Puhetta päihteistä!
H
yvä koti ei automaattisesti suojele lasta päihdekokeiluilta. Päihteet ovat aivan tavallisten lasten ja nuorten – yhä nuorempien ja nuorempien – keino paeta arkea ja hakea elämyksiä. Etenkin alkoholi on olennainen osa monen nuoren vapaa-aikaa. Nuoret kokevat juomisen intensiivisenä ja palkitsevana yhdessäolona, mikä motivoi juomista. Elämäntapaliiton vuonna 2011 toteuttaman tutkimuksen mukaan, nuoret juovat koska humalassa on hauskaa, tai he ajattelevat se olevan hauskaa. Nuoret ymmärtävät humalan muodostaman poikkeustilan riskialttiiksi, mutta monille humalan koetut edut ovat kuitenkin mahdollisia haittoja selvästi suuremmat, joten he ottavat riskin mielellään. Juomiseen liittyvät ongelmat ovat nuorille kuin työtapaturmia, joita voi aina sattua kun hauskaa pidetään.
Tämän vuoksi tuloksellinen ehkäisevä päihdetyö tuskin onnistuu perinteisellä terveyshaittoihin perustuvalla valistuksella. Riskit ovat kyllä nuorilla tiedossa, mutta ne ovat toissijaisia. Nuorten kanssa tulee pohtia heidän juomismotiiveitaan ja juomatapojaan. Koska ihmiset joka tapauksessa juovat omaehtoisesti, heidän juomiseensa voidaan myös parhaiten vaikuttaa omaehtoisuuden tietä. Nuoret tulisi saada pohtimaan omia juomismotiiveitaan ja juomatapojaan, he voivat ohjata itseään niiden käyttäjinä. Päihteistä ei voi alkaa keskustella liian aikaisin, eikä niistä keskusteleminen altista päihdekokeiluille, kuten jotkut ehkä saattavat pelätä. Päinvastoin. Asiallinen keskusteleminen yhdessä tarjoaa nuorelle tilaisuuden miettiä suhtautumistaan päihteisiin turvallisessa ympäristössä.
Jo ala-asteelle mennessä lapsella on hyvä
hemman on hyvä olla varovainen reaktionsa kanssa, sillä nuori tulisi myös palkita rehellisyydestään. Var-
olla perustiedot siitä, mitä päihteet ovat ja miten ne vaikuttavat. Vanhempien tulee ehtiä ennen kuin koulukaverien kännitarinat alkavat kuulostaa ihailtavilta. Lapsella tulee olla tietopohja, jota vastaan punnita kuulemaansa mahdollisimman kriittisesti mahdollisimman varhain. Yläasteikäinen nuori jo todennäköisesti tietää päihteistä enemmän kuin vanhempansa, hän saattaa osata puhua hienoilla termeillä ja luetella lääketieteellisiä ”faktoja” niin, että vanhempi jää sanattomaksi. Vanhemman ei kuitenkaan tarvitse olla asiantuntija voidakseen käydä tätä keskustelua. Riittää kun on välittävä aikuinen. Päihteistä voi muodostaa mielipiteensä vaikka niistä ei olisikaan omakohtaisia kokemuksia. Koska päihteiden käytön ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin usein virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan paras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä. Jos vanhempi näkee peikkoja joka puolella, saattaa hän vain lisätä päihteiden kiinnostavuusarvoa nuoren
min tapa tehdä lapsesta päihteidenkäyttäjä on kohdella häntä sellaisena. Älä siis tuomitse liian jyrkästi, älä syyttele, äläkä missään nimessä nimittele tyyliin ”nytkö sä olet sitten joku narkkari!?”. Moralisoinnin sijaan on pyrittävä vuorovaikutukselliseen keskusteluun. Nuoren arvot, mielipiteet ja näkemykset ovat hyviä keskustelun lähtökohtia. Punnitkaa yhdessä päihteidenkäytön hyviä ja huonoja puolia. Päihteiden käytössä on myös valitettavasti hetkellisiä hyviä puolia – eihän niitä muuten käytettäisi. Kysy mitä lapsesi oppi? Miltä kokemus hänestä tuntui? Miksi hän halusi kokeilla? Haluaisiko hän tehdä sen uudelleen? Miksi? Mitä aineita hän käytti? Kenen kanssa? Oleellisempaa kuin se, mitä nuori käyttää, on aina se, miksi hän käyttää. Yleisempiä syitä nuoren päihteidenkäytölle on uteliaisuus, sosiaalinen paine, jännityksen hakeminen ja arjen pakeneminen. Käyttö voi olla myös kapinointia, yritys kasvattaa itseluottamusta tai ratkaista ongelmia. Tärkeintä on yrittää säilyttää keskusteluyhteys nuoreen. Vanhemman on hyvä tehdä selväksi oma huolensa ja se, miten vakavasta asiasta on kyse. Mikäli lapsi kieltäytyy keskustelemasta, ei tule lannistua vaan ottaa asia puheeksi uudelleen toisena päivänä ja
silmissä. Neutraali asenne on paras. Liioittelun nuori huomaa nopeasti vääräksi, ja tämä vie pohjan koko ehkäisevältä työltä.
