Asennetta 2 2014

As

sk am pan hdek asvatu ennet ta-päi

jan julk aisu 2 / 2014

Kiireetöntä SLOW FOODia Azoreilta Montaa mieltä Minnesotasta

JENNI VARTIAINEN

– mystinen šamaani ja selkeä savolainen

Sami Hedberg - kun nauru on työtä

Katupartion matkassa:

Synkkis päivystää Jyväskylässä

Korvaushoidon tukena:

Korvaamaton kohtauspaikka ASEMA 78

Kipeä asia: Tahaton lapsettomuus

Ihanat merikaupungit

Hanko, Maarianhamina ja Rauma

Sisällys 2 / 14

Ihanat MErenrantakaupungit Maarianhamina, Rauma ja Hanko s.16

Tässä numerossa: 4

5

8

13

16

22

Haikara hukassa s.30

26

29

30

ASENNETTA 2/14 10. vuosikerta ISSN 1795-9705 TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 info@asennetta.fi 2

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

Pääkirjoitus Elämä on valintoja, vääriäkin

= kannessa

KAMPANJAN kuulumisia Asennetta-päihdekasvatuskampanja jalkautuu asema 78 Korvaamaton kohtauspaikka alkoholismia ei voi kaunistella Ihanat merikaupungit Maarianhamina, Rauma ja Hanko Jenni vartiainen mystinen samaani ja selkeä savolainen katupartio Synkkis on etsivää ja löytävää nuorisotyötä douglas blairilla on asennetta Haikara hukassa Lapsettomuus on kipeä asia

TAITTO Pippuriina / Hanna Välitalo TOIMITUS Asennetta-lehti Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

LEVIKKI 15 000 kpl TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki

Sami Hedberg Kun nauru on työtä s.34

34

38

42

43

44

45

46

Jenni Vartiainen – mystinen šamaani ja selkeä savolainen s.22

Monta mieltä Minnesotahoidosta s.13

sami hedberg Kun nauru on työtä Saarelta kajahtaa Asennetta Kuulumisia Azoreilta virven kolumni Minä olen katkera kusipää ENnin kolumni Särkynyt nuoruus Sarjis Jere Sammalisto

Saarelta kajahtaa As e n n et ta!

ASENNETTA LYHYET Uusimmat päihdeuutiset

fashionistan elämää vai reppureissailua?

Poimi kiinnostavat blogit

47

ristikko

48

tukijamme

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi KANNESSA: Jenni Vartiainen KANNEN KUVA Warner Music

NETISSÄ www.asennetta.fi

Ajatuksia Azoreilta s.38

Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii Asennetta-päihdekasvatus-bussin tiedotuskanavana. Asennetta-lehden tuotoilla rahoitetaan päihdekasvatusbussin liikkumista. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

3

Olemme valmiit unohtamaan päihderiippuvaisten ihmisarvon pelottavan nopeasti samalla kun kuitenkin ihmisoikeuksiin vedoten vaadimme lisää päihteitä laillisiksi.

Elämä on valintoja, vääriäkin

Kun ihminen tekee huonon valinnan vilkaistessaan kännykkää autolla ajaessaan ja päätyy sen seurauksena sairaalaan, ei kukaan ole kyseenalaistamassa henkilön oikeutta valtion kustantamaan hoitoon. Samalla tavalla inhimillisen huonon valinnan on tehnyt moni päihderiippuvaiseksi päätynyt. Kuitenkin valitettavan usein ajatellaan, että huumeriippuvaisten korvaushoidossa ”valtio kustantaa narkkareiden huumeet”, ja koetaan, etteivät riippuvaiset ansaitse tällaista apua.

Korvaushoito maksaa keskimäärin 5 000–10 000 euroa asiakasta kohden, mutta yksi heroiiniriippuvainen maksaa valtiolle tutkitusti kaksikymmentä kertaa enemmän.

Tästä huolimatta huumeriippuvaisten korvaushoitoon suhtaudutaan nuivasti. Miksi?

Eräs missi ehdotti taannoin, että narkomaaneille tulisi jakaa sossusta hirttoköysiä.

Mistä tämä viha tulee? Olemme valmiit unohtamaan päihderiippuvaisten ihmisarvon pelottavan nopeasti samalla kun kuitenkin ihmisoikeuksiin vedoten vaadimme lisää päihteitä laillisiksi. Tässä lehdessä haastateltu korvaushoidon asiakas on päässyt hoidon avulla eroon opiaateista, mutta hän kamppailee yhä kannabiksen aiheuttaman sosiaalisen riippuvuuden kanssa. Hän pitää kannabista pahimpana kaikista päihteistä juuri siksi, että se ei ole niin paha.

Sallisimme kyllä päihteiden harmittoman viihdekäytön, mutta ongelmakäytön sattuessa kohdalle olemme valmiit jättämään ihmisen yksin. Tiedän, paasaan taas tästä samasta asiasta, mutta sanon sen kuitenkin vielä kerran: Päihteiden käyttötapa ei ole tuosta vain valittavissa. Jos olisi, miksi meillä sitten on ongelmakäyttäjiä?

Korvaushoitoa saa Suomessa noin 2 500 potilasta, ja määrä kasvaa koko ajan.

Kuntouttavan korvaushoidon tavoitteena on päihteettömyys. Haittoja vähentävällä hoidolla pyritään parantamaan potilaan elämänlaatua. Korvaushoidon ympärille kehitetään erilaisia tukitoimenpiteitä. Yksi niistä on Jyväskylässä sijaitseva päihteetön kohtaamispaikka ja vertaistoimintakeskus Asema 78, josta voi lukea lisää tämän lehden sivuilta 8–11.

Elämä on valintoja, myös niitä vääriä. Elämä on myös ”epistä”, kuten usein lasteni suusta kuulen. Viimeksi hillitsin sovittelun ja selittelyn tarpeeni, ja tyydyin ainoastaan toteamaan, ettei elämä tosiaan ole aina reilua. Toisille tässä elämässä nyt vain tulee eteen vaikeampia tilanteita kuin toisille. Hyväksyä sitä ei tietenkään silti tuosta vain tarvitse. Oikeuttaan katkeruuteen perustelee tässä lehdessä kolumnistimme Virve Karjalainen, joka menetti lapsensa isän raskausaikanaan. Itsekin leskenä voinen todeta, että kaikki tunteet ovat sallittuja, myös tarvittaessa katkeruus.

Niinhän sen sanoi Putouksen Antskukin: meillä on oikeus tunteisiimme. Kunhan muistamme, ettei meillä kenelläkään ole oikeutta odottaa ongelmatonta elämää. Tämä elämä ei ole samanlaista kaikille.

Elämänlaadun parantamisen pyrkimykset voimme kuitenkin jokaiselle sallia.

Olkoot kaikki keinot sallittuja rakkaudessa ja kuiville pääsyssä!

Mirkka Torikka

mirkka@asennetta.fi

4

kampanjan kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatuskampanja – jalkautuu kentälle

A

sennetta-kampanja kehittyy ja pyrkii vastaamaan koulujen kasvaviin tarpeisiin jalkauttamalla päihdeohjaajat luokkiin. Näin saadaan kohderyhmää kasvatetuksi ja kulkemista keveämmäksi, kuitenkaan laadusta tinkimättä. Aika on siis sanoa rakkaalle bussillemme ainakin hetkelliset hyvästit.

Asennetta-päihdekasvatuskampanja on yksityinen ja sitoutumaton yhteiskunnallinen yritys, joka toteuttaa ehkäisevää päihdetyötä kouluilla ilmaiseksi, omavaraisen rahoituksen turvin. Tavoitteena on jakaa luotettavaa ja uskottavaa tietoa päihdeasioista, herättää niihin liittyvää keskustelua ja saada nuoret ottamaan kantaa. Parhaat oivallukset, oppimiskokemukset ja kyseenalaistukset syntyvät oman toiminnan ja oman ajattelun kautta.

Kymmenisen vuotta kenttätyötämme on toteutettu Asennetta-päihdekasvatusbussilla, mutta bussin menojen kasvaessa suureksi kulueräksi, emme halunneet enää käyttää tukijoidemme rahoja sen ylläpitoon. Kampanjassa puhaltavat siis uudet tuulet kun päihdeohjaajamme jalkautuvat luokkiin. Näin ollen pystymme tavoittamaan koulupäivien aikana enemmän oppilaita, yhä kuitenkin säilyttäen intensiivisen tunnelman ja työotteen.

Bussin tilat ovat olleet tiiviin kotoisat, mutta valitettavan pienet. Tämän vuoksi koulut ovat joutuneet puolittamaan luokkia ja tämä aikatauluhaaste on koettu melko työlääksi. Nyt jatkossa luokkia ei tarvitse enää puolitella. Muutos on otettu kouluilla hyvin vastaan. Koulun ulkopuoliselle päihdekasvatukselle on edel-

leen kova kysyntä ja se koetaan tärkeäksi. Kuluva vuosi on varattu täyteen ja seuraavat vapaat aikamme ovat keväällä 2015.

Ehkäisevää päihdetyötä on tutkittu paljon, ja sille on asetettu Suomessa selkeitä laatukriteereitä. Tärkeimpiä piirteitä ovat luotettavan ja uskottavan tiedon lisäksi vuorovaikutuksellisuus ja nuoren oman ajattelun herättely. Parhaat oivallukset, oppimiskokemukset ja kyseenalaistukset syntyvät oman toiminnan ja oman ajattelun kautta. Näemme nuoret aktiivisina tiedon tuottajina, jotka päihteiden käyttämisen sijaan jakavat kokemuksiaan ja näkemyksiään omassa elämässään.

2010-luvun päihdekasvatus on parhaimmillaan eettistä, ja se puhuu käyttäjien humaanin kohtelun puolesta sekä huolehtii siitä, ettei heitä leimata. Eettinen ehkäisevä päihdetyö on myös rehellistä ja uskottavaa. Se ei voi jättää huomiotta sitä faktaa, etteivät huumeet ole vain yksi möykky. Eettinen päihdekasvatus ei myöskään pelottele. Psykedeelien käyttäjät eivät kuvittele kovinkaan usein olevansa appelsiineja, jotka vaativat ihonsa kuorimista. Harvoin hypätään katolta siinä uskossa, että siivet kantavat. Epäuskottavat tarinat vievät pohjan koko ehkäisevältä työltä. Päihteistä annetun tiedon on oltava tosiasioihin perustuvaa sekä tasapuolisesti ja asiallisesti esitettyä – sen tulee kunnioittaa vastaanottajan älyä ja itsemääräämisoikeutta, eikä sen tule manipuloida.

Vinoutunut kulttuurimme katsoo nuorten alkoholinkäyttöä läpi sormien. Alkoholinkäyttö mielletään normaaliksi osaksi nuoruutta. Eettinen ehkäisevä päihdetyö ei voi näin tehdä, jos tavoitteena on oikea kulttuurinmuutos. Alkoholin merkittävä asema yhteiskunnassa ja varsinkin nuorten ajanvietossa tulisi ky5

kampanjan kuulumisia

seenalaistaa voimakkaammin, jotta huumeidenkäytön kyseenalaistaminen ei näyttäisi nuorista tekopyhältä.

Eettinen päihdekasvatus ansaitsee yhteiskunnallisen luottamuksen kuvaamalla toimintansa lähtökohdat avoimesti. Asennetta-Kampanja Oy on saanut Suomalaisen Työn Liitolta oikeuden käyttää Yhteiskunnallinen yritys -merkkiä osoituksena yhteiskunnallisesti tärkeästä, arvositoutuneesta ja kestävän kehityksen mukaisesta liiketoiminnasta, josta ei nosteta osinkoja osakkeenomistajille vaan jonka tuotot ohjataan kouluille ilmaiseen päihdekasvatukseen.

Valtakunnallinen, peruskouluille kohdistettu Asennetta-päihdekasvatus tavoittaa noin 12 000 nuorta vuodessa. Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan oman Asennetta-lehden ja muiden tavaramerkkisuojattujen Asennetta-tuotteiden myynnillä.

Se oli hyvä tyyppi Päihdekasvatuksessamme kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriävänkin mielipiteen uskaltaa ilmaista. Emme luennoi päihteiden lääketieteellistä koostumuksista, emmekä muutenkaan ”saarnaa”, vaan tunneillamme jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta.

Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tärkeämpää, että nuorille jää mieleen edes yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Vuosien jälkeen nuoret eivät todennäköisesti muista heille kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että heille päihteidenvastaisesti puhunut kaveri oli hyvä tyyppi. Jo se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen.

Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laajempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille.

Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan paras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä. Ehdoton ehdottomuus synnyttää usein vastarintaa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa olisikaan. Neutraali asenne antaa siis myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille.

Taantuma saa ihmiset tinkimään ”turhasta”. Valitettavasti usein karsintalistalle ensimmäisinä päätyvät hyväntekeväisyyskohteet, joihin ei ole pakko satsata. Meille Te Tukijamme olette kuitenkin elinehto. Me emme voi valita, koska koko työmme on Teidän varassanne. Kiitos siis kaikille Teille, jotka näinä tiukkoinakin aikoina haluatte satsata nuoriimme ja heidän tulevaisuuteensa.

6

Asennetta-lehti Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, jonka myynnillä rahoitetaan kampanjan kenttätyötä. Päihdeasioiden lisäksi lehdessä käsitellään monipuolisesti muitakin teemoja ja ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Asennetta-lehti uskaltaa nostaa kissan pöydälle aroistakin asioista, ja ammattitaitoinen toimitustiimimme tuottaa laatuartikkeleita nuorille ja heidän vanhemmilleen.

Asennetta on siis koko perheen lehti, josta takuulla jokainen löytää jotakin mielenkiintoista luettavaa! Tilaamalla Asennettalehteä varmistat, että päihdekasvatusvierailut ovat kouluille ilmaisia jatkossakin. Myynti työllistää yli kahdeksankymmentä työntekijää, joista suurin osa on nuoria. Näin teemme yhteiskunnallista hyvää myös tukemalla nuorten työllistymistä.

Lehden toimitus ja kouluvierailujen aikataulut: Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi Vastaava päihdeohjaaja: Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p. 045 126 8166 Tilaajapalvelu, päihdeluennot ja muut asiat: p. 045 139 8902 info@asennetta.fi Rekrytointi ja työnhakuinfo: p. 045 126 8167 Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 HELSINKI www.asennetta.fi

kampanjan kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatuskampanjan aikataulua Elokuu 19.-22.8 NASTOLA, Kukkasen ja Männistön koulu 26.-27.8 SIPOO, Sipoonjoen koulu 28.8 VANTAA, Kanniston koulu Syyskuu 2.-3.9 TURENKI, Turengin yhteiskoulu 9.-10.9 MERIJÄRVI, Koivupuhdon koulu 15.-17.9 KARKKILA, Karkkilan yhteiskoulu 18.9 VIHTI, Otalammen koulu 22.-23.9 JÄÄLI, Laivakankaan koulu Lokakuu 6.10 KAAVI, Kaavin alakoulu 7.-9.10 JUANKOSKI, Juankosken koulu 14.-15.10 MUSTASAARI, Mustasaaren keskuskoulu 21.10 ESPOO, Pohjois-Tapiolan koulu 22.-23.10 HELSINKI, Aleksis Kiven peruskoulu

Marraskuu 4.11 PAIMIO, Paimion yhteisnäiskoulu 11.11 TERVO, Tervon yhtenäiskoulu Joulukuu 2.-3.12 REISJÄRVI, Niemenkartalon koulu 9.-10.12 EURAJOKI, Eurajoen yhteiskoulu LIEKSA NAANTALI Vapaita aikoja voi tiedustella keväälle 2015 mirkka@asennetta.fi p.045-1268158 Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p.045-1268166

Löydät meidät myös Facebookista ja Instagramista!

Käy tykkäämässä ja voit voittaa upeita palkintoja viikottain!

Töihin!?

Tarvitsetko pätevää päihdeluennoitsijaa?

Järjestämme vanhempainiltoja sekä koulutuksia esimerkiksi nuorisoalan opiskelijoille ja opettajille. Koulutuksissa voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavia aiheita: päihteet, väkivalta, nuoren rikosprosessit, lastensuojelu, nuoren sijoitus laitokseen ammattilaisen näkökulmasta tai nuorisokulttuuri. Koulutukset räätälöidään tapauskohtaisesti vastaamaan tilaajan tarpeita.

Tule tekemään tärkeää myyntityötä yhteiskunnalliseen yritykseen Helsingin Kamppiin.

Tarjoamme TES:n takuutuntipalkan ja myyntiin perustuvan provision. Työ sopii hienosti opiskelijoille, koska työajat ovat helposti sovittavissa. Voit itse räätälöidä sinulle sopivan työviikon menojesi mukaan. Myymme ja markkinoimme tuotteitamme oman ehkäisevän päihdetyömme hyväksi. Tule kokeilemaan mukavaa myyntityötä, jolla on oikeasti merkitystä! Aikaisempaa kokemusta et tarvitse – oma koulutustiimimme ohjaa ja tukee sinua.

7

Asema 78 – korvaamaton kohtaamispaikka

Asema 78 on Jyväskylässä sijaitseva päihteetön vertaistoimintakeskus korvaushoidossa oleville huumekuntoutujille, missä television katselu saa ihan uuden merkityksen. Aina puhutaan läsnäolemisen tärkeydestä, mutta nyt arvoon mittaamattomaan nousee pelkkä oleminen. Kun on Asemalla, on poissa kadulta, poissa houkutuksista – ja jokainen päivä on yksi päivä lähempänä kaivattua kuivaa elämää.

Teksti ja kuvat: Mirkka Torikka / Kuvitus: Hanna Välitalo/Pippuriina

K

un ihminen tekee huonon valinnan vilkaistessaan kännykkää autolla ajaessaan ja päätyy sen seurauksena sairaalaan, ei kukaan ole kyseenalaistamassa tämän oikeutta valtion kustantamaan hoitoon. Yhtä inhimillisen huonon valinnan on tehnyt moni päihderiippuvaiseksi päätynyt. Kuitenkin valitettavan monen mielestä huumeriippuvaisten korvaushoidossa ”valtio kustantaa narkkareiden huumeet”, eikä heidän koeta ansaitsevan tällaista apua.

Lääkkeellistä korvaushoitoa voidaan antaa opiaattiriippuvaisille. Korvaushoidon tavoitteena voi olla kuntoutuminen tai

8

haittojen vähentäminen. Lääkkeenä käytetään metadonia tai buprenorfiinia, jonka tuotenimiä ovat muun muassa Suboxone ja Subutex. Päivittäistä metadoniannosta pienennetään tasaisesti, pikkuhiljaa.

Korvaushoidon keskimääräiset kustannukset ovat noin 5 000–10 000 euroa asiakasta kohden, mutta yksi heroiiniriippuvainen maksaa valtiolle tutkitusti kaksikymmentä kertaa enemmän. Korvaushoitoa saa Suomessa noin 2 500 potilasta, ja määrä kasvaa koko ajan. Lääkkeellisen korvaushoidon ympärille kehitetään erilaisia tukitoimenpiteitä. Yksi niistä on Jyväskylässä sijaitseva päihteetön kohtaamispaikka ja vertaistoimintakeskus Asema 78.

”Mitään seuloja me ei täällä tehdä. Pyritään siihen, että asiakkaat pitää itse itsestään huolen. Me ollaan vain ne karmit siellä reunoilla.”

Aktiiviset asiakkaat Keväällä 2012 Jyväskylässä käynnistyi RAY:n rahoittama kehittämisprojekti korvaushoidossa olevien huumekuntoutujien vertaistoimintakeskuksen perustamiseksi. Hanke toteutetaan Sovatek-säätiön hallinnoimana. Toiminnalla pyritään tukemaan korvaushoitoasiakkaita päihteettömän elämäntavan omaksumisessa ja tarjoamaan heille päihteetön kohtaamispaikka kodin ulkopuolella. Asiakkaat ovat olleet projektissa mukana alusta saakka, ja itse asiassa koko toimintakeskuksen idea on lähtenyt asiakkaiden aloitteesta ja tarpeesta. ”Korvaushoitolaiset ovat kokeneet, että heille ei ole paikkaa, johon heidät hyväksyttäisiin. Esimerkiksi NA:ssa ja vastaavissa paikoissa ei välttämättä ajatella, että he olisivat selvinpäin tai kuivilla, koska ovat korvaushoidossa eli lääkityksellä. ‘Oman paikan’ puutteesta tarve ja idea hankkeelle on lähtenyt”, projektityöntekijä Marko ”Andy” Juntunen kertoo. ”Ihmisillä on käsitys, että olemme päihtyneitä ja että saamme ilmaisen huumeen joka päivä. Asia ei todellakaan ole niin, mutta ennakkokäsitysten takia meille sanotaan usein ei ”, asiakas kertoo.

Kun korvaushoito aloitetaan, on se asiakkaille iso muutos. He kun ovat tottuneet kuluttamaan päivänsä hankkimalla huumeita tai rahaa niihin. Korvaushoidossa vapautuu hirveästi aikaa. Tässä tilanteessa pahimmillaan passivoidutaan kotiin, kun ei uskalleta lähteä kaupungille, jossa törmäys houkutuksiin on todennäköinen. ”Alettiin miettiä, olisiko mahdollista perustaa korvaushoidossa oleville oma päivätoimintakeskus, jossa he voisivat asioida vapaa-aikanaan ja kodin ulkopuolella ja jossa olisi mielekästä tekemistä, ja joka tukisi päihteetöntä elämäntapaa tai pyrkimyksiä siihen. Tarkoituksena oli tehdä päiväkeskus Asema 78:sta asiakkaidensa näköinen ja tarpeita vastaava”, kertoo projektin toinen työntekijä Marko Mättö. ”Heti alussa kutsuimme asiakkaita mahdollisimman paljon tapaamisiin, joissa pohdittiin, minkälainen tilan tulisi olla, mitä siellä olisi mahdollista tehdä. Kaikilla korvaushoidossa

olevilla oli mahdollisuus tulla juttelemaan asiasta, ja he saivat vaikuttaa toiminnan sisältöön”, Mättö painottaa.

Projektin alkumetrit kuluivat tiloja etsiskellessä, toimintakeskuksen tarpeiston hankinnoissa ja tietysti itse toiminnan suunnittelussa. ”Tiloja etsiessä törmättiin siihen ilmiöön, ettei vuokratiloja tällaiselle kohderyhmälle haluttu antaa. Kirjavien vaiheiden jälkeen löytyi kuitenkin Jyväskylän kaupungin omistama kiinteistö Nisulankatu 78:sta, kilometrin päässä keskustasta. Heti kun täällä oli vähän jotain mille istahtaa, alkoi asiakkaita tulla käymään”, Mättö muistelee.

Asema 78:n avajaiset pidettiin lokakuussa 2012. Paikalla oli paljon kutsuvieraita sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioista ja kolmannen sektorin järjestökentältä. Nykyään asiakkaita käy talolla kaiken kaikkiaan noin 70, päivittäin 1–25. Kohtaamispaikka on auki arkisin virka-aikaan.

