ja työntekijöille on tarkoitettu aikuisille, jotka kohtaavat arjessaan lastensuojeluun sijoitettuja yli 10-vuotiaita lapsia ja nuoria. Opas antaa aikuisille valmiuksia käsitellä nuorten käsikirjassa olevia asioita yhdessä nuorten kanssa.

Lastensuojelun Keskusliiton ja Pesäpuu ry:n julkaisemassa oppaassa sijoitusta kodin ulkopuolelle tarkastellaan nimenomaan nuoren näkökulmasta. Oppaan on toimittanut Pesäpuu ry:n Selviytyjät-tiimi.

Oppaan rakenne seuraa nuorten käsikirjaa, ja sen avulla aikuiset saavat vinkkejä ja neuvoja nuorten käsikirjan teemoihin. Opas ja käsikirja tähtäävät yhdessä siihen, että kodin ulkopuolelle sijoitettu nuori ja hänen kanssaan työskentelevät aikuiset voivat yhteistyössä miettiä mikä on paras tapa tukea nuoren selviytymistä.

– Huostaanotto ja sijoitus kodin ulkopuolelle on lapselle ja nuorelle aina kova kokemus. Epätoivon ja myllerryksen keskellä nuoresta voi tuntua, että tilanteesta ei ole ulospääsyä.

Tällöin hän tarvitsee rinnalleen aikuisia, jotka tukevat häntä ja uskovat häneen, kertoo oppaiden taustoista Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö ja Selviytyjät-tiimin perustaja Johanna Barkman.

Nuorten ääni esille Oppaassa annetaan esimerkiksi vinkkejä kuinka kohdata turvallisuuden tunteeltaan järkkynyt nuori, millä tavoin koulu voi ottaa sijoitetun nuoren huomioon ja miten nuorta voi kuulla.

Myös erilaisia tapoja käsitellä vaikeita tunteita ja olotiloja sekä nuorten kanssa kommunikointia nostetaan oppaassa esille. Konkreettisia neuvoja annetaan myös. – Apukysymysten ja erilaisten muistilistojen avulla nuorten selviytymistä tuke-

via teemoja voi pohtia laajemminkin yhdessä nuorten tai muiden ammattilaisten kanssa. Aikuiset kaipaavat myös käytännöllisiä ideoita, kertoo Selviytyjättiimin vetäjä, Palmukotien johtaja Marko Nikkanen.

Oppaassa selvitetään myös mikä on sosiaalityöntekijän rooli ja velvollisuudet, miten sosiaalityöntekijän vaihtumiseen voi valmistautua, ja kuka valvoo sijoituksen onnistumista. Osansa saavat lapsen oikeudet, lastensuojeluun liittyvä lainsäädäntö ja tiimityöskentelyn muodot nuoren tukemisessa.

– Sosiaalityöntekijän on toimittava lapsen edun, oikeuksien ja osallisuuden asiantuntijana. Se edellyttää ilman muuta nuoren säännöllisiä tapaamisia, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen oppaan neuvoista.

Kuten nuorten käsikirjassa, myös aikuisten oppaassa kuuluu nuorten ääni. Nuoret kertovat millainen on hyvä lastensuojelun työntekijä, turvallinen aikuinen ja osaava sosiaalityöntekijä tai miltä tuntuu kun kukaan ei kuuntele. Elämänkarheat ja rehelliset kirjeet nuorilta aikuisille ovat oppaan parasta antia.

Opasta voivat hyödyntää sekä opettajat, lastensuojelun työntekijät, sijaisvanhemmat, sukulaiset että muut nuorten läheiset.

Uskomme sinuun – Usko sinäkin. Opas lastensuojeluun sijoitetun nuoren läheisille ja työntekijöille. Aikuisten opas. Pesäpuu ry & Lastensuojelun Keskusliitto 2012. 8 €. Tilaukset: www.lskl.fi/verkkokauppa tai http://verkkokauppa.pesapuu.fi/ Pdf-versio: www.lskl.fi/usus Lisätietoja:Lastensuojelun Keskusliitto, tiedottaja Hanna-Mari Savolainen / puh. 044 329 0029 hanna-mari.savolainen@lskl.fi Pesäpuu ry, Kehittämispäällikkö Johanna Barkman / puh. 040 514 4855 johanna.barkman@pesapuu.fi

11

12

M al apascu

a

Cebu

– tuhansien saarien maa Filippiinit on Kaukoidän kummajainen. Maa, jossa on 7107 saarta ja jossa puhutaan 171 eri kieltä ja murretta. Vuosisadat Espanjan siirtomaana on sekin jättänyt omat jälkensä tähän kauniiseen maahan. Kotoperäisten kasvi- ja eläinlajien perusteella maa on yksi maailman rikkaimmista ja monipuolisimmista. Parasta kaikessa on kuitenkin maan iloiset ja ystävälliset ihmiset, joilla on hymy herkässä. Filippiinit on Kaukoidän parhaiten säilynyt salaisuus. Se kannattaa kokea vielä kun turistilaumat loistavat poissaolollaan.

Matias A. Martin Ca motes

13 Santiago Bay Garden & Resort, Camotes

Sinulog 2012, Cebu

F

erdinand Magellan rantautui ensimmäisenä eurooppalaisena Filippiineille vuonna 1521. Hän oli purjehtinut miehistöineen 18 kuukautta pitkin Tyyntä valtamerta ja julistanut kaikki kohdalle osuneet maat ja mannut Espanjan kruunun alaisuuteen.

Saavuttuaan Cebun saarelle, Magellanin tarkoitus oli käännyttää paikallinen väestö kristinuskoon.

Ensimmäinen katolilainen messu Filippiineillä järjestettiin 31.3.1521. Rajah Humabon oli heimopäälliköistä ensimmäinen, joka käännytettiin kristinuskoon. Hänen jälkeensä muutkin heimopäälliköt seurasivat esimerkkiä. Kaikki sujui hyvin kunnes Magellan kohtasi Mactan-saaren (pieni saari Cebun itäpuolella) päällikön Lapu-Lapun. Hän kieltäytyi vastaanottamasta Magellanin lahjaa, joka kuvasti pientä Jeesus-lasta.

Syntyi kahakka, jossa merikapteeni Magellan menetti henkensä. Alkuasukkailla oli kaksikymmenkertainen miesylivoima espanjalaisiin nähden, ja valloittajat kokivatkin elämänsä selkäsaunan. Yksi laivalastillinen Magellanin miehiä pääsi kuitenkin karkuun. Seuraavan kerran espanjalaiset tulivat Filippiineille vasta vuonna 1565, merikapteeni Miguel Lopez De Legaspin johdolla.

Sinulog – karnevaalien aatelia Filippiiniläiset rakastavat juhlia. Maan tuhansilla saarilla on erilaisia karnevaaleja lähes viikottain. Mitä kummallisempaa ja 14

värikkäämpää, sen parempi. Cebussa, Visayas-saariryhmän sydämessä järjestettävä Sinulog on yksi koko maan suosituimmista ja kuuluisimmista karnevaaleista. Sitä vietetään tammikuun puolivälissä, ja juhlat kestävät kokonaisen viikon. Sinulog-karnevaalit kuvaavat juuri edellä mainittua tarinaa siitä, miten maa kääntyi kristinuskoon. Vaikka 500 vuotta sitten asiat eivät menneetkään yhtä sulavasti kuin Strömsössä, nyt tätä kristinuskon alkutaivalta juhlitaan karnevaalitunnelmissa. Tämä on kaikkea muuta kuin tiukkapipoista, sillä valtavan kokoiset Magellanin ja Lapu-Lapun hahmot tanssivat paraatissa rinta rinnan!

Päätöspäivän juhlaparaati alkaa sunnuntaiaamuna kello yhdeksän. Cebun kaduille on kerääntynyt 1,6 miljoonaa ihmistä katsomaan tätä spektaakkelia. Aamuvarhaisesta iltamyöhään tanssiryhmät kiertävät valtavan kokoista katurataa, joka on varattu vain heille. Tanssiryhmiä on toista sataa, ja jokaisella on oma rytmiryhmänsä. Torvet soivat ja rummut pärisevät, tanssijoiden määrä lasketaan tuhansissa. Jokainen heistä on meikattu ja puettu viimeisen päälle, kostyymien väriloisto on mykistävää. Tämä festivaali menee heittämällä kerran elämässä -kategoriaan, näkyä ja tunnelmaa ei voi unohtaa koskaan!

Viva pit’ senor!

Paikalta poistuminen ja kyydin löytäminen ei ole helppoa, kun ympärillä on toista miljoonaa ihmistä. Jumalanpalvelus läheisessä Basilica minore del Santo Niño -kirkossa on rutkasti mielenkiintoisempi kuin kadulla taksin päivystäminen. Kirkossa

Basilica minore del Santa Niño, Cebu

hurmos on käsin kosketeltavaa. Musiikki pauhaa kaiuttimista, kirkkokansa tanssii, laulaa mukana ja huutaa: ”Viva pit señor!” (”Eläköön Jeesus-lapsi!”) Jokaisella näyttää olevan myös oma Jeesus-lapsi (Santo Niño) kädessään. Tunnelma on kuin suuren maailman gaala-illassa. Eittämättä kummallisin jumalanpalvelus, missä olen koskaan ollut. Kirkon koko on valtava, osaanottajien määrä samaten. Osa kirkosta on katettu, mutta taka-osan kattona on vain musta taivas. Kirkon perällä on suuri alttarialue ja saarnastuoli, josta pappi lukee evankeliumiaan. Messun päättyessä pappi heittää pyhää vettä eturivin ihmisten päälle.

Tarkoitus on saada pyhää vettä myös oman Jeesus-lapsen päälle, sillä se tuo hyvää onnea. Kirkon ulkopuolella kytevät tuohustimet ja kynttilät palavat. Ikiaikaiset kadut ovat niin sakean savun peittämät, ettei eteensä tahdo nähdä. Iänkaikkisen vanha nainen hokee mantrojaan, mutta vain maksua vastaan.

Mielleyhtymät Haitista ja voodoosta ovat vahvat, tämä näyttää ja tuntuu noituudelta.

Aasia, Eurooppa vai Latinalainen Amerikka?

Matkaan koilliseen kohti Malapascuaa, jonne on Cebusta neljän tunnin bussimatka. Matka on yksi kauneimmista ja eriskummallisimmista koskaan. Tiedän olevani Filippiineillä, mutta kaikki mitä näen, saa minut uskomaan olevani Latinalaisessa Amerikassa. Filippiinit oli yli 300 vuotta Espanjan siirtomaana, ja se näkyy kaikkialla, niin ihmisissä kuin infrastruktuurissa. Espanjankielisiä kaupunkeja nimiltään San Jose,

- Carlos, - Fernando ja tienviittoja, arkkitehtuurista ja kirkoista nyt puhumattakaan (90 prosenttia filippiiniläisistä on kristittyjä). Lisäksi kielessä voi kuulla espanjankielisiä sanoja. Toinen kummallisuus on se, että koripallokenttiä on kaikkialla. Se taas kertoo Filippiinien lähes sata vuotta kestäneestä suhteesta Yhdysvaltoihin.

Amerikkalaiset voittivat Espanjan laivaston vuonna 1898 käydyssä taistelussa. Sodan hävinneenä Espanja myi Filippiinit Yhdysvalloille 20 miljoonan dollarin hintaan. Filippiiniläiset olisivat halunneet jo itsenäistyä, mutta sitä ei tapahtunut.

Vuosina 1899-1902 käytyä konfliktia kutsutaan nimellä Filippiinit-Amerikka-sodaksi, jossa kuoli kymmeniä tuhansia filippiiniläisiä. Toisen Maailmansodan aikana (1941-45) Japani tuli ja otti vallan Filippiineillä, mutta amerikkalaiset vapauttivat maan uudelleen vuonna 1945. Seuraavana vuonna Filippiinit sai vihdoin myös itsenäisyytensä. Jenkkisotilaiden perintönä koripallosta tuli myös Filippiinien kansallislaji. Filippiineille jäi kaksi suurta sotilastukikohtaa aina vuoden 1992 loppuun, jolloin kaikki amerikkalaiset joukot poistuivat maasta.

Matkalla nähdyt maisemat hakevat vertaistaan. Ihmisten arki alkaa metrin tienreunasta. Tienvarsilla juoksevat niin kotieläimet kuin pikkulapsetkin ja meno näyttää niin holtittomalta, että heidän puolesta ihan pelottaa. Nuorukaiset istuvat mopojen päällä ja teinitytöt kantavat pikkuvauvoja syleissään. Kaiken kruununa ovat palmut ja sokeriruokoviljelmät, joita on loppumatkan varrella silmänkantamattomiin. Tuntuu kuin olisin 15

Tämä on kuin Edenin puutarha tai Jurassic Park, tältä näytti maa aikojen alussa.

Lake Danau, Camotes

liikkuvassa taidenäyttelyssä. Ravisuttavinta matkassa on kuitenkin se, että mieleni jää jonnekin käsittämättömään limbotilaan. Olen eksyksissä maailmojen välissä. Mieli sanoo yhtä, sydän toista. Ja tämä mielentila jää päälle koko matkan ajaksi.

Malapascua – sukellussaari Malapascua on erittäin pieni ja idyllinen saari (3500 asukasta/3 km²). Se on suuressa suosiossa varsinkin sukeltajien keskuudessa, mutta yhtälailla sinne voi tulla aurinkoa palvomaan. Saaren voi kävellä päästä päähän muutamassa tunnissa. Saarella ei ole ainuttakaan autoa vaan siellä liikutaan joko kävellen, mopoilla tai polkupyörillä. Ja luonnollisesti veneellä. Saaren toiminta on keskittynyt sen varsinaisen päärannan, Bounty Beachin, äärelle. Majataloja on kymmenkunta ja niiden lomassa toimivat niin ravintolat kuin sukellusfirmatkin. Useimmiten kaikki kolme yhdessä ja samassa. Majatalot ovat matalia, persoonallisia ja kauniisti maalattuja. Uimarannan hiekka on vaaleaa ja kookospuita on kaikkialla. Rantavesi on matala ja sopii erinomaisesti lapsiperheille. Saaren kauneus on silmiä hivelevää.

