Asennetta_Lehti_1_2013 by Jokke

-päihdek Asennet ta

asvatusk am

aisu panjan julk 13 1 / 20

Nuorten maailmaa sokean korvin ja kuuron silmin

Matkajutut:

Stromboli ja Shanghai

Sitkeä ja rohkea

Jannika B

Elämäntyönä perhekoti:

Kuin mikä tahansa perhe

JARNON ANOREKSIA: Kun syöminen on synti

Anna Hyvän Kiertää – läpinäkyvää liiketoimintaa Miten lääkekannabis eroaa päihdekannabiksesta ?

Sisällys 1 / 13

Tässä numerossa: = kannessa

STROMBOLI, TULEN SAARI s.10 Strombolin kadut ovat kapeita

Pääkirjoitus Ööliääliökansanhuveja Bussin kuulumisia Uusi kiireinen vuosi asennetta lyhyet Tuoreimmat päihdeuutiset

mun rajat s.6

stromboli Tulen saari

shanghai, Aasian manhattan s.36

kuin mikä tahansa perhe Elämää perhekodissa

9. vuosikerta ISSN 1795-9705 TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 Fax 09 753 0557 info@asennetta.fi

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi KANNEssa Cheek Kuva: Janne Laakkonen

cheek Normijäbä ja supermies anna hyvän kiertää Läpinäkyvää liiketoimintaa

ASENNETTA 1/13

lääkekannabis Miten se eroaa päihdekannabiksesta?

lisesti ja Asennetta-leh ti on uskonnol isevä n päihpoliittisesti sitoutumaton ehkä joka toim ii detyön ja elämänsuojelu n lehti, tiedotusAsen netta-päihdekasvatus-bussin illa rahoikanavana. Asen netta-lehden tuoto umista. tetaa n päihdekasvatusbussin liikk vuoa Asen netta-lehti ilmestyy neljä kerta dessa.

Iso olo Kertomus anoreksiasta

shanghai Aasian manhattan

iso olo s.16

jannika b Kaikki rohkeus Kaksi erilaista näkökulmaa Eetu ja Monika Koukuttava pökäle Asiaa nuuskasta Kolumnit Noora ja Virve

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

TAITTO Pippuriina /Hanna Välitalo www.pippuriina.com TOIMITUS Asennetta-Kampanja Oy Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

LEVIKKI 15 000 kpl TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki MIRKAN KUVA Tommi Penttinen

”Onhan se hauskaa, kun rapajuoppo joutuu odottamaan vartin, ennen kuin oluthanat aukeavat - onhan?”

Ööliääliökansanhuveja Kuten Markku Soikkeli (THL) on sanonut: “Vaikka ihmisille on hyvin vaikeaa kertoa, mitä ajatella asioista, joukkoviestimet sanelevat tehokkaasti, mitä asioita ajatella. Siksi taitava vaikuttaja edistää hyviä ratkaisuja pitämällä tärkeitä kysymyksiä esillä. Näin ne pysyvät joukkoviestinten, yleisen mielipiteen kuin päätöksenteonkin asialistoilla ja vaativat ratkaisuja.” Täten siis kirjoitan taas kerran Kuningas Alkoholista. Suomalaiselle juomiselle on hyvin tyypillistä tietynlainen sankarillisuus. Se on hedonistinen tapamme osoittaa yhteenkuuluvuutta. Kun olemme salaa ylpeitä tästä kansanvammastamme, niin miten saada aikaa kulttuurinmuutos tuleville sukupolville? Kyllä, ihmiset ovat kautta aikojen ja kaikissa kulttuureissa käyttäneet jonkinlaisia päihteitä ja halunneet tietoisesti etsiä keinoja saavuttaa päihtymys. Ja myös eläimet. Kuulemma esimerkiksi porot syövät Lapissa kärpässieniä saadakseen hieman vaihtelua arkeensa, vakuutti eräs päihteiden historiaan perehtynyt bloggaaja. Vaikuttavaa. Okei. Kautta aikojen on tehty paljon muutakin typerää. Jos alamme ajatella, että olemme tämän ikiaikaisen käyttäytymismallimme kanssa voimattomia, niin varmasti olemmekin. Jos ajattelemme että kännäyskulttuuri on osa normaalia aikuiseksi kasvamisen prosessia, niin se varmasti tulee sitä olemaankin. Eihän tämä nyt voi olla näin vaikeaa. Lopetetaan alkoholin mielikuvamainonta. (Mikä ihme siinäkin päätöksessä voi kestää näin kauan?) Suljetaan baarit aikaisemmin. (Niihin voi myös mennä aikaisemmin, juhla-aika pysyy samana pienemmillä kustannuksilla.) Siirretään kolmosolut Alkoon ja pudotetaan ruokakaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuuksia 3,5 prosenttiin. (Muutoksella säästettäisiin 350 ihmishenkeä Suomessa vuosittain, arvioi Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:stä Kristiina Hannula MTV3:n Huomenta Suomessa 15.1.2013.) Kyseenalaistetaan kännikokeilut välttämättöminä aikuistumisriitteinä, ja katsotaan itse peiliin oman alkoholin käytön suhteen. Ja lakataan nauramasta viinavitseille. Miksi ihmeessä meihin uppoaakin niin hyvin typerä holistihuumori? Esimerkiksi elokuva Vuonna 85 oli laskenut hyvin paljon sen varaan. Alkoholivitseistä kyseissä elokuvassa kriitikko Hannu Björkbacka kirjoittaa: ”Onhan se hauskaa, kun rapajuoppo joutuu odottamaan vartin, ennen kuin oluthanat aukeavat - onhan? This is Finnish humor 1985-2013. Levätköön rauhassa.” Juoppuhullun päiväkirjaa en ole nähnyt, joten sitä en voi kritisoida, mutta uskallan väittää, että elokuva veti katsojia elokuviin paljon jo pelkän nimensä houkuttelemana. Kriitikko Olli Sulopuisto kirjoittaa elokuvan arvostelussaan: ”Onko muka hauskaa, että läpikänninen mies ajaa mopolla halki öisen Kallion ja huutaa kuin psykoottinen sika? Kyllä on. Juoppohullun päiväkirja nimittäin onnistuu erittäin vaikeassa tehtävässä: se on ööliääliökomedia, joka naurattaa.” Olen vähän eri mieltä. Mielestäni se ei ole kovin vaikea tehtävä. Ruohonjuuritasolla mukana kulttuurinmuutoksessa huristelee Asennetta-päihdekasvatusbussimme jo kahdeksatta vuotta kouluilla. Keskustelemme päihdekysymyksistä tekemättä niistä liian isoa juttua, mitä ne eivät olekaan. Päihteistä on turha lähteä vöyhkäämään, sillä se vain kasvattaa niiden kiinnostavuusarvoa. Nuoremme ovat fiksuja, kunhan tietoa ei tyrkytetä heille liian valmiina, he oivaltavat oleellisen itsekin. Kiitos Tukijoillemme korvaamattomasta tuestanne huolimatta taantumasta, jonka nimissä karsitaan helposti kaikesta ”turhasta”. Meille tukenne ei ole turhaa, vaan elinehto. Selväpäisiä naurunaiheita tälle vuodelle!

Mirkka Torikka

mirkka@asennetta.fi

Bussin kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatusbussi aloitti uuden kiireisen vuoden Asennetta-päihdekasvatusbussi on yksityinen ehkäisevää päihdetyötä tekevä yksikkö, joka on kiertänyt kouluilla ilmaiseksi kahdeksan vuotta, omavaraisen rahoituksen turvin.

sennetta-Kampanja Oy on ehkäisevää päihdetyötä toteuttava yksityinen sitoutumaton kampanja, jonka päätehtävänä on herättää keskustelua päihdeasioista ja saada nuoret ottamaan niihin kantaa. Valtakunnallisesti peruskouluja ilmaiseksi kiertävällä Asennetta-päihdekasvatusbussilla toteutettava kenttätyö tavoittaa noin 10 000 nuorta vuodessa. Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan omalla Asennetta-lehdellä, jonka myynti työllistää yli kahdeksankymmentä eri-ikäistä työntekijää. Asennetta-lehti on ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii myös Asennettapäihdekasvatusbussin tiedotuskanavana. Tilaamalla Asennettalehteä varmistat, että Asennetta-päihdekasvatusbussin vierailut ovat jatkossakin kouluille ilmaisia.Viime keväänä toiminta sai tunnustusta Suomalaisen Työn Liiton myöntäessä AsennettaKampanjalle Yhteiskunnallisen yrityksen merkin. Merkki on vakuus siitä, että yrityksen tuotot käytetään toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Keep it simple! Bussissa kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriävänkin mielipiteen uskaltaa ilmaista. Bussissa ei siis luennoida päihteiden 4

lääketieteellistä koostumuksista, eikä muutenkaan ”saarnata”, vaan jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta. Bussin kotoisat tilat mahdollistavat intensiivisen jutustelun paremmin kuin koulujen isot juhlasalit. Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tärkeämpää, että nuorille jää bussista lähtiessään mieleen edes yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Vuosien jälkeen bussissa käyneet nuoret eivät todennäköisesti muista heille kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että bussissa puhunut kaveri oli hyvä tyyppi ja se tyyppi oli päihteitä vastaan. Se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen. Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laajempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille. Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan paras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä. Ehdoton ehdottomuus synnyttää usein vastarintaa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa olisikaan. Neutraali asenne antaa siis myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille.

Bussin kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatusbussin aikataulu Maaliskuu

Syyskuu

12.-14.3.2013 Sastamala, Sylvään yläaste 19.3.2013 Toivakka, Toivakan koulukeskus 20.3.2013 Rautalampi, Matti Lohen koulu 26.-27.3.2013 Jyväskylä, Tikan ala-aste

3.-6.9.2013 Tampere, Lielahden koulu 17.-20.9.2013 Kiiminki, Jokirannan koulu 24.-26.9.2013 Pukkila, Askolan yläkoulu

Huhtikuu

1.-2.10.2013 Pälkäne, Pälkäneen yhteiskoulu 15.-16.10.2013 Vaala, Vaalan yhteiskoulu 17.-18.10.2013 Utajärvi, Utajärven yläaste 30.10.2013 Isokyrö, Isonkyrön ala-aste 31.10.-1.11.2013 Tarvasjoki, Tarvasjoen koulu

9.-12.4.2013 Kitee, Arppen yläkoulu 16.-17.4.2013 Helsinki, Maunulan yhteiskoulu 23.-24.4.2013 Hämeenlinna, Hämeenlinnan lyseon koulu 25.-26.4.2013 Helsinki, Vuosaari, Aurinkolahden peruskoulu

Lokakuu

Toukokuu

Marraskuu

7.5.2013 Pudasjärvi, Rimminkankaan koulu 8.5.2013 Pudasjärvi, Lakarin ja Kurenalan koulu 14.-17.5.2013 Kauhava 21.-23.5.2013 Hausjärvi, Hausjärven yläaste 28.-30.5.2013 Mikkeli, Rantakylän yhtenäiskoulu

5.-6.11.2013 Pielavaesi, Puustellin koulu 12.-15.11.2013 Lapinjärvi, Porlammin yläaste

Elokuu

Seuraavat vapaat päivät ovat keväällä 2014.

Joulukuu VARATTU

20.-23.8.2013 Nokia, Nokianvirran koulu 27.-30.8.2013 Tampere, Kaarilan koulu

Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p. 045 126 8166

Laskutus, työhön haku ja muut asiat: p. 045 139 8902 info@asennetta.fi

Uudet vierailut ja materiaalit: Aikatauluvastaava ja tiedottaja Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi p. 045 126 8158

Muut yhteystiedot: www.asennetta.fi

www.asennetta.fi Löydät meidät myös facebookista! 5

lyhyet

Mun rajat

opettaa nuorille seksuaalioikeuksia

Mitä teen, jos bussissa vieras ihminen laittaa käden polvelleni? Miten tapaan nettitutun? Kuinka lähelle toinen saa tulla? Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Mun rajat -opetusmateriaali tutustuttaa nuoret seksuaalioikeuksiin. Amnestyn Mun rajat -opetusmateriaalin keskeinen viesti on, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus on jokaiselle kuuluva ihmisoikeus. Opetusmateriaali on suunnattu 13–18-vuotiaille nuorille eli yläkoulujen ja toisen asteen oppilaille. Se sisältää 15 toiminnallista harjoitusta sekä neljä valmista tuntisuunnitelmaa. ”Mun rajat -tuntien tavoitteena on opettaa nuoria kunnioittamaan omia ja toisten oikeuksia sekä kertoa, kuinka omalla toiminnalla voi edistää niiden toteutumista. Haluamme rohkaista nuoria keskustelemaan seksuaalisuuteen liittyvistä stereotypioista ja normeista”, kertoo Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeuskasvatuksen koordinaattori Maarit Pihkala. Koulutuspaketti sisältää sananselityskortteja, joita pelatessa joutuu selittämään sanoja kuten homo ja huora. Tällöin nuoret joutuvat miettimään termejä, joita he heittävät arkisissa tilanteissa ajattelematta, mitä ne oikeasti tarkoittavat. Selitettävien sanojen joukossa ovat myös grooming ja stalkkaus. Uudistetun opetusmateriaalin yhtenä tavoitteena onkin kehittää nuorten taitoja toimia verkossa. ”Sosiaalinen media ja internet ovat tuoneet nuorten elämään uudenlaisia ilmiöitä. On tärkeää, että he osaavat suojella itseään verkossa, välttävät turhia riskejä ja toisaalta kantavat vastuun toiminnastaan myös verkossa”, Pihkala korostaa. Mun rajat -opetuspaketti on myynnissä Amnesty Store -verkkokaupassa osoitteessa amnestystore.fi. Hinta on 15 e + postikulut. Materiaalin voi myös ladata maksutta osoitteesta amnesty.fi/munrajat. Lähde ja lisätietoja: amnesty.fi

Ahminta kuriin uutuuskirjan harjoituksilla Arviolta 100 000 suomalaista sairastaa tietämättään syömishäiriötä. Näitä sairauksia pidetään usein nuorten ongelmana, mutta syömishäiriöiden yleisin muoto, ahmintahäiriö, on kuitenkin tavallisin aikuisilla. Ahminta on syömistä, jota ei voi lopettaa, vaikka haluaisi. Ahmintahäiriö on vähiten tunnettu ja vaietuin syömishäiriö, ja sen olemassaoloon on vasta vähitellen alettu herätä Suomessa. Ahmintaan liittyy huomattavaa häpeän ja itseinhon tunnetta. Iso osa ahminnasta kärsivistä ei ehkä täysin ymmärrä itse, että kyseessä on syömishäiriö. Uutuuskirjan harjoitusten avulla ahminnaksi karkaava syöminen voidaan palauttaa hallintaan. Suomalaiset syömishäiriöasiantuntijat ovat koonneet tutkimustietoon perustuvat ahminnan hallintakeinot kirjaksi Irti ahminnasta - Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan. LT, apulaisprofessori Anna Keski-Rahkosen, PsM, psykologi Katarina Meskasen ja YTK, toimittaja Minna Nalbantoglun toimittama kirja tarjoaa seitsenvaiheisen ohjelman, jonka sisältämien käytännönläheisten harjoitusten avulla lukija pääsee askel askeleelta irti ahminnasta. Lisäksi kirja pyrkii auttamaan ahmintahäiriöstä kärsivää ymmärtämään liian syömisen taustalla olevia tekijöitä ja antaa eväitä näiden tekijöiden muuttamiseen. Kirja on ensimmäinen suomeksi ilmestyvä ahminnan itsehoito-opas. 6

— Elämme yhteiskunnassa, jossa ruokaan kytkeytyy valtavasti ristiriitaisia intohimoja. Ruuan harrastaminen on trendikästä, seksikästä ja muodikasta. Ruokaan ja syömiseen kiinnitetään huomiota enemmän kuin ehkä koskaan ennen, mutta samalla esimerkiksi istumatyön takia ihmiset tarvitsevat sitä fysiologisesti vähemmän kuin aiemmin. Tällaisessa ympäristössä ei ole ihme, että ihminen kadottaa luontevan, mutkattoman suhteensa ruokaan, toteaa Nalbantoglu. Kirja sopii itsehoito-oppaaksi ahmintahäiriöstä kärsiville ja heidän läheisilleen sekä terveydenhuollon ammattilaisille. Lisätietoja: markkinointipäällikkö Mari Ketola, Kustannus Oy Duodecim, mari.ketola@duodecim.fi Irti ahminnasta – Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan Anna Keski-Rahkonen, Katarina Meskanen, Minna Nalbantoglu (toim.) Kustannus oy Duodecim, 1. painos 2013 ISBN 978-951-656-469-5

lyhyet

Lääke- ja huumeriippuvuus on sairaus – uutuuskirja esittelee hoidon mahdollisuudet Huumeriippuvuus on aivosairaus, jonka hoidossa terveydenhuollon ammattilaisilla on keskeinen rooli. Huumeidenkäyttäjiä hoitamalla voidaan pelastaa henkiä ja parantaa paitsi potilaan, myös lähipiirin elämänlaatua. Uutuuskirja Huume- ja lääkeriippuvuudet käsittelee riippuvuuksia sekä hoidollisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. Tieteellisen tiedon lisääntyminen huumeriippuvuuden mekanismeista on johtanut huumeriippuvuuden mieltämiseen aivosairaudeksi, hoitojen kehittämiseen ja terveydenhuollon aktivoitumiseen huumeriippuvuuden hoidossa. Hoitolinjaukset ovat edellyttäneet laajaa eettistä keskustelua ja asenteiden muuttamista. Tästä esimerkkeinä ovat opiaattiriippuvaisten korvaushoidot sekä haittoja vähentävät toimet, kuten puhtaiden ruiskujen ja neulojen jakaminen käyttäjille. Kirjassa tarkastellaan huumeidenkäyttäjän kohtaamista, riippuvuuden tunnistamista ja hoitoa, huumeidenkäytön aiheuttamia psyykkisiä ja elimellisiä haittoja, vertaistukea sekä haittoja vähentävää toimintaa. Lisäksi siinä kuvataan huumeidenkäytön historiaa, huume- ja lääkeriippuvuutta suomalaisessa työelämässä sekä nuorten huumeiden käyttöä Suomessa. LKT Kaija Sepän, LT Mauri Aallon, LT Hannu Alhon ja FT Kalervo Kiianmaan toimittaman kirjan kirjoittajat ovat maamme parhaita huumeasiantuntijoita ja edustavat hyvin erilaisia toimintaympäristöjä. Vaikka kirja keskittyy huumepotilaan hoitamiseen terveydenhuollossa, se pyrkii valottamaan huumeongelmaan liittyvää ilmiömaailmaa laajemmin. Kirjoittajina on huumeongelman hoitoon perehtyneiden lääkäreiden lisäksi usean muun ammattikunnan jäseniä, sillä huumeongelma ei ole pelkästään terveydenhuollon ratkaistavissa. Kirja on tarkoitettu huumepotilaita kohtaavien ammattilaisten ja alan opiskelijoiden lisäksi huumeiden käyttäjille itselleen ja heidän omaisilleen. Siksi tapausesimerkkien avulla kuvataan hoitoon hakeutumista ja hoidon toteutumista, annetaan tietoa siitä, että huumeongelmasta voi toipua, ja käsitellään huumeriippuvaisten läheisten selviytymiskeinoja näissä vaikeissa elämäntilanteissa. Lisätiedot: LKT, päihdelääketieteen professori, ylilääkäri, Kaija Seppä, puh. (03) 3551 7101, kaija-liisa.seppa@uta.fi markkinointipäällikkö Mari Ketola, Kustannus Oy Duodecim, puh. (09) 6188 5229, 050 581 9221, mari.ketola@duodecim.fi Huume- ja lääkeriippuvuudet Kaija Seppä, Mauri Aalto, Hannu Alho & Kalervo Kiianmaa (toim.) Kustannus Oy Duodecim, 1. painos 2012 ISBN 978-951-656-413-8 Lähde: Duodecim

Päihdekoulutusta tarjolla Mikkelissä Ehkäisevän päihdetyön perusteet -koulutus järjestetään Mikkelissä 3.-4.4. ja 7.5.2013. Kyseessä on ammatillinen täydennyskoulutus, joka sisältää ajankohtaista tietoa nuorten päihdeasenteista sekä päihteidenkäyttöön liittyvistä ilmiöistä. Koulutuksen keskeisiä sisältöjä ovat nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön tausta, tietoperusta, päihdekasvatus ja menetelmät sekä ehkäisevän päihdetyön laatu ja arviointi. Opinnot parantavat osallistujien valmiuksia tehdä tavoitteellista ehkäisevää päihdetyötä nuorisoryhmien parissa. Koulutus koostuu kolmesta kontaktiopetuspäivästä sekä ennakko- ja välitehtävästä. Koulutus on suunnattu kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja seurakuntien palveluksessa nuorten parissa työskenteleville ja nuorten ehkäisevästä päihdetyöstä kiinnostuneille ammattilaisille sekä ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöille. Koulutus soveltuu myös oman tietoperustan päivittämiseen. Koulutus on Humanistisen ammattikorkeakoulun ammatillista täydennyskoulutusta ja se toteutetaan osana Preventiimin toimintaa yhteistyössä valtakunnallisen Alkoholiohjelman kanssa. Koulutus on maksuton. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Elsi Vuohelaiselle, elsi.vuohelainen@humak.fi

Ajattelemisen aihetta!

Monissa perheissä on sääntöjä lasten internetin käytölle, mutta ei vanhempien nettitoiminnalle. ”Vanhempien olisi hyvä pysähtyä pohtimaan omaa netinkäyttöään. Millaisia hyötyjä tai haittoja vanhempien toiminnasta sosiaalisessa mediassa voi olla oman lapsen hyvinvoinnille,” toteaa projektipäällikkö Suvi Tuominen Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksesta.