Toiminnalla on pyrkimys tukea asiakkaita pitkäjänteiseen ja säännönmukaiseen elämäntapaan. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa vastuun ottamisen ja kantamisen opettelua, niin omista kuin yhteisistäkin asioista. Tavoitteena on myös tehdä tunnetuksi korvaushoidossa olevien ihmisten elämäntilannetta sekä poistaa heihin kohdistettuja tuomitsevia asenteita ja heidän kokemansa toisen luokan kansalaisten leima. ”Toki on myös ymmärrettävää, että se julkinen mielipide on negatiivissävytteinen, koska monella on kuitenkin pitkä ja raskas huumeidenkäyttötausta, mikä usein tarkoittaa myös rikostaustaa. Mutta ihan perusihmisarvon lisäksi täytyisi ymmärtää se, että useimmilla korvaushoidossa olevilla on vakaa pyrkimys saada asiansa järjestykseen”, Mättö muistuttaa.

EI huumeiden hypettämiselle Asemalla on leppoinen tunnelma. Kahvi tuoksuu, ja pehmeät sohvat kutsuvat viihtymään. ”On hyvä tulla lääkkeen haun jälkeen tänne. Se on paljon parempi kuin lähteä kotiin. Kun tätä päihteetöntä elämää elää, niin pitää olla jotain, ettei jää tyhjän päälle ja päädy pyörimään kadulle”, asiakas sanoo. ”Biljardia pelataan, jotkut lukevat lehtiä, ja sitten voi vaan hengailla porukoiden kanssa.”

Asema 78 on täysin lääkkeetön paikka. Korvaushoitosairaanhoitaja käy paikalla kolmen viikon välein. Häneltä voi kysyä hoitoon liittyviä asioita yleisesti, mutta omista tai muiden lääkeasioista ei Asemalla puhuta. Niitä varten asiakkailla on omahoitajat Sovatekilla. ”Täällä ei diilata, eikä kuivanappailla eli puhuta myönteisesti huumeista. Tai tietenkin niistä puhutaan, muuta olisi tekopyhää väittää, mutta siis sellainen aineiden hypettäminen ei ole sallittua”, Mättö selventää. ”Asemalla on hyvä yhteishenki. Täällä ei riidellä, eikä selvitetä mitään käyttövuosiin liittyviä velkoja tai erimielisyyksiä.

Meillä on kyllä sellainenkin ryhmä, jossa eivät ole valvojat mukana. Siinä voimme asiakkaiden kesken puhua luottamuksella kokemuksistamme, lähinnä niistä huonoista, niitä kun jokaisella kuitenkin on”, asiakas kertoo.

9

”Kun ottaa huomion tämän projektin syntyhistorian, sen ettei toiminta ole sidottu lääkehoitoon ja vielä sen että tämä perustuu vapaaehtoisuuteen, niin on tämä aika ainutlaatuinen juttu Suomessa.”

Jos juttu lähtee käsistä, yleensä asiakkaat osaavat huomauttaa siitä itse toisilleen. Säännöt kun on mietitty yhdessä. ”Kaikki toiminta perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Jos kaveria ei näy moneen päivään, saatetaan soitella ja vähän kysellä mikä meininki, mutta varsinaista seurantaa meillä ei ole”, Mättö sanoo.

Asiakkaat saavat Asemalla vertaistukea muilta asiakkailta.

Ilmapiiri on yleensä myönteinen. Jos erimielisyyksiä tai vaikeita tilanteita tulee, tilanteeseen voi pyytää ohjaajia. ”Jos asiakas ilmestyy paikalle päihtyneenä, hänet poistetaan paikalta yleensä sulassa sovussa keskustelun jälkeen. Mitään seuloja me ei täällä tehdä. Pyritään siihen, että asiakkaat pitävät itse itsestään huolen. Me ollaan vain ne karmit siellä reunoilla.”

Tarkoitus on kehittää ja tehdä yhteistyötä muun muassa kuntouttavan työtoiminnan, Kelan ja sosiaalitoimen kanssa siten, että asiakkaat saisivat aseman kautta helpommin informaatiota eri asioista. ”Esimerkiksi edellä mainituilta tahoilta käytäisiin täällä puhumassa asiakkaiden kannalta tärkeistä kysymyksistä. Toisaalta asiakkaillamme on paljon tietoa ja sitä kautta myös annettavaa näille organisaatioille sekä järjestöille ja oppilaitoksille.

Kokemusasiantuntijuutta olisi hyvä viedä opinahjoihin päin, ja muun muassa sellaista yhteistyötä tässä suunnitellaankin”, Mättö ja Juntunen kertovat. ”On hieno huomata, miten konkreettisia asioita rupeaa tapahtumaan. Tällaisia kavereita kun pidetään helposti toivottomina, ja nyt kun kuitenkin osa on pystynyt jo aloittamaan kuntouttavan työtoiminnankin. Ne on sellaisia juttuja, jotka palkitsee”, Mättö toteaa.

Arvokasta arkea Päivittäinen toiminta Asema 78:ssa koostuu juttuhetkistä, ruoanlaitosta, syömisestä ja yhdessäolosta. Aikaa voi viettää myös ihan omassa rauhassa vaikka lueskellen tai muuten vain oleillen. ”Asemalla saa päivittäin lämpimän aterian, joka voi olla joillekin ainut ruoka päivässä. Mahdollista on pelata biljardia ja pingistä, lukea, katsella telkkaria ja jutustella kahvikupposen äärellä. Kun on tekemistä, ei tule mieleen päihteiden haku. Monet asiakkaat ilmaisevat huomaavansa täällä käynnin vähentävän aineiden himoa ja käyttöä. Monilla korvaushoitoa haittaava käyttö on jopa loppunut kokonaan Aseman ansiosta”, Mättö ja Juntunen kertovat.

Useat Aseman asiakkaat ovat sosiaalituella, ja rahat ovat vähissä. Asemalla on nimellinen päivämaksu 50 senttiä, joka sisältää ruoan. Päivämaksulla ostetaan ruokaa Asemalle. Asiakkaiden kanssa käydään yhdessä kaupassa, ja he osallistuvat ruoan tekoon ja myös siivoamiseen – näin he oppivat kotielämän hyödyllisiä taitoja. ”Elämän perusasioiden äärellä täällä ollaan. Opetellaan ihan jo pelkästään jonkinmoista päivärytmiä”, Mättö toteaa. ”Kotona yksin en varmasti kokkaisi mitään, sillä en tykkää ruoanlaitosta, mutta täällä se on erilaista. Se, että tehdään yhdessä, motivoi sitä ruokailua. Meillä on joka päivä yhteinen palaveri, jossa keskustellaan ja sovitaan, mitä ruokaa syödään ja kuka kokkaa mitäkin”, asiakas kertoo. ”Asema on ollut usein päivän pelastus. Varsinkin, jos on ollut rahat tiukalla ja on saanut syödä. Myös silloin, kun on ol10

lut masentunut ja miettinyt mitä tehdä, on ollut paikka mihin mennä ja on saanut seuraa ja vertaistukea.”

Asemalta löytyvät myös nettimahdollisuus, leffatykki ja ompelukone. Unohtamatta laajaa lautapelivalikoimaa sekä päivän lehtiä. Asiakkaat saavat halutessaan myös korva-akupunktiota. Andy laittaa korvien akupisteisiin neulat, magneetit tai kuulat. Sitten sammutetaan valot, laitetaan rentouttavaa musiikkia soimaan ja lepäillään. Korva-akupunktio lievittää vierotusoireita ja piristää mielialaa. ”Korva-akupunktio on auttanut vieroitusoireisiin ja rentoutumiseen. Vaikka olenkin ollut metadonikorvaushoidossa jo neljä vuotta, on minulla ollut välillä kausia, jolloin olen polttanut pilveä. Asema on antanut paljon apua siihen, että olen pystynyt olemaan polttamatta. Juuri siihen akupunktio auttaa paljon, sekä se, että on ollut paikka, johon on voinut mennä viettämään aikaa. Meillä on käytössä netti, ja virastopuhelut saa myös täältä soittaa, mikä auttaa asioiden hoidossa.”

Kalareissuja porkkanana ”Me tehdään vuodessa neljä viisi reissua luonnon keskelle. Joku korpimökki jostain metsästä, jossa kalastellaan ja jutustellaan nuotion ääressä. Reissut ovat asiakkaille ilmaisia, lukuun ottamatta pientä nimellistä sitoutumismaksua, jolla ostetaan reissuun kalastusluvat tai muuta sellaista”, kertoo Mättö.

Retkitoiminnan tarkoituksena on osaltaan syventää vertaisryhmän yhteishenkeä ja parantaa toimintamahdollisuuksia arjessa. Retket toimivat myös kannustimena selvään elämään, sillä osallistumisen ehtona on sitoutuminen päihteettömyyteen.

Lomapullot asiakkaat toki saavat mukaansa hoitosuunnitelman mukaisesti. ”Lyhyemmillä reissuilla ei ole puhtaiden seulojen kriteeriä.

Riittää kun on reissussa päihteetön. Mutta sitten kun käydään Kilpisjärvellä tai Norjassa, se edellyttää sitten jo puhtaita seuloja. Pitää olla näyttöä, että pystyy sitoutumaan päihteettömyyteen viikon ajaksi”, Mättö selventää.

Edellä mainitun lisäksi Asema 78 tukee asiakkaitaan liikunnallisiin harrastuksiin muun muassa varaamalla heille salivuoroja erinäisistä paikoista.

Hankkeen on määrä päättyä vuoden 2015 lopussa. Tavoitteena kuitenkin on, että toiminta voisi jatkua sen jälkeenkin. ”Kun ottaa huomioon tämän projektin syntyhistorian, sen ettei toiminta ole sidottu lääkehoitoon, ja sen että tämä perustuu vapaaehtoisuuteen, niin on tämä aika ainutlaatuinen juttu Suomessa”, Mättö kiteyttää.

Kun viitisen ihmistä istuu ”vain” katselemassa televisiota, tapahtuu paljon enemmän kuin konkreettisesti näkyy. He ovat toisilleen läsnä, ja he eivät ole kadulla kohtaamassa vääriä kontakteja eivätkä kämpillä miettimässä, miten ajan kuluttaisi muuten kuin hankkimalla kamaa tai rahaa kamaan. Pelkkä oleminen ei ole koskaan ennen näyttänyt näin tehokkaalta.

Jyväskylän huumekuntoutujien vertaistukikeskuksen käynnistäminen on saanut Diakonia-idea 2012 -kilpailussa kunniakirjan. Projekti on herättänyt mielenkiintoa kansainvälisestikin, ja Asema 78 on esitelty muun muassa Ranskassa yhteiskuntatieteiden tutkijoiden konferenssissa.

Liian kiltti huumemaailmaan

P

asi, 32, kertoo olleensa aina koukussa kikseihin.

Menestyksekäs lautailu-ura päättyi vakavaan onnettomuuteen, jonka hoito puolestaan johti kipulääkekoukkuun. ”Olisin mä varmaan jotain essoja ja piriä vetänyt joka tapauksessa, mutta en mä opiaattikoukkuun olisi päätynyt ilman lasketteluonnettomuutta. Se tuhosi mun elämän ihan täysin. Toki mulla on varmaan jokin alttiuskin ollut, pappa ja faija ovat olleet hulluja juoppoja molemmat”, Pasi kertoo katsoen suoraan silmiin.

Miehen olemus henkii karua elämäkokemusta mutta samalla myös ääretöntä herkkyyttä. ”Kun vahvat kipulääkkeet koukuttivat, ne lopetettiin saman tien. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hakemaan subua”, hän muistelee.

Pasi ihmettelee ymmärtämättömyyttä siitä, että lääkkeiden ja huumeiden erona ovat vain annostelu ja käyttötarkoitus. Ei kumpiakaan voi lopettaa tuosta vaan seinään ilman seuraamuksia. ”Olen narkannut päihtyäkseni niillä lääkkeillä, joita nyt syön pysyäkseni kuivilla”, mies toteaa. ”14-vuotiaasta asti olen ollut joka päivä jonkun aineen vaikutuksen alaisena. Pilvestä heroiiniin on koettu koko skaala. Mulle tuli ekstaasista pysyvä aivovaurio 18-vuotiaana, mikä onneksi nykypäivänä rajoittaa elämää vain hyvin vähän.” ”Pahimmat ongelmat mulla ovat olleet amfetamiini ja Lyrica, joka on yksi pahimmista aineista mitä tiedän. Totuin olemaan jatkuvasti pikkupireissä ja pienessä psykoosissa, ei sitä aina enää edes huomattu”, Pasi kertoo äänestään kuultaen kaikkea muuta kuin brassailu.

Sekavina vuosina Pasi menetti parhaan ystävänsä ja todisti monen muunkin kuolemaa läheltä. Huumepiireissä kuoltiin yliannostuksiin ja itsemurhiin. Nyt Pasi on sitoutunut korvaushoitoon – on ollut jo viisi vuotta. ”Olen nähnyt miten ruma maailma voi olla, ja nyt on aika nähdä miten kaunis se voi olla. Muistan miten ekoilla selvillä viikoilla ihmettelin aurinkoa. Tuijotin vain sitä ja ajattelin, että siis niin siistii.” ”Mun piti opetella maksamaan laskut uudestaan, kaikki piti opetella uudestaan. Mutta meikä on niin kova jätkä, että mä kyllä uskallan pyytää apua.”

Pasin metadoniannosta on pienennetty pikkuhiljaa, ja tavoitteena olisi lopettaa lääkitys kesällä kokonaan. Korvaushoidon säännöt ovat tiukat. Retkahduksesta rangaistuksena annos pienenee. ”Kaikista vaikeinta on pilvenpolton lopettaminen, psyykkinen koukku on niin paha. Jos poltan pilveä niin se rentouttaa, mutta aiheuttaa masennusta mulle heti, jos polttelu on yhtään säännöllistä. Musta se on heroiinin jälkeen pahin aine. Juuri siksi, että se on niin vähän paha, muka niin harmiton, mutta just siksi se on niin paha.” ”Klinikalla en voi sanoa, jos ratkean vetämään, kun mulla on kaks chanssia enää ja sitten loppuu hoito. Silloin kun näitä ret-

kahduksia on ollut, olen voinut tulla tänne asemalle. Täällä voin sen pelotta tunnustaa ja saada tukea.”

Asemalla on ollut Pasin kuntoutumiselle iso merkitys. ”Mulla meni pitkään, että uskalsin tulla tänne. Nyt tämä on kuin toinen koti. Asema on mulle sellainen turvapaikka, jossa saa olla rauhassa ja olla oma itsensä. Olen koko narkkarielämäni joutunut esittämään jotain muuta kuin oikeasti olen. Olen elänyt kauheat muurit ympärillä. Täällä kaikki tukevat lopettamispyrkimyksissä, eikä kukaan naura lannistavasti kuten muissa ympäristöissä”, Pasi kertoo. ”Asema tuo mulle sisältöä päiviin. Käyn aamulla hakemassa lääkkeen, ja tulen tänne, eikä mun tarvi miettiä mitä tehdä. En käy keskustassa koskaan. Siellä tulee niitä nappikauppiaita, halusin tai en. Täällä ei ole kamaa. Jos joku on täällä sekaisin, se lähtee hyvin nopeasti ulos. Eikä täällä asiasta sanomista pidetä vasikointina. Tää on ihan huippu paikka, jota ilman meikä ei selviäsi tästä hommasta.” ”Kun rupeaa irrottautumaan huumeidenkäyttömaailmasta, se tarkoittaa, että sä tyhjennät sun puhelimen lähes kaikista numeroista. Tällä hetkellä mulla ei ole puhelimessa kuin tyttöystävän, äidin ja tämän paikan numero”, Pasi sanoo. ”Olin patologinen valehtelija, se oli ihan sairasta. Terapeuttini auttoi minut siitä eroon, ja nyt tuntuu hienolta ymmärtää luottamuksen merkitys. Siis niin siistiä, kun tunteet alkaa tulla takaisin.

Nautin jopa niistä huonommistakin tunteista, koska on vain niin mahtava tuntea!”

Huuruiset vuodet ovat kuitenkin jättäneet jälkensä. Pelkotiloja ja ikäviä takaumia eli niin sanottuja flashbackeja iskee Pasin tajuntaan yhä välillä. ”Yhtäkkiä voi alkaa pyryttää vaan niin paljon, ettei uskalla olla yksin kotona. Viime viikolla iski todella ahdistava flashback siitä, kun yritin taannoin hukuttaa itseni kylpyammeeseen. Nyt olen siinä risteyksessä, joko selviän kuiville tai sekoan lopullisesti.” ”Sitä pystyy perustelemaan niin hyvin itselleen, miksi juuri tänään on poikkeuksellisen hyvä syy vetää kamaa. Mutta nuo Lapin reissut ovat hyvä porkkana. Me ollaan vannoutuneita kalamiehiä, ja Aseman retket ovat odotettuja kohokohtia”, Pasi kertoo selvästi innoissaan.

Nyt edessä on vielä pilvestä eroon pääsy, ja sitten haaveissa on kuntouttavan työtoiminnan aloittaminen Asema 78:n tuella. ”Nykyään pystyn jo luomaan sosiaalisia suhteita ja katsomaan ihmisiä silmiin. Minulla on oikea ammatti olemassa, ja sen lisäksi haaveilen kokemusasiantuntijuudesta ja omasta huumekuntoutuspaikasta.” ”En ole paha ihminen. Olen aina esimerkiksi vastustanut väkivaltaa, vaikka olenkin joutunut näkemään sitä paljon. Mulle onkin aina sanottu, että olen liian kiltti huumemaailmaan”, hymyilee Pasi sympaattinen pilke silmäkulmassaan.

11

Sami Siilin Photography

V

uonna 2012 Sovatek-säätiö aloitti RAY:n tukemana kehittämisprojektin, jonka tuloksena perustettiin Asema 78, vertaistoimintakeskus opioidiriippuvaisille huumekuntoutujille. Projektin tavoitteena on tukea korvaushoidossa olevia henkilöitä päihteettömään elämäntapaan tai sen ylläpitämiseen. Postikortteja Helvetistä on My Music Agencyn Mikko Varjamon (Five Star Hell, Black Crows Break the Silence) ja räppäri Timi Lexikonin määrittelemättömän mittainen terapiaprojekti. He valitsivat hyväntekeväisyyskohteekseen kyseisen vertaistoimintakeskuksen, jonka toimintaa rahoittavat tekemällään musiikilla. He julkaisivat viime vuonna ensimmäisen biisinsä “Luunväri“, feat. Emily Porcelain. Tuoreella “Miksi?” nimeä kantavalla kappaleella vierailee Lordi-yhtyeen kosketinsoittaja Hella, mutta tällä kertaa mikrofonin takana.

Miehillä on tällä hetkellä tarkoitus julkaista kappale kerrallaan eri feat.-artistien kanssa, ilman sen suurempia tulevaisuuden suunnitelmia. ”Meidän näkökulmastamme he ovat tekemässä jotain hyvin erityistä, jopa poikkeuksellista. Korvaushoidossa olevien ihmisten sekä päihdeongelmaisten lapsiperheiden tukeminen on osoitus suuresta sydämestä sekä ymmärryksestä heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Sovatek-säätiön päihdepalveluiden ja Asema 78:n asiakkaiden puolesta haluan nöyrästi kiittää teitä siitä, että olette valinneet meidät hyväntekeväisyyskohteeksi”, sanoo Asema 78:n projektityöntekijä Marko Mättö.

Varjamolla itsellään on rankka koulukiusaamisen ja päihteiden värittämä menneisyys. ”Kerroin tarinani julkisuudessa kannustaakseni, että kaikki voivat parantua jos itse haluavat, toiset vain tarvitsevat siihen enemmän muiden apua, kuten kohteemme kuntoutujat. Kerroin sen siksi, että jokaisen kuntoutujien takana on joku tarina, syy, ja seuraus. Kerroin sen siksi, että jokainen meistä miettii seuraavan kerran kun näkee selvästi päihdeongelmaisen ihmisen, että mikähän tämän kyseisen henkilön on siihen tilaan ajanut.

12

Kerroin sen siksi, että kukaan ei ajattele kenestäkään näin; ”Voi helvetti tuokin nisti, joutaisi pois täältä silmistämme!”. Kerroin sen siksi, että osallistuisitte tähän keräykseen vaikka edes kymmenellä eurolla, tai eurolla, tai ostaisitte kappaleemme joka tukee kuntoutujia ja heidän perheitään. Miksi-kappaleen teksti on myös tukena kiusatuille, ja muuten kaltoin kohdelluille, sekä päihdeongelmaisille. Biisi ei ole mikään kliseinen selviytymistarina, vaan se kertoo siitä miten asiat joskus maailmassa menevät, ja että toivoa kuitenkin on.

Se toivo pitää löytää sieltä kappaleesta. Jos kappaleemme tai niiden tuotot auttavat edes yhtä selviämään rankoista kokemuksistaan, tai vapautumaan päihdehelvetistä, niin ne ovat tehneet tehtävänsä.”

Mikon omakohtaisen tarinan voi käydä lukemassa osoitteesta: www.facebook.com/postikorttejahelvetista Lisätietoa: www.sovatek.fi/paihdepalvelut.shtml, www.facebook.com/postikorttejahelvetista, www.mymusicagency.fi

Hyväntekeväisyyteen voi osallistua lahjoituksella, tai ostamalla hyväntekeväisyysbiisejä Spotifyn, iTunesin tai Google Playn kautta. Suorat linkit kappaleisiin löytyvät muun muassa Postikortteja Helvetistä –projektin Facebook-sivuilta.

Tukitili on avattu Keski-Suomen Osuuspankkiin, tilinumero: FI79 5290 0220 4564 77.

Kyseinen tili on avattu vain tätä tarkoitusta varten, ja sinne kertyvät tuotot käytetään ainoastaan määrättyyn tarkoitukseen eli Asema78:n toimintaan ja alaikäisten huomioimiseen riippuuvuuskuntoutus-työryhmän toiminnan kautta erikseen sovittavalla tavalla. KIITOS TUESTASI!

PiKE Prod uctio n.

Teksti: Mirkka Torikka

ALKOHOLISMIA

EI VOI KAUNISTELLA Alkoholisti on ihminen, joka ei hallitse juomistaan.

Minnesota-hoidossa alkoholisti pannaan katsomaan totuutta suoraan silmiin – ilman korvaavia aineita.

Teksti: Jussi Riihimäki / Kuvitus: Hanna Välitalo / Pippuriina

T

yöpaikalla oltiin kyllästytty Minnan juomiseen.

Viimeinen tikki oli ollut työvuoron laiminlyöminen. Hänelle annettiin tasan kaksi vaihtoehtoa: lopputili tai hoitoon meneminen. Ääni sisällä käski valitsemaan jälkimmäisen. Se oli ääni, jonka juominen oli hetkittäin vaientanut, mutta joka kuitenkin kasvoi kasvamistaan ja oli nyt kova.

Minna oli jo vuosia toivonut juomisesta sitä hyvänolon tunnetta kuin nuoruudessaan. Sitä ei tullut, vaikka hän yritti kaksin käsin ja käytännössä puolet viikosta. Autuuden sijasta tulikin helvetti.

Minna oli menettänyt juomisensa hallinnan, hän oli alkoholisti.

Hän koki ryssineensä kaiken – työn, ihmissuhteet, perheen ja luottotiedot. Toisinaan Minna viilteli ranteitaan. Ei kuitenkaan lopullisella tavalla käsivarren suuntaisesti, vaan poikittain. Omien sanojensa mukaan hän halusi ”vähän kuolla”. Ehkä se sama ääni, joka huusi juomisen lopettamista, oli kieltänyt Minnaa tekemästä mitään peruuttamatonta.