Malapascuassa on monia sukelluskouluja, joissa voi suorittaa niin SSI- kuin Padi-kurssejakin. Tutkinnon omaavat voivat sukeltaa sielunsa kyllyydestä vesissä, jotka ovat kuuluisia kahdesta rock-tähdestään: Manta Rauskustaan (Manta Ray) ja Kettuhaistaan (Tresher Shark). Näiden takia saarelle tullaan, sillä etenkin jälkimmäinen on äärimmäisen harvinainen ja vaikeasti nähtävissä missään muualla. Kohdalle osuessaan molemmat säväyttävät.

Varsinkin Manta Ray, joka on uljas ja majesteettinen näky, kuin haamu joka kyntää valtakunnassaan.

Malapascuassa on myös terveet ja hyvinvoivat koralliriutat, jotka sijaitsevat rannan välittömässä läheisyydessä. Upeat korallit soveltuvat nimenomaan snorklaamiseen.

Auringon laskiessa rantaravintoloiden pöydille sytytetään kynttilöitä ja grilleistä nousee huumaavia tuoksuja. Mieleenpainuvinta on kuitenkin se, miten hiljaa ja pieteetillä musiikkia soitetaan. Ihmiset saavat kerrankin seurustella korottamatta ääntään, ja se on täysin poikkeuksellista. Thaimaasta ei löydy yhtäkään saarta, jossa olisi yhtä paljon luonnetta ja tyyliä kuin Malapascuassa!

Camotes, Eedenin puutarha Camotes-saarta voi pitää koko Filippiinien parhaiten pidettynä salaisuutena, niin uskomattoman kaunis ja tuntematon se on.

16

Katsellessani maisemia laivan kannelta, tuntuu kuin olisin Kristoffer Kolumbus, joka on juuri luonut ensi silmäyksensä Uuteen Maailmaan. En ole koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista, puhdasta ja koskematonta. Rantaviivalla ei ole yhtä ainuttakaan rakennusta, on vain tiheää palmumetsää silmänkantamattomiin.

Camotes on verrattain pieni saari ( 89 324 asukasta/63 km²).

Saaren pääsataman vieressä on hauska pieni kylä nimeltä Poro.

Sieltä on 20 kilometrin matka saaren parhaaseen hotelliin, jonne matkaan mopotaksilla seuraavaksi. Matkalla nähdyt maisemat nostattavat vilunväristyksiä. Peltoja, vesipuhveleita, palmuja, alkeellisia majataloja ja niiden edustalla pyykkinaruille ripustettuja vaatteita. Niin kotikutoista ja pökerryttävän kaunista. Pikkulasten leikeistä nouseva nauru ja metakka sulautuu sinitaivasta vasten. Epäuskoinen hymy levenee entisestään kun näen majapaikkani, Santiago Bay Garden & Resortin. Siellä on infinity pool ja mieletön maisema rannalle. Kyseinen hotellikokonaisuus on epäilemättä saaren kaunein ja suosituin. Hinnat vain ovat niin hämmentävän halvat, että pelkään laskeneeni desimaalipilkun verran väärään suuntaan! Mutta totta se on, kahden hengen huone kaikilla mukavuuksilla kustantaa vain 20 euroa yöltä.

Suurten elämyksien saari Herään seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan kello 5:45. Maisema, joka kotiovelta avautuu räjäyttää tajunnan: kookospuiden musta siluetti purppuran ja violetin sävyistä taivasta vasten. Aloitan aamuni reippaalla kävelyllä kohti pientä kylää nimeltä Unidos.

Utuisen viidakkotien varrella kävelee myös lukuisia pieniä koululaisia, jotka ovat matkalla opinahjoonsa. Lasten iloa on liikuttavaa katsella. Unidosiin saavuttuani hörpin aamukahvit suurella antaumuksella. Kahvilapitäjän poika on pieni ja suurisilmäinen, yksi valokuvauksellisimmista mitä olen koskaan kuvannut. Kävelen takaisin hotelliini ja vuokraan loppupäiväksi mopokuskin, joka saa viedä minut läpi saaren nähtävyyksien. Kokopäiväretken hinta ei juuri päätä huimaa: 10 euroa ja täysi bensatankillinen laskuuni.

Ensimmäinen kohde on nimeltään Boho Rock Resort. Luonnon muovaama kalliokaistale muistuttaa vanhan ajan merirosvolaivaa. Jollakin kotipuutarhurilla näyttää harrastus lähteneen positiivisesti ”lapasesta”. Kallio on kuin valtava kukkaruukku, joka on täynnä kukkia, kasveja ja kauniin symmetrisiksi trimmattuja puita. Luomuksen kruunaa valkoisella maalilla maalatut kaiteet ja portaat. Näköalatasanteilla voi ihailla merelle ja rannikolle avautuvia upeita maisemia. Hurjimmat käyttävät paikkaa myös

Camotes

Malapascua

Camotes

Unidos, Camotes

17

Malapascua

uimahyppyjen suorittamiseen. Seuraava kohde on luola nimeltä Timubu Cave. Syvällä maan uumenissa olevan tippukiviluolan ehdoton valttikortti on sen sisuksista löytyvä makeanveden allas, jossa saa uida. On taivaallinen tunne saada hetken tauko paahtavasta auringosta ja reitin tomuisista teistä vilvoittavan veden äärellä. Saaren ehdoton kruunu on kuitenkin Lake Danau, jonne matka vie seuraavaksi.

Lake Danau – hiljaisuuden ja koskemattomuuden äärellä Luonto levittäytyy Danau-järven ympärille vihreänä ja koskemattomana, ilman yhtäkään rakennelmaa vastarannalla. Näkymä on uskomaton. Järvi toimii virkistysalueena, jossa voi kävellä metsän siimeksessä tai meloa kajakilla pitkin järven selkää. Alueen hiljaisuus on vaikuttavinta, siellä ollessaan voi kuulla vain aaltojen liplatusta ja lintujen viserrystä. Visiitin loppupuolella paikalle porhaltaa saaren pormestari Ali Artillano, joka saapuu seuraamaan paikalla tehtävien kukkaistutuksien edistymistä. Paiskaamme kättä ja vaihdamme kuulumisia. Mies innostuu silminnähden suomalaisesta journalistista saarellaan. Jopa siinä määrin, että saan kutsun hänen ranchilleen. Alue sijaitsee koko saaren korkeimmalla paikalla ja kuten olettaa sopii, sieltä avautuvat maisemat ovat mykistävää luokkaa. Horisontti avautuu 180 asteen leveydeltä. Taka-alalle levittäytyvät alueen muut saaret ja meri, etualalla Danaun järvi. Se on kuin sininen lautanen kaiken vehreyden keskellä. Tämä on kuin Edenin puutarha tai Jurassic Park, tältä näytti maa aikojen alussa.

Mopokuski ajaa kilpaa laskevan auringon kanssa kohti Santiago Bayta. Maailma on pastellin sävyissä ja savua on kaikkialla. Mopon satulassa mieli matkustaa muuttuvien maisemien siivittämänä.

Juuri tällaista elämän kuuluukin olla: elämää suurempia elämyksiä, täysin käsittämättömissä maisemissa. Syvälle sinne jonnekin virastot ja niiden byrokraattisadistit, jotka eivät ole eläneet päivääkään.

Samaan osoitteeseen Facebookin tilapäivitykset ja koko maailmankaikkeus, joka riutuu digitaalisissa käsiraudoissaan. Oman elämän tähtihetkiä ei edes voisi jakaa saarella, jossa nettiyhteydet kaatuvat vähän väliä. Eikä voisi vähempää kiinnostaa.

Plan kävi täällä Yllättävintä on se, että saarella on toistakymmentä koulua, joita Plan monitoroi koko viime vuosikymmenen. Kun saaren infrastruktuuri, opetus ja terveydenhuolto oli saatu vaadittavalle tasolle, Plan siirsi toimintansa muualle. Kohteita Filippiineillä kyllä riittää. Nyt Camotesin koulut toimivat vanhempien, opettajien, hallituksen ja eri hyväntekeväisyysjärjestöjen (NGO’s) avustuksilla. Planin toiminta on sydäntäni lähellä, sillä minulla on ollut oma kummilapsi Hondurasissa jo vuosia. Kummina olo maksaa 27 euroa kuussa, ja tällä rahasummalla kummilapsi saa 18

Santiago Bay, Camotes

käydä koulua aina aikuiseksi asti. Planin entinen koulu (Santiago national high school) sijaitsee aivan hotellini vieressä, ja niinpä sovin haastattelun koulun rehtorin kanssa seuraavaksi päiväksi.

Tarkoituksenani on haastatella muutamaa kummilasta, joita Plan on auttanut. Yön aikana asetelma on kuitenkin kääntynyt päälaelleen. Luokassa päivystää täysi tupa nuorukaisia, jotka odottavat minun kertovan tarinaa Suomesta. Heillä ei ole hajuakaan siitä, missä Suomi maailmankartalla sijaitsee. Yksi ehdottaa Afrikkaa, toinen Amerikkaa. Oppilaiden tietämättömyys on tasolla, joka käy viihdearvosta. Kaikki tietävät Joulupukin ja Nokian, mutta eivät sitä, että ne tulevat Suomesta. Ylivoimaisesti suosituin ja tunnetuin vientiartikkelimme on kuitenkin ”vihaiset linnut” eli Angry Birds. Luokka repeää liitoksistaan kun se kuulee, että linnut tulevat Suomesta. Viimeistään tässä kohtaa voitan oppilaat puolelleni, sillä kyseiset linnut ovat Filippiineillä aivan käsittämättömän suosittuja. Vapautuneessa ilmapiirissä voin ladella liirumlaarumeita Suomen paukkupakkasista keskiyön aurinkoon, sen tuhansista järvistä ja saarista, metsäteollisuudesta ja maailman suurimmista risteilijäaluksista. Puolituntisen esitelmän päätteeksi luokka palkitsee minut raikuvilla ablodeilla.

Tämähän meni hyvin. Vasta nyt saan oman vuoroni kysellä paikalle jääneiltä oppilailta, miten Planin apu on tullut perille. Nuoret ovat saaneet kuukausittain rahaa, jolla on kustannettu kaikkea opiskeluun liittyvää, kynistä koulupukuihin. Apu on tullut konkreettisesti perille. Nuoret haaveilevat muun muassa lääkärin ja it-insinöörin urasta. Näin maailma muuttuu paremmaksi paikaksi elää, pienillä teoilla. Toivotan lapsille onnea ja menestystä elämässään ja poistun koulusta onnellisena miehenä.

Vanhus ja meri Santiago Bayn ranta on äärimmäisen matala. Laskuveden aikaan rantaviiva pakenee sata metriä merelle päin. On makuasia, haluaako päiväänsä viettää uima-altaalla tai lähteä snorklausretkelle paikallisen veneilijän kanssa. Lähettyvillä pitäisi olla jonkinasteinen koralliriutta, mutta lupaukset eivät täyty. Koralleja ja kaloja ei juurikaan näy, mutta meritähtiä on sitäkin enemmän. Vietän viimeisen päivän hotellin vieressä lahden poukamassa. Paikalle saapuu kuin tilauksesta pari kalastajaa päivän saaliineen.

Heistä toinen näyttää ylpeänä hopeansävyistä miekkakalaa, joka taipuu hänen käsivarsillaan kuin äärimmäisyyksiin taivutettu seiväs. Paluumatka huterassa veneessä on ikimuistoinen. Vanha merimies sivakoi melallaan niin että meri pärskyää. Vanhuksen takana kaartuvat palmut, näkymän ollessa niin autenttinen kuin vain kuvitella saattaa. Voisin jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi. Seuraavana aamuna minua odottaa kuitenkin jo lähtö ja se satuttaa sydänjuuria myöten. Camotes on Filippiinien parhaiten varjeltu salaisuus. Se on saari, jossa ihminen on kylässä ja luonto on sen isäntä. Toivottavasti saari ei koskaan muutu.

Filippiinit, PH

Malapascua Camotes Cebu

Valtiomuoto: tasavalta Pridentti: Benigno Aquino III Pääkaupunki: Manila (Metro Manilassa asuu 11 milj. asukasta) Pinta-ala: 300 000 km² Väkiluku: 90 miljoonaa Väestönkasvu: Aasian nopeimpia, katolinen kirkko vastustaa syntyvyyden säännöstelyä Uskonto: kristittyjä 90 % (roomalaiskatollisia 80 %),muslimeja 5 %, muut 5% Viralliset kielet: filipino (takalog), englanti, lukuisia muita kieliä ja murteita Ilmasto: pohjois- ja keskiosissa trooppinen, kuuma ja kostea, yksi sadekausi, lämpötilat korkeat ympäri vuoden; etelässä päiväntasaajan ilmasto, sateita ympäri vuoden Rahayksikkö: Filippiinien peso, 1 euro = 51,55 PHP Saaria: 7107 saarta, jotka jaetaan kolmeen eri ryhmään, Luzon (pohjoisessa),Visayas (keskellä) ja Mindanao (etelässä) Aikavyöhyke: + 6 h Itsenäisyys: Espanjasta 12.6.1898, Yhdysvalloista 4.7.1946

Kuuluisin filippiiniläinen: nyrkkeilijä Manny Pacquiao, maailmanmestari kahdeksassa eri sarjassa Viisumi: ei tarvita alle kolmen viikon matkalle, jatkoviisumin saa hankittua Immigration-pisteistä ympäri maata Lennot: Finnair ja lukuisat muut, nopeimmat lennot Hong Kongin kautta.

Helsinki-HK-Manila, meno-paluulennot noin 850 euroa, 12 h Hyvä pitää mielessä: Filippiinit sijaitsevat Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsutulla alueella. Tämän vuoksi saaret ovat alttiita luonnonkatastrofeille, kuten maanjäristyksille, tulivuorten purkauksille ja taifuuneille. Suurin osa Filippiinien muslimiväestöstä asuu Mindanaon saarella, jossa turismi on vähäistä terrorismin vuoksi. Armeija taistelee siellä sekä muslimi- että kommunistikapinallisia vastaan. Konflikti on jatkunut yli 30 vuotta, eikä loppua näy.

19 Kalastajat, Camotes

Monella kahdeksasluokkalaisella on kanta päihteisiin jo muodostunut. Prometheus- ja rippileireillä näistä ja muista ajankohtaisia asioita keskustellaan avoimesti ilman mustavalkoisia asetelmia.

Mia Hemming Kuvitus Hanna Välitalo

odin, koulun ja populaarikulttuurin lisäksi niin sanotut aikuistumisleirit ovat paikkoja, missä suomalaiset nuoret kuulevat päihteistä.

