ASENNETTA-LEHTI

-päihdek Asennet ta

asvatusk am

aisu panjan julk 13 2 / 20

aCat & liCat – kissoja ja ihmisiä Rikollisten revanssi KRIS

Matkajuttu: Lumoava Islanti

Jesse Kaikuranta

– oman tiensä kulkija

Selviytyjä Tino Korpimäki

erosi yhteiskunnasta 1

Sisällys 2 / 13

aCat & LiCat s.40 Kissoja ja ihmisiä

Lumoava islanti s.34

Tässä numerossa: 4

5

8

18 22

Pääkirjoitus Tunnustuksia

= kannessa

Bussin kuulumisia Tärkeää asiaa tärkeilemättä.

Suomen selviytyjä Tino Korpimäki erosi yhteiskunnasta asennetta lyhyet

Anna puu Tie tähtiin

26

annan fanikuva!

revanssin paikka s.28

ASENNETTA 2/13 9. vuosikerta ISSN 1795-9705 TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 Fax 09 753 0557 info@asennetta.fi 2

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi KANNEssa Anna Puu Kuva: Susanna SaastamoinenBarrois

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

suomen selviytyjä s.8 Tino Korpimäki erosi yhteiskunnasta

Anna puu s.22 Fanikuva sivulla 26!

28

31

34

38

40 46

Kris ry rikollisten revanssi yhteiskunnassa jesse kaikuranta Oman tiensä kulkija MATKALLA Lumoava Islanti Novelli Noora Halttunen Kissoja ja ihmisiä Kolumni Virve

Jesse kaikuranta s.31 Oman tiensä kulkija

TAITTO Pippuriina /Hanna Välitalo www.pippuriina.com TOIMITUS Asennetta-Kampanja Oy Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

LEVIKKI 15 000 kpl TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki MIRKAN KUVA Tommi Penttinen

3

Pelkän ongelman esiintuominen ei ole hyvää journalistista ilmaisua, vaan ongelmaan pitäisi aina olla esittää myös ratkaisuehdotus. Tärkeää olisi myös oivaltaa itse jotain. Ja lisäksi pitäisi vielä olla hauska.

Tunnustuksia Mietin pitkään mistä kirjoittaisin tällä kertaa. Ajankohtaisesta ja tärkeästä ilmiöstä vai jostain oleellisesta alamme ikuisuuskysymyksestä? Pelkän ongelman esiintuominen ei ole hyvää journalistista ilmaisua, vaan ongelmaan pitäisi aina olla esittää myös ratkaisuehdotus. Tärkeää olisi myös oivaltaa itse jotain. Ja lisäksi pitäisi vielä olla hauska. Hmm. Aina alkuun päästyäni ajatukseni katkesivat ystävien yhteydenottojen vuoksi. Sitten tajusin, että heidän tarinansa olivat paljon kiinnostavampia kuin väkinäiset ammatilliset pohdinnat. Tässä karkea läpileikkaus aikamme nuorten aikuisten ajatuksista.

Eräs ystäväni oli ollut pitkään huolissaan omasta jaksamisestaan ja sen vaikutuksista lapsiinsa. Nyt hän kertoi tehneensä itse itsestään lastensuojeluilmoituksen. Hän ymmärsi, että ammattilaiset siellä ovat heidän perheensä puolella. Avoin oma-aloitteinen yhteistyö poisti näin ollen stressin vaikean tilanteen mahdollisista seuraamuksista. Millaista vahvuutta onkaan myöntää olevansa inhimillinen ihminen tässä supervanhemmuuden ihannoinnin ajassa. Tämä on suurinta rakkautta omia lapsia kohtaan. Suojella heitä vaikka oman ylpeyden kustannuksella, jos tilanne niin vaatii.

Toinen tylsistyi yövuorossa. Hän alkoi jutella kertoen omasta masennuksestaan ja anoppinsa alkoholiongelmasta. Hän turhautui omasta voimattomuudestaan. Kertoi tajuavansa tarvitsevansa itsekin apua, mutta myönsi että sitä on miehenä hirvittävän vaikea pyytää. Hän myös koki, että tarvitsisi jonkun puhumaan hänen puolestaan. Hän koki olevansa liian väsynyt ajamaan omaa etuaan. Kuunteleeko yhteiskunta väsyneitä? Heitä jotka eivät jaksa taistella maksusitoumuksen saamikseksi ja vakuutella pahaa oloa tiskiltä toiselle päästäkseen riittävän pitkään hoitosuhteeseen?

Kolmas ystäväni turhautui kohteluunsa synnytyssalissa. Hän kertoi synnyttäneensä huulihalkion, joka sitten myöhemmin todettiin tyttövauvaksi. Päätellen näin kätilöiden toiminnasta, kun erityislapsen ulkonäkö nousi sukupuolta oleellisemmaksi asiaksi elämän ensiminuutteina.

Ystäväni totesi onneksi tietäneensä mistä huulihalkiossa on kyse, mutta kaikki eivät tiedä. Joten tilanne tulisi hoitaa hieman hienovaraisemmin.

Yhteiskuntamme ei ole täydellinen. Jotkut turhautuvat siihen niin, että ottavat ja lähtevät – eivätkä vain Suomesta, vaan eroavat koko länsimaisesta elintavasta. Näin teki Tino Korpimäki, joka muutti elämään Azoreille itse kyhäämäänsä majaan, omavaraistalouteen (Suomen Selviytyjä s.10-17). Tämä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi hänelle, mutta en suosittelisi samaa kaikille oman onnensa etsijöille. Järjestelmässämme on paljon parannettavaa, mutta uskallan väittää että sekin on parempi tilanne kun elää ilman mitään järjestelmää. Joten välttääksemme totaalisen kansanpaon, koitetaan sinnikkäästi jaksaa taistella kokemiemme epäkohtien eteen.

Meidän taistelussa päihdeongelmia vastaan olette oleellisessa asemassa Te lukijamme ja tukijamme. Kiitos, että uskotte työhömme ja tilaatte lehteämme mahdollistaen Asennettapäihdekasvatusbussin ilmaisen työn kouluilla.

Ai niin, se hauskuus! Kaveri soitti tässä yhtenä aamuna ja kertoi tavastaan aina nuolaista pysäköintilipuketta ja liimata se otsaansa kiinni siksi aikaa, kun ajaa auton parkkiin. Tälläkin kertaa hän oli tehnyt niin, ja napannut lapun asioille lähtiessään kyllä pois. Parkkihallista poistuessaan lipuke ei kuitenkaan enää toiminut. Paikalle hälytetty tekninen tukihenkilö epäili että otsaan jääneellä magneettijuovalla saattoi olla asian kanssa jotain tekemistä.

Aurinkoista kevättä!

Mirkka Torikka

mirkka@asennetta.fi 4

Bussin kuulumisia

Asennetta -päihdekasvatusbussi - tärkeitä asioita tärkeilemättä

Asennetta-päihdekasvatusbussi on yksityinen ehkäisevää päihdetyötä tekevä yksikkö, joka on kiertänyt kouluilla ilmaiseksi kahdeksan vuotta, omavaraisen rahoituksen turvin.

A

sennetta-Kampanja Oy on ehkäisevää päihdetyötä toteuttava yksityinen sitoutumaton kampanja, jonka päätehtävänä on herättää keskustelua päihdeasioista ja saada nuoret ottamaan niihin kantaa. Valtakunnallisesti peruskouluja ilmaiseksi kiertävällä Asennetta-päihdekasvatusbussilla toteutettava kenttätyö tavoittaa noin 10 000 nuorta vuodessa.

Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan omalla Asennetta-lehdellä, jonka myynti työllistää yli kahdek-

sankymmentä eri-ikäistä työntekijää. Asennetta-lehti on ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii myös Asennetta-päihdekasvatusbussin tiedotuskanavana. Tilaamalla Asennetta-lehteä varmistat, että Asennetta-päihdekasvatusbussin vierailut ovat jatkossakin kouluille ilmaisia. Viime keväänä toiminta sai tunnustusta Suomalaisen Työn Liiton myöntäessä Asennetta-Kampanjalle Yhteiskunnallisen yrityksen merkin. Merkki on vakuus siitä, että yrityksen tuotot käytetään toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

5

Bussin kuulumisia

Keep it simple!

Bussissa kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriävänkin mielipiteen uskaltaa ilmaista. Bussissa ei siis luennoida päihteiden lääketieteellistä koostumuksista, eikä muutenkaan ”saarnata”, vaan jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta. Bussin kotoisat tilat mahdollistavat intensiivisen jutustelun paremmin kuin koulujen isot juhlasalit.

Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tärkeämpää, että nuorille jää bussista lähtiessään mieleen edes yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Vuosien jälkeen bussissa käyneet nuoret eivät todennäköisesti muista heille kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että bussissa puhunut kaveri oli hyvä tyyppi ja se tyyppi oli päihteitä vastaan. Se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen.

Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laajempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille.

Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan paras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä.

Ehdoton ehdottomuus synnyttää usein vastarintaa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa olisikaan. Neutraali asenne antaa siis myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille.

Kiitos Tukijoille

Taantuma saa ihmiset tinkimään ”turhasta”. Valitettavasti usein karsintalistalle ensimmäisinä päätyvät 6

hyväntekeväisyyskohteet, joihin ei ole pakko satsata.

Meille Te Tukijamme olette kuitenkin elinehto. Me emme voi valita, koska koko työmme on teidän varasamme. Kiitos siis kaikille Teille, jotka näinä tiukkoinakin aikoina haluatte satsata nuoriimme ja heidän tulevaisuuteensa. Kyseessä on kymmenen tuhannen nuoren kanssa vuosittain tehtävä ilmainen päihdekasvatustyö, joka voi jatkua vain niin pitkään kuin Te uskotte siihen ja pidätte sitä tärkeänä.

Toimintamme sai viime vuonna Yhteiskunnallisen yrityksen tunnustuksen Suomalaisen Työn Liitolta.

Yhteiskunnallinen yritys -merkki on suunnattu yrityksille, jotka pyrkivät liiketoimintansa avulla ratkaisemaan yhteiskunnallisia tai ekologisia ongelmia sekä edistämään yhteiskunnallisia tavoitteita. Tunnustus on merkki muun muassa siitä, että saatavamme ohjataan kenttätyöhömme eikä osakkeen omistajille. Tämä tunnustus on meille kunnianosoitus siitä minkä puolesta olemme kohta kymmenen vuotta taistelleet. Visio kouluja valtakunnallisesti kiertävästä päihdekasvatusbussista oli kunnianhimoinen. Erilaiset toimijat kyseenalaistetaan helposti, mutta emme antaneet periksi. Ja periksi emme anna vieläkään, vaan haluamme taistella läpi tästä taantumasta. Emme kuitenkaan pysty siihen yksin, vaan tarvitsemme tukeanne yhä, nyt enemmän mitä koskaan!

Toukokuu

Lokakuu

7.5 Pudasjärvi, Rimminkankaan koulu 8.5 Pudasjärvi, Lakarin ja Kurenalan koulu 14.-17.5 Kauhava, Kortesjärven, Alahärmän, Ylihärmän ja Kauhavan koulu.

21.-23.5.2013 Hausjärvi, Hausjärven yläaste 28.-30.5.2013 Mikkeli, Rantakylän yhtenäiskoulu

1.-2.10.2013 Pälkäne, Pälkäneen yhteiskoulu 15.-16.10.2013 Vaala, Vaalan yhteiskoulu 17.-18.10.2013 Utajärvi, Utajärven yläaste 30.10.2013 Isokyrö, Isonkyrön ala-aste 31.10.-1.11.2013 Tarvasjoki, Tarvasjoen koulu

Heinakuu

Lahden kaupungin Nuorisopalvelut / Summer Up festivaalit 5.-6.7. Chill Out -alue

Elokuu

Marraskuu 5.-6.11.2013 Pielavesi, Puustellin koulu 12.-15.11.2013 Lapinjärvi, Porlammin yläaste

Joulukuu VARATTU

20.-23.8.2013 Nokia, Nokianvirrankoulu 27.-30.8.2013 Tampere, Kaarilan koulu

Syyskuu 3.-6.9.2013 Tampere, Lielahden koulu 17.-20.9.2013 Kiiminki, Jokirannan koulu 24.-26.9.2013 Pukkila, Askolan yläkoulu

Seuraavat vapaat päivät ovat keväällä 2014.

Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p. 045 126 8166

Uudet vierailut ja materiaalit: Aikatauluvastaava ja tiedottaja Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi p. 045 126 8158

Laskutus, työhön haku ja muut asiat: p. 045 139 8902 info@asennetta.fi

Muut yhteystiedot: www.asennetta.fi

www.asennetta.fi Löydät meidät myös facebookista!

7

Kahdeksan vuotta sitten Tino Korpimäki, 36, halusi pudota yhteiskuntamme kelkasta tietoisesti. Ei kuitenkaan syrjäytyäkseen vaan selviytyäkseen. Tänä päivänä hän elää lähes omavaraisessa luontaistaloudessa Azoreilla, ilman lämmintä vettä, sähköä, vessaa, palkkatyötä, puhelinta, sosiaaliturvaa, tilinumeroa, kalenteria ja kelloa.

Teksti Mirkka Torikka / Kuvat Korpimäen kotialbumi/ Raili Jokipensas

Y

hteiskuntamme voi pahoin. Humalahakuinen päihdekulttuurimme on mitä on. Samoin ovat itsemurhatilastot, suorituspaineet, tulostehokkuus, masennuslääkkeet, kotiväkivalta ja loppuunpalamiset. Lista on loputon ja liiankin tuttu – kaamoksesta, ilmastonmuutoksesta ja luonnon saastumisesta puhumattakaan.

Mitä voi yksi ihminen tehdä? Me tiputamme kolikon silloin tällöin keräykseen, irrotamme laturin pistorasiasta kun akku on

8

ladannut täyteen ja ostamme luomua aina kun on varaa. Sitten on Tino Korpimäki, joka halusi tehdä vähän enemmän.

Tino sai tarpeekseen ja lähti etsimään onneaan maailmalta jo hyvin nuorena. Tämä lahjakas, koulukiusattu nuori lähti Suomesta ensimmäisen kerran ollessaan vasta 13 vuotta, saatuaan lopulta äitinsä kirjoittamaan lupalapun yksin lentämiseen.

Mies päätyi elämään kiertolaiselämää ja työskentelemään mitä erikoisimmissa työtehtävissä ovimiehestä jonglööriin.

Muun muassa Brasiliassa häntä kiehtoivat kauniit rannat ja ihmiset, mutta lopulta saasteet, eriarvoisuus ja epäluottamus ajoivat hänet taas liikkeelle. ”Latinot eivät ikinä tarkoita mitä sanovat, ja niillä on aina oma lehmä syvällä ojassa. Lasken heidät jonkinasteisiksi sosiopaateiksi. Esimerkiksi hauskin vitsi heille oli se, etten ollut koskaan pettänyt tyttöystävääni enkä varastanut koskaan äidiltäni. Se sai heidät suorastaan ulvomaan naurusta. Maahan oli alussa hyvin vaikeaa sopeutua äärirehellisenä pohjalaisena, jolla

oli jyrkkiä näkemyksiä ja periaatteita hyvyydestä ja toisten auttamisesta.”

Tino ehti kiertolaiselämältään aina välillä Suomeenkin.

Hän kirjoitti portugalin ensimmäisenä Jyväskylän Lyseon lukion historiassa. Tämän jälkeen hän valmistui eräoppaaksi.

Vuonna 2003 hän perusti ystävänsä kanssa kamppailuseura Jyväskylän Fight Clubin vanhaan kotikaupunkiinsa ja sai nimeä brasilialaisen jiujitsun maahantuojana.

9

Tinosta yhteiskuntamme ongelma eivät ole päihteet itsessään, vaan sairastunut yhteiskuntamme, joka aiheuttaa niin sietämättömiä paineita, että päädymme käyttämään päihteitä.

Isommatkin vierasporukat ovat tervetulleita viipymään koska vaan ilmoittamatta.

Maine ja kunnia eivät kuitenkaan riittäneet tyydyttämään tätä levotonta sielua, joka tajusi onnensa olevan jossakin muualla. Hän ehti asua 35 eri maassa, kunnes viimein Azoreihin kuuluvalla Floresin saarella hän ymmärsi olevansa kotona. ”Jäin istumaan pitkäksi aikaa rosoiselle laavakivelle merta ja kaikkea sitä ympäröivää valtavaa kauneutta katsellen. Siinä istuessani minulle tuli ensimmäistä kertaa täydellinen kotona olemisen tunne – rauhan tunne.”

Omaleimaisen saaren omaleimainen asukki Saaren maisemia leimaavat yltäkylläinen vehreys, kirkas kukkaloisto, kuumat lähteet ja kauniit kraatterijärvet. Tinolle se tarkoitti hyvää kasvukautta ympäri vuoden ja hyviä selviytymismahdollisuuksia.

Alkuun hän huvitti paikallisia asumalla teltassa ja kalastamalla pienellä vaaleanpunaisella harppuunallaan. Hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli ollut kuljettaa lautalla asuntoauto saarelle, mutta auto paloi tuhopoltossa vieden mukanaan hänen vähäisenkin omaisuutensa. Tino ei vähästä lannistunut, ja hän antoi sujuvalla portugalillaan paikallisten poliisien kuulla kunniansa tästä ”onnettomuudesta”.

