Asennetta lehti 3 2013 by Jokke

sk am pan hdek asvatu ennet ta-päi

jan julk aisu 3 / 2013

Matkajuttu:

Napoli Jonne Aaron - Kulkurin sydän Lastensuojelun kasvavat haasteet Itsepuolustusta dataseksuaaleille!

Antti Tuisku

- takana 10 vuotta tähteyttä! Juhlakiertue starttaa syksyllä.

Ilmiö: Kuriton sukupolvi

Naisräppärit jyräävät: SANAlla on sana sanottavana

Sisällys 3 / 13

antti tuiskun kuulumisia s.22

Tässä numerossa: = kannessa

itsepuolustusta. dataseksuaaleille, Asennetta lyhyet s.36

ASENNETTA 3/13 9. vuosikerta ISSN 1795-9705 TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 Fax 09 753 0557 info@asennetta.fi 2

Bussin kuulumisia terveiset kentältä NApoli – kaunis kuin postikortti Sanalla on sana sanottavana Antti tuisku, takana 10 vuotta tähteyttä

JONNE AARON ja kulkurin sydän

kuriton sukupolvi

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

Pääkirjoitus Otin tietoisen riskin kun humalluin

TAITTO Pippuriina / Hanna Välitalo TOIMITUS Asennetta-Kampanja Oy Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

LEVIKKI 15 000 kpl TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki

www.asennetta.fi:

”In-Out blogi” Enjoy this moment, this moment is your life.

Sanalla on sana sanottavana s.18

Ihmiset jotka kävelevät omaa polkuaan, don´t hate what you don´t understand #tattoos #life #beauty #ASENNETTA #enjoy #music #follow

Saarelta kajahtaa As e n n et ta! uusi palsta! Tino Korpimäen ajatuksia Azoreilta s.40

Prinsessasatu, novelli s.40

jonne aaronin kulkurin sydön s.28

Virven kolumni Täydellinen esimerkki ongelmanuoresta

36 40

ASENNetta lyhyet Tinon kolumni Saarelta kajahtaa Asennetta! PRINSESSASATU Nooran novelli

nooran kolumni Nirppanokka ekaa kertaa festareilla

ristikko

tukijamme

bussin kuulumisia s.5 kuriton sukupolvi s.30

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi KANNEN KUVA Lehtikuva/ Trond H. Trosdahl

NETISSÄ www.asennetta.fi MIRKAN KUVA Tommi Penttinen

Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii Asennetta-päihdekasvatus-bussin tiedotuskanavana. Asennetta-lehden tuotoilla rahoitetaan päihdekasvatusbussin liikkumista. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 3

Juomiseen liittyvät ongelmat ovat nuorille kuin työtapaturmia, joita voi aina sattua, kun hauskaa pidetään.

Otin tietoisen riskin kun humalluin Kliseitä tulisi välttää laadukkaassa tekstissä, mutta todettakoon nyt silti heti alkuun, että alkoholi on olennainen osa monen nuoren vapaa-aikaa. Se mikä taas ei ole itsestään selvää on ymmärrys siitä, ettei kyse aina ole angstista, huonoista kotioloista ja ongelmien pakenemisesta. Nuoret kokevat juomisen intensiivisenä ja palkitsevana yhdessäolona, mikä motivoi juomista. Tutkimusten mukaan nuoret juovat koska humalassa on hauskaa, tai he ajattelevat sen olevan hauskaa. Nuoret ymmärtävät humalan riskialttiiksi, mutta monille humalan koetut edut ovat kuitenkin mahdollisia haittoja selvästi suuremmat, joten he ottavat riskin mielellään. Sosiologi Antti Maunu toteaa Leiskaa steissillä, romanssi mökillä -tutkimuksessaan, että juomiseen liittyvät ongelmat ovat nuorille kuin työtapaturmia, joita voi aina sattua, kun hauskaa pidetään. Tämän vuoksi tuloksellinen ehkäisevä päihdetyö tuskin onnistuu perinteisellä terveyshaittoihin perustuvalla valistuksella. Riskit ovat kyllä nuorilla tiedossa, mutta ne ovat toissijaisia. Nuorten kanssa tulee pohtia heidän juomismotiivejaan ja juomatapojaan. Maunun mukaan ihmiset joka tapauksessa juovat omaehtoisesti, joten heidän juomiseensa voidaan myös parhaiten vaikuttaa omaehtoisuuden tietä. Jos nuori saadaan pohtimaan omaa suhdettaan alkoholiin, hän voi itse ohjata itseään päihteidenkäyttäjänä. Päihteistä ei voi alkaa keskustella liian aikaisin, eikä niistä keskusteleminen altista päihdekokeiluille, kuten saatetaan pelätä. Päinvastoin asiallinen keskusteleminen yhdessä tarjoaa nuorelle tilaisuuden miettiä suhtautumistaan päihteisiin turvallisessa ympäristössä. Jo ala-asteelle mennessä on lapsella hyvä olla perustiedot siitä, mitä päihteet ovat ja miten ne vaikuttavat. Vanhempien tulee ehtiä ennen kuin koulukaverien kännitarinat alkavat kuulostaa ihailtavilta. Lapsella tulee olla tietopohja, jota vastaan punnita kuulemaansa mahdollisimman kriittisesti mahdollisimman varhain. Yläasteikäisen nuorten kanssa tulee punnita päihteidenkäytön hyviä ja huonoja puolia. Päihteiden käytössä on myös hetkellisiä hyviä puolia – eihän niitä muuten käytettäisi. Kyse onkin siitä riskistä, jonka niiden kanssa ottaa. Koskaan kun ei voi tietää, kenelle kokemus on hyvä ja kenelle huono, joskus jopa hengenvaarallinen. Minkä tahansa päihteen kanssa tapaturman, yliannostuksen ja riippuvuuden syntymisen riskit ovat olemassa. Päihteitä käyttävät nuoret eivät ole pahoja nuoria. He ovat aivan normaaleja, tavallisia nuoria, jotka yrittävät löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa, jossa he ovat samaan aikaan tulevaisuudentoivoja ja syntipukkeja. Ne tarpeet, jotka käyttöön johtavat, ovat hyvin inhimillisiä. Nämä tarpeet tulee hyväksyä. Tarpeiden täyttäminen päihteiden avulla onkin sitten aivan toinen asia. Kuten Jussi Riihimäen loistavassa artikkelissa Kurittomat nuoret (s.30) todetaan, pelkästään kontrolli ja kuri eivät synnytä muuta kuin negatiivisia tuloksia. Osalle nuorista kontrolli on vieraannuttavaa ja vastenmielistä, ja ilmaus siitä, ettei heihin luoteta. Luotetaan siis nuoriimme ja tämän päihdehakuisen kulttuurin muutokseen. Ja kiitos Tukijoillemme työhömme luottamisesta. Asennetta-bussi starttaa Teidän ansiostanne taas täydeksi buukattuun syksyyn!

Mirkka Torikka

mirkka@asennetta.fi

Bussin kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatusbussi valmiina täyteen syyslukukauteen Asennetta-päihdekasvatusbussi on yksityinen ehkäisevää päihdetyötä tekevä yksikkö, joka on kiertänyt kouluilla ilmaiseksi kahdeksan vuotta, omavaraisen rahoituksen turvin.

sennetta-Kampanja Oy on ehkäisevää päihdetyötä toteuttava yksityinen sitoutumaton kampanja, jonka päätehtävänä on herättää keskustelua päihdeasioista ja saada nuoret ottamaan niihin kantaa. Valtakunnallisesti peruskouluja ilmaiseksi kiertävällä Asennetta-päihdekasvatusbussilla toteutettava kenttätyö tavoittaa noin 10 000 nuorta vuodessa. Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan omalla Asennetta-lehdellä, jonka myynti työllistää yli kahdeksankymmentä eri-ikäistä työntekijää. Asennetta-lehti on ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii myös Asennettapäihdekasvatusbussin tiedotuskanavana. Tilaamalla Asennettalehteä varmistat, että Asennetta-päihdekasvatusbussin vierailut ovat jatkossakin kouluille ilmaisia. Viime keväänä toiminta sai tunnustusta Suomalaisen Työn Liiton myöntäessä Asennetta-

Kampanjalle Yhteiskunnallisen yrityksen merkin. Merkki on vakuus siitä, että yrityksen tuotot käytetään toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Siellä oli hyvä tyyppi Bussissa kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriävänkin mielipiteen uskaltaa ilmaista. Bussissa ei siis luennoida päihteiden lääketieteellistä koostumuksista, eikä muutenkaan ”saarnata”, vaan jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta. Bussin kotoisat tilat mahdollistavat intensiivisen jutustelun paremmin kuin koulujen isot juhlasalit. Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tärkeämpää, että nuorille jää bussista lähtiessään mieleen edes yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Vuosien jälkeen bussissa käyneet nuoret eivät todennäköisesti muista heil5

Bussin kuulumisia

le kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että bussissa puhunut kaveri oli hyvä tyyppi ja se tyyppi oli päihteitä vastaan. Se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen. Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laajempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille. Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan paras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä. Ehdoton ehdottomuus synnyttää usein vastarintaa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa olisikaan. Neutraali asenne antaa siis myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille.

Kiitos Tukijoille Taantuma saa ihmiset tinkimään ”turhasta”. Valitettavasti usein karsintalistalle ensimmäisinä päätyvät hyväntekeväisyyskohteet, joihin ei ole pakko satsata. Meille Te Tukijamme olette kuitenkin

Hei!

len Petri Tyynelä, Asennetta-bussin päihdeohjaaja. Olen työskennellyt Asennetta-bussissa huhtikuusta 2010 lähtien. Ennen siirtymistäni ehkäisevän päihdetyön puolelle, ehdin olla 15 vuotta töissä korjaavalla puolella. Työskentelin erilaisissa laitoksissa pääosin päihdetyöntekijän sekä sosiaaliohjaajan rooleissa. Vajaa kymmenen vuotta olin töissä huumekuntoutusyksiköissä, sekä täysi-ikäisten että alle 18-vuotiaiden puolella. 1,5 vuotta olin kriminaalihuollossa (nykyinen rise) ja viitisen vuotta meni töissä erilaisissa lastensuojeluyksiköissä, lähinnä koulukodissa. Bussissa pääsemme nuorten kanssa usein aika syvällisiinkin keskusteluihin. Koen, että korjaavan puolen taustani auttaa tässä. Jos heillä on alasta kysyttävää, on minulla usein tarina jos toinenkin kerrottavana. Se, että tarinat ovat aina minulle henkilökohtaisia ja tosia, helpottaa työtäni bussissa. Uskon, että näin kiinnostavuus ja uskottavuus asiaan pysyy yllä. Asennetta-bussi ei jaa pelkästään informaatiota päihteistä. En pidä ulkoa opeteltua luentoa, vaan johdan ryhmää. Ryhmä itse tuottaa aina käsiteltävän materiaalin. Minä tarvittaessa johdattelen ja avaan esille nostettuja asioita. Tällä tavoin ryhmästä muodostuu aina kuulijalle yksilöllinen kokemus. Yllätyksen ja vaaran momentti on aina läsnä. Sekä minun että kuulijan on oltava hereillä tunnin aikana, jotta kaikki pysymme kärryillä. Käsittelemme 6

elinehto. Me emme voi valita, koska koko työmme on teidän varassanne. Kiitos siis kaikille Teille, jotka näinä tiukkoinakin aikoina haluatte satsata nuoriimme ja heidän tulevaisuuteensa. Kyseessä on kymmenen tuhannen nuoren kanssa vuosittain tehtävä ilmainen päihdekasvatustyö, joka voi jatkua vain niin pitkään kuin Te uskotte siihen ja pidätte sitä tärkeänä. Toimintamme sai viime vuonna Yhteiskunnallisen yrityksen tunnustuksen Suomalaisen Työn Liitolta. Yhteiskunnallinen yritys -merkki on suunnattu yrityksille, jotka pyrkivät liiketoimintansa avulla ratkaisemaan yhteiskunnallisia tai ekologisia ongelmia sekä edistämään yhteiskunnallisia tavoitteita. Tunnustus on merkki muun muassa siitä, että saatavamme ohjataan kenttätyöhömme eikä osakkeen omistajille. Tämä tunnustus on meille kunnianosoitus siitä minkä puolesta olemme kohta kymmenen vuotta taistelleet. Visio kouluja valtakunnallisesti kiertävästä päihdekasvatusbussista oli kunnianhimoinen. Erilaiset toimijat kyseenalaistetaan helposti, mutta emme antaneet periksi. Ja periksi emme anna vieläkään, vaan haluamme taistella läpi tästä taantumasta. Emme kuitenkaan pysty siihen yksin, vaan tarvitsemme tukeanne yhä, nyt enemmän mitä koskaan!

päihdeasioita positiivisella tavalla. Vuosien jälkeen bussissa käyneet nuoret eivät todennäköisesti muista heille kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että bussissa puhunut kaveri oli hyvä tyyppi ja se tyyppi oli päihteitä vastaan. Se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen. Yhteiskuntamme muuttuu koko ajan ja on tiedostettava, että myös päihdekenttä muuttuu jatkuvasti. Monesti uudet asiat pelottavat ihmisiä ja olemme helposti taipuvaisia tuomitsemaan asiat, joita emme ymmärrä. Tällaiseen asiaan törmään jatkuvasti. Huume on jo sanana sellainen mörkö, että tuominta alkaa välittömästi, kun sana vain puoliksikin livahtaa jonkun suusta. Itse haluan kuitenkin, että työssämme pidetään myös terve maalaisjärki mukana. Suomessa 97 % päihdekuolemista aiheuttaa edelleen tupakan ja alkoholin kaltaiset lailliset päihteet, loput jää laittomien päihteiden osuudeksi. Keskustelua halutaan usein ohjata huumeiden suuntaan, myös vanhempainilloissa. Silloin minä muistutan, miksi kyljessämme lukee nimenomaan ”Asennetta-päihdekasvatuskampanja”. Kiitos kaikille mukana olleille ja kaikille uusille: Tervetuloa! Ystävällisin terveisin

Petri Tyynelä

Bussin kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatusbussin aikataulu 2013 Elokuu

Marraskuu

20.-23.8.2013 Nokia, Nokianvirran koulu 27.-30.8.2013 Tampere, Kaarilan koulu

5.-6.11.2013 Pielavesi, Puustellin koulu 12.-15.11.2013 Lapinjärvi, Porlammin yläaste

Syyskuu

Joulukuu

3.-6.9.2013 Tampere, Lielahden koulu 17.-20.9.2013 Kiiminki, Jokirannan koulu 24.-26.9.2013 Pukkila, Askolan yläkoulu

3.-4.12.2013 Jyväskylä, Tikkakosken koulu 9.-10.12.2013 Valtimon yläkoulu, Valtimo

Tammikuu 2014 Lokakuu 1.-2.10.2013 Pälkäne, Pälkäneen yhteiskoulu 14.10.2013 Vihanti, SOS-lapsikylä 15.-16.10.2013 Vaala, Vaalan yhteiskoulu 17.-18.10.2013 Utajärvi, Utajärven yläaste 30.10.2013 Isokyrö, Isonkyrön ala-aste 31.10.-1.11.2013 Tarvasjoki, Tarvasjoen koulu

14.-15.1.2014 Mänttä-Vilppula, Vilppulan yhteiskoulu 16.-17.1.2014 Mänttä-Vilppula, Mäntän yläkoulu Keväälle 2014 on vielä muutamia vapaita aikoja, tiedustele! mirkka@asennetta.fi

Tarvitsetko pätevää päihdeluennoitsijaa? Järjestämme koulutuksia esimerkiksi nuorisoalan opiskelijoille ja opettajille. Koulutusta on tarjolla muun muassa päihteistä, väkivallasta, nuoren ihmisen rikosprosesseista, lastensuojelusta, nuoren sijoituksesta laitokseen ammattilaisen näkökulmasta, nuorisokulttuurista ja muista ajankohtaisista asioista. Koulutukset räätälöidään tapauskohtaisesti vastaamaan tilaajan tarpeita.

Laskutus, työhön haku ja muut asiat: p. 045 139 8902 info@asennetta.fi

Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p. 045 126 8166

Ammattitaitoista puhujaa erilaisiin tilaisuuksiin voi tiedustella osoitteesta info@asennetta.fi tai soittamalla numeroon 045 139 8902.

lkuun! a n u l u o k a t t e n n e s A tkaa; • Harjoittele kouluma uksi tut turvallisin reitti aiheista • Juttele jännityksen iiksi ja pakkaa reppu • Teroita kynät valm auhojen solmimista • Harjoittele kengänn on kivaa! Jo oikealla • Muista, että koulu källe! asenteella pääsee pit 7

l i e r a t s e f ä i s Tervei

m a c k c o r & p u r - summe

Kesäelämää. Asennetta odottelee huomisen Summer Up -festareiden alkua, matkalla metsässä miljoonia vauvasammakoita!

lta

Jotta meno pysyy katossa tuotiin Street Kingsin pojat tanssittamaan porukkaa Lahden Chill Out päihteettömälle alueelle. Hieno esimerkki siitä kuinka voi nuorten energiaa purkaa positiivisesti tanssiin. Mahtavalla asenteella ja energialla mukana. Tulevia yhteistyökuviota suunnitellaan lisää!

ASENNETTA ROKKASI ÄHTÄRISSÄ Asennetta oli mukana kesäkuussa Ähtärissä järjestetyssä ROCK CAMP -tapahtumassa. Rock Camp ry pyörittää valtakunnallista nuorisokasvatushanketta, jonka päätavoitteena on järjestää 12-17 -vuotiaille nuorille suunnattuja päihteettömiä musiikkipitoisia leirejä. www.rockcamp.fi

Napoli â&#x20AC;&#x201C; kaunis

kuin postikortti Napoli sijaitsee Napolinlahden rannalla, eteläisessä Italiassa. Vesuviuksen siluetti on kaupungin tunnetuin maamerkki. Läheinen Pompejin rauniokaupunki on parhaiten säilynyt roomalaiskaupunki maailmassa, lomasaaret Capri ja Ischia sijaitsevat lyhyen laivamatkan päässä. Amalfin rannikko tarjoaa jylhiä maisemia ja aurinkoisia rantoja. Napoli on myös fanaattinen jalkapallokaupunki, joka elää ja hengittää seurajoukkueensa SSC Napolin tahtiin. Teksti ja kuvat: Matias A. Martin

apoli on hyvin ristiriitainen kaupunki. Italian aliarvostetuimmalla kaupungilla on pinttynyt maine taskuvarkaiden ja mafiosojen tyyssijana. Maine on räikeästi ylimitoitettua, eikä tee minkäänlaista oikeutta kaupungille. Napoli on värikkäin ja eloisin kaupunki koko Italiassa, täynnä lämpöä ja rakkautta. Se olisi täydellinen, jos se vain malttaisi nukkua edes hetken. Äänettömän nurkan löytäminen kaupungista on lähes mahdotonta. Ensituntuma kaupunkiin on juuri niin kaoottinen kuin olin kuvitellutkin. Astelen rautatieasemalta liikenteen sekaan, joka on raskasta ja äänekästä. Ruuhkassa bussit ja taksit kamppailevat elintilastaan, ainoastaan vespoille tuntuu löytyvän kaistaa. Ihmisvilinääkin riittää. Naiset ovat huolitellun kauniita, miehet viileän tyylikkäitä. Kodittomat ja vähempiosaiset päivystävät kioskien vieressä tai puiden varjoissa.