Ennen tilanteen kärjistymistä työpaikalla Minna oli nähnyt ihmisiä, jotka olivat käyneet hoidossa ja saaneet siitä avun. Hän mietti, voisiko se olla oikeasti mahdollista. Voisiko joku hoito todella auttaa noin, että ihminen raitistuu eikä halua enää viinaa?

Minnan mielessä oli Minnesota-hoito.

Minnesota-hoito tarkoittaa päihderiippuvuuden hoitomallia, joka on kehitetty 1940-luvun lopulla Yhdysvalloissa Minnesotan osavaltiossa Willmarin valtionsairaala. Suomeen tämän toi Simo Seppelin 21 vuotta sitten.

Seppelin oli käynyt läpi mallin mukaisen hoidon 1980-luvulla Ruotsissa. Sen jälkeen hän osallistui päihdeterapeuttikoulutukseen, jonka Ruotsin valtio järjesti. Muutettuaan perheensä kanssa Suomeen Seppelin perusti Minnesota-Hoito Oy:n Lapualle. Ensimmäinen potilas aloitti 1993. Alkuvuodet toiminta pyöri Seppelinin perheen voimin, mutta kolmen vuoden kuluttua yritykseen palkattiin ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä.

Minnesota-Hoito Oy:n sivuilla sanotaan hoitomallin olevan työotteen lisäksi elämäntapa ja yhteiskunnallinen liike. Ajattelumalli ”yhdistää lääketieteellisen, psykologisen, sosiologisen ja teologisen ammattitaidon sekä terveitä elämäntapoja edistävän tietämyksen”.

Suomessa alkoholismi nähdään sosiaalisena ongelman, vaikka esimerkiksi Amerikan lääkäriliitto on luokitellut sen sairaudeksi vuosikymmeniä sitten.

Hoitomallissa alkoholismi nähdään sairautena, josta ihmistä ei voi syyttää eikä syyllistää. Tarkoitus on luoda rehellinen, avoin ja turvallinen ilmapiiri, jossa potilas ymmärretään kokonaisvaltaisesti.

Työtä tekevät päihdeterapeutit ovat alkoholisteja tai alkoholistin kanssa pitkään ja lähellä eläneitä – heiltä katsotaan löytyvän syvin tieto sairaudesta. Päihdeterapeutiksi pääseminen edellyttää vähintään kahden vuoden raittiutta ja kokemuksen Minnesota-hoidosta.

Päivät koostuvat terapiakeskusteluista ja mietiskelystä. Asioista puhutaan niin kauan, kunnes päihderiippuvainen saavuttaa oman oivalluksen. Tarkoitus on keskittyä vain alkoholismiin – hoidon aikana ei esimerkiksi aloiteta tupakkalakkoa tai laihduttamista.

13

”Minulla oli pelokas olo. Porukat istui ringissä ja keskellä oli tuoli, jolla oli kynttilä. Ajattelin, että voi ristus mitä hihhuliporukkaa tämä on, tosi urpon näköistä. Olin olevinaan astetta kovempi muija."

Ensimmäisen viiden päivän aikana yhteyttä ulkomaailmaan ei pidetä. Sen jälkeen on oikeus tarkasti rajattuihin soitto- ja vierasaikohin.

Hoito jakautuu 28 päivää kestävään perushoitoon, ja jatkohoitoon, jossa kokoonnutaan kerran viikossa 48 viikon ajan.

Perushoidon tärkein elementti on perhepäivät, jolloin alkoholistin läheiset osallistuvat hoitoon.

Koko hoidon käyneistä noin 90 prosenttia saavuttaa raittiuden.

Työpaikkalääkäri olisi kirjoittanut Minnalle sairausloman lisäksi uni- ja mielialalääkkeitä, mutta Minna kieltäytyi. Hän muisti hyvän ystävänsä neuvon olla ottamatta mitään. ”Hän oli vanhan työpaikkani henkilöstöpäällikkö, jonka mies oli raitistunut alkoholisti. Minä uskoin häntä”, Minna kertoo nyt, melkein 14 vuotta myöhemmin.

Oman elämän pohjakosketus ja työ-yhteisön tekemä interventio tapahtui vuonna 2000.

Minna oli 33-vuotias ja omistanut aikansa juomiselle, vaikka hänellä oli kaksi lasta. ”Menin A-klinikalle, jossa arvioitiin tarvitsenko Minnesota-hoitoa. Siskoni, joka ei ole juoppo, auttoi suuresti maksusitoomuksen saamisessa. Hän vetosi siihen, että ellen pääse hoitoon, lapset joudutaan ottamaan huostaan. Ja se maksaa valtiolle 100 000 markkaa vuodessa per pää.”

Hoitopaikka järjestyi. Alkoholistin itselleen ja läheisilleen aiheuttamaa tilannetta voi olla vaikea käsittää, mutta sen kustannukset yhteiskunnalle ymmärretään helpommin.

Minnan kaveri vei hänet hoitokeskukseen Lapualle, ja siellä Minnan otti vastaan naispotilas. Terapia alkoi heti seuraavana päivänä. ”Minulla oli pelokas olo.

Porukat istui ringissä ja keskellä oli tuoli, jolla oli kynttilä.

Ajattelin, että voi ristus mitä hihhuliporukkaa tämä on, tosi urpon näköistä. Olin olevinaan astetta kovempi muija”, Minna muistelee.

Ensimmäinen kontakti oli törmäys. Minnesota-hoitoon

14

tuloa ennen Minna oli ollut kolme viikkoa juomatta. Hän kertoi sen ringissä. Kaikki alkoivat nauraa. Minnalta meni hermo ja hän ajatteli, ettei kukaan täällä ymmärrä häntä. Todellisuudessa Minnalta taisi puuttua tuolloin vielä vähän nöyryyttä.

Siihen tuli korjaus seuraavana päivänä. ”Totuus iski vasten kasvoja pian. Pääsin seuraamaan kahden potilaan perhepäiviä heti hoidon alussa, ja näin, mitä juoppo on tehnyt läheisilleen. Silloin päässäni napsahti, ettei tämä ole mikään leikin asia. Siitä lähti minun hoitomotivaatio käyntiin.

Tajusin, että tämä kaikki on minulle itselle.”

Perhepäivien aikana läheiset osallistuvat hoitoon ja saavat täsmällistä tietoa sairaudesta nimeltä alkoholismi. Läheisviikonloppu kestää perjantaista maanantaihin. Läheiset pääsevät kukin vuorollaan kertomaan päihderiippuvaiselle, miltä tämän juominen on heistä tuntunut. Viimeisenä päivänä päihderiippuvainen kertoo, miltä juominen on hänestä tuntunut, ja mitä hän aikoo tulevaisuudessa.

Ei ole varmaankaan yllätys, että kokemukset ovat rankkoja. Tapahtumaa seuraavat muut hoidossa olevat potilaat ja heidän läheisensä. Ketään ei saa keskeyttää.

Minna pelkäsi omaa läheisviikonloppuaan. Hän aisti tuskan ja kuuli nyyhkytyksen, kun astui sisään huoneeseen, jossa häntä odotettiin. Marika-tytär oli ensimmäinen, joka istuutui Minnan eteen. Tyttären kysymysmuodossa esitetyt lauseet jäivät äidin mieleen.

Tiedätkö sinä edes kuka minä olen?

Tiedätkö kuinka monta yötä minä valvoin sänkysi vieressä vahtimassa, ettet sinä tukehdu omaan oksennukseesi? ”Ei kenenkään 14-vuotiaan tytön kuulu tehdä sellaista. Otin kuitenkin kaiken vastaan muiltakin läheisiltäni, joita oli kymmenkunta. Sen jälkeen olin aivan poikki”, muistelee Minna tuota liki kolme tuntia kestänyttä istuntoa, joka avasi hänen silmänsä.

Minna näkee läheisviikonlopun puhdistavana ja rehellisenä.

Alkoholistin elämä kun on saattanut olla jo vuosikausia pelkkää teeskentelyä ja valheiden verkossa elämistä. Selvänä vietetty aika tuo perspektiiviä menneeseen. Ja se, että läsnä ovat muut potilaat läheisineen, tuo vahvan tunteen siitä, ettei sairautensa kanssa ole yksin. ”Uskalsin puhua asioista oikeilla nimillä. Kun kerroin itsestäni, se tuntui kuin olisin puhunut toisesta ihmisestä. Enhän minä ole voinut noin tehdä.”

Oman eheytymisensä Minna katsoo alkaneen juuri tuosta viikonlopusta, ja erityisesti siitä hetkestä, jolloin läheiset saivat antaa positiivista palautetta. Minna ymmärsi, että hänessä on myös uskomattoman paljon hyvää, vaikka oma pää väitti ihan muuta. Hän ymmärsi, ettei viikonloppuna olisi tullut ihmisiä, jos he olisivat nähneet hänet menetettynä tapauksena. ”Alkoholismi on ruma sairaus, joka tekee paljon tuhoa. On hyviä ihmisiä, mutta ei hyvää juoppoa. Alkoholismin puolelle mennyt juominen ei kaunista ketään, silloin elämä on helvettiä kaikille”, kiteyttää Minna.

Minnan puhe on suoraa. Tämä käy ilmi silloinkin, kun kysyn hänen mielipidettään päihderiippuvaisille tarjotusta korvaushoidosta. Minnan mielestä se on huijausta ja lälläreiden touhua, jossa yksi päihde vaihdetaan toiseen. ”Sama asia, jos joku ylpeilee jättäneensä koskenkorvan pois ja juovansa vain kaljaa. Kyllä se pöhnä silti pysyy. En usko, että raitistuminen onnistuu pillereiden avulla. Kaikki ne ovat päihteitä, toiset vain pysyvät kehossa toisia kauemmin.”

Lääkkeiden käyttö perustuu siihen, että haitalliseksi koetun päihteen käyttöä yritetään vähentää tarjoamalla jotain lievempää tilalle. Alkoholisti ei kuitenkaan pysty vähentämään, koska hän ei hallitse juomistaan. Raittius on ainoa vaihtoehto.

Jos ihminen ei ole täysin selvä, hän ei pysty katsomaan totuutta silmiin rehellisesti. Se on Minnesota-hoidon ydin. Asioiden kohtaaminen niin kuin ne ovat voi pelottaa, samoin kuin vieroitusoireet. Minna muistuttaa, että oireet kestävät muutamia päiviä ja jokainen kestää ne – kyse on vain krapulasta.

Kun raittiuden on saavuttanut, alkaa uusi vaihe: elämään opetteleminen. Se voi kysyä rohkeutta monien niiden vuosien jälkeen, jotka pullo ja tuoppi huuhtelivat pois.

Minna aloitti päihdeterapeuttina Lapuan Minnesota-Hoidossa viime vuoden marraskuussa. Hän sanoo tutustuneensa uuteen elämään ja itseensä 14 raittiin vuoden aikana, ja tehneensä kaikenlaista. Minnesota kuitenkin houkutteli. ”Alkohomismi on koskettanut meidän perhettä paljon, ja halusin auttaa esimerkilläni muita, kun kerran tiedän mistä puhun. Raittiutta on takana jo sen verran, ettei se ole mitään hetken huumaa.”

Kun hoitoon tulee uusi potilas, Minna esittelee itsensä alkoholistiksi. Näin kaikki asettuvat tasavertaiseen suhteeseen keskenään.

Toiset kritisoivat 6500 euron hoitopakettia kalliiksi. Kyseessä on kuitenkin yksityinen hoitolaitos, jonka toimintaa eivät ulkopuoliset tahot ohjaile. Minnan mielestä se on hyvä asia, ja sellainen vaihtoehto pitää olla olemassa. Kunnallisen puolen tarjoamat vaihtoehdot ovat toki edullisempia, mutta jokuhan nekin maksaa. Ja pitkälle edenneen alkoholismin aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle eivät jää 6500 euroon.

Oman Lapuan reissunsa jälkeen Minnaa ei ole viina eikä ryyppääminen houkutellut. Hän sanoo nauttivansa nyt sekä täysi- että selväpäisyydestä, ja kokee olevansa jälleen ihminen.

Elämään kuuluvat puoliso, koira ja liikunta, sekä lapset ja lastenlapset. Aiemmin jälkikasvu oli Minnalle taakka, mutta ei enää. Nyt se tekee iloiseksi. ”Olen saanut ottaa kaikki lapsenlapseni selvänä vastaa. Hetki sitten vanhin heistä lähetti minulle kuvaviestin kukista, ja siinä luki ’mummo, löysin ekat leskenlehdet’.” www.minnesota-hoito.fi Minnesota-mallia soveltavat omassa toiminnassaan myös Avominne-päihdeklinikka ja Rehappi. www.avominne.fi rehappi.fi

15

matkalla Kotimaan ssa, Hango aminassa Maarianh lla ja Rauma

Hangon matkailutoimisto

i10 budjett uikk v i n k ki ä p lom a a n

Ihanat merikaupungit

Hanko, Maarianhamina ja Rauma Kesä on jo ovella ja haaveilu huolettomista lomapäivistä voi alkaa. Asennetta päivitti kolmen kuumimman kotimaan lomakohteen parhaat pienen rahan vinkit – laita ideat talteen ja aloita viikonloppuretken suunnittelu jo nyt!

Teksti: Minea Hara

HANKO – rennosti ylellinen rantakaupunki Kuten kaikkiin kesäisiin merikaupunkeihin, myös Hankoon tullaan auringon ja ruoan vuoksi. Torit, satamat ja rannat täyttyvät aurinkoa metsästävistä ihmisistä ja viimeistään veneilykauden startattua Hanko puhkeaa pitkään, vilkkaaseen kesäkauteensa. Suomen eteläisimmässä kunnassa sijaitseva Hanko on pikkukaupunki sanan parhaassa merkityksessä – joka paikkaan voi kävellä. Jos haluat tutustua kaupunkiin jalkaisin, käy noutamassa Hangon matkailutoimiston opas omatoimiselle arkkitehtuurikierrokselle ja tutustu vaikka vanhoihin pitsihuviloihin ja Bulevardin salaperäisiin sisäpihoihin.

Hankoon saa myös eksyä. Sen kummempia matkasuunnitelmia ei aina edes tarvita, sillä kaupungissa on ihanaa vain olla. Sitä varten ovat olemassa lukuisat rannat, joita niemenkärjestä löytyy kokonaisten 30 kilometrin verran. Suojaisat poukamat, meren siloittamat kalliot ja pehmeät hiekkarannat tekevät Hangosta Suomen ylivoimaisesti suosituimman kesäpakopaikan.

Kalliot, meri ja rakkaus Heti Hangon Casinon takaa lähtee mutkittelemaan Suomen vastine Italian Via dell’Amorelle: Puistovuoren Rakkauden 16

polku. Kallioita pitkin poukkoileva kivinen ja karun kaunis polku rakennettiin alunperin historiallisen alueen kylpylävieraille, ja se saa nimensä mukaisesti kulkijansa kohtaamaan sisäisen herkkyytensä. Todennäköisin syy paikan synnyttämiin vahvoihin tunteisiin on meren ja luonnon vahva läsnäolo sekä henkeäsalpaavat maisemat. 1,5 kilometrin pituinen polku on Hangon rakkaudenosoitus joka puolella aukeavalle Itämerelle ja sen voimalle. Meren tekosia on myös polun varrelta löytyvä upea, kolmisen metriä syvä hiidenkirnu. Ota hyvät kengät mukaan! tourism.hanko.fi

Ei ketsuppia!

Hanko on tunnettu kaupungin nimeäkin kantavasta sushiketjusta sekä legendaarisista kekseistään, mutta minne piipahtaa kun nälkä yllättää pikavisiitillä? Kokeile paikkakunnan seuraavaa ruokakulttuurin sanansaattajaa, Hangon Makaronitehdasta. Retro nimi kätkee sisälleen laadukasta pastaa rakastavat ravintoloitsijat, joiden käsissä syntyy joka päivä metritolkulla tuoretta luomupastaa ja keittiön omaa makkaraa. Talon oma

Hangon Makaronitehdas/Marjo Tokkari

Hangon matkailutoimisto/Tomi Parkkonen

Kesäisen Hangon suloisimpia maamerkkejä ovat perinteiset uimakopit.

Alunperin raidallisina uimatelttoina käyttöön otetut suojakopit ovat ilahduttaneet auringonottajia jo yli 100 vuoden ajan.

Makaronitehtaan lounge kutsuu vilvoittelemaan pitkän rantapäivän jälkeen.

Suomen Etelän uimarantojen TOP 5

Hankolaiset suuntaavat rannalle tuulen ja auringonsäteiden perusteella.

Hiekkarannat näkee jo kaukaa – täällä meri kimmeltää kolmessa ilmansuunnassa ja Hangolle tunnusomaiset uimakopit koristavat kaartuvaa rantaviivaa.

Valitse rantasi fiiliksen mukaan ja varaudu päivään viltillä, kirjalla ja eväskorilla.

PLAGEN – kaunis vesikaruselliranta Han go n Makaro nite

hdas /Marjo Tokkari

leipä valmistuu valkoviinijuureen, ja takapihan kasvimaan luomuyrteistä luodaan kastikkeisiin tuoreet, vahvat maut. Makaronitehtaalla nautit pastat ja virvokkeet Lounge-terassilla tai kotoisassa tehdassalissa, josta jokaisen pastanjauhajan iloksi ketsuppia ei löydy. Kaikki annokset tarjoillaan pyydettäessä myös gluteenittomana versiona!

Hangon Makaronitehdas, Satamakatu 15 www.hangonmakaronitehdas.fi

Itäsatama – iltaelämän keskipiste Suomen suurin vierasvenesatama muuttuu kesällä Hangon sykkiväksi ytimeksi. Tuhannet vierasveneilijät, valoisat kesäyöt ja veden liplatus laituria vasten saa maakravun jos toisen ihastumaan purjehtijan arkeen. Satamassa voi pällistellä komeita veneitä, syödä ja shoppailla punaisissa makasiineissa, heiluttaa jalkoja vedessä ja kuunnella elävää musiikkia. Itäsataman Iltatori järjestetään kesäaikana keskiviikkoisin ja perjantaisin, jolloin ilmaiset konsertit ja värikkäät kojut kutsuvat nauttimaan vilkkaasta tunnelmasta. Kun aurinko painuu hiljalleen horisonttiin ja saaristotunnelma yön saapuessa tiivistyy, kaupungissa majoittuva vierailija löytää majapaikan läheisistä villoista, yksityismajoittajilta tai B&B:stä. Etenkin lomakaudella majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin.

Hangon Regatta Itäsatamassa 26.–28.7.2014

Casinolta vain 300 metrin päässä sijaitseva rento ja monipuolinen Plagen avattiin kesällä 2011. Matalaa, lämminvetistä rantaa kaunistaa 10 klassista uimakoppia ja lähes sataneliöinen terassi, jolla nauttia virvokkeita ja fiilistellä etelän tunnelmaa. Suojaisa ranta on pitkälle matalaa hiekkaa, ja siksi erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Rannan vetonaula on kaunis, Pohjoismaiden ainoa vesikaruselli, jonka ympäriltä ei iloisempia lapsia voisi löytää.

BELLEVUE – kirkasta vettä ja aurinkoa aamusta iltaan Plagenin itäpuolelta, historiallisen Itäisen Kylpyläpuiston alueelta löytyy Långsandan nauhamainen hiekka- ja dyynialue ja Bellevuen ranta. Aurinko paistaa rauhalliselle ja kirkasvetiselle rannalle lähes koko päivän, ja varsinkin etelätuulilla vesi on hyvin lämmintä. Kioskia ei Bellevuesta löydy, joten varaudu omilla eväillä. Rantalukemiseksi sopii tietenkin Katja Kallion Säkenöivät hetket, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoden 1914 kesään ja Hotel Pension Bellevuen varakkaiden vieraiden kulissien taakse. Luissa ja ytimissä tuntuva lukukokemus taattu!

TULLIRANTA – dyynejä ja korkeita aaltoja Tulliranta eli Tullari on tuulinen ranta, ja siksi erityisesti leija-, purje- ja lainelautailijoiden suosiossa. Kaakkoistuulella aallot nousevat ihanteellisiin mittoihin ja tällöin meri täyttyy kauempaakin saapuneista vesiurheilijoista. Onneksi merestä ja hiekkadyyneistä riittää kaikille, ja osa rannasta onkin varattu ihan tavallisten auringonpalvojien käyttöön.

SLAKTIS – hankolaisten suosikki Pienempi ranta Slaktis löytyy läheltä keskustaa, niemennokan länsipäästä.

Tänne paistaa varmimmin iltapäivän aurinko, ja vesi on matalavetisessä rannassa todella lämmintä. Uimakoppi ja wc löytyy, kioskia tai kahvilaa taas ei, joten omat piknik-eväät ja päivänvarjo mukaan!

SILVERSAND – ilta-auringon ranta Pohjoiseen osoittava Silversand on muihin rantoihin verraten hieman piilossa, mutta kenties juuri siksi paikallisten suosiossa. Raukeat ilta-uinnit istuvat Silversandiin kuin pitkästä päivästä väsynyt turisti baden-badeniin. Merituuli hellii surffareita aamusta iltaan. Jos nokka ei auringon laskettua osoita vielä kotiin, Silversandissa löytyy myös edulliseksi majoitusvaihtoehdoksi oivallinen leirintäalue.

Lähde: tourism.hanko.fi

17

MAARIANHAMINA – pakopaikka keskellä merta Tämän päivän Ahvenanmaa houkuttelee turistejaan muillakin kuin Pommernilla ja pannukakuilla. Tuhansien saarien, karujen kallioiden ja myrskyävien luotojen maakunta kutsuu maistelemaan kaikkia aisteja hivelevää lähiruokaa ja nauttimaan alati läsnä olevasta merellisestä luonnosta. Ahvenanmaa ja sen ainoa kaupunki Maarianhamina tarjoavat letkeää vapaa-ajan viettoa, rauhallista tunnelmaa ja pientä pakoa mantereen tohinasta.

Maarianhaminaan pääsee halvimmillaan päivälaivalla Turusta, ja kesäisin edullista majoitusta tarjoavat camping-alueet, mökkikylät ja huonehotellit. Parasta Ahvenanmaassa on meren ja luonnon ainainen läheisyys, majoittui mihin tahansa. Kun aurinko laskee horisonttiin, jalat lepäävät lämpimällä rantakalliolla ja nenään leijailee mereltä rakkolevän tuoksu, saariston rauha on hetken verran kaikki mitä ihminen tarvitsee.

Pyöräillen pitkin Ahvenanmaata Suomen suurin saari on lyhyiden etäisyyksien ja hyvien pyöräteiden luvattu maasto. Ahvenanmaa levittyy Itämerelle vain 45 kilometrin pituisena ja 55 kilometrin levyisenä, joten saarta on näppärää tutkailla satulan varresta. Punaisen graniitin värjäämät tiet mutkittelevat läpi käkkärämäntyisen, havupuisen ja kukkaniittyisen maiseman, ja avaavat saaren monimuotoisen luonnon juuri polkijalle sopivaan tahtiin. Pyörällä kulkeminen on tehty pyöräreittejä viitoittavien valkovihreiden kylttien avulla seikkailijalle helpoksi. Pyöriä voi vuokrata monista Maarianhaminan majapaikoista tai vuokraamoista – esimerkiksi RO-NO Rentiltä perusfillari irtoaa päiväksi jo kymmenellä eurolla, eikä pyöräilykypäräkään kustanna kahta euroa enempää.