10

Puoli vuotta Tino käyskenteli etsien sopivaa plantaasia, jollainen lopulta löytyikin meren ääreltä Faja Grande -nimisen kylän lähettyviltä. Tino käytti kaikki säästönsä, osti maatilkun ja rakensi omin käsin ruohokattoisen, tänä päivänä jo noin 60 neliön puukorsun, johon hän ei halunnut sähköä eikä lämmintä vettä.

Tino ei käy töissä. Hän on kieltäytynyt myös kaikista työttömyys- ja sosiaaliturvista. Hän on halunnut elää omavaraisesti, istuttanut hyötykasvipuutarhan ja alkanut viljellä maata.

Puutarhassa kasvaa tänä päivänä viikunaa, banaania, melonia, kurkkua, punajuurta, perunaa, kaalia, hedelmä- ja popcornpuita ja niin edelleen. Mausteita kaverit lähettävät joskus Suomesta, mutta muuten Tino saa lähes kaiken tarvittavan omasta maastaan. Hän on viljellyt saarella 700 neliön suuruista maatilkkuaan, kalastanut harppuunallaan ja metsästänyt jalkajousellaan nyt jo kahdeksan vuotta – eikä hän aio palata takaisin.

Kun Ikea on kirosana Tämä pohjoismainen erakko voitti lopulta saaren paikalliset asukkaat puolelleen sujuvalla kielellä, ihmeellisillä taistelulajitaidoillaan ja ennen kaikkea päättäväisyydellään. Tänä päivä-

Papukaijakaloja

nä Tinolla on saarella oma sosiaalinen ympäristönsä, vaikkakin hän painottaa, ettei lähtenyt saarelle ihmisten takia. Ihmiset ovat se ainoa asia, mikä hänestä Suomessa on kunnossa – kaikesta muusta saammekin sitten rajua kritiikkiä. ”Ihmisten elämä on Suomessa säälittävää rahan orjuutta.

Väki istuu aamulla autoonsa istuakseen päivänsä tietokoneella. Illalla samat ihmiset istuvat apaattisina television ääressä.

He eivät liiku ja syövät epäterveellistä ruokaa, joka on täynnä lisäaineita. Lisäksi se elämäntapa saastuttaa”, Tino latasi vuonna 2012 sanomalehti Keskisuomalaisen artikkelissa ”Villi mies Pupuhuhdasta”. Mies päätyi lehden haastateltavaksi uskomattoman sattuman kautta. ”Eräällä Suomen-visiitilläni olin käymässä lääkärissä, mitä en – uskokaa pois – tee todellakaan usein. Provosoimaton kiinnostumattomuuteni kaikkia toimittajan gallup-kysymyksiä kohtaan lääkärikeskuksen aulassa herätti hänen mielenkiintonsa”, Tino muistelee naureskellen. ”Toimittaja kiinnostui, että miksi olen tällainen. Miksi minulla ei ole mielipiteitä.”

Mutta onhan niitä, kun vain kysyy oikeista asioista. Suomessa tehdyt lääkäripalvelu-uudistukset eivät lukeutuneet nii-

hin. Tino puhuu maailmantuhosta, juomaveden loppumisesta, rahan arvon romahtamisesta ja radioaktiivisuudesta. Jos joku erehtyy luulemaan tätä erakkoa tyhmäksi, hän on totaalisen väärässä. Yksinkertainen elämä ei ole yksinkertaisen ihmisen valinta, päinvastoin.

Tino on ollut mukana muun muassa Natura 2000 -projektissa. Hän on huolissaan siitä, miten huonosti luontoa suojellaan, ja siitä, miten tehokkaasti sitä tuhotaan. Hän ei kuitenkaan vaikuta vihaiselta tai mitenkään katkeralta. Hän ei yritä muuttaa maailmaa uhoamalla, nälkälakolla tai köyttämällä itseään puuhun. Psykologisten testien mukaan hän on epätavallisen älykäs. ”Suomi on sairas. En kestänyt sitä kahdeksasta neljään -oravanpyörää, johon yhteiskunta ihmisiä yrittää pakottaa. Oli pakko lähteä tai olisin sairastunut itsekin.”

“Meitä hallitsee psykopaattinen eliitti. Se tekee hallituksista, mediasta, ruuasta, ja oikeastaan kaikesta sairasta. Se aiheuttaa sodat, taudit, nälän ja nykyajan persoonattomuuden ja välinpitämättömyyden. Joulut olivat pahimpia. Joulut olivat pahimpia. Se ostosmania. Jengi vetää kärryillä toisten yli luullen tehneensä jonkun persoonallisen ostoksen, jonka tarpeen jokin 11

Hortensiat ovat saarella rikkakasveja, joita kasvaa kaikkialla valtoimenaan.

katalogi on syöttänyt. Saarella ei jouluna tapahdu mitään.

Joku on maksimissaan ehkä laittanut tyhmän vilkkuvan joulupukin ikkunaan.”

Tino saa kaiken kuulostamaan niin ärsyttävän helpolta.

Kun joulukinkkua ja lämmintä suihkua ei kerran ole ikävä, muistutan eläkevakuutuksista, vanhenemisesta ja järkyttävästä hammaskivusta, joka voi iskeä. ”Luotan primitiiviseen selviytymisviettiin. En maksa eläkettä, minulla ei ole vakuutuksia, ei lainaa eikä rahaa muutenkaan. Kyllä hätä luo keinot ja ellei, niin sitten ei. Yllätyn jokaisesta vuodesta, jonka olen elossa”, hän naurahtaa.

Saarella ei ole resursseja kovin kattaviin lääkäripalveluihin, joten esimerkiksi synnytykset, leikkaukset ja muut kiperämmät tilanteet hoidetaan toisella saarella, jonne pitää lentää.

Tämä ei tunnu huolettavan. Tino vannoo luontaislääketieteen nimeen ja uskoo olevansa hyvä parantaja. ”Oma tulevaisuus ja terveys eivät ahdista. Se mikä sen sijaan ahdistaa on epärehellinen, mielipuolinen ja sosiopaattinen valtio, joka ei välitä yhtään ihmisestä.”

Tekee mieli väittää vastaan. Eihän se noin yksinkertaista voi olla, sillä muutenhan kaikki tekisivät samoin, eläisivät kuten huvittaa. Meidän joidenkin täytyy jäädä tänne selvittämään yhteiskuntamme ongelmia, esimerkiksi päihdeongelmia, ja taistelemaan niitä vastaan.

12

”Mulle se on juuri niin yksinkertaista”, hän vastaa napakasti.

Ja kun kerran päihteet tulivat puheeksi, mainittakoon, että Tinolla on jämäkkä mielipide niistäkin. Hänen mielestään yhteiskuntamme ongelma eivät ole päihteet itsessään, vaan sairastunut yhteiskuntamme, joka aiheuttaa niin sietämättömiä paineita, että päädymme käyttämään päihteitä. Käytämme siis päihteitä hänen mielestään vääristä syistä ja vääriin tarkoituksiin. ”Päihteillä on myös hyviä puolia. Olen vakuuttunut näiden hyvien vaikutusten tarpeellisuudesta. Ongelma muodostuu siinä vaiheessa, kun suomalaiset tekevät päihtymyksestä itsetarkoituksen, eivätkä enää hallitse käyttöä.”

Kritiikki tuntuu tulevan takaraivosta. Kaikesta näkee, että mies on puhunut näistä asioista ennenkin, ja paljon – ahdistukseen, turhautumiseen ja lopulta niistä molemmista vapautumiseen asti. Tinon mukaan länsimainen yhteiskunta sairastuttaa jäsenensä aivopesemällä ihmiset esimerkiksi allergisiksi. Meille pakkosyötetään lääkkeitä lääkefirmojen intresseistä eikä ihmisen todellisesta tarpeesta riippuen. Tinosta monet oireemme ovatkin psykosomaattisia. Hän sai saarellaan keliaakikonkin syömään viljaa oireettomasti. Tai oireet tulivat kyllä heti takaisin, kun Tino kertoi ruuan sisältäneen viljaa.

Todelliselle erakolle Suomikin on sosiaalinen Ystävien kustantamana Tino käy välillä Suomessa. Täällä ollessaan hän kohtaa vilpitöntä ihailua elämäntyylistään ja saa lahjoituksia jopa tuntemattomilta ihmisiltä. ”Valitin kerran Suomessa ollessani, että edessä on vaikea vuosi, koska harppuunani on rikki. Kaverit pistivät keräyksen pystyyn, ja kohta olivat rahat koossa uuteen. Se oli omituista, sillä en aluksi tiennyt, miten suhtautua lahjoituksiin. En koskaan ajatellut olevani kerjäläinen. Sitten eräs ranskalainen ystäväni saarella takoi päähäni, että kun joku ihminen haluaa tehdä sinulle hyvää, tee sille ihmiselle palvelus ja ota se vastaan. Piste.”

Monet varmasti haluaisivat elää kuten Tino, mutta harvalla riittää rohkeus vastaavaan. Tai se on muista tekijöistä johtuen vain mahdotonta. Tino on heille esikuva erilaisesta elämästä, ja siksi jotkut haluavat olla taloudellisesti tukemassa häntä.

Ehkä se on heille auttamishalun lisäksi myös omien unelmien todeksi elämistä toisen kautta.

Tino kaipaa Suomesta saunan lisäksi ystäviään ja sukulaisiaan. Hän pohtii, ettei täällä eläessään kuitenkaan nähnyt läheisiään yhtään sen useammin kuin nyt. ”Kaikilla on niin perkeleen kiire, ettei täälläkään hyviä ystäviä ehtisi nähdä kuin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, vaikka asuisi viiden minuutin kävelymatkan päässä. En saanut

täällä asuessani oikeaa kontaktia ihmisiin. Nyt on aikaa päivätolkulla istua ja jutella heidän kanssaan, jotka tulevat Azoreille asti minua tapaamaan. Katselemme merta ja tummia laavarantoja ja oikeasti tutustumme toisiimme.”

Suomessa Tinolla riittää kannustajia, ja hän nauttii aivan omanlaistaan kunnioitusta – toki osa täkäläisistä pitää häntä hullunakin. ”Suomen vierailut ovat saaren arkeen verrattuina hyvin sosiaalisia pätkiä. Niiden jälkeen olenkin aina henkisesti väsynyt. Saarella saatan vaipua omiin ajatuksiini useiksi päiviksi, kadottaa ajantajun ja vain syventyä meditoimaan.”

Tarzan ja Jane Eikä tässä vielä kaikki. Tinon ollessa Suomen visiitillä viime kesänä jyväskyläläinen Emmi Jäntti, 26, tajusi löytäneensä sielunkumppaninsa. Hän kertoo kokeneensa ahdistusta länsimaisesta elämäntavasta jo pitkään ja harkinneensa muuttoa mökille. Mutta jo lapsuudesta tuttu Tino tarjosi paremman vaihtoehdon, ja rakkaushan siinä lopulta leimahti. ”Tino antoi palan taivasta minulle, avasi tien paratiisiin ja nosti niin korkealle, että melkein pystyin puraisemaan palan pilvestä! Enkä vielä ole tippunut!”, onnellinen Emmi hehkuttaa.

13

”Meitä hallitsee psykopaattinen eliitti. Se tekee hallituksista, mediasta, ruuasta, ja oikeastaan kaikesta sairasta.”

tarvitaan vain oliiviöljyyn ja kaa

”Kyllä erakkokin kaipaa naisen läheisyyttä”, Tino nauraa kysymykselle, oliko hän kaivannut elämänkumppania ”autiolle saarelle”.

Ei kulunut kauaakaan, kun Emmi viskasi Azoreilla iPhonensa mereen ja perheensä järkytykseksi muutti asumaan Korpimäki-korsuun, jossa hän on asustellut tätä juttua tehdessä kahdeksan kuukautta. ”Muistan miten silloin illalla tuijotin merelle valkoisia laineita ihaillen. Mietin mitä ihmettä kädessäni olevalla puhelimella teen. Aloin miettiä miltäköhän tuntuisi, jos sen viskaisi aaltoihin. Sitten kun sen ajatuksen oli kerran saanut päähänsä, sitä ei saanut enää pois. Ja niin puhelin lensi. Sen jälkeen valtasi sellainen mieletön euforia, eikä ole kaduttanut – paitsi no, ehkä muutamat puhelimen mukana hävinneet valokuvat vähän”, Emmi naurahtaa. ”Sen mahtavan käsiliikkeen jälkeen kaappasin Emmin syliin ja heitin hänet hiekkaan. Pojat lähtivät pois”, nauraa Tino muistellen heille molemmille selvästi ikimuistoista hetkeä.

Emmi koki saarelle muuttaessaan valtavaa vapautumisen tunnetta kaikesta häntä painaneesta. Hän ymmärsi, että tämä on sellaista elämää, jota hän oikeasti haluaa elää.

14

Hän myöntää kaipaavansa Suomesta ystäviään ja vuodenaikojen vaihtelua. Välillä aika saarella käy pitkäksi, eikä etenkin talvikuukausina vuotava katto varsinaisesti sielua lepuuta – mutta Emmikään ei ole tulossa takaisin. Mitkään meitä tavantallaajia huolettavat uhat uraputkesta tippumisesta, sairastumisesta ja yksinäisyydestä eivät tunnu Emmiä pelottavan. ”Olen lopettanut tulevaisuudesta stressaamisen ihan kokonaan. Elän päivä kerrallaan”, Emmi sanoo sen oloisesti, että on joutunut perustelemaan ratkaisuaan aika monesti.

Emmin äiti oli järkyttynyt monesta asiasta saarella vieraillessaan. Anoppiehdokkaalle Tino koki saavansa vääntää monia asioita vaaleanpunaisesta rautalangasta. Arvoristiriidoilta ei voinut välttyä. Tinon oma äiti sen sijaan on jo hyväksynyt asioiden laidan. ”Äitini näkee sen eron vointini välillä ja ymmärtää ratkaisuni. Hän on nähnyt ahdistukseni Suomessa töissä raataessani ja sitten sen, miten onnellinen olen saarella, kun saan vetää pelkissä shortseissa puoli vuotta putkeen, eikä tarvitse tehdä muuta kuin hypätä välillä mereen. Miten kokkailen lukuisille kansainvälisille vieraille, viljelen maata ja olen onnellinen. Se ero on aivan valtava.”

asuun

"En maksa eläkettä, minulla ei ole vakuutuksia, ei lainaa eikä rahaa muutenkaan. Kyllä hätä luo keinot ja ellei, niin sitten ei."

”Ruokavalio koostuu lähinnä kalasta, vihanneksista ja merenelävistä. Aina välillä sitten saa vähän lihaa sekaan. Syömme esimerkiksi puluja, pupuja ja mustarastaita. Rottiakin on hankintalistalla. Saarella on paljon lihakarjaa, ja välillä saadaan naapurilta lihaa, esimerkiksi puolikas sianpää”, Tino ja Emmi listaavat.

Elämänkumppanin myötä Tino on joutunut kohtaamaan uusia haasteita ruokaan liittyen. ”Tolla on koko ajan nälkä”, Tino piikittelee Emmiä, jonka ilme kertoo sillä hetkellä enemmän kuin tuhat sanaa.

Ettei hänen ruokkimisensa kävisi liian työlääksi supermiessiipalle, myös Emmi on alkanut opetella kalastusta. ”Siinä herää sellainen ihmeellinen vaisto, adrenaliini virtaa”, kuvaa Emmi ensimmäistä kalastussaalistaan. ”Kyseessä kun on oman ruuan hankita, eikä mikään hupikalastus.”

Ei muumitaloa lukita yöksi Emmi ei ole Suomessakaan pelännyt käsiensä likaamista, eivätkä uuden kotiplantaasin arkiaskareet hetkauta. Hän puhuu seinillä kiipeilevistä hämähäkeistä samanlaisella rakkaudella kuin me täällä koiristamme. Myös eräs erityinen iso toukka

on tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Emmi kuvailee toukan elämää aidosti kiinnostuneena.

Myöskään aina kaikille yllätysvieraille avoin ovi ei tätä emäntää ahdista. Isommatkin vierasporukat ovat tervetulleita viipymään koska vaan ja ilmoittamatta. Eikä tämä ole vain kuvaannollista, vaan heidän ovessaan ei oikeastikaan ole minkäänlaista lukkoa. Saarella ei heidän mukaansa ole mitään pelättävää – paitsi Tino itse, jos joku uskaltautuu rosvopuuhia kokeilemaan.

Näistä kahdesta huokuu ihmeellinen tyyni onni. Ihmiset varmasti miettivät, ovatko Tino ja Emmi äärettömän rohkeita vai äärettömän hurahtaneita. Äärettömän rakastuneita he ainakin ovat. ”Ovimiehenä työskennellessäni näin niin paljon pettämistä, että pahaa teki. Länsimainen rakkaus on pinnallista. Kun elää tällä lailla kuin minä, ja jos joku kestää sitä kuusi kuukautta pidempään, niin sitten se on kyllä todellista”, toteaa Tino selvästi tyttöystävänsä sitoutumisesta vaikuttuneena.

15

”Sen päivän varalle, kun tämä vallitseva systeemi kaatuu, eikä rahalla ole enää väliä.