15-vuotiaista nuorista käy rippikoulun vuosittain noin 84 prosenttia. Prometheus-leireillä käy 900– 1000 nuorta vuodessa. Prometheusleirit on alun perin tarkoitettu uskontokuntiin kuulumattomien nuorten aikuistumisleireiksi, mutta kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita; nykyään noin joka kolmas leiriläinen kuuluu kirkkoon ja käy myös rippikoulun. Molemmat leirit ovat paikkoja, joissa pureudutaan elämän perimmäisiin kysymyksiin, keskustellaan, väitellään, näytellään ja ollaan yhdessä. Leirien tarkoituksena on antaa jokaiselle tilaisuus pohtia omia ajattelutapojaan ja oppia ymmärtämään paremmin tois-

ten ihmisten valintoja. Muiden nuorille ajankohtaisten asioiden seassa, puhutaan leireillä myös päihteistä.

16-vuotias Kari Neuvonen oli viime kesänä prometheusleirillä, joita järjestää Prometheus-leirin tuki ry, joka kulkee myös nimellä Protu. Hän ei aio olla täysi-ikäisenä absolutisti alkoholin suhteen. Ei hänen ole tarkoitus ryhtyä baarikärpäseksikään. ”Urheilen niin paljon, että yhden illan humalasta menisi lähes viikon harjoitukset pilalle.”

Urheilu siis suojelee Neuvosta myös tulevaisuudessa liialliselta alkoholin käytöltä, ja kunnon harjoituksista saa paremmat tunnelmatkin kuin humalasta. Rippileirin käynyt 15-vuotias Panu Tolppi on Neuvosen kanssa samoilla linjoilla päihteiden ja nautintoaineiden käytöstä sitten isona. ”En pelkää, että päihteiden käyttö joskus jotenkin riistäytyisi käsistäni. En näe, että päihteistä olisi minulle mitään erityistä hyötyä.”

Neuvonen jatkaa vielä, että koulussa päihdevalistus on mennyt tunneilla ohi kavereiden kanssa muuta sählätessä. Prometheus-leirillä meno on erilaista, ja valistus myös. ”Siellä tarjottiin tietoa jotenkin eri tavalla. Asioita käsiteltiin paljon suoremmin, eikä tarvinnut lukea toistakymmentä

sivua tekstiä vaikka tupakan haittavaikutuksista. Ja siellä yritettiin saada kaikki mukaan keskusteluun sen sijaan, että vain yksi luennoisi.”

Rippikouluissa käytetään yleisimmin ryhmäkeskustelua ehkäisevän päihdetyön menetelmänä. Myös ryhmäharjoitteet ovat tavallisia. Rippikoulupastori Jari Pulkkinen kertoo, että käytössä on monenlaisia tapoja. ”Voi olla vierailijoita, jotka vetävät työskentelyä. Saatetaan käyttää erilaisia tehtäviä tai kysymyksin ohjaamaan keskustelua. Mutta tärkeintä kaikessa on yhdessä pohtiminen”, Pulkkinen korostaa.

Prometheus-leireillä on turha myöskään odottaa oppituntia tai luentoa päihteistä. Prometheus-leirin tuki ry:n Otso Norblad nostaa hänkin tärkeimmäksi käsittelytavaksi tasavertaisen keskustelun isoissa tai pienissä ryhmissä. ”Jokaisella tiimillä on oikeus käsitellä teemoja, miten haluavat. Jotkut ovat pyytäneet vierailijoita ja toiset ovat käyttäneet toiminnallisia käsittelytapoja”, Norblad kertoo.

Päihteet ja riippuvuus kuuluvat prometheus-leiriviikon aikana käsiteltäviin teemoihin. Päihteet kun ovat nuorten elämässä ajankohtaisia ja heitä askarruttavia asioita. ”Eivät ne kuitenkaan ole leirien ydinteema, mutta yksi niistä.”

Myös rippikoulusuunnitelmaan on kirjattu ”nuoren ajankohtaiset ja tulevaisuuteen suuntautuvat kysymykset”, joiden joukosta löytyvät päihteet. Pulkkinen muistuttaa, että rippikouluopetuksen sisältö nousee nuoren elämästä, kirkon uskon sisällöstä sekä rukouksesta. ”Päihteitä ei välttämättä käsitellä erillisenä aiheena, vaan liittyen muihin teemoihin.”

Rippikoulujen päihdekasvatuksessa halutaan kuulla nuoria ja edistää heidän osallisuutta. Työntekijöitä kannustetaan avoimeen, kyselevään ja keskustelevaan työskentelyotteeseen.

”Ohjaajan tulee myös tarvittaessa osata laajentaa näkökulmaa, kun keskustellaan päihteistä.”

Myös prometheus-leireillä käsitellään päihteitä suhteellisen monipuolisesti. Väittelytkin ovat sallittuja, ja joskus ne ovatkin hyvä tapa käsitellä asiaa. Norblad kertoo, että leireillä yritetään kuitenkin välttää mustavalkoisia asetelmia. ”Ne ovat kai nuorille liian tuttuja koulusta. Me yritämme korostaa, että jos päihteet valitsee, silloin täytyy myös osata kantaa vastuu valintojen mahdollisista seurauksista, ja ylipäänsä olla niistä tietoinen.”

Leiriläisten omat taipumukset ja toiveet vaikuttavat prometheus-leireillä teemojen painotuksiin. Leireillä porukan kiinnostus määrää, missä määrin syvennytään kuhunkin teemaan. Pulkkinen lisää, että nuoren perheessä saattaa olla alkoholiongelmainen vanhempi tai vanhemmat. Silloin jotkut kysymyksenasettelut voivat koskettaa jotakuta nuorta paljon kipeämmin kuin toista. ”Leirillä puhutaan päihteiden käytön seurauksista ja miten se vaikuttaa käyttäjän lähipiiriin. Samalla tuodaan esiin kirkon suhtautuminen asiaan.”

Pulkkisen mielestä rippileireillä toteutetaan päihdekasvatusta riittävästi. Hän on myös tyytyväinen tapaan, millä sitä rippileireillä toteutetaan. Norblad kertoo, että prometheuskentälläkin ajatellaan yleisesti, ettei päihdekasvatusta ole tarpeellista lisätä. Mutta Prometheus-leirin tuki ry:n hyväksyminen Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n jäseneksi voi tuoda joitakin muutoksia. ”Ehkäpä tämän myötä päihdekasvatusta saadaan kehitettyä entistä laadukkaammaksi prometheus-leireillä.”

Aamulla hotellihuoneessa vallitsee kuhina, kun kaksi innokasta kihartaa hiuksia ja pukee päälleen jo Suomessa tarkkaan mietittyjä vaatteita, unohtamatta tietenkään niitä tärkeimpiä: korkokenkiä. Edessä on vihdoinkin se hetki, kun hurautamme ystäväni kanssa bussilla Carrie Bradshaw'n ja kumppaneiden jalanjäljille Sex and the City New York -bussikierrokselle.

Susanna Suhonen / Kuvat Susanna Suhonen ja Lehtikuva

T

apaamispaikka muun ryhmän kanssa sijaitsee Grand Army Plazalla, jossa meitä onkin odottamassa ryhmänvetäjä, näyttelijä ja kierroksen opas Lou Matthews. Lou on pirskahtelevan suloinen ja amerikkalaiseen tyyliin avulias opas. Naisen tietopankki Sinkkuelämää-sarjasta on käsittämätön, mutta sen selittää kolmen vuoden kokemus opastettujen Sinkkuelämää-kierrosten parissa. Lou kertoo paljastuksia sarjasta ja myös kaiken maailman kommelluksista, mitä sarjan kuvauksissa on sattunut. Oletko huomannut, että sarjan insertissä ohitse ajava bussi on ensin täpötäysi ja sitten tyhjä? Minä en, mutta kun Lou pistää sarjan insertin pyörimään bussissa oleville näytöille, asia on päivän selvä. Miten en ole tuota koskaan huomannut?

Ryhmämme koostuu iloisesta, lähes pelkästään naisia käsittävästä porukasta. Joukossa on muutama tyttöystäviensä mukaan ”päässyt” poikaystäväkin, jotka kieltämättä näyttävät hieman häkeltyneiltä seistessään jonossa. Suurin osa ryhmästä on amerikkalaisia, mutta joukosta löytyy meidän lisäksi muutama eurooppalainen. Väriä ja ääntä bussiin tuo vaaleanpunaisin höyhenpuuhkin varustautunut hilpeä polttariporukka.

Nyt se alkaa. Lou kysyy mikrofoonin kautta, tietääkö kukaan, miksi bussi lähtee juuri Plazan edestä. Päät alkavat pyöriä ja hiljaisuus laskeutuu bussiin, kunnes joku hoksaa, että olemme Sinkkuelämää-sarjan ydinpaikalla. Carrie vietti hekumallisen yönsä Mr. Bigin kanssa juuri Plaza-hotellin lakanoissa vielä seurustellessaan Aidanin kanssa. Myös Bigin kihlajaiset vietettiin Plazassa, Samatha taas löysi vanhempaa ”mieskomeutta” Plazan baarista. Bussin ikkunasta näemme kadun toisella puolella Paris-teatterin, joka oli Sinkkuelämän ensimmäisellä kaudella Carrien suosikkielokuvateatteri.

22

Lucas Jackson / Reuters / Lehtikuva

Hot or not?!

Paljastuksia ja isoja nimiä

- Nyt äänestetään, hot or not?!, kajahtaa mikrofoniin ja Lou alkaa luetella sarjan mieshahmojen nimiä. - Come on girls ...and guys!, Lou kiljahtaa, kun ei saa tarpeeksi vakuuttavia vastauksia.

Uudelleen otetun äänestyksen voittaja on selkeästi Aidan. - Tällä kierroksella ei sitten häpeillä mitään, täällä irstaillaan ja nauretaan, Lou virittää tunnelmaa. Aamu-uninen bussiryhmä alkaa heräillä.

Kierros kestää reilun kolme tuntia ja on varmasti jokaisen maksetun euron (n. 40 €) arvoinen. Kierroksella käydään Carrien ja Bigin harjoitushääillallispaikassa. Vierailemme Pleasure Chest-erotiikkaliikkeessä, josta Charlotte osti kuuluisan Rabbitin. Kierrokselle osallistuva polttariporukka kiikuttaa häveliään kikatuksen saattelemana bussiin paperipussit, joiden sisältä pilkottaa noin 70 euroa maksavat Rabbitit.

Matkan varrella juodaan tietenkin raikkaat Cosmopolitanit Aidanin ja Steven Scout –baarissa (O’Nieals Grand Street Bar), muistellaan Villagessa Mirandan alusasumokaa, kun hän kompuroi Stevenin ja hänen uuden tyttöystäväsä edessä. Seikkailemme myös trendikkäällä asuinalueella MePAssa, missä sarjan naiset kävivät kahvikupposella ja missä Samantha kutsui tytöt kanssaan Abu Dhabiin. Shoppailemaan pääsemme Greenwich Villagen putiikeissa, jonne kiertueelle osallistujat saavat myös nipun etuseteleitä. Alue on kuitenkin samalla niin ihana, että itse keskityn mieluummin ihailemaan sitä ja sen leppoisaa meininkiä kuin shoppailemaan ahtaissa kaupoissa.

Ennen Greenwich Villagen putiikkeja saamme tutustua Carrien ja kumppaneiden tutuiksi tuomiin suussasulaviin Magnolia Bakeryn kuppikakkuihin. -Huhuu, paljastan teille salaisuuden.

Sarah Jessica Parker asuu näillä kulmillä, joten pitäkää silmänne auki, Lou vinkkaa ja kuhina porukassa kiihtyy jälleen.

Kuppikakkujen ja putiikkien jälkeen siirrymme jälleen bussiin.

Kannattaa huomioida, että pysähdykset ovat lyhyitä ja aikataulu on tiukka, joten bussi ei odota myöhästelijöitä. Jotta fiilis ei laskisi hetkeksikään (sitä vaaraa ei tunnu tosin olevan) kuiskaa Lou jälleen mikrofoniinsa: - Tytöt, tarkkailkaa nyt silmä kovana koko ajan noita leikkipuistoja. Niissä kaupungin kuumat nimet viettävät lapsiensa kanssa aikaa. Pari kertaa olen nähnyt täällä esimerkiksi Hugh Jackmanin, Lou ilmoittaa ja taas on kaikkien nenät kiinni bussin ikkunalasissa. Ikävä kyllä meidän kohdalle ei osu isoja tähtiä.

Seuraavaksi bussimme huristelee ohi merkkiliikkeitä pursuavan kadunpätkän. Täältä Sinkkuelämää-sarjan tytöt ostivat ihania kenkiä. Bussin ikkunasta vilahtavat ohi Jimmy Choo, Manolo Blahnik, Patricia Field, Jaime Mascaro, Bergdorf Goodman, Tiffany & Co., Saks Fifth Avenue, Lord & Taylor, Diane Von Furstenberg ja paljon, paljon muita upeita merkkiliikkeitä.

Kierroksen lopussa Lou muistuttaa meitä palautteen antamisesta, ja tietenkin amerikkalaiseen tapaan myös tipeistä. Hän myös mainostaa muita yhtiön kiertoajeluja, mutta pieni mainospläjäys ei tahtia haittaa. Fiilis on koko bussissa todella hyvä, samoin omassa mielessä. Ja kun bussista astuu viimeisen kerran ulos, voi vain henkäistä, kuinka ihana kaupunki Carrien ylistämä New York onkaan.

Hyvä tietää: • Varaa kierros hyvissä ajoin ennen New Yorkin matkaa. Se on supersuosittu.

• Kierros maksaa noin 40 euroa plus matkan varrella tekemät omat ostokset.

• Varaa matkalle vesipullo ja syö ennen reissua aamiainen – pysähdykset ovat lyhyitä, eikä aikaa jää muuhun kuin kierroksen järjestettyihin pysähdyksiin.

• Muista ottaa mukaan tippirahaa. 5-10 dollaria on hyvä summa.

• Varustaudu kierrokselle iloisella ja avoimella asenteella. Jutut ovat joskus melko riettaita, mutta ne ovat hauskoja!

• Kierros on ehdottomasti kohokohta Sinkkuelämää-sarjan faneille. Ryhmässä on vahvasti tyttöenergiaa, ja tämä kannattaa myös matkalle tulevien miesten huomioida.

• Kuvia saa ja kannattaa ottaa paljon. Vain Pleasure Chest -erotiikkaliikkeessä ei saa kuvata.

• Varaa matka vain oikean matkanjärjestäjän kautta, niin saat varmasti laadukasta palvelua.