RO-NO Rent, Österhamn ja Vesterhamn www.rono.ax

illan puheensorina rauhoittaa pitkän päivän päätteeksi saaristolaisen jos toisen. Ahvenanmaan rakastetuin kulinaristi pitää kunnianhimoisesti kiinni visiostaan yhdistää korkealaatuiset raaka-aineet edulliseen hintaan – ja kombo on lyömätön, såklart! Niskan peltileivissä maistuu ahvenanmaalainen juusto ja Micken kehittämä tomaattikastike. Päälle ripotellaan rucolaa ja kiekura aiolia. Pub Niska löytyy nykyään myös Turusta ja Taalintehtaalta.

Pub Niska, Sjökvarteret Marieahamn www.mickesmat.ax/pub-niska

Ajanviettoa paikallisten tapaan Maarianhaminan kaupunkia leimaavat romanttiset puutalot ja uusi arkkitehtuuri. Esplanadin varrella sijaitsevat puukorttelit ovat kesäisin tuuheiden puiden varjostamia saaristotunnelman tyyssijoja. Keskustaa reunustavat satamat täyttyvät jäätelönsyöjistä, minigolfaajista sekä taukoamattomasta veneliikenteestä. Vanhoja kivitaloja keskustassa on jäljellä enää hyvin vähän.

Vuonna 2004 perustetun Indigon omistajat näkivät siksi kaupungin viimeisen kivitalokorttelin tunnelmallisessa sisäpihassa ja talon tiiliseinissä jotain erityistä, ja muuttivat entisen tehtaan kauniiksi ravintolaksi. Kesäisin Indigossa kannattaa piipahtaa huokealla, uskomattoman maukkaalla lounaalla ja paistatella päivää merituulelta suojassa. Lepotauon jälkeen ruokaa voi sulatella läheisessä Höyrylaivasataman Seikkailugolf-maailmassa, joka on ainakin ahvenanmaalaisten nuorten vakituinen ajanviettopaikka. Lähes huvipuistomaisen minigolf-kentän radat ovat toinen toistaan mielikuvituksellisempia ja haastavampia. 9 reiän peli kustantaa 5 euroa ja 18 reiän 8 euroa.

Indigo, Nygatan 1 www.indigo.ax Ångbåtsbryggans Ävenstyrsgolf www.bryggan.ax

Omenoiden lisäksi Ahvenanmaalla viljellään myös mansikoita, parsaa ja jopa päärynöitä, jotka ovat tyypillisesti vaikeasti kasvatettavia mantereella. Saaren ilmastossa ne pärjäävät kuitenkin yllättävän hyvin. Monet paikalliset vihannes-, karja- tai marjatilat ottavat mielellään vierailijoita vastaan, ja mukaan saattaa lähteä vaikka vasu vastapoimittuja tyrnejä tai suoraan pellosta napattu parsa. Paikallisia hittejä ovat muun muassa oman meijerin juustot, omenamehut ja -hillot, mustaleipä ja tymäkkä tyrnijogurtti. Tyrniä kasvaa Ahvenanmaalla myös paljon luonnonvaraisena, joten marjoja voi poimia kotiinvietäväksi ihan itse. On kuitenkin muistettava, että jokamiehenoikeus on hieman rajoitetumpi Ahvenanmaalla kuin Suomessa, sillä saaristoluonto on herkkä ja haavoittuvainen. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää luonnon jättämistä sellaiseen tilaan kuin millaisena sen kohtasi. www.visitaland.com

Saaristopitsa eli peltileipä Pommernin kupeessa nököttää konstailematon kesäravintola Pub Niska. Tv-ohjelma Strömsöstäkin tutun huippukokki Michael Björklundin kehittämä konsepti rakentuu pohjoismaisten pitsojen eli plåtbrödien ympärille. Laiturilla nautitun ruoan aromit sekoittuvat meriveden tuoksuun ja hämärtyvän 18

Lähiruoka nousee pellosta silmiesi edessä ja uudet perunat löytävät tiensä lautaselle vielä saman päivän aikana.

visitaland.com/Ulrika Sneitz

Lähiruokaa ja aitoja makuja

Micken lihapullat Onko mitään skandinaavisempaa kuin valurautapannu täynnä kermakastikkeessa muhivia meheviä lihapullia? Testaa ahvenanmaalaiskokin lempireseptiä omassa keittiössäsi ja kohtaa kulinaristiset juuresi!

visitaland.com

Merimies tai maakrapu – Ahvenanmaalla kaikki arvostavat meren antimia. Yhden teorian mukaan Ahvenanmaa sai suomalaisen nimensä muinaisskandinaavin sanasta ´ahvena´, kun saaristolaiset maksoivat 1500-luvulla veroja ahvenien muodossa.

Ravintola Indigon sisäpihalla tarjotaan lounasaikaan gourmetruokaa kohtuuhintaan – testaa etenkin paikan kalaruokia.

Pommern taustalla, pitkä päivä alla ja Pub Niskan plåtbröd edessä. Saaristoelämä on yksinkertaisen ylenpalttista.

Indigo/Ro bert Jansso n

Lihapullat kermakastikkeessa • 600 grammaa nauta-sikajauhelihaa • 1 keltainen sipuli • 1/2 desiä korppujauhoja • 2 ruokalusikallista makeaa sinappia • 1 kananmuna • 2 desiä kivennäisvettä • kunnon voita paistamiseen • 2 desiä lihalientä • 3 desiä kermaa • suolaa • pippuria • silputtua persiljaa koristeluun Minea Hara

Tee näin: • Kuori ja pilko sipuli hienoksi. Sekoita hake isoon kulhoon korppujauhon, sinapin, kananmunan ja kivennäisveden kanssa. Anna paisua vartin ja lisää mukaan jauheliha. Sekoita huolella, mutta älä turhan kauan. Jauhelihasta tulee helposti sitkeää, jos sitä vaivataan liikaa!

• Mausta suolalla ja pippurilla. Pyörittele sitten seoksesta kosteilla käsillä sopivan kokoisia pullia.

• Paista lihapullat voissa ja heiluttele pannua niin että pyörykät paistuvat joka puolelta tasaisesti.

Kaada sitten pannuun lihaliemi ja kerma, ja anna hautua kunnes lihapullat ovat kypsiä.

• Koristele persiljalla ja tarjoile keitettyjen perunoiden ja suolakurkun kera.

Sjökvarteretin laiturilta avautuu auringonlasku kauas horisonttiin.

visitaland.com/Robert Jansson

Resepti: www.mickesmat.ax

19

RAUMA – persoonallinen yhdistelmä uutta ja vanhaa Raum o ain raum. Meri, suojellut talot ja tarinat eivät katoa, vaikka ihmiset ja vierailijat vaihtuvat. Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki elää merestä ja luonnosta, ja kesällä ehdottomasti myös turismista. Raumalaiset ovatkin ylpeitä kaupungistaan ja giälestään, ja esittelevät mielellään kotipaikkakuntaansa siitä kiinnostuneille – siitä viestii vierailijan tervetulleeksi toivottava tienvarsitaulun teksti ”Ol niingon gotonas”. Näillä vinkeillä pääset reissullasi ainakin raapaisemaan Rauman rustiikkista pintaa. Jos teet matkaa autolla, muista että Raumalla pysäköinti on aina maksutonta! Tarkista parkkipaikkojen aikarajoitukset osoitteesta www.visitrauma.fi.

Vanha Rauma Kaupunkiin tutustuminen aloitetaan tietenkin Rauman sydämestä, Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1991 valitusta Vanhasta Raumasta. Kaupunginosa edustaa kunnostettuine taloineen ja kapeine mukulakivikujineen tyypillistä, pohjoismaista puukaupunkia, ja on jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan houkutellut kunniamaininnallaan turisteja paikalle ympäri maailmaa. Vanhan Rauman ainutlaatuisuus perustuu sen keskiajalta periytyvään katuverkostoon ja tonttijakoon. Vaikka kaupunginosa seisoo yhä paikallaan kauniina ja hyväkuntoisena, säilyvyys ei ole ollut itsestäänselvää. Vanhojen puukaupunkien tapaan myös Rauma on historiansa aikana palanut useita kertoja. Viimeisin kaupunkipalo Raumalla oli vuonna 1682, kun kaljankeitto otti liian lailla tulta alleen.

Tästä valpastuneet palomiehet kiersivät kaupunkia yöaikaan ja huusivat tasatunnein ”kaupungissa kaikki hyvin!”. Alueelle ei näin ollen koskaan laadittu modernia ruutukaavaa, ja tontit ovat yhä yhtä epäsäännöllisiä kuin 1400–1500-luvuilla. Tänä kesänä Vanhaan Raumaan kannattaa tutustua erityisesti perinteisten Pitsiviikkojen aikana, joita vietetään 19.–27.7. Tapahtuma kokoaa pitsinäyttelyt, kulttuuritapahtumat ja kädentaitajat viikon ajaksi nauttimaan kesäisestä kaupungista ja vähän erilaisesta festivaalitunnelmasta. Mustan pitsin yönä kaupungilla järjestetään myös ilmaiskonsertti. www.visitrauma.fi

Osteria da Filippon pizzat ja Salin salaatit Entinen kiihkeästi rakastettu Kahvila Soppi muuttui vuoden alussa Osteria da Filippoksi. Sopista tuttu, nyt jo raumalaistunut italialainen Filippo Basso mestaroi oman nimensä alla kaupungin kuolatuimpia pizzoja. Erikoiset kattolamput, italialainen jäätelö ja mehevä tiramisu yhdistävät vanhan Rauman iloiseen Italiaan, ja yhdistelmä todella toimii. Ravintolan aina tuoreet raaka-aineet ja ruokaideat vaihtelevat, ja Filippo päivittääkin tilannetta itse rennolla Facebook-sivullaan.

Vanhassa Raumassa sijaitsee myös raumalaisten oma olohuone, Cafe Sali. Entiseen pankkisaliin kauniisti restauroitu Sali sijaitsee aivan kauppatorin laidalla ja pitää tiukasti kiinni vihreistä arvoistaan. Kestävä kehitys ja mahdollisimman pieni kuormitus ympäristölle näkyvät lähellä tuotetussa ruoassa, sisustusmateriaaleissa, kierrätyksessä ja jopa biotakkatulessa.

Vaikka Salista huokuu omistajan maailmalta imetty kahvilakulttuurin tuntemus, hittiherkut eli juustokakku ja salaatit ei-

vät ole mitään muuta kuin aitoa Raumaa. Ihanuutta on myös ilmainen santsikuppi ja harvinaisen laaja valikoima lehtiä sekä pokkareita – kyllä, pokkareita!

Osteria da Filippo, Kauppakatu 20 www.osteriafilippo.com Cafe Sali, Kuninkaankatu 22 www.cafesali.fi

Matkamuistoksi mukaan kirppislöytö Liiteri on omien sanojensa mukaan ”ukkojen ja akkojen ihmemaa”. Kuusisataaneliöisessä Liiterissä isokin sisustusihminen tuntee itsensä todella pikkulapseksi, paikka on nimittäin täynnä käytettyjä huonekaluja kuolinpesistä ja tyhjennetyistä vinteistä. Tuotevalikoimaan sisältyy ruohonleikkureita, pöytäliinoja, polkupyöriä, lasitavaraa, huonekaluja, kirjoja, verhoja, työkaluja – ja jos mieleistä ei löydy, avulias henkilökunta koittaa yleensä etsiä vastaavan tuotteen käsiinsä. Tavaran määrä onkin melkoinen, mutta jos mielessä on jokin tietty tyyli tai omaat valikoivan silmän, et lähde Liiteristä tyhjin käsin kotiin.

Varaa kuitenkin visiittiin reilusti aikaa. Liiterin naapurista löytyy myös pedantimmalle asiakkaalle sopiva itsepalvelukirppis Torin Kymppi. Liiteri on avoinna aina kun ovi on auki, Torin Kymppi taas taatusi ympäri vuoden. Kuten Raumalla sanotaan: tervetuloa kolppaamaan!

TorinKymppi ja Liiteri, Myllymäenkatu 1 www.torinkymppi.fi

Lystimbitto vähäll rahall Rauma huomioi tänä kesänä lapsiperheitä aivan erityisellä tavalla ja lanseeraa Lystimbitto-passin kaikille hauskanpitoa hakeville konkkaronkille. Lystimbitto-passi on maksuton ja sen voi tilata visitrauma.fi-sivuilta suoraan omaan kotiinsa. Vilauttamalla passia koko perhe voi pitää lystiä vähemmällä rahalla aina kesäkuun alusta elokuun loppuun asti. Lystimbitto vähäll rahall -palvelupakettiin on koottu juuri lapsiperheille sopivia retkikohteita ja elämyksiä, joiden hinnat ovat passilla merkittävästi normaalia edullisempia – osa jopa täysin tai osin maksuttomia. Hyviä tärppejä ovat esimerkiksi Merimuseo, jonka Saa koskea! -pisteissä saa suunnitella vaikka oman laivan tai ommella oikeaa mastopurjetta, sekä Kuuskajaskarin loma- ja linnakesaari, jossa perhe voi yöpyä ihan aidossa kasarmituvassa. www.visitrauma.fi

Rauman kaupunki/Juha Sinisalo

20

Ravintoloitsija Filippo Basso rakastaa ruokaa ja ihmisiä.

Osteria da Filippossa asiakas tuntee itsensä yhden illan verran italialaiseksi.

Oikkem biän sanakiri Rauman murre, tai Rauman giäl kuten paikalliset sanovat, syntyi luultavasti historian myötä merimiesten tuodessa puhekieleen pääosin ruotsin ja englannin, mutta myös viron, venäjän ja ranskan kielen sanoja. Rauman kielelle ominaisia piirteitä ovat sanojen pätkiminen, lauseiden epävirallisuus ja “jaarittelu”. Se eroaa kuitenkin selvästi esimerkiksi Turun murteesta, johon Rauman kieli usein sekoitetaan. Näillä sanonnoilla pääset jaarittelussa alkuun: Luanikast reissu! = Hyvää matkaa!

Nääks, siäld hän pöffätt. = Sieltähän hän saapui.

Hän o eine ylppi. = Hän on vähän ylpeä.

Meinaks menn ruam bääl maat? = Aiotko ruokalevolle?

Misä on giripuad? = Missä on kirjakauppa?

Kiitoksi pali! = Paljon kiitoksia!

Passaiskos pusu? = Suudellaanko?

Lähde: www.rauma.fi, www.raumasivut.fi

Tervetuloa Pohjoismaiden parhaiten säilyneeseen puukaupunkialueeseen!

Rauman kaupunki/ Mikko Uussaari

Osteria da Filippo Osteria da Filippo

Unescon maailmanperintökohde Vanha Rauma houkuttelee kaupunkiin vuosittain valtavat määrät kansainvälisiä turisteja. Tunnelma on kosmopoliitti vuoden ympäri, kiitos monien Raumaan kotiutuneiden yrittäjien.

21

22

Jenni kätkee sydämeensä rakkaat ystävänsä ja heidän myötään kotinsa. Ystäviään ja kotiaan hän suojelee ja pitää vain itsellään.

Musiikkia Jenni haluaa jakaa muillekin – silloin hän kokee olevansa oikeiden asioiden äärellä.

Teksti: Susanna Suhonen Kuvat: Warner Music

E

lettiin vuotta 2002. Kaunis tumma kuopiolainen taitoluistelijatyttönen, Jenni Vartiainen, oli juuri voittanut Popstars-laulukilpailun yhdessä Susanna Korvalan ja Ushma Olavan (ent. Karnani) kanssa. Näin syntyi yhtye nimeltä Gimmel. Vaikka Gimmelin kestohittejä voi yhä kuulla radiossa, oli bändin elinkaari kuitenkin aika lyhyt, vain kaksi vuotta. Gimmelin jälkeen nuoret naiset lähtivät omille teilleen. Jennin ensimmäinen soololevy Ihmisten edessä julkaistiin vuonna 2007, ja sittemmin nainen on ollut ehdottomasti yksi suomalaisen poptaivaan kirkkaimmista tähdistä.

Vuoden 2010 Seili-albumia seuranneen pitkän kiertuerumban jälkeen Jenni päätti pitää välivuoden keikkailusta.

– Jos rundi kestää puolitoista vuotta ja sitä edeltää kaksi vuotta levyn tekoa, on se pitkä työputki. Sen jälkeen on hyvä palautua ja etääntyä kaikesta, hän muistuttaa. ”Tauko” ei Jennille ollut missään mielessä sitä, että nainen olisi vain levännyt laakereillaan.

– Tauko ei ollut pelkkää lepoa. Isoin juttu, mitä tauon aikana tein, oli se, että kävin laulumaikan opintoni loppuun, Jenni sanoo.

Nainen suoritti pop/jazz-musiikkipedagogin opinnot Metropolian ammattikorkeakoulussa Helsingissä.

Parin vuoden aikana Jenni valmisti myös levyään sen kaikilla osa-alueilla: haki inspiraatiota, kokosi levyn visuaalista maailmaa ja teki uusia biisejä tuottajansa Jukka Immosen kanssa.

Tauon ideana oli myös saada hengähdystauko julkisuuden valokeilasta.

– Suomessa onneksi saa medialta rauhan, kun vain päättää niin.

Jenni ei ole ikinä päästänyt mediaa kurkistamaan yksityiselämäänsä. Hän ei esimerkiksi ymmärrä julkisesti kotiaan ja elämäänsä esitteleviä ihmisiä.

– En ole kokenut tarpeelliseksi jakaa kaikkea elämääni. Se mitä olen artistina, se riittää. Koti on minulle rauhan tyyssija, ja ovet kotiini on suljettu visusti.

Kun puhe siirtyy ystäviin, Jenni haluaa kuitenkin täsmentää, että lähipiiri ja rakkaat ihmiset ovat hänelle kotia tärkeämpiä.

– Minulle kodin luovat ne ihmiset, jotka siellä ovat. Esimerkiksi lapsuudenkoti on minulle erittäin rakas juuri rakkaiden ihmisten vuoksi.

Jennin lapsuudenkoti sijaitsee Savon sydämessä, Kuopiossa.

Haastattelun aikana julkisuudesta ennakkoon saatu kuva etäisestä ja hieman salaperäisestä naisesta karisee. Savolaisuus huokuu Jennistä eloisuutena ja puheliaisuutena. Vaikka puhetta riittää, hän ei paljasta liikaa. Eikä hän kuitenkaan vaikuta panttaavan sanomiaan. Juttua riittää välistä niinkin paljon, että nainen joutuu kysymään kysyttyä kysymystä uudelleen.

– Mä taas innostuin puhumaan. Mikä se alkuperäinen kysymys siis oli, hän naurahtaa.

23

”En ehdi krapuloimaan. Sellaiset ’mäyris treenikämpillä’ -romantisoinnit tulisi kitkeä pois ja ottaa vastuu duunista.”

Selkeä savolainen siis. Jenni asui Kuopiossa 19-vuotiaaksi saakka, minkä jälkeen hän on kotiutunut pääkaupunkiin.

– Toki on siinäkin puolensa, mutta mieluummin luen kirjaa ja käyn urheilemassa tai lenkillä koirani kanssa.

– Helsingissä mulla alkoi ihan uusi elämä.

Urheilemalla Jenni pitää huolta fysiikastaan. Jo hänen liikuntataustansa vuoksi kroppa vaatii liikettä.

Millainen hänen elämänsä sitten oli aiemmin?

Lyhykäisyydessään tarina menee näin: Jenni syntyi vuonna 1983. Hänen vanhempansa pitivät lelukauppaa Kuopiossa. Musikaalinen ja esiintymistä rakastava Jenni soitti pianoa ja poikkihuilua, tanssi sekä yksinluisteli SM-junnutasolla. Kuusitoistavuotiaana hän jätti taitoluistelun loukkaantumisen seurauksena. Jenni kirjoitti ylioppilaaksi musiikkilukiosta Kuopiosta, mutta hän ei haaveillut muusikon urasta, vaikka vanhemmat kannustivatkin pyyteettömästi lapsiaan toimimaan harrastusten parissa.

Vuonna 2002 Kuopio jäi taakse ja nuori nainen muutti Helsinkiin. Synnyinkaupunkiinsa hän kuitenkin palaa aina mielellään.

Jenni iloitsee siitä, että hän on elämässään saanut elää muuallakin kuin Helsingissä – Kuopiossa elämisestä nainen on omien sanojensa mukaan saanut elämään erilaista perspektiiviä kuin pääkaupunki tarjoaa.

Hengästy joka päivä

Audiovisuaalinen symbioosi Terra-levyn kannesta katsoo eteerisen kaunis, alaston ja päämäärätietoisen näköinen nainen. Sama fiilis henkii levyn jokaisella raidalla. Levy on tummanpuhuva, vahva, kaunis ja mystinen, mutta ei synkkä.

Vaikka Jennin biisit ovat vahvoja ja tumman vivahteisia, löytyy niistä aina jotain kauniin utuista.

– Ihanaa, että sä sanoit noin, nainen iloitsee ja jatkaa, ettei toivo ihmisten kuulevan hänen biiseissään vain melankoliaa.

– Kiirettä, vastaa Jenni kysyttäessä, mitä hänelle tällä hetkellä kuuluu.

Jenni toivoo, että hänen musiikistaan löydetään useampia ja erilaisia kerroksia.

Kiire siis kuuluu Jennin elämään juuri nyt, mutta nainen nauttii joka hetkestä.

– Tyylini kaiken kaikkiaan on sisäsyntyistä, ja tarkoitus ei ole, että biisit olisivat vain synkkiä.

– Keikkoja on paljon, ja aika kuluu melkein täysin lallatellessa, hän sanoo paljastaen samalla, että kiire ei ole negatiivisesti sävytettyä.

Ei ole mitenkään uutta,että Jenni liitetään mystisyyteen ja šamaanielämään. Myös tällä levyllä nuo kaksi asiaa kumpuavat esiin.

Naisen koko kevät ja kesä tulevat olemaan samaa kiirettä. Kiertue tulee kestämään puolisentoista vuotta, ja arki on rytmitettävä sen mukaan.

– Kesää odotan todella paljon. Siitä on tulossa mielenkiintoinen, ja näen festareilla paljon kollegoita. Ollaan yhdessä, ja voidaan vaikka parkkeerata keikkabussi lammen rantaan ja pulahtaa uimaan. Kesä on yllätyksellinen ja lempeää matkan tekoa. On kuitenkin muistettava huolehtia siitä, että saa levätä tarpeeksi. Pitää pystyä nukkumaan hyvin, Jenni sanoo.

Kalenterimerkintä ”lepo” ei välttämättä tarkoita nukkumista tai television edessä rötväämistä. Jenni ei edes omista televisiota.

Se on hänen mielestään aikasyöppö.

24

– Kun on kouluttanut kroppansa lapsesta saakka liikkumaan, se vaatii liikuntaa. Ja liikunta on hyvää tasapainoa hektiselle elämälle. Pyrin joka päivä hengästymään ja niin sanotusti hikiliikkumaan edes vaivaiset 15 minuuttia. Sille löytyy aina aikaa, oli aikataulu kuinka tiukka tahansa, Jenni sanoo.