Silloin olisi hyvä olla joku kasvihuone lähellä.”

Tino käytti kaikki säästönsä, osti maatilkun ja rakensi omin käsin ruohokattoisen, noin 60 neliön puukorsun, johon hän ei halunnut sähköä eikä lämmintä vettä.

Jos heille joskus siunaantuisi lapsia, ei elämäntyyliä sen vuoksi tarvitsisi muuttaa. Kysyn Suomen arvostetusta koulutusjärjestelmästä – eikö edes sitä lasketa kyseenalaistetun yhteiskuntamme hyväksi puoleksi? ”Tosi pelottavaa olisi laittaa lapsia Suomessa kouluun viimeaikaisten uutisten valossa ja sen kokemuksen mukaan, mikä minulla itselläni on kiusaamisesta. Opettaisin itse lapselleni kaiken, mitä hänen tarvitsisi oppia. Paikalliseen kouluun laittaisin lapseni ainoastaan siksi, että hän oppisi sen vammaisen pakollisen sosiaalisen ryhmäkäyttäytymisen, jota tämä planeettamme kuitenkin edellyttää maasta riippumatta”, Tino lataa. ”Tärkeintä, mitä lapselle pitää tarjota, on terveellinen elinympäristö. Siihen tarvitaan puhdasta ilmaa, puhdasta vettä ja puhdasta ruokaa. Saarella on niitä kaikkia.”

Oman elämänsä yrittäjät Väinämöinen teki kanteleen hauen leukaluusta, mutta Korpimäkipä teki korvakorut. Tosin kyseessä ei ollut tällä kertaa hauki, vaan barracuda. Tino ja Emmi taiteilevat koruja simpukoista, kalastamiensa kalojen leukaluista ja kaikesta mitä meri rantaan tuokaan. ”Se on yksi asia, mitä saarella rakastan. Lähteä aamulla kävelemään meren rantaan ja etsimään, mitä meri on yön aikana rantaan huuhtonut”, Tino sanoo.

16

”Meri antaa hyvin pitkälle kaiken minkä tarvitsen.” Kun painikavereita on ikävä, meri paikkaa sitäkin puutetta. ”Meri on niin kova, ettei ole mikään. Tykkään haastaa merta, mutta sen kanssa ei pidä lähtee leikkimään tai se kyllä listii.

Aika monta kertaa on hengenlähtö ollutkin lähellä.”

Itse valmistetut korut käyvät kesällä kaupaksi turisteille, ja näin Tino ja Emmi keräävät rahaa välttämättömiin ostoksiin, kuten oliiviöljyyn. ”Valkosipulia piti ennen kanssa ostaa, mutta nyt se lähti kasvamaan kompostista”, iloitsee Emmi.

Rahaa kuluu myös talvella ruuanlaitossa tarvittavaan kaasupulloon. Yksi kaasupullo maksaa 17 euroa, ja siitä riittää noin vuoden tarpeeksi. Kesällä ruoka valmistetaan tietysti hyvin pitkälle avotulella. Meren suola imee turhan kosteuden polttopuista, joten ne ovat heti käyttövalmiita.

Bisneksen ongelma Tinon mukaan on vain se, että Emmi kiintyy tekemiinsä koruihin niin, ettei malta enää myydä niitä.

Tästä tilanteesta seuraa sarja edestakaisin sinkoilevia nasevia kommentteja, joita on viihdyttävä kuunnella. He vaikuttavat onnellisilta yhdessä.

Ajattelemisen aihetta Tino on myös joutunut luopumaan paljosta unelmansa vuoksi.

Suomeen saivat jäädä ystävien ja perheen lisäksi palkkatyö, rakas harrastus ja silloinen tyttöystävä, joka ei halunnut muuttaa

Tinon kotisaari Flores

Atlantin valtameri

"House of the Different kind on täällä

elämään alkeellisiin olosuhteisiin. Hinta oli silti maksamisen arvoinen. ”Toki jouduin luopumaan paljosta. Mutta omantuntoni takia en vain voinut jäädä tänne.”

Onko tämä nyt sitten epäitsekästä uhrautumista muutoksen aikaansaamiseksi vai itsekästä nautinnon tavoittelua? ”Lähteminen oli toki siinä mielessä itsekästä, että halusin löytää todellisen kotini jostain ja asettua aloilleni. Kannanottoa siinä oli silti mukana myös, ei sitä voi kieltää. Halusin näyttää, että vaihtoehtoja on.”

Tino kannustaa, että meidän tulisi rohkeammin uskaltaa elää sellaista elämää kuin oikeasti haluamme. ”Kun vastavalmistuneelta nuorelta kysytään, mitä hän todella haluaisi tehdä elämässään, liian monet vastaavat haluavansa tehdä jotakin ihan muuta kuin toimia juuri hankkimassaan ammatissa. Mitä järkeä siinä on?”

Tino uskoo, että jos ihmiset olisivat valmiit tiputtamaan elintasoaan myös Suomessa, jokainen voisi tulla aivan hyvin toimeen uusiutuvilla energianlähteillä ja viljellä oman ruokansa.

aina auki!”

”Ihan sen päivän varalle, kun tämä vallitseva systeemi kaatuu, eikä rahalla ole enää väliä. Silloin olisi hyvä olla joku kasvihuone lähellä.”

Tämän jutun tekohetkellä huhtikuussa 2013 Tino ja Emmi olivat molemmat käymässä Suomessa. Emmi on jäämässä Suomeen työskentelemään muutamaksi kuukaudeksi kerätäkseen rahaa seuraavan talven varalle. Tino ei pidä ajatuksesta, mutta myöntyy järjestelyyn ”Janensa” Visa-laskun vuoksi, joka on hoidettava pois. Mies itse palaa saarelleen hetimiten. Tässä terveiset sieltä: “Oloni on mahtava, mutustelen hapankorppuja ja suolakurkkuja, omia tuliaisni itselleni, ja nappailla skittaa kun ikkunasta sade ropisee. Voikaa hyvin rakkaat pohjalaiset ja muistakaa että House of the Different kind on täällä aina auki!”

Emmille voi lähettää postia osoitteeseen emppu_clc@hotmail.com ja toimituksen kautta posti löytää perille myös Tinolle. He pääsevät lukemaan sähköpostinsa paikallisen ystävän luona – eri asia on sitten, milloin he sen haluavat tehdä.

17

lyhyet

Koululaisen turvaverkko –oppaasta työvälineitä lapsen hyvään kasvuun ja arjen valintoihin Koululaisen hyvinvointia edistävä opas kertoo, miten turvaverkko toimii ja millainen väline se on ehkäistessä lasten ja nuorten päihteiden käyttöä. Uudistetun oppaan ovat toimittaneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Opetushallitus sekä Alkoholiohjelma.

Vaikka koululaisen ja tämän perheen ympärillä terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia edistävät julkiset palvelut toimivat paikallisesti edelleen hyvin, ne eivät kuitenkaan riitä.

Näiden lisäksi tarvitaan kotien yhteistoimintaa ja vapaaehtoisia tahoja. Ongelmana usein on, että esimerkiksi sosiaali-, terveys-, nuoriso- liikunta- ja kulttuuritoimen sekä koulun

oppilashuollon työntekijät tai paikalliset turvallisuusviranomaiset toimivat erillään ja toisiaan tukematta. Jotta koululaisen on hyvä olla ja hän viihtyy koulussa, hän tarvitsee ympärilleen turvaverkon.

Turvaverkon muodostavat oppilaan ja tämän perheen ympärillä toimivat tahot. Turvaverkko jakaa jäsentensä osaamista koululaisen hyvinvoinnin edistämiseen.

Se sopii yhteisistä pelisäännöistä, vaihtaa tietoa keskenään, innostaa hyviin harrastuksiin ja puuttuu ongelmiin riittävän varhain. Yhdessä oivallettu osaaminen on enemmän kuin osiensa summa. Turvaverkossa pystytään näkemään myös lapsen oman perheen ongelmat ja tarvittaessa myös puuttumaan niihin. Lapsi yksin ei niihin pysty. Toimiva turvaverkko on tärkeä myös oppimistulosten kannalta. Hyvä koulu pitää huolta verkostaan ja verkko pitää huolta oppilaista.

Koululaisen turvaverkko –opas perehdyttää turvaverkkoajatteluun ja on tarkoitettu kaikille turvaverkon osapuolille, kuten kunnan eritasoisille päättäjille, toimialojen työntekijöille, opettajille, poliiseille sekä vanhemmille. Ensimmäisessä luvussa käsitellään koululaisen turvaverkkoa ja sen toimintaa, seuraavassa koulua ehkäisevän päihdetyön toimintaympäristönä ja turvaverkon rakentajana.

Koululaisen turvaverkko. THL:n opas 2013. Verkkojulkaisu. Raportin tilaukset 10 kappaleen nipuissa (15 € + postikulut) THL:n kirjakaupasta.

Lähde ja lisätietoja: THL, tero.lehikoinen(at)thl.fi

Peliterapia tekee tulemistaan Peliteollisuus ei tulevaisuudessa keskity enää puhtaasti viihdeteollisuuteen vaan luo pelillisiä ratkaisuja sairauksien hoitoon ja oppimiskyvyn edistämiseen. Neurogaming hyödyntää tunteisiin, kognitiivisiin taitoihin ja käyttäytymiseen vaikuttavia teknologioita uudenlaisten pelaamiskokemusten luomiseen. Neurogaming tarjoaa ratkaisuja esimerkiksi muistisairauksiin, mutta auttaa myös keskittymisongelmissa, stressihäiriöiden kuntouttamisessa ja tupakanpolton lopettamisessa.

Viihdyttävät tasohyppelyt ja räiskintäpelit jäävät sivurooliin, kun peliteollisuus suuntaa katseensa suuremmille markkinoille ja luo pelillisiä ratkaisuja terve-

18

ydenhuollon käyttöön ja oppimiskyvyn edistämiseen.

Tulevaisuudessa tämä voi tarkoittaa sitä, että lääkärit määräävät potilaille lääkkeiden lisäksi peliterapiaa tai opiskelijat harjoittavat keskittymiskykyään peliohjelman kautta.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi on osaamiseltaan kärkisijoilla neurotieteen ja pelitieteen aloilla. Yhteistyötä tehdään tiiviisti yliopistojen neurotieteen tutkimusryhmien ja peliosaajien välillä. Ansioituneet tieteentekijät ja nopeasti kansainvälistyvä peliala ovat hyviä lähtökohtia neurogamingin alan kehittymiselle.

Lähde: www.helsinkibusinesshub.fi

lyhyet

Vanhempi! Älä kerro lapsillesi huumekokeiluistasi Uuden tutkimuksen mukaan lapset, joille vanhemmat kertovat omista huumekokeiluistaan suhtautuvat muita myönteisemmin huumeisiin. Illinoisin Urbana Champaignin yliopiston tutkimus kertoo, että vanhempien kannattaisi jättää omakohtaiset kokemukset kertomatta antaessaan lapsilleen huumevalistusta.

Human Communication Research -tiedelehdessä julkaistussa kokeessa tutkittiin kuinka lasten ja vanhempien väliset keskustelut alkoholista, huumeista ja tupakasta vaikuttivat lasten asenteisiin päihteitä kohtaan. Tutkimus osoitti, että lapset, joille puhuttiin huumeista suhtautuivat niihin muita kielteisemmin.

Tutkijoiden yllätykseksi ne lapset, jotka kuulivat vanhemmiltaan näiden omista huumekokemuksista eivät pitäneet huumeita kovinkaan kielteisenä asiana.

Lapsien suhtautumista eivät horjuttaneet edes vanhempien omista kokemuksistaan ammentamat varoittavat esimerkit huumeiden vaaroista.

- Yksi mahdollinen selitys voi olla se, että lapset ajattelevat, etteivät huumeet voi olla kovin vaarallisia koska vanhemmat ovat kuitenkin selvinneet kokemuksistaan hengissä, tutkija Jennifer Kam sanoo.

Lähde: Verkkouutiset

MUUVI - uusi päihdehoitoyksikkö nuorille Helsingin Diakonissalaitos on avannut päihdehoitoyksikkö Muuvin 13–17-vuotiaille Helsingin Kalliossa. Kuntien toiveista lähteneessä Muuvissa on kuusi paikkaa vakavasti päihteillä oireileville lastensuojelun asiakkaille, tytöille ja pojille.

Varhainen puuttuminen on tärkeää, vaikka nuori ei itse olisi motivoitunut, sanoo Diakonissalaitoksen psykologi Helsingin Sanomien haastattelema Jarmo Könönen.

Muuvissa työryhmän työskentelyssä yhdistyvät lastensuojelun, perhetyön, päihdetyön ja nuorisopsykiatrian lähestymistavat sekä menetelmät. Näin nuori ja hänen perheensä kohdataan kokonaisvaltaisesti.Nuoren tukena on osaston työryhmän lisäksi psykologi, perheterapeutti ja lääkäri. Tarvittaessa käytettävissä on myös toimintaterapeutti.

Päihteettömän hoitojakson turvaamiseksi on mahdollista soveltaa lastensuojelulain mukaisia rajoittamistoimenpiteitä.

Pysäytysjakso voi kestää enimmillään 12 viikkoa. Asiakkuuden kriteerinä on aina vakava huoli siitä, että nuori vaarantaa terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä.

Alle 14-vuotiaille kertyi vuonna 2011 enemmän päihdesairauksien hoitojaksoja kuin 2010. Runsaat 250 alle 14-vuotiasta joutui alkoholin takia terveyskeskuksen vuodeosastolle vuonna 2011. Sairaaloiden poliklinikoille alkoholi vei 800 alle 14-vuotiasta. Vähän vanhempia eli 15–19-vuotiaita oli 1 600, lähes yhtä paljon kuin 20–24-vuotiaita.

Käyttö näyttää myös aikaistuvan. "Nuorin tapaamani kannabiksen kokeilija oli 8-vuotias päihdeperheen lapsi", kertoo Muuvin lähiesimies Juha Kröger Helsingin Sanomien haastattelussa.

Keskeinen tavoite jaksolla on valmentaa ja motivoida nuorta haitallisen elämäntavan muutokseen, antaa valmiuksia ja välineitä arkielämän hallintaan sekä luoda nuorelle toivoa ja tulevaisuudennäkymiä.

Lähde: Hs.fi, Hdl.fi

Suomi on omavarainen marihuanamaa

Suomeen ei ole muutamaan vuoteen tuotu kannabista ulkomailta. Räjähdysmäisesti levinnyt kotikasvatus on tehnyt maasta omavaraisen marihuanan tuottajan kertoo Keskisuomalainen 7.4.2013.

– Kotikasvatusta on niin paljon, että jos käyttöannoksen haluaa, sen saa jo kaverilta tai kaverin kaverilta, poliisitarkastaja Pentti Kangasniemi Poliisihallituksesta sanoo.

Poliisi takavarikoi Suomessa viime vuonna ennätykselliset 18 000 kannabiskasvia. Tieto ilmenee poliisin vielä julkaisemattomista takavarikkotilastoista.

Vuonna 2011 kannabiskasveja takavarikoitiin 16 400. Kuudessa vuodessa kotikasvatuksen suosio on tilaston perusteella yli kaksinkertaistunut. Vuonna 2007 kasveja takavarikoitiin 7600.

Lähde: Keskisuomalainen

Plugi

Kannabiksen viljely päihdekäyttöön on aina rikos!

Ehkäisevän päihdetyön laatukäsikirja on ilmestynyt.

Käy tutustumassa uuteen laatutähteen: www.preventiimi.fi/laatutahtea-kiertamassa-ehkaisevan-paihdetyon-laatukasikirjailmestynyt

19

lyhyet

Suomalaisten kulutus Virossa kasvoi vuonna 2012 voimakkaasti. Matkustajat kuluttivat Virossa kahdeksan prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, Kaupan liitto kertoo kyselynsä perusteella. Kulutuksen kasvu kuitenkin hidastui edellisiin vuosiin verrattuna, mutta oli nopeampaa kuin 2000-luvulla keskimäärin.

Alhainen hintataso on edelleen tärkeä syy matkustaa Viroon. Puolet vuoden 2012 aikana Virossa käyneistä kertoi kyselyssä matkansa syyksi Viron alhaisemman hintatason, kun vielä kolme vuotta sitten näin kertoi 37 prosenttia. Viime vuoteen verrattuna hintojen merkitys pysyi ennallaan. ”Hintojen merkitys matkustussyynä on kolmessa vuodessa kasvanut dramaattisesti usein Virossa matkustavien keskuudessa. He myös kertovat hintojen merkityksen edelleen kasvavan”, sanoo Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja tiedotteessa.

Yhteensä suomalaiset kuluttivat vuonna 2012 501 miljoonaa euroa Viron-matkailuun. Vielä kymmenen vuotta aiemmin luku oli runsaat 300 miljoonaa euroa. Liito arvioi, että suurin huippu matkailussa on jo saavutettu.

Hintoja tarkasti seuraavat matkustajat hankkivat Virosta satunnaisesti matkaavia enemmän alkoholia, elintarvikkeita ja lääkkeitä. Lääkkeiden maahantuonti on kuitenkin vähentynyt selvästi edellisvuodesta.