Vanhakaupunki täynnä aarteita Hostel Mancinin keskeinen sijainti kaupungissa on mitä loisteliain. Nokkamies Alfredo Cefalo toivottaa minut tervetulleeksi majataloonsa sujuvalla suomen kielellä, kun kansalaisuuteni käy ilmi. Cefalo jakaa matkailijoille kullanarvoisia vinkkejä, jotta jokainen vieras saisi ajastaan mahdollisimman paljon irti. Tunnelman ovat huomanneet myös muut ja sana on kiirinyt, sillä tupa on täynnä lähes joka yö. Hostellissa on yhteinen iso keittiö, olohuone ja ruokasali, seurustelu muiden matkailijoiden kanssa on tehty helpoksi. Joka perjantai hostelli järjestää ilmaisen pasta-illallisen ja se jos mikä on nostattamaan kotoista tunnelmaa. Mancini onkin lämminhenkisin majatalo, jossa olen koskaan yöpynyt. Vanhakaupunki (Centro Storico) alkaa heti Mancinin rappusilta. Muutaman kilometrin säteellä on lukuisia mielenkiintoisia kohteita. Kirkkoja, museoita, toreja ja niin edelleen. Niissä kannattaa pysähtyä sitä mukaa kun ne kohdalle osuvat. Kirkoissa, kuten Duomo ja Santa Caterina a Formiello, on syytä poiketa vaikkei uskonnollinen olisikaan. Niiden taideaarteet ja arkkitehtuuriset saavutukset saavat mielen nöyräksi. Marmoriveistokset, kattomaalaukset, freskot ja alttaritaulut. Italialaisten mestarityöt edustavat ihmiskunnan upeimpia luomuksia koskaan. Yksi huikeimmista paikoista on Sanseveron kappelimuseo (Museo Cappella Sansevero). Siellä olevat taideaarteet eivät ole tästä maailmasta. Raimondo di Sangro (1710-71), niin kutsuttu Sanseveron seitsemäs prinssi, on ehkäpä mystisin hahmo koko Napolin historiassa. Hän oli oman aikansa monilahjakkuus, sillä hän oli keksijä, alkemisti, kirjailija ja jopa Napolin kuningaskunnan johtava vapaamuurari. Herran historiikistä löytyy myös erittäin häiritseviä tietoja, joissa hänen kerrotaan muun muassa teilanneen seitsemän kardinaalia ja tehden heidän luistaan ja nahoistaan huonekaluja. Joka tapauksessa, prinssi piti huolen siitä, että hänen hautarakennuksensa jäisi aikakirjoihin ainutlaatuisena luomuksena. Vuosina 1740–70 tunnetuimmat ja palkituimmat artistit työskentelivät prinssin alaisuudessa. Kappeli onkin täynnä toinen toistaan upeampia taideteoksia. Ensinnä huomio kiinnittyy kirkkailla väreillä maalattuun kattomaalaukseen (Gloria del Paradisio). Sen on luonut Francesco Maria Russo vuonna 1749. Maalauksessa käytetyt värit ovat itsensä di Sangron kehittelemät. Kappelissa on myös lukuisia 12

marmoripatsaita, jotka saavat haukkomaan henkeä ihastuksesta. Kappelin kiistaton mestariteos on kuitenkin Giuseppe Sanmartinon (1753) luoma marmoripatsas Hunnutettu Kristus (Cristo Velato). Se saattaa olla kaunein ja taidokkain veistos mitä milloinkaan on tehty. Siinä Kristus makaa kuolinvuoteellaan peiteltynä huntuun, ja huntu näyttää niin aidolta, että sen luulisi olevan nostettavissa. Ja kaikki tuo on tehty marmorista! Kappelissa on ehdoton kuvauskielto ja tarkkasilmäiset vartijat pitävät huolen siitä, että kieltoa myös noudatetaan. Kappelissa on kuitenkin pieni matkamuistomyymälä, josta voi ostaa kuvia

taideteoksista postikorttien ja julisteiden muodossa. Kuvia voi katsella myös netistä, osoitteessa: museosansevero.it.

Ajankuva vuodelta 79 jKr. Napolin lähialueen kuuluisin nähtävyys on Pompeji, roomalainen rauniokaupunki. Tuo vilkas satama- ja kauppakaupunki tuhoutui kerralla kun viereinen Vesuviuksen tulivuori purkautui varoittamatta ja hirvittävällä voimalla 24. elokuuta 79 jKr. Pompejissa on arvioitu olleen 20 000 ihmistä, joista 2000 kuoli tuona kohtalokkaana päivänä. Pompeji hautautui hohka-

kiven ja tuhkan alle vuosisadoiksi, mutta unohduksiin se ei jäänyt. Pompejin kohtalonhetkistä tiedetään tarkasti, koska roomalainen poliitikko Plinius nuorempi (62-113) kirjoitti niistä kirjeissään historioitsija Tacitukselle neljännesvuosisata myöhemmin. Plinius nuorempi näki ja koki hävityksen läheisessä Misenumin kaupungissa, 16 kilometriä Vesuviuksesta. Kaivaukset aloitettiin alueella vasta vuonna 1748, ja ne jatkuvat yhä. 66 hehtaarin alueesta 50 hehtaaria on nyt tutkittu. Pompeji on aikamatka ajanlaskun alkuun. Sen kivisillä kaduilla kävellessä olo on vähintäänkin epäuskoinen. Koskaan en 13

ole nähnyt turisteja yhtä sankoin joukoin. Paikoin sen ahtailla kaduilla on jopa puristumisvaara. Yksin, keskiyöllä ja täydenkuun aikaan tämä saattaisi olla elämäni ravisuttavin kokemus, nyt siitä jää ristiriitainen olo. Pompeji koostuu temppeleistä, kylpylöistä, kapakoista, kaupoista ja huviloista. Sen upein yksittäinen rakennus on valtava amfiteatteri. Opastettu kierros on välttämätön – oppaan kertoessa mielenkiintoisia yksityiskohtia tarinat herättävät eloon koko rauniokaupungin ja nostavat kokemuksen aivan uudelle tasolle. Ilotalon edustalla opas kertoo miten vanhassa maailmassa toimittiin. Maksullisen naisen tunnisti hänen punaiseksi värjätystä tukastaan. Pompejin ilotalo oli aikansa kansainvälinen kohtauspaikka, jossa ei aina löytynyt yhteistä kieltä osapuolten kesken. Niinpä sen sisäseinät koristeltiin pornograafisilla maalauksilla, joita käytettiin väärinkäsityksien välttämiseksi. Asiakas näytti leidilleen oman lempiasentonsa seinämaalauksista, jonka jälkeen siirryttiin vastaaviin hommiin. Iäkkäämmät naiset kierroksella hihittelevät ja punastelevat, aiheestakin. Osattiin sitä ennenkin! Kierros päättyy kylpylöihin. Niiden mosaiikkiset seinät ja kattomaalaukset ovat pysäyttäviä. Ravisuttavimpia ovat kuitenkin lasikopissa olevat kipsivedokset Pompejin vainajista. Vääntyneet ruumiit ja tuskaiset ilmeet kertovat koruttomasti lopusta, joka ei ollut kaunis.

Yliajalla tikittävä Vesuvius Pompejin infopisteen ääreltä voi hypätä bussiin, joka vie Vesuviuksen laelle (40 minuutin matka maksaa 20 euroa). Tie mutkittelee kauniiden asuinalueiden läpi, kaikkialla on viiniköynnöksiä ja oliivipuita. Bussi pysähtyy ajon päätteeksi parkkipaikalle ja viimeiset sadat metrit taivalletaan jalan. Tulivuoren laelta, 1281 metrin korkeudesta, avautuvat maailmaa syleilevät maisemat. 360 astetta luomakunnan virheetöntä kauneutta, niin kauas kuin silmät kantavat. Näky puristaa ilmat keuhkoista. Vesuviuksen kraateri on 230 metriä syvä ja halkaisijaltaan 14

500 metriä. Kraaterin sisäpuolella savuttavat kaasulähteet (fumarolit) kertovat siitä, että Vesuvius on edelleen elossa. Edellisen kerran tulivuori purkautui vuonna 1944 ja asiantuntijoiden mukaan sen olisi jo pitänyt purkautua uudestaan. Vesuviuksen alue on nykyään kansallispuistoa ja tarkan monitoroinnin kohteena. Seuraavan purkauksen ei uskota tulevan siten yllätyksenä, vaikka vuori tikittääkin jo yliajalla.

Herkkusuiden Eldorado Italialainen keittiö on maailmankuulu. Sen kuuluisin lippulaiva on pizza, joka on keksitty Napolissa. Maailman vanhin pizzeria aloitti toimintansa Vomeron kaupunginosassa jo vuonna 1738. Lähes sata ensimmäistä vuotta se toimi katukioskina, josta myytiin pizzasiivuja lähinnä kaupustelijoille ja työmiehille. Vuodesta 1830 eteenpäin se on toiminut nimellä Pizzeria Port ’Alba Vomero (Via Port’Alba 18). Se on yhä edelleen samalla paikalla. Ravintola on erittäin suosittu ja sen listoilla on lukuisia eri pizzoja. Jo pelkästään maine maailman vanhimpana pizzeriana takaa menestyksen. Pizzeria Da Michele (Via Cesare Sersale 1) on maailman toiseksi vanhin pizzeria (toiminut vuodesta 1870) ja se sijaitsee vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Mancini-hostellista. Ravintola on supersuosittu, sinne on aina vähintäin puolen tunnin jonotusaika. Ravintolan edusta näyttää siltä kuin se olisi jatkuvan luokkaretken kohteena. Ruokalista on tehty äärimmäisen helpoksi, sillä pizzanimikkeitä on vain kaksi: Margherita (tomaatti, mozzarellajuusto, basilika ja oliiviöljy) ja Marinara (tomaatti, valkosipuli, oregano ja oliiviöljy). Napolissa myytävien pizzojen pohja on ennen kaikkea paksua, pehmeää, kuohkeaa ja pinnalta rapeaa. Makunautinto on taattu.

Amalfin rannikko vie sydämen Napolin juna-asemalta on noin tunnin matka Sorrentoon. Se on kyllä siisti ja vauraan oloinen, mutta vastaavanlaisia ranta-

kaupunkeja on missä tahansa. Matkaa kannattaakin jatkaa heti bussilla kohti Amalfin rannikkoa. Siellä on monta kauneudestaan kuuluisaa kylää, kuten Positano, Amalfi ja Ravello. Ikkunapaikka kannattaa ottaa bussin oikealta puolelta menosuuntaan päin, sillä edessä on hiuksia nostattava maisematie. Tie mutkittelee orjallisesti kallionkielekkeiden reunamilla. Syvänsinisen Tyrrhenan meren aallot lyövät rantakallioihin toista sataa metriä alempana. Maisemat ovat tyrmääviä, ne salpaavat hengityksen. Hyppään pois kyydistä Positanossa ja aloitan kävelyn kohti rantaa. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, niin sokkeloinen on tuo tie alas mäenharjalta. Kahviloita, majataloja, maisematasanteita...ja satojen rappusten jälkeen olen lopulta Positanon uimarannalla. Ja mikä näky sieltä odottaa: Positanon mäenharja näyttää jättiläismäiseltä syntymäpäiväkakulta! Talot on rakennettu rinta rinnan, kerros kerrokselta ja jokainen talo on eri värinen. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavanlaista. Ihastun näkemääni siinä määrin, että jään uimarannalle auringonpalvojaksi koko loppupäiväksi. Amalfi, Ravello ja muut taivaisiin ylistetyt kaunokaiset saavat jäädä osaltani seuraavaan kertaan. Paluu Napoliin kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä bussit kulkevat miten sattuvat. Viimeinen juna Sorrentosta Napoliin lähtee kello 20, mutta Positanosta voi jatkaa yhtä lailla meritse lähialueen kyliin ja saariin, kuten Capriin ja Ischiaan.

Capri ja Ischia – toistensa vastakohdat Seuraavaksi vietän muutaman ansaitun lepopäivän Ischian saarella. Se mainostaa itseään bilesaarena, mutta syyskuun kään-

tyessä loppuun tunnelma on kuin juhlijoista viimeinen olisi jo sammuttanut saarelta valot. Arki soljuu eteenpäin kuin hidastetussa filmissä ja se sopii minulle. Vaalin leposykettä Ringhostellin kattoterassilla, aurinkotuolissa maaten. Olen koko hostellin ainoa asiakas! Auringon valo on myöhäisenä iltapäivänä äärimmäisen kaunis. Talot hehkuvat pastellin sävyissä ja linnut lentävät sinitaivasta vasten. Hiljaisuuden rikkoo vain epäsäännöllisin väliajoin kumisevat kirkonkellot. En suostuisi vaihtamaan paikkaani mistään hinnasta, sillä nyrjähtänyt maailma tuntuu kerrankin olevan valmis. Muutaman välipäivän jälkeen matka jatkuu Caprin saarelle, joka on erittäin suosittu lomasaari rikkaiden ja kuuluisuuksien keskuudessa. Maailman merkkihenkilöistä tuskin löytyy yhtäkään, joka ei olisi siellä käynyt. Saaren siluetti on käsittämätön, kuin merestä noussut kruunu. Lähes koko saari on yhtä äkkijyrkkää kallionseinämää, jonka kielekkeille on rakennettu hulppeita huviloita ja hotelleja. Kallionseinämissä on lukuisia luolia ja eroosion muovaamia jänniä hahmoja, kuten jättiläiselefantti. Saaren kuuluisin nähtävyys on nimeltään Sininen luola (Grotta Azzurra). Luolan suuaukko on äärimmäisen pieni ja sinne mennään erikseen pienellä kumiveneellä. Merenkäyntiä ei saa olla nimeksikään, sillä muutoin sinne pääsy on liian vaarallista. Ikimuistoisin hetki risteilyllä koittaa kun seilaamme valtavan kivipaaden lävitse. Eroosio on luonut suuren riemukaaren kivipaaden keskelle. Tunnin kestävä risteily saaren ympäri on todella 20 euron väärti.

Pommit paukkuvat ja soihdut palavat. Kupittaalla tätä kutsuttaisiin huliganismiksi, täällä kulttuuriksi!

Oma kiirastuleni alkaa vasta maihin noustessani. Kaikki mitä näen saa vereni kiehumaan raivosta. Saareen pakkautuu turisteja lakkaamattomana virtana. Saari on yhtä sieluton ja epäinhimillinen kuin sisäänheittäjän tervehdys. Kaikki haluavat vain rahastaa minut hengiltä! On uskomatonta joutua maksamaan kaikesta moninkertainen hinta vain sen vuoksi, että saari on maailmantähtien suosiossa. Satamalaiturilla istuessani mietin miksi ylipäätään tulin tänne. Vain saadakseni sanoa, että olen käynyt täällä? Miten säälittävää ja pateettista. Olen ollut yhtä turhanpäiväinen kuin kaikki muutkin tänne tulleet. Se ei tosin näytä vaivaavan muita, mutta minua kyllä. Minut armahtaa itseinholta vain se tosiseikka, että saan visiitistäni puuttuvan lisän matkajuttuuni.

Messias nimeltä Maradona Napoli elää ja hengittää jalkapallosta. Intohimo lajiin on niin fanaattista, että sitä voidaan pitää omana uskontonaan, jonka ylipappi on Diego Maradona. Argentiinalaista Maradonaa pidetään maailman parhaimpana jalkapalloilijana koskaan, ja hän pelasi Napolissa seitsemän taianomaista vuotta (198491). Maradona hankittiin Barcelonasta kahdeksalla miljoonalla dollarilla, tuohon aikaan tähtitieteellisellä ennätyssummalla. Nykyään sillä hinnalla liikkuvat ihan peruspeluritkin (Leo Messin, nyt neljä kertaa peräkkäin vuoden parhaaksi valitun pelaajan, ulosostohinta on 250 miljoonaa euroa!). 6.7.1984 Maradona otettiin ikimuistoisesti vastaan San Paolon stadionilla, SSC Napolin kotikentällä. 60 tuhatta fania saapui paikalle toivottamaan hänet tervetulleeksi uuteen seuraansa. Maradona saapui stadionin uumenista viheriölle, löysiin verkkareihin ja Napolin kaulahuiviin pukeutuneena. Hän vilkutti ja lausui 16

muutaman sanan yleisölle, jonka jälkeen tapahtuman järjestäjä ojensi Maradonalle pallon. Maradona otti yleisön haltuun konstailematta, pomputtaen palloa muutaman kerran vain potkaistakseen sen sitten maata kiertävälle radalle. Yleisömeri räjähti hurjaan mylvintään. Kaikki tiesivät, että jotakin suurta ja ainutlaatuista oli alkamassa Napolin historiassa. Maradona hankittiin seuraan, joka ei ollut koskaan voittanut mitään. Hänen alaisuudessaan Napoli voitti muun muassa kaksi maan mestaruutta, vuosina 1987 ja 1990, sekä silloisen Uefa-cupin vuonna 1989. Napoli sekosi ensimmäisestä mestaruudestaan niin, että edes kuolleita ei jätetty rauhaan. Monien muiden fanien tavoin myös Alfredo Cefalo (Hostel Mancinin omistaja) juoksi sukulaistensa hautakummuille liimaamaan ”Voi, ette tiedä mistä jäitte paitsi” –tarroja!

Etelä sai suloisen kostonsa Kuilu pohjoisen ja eteläisen Italian välillä on syvä. Rikas pohjoinen on halveksinut etelän köyhiä ja pitänyt heitä toisen luokan kansalaisina aina. Napolista oli tullut Maradonan myötä yksi maailman parhaimmista seurajoukkueista ja hänen avullaan eteläinen Italia sai vihdoin kauan kaivatun ja suloisen kostonsa. Napolilaiset nostivat keskisormensa, jotka osoittivat tukevasti kohti pohjoista. Niin Inter, Ac Milan kuin Juventuskin saivat tulevina vuosina todeta, miten asetelmat olivat muuttuneet, ja se oli pohjoisen pojille kova paikka. Maradonan ura päättyi Napolissa 17.3.1991 positiiviseen testitulokseen, syynä oli kokaiini. Pelikiellon jälkeen hän pelasi vielä Espanjassa ja Argentiinassa, muttei enää koskaan Napolissa. Maradonaa rakastetaan kaupungissa yhä estoitta ja ehdoitta. Hänen kuviaan on kaikkialla, niin seinillä kuin eri

Hostel Mancini (hostelpensionemancini.com):

myyntiartikkeleissakin. Vanhassakaupungissa on jopa kahvila Bar Nilo (Via San Biagio Dei Librai), jonka ulkoseinä on suoranainen Maradona-alttari. Kehystetyssä taulussa on Diegon hius, kuin pyhäinjäännöksenä. Osa ihmisistä toivookin, että Maradona julistettaisiin pyhimykseksi. Maradonalla oli hengenvaarallinen kokaiiniriippuvuus vuosikausia, mutta hän selätti sen viimein vuonna 2005 ja on ollut kuivilla siitä lähtien. Maradonan elämä on yhtä lailla varoittava esimerkki huumeiden vaaroista kuin myös pelastuksen mahdollisuudesta.

