Eloisa ikä: Kulttuurista muistoja -loppuraportti

Kulttuurista muistoja

1

Sisältö - Ikäihminen kulttuuritoimijana .......................................................................... 6 - Mikä on Kulttuurista muistoja ......................................................................... 7 - Voi hyvin, innostu kulttuurista! ........................................................................ 8 Etelä-Pohjanmaan Muistiyhditys Kulttuurista muistoja –hanke 2012-2016

- Toimintamalleja hyvinvoinnin tukemiseksi taiteen ja kulttuurin keinoin Kohderyhmänä ikäihmiset ............................................................................... 9

Kylille kullttuuria ....................................................................................... 10

Lahjoita lukuhetki ..................................................................................... 16

Ryhmätoiminnasta moneen ..................................................................... 21

Asennetyö ................................................................................................ 32

Kehittämistyöstä työväline ....................................................................... 36

Elämän seikkailuista moneen ................................................................... 40

- Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry ................................................................ 47 - Eloisa ikä ja Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura ry ............................................... 48

2

3

Tanssit parhaimmat, yhteislaulut raikuvat.

Jaetut tarinat tai runoista rakkaimmat.

Maalaukset kauneimmat, k채det niin taitavat.

Vanhuus on kauneus.

Muistot ne, joita on.

Kohtaaminen voimavara joka kantaa.

4

Kuvassa serkukset Helin채 Vevari ja Marja-Liisa Lylykorpi

5

Mikä on Kulttuurista muistoja Kulttuurista muistoja-hanke on ollut Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama ja Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry:n hallinnoima hanke, joka toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla vuosina 2012-2016.

Kulttuurista muistoja -hanke Ikäihminen kulttuuritoimijana Aktiivinen kulttuuriharrastaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen lisäävät tutkitusti niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia. Sosiaalisiin suhteisiin liittyvät harrastukset ylläpitävät aivojen toimintakykyä ja vaikuttavat positiivisesti muistin toimintaan. Kulttuuria harrastava elääkin keskimäärin kahdesta kolmeen vuoteen pitempään kuin muut. Se on hyvin paljon enemmän kuin laihduttaminen tai terveysliikunta saa aikaan, ja melkein yhtä paljon kuin tupakoimattomuus tarjoaa vuosia elämän loppupäähän (Hyyppä, 2013).

Hankkeen pääyhteistyökumppanina toimi Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura ry. Hanke oli osa valtakunnallista Raha-automaattiyhdistyksen Eloisa ikä -ohjelmaa, joka toteutetaan Vanhustyön keskusliiton koordinoimana vuosina 2012-2017.

Päätavoite Hankkeen päätavoitteena on ollut muistisairauksien ennaltaehkäisy edistämällä ikäihmisten psykofyysissosiaalista hyvinvointia hyödyntäen taiteen ja kulttuurin välineitä kuten teatteria, kuvataidetta, valokuvausta, käsitöitä, musiikkia, kirjallisuutta, lausuntataidetta ja yhteisöllistä muistelua.

Alatavoitteet • Tukea ikääntyvien aktiivista sosiaalista elämää tarjoamalla taide- ja kulttuuriharrastusmahdol- lisuuksia yhteisöllisesti, lähipalveluna ja kohderyhmälle sopivaan kellonaikaan (päivänvalolla).

• Tarjota taide- ja kulttuurielämyksiä, joissa ikäihminen voi olla paitsi kokijana, myös tekijänä.

• Vahvistaa ja hyödyntää osallistujien omia olemassa olevia voimavaroja.

6

7

Voi hyvin, innostu kulttuurista!

Väestörakenteen muutos etenkin maaseudun pienillä kylillä vaikuttaa palveluiden saatavuuteen harvaan asutuilla alueilla. Tiukentunut taloudellinen tilanne kutistaa entisestään jäljellä olevia palveluita ja tästä eivät kärsi ainoastaan välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut vaan myös ihmisten hyvinvointia edistävät ja tukevat kulttuuripalvelut. Esimerkiksi kansalaisopistojen tarjoamat kulttuuriharrastusmahdollisuudet täytyy hakea usein yhä kauempaa eikä osa iäkkäimmistä ihmisistä aina kykene pitkien etäisyyksien vuoksi hakeutumaan kulttuuriharrastusten pariin . Pahimmassa tapauksessa osa ikäihmisistä on tämän ilmiön myötä jopa syrjäytymisvaarassa .

Nykytilanteessa on kasvanut tarve löytää uusia keinoja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, sairauksien ennaltaehkäisyyn sekä yhteisöllisyyden ylläpitämiseen maaseudun pienissä kylissä.

Kulttuurista muistoja –hanke luotiin tähän tarpeeseen. Hankkeen avulla tuettiin ikääntyvien aktiivista sosiaalista elämää tarjoamalla taide ja kulttuuriharrastusmahdollisuuksia yhteisöllisesti, lähipalveluna ja kohderyhmälle sopivaan kellonaikaan, ns. päivänvalolla.

Toiminta ei kuitenkaan keskittynyt ainoastaan uusien lähipalveluiden luomiseen pienissä kylissä vaan uusia mahdollisuuksia pyrittiin löytämään jo olemassa olevista palveluista murtamalla resurssimyytti, luomalla verkostoja sekä hyödyntämällä jo olemassa olevia aineettomia resursseja.

Seuraavassa osiossa on esitelty hankkeen keskeisimmät saavutukset. Osa niistä on myös laajemmin hyödynnettävissä olevia toimintamalleja.

8

Toimintamalleja hyvinvoinnin tukemiseksi taiteen ja kulttuurin keinoin -Kohderyhmänä ikäihmiset

Kuvassa Maija-Liisa Ampiala

9

On taideja kulttuu rip ikäihmisil le suunna ainotteinen ttu ryhmä nan muo toiminto, joka to teutetaan sesti lähip paikallialveluna.

Kylille kulttuuria Toimintamallilla pyritään kulttuurin ja taiteen keinoin ennaltaehkäisemään maaseudulla asuvien ikäihmisten syrjäytymistä ja vähentämään riskiä sairastua muistisairauksiin.

①

Samalla pyritään myös tukemaan ikäihmisten psykofyysissosiaalista hyvinvointia sekä elävöittämään maaseudun kylien kulttuurielämää omien asukkaiden kokemusta ja osaamista hyödyntäen.

②

Tai ohjaajaksi tarjotaan ryhmässä valitun taiteen ammattilainen. Vahvistetaan osallistujien jo olemassa olevia taitoja ja haastetaan heitä kokeilemaan osaamisensa rajoja. Jaetaan ryhmäläisten osaamista myös muille.

Jatkuvuus toiminnassa voi tarkoittaa ikääntyneiden parantunutta elämänlaatua sekä edistää pidempään kotona asumista.