Kyselystä ilmenee, että yli 80 prosenttia Viroon matkustavista tuo Suomeen alkoholia. Suuria muutoksia tuonnissa ei ole havaittu, paitsi lapsiperheiden kohdalla. Kaupan liiton mukaan lapsiperheet ovat ryhtyneet yhä useammin tuomaan maahan alkoholia autolla.

37 prosenttia tänä vuonna kyselyyn vastanneista lapsiperheistä käytti autoa alkoholin maahantuonnissa, kun vuonna 2012 vastaava lukema oli 24 prosenttia.

Kaupan liiton tilaaman kyselyn toteutti Innolink Research maaliskuussa 2013. Kyselyyn vastasi 2 000 vähintään 18-vuotiasta kuluttajaa. Otos edustaa noin 60 prosenttia Manner-Suomen väestöstä.

Lähde: Helsingin Sanomat

LEHTIKUVA / PEKKA SAKKI

Yli 80 prosenttia Viroon matkustavista tuo Suomeen alkoholia

15.5.2013

aukeaa nettisivuillemm

”In-Out blogi” UUTUUS! Tuunaa tapahtuma!

Käsikirja tapahtumajärjestämisestä kiinnostuneille Tuunaa tapahtuma! on käsikirja kaikille tapahtumajärjestämisestä kiinnostuneille. Kansien välistä löytyy pikaohjeita ja tuhdimpaa tavaraa tapahtumien ideointiin, suunnitteluun, toteutukseen ja jälkipyykkiin sekä valmiit oppituntiehdotukset tapahtumanjärjestämiskoulutuksen vetämiseksi.

Hinta 7 € Tilaukset: www.ehyt.fi/fi/ajankohtaista/julkaisut

20

jonka sisällöstä lyhyesti ke

Enjoy this moment, this moment is y

Ihmiset jotka kävelevät omaa polk don´t hate what you don´t understa #tattoos #life #beauty #ASEN #enjoy #music #follow

me

ertoo:

your life.

kuaan, t and NNETTA

Koonnut: Mirkka

Torikka

lyhyet

RUNDI 2013 - Tupakka, päihteet ja (raha)peli koulutukset Rundi on pian täällä taas! Mikä ihmeen Rundi? Seuraavasta selviää!

Viime vuonna toteutettu koulutuskierros Tupakka, päihteet ja (raha)pelit koulutuskiertue saa nyt kaivattua jatkoa. Tulkaa kuulemaan ja keskustelemaan uusista sekä päivitetyistä välineistä päihdehaittojen ehkäisyssä!

Koulutuspalautteissa toivottiin erilaisten työmallien esittelyä, joten nyt Rundi 2013:n teemoina ovat muun muassa varhaisen puuttumisen välineiden tarkastelu, Savuttoman kunnan mahdollistaminen, nuorten syrjäytymisen ehkäisy, pelihaittojen ehkäisy, laatukysymyksiä unohtamatta.

Tilaisuudet ovat maksuttomia ja tarkoitettu kuntien päättäjille ja toimijoille, järjestöjen edustajille, tutkijoille, seurakuntien toimijoille, poliiseille sekä kaikille, jotka työssään kohtaavat päihteisiin liittyviä kysymyksiä. Rundin 2013 toteuttavat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Tupakka-, päihdeja rahapelihaitat -yksikkö, Alkoholiohjelma, aluehallintovirastot, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry. sekä Savuton kunta –verkosto.

23.5.2013 Helsinki, Kamppi ( Sähkötalo) 29.5.2013 Oulu. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

12.9.2013 Jyväskylä: Matara Sali 1.10.2013 Turku. Kuntoutuskeskus Petrea, auditorio.

Ilmoittaudu mukaan Rundille www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/ohjelmat/alkoholiohjelma/ajankohtaista_2013/rundi_2013

Kulttuurifriikki elää pidempään kuin sohvaperuna Voivatko puutarhanhoito, kuoroharrastus ja talkootyö lisätä elinvuosia? Kyllä, sillä tutkimusten mukaan kulttuurikuntoilu edistää terveyttä vähintään yhtä paljon kuin laihduttaminen ja terveysliikunta. Uutuuskirja valottaa kulttuurin terveysvaikutuksia ja kokoaa yhteen aiheeseen liittyvän tieteellisen tutkimuksen.

Kulttuuriharrastukset ja kulttuuritilaisuuksiin osallistuminen unohtuvat helposti terveyden edistämisen työkalupakista. LKT, dosentti, neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä on vuosikymmeniä pohtinut omien harrastustensa ja elämänkokemustensa myötä kulttuurin vaikutusta terveyteen. Kulttuuri pidentää ikää -uutuuskirjaan Hyyppä on koonnut tutkimustulokset, jotka kiistatta osoittavat, että kulttuurifriikki elää sohvaperunaa pidempään.

— Usein kysytään, ehkä epäilevästi ja jopa ivallisesti: Kuinka paljon kauemmin kulttuurifriikki elää? Vastaus on, että terveempänä ja keskimäärin kahdesta kolmeen vuoteen pidempään kuin muut. Se on hyvin paljon, enemmän kuin laihduttaminen ja terveysliikunta, ja melkein yhtä paljon kuin tupakoimattomuus lisäävät elinvuosia, Hyyppä kertoo.

Kulttuuripääomaan sijoittaminen edistää terveyttä. Niinpä kulttuuripolitiikasta kannattaa huolehtia lastenkulttuurista alkaen ja pitää huolta esimerkiksi koulusta kulttuurikasvattajana. Myös ikäihmiset, vammaiset ja kroonisesti sairaat voivat osallistua kulttuuri- ja taidetilaisuuksiin ja näin hoitaa hyvinvointiaan, vaikka eivät pystykään harjoittamaan terveysliikuntaa niin paljon kuin terveysvaikutus edellyttäisi.

Kulttuuri saa monia ulottuvuuksia. Tässä kirjassa kulttuuria ovat vaikkapa ruokailutavat, puutarhanhoito, petankki ja kahvittelu.

Lähde: Duodecim

21

Anna Puu – oikeaa agendaa Anna Puu elää päivä kerrallaan, eikä enää piekse itseään.

Teksti Susanna Suhonen / Kuvat Sanna Saastamoinen-Barrois ja Lehtikuva

K

un nuori Anna Puustjärvi otti vuonna 2008 osaa Idols-laulukilpailuun, ei hän voinut edes aavistaa missä hän olisi viiden vuoden kuluttua.

Kakkossija Idols-kisassa ei varsinaisesti takaa juuri mitään, mutta Anna yllätti ja julkaisi erinomaisen debyyttialbumin.

Suosittu artisti – nykyisin taiteilijanimellä Anna Puu – on tehnyt alle viidessä vuodessa sen, mistä moni haaveilee: valmistunut maisteriksi, perustanut perheen ja tehnyt loistavaa uraa vaativassa musiikkimaailmassa.

22

Tie tähtiin ei ollut Annalle mitenkään itsestäänselvyys, vaikka nainen omien sanojensa mukaan onkin tyyppiä, joka hyppää vaivattomasti uusiin tilanteisiin mukaan. ”Olihan tämä kaikki suosio yllätys, enkä todellakaan uskaltanut edes haaveilla tällaisesta. Minä olen päivä kerrallaan eläjä”, nainen naurahtaa ja paljastaa samalla leppoisan luonteensa.

Anna on kotoisin Outokummusta. Hänen vanhempansa ovat vaasalaisia. Vaikka sukujuuret eivät ole Itä-Suomessa, karjalaisuuden nainen tunnistaa luonteessaan sosiaalisuutena sekä puheliaisuutena. ”Sanon mitä ajattelen, mutta pohjalaisuutta minussa on sen verran, että olen kyllä aika jalat maassa -tyyppi”, Anna sanoo.

Anna muistaa kiittää tukijoukkojaan, jotka ovat seisseet naisen rinnalla aivan alusta lähtien.

”Minulla on käynyt mieletön tuuri, että minulla on ympärillä ihmisiä, joihin voin luottaa täysillä. Tässä työssä on pakko oppia tunnistamaan henkilöt, joilla on sinun suhteen oikea agenda”.

Elämänsä ihmisistä Anna nostaa esiin oman tyttärensä, jonka hän oli juuri ennen haastattelua vienyt päiväkotiin. Jalat maassa -tyyppinä Anna naurahtaa kiireiselle arjelleen ja kertoo kuinka tämä erittäin musikaalinen kaksi ja puolivuotias matkii äitiään. ”Tänä aamuna neiti juoksenteli ympäri sohvaa helistimensä kanssa. Hän leikki olevansa lavalla ja lauloi helistin-mikrofoniin”, Anna nauraa ja jatkaa, että tyttö saattaa kotosalla huutaa myös esimerkiksi : ”Hei, hei, bändin pojat odottaa!”

Tyypillisenä äitinä hän riemuitsee tyttärensä edesottamuksista ja on kiitollinen tästä toisesta ääripäästä, jonka perhe-

elämä tuo artistielämään. ”Työni on aivan toisenlainen maailma kuin kotielämäni, joka taas tuo loistavaa tasapainoa hektiselle keikkailulle. Kun palaa keikalta vaihtamaan kakkavaippaa niin keikkahärdelli unohtuu”, Anna sanoo huvittuneena.

Antaudun Huhtikuussa Anna aloitti kuukauden mittaisen konserttisalikiertueen. Kiertue on hänen uransa ensimmäinen konserttisalikiertue ja se kantaa Annan kolmannen albumin mukaisesti nimeä Antaudun. Suureen suosioon noussut, lokakuussa 2012 ilmestynyt albumi sisältää hiteiksi nousseet kappaleet Kolme pientä sanaa ja Säännöt rakkaudelle.

Albumi on Anna Puun tyypillistä tuotantoa, mutta se on ripauksen naisellisempi ja rohkeampi aiempaan verrattuna. Levyä kuunnellessa myös kuulija antautuu. Levy on niin onnis

23

En ole ikinä halunnut esimerkiksi salata poliittista näkemystäni. Tämän vuoksi, jotkut ovat närkästyneet.

Suomessa on mielenkiintoinen ajattelutapa siitä, ettei artistilla saisi olla vapautta puhua tällaisista asioista.

tunut, ettei jää epäilyksen sijaa siitä, miksi Anna Puulle on myönnetty useita palkintoja – kuten Vuoden Naisartisti -Emma.

Anna kertoo iloitsevansa palkinnoista, ovathan palkinnot aina osoitus onnistuneesta työstä. Nykyisin hän on myös oppinut palkitsemaan itseään. ”Ennen olin itseäni kohtaan ehkä turhankin kriittinen. Nyt olen oppinut ottamaan löysemmin eikä minun tarvitse enää niin sanotusti piestä itseäni. On hyvä huomata, että hei, olen tehnyt kaiken voitavani tämän asian eteen eikä siihen voi enää vaikuttaa, voin antaa sen nyt vain olla”, Anna sanoo.

Julkisessa ammatissa tulee muutenkin kyetä suodattamaan kritiikkiä, ja myös Annalla on siitä kokemusta. ”En ole ikinä halunnut esimerkiksi salata poliittista näkemystäni. Tämän vuoksi, jotkut ovat närkästyneet. Suomessa on mielenkiintoinen ajattelutapa siitä, ettei artistilla saisi olla vapautta puhua tällaisista asioista. Ei päätään tietenkään voi aukoa miten sattuu, eikä minulla ole kyllä siihen tarvettakaan”.

Anna on pohtinut Maailman Kuvalehden haastattelussa 2010 myös sitä, että uran alussa on lisäksi hyvä miettiä, minkä asioiden puolelle tai mitä vastaan voi julkisesti asettua. Anna Puu harkitsee siis tarkkaan, minkä puolesta puhuu ja esiintyy. On asioita, joille hän on halunnut antaa huomiota nimellään. Hän on esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliiton metsäkummi. Metsäkummi Anna Puun nimi sopii hauskasti tarkoitukseen. Se myös istuu hänen ympäristönsuojeluajatteluunsa. ”Julkisessa ammatissa toimiva ihminen on avannut oven elämäänsä. Se kuinka paljon ovea pitää auki ja mitä sen takaa näkyy, riippuu artistista itsestään.”

Anna haluaa kertoa artistin urasta haaveileville nuorille myös julkisen elämän nurjista puolista. ”On helppo ajatella, että laulajan ura on vain glamouria. Tämä johtuu siitä, että meitä näkee lähinnä vain lehdissä tai lavoilla viimeisen päälle laittautuneina. Suomessa artistin elämä ei kyllä ole glamouria nähnytkään”, Anna nauraa, mutta sanoo heti perään nauttivansa silti joka hetkestä saadessaan tehdä tätä ammatikseen.

Anna löi itsensä läpi Idolsista ja on asiaan tyytyväinen. ”Jos nuori kuitenkin pyrkii uralle televisioformaattien kautta

24

vain sen vuoksi, että haluaa olla tähti, miettisin uravalintaa uudelleen. Jos haluaa kokemusta tai tutustua ihmisiin, ovat esimerkiksi Idols, Voice of Finland tai KidSing ihan hyvät väylät”, Anna pohtii.

Raiderilla oikeaa ruokaa Rock ’n’ roll -lifestyle ja artistin elämä antavat oivat puitteet bilettämiselle. ”Joskus biletetään ja joskus mennään suoraan keikalta nukkumaan. Se on sellaista ihan normaalia illankulkua”, Anna kuvailee keikka-arkeaan.

Anna ei halua omien sanojensa mukaan ”jeesustella” vaan sanoo käyttävänsä alkoholia. ”Mielestäni käytän alkoholia järkevästi. Se riippuu ihan seurasta. Jos on hyvä porukka, niin homma voi villiintyä hieman”, Anna hymyilee ja sanoo, ettei kuitenkaan ole se, joka oksentaa ojassa. Muuten nainen ei katso suopeasti sellaista alkoholin käyttöä, että vedetään ihan överiksi. ”Mitä järkeä siinä on?”, Anna puistelee päätään.

Ensimmäisen humalansa Anna otti ollessaan 15-vuotias. ”Olimme kavereiden kanssa ulkona ja join muistaakseni kaksi lonkeroa.”

Anna on asunut Kanadassa ja pari vuotta myös Chilessä. ”Tulimme perheen kanssa takaisin Suomeen Chilestä, kun olin 15-vuotias. Chilessä ei meidän kaveriporukalla ollut tapana juoda, poltettiin tupakkaa kyllä, muttei juotu. Ehkä se oli kulttuuri, joka vaikutti asiaan.”

Ammattinsa vuoksi Anna ei aina ehdi urheilemaan saatikka syömään terveellisesti, mutta pyrkii siihen parhaansa mukaan. ”Meillä on esimerkiksi raiderilla, että haluamme oikeaa ruokaa eikä mitään roskaruokaa tai pitsaa. Light-tuotteet saavat naiselta täystyrmäyksen. ”Aspartaamikin on ihan pelkkää teollisuusmyrkkyä, joka manipuloi aivoja maistamaan makeaa”, Anna kauhistelee. ”Hauskaa saa pitää, mutta täytyy myös muistaa pitää itsestään huolta”, Anna täsmentää.

LEHTIKUVA / Jussi Nukari

Anna Puu Emma-gaalassa maaliskuussa 2013

25

26

27

Rötösteleviä ja päihteisiin sotkeutuneita nuoria on turha auttaa, itsepähän ovat asiansa sössineet. Näin ajattelee yllättävän moni. Mutta ei KRIS. Mikä se on ja mistä on kysymys?

Teksti Jussi Riihimäki / Kuvitus Hanna Välitalo / Pippuriina

N

uorten tilanne huolestuttaa. Keväällä siitä on kirjoitettu ja keskusteltu paljon mediassa. Toisille nuoret ovat velttoilijoita, jotka 50-luvun hakkaamiskuri eheyttäisi. Toisille pahoinvointivaltioksi muuttuvan Suomen siviiliuhreja.

Työttömyys, asunnottomuus ja syrjäytyminen ovat kuitenkin tosiasioita monelle nuorelle. Johtava asumisneuvoja Anna-Liisa Saukkonen kertoi huhtikuussa Helsingin Sanomissa, että “sosiaalitoimen asiakkuus jatkuu sukupolvelta toiselle ja etenee jopa kolmanteen sukupolveen”. Päihteet näyttelevät usein vahvaa roolia, sitten tulee rästejä ja maksuvaikeuksia. Voi tulla rikoksiakin.

Ketkä voivat auttaa, jos nuoren ote lähtee oikein kunnolla lipsumaan? Koulut ja vanhemmat, varmasti. Poliisikin, kyllä. Exkonnat?

KRIS tekee töitä ihmisten parissa, joille rikollinen ura on todellinen uhka. Malli on otettu Ruotsista, ja järjestön ovat perustaneet myös täällä Suomessa entiset rikolliset, jotka ottivat itseään niskasta kiinni ja tahtovat nyt auttaa muita. Kysymys on positiivisesta revanssista. Järjestön nimi KRIS onkin lyhenne ruotsalaisesta Kriminellas Revansch i Samhället -nimestä.

Toiminta perustuu vertaistukeen. Viimeisen viiden vuoden aikana mukaan on tullut yhä enemmän myös nuoria, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä. KRIS-Nuorten työ on tarkoitettu 15–25-vuotiaille, jotka oireilevat rikoksien ja päihteiden kanssa.