– Meillä on Jukan kanssa sellainen audiovisuaalinen symbioosi, Jenni sanoo ja kertoo keränneensä jo kaksi vuotta aiemmin kuvia ja vaatteita inspiraationsa tueksi.

– Kuvat auttavat meitä tuotannossa. Me niin sanotusti musiikillistetaan kuvia. Jokaisessa biisissä pyörii tietynlainen fiktiivinen video tai kohtaus, Jenni täsmentää.

Symbioosin tulokset ovat selvästi havaittavissa levyllä ja niin ikään Jennin musiikkivideoilla.

Jennin biiseissä puhutaan paljon naisista, naisten elämästä ja naiseudesta. Hän ei kuitenkaan halua musiikissaan erityisesti korostaa naisia.

– Voin katsoa tarvittavat ohjelmat netistä, mutta en jää jumittamaan tv:n ääreen useiksi tunneiksi, hän sanoo.

– Ihmiset ovat ihmisiä sukupuoleen katsomatta. Totta kai samastun naisiin helpommin, ja minun on helpompi tulkita naisen elämää, koska olen nainen itsekin, Jenni naurahtaa.

Jennin mielestä television mainokset voivat tehdä jopa rauhoittavan elokuvan katsomisesta hektisen, ja sitä hän ei elämäänsä juuri nyt kaipaa.

– En ole feministi, ja musta on hienoa, että keikoilla on myös miehiä. Esimerkiksi Tyttövuodet-biisiä laulavat myös kundit keikoilla mukana, Jenni toteaa iloisesti.

”Me niin sanotusti musiikillistetaan kuvia.

Jokaisessa biisissä pyörii tietynlainen fiktiivinen video tai kohtaus.”

Selvästi päihtynyt Jennistä ei ole nähty otsikon otsikkoa, jossa hänen käyttäytymistään olisi spekuloitu, eikä kolmekymppisen naisen bileilta ole koskaan päätynyt juorulehden palstalle.

– No ei, vastaa Jenni paljon puhuvasti.

– Pidän kyllä viineistä ruoan ja rentoutumisen parissa, mutta mikään kännääjä tai tissuttelija en ole. En oikein ehdi krapuloimaan, hän sanoo.

Jennin mielestä hauskanpito on parasta silloin, kun ei turruta sitä mitenkään liikaa.

– Kyllähän pieni höpö on joskus hauskaa, se on myönnettävä, mutta humala ei ole mun mielestä siisti juttu.

– Ei ole tavoiteltavaa, että muisti menee, puhe sammaltaa ja ördää kontallaan jossain Annankadulla.

Jenni kertoo musiikkialan altistavan epäsuotuisalle päihdekäyttäytymiselle.

– Kun olet 20-vuotias ja estoton ja kun alkoholia on aina saatavilla, on riski tietysti olemassa. On kuitenkin aika vanhanaikaista ajatella, että muusikolle pitää antaa kaljaa, kun moni alan ihminen on nykyisin vienyt oman terveysjuttunsa pitkälle ja pitää siitä huolta. Siltikin, kun viinaa on helposti tarjolla, niin varsinkin nuorten muusikoiden raja annosmäärästä voi helposti hämärtyä.

Sellaiset ”mäyris treenikämpillä” -romantisoinnit tulisi kitkeä pois ja ottaa vastuu duunista.

Terra-levyn kolmas kappale kertoo päihtymisestä.

– Sä voit päihtyä muistakin asioista kuin päihteistä: kliseisesti rakkaudesta tai vaikka musiikista. Mä itse menen musiikista ihan tiloihin. Musiikki voi olla päihdyttävän järisyttävä kokemus.

Se, miten ihminen käyttää ääntään, vaikuttaa niin moniin aisteihin, Jenni toteaa.

– Ooppera, kuten viimeksi näkemäni Herttua Siniparta, suurmusikaali Tohtori Zivago, iso sinfoniaorkesteri tai vaikka hyvin esitetty duokeikka vievät minut lähes transsimaiseen tilaan. Jos

esitys on ollut pyyteetön ja paljas, silloin ollaan oikeiden asioiden äärellä, nainen sanoo henkäisten syvään.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kertoo vielä musiikin olevan hänelle ikuinen tila.

– Ne hetket ovat elämässäni selkeitä ja oikeassa rytmissä kaiken kanssa, ja haluan palata niihin aina uudelleen. Sen vuoksi toivon, että saisin tehdä töitä musiikin parissa hamaan tappiin saakka. Haluaisin pystyä laulamaan hautaan asti ja joku päivä oppia soittamaan kitaraa kunnolla.

25

Kohtaamisia kaduilla - katupartio Synkkis on etsivää ja löytävää nuorisotyötä Tuttua kotikaupunkia katsoo yhtäkkiä aivan uusin silmin. Ihmisvilinästä ei etsi tuttavia moikatakseen, vaan katse kiinnittyy nuorten muodostamiin rykelmiin ja siihen, mitä nuorilla on käsissään.

Katupäivystys Synkkis päivystää Jyväskylän kaduilla aina perjantaisin. Ideana on kohdata teinejä heidän luonnollisissa elinympäristöissään eli kaduilla ja kauppakeskuksissa.

Teksti ja kuvat Mirkka Torikka

V

anhat tutut kadut näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Olen toimittajan roolissa mukana katupartiossa Jyväskylässä. Katupäivystys Synkkis kohtaa nuoria siellä missä nuoret vapaa-ajallaan ovat, etsivän nuorisotyön periaatteella, osana ehkäisevää lastensuojelua. Nuorisotyöntekijät ja vapaaehtoiset ovat aikuisina nuorten kohtaamispaikoissa perjantaisin kello 14–22. Tarkoituksena on olla läsnä, seurata tapahtumia, jutustella nuorten kanssa ja puuttua ja auttaa tarvittaessa.

Synkkis liikkuu lähiöissä, nuorisotiloilla, kaupungin keskustassa ja kauppakeskuksissa keskimäärin kolmen henkilön päivystysporukassa. Siniset Synkkis-takit herättävät huomiota, mutta ne eivät kuitenkaan aiheuta nuorissa sen kummempaa reaktiota. Tupakoita ei tumpata, eikä huppua vedetä syvemmälle. Katupartioon ollaan selvästi totuttu. Jotkut tutut nuoret jopa uskaltautuvat ihan vapaaehtoisesti jutulle ja poseeraavat kameralleni innostuneina ja toivoen saavansa kuvansa lehteen.

Synkkis-toiminnasta vastaa Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelut. ”On aika harvinaista, että katupäivystys on näin kaupungin virallisen instanssin alla”, kehuu nuorisopalveluiden nuorisonohjaaja Seppo Pohjolainen. ”Yleensä tällainen työ on järjestöjen tai seurakunnan organisoimaa”, hän toteaa.

Synkkiskin kyllä tekee yhteistyötä Jyväskylän seurakunnan katupäivystys Saappaan ja poliisin kanssa. Omana toimijanaan Synkkis on kuitenkin sarjassaan poikkeuksellinen.

Olemisen sietämätön keveys Katupartiolla on käytössään pakettiauto, jolla kierretään läpi myös lähiöiden nuorisotiloja. Kun ajelemme pimeässä reilut 26

kaksikymmentä kilometriä viimeiseen kohteeseen kaupungin laitamille, päässäni alkaa soida Ruohonjuuritasolla-piirrossarjan tunnusmusiikki. Ehkäisevästä kenttätyöstä on rappioromantiikka kaukana – juuri sillä hetkellä en kuitenkaan voisi olla ylpeämpi tavastani viettää perjantai-iltaa.

Synkkiksessä on mukana kaupungin nuoriso-ohjaajia ja vapaaehtoisia sekä joskus myös opiskelijoita. Vapaaehtoinen saa illan aikana ruoan ja kahvin. Opiskelijat saavat lisäksi katupartiosta opintosuorituksia.

Tuloshakuiselle yksilölle, joka haluaa nähdä kättensä jäljen heti, ei tätä työtä voi suositella. Partiointi on paradoksinen yhdistelmä tärkeän ja tehokkaan työn tekemistä ilman, että tekee juuri mitään. Kun partio pysähtyy hengailemaan kauppakeskukseen, mieleni tekee huutaa: ”Täällä me nyt ollaan. Onko kellään ongelmia?”. Turhaudun, koska näin hienoa työtä ei tehdä konkreettisemmin. Mutta siinäpä sen hienous juuri onkin, vain läsnä olemisessa.

Katselen kiireettömiä, kadulla aikaansa kuluttavia nuoria ja heidän vastakohtanaan kiireisinä asioillaan juoksevia aikuisia.

Tajuan kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään niin syvästi, etten arjessani enää edes huomaa nuoria. He ovat kasvaneet niin osaksi porttikonkeja, että tuskin edes erotan heitä graffiteista.

Sitä sortuu helposti olettamaan, että toimettomina kaupungilla aikaansa kuluttavat nuoret haluavatkin olla toimettomia ja rauhassa omissa oloissaan, mutta mitä jos he haluavatkin tulla löydetyiksi, nähdyiksi? Emmekö me kaikki halua tulla nähdyiksi?

Ammattiylpeys koetuksella Kun nuoriso-ohjaaja Juhani Starczewski päättää lähestyä erästä nuorisorykelmää, jokin sisälläni haluaa huutaa hänen olevan hullu. Hetken toivon, että otsaani olisi kirjoitettu isolla TOI-

MITTAJA, ja mieleni tekee karata kauemmaksi, ettei minua sekoiteta tähän kajahtaneeseen uhkarohkeaan porukkaan, joka uskaltaa vapaaehtoisesti puhua näille lävistetyille angstisille tulevaisuuden toivoillemme. Mutta toisessa hetkessä olen täynnä nuoriso-ohjaajan rintaa röyhistävää ylpeyttä. Mieleni tekee kampata ohikiitävä pukumies ja tivata, milloin hän on viimeksi ajatellut syrjäytyneiden nuortemme tilannetta. Huomaan havainnoivani lopulta enemmän omia reaktioitani kuin nuorisoa. ”Partiointi antaa paljon myös partiolaisille. Se avartaa omaa maailmankatsomusta, auttaa pysymään nuorten maailmassa ja ajassa mukana”, toteaa Seppo Pohjolainen toiminnan vastavuoroisuudesta.

Ajelemme kauppakeskusten liukuportailla ylös ja alas, ja vain olemme läsnä. Katseeni kiinnittyy tarkoituksen vastaisesti tutun kenkäliikkeen ikkunassa oleviin ihaniin kenkiin. Skarppaan, ja pakotan itseni keskittymään missioomme. Kaupungilla olollani on nyt suurempi merkitys kuin tavallisesti. Kiiruhdan ripeästi takaisin sinitakkien vanaveteen.

Siinä marssiessamme mietin hetken, luullaankohan meitä polttariporukaksi, mutta takeissa koreileva Synkkis-teksti tuskin kuitenkaan viittaa siihen riemuun. Meiltä myös puuttuu megafoni, emmekä pääsääntöisesti jaa ihmisille mitään läpäreitä. En siis usko ihmisten ajattelevan meidän olevan pelastamassa ketään tuonpuoleiseen asti.

Mieleni tekee kertoa kaikille, mistä on kyse, mutta kukaan ei kysy. Toisaalta tämä juuri on hienoa – katupartio ei ole kummajainen. Jäämme rapsuttamaan koiraa, juttelemme päivystävän poliisin kanssa hetken, nostamme maahan kaatuneen pyörän ja ajelemme taas liukuportailla. Teemme paljon tekemättä mitään.

Kohtaamisen konkareita Aseman Lapset ry:n hankevastaava Milla Kakon ja nuorisoohjaaja Esa Linnan kärsivällistä ammattimaista asennetta ei voi kuin ihailla. Heillä ei näytä olevan kiire mihinkään, ja he osaavat olla helpostilähestyttävän näköisiä. He eivät kävele ku27

Partiointi on paradoksinen yhdistelmä tärkeän ja tehokkaan työn tekemistä tekemättä juuri mitään. ten kaikki muut, kiireisesti kännykkää selaten. Oma kärsimätön luonteeni sen sijaan joutuu koetukselle, ja tunnen syyllisyyttä siitä, miten kipeästi haluan löytää ongelmia.

Parempihan se näin on, kun niitä ei hyppää silmille joka nurkalta.

Koulujen päättymisviikonloppuna tehdään yleensä päihtyneistä alaikäisistä normaalia enemmän lastensuojeluilmoituksia. Tällainen viikonloppu eroaa tietysti paljon tämänkertaisesta kokemuksestani.

Päihtyneen nuoren tila ja avuntarve arvioidaan aina tapauskohtaisesti ikä, päihtymysaste ja muut tekijät huomioiden. Tarvittaessa otetaan yhteys kotiin ja tarkistetaan tilanne myös siellä. Vastaava päivystäjä tekee päätökset kotiin ilmoittamisesta tai kuljettamisesta ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä sekä kartoittaa lastensuojelun ja muun ohjauksen tarpeen. Partiolaiset eivät ole moralisoimassa ketään, vaan he ovat tarvittaessa auttamassa ja puuttumassa.

Kun kello tulee kymmenen, Synkkis siirtää vastuun seurakunnan partiolle Saappaalle, joka jatkaa partiointia aamuyöhön asti. Kotiin päästyäni huomaan olevani todella väsynyt. Takana on kahdeksan tuntia hengailua mukavassa porukassa. Tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä, ja nauroin paljon. Kyllä nuoruus käy työstä.

Synkkistä yli 20 vuotta

S

ynkkis-toiminta käynnistyi Jyväskylässä jo vuonna 1983 silloisen Jyväskylän kaupungin Nuorisoaseman organisoimana.

Nimi Synkkis muokkautui tuolloin kampanjasta ”Selvänä olet Symppis”. 1990- ja 2000-luvuilla toiminta oli nimeltään Nuorten Kriisipäivystys Synkkis, ja toimintaa organisoi tuolloin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen Nuorten Palvelukeskus, myöhemmin Nuorten erityispalvelut. Vuonna 2009 nimi muuttui Nuorten Katupäivystys Synkkikseksi ja toiminnasta alkoi vastata Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelut.

Synkkis kohtaa nuoria siellä missä nuoret vapaa-ajallaan ovat, etsivän nuorisotyön periaatteella, osana ehkäisevää lastensuojelua.

Nuorisotyöntekijät ja Synkkis-vapaaehtoiset ovat aikuisina nuorten kohtaamispaikoissa perjantaisin ja tarvitta-

28

essa myös lauantaisin kello 14–22. Tarkoituksena on olla läsnä, seurata tapahtumia, jutustella nuorten kanssa ja puuttua ja auttaa tarvittaessa.

Vapaaehtoisille järjestetään peruskoulutus, jossa käydään läpi vapaaehtoisena toimimisen periaatteet ja katupäivystystoiminnan käytännöt. Mahdollisuuksien mukaan järjestetään lisäkoulutusta, esimerkiksi ensiaputaitojen tai henkisen ensiavun koulutusta.

Synkkiksen asiakkaat ovat pääasiassa 18-vuotiaita nuoria.

Lisätietoja: Synkkis-toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Seppo Pohjolaiseen p. 014 266 4861.

Mikäli sinua kiinnostaa myös muu vapaaehtoistoiminta, voit olla yhteydessä Vapariin, vapaaehtoistoiminnan keskukseen p. 014 266 3071 http://www.jyvaskyla.fi/vapari

Kuva: Esa Linna

Douglas Blairilla on ASENNETTA W.A.S.P. – yhtyeen kitaristi käväisi vierailulla Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelujen bändivalmennuksessa ja innostui Asennetta-lehdestä.

Teksti: Mirkka Torikka

Amerikkalaisen heavy metal –yhtye W.A.S.P.:in kitaristi Douglas Blair vieraili maaliskuussa jyväskyläläisen äänitystudio Bad Maman tiloissa.Blairin vierailun tarkoituksena oli avustaa jyväskyläläisten nuorten ja nuorten aikuisten bändien promoäänitteiden miksauksessa.

Ehkäisevää päihdetyötä tärkeänä pitävä Blair innostui myös Asennetta-lehdestä ja lähetti terveisensä lukijoillemme.

"Do not become addicted to anything... except: 1. inspiration 2. motivation 3. creativity 4. accomplishment" JKL Rock´n´Roll Train on toimintamalli, jossa nuoria bändejä opastetaan vuoden ajan ammattimaisesti ja kattavasti. Bändejä kouluttavat paikalliset osaajat ja valtakunnan eturivin ammattilaiset. Yhtyeiden musiikkia tuotetaan ja hiotaan treeneissä, keikoilla ja studioissa. Toimintamallin tavoitteena on valmentaa yhtyeitä bänditoiminnan eri osa-alueilla – sovittamisessa, tuottamisessa, myynnissä ja markkinoinnissa ja esiintymisessä.

JKL Rock'n'Roll Train on Jyväskylän nuorisopalvelujen toimintaa. Yhteistyökumppaneina ovat Jyväskylän Elävän Musiikin yhdistys Jelmu ry ja Turku Rock Academy. Toimintamalli on sovellettu Turku Rock Academyn pohjalta. Toiminnan pääkallopaikkana on Veturitallit Jyväskylä.

Keväällä 2014 Jyväskylä liittyy Joensuun ja Tampereen tavoin Turun nuorisoasiainkeskuksen hallinnoimaan Rock Academy Finland –hankkeeseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Rock Academy Finlandille kolmeksi vuodeksi yli puolen miljoonan euron tuen. http://veturitallit.jyvaskyla.fi

"Do not become addicted to anything... except: 1. inspiration 2. motivation 3. creativity 4. accomplishment" 29

Haikara hukassa Toivo, pettymys ja taas toivo vuorottelevat, kuukaudesta ja raskaustestistä toiseen.

Tuttavien uteluihin voi olla vaikea vastata, jos vauvaa ei toiveista huolimatta kuulu. Tahaton lapsettomuus on raskas asia ja se koskettaa monia. Silti lapsettomuudesta usein vaietaan.

Hedelmöityshoidot voivat kestää pitkään, eivätkä välttämättä tehoa. Moni kuitenkin saa lopulta kaipaamansa lapsen, tavalla tai toisella.

Teksti: Anne Airaksinen / Kuvitus: Pippuriina/Hanna Välitalo

V

äestöliiton mukaan 3000 uutta paria hakee vuosittain apua lapsettomuuteen. Yksi tärkeä syy lapsettomuuden yleistymiseen on lasten hankkiminen yhä myöhemmällä iällä. Opinnot, itsensä etsiminen ja työelämä pitävät otteessaan pitkään ja nuoren aikuisen elämänvaihe on nykyään pitkä. Etenkin naisvaltaisilla aloilla pätkätyöt ovat yleisiä, eikä taloudellinen tilanne tunnu välttämättä tarpeeksi vakaalta perheen perustamiselle.

Joskus syynä lapsettomuuteen on se, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt. Kolmekymmentä vuotta täytettyään etenkin nainen tiedostaa, että kanta perheen perustamiseen on piakkoin päätettävä, koska raskaaksi tuleminen ei ehkä olekaan itsestään selvää. Naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 25 ikävuoden jälkeen, mutta merkittävästi se laskee yli 35 vuotiaana.

Ikä vaikuttaa myös lapsettomuushoitojen onnistumiseen.

Lapsettomuus on kipeä ja intiimi asia, ja siitä voikin olla vaikea kertoa omille vanhemmille ja muille läheisille. Toisilta ihmisiltä saadut kommentit saattavat olla ajattelemattomia ja loukkaavia. Yhdistystoiminta ja seurakunnat ovat tehneet lapsettomuutta yhteiskunnallisesti näkyvämmäksi. Lapsettomien yhdistyksen Simpukka ry:n tavoitteena on edistää lapsettomien asemaa ja hyvinvointia, tuottaa informatiivista materiaalia ja tarjota vertaistukitoimintaa ympäri Suomea. Yhdistyksen toiminnassa huomioidaan eri tilanteissa olevat lapsettomat, niin 30

hedelmöityshoidossa käyvät ja adoptioprosessissa olevat kuin elämäntilanteen vuoksi lapsettomat. Yhdistyksen verkkosivuilla on myös läheisille tietoa siitä, kuinka tukea lapsettomuutta läpikäyvää.

Seurakunnat järjestävät Tyhjän sylin rukoushetkiä, joissa muistetaan vasten tahtoaan lapsettomia ja kohtuun kuolleita tai kuolleena syntyneitä vauvoja. Viikkoa ennen äitienpäivää vietetään lapsettomien lauantaita, jolloin on tarkoitus muistuttaa, ettei toive vanhemmuudesta aina toteudu. Timo Haanpään ohjaama dokumenttielokuva Hiljaa toivotut kertoo hedelmöityshoidoissa käyvien pariskuntien elämästä, niin naisen kuin miehenkin näkökulmasta. Parisuhteelle lapsettomuus on usein kriisi ja on tärkeää keskustella asiasta ja tunteistaan avoimesti. Monet lapsettomuushoitoja läpikäyvät kirjoittavatkin blogia.

Miksi vauvaa ei kuulu?

Jos lasta ei noin vuoden yrittämisestä huolimatta kuulu, kannattaa hakeutua lapsettomuustutkimuksiin kunnalliseen terveydenhuoltoon tai yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Tutkimuksiin on hyvä hakeutua aiemminkin, jos nainen on yli 35-vuotias, tai jos on epäsäännöllinen kuukautiskierto tai muita hedelmällisyyteen vaikuttavia seikkoja. Kela korvaa kunnallisella puolella kolme hedelmöityshoitokertaa, mikäli lapsettomuus on sairauden aiheuttamaa ja nainen on alle 43-vuotias.

Yksityisellä lapsettomuusklinikalla tehdyt tutkimukset ja hoidot voivat tulla hyvinkin kalliiksi, vaikka Kela korvaa niistäkin osan. Hormonilääkkeiden osalta kalenterivuosittain nollaantu-

va maksukatto on 610 euroa. Suomessa nainen voi ryhtyä hedelmöityshoitoihin yksinkin.

Lapsettomuus voi johtua naisesta, miehestä tai kummastakin, mutta aina syytä ei saada selville. Tavallisimpia syitä lapsettomuuteen ovat munasolun irtoamishäiriöt, munanjohdinvauriot, endometrioosi sekä siemennesteen laatu. Endometrioosi on yleinen sairaus hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Endometrioosissa kohdun limakalvoa esiintyy kohdun ulkopuolisina pesäkkeinä. Pitkä kuukautiskierto voi olla oire PCOS:sta eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka aiheuttaa munarakkulan kehityksen pysähtymisen ja munasolun irtoamishäiriöitä. Myös elintavat ovat hedelmällisyyden kannalta oleellisia – liikunta ja terveellinen ravinto ovat tärkeitä. Stressi voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja päihteiden käyttö heikentää hedelmällisyyttä.