Se voi myös tarkoittaa vireää kyläkulttuuria, jossa ikääntyneiden osaaminen ja kokemus ilmenevät toimintaryhmien tuotoksissa, joista pääsevät nauttimaan koko yhteisö.

Ohjaajat kartoittavat mitä taitoja ryhmästä itsestään löytyy.

Näin Ikäihmisten on helppo tuoda esille omia voimavarojaan.

Esim. ryhmän kuoroharrastaja tai soittaja ohjaa yhteislauluja ja ryhmän aktiivinen tanssija ohjaa pari- tai tuolitanssia.

10

Ryhmätoimintaa tukemaan tarvitaan vain tilat esim. kyläkoulusta, kylätalolta tai nuorisoseuralta. Yhteistyökumppanina ohjaajien palkkaamisessa voi toimia esim. paikallinen kansalaisopisto.

11

Kylille kulttuuria

Kartoita, esimerkki 1

Kartoita, esimerkki 2

Kylille kulttuuria on taide- ja kulttuuripainotteinen ryhmätoiminnan muoto, joka toteutetaan moniammatillisena verkostotyönä. Työn tuloksena syntyy ikäihmisille suunnattua ryhmätoimintaa joka toteutetaan paikallisesti lähipalveluna.

Monitaideryhmät: Ryhmissä, joissa taiteenlajeja ei haluta määritellä, tarjotaan osallistujille mahdollisuus tutustua useaan taiteen eri lajiin.

Taidelajeihin tutustumisissa ryhmän ohjaajina käytetään kunkin taiteenlajin ammattilaisia. Samalla ohjaaja/ohjaajat kartoittavat, mitä taitoja ryhmästä itsestään löytyy. Ohjaaja/-t kannustavat ryhmäläisiä valjastamaan omia taitojaan ja voimavarojaan hyötykäyttöön. Ohjaajien tärkein työkalu on kyky houkutella, kannustaa ja innostaa. Ohjaajat kannustavat ryhmäläisiä toteuttamaan ohjelmansa sisällön itse ja luovat ilmapiirin, jossa ikääntyneiden on helppoa tuoda esille omia voimavarojaan. Lopputuloksena koko tapaamiskerran sisällön tuottavat ja ohjaavat ryhmäläiset itse (esim. ryhmän kuoroharrastaja tai soittaja ohjaa yhteislauluja, ryhmän aktiivinen tanssija ohjaa pari- tai tuolitanssia, ryhmässä oleva historianharrastaja toimii kylähistoriikkiryhmän ohjaajana jne.)

Täsmätaideryhmät: Ryhmälle, jossa osallistujat valitsevat jonkin tietyn taiteen lajin, tarjotaan ohjaajaksi valitun taiteen ammattilainen.

Ryhmässä vahvistetaan osallistujien olemassa olevia taitoja ja haastetaan heitä kokeilemaan osaamisensa rajoja. Samalla tarjotaan mahdollisuutta itsensä ja itseilmaisunsa kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Taiteellisen tieto-taidon lisäksi ohjaajilla tulee olla kyky innostaa ja kannustaa osallistujia jakamaan omaa osaamistaan myös muille esim. esittävän taiteen ryhmät voivat tuottaa esityksiä kyläläisille, kuvataideryhmät järjestävät kuvataidenäyttelyitä, musiikkiryhmät konsertteja tai yhteislauluja vaikkapa hoivakodeissa.

Tunnustele!

Kylän asukkaille järjestetään nuorisoseuroilla tai kylän muissa toimintatiloissa kahvituokio, missä kerrotaan mahdollisuudesta osallistua juuri heille räätälöityyn taidetoimintaryhmään. Tilaisuudessa tunnustellaan kyläläisten omia toiveita ja kiinnostusten kohteita. Yhdessä päätetään, mihin taiteen lajiin halutaan paneutua vai valitaanko useampi taiteenlaji.

Ryhmä keksii itselleen nimen, joka kuvaa sekä ryhmäläisiä että valittua toimintamuotoa.

Nimi luo ryhmälle yhteisen identiteetin sekä lisää yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta (esim. sketsiryhmä Leukojen Loksuttajat ja kyläkirjaryhmä Oravan Muistinikkarit).

12

Täsmätaideryhmissä toiminnan tuloksena saadaan synnytettyä kyliin ammattimaisesti ohjattuja taidetoimintaryhmiä, yhteistyökumppanina ohjaajien palkkaamisessa voi toimia esim. paikallinen kansalaisopisto. Jatkuvuus toiminnassa voi parhaimmillaan parantaa ikääntyneiden elämänlaatua sekä edistää pidempään kotona asumista. Se voi myös tarkoittaa vireää kyläkulttuuria, jossa ikääntyneiden osaaminen ja kokemus ilmenevät toimintaryhmien tuotoksissa, joista pääsee nauttimaan koko yhteisö.

Tarjoa jatkuvuutta!

Monitaideryhmissä tavoitteellisen toiminnan tuloksena saadaan synnytettyä kyliin ikäihmisten kulttuuri- ja taidetoimintaryhmiä, jotka voivat toimia itsenäisesti. Ryhmätoimintaa tukemaan tarvitaan vain tilat esimerkiksi kyläkoulusta, kylätalolta tai nuorisoseuralta.

13

Kylille kulttuuria-toimintaan osallistuneille ikäihmisisille vuonna 2014 tehdyssä palautekyselyssä (otos kevät 112 vastaajaa / syksy 138 vastaajaa) vastaajista 82 % koki toiminnan tuovan sisältöä elämään 66 % koki toiminnan lisäävän elämänlaatua 76 % koki toiminnan lisäävän sosiaalista kanssakäymistä 96 % haluaisi toiminnan jatkuvan edelleen Kylille kulttuuria –toiminta jatkuu Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksen vakiintuneena toimintana RAY:n tuella 2016 lähtien.

14

Kuvassa Matti Niemelä

15

Lahjoita lukuhetki Lahjoita lukuhetki on toimintamalli, joka toteutetaan kirjaston, kirjaston asiakkaiden ja hoivakotien välisenä yhteistyönä. Tuloksena syntyy hoivakotiasukkaille suunnattu uusi matalan kynnyksen kulttuuripalvelu.

Toimintamallin avulla pyritään edistämään hoivakotiasukkaiden hyvinvointia ja rikastuttamaan hoivakodin arkea. Kirjastoille malli antaa mahdollisuuden tarjota oman kunnan asukkaille uutta palvelua, joka kohdistuu vähemmän huomioituun ryhmään eli hoivakodin asukkaisiin. Kirjaston asiakkaille eli lahjoittajille malli tarjoaa mahdollisuuden osallistua yhteisönsä hyvinvoinnin edistämiseen.

Jussi bongaa ilmoitustaululta Lahjoita lukuhetki-mainoksen.

Hän kiinnostuu ja menee kysymään kirjaston tiskiltä lisää.