Rikollinen elämä koukuttaa KRIS:n puheenjohtaja Timo Valkama on ollut mukana työssä jo yhdeksän vuotta. Siis melkein alusta saakka, sillä tänä kevään Suomen KRIS juhli 10-vuotistaivaltaan.

“Olin tehnyt töitä päihdepuolella jo jonkin aikaa, kun näin dokkarin KRIS:n toiminnasta Ruotsissa. Muutaman kaverin kanssa tuumattiin, että aika hieno juttu, että entiset vangit ovat perustaneet tuollaisen järjestön. Ehkä joku päivä Suomessakin”, muistelee Valkama.

28

Se olikin alkusysäys ja vuonna 2004 hän lähti perustamaan KRIS-Tamperetta muutaman kaverinsa kanssa.

Ja kyllä, Valkamakin on ex-linnakundi, jonka oma rikollinen ura päättyi 15 vuotta sitten. Silloin elettiin 90-luvun loppua ja hän oli kolmekymppinen. Oma elämä alkoi mietityttää ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Siihen asti se oli ollut tasaista sahausta vankilan ja siviilin välillä.

“Piti päästä eteenpäin, olin väsynyt kaikkeen. Monilla kavereilla oli perheet, lapset ja duunit, mutta mulla ei ollut muuta kuin rikokset ja päihteet. Sitä kautta ajauduin päihdekuntoutukseen ja olin puolitoista vuotta laitos- ja avohoidossa. Samalla opettelin elämään ulkopuolisuuden tunteiden kanssa.”

Vertaistuella oli suuri merkitys Valkaman tarinassa. Hän tapasi samanlaisia ihmisiä, joilla oli taustalla koulukoteja ja päihteitä.

“Nyt he olivat kuitenkin selvinpäin ja tyytyväisiä, kaikki oli reilassa. Se herätti toivon kipinän.”

Nuorella pieni lipsuminen rötöstelyn lavealle tielle voi nopeasti muuttua hallitsemattomaksi luisuksi. Harva teini tulee miettineeksi – niin kuin ei Valkamakaan silloin – miltä elämä maistuu, kun siihen lyödään vuosia puolet lisää, eikä viivan alla ole muuta kuin rikosrekisteri ja epäselvät muistikuvat.

“Nuorena on voimiensa tunnossa ja halveksii keskiluokkaista kellokorttielämää. Siinä hetkessä kaverit on tärkeimmät, heidän mukaan eletään. Ja jos siihen kuuluu rötöstely, niin imu on valtava. Ulkopuolelle jääminen on aikamoinen rohkeuden koetus”, summaa Valkama.

Hyväksynnän hakeminen on nuoruudelle ominaista. Ja koskee se aikuisiakin, useimmat meistä haluavat kuulua johonkin ryhmään ja saada siinä arvostusta. Mutta rikoksissa on vielä oma svengi.

“Monille tulee riippuvuus rikoksiin ja rikolliseen elämäntapaan. Hyväksynnän lisäksi haetaan myös jännitystä”, jatkaa Valkama ja lisää, että jännityksen lisäksi fiiliksiä haetaan muualtakin.

“Päihteet ja rikokset kulkevat yleensä aina käsi kädessä. Rikokset koukuttavat itsessään jo niin, että vaikka ihminen tajuaisi päihteiden ongelmat ja lopettaisi käytön, mutta jatkaa kuitenkin rikollisella tiellä, niin myöhemmin rikollinen elämäntapa tuo päihteet takaisin kuvioihin.”

Vaikea vapaus Tietysti onnellisin tilanne on se, missä rikolliselle uralle siirtyminen saadaan estettyä ennen kuin se alkaakaan. Monesti vankilassa pitää kuitenkin käydä. Vasta sen jälkeen alkaa taistelu.

“Juuri vapautuminen on se ratkaiseva hetki. Vankilassa voi suunnitella vaikka mitä, kun on pienet ympyrät ja turvalliset rutiinit, mutta vapautuminen on monelle shokki. Ympäristössä kaikki on nyt erilaista, eikä se ole omassa hallinnassa, ja se pelotaa.”

Eikä tämä Valkaman mukaan vaadi vuosia, vankilassa laitostuu jo lyhyessä ajassa. Siksi KRIS:n yksi keskeisistä toimintaperiaatteista on se, että he tulevat portille vastaan, jos ihminen sitä haluaa. He auttavat orientoitumaan vapauteen. Ja on siihen toinenkin hyvä syy. Usein vapautunutta ovat odottamassa vanhat kaverit, ja sama rikollinen ralli jatkuu.

“Meidän tyypit käyvät vankilassa pitämässä vapautumiseen valmentavia kursseja. Ja sieltä päin soitetaan, jos joku haluaa puhua. Jotkut vangit tulevat vapaillaan meidän teemaryhmiin”, kuvailee Valkama yhteistoiminnan alkua, mutta lisää, että kaikki lähtee ihmisen omasta halukkuudesta.

Siviilielämä ja kaidalla tiellä pysyminen eivät välttämättä ilahduta, jos kaikki junnaa paikoillaan. Vapauteen päässyt, nuori tai vanhempi, tarvitsee mielekästä työtä ja asunnon. Ne eivät ole helppoja juttuja, jos on viimeiset vuodet ollut täysin poissa kartalta.

“Homma käy vaikeaksi, jos ei ole mitään mitä näyttää, ja silloin tippuu hakemuspaperipinojen pohjalle. Myös koulutuksen aloittaminen on vaikeaa”, selittää Valkama.

KRIS auttaa Valmiuksia siirtyä työelämään (VST) -hankkeen avulla. Toiminta alkoi vuonna 2008 ja nykyää entisiä vankeja ja rikostaustaisia pystytään saattamaan työelämään jo noin 100 vuodessa. Mukana on erilaisia jäsenyhdistyksiä ja pk-yrityksiä, jotka kantavat kortensa kekoon. KRIS tapaa työnantajia ja on tarvittaessa mukana neuvotteluissa pitkin työsuhteen jatkumista.

Ehkäisevän työn merkitys Rikolliset eivät ole kovin seksikäs tukikohde. Edelle tahtovat mennä kaikki muut avustuksia tarvitsevat: asunnottomat, lapset, syöpäsairaat, vanhukset ja norpat. Ruotsiin KRIS perustettiin siksi, ettei valtiolta saatu tarpeeksi varoja vankien jälkihuoltoon.

Vankien piti järjestäytyä itse ja viedä asiaa eteenpäin.

“Kunnissa käyvät säästöleikkurit, ja kun rahaa pitäisi saada sosiaali- ja terveyspalvelujen kautta, niin asenteisiin kyllä törmää. Monet ajattelevat rikoksia tehneiden nuorten olevan jo pilalla ja jotenkin sisäsyntyisesti pahoja”, miettii Valkama.

Populistisimmillaan keskustelu palautuu vankien taideterapiaan ja taulutelevisioihin, ja miten naapurin kurjassa vanhainkodissa sängyssä makaavaa mummoa ei kukaan käännä tai syötä.

Ennaltaehkäisevän työn säästöt ovat varmasti mittavat, mutta kun niitä on niin vaikea arvioida. On paljon helpompi laskea jälkikäteen oikeudessa, paljonko pienessä pillerisievässä tehty puukotus ja poliiseja päin ajaminen tulikaan maksamaan. Yhden tällaisen tapauksen sairaalatehohoidon ja asianajajan kulut nousevat kymmeniin tuhansiin euroihin. Plus kaikkien viranomaisten 29

palkat, ihmishenkien hinnasta puhumattakaan. Valkama muistaa, että alussa Tampereen KRIS:n rahoitus oli 40 000 euroa.

Tilausta KRIS:n nuorisotyölle on. Valtakunnallisesti mukana on noin 200 nuorta, ja enemmänkin olisi tulossa, mutta resursseja ei ole. Valkama kertoo, että viime vuonna opetus- ja kulttuuriministeriöltä tuli vähän rahaa nuorisotyön tukemiseen ja muutama palkkaushakemus on nyt käsittelyssä. Lisätyövoiman saaminen tarkoittaisi turvatumpaa tulevaisuutta.

“Paljon teemme työtä vapaaehtoisvoimin, mutta uskon tulevaisuuteen. Onneksi rahoittajat ja vanhemmat tajuavat työn tärkeyden. Meillä on myös hyvät välit rikosseuraamuslaitoksen ja lastensuojelun kanssa”, jatkaa Valkama.

Yhtenä avaimena työn jatkumiselle Valkama pitää sitä, että tämän päivän nuorista koulutetaan tulevaisuuden mentoreita.

Mentori tarkoittaa vanhempaa ex-rikollista, joka auttaa nuor-

ta ymmärtämään, mikä voi odottaa päihteiden ja rikosten tien päässä. Heihin nuoren on helpompi samastua ja kuunnella silloin, kun auktoriteettivastaisuus tekee yhteistyön viranomaisten kanssa vaikeaksi. Joitain KRIS:n mentoreita nähtiin Ylen suuren suosion saavuttaneessa Kakola-sarjassa.

“Näillä nuorilla on harvoin miesten malleja. Huomasimme mentoroinnin tärkeyden ja sen, miten nuoret janosivat meiltä vanhemmilta jätkiltä sitä elämisen ja olemisen mallia. Mestari– kisälli-periaate toimii hyvin nuorten kanssa. Meitä ei kiinnosta vanhat jutut vaan se, miten voimme auttaa juuri nyt.”

Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten puolesta tehtävän työn turvaamiseksi KRIS aloitti viime vuonna kummitoiminnan. Ensimmäiset viralliset kummit ovat toimittaja ja mediapersoona Baba Lybeck ja kirurgi Christer Lybäck.

C

hrister Lybäck on nykyään arvostettu ortopedi ja urheilukirurgi. Ennen hän oli jotain vallan muuta. Lybäck aloitti rötösten ja päihteiden kyllästämän elämän jo esipuberteetti-ikäisenä. 70-luku kului vahvasti rikoskierteessä ja useaan otteeseen vankilassa istuen.

Vaikka kaikki elämäntarinat ovatkin yksilöllisiä, löytyy niistä monesti yhdistäviä piirteitä. Ex-rikollisilla tällainen piirre on usein vertaistuki.

“Mä pääsin nuorena vertaistuen avulla itse eroon päihteistä, ja sitä kautta sain uuden elämän ja raittiuden. Se muistutti paljon sitä, mitä KRIS:n toiminta nykyään on”, kertoo Lybäck.

Omakohtainen kokemus on tärkeä asia vilpittömässä auttamistyössä.

“Nuoren on paljon helpompi kuunnella ja samastua sellaiseen henkilöön, jolla on samanlaisia kokemuksia. Korvat ovat enemmän auki ja yleensä sama aaltopituus löytyy, koska he puhuvat samaa kieltä.”

Lybäck ei kuitenkaan ole liian huolissaan tämän päivän nuorten tilanteesta. Ainakaan jos aikaa vertaa hänen omaan nuoruuteensa. Ennen ei ollut kaikki paremmin.

“Nykyään asioista puhutaan ja keskustellaan, ja ongelmiin uskalletaan tarttua. Ennen ne helpommin piilotettiin ja oltiin hiljaa. Yhteiskunta on avoimempi ja nuortenkin ongelmat otetaan sitä kautta varmaan vakavammin.”

Päihteiden suhteen Lybäckin mielipide on selkeä. Se kierre on saatava loppumaan, muuten ei elämästä tule mitään. Hän arvostaa myös KRIS:n selkeää linjaa tässä asiassa. Samoin kuin sitä, että järjestö yrittää puuttua nuorten ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa, ennen varsinaista kierrettä.

Perheen ja läheisten ihmisten rakkaus ja tuki voivat auttaa jo ennen kuin vakavia ongelmia syntyy. Lybäckin mukaan tasapainoisista perheistä tulee hyvin vähän rikollisia nuoria, vaan yleensä taustalla on väkivaltaa, kuolemaa ja alkoholia. Normaalit vastoinkäymiset kuitenkin kuuluvat elämään, eikä niitä pidä säikähtää.

“Nyt osaan hoitaa vaikeudet ilman, että vedän päätä täyteen. Ne vaan kuuluu asiaan, kaikille ihmisille, mutta lyhytjänteisellä päihdeongelmaisella ei ole kykyä ratkoa mitään ongelmia.”

30

– oman tiensä kulkija 31

Hillittyä charmia, sitä Jesse Kaikurannassa on roppakaupalla. Hänen läsnäolonsa on seesteinen ja vahva kuten hänen musiikkinsakin.

Teksti: Susanna Suhonen Kuvat: Ville Akseli Juurikkala

Ä

htäristä kotoisin oleva Jesse Kaikuranta hurmasi suomalaiset herkällä otteellaan vuoden 2012 The Voice of Finland -musiikkikilpailussa, jossa hän saavutti finaalipaikan. Erityisesti Jesse hurmasi Paula Koivuniemen, jonka kanssa hän sai laulaa tänä keväänä dueton. Jesselle kirjoitettiin finaaliin kappale Vie mut kotiin, joka sinkosi raketin lailla suoraan listojen kärkeen.

Kaikuranta on ollut suurten tarinoiden tulkki. Hänen levyllään lauletaan järjettömästä rakkaudesta sekä mil32

jardista tähdistöstä. Miehen Vie mut kotiin -esikoisalbumilta ei löydy yhtään sellaista kappaletta, joka vain raapaisisi pintaa, vaan kappaleissa mennään syvälle.

Niistä löytyy lohtua ja tunteiden paloa täynnä olevaa kaunista suomalaista musiikkia.

Vuodessa Jesse Kaikuranta on saavuttanut vankan aseman suomalaisella viihdetaivaalla, sen kirkkaana tähtenä. Vie mut kotiin -levy on myynyt tuplaplatinaa, ja mies on saanut kiertää ahkerasti keikkalavoja. Helmikuussa 2013 järjestetyssä Iskelmä Gaalassa levyn nimeä kantava esikoissingle äänestettiin vuoden iskelmäksi. Lisäksi Kaikuranta vei voiton sarjoissa vuoden tulokas, vuoden miesartisti ja vuoden albumi.

”Onhan se kivaa”, mies hymyilee. Hän on ollut onnekkaassa asemassa, sillä julkisuus on kohdellut häntä hyvin. ”Mitään suuria ilkeilyjä en ole joutunut kokemaan. Kaikki on mennyt tosi hyvin.”

Vaikka mies on ujo, hän kipuaa aina lavalle noustessaan myös oman ujoutensa yli. Lavalla hän ei jännitä lainkaan. Jessen mielestä yksikään keikka ei ole ylitse toisen, mutta hänen suuri unelmansa on joskus päästä vetämään keikka täpötäydelle Hartwall-areenalle. Ulkomaille hän ei halaja, sillä hän viihtyy hyvin Suomen keikkalavoilla.

Tämän kevään aikana Nelosella pyöri jälleen Voice of Finland. Jesselle ohjelmalla on suuri merkitys. ”Kun on katsonut tänä vuonna Voice of Finlandia, on vatsaan tullut kutkuttava fiilis”, Jesse sanoo. ”Meillä oli aina niin hyvä meininki kuvauksissa. Kaikki kilpailijat kannustivat toisiaan pyyteettömästi, ja vedettiin laulut aina ihan täydellä fiiliksellä.”

Vuosi täynnä artistin arkea Jesse on päässyt maistamaan nyt noin vuoden verran täyspäiväisen artistin arkea, johon kuuluu keikkailun lisäksi bussissa nukkumista ja pitkiä keikkamatkoja. ”Kun tekee vaikka kolme keikkaa putkeen niin onhan se kyllä raskasta”, Jesse toteaa.

Kun miehellä on aikaa, hän kerää energiaa pitkillä yöunilla. ”Nautin siitä, että saa nukkua pitkään. Se on minun tapani kasata itseni”, Jesse sanoo ja kertoo pitävänsä huolta hyvinvoinnistaan juuri riittävällä levolla.

Muuten kiireinen artisti ei ehdi kiinnittää asiaan sen suuremmin huomiota.

Alkoholin suhteen Jessellä ei ole jyrkkää mielipidettä. ”En ole alkoholia vastaan, mutta henkilön, joka käyttää alkoholia, tulee tietää omat rajansa. Tyhmintä on se, että menee ihan yli”, Jesse toteaa. Hän joi itsensä humalaan ensimmäisen kerran 13–14-vuotiaana. ”Ei se kyllä räjäyttänyt minun mieltäni mitenkään”, Jesse sanoo tyypilliseen rauhalliseen tyyliinsä.

Sydän ja tyyli paikallaan

Risteyksestä suoraan tähtitaivaalle Ennen kilpailuun mukaan lähtemistä Jesse oli musikaalisesti tietynlaisessa risteyksessä. Hän oli aina ollut musikaalinen ja tehnyt töitä musiikin parissa, muttei täyspäiväisesti. ”Mietin mitä tulisin elämässäni tekemään, ja lopulta tein päätöksen lähteä mukaan kisaan.”

Suuri suosio tuli tälle ujoksi tunnustautuvalle miehelle suurena yllätyksenä. ”Kyllä se julkisuus oli iso yllätys, sillä en koskaan pyrkimällä pyrkinyt pinnalle, mutta toki aina täytyy uskoa itseensä.”

Jesse tunnustaa nauttivansa positiivisesta palautteesta, niin fanien kuin laulunopettajankin.