Impulssien hallinta fuskaa ”Jos teini-ikäisesi käskee sinun jättää hänet rauhaan, koska hän on mielestään tarpeeksi kypsä huolehtimaan omista asioistaan, voit täräyttää häntä neurologisella tutkimustiedolla. Murrosikäisten aivojen etuotsalohko on keskenkasvuinen. Se tarkoittaa, että hänen on vaikea hallita impulssejaan, ja hänet on helppo aivopestä tai yllyttää tekemään typeryyksiä. Nuoren orbitofrontaalinen aivoalue fuskaa. Siksi nuori yksinkertaisesti tarvitsee suojelua.” Lainaus Jari Sinkkosen kirjasta Nuoruusikä (2010). Kahdeksan kirjaa kirjoittanut Sinkkonen on lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkäri. 7

lyhyet

Järjestöt selvittävät riittääkö lastensuojelun työntekijöillä aikaa kohdata lapsi Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat jatkuvasti. Asiakastyötä tekevien asiantuntijoiden määrät eivät kuitenkaan ole kasvaneet samassa suhteessa. Myös kuntien sosiaali- ja terveystoimien uudistaminen näkyy lastensuojelutyön organisoinnissa. Miten organisaatiouudistukset ja asiakasmäärien kasvu näkyvät lastensuojelutyöntekijöiden arjessa tai lastensuojelussa asiakkaina olevien lasten, nuorten ja heidän perheidensä palveluissa? Lastensuojelun Keskusliitto ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry selvittävät lastensuojelun asiakastyötä tekevien kokemuksia muun muassa työn asiakaslähtöisyydestä, organisointitavoista, lapsen riittävästä kohtaamisesta sekä lastensuojelun nykytilan kehittämistarpeista. Kysely on lähetetty Talentia ry:n jäsenrekisterissä oleville kuntien avohuollon lastensuojelun työntekijöille. Kyselyn tulokset julkistetaan maaliskuussa 2013. – Lastensuojelun ydin on lasten, nuorten ja heidän perheidensä kohtaaminen sekä toimiva vuorovaikutus. Monet työtehtävät vievät nykyisin asiakastyötä tekeviltä aikaa tältä tärkeältä tehtävältä, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen. Kyselyssä työntekijät voivat arvioida, onko heillä mahdollisuus tavata lastensuojelussa asiakkaana olevia lapsia ja nuoria riittävän usein lastensuojelutyön prosessin eri vaiheissa. – On tärkeää pohtia käytännön työn sujumisen kannalta, millaisia asiakasmääriä voi pitää kohtuullisena yhdelle työntekijälle. Kysely nostaa esiin myös työntekijöiden näkemyksiä moniammatillisen yhteistyön toteutumisesta ja kehittämistarpeista. Samalla työntekijät voivat arvioida resurssien riittävyyttä ja niiden kohdentumista. Lisätietoja: Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen, hanna.heinonen@lskl.fi

KUVA: Plugi

Lähde: Lastensuojelun Keskusliitto

Julkaisu: Aggredi tuo toivon

väkivallan vähentämiseen Suomesta

Kodin ulkopuolisen väkivallan vähentämiseen on nyt mahdollista saada uudenlaista apua. HelsinkiMission Aggredi on seitsemän vuoden kehitystyössä todistanut, että katuväkivallan tekijöiden kanssa voi tehdä pitkäjänteistä hoidollista työtä. Maamme ensimmäinen vakavan väkivallan tekijöitä hoitava menetelmä on kiteytetty tuoreeseen Aggredi-julkaisuun. – Väkivallan vähentäminen maassamme edellyttää järjestöjen tuottamia uusia menetelmiä viranomaisten ja mielenterveystyön välimaastoon, toteaa Aggredin vastaava työntekijä Petri Salakka. Suomi on Euroopan väkivaltaisimpia maita. Pahoinpitelyjen määrä on kasvanut tasaisesti viimeisen 16 vuoden aikana. Valtakunnallisesti poliisin tietoon tulleista 39 855 pahoinpitelystä 65 % tapahtui yksityisasuntojen ulkopuolella. – Yhteiskunta ei aiemmin juurikaan ole tarjonnut hoidollisia palveluita vakaviin kodin ulkopuolisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneille. Huomio on keskittynyt perhe– ja lähisuhdeväkivaltaan sekä uhreihin. Näiden lisäksi kuitenkin kodin ulkopuoliseen väkivaltaan kohdistuvan hoidollisen tekijätyön tarve on ilmeinen, Salakka perustelee. Järjestölähtöisenä toimijana HelsinkiMission Aggredilla on ollut mahdollisuus luoda uutta lisäarvoa viranomaistoiminnan rinnalle sekä asiantuntemustaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaan. – Mitä vahvemmin viranomaisia kannustetaan yhteistyöhön Aggredin kaltaisten kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, sitä tuloksekkaammin väkivaltaa pystytään Suomesta vähentämään, sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen perustelee. HelsinkiMission Aggredi taistelee syrjäytymistä vastaan väkivaltaisista väkivaltaisimpien rikoksentekijöiden parissa. Aggredi on hoidollisen väkivaltatyön menetelmä, jonka tavoitteena on muun muassa väkivallan väheneminen tai loppuminen yksilötasolla. Aggredin asiakkaat tulevat hoitoon omasta tahdostaan – ja myös pysyvät siinä omasta tahdostaan. Aggredi–menetelmä laajenee 2013 aikana muualle Suomeen. Aggredin kohderyhmää ovat 18–39–vuotiaat vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyneet tai väkivallalla oireilevat henkilöt. Aggredi–julkaisu on ladattavissa osoitteessa www.helsinkimissio.fi/filearc/65_aggredi_web.pdf Lisätietoja: petri.salakka@helsinkimissio.fi Lähde: HelsinkiMissio HelsinkiMissio on sosiaalialan järjestö, joka toimii seniorityön, nuorten kriisityön, lapsiperheiden ja erityisryhmien parissa. Järjestön missiona on haastaa kaikki suomalaiset toimimaan unohdettujen puolesta – yksinäisyyttä vastaan. Järjestö toimii noin 90 työntekijän ja satojen vapaaehtoisten voimin. Sen toimintaa rahoittavat yksityislahjoittajat, yritykset, säätiöt, Helsingin kaupunki sekä RAY.

Koonnut: Mirkka

UNICEF: Syrjäytymistä voitaisiin estää peruskoulua kehittämällä Suomalaista kouluhyvinvointia luotaava tutkimus löytää sekä huolen että ilon aiheita. Suomalainen koulu tarjoaa kannustavan kasvuympäristön niille oppilaille, joilla menee elämässä muutenkin hyvin. Huonommin koulussa viihtyvät oppilaat, joiden tielle on kasautunut monenlaisia haasteita myös koulun ulkopuolella. Muun muassa tämä käy ilmi Suomen UNICEFin joulukuussa julkistamasta kouluhyvinvointitutkimuksesta, jonka tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva suomalaisesta kouluhyvinvoinnista ja antaa suosituksia sen parantamiseksi. – Yhä jyrkemmän eriarvoistumisen ehkäisemiseksi koulua pitäisi kehittää niin, että se tarjoaisi onnistumisen, kyvykkyyden ja osallistumisen elämyksiä jokaiselle lapselle, Suomen UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki toteaa. – Tähän on viime vuosina pyritty kiitettävästi ja opetussektorillamme on valtavan paljon osaamista ja tietoa asiasta. Opetustoimeen kohdistuvat jatkuvat säästöt huolestuttavat, sillä niiden vaikutukset tuntuvat raskaimmin juuri niissä lapsissa, joiden kouluhyvinvoinnissa on haasteita jo ennestään, Hetemäki sanoo. Oppilaiden on saatava vaikuttaa opetuksen sisältöihin ja tapoihin. – Eriarvoisuuden vuoksi on vaikea sanoa mitään yleisluontoista suomalaisesta kouluhyvinvoinnista. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tilanteemme ole kautta linjan niin huono kuin mitä kansainväliset vertailututkimukset antavat ymmärtää, sanoo tutkimuksen UNICEFille toteuttanut nuorisotutkija, (YTT,) dosentti Päivi Harinen. Tutkimuksen mukaan yksi kouluhyvinvoinnin keskeisistä haasteista on oppilaiden osallistuminen.

Torikka

lyhyet

– Se on kanavoitu pääasiassa oheistoimintaan, kuten koulun retkiin, vaikka oppilaat pitäisi ottaa mukaan myös opetuksen periaatteita ja käytännön järjestelyjä koskevaan päätöksentekoon. Oppilaatkin ovat asiantuntijoita, kun mietitään vaikkapa koulupäivän pituutta, oppituntien rytmitystä tai opetusmetodeja, Harinen sanoo. Tutkimuksessa nousi esiin myös ilmiö, jota Harinen nimittää ”yleiseksi suomalaiseksi koulunvastustuskulttuuriksi”. – Me suomalaiset katselemme lähes kaikkea yhteistä tarjolla olevaa kriittisin silmin. Korostamme huonoja puolia. On toki tärkeää, että ongelmat tiedostetaan ja niihin puututaan, mutta näin olemme kaikki osaltamme luomassa kulttuuria, jossa koulu nähdään huonosti organisoituna pakkopullana. Miten voimme olettaa, että lapsemme viihtyisivät tällaisessa paikassa? Harinen kysyy. Lähde: Unicef Lisätietoja: tiedottaja Veera Virmasalo, puh. 040 968 3214, veera.virmasalo@ unicef.fi

KUVA: Plugi

Yksityiseltä terveyspalvelualalta löytyy kesätöitä Yksityiset terveyspalvelualan palveluntuottajat tarjoavat tänä vuonna nuorille kesätyöja harjoittelupaikkoja enemmän kuin viime kesänä. Noin 10 prosenttia alan yrityksistä on lisäämässä kesätyöntekijöitä. Yksikään palveluntuottaja ei ilmoittanut vähentävänsä kesätyöntekijöiden määrää. Tiedot perustuvat syksyllä 2012 toteutettuun Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n henkilöstö- ja koulutustiedusteluun. Nyt saadut tulokset jatkavat yksityisen terveyspalvelualan myönteistä kehitystä. Jo vuoden 2011 tiedustelusta saadut tulokset osoittivat yksityisen terveyspalvelualan yhdeksi merkittävimmistä kesätyötekijöiden ja harjoittelijoiden määrää lisääväksi toimialaksi. Palkkaamalla kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita yksityiset palveluntuottajat ovat omalta osaltaan edistämässä nuorten työllisyyttä. Kyse on yhteiskuntavastuusta, josta hyötyvät molemmat osapuolet. – Kesätyöntekijät ja harjoittelijat ovat tärkeitä yrityksille, toteaa Terveyspalvelualan Liiton toimitusjohtaja Merja Hirvonen. – Nuorista palveluntuottajat saavat motivoitunutta ja oppimishaluista työvoimaa, joilla on tuoreita näkemyksiä ja ennakkoluulottomuutta, Hirvonen jatkaa. Lähde: Terveyspalvelualan Liitto Lisätietoja: toimitusjohtaja Merja Hirvonen, puh. 040 588 0841

Pikku Kakkosesta poimittua! ”Kaikkea pitää kokeilla, eihän muuten voi tietää mistä pitää.” ”En ole tiputtanut vasaraa varpailleni, mutta olen silti kyllä aika varma etten pidä siitä.” 9

Stromboli – tu Stromboli saa haukkomaan henkeä. Syvänsinisen meren ympäröimän saaren siluetti on jylhä ja poikkeuksellinen. Matalaa rantakaistaletta on vähän ja sen hiekka on mustaa. Jyrkän kontrastin muodostavat San Vincenzo -kylän vitivalkoiset talot, jotka nousevat ylöspäin pitkin rinteitä. Kaiken kruunaa aktiivinen tulivuori, jonka savu lepää dramaattisesti saaren yllä.

Teksti ja kuvat: Matias A. Martin

tromboli sijaitsee Välimerellä, näköetäisyyden päässä Sisilian pohjoiskulmasta. Strombolia kutsutaan ”Välimeren majakaksi”, sillä se on syntynyt kokonaisuudessaan Euroopan aktiivisimman tulivuoren toimesta. Se on ollut vulkaanisesti aktiivinen lähes tauotta viimeiset 20 000 vuotta ja toiminut siten merenkulkijoiden merkkitulena ammoisista ajoista lähtien. Stromboli kuuluu seitsemän saaren ryhmään, joita yhdessä kutsutaan Aeolianin saariksi. Nuo saaret ovat nimetty kreikkalaisen taruston mukaan (Aeolos, tuulen jumala).

Strombolin alasajo ja uusi nousu Strombolin saarta on asutettu jo esihistoriallisista ajoista lähtien. 1800-luvulla saarella asui neljä tuhatta ihmistä. Heidän elinkeinonsa olivat kalastus ja maanviljely, joka koostui oliiveista, kapriksista, viikunoista ja rypäleistä, joista tehtiin viiniä. 1900-luvulla saarella koettiin useita kriisejä, jotka johtivat väestöpakoon. Ennen rautateiden aikakautta Strombolilla oli 65 purjealuksen laivue, joka yhdisti saaren lujasti Napolin ja Sisilian väliselle kauppareitille. Kun Napolin ja eteläisen Italian Reggio Calabrian välille sitten avattiin rautatie, saaren talous ajautui kriisiin. Rahtien painopiste siirtyi mereltä rautateille. Sen lisäksi saarella koettiin myös voimakkaita purkauksia. Viimeisenä niittinä oli 1930-luvulla tapahtunut merenalainen maanjäristys, joka nostatti 30 metriä korkean hyökyaallon kohti saarta. Väkeä siirtyi laumoittain ulkomaille, kuten Australi-

Laavarinne Sciara del Fuego

ulen saari

aan ja Etelä- Amerikkaan. Parhaimmillaan Strombolissa asui 5000 ihmistä, nyt vain 400. Saaren ”alasajo” oli historiallisten tapahtumien ja luonnonkatastrofien summa. Ohjaaja Roberto Rossellini palautti saaren takaisin maailmankartalle samannimisellä elokuvallaan Stromboli (1949). Elokuvaa tähditti senaikainen supertähti Ingrid Bergman. Ja kuten tavataan sanoa, loppu on historiaa. Ihmisten mielenkiinto saarta kohtaan heräsi uudestaan, eikä se osoita hiipumisen merkkejä vieläkään.

Iltaristeily laavarinteen äärelle Seikkailu Strombolin saarella alkaa välittömästi majataloon kirjautumisen jälkeen. Rantakadulla kioskiaan pitävä Frank, työnimeltään Frank International, ehdottaa iltaristeilyä tulivuoren äärelle. Hän on syntyperäinen strombolilainen ja tuntee saaren kuin omat taskunsa. Tarjous on ohittamaton ja liput myy-

dään hetkessä loppuun. Seuraavaksi huristelemme ”Tulen tien” (Sciara del Fuego) äärelle, Frankin toimiessa kapteenina. Paikka on nimetty tulen tieksi, koska laava valuu tuota kyseistä rinnettä pitkin kohti merta. Frank sammuttaa veneensä moottorit. Taivas tummuu nopeasti, kun aurinko laskee mailleen ja tähdet syttyvät. Joku sytyttää tupakan, toinen avaa viinipullon. Ilmassa on suuren juhlan tuntua. Pimeässä yössä kuuluu vain puheensorinaa ja laineiden liplatusta. Ihmiset katselevat kohti saaren tummaa siluettia ja odottavat malttamattomina. Kunnes se tapahtuu. Kuuluu suuri pamahdus, jonka jälkeen rinteessä hohkaa pieni punainen piste. Siinä sitä on, laavaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni näen itse omakohtaisesti ja paikan päällä, miten tulivuori purkautuu. Hetki on ikimuistoinen, vaikkei se vedäkään vertoja luontodokumenttien hurjimmille taltioinneille. Ihmiset huokailevat antaumuksella joka kerta, kun vuori herää eloon.

Stromboli majakkasaaresta (Strombolicchio) nähtynä

Piscitan ranta

Taivaltajia tulitien äärellä

Kynttiläillallinen

Majakan valloitus Seuraavana päivänä lähdemme veneretkelle saaren ympäri, Frankin toimiessa jälleen kapteenina. Saaren geometriset muodot ovat jyrkkiä ja särmikkäitä, ja monin paikoin täysin elottomia. Ensimmäinen pysähdys on Ginostran kylässä. Saaren ominaispiirteitä mukaillen sielläkin on idyllistä ja rauhallista. Kylän keskellä on kirkko, jonka ympärille levittäytyvät muutamat majatalot ja ravintolat. Ginostrassa asuu ympärivuotisesti vain 30 henkeä, sesonki-aikana luonnollisesti enemmän. Kierros saaren ympäri on visuaalisesti upea, mutta toiminnallinen osuus on silti kaikkein hienointa. Matkan huipennuksena on majakkasaaren (Strombolicchio) valloittaminen. Sinne on yleisöltä pääsy kielletty, mutta se ei Frankia hidasta. Jos matkaajat haluavat tutustua kallion päälle rakennettuun majakkaan, Frank antaa heille vartin aikaa ja veneilee muina miehinä lähistöllä. Kallioon hakatut portaat ovat jyrkkiä ja rautakaiteet puhkiruostuneet. Ei suositella korkeanpaikankammoisille! Ylhäällä majakan ääreltä avautuu kertakaikkisen upea näkymä kohti Strombolia. Ennen kotiinpaluuta voi majakkasaaren edustalla vielä snorklata ja hyppiä kalliolta. San Vincenzon satamaan päättyvä retki kustantaa vaivaiset 15 euroa henkilöltä.

Kävelyretkiä pitkin saarta Stromboli on kuuluisa hyvistä patikointimahdollisuuksistaan. Suosituimmat retket vievät tulivuoren suun äärelle ja reitte12

jä sinne on useita. Reppuun on syytä pakata runsaasti vettä ja pikkunaposteltavaa, sillä taival käy urheilusuorituksesta. Matkaan kannattaa lähteä vasta kuumimman keskipäivän jälkeen, sillä muutoin suoritus jää varmuudella kesken. Ominpäin voi taivaltaa 400 metrin korkeudelle olevaan maisematasanteelle saakka. Huipulle, 924 metrin korkeuteen, pääsee vain ohjatussa ryhmässä ja sellaiseen täytyy ilmoittautua mukaan jo San Vincenzon kylässä. Taivallan paikallisten ystävieni kanssa tuon kylän läpi kohti itää. Matkan varrelle osuu talo, josta tuli nähtävyys Strombolielokuvan myötä. Ohjaaja Rossellinin ja näyttelijätär Bergmanin välille syttyi kuvausten aikana suhde ja talon kadunpuoleiseen (Via Vittorio Emanuele) seinään on lyöty muistolaatta aiheesta. Alkaa verkkainen taival pitkin tomuista tietä, joka mutkittelee pitkin poikin vuoren rinnettä. Ajallaan tie kapenee poluksi ja jyrkkyys syvenee. Aurinko on korventanut heinän ja muun kasvillisuuden rutikuivaksi, mutta kevyesti puhaltava tuuli tekee sentään omasta taivalluksesta siedettävän. Parin tunnin verkkaisen patikoinnin jälkeen saavumme näköalapaikalle. Maisemat ovat huimia. Edessä on jylhiä kalliokielekkeitä, savuttavia rinteitä ja itse Strombolin tulivuori. Se yskii tasaisin väliajoin tummia savupatsaita taivaalle. Laavaa ropisee rinteille pieninä kimpaleina ja siitä lähtevä ääni on jotenkin kummallisen kireä; kuin natiseva jää jalkojen alla tai sihahdus

tinaa valaessa. Lumoava esitys päättyy Välimereen laskevan auringon myötä. Sen jälkeen pimeä tulee nopeasti. Minkäänlaista valaistusta saarella ei ole, ellei ota laskuun joidenkin liikkeiden näyteikkunoita. Tasku- tai otsalamppu onkin ehdoton varustus tälle reissulle. Antoisa päivä kannattaa päättää kävelyreitin varrella olevaan ravintolaan, josta on suora näkyvyys tulivuoreen. Avoimen taivaan alle on katettu kymmeniä pöytiä, joissa kynttilät palavat hiljaa, tunnelmaa luoden. Lasit kilisevät ja puhetta riittää. Viereisistä pöydistä nouseva pizzan ja valkosipulin tuoksu on niin huumaavaa luokkaa, että oma odotusaikani tuntuu elinkautiselta. Voin vannoa, etteivät ruokapöydän antimet ole koskaan maistuneet yhtä hyviltä, kun oma vuoroni vihdoin koittaa.

Pinnan alla odottaa uusi maailma Stromboli on pieni kooltaan (12,6 km²) ja väkimäärältään (400 asukasta). Sen lisäksi se on verrattain eristyksissä ja massaturismin ulottumattomissa. Tämä kaikki on edesauttanut osaltaan sitä, että Strombolin vedet ovat puhtaita ja kirkkaita, kalakanta on hyvä ja korallit eloisia. Sabbianeran sukellusliike sijaitsee San Vincenzon rantakadulla, sataman välittömässä läheisyydessä. Liikkeestä voi vuokrata kaikki tarvitsemansa välineet, jolloin sukellus maksaa 50 euroa kerralta. Ilmaista lystiä se ei siis toki ole, mutta taatusti hintansa arvoista. Ensimmäinen sukellus on majakkasaaren (Strombolicchio) lähettyvillä (Secca di Scirocco). Merenalainen metropoli on täynnä väri ja liikettä. Tuntuu kuin olisi laskeutunut keskelle liikenneruuhkaa ja karnevaaleja. Runsaimmillaan kalaparvet ovat kuin seiniä, jotka kimaltelevat upeissa väreissä. Toinen kuuluisa sukelluspaikka on nimeltään Sciara del Fuego. ”Tulitien” äärelle tuli jo aiemmin patikoitua, mutta nyt mennään samaisen laavarinteen kohdalla syvyyksiin. Kaloja ja koralleja on maailman sivu täynnä, mutta Strombolilla on tarjota jotakin poikkeuksellista: vedenalaista laavaseinää. Näkymä pinnan alla on dramaattinen. Kaikki se, minkä tulivuori on vuosituhansien aikana ulos kiduksistaan yskinyt, on pinnan alla katseilta piiloissa. Kaikilta muilta paitsi sukeltajilta siis. Tuhkaa ja laavakiveä on kertynyt yli käsityskyvyn. Harmaata laavapohjaa on satakunta metriä rantaviivasta merelle päin. Syvyyttä on kymmenkunta metriä. Sitten koittaa äkkipudotus. Näky ei toden totta ole tästä maailmasta, sillä seuraavaksi laavaseinä putoaa kohtisuoraan 65-300 metrin syvyyteen asti! Sukellamme 33 metrin syvyydessä ja näkyvyyttä on toiset mokomat. Voin vaikka vannoa, että näin matalimmassa kohdassa pohjan, muualla se yksinkertaisesti vain katosi syvänsiniseen tyhjyyteen. Kylmien merivirtojen vieminä minä ja kaksi muuta sukeltajaa liu’umme laavaseinämän vieressä. Kun katson sukeltajia vierelläni, tuntuu kuin olisimme avaruudessa suorittamassa avaruuskävelyä. Kaikki on niin elotonta ja likimain painotonta. Tämä on varmasti lähin korvike itse aidolle avaruuskävelylle, mitä planeetallamme on tarjota. Yksi sykähdyttävimmistä sukelluksistani ikinä.

lasta ja Meksikosta asti. Tulijuhlaa vietetään festivaali-tunnelmissa. Juhlat näkyvät ja kuuluvat kaikkialla San Vincenzossa, sillä näytökset ovat joka ilta eri paikoissa. Aikana, jolloin voiton maksimointi on kaikki kaikessa, tässä juhlassa on jotakin poikkeuksellisen viatonta. Kaiken ydin on yhteisöllisyys ja se, että juhlia tehdään rakkaudella. Tapahtumaa pyörittää voittoa tavoittelematon säätiö Festa del fuego di Stromboli. Säätiöllä sama nimi kuin juhlalla. Näytökset ovat ilmaisia, mutta taiteilijat kiertävät yleisön joukossa silti kolehtia keräten. Jokainen saa vapaasti antaa sopivaksi katsomansa summan, tai olla lahjoittamatta mitään. Koko tuotanto pyörii kuitenkin pelkkien lahjoitusten varassa, joten jokainen avustus on tärkeä. Ja mitä tulee itse näytöksiin, niin ne ovatkin sitten melkoisia elämyksiä. Upeita lavastuksia, mahtipontista äänentoistoa, eeppisiä näytelmiä ja akrobaattisia liikkeitä, elävän tulen ollessa keskeisenä elementtinä jokaisessa näytöksessä. Taitoa ja taiteellista silmää on valtavasti kaikessa.