• www.allnewyorktours.com/city-tours 23

Jäätävän taitava ja sinnikäs 24 RIA Novosti / Lehtikuva / Vladimir Pesnya

Kiira Korpi on nyt Suomessa kilpailevista taitoluistelijoista kokenein ja menestynein. Hienon kauden lopun synkistivät loukkaantumiset. Katse on kuitenkin jo tulevassa.

Jussi Riihimäki / Kuvat Lehtikuva

A

lkukeväällä kotimaisen taitoluistelun taivaalla oli pilviä. Tammikuussa 2012 Sheffieldissä pidetyissä taitoluistelun EM-kisoissa hopeaa saanut Kiira Korpi ilmoitti, ettei osallistu Nizzassa pidettäviin MM-kisoihin. Takareiden kireydestä alkanut oireiluvyyhti levisi lopulta niin, ettei Korpi pystynyt kivuiltaan pitämään edes luistimia kunnolla jalassa. Kipeää teki myös päätös jättää kauden pääkisat väliin.

Reilu viikko myöhemmin Korven ikä- ja lajitoveri, ja Suomen menestynein taitoluistelija, Laura Lepistö ilmoitti lopettavansa kilpailemisen. Vammakierre oli tähänkin syynä.

23. maaliskuuta Suomen urheiluliiton talolla pidettävässä lehdistötilaisuudessa MM-kisoihin valmistautuvat taitoluistelijat ovat kuultavana. Ujon ja nöyrän oloinen, ja juuri siksi niin valloittava, Korpi astelee varsinaisen kisainfo-osuuden jälkeen salin eteen muiden viereen kertomaan tilanteestaan. Hän ei surkuttele eikä valita, hän on ammattilainen. Loukkaantumiset ja vammat ovat osa huippu-urheilua, ja taitoluistelu on laji rankimmasta päästä.

Eikä siitä, kuka on tilaisuuden kuvatuin ja haastatelluin, ole epäilystäkään.

Nizzassa pidettävissä taitoluistelun MM-kisoissa sinua ei siis nähdä, ainakaan jäällä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun joudut loukkaantumisen takia jättämään arvokisat väliin. Miten sinä urheilijana olet oppinut vuosien varrella käsittelemään vaikeita asioita, miten tällaisen pettymyksen yli pääsee?

Kun oppii tuntemaan itsensä paremmin, oppii käsittelemään pettymyksiä ja kaikkea muutakin paremmin. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ihminen pärjää yksin. Minulle on todella tärkeää, että pääsen puhumaan kaikesta, myös niistä ikävistäkin jutuista. Se auttaa. En ole sellainen ihminen, joka vaan menisin yksin nurkkaan miettimään asioita. Oma perhe ja ystävät ovat tietysti todella tärkeitä. Ja nyt tällaisessa tilanteessa tietysti

valmentaja, lääkärit ja fysioterapeutit. Kaikille tarvitsee kiitosta jakaa.

Tuollainen tiimi ja ihmissuhteet ovat varmasti jotain, mikä vaikuttaa paljon. Puhuisitko menestyksen avaimesta?

Ilman muuta. Vaikka yksilöurheilussa yksilö sen suorituksen tekeekin ja vaikka vain hän saa mitalin, niin kyllä mitalit kuuluisivat myös valmentajalle ja koko tukijoukolle. He ansaitsevat ihan yhtä monta mitalia, ehkä enemmänkin. Täytyy varmaan itse teettää sellaiset.

Et vaikuta sellaiselta ihmiseltä, joka jää märehtimään asioita. Onko näin?

Olen peruspositiivinen, enkä jää pitemmäksi aikaa vellomaan vanhoihin juttuihin. Ja tässä tilanteessa, kun Nizzan MM-kisat jäävät väliin, olen suunnannut katseen jo ensi kauteen. Yritän aina asiasta kuin asiasta kaivaa esiin sen valoisan puolen.

Oletko tehnyt urasi varrella jotain sellaisia päätöksiä tai ratkaisuja, jotka ovat ehkä myöhemmin kaduttaneet tai tuntuneet suoranaisilta virheiltä?

Ne päätökset, joita olen tehnyt, ovat tietysti sillä hetkellä tuntuneet parhaimmilta. Nyt voisi tietysti miettiä, että olisiko ollut viisasta silloin helmikuussa pitää vähän pidempi tauko. Tai olisiko pitänyt antaa joskus jonkun vamman parantua vähän paremmin, mutta ei se oikein ole huippu-urheilussa mahdollista. Siinä joutuu sitten tinkimään vähän tasosta.

Kun Kiira Korvesta puhutaan, muistetaan yleensä aina mainita perfektionismi. Teet täysillä ja tosissasi sen mitä teet. Hyvä ominaisuus voi hallitsemattomana kuitenkin kääntyä myös itseään vastaan. Osaatko sinä hallita sitä?

Ehkä vähän paremmin nykyään. Tietysti perfektionismi on sellainen ominaisuus, ettei sitä voi itsestään täysin poiskaan saada.

25

Sen kanssa oppii kuitenkin elämään, ja ajan myötä oppii myös paremmin tunnistamaan, missä kohdassa se hallitsee vähän liikaakin. Siihen on auttanut, että on perhe ja paljon kavereita, jotka kannustavat rennompaan otteeseen välillä. Toisaalta se on myös hirveän tärkeä voimavara huippu-urheilussa, että on kova kunnianhimo ja motivaatio kehittyä koko ajan paremmaksi.

Minua on auttanut tosi paljon se, että olen noin 14-vuotiaasta saakka käynyt psyykkisellä valmentajalla välillä juttelemassa. Tai no psyykkinen valmentaja kuulostaa ehkä vähän liian hienolta nimeltä, enkä minä sitä ihan sellaisena koe. Häneltä saan kuitenkin aina hyviä näkökulmia ja hän toimii sellaisena peilinä minun omille puheille. Hän tietää koko ajan, missä mennää ja mitä tapahtuu, vaikka ei olekaan jokapäiväisessä arjessa mukana ja siinä mielessä lähipiiriä. Se on ollut tervettä.

Tervettä on varmasti sekin, että olet usein sanonut, ettei urheilu voi olla kaikki kaikessa ja koko elämä. Haluat esimerkiksi opiskella. Missä vaiheessa kauppatieteen opintosi ovat?

Opinnot menee omalla painollaan. En nyt voi sanoa, että ne mitenkään hyvällä mallilla olisi, mutta ei se ole ollut tavoitteenikaan.

Pidän opiskelua tällä hetkellä enemmän harrastuksena, hyvänä ja tasapainottavana tekijänä, enkä niinkään muuna. Tiedän oman luonteeni tässäkin asiassa. Jos alan tekemään hirveitä tavoitteita opiskelun suhteen, niin siihen menee kauheasti energiaa, koska haluaisin kuitenkin suorittaa sen sitten täydellisesti. Nyt on parempi keskittyä urheiluun ja ottaa kursseja aina silloin, kun se on mahdollista ja tuntuu siltä, että ehtii ja jaksaa.

Olet aiemmin kertonut, miten sinäkin olet kokenut todellisen uupumisen. Pystytkö nyt näkemään, millaiset asiat siihen johtivat? Ja mitä vaaran merkkejä jonkun nuoren ja aloittelevan urheilijan olisi hyvä tarkkailla?

Tuota minä olen kyllä miettinyt, koska en niitä itsekään silloin tunnistanut. Nyt on helppoa, kun on manageri. Kukaan ei enää soittele minulle suoraan, pyydä haastatteluihin tai mihinkään muihinkaan juttuihin, tai ainakin se on tosi harvinaista. Olen vastuussa ainoastaan urheilusta ja harjoittelusta.

Lukioaikaan piti kantaa vastuu ihan kaikesta. Oli täysipäiväinen koulunkäynti ja siinä halusi pärjätä, ja sen lisäksi oli vielä kova harjoittelu. Sitten yllättäen tuli uudet sponsorijutut ja lehdistöasiat, eikä ollut niin paljon kokemusta siitä, miten kaikki pitäisi hoitaa.

Lähipiiri ajatteli ja itsekin olin varmaan tottunut ajattelemaan, että kyllä Kiira jaksaa kaiken. Jos kalenterissa oli vielä vähänkin tilaa, niin sovin niihin hetkiin haastatteluja. En osannut yhtään miettiä kokonaiskuormitusta.

Vastuu ei voi olla pelkästään urheilijalla, koska nuori ihminen ei pysty sitä kaikkea hallitsemaan. Tiedän hyvin omasta kokemuksesta, miten taitavia toimittajat ja muut ovat puhumaan oman asiansa puolesta. “Tämä yksi pieni juttu vaan meille, pieni haastattelu ja kuva, ei se kestä kauan.” Mutta kun kaikki toistaa tämän saman ja tulee vielä muut kissanristiäiset päälle, niin miten nuori urheilijaa osaa ja pystyy kieltäytymään? Se on tosi vaikeaa, varsinkaan kun ei halua vaikuttaa tylyltä. Siinä tarvitaan tukihenkilöä, joka hoitaa nuo jutut tai kenen kanssa ne ainakin käydään läpi.

Toisinaan jotkut urheilijat alkavat näkyä mediassa kaikista muista syistä kuin urheilullisista. Menestys ja kuuluisuus hivelee, ja sitten kuvaan tulevat sähläilyt. Saat varmasti paljon huomiota ja kutsuja satelee milloin minnekin. Imarteleeko tällainen ja miten pidät pääsi kylmänä?

Minulla on aika kurinalainen elämäntyyli, eikä ilman sitä pääsisikään huipulle taitoluistelussa. En yksinkertaisesti voisi olla huippuluistelija, jos olisin joka viikonloppu riennoissa mukana ja ties mitä vaatekaappiani esittelisin. Urheilu on ollut alusta asti se juttu, mitä olen halunnut tehdä ja missä olen halunnut menestyä. Kaikki tuo muu olisi pois harjoitteluajasta.

Olen seurannut muitakin urheilijoita ja Jarkko Nieminen on ihan malliesimerkki. Hän on tunnettu urheilija, mutta en ole koskaan lukenut hänestä mitään niin sanottua turhaa juttua. Mullakin on sponsoreita ja naama näkyy välillä pakostakin joissain mainoksissa, mutta sen enempää mitään ylimääräistä en tarvitse. Se alkaisi kääntyä itseään vastaan.

Kuka ja mitä?

• • • • • • • • • • •

26

Kiira Linda Katriina Korpi Syntynyt Tampereella 26. syyskuuta 1988.

Isä on jääkiekkovalmentaja ja nykyinen yritysvalmentaja Rauno Korpi.

Isosisko Petra Korven taitoluisteluharrastus innosti myös pikkusiskoa.

Tapparan taitoluisteluseuran kasvatti ja edustaa sitä edelleen. Tarkkasilmäiset ovat voineetkin kisalähetysten aikana lukea hänen huuliltaan terveiset kotiseuralleen pisteiden odottelun aikana.

Rakasti esiintymistä jo pienenä. Alle kouluikäisenä hän luisteli yhdessä isosiskonsa kanssa Tapparan ottelujen erätauoilla yleisölle.

Voitti vuonna 2004 juniorisarjoissa Pohjoismaiden ja Suomen mestaruudet. Sen jälkeen hänellä on SM-kisoista kolme kultaa, kaksi hopeaa ja yksi pronssi.

EM-kisojen parhaimmat saavutukset ovat yksi hopea (Sheffield 2012) ja kaksi pronssia (Bern 2011, Varsova 2007).

MM-kisoissa paras sijoitus on yhdeksäs (Moskova 2011, Göteborg 2008).

Kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2008, ja nykyään hän opiskelee Tampereen yliopistossa kauppatieteitä.

Sinnikäs ja päämäärätietoinen asenne, teeskentelemätön positiivisuus ja kaunis ulkonäkö ovat tuoneet Korvelle paljon huomionosoituksia.

lehtikuva / sari gustafsson

27

RC-kisoissa

käryää vain kumi Olen astunut tuntemattomaan maailmaan, jota miehet vielä toistaiseksi hallitsevat. Olen ainut nainen paikalla RC-autokisoissa Laukaassa.

Noora Halttunen

H

iljainen surina täyttää pääni, riemun huutoja ja kannustuksia sen sijaan ei kuulu laisinkaan. Tunnelma on jännittyneen keskittynyt. Isät kävelevät poikiensa kanssa ympäri Sydän Laukaan -koulun aulaa kommentoiden tai antaen neuvoja tulevia ajoja varten. Korkokenkieni kopina kääntää jokaisen pään.

Selostaja kertoo alkuerän loppuneen ja ruokatauko alkaa. Yritän hölmönä kurkkia hallin puolelle. Suuri liikuntasali on yhdessä päivässä muuttunut radio-ohjattavien eli RC-autojen (RC tulee englannin sanoista radio control) TalviTurnee-kisojen radaksi. Pienet pörisevät RC-autot kiihdyttelevät radalla ja parvella niitä ohjaavat pojat näyttävät hyvin keskittyneiltä. Yhtäkään heistä ei hymyilytä.

Kilpailunjohtaja Pentti Minkkinen avaa silmiäni hieman RC-autoilun maailmaan.

- Näitä kisoja on tällä nimellä Laukaassa pidetty nyt jo kolmatta vuotta, mutta ovathan kisat sinänsä olleet olemassa jo kaksikymmentä vuotta, Minkkinen kertoo.

Kisajärjestelyt aloitetaan jo vuotta aiemmin kisapaikan varaamisella. Muutama kuukausi ennen varsinaista tapahtumaa hoidetaan tuomarit, kioskivastaavat ja muut sellaiset. Itse kisarata kootaan vasta päivää ennen. Harrastus on imenyt mukaan myös Minkkisen, autojen räpläilyyn ja virittelyyn jää koukkuun. Omaa poikaa auttaessaan hän pääsee onneksi itsekin harjoittamaan rakasta harrastustaan.

Yleensä urheilutapahtumissa huudetaan ja räyhätään kentän laidalla, jalkapallofanit hirnuvat kannustuksiaan ja jääkiekkoilijat hakkaavat toisiaan kaljatölkit kädessä. Mutta täällä vallitsee rauhallisuus. Vaikka pahin kilpakumppani kisan voittaisikin, jutellaan ruokatauolla autojen moottoreista ilman kinastelua. Alkoholin turruttamat ärtyneet ihmiset puuttuvat kokonaan.