• 6 huonetta, 26 petiä • Vuoden lopussa 6 lisähuonetta ja yht. 50 petiä • Kesällä ja talvella hinnat vaihtelevat, ryhmät ja opiskelijat saavat alennusta (alk. 10 euroa/yö) • Yhteinen keittiö, -olohuone ja ruokasali – maksuton aamupala • Maksuton Wi-fi • Avulias henkilökunta

SSC Napoli (Societa Sportiva Calcio Napoli) • • • • •

Peli-ilta kruunaa koko matkan Hostelli Mancini järjestää futis-reissuja stadionille. HerraAlfredo Cefalo käy katsomassa kaikki Napolin kotipelit ja hankkii tarvittaessa myös liput halukkaille. Tosin siihen hän tarvitsee jokaisen passikopiot, sillä liput ovat henkilökohtaisia, ne kirjataan omalle nimelle ja tarkistetaan portilla. Otteluliput maksavat kymmenestä eurosta ylöspäin. Saapuminen stadionille saa ihoni kananlihalle, olen haaveillut tästä hetkestä koko ikäni. Vaikka pelialustan nurmi ja pelimiehetkin ovat jo moneen kertaan vaihtuneet, tämä on se unelmien näyttämö, jossa Maradona pelasi elämänsä loisteliaimmat vuodet. Ottelun aikana tunnelma sähköistyy entisestään. Pommit paukkuvat ja soihdut palavat. Kupittaalla tätä kutsuttaisiin huliganismiksi, täällä kulttuuriksi! Vihellyskonsertit käyvät korviin kun tuomarilta jää jokin koiruus viheltämättä tai rajamies näkee paitsion väärin. Napolin tehdessä maalin koko hornankattila räjähtää huutomyrskyyn. Stadionin rakenteet vain natisevat liitoksissaan kun fanit pomppivat tasajalkaa maalinjälkeisessä euforiassaan. Nämä ovat elämäni onnellisimpia hetkiä eivätkä unohdu koskaan.

Perustettu 1904 Kotikenttä: Stadio San Paolo Yleisökapasiteetti: 60 240 Lempinimi: Azzurri (Siniset) Seurahistorian kuuluisin pelaaja: Diego Maradona (1984-91)

Italia • • • • • • •

Hallintomuoto: tasavalta Asukkaita: 60 miljoonaa Pääkaupunki: Rooma (2,7 milj. asukasta) Kieli: italia Itsenäisyys: yhdistyi 17.3.1861 Pinta-ala: 301 338 km² Uskonto: katolilaisia 88%, muita kristittyjä 3%, muslimeja 2% ja uskontokuntiin kuulumattomia 7% • Napoli (1 milj.) on Campanian maakunnan pääkaupunki ja Italian kolmanneksi suurin kaupunki, heti Rooman (2,7 milj.) ja Milanon (1,3 milj.) jälkeen

Suomalaisen naisräpin tuorein sanansaattaja ei meinaa jäädä virkasiskojensa varjoon. Teksti: Minea Hara / Kuvat: GoImages

”N

aisräppiä suurella sydämellä.” Näin kuvailee Sanna ”Sana” Rönnberg, 23, omaa tyyliään vastatessaan puhelimeen kesäisessä Oulussa. Sana ammentaa sanomaansa omasta värikkäästä menneisyydestään. Masennuksen, ylipainon, päihteiden käytön ja tuhoisan parisuhteen selättänyt mimmi kiteyttää sanoituksissaan monen nuoren vaiettuja fiiliksiä. Sana harjoittaa rankkojen kokemustensa avulla opittua nöyryyttä keskellä miehekästä musaskeneä, jossa uho ja itsevarmuus mielletään usein itseisarvoiksi. Vaikka rap-kulttuurissa naisen tehtävä on perinteisesti ollut sheikata peppua musavideoissa, maailmalla vahvoja mimmiräppäreitä on fanitettu jo pitkään. ”Räppäreiden itsevarma asenne ei ole vain miesten etuoikeus. En silti koe tyypillistä uhoa omakseni enkä pidä minäminä-asenteesta. Haluan välittää yleisölle positiivista energiaa. Toki omaan terveen itsetunnon ja uskon siihen mitä teen, mutta olen mieluummin nöyrä kuin uhoan”, Sana toteaa. Kesäkuussa 2013 ilmestyneellä sinkulla ”En aio jarruttaa” luukutetaan täysillä hyvää fiilistä. Nuorempana meininki oli toinen. Aloittelevalle artistille musiikki oli alkoholin ja biletyksen ohella pelkkä angstin purkukeino. Koulunkäynti oli jäänyt päihteiden varjoon ja mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen näyttivät hatarilta - yläasteelta kun ei vitosen keskiarvolla pitkälle ponnisteta. 15-vuotias Sana tuskin olisi uskonut lävistettyjä korviaan, jos olisi tietänyt olevansa vielä joskus kunnallisvaaliehdokas ja levyttävä räppäri. ”Vaikka musani ei ole kantaaottavaa, sanottavaa yhteiskunnallisiin asioihin löytyy. Olisi huikeaa jos Suomessa löydettäisi enemmän keinoja ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja järjestää musiikin kautta sellaista toimintaa, mikä on nuorille oikeasti kivaa. Vedän itse rap-työpajoja ja näen siellä miten nuoret tarvitsee jonkun näyttämään, että miten tätä juttua voi lähteä oikein tekemään”, Sana kertoo.

Räppäreiden imago ei ole enää timantinkova ja kullalla silattu. Kun herkistyy tuomaroidessaan Voicessa ja itkee Vain elämää -ohjelmassa, respektin menettämisen sijaan koko kansa hurmaantuu.

Aiemmin riimittely rakentui rankemmista jutuista, mutta Sanan maailmankatsomus on käynyt läpi massiivisen muutoksen. Vaikka rankka nuoruus paistaa musiikista edelleen läpi, aikuistunut nainen käyttää menneisyyttään nyt voimavarana ja kokee olevansa etenkin monille tytöille ”virtuaalinen olkapää”. Monet nuoret kääntyvätkin Sanan puoleen neuvojen tai kuulevan korvan tarpeessa. Usein kysymykset koskevat painonpudotusta, masennusta tai päihdeongelmia. Monia kiinnostaa se miten nuori räppäri selvisi ongelmistaan.

Uskoa ja uskottavuutta Alkoholi, päihteet ja väkivalta ajoivat syntyjään espoolaisen Sanan muuttamaan 18-vuotiaana Ouluun uuden elämän toivossa. Tarinan juoni ei kulkenut kuitenkaan kuin elokuvissa. ”Aikamoista viinanhuuruista menoa se oli vielä silloinkin. Vasta kun vuonna 2010 koin jonkinlaisen valaistumisen, tuntui siltä että ekaa kertaa pystyn ihan mihin vaan.” Valaistuminen tapahtui uskoontulona. Vuoden 2009 uudenvuodenaattona kauppakeskus Sellossa tapahtuneessa ampuvälikohtauksessa surmansa sai yhteensä 6 ihmistä. Yksi heistä oli Sanan parhaan nuoruuden ystävän äiti. Sana havahtui ensimmäistä kertaa siihen että kaikki voi olla ohi hetkessä. Kihlaus alkoholistin kanssa alkoi ahdistaa ja oman kropan fyysinen laiminlyönti sai hakemaan voimaa yläkerrasta. Päihteet olivat sitoneet Sanan sekä henkisesti että fyysisesti vangiksi omaan kotiinsa. ”Monet kaverit nälvivät nössöksi kun lopetin tupakan polton ja juomisen. Vaikka en vaihtanutkaan täysin kavereita vaan enemmänkin omia asenteitani, sain pitää puoliani ja selittää että tämä on aikuisen, ei nynnyn ratkaisu. En halunnut enää mennä massan mukana. Olen aina ollut kovapäinen ja kun päätän jotain, sen myös toteutan.” Uskoontulo auttoi jättämään monta huonoa tapaa pois, ensimmäisenä viinan ja tupakan. Sen jälkeen kyytiä sai tukahduttava parisuhde ja ahdistukseen ahmittu roskaruoka. Nyt huikeat 25kg kevyempänä Sana vakuuttaa, että sisäinen hyvä olo motivoi elämän kaikilla alueilla. Uskossa olemista Sana kuvailee ”minä ja hän - suhteeksi”. ”En valista muita enkä moralisoi. Kaikki tekee itse omat valintansa. Tämä nyt vain on mun juttuni”, Sana kuittaa. Jumalasta ja uskosta tullaan kuulemaan myös syksyllä 2013 ilmestyvällä debyyttilevyllä. Räppäri sivuaa aiheita anteeksipyytelemättä, tavalla joka Sanan mukaan mielellään saisi yleistyä Suomessa enemmänkin. ”Olisi mahtavaa jos nuoret uskaltaisivat puhua näistä asioista avoimemmin eivätkä häpeäisi hengellisyyttä niin paljon. Hirveän sääli että uskosta puhuminen on tabu!”

Rosoinen tie kohti tähtiä Naisedustus suomalaisessa räpissä on yhä vaatimatonta, mutta Sana toivoo että tilanne muuttuu. Viime vuoden aikana pinnalle on noussut monta sähäkkää ässää, kuten Sini Sabotage ja SANNI. Onko Sanalle vielä tilaa? ”Ehdottomasti on. On mahtavaa että Sini Sabotage iski läpi ja näyttää ihmisille että naisetkin osaa räpätä. Musa-alalla naiset kilpailevat helposti keskenään ja pitävät toisiaan uhkana, mutta olen Sinin kanssa samoilla linjoilla siinä että toivotetaan muutkin rohkeat tervetulleina mukaan”, Sana innostuu. ”Suomessa on varmasti paljon mimmejä jotka räppää, mutta joko ei uskalleta aloittaa tai sitten pelätään kilpailua.” Sana itse oli vasta kolmannella, kun alkoi raapustella runoja pöytälaatikkoon. Vuonna 1997 suomiräppi puski Fintelligensin siivittämänä läpi ja puhelaulannan rytmi iski nuoreen tyttöön kuin leka. ”Meuhkasin kaikille että musta tulee räppäri. Olin kova esiintyjä jo pienestä pitäen. Halusin välttämättä äänittää kappaleen ja isosiskon kanssa nauhoitettiin reteinä c-kasetille eka biisi englanniksi ja espanjaksi. Soitin sitä sitten ylpeänä kaikille ja kun vastaanotto oli sitä mitä oli, niin koko homma laitettiin siltä istumalta jäihin. Ensimmäisten kokeilujen aikaan itsevarmuuden olisi pitänyt olla vähän enemmän kohdillaan”, Sana nauraa nyt. Muutaman vuoden päästä esiintymishaluinen neiti törmäsi bussipysäkillä kaveriinsa, joka kertoi paraikaa äänittävänsä studiossa ja pyysi Sanaakin mukaan kokeilemaan. Siitä alkoi musiikin tekeminen. Nyt Sana haluaa hyödyntää rankkaa menneisyyttään ennaltaehkäisevästi muiden nuorien avuksi. Miksi sana menee paremmin perille Sanan kuin Sanna Rönnbergin kautta? ”Se on lähes maagista miten nuoret kunnioittaa artisteja. Jos Sanna pyytää poimimaan roskan maasta, nuoret haistattelee, mutta jos keikkatilanteessa pyydän mitä vaan niin kaikki jeesaa ja tottelee kyselemättä – sanoma menee yksinkertaisesti paremmin perille. Lasten ja nuorten pitäisi kunnioittaa kaikkia aikuisia mutta jos näin pääsee tavoittamaan nuoria paremmin, niin hyvä niin.” Sekä musiikissa että elämässä Sanan eteen on tullut hetkiä, jolloin esiintymishaluista ja spontaania naista on yritetty houkutella eri suuntiin. Vaikka osa kokeiluista on johtanut ongelmiin, yhden läksyn Sana on oppinut: tekeminen on aitoa vain jos se lähtee sydämestä. Päätös irrottautua itsetuhoisesta elämäntavasta ja breikata omin voimin ilman mitään kilpailuformaattia onkin vaatinut vuosien verran kovaa työtä ja uskoa omaan juttuun. Nuori nainen hehkuttaa miten mahtavaa on puskea itseään uusiin haasteisiin.

Alkoholi, päihteet ja väkivalta ajoivat syntyjään espoolaisen Sanan muuttamaan 18-vuotiaana Ouluun uuden elämän toivossa.

”Jos ei meinaa kiivetä kenenkään reittä pitkin ylös tai ponnahtaa tv-tiimin taustatuella tähtiin, tarvitaan vahva luotto siihen mitä tekee”, Sana alleviivaa.

Herkkiä ja varoittavia esimerkkejä Räppäreiden imago ei ole enää timantinkova ja kullalla silattu. Kun Elastinen herkistyy tuomaroidessaan Voicessa ja Cheek itkee Vain elämää -ohjelmassa, respektin menettämisen sijaan koko kansa hurmaantuu. Sanakin on kertonut blogissaan avoimesti s-viastaan, painonpudotuksestaan ja itsetuntoon liittyvistä epävarmuuksista. Ovatko räppiskenen isot autot ja viileän överi elämäntyyli täysin out? ”Jos haluaa toimia esimerkkinä, täytyy käyttää menneisyyttä hyötynä ja kertoa siitä avoimesti”, Sana pohtii. ”Jos mä olen selvinnyt tällaisesta, muutkin voi. Ja kun miettii miten ylimielisenä ja viileenä Cheekiä pidettiin ennen Vain elämää -ohjelmaa, se paljas ja avoin esiintyminen voitti jengin ihan puolelleen. On makeeta että ihmiset näkee että artistitkin on ihan normaaleja ihmisiä ja herkkiä tyyppejä.” Sanaa huvittaa syvälle juurtuneet räppikliseet, kuten merkkivaatteet ja bling bling-korut, jotka mielletään ykskantaan kyseiseen skeneen. Vielä yläasteella Sanan isot vaatteet ja löysät housut peittivät kätevästi liian lihomisen ja näyttävät korut toivat epävarmalle nuorelle turvaa. ”Onneksi tajusin vaihtaa säkit naisellisempiin kuteisiin. Aloin ajatella että ei terve, mä olen nainen ja saan myös pukeutua kuin nainen jos niin haluan. Nyt olen tyytyväinen, ulkonäöllisesti rouhean tyylin omaava rocktyttö.” Tekstien kypsyessä ja Sanan itsekin aikuistuessa rouhea räppääjä on huomannut myös yleisönsä muuttuneen. Ennen Sanaa kuuntelivat vain nuoret, nyt yleisöstä voi bongata vaikka keski-ikäisiä naisia. ”On huikeaa voida auttaa ihmisiä joilla on puolet enemmän elämänkokemusta kuin mulla. Kerran sain jopa esiintymiskutsun erään fanin 50-vuotissynttäreille!” Keikkailu siivittää syksyllä julkaistavan, vielä nimeämättömän levyn äänitystä kesäisessä Helsingissä. Jos Sana pitää jatkossakin omasta jutustaan kiinni, kenties pian nähdään aika jolloin mottoon ei enää tarvita nais-etuliitettä. ”Kaikkea ei ole todellakaan vielä Sanan tarinasta kerrottu. On sattunut ja tapahtunut sen verran että eiköhän näistä riitä juttua vielä pitkäksi aikaa.” Sanan kotisivut: www.sanamusic.net

Mitä kuuluu, Antti Tuisku? Keväällä 2003 19-vuotias Antti Tuisku päätti hetken päähänpistosta matkustaa Turkuun uuden kykyjenetsintäformaatin Idolsin koelauluihin. Jatkon me kaikki tunnemmekin. Tänä syksynä Tuiskun ura on kestänyt kymmenen vuotta ja edessä on suuri juhlavuosikiertue. Teksti ja kuvat: Mirkka Torikka / Juliste: Mikko Harma

uuri nyt kuuluu oikein hyvää. Olen saanut karistettua harteiltani kevään aikana kertyneet univelat ja pienen uupumuksen, joka oli luonnollista seurausta kovasta työnteosta. KIDSing-ohjelma, oman levyn julkaisu ja siihen liittyvä promootio ja keikat pitivät silloin huolen siitä, ettei vapaapäiville juurikaan ollut tilaa. Nyt kuitenkin tänä kesänä keikkaa on tarkoituksella ollut vähemmän, koska olen halunnut ehtiä nauttia myös kesästä. Ennen kaikkea kerään kuitenkin energiaa tulevaan syksyyn ja 10-vuotisjuhlakiertueeseen. Meillä tulee olemaan noin 45 konserttia reilun kahden kuukauden aikana, joten voimia tullaan tarvitsemaan!

Syyskuussa tosiaan tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun astelit ensimmäisen Suomessa nähdyn Idolsin koelauluihin. Vuosi 2013 on siis suuri juhlavuosi ja syksyllä alkaa 10-vuotisjuhlakiertueesi, kertoisitko vähän siitä? Tämä syksy on ehkä toistaiseksi suurin virstanpylväs urallani. Kiertue oli oma toiveeni. Olen aina rakastanut esiintymisessä juuri sitä, että välillä pääsisi toteuttamaan isompia kokonaisuuksia, missä saisi miettiä isommalla kädellä visuaalista puolta, tarinallista puolta ja tietysti että kokoonpano on muutenkin suurempi tanssijoineen kaikkineen. Odotan todella kovasti, että kiertue 10. lokakuuta starttaa! Itse show’ta ja

sen sisältöä on suunniteltu ja valmisteltu jo keväästä lähtien. Haluan viedä ihmiset ajatuksia herättävälle matkalle, missä otteet kuluneiden vuosien varrelta tulevat olemaan yksi olennainen osa show’n tarinallista draamankaarta. Takana on pitkä tie. johon on kuulunut varmasti jos jonkinlaista identiteettikriisiä. Mitä ohjeita antaisit nyt nuorelle Antti Tuiskulle uran alkumetreillä? Tee kaikki, niin kuin olet tehnytkin, mutta koita stressata vähemmän. Heh. Oikeasti se määrätietoinen työ, nöyryys ja omiin visioihin ja unelmiin uskominen on tässä kaiken A ja O. Mitään ei saa pitää itsestään selvänä ja sellaiseen julkisuuden mukanaan tuomaan kuplaan ei saa itse lähteä mukaan. Oma arkinen arki on tärkeää vastapainoa kaikelle ”glamourille”. Monien muiden tavoin myös sinä olet saanut apua psykoterapiasta. Mitä haluaisit sanoa nuorelle, joka arastelee avun hakemista ja ylipäätään avautumista ongelmistaan?