Tulijuhliin saapuu koko maailma Vuodesta 2008 saarella on vietetty tulijuhlia (Festa del fuego di Stromboli). Juhlaa vietetään syyskuun alussa ja ne symboloivat kesäkauden päättymistä. Juhlat ovat kasvaneet vuosi vuodelta isommiksi niin kooltaan kuin kestoltaankin. Alussa juhlat olivat pienen paikallisen ryhmän vetämiä ja kestivät vain muutaman päivän. Nyt ne kestävät kaksi viikkoa ja esiintyjiä on kaikkialta maailmasta. Kaukaisimmat ovat tulleet aina GuatemaStrombolissa on hyviä sukelluskohteita

Aamunsarastus pensaspalon jälkeen

Pensaspalo

Tuli on irti! Viimeiseksi päiväksi olen varannut vaellusmatkan tulivuoren laelle. Halusin säästää parhaan matkan loppuun. Retki kustantaa 28 euroa, ja siihen kuuluvat niin opas kuin asianmukaiset varustukset (kengät, sauvat, kypärä ja otsalamppu). Reppuun pitää pakata vielä useampi litra vettä, syötävää ja lämpimät vaihtovaatteet, sillä vuoren huipulla tuulee lujaa ja ilma on kylmää. Yhtäkkiä, vain hetkeä ennen retken alkamista rinteellä syttyy tuntemattomasta syystä pensaspalo. Rutikuiva maasto on hetkessä yhtä valtavaa liekkimerta. Tuli ja savu nielee alleen kaiken ja katson epäuskoisena, kun kävelyreitit katoavat tulimyrskyn alle. Juuri tuonne meidän oli määrä mennä. Onneksi reitillä ei ollut sillä hetkellä kävelijöitä ja vakavammilta vahingoilta säästyttiin. Mutta pensaspalosta muodostui melkoinen näytös siitäkin. Paikalle lentää kolme lentokonetta paloa sammuttamaan. Ne lentävät seuraavat tunnit tauotta liekkien yläpuolella vettä pudottaen. Mikä mieletön voimain näytös, niin luonnolta kuin koneiltakin. Auringon laskiessa lentokoneet lentävät matkoihinsa, mistä ikinä tulivatkaan. Vuorenrinne kytee hiljalleen koko yön ja savu tuoksuu kylän kaduilla todella vahvana. Aamuun tultaessa palo on viimein sammunut. Vuorenrinteessä on suuri musta alue, joka kertoo eilisestä maastopalosta. Jää hyvästi Stromboli, tulivuoren valloitus jääköön osaltani seuraavaan kertaan. 14

Strombolicchion majakkasaari

Tulifestiva alit (Festa

del fuego di Strombol

Stromboli, Italia • Pinta-ala: 12 km² • Asukasluku: 400 • Korkein kohta: 924 metriä • Satamat: Scari (San Vincenzo) ja Pertuso (Ginostra) • Rannat: Forgia Vecchia, Ficogrande ja Piscita • Miten: Laivalla tai kantosiipialuksella, parhaimmat yhteydet Sisilian Messinasta ja Milazzosta, mutta myös Napolista ja Reggio Calabriasta, hinnat noin 20 euroa/suunta • Aeolianin saaret on nimetty kreikkalaisen jumaltaruston mukaan (Aeolos, tuulen jumala), saarista käytetään myös nimeä Liparisaaret. Niihin kuuluvat Strombolin lisäksi Lipari, Vulcano, Salina, Panarea, Alicudi ja Filicudi. Pääsivät Unescon maailmanperintölistalle vuonna 2000. • Saaren kadut ovat äärimmäisen kapeita. Yleisimmät kulkuneuvot ovatkin golf-autot ja mopot. Pääsääntöisesti ihmiset kuitenkin kävelevät kaikkialle, koska etäisyydet ovat lyhyitä eikä kiirettä ole. Saarella ei ole katuvalaistusta, valosaaste olematon. • Italiassa on monia toimivia tulivuoria. Kuuluisin Vesuvius, joka aiheutti Pompeijin tuhon 79 jKr. Sisiliassa sijaitseva Etna on Euroopan suurin toimiva tulivuori, korkeutta sillä on 3323 metriä.

ielä puolitoista vuotta sitten oululainen Jarno, 20, pelkäsi ettei koskaan pääse irti anoreksian kahleista. Takana oli vuosien edestakainen osastohoito ja toistuvat takaiskut. Tahtoa parantumiseen löytyi, mutta syitä sairastumiseen ja syömishäiriön syntyyn ei oltu koskaan avattu. Vasta psykoterapiasta saatu apu paikansi ahdistavat kahleet ruumiin sijasta mieleen. ”Luonteessani olennaisinta on aina ollut herkkyys. Loppujen lopuksi kaikki on liittynyt siihen”, Jarno pohtii nyt. ”Syömishäiriö on tunnepohjainen sairaus, josta tulee tunteiden – ahdistuksen ja kontrollin – noidankehä. Usein luullaan virheellisesti että kaikki syömishäiriöiset ovat samanlaisia ja että laihuus on anoreksian merkki. Vaikka syömättömyys ja pakkoliikunta ovatkin anorektikoille tyypillisiä oireita, jokainen meistä

on yksilö ja jokaista pitäisi hoitaa yksilönä. Siksi psykoterapia on mahdollistanut minulle tosi paljon. En tiedä missä nyt olisin ilman sitä.”

Alku Kun Jarno päätti alkaa laihduttamaan, hän oli 11-vuotias ja päässyt juuri neljänneltä luokalta. ”Meillä oli kaksoisveljeni kanssa tapana mennä kevätjuhlan jälkeen syömään jonnekin. Mietin koko automatkan, mitä voin syödä. Olin tulkinnut terveydenhoitajan neuvot terveellisestä syömisestä niin, että painoa on saatava alemmas. Ajattelin että miksi minulle on tarvetta sanoa näin? Minkälainen minä oikein olen? Se osui tosi syvälle itsetuntoon.” Epäterveelliset ruoat jäivät pois ja Jarno alkoi kuntoilemaan. ”Pyöräilin ja uin päivittäin, tarkkailin kolesterolia. Lihava en ollut, vain ikäisiäni isompi. Olen aina ollut sisältä eri ihminen

Iso olo On nelosluokan kevät. Terveydenhoitaja tarkastelee kasvavalle pojalle tyypillistä painokäyrää ja sujauttaa ruskeaan kuoreen opasvihon monipuolisesta ja terveellisestä syömisestä. Pois lähtiessä iskee suuri häpeä. Jarno ei kerro ruskeasta kuoresta kellekään, ei edes kotona. Siitä se alkoi. Teksti: Minea Hara / Kuvat AFP Creative / Lehtikuva ja Jarnon kotialbumi

AFP Creative / Lehtikuva

kuin mitä olen antanut ulospäin ymmärtää. Vaikka olin suosittu, en koskaan oikein sisäistänyt sitä. Jo ala-asteella olin sosiaalinen, puhuin ja nauroin taukoamatta. Mutta kun olin yksin, elin omassa kuplassani. Olen aina kokenut että olen yksinäinen, kavereista huolimatta. Se on jännä tunne.” Kesä meni liikkuessa ja kun viides luokka alkoi, painonmuutos huomattiin. Ensin sen huomasivat vanhemmat, jotka ajattelivat että poika oli alkanut vain kuntoilemaan. Yläasteella sen huomasivat koulun kovikset. Vuotta vanhemmat nälvivät ja haukkuivat neidiksi. Jarno kasasi kaiken sisälleen eikä puhunut tunteistaan kenellekään, ei edes omille kavereilleen. ”Kuulin kaiken mitä sanottiin mutta kasasin sen sisääni. Kävelin ilmekään värähtämättä kiusaajien ohi.” Seuraavaan neljään vuoteen Jarno ei sallinut itselleen käytännössä mitään herkkuja. Syömisen ja liikkumisen kontrollointi ei ollut kuitenkaan ahdistavaa, vaan Jarno piti sitä elä-

mäntapanaan. Nyt jälkikäteen aika näyttäytyy Jarnon silmissä ortorektisena. ”Nyt ymmärrän että koin jo tuolloin piilevää masennusta jota en silloin lapsena osannut tunnistaa.” Kahdeksannella luokalla terveydenhoitaja reagoi painon laskuun, kun Jarno haki lääkärintodistusta mopokorttia varten. ”Olin 15-vuotias ja ikäisekseni alipainoinen. Painoa alettiin kontrolloimaan.” Punnituksissa puhui vain vaaka, eivät ihmiset. Rutiinilomakkeeseen Jarno ilmoitti kuitenkin olevansa tyytymätön painoonsa. Terveydenhoitaja ilahtui. Jarno itsekin oli siis huomannut, että painoa on liian vähän? ”Silloin puhkesin ensimmäistä kertaa kyyneliin. Sanoin että ajatus painon nostamisesta on ahdistava.” Varattiin aika koulupsykologille. Äidin yllättynyt reaktio psykologille menosta tuntui kuitenkin Jarnosta vähättelevältä, ja hän tuli toisiin ajatuksiin. Aika peruttiin. 17

Peruskoulu päättyi ja Jarnon olemus miehistyi. Syöminen oli suhteellisen normaalia, vaikka tietoisuus ruoan ja liikunnan määrästä jyskytti alinomaa takaraivossa. Uuden ammattikoulun matkailulinjalta Jarno sai kavereita ja elämä tuntui sujuvan. Pian uusissa kaverisuhteissa alkoi kuitenkin ilmetä ongelmia, ja Jarno koki, että häntä laiminlyötiin ja kohdeltiin väärin. ”En pystynyt ilmaisemaan pahaa oloani ja ajattelin, että mielipiteilläni ei ole kuitenkaan väliä. Olin yliherkkä. Sisäinen maailmani otti valtaa enkä nauttinut mistään ihan täysillä. Heti kun koin konflikteja, reagoin syömisellä.” Sitten tuli vappu 2009. ”Muistan sen päivän. Minulle tuli ‘iso olo’. Ajattelin, että pudotan pari kiloa. Kun oli terveellisen syömisen taustaa, tiesi mistä aloittaa. Huomasin että paino tippui tosi helposti ja aika nopeasti, en syönyt oikeastaan mitään.” Skootteri vaihtui pyöräksi ja syöminen synniksi. ”Tein itseni kanssa sopimuksia siitä, paljonko pitää kuluttaa. Ainoa onnistumisen tunne tuli siitä kun astuin vaa’alle ja painoa oli tippunut. Sillä hetkellä ei ahdistanut. Helpointa oli kuitenkin sil-

”Body combat tai armeijatyyliset tunnit olisivat kivoja, mutta tässä vaiheessa on liian iso riski harrastaa aktiivista liikuntaa.”

loin, kun ei syönyt mitään. Näläntunne katosi. En muistanut mitä jano oli. Muistan vain että liikuin.” Syyskuussa 2009 perhe ”huijasi” Jarnon hoitoon. Painoa oltiin tarkkailtu koko kesän ajan ja Jarnon isä ja äiti olivat huolissaan. Punnituksesta Jarno suostuteltiin keskustelemaan psykiatrin kanssa. ”Ajattelin että ihan sama, voin vaikka mennä, mutta jatkan samaan malliin.” Psykiatrian vastaanotolla Jarnon pulssiksi mitattiin 36 ja verenpaine oli 60/40. Lähete vei suoraan Oulun yliopistollisen sairaalan nuorten psykiatriselle osastolle. ”Olin ihan hukassa. En ollut tajunnut olevani sairas, en ainakaan psyykkisesti. Osastonhoitaja sanoi kuitenkin että olet tullut osastolle lähetteellä anoreksia. En edes tiennyt, mitä se oli.”

Kierre Osastolla Jarno kyykkyhyppi ja punnersi salaa vessassa. Syöminen oli olematonta. Paino tippui viikossa kaksi kiloa ja Jarno joutui nenämahaletkuun. ”Pakkosyöttäminen oli pahinta. Tuntui että paisun sotanorsuksi. Kun syömishäiriöisen oma valta otetaan pois, voimattomuus on vieläkin ahdistavampaa kuin kontrolli.” ”Itkin ja huusin vanhemmilleni, olin vihainen ja halusin vain pois. Lupasin että syön normaalisti ja käyn taas koulua. Silloin tietenkin luulin että se joka puhuu, on minä itse. Kun äiti kysyi ”Haluatko Jarno todella kuolla?”, vastasin että ainakin heillä olisi keveämpi arkku kannettavana. Olin katkera.” Seuraavat ajat olivat täynnä edestakaista pakkohoitoa, kotiutumista ja nimellistä parantumista. Ateriasuunnitelman 18

noudattaminen epäonnistui toistuvasti, koska annoskoot ja -määrät pienenivät hiljalleen aina kotiin palatessa. ”Moneen kertaan olin sitä mieltä, että olen kunnossa ja pärjään kotona. Söin lääkkeitä unettomuuteen ja ahdistukseen – oikeastaan en aina edes tiennyt, miksi ja mitä lääkkeitä söin.” Eräs unettomuuteen määrätty mielialalääke lihotti 10 kiloa yhden kuukauden aikana. Ahdistus vieraasta kropasta oli sietämätön ja juominen turrutti painajaismaista oloa. Ahdistavan ja kostean kesän jälkeen Jarno sai tarpeekseen. ”Sisältä olin edelleen syömishäiriöinen, mutta päältä päin näytin ihan vieraalta.” Oli syksy 2010. Jarno lopetti kerrasta kaikki lääkkeet sekä juomisen ja syömisen. Pakonomainen liikkuminen alkoi uudestaan. Pian päivään kuului taas vähintään 30 kilometrin lenkki ja lopulta koulunkäynti jäi. Jopa kahvimaito ja purkka kaduttivat. ”Kontrolli lievitti vähäksi aikaa ahdistusta, mutta ahdistus lisäsi kontrollia. Se on kuin ikuinen hyrrä. Vähitellen todellisuuden taju hämärtyi. Sen lisäksi että laskin mielessäni syömistä ja liikkumista, laskin pakonomaisesti esimerkiksi myös rahojani. Kaikki liittyi erilaiseen kertaamiseen. Jos en tehnyt toistoja, olin varma että viimeisetkin mielenterveyteni rippeet katoavat. Pakkotoiminnoilla realisoin sitä että olen olemassa.” Meni puoli vuotta, ennen kuin Jarno hakeutui hoitoon vapaaehtoisesti. ”Silloin halusin ensimmäistä kertaa parantua. Mutta sairauden tuoma kontrolli oli hirveää. Halusin elää normaalin nuoren elämää, mutta vaikka söin, paino laski silti. Pakkoliikuin osastolla vaikka en edes tajunnut sitä – sairaus oli jo ottanut niin ison otteen.” Jarno joutui sataprosenttiseen tarkkailuun. Se oli samanaikaisesti sekä kiusallista että helpottavaa. ”Hoitaja valvoi vierelläni joka paikassa, vessassa ja sängyn laidalla. Ne olivat kuitenkin ensimmäiset yöt pitkään aikaan, kun nukuin sikeästi. Olin niin väsynyt.” Jarno päätti, että tekee yhteistyötä ja taistelee oireita vastaan. Hän oli täyttänyt 18 ja pääsi aikuisten psykiatriselle puolelle. ”Se oli ensimmäinen paikka, missä minua kuunneltiin ja pääkoppaa alettiin purkamaan. Päätin että en pidä mitään enää sisälläni, vaan kerron ihan kaiken. Siellä kuulin myös ensimmäisen kerran puhuttavan psykoterapiasta, mutta silloin todettiin, että siitä olisi apua vasta silloin, kun aivot ovat valmiit vastaanottamaan sen kaltaista hoitoa.” Aikuisten psykiatrisella osastolla Jarnoa hoidettiin viisi kuukautta. Elämänilo oli tullut takaisin. Seuraavaksi lähete vei Lakeuden kuntouttavalle avo-osastolle. Mutta koska syvimpiä tunnelukkoja ei saatu vieläkään auki, vointi alkoi taas huononemaan. Syömättömyys ryöstäytyi käsistä, pikkuhiljaa ja Jarnon tahtomatta. ”Ne omat ajatukset pelottivat ihan kamalasti: ‘En syökään tätä välipalaa, en syö ollenkaan päivällistä, otan vain porkkanan.’ Mutta en voinut lopettaa, koska ahdistus syömisestä uhkasi.” Hyrrä pyöri taas. ”Halusin muuttaa Helsinkiin, olin saanut sieltä opiskelupaikankin. Vanhempien kanssa kuitenkin päätettiin, että muuttaminen toiselle paikkakunnalle ei olisi viisasta. Tukiverkostoni oli Oulussa ja takana pitkät hoitojaksot. Muutin kuitenkin omaan asuntoon Oulun keskustaan.” Omassa kodissa syöminen oli säännöllistä, mutta pientä. ”En pystynyt olemaan yksin enkä seurassa. Järjestelin kotiani pakonomaisesti. Olin liikkumatta ainoastaan silloin kun nukuin. Salkkareiden tauolla tein kuntopiirin ja kaupungilla kävelin päämäärättömästi. Se syksy oli ensimmäinen sairausjakso, kun tiesin että minulla on anoreksia – tiesin mitä pitää

tehdä että paranen, mutta pelkäsin. Pelkäsin ihan kaikkea. Painoin vähemmän kuin koskaan. Kotoa saatoin soittaa äidille ja vain itkeä. Sain rytmihäiriöitä, olin yksinäinen ja epätoivoinen. Mutta en halunnut kuolla.” Jarnolla oli edelleen hoitokontakti, säännöllinen punnitus. Erään kerran hän ilmestyi paikalle ilman tavanomaisia paksuja vaatekerroksia ja vesitankkausta. ”Sanoin hoitajalle että olen valehdellut sinulle. En jaksa enää.” Jarno vietiin välittömästi päivystyksen kautta osastolle. Alkoi hoitojaksoista kaikkein vaativin, mutta myös viimeisin.

”Anoreksia ei salli toteuttaa mitään unelmia. Se on tyytyväinen vasta, kun on muutama metri multaa päällä.”

Käänne Osastolla Jarno ei jaksanut kävellä eikä liikkua. Suihkussa hän istui invapenkillä kumarassa – kropassa ei ollut enää lihaksia jotka olisivat pitäneet pystyssä. ”Tajusin itsekin että olen tosi huonossa kunnossa. Nukuin kolmen peiton kanssa ja päällä oli bokserit, pitkät kalsarit, collegehousut ja villahousut, kolmet sukat ja kolme paitaa. Silti palelin.” ”Näin jälkikäteen en tajua miten olin pärjännyt siihen asti kotona. Mutta anoreksia on armoton. Se piiskaa loputtomiin suorituksiin. Kun sitten tajuaa että tarvitsee oikeasti apua, sitä antautuu voimattomana muiden käsiin.” Vaikka syöminen oli vähäistä, edistyminen alkoi näkyä. Avo-osastolla oli yhteistä toimintaa ja ihmisiä joille puhua. Jarno oli motivoitunut ja luontainen kyky solmia suhteita osoittautui korvaamattomaksi. ”Sairaalahoidossa aina vitsailtiinkin, että parasta hoitoa saa muilta potilailta, hoitajat jakaa vain lääkkeitä ja feisbuukkaa. Mutta se vertaistuki oli kyllä tosi tärkeää. Lohduttaa ymmärtää, että ei ole yksin.” Sitten tapahtui jotain käänteentekevää. Osastolla oli samanaikaisesti toinen syömishäiriöinen potilas, joka suositteli Jarnolle omaa psykoterapeuttiaan. ”Tartuin puhelimeen ja soitin saamaani numeroon. Jo parin tapaamisen jälkeen muistan ajatelleeni, että ei voi olla totta, minä paranen tästä vielä täysin. Ensimmäistä kertaa tuntui että joku ymmärsi. Silloin en vielä tiennyt että terapeuttinikin oli nuorena sairastanut vaikean anoreksian, ihmettelin vain miten joku osaakin kysyä juuri oikeat asiat.” Jarno panosti täysillä psykoterapiaan, jossa psyykkisiä ongelmia ja erilaisia elämän kriisivaiheita hoidetaan luottamuksellisesti keskustelun avulla. Vähitellen masennuslääkkeetkin alkoivat auttamaan kun aivot sai ravintoa, sekä henkistä että fyysistä. ”Tajusin, että ympärilläni on ihmisiä jotka välittävät minusta ja että minä välitän heistä.” Miksi psykoterapiaa ei tarjottu aikaisemmin? ”Olen miettinyt sitä paljon. Vaikka psykoterapian tarpeesta oli kyllä aika ajoin puhuttu, sille ei koskaan tehty mitään. Osaston terapiassa ei pureuduttu syvällisesti sairastumisen syihin, joten en pitkään aikaan ymmärtänyt, miksi oikein sairastin.”