RC-autoilua jo neljä vuotta harrastanut kiiminkiläinen Nico Haapalehto on myöskin jäänyt autoilukoukkuun. Mahtavat kokemukset ajamisesta, ja siitä kuinka itse saa hallita jotain niin nopeaa, pitävät kiinnostusta yllä. Vaikka joka kerta ei täydellisesti menekään, auto suistuu seinään ja hajoaa tuhansiksi palasiksi, on Nico oppinut ottamaan tilanteista hyödyn. Silloin oppii jotain uutta, osat loksahtelevat kohdalleen ja kärsivällisyys kasvaa. RCautoilua voisi siis suositella autojonoissa punaisena tööttäileville kanssaihmisille. Haapalehdon mukaan harrastajien ikähaarukka on laaja, mukana tahdotaan touhuta vauvasta vaariin. Haapalehdon oman seuran, Ospan, nuorin jäsen on vasta vuoden ikäinen.

Minua kuitenkin ihmetyttää, miksi olen ainoana tyttönä täällä. Selitys on yksinkertainen.

- Tyttöjen kiinnostus autoja kohtaan ei ole niin suuri. Ja vaikka olisikin, tieto RC-autoilusta ei ole ehkä heidän korviinsa kantautunut. Lajimme mainostaminen on vasta lapsenkengissä. Mutta tietysti olisi hienoa, jos tytötkin harrastuksesta innostuisivat, Haa28

INFO-BOXI • Nopeimmat radio-ohjattavat autot kulkevat jopa 100-120km/h.

• Autot maksavat 100-1000 euroa, mutta kalleimpia autoja on käytössä vain alan ammattilaisilla.

• Suomessa on ympäri maata 16 kerhoa, joissa lajia voi harrastaa.

• Kuka tahansa voi aloittaa harrastuksen ostamalla tarvittavat välineet ja liittymällä autourheiluseuraan.

• Seuroja ovat esimerkiksi Ospa (Oulun seudun pienoisurheiljat) ja LMM (Laukaan moottorimiehet).

• Suomessa toiminta on kansainvälistä, kisoissa käy kilpailijoita niin Venäjältä kuin Virostakin.

palehto toteaa. Hän itse ei ole koskaan nähnyt yhtäkään tyttöä ajamassa.

Olen yrittänyt kuunnella viereisessä pöydässä lounastavien miesten puheita, mutta aivan kuin he olisivat vieraasta maasta.

Kieli on niin hienoa ja täynnä omituisia sanoja, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta ymmärtää heitä. Haapalehto kertoo suurimman osan sanastosta tulevan suoraan englannista. Ei taideta koulussa opettaa kilpa-auto -sanastoa!

Keskustelumme edetessä 14 -vuotias Haapalehto vakavoituu.

Siirrymme puhumaan päihteistä. Kuten moni nuori, on hänkin kokeillut tupakkaa ja alkoholia. Kaveriporukassa tyhmyys tiivistyy ja kaikkea uutta ja kiellettyä on mukava kokeilla. Kun muutkin kokeilevat, kasvaa halu itselläkin testata. Onneksi RC-autoilusta on tullut minulle sen verran kallis laji, ettei siltä jää päihteisiin laisinkaan rahaa. Kesätöitä tekemällä ja pesäpallopeleissä tuomarina toimimalla Haapalehto saa kerättyä juuri sopivasti rahaa autourheilun harrastamiseen. Vaikkei tätä lajia varsinaiseksi urheiluksi voikaan kutsua, on se silti hänen mielestä autourheilua parhaimmillaan.

Itseään ei voi satuttaa, mutta vauhdin huumaa pääsee kuitenkin kokemaan. Lajin parissa pääsee myös reissaamaan erilaisten kisojen perässä ympäri Suomea, ja tuttavuuksia on tullut aina Venäjältä asti. Päätän mennä seuraamaan Laukaassa kesällä järjestettäviä ajoja. Ehkä kisakärpänen vielä joku päivä puree minuakin, vaikka tyttö olenkin.

SINULLA ON OIKEUS OLLA RAUHASSA Seksin osto alaikäiseltä on aina rikos.

Jokaisella on oikeus elää ilman seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä.

• Onko aikuinen tarjonnut sinulle rahaa tai tavaroita vastineeksi

seksistä, vähäpukeisista valokuvista tai intiimistä koskettelusta?

• Oletko kokenut ahdistelua internetissä tai kasvokkain?

• Oletko tuntenut olosi uhatuksi, turvattomaksi tai ahdistuneeksi?

• Tiedätkö, miten voit suojautua ja mitkä ovat omat oikeutesi?

• Pelkäätkö puhua asiasta?

Apua nuorille, jotka ovat kokeneet seksuaalista häirintää, seksinostoyrityksiä tai seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tarjoamme keskusteluapua, seksuaalineuvontaa ja ohjausta muiden palveluiden piiriin.

Ota yhteyttä, jos haluat keskustella elämäntilanteestasi, tarvitset tukea tai neuvontaa seksuaalisuuteesi liittyvissä asioissa tai olet joutunut ahdistavaan ja haavoittavaan tilanteeseen, etkä tiedä mistä saisit apua.

Voit olla yhteydessä nimettömästi, turvallisesti ja luottamuksellisesti!

Lue lisää tai jätä viesti: www.exithanke.fi Ota yhteys työntekijään: 0400 325 204 / 045 895 3279 29

Exit-hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja koordinoi Exit – Pois prostituutiosta ry.

JÄITÄ !

N Ä Ä R K Y PÄ Vielä markka-aikana vanha kansa tarkkaili muuttolintuja ja laski päiviä kesään. Modernin suomalaisen ei tarvitse tuntea lintuja. On muitakin alkavan kesän merkkejä, kuten maaliskuusta asti terasseilla hytisevät ihmiset ja kävelykaduille ilmestyvät kerjäläiset sekä trubaduurit. Ja mopot! Niitä on pian kaikkialla.

Jussi Riihimäki / Kuvat Liikenneturva

L

iikenneturvan koulutuspäällikkö Antero Lammi kertoo tarkkailleensa mopoilukauden starttia jo maaliskuun lopulta.

- Kun yhtenä iltapäivänä lähdin kotiin, niin 30:n alueella minut ohitti kolme mopoa ainakin puolet kovempaa kuin mitä olisi sallittua. Silloin mietin, että kohta alkaa taas sattua ja tapahtua.

Lammin mukaan liikenteessä sattuu vahinkoja sitä enemmän mitä lämpimämpi kuukausi on. Sama logiikka kuin hukkumistapauksissa. Mopoilijoiden vahingot sen sijaan jakautuvat melko tasaisesti kaikille kesäkuukausille.

30

Millaisia nämä vahingot sitten ovat ja miten ne tapahtuvat?

- Porukassa leikkiminen ja liikennekäyttäytyminen menevät usein sekaisin. Tehdään kaikenlaisia järjettömiä asioita ja kohelletaan, sen huomaa onnettomuuksissa. Kyse ei ole siitä, etteikö osattaisi olla liikenteessä vaan siitä, että valitaan toisin. Se on hauskempaa, määrittelee Lammi.

Nuoressa mielessä mopo saattaa vielä rinnastua polkupyörään, eikä sillä leikkimisen riski tunnu kovin todelliselta. Tai ainakaan vaaralliselta. Lammi ei osaa sanoa, ovatko nuorten asenteet huonontuneet, mutta parantamisen varaa kyllä olisi.

Kyse ei ole siitä, etteikö osattaisi olla liikenteessä vaan siitä, että valitaan toisin. Se on hauskempaa.

- Liikennettä ei ajatella kaikkien kannalta vaan keskitytään omaan nautintoon. Itsekäs orientaatio on niin vahva, ettei tekoja malteta miettiä loppuun asti. Tekojen seuraukset voivat kuitenkin olla vakavia.

Seurauksia olisi syytä miettiä, sillä mopoilun suosio on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Tuossa ajassa mopokanta on 2,5-kertaistunut. Viime vuonna kaduilla pärisi noin 280 000 mopoa ja 5000 mopoautoa.

Myös henkilövahinkojen määrä on kasvanut rajusti. Poikien onnettomuudet ovat 2,5-kertaistuneet vuosina 2002-2010, ja viime vuonna sattui noin 500 tilastoitua onnettomuutta.

- Mopoilusta on tullut näkyvästi tyttöjenkin harrastus. Tyttöjen onnettomuudet ovat kymmenkertaistuneet, viime vuonna niitä tilastoitiin noin 300. Kuolemantapauksissa ei onneksi ole ollut vastaavaa kasvua vaan niitä tapahtuu yhteensä noin kymmenen vuosittain, Lammi summaa ja mainitsee vielä, että ikävä kyllä nuorilla on paljon ongelmia myös alkoholin kanssa ja se näkyy liikenneonnettomuuksissa.

Vaikka sitä mielellään haluaisikin purkaa stereotyyppisiä ajatusmalleja, niin nyt se on vaikeaa. Siinä missä poikien onnettomuudet ovat seurausta kohelluksesta, piittaamattomuu-

desta ja isottelusta, tytöt keskittyvät helpommin muuhun kuin liikenteeseen.

- Kun matkustajien kyydittäminen sallittiin 2005, niin tyttöjen kyydissä olleiden tyttöjen henkilövahingot kasvoivat huimasti. Se on ihan erityinen kipupiste. Moposkootterin kyydissä tulee helposti keskusteltua ja pää kääntyy, asiaa on paljon ja liikenteen tarkkailu jää. Ja sitten sattuu.

Mopoautot ovat kasvattaneet suosiota. Vahingot ovat lisääntyneet vaikka kokonaismäärä onkin vähäinen. Risteyskolareiden ja ulosajojen ohella varsinkin peräänajot ovat Lammin mukaan tavallisia kokemattomille mopoautoilijoille. Mopoauto kellahtaa myös helposti ympäri.

Kysymykseen siitä, pitäisikö ikärajoja miettiä uudestaan, Lammi ei ota kantaa. Ikärajat ovat poliittisia päätöksiä ja tehdään toisaalla. Lammin muistuttaa, että toisessa vaakakupissa ovat nuorten itsenäinen liikkuminen, elämänlaatu ja vapaus, mitkä ovat tärkeitä asioita. Erityisesti mopoiässä, kun peruskoulut vaihtuvat uusiin oppilaitoksiin. Vapautta seuraa aina vastuu.

Turvallisemman liikkumisen ja järkevän vastuun kantamisen eteen tehdään koko ajan töitä.

- Liikenneturva on viime vuoden aikana kouluttanut 500 opettajaa alakoulusta, yläkoulusta sekä toiselta asteelta. Tämä erikoisprojekti ”Liikenne hurahti verkostoon” toteutetaan vuosina 2010-2012 ja sen tarkoitus on antaa opettajille työkaluja liikennekasvatukseen. Mopoiluun on perehdytty oikeita onnettomuustapauksia analysoimalla, kertoo Lammi.

Hänen mielestään erityisesti yläkoulu on paikka, missä pitäisi liikennekasvatuksen suhteen skarpata. Käydä läpi nuoruuteen liittyviä perusilmiöitä ja liikkumisen riskejä.

- Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin panna nuoret itse tunnistamaan oma arvonsa, miettimään uhkia ja keksimään itse ratkaisut, miten liikenteessä voi pysyä ehjänä. Teoilla on aina seurauksia, itselle ja lähipiirille. Asenteisiin voidaan vaikuttaa, kun ajoitus on oikea.

Lammi muistuttaa, että tänä kesänä on mahdollista päästä näkemään yhden konkreettisen liikenneturvallisuusuudistuksen tuloksia.

- Viime vuoden kesäkuussa tuli voimaan pakollinen mopokoulutus. Tuleva kesä on aika hyvä osoitus siitä, miten tämä koulutus puree.

31

Kyse ei ole siitä, etteikö osattaisi olla liikenteessä vaan siitä, että valitaan toisin. Se on hauskempaa.

- Liikennettä ei ajatella kaikkien kannalta vaan keskitytään omaan nautintoon. Itsekäs orientaatio on niin vahva, ettei tekoja malteta miettiä loppuun asti. Tekojen seuraukset voivat kuitenkin olla vakavia.

Seurauksia olisi syytä miettiä, sillä mopoilun suosio on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Tuossa ajassa mopokanta on 2,5-kertaistunut. Viime vuonna kaduilla pärisi noin 280 000 mopoa ja 5000 mopoautoa.

Myös henkilövahinkojen määrä on kasvanut rajusti. Poikien onnettomuudet ovat 2,5-kertaistuneet vuosina 2002-2010, ja viime vuonna sattui noin 500 tilastoitua onnettomuutta.

- Mopoilusta on tullut näkyvästi tyttöjenkin harrastus. Tyttöjen onnettomuudet ovat kymmenkertaistuneet, viime vuonna niitä tilastoitiin noin 300. Kuolemantapauksissa ei onneksi ole ollut vastaavaa kasvua vaan niitä tapahtuu yhteensä noin kymmenen vuosittain, Lammi summaa ja mainitsee vielä, että ikävä kyllä nuorilla on paljon ongelmia myös alkoholin kanssa ja se näkyy liikenneonnettomuuksissa.

Vaikka sitä mielellään haluaisikin purkaa stereotyyppisiä ajatusmalleja, niin nyt se on vaikeaa. Siinä missä poikien onnettomuudet ovat seurausta kohelluksesta, piittaamattomuu-

desta ja isottelusta, tytöt keskittyvät helpommin muuhun kuin liikenteeseen.

- Kun matkustajien kyydittäminen sallittiin 2005, niin tyttöjen kyydissä olleiden tyttöjen henkilövahingot kasvoivat huimasti. Se on ihan erityinen kipupiste. Moposkootterin kyydissä tulee helposti keskusteltua ja pää kääntyy, asiaa on paljon ja liikenteen tarkkailu jää. Ja sitten sattuu.

Mopoautot ovat kasvattaneet suosiota. Vahingot ovat lisääntyneet vaikka kokonaismäärä onkin vähäinen. Risteyskolareiden ja ulosajojen ohella varsinkin peräänajot ovat Lammin mukaan tavallisia kokemattomille mopoautoilijoille. Mopoauto kellahtaa myös helposti ympäri.

Kysymykseen siitä, pitäisikö ikärajoja miettiä uudestaan, Lammi ei ota kantaa. Ikärajat ovat poliittisia päätöksiä ja tehdään toisaalla. Lammin muistuttaa, että toisessa vaakakupissa ovat nuorten itsenäinen liikkuminen, elämänlaatu ja vapaus, mitkä ovat tärkeitä asioita. Erityisesti mopoiässä, kun peruskoulut vaihtuvat uusiin oppilaitoksiin. Vapautta seuraa aina vastuu.