Lahjoittaja Jussi K.

16

Jussi miettii hetken ja valitsee päiväajan klo 10-11. Hän päättää ryhtyä säännölliseksi lahjoittajaksi.

Hei! Tämähän on hieno juttu! Mielelläni lahjoittaisin lukutuokioita hoivakotiin.

Mukavaa kun saa jakaa iloa muillekin.

Jussi saa lisätietoa ja kirjavinkkausta kirjaston henkilökunnalta.

Hoivakoti ilmoittaa kirjastolle viikkorytmiinsä sopivan säännöllisen ajan milloin lukuhetket sopivat heidän asukkailleen.

Yhteyshenkilöltä kysytään esimerkiksi lisätietoa hoivakodista tai hänelle ilmoitetaan jos ei pääsekään paikalle sovittuna aikana.

Omat asiakkaamme osallistuvat palveluiden tuottamiseen ja tällä mallilla viemme palvelua sinne missä ihmiset ovat .

Asiakas ilmoittautuu lahjoittajaksi ja valitsee itselleen sopivan ajan.

Hoivakoti ilmoittaa yhteyshenkilön, johon lahjoittaja ottaa yhteyttä

Hoivakodissa henkilökuntaa informoidaan lukuhetkistä ja sovitaan järjestelyistä.

Hoivakoti

Kirjasto sopii paikallisen hoivakodin kanssa sopivista lahjoitusajoista. Kirjasto informoi aktiivisesti lukuhetkistä asiakkailleen.

Kirjasto kokoaa aikataululistan ja antaa kirjavinkkausta lahjoittajille. Listan täyttyessä kirjasto lähettää sen hoivakodille.

Kirjasto

17

Lahjoita lukuhetki Lahjoita lukuhetki on toimintamalli, joka toteutetaan kirjaston, kirjaston asiakkaiden ja hoivakotien välisenä yhteistyönä. Tuloksena syntyy hoivakotiasukkaille suunnattu uusi matalan kynnyksen kulttuuripalvelu. Mallissa kirjastoasiakkaille tarjotaan mahdollisuutta lahjoittaa läsnäoloa hoivakotiasukkaille lukuhetken muodossa. Kirjasto kokoaa kiinnostuneet hoivakodit ja koordinoi lahjoitushetket. Kirjasto voi myös antaa kirjavinkkausta ja omalta osaltaan ylläpitää lahjoittajien intoa mm. erilaisin tapahtumin.

Mallia kehitettiin asiakas- ja käyttäjälähtöisesti. Kehittämisprosessiin on osallistunut kirjaston ja hoivakodin henkilökuntaa sekä lukuhetken lahjoittajia. Toimintamallin omaksuminen kirjastojen omaksi palveluksi on edellyttänyt kirjastoilta pitkäjänteistä työtä ja kykyä hahmottaa kirjastojen muuttunutta roolia. Lisäksi se on edellyttänyt kykyä muokata ja soveltaa toimintamallia juuri omalle kirjastolle sopivaksi. Alkuvaikeuksien jälkeen malli on omaksuttu hyvinkin nopeasti kirjastojen palvelutarjontaan.

Toimintamallin tavoitteena on edistää hoivakotiasukkaiden hyvinvointia, rikastuttaa hoivakodin arkea ja luoda hoivakotiasukkaille voimaannuttavaa osallisuuden tunnetta. Itse hoivakodeille malli tarjoaa mahdollisuuden rikastuttaa ja monipuolistaa asukkaille tarjottavaa virkistystoimintaa. Kirjastoille malli puolestaan antaa mahdollisuuden tarjota oman kunnan asukkaille uuden väylän osallistua vapaaehtosityöhön.

Mallista saadun lahjoittajapalautteen mukaan kirjastojen rooli matalan kynnyksen kansalaistoiminnan mahdollistajana on hyvin merkittävä. Kirjasto sai mallin avulla mahdollisuuden jalkautua hoivakoteihin omien asiakkaidensa voimin, eikä siihen tarvittu lisähenkilökunnan palkkaamista tai merkittäviä rahallisia panostuksia. Kirjastoa pidettiin palautteen mukaan myös oivallisena tämän kaltaisen toiminnan toteuttajana, eikä palvelua välttämättä olisi käytetty yhtä aktiivisesti, elleivät sitä olisi tarjonneet juuri kirjastot. Yleisenä huomiona havaittiin kirjaston olevankin tehokas väylä toteuttaa matalan kynnyksen kansalaistoimintaa perinteisten järjestöjen ja yhdistysten rinnalla. Lahjoittajaksi ilmoittautumisen ei katsottu olevan yhtä sitovaa kuin esimerkiksi järjestötoimintaan ryhtymisen, joten osallistuminen oli helppoa.

Kirjaston asiakkaille eli lahjoittajille malli tarjoaa mahdollisuuden edistää yhteisönsä hyvinvointia. Lukuhetket tuottavat tunnetasolla myös onnistumisen- ja hyvänolontunteita lukijalle. Useat ovatkin ryhtyneet säännöllisiksi lukuhetkien lahjoittajiksi. Mallista on myös kehitetty Lahjoita ulkoiluhetki -malli, joka pilotoitiin ja toteutettiin yhteistyössä Karijoen kirjaston ja paikallisen hoivakodin kanssa.

Toimintamallista palveluksi Hankkeen yhtenä tavoitteena oli vakiinnuttaa ja juurruttaa syntyneet toimintamallit osaksi olemassa olevia palvelurakenteita. Lahjoita lukuhetki –toimintamalli on hankkeen aikana vakiintunut lukuisiin kirjastoihin yhtenä tarjottavana palveluna. Helsingissä mallin ovat ottaneet käyttöönsä muun muassa Etelä-Haagan, Herttoniemen, Itäkeskuksen, Jakomäen ja Kallion kirjastot. Malli on käytössä myös mm. Kaskisen ja Kokkolan kirjastoissa. Etelä-Pohjanmaalla malli on vakiintunut mm. maakuntakirjasto Apilaan sekä Karijoen kirjastoon.

18

”

Lukuhetket on mukavia, siellä voi jutellakin ja muistella.