Jessen mystinen ”look” on hänen tavaramerkkinsä. Tyyliä ei ole vedetty hatusta, vaan se on pitkälti miehen oma tyyli. ”Olen aina esimerkiksi pukeutunut erilailla kuin muut.

Tyylini on hyvin omanlainen. Se tulee jostain syvempää sisältäni.” Jesse täsmentää, että vaikka hän onkin tyylillisesti hyvin erilainen kuin muut, ystävät ovat aina hyväksyneet hänet sellaisena kuin hän on – oman tiensä kulkijana.

Mies on kertonut fanittavansa Björkiä ja Tori Amosia, joilla on myös molemmilla vahva karisma ja look. Ehkäpä tässä piilee jonkinlainen yhteys, vaikkei mies sitä suoraan myönnäkään.

Jessen luonteelle ominainen seesteisyys kumpuaa myös siitä, että mies kokee saavansa täyden tuen läheisiltään. Ylistäviä sanoja saa perhe, joka on ollut aina miehen suurin tuki ja turva. Tämän osoituksena mies myös viime syksynä lähetti kiitoksensa edesmenneelle äidilleen voitettuaan Syksyn Sävelen kappaleella Järjetön rakkaus. ”Kaikki se mitä teen, siitä saan kiittää myös läheisiäni”, Jesse sanoo nöyrästi. Myös oman tiensä kulkija tarvitsee tielleen tukijoita.

33

34

Tulen, jään ja tuiman tuulen Islanti on jännittävä sekoitus saagoja, kalaherkkuja ja pohjoismaista ilmapiiriä. Saari Atlantin keskellä omaa monimuotoisen luonnon, jossa sekoittuvat voimakkaat luonnonilmiöt, vulkaaninen maaperä ja ikijäätiköt. Islantilaiset ovat ylpeitä omavaraisuudestaan, puhtaasta juomavedestään ja ekologisesta energiantuotannostaan.

Teksti ja kuvat Anne Nupponen

35

M

atka Keflavikin lentokentältä Reykjavikiin taittuu karun, kuumaisemaksikin kuvaillun laavamaaston halki.

Siellä täällä merenrantatörmillä nököttää yksittäisiä taloja. Reykjavik on trendikäs skandinaavinen kaupunki monine persoonallisine kahviloineen ja bistroineen, ja kaupunki on hyvä tukikohta matkattaessa muuallekin päin Islantia. Suurin osa islantilaisista asuu pääkaupungissa Reykjavikissa, mutta myös tulivuorten hedelmälliset rinnemaat ovat asuttuja ja viljeltyjä.

Tulivuoret voivat puolen tunnin varoitusajalla purkautua, joten luonnonvoimia kunnioitetaan.

Vulkaaninen maaperä ja ympäröivä meri tarjoavat puitteet omavaraisuudelle niin energian- kuin ruoantuotannossakin.

Suurin osa käytettävästä energiasta saadaan maan syvyyksistä geotermisestä lämmöstä.

Islanti on asutettu aikoinaan Norjasta ja Irlannista käsin.

Grönlannin läheisyys ei juuri näy kulttuurissa, tosin Reykjavikissa on grönlantilaisia turkiksia ja käsitöitä myyvä puoti.

Islannin asuttamisen alkuajoista kertovat saagat, joista varhaisimmat on kirjoitettu 1100-luvulla. Upeasti säilyneet vanhat kirjat ovat islantilaisten kansallisaarteita, ja niitä voi käydä katsomassa Reykjavikissa. Saagat kertovat siitä, kuinka norjalaiset viikingit asuttivat saaren 900-luvulla ja loivat lakeihin perustuvan demokraattisen tasavallan. Saaren asuttamisen aikaan hallinto tapahtui viikinkikäräjillä, jotka kokoontuivat tietyin väliajoin säätämään lakeja.

Käsityöläisyys on Islannissa voimissaan. Kauniita islanninlampaanvillasta kudottuja villapaitoja voi ostaa monista kaupoista, ja katupukeutumisessa villapaidat ovat yleisiä; viileähkö ilmasto vaatiikin pukeutumaan lämpimästi. Kauniita ja laadukkaita lapasia, myssyjä ja huiveja on koristeltu perinteisillä 36

islantilaisilla kuoseilla. Kaupoissa on myytävänä myös huovutettuja ja laavasta tehtyjä koruja. Reykjavikissa on paljon vaateputiikkeja, joiden näyteikkunoissa on esillä mielenkiintoista skandinaavista vaatesuunnittelua. Vaatteet ovat toisaalta selkeälinjaisia, moderneja ja pelkistettyjä, mutta erikoiset leikkaukset ja huolitellut yksityiskohdat tekevät vaatteista jännittäviä ja kauniita. Suunnittelussa voi huomata saaren luonnon muotojen ja maisemien vaikutuksen.

Luonnon vaikutus on havaittavissa myös Reykjavikin pääkirkon arkkitehtuurissa, joka muistuttaa kovasti merenrannoilla olevia liuskeisia kivimuodostelmia. Talot Reykjavikissa näyttävät suomalaisilta puutaloilta, mutta ulkoseinät on mereltä puhaltavan kovan tuulen vuoksi päällystetty pellillä. Perinteiset entisajan islantilaisasumukset maaseudulla ovat ruohokattoisia.

Islannissa on paljon geotermisiä kylpylöitä, joista tunnetuin lienee puolen tunnin ajomatkan päässä Reykjavikista sijaitseva Blue Lagoon -kylpylä. Sinne saavuttaessa on vastassa aulaisäntä, joka toivottaa tervetulleeksi ja opastaa kylpylän palveluissa.

Kylpylän vesi tulee läheisen geotermisen voimalan sivutuotteena; se on siis tavallaan voimalan jätevettä. Lämmin vesi tuntuu iholla samettiselta ja on hyvin mineraalipitoista ja puhdasta. Vedellä sanotaan olevan parantavia vaikutuksia, ja erilaisista ihosairauksista kärsivät voivatkin saada vesihoidosta apua. Altaan reunalla on puulaatikoita, joista saa ottaa valkoista savea kasvonaamioksi.

Valaita ja hevosia Islannissa saa helposti lautaselle kalaa, ja Reykjavikissa on useita nimenomaan kalaruokiin erikoistuneita ravintoloita. Myös lammasta syödään paljon. Erikoisempia maistettavia ovat lunnit eli meripapukaijat ja kiistelty valaanliha. Islanti on käynyt jo useamman vuoden EU-jäsenyysneuvotteluja, ja valaanpyynnin kieltäminen on keskustelulistalla. Monet islantilaiset kui-

tenkin kokevat valaanpyynnin kuuluvan perinteisiin elinkeinoihinsa, eivätkä he kovin mielellään ole lopettamassa pyyntiä.

Islantilaisherkuista kannattaa maistaa myös maukasta ja proteiinipitoista rahkan tyyppistä maitovalmistetta Skyriä.

Jos valaita tarkkailee mieluummin etäämmältä kuin lautaselta, kannattaa suunnata satamasta valaankatseluretkelle merelle. Ymmärrettävästi valaiden ja delfiinien näkeminen on tuuripeliä: samana päivänä aamun retkellä voi nähdä yli kymmenen valasta kaartelemassa laivan ympärillä, ja myöhemmin päivällä voi olla vain muutama havainto. Jos valasta ei satu näkemään, saa ilmaisen lipun uudelle katseluretkelle. Lintubongauksesta kiinnostuneet pääsevät satamasta retkelle läheiselle saarelle, jossa lunnit asustavat ja jota ne pitävät tukikohtanaan merellä kalastaessaan.

Islanninhevoset laiduntavat pelloilla tyytyväisen oloisina.

Mukava tapa tutustua erämaahan onkin lähteä vaellukselle näillä lempeillä ja sitkeillä hevosilla. Islannin omat eläinrodut ovat herkkiä muiden maiden eläintaudeille, ja jos joku islanninhevonen on myyty ulkomaille, sillä ei enää ole palaamista Islantiin. Toinen eläin, jota näkee laiduntavan laajoilla peltoaukeilla suurina laumoina, on islanninlammas. Islanninlampaan villa on erityisen lämmintä ja tuulenpitävää.

Erämaan ihmeitä Islanti tosiaan on jään ja tulen maa, sillä saarella on useita aktiivisia tulivuoria ja ikijäätiköitä.

Taannoin tunnetuksi tulleen Eyjafjallajökull-tulivuoren ohi vievän tien varrella on nyt astia, josta saa ottaa matkamuistoksi tulivuoren tuhkaa. Sitä riittää matkaajillekin, koska sitä laskeutuu maan pinnalle edelleen jatkuvasti lisää. Heti purkauksen jälkeen maa tulivuoren juurella oli paikallisten mukaan aivan mustana tuhkasta, mutta jo pari vuotta myöhemmin maa on toipunut vehreäksi. Islanti sijaitsee Euraasian ja Pohjois-

Amerikan mannerlaattojen saumakohdassa. Sauma on nähtävissä mannerlaattojen välissä olevana railona, joka levenee koko ajan pientä vuosivauhtia. Juuri mannerlaattojen saumakohdassa olevan sijaintinsa vuoksi saarella on tulivuoria ja myös maanjäristykset ovat yleisiä.

Reykjavikista järjestetään erämaahan bussiretkiä eri teemoilla. Toisilla retkillä keskitytään luontoon, ja toiset ovat enemmän kulttuuripainotteisia. Jos haluaa kulkea omatoimisesti vuokra-autolla, saaren ympäri kiertää päätie numero 1, jota pitkin pääsee henkilöautolla. Mikäli on aikeissa mennä sivuteille, on syytä vuokrata kunnon maasturi, jolla paikalliset asukkaat ajavat. Islannin erämaahan voi tutustua monin eri tavoin. Esimerkiksi jäätiköille järjestetään jäävaellusretkiä. Ilman opasta ei jäävaellukselle kannata lähteä, koska jäässä voi olla kilometrienkin syvyisiä railoja. Jäätiköiltä virtaava makea sulamisvesi sekä suolainen merivesi muodostavat seoksen kirkasta ja turkoosia vettä. Ikijäätikön laitamilla käydessä huomaa ilmastonmuutoksen vaikutuksen, jäätikkö sulaa jatkuvasti.

Tuliperäisillä alueilla maaperä hehkuu kuumana ja geysirit höyryävät syösten kiehuvaa vettä ilmaan. Geysir-alueelle saapumisen tunnistaa höyryävästä ja kuumana hehkuvasta maaperästä sekä rikkipitoisen maaperän kananmunantuoksusta.

Rannikolla on niin mustia kuin valkoisiakin hiekkarantoja, luolia ja vesiputouksia. Tunnetuimpia vesiputouksia ovat luultavasti Gullfoss, Skogafoss ja Seljalandsfoss. Viimeksi mainittuun voi tutustua kiertämällä putouksen takaa kulkevan polun, jolla kyllä kastuu, mutta jonka myötä pääsee kokemaan putouksen pauhun ja vesipisaroista heijastuvat sateenkaaret. Islanti on jännittävä matkailumaa, jossa erikoiset luonnonolot luovat mainiot puitteet erilaisille aktiviteeteille ja hengästyttävien maisemien ihastelulle.

37

N ov e l l

i

Noora Halttunen on 17-vuotias Jyväskyläläinen tyttö Cygnaeus-lukion musiikkilinjalta, joka rakastaa jalkapalloa ja kirjoittamista. Palautetta hänelle voit lähettää osoitteeseen: noora.halttunen@hotmail.com

H

uomasikohan hän minut? Puna helähtää poskilleni kun tajuan hänen katsovan vieläkin perääni. Harpon koulun raput ylös niin nopeasti kun pystyn. Kurkkaan vielä kerran alas.

Hän katsoo vieläkin ja punastuu minun huomatessa sen. Perhoset lehahtavat vatsassani. Hän todellakin

huomasi minut.

Tunnit tuntuvat kestävän ikuisuuden. Tuijotan hermostuneena kelloa ja säpsähdän sen jokaisesta värähdyksestä.

Vielä 10 minuuttia. Sitten näen hänet jälleen. En muista tunnin aiheesta mitään. Olen raapustanut vihkoni täyteen kiehkuroita ja laulun sanoja. Vieruskaverini naurahtaa nähdessään käteni. Siihen on ilmestynyt pieni sydän keskellään vieläkin pienempi kirjain. A. Koko elämäni pyörii nyt hänen ympärillään. En halua ajatella mitään muuta, enkä edes voisi. Hymyilen ja perhoset lehahtavat jälleen lentoon.

Olen aina kuvitellut pitäväni niistä lihaksikkaista surffaripojista, joiden siniset silmät porautuvat suoraan sydämeen.

Niistä, joiden vaaleat hiukset heiluvat heidän juostessaan iltalenkkiään ja joiden päällä näkee aina vain merkkivaatteita.

Surffaripojat ovat koko koulun suosituimpia, eikä yksikään tyttö voi olla hengittämättä syvään heidät nähdessään. Sellaisen olen aina halunnut, jotta jokainen tyttö olisi minulle kateellinen nähdessään meidät yhdessä. Mutta tahdonkin jotain aivan muuta, en vain ole tiennyt sitä ennen.

Olen tavallista aikaisemmin koulussa. Tuntini alkavat vasta kahden tunnin kuluttua, mutta tiedän että hänellä alkaa koe heti kahdeksalta. Istun hermostuneena koulun aulassa ja odotan. Hän on aina myöhässä. Tiedän myös sen.

Vihdoin odotukseni palkitaan. Käännän katseeni nopeasti kädessäni olevaan kirjaan. Hänen tullessa kohdalle kohotan sen ylös. ’’Hei, onnea kokeeseen!’’ Punastun heti sen sanottuani ja kadun tulemistani. Hänhän pitää minua aivan hulluna! ’’Ai, ööö, kiitos!” Hän hymyilee koko vartalollaan.

Minä sananmukaisesti sulan siihen paikkaan.

On kevät ja pienet purot lorisevat teitä pitkin. Eilen oli kevätkonsertti. Pelkäsin kuollakseni kun näin hänen nousevan kitara kädessään lavalle. Mitä jos hän epäonnistuisi?

En ikinä voisi kertoa ystävilleni pitäväni siitä ujosta pojasta jonka takia koko konsertti oli täysi fiasko. Listasta näin, että hän on melkein jokaisessa kappaleessa mukana. Sydämeni tuntui irtoavan rinnastani. Sitten soitto alkoi. Hitaasti raotin silmiäni, sillä en ole uskoa korviani. Musiikki valtasi 38

kaikkien salissa olevien kehot.

Hän osaa! En vieläkään pystynyt hengittämään, katsoin vain lavalle silmät pyöreinä. HÄN OSAA, HÄN ON HYVÄ! Hihkuin innosta ja liityn mukaan tanssimaan.

Istun masentuneena koulun edessä. Kesän ensimmäiset auringonsäteet valaisevat murjottavia kasvojani. Yritän suunnata turhautumista puhelimeeni, ja naputtelen sitä näppäinäänet täysillä. Pääni sisällä kiehuu. En jaksa mennä kotiin, en halua. Missaan jälleen hyvät juhlat ja vain sen takia, koska asun niin kaukana muista. Vihaan elämääni, vihaan vanhempiani, vihaan kotiani.

Pistän lapsellisen soittoääneni puhelimesta soimaan niin kovalle kuin pystyn ja alan hyräilemään sitä. Huomaan A.n vasta kun on jo liian myöhäistä.

Hänen naurahtaessa nostan pääni säikähtäneenä ylös. Voi ei. ’’Sattuisitko tietämään miten ton sun puhelimen sais oikeesti soimaan?’’

Lehahdan jälleen kauttaaltaan punaiseksi, tomaatitkin kalpenisivat nyt rinnallani.

Hetken yritän soperrella jotain sopivaa suustani, kunnes tajuan mitä hän tarkoitti. Hän haluaa numeroni! Minun numeroni, jotta hän voi soittaa minun puhelimeeni. Järkytyksestä selvittyäni numerot kangertelevat ulos suustani ja A kiittää jatkaessaan matkaa kiireesti tunnille. En vieläkään uskalla hengittää.

Tänään minä teen sen. Kävelen kavereideni eteen ja kerroin kaiken. Kaiken siitä, kuinka minä, koulun äänekkäin ja sosiaalisin tyttö olen ihastunut täysin vastakohtaani. A on hiljainen ja rauhallinen, hän soittaa kitaraa ja on musiikkiluokalla. A:lla on ruskeat hiukset ja vihreät silmät ja hän on hieman ikäisiään pienempi. Kun A:ta katsoo tarkasti huomaa nenänvartta päälystävät pisamat ja A:n hurjan pitkät ripset, joista jokainen tyttö unelmoi. A ei pidä itsestään meteliä ja osasin odottaa ettei yksikään ystävistäni tunnistaisi

ketään tähän kuvaukseen sopivaa koulustamme. Mutta se ei haittaa. A on minun, vain minun.