Turvallisemman liikkumisen ja järkevän vastuun kantamisen eteen tehdään koko ajan töitä.

- Liikenneturva on viime vuoden aikana kouluttanut 500 opettajaa alakoulusta, yläkoulusta sekä toiselta asteelta. Tämä erikoisprojekti ”Liikenne hurahti verkostoon” toteutetaan vuosina 2010-2012 ja sen tarkoitus on antaa opettajille työkaluja liikennekasvatukseen. Mopoiluun on perehdytty oikeita onnettomuustapauksia analysoimalla, kertoo Lammi.

Hänen mielestään erityisesti yläkoulu on paikka, missä pitäisi liikennekasvatuksen suhteen skarpata. Käydä läpi nuoruuteen liittyviä perusilmiöitä ja liikkumisen riskejä.

- Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin panna nuoret itse tunnistamaan oma arvonsa, miettimään uhkia ja keksimään itse ratkaisut, miten liikenteessä voi pysyä ehjänä. Teoilla on aina seurauksia, itselle ja lähipiirille. Asenteisiin voidaan vaikuttaa, kun ajoitus on oikea.

Lammi muistuttaa, että tänä kesänä on mahdollista päästä näkemään yhden konkreettisen liikenneturvallisuusuudistuksen tuloksia.

- Viime vuoden kesäkuussa tuli voimaan pakollinen mopokoulutus. Tuleva kesä on aika hyvä osoitus siitä, miten tämä koulutus puree.

31

Kesää pukkaa!

Mitä nuoret puuhaavat kesällä?

Toimittajamme kyseli nuorilta heidän kuulumisiaan Keski-Suomessa maaliskuussa.

Noora Halttunen

Mikke Kuula, 17v.

• Lähden tyttöystäväni kanssa mummolaan.

• En tiedä vielä, bongaan junia ja toivottavasti teen töitä.

• Joo, Mäkkäriin olisi mukava päästä. Ja kaupungillekin hain kahteen paikkaan.

• Kaikenlainen hiphop -musiikki, enimmäkseen suomalainen on mieleeni.

• En saa. Saan rahaa aina tarpeideni mukaan.

• Nyrkkeily!

Eeva-Riikka Oja, 18v.

• Menen hoitamaan kummilastani.

• Toivottavasti näyttelen paljon.

• Kyllä, erilaisiin kauppoihin ja tehtaisiin on tullut jo haettua.

• DreamTheater, Ultra Bra ja Katatonia ovat ehkä suosikkejani.

• En saa. Mutta jos tarvetta on niin pyydän vain.

• Näytteleminen ja musiikki ovat parasta.

1. Mitä teet tulevana viikonloppuna?

2. Mitä teet tulevana kesänä?

3. Aiotko hakea kesätöitä?

4. Mitä bändejä kuuntelet?

5. Kuinka paljon saat viikkorahaa?

6. Mitkä ovat lempiharrastuksiasi?

.

Salli Pylvänäinen, 16v

• Menen kaverini läksiäispippaloihin ja näen paljon kavereita.

• Toivottavasti pääsen ulkomaille ja isoseksi rippileireille. Aion myös syödä ja hengailla paljon.

• Kyllä, mutta en tiedä vielä mitä. Ehkä tätini tilitoimistoon tai puhelinmyyntihommiin.

• En osaa määritellä. Kuuntelen monipuolisesta klassisesta Eppu Normaaliin.

• En saa tiettyä summaa. Jos tarvitsen rahaa, niin pyydän.

• Musisointi, kölliminen ja syöminen on parasta!

Brian Raetz, 17v.

Pinja Päivänen, 16v.

• Lähden perheeni kanssa Kuusamoon viettämään ansaittua lomaa.

• Olen viikon ainakin töissä, sitten on vuoden kohokohtana musaleiri. Ja mökkeilen tietysti!

• Kyllä, olen jo hakenutkin. Isän kautta pääsin Keski-Suomen liittoon toimistotöitä tekemään.

• ToTo! En oikein osaa eritellä, pidän niin monenlaisesta musiikista.

• Kuukaudessa saan noin 20 euroa. Mutta vanhemmat maksavat kyllä kaikki tärkeät menoni, kuten bussikortit ja sen sellaiset.

• Rakastan musiikkia, joogaa ja talvisin hiihtoa.

• Menen Tahkolle Host-perheeni kanssa.

• Lähden kiertelemään Eurooppaa ja chillailen kavereideni kanssa Suomessa. Palaan myös takaisin kotiini Yhdysvaltoihin ja teen siellä töitä.

• Todellakin. Toivon saavani töitä paikallisesta luomukaupasta, jossa vierailen usein.

• Vaikea kysymys. Kuuntelen niin monenlaista musiikkia ja monesta eri genrestä.

• Saan vaihtariclubilta 60 euroa kuukaudessa, muuten en. Kotonakaan en saa rahaa. Sen minkä itse tienaan, saan pitää.

• Chillailla kavereitten kanssa. Mutta parasta on slacklining! Suosittelen sitä kaikille Suomessakin asuville.

Aapo Vuori, 16v.

• Olen Levillä laskettelurippileirin isosena.

• Käyn festareilla, teen töitä rippileireillä ja laiskottelen.

• Olen jo hakenut kunnalle ja Keski-Suomen sairaanhoitopiiriin.

• Pääosin metallimusiikista, mutta myös Michael Jackson ja The Beatles ovat suosikkejani.

• En säännöllistä. 20 euroa kuukaudessa, jos muistan pyytää.

• Musiikki, laskettelu, satunnainen urheilu ja sitten pelailu ja datailu, jos niitä nyt lasketaan.

33

Pienen kreikkalaiskylän tunnelmaa

merta, kulttuuriaarteita ja välimerellisen ruokapöydän antimia Anne Nupponen

Kreikan saaret ovat monille tuttuja, mutta myös mannermaalla voi astella roomalaisvalloittajan jalanjäljissä ja mytologisissa maisemissa.

Pieni Parga sijaitsee meren rannalla ja se on hyvä kiinnekohta, jos haluaa tutustua Pohjois-Kreikkaan ja naapurimaahan Albaniaan.

P

arga on viehättävä kylä. Monien kylän asukkaiden pihoilla tepastelee kanoja, joista saadaan takuutuoreita munia. Kukonkieuntaa kuulee päivittäin. Ihmiset hyräilevät niin kaupan kassalla kuin linja-autossakin. Parga sijaitsee Luoteis-Kreikassa Epiruksen maakunnassa ja kylässä on havaittavissa italialaisia vaikutteita talojen värityksessä ja arkkitehtuurissa. Parga sijaitsee muinaisen Rooman valtakunnan alueella ja se on ollut aikojen kuluessa niin venetsialaisten kuin turkkilaistenkin hallinnassa. Venetsialaisten ajalta on jäljellä kukkulalla kylän laidalla Venetsialainen linnoitus, jonne pääsee kiipeämään rinnettä nousevaa kauppakujaa pitkin. Vastassa ovat kauniit näkymät merelle ja mukava linnakahvila, josta saa mainioita jäätelöannoksia ja vaikkapa kylmää kaakaota viilentämään keskipäivän kuumuutta. Kahvilan tarjottavat ovat niin hyviä, että herkkujen perässä 34

joutuu kiipeämään ylös useammankin kerran. Lähellä Pargaa on myös turkkilaisvalloittaja Ali Pashan linnoitus. Pashan linnoituksia on vähän joka puolella Epiruksen maakuntaa ja linnoitusten lisäksi alueella on paljon muitakin arkeologisia kohteita.

Pargan kylän edustalla olevat pienet metsäiset saaret tuovat mieleen hieman Thaimaan maisemat. Alueella on useita erilaisia hiekkarantoja. Valtos Beach on rannoista suurin ja se edustaa perinteistä ”hiekkaa silmänkantamattomiin” -rantaa. Mukava patikointireitti oliivilehtojen peittämän kukkulan halki vie Lichnos Beach -rannalle. Patikointireitin varrelta voi bongata pusikoissa kahistelevia vuohia, appelsiinipuita ja pittoreskin kappelin kukkulan huipulla. Jos ei jaksa tallustaa parin kilometrin matkaa takaisin oliivilehdon halki, voi palata iltapäivisin kulkevalla taksiveneellä takaisin Pargaan.

Kreikassa saa vatsan varmasti täyteen. Ruoka on maukasta, raikasta ja kevyttä. Fetajuusto on voimakasaromista ja juusto tarjoillaan useimmiten isona lohkareena, jonka päälle on kaadettu oliiviöljyä ja ripautettu mausteita. Kreikkalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu jakaa pöydässä yhteisiä tarjoilulautasia ja hulauttaa oliiviöljyä vähän kaiken ruuan kaveriksi. Jälkiruokana voi maistella makoisia baklava-leivoksia. Niiden rakenne koostuu useista ohuista ja rapeista hunajasiirapilla sivellyistä filotaikinakerroksista sekä erilaisista suklaa- tai pähkinätäytteistä. Baklava-leivoksia myydään pikku leivospuodeissa. Leivokset ovat pieniä ja todella makeita, kovin montaa ei peräkkäin pysty syömään. Jos on makeanystävä, toinen kreikkalaisherkku on loukoumi, koostumukseltaan marmeladimainen todella äkkimakea karamelli. Jälkiruokana syödään paljon myös kreikkalaista jugurttia ja lisänä voi olla marjoja, hedelmiä sekä hunajaa.

Mukavia tuliaisia Pargasta ovat erilaiset oliiviöljytuotteet.

Vaihtoehtoja on runsaasti, oliiviöljyä on tarjolla niin ruuanlaittoon sopivassa muodossa kuin monenmoisissa ihonhoitotuotteissa ja pesuaineissa. Voiteita ja saippuoita on laajat valikoimat, ja kokkaukseen sopivaa oliiviöljyä myydään kauniissa lasipulloissa. Putiikeissa myydään myös Välimerestä kerättyjä pesusieniä, jotka ovat toimivia käyttötavaroita. Pesusieni kuuluu sienieläimiin ja se on saanut nimensä käyttötarkoituksensa mukaan. Putiikeissa myytävät sienet ovat etupäässä viljeltyjä.

Hämmentävää arkkitehtuuria Meteoran luostarialueella Parin tunnin automatkan päässä Pargasta on Kalambakassa sijaitseva Meteoran huikea luostarialue. Jos tekee retken bussilla, on tapana jättää tippiä kuskille ja mahdolliselle oppaalle retken 35

Venetsialaiselta linnoitukselta aukeaa silmiä hivelevä näköala merelle.

Lukuisat putiikit houkuttelevat pistäytymään sisälle.

Kreikkalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu syödä yhteisiltä tarjoilulautasilta ja hulauttaa oliiviöljyä vähän kaiken ruuan kaveriksi. päätteeksi. Meteoran luostarialue on listattuna Unescon maailmanperintöluetteloon. Eikä suotta, alue on omaperäinen aikansa rakennushistoriallinen saavutus. 1400-luvulla rakennetut luostarit sijaitsevat sileiden ja korkeiden kalliomuodostelmien päällä, ja ne näyttävät siltä kuin olisivat rakennettu vuorenhuippujen jatkeeksi. Meteoran luostarialue ja kalliomuodostelmat on katsottu myös kyllin mahtipontiseksi James Bond -elokuvan Erittäin salainen kuvauspaikaksi.

Vaikeapääsyisimpään luostariin on päässyt aikoinaan vain vinssin ja nostokorin avulla. Luostarit ovatkin rakennettu alun perin vainottujen turvapaikoiksi. Sittemmin useimpiin luostareihin on rakennettu riippusiltoja ja kalliorappusia, joita pitkin pääsee tutustumaan alueeseen. Luostarit ovat edelleen käytössä ja niissä vieraillessa on naisen tavan mukaan peitettävä olkapäät ja pukeuduttava hameeseen. Jos tällainen varustus puuttuu, saa boleroita ja kietaisuhameita lainaksi ovelta. Luostarissa on museo ja kynttilänsytytyspaikkoja.

Taivallusta tippukiviluolassa ja Akilleen kantapään tarinan alkulähteillä Uuden uutukainen moottoritie ja vuokra-auto mahdollistivat myös visiitin Peraman tippukiviluolissa, jotka sijaitsevat aivan Ioanniinan kaupungin lähellä. Sisäänkäynti luoliin on käytännössä suoraan kadulta. Luolat löydettiin sattumalta 1940-luvulla ihmisten etsiessä sodan aikaan pommisuojaa. Nyt luolissa voi kulkea noin kilometrin pituisen reitin ja asiantuntevaa opastusta saa myös englanniksi. Tutustuminen tippukiviluolan ekosysteemiin on mielenkiintoista. Tippukiviluolassa asuu monia hyönteislajeja, kuten hämähäkkejä, ja myös lepakoita. Valokuvia ei saa ottaa, jotta kameroiden välähdykset eivät häiritse luolan herkkää ekosysteemiä ja aiheuta esimerkiksi sinne kuulumattoman kasvuston muodostumista.

36

Acheron-joki sijaitsee lähellä Pargaa ja joenranta on rentouttava virkistäytymispaikka kesäkuumalla. Se on erityisen virkistävä siksi, että vesi joessa on todella kylmää. Vesi tulee vuorilta ja säilyttää sen vuoksi viileytensä, raikkautensa ja kirkkautensa. Joella on paikkansa Akilleen tarinan näyttämönä, joki tunnetaan kreikkalaisessa mytologiassa Styx-virtana.

Akilles kastettiin karaisevan kylmässä joessa, jotta hän selviäisi taisteluista, ja vain kantapää jäi haavoittuvaksi. Tarun mukaan kantapäähän ammuttu nuoli koitui hänen kohtalokseen.

Nyt joenrannan puistossa on suosittu leirintäalue ja ravintola.

Patikointimahdollisuudet ovat vuoristoseudulla ja matalassa joenuomassa mainiot.

Tienvarsilla näkee paljon kattohaikaroita pesimispuuhissaan, usean puhelinpylvään huipulla nököttää haikaranpesä.

Paluumatkan varrella Nekromandeionissa on kiinnostava arkeologinen kohde, kuoleman valtakunnan kuninkaan Haadeksen temppeli, jossa oraakkelit hakivat yhteyttä kuolleisiin. Temppelistä on jäljellä rauniot. Kannattaa kavuta rappuset alas hyvin säilyneeseen kammioon, joka kaariholveineen on sykähdyttävä taidonnäyte aikansa rakentajilta.