Vähän vaan kiukuttaa, kun kaikki asukkaat ei tule paikalle: silloin harvoin, kun jotain järjestetään, ei osallistuta! ” Hoivakodin asukas

19

“On tärkeää, että lukuhetki kohdistuu vähiten huomioituun ryhmään, eli hoivakodin asiakkaisiin. Mukavaa että kirjasto saa osallistua lukuilon jakamiseen ja toimii tärkeänä elämysten välittäjänä sekä lahjoittajille että kuulijoille.” APILA-kirjasto, Seinäjoki

Kirjasto

Hoivakoti

”Itäkeskuksen kirjastoon on selvästi tullut uusia asiakkaita Lahjoita lukuhetki -kampanjan myötä. Kaikki ovat vuolaasti kehuneet palvelua sekä sitä, että kirjasto on mukana tekemässä tällaista. Kirjasto sai (jo kyllä ennestäänkin hyvää) imagoaan kiillotettua ja ikään kuin tehtyä uuden aluevaltauksen.” ITÄKESKUKSEN KIRJASTO, Helsinki

”Henkilökunta on tykännyt, kun viriketuokioita järjestetään vanhuksille. Monipuolisia ja mukavia, sopivan pituisia tuokioita. Vanhukset kovasti tykkäävät kuunnella, kun tulee vieras, ulkopuolinen "luennon" pitäjä. Haasteena on lukutuokioiden jatkuminen edelleen.”

MÄKI-KEVARI, Ylihärmä

Ryhmätoiminnasta moneen!

Hanke on tarjonnut monipuolisesti ikäihmisille taide- ja kulttuurielämyksiä, joissa ikäihminen on sekä tekijä että kokija. Kylille kulttuuria –harrasteryhmät ovat tuottaneet teatteri-, sketsi- ja runoesityksiä sekä näyttelyitä, jotka on viety oman kylän lisäksi myös hoivakoteihin piristämään asukkaiden arkea. Osa harrasteryhmistä on muistellut ja kerännyt perimätietoa oman kylän historiasta, jota on tallennettu tuleville sukupolville. Taide on tarjonnut myös keinon herättää yhteiskunnallista keskustelua ja tätä on syntynyt harrasteryhmien tuotantojen kautta.

Vuosittain hanke on järjestänyt ikäihmisille taidepainotteisen Onnellisten Päivien kesäleirin!

“Lukutuokiot ovat tuottaneet hyvää mieltä, on voinut itse antaa jotakin itsestään ja toisaalta on saanut itselleen vastavuoroisesti jotakin.

Se, että on nähnyt ja kokenut asukkaiden nauttivan tuokiosta, on paras kiitos!”

20

21

Leukojen loksuttajat on Kylille kulttuuria –harrasteryhmä, joka valitsi kiinnostuksensa kohteeksi esittävän taiteen. Pieni nelihenkinen ryhmä toteutti hankkeen aikana kaksi sketsiesitystä. Ensimmäinen, Tanssilavan taiturit, oli kymmenminuuttinen sketsisikermä tanssilavalla sattuvista kommelluksista. Esitys oli varsin suosittu, se tavoitti 950 katsojaa, joista suurin osa oli hoivakodin asukkaita eri puolilla Etelä-Pohjanmaata.

Ryhmälähtöisten teatteriesitysten valmistaminen ei vaadi ryhmältä tai ohjaajalta erityisosaamista, vain halua kokeilla ja rohkeutta heittäytyä!

Ryhmän toinen esitys, Sisarusten hääsoppa, syntyi ryhmän omista ideoista. Noin kymmenminuuttisen komedian juoni ja roolihahmot olivat osallistujien itsensä keksimiä. Katsojia esityksellä oli noin 230, heistä suurin osa hoivakodin asukkaita.

Leukojen loksuttajat on päättänyt toimintansa.

Lämmittää ittiäki jos saa toisten hyvälle tuulelle.

Eihän meiltä voi palio odottaa mutta jos vaikka vähän. Ainakin meillä ittellä oli hauskaa.

Oi jospa olisit saanut olla mukana!

Pohojamaali on näkyvis, uusia elämyksiä esihin!

Aatos Ämmälä, Leukojen loksuttajat

22

Kuvassa Leukojen Loksuttajat

23

Haapakosken Hyvät on yksi hankkeen aikana syntyneistä Kylille kulttuuria -harrasteryhmistä. Ryhmässä tutkittiin valokuvausta ja akvarellimaalausta ja työskentelyn seurauksena syntyi ryhmän omiin muistoihin pohjautuva kuvataidenäyttely Muistoja perhosten kuljettamina. Koska monissa hoivakodeissa ja palvelukeskuksissa on ripustusmahdollisuudet, näyttely vietiin oman kaupungin palvelukeskuksiin. Avuksi näyttelyn pystytykseen, tiedottamiseen ja siirtoihin saatiin kaupungin kulttuuritoimi. Kuvataidenäyttely ilahdutti kahden palvelukeskuksen asukkaita ja kävijöitä yhteensä kolmen kuukauden ajan. Näyttely antoi katsojille tilaisuuden pohtia omia muistojaan ja tallentaa niitä pienille perhosille muiden luettaviksi.

Haapakosken hyvät ei päätynyt valitsemaan vain yhtä taiteenlajia, vaan ryhmä on ollut avoin ja utelias tutustumaan muuhunkin. Ryhmällä on taitoa ja kokemusta mm. kuorolaulusta ja kansantanhusta ja myös näillä taidoilla ryhmä on ilahduttanut yleisöä erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Hankkeen päätyttyä Haapakosken Hyvät jatkaa toimintaansa itsenäisesti.

”En ole pensseliin tarttunut melkein kuuteenkymmeneen vuoteen!

Uskomatonta, että sain vielä hienon maalauksen aikaiseksi.”

Pirkko Toppari, Haapakosken Hyvät

24

Kuvassa Haapakosken Hyvät

25

Seuraavaksi ryhmä sai idean valmistaa runovideoteoksen. Tähän teokseen ryhmäläiset kirjoittivat kaikki esitettävät runot itse ja näin lausuntataidetta laajennettiin sanataiteeseen ja elokuvaan. Runovideoteoksessa runojen kirjoittamisen lisäksi ryhmä vastasi elokuvallisen kerronnan suunnittelusta ja myös esitti teoksen runot.

Runosaappaat on toinen hankkeen Kylille kulttuuria –harrasteryhmä, joka valitsi kiinnostuksensa kohteeksi esittävän taiteen. Ensimmäiseksi ryhmä valmisti teatterillista kerrontatapaa hyödyntäen lausuntaesityksen Mitä mukuloilla mummolassa, sitä aikuisilla Onnelassa. Omalla nuorisoseuralla esitetty teos sai 200 katsojaa, lisäksi kokonaisuudesta jäi ryhmäläisille huolella harjoiteltuja runoja, joita yksittäisinä kappaleina on esitetty usein muissa tilaisuuksissa, myös hoivakodeissa.

Runosaappaiden DVD-kansikuva

Runovideoteos Keltaista ja harmaata ladattiin Internetiin kaikkien nähtäväksi. Sen lyhennetty versio lähetettiin valtakunnallisille Kyläelokuvafestivaaleille ja ryhmän iloksi videoteos valittiin finaaliin viiden parhaan joukkoon.

Runosaappaat jatkaa toimintaansa myös hankkeen päätyttyä. Ryhmälle luonteva yhteistyökumppani löytyi paikallisesta kansalaisopistosta. Seuraavana projektina ryhmällä on tutustua Poetry Slamiin eli runoniskentään.

