RC-kisoissa
käryää vain kumi Olen astunut tuntemattomaan maailmaan, jota miehet vielä toistaiseksi hallitsevat. Olen ainut nainen paikalla RC-autokisoissa Laukaassa. Noora Halttunen
H
iljainen surina täyttää pääni, riemun huutoja ja kannustuksia sen sijaan ei kuulu laisinkaan. Tunnelma on jännittyneen keskittynyt. Isät kävelevät poikiensa kanssa ympäri Sydän Laukaan -koulun aulaa kommentoiden tai antaen neuvoja tulevia ajoja varten. Korkokenkieni kopina kääntää jokaisen pään. Selostaja kertoo alkuerän loppuneen ja ruokatauko alkaa. Yritän hölmönä kurkkia hallin puolelle. Suuri liikuntasali on yhdessä päivässä muuttunut radio-ohjattavien eli RC-autojen (RC tulee englannin sanoista radio control) TalviTurnee-kisojen radaksi. Pienet pörisevät RC-autot kiihdyttelevät radalla ja parvella niitä ohjaavat pojat näyttävät hyvin keskittyneiltä. Yhtäkään heistä ei hymyilytä. Kilpailunjohtaja Pentti Minkkinen avaa silmiäni hieman RC-autoilun maailmaan. - Näitä kisoja on tällä nimellä Laukaassa pidetty nyt jo kolmatta vuotta, mutta ovathan kisat sinänsä olleet olemassa jo kaksikymmentä vuotta, Minkkinen kertoo. Kisajärjestelyt aloitetaan jo vuotta aiemmin kisapaikan varaamisella. Muutama kuukausi ennen varsinaista tapahtumaa hoidetaan tuomarit, kioskivastaavat ja muut sellaiset. Itse kisarata kootaan vasta päivää ennen. Harrastus on imenyt mukaan myös Minkkisen, autojen räpläilyyn ja virittelyyn jää koukkuun. Omaa poikaa auttaessaan hän pääsee onneksi itsekin harjoittamaan rakasta harrastustaan. Yleensä urheilutapahtumissa huudetaan ja räyhätään kentän laidalla, jalkapallofanit hirnuvat kannustuksiaan ja jääkiekkoilijat hakkaavat toisiaan kaljatölkit kädessä. Mutta täällä vallitsee rauhallisuus. Vaikka pahin kilpakumppani kisan voittaisikin, jutellaan ruokatauolla autojen moottoreista ilman kinastelua. Alkoholin turruttamat ärtyneet ihmiset puuttuvat kokonaan. RC-autoilua jo neljä vuotta harrastanut kiiminkiläinen Nico Haapalehto on myöskin jäänyt autoilukoukkuun. Mahtavat kokemukset ajamisesta, ja siitä kuinka itse saa hallita jotain niin nopeaa, pitävät kiinnostusta yllä. Vaikka joka kerta ei täydellisesti menekään, auto suistuu seinään ja hajoaa tuhansiksi palasiksi, on Nico oppinut ottamaan tilanteista hyödyn. Silloin oppii jotain uutta, osat loksahtelevat kohdalleen ja kärsivällisyys kasvaa. RCautoilua voisi siis suositella autojonoissa punaisena tööttäileville kanssaihmisille. Haapalehdon mukaan harrastajien ikähaarukka on laaja, mukana tahdotaan touhuta vauvasta vaariin. Haapalehdon oman seuran, Ospan, nuorin jäsen on vasta vuoden ikäinen. Minua kuitenkin ihmetyttää, miksi olen ainoana tyttönä täällä. Selitys on yksinkertainen. - Tyttöjen kiinnostus autoja kohtaan ei ole niin suuri. Ja vaikka olisikin, tieto RC-autoilusta ei ole ehkä heidän korviinsa kantautunut. Lajimme mainostaminen on vasta lapsenkengissä. Mutta tietysti olisi hienoa, jos tytötkin harrastuksesta innostuisivat, Haa28
INFO-BOXI • Nopeimmat radio-ohjattavat autot kulkevat jopa 100-120km/h. • Autot maksavat 100-1000 euroa, mutta kalleimpia autoja on käytössä vain alan ammattilaisilla. • Suomessa on ympäri maata 16 kerhoa, joissa lajia voi harrastaa. • Kuka tahansa voi aloittaa harrastuksen ostamalla tarvittavat välineet ja liittymällä autourheiluseuraan. • Seuroja ovat esimerkiksi Ospa (Oulun seudun pienoisurheiljat) ja LMM (Laukaan moottorimiehet). • Suomessa toiminta on kansainvälistä, kisoissa käy kilpailijoita niin Venäjältä kuin Virostakin.
palehto toteaa. Hän itse ei ole koskaan nähnyt yhtäkään tyttöä ajamassa. Olen yrittänyt kuunnella viereisessä pöydässä lounastavien miesten puheita, mutta aivan kuin he olisivat vieraasta maasta. Kieli on niin hienoa ja täynnä omituisia sanoja, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta ymmärtää heitä. Haapalehto kertoo suurimman osan sanastosta tulevan suoraan englannista. Ei taideta koulussa opettaa kilpa-auto -sanastoa! Keskustelumme edetessä 14 -vuotias Haapalehto vakavoituu. Siirrymme puhumaan päihteistä. Kuten moni nuori, on hänkin kokeillut tupakkaa ja alkoholia. Kaveriporukassa tyhmyys tiivistyy ja kaikkea uutta ja kiellettyä on mukava kokeilla. Kun muutkin kokeilevat, kasvaa halu itselläkin testata. Onneksi RC-autoilusta on tullut minulle sen verran kallis laji, ettei siltä jää päihteisiin laisinkaan rahaa. Kesätöitä tekemällä ja pesäpallopeleissä tuomarina toimimalla Haapalehto saa kerättyä juuri sopivasti rahaa autourheilun harrastamiseen. Vaikkei tätä lajia varsinaiseksi urheiluksi voikaan kutsua, on se silti hänen mielestä autourheilua parhaimmillaan. Itseään ei voi satuttaa, mutta vauhdin huumaa pääsee kuitenkin kokemaan. Lajin parissa pääsee myös reissaamaan erilaisten kisojen perässä ympäri Suomea, ja tuttavuuksia on tullut aina Venäjältä asti. Päätän mennä seuraamaan Laukaassa kesällä järjestettäviä ajoja. Ehkä kisakärpänen vielä joku päivä puree minuakin, vaikka tyttö olenkin.