Jarno (oik.) ja ystävä vuoden 2011 syksyllä.

Mörköjä Taival oli kuitenkin vasta alkuvaiheessa ja anoreksia muutti vielä muotoaan. ”Vaikka tiesin, että se voi olla yksi parantumisen vaihe, bulimian astuminen elämään oli kamalaa. Itkin, että eikö tämä ikinä lopu. Kaikki eivät tietenkään sitä käy läpi, mutta minulle bulimia tuntui melkein pahemmalta kuin anoreksia. Ahmin ruokaa, en tehnyt mitään muuta. Sitten opin oksentamaan. Ahmimisella kompensoin niitä tunteita, joita en vielä pystynyt prosessoimaan. Päässä oli paljon käsittelemättömiä asioita.” 19

Nyt säännöllistä terapiaa on takana lähes vuoden verran. Jarno tekee paljon tietoista työtä sen kanssa, miten käsitellä vastoinkäymisiä ja tunteita. ”Painonnousu on edelleen vähän ahdistavaa, mutta ajattelen nyt että hallitsen itse sairautta, eikä sairaus minua. Noudatan ateriasuunnitelmaa ja pidän elämänrytmin mahdollisimman säännöllisenä. Pakko-oireita vastaan taistelen päivittäin, ja niihin auttaa myös lääkitys. Edelleen saattaa tulla epävarma olo kehosta, mutta nyt koetan realisoida itseäni terveillä ajatuksilla enkä kertaamisella. Tiedän, että kukaan ei tule ja ota tätä sairautta pois, se työ täytyy tehdä itse.” Keskeistä on jatkuva vuoropuhelu terveen ja sairaan minän välillä. ”Tärkeää on myös se, että uskaltaa puhua menneisyydestä. Jos en olisi sairastunut syömishäiriöön, herkkyys olisi varmaan oireillut muilla tavoilla. Syömishäiriö on kantanut minut jollain tavalla tiettyihin elämänvaiheisiin, olen sen avulla jaksanut sen sisäisen ahdistuksen kanssa joka juontaa lapsuudesta asti. Jos olisin vain masentunut, en olisi ehkä jaksanut tämänkään vertaa kaikkia näitä vuosia. Jostain syystä vaan lähdin syömättömyyteen”, Jarno pohtii. Siinä missä Jarnon kaksoisveli ja isä ovat näyttäneet tyypillisen suomalaisen miehen sisukasta, vähäpuheista mallia, äiti on tullut sairauden aikana entistä läheisemmäksi. ”Äiti on varmasti itkenyt tuhannet kyyneleet ja miettinyt mitä olisi voinut

tehdä toisin, miksi juuri oma lapsi sairastui. Onneksi apua on tarjottu perhetapaamisten kautta. Vaikka veljien ja isän kanssa ei ollakaan koskaan hirveästi puhuttu sairaudestani, heidän pelkkä läsnäolonsa on riittänyt. Luulen että me kaikki olemme omalla tavallamme herkkiä, mutta puramme tunteita vain eri tavalla.” Jarnolle myös bloggaaminen on yksi terapiakeino. Anoreksian verkkoyhteisö on kuitenkin armoton, eikä Jarno tahdo ottaa turhia riskejä. ”Olen hakenut netistä kyllä tietoa anoreksiasta, mutta en lue siihen liittyviä blogeja. Parantuminen vaatii niin paljon voimia ja rohkeutta, että joskus tuntuisi helpommalta vain pitää kiinni anoreksiasta.” Sen takia Jarno poisti kaikki vanhat postauksensa bloginsa alkuajoilta. ”Tunsin että ne pidättivät minua menneisyydessäni. Pelkäsin että menen itse lukemaan niitä. En myöskään halunnut että muut saavat sieltä ideoita.” Kaipuu menneeseen on mörkö, joka pitää kohdata. ”Joskus tulee haikea olo kun syöminen onkin pelkkä normaali toiminto, eikä enää koko elämä. Silloin palaan tietoisesti siihen, mitä elämä anoreksian kanssa todellisuudessa oli: ahdistavaa kontrollia, yksinäisyyttä, tunteettomuutta ja itsekkyyttä. Anoreksia ei salli toteuttaa mitään unelmia. Se on tyytyväinen vasta, kun on muutama metri multaa päällä.”

Oikeus onneen Anoreksia, ”prinsessatauti”, kantaa mielikuvissa montaa ennakkoluuloa. Onko sen sairastaminen leimannut Jarnoa? ”En tunne ketään toista poikaa jolla olisi ollut anoreksia, mutta sairauden keskellä sellaista ei edes miettinyt. Pelkään ainoastaan sairauden leimaa oman tulevaisuuteni kannalta. Pääsenkö koskaan eroon syömishäiriöstä ja voin vain muistella aikaa, jolloin olin sairas? Terapeuttini antaa toivoa siitä, että voisin itsekin joku päivä auttaa muita sairaudesta kärsiviä ja olla terve. Mutta siihen on vielä matkaa.” Jarno miettii saamaansa hoitoa. Olisiko jotain voitu tehdä toisin? ”Pakkohoidossa aikuistenosastolla minua hoidettiin skitsofreenikkojen kuntoutusosastolla. Olin ainoa syömishäiriöinen. Mielestäni Suomessa pitäisi olla enemmän kuntoutuslaitoksia ja psykiatrisia hoitopaikkoja vain syömishäiriöisille. Onneksi sain lääkäreitä jotka olivat erikoistuneet alaan, mutta usein hoitohenkilökunnalta saattoi kuulla kommentteja kuten ‘murua rinnan alle vaan’. Ymmärrys ja empatia puuttuivat. Parhaat auttajat ovatkin usein niitä, jotka ovat itse läpikäyneet saman.” Liikunnasta Jarno pitää edelleen, mutta ei uskalla liittyä kuntosalille. ”Body combat tai armeijatyyliset tunnit olisivat kivoja, mutta tässä vaiheessa on liian iso riski harrastaa aktiivista liikuntaa.” Tanssiterapia on kuitenkin ollut tärkeä paran-

tumisen väline (kts. lisää tanssiterapiasta alla.) ”Sieltä lähtee aina hyvällä mielellä pois. Tuntuu hienolta nähdä että muutkin sairastuneet pystyvät jo hymyilemään.” Jarno myöntää murehtivansa edelleen paljon. Hän käy vasta ensimmäistä vuotta parturi-kampaajakoulua, kun monet kaverit ovat jo työelämässä. Paljon on mennyt sairauden takia ohi, eikä surua ole aina helppoa käsitellä. ”Mutta sitten ajattelen että minulla on omat kokemukseni, ja ne ovat vahvuuteni.” Ennen niin suljetun maailman ihmetteleminen uusin silmin on saanut arvostamaan pieniäkin asioita, kuten kahvilassa istumista, raitista ilmaa ja talvista kuutamoa. Tietoisen ajattelun apuna toimivat erilaiset mielikuvaharjoitukset. Millaista olisi istua kiikkustuolissa vanhana pappana yksin, ilman eletyn elämän muistoja, mieli täynnä katumusta? ”Haluan ansaita onnellisuuteni. Aiemmin ajattelin, että minulla ei ole siihen edes oikeutta. Nyt unelmani on ihan tavallinen, normaali elämä. Työ, koulu, parisuhde, ystävät, perhe.” ”Odotan myös sitä päivää kun jatkuvaa ajatustyötä ei tarvitse enää tehdä. Että voisin käydä spontaanisti ostamassa irtokarkkeja tai syödä perheen kanssa pizzaa ja vain nauttia hetkestä, niin kuin kaikki muut.” Jarnon blogi: www.momomaruu.blogspot.fi Lisätietoa: www.syomishairioliitto.fi

Ainutlaatuista tanssiterapiaa Oulussa

”Y

ksisiipiset” on erilaisista syömishäiriöistä toipuvien oululaisnuorten tanssiterapiaryhmä, jonka ohjaajina toimivat tanssinopettajaksi valmistuva Hanna Launonen sekä psykoterapeutti Sarianna Virpikari. Vastaavia projekteja ei ole Suomessa aiemmin juurikaan nähty: tanssin lisäksi terapiakeinona käytetään myös valokuvausta. Tavoitteena on saada tanssi- ja liiketerapian avulla syömishäiriöinen hyväksymään oma kehonsa ja pääsemään itsensä kanssa sinuiksi. Erilaiset harjoitukset auttavat tunnistamaan omia kehollisuuden rajoja: mistä minä alan, mihin lopun ja millainen oikeasti olen. Keskeistä ovat myös sosiaalistumiseen ja yhdessäoloon liittyvät harjoitukset, jotka vahvistavat vuorovaikutustaitoja ja auttavat olemaan toisen ihmisen lähellä. Nuorista otetaan projektin aikana myös kolme valokuvaa: sairas minä, tämänhetkinen minä ja tulevaisuuden minä. Valokuva auttaa syömishäiriöistä havahtumaan ja näkemään, että on kaunis ja ehjä. Nuoret osallistuvat itse valokuvien ideointiin ja valmiit kuvat työstetään näyttelyyn. Projektissa on mukana oululainen valokuvaaja Martu Väisänen. Hanke polkaistiin käyntiin maaliskuussa 2012 ja alle kymmenen hengen ryhmä koostuu Virpikarin omista potilaista. Virpikari itse tekee tanssiterapiatyötä vapaaehtoisesti ja rahoitusta on haettu ainoastaan valokuvien ja tulevan näyttelyn toteutusta varten. Lisätietoa: www.tanssiterapia.net

Lääkekannabis sai myyntiluvan Suomessa – miten se eroaa päihdekannabiksesta?

AP / LEHTIKUVA

Teksti: Mirkka Torikka

ääkekannabis Sativex-valmiste sai myyntiluvan Suomessa 22.11.2012 usean muun EU-maan joukossa. Sativex-suusumute on valmistettu Britanniassa kahden eri Cannabis sativa -hamppulajikkeen lehdistä ja kukista hiilidioksidilla uuttamalla. Lääkkeen vaikuttavat aineet ovat kannabisuutteita, jotka luokitellaan kuuluviksi huumausaineisiin. Menetelmällä valmistetaan kahta erillistä kasviuutetta, joista toinen sisältää paljon THC:tä ja toinen paljon CBD:tä. Kannabinoidit imeytyvät ja jakautuvat nopeasti rasvakudokseen, vaikuttaen muun muassa lihasjänteyteen, motoriikkaan, kivun aistimiseen ja ruokahaluun samalla lailla kuin elimistön omat välittäjäaineet. Suusumutteena THC:n veripitoisuudet jäävät matalammiksi kuin mitä saavutetaan hengittämällä sama annos, mikä johtuu toisaalta hitaammasta imeytymisestä ja toisaalta nopeasta rasvakudoksiin jakautumisesta. Sativexin käyttöaihe on hyvin rajallinen. Lääke auttaa lisälääkityksenä joillekin MS-taudin potilaille, joille muut lääkkeet eivät ole tuoneet riittävää lievitystä lihasjäykkyyteen. Sativex vaikuttaa eri kautta kuin muut lihasjäykkyyslääkkeet ja saattaa näin auttaa myös potilasta, joka sietää huonosti jotain olemassa olevaa lääkettä. 22

Kysymyksiin vastasi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean ylilääkäri Eeva Sofia Leinonen. Millaisia vaikutuksia lääkekannabiksella toivotaan olevan? Lääkekannabista on erityisluvalla myönnetty MS-tautiin liittyvän lihasjäykkyyden lisäksi muun muassa erilaisten sairauksien aiheuttamiin vaikeisiin kroonisiin kiputiloihin, esimerkiksi syöpäkipuun, kun muu lääkitys ei auta. Näissä käyttöaiheissa tulisi erityisluvan myöntämiseksi olla kivun hoitoon perehtyneen erikoislääkärin hakemus. MS-tautia sairastavia on Suomessa noin 7000 henkilöä, joista siis vain hyvin harvojen hoidossa on tarvetta lääkekannabikselle. Sativex-lääke on tarkoitettu pienelle potilasryhmälle, ja näistäkin vain osa saa siitä apua. Tähän asti valmistetta on käyttänyt kymmenkunta potilasta vuosittain potilaskohtaisella erityisluvalla, eikä käyttäjämäärän odoteta juurikaan kasvavan. Sativex-lääke saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin kannabiksen päihdekäytössä. Lisäksi lääkkeen vaikutus on hyvin yksilöllinen. Hoito aloitetaan annosta vähitellen nostaen ja yksilöllisesti sopivaa annostelutasoa hakien. Jos lääke ei ole tehonnut neljän ensimmäisen hoito-

viikon aikana, se ei tule auttamaan myöhemminkään, vaan pitää lopettaa. Mitä haittavaikutuksia lääkekannabiksella voi olla? Hoidon alussa yleisimmät haitat ovat huimaus ja väsymys, jotka tavallisesti ovat lieviä tai kohtalaisia ja häviävät hoidon jatkuessa. Yleisesti esiintyy muutoksia ruokahalussa, psyykkisiä haittoja kuten masennusta, euforiaa, sekavuutta ja muistinmenetystä sekä tasapainohäiriöitä, keskittymiskyvyn häiriöitä, uneliaisuutta, ummetusta, ripulia, suun limakalvo-oireita, oksentelua ja pahoinvointia. Myös päihtymyksen tunne on raportoitu haittana. Päihdyttävä vaikutus ei ole osa hoidollista vaikutusta, vaan ei-toivottu sivuvaikutus. Sativex-valmisteella on tutkimuksissa esiintynyt päihtymyksen tunnetta haittavaikutuksena harvemmalla kuin yhdellä kymmenestä käyttäjästä. Mitkä ovat lääkekannabiksen erot päihdekannabikseen? Tärkein ero on, että suusumutteen jälkeen kannabinoidipitoisuuden nousu veressä on matala ja laakea, kun taas kannabiksen polttaminen nostaa pitoisuuden nopeasti korkeaksi. Tästä syystä toivottu vaikutus lihasjäykkyyteen, lihasnykimiseen ja muihin oireisiin on Sativexilla melko tasainen, ja toisaalta korkeiden pitoisuushuippujen aiheuttamat keskushermostohaitat, kuten päihtymys, ovat mahdollisimman vähäiset. Hoidollinen vaikutus ilmaantuu siis matalammalla kannabinoidipitoisuudella kuin päihtymys. Sativexin kannabislajikkeet on kehitetty erityisesti lääkekäyttöön, jotta vaikuttavien kannabinoidien pitoisuus saataisiin vakioitua. Sativexin lisäksi on olemassa muunlaisia lääkekannabisvalmisteita, joilla ei ole myyntilupaa Suomessa. Edelleen voi saada erityisluvalla valmisteita, jotka sisältävät kuivattua kannabiskasvin kukintoa. Näitä käytetään vaporisaattorilla (höyrystimellä) hengittämällä tai teenä. Lisäksi on olemassa suun kautta otettavia kapseleita, jotka eivät ole kasviperäisiä, vaan sisältävät jotain yksittäistä synteettistä kannabinoidia (synteettiset tetrahydrokannabinolit eli dronabinoli ja nabiloni). Lääkekäyttöön tarkoitetut synteettiset kannabinoidit otetaan suun kautta kapseleina, kannabiksen kuivattu kukka höyrystimen avulla hengittämällä tai teenä, ja Sativex taas suihkeena suun limakalvolle. Lääkkeet eivät näin ollen vaikuta samalla tavoin kuin poltettava marihuana, vaan niitä käytettäessä kannabinoidien pitoisuus veressä nousee hitaammin ja matalammalle. Uskotko lääkekannabiksen käytöllä voivan olla vaikutusta laajempaan kannabiksen laillistuskeskusteluun? Mielestäni lääkekannabisvalmisteiden hyöty-haitta-arvioinnista ei voi vetää mitään johtopäätöksiä kannabiksen päihdekäytön osalta, sillä niiden vaikutukset ovat hyvin erilaisia. Lääkekannabis valmisteiden aiheuttamat keskushermostovaikutukset ja riippuvuutta aiheuttavat ominaisuudet eivät ole samanlaiset kuin päihdekannabiksen, eikä lääkkeiden hyöty- ja haittasuhteen pohjalta voi perustella päihdekannabiksen ”haitattomuutta”. Onhan meillä vastaavasti olemassa muitakin lääkevalmisteita, joiden vaikuttavat aineet on alun perin löydetty huumeista tai muista myrkyistä, kuten oopiumiunikosta tai käärmeenmyrkystä, eikä niidenkään käsittelyssä lääkeaineina tuoda esiin, että oopiumiunikon viljely tai käärmeenmyrkyn myyminen tulisi sallia.

Lääkekannabiksen saatavuutta on kritisoitu vaikeaksi. Saattaisivatko ihmiset, jotka kokevat saavansa kannabiksesta hoidollista hyötyä, hankkia sitä katukaupasta? Jos kannabista hankitaan katukaupasta ja poltetaan, vaikutukset ihmiselimistössä ovat erilaisia kuin lääkekannabiksella. Kannabiksen huumekäyttö aiheuttaa lääketieteellisiä haittoja, eikä huumekäyttö ole missään tapauksessa hoidollisesti perusteltua. Lääkekannabiksen saaminen lääkärin määräämään lääkekäyttöön vaatii toistaiseksi potilaskohtaisen erityisluvan Fimealta. Jatkossa Sativexin tultua kaupan apteekkeihin neurologit voivat määrätä sitä MS-potilaille. Vaikka reseptilääkkeiden käytön tulisi aina olla lääkärin valvonnan alaista, uskotko lääkekannabikseen liitettävän mielikuva rennosta ”pössyttelyhoidosta” lisäävän sen kysyntää katukaupassa? Mielikuva on virheellinen, etenkin kun lääkekannabista ei annostella polttamalla. Lääkkeiden hoidollisen käytön tulee muutenkin perustua lääketieteellisen arvioon, eikä mielikuviin. Sativex-hoidon saa aloittaa ainoastaan neurologisista sairaalayksiköistä tai neurologian erikoislääkärin toimesta, ja lääke

Onhan meillä vastaavasti olemassa muitakin lääkevalmisteita, joiden vaikuttavat aineet on alun perin löydetty huumeista tai muista myrkyistä, kuten oopiumiunikosta tai käärmeenmyrkystä, eikä niidenkään käsittelyssä lääkeaineina tuoda esiin, että oopiumiunikon viljely tai käärmeenmyrkyn myyminen tulisi sallia.

auttaa vain osalle potilaista. Näin ollen ei ole odotettavissa, että käyttö laajentuisi nykyisestä. Lääkettä toimitetaan apteekeista joko sähköisellä reseptillä tai huumausainelääkemääräyksellä, ja näitä reseptilomakkeita lääkärit ja hoitopaikat tilaavat erikseen. Kasvattaako lääkekannabis toleranssia? Voiko lääkekäytöstä tulla riippuvaiseksi? Pitkäaikaisessa käytössä ei ole havaittu päiväannoksen suurentamista, ja potilaat raportoivat niukasti päihtymysoireita. Tällä perusteella on epätodennäköistä tulla riippuvaiseksi Sativexista. Riippuvuuden vaaraa ei silti voida varmasti sulkea pois, jos annos on suuri ja lääkettä käytetään kauan. Valmisteen sisältämät vaikuttavat aineet on kuitenkin luokiteltu varsinaisiksi huumausaineiksi, ja siksi on tärkeää, että lääkettä saavat määrätä vain asiantuntijat. Lääkkeiden siedettävyyden pitkäaikaistiedot karttuvat lääkkeen tultua markkinoille ja käyttäjämäärän lisääntyessä. 23

hyvän miehen roolia, ”En mä halua mitään erityistä raselkäinen mies.” vaan olla ihan tavallinen ja suo

KUVA: Janne Laakkonen

Teksti: Susanna Suhonen Kuvat: Cheekki.com ja Janne Laakkonen

heekin eli Jare Henrik Tiihosen viime vuosi oli hänen omien sanojen mukaan ”yhtä viiletystä”, eikä tämä vuosi ole antanut viitteitä tahdin hiljentymisestä. Jo viisitoista vuotta hiphop-musiikkia tehnyt mies on kuluneiden vuosien aikana pokannut niin palkintoja kuin kulta- sekä platinalevyjäkin. Artistimaailmassa hänet tunnetaan kovasta työmoraalista ja keikkatahdistaan. Viime vuosi oli eittämättä uran vauhdikkain. Sokka irti -levyn julkaisun myötä keväällä alkoi kovatahtinen keikkailu ja levyn promoaminen. Syksyllä oli vuorossa uudenlainen myllytys, kun Vain Elämää -ohjelma alkoi pyöriä Nelosella ja hurmasi suomalaiset. Cheekistä puhuttiin ja puhutaan edelleen paljon. Hän sai viilipyttymäisellä olemuksellaan ja komealla ulkomuodollaan naiset huokailemaan kaikissa ikäryhmissä, ja hänestä tehtiin kertaheitolla koko Suomen unelmavävy. Saadusta huomiosta mies on pyyteettömän kiitollinen, mutta myöntää kiireisen tahdin myös hieman väsyttäneen. Tällä hetkellä Cheekin mielessä pyörii loma ja ansaittu levähdyshetki, vaikka ajankohtaa lomalle ei ole vielä lyötykään lukkoon. 24

”Tällaisen tahdin kestää kyllä, kun vain tietää, että se ei jatku iäisyyttä vaan jossain vaiheessa voi pitää breikin”, hän sanoo. Suomalainen hiphop-musiikki elää kultakauttaan. Genren sisältä löytyy esittäjät niin rankalle ja rosoiselle kuin puhtaammallekin hiphopille. Cheekin musiikki on tätä puhtaampaa, vaikkakin hiphop-musiikille kuuluva pöyhkeily ja roisi meno ei jää Cheekin biiseistäkään puuttumaan. ”Ei mun biisien sanat ja sanoma välttämättä ole sitä, mitä sen jonkun vanhankoulun hiphop -puristin mielestä ‘pitäisi’ olla, mutta se on aitoa ja totta. Mun musiikki on sitä mitä mä olen.” Tähän viitaten hän kertoo kuluneen talven aikana saaneensa ”satikutia” lasten ja nuorten asioita hoitavalta juristilta Sokka irti -biisin sanojen vuoksi. ”Ehkä siinä tuli sitten esiin se, että roolimalli ei olekaan roolimalli vaan aito ihminen kaikkine vajaavaisuuksineen”, Cheek naurahtaa. ”Voi tietenkin olla, että jotkut kokevat osan mun biiseistä liian härskeiksi ja osalla menee sitten jostain biiseistä syvempi sanoma ihan ohi. Mutta se on heidän oma fiilis ja ajatus mun musiikista, eikä sitä voi tyrmätä vääräksi myöskään artistin puolelta. Kuulijallakin on oikeus mielipiteeseensä.” ”Siinä mielessä on tehtävä pieni pesäero, että se jäbä, joka kirjoittaa tekstit ja esiintyy lavalla on Cheek ja arjessa voin olla Jare.”