Tutkimuksia, hoitoja ja toivoa Ensimmäisiä lapsettomuustutkimuksia ovat maitohormoni prolaktiinin liikatuotannon ja kilpirauhasen toimintahäiriön

poissulkeminen sekä siemennesteen laadun tutkiminen. Tutkimusten jälkeen valitaan sopivin hoitovaihtoehto. Ovulaation induktio tarkoittaa munasolun kypsymistä ja irtoamista, mikä saadaan aikaan hormonilääkityksen avulla. Inseminaatio eli keinohedelmöitys tulee kyseeseen, jos tarkkaa syytä lapsettomuudelle ei ole löydetty tai jos ongelmana on lievä häiriö siittiötuotannossa. Koeputkihedelmöityshoidossa eli IVF:ssa kerätään munasolut ja tehdään alkionsiirto. Koeputkihedelmöitys on tehokkain hoitokeino, alkionsiirroista noin joka neljäs johtaa lapsen syntymään. Moni alkava raskaus menee kuitenkin kesken jo varhaisessa vaiheessa ja silloin hoitoja joudutaan jatkamaan. Väestöliiton mukaan raskauden todennäköisyys koeputkihedelmöityksessä alle 40-vuotiailla on yhtä alkionsiirtoa kohden 30–35%. Kysymykseen voivat tulla myös luovutettujen sukusolujen käyttö eli donor-hoidot ja pakastetun alkion siirto eli PAS/FET. Lapsettomuushoitoja läpikäyvältä vaaditaan kärsivällisyyttä, koska hoidot ovat fyysisesti ja henkisesti raskaita ja ne tuottavat harvoin tulosta ensimmäisellä kerralla. Suurin osa hedel31

Viikkoa ennen äitienpäivää vietetään lapsettomien lauantaita, jolloin on tarkoitus muistuttaa, ettei toive vanhemmuudesta aina toteudu.

möityshoidoissa käyvistä pareista tai naisista kuitenkin saa lopulta lapsen, mutta hoidot voivat kestää vuosia.

Sijaissynnytyksen laillistaminen on ollut tiuhaan otsikoissa viime aikoina. Sijaissynnyttäjän käyttö oli Suomessa sallittua vuoteen 2007 saakka, kunnes se kiellettiin hedelmöityshoitolaissa. Käyttö oli sallittua heteroparille, jos naiselta puuttui kohtu. Sijaissynnytys on laillista Yhdysvalloissa useimmissa osavaltioissa, samoin Virossa, Englannissa, Kreikassa ja Hollannissa. Jotkut harkitsevat kohdunvuokrausta ulkomailta.

Etsittäessä sijaissynnyttäjää köyhemmistä maista, joudutaan miettimään herkemmin oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä siitä, onko naisen kohtu kauppatavara.

Vaihtoehtoja vanhemmuudelle Jos toive omasta biologisesta lapsesta ei toteudu, voi miettiä vaihtoehdoksi adoptiota. Adoptioprosessi aloitetaan adoptioneuvonnalla, jossa selvitetään perheen tilanne. Adoptiota säätelee adoptiolaki ja kansainväliset yleissopimukset, YK:n yleissopimus ja Haagin yleissopimus, sekä lapsen synnyinmaan lainsäädäntö. Adoptio on mahdollista 25–50-vuotiaille avioliitossa oleville tai yksinäisille henkilöille, mutta adoptoitavan alaikäisen ja adoptiovanhemman välinen ikäero ei saa olla enempää kuin 45 vuotta. Lapsen syntymämaan adoptiolainsäädäntö asettaa omia tiukkojakin kriteerejään vanhemmille, ja adoptioprosessi voi kestää pitkään. Pelastakaa Lapset ry:n kautta adoptiolapsen voi saada Kiinasta, Venäjältä, Thaimaasta tai Filippiineiltä. Interpedialla on adoptiokontakteja Etelä-Afrikan, Etiopian, Intian, Kenian, Kiinan, Kolumbian ja Thaimaan kanssa.

Suomessa huostaanotettujen lasten määrä on suuri ja sijaisperheitä tarvitaan jatkuvasti. Voikin miettiä, olisiko vaihtoehtona kodin tarjoaminen huostaanotetulle lapselle. Suomen Perhehoitopalveluiden kautta saa alkuvalmennuksen ja tuen sijaisperheeksi ryhtymiselle.

Lähteet ja lisätietoja lapsettomuushoidoista: http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/lapsettomuushoidot/ hedelmoityshoidot/ http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/ http://www.parempaaelamaa.fi/lapsettomuus Tietoa adoptiosta ja sijaishoidosta: http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/ http://www.interpedia.fi/adoptio http://suomenperhehoitopalvelut.fi/sijaisperheeksi

32

KAKSI TARINAA LAPSETTOMUUDESTA

25

-vuotias Pauliina Heldán jätti miehensä kanssa ehkäisyn pois keväällä 2009. Sekä Pauliina että hänen miehensä olivat käyneet koulunsa loppuun ja aloittelivat työelämässä, ja toive lapsesta tuntuikin luonnolliselta.

Kuukautisten ja ovulaatioiden epäsäännöllisyys herättivät Pauliinan epäilykset, ettei kaikki ehkä ole kunnossa. Pauliinalta löytyikin oikeasta munasarjasta kasvain. Kiireellinen leikkaus onnistui, mutta lasta ei silti kuulunut. Yksityisellä lapsettomuusklinikalla tehdyissä tutkimuksissa selvisi, ettei Pauliina voi miehensä kanssa saada lasta luonnollisella tavalla siemennesteen huonolaatuisuuden vuoksi. Pauliina kertoo, että uutinen tuntui romuttavan kaiken ja hän itki kirjeen saatuaan keittiön pöydän ääressä. Uutisesta seurasi surun ja toivon tunteita, sekä syytöksiä maailmaa kohtaan: miksi juuri meille kävi näin.

Hoidot aloitettiin ja yksityisellä klinikalla tehtiin kaksi inseminaatiota, joiden tulos oli negatiivinen. Kolmatta inseminaatiota ei voitu enää tehdä huonon siemennestetuloksen vuoksi. Pauliina sai lähetteen kunnalliselle puolelle IVF-hoitoon, koska hoidot olisivat tulleet todella kalliiksi yksityisellä klinikalla. Pauliinan mieltä lämmitti erityisesti lääkärin positiivinen asenne, halaus ja sanat ”kyllä teille lapsi saadaan”. Kunnallisiin hoitoihin oli kahdeksan kuukauden jono, ja henkilökunta tuntui tekevän töitä kuin liukuhihnalla. Kunnallisella puolella päätettiin jatkaa vielä inseminaatiohoidoilla, eikä IVF-hoitoja vielä aloitettu. Kahdesta tehdystä inseminaatiosta jälkimmäinen johti raskauteen, joka kuitenkin keskeytyi kahdeksannella raskausviikolla. Keskenmeno oli rankka kokemus, jonka jälkeen Pauliinasta tuntui, että hän haluaisi vain jäädä sänkyyn makaamaan ja lopettaa elämisen.

Keskenmenon jälkeen tehtiin vielä kunnallisella puolella kolmas inseminaatio, jonka tulos oli negatiivinen. Pauliinalle jäi paha mieli hoitotilanteesta, koska hoitava lääkäri oli itse viimeisillään raskaana. ”Henkisesti se sattui, kun toinen on raskaana ja minä en. En minä halua nähdä lapsettomuusklinikalla naista, joka on raskaana”, Pauliina miettii. Muuten vaikeinta Pauliinalle on ollut hoitojen jälkeiset piinaviikot, jolloin alkaa etsimään itsestään merkkejä raskaudesta. Pauliina päätti miehensä kanssa pitää hoidoista vuoden tauon. Nyt hoidot on aloitettu uudestaan yksityisellä lapsettomuusklinikalla.

Pauliina on ollut miehensä kanssa yhdessä teini-ikäisestä asti ja yhteiseen aikaan mahtuu paljon onnea. Lapsettomuuden syyn selvittyä kuitenkin myös eron ajatus kävi mielessä, vaikka ajatus poistuikin pian, eikä lapsettomuus ole heille syy erota. ”Riittämättömyys, huoli, murhe ja ero ovat totta kai olleet mielessämme ja niistä on puhuttu. Tunne siitä, että tietää olevansa tämän kaiken keskellä juuri oikean ihmisen kanssa, on upea” , Pauliina kertoo. Hän ei voisi kuvitella kokevansa asiaa kenenkään muun kanssa. Kun tuntee toisen läpikotaisin, jaksaa ajatella positiivisesti. Viisi vuotta kestäneiden hoitojen aikana ei ole ollut syyllistämistä kumminkaan puolin, vaan usko on luja yhdessä selviämiseen ja avioliiton vahvistumiseen.

Pauliina kertoo tietävänsä sisimmässään, että saa vielä jonakin päivänä lapsen, lapsettomaksi jääminen ei ole hänelle vaihtoehto. Ystävien ja perheen tuki on tärkeää. Oma äiti auttoi ensimmäisellä kerralla hormonipistoksen laittamisessa, kun Pauliina ei itse uskaltanut. Ihanaa on, että ystävät kyselevät voinnista ja jaksamisesta. Pauliina myös kertoo ajattelevansa, että

vain vahvoille ihmisille annetaan tällaisia kokemuksia. Mutta hän ajattelee myös, ettei kenenkään pitäisi joutua kokemaan lapsettomuutta.

Tilanteessa ei auta muiden kommentit siitä, että teillä on vielä aikaa, kun olette nuoria. Pauliina on myös huomannut, että vanhemmille ihmisille, kuten omalle mummolle, lapsettomuus on sanana outo. Tai ainakin asiana sellainen, josta ei ole puhuttu. ”Kun ihmiset oikeasti tietäisivät kuinka joka kuukausi sattuu, kun kuukautiset alkavat vaikka tiedän, että en voi luonnollisesti tulla raskaaksi. Silti toivon ihmettä, joka kuukausi.

Lapsi ei ole mielessä koko ajan, mutta vähintään kerran kuussa on”, miettii Pauliina.

Pauliina kertoo, että onneksi hänellä on miehensä kanssa paljon suunnitelmia tuleville vuosille. ”Parisuhdetta pitää tämän kaiken keskellä hoitaa ja vaalia, onhan unelma yhteinen.

Kun puhuu ja puhuu niin jaksaa ja tietää, että se toinenkin jaksaa. Usein hoitojen keskellä ei muista, että tekee tätä kaikkea yhdessä, koska vain toiselle ne hoidot tehdään.” Mies ottikin kauniina eleenä tatuoinnin yhteiseksi kannustukseksi heille ja ollakseen siten mukana kaikessa. Tatuointi on kuva rukoilevista käsistä ja keskellä on teksti ”never lose hope”.

liikkumaan, ja hormonihoidot aiheuttavat voimakkaita mielialanvaihteluja.

Heidi on Simpukka ry:n hallituksessa kolmatta kautta. Hän on toiminut vertaistukiryhmän vetäjänä Seinäjoella ja jonkin aikaa myös Jyväskylässä muutettuaan kaupunkiin 2011. Hän lopetti vetäjän tehtävät, koska muut ryhmässä olevat kävivät hoidoissa, mutta hän itse oli jo luopunut niistä ja alkanut olla sinut lapsettomuutensa kanssa.

Lapsettomuuden kanssa kamppaileva käy läpi tunteiden kirjon ja lapsettomuuden hyväksyminen onkin Heidin mukaan kaari. Hän kertoo ensin kieltäneensä asian. Myöhemmin seurasi surutyön aika ja luovuttamisvaihe, kun hoidot eivät johtaneet raskauteen. ”Viimeisen hoidon yhteydessä alettiin hyväksymään, että jäädään kahdestaan. Meillä on hyvä näin.”

Heidi kertoo olevansa tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä. Ilman lapsia on vapaa menemään ja tulemaan. Perheeseen kuuluu miehen lisäksi kaksi koiraa. Heidi toivoo, että muut osaisivat ottaa paremmin huomioon lapsettomat. Esimerkiksi kaupan kassalla lausuttu automaattinen äitienpäivän toivotus kirpaisee, kaikki kun eivät ole äitejä. Heidi toivoo myös, että yhteiskunnassa ja työelämässä ymmärrettäisiin kaksin elävän pariskunnankin olevan perhe.

L

apsettomuushoidot kuuluivat jyväskyläläisen sairaanhoitajan Heidi Väisäsen elämään noin kahdeksan vuoden ajan, kunnes hän päätyi lopettamaan hoidot tuloksettomina 2009. Tutkimukset ja hoidot aloitettiin Heidin ollessa parikymppinen opiskelija. Pillereiden poisjättämisen jälkeen kuukautisia ei kuulunut, ja syyksi lapsettomuuteen todettiin munasarjojen monirakkulaoireyhtymä sekä kaksiosainen kohtu.

Lapsettomuushoidot tehtiin kunnallisella puolella ja kaikki Kelan tarjoamat kolme hoitokertaa käytettiin. Myös kohdun väliseinä poistettiin. Paikkakunnalta toiseen muuttaminen aiheutti sen, että Heidi joutui jonottamaan aina uudestaan hoitoihin. Heidille seurasi IVF-hoidosta myös vakava komplikaatio, joka aiheutti munasarjojen liikakasvua ja hän joutui sairaalahoitoon. Kuitenkin erityisesti lapsettomuushoitojen henkinen puoli oli Heidille raskasta, turhan toivon herääminen ja pettyminen yhä uudestaan. Hoitojen jälkeen seurasi aina kahden viikon odotus ennen raskaustestin tekemistä. ”Aina toivoo ja toivoo ja suunnittelee ja haaveilee. Sitten se tiputtaa pohjalle”, Heidi sanoo.

Heidin parisuhteessa ei lapsettomuuden lisäksi ole muuta isoa kriisiä ollut, ja lapsettomuuden mahdollisuudestakin oli keskusteltu jo suhteen alkuaikoina. Hoitojen aika ei ollut helppoa miehellekään. ”Enemmän me on taisteltu siitä keskenämme, että kannattaako enää jatkaa hoitoja. Kansainvälinen adoptio oli yhdessä vaiheessa harkinnassa, mutta se ei sittenkään tuntunut omalta jutulta, kun jo pelkän adoptioluvan saaminen olisi ollut pitkä prosessi”, Heidi kertoo.

Omille ja miehen vanhemmille lapsettomuudesta kerrottiin aikaisessa vaiheessa. Vaikeimpina hetkinä runojen kirjoittaminen on ollut Heidille väylä purkaa ajatuksia. Heidillä oli hoitojen aikana, ja on tälläkin hetkellä, hyvä työyhteisö. Työkavereille on voinut puhua asiasta ja siten on jaksanut käydä töissä raskaista hoidoista huolimatta. Heidi joutui ottamaan lapsettomuushoidoissa käymistä varten palkattomia vapaapäiviä, niin kuin useimmilla työpaikoilla on käytäntönä. Lapsettomuutta ei pidetä yleisesti sairautena, vaikka esimerkiksi munasolujen keräyksen jälkeen ei pysty välttämättä kolmeen päivään kunnolla

VAPAAEHTOINEN LAPSETTOMUUS Nykypäivänä moni valitsee myös vapaaehtoisesti sen, ettei halua vanhemmaksi. Tämä valinta on länsimaisissa yhteiskunnissa entistä hyväksyttävämpää, myös naiselle. Etenkin korkeasti kouluttautuneiden kaupunkilaisnaisten keskuudessa vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistynyt. Väestöliiton mukaan suomalaisista arviolta 3–5 prosenttia ei halua lapsia. Sama ilmiö on nousussa esimerkiksi Japanissa, jossa monet nuoret aikuiset eivät aio perustaa perhettä.

Vapaaehtoisesti lapseton voi kokea kohtaavansa ennakkoluuloja tai olevansa huonommassa asemassa kuin lapsiperheet. Perinteinen esimerkki lienee, että perheelliset ovat lomalla jouluna ja koululaisten lomaviikkoina, kun lapsettomat joutuvat pitämään lomansa muina aikoina.

Vapaaehtoisesti lapsettomat ry on Mira Tiirikaisen perustaman yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää lapsettomien oikeuksia, toimia tiedotuskanavana ajankohtaisissa asioissa, tarjota vertaistukea sekä laajentaa perinteistä perhekäsitystä. Yhdistys on tehnyt myös aloitteen sterilisaatioikärajan laskemisesta. Tällä hetkellä ikäraja on 30 vuotta. Sterilisaatio voidaan kuitenkin tehdä nykyään ennemminkin joissakin tapauksissa, esimerkiksi jos henkilöllä on jo kolme lasta tai jos raskaus vaarantaisi terveyden. http://vapaaehtoisestilapsettomat.fi

33

Sami Hedberg

– ei osaa ulkoa yhtään vitsiä, mutta oravan esittäminen on hänelle luontaista

34

Sami Henrik Hedberg 33, on huumorilla kasvatettu suomalainen stand up -koomikko, menestynyt yksityisyrittäjä, melkein tradenomi ja totaalinen työnarkomaani. Takana on 10 vuotta ihmisten naurattamista, yhteensä 2500 keikkaa.

Mirkka Torikka

P

arhaillaan tiiviillä keikkakiertueella olevalla Sami Hedberg sanoo oppineensa huumorin vanhemmiltaan. Siten siitä kasvoi elämänasenne, elämäntapa ja lopulta elämäntyö.

”Meillä on perheessä aina ollut rento ilmapiiri. Siitä mitä meidän keittiössä tapahtui olisi saanut monta hyvää tosi-tv-ohjelmaa. Sieltä se tarttui. Ja ihmisten viihdyttäminen on luontaista minulle. Olen tähän hommaan täysin itseoppinut. Sitä on olemassa stand up -kurssejakin, mutta ne ovat kyllä jääneet käymättä. Olen käynyt elämän kurssin tähän hommaan.”

Viime vuosina ala onkin käynyt läpi todellisen murroksen pienen harrastajaporukan sisäpiiritapaamisista kollektiiviseksi kansanhuviksi. ”Nykyään on ihan mahdottoman hienoa, että meillä on Suomessa stand up -klubeja , joille porukka haluaa tulla ja ostaa liput. Nyt mulla on viisi työntekijää, joiden kanssa pyöritetään ohjelmatoimistoa ja tapahtumatuotantofirmaa.” ”Yksi käännekohta urallani on ollut nuorison suosio. En ollut koskaan ajatellut, että tekisin stand uppia 12-vuotiaille. Tämä on ihan uusi kulttuuri Suomessa.”

Hedberg kertoo, ettei saa kävellä kaduilla enää rauhassa.

Hedberg tuli tunnetuksi voitettuaan SubTV:n Get up, stand up -kilpailun vuonna 2005. Silloin ala kuitenkin vielä haki paikkaansa ja kenttätyöstä oli glamour kaukana. ”Kun aloitin näitä hommia, ei todellakaan laajasti tiedetty mitä stand up on, hyvä kun tiesin itsekään. Silloin mentiin johonkin Rymättylän Röölänrantaan vetämään muka keikkaa, ja samalla ruudulla pyöri joku matsi, johon kaikki keskittyi”, Hedberg muistelee huvittuneena. ”Siinä meni pari vuotta ennen kun uskalsin jättäytyä kokonaan pois silloisesta leipätyöstäni hotellin kokousisäntänä.

Sitten olin vähän aikaa taiteilija, esiintyjä, ja sen jälkeen päätin, että haluan enemmän.”

Kun pelkkä keikkailu ei enää riittänyt, Hedberg perusti oman yrityksen, The Showhouse Oy:n, ja rupesi tekemään ja markkinoimaan omia klubeja. ”Olihan se iso muutos sanoa ’hei hei ohjelmatoimistot, nyt mä teen ite’ ”, Hedberg muistelee itsenäisen uran alkumetrejä.

”Kampista Stockmannille kävellessä keskimäärin kolme ihmistä pysäyttää yhteiskuvaan, mutta se on ihan ok, kunhan välillä pääsee ulkomaille kaikkea karkuun – jonnekin, missä voi mennä huoletta alasti kauppaan”, hän vitsailee. ”En ole ikinä halunnut varsinaisesti julkisuuteen, olen vain halunnut esiintyä ja saada ihmiset nauramaan.”

Solvausta ja ivaa, piikittelyä ja kuittailua. Tälle kaverille harva asia on pyhä. Näin mainostaa Hedbergin erään dvdtaltioinnin takakansi. ”Mä näen asiat koko ajan jotenkin kierosti erilailla. Olen aina nähnyt. Kun ekalla keikalla ihmiset alkoivat nauraa, tunne oli euforinen, jäin siihen koukkuun. Kun saa ihmiset hyvälle tuulelle, niin se on huikea kokemus. Rupesin haluamaan sitä lisää ja lisää, ja halusin kehittyä hommassa.” ”Mutta mikään vitsinkertoja en ole. En itse asiassa muista yhtään vitsiä ulkoa. Stand up on sellaista tilannetajua – stereotypioiden värittämistä ja tuomista lavalle. Tarkoitus ei ole loukata ketään, mutta toki sekin on mahdollista, että yleisö 35

Komedia menee lähelle ihmistä siinä missä musiikkikin. Nauru voi olla tunnetilana joskus jopa voimakkaampi kuin musiikin aiheuttama mielihyvä.

joskus loukkaantuu. Suurin osa ihmisistä kuitenkin onneksi ymmärtää, että kyse on tahallisista yleistyksistä ja kärjistyksistä, mutta kaikkiahan ei aina voi miellyttää.”

Mietin voiko huumoriin leipääntyä. Hedberg vakuuttaa, ettei se ole rooli. ”Olen hyvin pitkälle oma itseni lavalla. Ja muutenkin niissä arjen tilanteissa, joissa minulta odotetaan viihdyttämistä.

Tilanteen haltuun ottaminen kaveriporukassa tulee luonnostaan. Ainakaan vielä viihdyttäminen ei ole muodostunut taakaksi tai velvollisuudeksi.”

Voisiko se mahdollisesti olla taakka kavereille? ”No joo. Kyllä mua varmasti on usein vaikea ottaa vakavasti”, Hedberg nauraa samalla kun kiskoo Asennetta-paitaamme ylleen ja sanoo pilke silmäkulmassa, että voi mennä kyllä tarvittaessa pukeutumaan vessaankin.

Suomalaisia kuulemma naurattaa onneksi paljon muukin kuin alkoholivitsit ja se, mitä ulkomaalaiset ajattelevat meistä. ”Näyttelen ja eläydyn paljon vitseihin. Kehonkieli on mulle tärkeä osa kerrontaa.”

Tämä on helppo uskoa kaverilta, joka elävöittää haastatteluhetkeämmekin eleillään koko ajan. Se tuntuu olevan hänelle todellakin luontaista. Hän on hetkessä valmis esittämään oravaa tai purkkaa syövää kettua, joka erässä Hedbergin bravuurissa neuvoo pelokasta supikoiraa moottoritien yli. Unohdan välillä olevani tekemässä juttua ja päädyn vain nauramaan. ”Nykyään tykkään jutella paljon yleisön kanssa ja tehdä keikoista vuorovaikutteisia. Alkuun en uskaltanut puhua yleisölle juuri mitään, se oli minulle sellainen mörkö. Mutta nyt tykkään antaa tilanteen elää, kuunnella yleisöstä lentäviä kommentteja ja tarttua niihin – ja tietysti myös haastaa yleisöä mukaan.” ”Tosin yleisöäkin pitää osata lukea. Ellei eturivin Pirjo halua heittäytyä mukaan improvisaatioon, vaan näyttää siltä, että haluaa vajota tuolinsa pohjan läpi piiloon, niin on tarpeetonta kiusata häntä koko keikkaa”, sanoo Hedberg vakuuttaen, että osaa myös jättää yleisön tarvittaessa rauhaan.

Yleisöt ovat tietysti myös hyvin erilaisia, kaikki omalla tavallaan haastavia.