Tässä nyky-yhteiskunnassa tuntuu, että tärkeintä on menestyminen työn saralla. Tuntuu, että omaa identiteettiä rakennetaan helposti väärien asioiden varaan. Enää ei arvosteta niin paljoa maanläheistä, hitaampaa tapaa elää, ja se onkin melkein mahdotonta. Siksi ei ole ihme, jos ja kun herkemmät ihmiset kokevat oman itsensä kanssa haasteita tällaisessa maailmassa. Haluaisin siis tällä kaikella vain sanoa, että itseni lisäksi moni lähellä oleva ihminen on saanut apua terapiasta. Se on mieletön matka itseensä tutustumiseen, eikä siinä ole mitään hävettävää! Päinvastoin, itse pidän rohkeana niitä ihmisiä, jotka uskaltavat puhua näistä asioista ääneen ja hakevat apua, kun sitä kokevat tarvitsevansa. Uusin albumisi on kymmenes julkaisusi. Siinä on näpäytystä urasi epäilijöille! Oletko yllättänyt itsesikin vai oletko aina uskonut ja tiennyt, että urastasi tulee pitkä? No sekä että. Kyllähän se tavallaan yllättää, mutta toisaalta päätin joskus, että tulen näyttämään ihmisille, että tämä on asia, jota mun kuuluu tehdä ja niin olen tehnyt. 23

”Onko se kaljatuoppeja kittaava rähisevä ukko siellä baaritiskillä enemmän mies kun esimerkiksi minä? Veikkaan et päinvastoin.”

Olet kertonut kaiken jälkeen kaipaavasi myös rutiineja elämääsi. Liittyikö koiran hankita tällaisen ”tasaisuuden” tavoitteluun? Ja mitä Viljolle kuuluu? Viljon hankinta oli ehkä enemmänkin halua ottaa ja kantaa vastuuta jostain muustakin kuin itsestä. Tässä työssä tulee oltua koko ajan vähän tahtomattaankin oman navan ympärillä ja siihen halusin vastapainoa. Toki juuri nämä oman arjen ”ihan muut jutut” ovat äärimmäisen tärkeää vastapainoa tälle kaikelle muulle. Uusimmalla levylläsi kappale Mies käsittelee ahtaita sukupuolirooleja. Miten tärkeää sinulle oli tehdä biisi tästä aiheesta? Olen ollut pienestä asti outolintu, joka ei mahtunut peruspojan muottiin; kun muita poikia kiinnosti jalkapallo niin mua kiinnosti laulu ja tanssi. Oon saanut kuulla koko ikäni herjaavia kommentteja siitä kuinka olen tällainen ”androgyyni, tanssia rakastava laulajapoika”. Itse olen tästä kaikesta todella ylpeä. Halusin kuitenkin herättää ihmiset miettimään, että mitkä asiat miehestä tekee just miehen tai naisesta naisen. Onko se kaljatuoppeja kittaava rähisevä ukko siellä baaritis24

killä enemmän mies kun esimerkiksi minä? Veikkaan et päinvastoin. Kappalettasi Rakkaus on. on levitetty sosiaalisessa mediassa tasa-arvoista avioliittolakia ajavan kansalaisaloitteen linkin yhdessä. Mitä ajattelet siitä, että kyseinen kappale on tulkittu kannanotoksi homofobiaa vastaan? Se on hienoa, että ihmiset löytävät biiseistä kuin biiseistä omia tulkintoja. Itse ajattelin tätä enemmänkin sellaisena kappaleena, et ihmisten pitäis lakata osoittamasta toisia sormella ja sen sijaan katsoa peiliin. Kaikilla on oikeus toteuttaa itseään ja elää omaa elämäänsä, ei se muille kuuluu niin kau-

an kuin kaikki tehdään rakkauden sanelemissa rajoissa. Mut mahtavaa, kun biisi leviää myös kyseisen asian tiimoilta! Toteutit kesäkuussa Jyväskylän Sataman yössä kuolemansairaan fanisi toiveen ja tapasit hänet vain hetkeä ennen keikkaasi kesken kaiken hässäkän. Mietin silloin että huh, millaisiin tilanteisiin voitkaan yllättäen päätyä. Kertoisitko ajatuksiasi tästä koskettavasta kohtaamisesta? Ei sitä siinä tilanteessa halunnut hirveästi alkaa asiaa miettiä. Oli vaan tärkeintä, et molemmat saa hyvän muiston. Kuulin vähän sen jälkeen, että Tiia oli nukkunut pois, mutta silloinkaan en vielä halunnut tilannetta miettiä. Se iski sit kuukausi

myöhemmin keikkabussissa, kun kuuntelin musiikkia ja katselin ikkunasta ulos: itkin kuin hullu ja koin vaan suurta surua hänen poismenosta, mutta samalla myös suurta kiitollisuutta, että sain tavata hänet. Hektiseen taiteilijaelämään liitetään usein huonot elämäntavat. Poltatko tupakkaa ja millainen on suhteesi alkoholiin? En polta. Alkoholia juon 2–3 kertaa kuussa.

26 kuva: Mikko Harma

Antti Tuisku 27

Jonne Aaron Liimatainen on kohta 30-vuotias tamperelainen laulaja ja lauluntekijä, joka on sulattanut varsinkin nuorten naisten sydämet Negative-bändinsä solistina jo vuodesta 1997 lähtien. Jonnen tavaramerkkejä ovat mustalla kajalilla rajatut silmät ja pörröiset vaaleat kutrit. Nyt kajalit on ainakin hetkellisesti putsattu ja rokkikukosta on kuoriutunut herkkä aikuinen mies. Elämässään uudelle vuosikymmenelle Teksti: Susanna Suhonen, Kuvat ??? siirtyessään Jonnen on sekä uudistanut ulkoista habitustaan että kokeilee musiikkiurallaan aivan uutta. Hän laulaa edelleen rakkaudesta ja elämästä, mutta nyt hän sulattaa nuorten naisten lisäksi koko kansan sydämet kulkurisydämellään. Teksti: Susanna Suhonen / Kuvat: jonneaaron.fi

–Olen rakastuneena intohimoinen ja omistautuva. Haluan olla rakastuneena vain hänen ja jakaa hänen kanssaan kaiken. Uskon siihen, että jokaiselle meistä on tarkoitettu joku – myös minulle, Jonne Aaron sanoo samettisella äänellään ja häkeltyy saman tien kun häneltä kysyy, onko hän juuri nyt rakastunut. Asia jätetään salaperäisesti leijumaan ilmaan, eikä siihen palata enää. Rakkaus. Rakkaus on asia, jota Jonne käsittelee musiikissaan ja sanoituksissaan paljon. Sanat rakkaudesta syntyvät häneltä luonnostaan. Jonnen kappaleet kulkevat surun ja itkun kautta iloon ja hyvin usein myös romanttisiin tunnelmiin. Sanoitukset kertovat miehen itsensä mukaan elävästä elämästä. Esimerkiksi Jonnen uudelta sooloalbumilta Onnen Vuodet napattu raita Kulkurisydän ei ehkä suoraan viittaa häneen itseensä, mutta ei myöskään ole kovin kaukaa haettu: ”Onnen kulkuri mä vain, tän osan syntymässä sain jo aikanaan…kulkurin sydän mun rinnassa lyö, kulkurin sydän se sielua syö”. Mies tunnustaa olevansa herkkä ja kertoo lisäksi, että omien mietteiden siirtäminen paperille on helppoa. – Paras hetki minulle on se, kun minulla on sylissä kitara, alan hyräillä biisiä ja yhtäkkiä huomaan, että olen synnyttänyt tunteistani biisin, Jonne kuvailee ja naurahtaa, että joskus biisejä syntyy jopa unessa. Kitara seuraakin miestä usein sänkyyn saakka. Vaikka sanat ja sävelet pulppuavat helposti, Jonne kuitenkin myöntää, että kappaleiden tekeminen on kovaa työtä. Melodiat ja sanat eivät jätä miehen mieltä helposti rauhaan. Samalla hän monen muun artistin tavoin pelkää sitä hetkeä, jolloin hän saattaisi kadottaa luovuutensa. – Mitä minulle silloin jäisi? Jonne on tehnyt kuitenkin sopimuksen itsensä kanssa ja yrittää olla pohtimatta liikaa tulevaa. Tämän vuoksi mies ei luovuuden katoamista lähde murehtimaan ennen kuin niin tapahtuu – jos edes koskaan tapahtuu.

Omat sanat Jonne on jo vuosien ajan tehnyt paljon musiikkia. Hän on tehnyt kappaleita niin omalle bändilleen Negativelle sekä useille muillekin suomalaisille artisteille, kuten Topi Sorsakoskelle, Katri Ylanderille, Popedalle ja Suvi Teräsniskalle. Mies iloitsee siitä, että hän on saanut mahdollisuuden tehdä musiikkia myös muille artisteille. – Kirjoitin kappaleita muille suomeksi ja itselleni englanniksi. Suomen kielellä kuitenkin pääsee niin paljon syvemmälle tunteisiin, että oli vain ajan kysymys, milloin itsekin alkaisin esittää kappaleita äidinkielelläni, Jonne sanoo viitaten uutukaiseen sooloalbumiinsa. – Itse asiassa olin alun perin kirjoittanut Taivas itkee hiljaa -kappaleen Pate Mustajärvelle, mutta se tuntui niin omalta, että minun oli pidettävä biisi itselläni, Jonne sanoo. Moni äimistyi kuullessaan Negativen nokkamiehen sooloalbumista ja vielä enemmän siitä, että mies teki sen suomenkieliseen iskelmämusiikin genreen. Suomeksi laulaminen ei Jonnelle itselleen ollut millään mittapuulla outoa, vaikka luonnollisesti asia mietitytti häntä kauan. Levyn biisejä on tehty kolmen vuoden ajan ja oikeaa aikaa niiden julkaisulle on vain odoteltu. Jonne ei kuitenkaan ole tehnyt kaikkia kappaleita yksin vaan puolet kappaleista on Vexi Salmen käsialaa.

Onnen vuodet Onnen vuodet -levyn myötä Jonnen rock-habitus tuntuu keventyneen ja miehestä on kuoriutunut entistäkin sympaattisemman

oloinen muusikko. Pilkahdus tästä nähtiin jo viime syksyisessä Vain elämää -ohjelmassa, kun mies heittäytyi tunteisiinsa avoimesti ja kameroita kaihtamatta. – Ohjelman myötä sain varmasti uusia kuulijoita ja se oli viimeinen sysäys sille ajatukselle, että hei, suomenkielinen iskelmälevy voisi saadakin hyvän vastaanoton, mies kuvailee. Jonnen Onnen vuodet -levy on miehen itsensä mukaan suomalaista ja sinivalkoista musiikkia. Levy on uusi sivu hänen elämänsä kirjassa ja siksi se kertookin elämästä ja sen eri osa-alueista. Jonne toivoo kappaleiden jäävän elämään. Levy sai ilmestyttyään hienon vastaanoton ja myi ensimmäisen kuukauden aikana kultaa. Asiaan mies suhtautuu nöyrän kiitollisena ja on onnellinen siitä, että ihmiset ovat ottaneet hänen uuden musiikkinsa hyvin vastaan.

Elämäntyö Iskelmätaivaan uusi tähti Jonne Aaron tunnetaan kuitenkin edelleen Negative-bändin keulahahmona mustine kajaleineen ja glittereineen. Rock-elämä ei ole jäänyt häneltä kauas taakse, vaan Jonne on jo rustannut uusia kappaleita Negativen tulevalle levylle. Vaikka mediassa on nostettu bändin jäsenten välille myrskyä, Jonne on itse rauhallinen. – En ole jättämässä Negativea taakseni, vaan otan pienen hengähdystauon, sellaisen hetkellisen syrjähypyn. Negative on kuitenkin minun ja koko bändin elämäntyö. Jo aikaa sitten olin kuitenkin ajatellut tekeväni suomenkielisen levyn kun täytän 30 vuotta, joten nyt oli sen aika, kohta 30-vuotias muusikko sanoo. – Kun on tehnyt kauan aikaa englanniksi musiikkia, voi laulaminen helposti alkaa muuttua pelkäksi hirviömäiseksi rääkymiseksi, Jonne kuvailee ja toistaa monta kertaa perään retorisen “tiedäthän mitä tarkoitan“. Itsekriittisenä taiteilijana mies antaa musiikilleen sielunsa, joten kuunnellessani Jonnen uutta levyä taidan tietää, mitä mies tarkoittaa.

Kuninkaan jäljillä Jonne Aaron on saanut nimensä popin kuninkaalta Elvis Aaron Presleyltä. Elvis on Jonnen suuri esikuva ja hän toteaakin kaikkien teiden vievän aina kuninkaan jalanjäljille. On helppo yhtyä Jonnen mietteisiin, sillä miehessä on oltava jotakin suurta. Jonne on syntynyt estradeille ja elänyt elämäänsä kuin kaimansa. Hän kasvoi repaleisissa olosuhteissa, löysi kitarasta ja musiikista tosielämän pakopaikan. Jo neljännellä luokalla nuori Jonnepoika otti ensimmäiset känninsä kiljulla. – Lintsattiin koulusta ja pöllittiin vanhemman kaverin kellarikomerosta kiljut, hän kertoo. Poika rellesti ja ryyppäsi vuosien vieriessä yhä säännöllisemmin. – Yläasteella ryypättiin joka viikonloppu ja röökin polton aloitin jo toisella luokalla, Jonne puistelee päätään ja kauhistelee ääneen asiaa. – Olisi aivan järkyttävää, jos minulla olisi oma lapsi, joka polttaisi ja joisi noin nuorena kuin minä olen tehnyt. Se on suurin virhe, mitä olen koskaan elämässäni tehnyt, mies toteaa ja painaa päänsä alas. Aikuisiällä Jonne sukelsi pariin otteeseen syviin vesiin nousten kuitenkin aina ylös. Viinaan saattoi mennä tuhansia euroja kuukaudessa. Kun mies viime vuonna löysi itsensä itkuisena ja sammuneena vessan lattialta, tuli stoppi vastaan ja alkoholin käyttö on sen jälkeen pysynyt järkevissä mittasuhteissa. Huumeisiin mies ei ole koskenut. Mies on omien sanojensa mukaan hyvissä väleissä alkoholin kanssa, muttei lainkaan väleissä huumeiden kanssa. – Jokainen tekee valintansa ja minä olen omani tehnyt, Jonne toteaa lopuksi. 29

SUKUPOLVI Nuoria syytetään huonosta käytöksestä, saamattomuudesta ja edellisten sukupolvien perinnön pilaamisesta. Koulut ovat kriisissä, opettajat eivät saa kuriin oppilaitaan ja kaikkialla vallitsee kaaos. Työpaikoilla nuoret laiskottelevat. Kuinka pahoja he oikeastaan ovat? Ja kuinka jykeviä keinoja ja opettajia tarvitaan, että ne huput ja lakit lopultakin lähtisivät teinien päistä? Teksti Jussi Riihimäki / Kuvitus Hanna Välitalo

oukko nälkäisiä kuudesluokkalaisia pulisee innokkaasti koulun käytävällä ja muodostaa parijonoa. Ruokalaan saa mennä vain asiallisesti, hyvässä ja suorassa linjassa. Sijainen tarkastaa, että luokka on tyhjä ja kaikki oppilaat siistissä rivissä. Kaikki on valmista. Mutta ei, keski-ikäinen naisopettaja pysäyttää luokan heti alkuunsa ja kysyy sijaiselta, oliko kaikkien oppilaiden varpaat viivoilla. Anteeksi, mutta millä viivoilla? Lattialaattojen saumojen muodostamilla viivoilla. Jono saa lähteä ruokalaan vasta sitten, kun oppilaiden varpaat ovat oman laatan saumaviivalla. Allekirjoittanut myöntää olleensa tuo anarkistinen sijainen, joka meinasi päästää varhaisteinit einestämään varpaat viivalla -säännöstä piittaamatta. Tilanteen ruotuun palauttanut vanhempi opettaja katseli tulokasta ihmetellen, niin kuin ohje varpaista olisi universaali, kaikille selvä. Hankaluudet jatkuivat ruokalassa. Nyt sijaisen tarkkaavaisuutta vaadittiin linjastolla, etteivät oppilaat ottaisi liikaa ka30

lapuikkoja (kyllä, tämä tapahtui ennen uutiskynnyksen ylittänyttä ja poliisin apua vaatinutta puikkosotaa eräässä pääkaupunkiseudun koulussa). Siellä on kai joku kyltti, mistä sallittu määrä näkyy? Ei, jokaiselle on viisi puikkoa ja se pitää vaan tietää. Selvä. Nämä muistot nousivat mieleen, kun aloin seurata keväällä kuumentunutta keskustelua kurittomista nuorista. Joidenkin mielestä kouluissa tarvitaan lisää kontrollia ja jopa fyysisiä keinoja oppilaiden hallitsemiseksi. Opettajat tuntuvat tekevän työtään suurin piirtein henkensä kaupalla. Pikkurikollisten vanhemmat hengittävät vailla myötätuntoa niskaan. Voimankäyttöä pitäisi voida lisätä ja laukut tarkastaa ennen koulupäivän alkua. Oppilaan ruokalasta tönäisseestä opettajasta tuli potkujen myötä liki sankari – Antti Korhosta puolustanut addressi keräsi yli 200 000 nimeä. Ovatko nuoret pahoja tai laiskoja, kaikesta muusta kuin bailaamisesta, päihteistä ja vahingonteosta piittaamattomia? Ja

ennen kaikkea, kuinka vahvoja opettajia ja tehokkaita voimakeinoja vaaditaan kalapuikkojen hamstraamisen ja lippalakkien käytön estämiseksi?

Vanhempiaan rohkeammat Nuorisoon perehtyneen Helsingin yliopiston historiantutkija ja professori Juha Siltalan mukaan nuoriso ei käyttäydy nykyään huonommin kuin ennen, mutta on selvästi suorapuheisempaa. Tapakulttuuri ja kohteliaisuus ovat Siltalan sanojen mukaan palanneet uudestaan suosioon jopa siinä määrin, että nuorison voi nähdä olevan tapakonservatiiveja. Ihmisillä on kuitenkin taipumus tehdä omituisia yleistyksiä. ”Jos nuorisojoukko metelöi kauppakeskuksessa keskenään huutelematta muille, niin sanotaan, että nuoret käyttäytyvät huonosti. Mutta jos aikuiset liikenteessä tai kassajonossa kiroavat toisiaan, kun joku on tiellä eikä ymmärrä minun asiani tärkeyttä, ei yleensä sanota, että aikuiset käyttäytyvät huonosti.