Vaikka asia kuulostaa yksinkertaiselta, raja keikkalavojen supermiehen ja arjen normijäbän välillä on hiuksenhieno. ”Kun ura ja oma elämä ovat yhtä, on siitä erittäin vaikea ja jossain määrin jopa mahdotonta irrottautua. Artistius on aina osa sinua, Cheek on Jare ja toisinpäin.”

Suoraa puhetta Platinaa myynyt Sokka irti -levy on Cheekin seitsemäs studioalbumi ja se on miehen oman levy-yhtiön Liiga Music Oy:n kautta tehty. Levy on kokonaisuudessaan erinomaisen onnistunut. Edellisiin Cheekin albumeihin nähden Sokka irti on nopeatempoisempi. Biiseissä hypätään välillä roisiin biletysmeininkiin (Sokka irti) ja välillä sukelletaan erittäin syvälle herkkiin tunteisiin ja aatoksiin (Kyyneleet, Liian viilee). Cheek on albumiinsa tyytyväinen ja toistaa useaan kertaan kuinka tärkeää hänelle on olla rehellinen itselleen myös musiikissa. ”Biiseistä toiset ovat melko häpeilemättömiä, mutta en mä halua sitä peitellä vaan haluan olla rehellinen.” Artisti avaa elämäänsä ja tunteitaan poikkeuksellisen rohkeasti yleisön kuultavaksi. Vastakohtana useille hiphopin härskeille rallatteluille, Cheekin lyriikoissa kerrotaan myös vaikeista asioista – kaunistelematta. Hän sanookin hiphopin olevan omas-

ta mielestään yksi musiikkimaailman personoiduimmista genreistä. ”Hiphopissa sä seisot sanojesi takana ja niin sanotusti avaat oman päiväkirjasi ulkopuolisille.” Cheekin rohkeudesta avata elämäänsä musiikin kautta kertonee myös se, että Cheekin viides ja kuudes studioalbumi olivat nimetty hänen itsensä mukaan: Jare Henrik Tiihonen ja Jare Henrik Tiihonen 2. Vaikka uusin levy Sokka irti ei kannakaan Cheekin ristimänimeä, ei henkilökohtaisuuksista biisien lyriikoissa tingitä. Liian viilee -biisi on rankka vahvan sanomansa vuoksi. Biisin sanoissa hypätään artistin hektiseen arkeen ja muilta saamaan kritiikkiin ja olettamuksiin. Teksti sivaltaa syvälle arvostelijoiden sydämiin, mutta avaa kaikelle kansalle myös artistin tuntemukset. ”Sitä se on, mutta tässä kannattaa muistaa, että mä en ryve maissa koko ajan vaan noi on tuollaisia hetkellisiä ajatteluja. ‘Ne ei ymmärrä mua, oon kai liian pimee’ ”, mies rimmaa biisin sanoja ääneen. ”Ei oikotietä -biisissä sitten taas on positiivinen sanoma. Siinä on sellainen up-liftaava fiilis. Sanoma siinä on, että jos joskus onkin vaikeeta, kyllä sieltä alhaalta ylös aina pääsee.” 25

”Oma tahto ja asenne vie pitkälle. Pitää muistaa, että vaikka tuulisi kuinka kovaa tahansa vastaan, kannattaa satsata täysillä ja tehdä epäilyksistä huolimatta sitä mitä rakastat – niin pääsee aina eteenpäin”, Cheek pohtii kokemuksen vakaalla rintaäänellä.

Sanoista tekoihin Musiikilla on suuri merkitys ihmisen tunteille. Myös Cheekin musiikki on vuosien saatossa lohduttanut, tsempannut eteenpäin, nostanut fiiliksiä ja saanut kuulijansa nauramaan. ”On hienoa, että ihmiset löytävät biiseistä jotain mihin samaistua, jotain mikä tsemppaa ja lohduttaa. Tärkeintä mulle on tuottaa musalla jotain fiiliksiä ja on hienoa, että ihmiset kokevat myös tarpeelliseksi antaa palautetta siitä minulle. Esimerkiksi sain palautetta, että joku oli saanut paljon voimia Jippikayjeibiisin ‘tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä, sä tsiigaat voittajaa’ -sanoista leikkauksen jälkeen. Ihan mahtavaa.” Ihmisten antaman palautteen vuoksi Cheek sanoo toivovansa kaikesta hulinasta huolimatta pystyvänsä säilyttämään aitoutensa ja rehellisyytensä musiikissaan. ”Jos ihmiset pystyvät samaistumaan mun musiikkiin niin mun mielestä on tarpeellista jatkaa näin – rehellisesti.” Vain Elämää -ohjelman aikana Cheek tuli tutuksi vieläkin suuremmalle yleisölle. ”Ohjelma saattoi antaa kuvan, että ollaan aina kohteliaita ja herrasmiehiä, mutta eihän kukaan aina ole sellainen. Toi viitta on mulle heitetty, vaikka en ole sitä itse välttä28

mättä ajatellut saavani. Esikuvan rooli on suuri vastuu ja se toki antaa elämään uudenlaista painetta.” ”Se mitä teen, vaikuttaa jossain määrin muihin, mutta en mä halua mitään erityistä hyvän miehen roolia, vaan olla ihan tavallinen ja suoraselkäinen mies. Täytyy myös muistaa, että hiphopartistina kyseenalaiset jutut ovat aina läsnä.” Cheekin puheissa vilahtaa hyvin usein sanat rehellisyys, totuus, rehtiys. Rehellisyyden ja suoraselkäisyyden oppi on saatu rakkaalta, jo edesmenneeltä, isältä, josta mies puhuu äärimmäisen lämpimästi. ”Isä kielsi ja opetti muun muassa, ettei huumeisiin pidä koskea. Sitä kieltoa me sisarusten kanssa kunnioitetaan ikuisesti. Alkoholia käytetään harkitusti ja hallitusti. Huumeisiin en ole koskaan koskenut – enkä koske.” Hän jatkaa, että kokee olevansa onnekas saatuaan vanhemmiltaan hienon perinnön oppiessaan kunnioittamaan rehellisyyttä ja avoimuutta. ”Me pystyttiin puhumaan aina kaikesta vanhemmille”, hän sanoo lämpimällä äänensävyllä. ”Faija on suurin esikuvani ja olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta mitä häneltä opin. Kuten muun muassa sen, että kun luvataan jotain, se pidetään, ja jos ei voi pitää lupaustaan, ei sit luvata mitään.” Kotisivut: HYPERLINK “http://www.cheekki.com” www.cheekki.com Facebook: HYPERLINK ”https://www.facebook.com/cheekfb” https://www. facebook.com/cheekfb

llä, kun vain tietää, että ”Tällaisen tahdin kestää ky jossain vaiheessa voi pitää an va ä ytt isy iä ku jat ei se breikin.”

Nimi: Syntynyt:

Jare Henrik Tiihonen

22. joulukuuta 1981 (ikä 31) Vantaa, Suomi

Taiteilijanimi: Cheek (artistinimensä hän sai jo kouluaikoina

pyöreiden poskiensa vuoksi)

Kotipaikka:

Helsinki

Yhtyeet:

Herrasmiesliiga 5th Element

Levy-yhtiöt: Sony (2004–2005)

Alarm/Rähinä (2007–2011)

Liiga Music (2012–)

Levyt:

Human & Beast (omakustanne, 2001)

50/50 (omakustanne, 2002)

Avaimet mun kulmille (2004)

Käännän sivuu (2005)

Kasvukipuja (2007)

Kuka sä oot (2008)

Jare Henrik Tiihonen (2009)

Jare Henrik Tiihonen 2 (2010)

Sokka irti (2012)

Anna Hyvän Kiertää

Kuva: Aki Hallikainen

- läpinäkyvää liiketoimintaa Teksti: Mirkka Torikka

yväntekijä® on joensuulaisen Riitta Nybergin jo pitkään muhittelema idea eettisten ja ekologisten tuotteiden kauppapaikasta. Nyberg on hakenut idealleen valtakunnallisia yhdistyksiä kumppaneiksi ja rakentanut pitkäjänteisesti läpinäkyvän liiketoiminnan strategiaa. Hyväntekijä tarjoaa tarinoita tuotteiden takaa. Tavoitteena on saada työpajakentän laadukkaat tuotokset yhteen verkkokauppaan. Yhdessä osoitteessa voi tehdä eettisiä ja ekologisia ostopäätöksiä jo moninaisista markkinoilla tutuksi tulleista tuotteista tai vielä tuntemattomista piensarjoista designtuotteita tai tuunattuja uusiotuotteita. Ostoskoriin voi vaivattomasti klikata tuotteita, joiden laatua valvotaan ja joiden valmistajaan voi sivuilla helposti tutustua. Tämän päivän kuluttaja haluaa asioida nopeasti ja tietää, millaisia arvoja ja valmistustapoja on tukemassa ja siihen Hyväntekijä-verkkokauppa tarjoaa uudenlaisen mahdollisuuden. Tuotepajoja Hyväntekijä taas innostaa kehittämään yhä enemmän kestävää kehitystä edistäviä tuoteperheitä. Kaupankäynnissä on yleensä kyse yksinkertaisesti rahasta. Mistä lähti idea hyvin erityyppiseen kaupankäyntiin? Minulla on historianopettajan ja mainostoimiston copywriterin tausta ja siitä yhdistelmästä kumpusi tahto käyttää oma osaamista johonkin arvokkaaseen liiketoimintaan. Hyväntekijä Osuuskunta tavoittelee toki myös voittoa, mutta sitä jaetaan myös työpajoille ja tukijäsenille, jotka ovat innostuneet tästä ideologiastamme. Siihen kuuluu eettisen valmistamisen ja kestävän kehityksen edistäminen, ja kaikesta tästä kerrotaan sitten läpinäkyvästi viestien. 30

Voiko niin sanotussa kylmässä bisnesmaailmassa pärjätä hyvällä tahdolla ja sydämellisyydelläkin? Mikä siinä on ollut haasteellisinta? Sanoisin, että hyvällä tahdolla ja sydämellisyydellä yksistään ei liike-elämässä mitenkään pärjää. Mutta jos noihin yhdistetään alan vankka osaaminen, hieman riskiottokykyä ja luovaa hulluutta sekä sinnikkyyttä, onnistuminen on hyvinkin mahdollista, ellei jopa todennäköistä. Haasteellisinta on ollut sovittaa ajankäyttöä ja omaa intoa – sitä haluaisi niin kovasti tehdä monia eri asioita. Siihenkin tarvitaan johtamiskykyä ja itsensä suhteen se on kaikesta vaikeinta. Ovatko kuluttajat tänä päivänä kriittisempiä mitä ennen? Tuotteiden alkuperä kiinnostaa aivan eri tavalla. Näin laman myötä mietitään myös entistä tarkemmin, mitä yleensä edes tarvitsee ostaa ainakaan uutena, koska voi myös lainata, kierrättää tai ostaa käytettyä. Kriittisyys liittyy myös siihen, että nyt kaivataan todellista faktaa eettisyys- ja ekologisuusväitteiden taakse. Pidän tätä kaikkea erittäin tervetulleena kulutuskäyttäytymisenä. Haluan aina korostaa sitä, ettei syyllistämällä muuteta kulutuskäyttäytymistä, vaan tekemällä eettisemmin ja ekologisemmin valmistetuista tuotteista entistä parempia, kestävämpiä, toimivampia ja haluttavampia. Ja hyödyntämällä kierrätysmateriaaleja ja sarjatuotteistamalla on myös mahdollista saada hinta inhimilliseksi.

Limingan Ryti-työpajalla ovat nuoret valmistaneet HuoPala-saippuoita, jotka kuuluvat REILU Hyväntekijä® -sarjaan, niiden hinnan yhteydessä kerrotaan, että tuotteen hinnasta menee 43 % valmistavalle työpajalle, 17% materiaalikustannuksiin, 14 % Hyväntekijä-verkkokaupalle myynti- ja markkinointikuluihin, 24 % Suomen valtiolle arvonlisäverona 2% mallin ja proton valmistajalle, joka tässä tuotteessa on ollut Taina BenDaoud. Luomusaippuan huvetessa pesimenä toimiva huopapäällys huopuu käytettäessä lisää.

Uskotko mielenkiinnon kestävän kehityksen tuotteisiin ja yritystoimintaan säilyvän vai onko se vain tämän ajan muoti-ilmiö? Meillä ei ole kerta kaikkiaan mahdollista palata askeltakaan taaksepäin kerskakulutuksen suuntaan. Edes nykyinen kehitys luonnonvarojen kestävämpään käyttöön ei riitä. Käytämme tällä hetkellä jo lähes tuplasti vuodessa sen, mihin luonnonvarat maapallolla riittäisivät ja kun tuo tuhlaus sijoitetaan vielä sinne, missä se todella tapahtuu eli pienelle väestönosalle länsimaissa, tehtävää ja tasattavaa todellakin riittää. Sanoisin, että tästä näkökulmasta on muoti kaukana, kyllä kyse on pakollisesta suunnanmuutoksesta ja selviytymisestä. Toivotaan, että se ehditään tehdä hallitusti ja kaikki osallistuvat siihen omalla tavallaan. Pienistäkin henkilökohtaisista kulutusmuutoksista syntyy suuria virtoja.

Oletteko saaneet avoimuudestanne palautetta? Arvostavatko kuluttajat kauppatapaa, jossa jopa katteet ja voitot ovat avoimia kuten REILU Hyväntekijä® –tavaramerkkinne kohdalla on? Todella paljon on tullut kehuja ja palautteita. Parhaiten mieleen jäi aito kommentti, jossa työpajakehittäjänä itsekin toimiva henkilö sanoi, että ”tulin ihan kateelliseksi, olisin itse halunnut keksiä tuon, siinä loksahtaa niin monta ajankohtaista asiaa yhteen”. REILU Hyväntekijä® - tuotteen hinnassa kerrotaan prosentteina, kuinka paljon siitä menee valmistavalle työpajalle (n. 4060%), kuinka paljon materiaaleihin, veroihin (24 %) ja Hyväntekijälle myyntiin ja markkinointiin. Tuotteen suunnitellut käsityötaitaja tai designer laatii myös valmistus- ja menetelmäohjeen, ja hän saa myöskin korvauksensa jälkikäteen tiettynä prosenttina jokaisesta myydystä tuotteesta. Menemme läpinäkyvyydessä siis pitemmälle kuin monissa Reilun kaupan tuotteissa mennään. Miten työsi palkitsee sinut parhaiten?

Yhtenä tavoitteenanne on myös sosiaalinen työllistyminen Suomessa. Kertoisitko hieman siitä? Hyväntekijä®-verkkokaupassa myydään suomalaisia työpajatuotteita ja esimerkiksi näkövammaisten käsityöläisten Sokeva Käsityö -malliston kaikkia tuotteita. Tavoitteena on saada laadukkaat työpajatuotteet yhteen paikkaan, josta niitä voi näppärästi netin kautta tilata niin kotiin kuin liikelahjoiksikin. Tätä kautta työpajoissa valmennuksissa, harjoittelussa tai työllistettynä olevat ihmiset saavat motivoivaa tekemistä ja voivat jopa inspiroitua suunnittelemaan ja valmistamaan jotain omaa tuotetta myyntiinkin. Yhteiskunnallisena yrityksenä voimme jakaa innovaatiopalkintoja uusista ideoista. Autamme parhaamme mukaan myös työpajatuotteiden kaupallistamisessa, tarinan tekemisessä sekä myynnissä ja markkinoinnissa. Mitä Yhteiskunnallinen yritys -merkin myöntäminen toiminnallenne merkitsi? Se sopi meille kuin nenä päähän. Olemme tuore osuuskunta ja haluamme ajatella asioita uudella tavalla. Olen varma, että muutaman vuoden päästä yhteiskunnallinen yrittäjyys on paljon tunnetumpi asia Suomessa. Merkin saaneita yrityksiä arvostetaan ja merkille syntyy pikkuhiljaa myös kaupallinen arvo.

Palkitsevinta lienee innostua asiasta aina uudestaan. Se tapahtuu usein asiakkaan kanssa jutellessa, kun huomaa, että jotkut suorastaan liikuttuvat tietyn tuotteen tarinasta tai innostuvat esimerkiksi uudenlaisen aloe vera -sarjan tehosta, jonka saimme yksinoikeudella verkkokauppamyyntiin Hyväntekijään. Joissakin työpajoissa on myös todella hienoja ohjaajia ja aitoja ihmisiä, joiden tekemää työtä on todella ilo saada suurempaan julkisuuteen. Samoin tuntuu hyvältä olla edistämässä tukituotteiden kautta tärkeitä asioita kuten Asennetta-Kampanjan päihdevalistustyötä tai ENO-verkkokoulun tekemää ympäristökasvatustyötä maailman kouluissa. Tässä kaikessa on kyse juuri siitä, mitä sloganimme lupaa: ”Koska hyvä synnyttää hyvää.” Kun hyviä asioita pistää kiertämään, ne kiertävät lopulta takaisin sinulle ja läheisillesi. Niin se vaan menee, vaikka se joskus ongelmien keskellä tuppaa unohtumaan. Verkkokauppa: www.hyvantekija.fi Suomalainen Hyväntekijä Osuuskunta on rajoitetun voitonjaon yhteiskunnallinen yritys, joka on perustettu vuoden 2011 alussa. Kansainvälisten osuuskuntatoiminnan arvojen mukaisesti Suomalainen Hyväntekijä Osuuskunta pyrkii edistämään omatoimisuutta, omavastuisuutta, demokratiaa, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuuden arvoja. Hyväntekijä-verkkokauppa on sitoutumaton, se on toteutettu ilman hankerahoitusta perustajajäsenten työpanoksilla ja kannatusjäsenten tuella. Hyväntekijä® on rekisteröity tuotemerkki, jonka iskulause on: Koska hyvä synnyttää hyvää.

Kuin mikä tahansa perhe

Kaikille lapsille biologisten vanhempien tarjoama koti ei ole paras tai edes turvallinen vaihtoehto. Huostaanotot ja lasten sijoitukset ovat raskaita prosesseja. Uusi perhe ja koti voivat kuitenkin antaa hyvät eväät elämään. Teksti: Jussi Riihimäki / Kuvitus: Hanna Välitalo

”K

odin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä on jatkanut kasvamistaan jo 15 vuoden ajan. Vuonna 2006 oli 16 000 lasta sijaishuollon piirissä, joista 9000 oli otettu huostaan ja joista loput oli sijoitettu avohuollon tukitoimina.” Näin kerrotaan Marjo Hytösen ja Eerika Ollilan Jyväskylän ammattikorkeakoululle tekemässä ja vuonna 2010 valmistuneessa sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyössä, joka käsitteli nuorten perhekotikokemuksia. Määrä on valitettavasti jatkanut kasvamistaan. Nyt oman kodin ulkopuolelle on sijoitettu jo 17 000 lasta. Osa heistä oirehtii niin vakavasti, että ainoa vaihtoehto on laitoshoito. Kun näin vakavia rajoitustoimia ei tarvita, voidaan lapsi sijoittaa perheeseen. Erilaisten sijaisperheiden lisäksi Suo32

messa toimii noin 100 Ammatillisten Perhekotien Liittoon (APKL ry) kuuluvaa perhekotia, ja niissä asuu yli 500 lasta. Voi olla vaikeaa kuvitella, kuinka haastavaa eri tavoin traumaattisten ja huostaanotettujen lasten kanssa työskentely on. Luottamuksen voittaminen ja suhteen luominen voi viedä kauan, eikä sitä ehkä koskaan synnykään. Varmaa on vain se, etteivät työpäivät ole 8-tuntisia. Toiset ovat kuitenkin valmiita yrittämään. He haluavat, että vaikeisiinkin lähtökuoppiin nujertunut lapsi kokisi huolenpidon merkityksen ja oppisi luottamaan maailmaan ja ihmisiin. Ja itseensä.

Nuorten iholla 24/7 Lähes parikymmentä vuotta lastensuojelutyötä tehnyt Ulla Paavola alkoi keväällä 2009 miettiä, miten lasten ja nuorten elämään voisi paremmin vaikuttaa. Laitosmaailmassa työskentely oli jo nähty, sitä oli takana vuosikymmen.