“Välillä usko horjuu. Ja taas viime kerran jälkeen tuntu että kyllä tää on mukavaa!

Ryhmässä saa ittelleen uskoa ja luottamusta ja siksi sitä tulee sinne aina uurestaan.

Ja kyllä tää aina tuo piristystä ja voimaa tavalliseen arkeen!”

Sinikka Koskinen, Runosaappaat

Keltaista ja harmaata runoteoksen löydät osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=qqj2kuLdE9Y 26 Kuvassa Runosaappaat

27

Yhteisöllinen muistelu Muistot voimaannuttavat ja vahvistavat itsetuntoa. Meillä kaikilla on muistoja ja on tärkeää saada tallentaa ja jakaa niitä myös muille. Yhteisöllinen muistelu on hieno demokraattinen työmuoto, joka vahvistaa osallistujien kokemusta siitä, että he ovat lenkki sukupolvien ketjussa (HohenthalAntin 2009). Parhaimmillaan muistelutyö vahvistaa osallistujien psykososiaalista hyvinvointia ja lisää koko yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kulttuurista muistoja -hankkeen kautta muisteluryhmiä syntyi yhteensä viiteen eteläpohjalaiseen sivukylään. Jokainen ryhmä koki tärkeäksi jakaa ja tallentaa tarinoita nimenomaan omaan kyläänsä liittyen. Yhteisöllisyyden merkityksellisyydestä kertoi se, että jokaiselle ryhmälle oli tärkeää keksiä juuri heitä kuvaava nimi. Hankkeen aikana kokoontuivatkin Hirvijokiset, Jokipiin Juttusuutarit, Oravan Muistinikkarit, Horon Kylätarinatupa sekä Kainaston Vanhat valokuvat, tuoreet tarinat -ryhmä. Säännöllisissä tapaamisissa ryhmän keskuudesta valitun ohjaajan luotsaamina ryhmät keräsivät ja tallensivat tietoja ja tarinoita niin kylän merkittävistä tapahtumista kuin henkilöistä. Tarinoiden lisäksi ryhmissä tallennettiin digitaaliseen muotoon vanhoja valokuvia ja näin hapertuvat paperiversiot saatiin säilytettyä tuleville sukupolville. Ryhmien määrätietoisen työskentelyn tuloksena syntyi kyläkirjoja, kylävalokuvakirjoja ja valokuvanäyttelyitä. Ryhmät toivat oman arvokkaan lisänsä kylien kulttuurielämään ja myös osaltaan vaalivat kansanperinnettä.

Osa ryhmistä jatkaa kokoontumisiaan hankeen päätyttyä itsenäisesti.

”On tärkiää muistella ja tallentaa nämä tarinat ny ku ollaan vielä tässä.”

28

Kuvassa Jokipiin Juttusuutarit

29

Kvartetti tavoitti katsojakuntansa mainiosti, se sai yhteensä 2024 katsojaa. Yhteistyökumppani Teatteri Lapua lahjoitti osan näytelmän tuotosta Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry:lle ja halusi näin olla omalla tavallaan mukana nostamassa keskusteluun yhteiskunnassa pinnalla olevia teemoja sekä tukemassa tärkeäksi kokemaansa työtä.

Yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteistyöverkoston avaaja Hankkeen aikana syntyi yksi yhteistyöprojekti ammattijohtoisen harrastajateatterin kanssa. Hanke tuotti teatterin kanssa Ronald Harwoodin komedian Kvartetti, jonka kautta haluttiin nostaa ajankohtaiseen vanhuskeskusteluun positiivista näkökulmaa. Kvartetti-näytelmä kertoi neljästä oopperalaulajasta, jotka ovat päätyneet viettämään eläkepäivänsä muusikoiden hoivakodissa. Hurtin huumorin keinoin se nosti esiin vaiettujakin asioita ikääntymisestä: läheisyyden ja rakkauden kaipuun, luopumisen ja menettämisen pelon. Näytelmässä esiintyivät eläkkeellä olevat pitkän linjan harrastajanäyttelijät.

Yhteistyössä Eloisa ikä-verkoston kanssa yksi esitys käännettiin viittomakielelle Kuurojen Palvelusäätiön MEMOohjelman toimesta. Avoimien yleisöesitysten lisäksi Kvartetti esitettiin Muistiliiton valtakunnallisten Taide ja kulttuuri kuulu kaikille -seminaaripäivän päätteeksi.

Muistityö haluttiin muutoinkin tuoda esitysten yhteyteen katsojille helposti lähestyttäväksi. Teatteriin rakennettiin muisti-infopiste koko esityskaudeksi.

Kuvassa Kvartetti-näyttelijät ja Memo-ohjelmasta viittomakielelle näytelmän kääntäneet Inkeri Vyyryläinen ja Johanna Lajunen 30

31

Matalan kynnyksen muistityö ikäihmisille Kulttuurista muistoja -hankkeen ennaltaehkäisevään työhön sisältyi paitsi taide- ja kulttuurivälineiden käyttö myös matalan kynnyksen muistityö. Se piti sisällään muisti-infopisteiden pystyttämisen ryhmien kokoontumispaikoille, muistiluentojen pitämisen ja kirjallisen muistimateriaalin säännöllisen jakamisen ja sen sisällön läpikäymisen ryhmissä ja tapahtumissa. Ryhmissä pidettiin säännöllisesti myös muisti- ja aivojumppaa.

Asennetyö

32

Kuvassa Liisa Tuomola

Muisti-infopisteiden tarkoituksena oli tuoda luettavaa muistimateriaalia lähelle ikäihmisiä ja niitä pystytettiin yhteensä 10 kylään. Muistiluennoissa puolestaan ikäihmiset saivat neuvoa ja tukea ja he pääsivät tarvittaessa keskustelemaan omista huolenaiheistaan muistityön ammattilaisten kanssa. Luentojen yhteydessä järjestettiin myös ns. matalan kynnyksen vastaanottopisteitä, joissa ikäihmiset saivat yksilöllistä muisti- ja terveysneuvontaa. Näissä vastaanottopisteissä mitattiin myös verensokeri- ja verenpainearvoja kaikilta. Vastaanottopisteet tarjosivat näin joitain aikuisneuvolan palveluita suoraan harrasteryhmiin osallistuville. Muistiluentoja ja matalan kynnyksen vastaanottopisteitä järjestettiin yhteensä 24.