toisena ajankohtana. Yritä saada nuori puhumaan ja anna hänelle aikaa puhua. Kysy enemmän kuin vastaat. Älä rakenna erityistä tilannetta keskustelua varten, keskustella voi milloin tahansa. Tällöin keskustelu ei myöskään pääty, vaan sitä voidaan jatkaa myöhemmin. Erilaiset päihteet vaikuttavat erilaisiin ihmisiin hyvin eri tavoin; vaikutus riippuu aineen määrästä, puhtausasteesta, käyttötiheydestä sekä käyttäjän käyttöhistoriasta ja persoonallisuustekijöistä. Joskus käyttö näkyy selvästi päällepäin, kun taas toisinaan käyttöä on miltei mahdoton huomata. Tietyt merkit saattavat auttaa käytön tunnistamisessa, mutta harvoin ne kertovat mitään varmasti. Vanhempien pitää ymmärtää, että vaikka nuori on kokeillut tai käyttää huumeita – ei se automaattisesti ole tappotuomio tai asia,
”Miten voin tunnistaa lapseni mahdollisen päihteiden käytön?” Kun vanhempi epäilee päihteiden käyttöä, tulee asia ottaa reilusti lapsen kanssa puheeksi. Esimerkiksi jos löytää lapsensa hallusta epäilyttäviä pillereitä, piipun, nyssykän outoa ainetta tai injektioruiskun tai -neulan, kannattaa heti ihmetellä ääneen, mitä ne ovat. Lapselle tulee kertoa, että hänestä ollaan huolissaan. Vaikka huoli osoittautuisikin vääräksi, ei vanhemman tarvitse pyytää huolestumistaan anteeksi. Jos lapsi taas myöntää käytön, on tärkeää tehdä hänelle selväksi, että hänet hyväksytään – hänen käyttöään ei. Van-
jolle ei enää ole mitään tehtävissä. Siinä missä lyhyt käyttö voi johtaa riippuvuuteen, voi pitkästäkin käy-
siihen määrään, jonka nuori kuitenkin hankkii muualta – tai tässä vaiheessa on jo todennäköisesti hank-
töstä päästä kuiville. Päihteitä käyttävät nuoret eivät ole pahoja nuoria. He ovat aivan normaaleja tavallisia nuoria, jotka haluavat vain kokea yhteenkuuluvuutta, paeta ongelmia, rentoutua tai sitten he ovat vain joutuneet elämässään vaikealle tielle. Tarpeet jotka käyttöön johtavat, ovat hyvin inhimillisiä. Nämä tarpeet tulee hyväksyä, mutta myös kertoa, että päihteet keinona niiden täyttämiseksi eivät ole hyvä vaihtoehto. On myönnettävä, että joku saattaa saada päihteistä mielettömän hyvän olon. Kyse onkin siitä riskistä, jonka ottaa. Koskaan kun ei voi tietää, kenelle kokemus on hyvä ja kenelle huono, tai joskus jopa hengenvaarallinen. Minkä tahansa päihteen kanssa tapaturman, yliannostuksen ja riippuvuuden syntymisen riskit ovat olemassa. Täysin vaaratonta päihdettä ei ole.
kinut, varmuuden vuoksi. Nuoret juovat ensin vanhempiensa ostaman alkoholin ja sen jälkeen todennäköisesti vielä ne sotkupullot. Sitten illan mokasaldoa listatessa, ja kadonneita puhelimia etsiessä, on paljon vaikeampi asetelma lähteä enää kasvattamaan, kun vastassa on lause ”itsehän sä mulle sen viinan hankit”. Cool-vanhempi on hetkessä jo nuorenkin silmissä vastuuton. Kaikki vanhemmat toki haluaisivat olla lastensa silmissä aina huippumukavia. Vanhempien tehtävä on kuitenkin myös tuottaa lapsille pettymyksiä. Nuorta ei tule mielistellä, vaan aikuisen tulee jaksaa olla aikuinen, vaikkakin se olisi välillä tylsää. Vanhemman pitäisi olla vanhempi, ei kaveri, eikä etenkään ryyppykaveri. Vanhemmilla on tässä peiliin katsomisen paikka myös suhteessa omaan alkoholin käyttöön.
