La Boqueria
seu Militar). Esillä on kokoelma antiikin aseita ja varustuksia, sekä Katalonian linnojen pienoismalleja. Montjuicista avautuu huikeat maisemat Välimerelle. Etualalla on valtava rahtisatama, jossa on kontteja silmänkantamattomiin. Sataman edustalle on ankkuroitunut myös valtavia tankkereita ja luksusristeilijä. Alue on erittäin suosittu retkikohde, sillä siellä on lukuisia museoita, puistoja ja huvittelupaikkoja. Varsinkin paikalliset viihtyvät rinteen vehreillä nurmilla aurinkoa ottaen ja piknik-koreista löytyviä aarteita nauttien. Montjuic oli myös vuoden 1929 maailmannäyttelyn pitopaikka. Alueella on monia mielenkiintoisia ja kauniita kohteita, kuten stadion Estadi Olimpic Lluis Companys, joka rakennettiin maailmannäyttelyä varten ja kunnostettiin vuoden 1992 kesäolympialaisiin. Lisäksi löytyvät Kansallispalatsi Palau Nacional ja aukio Placa de Espanya. Näiden väliin jää kaunis taikasuihkulähde Font Magica, joka rakennettiin myös maailmannäyttelyä varten. Näkymä suihkulähteen ääreltä ylös kohti Palau Nacionalia on kertakaikkisen kaunis.
Nero nimeltä Antoni Gaudi (1852-1926) Yksikään arkkitehti maailmassa ei ole päässyt rikastuttamaan kotikaupunkinsa ilmettä kuten Antoni Gaudi. Hän syntyi käsityöläisperheeseen vuonna 1852. Gaudi oli heiveröinen ja sairasteleva lapsi, jonka koulunkäynti kärsi pahasti. Hänestä kasvoi ujo ja syrjäänvetäytyvä luonne. Käsityöläisvanhemmiltaan hän oppi nikkaroinnin salat, yksityiskohtien ja työhön omistautumisen tärkeyden. Gaudin perhe muutti Barcelonaan vuonna 1868, ja myöhemmin Gaudi opiskeli yliopistossa muun muassa luonnontieteitä. Päästessään arkkitehtikouluun vuonna 1874, hän vihkiytyi eri maiden arkkitehtuurille. Kaikki tyylisuunnat klassisesta goottilaiseen ja arabialaisesta roomalaiseen kiehtoivat häntä suunnattomasti. Tulevissa töissään hän yhdisteli eri aikakausia ja tyylejä mielensä mukaan. Gaudi valmistui arkkitehdiksi vuonna 1878. Pian hän sai taakseen rikkaan liikemiehen Eusebi Guellin, joka tuki nuorta arkkitehtineroa taloudel-
lisesti. Gaudin ja Guellin yhteistyö kesti vuosikymmeniä, aina vuoteen 1918 asti, jolloin Guell kuoli. Vuosikymmenten aikana Gaudi ikuisti suojelijansa nimen lukuisiin rakennuksiinsa.
Casa Batllo ja Casa Mila – rakennukset kuin muovailuvahaa Rakennus nimeltä Casa Batllo on Gaudin näkemys paratiisista. Vuonna 1904 Gaudi sai tehtäväkseen kunnostaa tekstiilitehtailija Batllon vanhan talon. Rakennuksen julkisivu näyttää kuin se olisi tehty muovailuvahasta. Rakennuksen katto on kuin lohikäärmeen suomuinen selkä, parvekkeet aaltoilevat ja sen ikkunat muistuttavat Sormus-saagan asumuksia Hobbitonissa. Casa Batllo on minun ehdoton suosikkini Gaudin töistä, sillä se on täysin poikkeuksellinen luomus koko maailmassa. Casa Mila on yksi Gaudin kuuluisimmista töistä. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1905 ja päättyivät seitsemän vuotta myöhemmin. Rakennuksen julkisivu on aaltoileva ja katolla olevat savupiiput muistuttavat shakkinappuloita tai abstrakteja veistoksia. Rakennus on erikoinen monestakin eri syystä: siinä ei ole ainuttakaan suoraa seinäpintaa ja talon kellarikerroksessa on kaupungin ensimmäinen maanalainen pysäköintihalli. Parvekkeiden mustat takorautakaiteet (Josep Maria Jujolin suunnittelemat) ovat kuin kruunuja vaaleaa kiviseinää vasten. Kaupunkilaiset ilkkuivat teokselle ja nimesivät sen välittömästi La Pedreraksi (kiviröykkiö, louhos). Se oli silloin. Vuonna 1984 tämä modernismin mestariteos lisättiin Unescon Maailmanperintölistalle. Casa Mila oli Gaudin toiseksi viimeinen teos. Tämän jälkeen hän omisti kaiken aikansa La Sagrada Familialle.
La Sagrada Familia – ikuisuusprojekti Barcelonan symboli ja maamerkki on kirkko nimeltä La Sagrada Familia (Pyhä Perhe). Kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1882 ja se on yhä kesken. Tämä oli Gaudin pääteos. On helppo ymmärtää, miksi kyseinen projekti lopulta nujersi neron niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kirkko on valtava. Harvoin voi kokea itsensä niin mitättömän pieneksi kuin kyseisen kirkon
13