- Tosiasia on, etteivät sijoitetut lapset ole tilastojen valossa pärjänneet omassa elämässään kauhean hyvin. Mietinkin, että perhekoti voisi olla minun juttu, koska siinä ollaan nuoren iholla ihan koko ajan ja tehdään töitä 24/7. Kontakti on mahdollista saada ihan eri tavalla kuin laitoksessa, muistelee Paavola syitä perhekotiajatuksen heräämiseen. Paavola oli alkuperäiseltä koulutukseltaan sosiaalikasvattaja. Laitosuran lopussa hän aloitti vielä sosionomin AMK-tutkinnon. Muiden erikoistumisopintojen lisäksi hän on nykyään perhekotiäiti ja yhden yksikön vastuuhenkilö. - Mieheni kanssa mietimme ja katsoimme Mollin sivuilta, missä päin olisi tarjolla paikkoja. Ja sitä kautta aloitimme joulukussa 2009 perhekotityön Etelä-Suomessa. Teemme töitä firmalle, jolla on neljä kotia ja minä vastaan yhdestä, Paavola jatkaa. Ammatillinen perhekotitoiminta alkoi Suomessa 1990-luvulla. Nimikettä käyttävät kodit, jotka toimivat aluehallintoviraston luvalla ja joilla on kuntien kanssa tehty ostopalvelu-

sopimus. Perhekodin pitää täyttää määrätyt kriteerit, samoin toiminnan laatua tarkkaillaan. Ammatilliset perhekodit sijoitetaan laitosten ja perhehoidon välimaastoon, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että perhekoti on suhteellisen pieni yksikkö (Hytönen & Ollila, 2010). - Meillä on viisi paikkaa ja lapsia esikoululaisista yläasteikäisiin. Teemme töitä kahdestaan, mutta lomittaja on mahdollista saada tarvittaessa, kertoo Paavola. Perhekodissa yläikäraja on 18-vuotta, mutta esimerkiksi opintojen tai muiden painavien syiden takia siellä on mahdollista olla 21:een ikävuoteen saakka. Paavola kertoo tutusta sosiaaliviranomaisesta, joka oli erään kerran soittanut ja sanonut, että hänellä olisi nyt tyttö, joka ”tarvitsee pullantuoksuisen äidin”. - Se kuvaa mielestäni hyvin meidän työtä. Tämä on ihan tavallinen perhe ja kasvatamme lapsia kuin omia biologisiamme. Tietysti on totta, ettei tänne tule sellaisia lapsia, jotka voisivat 33

”Kyllä ne kuuntelee, mut ne on opettanu meitä sillee, et kaikkee ei voi saa. Ja vähä aja päästä ollaa saatu se ku me ollaan tehty jotain sen etee.” Lainaus tutkimuksessa saaduista vastauksista.

olla omassa kodissaan. Monilla on traumoja taustalla ja he ovat jääneet vaille hoivaa ja huolenpitoa. Yhteistyö sijoittavan tahon eli lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa on Paavolan mukaan tärkeää. Se on edellytys sille, että oikea sijoituspaikka löytyy ja lapsen etu toteuttuu. Samoin Paavola katsoo tarpeelliseksi sen, että samaan perhekotiin sijoitetut lapset olisivat jollain tavalla samanhenkisiä.

Moni lapsi voi Suomessa pahoin Mitä nuoremmasta sijoituslapsesta on kysymys, sitä todennäköisemmin syynä ovat vanhempien omat ongelmat. Hytösen ja Ollilan tutkimuksen tulosten mukaan vanhempien alkoholin käyttö, ero, riidat, väkivaltaisuus, kyvyttömyys ja välinpitämättömyys ovat syynä useammassa kuin kolmessa neljästä sijoituksesta. Vanhempien käsitys lapsen parhaasta voi tällaisessa tilanteessa olla hämärä. - Parasta olisi, jos osapuolet pääsisivät sopimukseen yhdessä. Tahdonvastaiset tapaukset menevät pitkiin ja kuluttaviin oikeuskäsittelyihin. Huostaanotto on viimeinen toimenpide ja se on todella kovaa puuttumista perheen yksityisyyteen, selittää Paavola ja lisää sen olevan raskasta niillekin, jotka työn puolesta ovat tekemisissä tapauksen kanssa. Teinien kohdalla ongelmat ovat enemmän itseaiheutettuja. Lintsaaminen, rötöstely, päihteiden käyttö ja karkailu johtavat toimenpiteisiin. Paavolan vastaama perhekoti Etelä-Suomessa toimii perhehoitoluvilla. Tämä tarkoittaa, ettei sinne sijoiteta lapsia tai nuoria, jotka vaatisivat rajuja rajoitustoimenpiteitä. Vaikka Paavola ei haikaile takaisin laitosmaailmaan, hän ymmärtää hyvin sen tarpeellisuuden. - Vakavasti oirehtivia lapsia on valitettavasti paljon. He tarvitsevat tavallista perhettä voimakkaammat ja rajoittavammat rakenteet ympärilleen. Vaikka perhekodissa ei käytetä pakkokeinoja, se vaatii pitäjiltään melkoisesti. Ensinnäkään omassa siviilielämässä tai parisuhteessa ei saa olla pienintäkään kuprua. Jos sellaiseen tilanteeseen tulisi ulkopuolisia erikoistarpeineen, seuraus voisi olla katastrofi. Yhden köyden vetäminen on Paavolan mielestä ehdottoman tärkeää. Lisäksi työssä vaaditaan monipuolisen koulutuksen lisäksi koko joukko tärkeitä ominaisuuksia, esimerkiksi luotettavuutta, lämpöä, joustavuutta, vuorovaikutustaitoja ja huumorintajua. Tärkein kaikista on kuitenkin rehellisyys. - Nämä lapset tulevat sellaisista olosuhteista, missä vanhemmat ovat jatkuvasti pettäneet ja valehdelleet, eikä mihinkään 34

ole voinut luottaa. Perhekodissa se mitä sanotaan, se pidetään. Meidän on pystyttyvä pitämään hyvät lupaukset, mutta myös lupaukset mahdollisista rangaistuksista, korostaa Paavola. Monet lapset ovat saaneet ennen sijoitusta mennä ja tulla oman halunsa mukaan ilman, että kukaan on kieltänyt tai ollut edes kiinnostunut. Uudessa kodissa uudet tuulet voivat nostattaa vastarinnan, mutta se on sen arvoista. - Lopulta lapset kuitenkin arvostavat tervettä tiukkuutta, koska pelkkä vapaus on lapselle hirveän pelottava asia. Alkuun he kyllä vastustavat, mutta sieltä luottamuksellisen suhteen ja kaiken muun luominen lähtee. Paavolan mukaan ilman pettymysten sietämisen taitoa ei perhekotiäitin työssä pärjää. Aina kaikki ei mene niin kuin oli tarkoitus. Kommunikaation ylläpitäminen voi olla vaikeaa tai lapsella voi ilmetä uusia ongelmia. Mitä tehdä, jos biologisia vanhempiaan viikonloppuna nähnyt lapsi käyttäytyykin loman jälkeen oudosti? Lapsen kanssa tehty työ ei pelkästään riitä, pitää kohdata monia (ja monenlaisia) vanhempien, sukulaisten ja ystävien sidosrymiä. Pettymyksen tunteita voi herättää sekin, ettei tilanne Suomessa näytä olevan menossa parempaan suuntaan. - Perheet voivat huonosti. Yhteiskunta on muuttunut kilpailuhenkiseksi, kaikessa on pakko pärjätä ja kaikkea pitäisi olla. Paineet ovat kovat. Maailmankuva, arvot ja moraali ovat muuttuneet, osittain se on mediankin syytä, pohtii Paavola. - Aina pitäisi olla kivaa, mutta kun oikea elämä ei aina ole kivaa. Se on yleensä arkea. Työtä, koulua, ruuan laittamista ja laskujen maksamista. Kun arjesta ja pienistä asioista nauttiminen ei onnistu, niin sitten pitää panna pönttö sekaisin, että olisi muka kivaa. Paavolan perhekodissa ei alkoholia harrasteta, mutta yksi lasillinen punaviiniä joulukinkun kanssa on aikuisille sallittu.

”Silloin tiedän, että homma meni hyvin” Paavola aloitti perhekodin yhdessä miehensä kanssa vasta sitten, kun heidän omat lapsensa olivat jo täysi-ikäisiä. Nykyään he ovat mukana ja auttelevat sijoituslasten kanssa, erityisesti retkillä ja juhlapyhinä. Jouluna kaikki juhlivat yhdessä, mutta muutakin tekemistä on. - Joka toinen vuosi käymme koko yrityksen kanssa ulkomailla, ja joka toinen vuosi olemme jossain kotimaan kohteessa. Taloilla on myös omia reissuja. Pohjoisessa käydään mökillä ja laskettelemassa, kuvailee Paavola. Harrastuksia tuetaan sen mukaan, mitä lapsen mielenkiinto, sosiaaliset taidot ja keskittymiskyky edellyttää. Jos lapsella oli perhekotiin tullessa joku harrastus, se pyritään säilyttämään.

Lopulta lapset kuitenkin arvostavat tervettä tiukkuutta, koska pelkkä vapaus on lapselle hirveän pelottava asia.

Tietenkin suurin osa ajasta on arkista yhdessä olemista ja koulunkäyntiä. Paavola kertoo, että vaikka toiset perhekotilapset ovatkin kokeneet ympäristön leimaamista, koulun kanssa on sujunut aina hyvin. Ehkä paremmin kuin monessa muussa kodissa, sillä perhekodissa opiskelua valvotaan. Kouluista on tullut positiivista palautetta hyvästä yhteistyöstä. - Toiset salailee perhekotitaustaa viimeiseen asti, toiset kertoo sen heti jo esikoulussa. Olen sanonut lapsille, ettei tätä tarvitse hävetä muttei mainostaakaan. Pää pystyyn vaan ja hoidatte hommanne kunnolla, niin kukaan ei pääse arvostelemaan, sanoo Paavola ja muistuttaa, että monet aikuisetkin ihmiset tarvitsevat jossain vaiheessa ulkopuolista apua ja rinnallakulkijan. Terve itsevarmuus ja perhekodin ilmapiiri näkyy myös niin, että lapset alkavat käyttäytyä kuin olisivat sisaruksia. Toisista huolehditaan ja pienempien perään katsotaan. Välillä myös kähistään. Mistä voi tietää, että on tehnyt hyvää työtä? - Yksi lapsi kerran ennen nukkumaan menemistä halasi ja sanoi, että ”sä olet maailman paras perhekotiäiti”. Tuskin hän koskaan tulee sanomaan minua äitiksi, koska lastensuojelulapset ovat hyvin lojaaleja biologisille vanhemmilleen, mutta paras perhekotiäiti kuulosti kyllä melkoisella huipulla olemiselta, vastaa Paavola.

Jossain vaiheessa tulee lasten kotiuttamisen aika. Ne ovat Paavolan mukaan ammatillisesti vaativia hetkiä, ja tietysti myös haikeita. Kaiken toivoo menevän hyvin. - Meiltä lähteneet lapset saavat pitää meihin yhteyttä ja käydä kylässä. Ja kyllä minä pidän yhteyttä heihin ja saatan jopa kantaa huolta, mutta se taitaa olla persoonakysymys. Tätä varten heillä on ovi auki vanhemmille ja läheisille silloin, kun lapsi on perhekodissa. On lapsen edun mukaista, että hänellä on ja kehittyy biologisesta suvusta tukiverkostoa tulevaisuutta varten. Tapaamisia on erilaisia ja niitä koskevat omat säännöt, jotka on suunniteltu edistämään lapsen kuntoutusta. - Ihminen voi olla eheä ja pärjätä aikuisena vaikka biologiset vanhemmat eivät olekaan olleet koko ajan vieressä. Ei se tuhoa elämää. Yksikin välittävä aikuinen riittää ja perhekodissa tämä voi toteutua. - Silloin kun täältä jo lähtenyt lapsi tai nuori tulee itse käymään, niin silloin tiedän, että homma meni hyvin. Lähde: ”Missä kaikki on niin kuin kotona” – Nuorten kokemuksia perhekotielämästä (Hytönen, Marjo & Ollila, Eerika, Opinnäytetyö, Sosiaali- ja terveysala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2010)

Teksti ja kuvat: Susanna Suhonen

hanghain asukasluku on noin 20 miljoonaa, mikä tekee siitä Kiinan suurimman kaupungin. Väkimäärä ei ihme kyllä aiheuta kaaosmaista väentungosta vaan liikkuminen ja asioiden toimittaminen sujuu suuresta ihmismassasta huolimatta hyvin. Suomalainen sanonta ”ollaan kuin sillit purkissa” pääsee kuitenkin oikeuksiin Shanghaissa. Kokeile ja uskaltaudu vaikka ruuhkabussiin ja koe, miltä aasialaisen suurkaupungin tungokseen ahtautuminen tuntuu. Muuten Shanghaissa kannattaa liikkua kävellen, sillä toisin kuin monet miljoonakaupungit, Shanghai on erinomainen kaupunki tutustua jalan. Eurooppalaiset ja varsinkin suomalaiset varmasti kokevat oudoksi sen, että ihmiset tulevat Kiinassa hyvin lähelle. Me olemme tottuneet omaan tilaamme. Siitä on kuitenkin turha haaveilla 36

Kiinassa, varsinkin jos joudut ison joukon keskelle. Shanghaissa kaikki käytöstavat jonottamisesta ja toiselle tilan antamisesta tulee myös tietyssä mielessä unohtaa. Jos jäät esimerkiksi antamaan tietä hissiin menijöille, et pääse hissiin itse lainkaan. Tämä ei ole epäkohteliasta käytöstä shanghailaisilta vaan puhtaasti käytännöllinen tapa toimia isoissa väkijoukoissa. Shanghaissa on paljon muutakin ihmettelemistä länsimaalaiselle. Kiinassa ystävykset kävelevät usein käsikkäin, keskellä päivää kadulla voi nähdä vain pyjamaan sonnustautuneen naisen papiljotit päässä ja miespuolisella taksikuskilla on silmiinpistävän pitkät kynnet. Kaikki nämä omalaatuiset tavat tekevät Kiinasta kiehtovan maan ja kulttuurin. Kiina on äärimmäisen tehokas valtio ja kiinalaiset ahkeruuden huippuja. Töiden tekemiseen varataan runsaasti työntekijöitä ja muun muassa yleisistä käymälöistä löytyy usein käymä-

länhoitaja. Töitä tehdään ahkerasti ja kiinalaiset ovat oppineet lepäämään tilanteen salliessa, joten katukuvassa näkee henkilöitä, jotka ovat pysäköineet skootterinsa tienreunaan ja nukkuvat sen päällä. Myös kaupoissa myyjiä on totuttua enemmän ja saatat huomatakin olevasi yhtäkkiä viiden myyjän ympäröimänä, kaikki valmiina palvelemaan sinua iloisesti.

Shanghain siluetti Paras aika matkustaa Shanghaihin ei rajoitu vain yhteen sesonkiin tai kauteen vaan kaupungissa on nähtävää ympäri vuoden. Lämpö hellii aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn, eikä lämpömittarin elohopea laske talvellakaan miinukselle kuin maksimissaan yöllä pari astetta. Lunta Shanghaissa ei ole tapana sataa, joskin pari vuotta sitten sekin nähtiin ja kaupunki meni aivan sekaisin pariksi päiväksi. Valtavan tehokkaan teollisuuden vuoksi

Shanghaissa kärsitään aika ajoin varsin huonosta ilmanlaadusta, joten varsinkin astmaatikkojen ja lapsiperheiden kannattaa seurata ilmanlaatua. Shanghaita kutsutaan Aasian Manhattaniksi upean maisemasiluettinsa vuoksi. Shanghaihin on viime vuosikymmenten aikana kohonnut toinen toistaan upeampia arkkitehtuurin taidonnäytteitä. Kaupungin maamerkki Oriental Pearl -torni kuvastaa Shanghain modernia arkkitehtuuria. Oriental Pearlin torni kohoaa 468 metrin korkeuteen ja tekee näin maamerkistä maailman kolmanneksi korkeimman rakennuksen. Rakennuksen sisällä on näköalatasanteita, ravintola, ostoskeskus sekä hotelli. Oriental Pearl -tornia vastapäätä sijaitsee alue nimeltä Bund. Hunagpu-joen viereinen alue on historiallisesti ja statuksellisesti merkittävä. Tällä Aasian yhdellä merkittävimmistä bisnesalueista sijaitsee tärkeitä rakennuksia, kuten konsulaatteja, yrityk37

siä sekä pankkeja. Rakennustyylillisesti alue on mielenkiintoinen sekoitus muun muassa romaanisen ajan tyyliä ja art decoa. Shanghai World Financial Center (Pullonavaaja) on ehdottomasti yksi vierailun arvoisista paikoista Shanghaissa. Pullonavaaja-lempinimen muodostaan saanut rakennus kätkee sisäänsä kauppojen lisäksi erinomaisia ruokailupaikkoja jokaiseen makuun. Pullonavaaja kohoaa 101 kerroksen ja 492 metrin huimaan korkeuteen. Pullonavaaja on kattokorkeudeltaan maailman korkein rakennus. Rakennuksella on mielenkiintoinen historia. Shanghain World Financial Centerin rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1997, mutta Aasian talouskriisin vuoksi rakennushanke pistettiin hetkeksi jäihin. Alkuperäisessä suunnitelmassa rakennuksen kärjessä sijaitseva aukko oli muodoltaan 38

pyöreä, ja sen oli tarkoitus ilmentää aurinkoa, kuuta tai maapalloa. Kiinalaisten mielestä aukko kuitenkin muistutti liikaa Japanin lippua, joten aukon malli muutettiin suorakaiteeksi. Kun rakennustyöt jatkuivat tauon jälkeen, sai rakennus uuden muodon lisäksi muutaman kymmenen senttiä lisäkorkeutta.

Ostosparatiisi Shanghai on eittämättä yksi maailman ostosparatiiseista. Mitä ikinä halajatkin, löydät sen Shanghaista. Shanghain kuuluisin ostoskatu Nanjing Road on kuusi kilometriä pitkä kävelykatu, jonka varrella löytyy lukematon määrä kauppoja ja ostoskeskuksia. Neonvalojen loiste tuo mieleen New Yorkin Time Squaren. Silmiinpistävää Nanjing Roadilla, kuten kaikkialla muuallakin

Shanghaissa on siisteys. Kadut ovat suureen väkimäärään nähden äärettömän siistejä ja huollettuja. Ostosten teon lomassa kannattaa antaa aikaa myös kulttuurille. Nanjing Roadilta löytyy myös Kansan aukio, jonka ympäriltä löytyy museoita ja temppeleitä. Näistä nähtävyyksistä yksi kuuluisin on Shanghain museo, joka kätkee sisälleen arvokkaita ja henkeäsalpaavan upeita kulttuuriaarteita. Kiinassa feikkimarkkinat kukoistavat. Kaikki mitä voidaan – kopioidaan. Mitä Shanghaissa vieraillessa sitten kannattaa ostaa? Vaatteita, kenkiä, ehdottomasti helmiä, jadea ja jos matkapäiviä on tarpeeksi, kannattaa teettää mittatilausvaatteita. Kiinalainen räätälöinti on ensiluokkaista ja hinnat ovat hyvin alhaiset. Iltapuku tai vaikka frakki tehdään noin 100 eurolla. Ostoksille lähtiessä kannattaa varata aina mukaan käteistä, sillä vaikka kyseessä onkin äärimmäisen moderni kaupunki, on luottokorttimaksaminen vielä monissa myymälöissä lapsen kengissä. Kaikissa ostoskeskuksien liikkeissä ei ole myöskään kassaa sisällä. Ei siis kannata säikähtää, jos hymyilevä henkilö ohjaa sinut ulos ja vie sinut infopistettä muistuttavalle tiskille maksamaan. Ostoskeskuksissa on niin sanottu yleiskassa, jonne varsinkin pienet liikkeet ohjaavat asiakkaansa.

Hymyile ja nauti! Hymyllä ja ystävällisellä käyttäytymisellä pärjää Shanghaissa pitkälle. Kiinalaiset eivät hallitse englantia hyvin, joten matkalle tulee ottaa mukaan ripaus mielikuvitusta elekieltä varten. Kannattaa huomioida, etteivät esimerkiksi taksikuskit ymmärrä hotellien nimiä saatikka osoitteita, jos vain sanot ne heille. Kirjoita siis osoitetiedot paperille – mieluusti kiinalaisilla kirjaimilla, jos haluat lisämutkitta perille. Tätä varten nykyisissä älypuhelimis-

sa on jo olemassa aplikaatio nimeltä Shanghai Smart. Lataa se puhelimeesi ennen matkaa Shanghaihin! Kiinassa sosiaalinen media ja suurilta osin internetkin kannattaa unohtaa. Kiinassa et pääse Facebookiin, Youtubeen tai Spotifyihin, sillä valtio on rajoittanut sosiaalisen median käyttöä. Kiinassa myös postikortit ostetaan paikoista, joissa myydään valtion vahvistamia postikortteja. Se, meneekö postikortti perille vastaanottajalle, ei ole varmaa. Kulinaristille Shanghai on paratiisi. Kaupungista löytyy maailmanluokan ravintoloita sekä upeita kadunvarsikojuja herkullisine ruokineen. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Shanghaissa löytyy ruokapaikkojen lisäksi mielettömän suuri määrä kahviloita, jotka tarjoavat toinen toistaan herkullisempia ja koristeellisempia leivoksia kahvikupposen aisapariksi. Kannattaa maistaa esimerkiksi suussa sulavaa vihreätee-suklaakakkua. Xin Tian Di on ehdoton must-paikka vieraillessa Shanghaissa. Xin Tian Di on Shanghain uusi ”kuuma alue”, josta löytyy pubeja, kahviloita ja ravintoloita. Aluetta voisi kuvailla myös fuusioalueeksi, jossa yhdistyy Shanghain nykyinen modernius ja vanhan ajan kunnioitus. Xian Tian Dissä on edelleen ripaus vanhaa Shanghaita, pyöristettyjä kiviholveja ja kapeita kujia, jotka luovat taianomaisen tunnelman koko alueelle. Ravintolavalikoimasta löytyy lähes kaikki maailman keittiöt. Istahda ravintolassa ikkunapaikalle tai terassille, ja nauti erinomaisen ruuan lisäksi myös aivan taivaallisesta tunnelmasta. Kaiken kaikkiaan Shanghai yllättää olemalla koko ajan yllätyksellinen. Nähtävää ja koettavaa kaupungissa riittää vaikka viikkojen ajaksi. Parasta on, että kaupunki muovautuu juuri sellaiseksi kuin millaisena sinä sen haluat nähdä. – xièxiè!