33

Voimavaralähtöinen muistityö hoiva-alan ammattilaisille

Kulttuurimyönteinen muistityö hoiva-alan opiskelijoille

Muistisairaudet ovat yleistyvä ja koko ajan kasvava kansantauti. Taudin yleistyminen tuokin haasteita hoiva-alalle. Laadukkaan hoitotyön kannalta olennaista on, että hoitajilla on riittävästi tietoa muistisairauksista ja ymmärrystä, kuinka muistisairaudet vaikuttavat yksilöllisesti ihmisen käyttäytymiseen ja toimintakykyyn. Hoitajalle tärkeä kyky on hyväksyä muistisairas ihminen juuri sellaisena kuin hän on, yrittämättä muuttaa häntä. Myös tasavertainen kohtaaminen ja muistisairaan huomioiminen pienissä hetkissä elein, ilmein, sanoin ja koskettamalla välittävät positiivista viestiä ja hyväksyntää ja lisäävät muistisairaan omanarvontuntoa. Hoitajat tarvitsevat herkkyyttä tunnistaa yksilöllisesti muistisairaan ihmisen voimavaroja ja vahvuuksia ja kykyä tukea niiden esiin pääsyä kaikissa arjen toiminnoissa (Laine & Heimonen, 2009). Monipuolinen mielekäs tekeminen ja siihen kannustaminen tarjoaa muistisairaalle mahdollisuuksia kokea onnistumisen iloa mikä lisää hänen elämänlaatuaan.

Oikeaa ravitsemusta ja riittävää liikunnan määrää on pitkään pidetty ihmisen hyvinvoinnin tärkeimpinä ylläpitäjinä. Nykyään myös kulttuuriharrastukset on nostettu edellä mainittujen rinnalle. Myös oppilaitoksissa on huomioitu tämä nouseva trendi ja reagoitu siihen lisäämällä mm. soveltavan taiteen ja sosiokulttuuristen menetelmien opintoja osaksi hoitoalan tutkintoja. Taide- ja kulttuurimenetelmien käyttö ei ole kuitenkaan vielä vakiintunut osaksi arjen hoitotyötä ja asenteet kulttuuriharrastusten hyvinvointivaikutuksia kohtaan ovat edelleen ristiriitaiset.

Kulttuurista muistoja -hankkeessa tehtiin voimavaralähtöistä asennemuutostyötä tarjoamalla infotilaisuuksia hoiva-alan ammattilaisille. Hankkeen järjestämissä tilaisuuksissa jaettiin tietoa muistisairauksista ja muistisairaan kohtaamisesta. Muistityön asiantuntijaluennon lisäksi käytännön harjoitteilla syvennettiin osallistujien omaa ymmärrystä muistisairauksista sekä samaistuttiin tunneharjoituksin muistisairaan maailmaan. Tilaisuuksissa tähdennettiin muistisairaan oikeutta tulla kuulluksi ja kohdatuksi tasavertaisena. Lisäksi yhdessä pohdittiin muistisairaan osallistumisen mahdollisuuksia hoivakodeissa sekä mielekkään arjen sisältöä kartoittamalla muistisairaan mahdollisuuksia hyödyntää omia voimavarojaan niin tavallisissa arjen toiminnoissa kuin taiteen tai muun viriketoiminnan keinoin. Infotilaisuuksia järjestettiin eri puolilla maakuntaa seutukunnallisesti yhteensä viisi.

34

Kulttuurista muistoja –hankkeessa haluttiin osallistua asennemuutostyöhön ja rakentaa siltaa järjestötoiminnan ja oppilaitosten välille. Hanke oli mm. toteuttamassa Seinäjoen ammattikorkeakoulun toisen vuoden opiskelijoille suunnattua Toimintatutkimus, innovointi ja projektityö -opintokokonaisuutta. Lisäksi hankkeen sisältöä esiteltiin lukuisissa opiskelijaseminaareissa.

Hankkeessa kehitetyt toimintamallit tarjosivat esimerkkejä ja tekivät samalla hanketyön tutuksi opiskelijoille. Yhtenä tärkeänä tavoitteena oli tuoda kentällä tehdyn kulttuuria ja taidetta hyödyntävä vanhustyö osaksi opetusta ja vaikuttaa opiskelijoiden asenteisiin jo opiskeluvaiheessa.

Kurssikokonaisuus koostui luennoista ja työpajatyöskentelystä. Työskentelyn tuloksena syntyi 20 taiteen ja kulttuurin välineitä hyödyntävää hankeideaa, joista tehtiin melko tarkkoja hankesuunnitelmia. Hankesuunnitelmista opiskelijat saivat eväitä täydentämään omaa osaamistaan tulevina ammattilaisina.

35

MIKE Muistisairaan Ihmisen Koetun Elämänlaadun sekä psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn arvioinnin ja seurannan työväline.

Ajatus uuden arvioinnin ja seurannan työvälineen kehittämistyölle lähti käytännön tarpeesta.

Muistisairaille järjestetään monenlaista toimintaa, mutta niiden vaikutusten todentaminen on ollut hankalaa sopivien menetelmien puuttuessa. Vain harva arviointimenetelmä huomioi muistisairauden aiheuttamat erityispiirteet, kuten sen, että sairauden edetessä muistisairaan on usein vaikeaa arvioida itse elämäntilannettaan. Valitettavan usein hänen mielipidettään ei edes kysytä. Tarvittiin väline, joka toisi yhdenmukaisuutta toiminnan psykososiaalisten vaikutusten raportointiin. Lisäksi toivottiin, että muistisairaan oma ääni saataisiin paremmin kuuluviin hänen hoitoaan ja kuntoutustaan suunniteltaessa ja toteutettaessa. MIKE-työryhmä perustettiin Eloisa Ikä –avustusohjelman puitteissa.

Kehittämistyöstä työväline 36

Kuvassa Aune Rajala

MIKE- työvälineen työstäminen aloitettiin tutustumalla erilaisiin psykososiaalista hyvinvointia arvioiviin mittareihin, joista osaa kokeiltiin myös käytännössä. Lisäksi kehittämistyöryhmän jäsenet olivat kukin tahoillaan tehneet jo pitkään monenlaista arviointia. Tämän vaiheen tarkoituksena oli selvittää, mikä olemassa olevissa mittareissa oli toimivaa ja mikä vaati edelleen kehittämistä.

Kun työryhmä sai valmiiksi ensimmäisen version MIKE-työvälineestä, sitä koekäytettiin. Koekäytön tavoitteena oli selvittää, kuinka menetelmä vastasi sille asetettuihin laatukriteereihin selkeyteen ja sovellettavuuteen. Lisäksi haluttiin kuulla arviointia tekevien henkilöiden mielipiteet manuaalin sisällöstä, menetelmän yleisestä käytettävyydestä sekä tarkoituksenmukaisuudesta ja saada mahdollisia arvioitavien henkilöiden kommentteja.

37

MIKE- työväline on tarkoitettu kotona asuvien lievää ja keskivaikeaa muistisairautta sairastavien ihmisten koetun elämänlaadun sekä psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn arviointiin ja seurantaan. Työväline käy sekä työikäisten että ikääntyneiden arviointiin.