Visiitti naapurimaahan Albaniaan Kreikan puolelta voi tehdä kätevästi retken naapurimaahan Albaniaan. Albanian poliittisen historian vuoksi maa on ollut suljettuna ulkomaailmalta pitkään, mutta pikkuhiljaa rajat ovat alkaneet avautua matkalaisille. Tiet ovat Albanian puolella huonokuntoisemmat kuin Kreikassa. Ensisilmäyksellä maa on todella kaunis, maisemat ovat loivan vuoristoisia ja kasvillisuus monipuolista. Jo lyhyen visiitin aikana ehtii nähdä monia erikoisia kasvilajeja. Maan lipussa komeileva kotka näyttäytyy monissa yhteyksissä, kuten esimerkiksi autojen rekisterikilvissä.

Pargan rantakadun tuntumassa on paljon ravintoloita, illallisen voi nauttia katsellen merelle.

Meteoran luostarien rakentaminen on ollut mittava urakka, myös rakennustarvikkeet on nostettu vinssillä kalliomuodostelmien päälle.

Lähellä maiden rajaa on mielenkiintoinen ravintola, joka on kuin suoraan fantasiatarinasta. Talo on rakennettu puiden ympärille, keskellä taloa kasvaa yksi puu ja useampi lävistää katon eri puolilla rakennusta. Tämä on mielenkiintoista ja luontoa kunnioittavaa rakennustyyliä. Hintataso on Albaniassa todella alhainen ja muutamalla eurolla saa mureaa kanaa ja kreikkalaisvaikutteisen salaatin. Albanian rahayksikkö on lek, mutta eurot käyvät ainakin rajan tuntumassa ja myös vaihtorahat saa euroina.

Butrintin arkeologisella alueella pääsee virittäytymään Rooman valtakunnan aikaisiin tunnelmiin. Alueella on ollut asutusta todella pitkään ja kaupunki oli erityisen merkittävä keskus Rooman valtakunnan aikana. Muinainen kaupunki sijaitsee saarekkeella, jonne kulku tapahtuu joen yli vanhalla vinssilautalla. Kaupungin raunioista on erotettavissa kylpylätilat, amfiteatteri, kastekappeli, opetustilat ja tähystyspaikat. Kastekappelin lattian mosaiikkikuvio, jossa on etupäässä kuvattuna eläimiä, on säilynyt ihmeen hyvin. Matkamuistoksi voi ostaa paikallisten käsityöläisten maalaamia kiviä, joihin on maalattu lattian kuvioiden toisintoja.

Siisteys ei ole Albaniassa aivan Kreikan tasolla. Matkan varrella Sarandan rantakaupunkiin on tien varsilla monia pieniä kaatopaikkoja ja esikaupunkialueella voi nähdä lehmiä tonkimassa jäteastioita. Saranda on kyllä selvästi panostamassa matkailuun, uusia hotelleja nousee meren rantaan. Merenrantanäkymät ovat yhtä kauniit kuin Kreikan puolella, joten edellytykset lomailulle ovat mainiot. Rantakadun varrelta voi ostaa perinteikästä käsityötaidetta, kuten kukallisia kirjailtuja pöytäliinoja, jos matkalaukussa on vielä tilaa.

Lähteet: www.meteora-greece.com/ www.butrint.org/ 37

Kesällä Ähtärissä soi heavy rock.

Sitä soittavat ja esittävät nuoret, jotka eivät muuten uskaltaisi ujoudeltaan ehkä edes puhua.

Heille musiikki on parasta huumetta.

Jussi Riihimäki / Kuva Marko Simonen

J

oskus kauan sitten rockmusiikkia paheksuttiin ja siihen liitettiin kaikki, mikä pelottavaa oli. Huhuttiinpa joidenkin myyneen sielunsa Paholaiselle parempien riffien toivossa. Reilu 10 vuotta sitten Kauko Röyhkä lauloi rockin olevan jo niin turvallista, että hyveellinenkin tytär saattoi lähteä bändin matkaan.

Nykypäivää on se, että särökitaroiden ja rumpujen avulla saadaan nuoret ilmaisemaan itseään ja voittamaan ujoutensa. Tätä työtä tekee rockleiri eli Rockcamp Ähtärissä.

- Monet nuoret kokevat olevansa syrjäytyneitä, eivätkä ole saaneet elämästä oikein kiinni. Tämä voi johtua siitä, että koulukiusaamista on todella paljon. Alusta asti oli selvää, että haluamme tavoittaa heidät, kertoo Satu Haveri, opettaja ja musiikin ystävä sekä Rockcamp-idean äiti.

Haverilla on partiotausta ja leirielämän hienoudet vieläkin elävänä mielessä. Hän halusi tarjota nuorille mahdollisuuden kokea jotain samaa.

Yhtiökumppaninsa Markku “Rude” Rothsténin kanssa hän ilmoitti sosiaaliviranomaisille ja nuorisotoimistoille, että tällainen leiri ollaan järjestämässä. Yksi lehtimainos toi ensimmäiselle viikon leirille vuonna 2009 kahdeksan henkeä. Määrä on vähitellen kasvanut, viime vuonna osallistujia oli 21. Nuorin on ollut 11-vuotias, vanhin 19.

- Kun kysyin yrityksiltä sponsoria, kiinnostusta ei ollut. Ilmeisesti tätä asiaa ei pidetty tärkeänä. Me kuitenkin pidimme.

Ensimmäiset leirit tehtiin ihan talkoina, muistelee Haveri ja lisää, että ohjaajiksi haluttiin ihmisiä, joille tämä ei olisi työkeikka muiden joukossa vaan jotain enemmän.

Viime vuonna viiden hengen Rockcamp-työryhmä sai Etelä-Pohjanmaan kulttuuriapurahaa, ja nyt on uusi apuraha-ano38

mus vetämässä. Vuonna 2011 tuki mahdollisti kaksi leiriviikkoa ja sen, että nuoret saivat 75 euron osallistumismaksulla viikon täysihoidon, opetuksen ja artisteja vieraikseen.

- Ykkössääntö on, ettei ketään pakoteta mihinkään. Nuoret saavat itse tutustua instrumentteihin ja opettajat auttavat. Rento meininki kannustaa ja tästä olemme kuulleet positiivista palautetta lasten vanhemmilta.

Erityisen iloinen Haveri on siitä, että nuoret ovat olleet aktiivisia leirin ulkopuolellakin. He ovat kasanneet bändejä ja treenanneet kappaleita. Facebookissa on pähkäilty, mitä biisejä leirillä ja sen päätöskonsertissa vedetään. Toisilla on halu tehdä jotain ihan omaa ja onpa leirillä äänitetty yksi oma biisikin. Demostudio tulee toimimaan myös tänä kesänä.

Pari vuotta sitten Harvialan koulukodissa Karri “Paleface” Miettinen ja Seppo “Steen1” Lampela auttoivat nuoria poikia ilmaisemaan itseään rap-musiikin avulla. Pahan olon käsittely vahvistaa itseluottamusta. Haveri on samaa mieltä musiikin terapeuttisista mahdollisuuksista.

- Toissa vuonna leirille tuli tyttö, joka ei pariin päivään puhunut sanaakaan. Sitten leirinuotiolla hän sai itsensä auki, ja lopulta esiintyi muiden kanssa päätöskonsertissa. Monet purkavat tunteitaan paperille ja olenkin sanonut, ettei mitään saa heittää pois vaan kaikki pitää säilyttää. Niihin voi sitten leirillä tarttua ja purkittaa vaikka biisiksi.

Tänä vuonna biisinikkareita on tulossa opastamaan pitkän linjan musiikintekijä ja Juha Vainio -palkinnon vuonna 2007 saanut Pauli Hanhiniemi. Hänen tarkoitus on kertoa, mitkä ne askeleet ovat biisi-ideasta aina radiosoittoon asti.

Haverin mukaan on tärkeää, että nuorilla on sekä maalla että kaupungissa tarpeeksi virikkeitä ja mahdollisuuksia,

etteivät päihteet olisi ainoa vaihtoehto. Hän näkee ongelman pahana, ja koko ajan pahenevana.

- Monet nimeltä mainitsemattomat artistit antavat biiseissään sellaisen kuvan, että on siistiä vetää pää täyteen ja olla sekaisin. Se saa minut aina niin pahalle päälle.

Leirillä pyritään korostamaan sitä, että voisi olla ehkä hienompaa, jos seuraavanakin päivänä muistaisi edellisen illan tapahtumat. Nuorille ei saarnata, vaan keskusteluja käydään vaikka biljardin pelaamisen ohessa.

Rockcampin kummisetänä on aiempina vuosina ollut legendaarinen laulaja Topi Sorsakoski, joka kuoli viime kesänä. Paikka on varmasti iso täytettäväksi, mutta Haveri toivoo, että jossain vaiheessa uusi kummisetä tai -täti löytyisi.

- Sen pitäisi olla hyvä tyyppi ja sellainen, joka pystyy esiintymään ja heittämään keikat selvin päin. Vaikka Topillakin oli kirjava elämä, niin loppuvuosina alkoholi oli aika lailla pois. Kaikki on vielä auki, mutta joku ehdotti Michael Monroeta. Hän saattaisi tykätä meidän meiningistä, uumoilee Haveri.

Nyt Rockcamp on toteutettu jo kolmena vuonna, Haveri näkee paketin ja osaamisen olevan kasassa. Hänen haaveensa olisi, että leiriä voisi levittää esimerkiksi Ouluun ja Itä-Suomeen, ja tietysti Tampereelle ja Helsinkiin. Nyt olisi helppo lähteä.

Mutta ensin pitää hoitaa tämä kovaääninen leiri Ähtärissä. Paljon on vielä edessä käytännön järjestelyjä, kitaran vingutusta, rumpujen hakkausta ja kajalin vetoa ennen kuin kaikki on valmista Isossa-Kyrössä 12. elokuuta pidettävää päätöskonserttia varten. www.rockcamp.fi

39

Muodikas ekoilu

Nathalie on 18-vuotias naisenalku Espoosta. Hän ottaa kantaa ajankohtaisiin nuorien elämään liittyviin asioihin.

Kommentteja, kysymyksiä ja aiheehdotuksia saa lähettää osoitteeseen nathalie.noth@asennetta.fi

Muodikas ekoilu

Kestävä kulutus on elämäntapa, ei kertaluonteinen trendi, muoti-ilmiö, joksi se on nyt leimattu.

P

äivän sana on ekologisuus. Siitä on yritetty tehdä trendiä jo vuosia, mutta nyt jos ikinä siinä on todella onnistuttu. Nykyään ympäristöstä välittäminen ei enää leimaa oudoksi ja likaiseksi hipiksi, vaan trenditietoiseksi muodin edelläkävijäksi.

Silti on yhä ihmisiä, jotka eivät ihan vain periaatteen vuoksi muuta tapojaan edes hieman ympäristöystävällisimmiksi. Yleinen asenne on, että ongelmat ovat jo liian suuria, eikä yksi ihminen voi tehdä asioille yhtään mitään. Ajatellaan, ettei minun tekemisilläni ole väliä, kun olen vain yksi hiekanmuru autiomaassa. Kyse on asennemuutoksesta, sillä nykyään on helppoa olla ympäristöä ja itseään suojeleva tiedostava kuluttaja. Vai onko?

On paljon asioita, joista on aivan mahdoton luopua. Kun kauppoihin saapuu kevään uutuuskengät, unohtuu nopeasti ne kotona odottavat kengät, jotka kaipaisivat vain pientä hienosäätöä suutarilla ja olisivat taas kuin uudet. Julkisilla on ikävä mennä aamuisin, nälkäisenä, shoppailuintoisena, meikittömänä, kauppakassin kanssa, haava pikkurillissä tai ilman mp3-soitinta. Yksityisautoilu on niin paljon helpompaa ja mukavampaa, olipa kyse sitten vaikka kuinka lyhyestä matkasta lähikauppaan.

Lomamatkat ulkomaille voi helposti kuitata sillä, että Suomi on jo niin nähty mesta. Viron kylpylässä sentään puhutaan eksoottisesti viroa, jenkkihuvipuiston monen tunnin sisäänpääsyjonotus on jännittävä kokemus ja Sveitsissä on paremmat laskettelurinteet kuin Lapissa.

Kun vaate menee rikki, ostetaan uusi tilalle. Eihän ne H&M:n rytkyt paljoakaan maksa, helpompi ostaa uusi kuin korjauttaa vanha. Kun sitä harvoin ravintolaan lähdetään, niin ei silloin kitsastella! Miksi ei siis tilattaisi saman tien jostain kaukaa tuotua, kuten vaikkapa tiikerirapua tai jättikatkarapuja, ja monta annosta. Ei sillä ole niin väliä jos ruokaa jää yli, rahasta se ei ole kiinni. Mutta kun on kyse kalliimman luomun valitsemisesta, aivan varmasti on rahasta kiinni. Kuka väittää, että sitä olisi missään vaiheessa ollut ylimääräistä?

Sushi on hyvää, terveellistä ja sitä paitsi myös muodikasta. Miksi siis ryhtyä ronkeliksi ja pyytää sushi tonnikalattomana? Enhän

40

mä edes syö sushia niin usein, että sillä olisi jotain merkitystä! Kalatiskiltäkin se pirun luomulohi valtaa tilaa, mutta kuka sitä nyt ostaisi, kun se on niin kallistakin. Minä haluan loheni ympäristömyrkyillä maustettuna ja eettisesti arveluttavilla tavoilla kalastettuna.

Viis kalastajan palkasta, kunhan minä pääsen rällästämään omallani. Viis meren muista kaloista, enhän mä muutenkaan niistä tykkää. Ai tonnikala on kuolemassa sukupuuttoon? No sitten vaihdetaan johonkin toiseen kalalajiin, kun tonnikalaa ei enää ole saatavilla, ja ongelma on sillä ratkaistu!

Lapselle ostetaan pelejä pelien perään ja vanhat lautapelit joutavat roskikseen. Ei niitä jaksa käydä luovuttamassa edes kirpputorille, helpompaa vaan viedä muiden jätteiden mukana roskakatokseen. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun shampoopullo lupaa tuuheuttaa ohuita hiuksiani ja pullon värikin on pirtsakka, niin sepä lähtee kokeiluun. Ei tullut mieleenkään kaupassa lukaista, millaisen lisäainecoctailin pullo kätkee sisälleen. Huuhdonkohan suihkussa ollessani ympäristökemikaaleja suoraan viemäriin, josta ne matkaavat suoraan vedenjakelulaitokselle? Shampoopullo on niin pieni pala muovia, ettei sillä ole mitään väliä, jos minä nyt heitän sen tavallisten roskien mukana kaatopaikalle menemään.