Puristan reppuani lujemmin ja otan muutaman hölkkäaskeleen, vaikka tiedän olevani ajoissa. Astun sisälle pieneen tiilirakennukseen ja musiikki valtaa ilman. Keikka on sittenkin alkanut ajoissa. Riisun takkini ja etsin ystäviäni suuresta ihmismassasta. Pompimme musiikin kanssa kilpaa ja nauramme vatsalihakset kipeäksi. Sitten näen hänet. A:n katse on maassa, hän soittaa juuri sooloa. Tiedän, että hän on punastunut ihmisten hurratessa. Tiedän, ettei hän juuri välitä suosiosta, mutta hän hymyilee silti. Toinen kitaristi ottaa lavan haltuun-

sa suurin elein ja juoksee ympäriinsä. A jää taakse, mutta tiedän hänen nauttivan tilanteesta. Hän sai suuret aplodit.

Keikan jälkeen istahdan tiilitalon pihaan odottelemaan.

Vihdoin hän saapuu. Kitarareppu keikkuu selässä ja hymy valtaa pisamaiset kasvot. ’’Hei sä pääsit sittenkin! Mennäänkö vaikka jonnekkin kaakaolle?’’

Hymyilen koko kasvoillani ja tartun häntä kädestä. A antaa hellän suudelman otsalleni ja me lähdemme kävelemään kohti keskustaa. Kaverini nauravat ja kuiskuttelevat meidän poistuessa, mutta en välitä. A on nyt minun, eikä nyt muulla ole väliä.

39

Jyväskyläläisiä Satu-Mia ja Nipa Seväkiveä voi reilusti kutsua tosielämän kissanaisiksi. Sisarukset ovat selättäneet arjen haasteita aina MS-taudista masennukseen, rientäneet vähäosaisten ja laiminlyötyjen kissojen avuksi sekä pystyttäneet pienen liike-imperiumin tekemällä intohimostaan ammatin. Rakkaus kissoihin on myös avannut silmät eläinten terapeuttisille vaikutuksille. Kissoja on kokeiltu joissakin päihde- ja kuntoutuskeskuksissa terapian tukena, ja kokemukset ovat olleet positiivisia. Seväkiven sisarukset voivat itse todistaa kuntouttavan vaikutuksen voimasta.

Teksti Minea Hara / Kuvat: Mirkka Torikka

40

S

atu-Mia ja Nipa viettivät suurimman osan lapsuudestaan Kaitlammen rannalla Etelä-Suomessa, Nuuksion kauniiden metsien ympäröimänä. Sekä isä että äiti olivat käsityöläisiä. Sisarusten ympärillä oli vähän ihmisiä, mutta paljon eläimiä. Kissat, kanit, ankat ja hanhet olivat ystäviä, joille jutella.

Eläinten kanssa touhuamisen lisäksi lapsuutta leimasivat askarteleminen, ompeleminen ja kaikenlainen käsillä tekeminen.

Kun tyttöjen äiti Marketta Avonius ompeli perheen Maijakissalle ensimmäisen nahkaisen silakkalelun, vuosi oli 1991 ja kissojen lelut olivat Suomessa vielä harvinaisuus. Idea sai kuiten-

kin pian tulta alleen. Nahkasilakka sai kaverikseen kierrätetyistä materiaaleista valmistetun rotan, ja tytöt auttoivat äitiään pienien erien valmistuksessa. Ilo erilaisten kissanlelujen valmistamisesta tarttui sisaruksiin, ja toive tehdä ekologisia tuotteita kissoille ja kissamielisille heräsi.

Kului kuitenkin vuosia ja monen työpaikan ja opinahjon penkin pinta ennen kuin nukkemuotoilun artesaaniksi valmistunut Nipa houkutteli vuonna 2010 Satu-Mian, tuolloin jo tradenomiksi valmistuneen käsityöläisen, kokeilemaan lampaanvillan huovuttamista. Nipa oli jo aiemmin kokeillut lelujen ompelemista kierrätyskankaista ja myynyt tekemiään keramiikkakissoja kissanäyttelyissä. Kun Satu-Mialle avautui nyt värikkäiden villojen ja mielikuvituksen rajaton maailma, kissanaiset olivat löytä41

”Vaikeista kotioloista huostaanotetut nuoret joutuvat usein eroon mahdollisista lemmikeistään. Olisi hienoa, jos nuori voisi ottaa lemmikin mukanaan esimerkiksi nuorisokotiin.” neet konseptinsa. Niin sai lopulta muotonsa aCat & liCat, akat ja likat, kotimaisia ja luonnonmukaisia kissanleluja valmistava perheyritys.

Mukana menossa on yhä kimmokkeen ideaan antanut äiti Marketta, ja pikku apurina häärää Satu-Mian viisivuotias tytär Elsa. Alkuperäinen nahkasilakka on edelleen yksi suosituimmista tuotteista. Virallinen Facebook-sivu avattiin lelujen myyntiä varten vielä vuoden 2010 aikana, ja nyt sisarukset jatko-opiskelun ohella työllistävät itsensä kissaharrastuksellaan.

Miksi innostuitte juuri kissoista?

S-M: Kissa on aito ja lahjomaton persoonallisuus. Pidän siitä, että kissalla on omanarvontunto, ja siitä, että se antaa omistajalleen suoraa palautetta. Kissat myös aistivat asioita todella herkästi. Jos olen lähdössä matkalle, Onni-kissani on päivätolkulla apea ja menee peiton alle piiloon. Matkalta palatessani se saattaa mököttää ja vetäytyä omiin oloihinsa. Suhde rakennetaan vähitellen uudestaan kissan ehdoilla. Saku-kissa taas muinoin inhosi sitä, että itkin. Se tuli lähelleni ja läppäsi minua isolla tassullaan.

Nipa: Monet kissat, jotka ovat pelänneet muita ihmisiä, ovat uskaltaneet lähestyä minua. Kissa tunnistaa kissaihmisen, samanhenkisen itsenäisen tai herkän luonteen. Kissa ei tee mitään, mitä se ei halua, ja sillä on oma mieli. Pidän siitä molemmin-

puolisesta arvostuksesta, joka kissan ja ihmisen välillä on. Parhaat muistoni lapsuudesta liittyvät eläimiin ja juuri kissoihin, jotka pitivät minulle seuraa, kun olin yksin. Kissat ovat olleet meille perheenjäseniä – ne ovat jopa saaneet kotiin omat ruokatuolinsa.

”Eläin ei arvostele” Seväkiven sisarukset ovat oppineet kissoiltaan armollisuutta, priorisointia ja antamisen iloa. Sisarusten puheessa vilisevät kissat, mutta eläinrakkaus on näille naisille muutakin kuin pehmeäpäistä päivittelyä. Kumpikin sisaruksista on kokenut kissojen terapeuttisen vaikutuksen omassa elämässään.

Miten kissat ovat vaikuttaneet hyvinvointiinne?

S-M: Ne rauhoittavat mieltä. Meille kissat ovat elämänkumppaneita, jotka antavat pyyteettömästi rakkauttaan. Kissat, kuten muutkin eläimet, ovat luotettavia ja lojaaleja ja hyväksyvät ihmisen sellaisena kuin hän on. Eläimet arvostavat saamaansa hellyyttä ja hyvää kohtelua. Eläin opettaa ihmiselle myös selviämistä, vastuuta ja toisesta välittämistä. Lisäksi eläin ei koskaan arvostele. Sen kanssa on vapauttavaa olla vain oma itsensä.

Nipa: Myös se ilo, jota kissoista saa, on hillitöntä! Pelkkä kissan hauska asento, ilme tai rutiseva kuorsaaminen saa nauramaan kippurassa.

Eläinten leikkiä katsellessa ilo on niin aitoa, että murheet unohtuvat.

Mikä merkitys kissojen terapeuttisella vaikutuksella on omassa elämässänne?

S-M: Se, että joku odottaa kotona ja tulee ovella vastaan, on ihanaa. Kissan rakkaus on pyyteetöntä. Sairastan MS-tautia, ja huonossa kunnossa ollessani olen voinut jutella kissan kanssa ja levätä sen kehräystä kuunnellen. Kissojen kehräys on erityisen terapeuttista ja rauhoittavaa; sen on todettu jopa laskevan verenpainetta.

Myös eriasteiset masennukset ovat olleet aiemmin osa elämääni. Silloin jo pelkkä kissan paijaaminen on voinut helpottaa. Kissan turkin silittämisen tiedetään vapauttavan ihmisessä hyvänolon hormonia, oksitosiinia, jonka vaikutuksesta koko keho rauhoittuu.

Nipa: Minulla taas on diagnosoitu fibromyalgia, joka aiheuttaa kroonista kipua ja minun tapauksessani erityisesti kovaa aamuväsymystä. Kaikki viisi kissaani nukkuvat kanssani, ja aamuisin niiden läheisyys ja kehräys kaanonissa kylkeäni vasten kääntävät ajatukseni heti

42

valoisammiksi. Vaikka olenkin väsynyt ja joskus huonossa kunnossa, en ole koskaan aamuäreä.

Kamppailette siis erilaisten oireiden kanssa, jotka vaikuttavat arkeen ja jaksamiseen. Miten käsitöiden tekeminen onnistuu vaihtelevan terveyden kanssa?

S-M: Käsityöt ovat olleet minulle kuntouttava tekijä, joka on saanut käteni toimimaan paremmin. Lelujen tekeminen ja asiakkaiden palautteen lukeminen tuovat onnistumisen tunteita, ja aCat & liCat on mahdollistanut minulle osa-aikaisen työllistymisen. Kerran kävi tosin niinkin, että käteni olivat niin huonossa kunnossa, etten saanut millään huovutettua leluja kalan muotoon. Yritin, mutta sain aikaiseksi vain palloja. Aivot eivät antaneet ohjetta käsille. Silloin piti ottaa suosiolla tauko tai pyytää apua.

Nipa: Äitimme tuleekin mielellään apuun silloin, kun minulla on täysin voimaton olo ja tilaukset odottavat jonossa. Töitä voi kuitenkin tehdä omassa kodissa ja omassa tahdissa. Emme koskaan ajattele, että meneepä tähän paljon aikaa, vaan toivomme, että voimia ja aikaa olisi enemmän.

Eläimet apuna terapiassa Eläimiä käytetään paljon avustajina tai kuntouttajina. Ratsastusterapiasta voi olla suurta hyötyä esimerkiksi kuntoutujille, joilla on ongelmia liikunta- tai toimintakyvyssään. Myös useissa vanhainkodeissa ja palvelutaloissa asustaa kissoja tai koiria tuomassa iloa asukkaille. Lemmikki tuo vanhusten mieleen muistoja ja herättää lämpimiä tunteita – pelkkä eläimen läsnäolo voi ilahduttaa iäkästä ihmistä. Satu-Mia toteaakin, että eläimistä on tulossa yhä enemmän tasavertaisempia kumppaneita kuntoutukseen.

Koska potilaan tarpeet ovat hyvin vaihtelevia sekä laajuudeltaan että sisällöltään, eläinten parantavat vaikutukset ovat kuntoutuksen lailla asteittaisia.

ka myöhemmin auttavat vuorovaikutussuhteissa ihmisten kanssa.

Eläimet opettavat monelle myös kuntoutuksessa olennaisia elementtejä, kuten hetkessä elämistä, hyväksymistä ja rauhaa. Usein juuri eläin houkuttelee jatkamaan terapiaa ja kuntoutusta, ja kun asiakas sitoutuu asiaan, saavutetaan hyviä tuloksia.

Miten saitte kuulla tällaisesta toimintamuodosta, ja miksi päätitte auttaa?

Nipa: Teemme paljon hyväntekeväisyyttä, ja lahjoitamme leluja eläinsuojeluyhdistyksille. Asiakkaamme alkoivat kertoa tarinoita siitä, miten he käyvät palvelutaloissa tai vanhainkodeissa omien lemmikkiensä kanssa, ja halusimme osaltamme auttaa. Itse toivoisin laitoksiin vielä enemmän resursseja juuri kissaterapiaa varten ja sitä, että keskityttäisiin enemmän hyötyihin kuin näennäisen rajoittaviin seikkoihin. Kaikesta ei pitäisi aina ajatella ensin rahallista hyötyä.

Voiko kissan hoitaminen siis olla terapeuttista jopa kovia kokeneelle ihmiselle?

S-M: Eläin voi vähentää ahdistusoireita ja masennusoireita, lievittää yksinäisyyttä, nostaa stressinsietokykyä, kohentaa kuntoa

”Eläimistä on tulossa yhä enemmän tasavertaisempia kumppaneita kuntoutukseen.”

Toimitatte leluja muun muassa päihdekuntoutuskeskuksiin ja nuorisokoteihin, joissa kissoja käytetään osana kuntoutusta.

Millä kaikilla tavoilla kissoja voidaan hyödyntää apuna terapiassa?

S-M: Olemme toimittaneet leluja Nivalassa sijaitsevassa Karvoshovin päihdekuntoutuskeskuksessa työskentelevälle terapiakissa Sylville. Asukkaiden allergioiden takia Sylvi ei voi liikkua vapaasti, vaan hän ottaa asiakkaita vastaan omassa huoneessaan.

Myös Kempeleessä Nuorisokoti Veräjässä kulkee Upi-kissa erään työntekijän mukana. Upi on oikein hyvä terapiakissa – välillä Upia tuuraa toisen työntekijän koira Rasmus. Varsinkin nuoret tykkäävät kovasti, kun on joku, jonka kanssa jutella. Eläin ei kerro salaisuuksia eteenpäin. Eläimen kautta myös oppii tunnistamaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan.

Voitaisiinko eläinterapiaa siis mielestänne käyttää erityisesti ehkäisevänä tekijänä?

S-M: Eläimen avulla ihminen saa mahdollisuuden tuntea itsensä tärkeäksi. Eläinten kanssa opetellaan ajankäyttöä, toimintatapoja ja niiden mielialan ja tarpeiden tulkitsemista – asioita, jot43

”Kun kierrämme myymässä kissanäyttelyissä, kissat tuodaan usein pöytäämme valikoimaan itse omat lelunsa.”

ja jopa kannustaa lopettamaan tupakoinnin. Eläin ei koskaan luokittele ihmistä, oli elämäntilanne mikä tahansa. Se voi myös kannustaa lukemaan ja hankkimaan tietoa ja mahdollisesti jopa hakeutumaan eläinaiheiseen ammattiin tulevaisuudessa.

Nipa: Vaikeista kotioloista huostaanotetut nuoret joutuvat usein eroon mahdollisista lemmikeistään. Olisi hienoa, jos nuori voisi ottaa lemmikin mukanaan esimerkiksi nuorisokotiin. Siinä tilanteessa tuttu kotieläin voi olla ainoa kiinnekohta turvallisuuden tunteeseen.

Liikeideana kotimaisuus ja käsityö aCat & liCat valmistaa uniikkeja leluja isolla sydämellä. Hinnat pidetään muutamassa eurossa, eikä laadusta tingitä. Monet leluista sisältävät kissanminttua, kissojen rakastamaa luonnonyrttiä, jota sisarukset saavat luomuna joko omasta puutarhastaan tai lähiseudun toimittajilta. Villat tuodaan maatiloilta eri puolilta Suomea. Työtä tehdään joskus myös asennekasvatuksen puolella.

Miten kissanlelujen on todettu vaikuttavan kissan hyvinvointiin?

Nipa: Jos kissalle ei edes tarjota muita aktiviteetteja, se leikkii toki vaikka pullonkorkilla. Usein ihmiset päättävät itse kissan puolesta, milloin se ei enää tarvitse virikkeitä. Monet kissat kärsivät suoranaisesta leikinpuutteesta. Uskomus siitä, että vanhat kissat eivät leiki, elää sitkeästi. Olemmekin tehneet lelujemme

44

ohessa jonkinlaista asennekasvatusta myös kissojen omistajille ja saaneet jopa 20-vuotiaan kissan leikkimään.

S-M: Jos kissa on turhautunut tai tylsistynyt, se raapii huonekaluja, repii verhoja, huutaa öisin tai kulkee koko ajan perässä hakien huomiota. Lelut antavat kissoille virikkeitä, ja näin turhautuminen vähenee ja koko talonväki on tyytyväisempi. Leikkiminen myös ehkäisee kissojen ylipainoa ja pitää kissat virkeänä. Täytyy myös muistaa, että kissat ovat pohjimmiltaan saalistajia. Kotikissoille lelu onkin oiva saalis!

Minkälainen lelu on kissalle mieluinen?

S-M: Käytämme leluissamme kissoja kutkuttelevia materiaaleja: puhdistettua kotimaista lampaanvillaa, nahkaa, lampaankarvaa, puuvillaa ja onnellisten kanojen sulkia. Vältämme irtoavia palasia ja vanutäytettä, ja täytämmekin lelut muun muassa villalla, kissanmintulla, japanilaisella matatabilla tai luomuvaleriaanalla. Pyrimme valmistamaan mahdollisimman monipuolisia leluja, koska leikkijöitäkin on niin laidasta laitaan. On esimerkiksi hyvin kissakohtaista, miten kissanminttu vaikuttaa tai mikä muoto ja materiaali kissaa kiinnostavat.

Nipa: Lelujen pitää olla kestäviä, mutta niiden ei kuulu pysyä ehjänä ikuisesti. Meistä ihmisistä voi tuntua inhottavalta ja likaiselta, kun kissa kuolaa ja kiehnää lelunsa rikki, mutta kissalle se on ihan maailman paras asia. Kun kierrämme myymässä kissanäyttelyissä, kissat tuodaan usein pöytäämme valikoimaan itse omat

lelunsa. Kissanlelut voivat olla kissoille hyvinkin rakkaita vuosien ajan.