Jannika B – Kaikki rohkeus

Radiosoitossa ahkerasti pyörineet biisit ”Onnenpäivä”, ”Hulluksi onnesta” ja “Seuraavaan elämään” ovat nostaneet Kokkolasta kotoisin olevan nykyisin lahtelaistuneen punatukkaisen kaunottaren Jannika B:n (Jannika Bergroth, 27), suuren yleisön tietoisuuteen. Seuraavaan elämään -single on Radio Novan soitetuin kaksi viikkoa putkeen ja kaikkien Suomen radioiden TOP 10:ssä jopa kolmanneksi soitetuin vuonna 2012.

Teksti: Susanna Suhonen / Kuvat: Tom Hakala

annika B:n tie musiikkimaailmaan on päämäärätietoisen työn tulos. Viitisen vuotta sitten tämä nuori naisenalku eteni Suomen Idolsissa aina semifinaaleihin saakka. Hän koetti onneaan myös X Factorissa, mistä ei tullut menestystä. Tämän jälkeen Jannika B kokosi ympärilleen alan osaajien joukosta tuottaja Jonas Olssonin (mm. Deep Insigth) sekä lauluntekijä Heidi Maria Paalasen (mm. Leena Ihmemaassa) ja alkoi työskennellä entistä tiukemmin päämääränsä eteen mikä oli laulajan ura. Nyt päämäärä on ainakin osin saavutettu, sillä nainen on levyyhtiö Sony Musicin listoilla ja kiirettä piisaa. Jannika B:n Kaikki rohkeus -esikoislevy julkaistiin helmikuun alussa. Ennen esikoislevyn julkaisua aloitettiin jo laulajattaren uuden levyn tekeminen. Esikoislevy on tehty yhteistyössä Sonyn kanssa, sillä Jannika B perusti oman Ona-levymerkin helmikuussa 2012.

Tarinoita naisen elämästä Jannika B:n esikoislevyn nimi Kaikki rohkeus kielii levyn sisällön ja siihen ammennetun tunnelatauksen semantiikkaa. Levyllä olevia biisejä leimaavat kyllä hempeä ja tanssillinen kepeys, sekä tarttuvat melodia, mutta lyriikoista voi kuoria erilaisia syvällekin meneviä kerroksia jokaisella kuuntelukerralla. -Vaikka levyllä olevat biisit ovatkin nimenomaan positiivisia rakkaushömppäbiisejä, löytyy sieltä myös todella syvällisiä tun40

teita, joihin varmasti monet voivat samaistua. Tärkeintä kuitenkin on se, että kaikkien biisien lähtökohtana on ollut positiivinen lähestyminen ”surullisiinkin” aiheisiin, Jannika B sanoo hymyillen. Biisien käsialasta Jannika B kiittelee nykyisin hyvää ystäväänsä Heidi Paalasta, joka on yhdessä laulajattaren sekä muiden tekijöiden kanssa saanut taltioitua biiseihin niiden syvällisen tunteen. Erityistä rohkeutta laulajattarelta vaati se, että hän paljastaa avoimesti kaikkien biisien tarinoiden kumpuavan hänen omasta elämästään. -Elin itse sellaista vaihetta elämässäni, etten kyennyt kirjoittamaan. Kuitenkin biiseihin saatiin nivottua kaikki ne tunteet ja ajatukset, joista halusin puhua, paperille juuri niin kuin olin ne ajatellutkin. Biisien sanat syntyivät esimerkiksi Heidin ja minun senhetkisistä kahvipöytäkeskusteluista, Jannika B kiittelee Paalasta niin ystävänä kuin erinomaisena lauluntekijänä. Levyn biiseistä suosikkia Jannika B ei suostu nimeämään. -Minulla ei ole levyllä suosikkibiisiä vaan ne ovat kaikki omilta osiltaan erittäin tärkeitä minulle. Toki Seuraavaan elämään, Onnenpäivä ja Hulluksi onnesta ovat minulle erityisiä, koska ovat ensimmäisiä radiosoitossa olleita sinkkubiisejä. Biiseistä kumpuaa hyvin paljon muistoja, Jannika B sanoo. Taaksepäin katsoessaan Jannika B on ansaitusti ylpeä suoriutumisestaan. -En antanut missään vaiheessa epäonnistumisten lannistaa itseäni vaan päinvastoin sain niistä voimaa yrittää kovemmin.

-Olen joskus kuullut sanottavan, että on parempi tehdä päätöksiä ja epäonnistua kuin ei tehdä päätöksiä lainkaan. Joskus niistä päätöksistä joku osuu oikeaankin. Olen ehkä itse sellainen sinnikäs hullu. Ainakin vanhempani varmaan ajattelevat niin, Jannika B naurahtaa, mutta sanoo vanhempiensa olleen koko projektin ajan suuri tuki.

Julkisuuden kiemurat Laulajatar pohtii sitä, että tänä päivänä nuorten keskuudessa on havaittavissa julkisuuteen pyrkiminen keinolla millä hyvänsä. Hän ei halua missään tapauksessa asettaa itseään tässä suhteessa muiden yli, onhan hän itsekin yrittänyt päästä formaatin kautta urallaan eteenpäin. Mutta miksi pyrkiä julkisuuteen vain julkisuuden vuoksi? Naisen pohdinnoissa on järkeä, jota jokainen voi mielessään pyöritellä. -Itse julkisuus ei saisi olla pääasia vaan juuri musiikki, jota haluaa esittää muille. Laulajalle julkisuus on välttämättömyys, mutta usein unohdetaan, että julkisuuden henkilönä olet suurennuslasin alla myös silloin kuin olet huonoimmillasi, Jannika B toteaa. Hän sanoo olevansa surullinen joidenkin julkisuuden henkilöiden vuoksi ja surullinen myös niiden ihmisten vuoksi, ketkä osallistuvat julkiseen pilkkaan. - Kunpa ihmiset tajuaisivat, että julkisuudessa työskentelevilläkin henkilöillä on tunteet, Jannika B sanoo vakavoituneena. Jannika B itse on säästynyt suuremmilta julkisuusryöpytyksiltä. Hänen mielestään oma käyttäytyminen ja asioihin reagoiminen vaikuttaa asiaan. -Julkisuudessa vallitsee tavalliset elämän pelisäännöt, se miten itse reagoit asioihin, vaikuttaa suoraan myös vastapuolen suhtautumiseen sinua kohtaan, hän sanoo viitaten siihen, että kritiikkiin ei pitäisi vastata kritiikillä. Jannika B myöntää lukevan verkkokeskusteluja ja kommentteja itsestään ja ennen kaikkea biiseistään. -Onneksi toistaiseksi jutut ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia, mutta toki joukossa on myös väkevää kritiikkiäkin. Se on mie-

lestäni oikein. Usein hyökätään kriittisiä kommentteja vastaan todella aggressiivisesti, mutta eivät he ole väärässä, sehän on heidän mielipiteensä, Jannika B sanoo ja paljastaa samalla henkisen vahvuutensa.

Juhlia ja onnea Jos palataan jälleen Jannika B:n uuteen levyyn, tulee se olemaan yksi niistä onnistumista, jonka laulajatar on tähän mennessä elämässään saavuttanut. Levyn julkaisua juhlitaan helsinkiläisessä yökerhossa. -Silloin juhlitaan toivottavasti isolla porukalla, Jannika B sanoo. Juhlaan kuuluu ystävien ja fanien lisäksi sekä kahvi että kuplivaa. Alkoholi ei kuitenkaan ole asia, mikä eittämättä kuluu juhlintaan. -Tuntuu kuin musamaailma olisi muuttunut tässä mielessä kokonaisvaltaisesti. Enää alkoholi ja kännäily ei kuulu musamaailmaan niin suoraviivaisesti kuin se joskus on kuulunut, Jannika B toteaa ja jatkaa, että pitää kehoaan instrumenttina, jota ei voi kohdella huonosti. -On todella tärkeää pitää huolta itsestään ja tämä tarkoittaa urheilua ja hyviä elämäntapoja. Sitä paitsi artisti on lavalla töissä kuulijoitaan varten, joten ei ole oikein olla silloin humalassa. Alkoholi tekee flegmaattiseksi ja jo pieni annos kuuluu äänessä. Meidän bändillä on sanomaton sopimus siitä, että ennen keikkaa ei juoda alkoholia. Levyn julkaiseminen tarkoittaa myös mahdollisesti kiireistä kevättä ja kesää levypromoineen ja keikkailuineen. Jannika B on keikkaillut viime vuonna jo jonkin verran ja alkuvuodesta hän esiintyi muun muassa Suomen Urheilugaalassa. -Lavalle nousu jännittää aina, mutta lavalla kaikki jännitys unohtuu. Toistaiseksi olen aina saanut hyvää energiaa lavalta. Olen vain niin onnellinen, että saan tehdä juuri sitä mitä rakastan. Jannika B:n kotisivut: http://www.jannikab.com/

Rouva Pekkala tilaa Eemelin äidiltä kirsikkaviiniä. Alma-äiti laittaa viinin heti käymään ja hetken päästä antaa Eemelille tehtävän. ’’Hautaa nämä kirsikat tunkiolle.’’ Mutta Alma ei kerro miksi. Eemelin haudattua kirsikat Possuressu saapuu ja alkaa syödä kirsikoita. Pian myös kukko tepastelee paikalle. Kirsikat nousevat pienten eläinten päähän ja ne alkavat humalapäissään jahdata kanoja. Pian Eemelikin tarttuu kirsikoihin ja humaltuu. Seuraavana päivänä Eemeli marssii raittiustalolle tekemään raittiuslupauksen. Ja se päätös pitää. Kooste Astrid Lindgrenin Eläköön Eemeli! -kirjan tarinasta Teksti: Noora Halttunen

aman päätöksen teki myös Eetu Kouvo, 19, kun hän 8-vuotta sitten luki Eemelin kommelluksista. ”Tuollaista en halunnut itselleni”, hän sanoo. Eetu on erityinen Cygnaeus-lukion opiskelija Jyväskylästä. Hän on erittäin tunnollinen ja tekee työnsä joskus liiankin hyvin. Huumorintajua ei puutu ja puhetta solisee pitkänä virtana suusta koko ajan. Sosiaalisempaa ihmistä saa siis hakea. Eetussa on kuitenkin jotain, mitä me muut emme ehkä osaisi omalle kohdallemme kuvitella. Hän on sokea. Tällä erittäin sanavalmiilla ja mielipiteensä hyvin perustelevalla nuorella miehellä oli paljon kerrottavaa kun istuimme hetkeksi alas keskustelemaan päihteiden käytöstä. Eetun mukaan nuorilla on väärä kuva täysi-ikäisyydestä. Heti 18-vuotta täytettyään on pakko juosta Alkoon ostamaan pullo kainaloon ja sitten juhlitaan railakkaasti, nyt kun siihen oikein lupakin on. Vaikka Eetu on ollut jo vuoden täysi-ikäinen ollut, ei hän kertaakaan ole Alkossa käynyt tai edes ravintolassa tilannut viiniä ruuan kanssa. Nuorena tehdystä lupauksestaan hän pitää tiukasti kiinni. ’’Mikä minä olen päihteitä käyttäviä tuomitsemaan, mutta kun ajatellaan, mitä kaikkea pahaa ne ovat ihmisille aiheut-

taneet, niin sitä miettii vain että miksi. Perheitä on hajonnut, lapsia joutunut sijoitukseen ja nuoret pilaavat elämänsä jo sen alkuvaiheilla’’, Eetu tuumaa. Miten päihteiden käyttö sitten eroaa näkevien ja näkövammaisten välillä? Eetun mukaan ei juuri laisinkaan. He juovat siinä missä muutkin ihmiset. Eetu ei itse kuitenkaan pidä baarielämästä. ”Ainoat keinot miten tiedän, että joku on läsnä, ovat ääni ja kosketus. Baarissa se on hieman hankalaa. Koko ajan täytyy huutaa, jos on jotain asiaa ja ihmisiä tungeksii ympärillä hirveän paljon. Ei ole mukava huutaa toiselle, jos siihen ei ole aihetta.’’ ’’Kehottaisin kaikkia miettimään esimerkiksi bileissä, että onko se alkoholin juonti mitenkään tarpeellista vai onko se pelkkä rutiini. Tuleeko siitä oikeesti hyvä fiilis? Muutenkin voi tulla hyvä fiilis. Pelkästä hyvästä fiiliksestä voi tulla hyvä fiilis, ei siihen tarvita mitään liuottimia’’, Eetu neuvoo. Myös Monika Hämälä, 16, on Cygnaeus-lukion opiskelija. Hieman ujoa tyttöä ei heti erottaisi muista koulun nuorista. Hänet tunnetaankin paremmin iloisesta hymystään kuin kuuroudestaan. Monikan monet viittomankieliset ystävät käyttävät paljon alkoholia. Nuoret kokoontuvan ainakin kerran kuukaudessa

Kuva : Micae l

Mäenpää

viettämään kotibileitä ja silloin suuhun kaadetaan pullo jos toinenkin. ’’Monet sammuvat ja toiset (sitten) kuvaavat heitä. Aamulla on sitten mukava katsella illanvietosta otettuja kännikuvia ja silloin varmasti kuvattujakin hävettää’’, Monika kertoo. Bileet eivät siis eroa millään tavalla kuulevien nuorten pippaloista. Viittomakieliset jopa kuuntelevat musiikkia ja nauttivat sen värähtelyistä. Monikan perheessä ovat päihteet näkyneet aina, vanhemmat ovat aikaisemmin polttaneet tupakkaa ja nuuskaa käytetään yhä. Jopa 14-vuotias sisko on aloittanut tupakanpolton. Miten tämä on sitten vaikuttanut Monikan käsitykseen päihteistä? ’’Olen joskus juonut, mutta tupakalle ja huumeille sanon ehdottomasti ei! En oikein pidä päihteistä, monet hehkuttavat niitä ihan todella paljon, vaikkei niissä ole mitään siistiä. Vanhemmat vaikuttavat paljon nuorten käsitykseen päihteistä, jos he tekevät niistä ok-jutun niin nuoret oppivat samat asenteet. Mitä isot edellä sitä pienet perässä.’’ Mikä päihteistä tekee sitten niin siistiä? Monikalla on tähän heti vastaus valmiina. ’’Se, että ne ovat ’kiellettyjä hedelmiä’, tekevät niistä paljon houkuttelevampia. Jos niitä saataisiin yhtä helposti kun

KU VA : Ja ni

ta Hämä lä

limsaa kaupasta, nuoret ehkä menettäisivät mielenkiintonsa niihin. EHKÄ. Meillä suomalaisilla on varmaankin joku kansanvamma, kun emme osaa käyttää alkoholia.’’ Miksi kuitenkin näinkin fiksu tyttö kuin Monika on päihteisiin sortunut? ’’En todellakaan tiedä. Jotenkin kaverit saivat houkuteltua. En tosin juo itseäni todellakaan kaatokänniin, otan vain sosiaalisuuden takia muutamat.’’ Tässä siis näemme, kuinka paljon vertaispaine nuorten joukossa vaikuttaa. Sosiaaliset paineet kasvavat teini-iässä aivan hurjiksi. Yläkoulu on kuin viidakko, jossa täytyy osata valita ystävänsä oikein, jottei harhautuisi vääriin porukoihin. Mutta eivät ne paineet aina jää yläkouluun. Raitis täysi-ikäinenkin saattaa kohdata monia tilanteita, joissa häntä hyljeksitään päihteiden käyttämättömyytensä takia. Yhteiskunta ajaa meitä monenlaisiin ahdistaviin hetkiin. Ja riippumatta siitä, näemmekö tai kuulemmeko samalla lailla kuin muut, näissä tilanteissa täytyy vain osata tehdä oikeat päätökset, sillä ne päätökset kulkevat kanssamme läpi elämän.

Koukuttava pökäle Monille ratkaisu tupakan hajuhaittoihin ja muihin epäterveellisyyksiin on ollut siirtyminen nuuskankäyttäjäksi. Mutta siirretäänkö tällä tavoin vain siirretään nikotiiniriippuvuutta tuotteesta toiseen? Mutta onko se mönjä, mitä ihmiset tunkevat huulen alle yhtään sen terveellisempää kuin tupakansauhuttelu? Teksti: Joonas Lepistö / Kuvitus: Hanna Välitalo

itä nuuska, tuo etäisesti ulosteelta näyttävä mönjä oikeastaan on? Nuuska valmistetaan kosteasta raakatupakasta, johon sekoitetaan muut seosaineet vesiliuoksena. Näitä ovat tärkkelys, nikotiinin imeytymistä edistävä kaliumkarbonaatti ja erilaiset makuaineet kuten mentoli ja anis. Tupakkateollisuus kuvailee nuuskaa lähinnä luonnontuotteeksi. Kolmea pääainesosaa painotetaan mielellään: tupakkaa, suolaa ja vettä. Se jätetään mainitsematta, että tuote sisältää tupakalle tyypillisiä syöpää aiheuttavia nitrosamiineja, tupakkapeltojen lannoitteesta tarttuvaa radioaktiivista poloniumia sekä raskasmetalleja, kuten lyijyä, kadmiumia, arsenikkia, nikkeliä sekä jäänteitä useista myrkyllisistä kasvinsuojeluaineista. Nämä ovat aineita, joista ihmiset eivät edes halua kuulla, vielä vähemmän pitää niitä suussaan. Vaikka nuuskasta on löydetty jopa 2500 eri kemiallista yhdistettä, syy nuuskankäyttöön löytyy yhdestä, riippuvuutta aiheuttavasta aineesta nimeltään nikotiini. Herra nikotiini imeytyy verenkiertoon suun limakalvon läpi. Nuuskassa sitä on runsaasti, jopa 20 kertaa enemmän kuin savukkeissa. Nuuskassa olevasta nikotiinimäärästä imeytyy tunnin aikana vereen noin kolmannes, suurin piirtein yhtä paljon kuin kymmenen minuutin tupakoinnin aikana. Syöpäjärjestöjen mukaan tavanomaisella päiväannoksella nuuskankäyttäjä saa nikotiinia 3-5 kertaa enemmän kuin tupakkaa sauhutteleva päivässä. Rautalahti muistuttaakin, että nuuskasta irtipääseminen on jopa tupakkaa vaikeampaa, koska nuuskanikotiini pysyy veressä huomattavasti tupakkaa kauemmin. Jo suhteellisen lyhytaikaisen nuuskaamisen jälkeen suun limakalvolla alkaa näkyä muutoksia nuuskanpitokohdassa. Pitkään käytettynä nuuska aiheuttaa ientulehdusta ja mahdollisesti myös hampaiden kiinnityskudossairautta, jossa hampaat alkavat heilahdella. Myös valkea hampaiden väri saa kyytiä. Nuuskan käyttö erityisesti nuorella iällä lisää riskiä sairastua suuontelon, nielun ja nenän syöpään. Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu syövän esiastetta jopa puolella nuuskan käyttäjien limakalvoja. Noin 5-10 prosenttia esiasteista muuttuu vuosien kuluessa syöpäkasvaimiksi. Osa pökäleestä tulee väistämättä niellyksi, joten monet sen sisältämät haitalliset aineet pääsevät mahalaukun 44

kautta imeytymään elimistöön. Nikotiini muuttaa jo pieninä annoksina sisäeritystoimintaa, rasittaa sydäntä ja häiritsee mahalaukun toimintaa. Nuuskaaminen lisää myös diabeteksen vaaraa. Lisäksi monet tupakoitsijalle tutut oireet ovat tuttuja myös nuuskaajalle, kuten esimerkiksi käsien tärinä, heikentynyt verenkierto ja päänsärky.

Ruotsi lisää meikäläisten nuuskamenekkiä Entä sitten kuinka sujuu arki rakkaassa naapurimaassamme? Asian laita on niin, että Ruotsi on ainoa Euroopan unionin jäsenmaa, jossa nuuskanmyynti on laillista. Tämän valtion poliittinen johto sai neuvoteltua läpi siinä vaiheessa, kun jäsenyydestä neuvoteltiin. Ruotsin terveysviranomaisetkin osaavat kertoa, että nuuska lisää syöpäriskiä ja sydän- ja verisuonisairauksista johtuvia kuolemantapauksia. Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta, ennen kuin tämä yhteys voidaan kiistatta todistaa. Tämä siksi, että ruotsalaisen nuuskan valmistustapaa eroaa hieman amerikkalaisesta vastaavasta. Hyvä, että tutkitaan. Samaa lisätutkimusta kaipailtiin 1970-luvulle asti tupakan terveyshaitoista. Ruotsalaiset ovat oivaltaneet jotain ehkäpä vielä huolestuttavampaa. Paikallisten tutkimusten mukaan huomattava osa tupakoitsijoista oli vetänyt ”nösseä” ennen siirtymistään polttajaksi. Nuorten viime vuonna toteutetun terveystapatutkimuksen mukaan nuuskakokeilut ovat Suomen nuorilla nousussa. 18-vuotiaista yli 40 prosenttia on kokeillut nuuskaa. Suomalaisethan hakevat nuuskajöötinsä laivojen tax freemyymälöistä ja tuovat toki kavereille kanssa, vaikkei lain mukaan nuuskaa saisikaan tuoda lahjaksi. Nuuskatuotteita saa tuoda omaan henkilökohtaiseen käyttöön enintään 30 kappaletta 50 gramman rasioita. Jos ei risteilylle tohdi lähteä, kalliimpia purnukoita myyvät muun muassa monet pitseriayrittäjät, tiskin alta tietenkin. Määrät ovat niin pieniä, että ratsauksissa moisista on vaikea jäädä kiinni. Nuuskateollisuus on myös lisännyt internetkanavia tuotteen houkuttelevuuden kasvattamiseksi. Itse käyttäjien määrä, sekin on kasvussa. Nuuskaajia arvioidaan olevan Suomessa noin 80 000. Pelkona on, että moni tupakoitsija on siirtynyt sisäsiistiin purkkiratkaisuun muun muassa tupakkalainsäädännön kiristyessä. Kun juuri missään ei saa enää polttaa, on näppärää pistää jökötti huuleen. Tästä on toki hyötyäkin. Sen osoittaa tekemäni pikagallup tuttavakäyttäjien keskuudessa.