Testattiinko shampooni eläimillä? Ei tässä ainakaan lue, että testattu eläimillä, niin tuskinpa. Kumma juttu, että aina mainostetaan vain, jos tuotetta ei ole testattu eläinkokein, mutta mainintaa eläinkoetestauksesta ei löydy ikinä.

Täydellistä ekologisuutta on lähes mahdoton toteuttaa länsimaisessa yhteiskunnassa. Pienet muutokset saavat kuitenkin aikaan isomman ketjun, joka taas aiheuttaa kokonaisvaltaisen muutoksen. Tavat tarttuvat, ihmiset sopeutuvat ja matkivat toisiltaan.

Opitut tavat siirtyvät omille lapsille ja sukulaisille. Kestävä kulutus on elämäntapa, ei kertaluonteinen trendi, muoti-ilmiö, joksi se on nyt leimattu. Muodissa jokin asia on yhtenä vuonna ihan must have, mutta seuraavana talvena jo ihan last season, out. Tällä hetkellä jylläävä hippimuodikkuus on tosi söpöä, mutta mitä sitten, kun seuraava muotikausi kannustaakin taas uudistamaan vaatekaapin kaikella uudella, mitä ilman et vain voi elää?

Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 23-vuotias vapaustaistelija ja 2-vuotiaan Dylan-pojan äiti. virve.karjalainen@hotmail.com

Pidä huolta

Voin sanoa suoraan, että viimeisen vuoden aikana olen ollut pohjalla ja valmis luovuttamaan.

E

räällä ystävälläni on todettu keskivaikea masennus, jonka seurauksena hän joutui keskelle rankkaa elämänmuutosta. Ystäväni haki masennukseensa apua, mutta lääkäri oli vastahakoinen kirjoittamaan hänelle sairauslomaa, koska se ei ole rahallisesti kannattavaa.

Milloin ihmisen terveydestä ja jaksamisesta on tullut rahalla mitattavaa? Pitääkö ystäväni todella ajatella ensin taloudellista tilannettaan kuin sitä, että hänellä on pienet lapset, jotka ansaitsevat terveen ja onnellisen äidin?

Jos ihmisellä on näkyvä vamma, ymmärretään miksi tämä ei kykene tekemään työtä tai elämään normaalia elämää. Mutta koska masennus ei näy päälle päin, yhdistävät ihmiset sen helposti laiskuuteen ja saamattomuuteen.

Minulla itselläni on vaikea masennus, jonka kanssa eläminen on suoraan sanottuna yhtä helvettiä.

On aamuja, jolloin en jaksaisi nousta sängystä ja monina iltoina olen nukkumaan mennessä toivonut, etten heräisi enää aamulla. En ole koskaan yrittänyt itsemurhaa, mutta olen harkinnut sitä kymmeniä kertoja, sillä toisinaan en vain halua, enkä jaksa enää elää.

Masennukseni sai alkunsa mieheni ja isäni kuolemista, väkivaltaisesta ja epäonnistuneesta parisuhteesta ja kaikista yksinhuoltaja-arjen paineista. Näiden vuoksi masennustani ymmärretään.

Mutta koska ystävälläni ei ole masennukseensa ”syytä”, niin hänen tilaansa helposti vähätellään. Pitääkö ihmisen todella kokea pahaa ja repiä itsensä jaksamisen ääriajoille ennen kuin hänet otetaan vakavasti? Miksi kaikkien ihmisten kuvitellaan olevan tasan yhtä vahvoja ja kestävän yhtä paljon?

Olemme molemmat hakeneet ja osittain saaneetkin apua masennuksiimme. Mutta tässäkin meidät on eroteltu. Minä käyn viikoittain rankkoja kokemuksiani läpi mielenterveyshoitajan kanssa ja minun pääasiallinen työni on oppia elämään itseni ja kokemuksieni kanssa. Ystäväni taas ei ole päässyt kunnolla edes alkuun oman masennuksensa käsittelyn kanssa. Mielestäni häntä ei oteta riittävän vakavasti vaan monet kuvittelevat pelkän masennuslääkereseptin ja ”hyvää jatkoa, koita jaksaa”-toivotusten auttavan.

Me asumme maassa, jossa työntekoa pidetään hyvin tärkeänä osana normaalia elämää.

Voisi sanoa, että ammattimme tai asemamme jopa määrittää sen, keitä me olemme.

Töitä tehdään terveyden kustannuksella ja monet vaativat tätä muiltakin. Miksi meille on niin vaikea myöntää sitä, ettemme ole kaiken kestäviä? Onko ihmisille raha ja korkea elintaso todellakin tärkeämpää kuin se, että on terve ja onnellinen? Vaikka masennuksesta ja mielenterveysongelmista on alettu puhua enemmän julkisesti, tuntuvat ne vieläkin olevan tabuja tässä maassa.

Voin sanoa suoraan, että viimeisen vuoden aikana olen ollut pohjalla ja valmis luovuttamaan.

Eikä tilannettani ainakaan helpottanut se, että toiset ihmisistä kritisoivat masennustani ja jaksamistani tietämättä edes mistä puhuvat. Minun oli helvetin vaikeaa myöntää itselleni ja läheisilleni, että tyttö, jota oli jatkuvasti kehuttu niin vahvaksi selviytyjäksi, makasikin yhtäkkiä keittiönlattialle lyyhistyneenä itkemässä sitä, ettei enää jaksa ja haluaisi vain kuolla. Minusta tuntui, että kaikki minkä vuoksi olin repinyt voimani äärirajoille, oli ollut turhaa. Mutta nyt, vaikken ole vielä edes puolimatkassa ehjäksi ihmiseksi, voin jo sanoa, että näen elämässäni toivoa. Ja siitä saan kiittää poikaani, miestäni, perhettäni ja parasta ystävääni, jotka ovat kaikesta huolimatta jaksaneet rakastaa ja auttaa minua.

Enää en häpeä masennustani, vaikka toisinaan tunnen syyllisyyttä siitä ja olen katkera sille.

Toivon, että ihmiset heräisivät toistensa hätään ajoissa, kuten läheiseni minun hätääni.

Elämän kuuluisi olla nautinto kivuliaista elämänvaiheista ja kokemuksista huolimatta, eikä se saisi jatkuvasti käydä työstä. Ammatit ja arvonimet ovat ohimeneviä statuksia, ne kaikki voidaan aina korvata uudella. Mutta meitä ihmisiä ja rakkauttamme kukaan ei voi korvata uudella. Rakkaillemme olemme ikuisesti korvaamattomia ja jokainen meistä ansaitsee sen.

41

N ov e l l

i

Noora Halttunen on 16-vuotias Jyväskyläläinen tyttö Cygnaeus-lukion musiikkilinjalta, joka rakastaa jalkapalloa ja kirjoittamista. Palautetta hänelle voit lähettää osoitteeseen: noora.halttunen@hotmail.com

Reunalla

A Noora Halttunen

vaan silmäni ja tunnen pelon värisevän jälleen kehoni läpi.

En halua nousta ylös. Kaivaudun syvemmälle peittoni alle ja itken. En halua. En uskalla.

Nousen ylös ja kävelen hitaasti kohti vaatekaappiani. Äitini on liimannut sen oveen lapun, joka muistuttaa minua hymyilemään peilille ja olemaan oma itseni. Mielialani kohoaa hieman.

Päätän näyttää tänään hyvältä, pukeudun pirteisiin vaatteisiin ja maalaan naamani kauniin kesäiseksi. Hyppelen portaat alas ja iloitsen. Koulubussi kaartaa mutkan takaa. Kerkeän juuri ja juuri juosta sen kyytiin. Olen ehkä tänään onnistunut!

Kävelen sisälle kouluun. En tunne pelkoa. Kaikki on hyvin, kukaan ei naura tai hauku.

- Anne, mitä sää yrität? Tajuuks, et ulkona on kylmä ja näytät tosi naurettavalta tollasena kesäkukkana, joka luulee saavansa huomioo värikkäämpänä ku muut. Älä jaksa oikeesti. Silmäni kostuvat jälleen. Juoksen vessaan ja lösähdän lattialle. Yritän hengittää rauhassa. En kelpaa. Erotun liikaa, enkä sulaudu

42

joukkoon. Olen kummajainen. Minua ei hyväksytä. Päätän juosta kotiin. Pois maailmalta, joka tuijottaa minua kulmiensa alta ja nauraa. En halua erottua. Haluan sulautua joukkoon.

Vapisen vieläkin herätessäni seuraavana aamuna. Rehtori on soittanut ja varoittanut minua. Jos vielä kerran lintsaisin koko päivän, ei hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin jättää minut luokalleni. En saa kurssejani suoritettua. Horjahtelen kaapilleni. Olen syönyt viimeksi koulussa, ja siinäkään ateriassa ei ollut kehumista. Nappaan käteeni kaikkein harmaimmat, tylsimmät ja kylmimmät vaatteeni mitkä löydän. En meikkaa. Kiristän hiukseni tiukkaan pompulaan ja vedän hupun päähäni. Nyt en erottuisi. Sulautuisin massaan ja saisin olla rauhassa hyväksyttynä.

Anteeks! Mä en huomannu, et siinä seiso joku. Käännän pääni pois ja kävelen toisaalle. Ivallinen nauru täyttää pääni.

Olen huomaamaton. Kukaan ei puhunut minulle, koska he eivät huomaa olemassaoloani. En kestä sitä. Juoksen vessaan ja vedän meikkini esille. Värjään silmäni tummemmiksi kuin ne ovat ikinä olleet. Kyyneleet levittävät kajaalini, mutta en välitä siitä.

Tupeeraan hiukseni sotuksi pääni päälle ja kaivan sakset esille.

Raatelen vaatekappaleeni ja piirrän ne täyteen synkkiä kuvia ja tekstejä. Katson peiliin ja säikähdän. En tunnista itseäni. Olen pelottavan näköinen. Nyt varmasti minut huomataan, saan hy-

väksynnän. Tosin vain tietyissä piireissä, mutta se riittäisi minulle. Olen valmis tekemään mitä vain sen eteen.

Avaan hitaasti vessan oven ja astun käytävään. Katseet kääntyvät heti puoleeni. Jotkut näyttävät hämmästyneiltä ja alkavat supatella keskenään. Toiset taas kääntävät heti päänsä pois ja jatkavat matkaa, heitä ei kiinnosta. Kävelen ylpeänä aulan keskelle. Etsin katseellani ihmisiä, jotka näyttävät samalta ja haluaisivat minut mukaansa. Sitten se tapahtuu taas. Pikkuhiljaa ympäriltäni alkaa kuulua tirskuntaa ja hihittelyä. Sormet osoittavat minua kohti ja muutama poika tönäisee ohikävellessään nauraen kovaan ääneen. Olen ylittänyt rajan. Nyt kaikki näkevät, kuinka haluan huomiota. Kuinka paljon haluankaan päästä mukaan nauramaan ja juoruamaan muiden tyttöjen kanssa.

Olen pilannut viimeisenkin mahdollisuuteni. Jopa vartaloni pettää minut. Vapisen kauttaaltaan, enkä tiedä minne päin katsoa.

Painan pääni rintaan ja lähden juoksemaan. En tiedä minne suuntaisin, juoksen vain yhä ylemmäs ja ylemmäs portaita pitkin. Tahdon jättää kaiken alleni. Tunteeni kuohuvat raivon ja surun välillä. Tahdon liiskata heidät kaikki, tappaa joka ikisen, joka vielä nauraisi minulle. En näe kyynelteni läpi enää mitään. Tajuan tulleeni umpikujaan. Edessäni oleva ovi johtaa vain katolle.

Silloin jokin pimenee päässäni. En pysty ajattelemaan selkeäs-

ti. Riuhtaisen oven auki ja nousen sateen liukastamalle katolle.

Tärinälleni ei tunnu tulevan loppua, alan itkeä hysteerisesti. En kestä enää. En tahdo kohdata heitä. En voi mennä takaisin. Kävelen hitaasti kohti reunaa. Alhaalla ihmiset näyttävät niin pieniltä. He eivät tiedä miltä minusta tuntuu. He eivät osaa aavistaakaan, miten pahoja ja saastaisia he ovat. Kurkotan nähdäkseni pidemmälle. Oppilaat maleskelevat suojaisissa katoksissa. Vesisade yltyy ja tunnen olevani läpimärkä. Astun katon reunalle ja sylkäisen maahan. Saastaiset ihmiset. Yhtäkkiä horjahdan, tasapainoni katoaa ja yritän astua taaemmas reunalta. En pysty enää hallitsemaan liikkeitäni ja tajuan putoavani. Suljen silmäni ja rauhoitun. Leijun ilmassa, aivan kuin lentäisin. Vapina lakkaa ja tunnen itseni onnelliseksi. Olen vihdoin vapaa.

Koskettiko novelli? Haluaisitko sinäkin julkaista tekstejäsi lehdessämme? Kirjoita meille joko fiktiivisesti tai jaa omia ajatuksiasi. Kirjoita mistä hyvänsä nuoren ihmisen mieltä askarruttavista asioista ja saa äänesi kuuluville, vaikuta! Älä jää tuntemuksiesi kanssa yksin vaan jaa ne ja huomaat että useat pohtivat samanlaisia asioita.

Lähetä rohkeasti noin 4000 merkin mittainen teksti toimitukseemme os. mirkka@asennetta.fi Voit kirjoittaa halutessasi nimimerkillä.

Apua ja ajatuksia: www.mll.fi/nuortennetti 43

o k k i t Ris

44

Postimaksu maksettu

4 seuraavaa numeroa hintaan 69 euroa.

Tilaaja / lahjatilauksessa myös maksaja: ---------------

Nimi:---------------------------------------------------

--------------Lähiosoite:-------------------------------------------------------Postinro ja -toimipaikka:------------------------------------------Puhelin:--------------------------------------------

ASIA KASPAL AUT US 631438

Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 0010 0 HEL SINK I

Lahjatilauksen saaja: ---------------

Nimi:---------------------------------------------------

-------------Lähiosoite: ----------------------------------------------------------Postinro ja -toimipaikka: ---------------------------------------Puhelin:--------------------------------------------

45