MIKE –työväline on kehitetty etenkin järjestöjen, mutta myös muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten käyttöön muun muassa päivätoiminnoissa, kotihoidossa tai asumispalveluyksiköissä. Työvälinettä voidaan käyttää esimerkiksi kuntoutuksen, ryhmätoimintoihin osallistumisen tai kotiin saatavien palveluiden vaikutusten arviointiin. MIKEn käyttäminen edellyttää tietoa ja kokemusta muistisairauksien aiheuttamista muutoksista ihmisen toimintakyvyssä sekä perehtymistä manuaaliin kokonaisuudessaan. MIKE voi olla yksi osa muistisairaan ihmisen toimintakyvyn kokonaisvaltaista arviointia.

MIKE kehitettiin yhteistyössä Oulun Seudun Muistiyhdistyksen Vielä virtaa -hankkeen kanssa.

Päävastuu kehittämisprojektissa oli Vielä Virtaa –hankkeella. MIKEn kehittämistyö Oulun Seudun Muistiyhdistyksessä jatkuu edelleen.

38

MIKEn työryhmä: Maaret Meriläinen, Oulun Seudun Muistiyhdistyksen Vielä Virtaa –hanke Minna Kangas, Oulun Seudun Muistiyhdistyksen Vielä Virtaa –hanke Katja Kujala, Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksen Kulttuurista Muistoja –hanke Manar Ameli, Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksen Kulttuurista Muistoja –hanke MIKE on myös ladattavissa ilmaiseksi pdf:nä ammattilaisten käyttöön seuraavasta linkistä https://www.innokyla.fi/web/malli2084601 Lisätietoa MIKEstä ja sen osioista Maaret Meriläinen, Vielä Virtaa-hanke, 040 5209 172, maaret.merilainen@osmy.fi

Kuvassa MIKE-tiimi

39

Elämän seikkailu ei ikää katso -äänikirja Kulttuurista muistoja –hanke järjesti Elämän seikkailu ei ikää katso –kirjoituskilpailun. Kilpailu oli avoin ja se suunnattiin kaikille yli 60-vuotiaille. Kirjoituksiksi sai lähettää tarinan, pakinan tai muisteluksen ja sen pituus sai olla enintään kolme liuskaa. Kilpailun palkintona oli kunniakirja sekä pääsy samannimiseen äänikirjaan. Kilpailulla haluttiin kannustaa ikäihmisiä tallentamaan kirjallisesti omia muistojaan ja jakamaan niitä muille.

Elämän seikkailuista moneen

Elämän seikkailu ei ikää katso -äänikirjan kirjoitukset valitsi raati ja toimituskunta. Määräaikaan mennessä raati sai yhteensä 34 kirjoitusta 22 kirjoittajalta ympäri Suomea. Äänikirjaan valittiin 10 kirjoitusta ja se tuotettiin yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulun kanssa. Äänikirja lahjoitettiin kaikkiin eteläpohjalaisiin kirjastoihin asiakkaiden iloksi. Äänikirjan julkistamisen jälkeen pidettiin kolme avointa Rivien välissä -iltaa, joissa kuunneltiin äänikirjan tarinoita ja niistä myös keskusteltiin. Keskustelua yleisön kanssa oli virittämässä kirjoittaja tai hanketyöntekijä ja iltoja ohjasi vapaaehtoinen.

40

Kuvassa Anita ja Veikko Toroska

Kuvat äänikirjan julkaisutilaisuudesta. Kuvissa myös palkitut kirjoittajat sekä äänikirjaan äänensä lahjoittaneet.

41

Elämän seikkailu ei ikää katso -Innoitusopas ammattilaisille Elämän seikkailu ei ikää katso -äänikirjan kuuntelemisen tueksi hoivakodin ammattilaisille tehtiin Innoitusopas, johon on koottu toiminnallisia taidetuokio-vinkkejä jokaiselle äänikirjan tarinalle.

Asukkaiden kanssa vietettävissä yhteistuokioissa käytetään mm. kuvataidetta, muistelua, liikuntaa, musiikkia ja käsityötä. Äänikirja ja Innoitusopas jaettiin yhteensä 110 eteläpohjalaiseen hoivakotiin. Innoitusoppaan avulla haluttiin houkutella ja kannustaa ammattilaisia rikkomaan hoivatyön arkea sekä hyödyntämään hoitajien omia vahvuuksia ja voimavaroja. Lisäksi sillä haluttiin korostaa, ettei taiteen ja kulttuurin käyttö hoivatyössä vaadi erityistä osaamista, vain kevyttä asennemuutosta ja tahtotilaa. Äänikirjan ja Innoitusoppaan käytön kannustamiseksi hanke järjesti Innoitusopas-koulutustilaisuuksia kattavasti koko maakunnassa, yhteensä 23 hoivakotiin.

Elämän seikkailu ei ikää katso -Valokuvanäyttely Kulttuurista muistoja -hanke toteutti Elämän seikkailu ei ikää katso –valokuvanäyttelyn, joka oli esillä kolmen ja puolen kuukauden ajan Etelä-Pohjanmaan Maakuntamuseon Kivinavetassa.

Näyttelyn yhteyteen järjestettiin kaksi yleisölle avointa luentoa ja kaksi työpajaa, joista toinen oli avoin kaikille, toinen suunnattiin 5-7-vuotiaille lapsille. Lisäksi näyttelyn aikana järjestettiin gallup-kysely ikääntymisestä ja siihen liittyvistä asenteista. Tarkoituksena oli kartoittaa, mitä ajatuksia näyttely herätti kävijöissä ja mitä muutoksia näyttely aiheutti heidän suhtautumisessaan ikääntymistä kohtaan.

Näyttelyn idea oli yksinkertainen, siihen koottiin valokuvia hankkeen toimintaan osallistuneista ikäihmisistä. Silti taustalla oli isompi sanoma: ikäihmisten iloisuus ja elämänmyönteisyys. Elämänhalu ei katoa, se vain kasvaa! Kuvien avulla haluttiin tuoda esille ikäihmisten tarinoita ja välittää elämäniloa. Näyttelyn teemalla juhlistettiin vanhuuden voimaa, tekemisen riemua ja tuotiin kunniaan ikäihmisten taidot ja voimavarat.

42

43

MUSEOAMANUENSSI: “Koskettavin kuva oli muistisairaan vanhuksen tekemä maalaus. Lapset pysähtyivät kuuntelemaan museolehtoria ihan hiljaa. Hieno hetki. Näyttelyn jälkeen työpajassa monet lapsista piirsivät juuri kuvan mäenlaskusta, jotkut sitä täydentäen toisella laskijalla. Lapset jakoivat mäenlaskun kokemuksen tavallaan vanhuksen muistojen kanssa; merkittävä tähtihetki.”