”Kyllä lavalle meno jännittää yhä aina. Keikat käsikirjoitetaan niin, että tietyt aiheosiot ovat mietitty etukäteen, ja niiden sisällä sitten improvisoidaan. ” Hedbergin tähdittämässä kevään huumoripjäläyksessä, televisiosarja Tuubissa, ei myöskään ollut kummempaa käsikirjoitusta. ”Tykkään siitä, ettei asioita ole mietitty liian valmiiksi. Tuubi eli hetkessä samoin kuin mun oma show.”

Ahdistaako konkaria koskaan se mahdollisuus, että yleisössä on jo usean keikan nähnyt fani, joka on kuullut kaikki vitsit entuudestaan. Millaiset paineet stand up -koomikolla on kehittyä? ”Uusia ideoita pyörittelee jatkuvasti päässään ja kerää tarinoita niiden ympärille. Vitsit myös kehittyvät. Kiertueen alussa kerrotut vitsit ovat saattaneet värittyä paljonkin kiertueen viimeisille keikoille mennessä”, Hedberg kertoo. ”Aina pitää tiedostaa missä on ja kenelle esiintyy.” Hedberg muistelee jonkun ulkomaalaisen kollegan sanoneen, että stand up -komiikka on dialogia yleisön kanssa. Mikä mahtaa odottaa Suomipop-risteilyn yleisöä haastattelumme iltana? ”Mä vedän tohon alkuun varmaan darrahommalla, sitten tietysti ihan tämä laivan hienous itsessään puhututtanee jo paljon – ja toki ikuisuusaihe suomalaisuus.”

36

”Esimerkiksi tauot ovat muusikoilla täysin hyväksyttyjä.

Yleisö ei lähde tuomitsemaan muusikkoa sen vuoksi, että tämä hengailee lavalla hetken tekemättä mitään. Mutta jos minä olen muutaman sekunnin hiljaa, niin pystyn aistimaan miten yleisö nopeasti ajattelee, että nyt siltä loppuivat vitsit.

Stand up -koomikolla ei ole mitään minkä taakse piiloutua.

Yleisö on armottoman intensiivinen näissä hommissa.” ”Komedia menee lähelle ihmistä siinä missä musiikkikin.

Nauru voi olla tunnetilana joskus jopa voimakkaampi kuin musiikin aiheuttama mielihyvä”, pohtii Hedberg, ja päädymme nauramaan, että stand up -koomikot ovat tulleet baareihin uhmaamaan muusikoiden suosiota ja viemään kaikki naiset. Alkuvuonna 2015 Sami Hedberg tähdittää Aku Hirviniemen ja Jaajo Linnonmaan kanssa Solar Filmsin Luokkakokous-komediaa, jossa Hedberg astuukin naistenmiehen rooliin. Luokkakokous on kertomus kolmesta miehestä, jotka tulevat käymään entisessä kotikaupungissaan jossa he osallistuvat lukionsa luokkajuhlaan. Elokuvaa kuvataan tulevana kesänä Helsingissä, Turussa ja Naantalissa.

Hedberg tunnustautuu työnarkomaniksi. ”Mun on koko ajan pakko päästä jutuissa eteenpäin.”

Syksyllä 2013 Hedberg osallistui Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, ja nyt työn alla on muun muassa Pullukka Run. Se on Hedbergin lanseeraama viihteellinen kuntoilukonsepti. Heinäkuun 12. päivä Vierumäellä toista kertaa juostavan

Pullukka Runin tavoitteena on auttaa jokaista löytämään liikunnan ilo, aktivoida urheiluun ja madaltaa kynnystä osallistua juoksutapahtumaan. Tapahtumapäivä huipentuu maan suosituimpien koomikoiden iltajuhlaan. ”Haluan myös olla hyvä esikuva nuorille ja kannustaa terveellisen elämän pariin.”

”Tanssii tähtien kanssa –ohjelmakin vain kiinteytti, joten täytyy tehdä jotain tehokkaampaa. Jotkut ovat tosin kieltäneet minua laihtumasta. He ovat huolissaan siitä, olenko laihana enää hauska”, Hedberg nauraa.

Epäsäännöllisen keikkaelämän keskellä terveelliset elintavat joutuvat koetukselle. Tämä kaveri haluaa tehdä myös kuntoilusta hauskaa.

Lisätietoja : m ww w.samihedberg .co .fi kka ullu w.p ww s.com ww w.kokovar talomie

37

Saarelta kajahtaa As e n n et ta!

Tino Korpimäki on kertonut aiemmin lehdestämme elämästään Azoreihin kuuluvalla Floresin saarella, jonne muutti Jyväskylän Pupuhuhdasta pakoon yhteiskuntamme moninaisia epäkohtia. Tänä päivänä hän elää saarellaan lähes omavaraisessa luontaistaloudessa ilman lämmintä vettä, sähköä, vessaa, palkkatyötä, puhelinta, sosiaaliturvaa, tilinumeroa, kalenteria ja kelloa. Tino ei käy töissä. Hän on kieltäytynyt myös kaikista työttömyys- ja sosiaaliturvista.

Tino ottaa kantaa maailman menoon lehdessämme kolumnin muodossa.

LOVE FOR LIFE IS SLOOOW FOOOD Olen ollut eräänlainen herkkusuu koko elämäni, tosin ruokavalioni on muuttunut monesti ja nopeasti. Matkustellessa kaikki riippuu kulttuurista, johon olet mennyt itsesi tunkemaan. Lapsena matkakertomukseni olivat lähinnä huvittavan yksityiskohtaisia ruokapäiväkirjoja siitä, mitä tuli syötyä ja montako palaa.

E

n ole koskaan omistanut yhtään resepti- tai kokkauskirjaa, vaikkei minulla varsinaisesti mitään niitä vastaankaan ole. Olen opiskellut lähinnä vahtaamalla erimaalaisten kokkien tekemisiä sivusta, kysymällä, erehtymällä ja tietenkin ahmimalla.

Eräoppaaksi opiskellessani opiskelin myös eräkokiksi. Se tuntui enemmän kuin luontevalta, olinhan tehnyt ruokaa jo pienestä asti. Freelance-eräkokkina olen työskennellyt Suomessa ja Portugalissa. Brasiliassa olin ystäväni ravintolassa, ja eräänä kesänä minulla oli oma ravintola Euroopan läntisimmässä kolkassa – tällä saarella. Safkani oli niin hyvää, että pääsin tuolloin pariin matkakirjaan kunniamainintojen kera parhaana azorilaisena ravintolana.

Toistakin ravintolaa pidin yhdessä 60-vuotiaan itävaltalaisen ystävättäreni kanssa. Periaate oli, että asiakas maksaa maun mukaan mitä haluaa. Ravintola oli suuri menestys ja puheenaihe.

Festareille olen tehnyt useammankin lettukojun ja tulos on ollut sama: menestys. Ystävättäreni ovat säveltäneet letuistani jopa rakkauslaulun.

Nykymaailmassa kaikki hätäilevät rahan perässä niin, että ruokailut menettävät merkitystään ja laatu kärsii. Minusta se on suurimpia menetyksiä elämässä. Systeemin poljennassa oleville aika

38

on monesti tärkeämpi kuin toinen munuainen, ja tuo asenne on luonut koko hirvittävän fast food -trendin länsimaihin.

Ruoka on kaukaa kuljetettua sekamelskajätettä, joka lämmitetään mikrossa ja hotkaistaan juostessa muoviastiasta ajattelematta ollenkaan, mitä tuli kitusiinsa tungettua. Tai miten nämä ratkaisut vaikuttavat maailmaan. Ihminen on sitä mitä syö. Solumme uudistuvat siitä materiaalista, jota niille annamme. Huonosta savesta on vaikea tehdä hyvää hirsitaloa.

En halua enkä pysty syömään prosessoitua ja valmiiksi marinoitua ruokaa. Harppuunalla saatua merikalaa ei voi verratakaan tehdasloheen, joka kasvatetaan geenimanipuloidulla eli GMOmaissilla. Makuero omien luomuvihannesten ja kaupan antimien välillä on oikeasti valtava.

Ja ennen kaikkea, omatuntoni ei kestäisi sitä taakkaa, että alkaisin vetää amerikkalaista tehdaskanaa, brasilialaista hormonilihaa, Välimeren likavesitomaatteja tai Uudesta-Seelannista asti matkustanutta lammasta. Systeemi on sairas, enkä halua sponsoroida sitä millään tavalla.

On surullista, että jossain valtavassa supermarketissa on noin 47 000 eri tuotetta, mutta ne kaikki ovat vain muutaman jättikorporaation roskaa. Ja yhdeksän tuotetta kymmenestä sisältää geenimanipuloitua soijaa tai maissia.

Ei uppoa hampurilainen ei. Eivätkä mitkään sokeripitoiset syötävät. Simppelit ja tylsät hiilihydraatit ovat epäterveellisin asia,

Slow food on kasvien hoivaamista ja kypsymisen odottelua monien kuukausien ajan. Slow food on metsästystä – sitä että eläimet elävät vapaana kunnes päättävät päivänsä ruuaksi.

Slow food on puiden keruuta rannoilta ja nuotion tekoa. Slow food on elämän vaalimista ja kunnioittamista.

Kuvat tinon arkistoista

jonka vanhemmat voivat geenimanipuloitujen tai radioaktiivisten einesten jälkeen lapselleen antaa. Itse ottaisin ennemmin luodin koipeen kuin syöttäisin myrkkyä perheelleni.

Mitähän vanhemmat oikein ajattelevat tuhotessaan lastensa kehon ja mielen – ja altistamalla heidät ensimmäiselle addiktiolle – ennen kuin antavat näille oman valinnan mahdollisuuden?

Itse en syö juuri mitään makeaa, paitsi omia muurinpohjaolutlettuja joskus juhlapäivinä. Ja tietysti hedelmiä mussutan mielelläni. Jälkiruuista kieltäydyn vastaamalla ”I am sweet enough”. Muuten olen melkoinen rautavatsa ja maistelen mielelläni melkein mitä vaan, koska rakastan kulinaristisia kokemuksia.

Elämähän on luonut itsensä syömällä itseään, ja se vaikuttaakin olevan tärkein kurssi evoluution koulussa.

Slow food on kasvien hoivaamista ja kypsymisen odottelua monien kuukausien ajan. Slow food on metsästystä – sitä että eläimet elävät vapaana kunnes päättävät päivänsä ruuaksi. Slow food on puiden keruuta rannoilta ja nuotion tekoa. Slow food on elämän vaalimista ja kunnioittamista.

Slow food on itsesi ja rakkaittesi kunnioittamista.

Ja loppuun pieni paljastus. Kun satun olemaan television lähettyvillä, minua vetävät puoleensa kokkiohjelmat. Kyllä! Jopa Masterchef, jossa überlellityt länkkärit arvostelevat maailman kalleimpia ja maailman ääriltä kuljetettuja herkkuja rankoin sanakääntein.

Nyrpyttävät hummerista lusikallisen, sylkäisevät pois ja toteavat siinä olleen liikaa limeä.

Ymmärrän heitä kokkinäkökulmasta kyllä, mutta samalla kammoksun koko farssia ja myös itseäni. Mietin väkisinkin sarjan suosiota Afrikassa ja Aasiassa, joissa suurin osa ihmisistä näkee nälkää ja kuolee siihen.

Hymyilen hivenen omahyväisesti Gordon Ramsayn gourmetkokkailuille, koska hänellä ei ole niin erinomaisia raaka-aineita kuin minulla köyhällä täällä saarella. Ei lähellekään!

Tino 39

N

ukkumisen lisäksi ruoka on minulle ehdottomasti tärkeintä täällä!

Nam ja maiskis. Tähän mennessä olen ollut nelisen viikkoa kotona ja ruokalistalle ovat mahtuneet kotipuutarhan etanat, Atlantin ”valintatalon” merikalat, erilaiset luomusalaatit ja kalakeitto, joka oli niin hyvää, että minulta kirjaimellisesti valuivat kyyneleet.

Tino on hemmotellut minua myös grillatuilla hummereilla, luomulehmän vatsalla ja maksalla sekä merileväpihveillä. Nyt löytyy vielä UUSIA POTTUJA ja yrttivalkosipulivoita. Olen jo monesti pyytänyt, että Tino tekisi hitusen pahempaa ruokaa, ettei tarvitsisi lappaa napaansa täyteen.

Mutta tässäpä onkin kasvun paikka. Pitää oppia syömään hitaammin ja vähemmän, hillitsemään halunsa ja ennen kaikkea sanoa ”ei enempää, kiitos”.

Ylensyönti yhdistettynä huonolaatuiseen ruokaan on lähes kaikkien länsimaalaisten sairauksien pääsyy. Syöpää, verisuonitukoksia ja diabetesta on tarjolla niille, jotka eivät mieltänsä malta.

Okinawalaiset ovat nyt tutkimusten kärjessä, sillä siellä pojat elävät yli 40 kertaa useammin yli satavuotiaiksi kuin muutenkin pitkäikäiset japanilaiset. Miksi? Tuossa kulttuurissa on tärkeää syödä vähän ja terveellisesti, ja lopettaa paljon ennen kuin pötsi tulee pullolleen. Jos länsimaissa tehtäisiin samoin ja vaihdettaisiin porsastelu hillittyyn herkutteluun, eläisimme vuosikymmeniä pidempään ja terveemmin.

Emmi

MUSTA PAPRIKASALSA • Tee kunnon nuotio ja polta paprikat. Kyllä, juuri niin. Tämä tuhoaa pöpöt ja säilöntämyrkyt pinnasta samalla kun hedelmäliha kypsyy.

• Pane täysin mustiksi palaneet paprikat pussiin, jossa on kylmää vettä. Sulje pussi ja hiero sisältöä vimmatusti niin, että kuoret lähtevät irti. Poista kaikki musta samoin kuin siemenkodatkin.

• Suikaloi kypsynyt hedelmäliha kannelliseen astiaan. Tee astiaan liemi mielesi mukaan oliiviöljystä, etikasta, oluesta tai valkoviinistä. Lisää joukkoon paljon valkosipulia, sipulihaketta, oliiveja paloina ja oliivien nestettä.

• Lisää makua antavat chili, curry, paprikamurske, mustapippuri ja muuta pippurit. Varo kuitenkin liioittelemasta. Tasapainota kokonaisuus suolalla ja sokerilla.

• Tuoreet yrtit ovat välttämättömyys! Nyrkillinen persiljaa hakkeena sopii hyvin, samoin korianteri ja basilika.

• Sulje astia tiiviisti ja anna muhia seuraavaan päivään, sillä maku paranee ajan myötä.

• Salsa sopii hyvin lihan, kalan ja pastan lisukkeeksi. Herkkua se on myös paahdetun leivän ja maissilastujen kanssa.

THE THOMAATTI SHOPPAH • Pane kattila liedelle, lorauta oliiviöljyä ja heitä sipuli- ja valkosipulihake ruskistumaan.

• Lisää läjä viipaloituja/murskattuja tomaatteja, loraus etikkaa ja kunnon loraus punaviiniä. Mausteliemikuutionkaan lisääminen ei ole väärin.

• Lisää suola ja lusikallinen hunajaa. Hunajan (tai sokerinkin) makeus ottaa tomaateista pois sen vähäisenkin happamuuden ja kultivoi maun ihan eri tasolle.

• Oregano, mustapippuri ja basilika huutavat mukaan tähän soppaan, ja tulisuutta tuovat chili ja curry. Rosepippuri ja korianterin siemenet tekevät mausta vielä värikkäämmän.

• Anna muhia pienellä lämmöllä jonkin aikaa. Sammuta liesi ja lisää kattilaan niin paljon kirsikkatomaatteja kuin siihen mahtuu. Laita kansi kiinni muutamaksi minuutiksi.

• Lisää ennen nauttimista ripaus tuoretta basilikaa, sitruunabasilikaa ja/tai persiljaa. Jos omistat parmesania, raasta sitä vielä päälle ja sen jälkeen: eiku syömään, ja syömään vähän lisää!

40

41

Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 25-vuotias vapaustaistelija ja 5-vuotiaan Dylan-pojan äiti. virve.karjalainen@hotmail.com

Minä olen katkera kusipää

K

uusi vuotta sitten synnytyslaitoksella, todistin tuntemattoman perheen onnea heidän ihaillessaan vastasyntynyttä lastaan. Minä katselin heitä ja heidän onneaan tuntien syvää vihaa ja katkeruutta. Samaan aikaan kun he pakahtuivat onnesta, minä pidin sylissäni kuolleen mieheni lasta ja pohdin peloissani sitä, kuinka minä pärjäisin yksinhuoltajana? Olisin tuolla hetkellä antanut mitä tahansa, jos olisin voinut vaihtaa osia tuon toisen äidin kanssa.

Sanotaan, että ihminen ei saisi koskaan katkeroitua vaan täytyisi päästä asioista yli, jatkaa elämää ja hyväksyä. Mutta miten olisin voinut olla tuntematta katkeruutta silloin, kun toiset lapset väänsivät kieli keskellä suuta isänpäiväkortteja isilleen ja samaan aikaan minun poikani teki isälleen hiekkakakun tämän haudalle? Miten helvetissä olisin voinut olla tuntematta katkeruutta silloin, kun lapseni huomasi ensimmäisen kerran päivähoidossa, että toisia lapsia tulivat myös isät hakemaan kotiin?

Kun poikani kysyi kotimatkalla, että miksei hänen isänsä hae häntä koskaan hoidosta kotiin? Miksen minä saisi tuntea katkeruutta siitä, että minun pojaltani otettiin pois niinkin tärkeä osa elämästä kuin isä? Miten minä olisin voinut olla katkeroitumatta siitä, että minulta vietiin rakkaus, unelmat, haaveet, toiveet, odotukset, elämä ja tilalle annettiin vain tyhjyys, pohjaton yksinäisyys, ikävä, suru ja kipu? Olisiko minun pitänyt kaikesta huolimatta vain hymyillä naama kireänä ja uskoa, että huomenna on paremmin? Olisiko minun pitänyt vain kohauttaa olkiani ja todeta, että sellaista elämä nyt vain on ja hyväksyä kaikki noin vain?

Ei, minä en todellakaan hyväksynyt. Minä en hyväksynyt sitä, että minun poikani menetti isänsä ennen syntymäänsä. Minä en hyväksynyt sitä, että minä jouduin 19-vuotiaana ja raskaana katselemaan, kuinka rakastamani ihminen laskettiin hautaan mukanaan kaikki se, mitä minä olin elämältä toivonut. Minä en hyväksynyt sitä, että minä en voinut pitää pojalleni antamaani lupausta perheestä, jossa olisi isä, äiti ja hän. Ja minä en hyväk42

synyt sitä, että minulta vietiin ”perusoikeus” ehjään perheeseen ja perhe-elämään, jota kaikki muut saivat elää samaan aikaan, kun minä sain vain puolisoni nimellä varustetun hautakiven. Ja siksi minusta tuli niin helvetin katkera kusipää.

Olen keskustellut katkeruudestani ja surustani monien ihmisten kanssa, mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä, mitä minä sillä tarkoitan. Useimpien ihmisten mielestä minun pitäisi jatkaa elämääni ja hyväksyä se, että minusta tuli leski ja lakata tappelemasta niiden asioiden ja itseni kanssa. Minä olen kyllä jatkanut elämääni, mutta minä en silti koskaan hyväksy sitä, että minä jouduin ottamaan elämältä turpaani kyselemättä. Ja minä vihaan sitä, kun ihmiset kehuvat sitä, kuinka hienosti minä olen selvinnyt puolisoni kuolemasta, sillä ei siitä voi ”selvitä”.

Leskeys ei ole valinta, se on pakkopaita, joka puetaan ihmisen ylle ilman vaihtoehtoja ja sen kanssa on opittava elämään ja niin myös minä jouduin oppimaan. Ja siksi, minä en pidä siitä, että ihmiset ajattelevat minun selvinneen. Minä olen jatkanut elämää, mutta kuolleen puolisoni muisto ja suru kulkevat aina minun mukanani. Ne ovat osa minua, ne ovat minun vammojani, joita minä kannan.

Mutta, vaikka minä en ole selvinnyt vaan pelkästään jatkanut elämääni, olen minä löytänyt elämääni vihdoin sen, mitä olen etsinyt. Minä olen löytänyt vierelleni ihmisen, joka rakastaa minua kaikesta huolimatta. Minä olen löytänyt ihmisen, joka on antanut minulle perheen, josta minä olen haaveillut. Ja, kun poikani ensi kerran kutsui tuota ihmistä isäksi, minä tiesin, että viimeinkin minä olin täyttänyt lupauksen, jonka olin antanut pojalleni. Pitkä ja raskas tie on takana, mutta nyt me olemme kotona ja viimeinkin on meidän vuoromme olla onnellisia.

Uusi kolumnistimme 18-vuotias naisenalku kirjoittaa meille anonyymisti suljetulta psykiatriselta osasltolta halutessaan jakaa kokemuksiaan, ja haaveenaan mahdollisesti tarjota vertaistukea muille vastaavien ongelmien kanssa kamppaileville nuorille. Palautetta hänelle voi lähettää osoitteeseen Merciless12345@gmail.com

Särkynyt nuoruus

O

len 18-vuotias tyttö, tai nuori nainen Jyväskylästä. Olen lukiossa kolmannen vuosikurssin opiskelija, mutta ongelmieni takia olen käynyt lukiota 1,5 vuotta ja suoritan lukiota ikäisiäni hitaampaa. Tällä hetkellä on sairaslomalla ja psykiatrisessa sairaalassa. Lukion sijaan käyn kuntoutuksessa ja terapiassa, mutta haaveena olisi joku päivä suorittaa lukio loppuun. Takana on iso liuta mielenterveysongelmia ja moninaisia elämän haasteita. Hankalia päiviä on kertynyt taakse yksi jos toinenkin, mutta aina on toivoa paremmasta tulevaisuudesta, vaikka välillä pudottaisiinkin taas kuopan pohjalle.

Diagnooseina minulla on ollut epävakaa persoonallisuus, nuoruusiän psykoosi ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta tällä hetkellä kukaan ei oikein tiedä diagnoosiani. On ahdistuneisuushäiriötä, impulsiivisuutta, välillä maanisia ja depressiivisiä jaksoja jne. Tähän astiseen elämääni mahtuu vaikka kuinka paljon vaikeita hetkiä, mutta nyt olen päättänyt etten enää edes harkitse luovuttamista. Itsemurha tai itsensä satuttaminen ei ole ratkaisu, vaikka se joskus siltä voisikin tuntua synkällä hetkellä. Minulla on aina ollut välittävä perhe, joka on jaksanut kulkea tämän raskaan matkan rinnallani. Se on tuonut aina iloa elämään.

Synnyin Mikkelissä, jossa koin että ongelmat alkoivat. Vaikka ei kai niitä varsinaisiksi ongelmiksi voi vielä kutsua, mutta pienenä nekin tuntuivat isoilta. En viihtynyt päiväkodissa ja muistan miten aina itkin puskassa odottaen tuttua autoa kaartamaan parkkipaikalle hakemaan minut kotiin. Vaihdoimme paikkakuntaa kun olin nuori. Silloin mukaan tuli fobiat. Pelkäsin muun muassa kohtuuttoman paljon että vanhempani kuolisivat. Pelkäsin myös hirmuisesti tulta ja tukehtumista. Aina kynttilöitä poltettaessa odotin kynttilän vieressä että saisin sammuttaa sen. Tukehtumispelkoni lähti siitä kun kerran meinasin tukehtua vaahtokarkkiin. Tämän jälkeen aloin piilotella ruokaa ja kuljettaa sitä salaa wc-pönttöön, koska en uskaltanut enää niellä mitään. Joka ruokailu oli helvettiä, mutta ujona pikkutyttönä en uskaltanut kertoa fobioistani kenellekään.