Silloin kyseessä on vain yksittäinen ikävä ihminen”, kuvailee Siltala osuvasti. Siltalalta heinäkuussa julkaistu massiivinen Nuoriso. Mainettaan parempi? -kirja on laaja tutkimus siitä, millaisia nykynuoret ovat ja miksi. Kirjan tavoitteena on myös helpottaa nuorten ja vanhempien sukupolvien yhteistoimintaa. Kirjaa on kiitetty erityisesti siitä, miten hyvin Siltala on kartalla nuorisokulttuurissa, muotivirtauksissa ja musiikissa tapahtuvista ilmiöistä. Nuorten suorapuheisuus näkyy monessa paikassa. Tottumattomalle se voi sorahtaa korvaan. Yhä useammat työnantajat joutuvat nikottelemaan työhaastatteluihin tulevien vastavalmistuneiden kanssa. Erään rakennusfirman toimitusjohtaja kertoi, miten tuoreet insinöörit lataavat avoimesti, että aikovat olla hakemassaan paikassa vain pari vuotta. Sen jälkeen tarkoitus on siirtyä eteenpäin, joko talon sisällä tai sitten toiseen, uusia mahdollisuuksia tarjoavaan yritykseen. Olisiko tuollaista 31

Raha, tittelit ja koko elämän uhraaminen kasvottomien osakkeenomistajien rikastuttamiseen eivät enää ole kaikkien prioriteettejä – nuori haluaa kokemuksia, vaihtelua ja jotain henkilökohtaista itselleen.

kuunneltu sekunttiakaan vuosikymmen pari sitten? Nyt tämä 80-luvulla ja 90-luvun alkupuoliskolla syntynyt Y-sukupolvi uskaltaa sanoa, mitä he työltään ja elämältään haluavat. Haastatteluista kertonut toimitusjohtaja ei ole ainoa moista kokenut, mutta hän oli fiksuimmasta päästä. Hän ymmärsi pienen hämmennyksen jälkeen, että ajat ovat muuttuneet. Myös hänen on muutettava omia asenteitaan. Hänen yrityksensä ei ole mikään työmarkkinoiden taivaanlahja, johon kaikki haluavat ja toivovat saavansa olla eläkeikään saakka. Tässä muutoksessa itää myös voiman ja mahdollisuuden siemen: työnantaja voi saada motivoituneesta vastavalmistuneesta kahdessa vuodessa enemmän kuin leipiintyneestä ja rutinoituneesta jo pari vuosikymmentä alalla olleesta. Tietenkään kaikki nuoret eivät ole näin tarmokkaita ja voi hyvin, osa voi todella huonosti. Tähän ja siihen, miten pahoinvointi, koulu ja työelämä ovat yhteydessä toisiinsa, palataan viimeisessä luvussa. Röyhkeyden ja rohkeuden kysymystä voi lähestyä arvojen erilaisuuden kautta. Nuorempi sukupolvi ei enää yksinkertaisesti halua kaikkea sitä, mitä vanhempansa. Aikuisia tämä kismittää, se tuntuu loukkaukselta. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat juuri työelämä ja koulu. On vaikea kuvitella, että nykynuori haluaisi olla samassa työpaikassa 40 vuotta, niin kuin ehkä omat vanhempansa. Se tuntuu absurdilta ajatukselta. Ja se uskalletaan sanoa ääneen, vaikka haastattelussa. Samoin raha, tittelit ja koko elämän uhraaminen kasvottomien osakkeenomistajien rikastuttamiseen eivät enää ole kaikkien prioriteettejä – nuori haluaa kokemuksia, vaihtelua ja jotain henkilökohtaista itselleen. Maailma on auki, kouluista lähdetään ulkomaille vaihtoon ja työharjoitteluun useammin kuin koskaan. Kasvatustieteiden tohtori Pirkko-Liisa Vesterinen on sitä mieltä, että nuoret haluavat entistä painokkaammin kokea elämänsä ja työnsä mielekkääksi. Jopa siinä määrin, että työhaastatteluasetelma voi kääntyä ja nuori alkaakin tentata haastattelijalta, millaisia mahdollisuuksia ja tarjottavaa yrityksellä on. ”Kaikki haluavat mielekkyyttä, mutta nuoret uskaltavat vaatia sitä ääneen. Raha ja työ eivät ole enää kaikki kaikessa, vaan rahaa tehdään tarpeeseen, vaikkapa muutaman kuukauden matkaa varten. Koskaan ennen ei sukupolvien välinen ero ole ollut näin suuri kuin nyt”, sanoo Vesterinen. Vesterisen mukaan nuoret haluavat selityksiä ja syitä, miksi asiat ovat niin kuin ovat ja tehdään niin kuin tehdään. Malleja ei oteta enää annettuina. Jatkuva palaute, vuorovaikutus ja selvät tavoitteet ovat tärkeitä. Palataanpa hetkeksi vielä kouluun,

sillä ennen aikuisikää ja työelämää nämä samat ihmiset osoittavat samoja vaatimuksia ja rohkeutta jo koulussa. Olin ehtinyt olla luokassa ja sijaisena kuudesluokkalaisille noin vartin, kun eräs poika yllättäen viittasi. No, ole hyvä. Onko sulla ope värjätty tukka? Ensimmäinen vuorovaikutustilanne luokassa ja muotoaan sellainen, ettei se olisi mitenkään ollut mahdollinen omina ala-astevuosinani. Silloin ei kyselty opettajan hiusväristä, permanentista tai viiksistä. Pojan ilme oli vilpitön ja katse tarkka, tulkitsin kysymyksen rohkeaksi uteliaisuudeksi enkä viisasteluksi. Annoin vastauksen ja hymyilin, en käskenyt olla hiljaa ja kysymästä asiattomia. Nuoria ei enää hallita pelkän aseman ja iän avulla, he haluavat tietää, miten asiat ovat ja miksi – myös opintosuunnitelman ulkopuolella.

Kuria kurin vuoksi? Ovatko koulut sitten niin kaaottisia paikkoja kuin lehtijuttujen perusteella vaikuttaisi? Varmasti osassa on levotonta, kouluissa on eroja. Mutta onko se vain ja ainoastaan oppilaiden syyksi luettava asia? Espoolainen rehtori Jukka Penttinen on toiminut opettajana ja rehtorina yli 30 vuotta. Hän ei ole mielissään eduskunnan saamasta lakiesityksestä, joka tähtää koulujen työrauhan ja kurin parantamiseen. Penttisen mukaan tuollaisen lain avulla vain rakennetaan kouluja vankiloiden suuntaan – ei ole sivistysvaltion periaatteiden mukaista, että oppilaitosten johtamisessa pääpaino on kurinpitosäädöksillä. Rehtorin mielestä kouluista saa lakitekstin perusteella kuvan, että ne ovat mahdottomia. Se ei kuitenkaan hänen kokemuksensa mukaan ole totta. Todellinen ongelma on se, että kouluissa työskentelee liikaa epäpäteviä ihmisiä, jotka uskovat, että rangaistuksissa piilee ratkaisu. Pahimmillaan esitys työrauhan saavuttamiseksi kuulostaa Penttisestä siltä kuin kouluun meno olisi varustautumista mellakkaan. Kurinpitoon ja sääntöihin, uusiin ja entistä kireämpiin, kuuluu harvoin mitään järkeviä perusteluja. Argumenttina tuollainen ”yleisen turvallisuuden nimissä” on ontuva ja kuulostaa nuorista varmasti sumutukselta, eikä aamun avaukseksi suoritettava laukkujen ratsaus välttämättä tee kouluun tuloa mielekkääksi tai edistä positiivista vuorovaikutusta. Jos nuori myöhemmin työpaikalla haluaa kokea tehtävänsä ja itsensä sen tekijänä, ja osana tiimiä, tärkeäksi ja arvostetuksi, miksi hän ei haluasi kokea samaa kouluvuosinaan?

Pelkästään kontrolli ja kuri eivät synnytä muuta kuin negatiivisia tuloksia. Osalle oppilaista kontrolli on vieraannuttavaa ja vastenmielistä, ja ilmaus siitä, ettei heihin luoteta. Ilottomuuden lisäksi jopa turvattomuutta voi synnyttää tunne siitä, ettei itse pysty vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin, vaan kaikki on jo ylhäältä annettua. Pelkät säännöt (sääntöjen vuoksi) eivät ole reiluja tai tunnu olennaisilta. Kouluissa on tietysti oltava säännöt, joita noudattaa, sekä mahdollisuus puhua niitä rikkovan kanssa. Kiusaamista ei tule sietää sekunttiakaan. Penttisen mielestä keskeisimmät ohjeet koskevat aikatauluja ja niiden kunnioittamista. Silti hänestä tuntuu, että paljon puhuttu kasvatus – esimerkiksi häiriökäyttäytymisen kitkemiseen pehmeämpänä keinona tarkoitettu kasvatuskeskustelu – tapahtuu liian suoraviivaisesti niin, että oppilas on vain altavastaaja. Penttinen jopa nimittää sitä pohjoiskorealaiseksi toimintamalliksi. Yhteiskunta, ja varmasti myös koululaitos, voi sitä paremmin, mitä harvemmalla taholla on lupa ylittää yksityisyyden pyhyys ja käydä käsiksi kasseihin tai ryhtyä pakko- ja voimakeinoihin. Turvallisuuden nimissä tehty ylimitoitettu kontrolli synnyttää epäluottamusta, pelkoa ja turvattomuutta. Suomalaiset nuoret pärjäävät kyllä osaamisessa ja Pisa-vertailussa, mutta suomalaisten lasten kouluviihtyvyys on Euroopan huonoimpia. Opetusministeri Antti Kalliomäki ottikin vuonna 2005 tavoitteeksi kouluviihtyvyyden lisäämisen. On kiinnostavaa, miten eri keinoin tähän tavoitteeseen yritetään päästä. Opetusalan järjestöt ja Suomen Vanhempainliitto antoivat nykyiselle opetusministeri Jukka Gustafssonille ehdotuksen, jonka avulla kuri ja työrauha palautettaisiin. Samoihin aikoihin Kasvatus-lehdessä julkaistiin kolmen kasvatustieteen ammattilaisen artikkeli ”Kohti turvallista ja hyvinvoivaa koulua – Valvontaa, vastuuta ja elämää erilaisuuden kanssa”. Molempia tekstejä analysoineen sekä väkivaltaan, nuoriin ja kasvatukseen perehtyneen filosofian tohtori Timo Purjon mukaan ajatukset keinoista paremman koulun saavuttamiseksi eivät voisi poiketa enempää toisistaan. Artikkelissa tähdätään kouluturvallisuuden parantamiseen nuorten oppilaiden hyvinvointia lisäämällä. Opettajapohjalta annettu esitys sitä vastoin keskittyy ongelmakohtiin ja niiden ratkaisemiseen kurinpitotoimilla ja tiukemmalla kontrollilla.

”Ulkoisen käyttäytymisen kontrollointi siihen puuttumalla ja rangaistuksia määräämällä ei luo tunnetta koulusta paikkana, jossa itsensä voi kokea arvokkaana ja elämänsä tarkoituksentäyteisenä”, purkaa Purjo blogissaan. On kiinnostavaa, että isoimmat kouluista julkisuuteen nousseista selkkauksista ovat tapahtuneet ruokailun tai välitunnin yhteydessä. Silloin kun pitäisi olla vähän vapaampaa. Kenenkään kimppuun ei ole karattu eikä ketään ole voimakeinoin jouduttu rauhoittamaan tunnilla kesken fotosynteesin opiskelun tai ruotsin vahvojen verbien pistokokeen. Onko mahdollista, että nuoret kyllä sittenkin ymmärtävät opittavien asioiden arvon – niin kuin Purjon mielestä – mutta saattavat kokea sietämättömänä ulkoiseen, ulkonäköön tai vain olemiseen, liittyvän kontrolloinnin? Se voi tuntua nöyryyttävältä, provosoivalta. Kurikeskustelu on muutenkin pyörinyt omituisen paljon huppujen ja lakkien ympärillä. Omasta kokemuksestani sijaisena on jo vuosia, mutta myönnän ällistyneeni ruokailuun liittyneitä sääntöjä ja täysin tarpeettomia muotoseikkoja. Oliko varpaat viivalla -dogmi oppilaiden edun mukaista vai itsetarkoituksellista kuria? Ja tarvittiinko opettaja sanomaan kalapuikkojen oikea määrä ja valvomaan säännön toteutumista? Jokaisen yliopisto- ja työmaaruokalan linjastolta löytyy tarkat määrät siitä, kuinka paljon puikkoja, pullia ja paloja saa ateriallaan ottaa.

Pahoinvoinnin kierteen katkaisu Puheisiin nuorison kunnottomuudesta, velttoudesta ja heihin kohdistuvan kurin tarpeen lisäämisestä voidaan löytää eräs kiinnostava syy. Kielteinen ja syyttävät sävyt nousevat silloin, kun taloustilanne vetää kireäksi. Niin kävi lamavuosina 90-luvulla ja niin kävi nyt 2008 alkaneen laajemman finanssikriisin aikana. ”Molempien lamojen alettua nousi kauhea hätä siitä, että nuoret ovat laiskistuneet ja pullamössösukupolvea. 90-luvun alussa oli isoja juttuja siitä, miten nuoret ainoastaan bailaavat. Nyt kannetaan huolta ylipainosta ja ylipäänsä kaikista häiriöistä. Nuoriso on sekä syntipukki että toivonkantaja, jonka pitäisi pyyteettömällä uhrimielellä lunastaa kansakunta pois pinteestä”, hahmottaa Siltala. Tietysti taustalla on myös aikuisten vilpitön huoli seuraavasta sukupolvesta ja omien lasten pärjäämisestä. Siltalan kuva-

Tämä 80-luvulla ja 90-luvun alkupuoliskolla syntynyt Y-sukupolvi uskaltaa sanoa, mitä he työltään ja elämältään haluavat.

Elämme historiassa ensimmäisen kerran aikaa, jolloin uudella polvella on aidosti jotain opetettavaa edelliselle.

uksen perusteella ongelmallista on se, että aikuiset ja erityisesti eliitti sotkivat asiat holtittomalla rahankäytöllä ja olivat piittaamattomia tekojensa seurauksista. Nyt samat syytökset kohdistetaan nuoriin. Lamat tekevät pahaa jälkeä. Lama-ajan vaikeudet vaikuttivat voimakkaasti perheisiin ja varsinkin jälkikasvuun. Nuorten aikuisten ongelmien taustalla nähdään vanhempien mielenterveys- ja toimeentulo-ongelmat. Ikävä kyllä juuri näillä on tendenssinä periytyä. Vuonna 1987 syntyneistä on psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa käynyt tai psyykelääkkeitä syönyt joka viides. 21 ikävuoteen mennessä yli puolet nuorista on kärsinyt mielenterveysongelmista. Nuoret siis kärsivät jostain sellaisesta, johon heillä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Samaan aikaan aikuisten heihin kohdistamat vaatimukset, samoin kuin epäilyt, lisääntyvät. Pitäisikö meidän pikemminkin olla tyytyväisiä siitä, ettei kouluissa ja kaduilla kuohu enemmän? Siltalan mukaan kuva nuorison hyvin- ja pahoinvoinnista on polarisoitunut. Yli puolet nuorista on saanut kotoa paremmat lähtökohdat, henkisen perusturvallisuuden ja sosiaalisia taitoja.Toiset taas ovat kokeneet suoraan köyhyyden, syrjäytymisen ja toivottomuuden – esikuva itsensä säätelystä on jäänyt puuttumaan. Tämä on lisännyt huomattavasti huostaanottojen ja mielenterveyspalvelujen jonoja. Mistään rajuista masennuksista ei voida kuitenkaan puhua. Nuorten suhtautumisessa päihteisiin Siltala näkee paljon positiivista. ”Tässä on ollut menossa parin vuosikymmenen mittainen raitistumis- ja kohtuukäyttötrendi, erityisesti peruskoululaiset ja lukiolaiset ovat kovaa vauhtia raitistuneet. Tupakkaa pidetään luusereiden juttuna. On totta, että lamavuosina, 90-luvun alussa samoin kuin nyt, on ollut käyttöhuippuja, mutta ne ovat lyhytkestoista vaihtelua.” Miten nuorten hyvinvointi, koulu, kuri ja työelämä sitten liittyvät yhteen? Vaikka nuoret niin kuin muutkin ihmiset ovat tavoitteiltaan, kyvyiltään ja mahdollisuuksiltaan heterogeeninen joukko, voidaan yksi yleistys tehdä: hyvä koulutus on helpoin ja parhain vakuutus taloudellisia vaikeuksia ja syrjäytymistä vastaan. Tästä syystä hyvän alun saaminen peruskoulun kautta on ensiarvoisen tärkeää. Jos nuori kokee olevansa epäilyksen alainen ja opettajiaan vaivaava vieras, joka kontrollin ja perustelemattomien sääntöjen avulla pakotetaan aloilleen, voidaan puhuminen oppimisen ilosta lopettaa siihen paikkaan. Jos koulunkäynti tökkii vanhanaikaisen arvomaailman ja fakkiutuneen kurinpitonormiston takia, imetään herkkä opiskelumo34

tivaatio jo alkumetreillä. Tulevaisuudessa kouluttamattomuudesta lankeaa iso lasku, jonka maksavat kaikki. Taloudelliset vaikeudet ovat suurimpia tekijöitä mielenterveysongelmien, masennuksen ja syrjäytymisen taustalla. Nuorten edesottamuksista puhutaan paljon, mutta entäpä opettajat? Onko mahdollista, että syy kiristyneeseen tunnelmaan voisi löytyä myös vanhemman sukupolven muutosvastarinnasta? Maailma muuttuu ja se vaatii kaikilta sopeutumista. Ennen ei ehkä sittenkään ollut asiat paremmin, ainakaan kukaan ei osaa sanoa tarkasti tällaista parasta vuotta tai vuosikymmentä – tuskinpa ”tarkkisten” ja karttakepillä lyömisten hetket niitä olivat. Rehtori Penttisen näkemys, että kurin taakse peitetään pelko omasta epäpätevyydestä, on voimakas, mutta tuskin vailla pohjaa. Opettaja ei ole enää sellainen kansankynttilä, jonka levollinen liekki ainoana maailmassa valaisisi oppivat aivot. Nyt käy veto ja liekki lepattaa. Jokainen oppilas elää järjettömän informaatiomäärän keskellä. Opettajan puheita arvioidaan ja kyseenalaistetaan helpommin kuin ennen, mikä synnyttää varmasti epävarmuuden kylmää hikeä kateederin yksinäisellä puolella. Moderni kansankynttilä ei enää omaa ylivertaista tietomäärää, mutta osaa parhaimmillaan valaista informaatiotulvan oikeat laineet ja muuntaa ne tiedoksi oppilailleen. Tämä tapahtuu luottamuksen ja keskustelun avulla. Ja siihen kuuluu sen myöntäminen, että elämme historiassa ensimmäisen kerran aikaa, jolloin uudella polvella on aidosti jotain opetettavaa edelliselle. Kuriton sukupolvi liitetään yleensä nuoriin. Nuorten mielet ovat pääsääntöisesti tulevaisuuteen kohdistettuina, vanhat ovat enemmän kiinni vanhassa. Kuriton-sanan yksi synonyymi on omavaltainen. Ehkä kuriton eli omavaltainen sukupolvi on sittenkin se, jonka katse harittaa menneisyydessä ja joka pitää itsepintaisesti kiinni vanhoista tavoista eli runoilijan ajatuksen mukaisesti ”vaalii pysähtynyttä kelloa”. Nuorten katseessa tulevaisuuteen voi nähdä kaunista toiveikkuutta. Kahdeksasluokkalaiset Kati Nikula ja Henni Pirilä pukevat sen tutkielmassaan sanoiksi näin: ”Kaiken kaikkiaan koulukuri ja -rangaistukset ovat 1900-luvun aikana muuttuneet niin radikaalisti, että enää meille herää vain kysymys siitä, mihin suuntaan kuri kouluissa muuttuu esimerkiksi seuraavan sadan vuoden aikana, ja saataisiinko oppilaiden ja opettajien välisestä suhteesta tulevaisuudessa niin toimiva, ettei rangaistuksia tai kuria tarvitsisi käyttää kouluissa välttämättä enää lainkaan.” Ehkä sata vuotta riittää ratkaisemaan kiistat hupuista, lakeista, kalapuikoista ja varpaista viivoilla.

Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 25-vuotias vapaustaistelija ja 5-vuotiaan Dylan-pojan äiti. virve.karjalainen@hotmail.com

Täydellinen esimerkki ongelmanuoresta

lin lähes täydellinen esimerkki ongelmanuoresta, joka ei kunnioittanut minkäänlaisia auktoriteetteja tai sääntöjä. Lintsasin koulusta, varastin, poltin tupakkaa ja käytin erilaisia päihteitä säännöllisesti ja kaiken lisäksi ystäväpiirini koostui minua reilusti vanhemmista ja päihderiippuvaisista ihmisistä. Äiti yritti asettaa kotiintuloaikoja, jotka laiminlöin lähes aina. Rangaistuksena minulta otettiin pois kännykkä ja annettiin kotiarestia. Kotiarestista oli helppo karata ja pois otetun kännykän tilalle hankin uuden puhelimen ja prepaid-liittymän sai alle kymmenellä eurolla kioskilta. Koulussa rangaistukset jaettiin jälki-istuntojen muodossa, eikä niiltä lintsaaminen ollut sen kummallisempaa kuin oppitunnilta lintsaaminenkaan. Kaikki rangaistukset siis olivat lähinnä hukkaan heitettyjä yrityksiä saada järkeä minun päähäni. Jälkeenpäin olen miettinyt, millä tavalla minut olisi saatu toimimaan sääntöjen mukaan? Olisiko sosiaaliviranomaisten puuttuminen asiaan auttanut? Olisiko huostaanotto ollut minun kohdallani ratkaisu? Tuskin. Minusta olisi todennäköisesti tullut vielä aggressiivisempi ja olisin kapinoinut vielä enemmän kaikkea ja kaikkia vastaan. Minä tuskin olisin koskaan sopeutunut laitokseen tai sijaisperheeseen. Olisin tehnyt omasta elämästäni vielä pahempaa kuin se oli ja minun kohdallani laitoskierre olisi todennäköisesti jatkunut aikuisikään saakka ja saattaisi jatkua edelleenkin vankilakierteen muodossa. Lisäksi uskon, että olisin tuntenut itseni hylätyksi ja uskonut, ettei kukaan todella välitä tai rakasta minua. Siksi uskon myös, että minusta olisi tullut vielä välinpitämättömämpi ihmisiä ja läheisiäni kohtaa kuin tuolloin jo olin. Mitä nuoret sitten kaipaisivat? Mitä tehdä nuorelle, joka varastaa, käyttää päihteitä ja tuhoaa omaa elämäänsä? Minä uskon, että nykypäivän nuorilla on liikaa vapauksia ja liian vähän tekemistä. Vanhemmat keskittyvät tiiviisti työelämään yhteiskunnan painostuksesta ja moni nuori jää vaille huomiota. Pikku kaupungeissa varsinkin nuorille järjestetään harvoin tapahtumia tai tekemistä, joten suurin osa nuorista roikkuu joko toimettomina internetissä tai ajelehtii kaupungilla.

Mielestäni nuorille pitäisi järjestää mahdollisuuksia toteuttaa itseään harrastusten parissa tai työelämässä. Alle 16-vuotiaan on tänä päivänä lähes mahdotonta saada, edes kesätyöpaikkaa, mikä taasen lisää kesäaikana nuorten levottomuutta, kun koulukin on lomalla. Ehdottoman tärkeää olisi myös se, että nuorille löytyisi aikuisia, joilla olisi aikaa ja halua kuunnella, mitä nuoret todella ajattelevat. Monet aikuiset unohtavat, että vaikka teini-ikäinen saattaa näyttää jo ulkoisesti lähes aikuiselta niin, silti tuon ulkokuoren alla asustaa vielä pieni ihminen, jonka sydämellä on suuria kysymyksiä, joihin hänellä itsellään ei vielä ole vastausta tai ymmärrystä. Siksi on hyvin tärkeää kuunnella, mitä nuori sanoo oli asia sitten pieni tai suuri. Ja vielä tärkeämpää on vastata nuoren kysymyksiin rehellisesti ja kertoa suoraan myös se, jos ei itsekään tiedä vastausta. Teini-ikäinen on ihminen, vaikka toisinaan he saattavatkin muistuttaa kaikkea muuta. Niin minäkin aikanaan muistutin enemmän apinaa kuin ihmistä, mutta itse olen kertonut nuoremmille sisaruksilleni, että kuusitoista täytettyäni minunkin aivoni alkoivat pikku hiljaa toimia ja tekemisiini ja olemiseeni tuli tunteen lisäksi mukaan myös järki. Ja niin uskon käyvän myös monille muille kaltaisilleni ”ongelmanuorille”, joilla on ympärillään kannustavia, turvallisia ja kärsivällisiä aikuisia, kuten itselleni äiti oli juuri sellainen aikuinen ja on vieläkin. Siksi ranteeseenikin on tatuoitu sana: Äiti. Nuorille minä haluan sanoa, että kokeilunhalu on normaalia ja luonnollista, mutta ehkä silti kannattaa pohtia ja punnita, mitkä asiat ovat kokeilemisen arvoisia nyt ja mitkä voi säästää myöhemmäksi tai jättää kokonaan kokeilematta. Nouseeko kenenkään ihmisarvo sillä, että polttaa kannabista tai sekoilee kännipäissään? Saako tupakan poltosta, jonkun hakkaamisesta tai koulusta lintsaamisesta pisteitä? Voin kertoa, että murheet eivät todellakaan juomalla huku, eikä maailma ole sairaan kaunis pilvessä. Kenenkään ei tarvitse olla samanlainen kuin joku toinen tai tehdä samoja valintoja kuin joku muu tekee. Mutta riippuuvuus on suurempi kahle ja vankila, kuin mikään muu laitos ikinä voisi olla. Valitseminen on vapautta, mutta riippuvainen ei valitse mitään tai ketään, vaan riippuvuus valitsee puolestasi ja silloin sinä et ole vapaa.

lyhyet ”Lailliset huumeet” lisääntyvät maailmanlaajuisesti Hallitukset maailmanlaajuisesti kamppailevat uusien ”laillisten huumeiden” lisääntymisen kanssa, käy ilmi YK:n raportista. YK:n huume- ja rikostoimiston mukaan perinteisten huumeiden, kuten heroiinin ja kokaiinin käyttö on maailmanlaajuisesti vakiintunut. Uudet, synteettiset aineet leviävät kuitenkin koko ajan Internetin välityksellä, käy ilmi toimiston tuoreesta World Drug -raportista. Raportti korostaa, että näillä näennäisesti laillisilla huumeilla voi olla tappavia vaikutuksia. Näitä psyykeen vaikuttavia aineita ei ole testattu millään tavalla, ja ne aiheuttavat raportin mukaan ”ennennäkemättömiä kansanterveydellisiä haasteita”. Internetissä avoimesti myytävät psyykeen vaikuttavat aineet voivat olla huomattavasti vaarallisempia kuin perinteiset huumeet. Katunimet, kuten mauste, miau miau ja suolakylpy, saavat nuoret uskomaan, että kyse on vain pienen riskin sisältävästä hauskanpidosta. Raportin mukaan uusia aineita tunnistetaan koko ajan ja viranomaiset pyrkivät pysymään mukana kehityksen vauhdissa. Näyttää siltä, että uudet huumeet ovat peräisin Aasiasta, mutta niitä markkinoidaan maailmanlaajuisesti internetissä. Suurin markkina-alue on Yhdysvallat, jossa uusia huumeita käyttävien nuorten lukumäärä ”näyttää olevan yli kaksi kertaa suurempi kuin EU:n alueella”. Raportin mukaan EU:n alueella Iso-Britannia on erityisen vastaanottavainen markkina-alue. Noin 700 000 brittiä on kokeillut ”laillisia huumeita”.

Sosiaalisen median avoimuus uhka yksityisyydelle. Itsepuolustusopas dataseksuaaleille on ilmestynyt. Nettikeskustelujen ongelmana pidetään nimettömyyttä, mikä mahdollistaa törkeyksien huutelun puskista. Tanskalainen nettiaktivisti ja toimittaja Pernilla Tranberg on kuitenkin huolissaan täysin päinvastaisesta. Hänen mukaansa on kasvanut ihmislaji, joka jakaa kaiken ja on täysin avoin ympäristölleen. “Kaiken jakajia on kutsuttu dataseksuaaleiksi. Monet heistä ovat tosielämässä hyvin epävarmoja itsestään, koska he tietävät, että kaikkia heidän tekemisiään ja sanomisiaan tarkkaillaan. Sellainen on hyvin vanhingollista identiteetille ja itsetunnolle”, Tranberg kertoo Keskisuomalaisen haastattelussa. Tranberg toteaakin, että hänestä Facebookille tulisi valehdella, vaikka kuulostaakin pahalta kehottaa vanhempia opettamaan lapsiaan valehtelemaan. Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin lapsen identiteetin suojelusta. ”Jos nuori tekee jotain tyhmää omalla nimellään, se virhe voi seurata häntä koko hänen loppuelämänsä.” Hänen mukaansa olemme astuneet aikakauteen, jossa yksilöitä koskevasta tiedosta on tullut öljyyn verrattava luonnonvara ja maailmanlaajuinen valuutta. Tranberg peräänkuuluttaakin uutta ihmisoikeutta – oikeutta unohdukseen netissä. Tranbergin ja Steffan Heuerin kirjoittama kirja Älä kerro kaikkea! Itsepuolustusopas verkkoon (Talemtum) on ilmestynyt suomeksi.

Lähde: Verkkouutiset.fi

Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon sinusta tiedetään? Sinua seurataan jatkuvasti – kotona, töissä, koulussa – useimmiten huomaamattasi tai tietämättäsi. Toimintasi verkossa vaikuttaa koko elämääsi. Saatko vai menetätkö unelmatyöpaikkasi? Minkälaisia vakuutusehtoja sinulle tarjotaan? Entä mihin hintaan sinulle myydään lentolippu? Kirja kertoo, mitä tiedoillesi tapahtuu ja mitä seurauksia sillä on nyt ja tulevaisuudessa. Kirjassa on kattava valikoima helppoja työkaluja, joilla voit suojautua sekä pitää huolta identiteetistäsi ja maineestasi verkossa. Sinulla on oikeus olla rauhassa, oikeus olla nimetön, oikeus käyttää salanimiä ja oikeus tulla unohdetuksi. Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa digitaalinen elämäsi jälleen haltuusi! Lähde: Keskisuomalainen 24.3.2013

lyhyet Sähkötupakoissa ja vesipiipuissa piilee uusi terveysuhka Suomen nuorista entistä harvempi tupakoi, käyttää alkoholia ja harrastaa humalajuomista. Sen sijaan sähkösavukkeita ja vesipiippua on kokeillut aiempaa useampi. Tiedot selviävät tuoreesta Nuorten terveystapatutkimuksesta, jossa selvitettiin 12–18-vuotiaiden nuorten terveystottumuksia. 18-vuotiaista nuorista yli neljännes on ainakin kokeillut sähkösavukkeita. Myös vesipiipun polttamiskokeilut ovat melko yleisiä nuorilla. Tampereen yliopiston professorin Arja Rimpelän mielestä huolestuttavinta tutkimustuloksissa on se, että nuoret käyttävät sähkösavukkeissa ja vesipiipuissa yleisimmin nikotiinia sisältäviä aineita. ”Se on uusi uhka. Vielä emme osaa sanoa, lähteekö sähkötupakan suosio kasvuun. Mutta kyllähän nuoret kokeilevat tällaisia uusia tuotteita”, Rimpelä sanoo. Hänen mukaansa huolestuttavaa on myös se, että sähkötupakkaa kerran tai pari kokeilleista noin joka kymmenes ei ollut aiemmin kokeillut tavallisia tupakkatuotteita, vaan aloitti kokeilun suoraan sähkösavukkeella. Rimpelä ehdottaa sähkötupakalle ja vesipiipuille tiukempaa sääntelyä. ”Olisi aiheellista miettiä, että sähkötupakka rinnastettaisiin tavallisiin tupakkatuotteisiin”, Rimpelä sanoo. Tupakoinnin suosion hiipuminen ei sen sijaan yllättänyt tutkijaa. Nuorten tupakointi on vähentynyt koko tutkimusjakson ajan eli vuodesta 1977 lähtien. Kun nyt 14–18-vuotiaista nuorista tupakoi päivittäin 12 prosent-

tia, vielä 2000-luvun alussa samanikäisistä sauhutteli 25 prosenttia. Rimpelän mukaan nyt kerätään hedelmiä 1960-luvulla alkaneesta tupakoinnin vastaisesta terveysvalistuksesta. Myös tupakkatuotteiden esilläpitokielto myymälöissä sekä kauppojen tiukentuneet ikärajakäytännöt ovat saattaneet vaikuttaa tupakoinnin vähenemiseen. ”Tupakka ei ole enää samalla tavalla aikuisuuden symboli kuin vielä 1990-luvulla ja sitä aiemmin”, Rimpelä sanoo. Tampereen yliopiston tekemään kyselyyn vastasi 4 158 nuorta. Tutkimuksen rahoitti sosiaali- ja terveysministeriö. Lähde: Hs.fi Nuorten terveystapatutkimus 2013 löytyy: www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_ julkaisu/1859221

Lastensuojelun oltava muutakin kuin reagointia akuutteihin kriiseihin Lapsia ja perheitä tulisi aina auttaa ajoissa. Ehkäisevän työotteen tulisi säilyä myös sijaishuollon aikana, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliitto. Kahdeksanvuotiaan tytön kuolemaan toukokuussa 2012 johtaneita tapahtumia selvittänyt tutkintaryhmä julkaisi tänään suositukset niistä toimenpiteistä, joilla vastaavanlaiset tapaukset voitaisiin estää. Tutkintaryhmä ehdottaa lasten pahoinpitelyjen tunnistamiseen selkeämpiä ohjeita ja vaatii lastensuojelun toimijoilta parempaa yhteistyötä. Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa tutkintaryhmän ehdotuksia ja toivoo, että ehdotukset lisäisivät lastensuojelun poliittista painoarvoa ja ryhmän ehdottamiin toimenpiteisiin todella ryhdyttäisiin. Keskusliitto muistuttaa kuitenkin, että lastensuojelun ei pitäisi olla pelkästään reagointia akuutteihin kriiseihin. – Lasten ja perheiden palvelujen tulee aina painottua riittävän ajoissa tarjottuun tukeen ja palveluihin. Esimerkiksi kodin olosuhteiden perusteellinen selvittäminen vaatii aikaa ja ennakointia. Lastensuojelun on oltava pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä lasten ja perheiden tukemiseksi, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro. Ehkäisevän otteen pitäisi säilyä myös sijaishuollon aikana, jolloin tarvitaan aktiivista työtä lapsen perheen kanssa. Tutkin-

taryhmä ehdottaa, että sosiaali- ja terveysministeriö kehittää yhdessä muiden toimijoiden kanssa toimintamallin, jolla varmistetaan yhteistyö lastensuojelun, koulun, terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja poliisin välillä. Vastuunjaot ja yhteistyö tulisi Keskusliiton mielestä selkeyttää myös silloin, kun lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle. – On huolehdittava, että vanhempien kanssa tehdään yhteistyötä ja varmistetaan, että sekä lapsella ja perheellä on tarpeeksi moniammatillista tukea. Sijoitusta ei pitäisi mieltää ainoaksi tueksi, mitä lapsi ja perhe tarvitsevat. Tutkintaryhmä ehdottaa myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen roolin vahvistamista perheväkivallan seurauksena kuolleiden lasten tilanteen seuraamisessa ja analysoinnissa. – Suomessa tarvitaan ehdottomasti lisää systemaattista tutkimustietoa lastensuojelusta ja lasten tilanteista. Nyt on pystyttävä huolehtimaan siitä, että THL:llä on tähän riittävät resurssit. Viimeaikaiset suunnitelmat leikata THL:n rahoitusta ovat ristiriidassa tutkintaryhmän ehdotusten kanssa, muistuttaa Sauro. Lähde: Lastensuojelun Keskusliitto

lyhyet Järjestöt tukevat Huovista alkoholilain kokonaisuudistuksessa Keskustelu keskioluen siirtämisestä Alkoon on jälleen noussut uutisotsikoihin peruspalveluministeri Susanna Huovisen kommenttien myötä. Huovinen pohtisi alkoholin hinnan nostamista ja saatavuuden rajoittamista esimerkiksi siirtämällä keskioluen myynnin Alkoon. Huovisella on ehkäisevän päihdetyön toimijoiden tuki. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry ja 20 muuta kansalaisjärjestöä tuottivat sosiaali- ja terveysministeriölle tammikuussa yhteiset tavoitteet alkoholilain kokonaisuudistukselle. Tavoitteissaan järjestöt laskisivat ruokakaupassa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden enimmäisrajaa nykyisestä 4,7 prosentista 3,5 prosenttiin. Panimoteollisuus usein kyseenalaistaa oluen terveyshaitat, viimeisimpänä Panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussa (HS 23.7). Yli 45 prosenttia juodusta alkoholista Suomessa on kuitenkin olutta ja siksi sen aiheuttamat terveyshaitat ovat mittavat. Toisin kuin Ussa väittää myös asiantuntijatieto tukee keskioluen siirtämistä Alkoon. THL ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ovat arvioineet (2011), että toimenpiteen seurauksena alkoholinkulutus Suomessa laskisi noin 9 prosenttia ja alkoholin aiheuttamat kuolemat vähentyisivät noin 350:lla vuodessa. Suomalaisille pienpanimoille ja päivittäistavarakaupalle keskioluen siirtyminen Alkoon ei ole kuolinisku vaan mahdollisuus. Pienpanimot voivat tuoda markkinoille laadukkaita, suomalaisia kakkosoluita kansainvälisten tuotemerkkien tilalle. Alkoholipitoisuudella taas ei ole ihmisille sellaista merkitystä, että ruokakaupassa myytävä olut jäisi hyllyyn ja juomat haettaisiin Alkosta. Muina toimenpiteinä järjestöt toivovat pohdittavaksi muun muassa alkoholiverotuottojen ohjaamista päihdehaittojen ehkäisyyn ja hoitoon sekä kunnille mahdollisuutta rajoittaa alkoholin nauttimista esimerkiksi leikkipuistoissa. Järjestöt pitävät tärkeänä, että kokonaisuudistuksella vahvistetaan toimia, jotka tähtäävät alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämiseen sekä lasten ja nuorten suojelemiseen alkoholihaitoilta. Tuoreen selvityksen mukaan tämä on myös suomalaisten näkemys alkoholilainsäädännön uudistamisen lähtökohdista. Alkoholipolitiikka ei ole elinkeinopolitiikkaa vaan terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa. Järjestöjen yhteisen tavoitemuistion ovat allekirjoittaneet seuraavat järjestöt tai tahot: Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, A-Kiltojen Liitto ry, A-klinikkasäätiö, Elämäni Sankari ry, Ensi- ja turvakotien liitto, Irti Huumeista ry, Kalliolan setlementti, Kirkkopalvelut, Koulutus Elämään -säätiö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Music Against Drugs ry, Myllyhoitoyhdistys ry, Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik rf, Raittiuden Ystävät ry, Sininauhaliitto, Sovatek-säätiö, Suomen Ash ry, Suomen Punainen Risti, Suomen Valkonauhaliitto ry, Suomen Vanhempainliitto ry, Syöpäjärjestöt Lähde ja lisätietoja: Ehkäisevän päihdetyön verkosto, johtaja Kristiina Hannula, puh. 040 701 5207, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry

EHYT ry:n kysely: Lapset eivät halua vanhemmilta juhannuskaljoja Moni aikuinen pohti tänäkin juhannuksena turhaan, pitäisikö nuorten juhannusiltaan antaa mukaan pieni määrä olutta tai siideriä. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n tuoreen kyselyn mukaan nuoret eivät itsekään hyväksy sitä, että vanhemmat ostavat alaikäisille alkoholia. Vain noin joka kymmenes (12 %) alle 18-vuotias hyväksyy sen, että vanhemmat ostavat muutaman pullon siideriä tai olutta yläasteikäiselle nuorelleen. Vieläkin harvempi (6 %) hyväksyy vanhempien viiniostokset lapsilleen. Täysi-ikää lähestyville nuorille ostaminen jakaa hiukan enemmän mielipiteitä. Noin puolet nuorista hyväksyy parin olutpullon ostamisen 16-17-vuotiaalle, puolet ei hyväksy. Yli 18-vuotiaat nuoret ovat tässä tiukemmalla kannalla kuin nuoremmat. Aikuisten oletukset lasten toiveista eivät perustu lasten omiin todellisiin toivomuksiin. Sama viesti tulee EHYT ry:n ympäri Suomen kouluja pitämissä ehkäisevän päihdetyön HUBUkeskusteluissa; lasten mielestä aikuisten ei tulisi ostaa tai antaa heille alkoholia. Vanhemmat kokevat usein päihdekasvatuksen vaikeaksi. Keväällä keskusteltiin julkisuudessakin paljon siitä, millä tavoin vanhempien pitäisi opastaa nuoriaan alkoholiasioissa. - Päihdekasvatuksen tueksi on 2000-luvulla onneksi merkittävästi enemmän tietoa kuin parikymmentä vuotta sitten, toteaa EHYT ry:n Internet- ja mobiilityön yksikön päällikkö Ilmo Jokinen. - Nykyään tiedetään, että varhain aloitetut päihdekokeilut lisäävät selkeästi aikuisiän päihdeongelmien todennäköisyyttä. Vanhempien on myös hyvä tiedostaa, että nykyään on nuorten mielestä ihan ok mennä bileisiin selvänä, toisin kuin ehkä vanhempien omassa nuoruudessa. -Vaikka lapsi pyytäisi olutta tai siideriä, hän saattaa oikeasti ajatella, että aikuisen tulisi kieltäytyä, Jokinen avaa kyselyn tuloksia. Alkoholia juovista alaikäisistä noin puolet (45 %) sanoo kyselyssä ostavansa alkoholin yleensä itse. Neljännes (25 %) saa juomansa kavereiden kautta ja joka kuudennelle (16 %) alkoholia hakee yleensä joku muu tuttu. Seitsemän prosenttia alkoholia käyttävistä alaikäisistä saa juomat yleensä vanhemmiltaan. Vanhemmat joskus ajattelevat, että kun ostaa lapselleen bilejuomat, tietää ainakin mitä lapsi juo. Tosiasiassa vanhempien ostamat juomat tulevat vain päälle siihen alkoholimäärään, jota nuorelle eri kautta on tarjolla. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry toteutti 3.-14.6.2013 verkkokyselyn IRC Galleriassa, Facebookissa, Hevostalli.netissä ja Demi.fissä. Kyselyyn vastasi 1795 nuorta, joista 60 prosenttia oli alle 18-vuotiaita. Lähde ja lisätietoja: Ilmo Jokinen, Internet- ja mobiilityön yksikön päällikkö, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, puh: 050 407 7188

lyhyet Lapsiköyhyyden ja syrjäytymisen nujertamiseksi tarvitaan konkreettisia tavoitteita Köyhyyden vähentäminen on tärkeä tavoite lasten osallistumismahdollisuuksien turvaamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Eurooppa 2020 -strategian Suomen kansallisessa ohjelmassa 2013 ei kuitenkaan esitetä tarpeeksi konkreettisia tavoitteita lapsiköyhyyden poistamiseksi ja sen seurausten eliminoimiseksi. – Ohjelmassa on toki asetettu tavoitteeksi syrjäytymisen ja epätasa-arvoisuuden yleinen vähentäminen. Siinä nostetaan esiin kuitenkin vain vähätuloisten lapsiperheiden määrän kasvu, mutta mitään syvempää analyysiä tai huomiota ongelma ei ohjelmassa saa. Nuorten syrjäytymiseen ohjelma ottaa kantaa painottamalla nuorisotakuun merkitystä. Se ei kuitenkaan saisi olla ainoa keino, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro. Ohjelma ei myöskään ota tarpeeksi huomioon talouskriisien vaikutusta lapsiin eikä siinä ole suunniteltu erityistoimenpiteitä maahanmuuttajataustaisten tai vammaisten ja laitoksissa olevien lasten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Lapsiköyhyyteen ei pystytä vaikuttamaan, ellei sen erityispiirteitä yksilöidä. – Esimerkiksi hallituksen pyrkimys vähentää nuorisotyöttömyyttä nuorisotakuun avulla ei ole täysin toiminut lähinnä nuorten työpajoihin pääsyä hankaloittavan lain vuoksi. Suomen kansalliseen ohjelmaan pitäisi ehdottomasti sisällyttää painavampi kannanotto lapsiköyhyyteen liittyen. Ohjelmassa pitäisi myös konkretisoida niitä tavoitteita, miten köyhyyttä tullaan vähentämään, muistuttaa Sauro. Konkreettisia keinoja syrjäytymisen ehkäisyssä voivat olla esimerkiksi koulujen, sosiaalitoimen ja järjestöjen yhteistyö, jolla taataan kaikkien lasten mukanaolo niin koulutuksessa, harrastuksissa ja esimerkiksi koulujen retkissä. Toiminta tulee organisoida siten, että se ei jätä vähävaraisemmista perheistä tulevia lapsia ulkopuolelle. Lasten köyhyys ei Suomessa ole absoluuttista elämän perusedellytysten puuttumista. Köyhyyden aiheuttama syrjäytyminen osallistumismahdollisuuksista voi kuitenkin saattaa lapsen ulkopuoliseen asemaan, jolla on pysyviä seurauksia koulunkäynnin ja sosiaalistumisen kannalta. Suhteellisen köyhyyden aiheuttamat seuraukset lapsen osallistumismahdollisuuksien kaventumisena voivat saada vakavia, sekä lasten että yhteiskunnan kannalta kielteisiä seurauksia. Syrjäytyminen koulutuksesta ja työelämästä tulee aina myös yhteiskunnalle kalliiksi, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliitto. Lähde: Lastensuojeluen Keskusliitto

Annetaanko meillä lasten syrjäytyä rauhassa? Oppimisvaikeudet ja muut oppimisen ja koulunkäynnin ongelmat lisäävät nuoren syrjäytymisriskiä. Tämä tiedetään, mutta siitä huolimatta esimerkiksi opetusmenetelmiä uudistetaan suomalaiskouluissa keskimäärin liian laiskasti. Opetuksen kärryiltä pudonneiden oppilaiden annetaan edelleen liian usein suorittaa oppivelvollisuutensa ”armoviitosilla”, vaikka heitä pitäisi tukea oikeasti oppimaan esimerkiksi muuttamalla opetustapaa. On erilaisia tapoja oppia – pitää olla myös erilaisia tapoja opettaa. ”Oppiminen edellyttää ajattelun taitojen kehittymistä, mikä puolestaan tukee oppimiskykyä. Osa oppilaista oppii konkreettisen tekemisen avulla. Toinen hyötyy kuvista ja toiminnallisuudesta tai ongelmanratkaisuista yhdessä luokkakavereiden kanssa. Kannustava ja mahdollisuuksia tarjoava ympäristö edistää kognitiivista kehitystä. Vähitellen lapsi kehittyy kohti abstraktin ajattelun tasoa ja pystyy oppimaan ja käsittelemään tietoa esimerkiksi kirjoitettuna”, Kehitysvammaliiton erityisasiantuntija Erja Pietiläinen kuvailee. Pietiläinen perää opetushenkilöstöltä enemmän uskallusta mukauttaa opetustapaansa kunkin oppilaan tarpeiden mukaan. Tämä edellyttää toimivaa vuorovaikutusta luokassa, jolloin opettaja havainnoi oppilaidensa erilaisia oppimistapoja. Oppimistasoa mittaavat testit ovat turhia, jos ne eivät johda korjaaviin toimenpiteisiin. ”Huonojen testitulosten pitäisi johtaa siihen, että opettaja miettii, miten hän opettaa kyseistä asiaa paremmin, jotta oppilas pystyy oppimaan. Tässä punnitaan opettajan ammattitaitoa.” Tärkeää on huomioida myös jokaisen oppilaan vahvoja alueita. ”Koulu auttaa nuorta ymmärtämään elämää ja antaa välineitä olla siinä mukana. Suoriutumisen rajoilla sinnitteleviä nuoria pitäisi kannustaa eteenpäin elämässä”, Erja Pietiläinen sanoo. ”Kasvava lapsi tarvitsee tukiverkostoja – aikuisia jotka välittävät hänestä. Syrjäytyminen lähtee aikuisten asenteista ja suhtautumisesta. Jokainen aikuinen on lapsille ja nuorille malli. Jokainen aikuinen on vastuussa siitä, miten kohtelee lähipiirinsä lapsia. Lasta pitää arvostaa”, Pietiläinen korostaa. Lähde: Kehitysvammaliitto

Saarelta kajahtaa As e n n et ta!

Viime numerossa Tino Korpimäki kertoi elämästään Azoreihin kuuluvalla Floresin saarella, jonne muutti Jyväskylän Pupuhuhdasta pakoon yhteiskuntamme moninaisia epäkohtia. Tänä päivänä hän elää saarellaan lähes omavaraisessa luontaistaloudessa ilman lämmintä vettä, sähköä, vessaa, palkkatyötä, puhelinta, sosiaaliturvaa, tilinumeroa, kalenteria ja kelloa. Tino ei käy töissä. Hän on kieltäytynyt myös kaikista työttömyys- ja sosiaaliturvista. Tino ottaa jatkossa kantaa maailman menoon lehdessämme kolumnin muodossa. Asennetta-lehden jutun Tinosta voi käydä lukemassa osoitteesta: issuu.com/digilehti/docs/ asennetta_2013_2

Pahuus yltää paratiisiinkin Kun ihminen tuhoaa ja hautaa äitiemonsa pintaa sementtiin kutsumme sitä kehitykseksi. Kun Gaia-äitimme läpsäisee meitä sormille ja luonto tuhoaa jotain ihmisen rakentamaa kutsumme sitä katastrofiksi?

inua hirvittää tämä täysin päälaellaan oleva käsitys ja sairastunut menomme. Lukuisia kipeitä arpia on sisälläni siitä, kun olen nähnyt miten kaunis luontomme katoaa. Se alkoi jo kun olin pieni ja asuimme Jyväskylässä pahamaineisella Pupuhuhdan mäellä. Siellä oli kaunis pieni suo, josta kävimme keräilemässä karpaloita syksyn huurteisina iltoina, luonnon rauhaa sai hyvin lähellä kerrostalostamme. Sitten se haudattiin sementtiin ja päälle rakennettiin koulu. Kiduttavilla luokkatunneilla istuessani kuvittelin olevani vieläkin suolla, mutta enpä ollut. Nyt täällä on kiusaavia koulukavereita, eikä karpaloista tietoakaan. Eikä ole kivaa eikä kaunista enää. Sama kävi vuosien saatossa monille muillekin rakastamilleni sieni- ja marjapaikoille ympäri Pohjolaa ja aina piti lähteä kauemmaksi ja kauemmaksi löytääkseen

edes jotain. Mutta tuo paholaisen ”kehitys” ei koskaan lopettanut minun ja äitimaani jahtausta ja lahtausta. Nyt täällä saarillakin näen taas kerran, miten ahneet ja lyhytnäköiset päättäjät jatkavat mielipuolista menoaan. Betonimyllyt ja puskutraktorit tulevat ja turismin kasvua odotetaan euron kuvat silmissä. Vanhat kivi- ja puutalot vaihtuvat rumiin soraharkkolootiin. Kukkaniityt hukkuvat sementin alle. Hirvein tuho, minkä olen todistanut, koski löytämääni kaunista luolaa. Sitä kutsuttiin suudelman lammikoksi ja se oli luonnollinen kuumavesiallas, jota ihana aluskasvillisuus suojeli. Tuon vain paikallisten tunteman ja rakastaman paikan on valtio nyt räjäyttänyt lohiallasta muistuttavaksi kanavaksi, johon lihavat länsimaiset turistit rikkipitoisesta vedestä keltaisina pääsevät lillumaan, rahaa vastaan tietenkin. Itkin vuolaasti taas kerran niin kuin aina kohdatessani tuollaista ääretöntä typeryyttä, ahneutta ja julmuutta. Kaunis rantatiemme sai täällä saarella myös samanlaisen teloituksen, bitumikuorrutuksen ja Berliinin muurin viereensä pilaamaan erään kauneimmista rannoista ikinä. Ja tietenkin

Tuon vain paikallisten tunteman ja rakastaman paikan on valtio nyt räjäyttänyt lohiallasta muistuttavaksi kanavaksi, johon lihavat länsimaiset turistit rikkipitoisesta vedestä keltaisina pääsevät lillumaan, rahaa vastaan tietenkin. Euroopan läntisin piste

Portugali, Azorit

siinä vanhalla tiellä kasvoi satumaisen kauniita Azoriana Vidalis -kellokukkia. Tuo vaaleanpunainen kaunotar jäi jalkoihin huolimatta siitä, että se on Greenpeacen punaisella listalla eli eräs maailman uhanalaisimpia kasveja. Ranta oli sen toiseksi suurin esiintymispaikka koko maailmassa. Mutta ei. Nyt siinä on joku turhaakin turhempi rantabulevardi täynnä yksinäisiä katulamppuja, jotka tappavat toista luonnon kauneutta täällä, nimittäin harvinaisia keltanokkaliitäjiä. Reppana on erikoisen lauluäänensä lisäksi uhanalainen yöeläin, eikä näe mitään katulamppujen yksinäisessä energiasyöpäloisteessa, vaan törmäilee pylväisiin ja kuihtuu rannalle. Rantabulevardi maksoi 800 000 euroa. Mitä tuolla rahalla olisikaan voinut tehdä koko saaren ja sen asukkaiden hyväksi? Meitä kun on vajaat neljätuhatta täällä. Bulevardi rakennettiin Euroopan läntisimpään ja yksinäisimpään kolkkaan, eikä sitä katua käytä juurikaan kukaan. Ja se on niin lyhyt, että sen voi kävelläkin ennemmin kuin ajaa autolla.

luta, kun kyseessä on varmaan jo saaren rikkain mies ? Noh, tyrannin elkein hän kuitenkin pakotti saaren hallituksen hyväksymään projektin ja ostamaan kaikki tarpeet hänen omalta rakennusfirmaltaan. Miten meitä hallitsevatkaan tuollaiset moraalittomat, lyhytnäköiset ja persoonattomat pelkurit? Miten systeemimme on mennyt niin rikki ja kieroksi, ettei empatialle ja yhteistyölle ole sijaa? Miksi vallassa eivät ole ne, joilla olisi älyä ja sydäntä, vaan ne, joilta juuri puuttuu nuo molemmat? Ai niin, nuo samat päättäjät koittavat kieltää luomuruoan ja sallia ainoastaan geenimanipuloidun tuotannon. Ja ai niin, nuo samat herrat päättivät, että ihminen yksinään ei saa enää rakentaa kotiaan, vaan siihen tarvitsee ison firman ja paljon pösilöitä virkailijoita tietämään paremmin, miten elämää pitäisi elää. Ja ai niin, ydintuhoa rakennetaan ennemmin kuin ekoenergiaa, ja ai niin, samat pelkurit sanovat, että jos kuitenkin joskus onnistut omistamaan jotakin, on sinun maksettava siitä ikuisesti heille.

Mutta jälleen kerran ei. Diktaattoria käytökseltään muistuttava saaren presidentti halusi lisää rahaa. Miten paljon sitä voi ha-

Tinolle voi lähettää postia: tinokorpim@hotmail.com

Noora Halttunen on 17-vuotias tyttö Cygnaeus-lukion musiikkilinjalta, joka rakastaa jalkapalloa ja kirjoittamista. Palautetta hänelle voit lähettää osoitteeseen: noora.halttunen@hotmail.com

ivot ovat mielenkiintoiset. Ne suojelevat meitä unohtamalla asioita ja korvaamalla ne positiivisilla muistoilla. Ilman sitä ominaisuutta olisi minunkin viimeinen peruskouluvuoteni ollut paljon rankempi ja surullisempi.

Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni yhdeksännen luokan syksyllä 2010. Vapaus hohkasi edessäni. Ajatus seurustelusta uudelleen kammoksutti enemmän kuin mikään muu maailmassa. Syksy eteni ja pian samassa rakennuksessa olevan lukiomme vaihto-oppilas alkoi osoittaa kiinnostusta minua kohtaan. Hän oli komea, lihaksikas ja ennen kaikkea koulun puhutuin henkilö. Olin pian taas korviani myöten ihastunut. Pikkuhiljaa kaverisuhteemme muuttui läheisemmäksi ja yhtäkkiä sain kaikkea, mitä olin aiemmilta suhteiltani aina toivonut: läheisyyttä, vapautta ja huomiota. Kielitaitoni kehittyi. Sain paljon yllätyksiä ja huolenpitoa, kaikki tuntui yhtäkkiä menevän kuin satukirjoissa. Maailma hymyili minulle ja minä hymyilin sille takasin. En ollut kuitenkaan ainut, jota vaihtarini oli liehitellyt Suo-

messa ollessaan. Ex-tyttöystävä ei pitänyt ajatuksesta, että hänet oli vaihdettu monta vuotta nuorempaan. Pian alkoi prinsessasatuni muuttua kauhuromaaniksi. Aloin saada uhkailuviestejä ja puheluita. Jokaisen viesti oli sama: joku vielä tulisi ja opettaisi ”pikku-Huoran” maan tavoille. Kohta myös Facebookkini täyttyi loukkaavista kommenteista niin kuvissa kuin viesteissäkin. Yritin olla urhea ja sivuuttaa ne kaikki. Jos en huomioisi loukkaajaa, ehkä hän kyllästyisi ja lopettaisi. Muutaman viikon jälkeen viestejä lähetellyt ex-tyttöystävä soitti ja sanoi olevansa pahoillaan. Hän oli mielestään mennyt liian pitkälle ja halusi pyytää naamatusten anteeksi. Sovimme tapaamisen illaksi lähelläni olevalle kioskille. Hetken juteltuamme tytön takaa ilmestyi isokokoinen poika ja tiesin, ettei ilta päättyisi hyvin. Tyttö alkoi laukoa loukkauksia päin naamaani, nimittäen minua huoraksi ja lihavaksi lutkaksi. Kun aloin puolustaa itseäni puhumalla, tarttui poika minua käsistä kiinni ja väänsi ne selkäni taakse. Olin lukossa. Mieleni olisi halunnut itkeä ja huutaa, mutta aivoni rauhoittivat ne ja muistuttivat kuinka kriisitilanteissa tulee

toimia, puhe ja rauhallisuus ovat valtteja. Sain melkein jo taivuteltua pojan päästämään minut irti, mutta jokin saksiaan taskusta kaivavan tytön ilmeessä sai pojan puristamaan yhä kovempaa. ’’Nyt saat huora opetuksen’’, tyttö sanoi ja tarttui pitkiin paksuihin hiuksiini ja alkoi raivokkaasti leikellä niitä. Tässä vaiheessa puolustusmekanismini alkoi toimia ja aloin riuhtoa itseäni pakoon. Päästyäni pojan otteesta kaaduin maahan ja sain hiuksiani yhä leikkaavat tytön päälleni. Potkin hänet raivokkaasti pois ja juoksin kotiin kovempaa kuin olen ikinä juossut. En vielä seuraavana aamunakaan tajunnut, mitä oli tapahtunut. Vaihto-oppilaspoikaystäväni jätti minut pian tapahtuneen jälkeen, todeten minun olleen hänelle vain kokeilu saisiko hän todella kenet tahansa haluaisi koulustamme. Vain muutaman sentin mittaisiksi kynittyihin hiuksiini laitettiin pidennykset, etteivät ne erottuisi pään toisella puolella olevista pitkistä kutreista. Koko satuni musertui vain muutamassa päivässä. Jutun edetessä oikeuteen olin enemmän huolissani vanhempieni jaksamisesta kuin omastani. Aivoni sivuuttivat asian, enkä ymmärtänyt, miksi minun piti mennä psykologille useita kertoja.

Minulla todettiin post-traumaattinen stressireaktio, joka purkautuisi jonkin ajan päästä tapahtuneesta. Moneen kuukauteen en tajunnut tai edes halunnut ajatella tapahtunutta. Mutta kuten psykologini sanoi, se iskee vielä joku päivä, sillä todellisuus iskee, kun sitä vähiten odottaa. Ja niin se teki. Vihdoin tajuttuani tapahtuneen ja sen seuraukset hakkasin päätäni seinään enemmän kun kerran. En halunnut katsoa itseäni peilistä ja laitoin kaiken oman tyhmyyteni syyksi. Jos en olisi ollut niin heikko ja ihastunut väärään ihmiseen, mikään ei olisi mennyt pieleen. Mutta ihminen on heikko, eikä se aina osaa ajatella hetkeä pidemmälle. Minun prinsessasadullani on kuitenkin onnellinen loppu, sillä kaikki paha saa aina lopulta palkkansa. Aivoni antoivat asian unohtua ja siirtyivät pian eteenpäin. Tapahtuma lokeroitui jonnekin syvälle, eikä se enää muistu kuin pimeinä pakkasöinä mieleeni. Maailma hymyilee jälleen minulle ja minä hymyilen sille takaisin, leveämmin kuin koskaan.

o k k i t Ris

Noora Halttunen on 17-vuotias tyttö Cygnaeus-lukion musiikkilinjalta, joka rakastaa jalkapalloa ja kirjoittamista. Palautetta hänelle voit lähettää osoitteeseen: noora.halttunen@hotmail.com

Nirppanokka ekaa kertaa festareilla

äätin siirtää itseni kauas mukavuusalueeltani ja varata liput elämäni ensimmäisille festareille. Vaikka monien mielestä festarit ovat paras tapa viettää kesää, eivät likaiset WC:t, teltassa nukkuminen ja aivan liian humalassa hortoilevat ihmiset kiinnostaneet tätä nirppanokkaa lainkaan. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja lähteä tutustumaan aivan uudenlaiseen kesään kauas Joensuuhun. 13.-14.7.2013 järjestettävä Ilosaarirock oli tänäkin vuonna saanut haalittua paljon nimekkäitä esiintyjiä. Päätin mennä katsomaan heistä jokaista. Mutkana matkassani oli kuitenkin Lost Society -niminen bändi Jyväskylästä, jonka keikkabussina toimimme ystäväni kanssa. Aikataulufriikkinä minun oli vaikea ymmärtää lukuisia tupakkataukoja, joiden takia pysähdyimme enemmän kuin usein. Pojat olivat aivan festarifiliksissä lopulta yli neljä tuntia kestäneellä matkallamme, kun minä taas tuijotin aikatauluja miettien, ketkä kaikki esiintyjät ’’missaisin’’. Vihdoin perille päästyämme ei paniikki kuitenkaan hellittänyt. Löysin itseni ravileirinnän teltta-alueelta heittelemässä telttakeppejä ilmaan, kiroten samalla kuumuutta ja rinkan painavuutta. Puhelimeni ei suostunut toimimaan ja olin täysin yksin vieraiden ihmisten keskellä. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja pian löysinkin ystäväporukkani. Heidät nähdessäni valtasi festarifiilis myös minut. Kaikki olivat iloisia ja juttelivat mukavia naapuritelttojen tuntemattomille asukkaille. Kenelläkään ei ollut kiire festarialueelle, sillä kuuluihan se musiikki leirintäalueellekin. Rauhallisuus ja rento meininki valtasivat vihdoin kontrollifriikin minäni ja aloin nauttia täysin siemauksin uusista kokemuksistani. Ensimmäinen esiintyjä oli uutuus ainakin minulle. Nicole Willis and the Soul Investigators keinuttivat kaikkien RENTO-lavalle kerääntyneiden lanteita. Musiikki oli menevää ja saksofonisoolon alkaessa rantahiekassa tanssivat ihmiset hullaantuivat huutamaan. Tästä ovat siis festarit tehty. Hyvin pian huomasin, mitä kaikkea Ilosaarella oli minulle tarjota. Ruokaakin oli joka puolella! Hämmästyksekseni huomasin melkein joka kojun yllä suuren kyltin, joka ilmoitti kaiken ruuan olevan täysin vegaania. Ihmiset kulkivat pienissä porukoissa ja hymyilivät tuntemattomillekin. Aurinko innoitti keikoilla olijat tarttumaan toisiaan kädestä ja pomppimaan yhdessä. Festarit ovat näemmä paikka, jossa suomalaisetkin saavat hymyillä ja iloita julkisesti. Surullista oli se, kuinka monen ilakoinnin mahdollisti vain alkoholi. Päivän kuluessä näin monia ihailemiani bändejä ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tulossa oli kuitenkin ehkä se toiseksi suurin syy, miksi festareille tullaan. Nimittäin yö leirinnässä. Nightwishin yhä soittaessa valtasi juhlinnan äänet ravileirinnän. Humaltuneet aikuiset kulkivat ilman housuja teltasta toiseen ja nuoret kerääntyivät

radioiden ääreen tanssimaan. Paras päätös, jonka reissullani tein, oli mennä ajoissa nukkumaan. Koko yön bailanneet ihmiset eivät herätessään näyttäneetkään enää niin aurinkoisilta. Aamun kuumuus oli pakottanut festarikansan nukkumaan telttojensa ulkopuolelle. Kun keikat jälleen puolen päivän jälkeen alkoivat, päästivät ihmiset murahtelevia ääniä kömpiessään kohti vesipistettä. Hyvin nukkuneena jaksoin hyppiä toisenkin päivän keikoilla ja kävellä hymyssä suin auringon paahtaessa. Lämpö veti vaatteita ihmisten päältä ja monet pulahtivat alueella olevaan järveen viilentymään. Onneksi turvamiehet huolehtivat täysillä keikoilla katsojien nesteytyksestä jakamalla vesilaseja yleisölle. Jos meno yltyi liikaa, saivat jotkut jopa viilentävät vesisuihkun päälleen. Sunnuntaina olin jo aivan ’’festarihöperöitynyt’’. Huolettomuus ja ilopomputtivat minua iltaan asti, jolloin festareiden pääesiintyjä pääsi vauhtiin. Oli PMMP:n vuoro huudattaa yleisöä ja sen he kyllä todella tekivätkin. Tulishow, tulennielijät ja tulessa olevia hulavanteita pyörittelevät naiset pitivät Paula Vesalan ja Mira Luodin sananmukaisesti liekeissä. Mutta pomppia ei enää pikku-Noora jaksanut, vaan uni alkoi pitkän viikonlopun jäljiltä painaa silmää. Upean esiintymisen jälkeen suuntana oli koti, jonne saavuimme viideltä aamuyöllä. Kahdeksalta alkavat työt eivät jaksaneet huolettaa, olihan minulla vielä kolme tuntia aikaa nukkua. Ilosaarirock oli festari, jota en tulisi heti unohtamaan. Se oli täydellinenvalinta ensimmäisekseni vieden pois kaikki ennakkoluuloni ja tuoden mukavia muistoja tilalle. Vaikka teltassa en vieläkään vapaaehtoisesti nuku ja kauhistun aina bajamajan nähdessäni, jäi Ilosaaresta käteen paljon enemmän positiivisia kokemuksia ja uusia ystäviä kuin osasin odottaa. Festarit ovat todella yksi parhaista tavoista viettää kesää ja irtaantua kaikesta muusta, kunhan pitää mielessä, että on paljon hauskempaa muistaa kaikki sen tapahtumat viikonlopun päätteeksi.

DARE TO BE

DIFF E RENT!

SiltaValmennus 46

Autokoulu Huhtala Oy HELSINKI

Kontiolahden kunta Vesihuoltolaitos Sopulin Siivous Koti- ja yrityssiivoukset

puh. 010 231 0222 www.sopulinsiivous.fi

Kauppakeskus Sello

Lining Oy Ab Vastuullista Vesitekniikkaa

Iloisten Ihmisten Viihdekylpyl채 www.vesihelmi.fi FORSSA

www.tok.fi

A-Kilta

Merasa Oy

Kuljetus Saarnio Ky

Sukkamestarit Oy

Tapsan Lava Oy

K-extra Citylivs

Oy Prevex Ab Jakobstadsv채gen 31 NYKARLEBY

Rolls-Royce Oy Ab

Diners Club Finland Oy

Kuljetus Marko Lehtel채 Tmi

Kes채lahden Konesavotta Oy

LAHTI PRECISION OY www.lahtiprecision.com Puh. 03-82921

Ab Elinstallation Per Juslin Oy

Suomen MerimiesUnioni SMU Ry

Arkkitehtitoimisto Pohjanpelto & Co Ky

www. asennetta.fi

Akupunktio Johan Nyman Oy Minikonevuokraus J. Vänttinen Oy Arkkitehdit Jurvainen ja Pesola Oy Muonion Kukkakauppa Ky Asesepänliike BR-Tuote Oy Nakkilan Sihuma Oy Asianajotoimisto Artimo Napa-Koli Oy Rakennusliike Asianajotoimisto Katri Mäntylä Ky NMC Finland Oy Asianajotoimisto Veikko Pyyny Ky Oulu-Suorajakelu Oy Automaalaamo Salmi Oy Pelma Oy Ab Auttajat Oy Perussuomalaiset Bang & Bonsomer Group Oy Picnic Finland Oy Bulktransport Pixact Oy Celsa Steel Service Oy Pohjanmaan Hylly- ja Trukkitalo Oy Emi Power Tmi M. Kurtti Pukinmäen Puutarha Oy ES-Projektit Oy Putkiwuorio Oy FastROI Oy Päällirakenne ja huoltopalvelu Matti Sandberg Fennosys Oy Q-Flex Oy Ferag Suomi Oy Ravintola Fregatti Fluido Oy Rock Ramit Oy Forever Joensuu Salon Tilipalvelu Oy Haapaveden kaupunki Nuorisotyö SEP-Service Oy Ab Holger Hansson Oy Ab Simbergs Båtbyggeri IJ Rahtikeskus Oy Sony Music Entertainment Finland Oy Ikaworker Oy Suomen Bioteekki Oy Insinööripalvelu Kosonen Oy Suomen Keskustanuoret Ry Isännöinti Kartano Oy Suomen Liikunta-apteekki Itä-Suomen Ovi Oy Jakobstads svenska församling Johnson Metall Oy Ab Juvan kunta Nuorisopalvelut Jykes Kiinteistöt Oy Järvisen Kuljetus Ky Kaskimaan Hoivakoti Oy Katakari Oy Keiteleen Osuuspankki Kemijärven Yhteismetsän Osakaskunta KITT Kirkkonummen Inva- ja Tilataksi Ky Kokkolan Autoilijat Oy KT-Hockey Oy Kuntokeskus Kaisla Oy Kymenlaakson Ajovälitys Oy Kyrönmaan Palvelukoti Ky Kytäjä Golf Oy Laine-Tuotanto Oy Ab Lakan Betoni Oy Lakeuden Puutuote Oy Lakiasiaintoimisto Marina Nikula Ky Lappeenrannan Laitehuolto Oy Laserle Oy Lielahden apteekki Limingan seurakunta www.asennetta.fi: Länsi-Uudenmaan Mainosjakelu Oy Maalaamo MTW Oy Maamark Oy Enjoy this moment, this moment is your life. Mainospuoti Jari Mäntynen Oy Ihmiset jotka kävelevät omaa polkuaan, Marian Hoitava Hieronta don´t hate what Marko Säisä Oy you don´t understand Metsätyö Oy

Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto ry Sysmän Sähköpalvelu Oy Taivalkosken kunta Vapaa-aikatoimi Tampereen Kulttuurikamari Oy Tarvassaneeraus Oy Teboil Oy Ab Tenergia Oy Teollisuusmaalaamo K. Nikander Oy Terästarvike Oy Tesoman Apteekki TEXPro Oy Tilikammi Ky Tilintarkastus Sainio Ky Tilipalvelu Marja-Leena Vainiola Tilitoimisto Aarnio Oy Tilitoimisto Reijo Mäki Oy Tmi Teemu Kiiski Traktorityö J. Seppälä VARATTU Verso Finland Oy Yhtymä-Tahlo Oy Östra Nylands Ungdomsförbund

Asennettaristikon 2/13 ratkaisu

”In-Out blogi”

#tattoos #life #beauty #ASENNETTA #enjoy #music #follow

ttä Selittelemä

selvinpäin!

n! 49

ussa, Omenapuussa, kesäku makeaa suussa!

Syksy värejä puihin tuhlaa, lapset viettävät kurpitsajuhlaa. Enää kun ei helle helli, piristää mieltä kanttarelli.

t, Joulut maut ja tuoksu viimein unohtukoot juoksut. Rauhassa Joulua viettää saa, myös eläimet ja äiti maa. Kaunis olkoon kaikkien Joulu, unohtukoon melu ja touhu.

Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä, kelkka on pullollaan iloista väkeä. Mäestä kotiin on mukava tulla, pöydällä odottaa laskiaispulla.

ASENNETTA-seinäkalenteri 2014 tulee taas - upeampana kuin koskaan!

aantuma saa ihmiset tinkimään ”turhasta”. Valitettavasti usein karsintalistalle ensimmäisinä päätyvät hyväntekeväisyyskohteet, joihin ei ole pakko satsata. Meille Te Tukijamme olette kuitenkin elinehto. Me emme voi valita, koska koko työmme on teidän varassanne. Kiitos siis kaikille teille, jotka näinä tiukkoinakin aikoina haluatte satsata nuoriimme ja heidän tulevaisuuteensa. Kyseessä on kymmenen tuhannen nuoren kanssa vuosittain tehtävä ilmainen päihdekasvatustyö, joka voi jatkua vain niin pitkään kuin Te uskotte siihen ja pidätte sitä tärkeänä. Suomalaisen Työn Liitto toimikunnan kokous myönsi 2012 Asennetta-Kampanja Oy:lle Yhteiskunnallisen Yrityksen kunniamaininnan. Asennetta-Kampanja Oy yhteiskunnallinen tavoite on tuottaa Suomessa kouluille valtakunnallisesti laadukasta ja veloituksetonta päihdekasvatusta tukijoiden myötävaikutuksella. Ja tuottaa lisäksi omaa Asennetta-lehteä ja -kalenteria, sekä muita julkaisuja. Tämän lisäksi kampanja työllistää vastuullisena työnantajana nuoria, antaen jo 16-vuotta täyttäneillekin mahdollisuuden saada työkokemusta ja ansaita omaa rahaa tekemällä työtä joka on tärkeää. Ole mukana tässä työssä ja tilaa kalenteri itselle tai vaikka lahjaksi! ASENNETTA -seinäkalenterin myynnillä työllistämme nuoria ja kalenterin tuotoilla rahoitamme Asennetta-päihdekasvatusbussin kouluille ilmaiset vierailut.

TILAA OMASI JO NYT! Saatavilla lokakuussa! Tilaukset: info@asennetta.fi Toimitus: mirkka@asennetta.fi