Mitä tyypilliset asiakkaanne toivovat kissanlelulta? Kaivataanko yhteisiä leikkituokioita vai virikettä yksinäiselle kotikissalle?

S-M: Etenkin työssäkäyvät ja opiskelevat kissanomistajat ovat kommentoineet kissojen olevan paljon rauhallisempia ja tyytyväisempiä, kun ne ovat saaneet leikkiä päivän aikana leluilla, joko yksin tai keskenään. Usein kuvitellaan, että kissat pitävät toisilleen seuraa, jos niitä on useampi, mutta näin ei välttämättä aina ole. Monet omistajat haluavat myös lelun, joka sopii sisustukseen.

Asiakaskuntamme on enimmäkseen 20–40-vuotiaita naisia, jotka usein pitävät väreistä ja kuoseista. Lelumme ovat sellaisia, että omistajan ei välttämättä tarvitse kissaa leikittää vaan kissa itse keksii leikkinsä lelun kanssa. Monet ovat jo oppineet, että kissan paikka on sisällä ja että kissa tarvitsee tekemistä.

Nipa: Kissa pärjää aivan hyvin kotona, eikä sen kuulukaan päästä ulos saalistamaan. Ainoa kissaeläin, joka kuuluu Suomen luontoon, on ilves. Maalaiskissat ovat tietenkin eri asia, mutta kissaa voi pitää kotona oikein hyvillä mielin, kunhan pitää siitä asianmukaisesti huolta.

Leluilla ilon ilmapiiri Sisarusten käsien kautta on moni kissa löytänyt itselleen kankaisen kaverin. Leluja on lahjoitettu niin Tarja Halosen edesmenneelle Rontti-kissalle kuin Michael Monroen omistamille löytökissoillekin. Naiset toivovat levittävänsä Facebook-sivun kautta antamisen iloa, ja aCat & liCatin seuraajat ovatkin olleet aktiivisia – moni asiakas on ostanut leluja myös hyväntekeväisyyttä varten.

Tuetteko kodittomien kissojen toimintaa?

S-M: Olemme lähettäneet lelujamme kodittomille löytökissoille sekä sokeille, jalattomille tai muuten vammautuneille kissoille

aina Japania, Meksikoa ja Ranskaa myöten. Huomasimme, että usein lelut ostetaan viimeisinä; ensin pitää tyydyttää perustarpeet, kuten ruoka, hiekka, lääkkeet, leikkaukset ja rokotukset.

Siksi olemme halunneet luoda ilon ilmapiirin lahjoituksillamme.

Sairaat kissat eivät ehkä aina jaksa leikkiä, mutta uusien tuoksujen haistelu ja lelun kanssa nukkuminen voivat olla juuri siihen hetkeen voimaannuttava asia. Kun kodittomat kissat pyritään saamaan uusiin koteihin, olemme kehottaneet auttajia antamaan lelun mukana kotiin. Tuttu lelu tuo kissalle turvaa.

Kuinka suosittuja kissanlelut ovat muualla maailmalla?

S-M: Monet maat tulevat paljon Suomea jäljessä. Monin paikoin uskotaan yhä, ettei kissa tarvitse mitään virikkeitä taikka leluja. Olemme joutuneet sanomaan löytökissojen hoitajille, että lelu on käyttöä varten. Hiukan rikkimennyttä lelua ei tarvitse heti heittää roskiin – lelu ei ole kertakäyttötavaraa.

Miltä kissojen, akkojen ja likkojen tulevaisuus näyttää?

Nipa: Toiminta kasvaa koko ajan, ja tulevaisuudessa olisi varmasti paikallaan perustaa oma nettikauppa ja viralliset sivut.

Käsitöiden tekeminen on elintärkeää, jotta työkyky säilyy ja jotta pysyn sairauden kanssa virkeänä. Siinä auttaa myös käsityöntekijän ammattitutkinnon suorittaminen Jyväskylän aikuisopistossa. Lisäksi kesällä yksi unelmani täyttyy, kun saan oman työpajan lamppulasihelmikorujeni tekoa varten.

S-M: Opiskelen paraikaa kokemusasiantuntijaksi Arjen Mieli -hankkeessa, ja voin toivottavasti sitä kautta vaikuttaa niihin hoidon ja palveluiden muotoihin, joilla muun muassa MS-tautia ja masennusta hoidetaan. Aion jatkossakin puhua eläinten puolesta ja kannustaa ihmisiä ottamaan selvää kissojen hyvistä vaikutuksista kuntoutuksessa ja ihan tavallisessa arjessa.

Lisätietoja: www.facebook.com/aCatliCat

45

Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 24-vuotias vapaustaistelija ja 4-vuotiaan Dylan-pojan äiti. virve.karjalainen@hotmail.com

Kauneusihanteena oma kuva

Luettuani näitä kirjoituksia, tulin surulliseksi ja vihaiseksi. Mikä ajaa naisen tuhoamaan omaa kehoaan ja itseään?

”M

ä näytän ihan järkyttävältä. Iho roikkuu leuan alla, silmänaluset on ihan mustat. Naamakin on ihan punainen ja finnit kukkii. Käsivarret löllyy, maha on pullataikinaa ja takapuolta mulla ei oo koskaan ollutkaan, pelkkä lätty jalkojen yläpuolella. Ja nää reidet, ihan hirveet tolpat.

Miten kukaan vois ikinä tykätä musta, kun mä oon näin läski ja ruma!”

Nämä ovat minun ajatuksiani niin nykypäivästä, kuin teini-iästäkin. Samaan aikaan nämä ovat myös niin monen muun nuoren tytön ja naisen ajatuksia. Ja, mikä pahinta jopa ala-asteikäisten tyttöjen. Mutta, miksi? Mikä saa meidät naiset etsimään itsestämme loputtomasti virheitä?

Päädyin lukemaan erilaisia blogeja ulkonäöstä. Osa kirjoituksista käsitteli vaatteita ja meikkejä, osa taas suhtautumista ulkonäköön ja itseen. Minä halusin kuitenkin vielä syvemmälle tyttöjen ja naisten ajatuksiin, joten mietin, mikä on meidän naisten suurin ongelma?

Pahin mörkömme on paino. Ja tämän oivalluksen tehtyäni lähdin etsimään blogeja painosta ja vartaloista, joiden kautta törmäsin sanoinkuvaamattoman järkyttävään maailmaan nimeltä pro ana -blogit, joissa nuoret tytöt kirjoittavat pakonomaisesta laihdutuksesta ja syömishäiriöistä.

Blogeista löytyy myös hyvin järkyttäviä kuvia näistä tytöistä ja heidän saavutuksistaan. Luettuani näitä kirjoituksia, tulin surulliseksi ja vihaiseksi. Mikä ajaa naisen tuhoamaan omaa kehoaan ja itseään? Mikä tekee ihmisestä niin sairaan, että täytyy näännyttää itsensä hengiltä? Mitä kaunista on kehossa, jossa luut törröttävät kuulaina ihon lävitse, hiukset irtoilevat, kynnet halkeilevat, iho muuttuu hilseileväksi ja sairaalloisen väriseksi? Mitä kaunista on kuolemisessa?

Itse olin ylipainoinen koko varhaisnuoruuden. Muistan, kuinka iltaisin seisoin peilin edessä ja katselin vatsaani, puristin ihoa käsien väliin ja inhosin kehoani. Ylipainoon liittyi häpeää, vihaa ja itseinhoa. Minusta tuntui, että kaikki muut olivat hoikempia, kau-

46

niimpia ja parempia kuin minä. Tunsin itseni norsuksi ystävieni rinnalla ja kadehdin heitä. Minä vihasin itseäni ja vielä enemmän vihasin vaatekauppoja, joiden tarjonta tuntui olevan vain hoikkia naisia varten. Oikeastaan koko maailma tuntui olevan hoikkia ja kauniita varten. Ja siltä varmasti tuntuu monista naisista tänäkin päivänä.

Lehdet pursuavat kuvia laihoista, kasvot raikkaina ja ehostettuina hehkuvista julkkisnaisista, malleista ja misseistä. Televisiosta tulee jatkuvasti erilaisia laihdutusmainoksia, internet pursuaa laihdutusohjeita ja kuntokuureja. Joka suunnasta pursuaa ulkonäköön liittyvää materiaalia, enkä minä ihmettele yhtään, miksi aina vain nuoremmilla naisilla on järkyttävät paineet ja odotukset omasta ulkonäöstään!

Ihmiset ja media ovat luoneet täysin sairaan ja kohtuuttoman ihanteen ulkonäöstä. Olemme asettaneet kauneuden riman itsellemme ja toisillemme niin korkealle, että meistä hyvin, hyvin harva kykenee sen ylittämään muuten, kuin kuvanmuokkauksella tai rakastumalla kuolemaan nimeltä syömishäiriö. Ja juuri siksi, meidän pitäisi alkaa muuttaa käsitystämme kauneudesta niin, että se muuttuisi terveyden ihannoimiseksi, eikä perustuisi kuvanmuokkauksella tai meikeillä luotuun illuusioon. Sillä siihen se tänä päivänä perustuu.

Totuus on kuitenkin se, että kauneus on katsojan silmissä ja tärkeintä on, että ihminen rakastaa itse itseään ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Unohtakaa puntarit, mittanauhat ja peiliin tuijottelu. Etsikää terveellisiä elämäntapoja, repikää naistenlehdet ja kehukaa itseänne ja toisianne kauniiksi. Niin minäkin tein/ teen ja selätin tuon varhaisnuoruuden ylipainoni. Minä muutin elämäntapojani syömällä säännöllisesti, kohtuudella ja liikkumalla enemmän. Paino tippui kolmekymmentä kiloa, takaisinkin sitä on välillä tullut, mutta minäkuva ja itsetunto kohenivat pysyvästi.

Takapuoleni muistuttaa varmasti toisinaan perunasäkkiä, painovoima tekee keholleni tehtävänsä ja useimmiten vietän päivät verkkareissa, enkä sovi tavoitefarkkuihin, mutta mitä sitten? Minä olen terve ja silloin tällöin kuulen sanat, jotka saavat minut hymyilemään leveästi: ”Äiti, sä oot maailman kaunein.”

o k k i t Ris

47

KODINAVUX OY tukee Asennetta-Kampanja Oy:n ennaltaehkäisevää päihdekasvatustoimintaa.

Tällä kertaa saimme antaa heidän lahjoittamansa Asennetta-paidat Itä-Hakkilan Kilvan salibandyjoukkueelle

100x145mm_Asennetta.indd 1

24.4.2013 14:26:4

Puhutteleva Asennetta-seinäkalenteri 2014!

Ennakkomyynti aloitettu – varaa omasi ajoissa!

Tilaukset ja tiedustelut: info@asennetta.fi Toimitus mirkka@asennetta.fi 48

Kontiolahden kunta Vesihuoltolaitos

if.fi

Autovuokraamo

Finn-Rent Oy www.finnrent.fi

Kymenlaakson J채te Oy

Asennetta Ristikon Ratkaisu 1/13

puh.Mainokset 09 135 2604

49

Viihtyisämmän eliympäristön puolesta

Sweco PM Oy www.ksoy.fi

Keuruun kaupunki Nuorisotoimi

SAKKI ry

Hyvää kesää!

Merasa Oy

Kuljetus Marko Lehtelä Tmi

YH Länsi Oy

Alukvik Oy

Pixact Oy

VARATTU

Mavico-Tilit Oy

Protan Katto Oy

Eikkarit Oy

VARATTU

Faunatar Oy

Rolls-Royce Oy Ab

Konsultointi Arttu Oy

Marja Tolvanen Oy

Företagarna på Åland

Tampereen G-Master Ky

Koneistamo Hemi Motors Ky

Arkkitehdit Jurvainen ja Pesola Oy

Keski-Suomen Rakennus ja Raudoitus Oy

Tapsan Lava Oy puh. 040 533 4563

Suomen Yrittäjäopisto KAUHAVA

AB-Marinel Oy Konsantie 30 RAISIO

Asennetta toivoo: www.susesuomi.fi

Kesälahden Konesavotta Oy Hongikkomäentie 1 KESÄLAHTI

Suomen Bioteekki Oy www.bioteekki.fi puh. 02 437 7000

Autokoulu E. Nygård Oy Helsinki puh. 09 495 979 www.nygardinautokoulu.fi

SiltaValmennus tilaus@asennetta.fi 50

Autokoulu Huhtala HELSINKI AD-Autokorjaamo Mikan Asentamo Oy Aninkaisten Kiinteistövälitys Oy Antenni- ja Sähköhuolto Okkonen Asianajotoimisto Veikko Pyyny Ky Asianajotoimisto Ylisuvanto Oy Auramaa-yhtiöt Autiotalot LKV Oy Automaalaamo Salmi Oy Betoni-Sampo Oy Cargotec Finland Oy CHAP-Clean Oy Contrak Oy Ab DTZ Finland Oy Eatech Oy Elbus Oy ES-Projektit Oy Etelä-Karjalan Liitto Fancy Invest Oy FastROI Oy Fennosys Oy Ferag Suomi Oy Forever Joensuu Hammaslääkäri Pirjo Bergman Harkomet Oy Helsingin Taksiautoilijat ry Hermoratahieronta Heikki Hälinen Hyvinkään Lämpövoima Oy Iskas Oy JK-Soft Oy JT Kaivoskoneet Oy Juha Ikonen Tmi Kastelli-Talot Oy Keski-Uudenmaan Nuorten pysäkki Kiljavan Lääketutkimus Oy Kirkko Helsingissä Kiviveistämö Levander Oy K-maatalous Oulu K-market Puolukka KMS Konsult Koneteko Pitkänen Oy Koti Kumppanit Oy Kuljetus H. Kanerva Oy Kuljetus Silvola Oy Kuljetusliike E. Lepistö Oy Kuljetusliike Timo Tuominen Kytäjä Golf Oy L ja I Puutuote Ky Lakiasiaintoimisto Johanna Karkia Oy Lemettinen Juha Tmi Lietsunkulman Pub Limingan seurakunta

Lokakuljetus Harri Venäläinen Ky Lähde - Voimaa matkalle ESR-hanke Maalaamo Chris Finland Maalaamo MTW Oy Maalaus & Sisustus Pekka Martimo Oy Maalaus- ja Kunnostusliike Maunuaho Oy Maatalous-Rauta Raatikainen Oy Maateho Oy Mainospuoti Jari Mäntynen Oy Marian Hoitava Hieronta Meka-Mestarit Oy Merikarvian VPK Meri-Met Oy Metsä-Jurina Oy Metsätyö Oy Metsäurakoitsija Niilo Outinen Miehikkälän Osuuspankki Minikonevuokraus J. Vänttinen Oy Mittaviiva Oy MJK-Koulutus Oy Napa-Koli Oy Rakennusliike Nini’s Belt Oy Nokian kaupunki Nuorisopalvelu Norpe Suomi Oy Nurmijärven Saneerauspalvelu Oulun Ratsuopisto Ky Oulunkylän seurakunta Oulu-Suorajakelu Oy Picnic Finland Oy Pietarsaaren Satama-Jakobstads Hamn Pihtiputaan kunta Viitasaaren Nuorisotoimi Pitkäkoski Oy Pohjanmaan Hylly- ja Trukkitalo Oy PricewaterhouseCoopers Oy Purkupojat Oy Putkiwuorio Oy Raision Metalli Oy Rakennus- ja Metsäpalvelut Petäjäjärvi Oy Rakennusliike P. Nousiainen Tmi Rakennustyö Martti Nyyssönen Oy Rantalainen ja Rekola-Nieminen Oy Ravintola Kosmos Oy RemaTipTop Oy Riihimäen seudun terveyskeskuksen ky Rock Ramit Oy RSA - Raahen seudun Asuntosäätiö Saaran Talli Salo-Hill Oy Salon Hautaustoimisto Oy Salon Tilipalvelu Oy Sastamalan kaupunki

Savon Pirkka Setlementti ry Sievin Osuuspankki Siivouspalvelu Åberg Tmi Simbergs Båtbyggeri SL-Mediat Oy S-market Oulainen Solgraf Solupak Oy Someron Vahinkovarasto Oy SPX FT Finland Oy Stén ja Co Oy Ab Suomen Keskustanuoret Ry Suomen Liikunta-apteekki Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto ry Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL Ry Svenska Finlands folkting Sähköinsinööritoimisto Ari Heikkinen Ky Taivalkosken kunta Vapaa-aikatoimi Taksi Kirsi Lamberg Taksikuljetus T. Tahko Oy Tarvassaneeraus Oy Teboil Oy Ab Technopolis Oyj Tenergia Oy Tenni ja Tenni Oy Terästarvike Oy TEXPro Oy Tili-Kankare Tilipalvelu Arnomark Oy Tilipalvelu Marja-Leena Tilipalvelu T. ja K. Loukia Oy Tmi Karintakka Transsinkko Oy TRV-Haketus Oy Turku Energia TVL Työterveyslaitos Valtakadun Hammaslääkäriasema Oy Varaosakeidas Varattu Warla Trade Oy Varpaisjärven apteekki WD Kuivaus Oy www.hautauspalvelu.fi www.mediaexponent.com www.psykoterapiakoulutus.fi www.vaappuvaankka.fi Ylivieskan kaupunki Yrjö Pirilä Oy 51