Jos välität, et välitä ”Nuori juo ekat kännit jossain vaiheessa joka tapauksessa, sehän on vain realistista myöntää? Haluan olla itse silloin paikalla”, saattaa vanhempi ajatella, ja päätyä ostamaan lapselleen alkoholia. Hän perustelee tätä sillä, että pystyy näin takaamaan ensikännit turvallisessa ympäristössä ja välttämään pimeät pullot. Haittojen minimointia? Realistisuuden ajatellaan helposti toimivan synonyyminä järkevyydelle. Humalahakuinen juomakulttuurimme ei kuitenkaan muutu näin. Ensinnäkin alkoholin ostaminen alaikäiselle on rikos. Toiseksi se humaltumisen hyväksyvä viesti, jonka vanhempi tällä toimenpiteellä lapselleen välittää, on väärä. Kotikokeilun jälkeen kynnys seuraaviin känneihin on matalampi. Ja miksipä ei olisi, etenkin kun vanhempi on juuri siihen kotona sisään ajanut. Kun känniajokortti on suoritettu vanhempien valvonnassa, niin miksi olla jatkamatta toimintaa kaveriporukassa? Yksi ”turvallinen” humalakokemus kotona, ei kuitenkaan mitenkään takaa seuraavien kännien turvallisuutta. Kolmanneksi tämä ”turvallisesti” hankittu viina tuskin jää illan ainoaksi (jos nuori pääsee vielä jatkamaan illan viettoa kodin ulkopuolella), vaan on lisä
”Miten voin pitää lapseni erossa päihteistä?” Et voi suojella lastasi täysin, mutta luomalla hänelle perusturvallisen kodin kasvattamalla ja välittämällä voit lisätä todennäköisyyttä, että mahdolliset päihdekokeilut jäävät kokeiluiksi. Se, että tiedät lapsesi kavereista ja harrastuksista, on jo paljon. Elämä peruskysymyksiä on, miten olla onnellinen? Juttele lapsesi kanssa siitä millaisia unelmia hänellä on. Ihmiset monesti käyttävät päihteitä hakeakseen elämyksiä ja sisältöä elämäänsä. Lasten tulisi saada tuntuma omiin haaveisiinsa ja ymmärtää, ettei niitä saavuteta päihteiden avulla. Parasta ehkäisevää työtä on lasten kanssa yhdessä vietetty aika.
• Tee selväksi lapsellesi, että hyväksyt hänet aina, ainoastaan hänen käyt-
töään et hyväksy. • Ole varma asiastasi, puhu suoraan, älä kiertele. Varo liioittelua, se vie uskottavuuden kaikilta sanoiltasi. • Anna aikaa asian ymmärtämiseen. Anna aikaa myös hiljaisuudelle, ole aidosti läsnä. • Neutraali asenne on hyvä, älä kauhistele ja päivittele. • Älä lähde ”kotikentälle”. Älä sano ymmärtäväsi tai tietäväsi tunnetasolla asioita, joita et ole itse kokenut. Liika empatia on vain pahasta. • Älä syyllistä lasta, äläkä anna hänen syyllistää sinua. • Muista, ettei nuori aina itse koe olevansa avun tarpeessa. Käytön jatkuessa pitkään nuori ei enää näe omaa tilaansa, vaan hänen oma elämänhallinta on hukassa. • Parhaan kontaktin saa, kun nuori on selvin päin. Älä kuitenkaan käännä selkääsi päihtymystilan vuoksi. • Ole valmis tukemaan, mutta älä anna hyväksikäyttää itseäsi. Nuori saattaa uhkailla väkivallalla tai itsemurhapuheilla tai muuten painostaa saadakseen auttajan toimimaan haluamallaan tavalla. • Jos nuori käyttäytyy väkivaltaisesti, muista matala äänensävy, selkeä puhe ja hitaat liikkeet. Älä koske nuoreen ilman lupaa. • Yritä saada nuori puhumaan. Kysy enemmän kuin vastaat. • Tee selväksi, jos keskustelunne ei jostain syystä voi jäädä kahdenkeskiseksi. • Pidä tilanne hallinnassa, älä lähde eipäs-juupas-väittelyyn. • Älä mielistele nuorta. Vältä huumeslangia, siinä ei ole mitään hienoa. Pidä kiinni aikuisen roolistasi. • Älä odota nuorelta kiitoksia toiminnastasi, unohda itsekkyys. • Älä lannistu auttajana. Muutos ei tapahdu hetkessä. Hoida myös itseäsi, keskustele ystäviesi kanssa. Yliväsyneenä et voit auttaa lastasi. • Kun omat voimasi loppuvat, älä epäröi ottaa yhteyttä ammatti-ihmiseen. He ovat olemassa juuri sitä varten. Auttavia tahoja ovat mm. A-klinikka, auttavat puhelimet, terveyskeskus, alan yhdistykset. Voit kertoa tilanteesta ja saada neuvoja, mitä olisi viisainta tehdä.
Asennetta-päihdekasvatuskampanja / Asennetta-Kampanja Oy www.asennetta.fi