”Nuuskasota”

”Nuuskalla ei ole passiivisia käyttäjiä, eikä käyttö siis altista muita mitenkään”, pohtii Samuli. ”Tupakka yskittää ja allergia-astmaatikkona se ei oikein muutenkaan sovi itselle”, sanoo Jyrki. ”Varmasti voi jäädä koukkuun, mutta omasta kokemuksesta veikkaisin, ettei niin pahasti kuin tupakkaan. Johtuen varmasti osin sen saatavuuden vaikeudesta”, selostaa Arttu. Elämäntapaliiton toiminnanjohtajan Vertti Kiukaksen mukaan on tärkeää, että yhteiskunta viestittää kieltolainsäädännöllään, ettei nuuska kuulu Suomeen. Hän muistuttaa naapurimaan ehdosta: sopimukseen kirjattiin, että Ruotsin pitää rajoittaa tehokkaasti nuuskan leviämistä ulkomaille. Kiukaan mukaan näin ei kuitenkaan nyt ole ja tähän EY-tuomioistuin tarvittaessa puuttuu. Tämä tietenkin vaatisi kantelun tekemisen tuomioistuimelle. Elämäntapaliitto penää vastuuta eritoten urheilujärjestöjen osalta. ”Heidän pitäisi toteuttaa linjauksiaan paremmin myös käytännön tasolla”, Kiuas toteaa.

Terveellisempää jääkiekkoa Nuuska liitetään Suomessa monesti urheiluun ja erityisesti jääkiekkoon. Tämä siitäkin huolimatta, että nuuskaa käyttävillä urheilijoilla on 50 prosenttia suurempi riski saada lihas- ja luustovaurioita kuin nuuskaamattomilla. Lisäksi vammojen paranemisessa menee pidempi tovi. Toteutetaanpa Kiukaksen toivomus saman tien. Soitto Ilveksen juniorivastaavalle paljastaa seuraavaa. ”Meillä nuuska ei ole ongelma. Ilveksen sisäinen valistus nuuskan vaaroista ja haitoista kerrotaan pojille joka vuosi. Myöskin joukkueiden valmentajat valistavat pelaajiaan ja joukkueen sisäisissä säännöissä nuuskaaminen on kielletty. Vanhemmille suunnattua tietoa annetaan joukkueen vanhempainpalavereissa”, vakuuttaa valmentaja Kari ”Kilu” Järvinen. Hän kuitenkin lisää, että seura-ajan ulkopuolisesta elämästä valmentajien on kovin vaikea saada tietoa. Toivotetaan Ilvekselle, ja tasapuolisuuden nimissä, muillekin joukkueille mainetta ja kunniaa. Loppukaneettina voisi olla seuraava setti: Jos ei muuten tee mieli lopettaa, kannattaa eksyä samalle sivustolle, mihin meikäläinen vahingossa joutui. Pokalehuulessa.fi -osoitteessa saa pällistellä valokuvia nuuskahuulien suiden kuoseista. Tällaisia hampaita ei halua kukaan.

uuskan myynti kiellettiin vuonna 1992 kaikissa EU-maissa WHO:n suositusten perusteella. WHO:n mukaan haitat ovat ilmeiset eikä nuuskassa ole juurikaan terveyshyötyjä. 1995 Unioniin liittyessään Ruotsi sai erivapauden pitää nuuska markkinoilla. Lupa edellyttää, että Ruotsi sitoutuu estämään tuotteidensa myynnin muihin EU-maihin. Myös Tanskassa myydään laillisesti irtonuuskaa (lössnus), mutta pussinuuskan myynti on kiellettyä. Nenänuuskaa saa laillisesti myydä Suomessa, kuten myös purutupakkaa. Nuuskan myynti kiellettiin Suomessa vuonna 1995. Käyttöä ei kriminalisoitu. EU-tuomioistuin kielsi nuuskan myynnin 2006 myös Ahvenanmaalla ja Ahvenanmaalla rekisteröidyissä laivoissa. Nuuskaa myytiin laivoilla ja Ahvenanmaalla EU-lain vastaisesti vuodesta 1995. Ruotsinlaivoilla nuuskaa myydään edelleen kuitenkin laillisesti Ruotsin aluevesillä. EU:ssa valmistellaan parhaillaan uutta tupakkadirektiiviä, joka kiristää nuuskan sääntelyä. Ruotsi, jolla on EU:ssa erivapaus valmistaa ja myydä nuuskaa kotimaassaan, on päinvastoin toivonut nuuskan vientikiellon poistoa. Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson sen sijaan uhkaa haastaa Ruotsin valtion oikeuteen, koska Ruotsi on epäonnistunut estämään nuuskan viennin muihin jäsenmaihin. Esimerkkinä sääntörikkomuksista Barroso mainitsee Ruotsin ja Suomen välisen laivaliikenteen. Barroson mielestä nuuskan myynti Ruotsinlaivoilla tarkoittaa luvatonta nuuskan vientiä. Expressenin mukaan oikeudenkäynti voisi tarkoittaa Ruotsille satojen miljoonien kruunujen laskua ja nuuskanmyynnin täyskieltoa Itämerellä. Varmaa tietoa siitä ei ole, mitä uusi tupakkadirektiivi todella tarkoittaisi Ruotsin nuuskateollisuudelle. Ruotsalaislehti Aftonbladet on kertonut, että komissio vaatisi kaikkia tupakkatuotteita sisältämään vähintään 85 prosenttia tupakkaa. Nuuskasta vain noin 50 prosenttia on tupakkaa. Lisäksi nuuskan sisältämiä makuaineita kiellettäisiin. Ruotsin kauppaministeri Ewa Björling vetoaa ruotsalaislehti The Localin mukaan asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan nuuskaaminen saattaa osaltaan selittää ruotsalaismiesten suhteellisen alhaisia keuhkosyöpälukemia. Ruotsissa on noin miljoona nuuskan käyttäjää.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Asennetta-lehdessä 4/2010

Noora Halttunen on 17-vuotias tyttö Cygnaeus-lukion musiikkilinjalta, joka rakastaa jalkapalloa ja kirjoittamista. Palautetta hänelle voit lähettää osoitteeseen: noora.halttunen@hotmail.com

lta pimenee leutona tammikuun perjantaina. Joukko nuoria ovat aloittelemassa synttäreiden viettoa suuressa omakotitalossa. Ensimmäiset pullot on jo avattu ja tunnelma on rento. Juttu luistaa ja uusia tuttavussuhteita syntyy. Pöydät notkuvat herkuista ja vieraat odottelevat innolla kakkua. Kun loputkin 60:stä vieraasta ovat saapuneet paikalle laulaa kajautetaan synttäri-laulu ja sitten voidaankin laittaa musiikkia kovemmalle. Bileet ovat alkaneet! Toisella puolella kaupunkia pienessä rivitalossa ovat myös syntymäpäivät alkamaisillaan. Neljän tytön porukka laulaa onnittelulaulua sankarille oven suussa ja tunnelma nousee heti kattoon. Pitkään odotettu ilta on vihdoin koittanut ja ystävykset pääsevät nauttimaan toistensa seurasta, sekä tietysti hyvästä ruuasta. Juomien vaikutus alkaa näkyä bilejoukossa ja hymy on jokaisella herkässä. Tosin joillain ehkä vähän liiankin. Ennen ilta yhdeksää ollaan jo käyty ensimmäiset vessanpönttö-juttelut toimittamassa ja muutamien päät roikkuvat harteilla täysin rentoina. He eivät kuitenkaan tunnelmaa lannista ja musiikintahdissa tanssivat ihmiset riehaantuvat täysin kun sisälle kannetaan ilmaista boolia. Kukaan ei tiedä mitä se sisältää, mutta kerran nyt ilmaista viinaa saadaan täytyy jokaisen juosta lasi ojossa kohti keittiötä. Leffa pyörii rivitalon olohuoneessa. Tiiviisti toisiinsa takertuneet tytöt eivät voi katsoa kauhuleffan jokaista kohtausta vaan kiljuvat yhdessä kuorossa piiloutuen samalla toistensa selkien taakse. Lopulta päätetään elokuva vaihtaa romanttiseen komediaan ja huudot vaihtuvat nauruksi ja onnenkyyneleiksi. Sipsit ja karkit katoavat hiljalleen kupeista. Elokuvan päätyttyä keksitään laittaa sauna lämpenemään. Jospa sitä uskaltauduttaisiin tällä kertaa juosta lumihankeenkin! Musiikkia ei enää kuulu humalaisten huutojen taustalta. Suuri ihmisväkijoukko on muuttunut joukoksi apinoita, joiden ainoa pää-

määrä on saada äänensä kuulumaan kovempaa kuin toisten. Ne muutamat selväpäiset väistelevät kaatuvia kavereitaan ja yrittävät viedä heitä juomaan vettä välissä. Tunnelma ei heidän mielestään ole kovinkaan juhlava. Synttärisankarista ei ole moneen tuntiin kuulunut enää mitään ja häntä etsimään lähteneet löytävät vain rikottuja tauluja ja patsaita. Sitten yksi huuto nousee yli muiden ölisijöiden. Päivänsankari löydetään lyyhistyneenä huoneensa lattialta eikä tämä vastaa toisten puhutteluihin. Paikalla ollut miesseuralainen ei tunnu välittävän kumppaninsa tilasta vaan kyselee jokaiselta huoneeseen tulijalta löytyisikö keltään röökiä heitettäväksi. Hätääntyneet ystävät yrittävät turhaan herätellä sankaria joka hengittää katkonaisesti. Tilanne muuttuu katastrofiksi. Ainakin sitä selvillä silmillä tarkasteleville. Tanssijat jatkavat hapuilevaa heilumistaan ja pullot toistensa jälkeen tyhjenevät jo valmiiksi humalassa olevien nuorten kurkkuun. Ketään ei näytä kiinnostavan paikan omistajan vointi. Vihdoin saadaan paikalle ambulanssi, joka kantaa yhä tajuttoman tytön ulos talosta. Bilettäjät nauravat ambulanssikuskien siirtäessä syntymäpäiväsankaria autoon ja jotkut jopa kuvaavat tilannetta, jotta olisi jotain mille sitten nauraa seuraavana päivänä. Ambulanssin poistuttua paikalta bileet jatkuvat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lopulta yön pikkutunneilla viimeisetkin tanssijat lopettavat heilumisen sammuessaan olohuoneen matolle. Yön hiljaisuuden rikkoo ainoastaan satunnaisesti vessassa käyvät oksentajat. Ilta on kuitenkin heidän mielestään onnistunut. Olihan sitä ilmaista viinaakin. Tyttöjen ilta on kulunut suunnitelmien mukaan. Täysin vatsoin he käpertyvät siskonpetiin hihitellen, kukaan ei taaskaan uskaltautunut hankeen. Pitkälle yöhön tytöt juttelevat mieltä askarruttavista asioista ja naureskelevat toistensa mokille koulussa. Vihdoin valot sammutetaan ja uupuneet kaverukset toivottavat toisilleen hyvät yöt. Viimeisenä uneen vaipuu päivänsankari, tyytyväisenä onnistuneista pippaloistaan.

Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 24-vuotias vapaustaistelija ja 4-vuotiaan Dylan-pojan äiti. virve.karjalainen@hotmail.com

Pohjoismaiden slummi Minä lopetin koulun muutaman kuukauden jälkeen ja jäin tyhjän päälle. Saman kohtalon kokeneita nuoria arvioitiin olevan noin 51 300 vuonna 2010.

len kahdeksan vuoden kotona olon jälkeen hakeutunut omatoimisesti opiskelemaan. Ajatus kouluun menosta pelottaa, hirvittää ja kauhistuttaa. Minusta tuntuu aivan samalta kuin silloin, kun aloitin ekaluokan vuonna 1995, sillä erotuksella, että olen toivottavasti hieman rohkeampi ja viisaampi nyt kuin 7-vuotiaana. Mutta entä jos olen taantunut niin, etten osaa edes yksinkertaisia laskutehtäviä? Entä jos muut opiskelijat ovat minua viisaampia, sosiaalisempia ja taitavampia? Entä jos he ovat menestyneet jo elämässä, tehneet töitä ja saavuttaneet asemaa, kun minä olen vielä samoissa kengissä kuin 16-vuotiaat ensimmäistä ammattiaan opiskelevat? Houkutus jäädä kodin turvallisten seinien sisälle on suuri ja siksi minä ymmärrän, miltä tuntuu olla syrjäytynyt nuori. On helpompaa luovuttaa heti kättelyssä kuin ottaa riski ja epäonnistua. Nuoret ovat usein ailahtelevia ja epävarmoja luonteeltaan, eivätkä monetkaan tiedä, mitä elämältä haluavat. Siksi monet tekevät hätiköityjä valintoja opiskelujen suhteen, mikä hyvin nopeasti päättyy lopulta siihen, että nuori jättää koulunsa motivaation puutteessa kesken. Minulle itselleni kävi juuri niin, kun aloitin 16-vuotiaana opinnot ammattikoulussa. Minä lopetin koulun muutaman kuukauden jälkeen ja jäin tyhjän päälle. Saman kohtalon kokeneita nuoria arvioitiin olevan noin 51 300 vuonna 2010. En kuitenkaan koe olleeni koskaan niin sanottu syrjäytynyt nuori, sillä perheeni on pitänyt huolen siitä, etten ole koskaan jäänyt yksin tai toimettomaksi. Olen auttanut äitiäni siivoustöissä, hoitanut milloin kenenkin lapsia ja yritin myös aloittaa toisen koulun, joka kuitenkin jäi kesken. Syrjäytymistäni ehkäisi myös poikaystävä, jonka kanssa perustin tuolloin jo omaa perhettä, ja ystävät, joita näin lähes joka päivä. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla, useiden nuorten sosiaaliset suhteet ovat tänä päivänä pelkän internetin varassa, eivätkä ne suhteet korvaa oikeita sosiaalisia kohtaamisia. Monista nuorista tulee tämän takia sulkeutuneita ja monet – liian monet – sairastuvat masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin. Mielestäni nykynuoret tarvitsevat enemmän aikaa vanhemmiltaan ja muilta turvallisilta aikuisilta.

Yksi hyvä keino olisi lisätä koulujen terveydenhoitoon jokaiselle nuorelle säännöllinen keskusteluhetki kuraattorin, terveydenhoitajan, psykologin tai nuorisotyöntekijän kanssa. Näin jokainen nuori saisi mahdollisuuden jutella, vaikka vain harrastuksistaan, kuulumisistaan tai ihan mistä vain. Mielestäni se olisi yksi mahdollinen keino löytää ajoissa ne nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Tiedän, että tässäkin asiassa me törmäämme ongelmaan nimeltä resurssien puute. Mutta syrjäytyneet nuoret tulevat todellisuudessa kalliimmaksi kuin se, että nyt alettaisiin todenteolla etsiä varoja heidän ja muiden nuorten auttamiseksi. Ja siksi nyt alkaa olla päättäjien aika tehdä konkreettisia asioita nuorten hyväksi. Enää ei riitä muutama kaunis sana ja katteeton lupaus lehdessä tai uutisissa. Mielestäni on hyvin kummallista, että maamme päättäjillä on aikaa vatvoa viikko tolkulla sitä, paljonko Kreikkaan lainataan rahaa. Samaan aikaan ruuan ja normaalin elämisen hinta nousee koko ajan, mutta tuet pysyvät alhaisina ja avun kysyntää on rutkasti enemmän kuin tarjontaa. Herätys herrat ja rouvat, onko meidän ensisijainen ongelmamme todellakin Kreikan tai muiden ulkomaiden kriisit? Jos tämä menoa jatkuu niin uskon, että hetken päästä me olemme ulkomailla lehtien etusivuilla ongelminemme, eikä meitä todellakaan tulla muistamaan hyvinvointivaltiona. Meistä tulee tätä menoa Pohjoismaiden slummi. Nuorten auttamisessa tarvitaan vanhempia, sisaruksia, koulun henkilökuntaa, päättäjiä, terveydenhuollon ammattilaisia, ystäviä, sukulaisia, naapureita ja eri yhdistyksiä. Nuoret voivat myös itse auttaa itseään, ensimmäinen askel on vaikein, pelottava ja epäonnistumisen pelko on vielä pahempi. Minä olen nyt sen saman askeleen edessä, mutta peloistani huolimatta aion ottaa riskin. Haluan opettaa pojalleni, ettei sosiaalituilla eläminen ole tapa elättää itseään vaan apu tilanteissa, joissa omillaan toimeen tuleminen ei ole mahdollista. Haluan opettaa poikani tekemään töitä unelmiensa eteen ja tekemään unelmillaan rahaa, jolla elättää jonain päivänä itsensä ja oma perheensä.

o k k i t s Ri

ActiveStop.fi

12 viikon maksuton tukiohjelma osoitteessa www.ActiveStop.fi NICORETTE®-nikotiinivalmisteet ovat avuksi tupakoinnin lopettamisen yhteydessä esiintyviin vieroitusoireisiin. Tutustu huolellisesti pakkauksen käyttöohjeeseen. Pidä poissa lasten ulottuvilta. Kun aloitat hoidon, lopeta tupakointi kokonaan. Jos sinulla on krooninen ihosairaus (koskee vain laastaria) tai vakava sydän- tai verisuonitauti, olet raskaana tai imetät, keskustele hoidosta lääkärisi kanssa. Alle 18-vuotiaille vain lääkärin suosituksesta. Markkinoija Johnson & Johnson Consumer Nordic. www.nicorette.fi & www.activestop.fi

Rauman kaupunki

Rolls-Royce Oy Ab

K. Hartwall Oy Ab

Asianajotoimisto Peltonen LMR

Stall Sandbacken Oy

Alukvik Oy

Böckerman Peter Fma

Sähkö OK

Miller Graphics Pietarsaari Oy Ab

Rauman seudun ammattikuormaautoilijat ry

Oy Turku EnergiaÅbo Energi Ab

Valtakadun Hammaslääkäriasema Oy

Arkkitehtitoimisto Pohjanpelto & Co Ky

Ab Elinstallation Per Juslin Oy

Martin seurakunta Nuorisotyö

Tapsan Lava Oy puh. 040 533 4563

K-extra Citylivs MARIEHAMN

Oy Prevex Ab Jakobstadsvägen 31 NYKARLEBY

Akupunktio Johan Nyman Oy

Tapiolan keskustorni 6. krs

Puh. 0400 894 895

Alavieskan Lasiasennus Oy Antenni- ja Sähköhuolto Okkonen Asesepänliike BR-Tuote Oy Autiotalot LKV Oy Autoilija Jari Alanen Ky Autoliikenteen Työnantajaliitto ry Automaalaamo Salmi Oy Bang & Bonsomer Group Oy Biofire Oy Brodeca Ky Bulktransport Caves Oy Celsa Steel Service Oy Eiran Lääkäriasema ja Sairaala Entevado Oy Fennosys Oy Ferag Suomi Oy Haapaveden kaupunki Hakalantori Oy Hausjärven kunta Heinolan Auto-Opisto Oy Hieroja Jani Laine Hioma-aine Oy Hämeen Pintarakenne Oy Isännöinti Kartano Oy Itä-Suomen Ovi Oy Itä-Suomen Turvatekniikka Oy Jarmo Rinta-Jouppi Oy Jasper Oy Jita Oy JP Asennuspalvelu Oy Juuan kunta Nuorisotoimi Jyväs-Jää Oy K-market Puolukka Kallitekniikka Consulting Engineers Oy Katakari Oy Kauhavan Tili- ja Isännöintitoimisto Ky Kaukora Oy Kemijärven Yhteismetsän Osakaskunta

Kesälahden Konesavotta Oy Hongikkomäentie 1 KESÄLAHTI Kiinteistö Oy Kuusamon Vuokratalot Nuottatie 2 KUUSAMO

Kirkko Helsingissä KMS Konsultit Kokkolan Autoilijat Oy Koneurakointi Järri Oy Kopiosto ry Kotkan Talohuolto Ky Kronoby Elverk Kuljetusliike E. Lepistö Oy Kuorma-autoilija Markku Pesonen Kymppikone Ay Kytäjä Golf Oy L ja I Puutuote Ky Lady Line Järvenpää Lahden seurakuntayhtymä Lappituote E. Himanen Oy Laserle Oy Limingan seurakunta LVI Lakanen Oy Länsi-Uudenmaan Mainosjakelu Oy Maanrakennus Etelätalo Ky Mainospuoti Jari Mäntynen Oy Mainostoimisto Vicioni Marko Säisä Oy Megra Oy Meksport Oy Metsätyö Oy Metsäurakointi Jaakko Pulkkinen Oy MSK Group Oy MW Power Oy NCC NMC Finland Oy Norpe Suomi Oy Nurmijärven Saneerauspalvelu Oulun Säiliökuljetus Oy Parooninmäen Moukari Oy Picnic Finland Oy Pixact Oy Pohjanmaan Hylly- ja Trukkitalo Oy Porvoon Tilipalvelu Oy

Asennetta Ristikon Ratkaisu 4/12

www. asennetta.fi Rantalainen & Rekola-Nieminen Oy Rau-Tek Fin Oy Ravintola Fregatti Ravintola Kosmos Oy Ravintola Lyon Riihimäen seudun terveyskeskuksen ky Rock Ramit Oy Ruotsinkylän Tilitoimisto Oy Salon Tilipalvelu Oy Savon Pirkka Seinäjoen seurakunta Siekkelin Puutyö Ky Solgraf Sony Music Entertainment Finland Oy Suomen Keskustanuoret Ry Suomen Liikunta-apteekki Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto ry Sähköasennus Boij ja Norrgård Ky Sähköhuolto Ojala Oy Taksi Kimmo Junnila Tamitek Oy Tarvassaneeraus Oy Taxi Tuula Rehanen Teboil Oy Ab Tenni ja Tenni Oy Terästarvike Oy Tesoman ja Villilän apteekit Tevo Oy TEXpro Oy Tilipalvelu T. ja K. Loukia Oy Tilitoimisto Aarnio Oy Tilitoimisto Reijo Mäki Oy Tuusulan seurakunta Nuorisotyö TVL Valkeakosken kaupunki Varpaisjärven apteekki Vihertaso Oy Warla Trade Oy Yritystoiminnan Ratkaisijat Oy

Statens ämbetsverk på Åland Grundfos Environment Finland Oy Ab

Kontiolahden kunta Vesihuoltolaitos

SiltaValmennus Autokoulu Huhtala HELSINKI

Merasa Oy

Asoma Oy www.asoma.fi

SAKKI ry

ww w.asennetta.fi Löydät meidät myös facebookista!