Poimintoja kävijöiden kommenteista Kävijät vastasivat mm. kysymykseen: Millaisen kuvan näyttely antoi mielestäsi vanhuudesta? ”Mielestäni se antoi positiivisen kuvan, vanhuksilla on ystäviä, harrastuksia, yhteistä tekemistä puolisoidensa kanssa.

Iloisen ja menevän kuvan! =) Mielenkiintoinen näyttely!”

Hän ei liikkunut Hän ei puhunut Hän ei hymyillyt Hän tarttui pensseliin ja teki muutaman viivan Hän sanoi: Laskee mäkiä

”Hyvin positiivisen! Näyttely poisti ennakkoluuloja, siitä, mitä ikääntyvä voi tehdä.

Kiitos!”

Muistisairaan tekemää taidetta, 2014

”Näyttely antoi vanhuudesta iloisen ja hymyilevän kuvan. Onnellinen olo jäi vaikka olikin myös kipeitä muistoja kuvattu.”

44

Kuvassa Helmi Viitala ja Manne Lakso

45

Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry on perustettu vuonna 1987. Sen kotipaikka on Seinäjoki ja toiminta-alueena on koko Etelä-Pohjanmaa. Yhdistys on Muistiliitto ry:n jäsenjärjestö.

Yhdistyksen toiminnan tavoitteena on 1. Työskennellä kaikkien etenevien muistisairauksien haittavaikutusten vähentämiseksi, tutkimuksen ja hoidon kehittämiseksi.

2. Toimia eteneviä muistisairauksia sairastavien, heidän omaistensa, heitä hoitavien ja sairauksia tutkivien ja asiasta muuten kiinnostuneiden yhdyselimenä.

3. Ohjata, neuvoa ja jakaa tietoa eteneviä muistisairauksia sairastaville ja heidän perheilleen.

4. Opettaa hyvän ja laadukkaan hoitotyön periaatteita ammattihenkilöstölle.

5. Jakaa tietoa ikääntymisestä.

Järjestötoiminnan lisäksi yhdistys hallinnoi hankkeita ja toimii mm. asiantuntijapalvelujen tuottajana.

46

Kuvassa Kvartetti-näyttelijät

47

Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura ry

Palkinnot ja huomionosoitukset:

on Suomen Nuorisoseurat ry:n jäsenorganisaatio. Toimialue käsittää Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat. Jäsenyhdistyksiä (paikallisia nuorisoseuroja) on alueella 82, useita jokaisessa kunnassa. Toiminnan keskiössä on kansalaistoiminta, vapaaehtoistoiminta, teatteri- ja näytel-

Kylille kulttuuria -toimintamalli: THL:n TERVE-SOS 2014 -palkintokilpailun 1. sija Innokyläpalkinnon finalisti Lahjoita lukuhetki -toimintamalli: THL:n TERVE-SOS 2015 -palkintokilpailun finalisti MIKE-työväline Health Awards Vuoden Terveysteko, kunniamaininta 2016

mä toiminta, tanssitoiminta, tapahtumat ja matalan kynnyksen kerhotoiminta.

Eloisa ikä Ohjelman toteutus 2012–2017

Uudenlaista vanhuuskulttuuria luomassa

Opinnäytetyöt:

Eloisa ikä Raha-automaattiyhdistyksen avustusohjelma on koonnut yhteen 31 sosiaali- ja terveysjärjestöjen hanketta ja toimintoa. Niissä tuotetaan ikääntyneille ihmisille yhteisöllistä toimintaa, vahvistetaan heidän hyvinvointiaan ja autetaan arjen ongelmissa ajoissa ja ennakoivasti. Ikääntyneet ihmiset ovat mukana kehittämistyössä.

Eloisa ikä -ohjelmassa luodaan uudenlaista, voimavaralähtöistä vanhuuskulttuuria, jossa ikääntyneet ihmiset ovat toimijoita.

Minna Kallinen: Ikäihmiset kulttuuria tuottamassa - lisää yhteisöllisyyttä arkeen, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma, 2014 Ilkka Moilanen: Kauhavan hirvijokiset muisteloo, Yhteisöllinen muistelu, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, geronomi-tutkinto-ohjelma 2015

Eloisa ikä -ohjelmassa vahvistetaan yhteistyötä järjestöjen, kuntien, seurakuntien, oppilaitosten ja muiden toimijoiden kesken.

Ohjelman hankkeissa edistetään maaseudulla jakaupungissa asuvien ikääntyneiden ihmisten osallisuutta sekä tunnistetaan yhdenvertaisuuden esteitä ja poistetaan niitä.

Ohjelmassa tutkitaan hankkeisiin osallistuvien ikääntyneiden arjessa tapahtuvia muutoksia.

Lähteet: Hyyppä, M. T. , 2013. Kulttuuri pidentää ikää. Helsinki: Duodecim Laine, M. & Heimonen S., 2010. Mahdollisuuksien matka. Logoterapeuttinen ajattelu muistisairaan ihmisen hoidossa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

Hohenthal-Antin, L., 2009. Muistot näkyviksi. Muistelutyön menetelmiä ja merkityksiä. Jyväskylä: PS-kustannus

Ohjelmaa koordinoi Vanhustyön keskusliitto ja rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

48

49

Julkaisu Teksti: Katja Kujala ja Manar Ameli Taitto: Manar Ameli Graafiset kuvakkeet: Katariina Karjalainen Eloisa-hahmo: Milla Risku Teatteri-ilmaisun ohjaaja Katja Kujala Muotoilija Manar Ameli Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry Kulttuurista muistoja –hanke www.muistiyhdistys.fi | www.facebook.fi/kulttuuristamuistoja www.eloisaika.fi

50

Kuvassa Riitta Kujanpää

51

WILF: Minusta tämä on ollut sietämätöntä. Vanheneminen. Joka hemmetin askel. Jos ei vedenheitto klikkaa niin eturauhanen vaivaa.

Jos ei eturauhanen niin peräpukamat. Pissalla saa käydä kaksi kertaa yössä ja silmissä on kaihi ja kuulo heikkenee ja silmät alkavat valua eikä sitä enää muista kenenkään nimeä ja sitten ei enää muista omaakaan nimeään. Kamalaa. Ja sitten sitä saa ihottumaa ja nilkka reistailee ja polvi pettää ja lonkka kuluu eikä lääkärit hemmetti soikoon tiedä mistään mitään: ”tehdään ohitusleikkaus, kokeillaan tahdistinta, kuinka olisi porsaan läppä, lopeta tupakan poltto, tarkkaile kolesterolia, alenna verenpainetta, krampille emme kyllä mahda mitään.” Yritys ja erehdys, enimmäkseen erehdys. Ja mitä seksiin tulee, adios Speedy Gonzales!

Ronald Harwood: Kvartetti (suom. Kersti Juva) Ensi-ilta Lapualla, Teatteri Hiomolla 14.11.2014

52

53

54