Ala-asteella kamppailin ulkonäköongelmien kanssa. Koin että kaikki muut olivat kauniita, mutta että itse olin kamala mörkö. Ruma nenä ja leuka, rumat luomet kasvoissa. Ru-

mat vaatteet, joille koin jopa opettajien nauravan. Muistan aina miten istuin yksin ruokalassa, kun eräs tyttöporukka alkoi osoitella minua. He kuiskivat ja nauroivat. Kuudennella luokalla vaatteitani alettiin kommentoida ilkeästi, kun äidin ostamat markettien vaatteet eivät kelvanneet kavereille. Olin myös ruumiinrakenteeltani hyvin hoikka. Vaikka kuinka söin, niin painoni ei noussut. ”Kaverit” kysyivät olenko joku anorektikko? Se tuntui pahalta.

Muut kertoivat ihastuksistaan ja ihastuivat suosittuihin poikiin. Minä taas ihailin erästä luokkamme naisopettajaa. Keksin itselleni ihastuksen, etten olisi niin poikkeava. Joka päivä taoin päähäni että kyllä mä siitä tykkään, kyllä mä siitä tykkään, vaikka todellisuudessa en tuntenut häntä kohtaan mitään.

Kun siirryttiin seiskaluokalle niin todelliset ongelmat alkoivat. Minua kiusattiin. Kaikki mitä tein tuntui olevani väärin.

Vaatteeni, koulumenestykseni, kaikki. Olin hikari, lauta, se punasteleva idiootti. Minua tönittiin ja kaapistani numero 69 (mikä tietysti riitti kiusaamisen aiheeksi jo sinänsä) löytyi lappuja loukkaavilla viesteillä varustettuina. Kiusaajat seurasivat reaktioitani vierestä hihitellen. Eräs meidänluokkalainen poika oli ihastunut minuun, tai sitten sekin oli vain tyhmä vitsi. Joka tapauksessa siitäkin saatiin aihetta naurulle. Kiusaaminen sai minut vainoharhaiseksi. Aloin käyttäytyä oudosti ja pelkäsin pikkujuttuja. Kerran pyöräillessäni olin varma että poliisit etsisivät minua. Kun näin erään miehen ottamassa valokuvia, olin varma että hän kuvasi minua salaa viedäkseen kuvani poliisille. Uskoin että kotiimme oli asennettu kameroita jotka kuvasivat minua. Olin todella ujo ja koulussa ruokalaan meno oli päivän pahin hetki. Tuntui, että koko ruokala tuijotti minua. Aterimet putoilivat käsistäni kun pelkäsin. Lahjoin veljeäni maksamaan kaupassa ostokseni puolestani ettei minun tarvinnut puhua myyjälle. Ajattelin että kaikki ihmiset ovat vain valepuvuissa. Esimerkiksi kemian opettajamme uskoin oikeasti olevan isäni. Itku kurkussa änkytin sanoja kun tunnilla piti lukea jotakin ääneen. Terkkarin luona ihmeteltiin korkeaa pulssiani joka oli jatkuvasti yli sadan. Seiskaluokka meni vainoharhaisena, ja lopulta kesä kului itsemurhaa suunnitellessa. Olin laatinut tarkat suunnitelmat sen toteuttamiseksi, mutta en vielä silloin ajatellut että todella tulisin toteuttamaan ne. Koko kesä meni itkiessä. Hymyilin vaikka pahaa teki.

Ennin tarina jatkuu seuraavassa lehdessä.

43

44

lyhyet Odotettu lakiuudistus: Alkoholimainonta poistuu yleisiltä paikoilta

Tor Wennström, Lehtikuva

Nuorten itsemurhista on uskallettava puhua Nuorten itsemurhayrityksistä valtaosa tapahtuu muusta syystä kuin halusta kuolla – silti niihin on suhtauduttava vakavasti. Se että itsemurhayritys jää yritykseksi, ei tarkoita etteikö nuorella olisi ollut tekonsa taustalla vakava pyrkimys kuolla. Lieviä itsemurhayrityksiä ei tutkimusprofessori Mauri Marttusen mukaan ole, vaikka itsemurha-ajatukset ovatkin nuoruudessa varsin yleisiä. Yläkouluikäisistä tytöistä 20-25 prosenttia ja pojista noin 15 prosenttia on ajatellut itsemurhaa viimeisen vuoden aikana.

Kaikkiin nuoren viittauksiin itsemurhasta tulee suhtautua vakavasti ja pysähtyä puhumaan niistä nuoren kanssa suoraan, moralisoimatta ja käyttäen sanaa itsemurha, vaikka se tuntuisikin aikuisesta vaikealta. ”Aion tappaa itseni” on vakava uhkaus.

Nuorelta voi kysyä miten hän on ajatellut itsemurhan tehdä. Häneltä voi kysyä myös onko ajatukset itsemurhasta olleet kausittaisia ja ohimenevä, vai ovatko ne mielessä toistuvasti päivittäin.

Erityisesti kannattaa selvittää, onko ympärillä ihmisiä, jotka estävät nuorta toteuttamasta uhkaustaan ja korostaa heidän merkitystään nuorelle. Kun nuori uhkaa itsemurhalla on tärkeää vähentää varaa kuuntelemalla ja tekemällä asioita, joilla psyykkistä hätää voi helpottaa mahdollisimman nopeasti. Ammattiavun puoleen kääntyminen on parempi tehdä matalalla kynnyksellä.

Aikuisen tulee muistaa myös oma jaksamisensa ja huolehtia myös omasta tuen tarpeestaan.

Lakiuudistuksen myötä mietojen alkoholijuomien mainonta kielletään yleisillä paikoilla, kuten bussipysäkeillä, liikennevälineissä ja mainostauluilla. Alkoholimainontaa rajoitetaan lasten ja nuorten suojelemiseksi.

Lakiuudistuksen myötä mietojen alkoholijuomien mainonta kielletään yleisillä paikoilla, kuten bussipysäkeillä, liikennevälineissä ja mainostauluilla. Poikkeuksena alkoholimainontaa saa kuitenkin harjoittaa yleisötilaisuuksissa, kuten urheilutapahtumissa ja konserteissa.

Mainonta on nykyiseen tapaan sallittua myös ulkomaanliikenteen aluksilla ja alkoholijuomien anniskelu- ja myyntipaikoissa. Anniskelu- ja myyntipaikkojen ulkopuolella saa jatkossa mainostaa alkoholijuomien nimiä ja hintoja.

Nykyinen alkoholin televisiomainontaa koskeva kello 21:n aikaraja on myös nostettu kello 22:een saakka. Jatkossa sama aikarajoitus koskee myös radiomainontaa.

Väkevien alkoholijuomien mainonta säilyy jatkossakin kiellettynä. Nykyisen alkoholilain mukaan väkevät alkoholijuomat voidaan esittää vain painetussa hinnastossa. Jatkossa vähittäismyyntihinnastot (Alko, lento- ja laivayhtiöt) voidaan julkaista myös internetissä.

Alkoholimainontaa koskevan laki tulee voimaan 1. tammikuuta 2015.

Tutkimusten mukaan alkoholimainonta aikaistaa lasten alkoholinkäytön aloittamista sekä lisää nuorten alkoholinkäyttöä ja humalajuomista. Alaikäisten alkoholinkäyttö myös lisää väkivalta- ja tapaturmariskejä, vahingoittaa nuoren kehitystä ja ennustaa riippuvuutta ja haittoja aikuisena. Alkoholipolitiikan tavoitteena on suojella erityisesti lapsia ja nuoria alkoholin aiheuttamilta haitoilta.

Lähde: STT

Marja Saleva, Lehtikuva

Lähde: Nuoristyö-lehti 3/2014, Nuoren itsemurha-aikeista on puhuttava suoraan”-artikkeli, Reija Salovaara

Hei Asennetta-lehden lukijat!

Olen lukiota ensimmäistä vuotta käyvä sarjakuvatekijä ja levykuvittaja Jyväskylästä. Olen piirtänyt lapsesta asti ja vuosien harjoittelun myötä olen kehittänyt omaa tyyliäni tehdä kuvia. Piirtämisestä ja sarjakuvien tekemisestä on näin ollen yli kymmenen vuoden kokemus, mutta 2010-luvun alusta alkaen olen tehnyt sarjakuvia parin sarjakuvastripin verran Keskisuomalaiseen sekä julkisesti näytille kahteen jyväskyläläiseen nuorisotilaan. Levykuvituksia on takana kahden julkaistun levyn verran ja lisää tulee. Sarjakuvien lisäksi pidän elokuvista, hard rock -musiikista (Lordi, Stala & So., KISS ym.) sekä elokuvamusiikista. Tässä numerossa julkaistava sarjakuva on tuotantoni ensimmäinen, joka julkaistaan aikakauslehdessä.

Lukuhetkiä!

Jere Sammalisto

45

Fashionistan elämää vai reppureissausta?

Blogilistasta poimit omat suosikkisi Teksti: Elina Suhanko

Blogien tilaajamäärien kärjessä ovat aina lifestyleä ja muotia esittelevien fashionistojen blogit, joista löytyy valinnan varaa mielin määrin. Tavallinen arkikin kiinnostaa blogeissa, kunhan se on pakeoitu Strömsö-tyylisesti.

Lukisitko sinä mielelläsi blogia muodista, kauneudesta, matkoista maailman eri kolkkiin vai ihmisten salakuuntelusta? Blogilistasta löytyy vaihtoehtoja jokaiselle.

Muoti Värikkäin kuvin koristeltu blogi Colour Me kertoo muodista, mutta myös kirpparilöydöistä. colourme.indiedays.com/ Material World of Tuukka esittelee muun muassa muotia, designia ja taidetta miesbloggaajan kirjoittamana. http://tuukka13.indiedays.com/ No Fashion Victims antaa muotivinkkejä ja matkailee ulkomailla hakien vaikutteita muotiin. http://www.nofashionvictims.fi/

Kauneus Uinon päivitykset liittyvät kauneuteen ja muotiin, mutta se ei mene vahvasti mihinkään yhteen kategoriaan. http://uino.indiedays.com/ Kertupauluksesta voi lukea kosmetiikkahamsterin löydöksistä, mutta vaihtelevasti myös urheiluvinkeistä. http://www.kertupaulus.com/

Ruoka Herkullisen näköisestä Kinuskikissa-blogista löytyvät suolaisien ja makeiden ruokareseptien ohjeet. http://www.kinuskikissa.fi/

Matkailu Suuntana maailma -blogi kertoo tietenkin matkailusta, mutta myös sen kustannuksista. http://www.suuntanamaailma.com/ Budjettimatkailijan blogi Curious Feet, jossa mielenkiinnon kohteita muun muassa katutaide, puistot, kahvilat ja metsät. http://www.curiousfeet.com/ Urbaani Viidakkoseikkalijatar matkustaa maailman äärissä sekä viidakossa että betoniviidakossa. http://www.city.fi/blogit/urbaaniviidakkoseikkailijatar

Kulttuuri Kujerruksia on kulttuuriblogi, jossa on kirjoituksia teatteriesityksistä ja kaikenlaista kulttuurikokemuksista. http://pigeonnaire.blogspot.fi/ Huomioita kulttuurista laidasta laitaan kerrotaan blogissa Kulttuurin sekakäyttäjä. http://sekakayttoa.blogspot.fi/ Käsityöt Viiniä ja Villasukkia -blogissa ollaan oltu puikot käsissä jo vuodesta 2005. http://mielitty.com/blogi/ Jatta Pauliina jakaa ihania ohjeita esimerkiksi lapasten ja pipojen tekoon erilaisin maustein. http://jattasoheltaa.blogspot.fi/ Expat-elämää Alun perin ulkosuomalaisen remonttiblogina alkanut Kaukana Espoosta on teräväsanainen ja oivaltava ammattikirjoittajan kirjoittama blogi. kaukanaespoosta.blogspot.fi Rantaelämää ja Los Angelesin sykettä ulkosuomalaisin silmin. http://mycosmo.fi/news/author/lamadde Ulkosuomalainen Japanissa kirjoittaa Subway to Venus -blogissaan Tokion kautta muutosta Englantiin. http://subwayvenus.blogspot.fi/

Eläimet Karvahelvetti on nimensä mukaisesti karvojen keskellä ja kertoo lemmikin omistajan sekä eläinlauman yhteiselosta. http://karvahelvetti.blogspot.fi/ Ystäväni hevonen kertoo erityisesti ratsastuksesta kilpailulajina ja antaa ohjeita jännittäjille. http://blogit.yle.fi/ystavani-hevonen

Hellapoliisi kokkaa liha- ja kasvisruokia sekä leivonnaisia, joiden perusohjeilla pärjää keittiössä amatöörikokkikin. http://www.hellapoliisi.fi/

Sisustus Haikaranpesä kodiksi kirjoittaa Alpeilla sijaitsevasta kivitalosta, jota sisustetaan, remontoidaan ja tuunataan kierrätellen. http://www.indiedays.com/ext/remppahaikara

Vegan Kittyssä puhutaan vegaaniruoasta ja eettisyydestä. http://uura.blogspot.fi/

Parolan Asema remontoi, tuunaa ja tekee ihania asioita käsillä. http://parolanasema.blogspot.fi

Lifestyle

Blogeja eri aiheista:

Oravanpesässä kirjoituksia muun muassa kirppistelystä ja askartelusta japanilaisten maustein. http://outoorava.blogspot.fi/

Salakuunneltua kirjottaa asioista, joita ihmiset puhuvat busseissa ja yleisillä paikoilla. http://www.salakuunneltua.fi/

Mungo Life on erittäin luettu blogi, jossa matkailun kanssa yhdistyy lifestyle ja muoti. http://www.rantapallo.fi/mungolife/

Lääketiedettä ja laiskottelua -blogissa on rankempaa huumoria ja tutkimusfaktaa. http://laaketiedetta.blogspot.fi/

46

o k k i t s Ri

47

Kodinavux tukee Asennetta-Kampanja Oy:n ennaltaehkäisevää päihdekasvatustoimintaa.

Tällä kertaa saimme antaa heidän lahjoittamansa Asennetta-paidat West Indians -salibandyjoukkueelle.

W

estend Indiansin D-tytöt ja C-tytöt ovat espoolaisia ja helsinkiläisiä yläasteikäisiä tyttöjä, jotka opiskelevat joko ensimmäistä tai toista vuotta yläasteella. Mukana on muutamia kuudesluokkalaisiakin. Joukkueessa on loistava yhteishenki ja vaikka osa pelaajista on pelannut salibandyä jo yli viisi vuotta, nämä kokeneemmat pelaajat auttavat uusia, vasta salibandyä aloittavia pelaajia mukaan loistavan, ASENNETTA vaativan lajin pariin.

Indians-tytöt harjoittelevat neljästä kuuteen kertaan viikossa ja pelasivat yhteensä noin 70 ottelua kaudella 2013-2014. Myös kansainvälistä pelikokemusta on tullut Prahasta sekä Storvreta Cupista Uppsalasta. Harjoittelussa mennään kovaa, asenteella mutta hymy huulilla. Salibandy on kivaa ja parasta mitä laji tuo mukanaan ovat urheilullinen elämäntapa, puhdas ja terve minä-kuva ja loistavat kaverit! Jos kiinnostuit, niin tervetuloa mukaan, meillä on aina tilaa uusille, ASENNETTA omaaville innokkaille tytöille!

Koti- ja yrityssiivoukset Lattian vahaukset ja ikkunan pesut

puh. 044-5476748 www.sopulinsiivous.fi

SK-Kaivin Oy www.sk-kaivin.fi

ta sennet www.a

Grundfos Environment Finland Oy Ab if.fi

.fi

AB-Marinel Oy Add-In Oy Adenova Ay Akaan Rakennesuunnittelu Akupunktio Johan Nyman Oy Arto Järvinen Ky Asianajotoimisto Katri Mäntylä Ky Asianajotoimisto Lehtinen, Sinivaara ja Syrjänen Oy Asianajotoimisto Veikko Pyyny Ky Aurakorro Autio Oy Infrapalvelut Autokoulu Huhtala Oy Autoliikenteen Työnantajaliitto Ry Autopeltikorjaamo Tapio Mattila Ky BT-Yhtymä Ky Desing Valkea Oy Diretto Oy Eikkarit Oy Ekeri Oy Ab Eläinlääkäri Mikael Nylund Erikoispurku Vaajakoski Oy Ferag Suomi Oy Fin Kleopatra Oy Kuljetuspalvelut Finbenz Oy Folkhälsan Utbildning Ab Företagshuset Dynamo Oy Haapaveden kaupunki Nuorisotyö Hauskaa Kesää !

Heinolan Auto-Opisto Oy Helsingin seurakuntayhtymä Holger Hansson Oy Ab Hotelli Raahen Hovi Hyvinkään Kuntokeskus Hyvinkään Lämpövoima Oy Hyvää Kesää !

IDO Kylpyhuone Insinööripalvelu Kosonen Oy Iskas Oy Jennin lastenhoito ja kotiapu Jokilaakeri Oy JT Kaivoskoneet Oy Juvan kunta Jykes Kiinteistöt Oy Jyrki Dahlqvist Oy K-market Näätämö K-supermarket Korso K-supermarket Pirana K. Hartwall Oy Ab

Kalajoen Apteekki Kalajoen Kone ja Rakenne Oy Kampaamo Looks Pia Nieminen Kamunen Ky Kapteenin kastikkeet !

Kaskisten kirkkoherranvirasto Kemijärven Yhteismetsän Osakaskunta Kokkolan Autoilijat Oy Kommunikaatioklinikka Oy Konecranes Finland Oy Kopiosto ry Korppoon Saaristohotelli Oy Kotihoito Care for You Kotipalvelu Eini Suvanto Tmi Kotkan Opiskelija-asunnot Oy Kotkan Talohuolto Ky Kouvolan VPK Kuljetus Haavisto Oy Kuljetusliike E. Lepistö Oy Lakiasiaintoimisto Johanna Karkia Oy Lakiasiaintoimisto Marina Nikula Ky Langinkosken seurakunta Lappeenrannan Laitehuolto Oy Laukaan Betoni Oy Laukaan Optikko Lemettinen Juha Tmi Liedon Osuuspankki Lohjan Ikkunahuolto Tmi Lounaskahvila Salpaus Lundellin Kukka Ky Maalaamo MTW Oy Mainospuoti Jari Mäntynen Oy Malmgårdin Panimo Oy Metsä-Jurina Oy Metsätyö Oy Monirakennus J. Metsäpuro Muoti-Malviina Oy Mustasaaren kunta MW Power Oy Nagu Trä Kb Nauvon Puu Ky Napa-Koli Oy Rakennusliike NMC Finland Oy Nokian kaupunki, Nuorisopalvelut Norpe Suomi Oy Notex-Yhtiöt Oy Osuuspankki Raasepori Oulu-Suorajakelu Oy Oy C.E. Lindgren Ab

Painopiste Parturi-Kampaamo Féte Parturi-Kampaamo Miramare Perussuomalaiset Picnic Finland Oy Pienkoti Tähti Oy Pixact Oy Pohjanmaan Hylly- ja Trukkitalo Oy Porvoon Röntgen Oy Porvoon suomalainen seurakunta Putkiwuorio Oy Raision kaupunki Sivistyskeskus raitaa.fi Rauman kaupunki Ravintola Lyon Riihimäen seudun terveyskeskuksen ky Savon Kuljetus Oy Sellon Yrittäjäyhdistys ry Setlementti Tunturila ry Siikajärven Maanrakennus Oy SLY-Paikallislehdet Oy Uusimaa Solgraf Sonkajärven kunta Tekninen toimi Stefan Aalto Tmi Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto ry Svenska Finlands folkting Tabita Products Oy Ab Taksi Tuula Urpo Tampereen Kulttuurikamari Oy Teboil Oy Ab Terästarvike Oy Tevo Oy TEXPro Oy Tilikaksikko Oy Tilikammi Ky Tilipalvelu Arnomark Oy Tilitoimisto Aarnio Oy Toimikkaat Oy Trainers House Oy Turun Asennusteam Oy TVL Uponor Suomi Oy Valtakadun Hammaslääkäriasema Oy Vantaa Gym Club Voitelukeskus Tonttila Oy Ltd. Yrityspalvelu Leskinen / SL Savo Oy Ähtärin Myrskylyhty

Kirjoita OMG!-palstalle!

Mitä mielenkiintoista, hauskaa, surullista, kummallista tai hämmentävää olet kokenut? Mikä mättää tai mitä mahtavaa olet saatu aikaan?

Kirjoita siitä OMG!-palstalle!

Vastaanotetaan kaikki mielenkiintoiset ja asiapitoiset kirjoitukset. Huumorista tai terävyydestä ei sakoteta, mutta asiatonta hölynpölyä ei julkaista. Tekstin olisi hyvä olla suunnilleen A-4 pitkä, lyhyesti virsi kaunis.

Tekstit voi lähettää otsikolla OMG!-palsta osoitteeseen info(at)asennetta.fi. Jos tekstiin liittyy jokin kuva niin voit liittää sen myös sähköpostin mukaan. Kunnioita tekijänoikeuksia tekstissä/ kuvissa ja merkitse tarvittaessa myös lähteet.

OMG!-palstan juttuja lukijat pääsevät kommentoimaan ja kaikki asialliset kommentit julkaistaan. Jutut julkaistaan kirjoittajan etunimellä tai halutessaan ”taiteilijanimellä”.

Sukkamestarit Oy

Sähkö OK

Diners Club Finland

Finceptum Oy ESPOO

LAPSUUS sallittu nautinto

Rakennus ja Raudoitus Oy

Ravintola Kosmos Oy HELSINKI

Joint-Nauha Oy

Pukinmäen Puutarha Oy HELSINKI www.pukinmaenpuutarha.fi

OSAOsta ammattiin!

Oulun seudun ammattiopisto www.osao.fi

Asennetta 1/14 ristikon ratkaisu

Keski-Suomen JYVÄSKYLÄ

Rantasipi Rukahovi www.rantasipi.fi Puh. 08-85910 Oy Prevex Ab Jakobstadsvägen 31 NYKARLEBY

JK-Painepesu Tmi Vehkaviidantie 116 KOSKENKORVA

Tilaaja / lahjatilauksessa myös maksaja: _____ ____ Nimi: _____ _____ _____ _____ _____ _____ _____ ____ Lähiosoite: _____ _____ _____ _____ _____ _____ _ Postinro ja -toimipaikka:___ _____ _____ _____ _____ _____ Puhelin:__ _____ _____ _____ _____ _____

Lahjatilauksen saaja: Nimi: _____ _____ _____ _____ _____ _____

_____ ___

Lähiosoite: _____ _____ _____ _____ _____

_____ ___

_____ __ Postinro ja -toimipaikka: _____ _____ _____ _____ ____ Puhelin:__ _____ _____ _____ _____ _____

ASIA KASPAL AUT US 631438

Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 0010 0 HEL SINK I